Vaihtokertomus, Stockholms universitet, Ruotsi, syksy 2019

Lääketieteellisen tiedekunnan opiskelija

Menin Tukholman yliopistoon vaihtoon syyslukukaudeksi 2019. Tukholmaan houkuttelivat paitsi haave ruotsin kielen treenaamisesti että rakkaus kaupunkia itseään kohtaan – ja olihan sinne myös helppo houkutella tuttuja käymään! Voin suositella Tukholmaa lämpimästi vaihtokaupunkina.

Ennen lähtöä

Pääosin kaikki sujui todella nopeasti ja kätevästi ennen lähtöä. Sain jo parin viikon kuluttua mobility online -hausta hyväksymissähköpostiviestin Tukholman yliopistolta – yllätyin ihan, luulin että pitäisi odottaa kuukausia! Tämän jälkeen minun piti vain täyttää melko lyhyt sähköinen lomake, johon en pohjoismaista tulevana tarvinnut edes kielitodistusta. Ainoa kompastuskivi olivat kurssivalinnat. Tutkin ohjeistuksen mukaisesti kursseja yliopiston nettisivuilta, mutta jouduin useamman kerran lähettämään sähköpostia yliopiston vaihtokoordinoijalle, sillä osa kursseista oli jo täynnä (vaikka sitä ei mistään nähnyt). Paikalliset opiskelijat tekevät ilmeisesti kurssivalinnat todella varhaisessa vaiheessa, verrattuna käytäntöihin Suomessa; tein valintoja alkukesästä syksyä varten, vaikka kotona Helsingin yliopistolla en välttämättä edes tietäisi, mitä kursseja on saatavilla tuolloin!

Kurssivalintoja hiukan hämmensi myös Tukholman yliopiston erilainen periodijärjestelmä. Käytännössä kursseja ei voinut olla samaan aikaan kuin yksi tai kaksi, joten kurssit olivat melkeinpä intensiivikursseja. Syyslukukausi jaettiin kahteen periodiin, jotka puolestaan jaettiin kahteen pienempään osaan (A ja B). Kurssit olivat (kielikursseja lukuun ottamatta) 7.5 noppaa tai 15 noppaa; eli jo lähtökohtaisesti suurempia. 15 nopan kurssi kestäisi yhden kokonaisen periodin, jonka aikana ei ole lainkaan muita kursseja; 7.5 voi joko kestää koko periodin (jolloin kaksi yhtä aikaa) tai periodin puolikkaan, jolloin ei ole muita kursseja samaan aikaan. Itse pidän kyllä parempana Helsingin yliopiston järjestelmää, mutta onhan intensiivisyydessä oma etunsa. Erikoista on myös se, että syyslukukausi jatkuu joulun yli ja loppuu noin tammikuun puolessa välissä. Jouluna on lomaa ja suurin osa vaihto-oppilaista meni silloin käymään kotonaan, minä mukaan lukien.

Tukholma sellaisena kuin sen muistan
Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Alkubyrokratian sijaan tekisi mieli puhua alkuinnostuksesta! Tutustumisviikolla sattui ja tapahtui kaikenlaista ohjelmaa, yleensä vaihto-oppilaiden kesken. Tämä olikin pääsääntöisesti se vaihe, jossa tutustuin niihin ihmisiin, joiden kanssa viettäisin loppuvaihtoajan. Kannattaa siis ehdottomasti osallistua tapahtumiin! Niihin oli myös selvästi panostettu ja Tukholman yliopisto arvoa korostettiin myös juhlallisemmassa tilaisuudessa Aula Magnassa. Mieleeni tuli, oliko tarkoituksena houkutella opiskelijoita tulemaan myöhemmin opiskelijoiksi tai töihin Tukholman yliopistolle – ainakin yksi kurssiopettajani oli tullut Tukholmaan alun perin juurikin vaihtoon, ja jäänyt sille tielleen.

Mutta, kyllä sitä byrokratiaakin löytyi. Erityisesti hämmennystä aiheutti opiskelijakortin hankkiminen. Kortteja on on itseasiassa kaksi: yliopistokortti (universitetskortet, fyysinen kortti) ja kampuskortti (campuskortet, pääasiassa sovelluksena). Yliopistokorttia käytetään lähinnä kirjastonkirjojen lainaamiseen, ja minä en koskaan saanut sitä, vaikka tilasin pariin otteeseen; toisaalta, pärjäsin hyvin ilman, sillä kursseillani ei pääosin käytetty kirjoja vaan artikkeleita. Monilla muillakin oli vaikeuksia yliopistokortin saamisessa, mutta kyllä suurin osa sitä hakeneista sen ymmärtääkseni sai. Yliopistokortin tilaamiseen tarvitsee yliopiston tunnukset, jotka sai vasta paikan päällä, sekä paikallisen osoitteen, johon se lähetetään.

Kampuskortti sen sijaan on melkein välttämätön, sillä sen avulla saa julkisessa liikenteessä opiskelija-alennuksen. Kortin saadakseen pitää liittyä Tukholman yliopiston ylioppilaskuntaan (Stockholms universitets studentkår) ja tätä varten pitää maksaa jäsenmaksu, joka on noin 12 euroa. Kortti on saatavilla sähköisesti sovelluksena, ja sen saa melko nopeasti (noin viikko). Kortti ei voi hankkia ennen lukuvuoden alkamista.

Kampuskortin hankkimisen yhteydessä voi ilmaiseksi liittyä yhteen tiedekuntajärjestöön, mikä kannattaa tehdä, sillä tiedekunnat järjestävät myös paljon erilaista ohjelmaa. Tiedekuntajärjestöt vastaavat jossakin määrin Helsingin yliopiston osakuntia ja tiedekunnilla on omia huviloita pääkampusalueella (Frescati). Huviloihin voi tulla iltaisin viettämään aikaan ja niillä on kohtuulliseen hintaan tarjolla juomaa (myös alkoholia) ja pientä naposteltavaa.

Asuminen

Suurin hankaluus Tukholman yliopistossa opiskelemisessa on selvästi asunnon hankkiminen. Yliopistolla on kyllä tarjolla asuntolahuoneita vaihto-oppilaille, ja suurin osa vaihto-oppilaista asuukin Frescati-kampuksen lähellä olevassa asuinalueella nimeltä Lappis eli Lappkärsberget. Itselleni ilmoitettiin jo hyvissä ajoin, että koska olen Nordplus-vaihto-oppilas, ei minun ole mahdollista saada yliopistolta asuntoa. Näin ollen en tiedä yliopiston hakuprosessista, paitsi että ainakin yksi espanjalainen psykologian vaihto-oppilas jäi myös vaille asuntoa yliopistolta – mutta muut psykologian vaihto-oppilaat (noin 8) taas saivat yliopistolta asunnon. Asuntola-asunnoissa oli yhdellä käytävällä noin 8-10 huonetta ja yhteinen keittiö.

Itselleni kävi asunnonhaussa hyvä tuuri. Äitini ystävä sattuu asumaan Tukholmassa, ja hänellä oli tilaa ja kiinnostusta ottaa minut asumaan luokseen – maksoin kyllä vuokraa, mutta huomattavasti kohtuullisemmin kuin vapailla markkinoilla. Eräs toinen suomalainen opiskelija oli löytänyt asunnon facebook-ryhmän kautta. Ymmärsin, että yliopiston asuntohaussa kauemmasta maasta tulevia vaihto-oppilaita suositaan, eli suomalaisena kannattaa varautua siihen, että yliopistolta ei välttämättä saa asuntoa, ja tutustua hyvissä ajoin tarjolla oleviin asuntoihin.

Opiskelu ja opetus

Kurssien suurempaa laajuutta (15 tai 7.5 op.) ja intensiivisyyttä (1-2 kurssia samaan aikaan) lukuun ottamatta kurssit vastasivat metodeiltaan hyvin paljon Helsingin yliopistoa. Itse suoritin psykologian maisteriopintoja. Oikeastaan kaikki kurssit muodostuivat luennoista (ei läsnäolopakkoa) ja pakollisista seminaareista, joita varten piti tutustua 3-5 artikkeliin. Tämän lisäksi kurssiin sisältyi yleensä joko kirjallinen työ tai esitelmä. Intensiivisyydestä johtuen luentoja tai muita tapaamisia oli yleensä melko usein, joten useamman kuin ohjeistetun määrän kursseja tekeminen yhtä aikaa on vaikeaa. Valitettavasti olin mokannut kurssivalinnoissani siten, että yhdessä periodin puolikkaassa minulla oli kaksi kurssia päällekkäin. En suosittele!

Opetus oli pääosin hyvälaatuista ja Helsingin yliopiston tapaan kurssien luonnoitsijat toimivat myös tutkijoina. Suurimmalla osalla kursseista oli vaihtuvia luennoitijoita siten, että luennoitsijat puhuivat juuri omasta erikoistumisalastaan. Ilmeisesti huomattava osa maisteriohjelmista on Tukholman yliopistolla kokonaan englanniksi. Yksittäisellä kurssilla vaihto-oppilaita saattoi olla jopa puolet osallistujista. Opetusryhmät olivatkin yleisesti pieniä, noin kymmenen henkeä, mikä helpotti keskustelua seminaareissa.

Psykologian opiskeleminen Ruotsissa jaetaan kahteen linjaan: kliiniseen ja tutkimuspainotteiseen. Suomessa tällaista jakoa ei ole, vaan valmistuttuaan voi työskennellä niin kliinisen työn kuin tutkimuksen parissa. Kliinisen linjan opinnot ovat ainakin Tukholman yliopistolla ei-kurssimuotoiset: opiskelijat saavat valmiit lukujärjestykset, eikä valinnaisuutta juuri ole. Tälle linjalle vaihto-oppilaita ei juuri päästetä ja sen opetus on ruotsiksi. Itse kävin tutkimuslinjan opintoja, jotka vastaavat melko hyvin teoreettisia ja syventäviä kursseja Helsingin yliopistossa. Tutkimuslinja on kokonaan englanniksi.

Tukholma psykologian kampusalue oli oikein vehreä ja kaunis
Vapaa-aika ja elämä kampuksella

Suurin minuspuoli Tukholman yliopiston kampuksella oli ehdottomasti ruoka. Kun on tottunut unicafen halpaan ja hyvään ruokaan, oli vaikea sulattaa kampuksen hintoja. Ateriat olivat kyllä kampusalueella olivissa ruokaloissa halvempia kuin ravintoloissa, mutta silti noin kahdeksan euron luokkaa per ateria. Suurin osa opiskelijoista tuo kampukselle mukanaan rasiassa itsetekemäänsä ruokaa, kampuksilta on löydettävissä mikroja. Itsekin totuin tähän käytäntöön.

Mainitsin jo aiemmin tiedekuntajärjestöt, jotka siis vastaavat melko lailla Helsingin yliopiston osakuntia. Tiedekuntien huviloissa voi sekä vain viettää aikaa että osallistua varsinaisiin tapahtumiin. Periaatteessa tiedekuntien tapahtumissa ja huviloissa saa olla vain, jos kuuluu kyseiseen tiedekuntajärjestöön; se, kiinnostaako väkeä varsinaisesti vahtia tätä, vaihtelee. Kampuskortin hankkimisen yhteydessä yhteen näistä voi liittyä ilmaiseksi. Ei ole pakko liittyä siihen tiedekuntajärjestöön, jonka tiedekuntaan kuuluu, vaikka tämä onkin yleisintä.

Yliopistolla on myös muita järjestöjä, tosin huomattavasti vähemmän kuin Helsingin yliopistolla. Itse olin vähän pettynyt huomatessani tämän, sillä olen Helsingissä nauttinut ajan vietosta järjestöjen parissa. Osallistuin kuitenkin SNNC:hen eli Student’s noble nightcuppiin, joka järjestää Nobelin juhlien viralliset jatkot (joissa tosin pääasiassa väkeä, joka ei ole osallistunut varsinaiseen juhlaan). Tämä veikin huomattavan osan vapaa-ajasta syksyllä. Näin jälkikäteen ajatellen, ehkä sen ajan olisi voinut käyttää ennemmin vaihtokavereiden keskuudessa.

Yliopistojen ulkopuolisia harrastuksia ym. varten suosittelen käyttämään meet-up – sivustua. Sivustolla on paljon erilaisia harrastusmahdollisuuksia: kieliklubeja, lautapelejä, neulomista, patikointia ja vaikka mitä. Palvelu itsessään ei maksa mitään, tapahtumasta riippuen niissä voi olla jonkinlainen pieni osallistumismaksu. Itse kävin erityisesti lautapelaamassa monta kertaa. Monet tapahtumat ovat englanniksi, joten myös ilman ruotsin kielen taitoa pärjää.

Suomalaisena Ruotsissa

Olin kuullut vähän ristiriitaisia kommentteja etukäteen siitä, miten Ruotsissa suhtaudutaan suomalaisuuteen ja esimerkiksi suomenruotsiin. Yksi etukäteisiä surkuhupaisia kokemuksia oli, kun äitini kanssa kaupoissa käydessämme monet vaihtoivat kielen englantiin, vaikka puhuimme varmasti molemmat ymmärrettävää ruotsia: yhdessä kaupassa keskustelimme niin, että me puhuimme aina ruotsia myyjälle, joka taas jatkoi meille englanniksi. Tämä tapahtui ennen varsinaisen vaihdon alkamista ja olin vähän onneton, kun ajatuksena oli, että pääsisin käyttämään ruotsin kieltä vaihdon aikana.

