Posts

Posted on

Vaihtokertomus, Free University of Bozen-Bolzano, kevät 2023

Maatalous- metsätieteellinen tiedekunta

Opiskelin kevätlukukauden, tai kuten kohdeyliopistossa sanotaan, kesälukukauden Bolzanon yliopistossa Etelä-Tirolin autonomisessa osassa Pohjois-Italiassa. Bolzanon kaupunkia ympäröivät Alpit, ja itseasiassa kaupungin sanotaan olevan portti Dolomiiteille. Sanomattakin on varmasti selvää, että vuoret ja niiden mahdollistamat aktiviteetit olivat yksi pääsyistä, miksi hain vaihtoon juuri Bolzanon yliopistoon. Toki myös kiinnostava kurssivalikoima ja mahdollisuus päästä hiomaan italian kielitaitoja olivat yhtä painavia syitä valita juuri Bolzano.

Saapuminen ja ensimmäisten viikkojen tunnelmat

Saavuin aurinkoiseen Etelä-Tiroliin helmikuun lopussa. Ensimmäinen majapaikkani sijaitsi Bressanonessa Bolzanon sijaan, mutta tästä lisää kohdassa ”asuminen”. Saavuin alueelle muutaman päivän ennen suurinta osaa muista vaihto-opiskelijoista, joten ensimmäiset päivät menivät yksin kaupunkiin tutustuen. Bolzanoa ja myös Bressanonea ympäröivät vuoret houkuttelivat ja päätin lähteä tutustumaan Dolomiittien laskettelurinteisiin yksin laskuseuran puutteessa.

Ensimmäisten yksinvietettyjen päivien jälkeen muita vaihto-opiskelijoita alkoi saapua kaupunkiin ja ryhmächatit aktivoituivat. Seuraa ja tekemistä löytyi helposti laskettelun, vaelluksen tai kiipeilyn merkeissä. Vaihto-opiskelijoille tarkoitetulla orientoivalla viikolla pääsimme tutustumaan Bolzanon yöelämään ja paremmin muihin vaihtareihin.

Ensimmäisellä orientoivalla viikolla opetukseen osallistuminen ei ollut pakollista, ja tiedekuntakohtaiset infotkin sijoittuivat ensimmäisen viikon loppupuolelle. Osa vaihtareista kävi jo ensimmäisellä viikolla luennoilla, osa ei. Itse en käynyt, sillä epäselvän ohjeistuksen lisäksi tiedekuntani nettisivut olivat kaatuneet, eikä kukaan osannut edes sanoa olisiko minulla ollut ensimmäisiä luentoja vai ei (myöhemmin selvisi, että pari luentoa oli ollut). Mutta tämmöiset epäselvät tilanteet varmasti kuuluvat vaihtokokemukseen Italiassa.

Seuraavat ensimmäiset viikot seurasivat aika lailla samaa, ihanaa kaavaa: luentoja, laskettelua, Aperol Sprizejä, ja satunnaisia opiskelijatapahtumia.

Arki Bolzanossa

Hyppytunnin viettoa Talvera -puistossa.

Arkeani Bolzanossa rytmittivät luennot, joita saattoi olla milloin vain aamukahdeksan ja iltakahdeksan välillä maanantaista perjantaihin. Lukujärjestys muuttui melkein joka viikko, joten jokainen viikko Bolzanossa näytti erilaiselta. Tavallinen päivä Bolzanossa alkoi usein espressolla ja cornettolla yliopiston kahvilassa, jonka jälkeen jatkoimme luennoille. Ensimmäisten luentojen jälkeen oli kahden tunnin ruokatauko, jolloin ehti rauhassa syödä, sosialisoida ja juoda jälleen espressot. Ruokatauolla söin lähes aina koulun ruokalassa, jossa oli ihan ok ruokaa hintaan nähden. Yliopistoruokailu ei ollut Suomen tasolla, mutta odotin jostain syystä pahempaa. Pastalounas kustansi 2,98 € ja tilauksesta valmistettu pizza 3,80 € (ruokalassa oli pizzauuni).

Laskettelua vapaapäivänä.

Useimmiten luennot loppuivat joko neljältä tai kuudelta, jonka jälkeen menimme joko urheilemaan (ks. kiipeilemään) tai istumaan iltaa johonkin paikalliseen baariin.
Arki Bolzanossa oli mukavan aktiivista, sillä suurin osa muistakin vaihtareista on valinnut kaupungin sen tarjoamien aktiviteettien takia. Vapaapäivät, joita minulla oli arkenakin yllättävän paljon varsinkin lukukauden alussa, käytimme tehokkaasti lasketellen tai vaeltaen.

Vaihtoyliopiston kurssit, tentit ja opetuskulttuuri

Bolzanon yliopisto on erittäin joustava kurssivalintojen suhteen. Kursseja pystyi tekemään kaikista tiedekunnista, kunhan vain varmisti asian luennoivalta professorilta. En kuullut tilanteesta, jossa professori olisi kieltänyt kurssille osallistumisen. Itse vaihdoin tiedekuntaa kokonaan kurssivalintoja tehdessäni, sillä virallisesti olin hakenut vaihtoon taloustieteiden tiedekuntaan, mutta valitsin kaikki kurssit maatalous-, ympäristö- ja ruokatieteiden tiedekunnasta. Olisin voinut tehdä kursseja molemmissa tiedekunnissa vaihtamatta virallisesti tiedekuntaani, mutta käytännön syistä vaihdoin tiedekuntaa myös paperilla. Tämä kertoo Bolzanon yliopiston joustavuudesta vaihto-oppilaiden kurssivalintoja kohtaan.

