Valtiotieteellinen tiedekunta
Ennen lähtöä ja asuminen
Ennen lähtöä osallistuin lähtöorientaatioon ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille vaihtoon lähteville. Siellä saa hyödyllistä tietoa mitä pitää muistaa tehdä ennen vaihtoa, vaihdossa ja vaihdon jälkeen. Suurin aikaa vievä juttu vaihtoonlähdössä oli mielestäni vaihtohakemuksen täyttäminen, mutta siihenkin saa apua yliopistolta jos tarvitsee. Kannattaa hoitaa vielä Suomessa ollessa vakuutus ja puhelinliittymä. SiO, joka on paikallinen ”opiskelijajärjestö”, takaa kaikille vaihtareille jonkun asunnon, jos on hakenut asuntoa ajoissa. Mielestäni suurin osa SiO:n asunnoista oli melko siistejä, joten sen kautta vuokratuissa asunnoissa tuskin ilmenee mitään ikäviä yllätyksiä. Suosituimpia opiskelijakyliä ovat Sogn ja Kringsjå ja suosittelenkin ottamaan asunnon jommastakummasta noista. Toki muitakin vaihtoehtoja löytyy, mutta suurin osa vaihtareista asuu Sognissa tai Kringsjåssa. Sogn ja Kringsjå ovat suhteellisen lähellä tosiaan, noin 1,5 kilometrin etäisyydellä toisistaan. Krinsjån plussapuoli on, että se on lähempänä luontoa. Vieressä on Sognsvann-niminen järvi, joka onkin suosittu ulkoilualue niin paikallisten kuin vaihtareidenkin keskuudessa. Sogn puolestaan on hiukan lähempänä yliopisto kampuksia.
Alkubyrokratia vaihtokohteessa
Menin itse vaihtokohteeseen viikko ennen opiskelujen alkua ja mielestäni se oli hyvä päätös. Kerkesin tutustua ympäristöön rauhassa ennen kuin opiskelut alkoivat. Mielestäni kaikki alkubyrokratia sujui todella mutkattomasti. Avaintenhaku SiO:n asuntoihin tapahtuu yliopistolta ja se oli tosi näppärää. Opiskelijakortin saa myös samasta paikasta, mikä kannattaakin hoitaa heti alkuun niin saa matkakorttiin myös opiskelija-alennukset. Opiskelijakortin saamiseen tarvitset dokumentin siitä, että opiskelet Oslossa. Kuva napataan siellä ja kortin saa noin 10 minuutissa. Suomalaisten ei tarvitse ilmoittautua paikalliselle poliisille tai kaupungille (ainakaan jos on maassa puoli vuotta niin kuin itse olin). Mikäli haluaa liittyä kuntosalille, suosittelen SiO:n Athleticaa, maksaa noin 30 euroa kuussa ja samalla kortilla voi käydä myös uimahallissa. Itselläni ei ollut mitään ongelmia alkubyrokratiassa ja tuntui että kaikki asiat hoitui tosi helposti. Norjalaiset auttavat myös tosi mielellään, joten jos tulee jotain ongelmia niin rohkeasti vaan kysymään apua!
Opiskelu ja opetus
Kampukset ovat aika helppo ottaa haltuun ja ensimmäisellä viikolla tuutoreiden järjestämä kampuskierros auttaa oppimaan mistä löytyy mitäkin, joten siihen kannattaa ehdottomasti osallistua! Mielestäni opiskelu on tasoltaan suhteellisen samaa tasoa kuin Suomessa. Kurssit ovat hiukan eri tavalla rakennettuja, ja ainakin omat kurssit olivat kaikki laajuudeltaan 10 opintopistettä. Kurssien sisältöön kuuluu tyypillisesti kirjallinen tehtävä, joka on laajuudeltaan noin 2000 sanan mittainen lyhyt tutkielma valitusta aiheesta. Tämän lisäksi kursseihin kuuluu loppukoe. Monissa kursseissa on luentojen lisäksi seminaareja, joiden tarkoitus on lisätä keskustelua luennoilla käydyistä aiheista sekä antaa paremmat edellytykset kirjoittaa kirjallista tehtävää. Seminaarit ovat yleensä vapaaehtoisia, mutta niihin suositellaan osallistumaan. Kokeet Oslossa tuntuivat hyvin virallisilta, koska niitä ei järjestetä yliopistolla vaan erillisessä koerakennuksessa ja koetilaisuuksissa on useita valvojia. Kokeet tehdään lähes poikkeuksetta tietokoneella. Tämä jännitti aluksi itseäni, koska en ole tottunut tekemään tenttejä koneella, mutta itse asiassa näin jälkikäteen se oli huomattavasti näppärämpää kuin että kokeet olisi tehty käsin. Kokeissa saa yleensä käyttää suomi-englanti-sanakirjaa, joten kannattaa pakata sanakirja mukaan. Poikkeuksena tietenkin englanninkielen kurssi, mutta siinä saa käyttää sitten puolestaan Oxford-sanakirjaa. Kuten kaikki muukin Norjassa, myös opiskelijoiden terveydenhuolto oli todella toimivaa. Jouduin itse käymään kerran lääkärissä ja kun varasin ajan, niin sain sen heti seuraavalle päivälle. Yksi ystäväni myös meni muutaman kerran lääkäriin ilman ennakkoon tehtyä ajanvarausta ja pääsi vastaanotolle noin 15 minuutin odottelun jälkeen.
Muuta
Kuten arvata saattaa, Oslo on hintatasoltaan korkea, mutta mielestäni ei kuitenkaan ihan hirveän paljon korkeampi kuin Suomessa. Hintataso on usein suurempi shokki monelle muualta tuleville kuin suomalaisille. Pienellä suunnittelulla siellä on kuitenkin mahdollista elää ihan kohtuullisella budjetilla. Esimerkiksi opiskelijakampuksilla ruokailu on kallista, siihen saa helposti upotettua 7-10 euroa per kerta. Kampuksilla on kuitenkin paljon mikroja, joissa opiskelijat voivat lämmittää omia ruokia. Suurin yllätys Oslossa itselleni oli se, että sunnuntaisin kaikki kaupat (myös ruokakaupat) ovat kiinni. Kaiken kaikkiaan Oslo on turvallinen maa, ja kaupunki on helppo ottaa haltuun.