Olinkin siis positiivisesti yllättynyt, kun ruotsalaiset opiskelutoverit jaksoivat hyvin kuunnella kun haen ruotsin sanoja ja kehuivat kielitaitoa. Toisaalta vietin suurimman osan ajastani muiden vaihto-oppilaiden kanssa, sillä olimme tutustuneet aluksi, joten ruotsin puhuminen jäi vähemmälle kuin haaveilin. Toisaalta puhuin ruotsia aina kun keskustelutoveri sitä ymmärsi, enkä kohdannut kertaakaan englantiin vaihtamista tai vastaavaa. Kannustan puhumaan ruotsia, vaikka olisikin haasteita! Joidenkin murteiden ymmärtäminen oli hankalaa, mutta pääosin selvivin hyvin ja opin paljon.

Toinen kieli, mitä pääsin käyttämään yllättävän paljon, oli suomi. Ruotsissa on huomattava suomalaistaustainen vähemmistö, sanoisin mututuntumalla että ehkä suurempi kuin suomenruotsalaiset Suomessa (tai ehkä tämä vain korostuu Tukholmassa). Hyvinkin satunnaisissa tilanteissa kohtasin muita suomalaisia tai suomalaistaustaisia ja pääsin puhumaan suomea; vielä enemmän tuntui olevan niitä, joille ei ole suomea opetettu, mutta joiden esimerkiksi toinen vanhempi on suomalainen. Kun koti-ikävä korostui vaihdon loppupuolella, kuulin metrossa jonkun huutavan kovaäänisesti ”Perkele” ja ilahduin – hetki oli jotenkin koominen.

Hyödyllistä tietoa vaihtoon lähteville

(tässä jossakin määrin kertausta aiemmin mainituista)

Ruotsalaiset käyttävät henkilötunnusta ihan kaikkialla! Sitä kysyttiin esimerkiksi, kun ilmoittauduin flamencotunneille. Yliopistolta saa eräänlaisen keksityn henkilötunnuksen, mutta sitä ei voi käyttää muualla kuin yliopiston sivuilla. Ruotsalainen henkilötunnus on aika samanlainen kuin suomalainen (xxxxxx-xxxx), paitsi että syntymäaika ilmoitetaan vuosi-kuukausi-päivä.

Ruotsalaiset käyttävät paljon omaa Mobilepayn kaltaista sovellusta nimeltä Swish – sillä voi maksaa monissa kahviloissa, kaupoissa ym., ja tuntuu, että sitä käytetään paljon enemmän kuin Mobilepayta Suomessa. Sovellusta ei valitettavasti voi saada ilman ruotsalaista henkilötunnusta.

Sen sijaan käteistä ei oteta vastaan monissa kahviloissa ja kaupoissa! (kun joskus nostin kruunuja, ne jäivät vain oleilemaan lompakon pohjalle – siellä on niitä edelleen)

Jos asut jonkun luona kylässä, on kaikkiin osoitteisiin kirjoitettava c/o ja siellä virallisesti asuvan nimi, muuten kirjettä tai pakettia ei edes toimiteta perille.

Tukholman metro on tuskastuttava. Liekö mistä johtuu, mutta usein metroja jää välistä ja on erilaisia vikoja – myöhästyin tästä syystä jopa lennolta. Jos kuljet metrolla johonkin tärkeään tapaamiseen tms., kannattaa varautua.

Tukholman yliopistolla opiskelijakortteja on kaksi. Campuskortet on olennainen, sillä se mahdollistaa halvemman joukkoliikenteen – se kannattaa hankkia heti kun lukukausi alkaa. Universitetskortet mahdollistaa lähinnä kirjojen lainaamisen, eikä ole välttämätön jos et tarvitse kirjoja.

Tiedekuntajärjestöt vastaavat paljolti Helsingin yliopiston osakuntia ja järjestävät tapahtumia ja hengailua. Tiedekuntajärjestöillä on omat huvilansa, joissa voi hyvin tutustua ihmisiin ja viettää iltaa.

Kannattaa tutustua Meet-up sivun tarjontaa, siellä on paljon hauskaa tekemistä kaupungissa joko ilmaiseksi tai halvalla. Huomattava osa myös englanniksi.

Ruotsissa on muitakin kaupunkeja kuin Tukholma! Itse en ollut ennen missään muualla käynyt – nyt vietin pari yötä Göteborgissa ja tein päiväreissun Upsalaan. Suosittelen matkaamaan itseäni enemmän, sillä Ruotsissa kyllä piisaa muutakin nähtävää.

Tukholmassa on paljon museoita, ja huomattava osa nistä on ilmaisia.

Jostakin syystä oma nettini toimi hyvin huonosti erityisesti psykologian kampusalueella – yliopistolla on kyllä myös oma wifi joka taas toimii.

Vaihtokertomus, UiT Norges arktiske universitet, Norja, syksy 2019

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

UiT Norges arktiske universitet on maailman pohjoisin yliopisto. Sillä on kymmenen kampusta, joista eteläisin on Mo i Ranassa ja pohjoisin Huippuvuorilla. Minä olin Nordplus-vaihdossa Tromssassa, jossa opiskelin pohjoismaisia kieliä ja kirjallisuutta, eli käytännössä norjan kieltä ja kirjallisuutta.

Ennen lähtöä

Vaihtohaun ensimmäinen vaihe oli mutkaton, ja hakemuksen tekeminen Mobility Online -portaalissa helppoa. Sain helmikuun lopussa tietää, että minut oli valittu, ja alkoi seuraava vaihe. Maaliskuun loppupuolella sain käyttäjätunnuksen SøknadsWeb-hakuportaaliin, jossa täytin hakemuksen vaihtoyliopistoon. Tämäkin vaihe sujui hyvin, ja vaihtoyliopistosta saadut ohjeet olivat selkeät. Muistutuksia dead linesta ja muuta tietoa hakuprosessin etenemisestä tuli pitkin huhti- ja toukokuuta. Toukokuun lopussa tuli myös tietoa ja ohjeita Nordplus-apurahaan liittyen. Kesäkuun alussa tuli vihdoin kauan odotettu tieto vaihtoyliopistoon hyväksymisestä. Paikka piti vielä hyväksyä SøknadsWeb-portaalissa. Heinäkuun loppuun mennessä piti ilmoittaa saapumisajankohtansa ja ilmoittautua orientaatioviikolle. Saavuin Tromssaan 12. elokuuta, ja orientaatioviikko alkoi seuraavana päivänä.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Pohjoismaan kansalaisena minulla ei oikeastaan ollut mitään alkubyrokratiaa hoidettavana. Minulla oli mukanani kaksi Letter of confirmation -dokumenttia (yksi Helsingin yliopistolle ja toinen Nordplusille), joihin piti saada allekirjoitus vasta vaihdon lopussa. Vaihdon alussa en tarvinnut mitään allekirjoitusta mistään, eikä minun tarvinnut täyttää mitään papereita vaihtoyliopistolla. Kaikki tarvittava oli jo hoidettu hakuprosessin aikana SøknadsWeb-portaalissa. Pohjoismaan kansalaisena minun ei myöskään tarvinnut ilmoittautua kaupungin asukkaaksi tai poliisille, sillä vaihtoni oli alle kuuden kuukauden pituinen. Verovirastolla täytyi käydä vain, jos olisi työsuhteessa. Ainoa asia, jota alkubyrokratiaksi voisi kutsua, oli UiT:n opiskelijakortin saaminen. Sen sai yliopistolla näyttämällä passia ja vaihtoyliopistolta saatua Letter of admission -dokumenttia. Sitten otettiin valokuva, joka tuli opiskelijakorttiin, minkä jälkeen kortti tulostettiin saman tien.

Asuminen

Asuntohakemus kannattaa tehdä niin pian kuin mahdollista. Täytin asuntohakemuksen opiskelija-asuntolaan maaliskuun lopussa heti sen jälkeen, kun olin täyttänyt hakemukseni vaihtoyliopistoon. Asuntohakemus tehdään Norges arktiske studentsamskipnadenin sivuilla. Hakemukseen pystyi laittamaan kymmenen eri asuntovaihtoehtoa. Hakemus piti ohjeiden mukaan uusia joka toinen kuukausi, ellei ollut saanut siihen vastausta. Uusin hakemukseni toukokuun lopussa. Tämän jälkeen minun piti uusia se toisen kerran jo kuukauden kuluttua eli kesäkuun lopussa. Kannattaa siis tarkkailla hakemusta omalla tilillään Samskipnadenin sivuilla, ettei uusimispäivämäärä mene ohitse huomaamatta.
Kun vaihdon alkamiseen oli enää kolme viikkoa, sain tiedon asunnosta. Otin minulle tarjotun asunnon vastaan ja allekirjoitin vuokrasopimuksen saman tien. Sain huoneen Mortensnesistä noin kahden kilometrin päästä yliopistolta, mikä oli yhdeksäs vaihtoehtoni hakemuksessa. Samalla käytävällä oli kahdeksan 12 neliön huonetta, yksi yhteinen keittiö ja neljä kylpyhuonetta. Vuokra oli noin 400 euroa kuukaudessa.

Käytävälläni asui niin norjalaisia kuin muita vaihto-opiskelijoita. Viihdyin todella hyvin, ja minusta ja viereisessä huoneessa asuvasta vaihto-opiskelijasta tuli todella hyviä ystäviä. Minulla kävi todella onni asumisen suhteen, sillä kaikki paitsi yksi siivosivat omat jälkensä ja pitivät hyväkuntoista ja hyvin varustettua keittiötä siistinä. Näin ei ollut jokaisessa keittiössä Mortensnesissä. Kaikki keittiöt eivät myöskään olleet yhtä hyvin varustettuja. Meiltä löytyi jopa kaikki tarvikkeet, joita leipomiseen saattaa tarvita, ja leivoin ystävieni kanssa melko usein. Talo, jossa asuin, oli myös hyvin hiljainen. Toisella suomalaisella vaihto-opiskelijalla, joka asui Breivikassa yliopiston välittömässä läheisyydessä, tilanne oli aivan toinen. Siellä oli meteliä joka ilta, eikä kukaan piitannut keittiön siisteydestä.

Mortensnesin opiskelija-asuntola
Opiskelu ja opetus

Opiskelin pohjoismaisia kieliä ja kirjallisuutta. Kurssit olivat siis norjan kielellä, ja ne käsittelivät norjan kieltä ja norjalaista kirjallisuutta. UiT:ssa opintoihin ei Helsingin yliopiston tapaan sisälly kursseja muilla pohjoismaisilla kielillä. Tämä on mielestäni hyvin valitettavaa paikallisten opiskelijoiden puolesta, mutta ei haitannut minua, sillä olin lähtenyt Tromssaan opiskelemaan nimenomaan norjan kieltä. Yhdellä kurssilla oli toinenkin vaihto-opiskelija, mutta muuten kaikki olivat norjalaisia.

Kampusaluetta

Olin oppinut ymmärtämään sekä puhuttua että kirjoitettua norjan kieltä jo lapsena, ja olin harjoitellut puhumista Helsingin Pohjoismaisen kulttuuripisteen järjestämässä pohjoismaisessa kielikahvilassa ennen vaihtoa. Kieli ei siis aiheuttanut minkäänlaisia ongelmia. Suoritin kaksi 10 opintopisteen kurssia, ja työmäärä opintopistettä kohden oli huomattavasti vähäisempi kuin HY:ssä. Toisella kursseista lopputentin ja muut tehtävät sai vaihto-opiskelijana suorittaa myös ruotsin tai tanskan kielellä. Pelkällä ruotsin kielen taidolla siis pärjää hyvin, ainakin jos suorittaa sellaisia kursseja, joilla tentin saa suorittaa myös ruotsiksi ja jos pystyy ymmärtämään norjaa. (Jos opiskeltava aine ei ole kieliaine, pärjää hyvin pelkällä englannilla.) Toinen kursseistani ei suoranaisesti ollut tarkoitettu vaihto-opiskelijoille, ja suorituskielenä oli vain norja. Siinä ei ollut kirjallista lopputenttiä, vaan kurssin lopussa pidettiin 20 minuutin esitelmä kurssilla käsitellystä aiheesta. Arvosteluasteikko oli kyseisellä kurssilla hyväksytty-hylätty, joten esitelmän suhteen ei tarvinnut stressata. Valitsin esitelmäni aiheeksi pohjoismaisen kielipolitiikan, ja vertailin kaikkien pohjoismaiden kielipolitiikkaa, vaikka kurssilla pääpaino oli ollut Norjan kielipolitiikassa. Lisäksi kurssin aikana piti kirjoittaa tiivistelmä yhdestä luentokerrasta.

Opetuksen laatu oli mielestäni HY:tä huonompi. Luennoilla opettaja tavallisesti luennoi, ja opiskelijan ainoa tehtävä oli tiedon vastaanottaminen. Kaipasin keskusteluja ja paritehtäviä, mutta niitä oli hyvin vähän. Kirjallinen lopputentti oli kuuden tunnin pituinen ja se kirjoitettiin samankaltaisin järjestelyin, joihin Suomessa on totuttu ylioppilaskirjoituksissa. Esitelmän pitäminen toisen kurssin suoritustapana oli miellyttävää vastapainona kirjalliseen tenttiin.