Aiemmin mainitun jatkuvasti vaihtuvan lukujärjestyksen huono puoli oli opintojen vaikea suunnittelu, mikäli haluaa ottaa useamman eri koulutusohjelmasta, sillä kurssit menevät päällekkäin eri tavoin eri viikoilla. Tämä johtuu siitä, että opintopolut koulutusohjelmissa ovat määrätty tarkasti jo etukäteen, ja esimerkiksi koulutusohjelmassa, jota seurasin Bolzanossa, ei ollut yhtäkään vapaavalintaista kurssia koko kevätlukukaudella. Koko vuosikurssi teki siis täsmälleen samat kurssit, mikä oli varmaan suurin ero verrattuna omiin opintoihini Helsingin yliopistossa. Vuosikurssin opiskelijat olivatkin kuin yksi iso kaveriporukka, joka otti myös vaihtarit lämpimästi vastaan ja sainkin kurssilaisistani monta läheistä ystävää. Bolzanoon suuntaaville suosittelenkin ehdottomasti yhden koulutusohjelman aikataulun seuraamista. Se teki opiskelusta helpompaa aikataulutusten suhteen ja antoisampaa luokan yhteishengen takia.

Ekskursiolla Stelvion kansallispuistossa.

Seurasin yliopistossa Environmental Management of Mountain Areas -maisteriohjelman kursseja. Näillä kursseilla, kuten muillakin tiedekuntani koulutusohjelmilla oli lukukauden lopuksi paljon hyödyllisiä ja hauskoja ekskursioita Alpeille. Pidin muutenkin kurssien sisällöistä ja suurimmasta osasta professoreistani. Iso miinus Italian yliopistokulttuurille tulee aikatauluttamisesta: Ensin oli kolme kuukautta luentoja, joiden lisäksi ei ollut mitään kursseihin liittyviä hommia. Sitten yhden kuukauden sisään oli lähes kaikki ekskursiot, esitelmät, raportit ja tentit tehtävänä, joihin ei annettu ohjeistusta yhtään aikaisemmin. Puolensa tietysti kummallakin, mutta itse olisin suosinut hieman tasaisemmin kuormittavaa lukukautta.

Kahdeksasta kurssistani kuudessa oli kirjallinen tai suullinen tentti, joka testasi lähinnä luentomateriaalien ulkoa muistamista. Kahdella muulla kurssilla lopputyönä oli kirjallinen raportti, joka tehtiin ryhmissä. Näiden lisäksi melkein jokaisella kurssilla oli parityönä tehtävä esitelmä. Helpolla Bolzanon yliopistossa ei siis noppia kertynyt, mutta tenttien ja raporttien arviointi oli melko lepsua.

Asuminen

Bolzanon yliopisto tarjoaa isolle osalle vaihto-opiskelijoista mahdollisuutta saada huoneen jostakin yliopiston opiskelija-asuntolasta. Tähän riittää yhden lomakkeen täyttö mahdollisimman nopeasti ja ilman virheitä heti sen avauduttua. Omalla kohdalla tämä ei onnistunut, joten jouduin tukeutumaan yksityisiin vuokramarkkinoihin. Huone opiskelija-asuntolassa olisi kustantanut vajaat 300 euroa kuussa, markkinoilta yksityisiä huoneita löytyi 450–600 eurolla. Asumistilanne vaikutti ahdistavalta, kun yritin Suomesta käsin etsiä huonetta. Löysin kuitenkin tilapäisen majoituksen läheisestä kaupungista. Bolzanoon saavuttuani löysinkin melkein heti vapaan huoneen, jota pääsin katsomaan ennen vuokrauspäätöstäni. Vierailin myös yliopiston opiskelija-asuntoloissa, ja Bolzanoon suuntaaville minulla onkin suositus: Täytä se opiskelija-asuntola lomake nopeasti ja virheettömästi! Asuntolat olivat erittäin kivoja, ja hinta-laatu-suhteeltaan erinomaisia. Vaikka kyllä yksityiseltäkin löysin loppujen lopuksi erittäin viihtyisän vaihtoehdon.

Lukukauden kesto ja lomat

Lukukausi alkoi helmi-maaliskuun vaihteessa, jolloin alkoi myös vaihto-opiskelijoiden orientoiva viikko. Lukukausi päättyi 1.6., jonka jälkeen oli tenttiperiodi, jolloin oli tenttejä, esitelmiä, ekskursioita ja muita palautuksia. Virallisesti lukukausi päättyi 8.7.

Lukukauden pisin loma oli pääsiäisloma, joka oli saman pituinen kuin Suomessa. Lisäksi oli muutamia pitkiä viikonloppuja muiden kansallisten ja uskonnollisten juhlapyhien vuoksi. Joskus myös luennot ajoittuivat niin, että oli perjantaista maanantaihin vapaata. Muita lomia ei lukukauden aikana ollut, eikä niitä kaivannutkaan, sillä kevätlukukausi on aika lyhyt.

Vaihdon tarjoamat yllätykset

Suurin yllätys vaihdon aikana oli varmaankin se, miten ihana alue Bolzano oli! Olin ajatellut alueen varmaan olevan hieno, mutta en aikeisemmin ole ollut näin pohjoisessa Italiassa tai Alpeilla ylipäätään. Kevään tultua vihreät kukkulat ympäröivät kaupunkia Dolomiittien siintäessä horisontissa. Kaupunkia halkoo Talvera-joki ja jokea ympäröivä kilometrien pituinen puisto. Myös kaupunki itsessään oli kaunis ja erittäin siisti.

Erittäin positiivinen yllätys vaihdon aikana oli julkinen liikenne. Se toimi alueella erittäin kattavasti ja aika täsmällisesti, muutamia lakkoja lukuun ottamatta. Kaikkialle, mihin piti päästä, oli se sitten vaeltamaan, laskettelemaan tai tutustumaan muihin kaupunkeihin pääsi helposti ja edullisesti junalla tai bussilla. Erityisen edullista oli matkata Etelä-Tirolin alueella, opiskelijalle tarkoitetulla matkakortilla. Matkakortin hinta oli 150 €/vuosi, ja vaikka käytin sitä vain neljä kuukautta, oli hinta mielestäni erittäin kohtuullinen siihen nähden, että se kattoi tosiaan koko Etelä-Tirolin bussit ja junat.