Kirjat ovat Norjassa kalliita, ja onnekseni minun ei tarvinnut ostaa niitä enempää kuin yksi. Kurssilla, jolla oli kirjallinen tentti, oli kaksi kurssikirjaa. Toisen niistä sain lainattua yliopiston kirjastosta ja toisen minun piti ostaa noin 60 eurolla. Toisella kurssilla kaiken tarvitsemansa materiaalin sai opettajalta.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Norja on tiettävästi kallis maa, mutta siitä huolimatta Nordplus-apuraha sekä opintotuki riittivät kattamaan kaikki kuluni. Yliopiston ruokalassa söin vain kerran, kun en ehtinyt laittaa ruokaa. Opiskelijalounas maksoi 6–8 euroa, joten tuli halvemmaksi kokata itse.
Tromssa ja sen ympäristö on hyvin kaunis, ja kannattaa käydä vaeltamassa vuorilla. Vaeltamaan voi mennä yksin, kaverin kanssa tai opiskelijoiden urheilujärjestö TSI:n kanssa. Lähdin heti ensimmäisellä viikolla TSI:n kanssa vaeltamaan Tromsdalstindenin huipulle (1238 mpy.). Myöhemmin sain kuulla sen olevan yksi seudun haastavimmista vaellusreiteistä, ja olinkin aika lailla poikki. Sen jälkeen muiden huippujen saavuttaminen olikin helppo homma.

Yliopisto, keskusta ja miltei kaikki opiskelija-asuntolat sijaitsevat Tromsøyan saarella. Jos haluaa nähdä muuta, saarelta kulkee busseja sekä viereiselle Kvaløyalle että mannermaalle. Julkinen liikenne on Suomeen verrattuna kallista, eivätkä saaren ulkopuolelle menevät bussit kulje kovinkaan usein. Kannattaakin vuokrata auto porukassa ja lähteä pidemmälle retkelle esimerkiksi Senjan kansallispuistoon. Hienoja vaelluskohteita on kuitenkin myös saaren lähistöllä, kuten Tromsdalstinden.
Tromssassa ei ole mahdollisuutta valuutanvaihtoon, joten kannattaa vaihtaa rahaa Suomessa ennen lähtöä. Toisaalta ilman käteistäkin pärjää, sillä kaikissa paikoissa pystyy maksamaan kortilla.

Tulet varmasti näkemään revontulia!

Näkymä Tromsdalstindeniltä

Vaihtokertomus, Universität Bayreuth, Saksa, syyslukukausi 2019-2020

Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Tiesin, että haluaisin lähteä Saksaan vaihtoon mutta opiskella englanniksi, koska oma saksankielentaitoni pohjautui muutamaan lukiossa käytyyn saksankurssiin. Halusin kuitenkin aloittaa uudelleen saksan kielen opiskelun ja näin vaihdon hyvänä mahdollisuutena myös tähän tarkoitukseen. Omalla kohdallani vaihtokohteen valintaan vaikutti myös vahvasti se, että pystyttäisiinkö vaihtokohteessa järjestämään samanlaisia erikoisjärjestelyjä, joita olen Helsingissä tarvinnut ja saanut. Valittuani muutaman vaihtokohteen, olimme yhteydessä liikkuvuuspalveluiden kanssa vaihtokohteisiin ja selvitimme mahdollisuuksia. Lopulta päädyin hakemaan Bayreuthiin ja sain vaihtopaikan. Sen jälkeen alkoi valmistautuminen Saksaan lähtöön.

Asuminen ja alkubyrokratia

Aloitin asunnon etsimisen heti saatuani vaihtokohteesta hyväksynnän. Päädyin hakemaan opiskelija-asuntoa Studentenwerk:ltä. Hakemus oli helppo täyttää ja kaikki hoitui netissä. Hakemus kannattaa lähettää heti, kun mahdollista sillä vaikka Bayreuth on pienempi kaupunki, myös siellä on asuntopula. Studentenwerkin sivuilla mainittiin, että vapautuvat asunnot jaetaan hakujärjestyksessä. Itse sain tiedon vasta muutama viikko ennen vaihtoon lähtöä, että sain asunnon.

Sain huoneen kymmenen hengen soluasunnosta aivan keskustasta. Huone oli valmiiksi kalustettu ja vuokra noin 200e/kk. Täydellinen siis yhdeksi lukukaudeksi. Vuokranmaksua varten oli pakko avata saksalainen pankkitili. Sain avattua ilmaiseksi opiskelijoille tarkoitetun online-tilin. Onnistuin saamaan pankissa ajan englantia puhuvalle virkailijalle, mutta itse pankkitili oli täysin saksaksi, samoin kuin kaikki paperit, jotka allekirjoitin mukavan virkailijan yrittäessä kääntää niitä minulle.

Yliopistolle pääsi bussilla vartissa, ja mikä parasta: opiskelijakortilla kaupunginsisäinen julkinen liikenne oli ilmasta. Opiskelijakortin saamiseksi tuli toimittaa yliopistolle pinkka papereita ja todistuksia. Opiskelijakortti kannatti hakea mahdollisimman pian, sillä käteisen sijaan yliopistolla maksettiin kaikki (ruoka, tulostus, kahvit, sakot kirjastolle jne.) opiskelijakortilla. Sen lisäksi kortti toimi kirjastokorttina ja matkalippuna bussissa.

Itse en suosituksista huolimatta avannut saksalaista puhelinliittymää, vaan pidin suomalaisen liittymäni. Mielestäni tämä oli paras vaihtoehto näin lyhyelle ajalle. Näin säästin myös omaa aikaani, sillä jonottamista ja papereiden täyttämistä riitti muutenkin. Ja samanlainen rumba olisi edessä vaihdon lopussa, kun kaikki pitää perua ja irtisanoa.

Ensimmäisellä viikolla jonotin rekisteröimään itseni kaupungintalolla kaupunginasukkaaksi. Kannattaa mennä aikaisin aamusta, koska lukuvuoden alussa kaikki uudet asukkaat joutuvat tekemään saman. Jonottaminen tulee tutuksi. Itse jonotin lähes kaksi tuntia, että sain tämän hoidettua.

Yliopiston hyväksymiskirjeen jälkeen tuli ohje maksaa lukukausimaksu, joka omassa tapauksessani oli noin 150e. Maksusta kannattaa ottaa paperinen kuitti mukaan. Yliopistoon ilmoittautumista varten täytyi kuitenkin käydä ensin paikallisessa vakuutusyhtiössä hakemassa todistus sairasvakuutuksesta. Eurooppalaisena riittää, että käy näyttämässä eurooppalaista sairasvakuutuskorttia ja saa siten tarvittavan todistuksen allekirjoituksineen. Tämän jälkeen pystyi ilmoittautumaan yliopistolle, jonka jälkeen pystyi tekemään hakemuksen opiskelijakortista. Kun noin 3-4 päivän päästä sai opiskelijakortin, pystyi ilmoittautumaan viimein kursseille.
Kannattaa siis selvittää ajoissa mitä papereita ja todistuksia tarvitsee mitäkin varten, jotta asiat saa mahdollisimman nopeasti hoidettua ja selviää pienemmällä stressillä. Itse olin suunnitellut ja kirjannut tarkat ohjeet itselleni mitä pitää tehdä ja missä järjestyksessä. Tämä helpottaa kyllä paljon!

Opiskelu ja opetus

Syyslukukausi alkoi Bayreuthissa vasta lokakuussa ja opetusperiodi kesti helmikuun puoleen väliin asti. Opiskelin englanniksi opetettuja kursseja sekä sain valittua yhden saksakielenkurssin. Koska valitsemani kurssit kuuluivat kansainväliseen maisteriohjelmaan, oli yli puolet kurssikavereistani ulkomailta Saksaan muuttaneita. Tutkinto-opiskelijat olivat tavanneet jo viikon aiemmin, mutta minut otettiin hyvin mukaan ryhmään. Meillä oli WhatsApp-ryhmä, jossa sai kysyä niin saksassa asumiseen kuin opiskeluun liittyvistä asioista, ja jossa jaettiin tietoa kursseista ja tehtävistä. Samat kurssit kestivät koko lukukauden ja lukukauden lopuksi oli tentit. Usein kurssit oli jaettu kahteen osaan: luentoihin ja käytännöntöihin/laskareihin.

Ensimmäisellä viikolla oli uusille kansainvälisille opiskelijoille pakollinen orientaatioviikko, jonka aikana meille annettiin neuvoja ja ohjeita, kuinka saksalaisessa yliopistossa opiskellaan ja mitä meiltä odotetaan. Tutustuimme pienryhmissä muihin kansainvälisiin opiskelijoihin ja paikallisen ESN:n toimintaan. Valitettavasti itselläni kävi huono tuuri, ja tämä orientaatio meni päällekkäin valitsemani maisteriohjelman orientaation kanssa.

Valitsemassani maisteriohjelmassa opiskeli vain parikymmentä ihmistä. Olimme pieni ryhmä ja luennoitsijat tunsivat meidät kaikki nimeltä, myös minut, vaihto-opiskelijan. Opetus oli enemmänkin vuorovaikutusta luennoitsijan ja opiskelijoiden välillä, kuin perinteistä massaluento-opetusta. Opetustahti on hitaampaa kuin Suomessa, koska viikossa oli vain kaksi viikkotuntia (90 min) opetusta per kurssi. Opintopisteet kurssia kohti vastaavat Suomen tasoa. Osasta kursseista pisteet saa helpommalla kuin toisista. Kannattaa siis tarkastaa, kuinka paljon työtä kurssit vaativat luentojen lisäksi. Omalla kohdallani pakollisista ryhmätöistä ja laskuharjoituksista huolimatta arvosana perustui vain lopputenttiin. Arvosteluasteikko on 1-5, jossa 1 on paras ja 5 on hylätty.

Saksan kielen opiskelusta hieman: jos halusi lukea yliopistolla vierasta kieltä, piti ensimmäisellä viikolla ilmoittautua ja suorittaa tasokoe. Kokeen jälkeen sai tulokset ja ohjeet mille kurssille tulee ilmoittautua seuraavalla viikolla. Ilmoittautuminen oli erittäin jännittävää, koska paikkoja ei ole tarpeeksi kaikille ja vain nopeimmat saivat paikan. Olin yksi näistä onnekkaista. Tämän lisäksi yliopistolla Tandem-partneri -toimita oli suosittua. Löysin saksalaisen tytön jättämän ilmoituksen, jossa hän etsi tandemparia suomen kielen opiskeluun. Saksankurssin lisäksi pääsin kerran viikossa opiskelemaan saksaa syntyperäisen saksalaisen kanssa.

Vapaa-aika

Koska sain edullisen huoneen ja ilmaisen julkisenliikenteen, pystyin säästämään rahaa vapaa-aikaa varten. Tämän lisäksi saksan edullinen hintataso ja kesätöistä kerätyt rahat mahdollistivat matkailun. Tein useita viikonloppumatkoja ympäri Eurooppaa. Tämä oli mahdollista myös siksi, että luentoja oli vain maanataista torstaihin.

Osallistuin myös ESN:n järjestämille päiväretkille ja tutustumistapahtumiin. Kävimme esimerkiksi tutustumassa keskiaikaiseen pikkukaupunkiin opastetulla kierroksella ja illalla matka jatkui viinitilalle. ESN järjesti myös kaupunkiin tutustumista, speed frending -tapahtumia, joulumarkkinoille yhdessä menoa ja luistelua. Kannattaa siis etsiä ja liittyä erilaisiin Facebook-ryhmiin, joissa tapahtumista ilmoitetaan.

Yliopisto tarjosi myös mahdollisuuden osallistua yliopistoliikuntaan maksalla 20e lukukausimaksun koululiikuntaa varten. Tähän kuului kaikki ryhmäliikuntatunnit. Bayreuthissa valitettavasti yhtäkään liikuntatuntia ei järjestetty englanniksi, mutta onneksi usein selviää katsomalla ympärilleen mitä pitää tehdä. Itse kävin kokeilemassa joogaa ja aerial silks -tuntia.

Bayreuth on kuuluisa oopperakaupunki varsinkin syksyllä järjestettävien oopperajuhlien takia, joten kulttuuria riittää. Kaupunki antoi myös kaikille uusille opiskelijoille “yellow book”-vihkosen, joka sisälsi valtavasti ilmaislippuja ja alennuskuponkeja kaupungin tapahtumiin, museoihin, liikuntapaikkoihin jne. Kannattaa siis selvittää ja kysellä mitä kaikkea opiskelijoille tai uusille asukkaille on tarjolla. Meille kerrottiin tästä orientaatiossa, eikä esimerkiksi tätä saanut, jos ei ollut tajunnut itse käydä kysymässä kaupungintalolta.

Hyödyllistä tietoa vaihtoon lähtevälle

Itselle Saksassa asuminen oli kuin aikahyppy menneisyyteen joissain aioissa. Saksassa käteinen on yhä iso juttu. Bayreuthin kokoisessa kaupungissa (74 600 as.) löytyy paljon liikkeitä ja ravintoloita, joissa ei ole edes mahdollisuutta maksaa pankkikortilla. Myös kaikki alkubyrokratiaan liittyvät asiat hoidetaan perinteisesti jonottamalla virastoissa ja tulostamalla kaikki asiakirjat ja liitteet. Perinteisiä kirjeitä tuli myös läheteltyä. Koin myös, että saksan kielen alkeista oli minulle hyötyä arkiasioita hoitaessa, vaikka muuten pärjäsin englannilla.

Vaihtokertomus, Institut d’études politiques de Paris (Sciences Po), Ranska, kevät 2019

Svenska social- och kommunalhögskolanin opiskelija

Ennen lähtöä

Sain vaihtoyliopistoltani hyväksymistiedon loppukeväästä, minkä jälkeen vaihtoyliopisto piti minut hyvin ajan tasalla. Opintojen suunnittelu kannattaa aloittaa ajoissa ja valmistautua huolellisesti kursseille rekisteröitymiseen, mikä tapahtuu jo kesällä. Suuri osa kurssipaikoista täyttyy alle vartissa rekisteröitymisen alettua, joten varasuunnitelman teko ei ole haitaksi.
Ennen lähtöäni tein matkustusilmoitukseni ja muutin postiosoitteeni vanhemmilleni. Minulla oli lähtiessäni mukana kopio passista, tutkintotodistukseni ja tositteet vaihto-opinnoista. Passikuvia saa toki paikan päältä, mutta niitä voi olla hyvä ottaa mukaan, sillä niitä tarvitaan muun muassa opiskelija-, bussi, ja kuntosalikortteihin.