Myös Bolzanon sää yllätti minut aurinkoisuudellaan. Olen aina ajatellut Pohjois-Italian olevan harmaa ja kylmä verrattuna etelään, mutta en olisi voinut olla enempää väärässä. Bolzanossa paistoi aurinko melkein jokaisena päivänä, ja t-paitakelit alkoivat heti lukukauden alussa. Kesäkuuhun tultaessa sää alkoi olemaan jo turhankin lämmin, mutta vuoret tarjosivat aina paikan viilentyä.

Yllätyksiä olisi vaikka kuinka paljon lisää, sillä rehellisesti odotukseni eivät olleet mitenkään erityisen korkealla vaihdon suhteen. Ajattelin mennä vaihtoon rennosti ja katsoa mitä se tuo tullessaan stressaamatta asiasta sen enempää, ja taktiikka kannatti. Tapasin paljon uusia upeita ihmisiä, ja vuoret tarjosivat jatkuvasti uusia elämyksiä.

Näkymä yliopiston terassilta illalla.
Castello Mareccio ja sitä ympäröivä viinitarha kaupungin keskustassa.

Vapaa-aika ja opiskelijatapahtumat

Pääsin tutustumaan Dolomiittien via ferrata tarjontaan. Via ferratat ovat vaeltamisen ja helpohkon kiipeilyn yhdistelmiä.

Lukijalle on saattanut tulla tässä kohtaa selväksi, millaista vapaa-aika Bolzanossa on. Itselle siihen sisältyi paljon vuorilla olemista. Parhaiten Bolzano sopiikin henkilöille, jotka ovat kiinnostuneet vaeltamisesta, laskettelusta, kiipeilystä tai muusta vuoriin liittyvästä tekemisestä. Tällä en tarkoita, ettei kohteeseen voisi lähteä ilman, että näitä harrastaa. Itse en ollut edes nähnyt vuoria aikaisemmin elämässä, saatikka sitten lasketellut tai vaeltanut niitä.

Seikkailut vuorilla peittosivat yöelämän 100–0.

Opiskelijatapahtumia tai vaihtareille suunnattuja tapahtumia oli aika vähän lukukauden aikana, ainakin verrattuna Suomen opiskelijaelämään. Orientoivan viikon jälkeen Erasmus-opiskelijoille oli vain muutamia tapahtumia ja kaksi päiväretkeä muualle Italiaan. Vaihto-oppilaita oli kuitenkin suhteellisen vähän, noin 80, että niissä muutamissa tapahtumissa, mitä meillä oli, ehti tutustumaan suureen osaan ihmisistä ja löytämään omat kaverit. Oma aktiivisuus oli tärkeää, niin ystäväsuhteiden luonnissa kuin tekemisien järjestämisessä.

Kaupungissa oli välillä upeita juhlia erikoisissa paikoissa, kuten museossa tai vanhoissa linnoissa, mutta muuten Bolzanon yöelämä ei täysin vakuuttanut. Kivat illanvietot ystävien kanssa paikallisissa baareissa kuuluivat tietysti lukukauteen, mutta kaupungin yökerhotarjonta ei ollut kummoinen. Tämä toisaalta mahdollisti energian vuoristosta nauttimiseen. Ja luennoille tietysti.

Vinkit Bolzanoon lähtijöille

Olenkin aikaisemmissa kappaleissa jo maininnut joitain vinkkejä, mutta tässä vielä kootusti:

  1. Lähde Bolzanoon vaihtoon, mikäli olet kiinnostunut vuorien mahdollistamista aktiviteeteista, ja olet kiinnostunut näkemään pienemmän kaupungin yliopistoelämää.
  2. Älä lähde vaihtoon Bolzanoon, mikäli odotat vaihdolta kreisiä yöelämää.
  3. Seuraa vain yhden koulutusohjelman kursseja, mikäli haluat päästä mahdollisimman monille luennoille ja tutustua myös paikallisiin.
  4. Täytä asuntolahakemus nopeasti ja virheettömästi.
  5. Klassikko: Lähde avoimin mielin ja kokeile rohkeasti uusia asioita (ks. urheilulajeja).
  6. Liity paikan päällä alppikerhon jäseneksi, jotta saat kaikki vuoristolajit kattavan vakuutuksen.

Paluu Suomeen

Bolzanossa vietetyt neljä kuukautta olivat eittämättä elämäni parhaita ja paluu Suomeen pelotti etukäteen. Hyvästit ystäville ja Bolzano-elämälle tuntuivat pahalta, mutta kun olin fyysisesti Suomessa ja läheisten ihmisten seurassa, kotiinpaluu tuntuikin ihanalta. Tässä viimeinen vinkki varsinkin, jos saavut kotiin päiväsaikaan: Järjestä jotain tekemistä heti paluupäiväksi, varsinkin jos kotiinpaluu vähän kauhistuttaa.

Posted on

Vaihtokertomus, University of Zambia, kevät 2023

Kasvatustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Saapuminen ja ensimmäisten viikkojen tunnelmat

Lähdin tammikuussa 2023 vaihtoon Sambiaan. Lähdin innoissani ja hyvillä mielin matkaan, koska olin ystävystynyt sambialaisten vaihtareiden kanssa jo viime syksynä Suomessa, kun he olivat vaihdossa Helsingin yliopistossa. Toinen ystävistäni odottikin minua lentokentällä! Ystäväni hoiti samalla tuutorin roolin, koska Sambiassa ei erikseen ole tuutoreita vaihtareille. Sambia on todella rauhallinen maa ja lentokenttä on pieni ja hiljainen. Sambiaan ei tarvinnut etukäteen hankkia viisumia, vaan ilmaisen 30 päivän oleskeluluvan saa lentokentältä heti sisään tullessa.

Ystäväni vei minut Marshland’s villageen, jossa kaikki vaihtarit Helsingin yliopistosta saavat asua ilmaiseksi. Asunto on kalustettu, mutta astiat pitää ostaa itse. Talo tarjoaa lakanat ja peitot. Asuin aluksi japanilaisen vaihtarin kanssa soluasunnossa, jossa minulla oli oma huone. Muutaman viikon jälkeen muutin toisen suomalaisen vaihtarin kanssa kimppakämppään, jossa meillä oli sängyt samassa huoneessa.

Olen asunut Afrikassa ennenkin, joten en hämmästy pienestä. Kuitenkin ensimmäisinä päivinä olin shokissa asumisesta, koska asunnon kunto oli heikompi kuin asunnot, joissa olin Helsingissä tottunut asumaan. Vesi eikä sähkö toiminut ensimmäisinä päivinä lähes lainkaan. Sopeuduin kuitenkin nopeasti ja naureskelin sille, kuinka olemattomasta asian tein ongelman aluksi. Tällaiset alkushokit kuitenkin kuuluvat asiaan, kun tulee uuteen ympäristöön.

Marshlandista tuli nopeasti mukava paikka asua ja kivojen kämppisten kanssa asuminen oli siinä parasta. Meillä klikkasi heti hyvin kämppisten kanssa ja meistä tuli hyvät ystävät. Marshlandissa on myös vaihtoehtona asua yksiössä, mutta me emme toisen vaihtarin kanssa halunneet muuttaa erilleen, koska meillä oli niin hauskaa yhdessä. Marshland on todella kiva paikka asua opiskelijana ja pihalla on paljon luontoa, jossa pystyin tekemään aamujoogaa.

Marshland’s villagen piha

Kun tulee Sambiaan, vaatii hieman sopeutumista, että oppii ymmärtämään sambialaista mentaliteettia. Sambiassa eletään rennosti ja ollaan kärsivällisiä, koska asiat tapahtuvat todella hitaasti. Jos on jokin ongelma niin siihen suhtaudutaan kevyesti nauramalla ja iloisella mielialalla. Sambiassa asumisesta tulee mahtava kokemus, jos on valmis sopeutumaan heidän tapoihinsa ja kulttuuriin.

 

 

Vaihtoyliopiston kurssit ja opetuskulttuuri

Opiskelen Helsingissä yleistä ja aikuiskasvatustiedettä pääaineena ja tulin UNZA:an opiskelemaan sivuainekokonaisuutta. Valitsin kasvatuspsykologian. Löysin itselleni mielenkiintoisia kursseja: 1) educational psychology, 2) classroom management, 3) Zambian education and development, 4) indigenous religions in Southern Africa and 5) organizational psychology. Voin suositella indigenous religions in Southern Africa kurssia, koska siellä pääsee kuulemaan African uskonnoista ja siitä, miten ne vaikuttavat nykypäivänä vaikkapa korruption pois kitkemiseen.

Opiskelu UNZA:ssa on erilaista ja rennompaa kuin Helsingissä. Opiskelu muistutti lukiota, koska piti paljon opiskella asioita ulkoa kokeita varten, eikä tarvinnut reflektoida mitään. Opiskelu oli aika helppoa, mutta välillä oli stressiä sen takia, että kurssivalintojen tekeminen kesti monta viikkoa ja informaation kulku oli hankalaa. Sambiassa hallinnolliset asiat hoituvat todella hitaasti.

Lukukausi alkoi helmikuussa ja päättyi kesäkuun lopussa. Kurssit alkoivat kuitenkin vasta maaliskuun lopulla. Minulla oli tunnin pituisia luentoja joka päivä 2–4 kpl, mutta usein luennot peruuntuivat, jos luennoitsijat olivat kiireisiä. Sambiassa on paljon lomapäiviä ja pidennettyjä viikonloppuja, joiden aikana ehti tehdä mukavia asioita tai matkailla.

Opinnot koostuivat esseistä, esitelmistä, testeistä ja loppukokeista. Jos valitsee puolen vuoden kursseja, niin joutuu osallistumaan lopputentteihin. Minulla oli siis enemmän kokeita verrattuna ystäviini, joilla oli koko vuoden kursseja. Jos siis haluaa päästä vähemmällä työmäärällä, kannattaa valita koko vuoden kursseja.

Yliopisto on noin 10 min kävelymatkan päässä Marshlandista. UNZA:lla on hyvä lounasravintola, jossa kävin luentojen välissä syömässä. Lempipaikkani oli opiskella pienellä järvellä, joka on UNZA:n pihassa. UNZA:lla on myös hyvä kirjasto.

Arki ja vapaa-aika kohteessa

Sambiassa voi elää rikasta ja hauskaa opiskelijaelämää. Aina on ystäviä ympärillä, joiden kanssa viettää aikaa. Usein vietimme aikaa vaihto-oppilaiden kanssa, mutta Sambiassa on myös helppo ystävystyä opiskelukavereiden kanssa. Paikalliset ovat todella ulospäinsuuntautuneita ja tulevat tutustumaan nopeasti. Vaihtareita oli yhteensä seitsemän, eli aika pieni ja tiivis porukka.

Eniten pidin siitä, kuinka UNZA:lla oli tarjolla erilaisia harrastuskerhoja. Minä ja ystävämme liityimme tanssikerhoon, jossa opimme kizombaa, salsaa ja bachataa. Se maksoi koko lukukaudelta 2,5e yhteensä. Kävin myös pelaamassa jalkapalloa. Sambialaiset viettävät suurimman osan ajastaan kirkossa tai muissa hengellisissä tapaamisissa, joten yhteisöllisyyttä, laulua ja tanssia saa kokea paljon. Iltakävelyillä voi löytää opiskelijoita rukoilemassa äänekkäästi yliopiston pihalla olevalla pellolla.