En itse avannut ranskalaista pankkitiliä tai puhelinliittymää, vaan varmistin Suomessa käyttämieni sopimusten ehdot läpi ennen vaihtoon lähtemistä. Tällä voi halutessaan vähentää ylimääräistä byrokratiaa. En joutunut turvautumaan paikalliseen terveydenhuoltoon vaihtolukukauteni aikana, mutta yliopistolla on selkeät ohjeet siitä, miten sairaustapauksissa kannattaa toimia. Alkubyrokratia yliopistolla oli vähäistä. Oikeastaan ainoa yliopistoon liittyvä velvoite oli opiskelijakortin noutaminen, sillä suurin osa dokumentaatiosta tapahtuu jo vaihtoyliopistoon haettaessa.

Sciences Po:ssa on mahdollista osallistua maksulliselle perehdytysviikolle. Perehdytys koostuu luennoista, joissa käydään koulun opiskelukäytäntöjä läpi ja vapaa-ajan ohjelmasta sekä tapahtumista. Metodologiset asiat yleensä käydään myös itse kursseilla läpi, mutta mielestäni perehdytysviikko oli hintansa väärti jo opiskelijoihin tutustumisen ja verkostoitumisen myötä. Vietin myöhemmin suurimman osan ajasta juuri perehdytysviikon aikana tapaamieni opiskelijoiden kanssa.

Asuminen

Asunnon etsiminen kannattaa aloittaa ajoissa ja hyödyntää muun muassa muita suomalaisia Pariisissa, Facebook-ryhmiä tai aiempia vaihto-opiskelijoita. Asunnon etsinnässä kannattaa olla tarkkaavainen, sillä huijauksia tapahtuu säännöllisesti. Sciences Po:lla on myös yhteistyösivustoja asunnon etsimiseen, mitä kautta itse päädyin ulkomaalaiset opiskelijoiden kampukselle. Asumiskustannukset Pariisissa ovat korkeita, vaikka asunnot ovat pääsääntöisesti pieniä.

Asuin Cité internationale universitaire de Paris:n kampuksella kanssani samaa yliopistoa käyvän ranskalaisopiskelijan kanssa. Pariisin metropolialueen laidalla sijaitsevalla kampuksella on asuinrakennuksia kansallisuuksien mukaan, hyvät kulkuyhteydet, opiskelijaravintoja sekä laajat urheilumahdollisuudet.

Opiskelu ja opetus

Perehdytysviikon lisäksi valitsin kurssini niin, että minulla oli kuusi kurssia, mutta luentoja vain maanantaista keskiviikkoon. Sciences Po:ssa on pääsääntöisesti valittavissa seminaarikursseja, luentokursseja sekä kielikursseja. Seminaarikursseilla (10 ECTS) on yksi massaluento sekä yksi pienempi luento, luentokursseilla (5 ECTS) yksi ja kielikursseilla (5 ECTS) kaksi luentoa viikossa. Itse opiskelin vain luentokursseja ja yhden kielikurssin. Kursseista on hyvä tietää, että Sciences Po:ssa on tiukka läsnäolovelvoite ja koko lukukauden kestävältä kurssilta kolmannesta poissaolosta tippuu kurssilta eikä tähän tehdä poikkeuksia. Lisäksi yliopistolla on laaja tarjonta eri vapaa-ajan urheilukursseja, joihin rekisteröidytään erikseen lukukauden alettua.

Sciences Po:n kurssit arvioidaan skaalalla 0–20 ja yli puolet pisteistä vaaditaan hyväksyttyyn suoritukseen. Kurssien arvostelun tiukkuus saattaa vaihdella kursseittain ja on yleistä, että täysiä pisteitä on hyvin vaikea saada. Kurssit sisältävät usein erilaisia suorituksia ja etenkin esitelmät ovat tavallisia. Professorit ovat alansa huippuja ja usein kannustavat opiskelijoita keskusteluun ja itsenäiseen ajatteluun.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähtijöille

Pariisissa taskuvarkaudet ovat valitettavasti arkipäivää, etenkin turistialueilla. Usealta ystävistäni varastettiin laukku, lompakko tai puhelin, jos ne jättivät hetkeksikin vahtimatta. Reppujen ja laukkujen kanssa täytyy muutenkin olla hyvin tarkkana. Kampuksella laukkua ei saa jättää hetkeksikään, sillä muuten koko rakennus saatetaan joutua tyhjentämään. Sciences Po:n rakennuksissa on jatkuvasti turvallisuushenkilökuntaa eikä sisälle pääse kukaan ilman omaa opiskelijakorttiaan. Ajoittain myös laukut tarkistetaan turvallisuuden vuoksi. Pariisissa on myös lähes säännöllisesti mielenosoituksia, jotka saatavat äityä aggressiivisiksi. Kulkueiden reitit ilmoitetaan usein etukäteen ja näitä alueita kannattaa välttää.

Hintataso Pariisissa on kuten olettaa saattaa korkea. Asumiskustannuksissa voi säästää asumalla kauempana keskustasta hyvien kulkuyhteyksien päässä ja Pariisin metroverkosto on laaja. Suosituimmat julkisen liikenteen kuukausiliput ovat Navigo tai Imagine R, mutta ne eivät kuitenkaan ole yhtä edullisia kuin opiskelijaliput Suomessa. Sciences Po sijaitsee kuudennessa arrondissementissa, jossa hintataso on kaupunginosan hyvän sijainnin mukaiset. Yliopiston lähellä, sekä myös muualla Pariisissa löytyy UniCafen tapaisia Crous -opiskelijaravintoloita, joista lounasta saa päälle kolmen euron. Matkustamiseen Pariisin lähialueille ja myös Ranskan ulkopuolelle löytyy paljon eri vaihtoehtoja edullisin hinnoin ja lisäksi eurooppalaiset alle 27-vuotiaat opiskelijat pääsevät Pariisin museoihin ilman pääsymaksua.

Ranskaan ja Pariisiin sopeutuminen voi viedä aikaa. Aikataulut venyvät ja sosiaalinen normisto on monimutkainen. Toisaalta kaikki vaihto-opiskelijat ovat samassa asemassa, ja vaihto-opiskeluun kuuluu uuteen kulttuuriin tottuminen. Alun epävarmuus ja uusi ympäristö unohtuu nopeasti, kun tutustuu uusiin paikkoihin ja ihmisiin. Vaihto-opintojen jälkeen kaikista arkisimpiakin tapahtumia nimittäin ikävoi.

Vaihtokertomus, Sveriges Lantbruksuniversitet, Ruotsi, syksy 2019

Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelija

Kuva: Julia Virtanen
Ennen lähtöä

Hakuprosessin päätyttyä ja SLU:sta vahvistuksen saatuani oli aika hoitaa monia vaihtoon liittyviä asioita. Asunnon sain yliopiston kautta, joten siitä ei tarvinnut huolehtia. Muista tarkistaa matkavakuutuksen ja kotivakuutuksen voimassaolot, tutkia orientoivien päivien aikataulut ja hankkia lentoliput ajoissa, tehdä Kelaan tarvittavat hakemukset ja sekä ilmoittaa virastoihin väliaikaisesta muutostasi ulkomaille. Myös vaadittava OLS-kielitesti kannattaa tehdä ajan kanssa. Tarvittavat lomakkeet ja todistukset kannattaa tulostaa paperiversioiksi mukaan.

Asuminen
Kuva: Julia Virtanen

Vaihtohakua tehdessäni ilmoittauduin asunnonhakijaksi, jolloin sain asuntotarjouksen yliopiston kautta. Olin onnekas ja sain tilavan yksiön läheltä Ultunan kampusta, opiskelijoiden asuinalueelta Lilla Sunnerstasta. Lilla Sunnersta koostui yksiöistä ja perheasunnoista, ja lemmikkejä asukkailla oli ihanan paljon. Asunto oli valmiiksi kalustettu ja perussiisti, HOAS:in kaltainen opiskelija-asunto. Vuokra oli halpa ja maksettiin kuukausittain tilille, joko verkkopankin kautta ulkomaan tilisiirtona tai fyysisesti pankissa asioiden. Oma yksiö ja sen tuoma rauha olivat itselleni todella tärkeitä, mutta yhteisöllisyyttä ja soluelämää kaipaavalle tämä ei ehkä olisi ihanteellisin vaihtoehto.

Byrokratia vaihtokohteessa

Asioiden hoitaminen Uppsalassa sujui pääsääntöisesti oikein hyvin, toiminta oli paljolti Suomen kaltaista. Yliopistolla sai hoidettua vaadittavat todistukset sekä alussa että lopussa mallikkaasti. Pidempään vaihdossa olevien kannattaa hakea Ruotsin sosiaaliturvatunnusta, jolloin esimerkiksi mahdolliset terveyskeskuskäynnit hoituvat helpommin.

Opiskelu ja opetus
Kuva: Julia Virtanen

Opinnot ja opetuksen taso SLU:ssa yllätti todella positiivisesti ja koen saaneeni erittäin hyvää opetusta Ultunassa. Työmäärä oli suhteessa Viikin kursseilla totuttuun paljon suurempi ja opinnot olivat paikoitellen todella aikaavieviä. Onneksi kurssien sisältö oli inspiroivaa ja monipuolista! Yksi kurssi oli 15 opintopistettä ja syksyn aikana suoritin siis 30 noppaa. Opetus oli interaktiivisempaa kuin monet Viikin luentokurssit ja sisälsivät luentokeskustelujen lisäksi myös paljon ryhmätöitä.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville
  • SLU:ssa joka rakennuksessa on jääkaapit ja mikrot, joissa säilytetään ja lämmitetään oma lounas koulupäivän aikana. Valmistaudu siis tekemään omat ruokasi mukaan!
  • Uppsalassa on paljon opiskelijaelämää. Voit valita itsellesi sopivimman “nation:in”, riippuen omista intresseistäsi. Jotkut järjestivät paljon bileitä, toiset taas sunnuntaibrunsseja ja joogaa.
  • Hanki pyörä heti ensimmäisinä päivinä. Uppsalassa KAIKKI polkevat pyörillä, sekä kouluun että keskustaan.
  • Opiskelija-alennusta saat vain kuukausilipusta. Hiukan halvemmalla saat joukkoliikenteen kertaliput lataamalla UL-sovelluksen, jonne voit ladata arvoa maksukortiltasi.

Vaihtokertomus, Koç University, Turkki, syksy 2019

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Vietin 2019 syyslukukauden Istanbulissa, Kocin yliopistossa. Sain ilmoituksen hyväksynnästä, minkä jälkeen täytyi vielä hakea itsenäisesti. Ennen lähtöä yliopisto järjesti infotilaisuuden verkossa, missä sai esittää kysymyksiä vaihtoon liittyen. Sähköpostitse myös pystyi ottamaan yhteyttä paikallisiin liikkuvuus palveluihin.

Minulle luotiin tunnukset moodlen tapaiselle sivustolle, missä pystyi valitsemaan kursseja. Päätin, että asun yliopiston kampuksella ja vuokramaksu asunnosta täytyi maksaa jo ennen lähtöä. En pystynyt osallistumaan orientaatioviikolle, mutta olin yhteydessä paikalliseen tuutoriin, joka auttoi minua oleskeluluvan hankinnassa ja sopeutumisessa.

Alkubyrokratia

Vaihto-opiskelijoiden täytyy hankkia oleskelulupa ja luvan hankinnan hankaluus on hyvin tilannekohtaista. Itselläni ei ollut kuitenkaan mitään ongelmia oleskeluluvan hankinnan suhteen. Luvan hankinnassa on erilaisia vaiheita, mitkä tehdään yhdessä tuutoreiden kanssa. Omassa tapauksessa paperityö oli valmiina parissa päivässä ja sain oleskeluluvan noin kuukauden sisällä. Paikallinen tuutori opasti minua hakemuksen täyttämisessä ja oli seuranani kun vein hakemuksen käsiteltäväksi. Mukanani piti olla passi ja täytetty hakemus. Matkavakuutus myös täytyy olla, muuten ei voi saada oleskelulupaa. Sain yliopistolta opiskelijakortin, minkä avulla saa pääsyn kampukselle ja muun muassa opiskelija-alennusta museoihin ja julkisessa liikenteessä.

Asuminen

Asuin yliopiston kampuksella ja jaoin huoneen paikallisen opiskelijan kanssa. Kampus on hyvin siisti, sillä tilat siivotaan viikoittain. Asutus kampuksella pystyi viettämään aikaa esimerkiksi kuntosalilla, opiskelijaravintolassa tai vaikkapa uima-altaalla. Yliopistolle saavuimme yliopiston bussilla, joka vei suoraan asutus kampukselta yliopistoon noin 5 minuutissa.

Opiskelu ja opetus

Lähdin opiskelemaan kulttuurien tutkimusta, joten minulla oli hyvin laaja valikoima kurssien valinnassa. Opiskelin muun muassa historiaa sekä kieliä. Miltei kaikki opettajat puhuvat englantia hyvin ja Koçin yliopisto on tunnetusti Turkin parhaimpia. Opetus on kuitenkin hyvin erilaista verrattuna Helsingin yliopistoon, sillä se on luotu amerikkalaisen mallin mukaisesti ja opiskelijoita valvotaan enemmän.