Tavallisesti arkena olimme aamulla ja iltapäivällä luennoilla, tapasimme lounaalla, koulun jälkeen menimme urheilemaan, ottamaan aurinkoa, torille tai vaateostoksille. Joskus opiskelimme yhdessä kahviloissa. Illalla kävimme usein ravintoloissa syömässä. Sambiassa on paljon ostoskeskuksia, joissa on kauppoja ja ravintoloita. Lusakassa on paljon tekemistä viikonloppuisin. Löysimme kivoja yökerhoja tai juhlia, jotka järjestettiin ulkona. Chez Ntemba oli yökerho, jossa saa kokea paikallista menoa ja tunnelmaa.

Viikonloppuisin tai lomilla teimme matkoja Lusakan ulkopuolelle, muun muassa Siavongaan, jossa voi uida ja ottaa aurinkoa. Lusakan sisällä matkustetaan Yangolla tai Ulendolla tai paikallisella bussilla. Tiffany’s canyon on järvi lähellä Lusakaa, jossa voi uida ja viettää kesäpäivää. Usein vietimme aikaa uima-altailla, joista Twangale park oli lempipaikkani. Chamunikassa voi kävelyttää leopardeja ja Kalimba reptile parkissa voi käydä katsomassa krokotiileja ja matelijoita. Mielenkiintoinen kokemus oli käydä lepakkoluolassa Lusakassa. Yliopisto järjesti matkan Sambian päänähtävyyteen Livingstoneen Victoria vesiputoukselle, johon pääsimme mukaan. Suosittelen käymään kuumalla lähteellä nimeltä Kapishya. Sambiassa on monia safareita, joista suosituimmat ovat Kafue, Lower Zambezi ja South Luangwa national park. Jotkut käyvät myös Samfya järvellä lomalla.

Mikä yllätti sinut vaihdon aikana

Ensimmäinen yllätys oli Sambian sää. Tulin Sambiaan etuajassa jo tammikuussa, jolloin oli sadekausi. Silloin satoi joka päivä, eikä aurinkoa näkynyt paljoa. Lämpötila oli kuin Suomen kesä. En nauttinut siitä lainkaan, mutta se loppui onneksi helmikuussa. Sen jälkeen alkoi kuumat kelit.

Toinen yllätys oli se, ettei Sambiassa ole junia. Lyhyetkin etäisyydet kaupungista toiseen tuli taittaa bussilla, ja matkat kestivät monta tuntia huonojen teiden takia. On tavallista istua bussissa 10 h, jos haluaa matkustaa jonnekin Sambiassa. Busseissa ei ollut vessoja ja aina kun pysähdyttiin, oli 10 min aikaa käydä huoltoaseman vessassa. Jos ei ehtinyt siinä ajassa, niin jäi kyydistä pois. Bussilla matkustaminen on oikea afrikkalainen elämys!

Kolmas yllätys oli, ettei Lusakassa näkynyt paljoa torakoita tai käärmeitä. Luulin, että käärmeitä olisi asunnossa ja kaikkialla mihin astut. Hämähäkitkin olivat pieniä ja torakoita oli asunnossa vain vähän. Neljäs yllätys oli se, että ihonväriini ei suhtauduttu vihamielisesti. Ghanassa kohtasin paljon vihaa valkoihoisuuteni vuoksi, koska kolonialismin arvet ovat vielä enemmän pinnalla siellä. Odotin samanlaista reaktiota, mutta Sambiassa minuun suhtauduttiin ystävällisesti.

Opiskelijoiden terveydenhuolto kohdemaassa

Sambiassa ei tarvitse pelätä sairastumisen varalta, koska UNZA:lla on sairaala yliopisto kampuksella, jossa saimme hyvää ja ilmaista hoitoa. Lähellä on myös hyvä sairaala nimeltä Victoria’s hospital. Minä ja ystäväni kärsimme vuorotellen vatsavaivoista, ja ystäväni joutui sairaalaan lavantaudin takia. Lusakassa ei ole paljoa malariaa ja itselläni ei ollut malarialääkitystä.

Turvallisuus

Sambia on melko turvallinen maa ja usein tuntui samalta, kuin Euroopassa. Pimeällä ei kannata kävellä yksin kaduilla. Sambiassa pitää olla varuillaan ryöstöjen varalta. Sambiassa on paljon autoja, jotka liikkuvat illalla ja varastavat ihmisiltä laukkuja. Ryöstäjät ovat niin hyviä työssään ja onnistuivat varastamaan laukkuni aivan kotini lähellä. Hämärällä kannattaa kävellä tiellä, jossa autot eivät pääse lähelle. Edellisenä vuonna kaksi vaihtaria joutui varkauden kohteeksi. Vaikein osuus tapahtumassa oli asioida korruptoituneen poliisin kanssa, koska he eivät olleet halukkaita auttamaan. Minulle ei käynyt fyysisesti mitään ja matkavakuutus korvasi kaiken takaisin. Sambiaan tullessa kannattaa olla hyvä matkavakuutus.

Hintataso ja vaihdon kustannukset

Sambia on edullinen vaihtokohde, koska opinnoista eikä asumisesta tarvitse maksaa. Suurin summa meni viisumiin, joka maksoi noin 300 euroa. Erasmus rahat riittivät hyvin koko ajaksi ja lentoihin. Lounas maksaa tavallisesti 1–3 euroa yliopistolla. Ostoskeskuksissa hintataso on korkeampi ja siellä ravintolaillallinen voi olla 10–15 euroa. Paikallisissa toreilla ja ravintoloissa on kuitenkin todella halpaa.

Täällä ei ole pyykinpesukoneita ja monet pesevät pyykit käsin. Itse kokeilin tätä, mutta päädyin antamaan pyykkini naisille, jotka usein koputtavat oveen ja pyytävät töitä. Yhdestä pyykkikerrasta maksoin valintani mukaan 2,5e-5e. Elokuvissa käynti on todella halpaa, vain 2,5e. Kuntosalijäsenyys oli 25 euroa kuukaudessa. Sambiassa selviää pienellä budjetilla, mutta jos haluaa matkailla ja käydä luonnonpuistoissa, niin siellä kyllä kuluu rahaa.

Paluu Suomeen

Vaihto loppui kesäkuussa, mutta päätin jäädä Afrikkaan vielä matkailemaan. Sambia on muuttanut minua ihmisenä, eikä ole ollut yhtään ikävä Suomeen. Katson nyt eri tavalla kotimaani suorittamiskulttuuria, jossa arki koostuu kiireellisestä elämästä ja työnteosta. Sambiassa oppii rentoutumaan ja nauttimaan elämästä, sekä kohtaamaan jokaisen vastaan tulevan ihmisen kunnioituksella. En ole missään tavannut niin ystävällisiä ja lämpimiä ihmisiä, kuin Sambiassa. Suosittelen Sambiaa vaihtokohteeksi jokaiselle! Vaihto on ollut huikea, eikä takaisin paluu houkuttele. Sambiassa on jotakin erityistä. Monet vaihtarit ovatkin palanneet Sambiaan ja jäänet sinne pitkäksi aikaa asumaan. Elämäni Sambiassa on ollut upea kokemus ja lähden kotiin rikkaampana kaikkien uusien ystävien ja mahtavien kokemuksien ansiosta.

 

Posted on

Vaihtokertomus, Universidad de Costa Rica, kevät 2023

 Bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan opiskelija

Vuoden 2023 helmikuun lopusta heinäkuun puoleenväliin vietin opintovaihdossa Costa Ricassa, Universidad de Costa Rica yliopistossa maan pääkaupungissa San Josessa. Vaihto ajoittui opintojeni maisterivaiheen ensimmäiselle vuodelle.

Saapuminen Costa Ricaan ja ensimmäiset viikot

Saavuin Costa Rican lämpöön keskiyöllä helmikuun lopulla. Taksilla pääsin suoraan vaihtoaikaiseen kotiini San Josessa San Pedron kaupunginosassa. Minut toivotti tervetulleeksi uusi kämppikseni ja yksi vaihtoni läheisimmistä ystävistä, samaisessa Costa Rican yliopistossa harjoitteluaan suorittava ranskalainen opiskelija. Ensimmäisinä päivinä ennen varsinaisen orientaation alkua tutustuin uuteen naapurustooni ja yliopiston kampuksiin. Heti aluksi tutuiksi tulivat ”ferias”, eli viikoittaiset hedelmä- ja vihannesmyyjäiset, joista löytyi oikein edulliseen hintaan mangoja, ananaksia, avokadoja, ja vaikka mitä herkkuja. Maaliskuun ensimmäinen päivä yliopisto järjesti lukukauden vaihto-opiskelijoille orientaatiotilaisuuden, jossa saimme kattavasti informaatiota kursseille ilmoittautumisista ja viisuminhakuprosessista, sekä pääsimme tutustumaan toisiimme ja paikallisiin opiskelijoihin. Kohdalleni osui todella kiva vaihtariporukka, ja uusien kavereiden saaminen tuntui todella helpolta saman tien. Ensimmäiset kaksi viikkoa vietinkin lähinnä uuteen maahan ja kaupunkiin tutustuessa, sekä viisumiasiakirjoja hankkiessa (tästä lisää myöhemmin).

Arki San Josessa ja Costa Ricassa yleisesti

Kurssien alkaessa maaliskuun puolessavälissä alkoi ilokseni myös arki ja uudet rutiinit. Kotini sijaitsi noin kahden kilometrin päässä yhteiskuntatieteiden kampukselta, jossa opiskelinkin kaikki kurssini. Arkeni koostui opiskelun lisäksi harrastuksista, kuten lenkkeilystä kampuksella ja pilates-tunneista yliopiston kuntosalilla, ystävien kanssa matkustelusta joko kauemmas kansallispuistoihin tai retkeilystä lähistölle. San Josessa ja yliopistossa oli myös yllättävän paljon erilaisia tapahtumia musiikista taidenäyttelyihin. Välillä kävimme myös ulkona syömässä ja kahvittelemassa, mutta San Josen korkea hintataso vähensi ulkona käymistä merkittävästi. San Josesta ei muodostunut varsinaisesti lempikaupunkini, vaikka paljon kivaa tekemistä ja nähtävää pääkaupungista löytyykin. Liikenteen melu ja kaoottisuus tuntuivat välillä raskaalta, ja lämmin ja kostea ilma uuvuttavalta. Onneksi Costa Rican yliopistoalue ja kampus toimivat hengähdys- ja turvapaikkoina: kampusalue oli todella viihtyisä ja rauhallinen. Liikuin San Josessa lähinnä kävellen ja bussilla, ja etenkin pimeän tullen Uberilla, joka on kaupungissa varsin yleistä Costa Rica on verrattain pieni maa, ja vaihtoaikanani pääsinkin tutustumaan sen erilaisiin kohteisiin ja luontoympäristöihin. Bussilla matkustaminen oli varsin helppoa, vaikka yksityisten bussiyhtiöiden aikatauluja pitikin välillä metsästää netistä ja soittamalla terminaaleihin. (Moovit-sovellus kannattaa ehdottomasti ladata!) Costa Ricassa on tunnetusti todella rikas biodiversiteetti, johtuen valtion
maantieteellisestä sijainnista, vaihtelevasta topografiasta ja mikroilmastoista. Pitipä sitten vuoristoista, rannoista tai sademetsistä, niin Costa Ricassa riittää varmasti mieluista nähtävää ja tekemistä jokaiselle! (Ja jos ei, niin naapurivaltiot Nicaragua ja Panama ovat vain bussimatkan päässä!)