Opintojen suunnittelu sujui samaan malliin kuin Helsingin yliopistossa. Kurssien arviointimenetelmä on kuitenkin erilainen kuin täällä, minkä takia sain opintosuorituksista “hyväksytty”. Koin, että opiskelu oli vähemmän haastavaa suhteutettuna Helsingin yliopistoon. Yliopistolla on myös oma terveydenhuolto, minkä kautta saa helposti ja vaivatta apua jos tarvitsee.

Yliopiston pienoismalli

Yliopistokampus on pienen kylän kaltainen alue, missä löytyy muun muassa ravintoloita, kahviloita, kirjasto, liikuntakeskus ja jopa luistelukenttä. Mielestäni Kocin yliopisto on itsessään jo yksi Istanbulin nähtävyyksistä. Yliopisto sijaitsee Sarıyerin alueella, minne pääsee noin 15 minuutissa. Sieltä löytyvät myös ruokakaupat ja ravintoloita ja sieltä pääsee laudalla Istanbulin eri kaupunginosiin.

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Vapaa-aikaa oli riittävästi ja kävin usein Istanbulin keskustassa. Osallistuin yliopiston tuutoriryhmän järjestämille matkoille Cappadociaan ja Bursaan. Lisäksi matkustin itsenäisesti Izmiriin ja Antalyaan. Yliopistolta pääsee helposti bussilla metroasemalle, minkä kautta pääsee suoraan Istanbulin keskustaan. Matka yliopistolta Istanbulin keskustaan kestää yhteensä noin 2 tuntia. Julkinen liikenne toimii suhteellisen hyvin ja tapa päästä paikasta toiseen löytyy aina.

15 miljoonan kaupungissa elämä on hyvin eloisaa ja hektistä. Hinnat ovat halvempia kuin Suomessa ja ulkona tuli usein syötyä turkkilaisia herkkuja, kuten baklavaa ja lokumia. Yliopistossa voi osallistua erilaiseen järjestötoimintaan, aivan kuten Helsingin yliopistossakin.

Sopeutuminen

Olin ainoa suomalainen koko yliopistossa, mikä vaikutti omaan sopeutumiseen. Tutustuin muihin vaihto-opiskelijoihin kuitenkin ajan myötä. Ystävystyin myös muutamaan paikalliseen opiskelijaan, joiden kautta sain mahdollisuuden tutustua maan kulttuuriin syvemmin. Olin vaihdossa yhteensä 4 kuukautta ja ensimmäiset 1,5 kuukautta olivat hyvin jännittävää aikaa, sillä uusi kulttuuri, ruoka, luonto ja lämmin ilma kiehtoivat kovasti. Ajan myötä kuitenkin tottuu uuteen ympäristöön ja alkaa huomioida kaupungin ongelmat, kuten kodittomat katulapset ja oman henkilökohtaisen tilan puuttuminen.

Turkin kulttuurissa on monia eroja verrattuna Suomeen ja ihmiset ovat paljon puheliaampia ja sosiaalisempia. Opiskelin turkin kieltä ja pystyin kommunikoimaan kaupassa tai ravintolassa, mikä helpotti hyvin paljon. Itse en kokenut oloani turvattomaksi Istanbulin kaupungissa, mutten kuitenkaan suosittelisi liikkumaan yksin pimeillä kujilla. Yliopisto- ja asutus kampukset kuitenkin ovat 24h vartioituja ja niiden alueella on turvallista kulkea milloin tahansa.

Muita vinkkejä
  • Ei kannata ottaa liikaa paineita arvosanoista, vaan nauttia vaihtokokemuksesta kokonaisuutena, johon kuuluu myös matkustelua ja uuden kulttuurin antimiin tutustumista.
  • Kun tutustuu paikallisiin, niin oppii myös kulttuuria uudella tavalla. Ei kannata jäädä vaihto-opiskelijakuplaan.
  • Hanki paikallinen pankkikortti — rahan nostaminen on tuolloin paljon halvempaa.
  • Kun matkustaa julkisella liikenteellä joka päivä, niin kannattaa hankkia Istanbul card- opiskelija-alennuksella. Tuolloin matkustelu on halvempaa ja sillä pääsee bussilla, ratikalla ja metrolla.

Vaihtokertomus, Tartu Ülikool, Viro, kevät 2019

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Puolitoista vuotta Tartossa

Tässä kertomuksessa käsitellään sekä vaihto-opiskelua Tarton yliopistossa keväällä 2019 että työharjoittelua Tartossa lukuvuonna 2019-2020.

Yliopiston uusi Delta-rakennus Emajõen äärellä
Hakuprosessi ja alkubyrokratia

Hain Nordplus-vaihtopaikkaa Viroon Tarton yliopistoon kevääksi 2019. Opiskelen teoreettista filosofiaa, ja hakiessa kohtasin ensimmäisen ongelman siinä, että varsinaisen alani sijaan minun piti merkitä hakemukseen käytännöllinen filosofia, jotta löytäisin kohdeyliopiston vaihtoehdoista. Tartosta minulle kirjoitettiin syyskuun alussa, jolloin minun tuli täyttää heidänpuoleinen hakemus marraskuun alkuun mennessä. Kommunikaatio oli melko hidasta, jouduin lähettää sähköposteja toistamiseen, kun minulla oli kysymyksiä. Nyt vaihdon jälkeen ymmärrän, että asioita otetaan rennosti, eikä luultavasti ole syytä murehtia. Kuitenkin joulukuisessa lähtöorientaatiossa lähtöön pääsyäni ei oltu vielä varmistettu, eikä minulla lisäksi ollut tuutoria, joten olin suhteellisen paniikissa. Tammikuun alussa lähtö kuitenkin varmistui lopullisesti; suosittaisinkin järjestämään asiat niin, että jos vaihto tuntuu epävarmalta, on kuitenkin sillä mielin, että on lähdössä, joskaan en tiedä, onko tämä neuvo hyvä näinä poikkeustila-aikoina.

Kun muutin Tarttoon viikkoa ennen orientaation alkua helmikuun alussa, olin katsellut yliopiston opintosuunnitelmaa. Kursseille rekisteröinti alkoi ehkä pari päivää ennen orientaatiota, ja vasta silloin sain lopullisen selvyyden siitä, miltä tarjonta oikeasti näyttää. Tarton yliopistossa ainakin filosofian ja semiotiikan kurssit olivat joko 3 tai 6 op laajuisia — suurin osa 3 op. Tämä tarkoitti sitä, että täyttääkseni stipendin ehdot, minun tuli valita aika monta kurssia, joista kaikki kestivät koko kevään. Työmäärä oli suuri, mutta löysin onneksi sekä oman tutkinnon kannalta pakollisia kursseja (ne olivat 6 op, jolloin hyväksilukeminen 5 op kursseiksi onnistui vaivatta) että monta muuta mielenkiintoista täyttämään minimi-op-määrää. Stipendin sain vasta Tarttoon muuton jälkeen eli siinäkin oli hieman stressiä. Liikkuvuuspalveluissa minua kuitenkin autettiin, sain heidän kauttaan tietää, milloin stipendi oli saapumassa.

Tässä vaiheessa lienee olla hyvä mainita, että puhun viroa sujuvasti, joten puolet ottamistani kursseista opiskelin viroksi. Vaikutti kuitenkin siltä, että englanniksikin opiskellessa saa opintopisteet täyteen; mukaan voi ottaa kielikursseja ja sen sellaista. Kieliosaaminen oli eduksi myös muuten paikallisessa elämässä, eniten asioiden järjestelyn tasolla.

Koulumatkan varrella oleva ylämäki, jota kutsutaan hitaaksi kuolemaksi
Opiskelu

Opiskelu Tartossa oli melkoisesti raskaampaa kuin Helsingissä. Lukukausi kestää helmikuun puolivälistä kesäkuun loppuun, mutta todellisuudessa kaikki luennot ja seminaarit loppuivat jo toukokuun aikana. Eräs vaihtokaverini Suomesta muutti takaisin kotiin jo ennen vappua. Toukokuusta eteenpäin oli vuorossa esseiden kirjoittaminen ja tentit.

Tartossa kursseille rekisteröityminen toimii sillä periaatteella, että parin viikon ajan kurssin alettua voi päättää, haluaako osallistua vai peruuttaa ilmoittautumisensa. Kahden viikon jälkeen peruuttaminen ei enää ole mahdollista, mutta vaihto-opiskelijoihin se ei vaikuta mitenkään, sillä hylättyjä kursseja ei laiteta opintosuoritusotteeseen. Joihinkin kursseihin voi ilmoittautua vain, jos on aiemmat kurssit systeemissä. Tällöin vaihto-opiskelija voi kysyä opettajalta, kenelle tulisi lähettää sähköpostia, jotta saisi itsensä kirjoille.

Opiskelin Tartossa 33 opintopistettä, jotka jaottuivat kahdeksaan kurssiin. Onnistuin järjestämään itselleni vain kolmipäiväisen opiskeluviikon, eli pääsin halutessani viettämään täyden viikonlopun Helsingissä. Tiistaisin minulla oli neljä peräkkäistä luentoa/seminaaria, keskiviikkoisin yhden kurssin tuplatunti ja torstaisin kolme luentoa, 2 tuntia taukoa ja yksi luento illalla. Viikottain sain neljä kotiläksyä, joihin kuului pohdintaa, kysymysten keksimistä ja käsitteenmäärittelyä. Pidin keskimäärin kerran viikossa esitelmän, ja lisäksi kaikilta kursseilta tuli luettavaa. Kotitehtävien tekeminen oli rankkaa, siihen en ollut Helsingissä tottunut. Periaatteessa siis myös lyhyemmistä päivistä tuli täysiä opiskelupäiviä.

Rakennus, jossa kaikki filosofian ja semiotiikan kurssit pidettiin

Opiskelumetodit olivat toisinaan tuttuja, toisinaan ällistyttävän vieraita. Jotkin opettajat pitävät yllä sellaista auktoriteettia, jota olin viimeksi kohdannut yläasteella jos sielläkään. Kurssiohjelma oli niin tiukka, että vapaamuotoista pohdiskelua ei sallittu. Toisaalla seminaarit olivat sitä luokkaa, että opettaja kysyy kysymyksen, johon kukaan ei vastaa, tai sitten harvasanaisia ryhmäkeskusteluja, joiden tulokset esitellään lopulta kaikille. Kuulin, että taloustieteen opiskelijat tekivät koko ajan ryhmätöitä, joten metodit riippunevat alasta, kuten aina.

Lukukauden lopuksi (älkää säikähtäkö) olin kirjoittanut 7 esseetä, yhden elokuva-arvostelun, yhden taiteellisen työn ja kaksi kirjallista tenttiä. Kolmeen esseeseen liittyi suullinen tentti, joka oli — toisin kuin pelkäsin — antoisa palautteenantotilanne, johon liittyi pari kysymystä, mutta jossa pääsi keskustelemaan esseensä aiheesta, mikä oli oikein mukavaa. Hyväksiluku on omalta osaltani häpeällisesti vielä kesken, sillä minun täytyy täydentää muutamaa 3 op:n kurssia ylimääräisellä esseellä.

Asuminen

Asuin yksiössä, sillä satuin löytämään juuri kelan asumislisän maksimin hintaisen asunnon. Tässä on plussat ja miinuksensa. Tarton Raatuse -kimppakämppätalo on vaihto-opiskelijoiden place to be, suurin osa hengailusta ja etkoista tapahtuu käsittääkseni siellä, joten muualla asuessa saa nähdä enemmän vaivaa vaihto-opiskelijakuplassa olemisen eteen. Toisaalta Raatusessa huoneet ovat jaettuja ja kalliita (muistaakseni parisataa euroa kahden kesken jaetussa huoneessa ja tuplasti, jos maksaa yksin koko huoneesta), ja eräs vaihtokavereistani sanoi, että vaikka hänen kämppiksensä on upea ja loistotyyppi, ei hän silti kestä asua hänen kanssaan samassa huoneessa jokapäiväisesti, ja että vaihtokokemuksen jälkeen hän ei enää koskaan aio asua jaetussa huoneessa. Yhteenvetona siis: vaihtoehtoja löytyy jaetuista soluista puulämmitteisiin asuntoihin. Vapailta markkinoilta asuntoja voi etsiä sivustolta kv.ee. Kaupungissa on myös muita opiskelijakämppiä kuin Raatuse. Ne ovat edullisempia, mutta harvemmat kansainväliset opiskelijat asuvat niissä.

Yliopiston uusi Delta-rakennus
Yleisiä vinkkejä

Käsittääkseni Virossa ei kukaan oikein välitä, onko ilmoittautunut asuinpaikkansa asukkaaksi vaiko ei. Minä kuitenkin tein niin. Asia hoitui verkossa, ja siihen tarvitsi henkilökortin (ID-kaart) sekä kopion vuokrasopimuksesta. Orientaatiossa meille tuputeltiin tuota virolaisen henkilökortin tekemistä, ja vaikka sellaisen omistan, en ole ihan vakuuttunut, onko se tarpeellinen vaiko ei. Korttia käytetään kaikenlaiseen verkkoasiointiin ja siihen voi liittää esimerkiksi yliopiston kirjaston käyttöoikeuden. (Yliopiston kirjasto on oikein mukava työskentelypaikka, jossa on paljon kasveja.)

Suosittelen hankkimaan ISIC-opiskelijakortin tai lisenssin mobiilisovellukseen; Tallinnasta kulkevissa junissa sitä tarvitsee alennusta saadakseen ja liput tarkistetaan. Busseissa myydään nuorisolippuja (26-v asti ja mukaan lukien).