Asuminen

Opiskelija-asuminen San Josessa on pitkälti kimppakämppäilyä tai muunlaisia yhteisöasumisratkaisuja. Myös opiskelijaresidenssejä on, mutta hintataso on niissä melkoisen korkea. Hintataso kuulemani mukaan vaihtelee 200–400€/kk välillä, ja asuntoja voi metsästää mm. facebook-ryhmien kautta. Myös yliopistolta sain joitain vinkkejä asunnon etsimiseen. Itse asuin poikkeuksellisesti koko vaihtoaikani Airbnb:ssa, vaikka alunperin varasin huoneen vain väliaikaiseksi ratkaisuksi. Viihdyin asunnossa kuitenkin todella hyvin, hintataso oli kohtuullinen ja yliopisto kävelymatkan päässä.

Kurssit ja yliopisto

Opiskelin vaihdossa neljä eri maantieteen kurssia. Kurssien sisältö ja toteutus oli pääosin oikein onnistunut, ja aiheet todella kiinnostavia. Kurssit koostuivat erilaisista pienemmistä tehtävistä, ryhmätehtävistä, esitelmistä, retkistä ja kokeista, enkä itse kokenut opintoja liian työläiksi. Myös omalle kohdalle osuneet opettajat olivat todella mukavia ja kannustavia. Costa Rican yliopistossa on vuosittain melko vähän vaihtareita, ja onkin todennäköistä, että olet ainoa vaihtari luennolla. Kevätlukukauden aikana oli reilun viikon pituinen pääsiäisloma, ja pari ylimääräistä vapaapäivää. Kurssit loppuivat hiljalleen heinäkuun ensimmäisellä ja toisella viikolla.

Yllätykset, kommellukset ja vinkit

Suurimmat vaihtoaikaiset haasteet ja päänvaivat liittyivät opiskelijaviisuminhakuprosessiin. Yliopisto antoi tähän orientaation aikana todella hyvät ja yksityiskohtaiset ohjeet, mutta tekemistä dokumenttien saamiseksi oli silti riittävästi. Eri notaarien ja kääntäjien toimistoilla piti ensimmäisien viikkojen aikana ravata melkoisesti, ja tähän kului myös melkoisesti rahaa. Kannattaakin varata viisumiprosessiin pitkän pinnan lisäksi jonkin verran budjettia, sillä erilaisia todistuksia tulee aloittaa hakemaan jo Suomessa ennen lähtöä, ja koko lystiin menee todennäköisesti useampi satanen. Valitettavasti itse viisumia hyvin epätodennäköisesti saa puolenvuoden vaihdon aikana laisinkaan, sillä käsittelyprosessit ovat todella pitkät. Toisaalta reagointiajat mahdollisiin huomautuksiin ovat todella lyhyet, ja hyvin pienistäkin virheistä hakemus voidaan hylätä, ja pitää se aloittaa alusta. Costa Rican talous perustuu suuriltaosin turismiin, ja turisteja maassa onkin valtavasti. Onkin hyvä varautua siihen, että ulkomaalaisen näköistä ihmistä kohdellaan ensisijaisesti turistina. Maassa on valitettavan yleistä asettaa turisteille eri hinnat, joko virallisesti tai epävirallisesti. Esimerkiksi kansallispuistojen pääsyhinnat ovat usein jopa kymmenkertaiset turisteille. Kannattaa muutenkin kommunikoida aina mahdollisimman suoraan ja ehdottomasti espanjaksi, kun tekee ostoksia vaikkapa torilla.

Paluu Suomeen

Palasin Suomeen heinäkuun puolessavälissä, viimeisten kokeiden ja palautuksien jälkeen. Lähtö tuntui kummalliselta ja haikealta, vaikka toisaalta odotin myös kovasti jo kotiinpaluuta. Paluu Suomeen oli kuitenkin kohdallani varsin rento ja rauhallinen, ja pahimmasta jetlagista toivuttuani kotiuduin nopeasti.

Posted on

Vaihtokertomus, Universiteit Gent, Belgia, kevät 2023

Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta

Vaihtokohteen valinta ja hakeminen

Valitsin vaihtokohteen sillä perusteella, että halusin opiskella englanniksi, mutta en englanninkielisessä maassa. Erasmus-vaihto valikoitui myös sen helppouden takia, kun ei tarvitse hakea viisua tai täytellä muitakaan erinäisiä lomakkeita. Yliopiston selkeät kotisivut sekä mielenkiintoinen kurssivalikoima, vaikuttivat myös positiivisesti kohdevalintaani. Kanaalien halkoma keskiaikainen keskusta sai myös mielenkiintoni heräämään, sekä ehdottomasti vohvelit.

Kuva asuntolakompleksin pihalta

Saapuminen ja ensimmäisten viikkojen tunnelmat

Saapuminen Gentiin Brysselin Zaventemin lentokentältä oli helppoa, sillä lentokentältä kulkee suora juna Gentin Sint-Pietersin asemalle. Asuntolan huoneen sai käyttöönsä vasta päivää ennen kuin orientaatio yliopistolla alkoi, joten päätin saapua vasta samana aamuna. Se oli hyvä ratkaisu, sillä paikkoihin ehti tutustua hyvin myöhemminkin. Gent ei ole mitenkään iso kaupunki. Asuntola oli aika lailla juuri sellainen kuin odotinkin; huone oli tosin suurempi kuin mitä olin ajatellut ja oma kylpyhuone oli ehdoton plussa. Oman käytävän kanssa tuli siis jakaa vain keittiö. Omassa huoneessa oli myös jääkaappi, joten asuntola sattui omalle kohdalleni olemaan oikein hyvä ratkaisu, koska sen saaminen kevätlukukaudella ei aiheuttanut mitään ongelmia ja hinta oli sopiva.