Terveydenhuolto on asia, jonka kanssa — noloa myöntää — en jaksanut säätää. Käsittääkseni systeemi toimii niin, että lääkäreiden listasta (englantia osaavat on tuotu esille) voi valita oman lääkärin, jonka kirjoille ilmoittautuu ja johon sitten ottaa yhteyttä, jos ilmenee oireita. Tällä hetkellä Virossa koronatestaus tapahtuu käsittääkseni tämän niin kutsutun perhelääkärin kautta, eli suosittelen hommaamaan lääkärin. Sairaalapäivystys on avoinna kaikille. Tartossa seksuaalineuvonta on ilmaista 26-vuotiaille ja nuoremmille.

Unicafen tapaista opiskelijaravintolaa ei periaatteessa ole, mutta ravintolat tarjoavat suunnilleen femman lounaita, joita voi etsiä päevapakkumised.ee -sivulta. Toinen vaihtoehto on ostaa jotain syötävää ruokakaupasta. Kasvisruokaa on valitettavan vaikea löytää, vegaanit ruoat ovat harvinaisia niin ravintoloissa (en ole varma, tarjoaako tällä hetkellä yksikään ravintola vegaania lounasta) kuin kaupoissakin, mutta mahdollisia.

Hintataso on Tartossa hyvä. Raaskin ostaa kulttuuritapahtumiin lippuja huomattavasti enemmän kuin Helsingissä. Pärjäsin tuilla ja stipendillä sopivasti ja rahaa riitti usein Helsingissä käymiseen ja ravintolassa syömiseen (suosikkini ovat Aparaaditehasen Kolm Tilli -ravintolan pitsat). Se, että elämä Tartossa on taloudellisesti mukavaa, vaikutti myös päätökseeni jäädä koko 2019-2020 lukuvuoden ajaksi työharjoitteluun. Kerronkin vielä siitä lyhyesti lopuksi.

Tarton keskusta yliopistorakennuksien välittömässä läheisyydessä
Vapaa-aika

Vaikka tapahtumakulttuuri lienee muutoksessa, kirjoitan silti jotakin myös siitä, mitä kaupungilla tapahtuu. Orientaatiosta lähtien Erasmus-porukalle oli tarjolla kaikenlaista ohjelmaa, josta jaettiin tietoa muistaakseni facebook-ryhmään. Tapahtumat vaikuttivat minusta jokseenkin geneerisiltä opiskelijatapahtumilta, joten en itse osallistunut niihin juurikaan. Tapahtumien järkkääjät mainitsivat monen monta kertaa Tarton Möku-baarista, minkä viihtyvyyden aliarvioimista ehkä tällä hetkellä kadun. Baarin yhteydessä on Genialistide Klubi, joka normaalioloissa järjestää tapahtumia melkein joka päivä; on dj-tä mutta myös keikkoja ja jami-iltoja. Genklubin tapahtumista vain harvoista tiedotetaan facebookissa, joten paikan päällä pyörähtäminen taitaa olla paras tapa pysyä kärryillä. Kyseisessä paikassa järjestettiin myös queer-bileitä — jos etsii queer-yhteisöä, suosittelisin hakeutumaan sinne, koska yleisesti queer-jutut eivät ole tapetilla oikeastaan millään tavalla.

Tapahtumia löysin lähinnä facebookin kautta. Kävin jonkin verran konserteissa, mutta suosikikseni muodostuivat jokaviikkoiset lautapeli-iltamat (en aikaisemmin ollut pelannut lautapelejä) Forrest -baarissa sekä kerran kuukaudessa pidettävä Tantsuklubi eli perinne- ja seuratanssien ilta. Jälkimmäiseen rohkaisen ehdottomasti osallistumaan, jos järjestämistä jatketaan jatkossa. Tanssiopetusta ei juurikaan ole, joten kannattaa vain mennä pyytämään jotakuta tanssiin ja oppia tanssiessa. Tanssit ovat helppoja! Jos omistaa soittimen, voi myös osallistua (duuripitoiseen) säestykseen. Lisäksi voisin vinkata vuoden 2024 kulttuuripääkaupungin suunnitteluun liittyvät tapahtumat, jota kautta voi löytää mielenkiintoista tekemistä. Ja tietysti kaikenlaiset museot ja galleriat, joita kaupungilla on. Syksyisin ja keväisin on ollut tapana järjestää Tarton opiskelijapäivät eli Tartu Student Days / Tartu tudengipäevad.

Paikalliseen elämään sopeutumiseen meni aikaa. Yritin hakea kontaktia muihin opiskelijoihin, mutta vastaukset olivat harvasanaisia ja luentojen alut ja loput hiljaisia. Sain sellaisen kuvan, että paikallisilla opiskelijoilla joko on omat kaveriporukkansa tai sitten niitä ei ole ollenkaan. Käsitys osoittautui kesän koittaessa jokseenkin virheelliseksi: jonkinlaista ”luokkahenkeä” saattaa kyllä löytää, mutta Helsingissä tottumaani Kuppala-hengailun vertaista en Tartossa yksinkertaisesti kohdannut. Siinä mielessä voisin suositella Erasmus-kuplaa. Nyt Tartossa puolisentoista vuotta asuneena olen kerännyt siellä muutaman henkilön lähipiirin ja muuten tavannut helsinkiläisiä ystäviä Kuppalassa suoraan laivalta tullessa. Olen törmännyt pöllämystyttävän konservatiivisiin asenteisiin, mutta kohdannut onneksi myös asioista perillä olevia ihmisiä.

Työharjoittelu

Olin Viron kansallismuseossa työharjoittelussa syyskuusta toukokuun loppuun. Valitsin kyseisen kohteen, sillä heidän verkkosivuillaan, kuten myös muiden museoiden verkkosivuilla, oli selkeät ohjeet työharjoittelusta kiinnostuneille. En saanut museolta palkkaa, mutta ulkomailla tapahtuvaa työharjoittelua varten sain Erasmus+ -stipendin. Stipendiä varten tuli olla kunnossa vastuuvakuutus, joka oli Virossa kaikille aivan vieras, mutta lopulta vaihtopalvelut neuvoivat minulle hankkimaan verkosta missä tahansa Euroopassa pätevän vakuutuksen, joten sain senkin asian kuntoon. En ollut aikaisemmin opiskellut mitään museoihin liittyvää, ja harjoittelu oli avartava kokemus. Ohjaajani tuki työskentelyäni kunnolla. Kannustan ehdottomasti harkitsemaan myös työharjoittelua ulkomailla sekä käymään Viron kansallismuseossa 😉

Utbytesberättelse, Københavns Universitet, Danmark, våren 2019

Studerande vid juridiska fakulteten

Nordens dejligste by – København

Kööpenhaminan keskusta

Efter en utbytestermin vid Københavns universitet i Köpenhamn våren 2019 kan jag inte annat än lovorda och prisa stället. Mina förväntningar på utbyte som erfarenhet var inte särskilt höga, men det halva året som jag tillbringade i Köpenhamn lyckades överträffa dem flerfaldigt. Utbytet sänkte även tröskeln för att söka mig till jobb, studier eller andra projekt i Norden i framtiden. Köpenhamn som stad är så mångsidig att jag skulle våga påstå att nästan vem som helst skulle kunna trivas där en termin – men i synnerhet om man är intresserad av Norden, eller mer specifikt Danmark, har staden mycket att erbjuda. Nedan följer en kort redogörelse över vårterminen som undertecknad tillbringade i Köpenhamn våren 2019.

Resan dit & byråkrati

Av någon orsak kändes det som att jag inte var tvungen att göra så hemskt många förberedelser inför avfärden: den mentalt största bördan var att boka en (1) flygbiljett. Att ta sig till Danmark är lätt då landet ligger geografis

kt relativt nära Finland. Snabbast går det med direkta flyg, då flygtiden är en dryg timme till Köpenhamn, men den som föredrar slow-travel och kanske vill undvika flyg har ett fint alternativ i rutten jag kallar tvärs-igenom-norden: färja från Helsingfors eller Åbo till Stockholm, och därifrån tåg raka vägen till Köpenhamn. Färden är väldigt vacker, med den nordiska naturen och delar av Norden med flyktiga gränser mellan länderna, där man inte direkt kan säga när man passerat gränsen mellan länderna. Det var ett härligt sätt att resa på, men skulle inte göra om det med de fyra tunga väskor som jag hade med när jag skulle flytta all min egendom till Finland. Med tanke på att färden tog ett drygt dygn, fyllde väsksläpandet nog min träningskvot för hela den veckan!

Kööpenhamina auringonlaskun aikaan

Genom hela utbytesprocessen hade jag fått väldigt klara instruktioner både från Helsingfors universitet och Københavns Universitet (KU), om vad som förväntades av mig, och t.ex. vad som skulle göras när man anlänt till Danmark och till universitetet. Alla delar av processen hade tydliga tidtabeller och tidsfrister för när bilagor skulle lämnas in, vilket för en jur.stud. med en förkärlek för ordning och reda var en stor lättnad.

Som nordisk medborgare var byråkratin kring att flytta till landet markant lättare än för många andra nationaliteter, i synnerhet för folk från länder utanför EU. Av nordbor krävdes däremot praktiskt taget inga åtgärder, eftersom det mesta fixats automatiskt. Att skaffa ett CPR-nummer, som motsvarar den finska personbeteckningen, skulle ha inneburit en del byråkrati. Eftersom det inte var nödvändigt för vardagliga ting som studier, resekort eller gym skaffade jag aldrig ett, och klarade mig riktigt fint utan. Jag förstod också att hälsovården skulle vara väldigt tillgänglig också för utbytesstudenter, men egen erfarenhet av systemet fick jag inte.

Före vårterminen inleddes på allvar ordnades det ett kort introduktionsprogram på kampus för alla juridiska fakultetens utisar med universitetsrepresentanter samt tutorer för internationella studerande. Det var en väldigt trevlig första chans att få träffa de andra utisarna och samtidigt fixa de praktiska ärendena på kampus. Dessa var dock snabbt undanstökade, och studielivet kunde därmed börja!

Universitetet

Den juridiska fakulteten vid Københavns universitet är otroligt fin och fullständigt nyrenoverad! Man har verkligen tänkt på ALLT en jur.stud. kan behöva: fräscha läslokaler, grupparbetsrum, bibliotek, bokhandel, kantiner, kiosker, kaffemaskiner, allt! Utöver detta stimulerades också ens akademiska intressen av otaliga läsvärda tidningar (gratis), samt en massa evenemang, öppna för allmänheten, om aktuella och intressanta ämnen – vem skulle inte bli inspirerad? De flesta av dem jag deltog i själv ordnades av Juridisk Diskussionsklub, ämnesföreningen för juridikstuderande, som för övrigt håller väldigt hög nivå på t.ex. debatterna de ordnar.

Bilder från en debatt om juridiska frågor kring invandring för politiker inför Folketingsvalget, samt från ”lokala Codex”, där ett seminarium om Grönlands juridiska ställning hölls.
Studierna

Utbytesstudierna skulle planeras i god tid före utbytet skulle äga rum. Det var ett nöje att göra, eftersom den elektroniska studiehandboken var ytterst uppdaterad och informativ, så tillsammans med den och de övriga kriterierna för kurserna var det lätt att göra det slutliga kursvalet. Hälften av kurserna gick jag på engelska och hälften på danska, vilket jag tyckte var ett fungerande koncept!

Kursvalet påverkades av flera faktorer och var inte så fritt som man kunde ha tänkt sig först: under varje termin ska man avlägga 30 studiepoäng (sp), och kurserna är till storleken antingen 15 eller 7,5 studiepoängs kurser. Utav kurserna du väljer måste en vara en 15 sp kurs, så i praktiken kan du enbart ha 3 kurser under en termin – helt galet!! Detta blev jag lite besviken på först, eftersom jag skulle ha velat testa på en massa olika ämnen som vi inte har i Helsingfors. För att förbättra mina danskakunskaper ville jag absolut gå en språkkurs, men också en ”riktig” kurs för mer praktisk upplevelse av studier i Danmark. Kriminologi på danska var verkligen en ny och spännande upplevelse, och alla de lokala studenterna tog mig väl emot och var väldigt stöttande av den fula ankungen från ankdammen som talade knagglig danska!

Den danskspråkiga kriminologikursen som jag gick på marknadsfördes inte åt utisar, eftersom det väl antogs att inga utisar talar svenska eller har intresse att lära sig danska. Man behöver dock inte bli avskräckt av sådant! När jag mejlade och förklarade att jag talar svenska som modersmål och har gått några danska kurser redan samt har stort intresse för att lära mig mera var det inga som helst problem att anmäla mig till danskspråkiga kurser, trots att det i reglerna stod att utbytesstuderande får anmäla sig enbart till engelskspråkiga magisterkurser. Det lönar sig alltså alltid att fråga, folk är i regel väldigt välvilliga och hjälpsamma!

Själva innehållet i kurserna var bättre än något jag kunnat hoppas på. Lärarna var väldigt pedagogiska och sakkunniga inom sina områden, så föreläsningarna var något man absolut inte ville skippa. I huvudregel var det muntliga tenter som gällde, i andra hand längre essäer. Kurserna var också vettigt uppbyggda, och genom mindre delprestationer tvingades studenterna att ta tag i studierna genast från början, så att bördan fördelades jämnt under hela kursen. Bedömningen kändes kanske därför också väldigt rättvis, och än idag känns det som att jag behärskar det jag lärde mig under kurserna – till skillnad, tråkigt nog, från många lagbokstenter som jag skrivit här hemma, vilka man stressläst inför veckan före själva tenten.

Boende

Boende i Köpenhamn är relativt dyrt och svårtillgängligt – det finns inte ett direkt överflöd av lämpliga bostäder på skäligt avstånd från centrum. Karikerat kunde man säga att alternativen är att betala dyrt eller ännu dyrare. Detta gäller dock prisnivån överlag, då också mat är märkbart dyrare än i Finland. Detta kan dessutom vara svårt att märka i matbutiken med den danska kronans knasiga växelkurs (1 euro ≈ 7,5 DKK)!

Om man vill vara sparsam, kan man försöka hitta någons soffa eller extra säng att sova i för en lite lägre hyra, men dylika ställen är i regel svårare att hitta. UniversView from a windowitetet samarbetar med en Boligfond, som erbjuder studielägenheter för studerande vid KU. Eftersom jag visste att jag skulle få en del besökare att inhysa under mitt tak, valde jag att satsa på en liten etta i ett stort studerandeboende i centrum. Trots att hyran var hög (och hushållningsreglerna många och pedanta) var jag nöjd med mitt boende pga. dess renlighet och fantastiska läge och utsikt. Det var otroligt smidigt att ta sig runtom i stan, och många av mina vänner bodde roligt nog i samma kvarter!

Enklast att ta sig runt är med cykel – alla cyklar i Köpenhamn. Det finns cykeluthyrningsställen i mängder i stan, alternativt kan man köpa en begagnad cykel och sedan sälja den igen före man åker tillbaka. Också kollektivtrafiken fungerade väl, men ur ett ekonomiskt perspektiv är det ofta billigare att föredra cykeln. Överlag kändes Köpenhamn som en väldigt säker stad, även om känslan var mycket mer europeisk och storstadsaktigt än i Helsingfors. För mig var det nog ändå det att man visste att man är i ett annat nordiskt land, där folk tänker i stort sett ganska lika och värdesätter samma saker, som gjorde att man kände sig trygg. Det kändes som att hjälp nog skulle finnas tillgängligt om det skulle behövas. Folk i allmänhet var också väldigt hjälpsamma om man frågade om hur man skulle ta sig till en viss plats eller dylikt. På grund av likheterna mellan Finland och Danmark var det säkert också relativt lätt att anpassa sig till kulturen.

Studielivet

Folk i Danmark gillar verkligen att festa. Många gånger var det som att resa bakåt i tiden till barer där musiken spelar så högt att du inte hör vad du själv försöker skrika och där alla får röka fritt, också inomhus. Det är alltså frågan om ett slags lovat land om du är ute efter fest, drinks (som är markant billigare än här hemma). Ett koncept som alla omfamnat i Danmark är fredagsbarer, vilket undertecknad också var evigt tacksam för – konceptet passar nämligen utmärkt även oss i det äldre gardet som redan har uthärdat alltför många år av studieliv på hemmafronten!

Köpenhamns geografiska läge är guld om man hoppats på att se något annat också än bara staden i sig: man kommer otroligt enkelt, snabbt och billigt med buss eller tåg till Sverige, Norge och Tyskland. Men, det bästa jag kan tipsa om: resa inom Danmark! Jag besökte de största städerna, men också en del mindre orter, och blev inte besviken en enda gång. Varje stad och by hade något nytt att erbjuda och man kommer billigt och snabbt runt praktiskt taget i hela landet då avstånden är så korta. De lokala värdar jag bodde hos var dessutom de hjälpsammaste och trevligaste människorna jag någonsin träffat. Det finns också mycket vacker natur i Danmark, som till en stor del är väldigt annorlunda från det finska – t.ex. vilda sälar vid Atlantens kust i Esbjerg, eller massiva kalkformationer vid Møns Klint. Definitivt värt att uppleva på riktigt nära håll också!

Det här var mitt utbyte i Köpenhamn i stora drag – hoppas jag har kunnat inspirera flera nya entusiastiska nordister!

Vaihtokertomus, Université de Montpellier I, Ranska, kevät 2019

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Vietin reilut neljä kuukautta kevätlukukaudella Eteläranskan Montpellierin opiskelijakaupungissa. Montpellierista voi sanoa että se vastaa aikalailla Suomen Turkua, sillä kaupungit ovat lähes saman kokoisia ja molemmissa on erittäin paljon opiskelijoita ja ylipäätään nuoria ihmisiä, eli opiskelijakulttuuri on rikas ja myöskin avoin verrattuna Helsinkiin, jossa suurin osa ajasta tulee vietettyä aikaa pelkästään saman tiedealan opiskelijoiden kanssa.

Ennen lähtöä ja asuminen

Ennen itse vaihtoa, eli itse vaihdon hakuprosessin aikana, kannattaa hyvissä ajoin selvittää mitä kaikkea tulee lähettää vaihtoyliopistolle. Oletus on se, etteivät he saa mitään tietoa omasta yliopistosta (paitsi tietenkin tiedon siitä, että sinut on hyväksytty vaihtokandidaatiksi), vaan kaiken tiedon pitää lähtökohtaisesti lähettää itse. Minun piti muun muassa lähettää täytetty lomake henkilötiedoillani, kopio DELF-todistuksestani, passikopio sekä erillinen passikuva. Koska Ranskan byrokratia tietyillä osa-alueilla, ja etenkin yliopistoissa, ei ole ihan niin kehittynyttä ja mutkatonta kun mihin me ollaan Suomessa tottuneita, nämä piti lähettää postitse. Vaihtoyliopiston ”Bureau des relations internationals” kyllä lähetti tähän liittyvät ohjeet hyvissä ajoin. Heitä kannattaa myös kysyä jos joku asia on epäselvä, kunhan muistaa kirjoittaa aina ranskaksi. Yliopistolla ei puhuta englantia ollenkaan.

Itse hyväksyminen vaihtokohteeseen tapahtui omalta osaltani marraskuun alussa, eli noin pari kuukautta ennen vaihdon alkua. Vasta sen jälkeen aloin etsimään asuntoa ja varaamaan lennot yms, ihan vaan ollakseni varman puolella. Asuntoa etsin ensin yliopiston puolelta, mutta kun he ilmoittivat etteivät he pysty tarjoamaan useimmille asuntoa/huonetta niin aloin tutkimaan yksityisen puolen vaihtoehtoja. Etsiskelin ensin huonetta kimppakämpästä mm. suositulta Carte des Colocs-sivustolta, jossa yksityiset ihmiset vuokraavat huoneita omista tai vuokraamistaan asunnoista, mutta päädyin lopulta turvallisempaan vaihtoehtoon: huone kimppakämpästä välittäjäfirman Chez Nestorin kautta. Olin tähän valintaani erittäin tyytyväinen, sillä välittäjäfirma myöskin vastaa kaikista mahdollisista ongelmatilanteista (esim. jos joku menee rikki tai ei toimi) ja heillä on tiimi joka tulee paikalle ratkaisemaan ongelman mahdollisimman nopeasti.

No, oma asumistilanteeni ei tästä huolimatta ollut ihan mutkaton, sillä jouduin vaihtamaan ensimmäisestä Chez Nestorin asunnosta toiseen, sillä ensimmäisessä oli paljon ongelmia sähkön ja lämpimän veden toimivuuden kanssa (mikä ei tammikuussa ollut hirveen mukavaa). Toinen asunto oli kuitenkin paljon parempi; se oli iso ja vastaremontoitu ja lähempänä keskustaa. Toki sen huone oli kalliimpikin (maksoin siitä noin 550 € sisältäen kaikki kulut verrattuna edellisen noin 470 €:oon). Suosittelen kuitenkin asumista arvostaville ihmisille valitsemaan jotain yksityiseltä puolelta, vaikka se onkin lähtökohtaisesti paljon kalliimpaa kuin opiskelija-asunnot, niin ainakin itselle se, että pystyi laittamaan ruokaa omassa keittiössä ja hengaamaan omassa olohuoneessa muiden kämppisten kanssa vaikutti paljon arkeeni. Lisäksi olen kuullut paljon kauhukertomuksia tutuilta Ranskan opiskeluasunnoista ja -asuntoloista: pahimpiin kuuluu murtautumiset ja tulipalot keskellä yötä, lievimpiin homeongelmat ja tilojen likaisuus.

Yliopisto ja opinnot

Kohdeyliopisto lähetti hyväksymisen yhteydessä listan kaikista niistä asiakirjoista, jotka kuuluu ottaa mukaan jotta saisi opiskelijakortin ja näin ollen myös virallisen opiskelijastatuksen yliopistolla. Kannattaa jälleen kerran tutustua listaan tunnollisesti ja hankkia mahdolliset asiakirjat hyvissä ajoin. Mm. passikuvia kannattaa myöskin muihin tarkoituksiin ottaa mukaan, ja lisäksi olen itse tarvinnut esimerkiksi kopion vuokrasopimuksestani. Yksi asia joka kannattaa huomioida on se, että Ranskassa tulee hankkia ”Responsabilité civile”-vakuutuksen, jonka saa MEP-vakuutusyritykseltä hintaan 16 €. Kopio tästä vakuutuksesta viedään yliopistolle. Muuten ei ollut mitään sen kummempaa alkubyrokratiaa, kaikki menee oikeastaan aika sujuvasti, kunhan muistaa lukea huolella ohjeita ja varata tarpeeksi aikaa todistusten saamiseksi deadlinen pitämiseksi. Ranskalaiset osaavat kuitenkin useimmiten joustaa tarpeen mukaan, vaikka ovatkin byrokraattisia.

Ranskassa yliopistot ovat kuitenkin hyvin vanhanaikaisia verrattuna Suomeen, ja kurssit saattavat toteutua eri tavalla kuin siihen mihin ollaan täällä totuttu. Yleensä et saa kursseista mitään muuta tietoa kuin kurssitittelin (ei ole siis mitään kurssikuvasta tms.), ja sitten on pari viikkoa aikaa tutustua kurssin sisältöön käymällä luennoilla. Sen jälkeen voi päättää, haluaako jatkaa kurssilla vai ei, mikä tapahtuu käytännössä ilmoittautumalla tentteihin. Mitään kurssikuvauksia ei siis ole olemassa, ja käsittääkseni professorit voivat aika omavaltaisesti päättää mitä kursseilla opettavat. Kurssivalikoima ainakin oikiksen puolella oli melko laaja, ja saat valita mitä tahansa kursseja (pienryhmäkurssit eli TD-kurssit ovat kuitenkin varattu pelkästään paikallisille) kaikilta vuosikursseilta. Valtsikan puolella valikoima oli kuitenkin huomattavasti suppeampi, joten kannattaa toki tarkistaa etukäteen mahdollisuuksiaan valita itseään kiinnostavia kursseja.

Kurssit ovat (massa)luentopohjaisia, joissa proffa puhuu ja kaikki kirjoittavat muistiinpanoja sen minkä ehtii. Mitään kurssikirjoja ei ole, eikä myöskään mitään powerpoint-esityksiä tai muuta luentoja tukevaa materiaalia. Käytännössä olet siis pelkästään sen armoilla, mitä olet luennoilla ymmärtänyt. Vaihtarina kannattaa kuitenkin pyytää paikallisilta heidän muistiinpanoja, sillä ainakin omani olivat hyvin puutteelliset etenkin opintojen alussa kun en todellakaan ymmärtänyt kaikkea mitä proffat puhuivat. Lisäksi tentit ovat vaihtareille ainakin Université de Montpellierissa suulliset, eli siihen kannattaa varautua. Itse kuumotin näitä suullisia tenttejä todella paljon, mutta eivät ne loppujen lopuksi ollut niin ”pahoja” kuin mitä olin ajatellut. Vaihtarit pääsee yleensä kuitenkin läpi tenteistä vaikkei ne menisikään ihan putkeen – kunhan muistaa olla kohtelias ja yrittää parhaansa, niin siitä pääsee jo pitkälle. Suosittelen toki aloittaa lukemisen hyvissä ajoin, etenkin jos ranskan kieli tuottaa edes pikkasen haasteita. Itse menin myös sillä strategialla että valitsin pelkästään EU-pohjaisia kursseja, sillä halusin välttää pelkästään ranskalaisen oikeuden lukemista. Tämä on tietenkin ihan oman maun mukaista.

Muita käytännön vinkkejä

Hyvä asia tietää on se, että Ranskan jokaisessa kaupungissa on vieläkin joka lauantai gilet jaunien mielenosoituksia ja mellakoita, jotka ovat omiaan häiritsemään liikennettä ja elämää etenkin keskustassa. Itsellä menivät reitit monta kertaa uusiksi kun mikään liikenneväline ei yhtäkkiä kulkenutkaan. Kannattaa pitää mielessä se, että nämä mielenosoitukset voivat oikeasti olla todella väkivaltaisia ja ehdottomasti välttää mellakoita niin hyvin kuin vain pystyy. Mielenosoituksia voi myös olla muina päivinä (keväällä niitä oli myös esim. 1.5 eli työväenpäivänä ja 9.5 eli Eurooppapäivänä) joten näistä kannattaa tiedustella etukäteen ja mahdollisuuksien mukaan pysytellä sisätiloissa ikävyyksien välttämiseksi.

Itse matkustelin todella paljon ja käytin enimmäkseen Flixbus-halpabussia ja junien tarjouslippuja (Ouigo). Monilla yhtiöillä myöntää nuorille tarjouskortteja, mutta nämä ovat yleensä maksullisia ja vuoden kestoisia eivätkä siis ainakaan yhden lukukauden ajaksi erityisesti kannattavia. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että erityisesti bussit ovat usein myöhässä, ja kerran kohdallemme sattui jopa sellainen kokemus että bussi ei tullut ollenkaan. Yleisesti ottaen julkinen liikenne on kuitenkin suht luotettava ja kunhan matkustaa riittävän joustavilla aikatauluilla ei pitäisi olla sen suurempaa hätää. Myös Montpellierissa on hyvät kulkuyhteydet, joskin bussit lopettavat ajamisen jo klo 20-21 välissä, joten jos asuu kauempana keskustasta, niin kannattaa tarkistaa että ratikka kulkee lähistöllä.

Ehkä yllättävää on, että suurin osa elämiskustannuksista ei ollut loppujen lopuksi niin paljon halvempia verrattuna Suomaan. Ruokakaupat ja ravintolat ovat hintatasoltaan melko samanlaisia kuin täällä, joskin Ranskan maantaloustuotteet kuten juustot, tietyt hevi-tuotteet ja viinit ovat huomattavan paljon edullisempia. Jotkin asiat, kuten matkustaminen, ovat tietenkin paljon halvempia kuin meillä Suomessa. Paljon ilmaista tehtävääkin löytyy, kuten paikallinen Unisport ja myöskin suurin osa museoista on alle 26-vuotiaille EU:n kansalaisille ilmaisia. Koska Montpellier on täynnä nuoria vaihtareita ja työharjoittelijoita, jokaiselle löytyy varmasti mieluisaa tekemistä. Itse ainakin kävin esim. paikallisen ESN:n ja ELSA:n järjestämissä tapahtumissa, ja kerhoja löytyy vaikka kuinka monenlaisia keskustelukerhoista patikointikerhoihin. Kannattaa olla aktiivinen ja tutustua etukäteen esim. paikallisiin Facebook-ryhmiin, joita löytyy vaihtareille vaikka kuinka monta. Niistä voi saada käytännön vinkkejä ja ideoita tekemiseen ja tapahtumiin. Tärkeintä on kuitenkin pitää avoin mieli ja käydä paikan päällä tutustumassa sekä ihmisiin että paikkoihin – sehän on loppujen lopuksi koko vaihdon idea!

Vaihtokertomus, Lunds Universitet, Ruotsi, syksy 2018

Svenska social- och kommunalhögskolanin opiskelija

Ennen lähtöä

Päätin jo varhaisessa vaiheessa, että haluan mieluiten Lundin yliopistoon vaihtoon ja nimenomaan genusvetenskap-tiedekuntaan. Tiedekunta on arvostettu ympäri maailmaa ja olin kuullut paljon hyvää myös opiskelukavereilta heidän omista vaihtokokemuksistaan. Lundin oma selkeä vaihto-opiskelijoille suunnattu esittelylehtinen ja kurssilista vahvistivat päätökseni. Vaihto oli myös minulle keino kokeilla hiipivää ajatusta muuttaa ulkomaille. Ehkä kaksikielisyyteni vaikutti valintaan hakeutua juuri Ruotsiin. Päämääräni oli tyypillisen vaihtokokemuksen lisäksi saada jokin kontakti paikalliseen kulttuuriin ja ihmisiin. Paneuduin tutustumaan paikkaan jo etukäteen. Huomasin että Lund on varsin elävä kulttuurikaupunki kokoonsa nähden ja bongasin itselleni valmiiksi ajanvietettä, kuten minifestareita ja tanssikursseja.

Hakuprosessi ja alkubyrokratia

Kurssikaverini kertoi iloisesti miten hän oli vain päättänyt laittaa vaihtohakemuksen vireille pari tuntia ennen määräaikaa ja unohtanut koko homman kunnes hän oli saanut myönteisen päätöksen vaihtoon lähtemisestä. Sitten hän pakkasi kamppeet, lapsi ja mies lähtivät mukaan. Vaihtoon kannatti ehdottomasti hakea, kun se oli niin vaivatonta… Minun täytyy myöntää, että oma kokemukseni hakemus prosessista ei ollut yhtä kevyt ja mutkaton. Jälkiviisaana olisin voinut asennoitua paremmin siihen että hakuprosessi on hidas ja aikaa vievää. Vaihtoon lähtö vaatii monen asian selvittämistä jo siinä vaiheessa kun konkreettista päätöstä lähdöstä ei vielä ole tullut. On hyvä asennoitua positiivi-sesti, ongelmat on tehty ratkaistaviksi asenteella, ja seurata tarkasti Liikkuvuuspalveluiden sekä vaihtoyliopiston ohjeita. Sehän on itsestään selvää että omat kokemukset eroavat kaverin kokemuksista, mutta se pääsee välillä unohtumaan. Ole armollinen itsellesi.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa ei tuottanut ongelmia. Sain vaihtoyliopistolta tietoa jo ennen lähtöäni. Tietysti on hyvä noudattaa ohjeita tarkasti. Koordinaattorilta saa apua ja paikalle saapuminen on tehty hyvin helpoksi. Kastrupin lentoaseman aulassa seisoo sinipaitaisia tuutoreita, jotka ovat neuvomassa vaihtareita. Heti orientaatioviikon alkuun jaetaan aikataulut ja infopaketit tulijoille. Vaihtareille järjestetään myös infotilaisuus ja muutenkin ihmiset auttavat mielellään. Opiskelijoille on jopa järjestetty IKEA-reissuja minibusseilla ja tyynyjä, peittoja, ja pussilakanoita myydään päärakennuksen pihalla. Oikeastaan minkäänlaista häslinkiä ei syntynyt. Minulta puuttui paikka yhdeltä toivomaltani kurssilta ja sekin hoitui, kun kävin juttelemassa koordinaattorin kanssa.

Asuminen

Asunnon löytäminen Lundista on haastavaa, mikä tuli yllätyksenä, että myös tässä pikku yliopistokaupungissa. Yliopiston asuntojonoon kannattaa laittaa itsensä heti kun on mahdollista, vaikka ei ole vielä saanut virallista päätöstä. Asuntoa voi hakea myös netistä esimerkiksi Blocket tai AF Bostäder sivustojen kautta ja eri Facebook-ryhmissä. Malmö kannattaa myös ottaa huomioon etsinnässä. Huijareita on paljon liikkeellä. Esimerkiksi Blocket varoittaa ja listaa huijari s-posteja kotisivuillaan ja heiltä voi suoraan kysyä neuvoa jos epäilee vilppiä. Nyrkkisääntö on, että mitään vuokrasopimusta ei allekirjoiteta tai vuokria makseta ennen kuin asunnon on itse tai kaveri käynyt katsastamassa. Itselläni kävi tuuri. Löysin unelmakodin Facebook-ryhmästä – huone kollektiivista lyhyen matkan päästä yliopistosta. Mitä tulee asunnon etsimiseen Facebook-ryhmissä on hyvä olla varuillaan, valitettavasti kaikenlaisia yhteydenottoja tulee välttämättä. Siinäkin tapauksessa jos asuntoa ei löydy ennen vaihtoon lähtöä ei kannata panikoida. Asunto järjestyy tavalla tai toisella. Moni yöpyy hostellissa tai Air-bnb:ssä vaihdon alussa kunnes löytää jonkun asunnon tai huoneen paikan päältä.

Opiskelu ja opetus

Ennen vaihtoa en tarvinnut opinnoissani käyttää englantia juuri ollenkaan. Se jännitti. Tunsin olevani todella epävarma englantini kanssa ja kävin parilla englannin kielen kurssilla ennen kuin hain vaihtoon. Vaihdon aikana puhuin lähinnä englantia. Kurssit ja kaikki ryhmätyöt olivat englanniksi. Luokkahuoneessa sai kuulla hyvin eritaustaisia englannin puhujia. Oli helpottavaa huomata etten ollut ainoa, jota englannin käyttö aluksi hermostutti. Kollektiivi kämppisten kanssa puhuimme toki ruotsia kukin omalla murteellaan. Yliopisto järjestää myös heti alkuun ruotsin kielen kursseja, jotka ovat suosittuja. Yliopistolla on myös “språkcafeer”, eli pienryhmiä, joissa voi harjoitella vieraalla kielellä puhumista opiskelukavereiden kesken.

Lundissa sekoittuu hämäävästi pikkukaupungin mentaliteetti ja kansainvälisyys – joka lukuvuosi yliopistolla opiskelee noin tuhat kansainvälistä opiskelijaa. Orientaatioviikkojen aikana meille vaihtareille kerrottiin ruotsalaisesta opetustavasta ja opinnoista. Eroavaisuuksia ei sen kummemmin ollut, muuta kuin että kurssien aloitustunneilla täytyi ehdottomasti olla paikalla, muuten oman kurssipaikkansa saattoi menettää. Kurssien aloituspäivät eivät myöskään aina satu uuden opetusperiodin alkuun – eli aloitusluentojen ajankohdat kannattaa jo etukäteen ottaa selville.

Lundin genusvetenskap osoittautui maineensa veroiseksi. Opetus ja kurssien taso jopa ylitti odotukseni. Mielestäni myös koko luokkahuonedynamiikka oli erilainen. Tunneilla vaadittiin aktiivisempaa osallistumista kuin kotona ja kun kerran avasi suunsa piti myös osata argumentoida mielipiteensä puolesta. Tämä oli virkistävää kun ensimmäisestä shokista oli päässyt yli. En ollut kuin kerran aikaisemmin seissyt luokan edessä esittämässä jotain opintojeni aikana puhumattakaan seminaarin pitämisestä englanniksi. Seminaareja oli parhaimillaan kaksi kertaa viikossa. Ne sisälsivät ryhmätyöskentelyä ja presentaation oman ryhmän kanssa. Lukemista oli enemmän ja yleisesti ihmiset myös valmistautuivat tunneille paremmin kuin mihin olin tottunut. Olen kuitenkin ymmärtänyt että kurssin taso saattaa vaihdella paljon myös Lundissa. Kokemukseni perustuu tiedekunnan sisäisiin kursseihin. Kaiken kaikkiaan itse opiskelu haastoi ja innosti, samalla kun se kehitti omaa argumentaatiokykyäni.

Lundissa on vilkas opiskelijaelämä. Jokainen liittyy Studentlundiin sekä jonkin osakunnan (nation) jäseneksi. Muistaakseni silloin, kun itse olin vaihdossa, oikeus opiskelijakorttiin oli sidoksissa myös jäsenyyteen, mutta se voi olla muuttunut. Silloin opiskelijakortin pystyi lataamaan kännykkään ja käyttämään sitä virtuaalisesti, mikä oli kätevää. Studentlundiin liitytään netissä ja nationin jäseneksi paikan päällä. Orientaatioviikkojen aikana eri nationit esittäytyvät. Sillä ei ole niin suurta väliä minkä sitten valitsee. Järjestetty aktiviteetti alkaa jo orientaatioviikon alusta. Lippuja eri tapahtumiin voi ostaa ensimmäisestä tulopäivästä lähtien ja tarjolla on myös muitakin sosiaalisia tapahtumia kuin sitsejä. Kannattaa olla ajoissa paikalla, liput myydään nopeasti loppuun.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Yleinen hintataso on aika sama kuin mihin olin tottunut Helsingissä. Kuitenkin vaihdon aikana rahaa kuluu yllättäviin asioihin ja tähän on syytä varautua. Ruotsissa on myös tapana ostaa kurssikirjoja, kun kirjoja ei aina ole saatavilla tai tarpeeksi kirjastossa. Minä kuitenkin pärjäsin ostamatta kirjan kirjaa ja monet artikkelit löytyivät netistä. Kelaan kannattaa olla myös hyvissä ajoin yhteydessä kaikkiin tukiin liittyen.

Vaihtareita kehotetaan hankkimaan pyörä niin nopeasti kuin mahdollista. Kaikki pyöräilevät Lundissa ja se on kätevin ja nopein tapa liikkua kampusten välillä. Pyöräliikkeitä on monia, myös käytettyjen pyörien myyjiä. Pyörää ostaessa kannattaa tarkistaa sen kunto ja tehdä taustatutkimusta eri liikkeistä. Ihmiset kaupittelevat vanhoja pyöriään Facebookissa, poliisilla on löytöpyörien huutokauppa pari kertaa vuodessa. Itse ostin Facebookista todella halvan mutta huonokuntoisen käytetyn pyörän, joka sitten kätevästi hajosi viimeisellä viikolla.

Monet ottavat ilon irti vaihtoajasta ja matkustelevat ympäri Ruotsia ja muuta Eurooppaa. Lundista on helppo lähteä vaikka minne. Junalla pääse Osloon tai Berliiniin. Skånen sisällä matkustamiseen kannattaa käyttää Skånetrafiken sovellusta. Myös matkustaessa Lundiin voi Kööpenhaminan lentokentälle laskeuduttuaan ostaa Skånetrafiken sovelluksessa junalipun kentältä Lundiin. Skånetrafiken sovelluksen lippu toimii myös Kööpenhaminan ja Lundin välillä. Kansainvälisyys ja kätevät junamatkat muihin eurooppalaisiin kaupunkeihin ovat yksi parhaista asioista Lundissa. Yliopiston instagram tilejä seuratessa voi fiilistellä lisää. Niitä kannattaa ehdottomasti seurata. Sieltä saa hyvän kuvan kaupungista ja ympäristöstä sekä käytännön vinkkejä oppilailta.

Lopuksi haluan vielä todeta että erilaisia vaihtokokemuksia on yhtä paljon kuin vaihtareita. Jollekin se on elämyksellinen välivuosi, toiselle se mahdollistaa tärkeän sivuaineen opiskelun, kolmas ehkä palaa kotiin todetakseen että “hemma bäst”. Minulle se oli tärkeä ja avartava kokemus. Sain aikaa pohtia ulkomaille muuttoa ja itsevarmuutta toteuttaa toiveeni. Päädyin työharjoitteluun Kööpenhaminaan ja luultavasti tämän jälkeen minua odottavat jatko-opinnot Malmössä. Vaihto oli alku kansainvälistymiselle.