Ensimmäiset viikot olivat aika hektisiä, kun piti samalla tutustua uuteen kaupunkiin, solmia uusia ihmissuhteita sekä totutella paikalliseen opiskelijakulttuuriin.

Arki kohteessa

Arki pyöri paljon opiskelujen ja matkustelun ympärillä. Belgia ei ole mitenkään iso maa, joten sitä on helppo kiertää junalla (tai Flixbussilla). Viikonloppuisin meno-paluu junaliput ovat puoleen hintaan, joten päiväretkiä tuli tehtyä paljon. ESN Gent järjesti myös matkoja ja heidän kauttaan tuli vierailtua Bruggessa ja Luxemburgissa. ESN järjesti myös lautapeli-iltoja sekä organisoi erilaisia urheilukerhoja kuten lentopalloa ja koripalloa bileiden vastapainoksi.

Oma kampukseni sijaitsi yllättävän kaukana asuntolalta, joten heti ensimmäiseksi hankin vuokapyörän kuten paikalliset opiskelijat tekevät. Gentissä kaikki kulkevat kaikkialle pyörällä. Pyörän vuokraaminen oli tehty erittäin vaivattomaksi. Pyörän avulla taitoin matkan kampukselle 8 minuutissa ja samalla koin yhdenkuuluvuutta muiden opiskelijoiden kanssa viilettäessämme aamuisin pyöräkaistoja pitkin opiskelemaan. Aluksi minua hermostutti tällainen pyöräilykulttuuri, sillä en ollut pyöräillyt kampukselle vuosiin, mutta se osoittautui erittäin sujuvaksi, sillä Gentissä pyöräilijät ovat etusijalla. Heille on selkeät kaistat mistä mennä ja pyöräilijöitä on niin paljon, että aina on joku, jonka tekemisiä seurata, jotta tietää kuinka toimia. Yllättävää oli kuitenkin se, että vain ani harvalla oli kypärä pyöräillessään.

Keskustan läpi virtaava kanaali

Kaupassa ruoan hinta yllätti. Olin kuvitellut keski-Eurooppaa reilusti Suomea halvemmaksi, mutta se osoittautuikin vielä kalliimmaksi kuin Suomi. En tiedä onko syynä tämä nykyinen maailmantilanne, vai onko Belgia muutenkin aina ollut kalliimpi. Suomen opiskelijaruuan hintaan tottuneena, oli Gentin opiskelijaruokalan hinnasto hieman järkytys. Ruoan hinta pyöri siinä viiden euron paikkeilla.

Belgian roskakulttuuri oli kulttuurishokki. Belgiassa kierrätetään kyllä ahkerasti, mutta aamuisin roskat vain jätetään lojumaan pusseissa kadulle ja jossain vaiheessa päivää ne noukitaan siitä roska-auton kyytiin. Jos joutui lähtemään tarpeeksi aikaisin luennolle, oli roskapusseja kaikkialla. Parin ensimmäisen viikon jälkeen siihen tosin tottui, eikä pusseja enää huomioinut aamuisin.

Arkiviikkojen ja viikonloppujen sekä pyhäpäivien ero on kuin yö ja päivä opiskelijan näkökulmasta katsottuna. Meidän asuntolamme sijaitsee opiskelijoiden bilealueella noin 20 minuutin kävelymatkan päässä keskustasta. Asuntolan ympäristössä oli aivan hiljaista yliopiston loma-aikoina ja viikonloppuisin, koska paikalliset opiskelijat menevät aina vanhemmilleen. He viettävät vain viikot opiskelijakaupungeissa, siksi viikolla saattaa olla aamun pikkutunneille asti hyvin railakas meininki.

Vaihtoyliopiston kurssit ja opetuskulttuuri

Taustalla Sint-Niklaaskerk Gentin keskustassa

Kurssit olivat mielenkiintoisia ja erilaisia kuin Helsingin yliopistossa on tarjolla omassa koulutusohjelmassani. Se olikin ehdottomasti yksi syy, miksi hain Gentiin opiskelemaan. Opetus oli muuten hyvin samankaltaisia kuin Suomessakin; luennoitsija puhuu edessä ja kursseille kuuluu ryhmätöitä ja lopuksi vielä tentti. Läsnäolopakkoa ei ollut paitsi harjoituksissa. Luennon kestoista olin järkyttynyt, sillä luennot kestivät kolme tuntia, jossa noin puolessa välissä oli yksi 15 minuutin tauko.

 

Olin yllättynyt, että Erasmus-opiskelijana minun piti maksaa paikallisen kielikeskuksen hollannin alkeiskurssista vaihto-opiskelijoille, mutta halusin ottaa kurssin silti. Kurssi oli hauska ja vaikkei sen avulla oppinutkaan puhumaan, niin sanastoa kuitenkin kertyi melkein huomaamatta, joten kylttien lukemien helpottui.

Lukukauden ja lomat

Lukukausi kestää Gentissä yllättävän pitkään. Lukukausi alkaa helmikuun puolessa välissä. Itseltäni loppui varsinaiset luennot jo huhtikuussa, ja toukokuun puoleen väliin mennessä olin saanut pidettyä jo kaikki suulliset esitelmät. Kesäkuussa alkoi kuitenkin vasta tenttikausi, joka kesti kuukauden. Kieltämättä se söi hieman motivaatiota, mutta suoriuduin tenteistä kuitenkin lopulta kunnialla. Kirjalliset tentit olivat samanlaisia kuin Suomessakin, mutta täällä on käytössä myös suulliset tentit.

Varsinaista lomaa lukukauden aikana oli pääsiäisen ympärillä kaksi viikkoa, muutama yksittäinen yliopiston juhlapäivä sekä toukokuun viimeinen viikko ennen tenttikauden alkua.

Mitä kannattaa huomioida

Omassa tiedekunnassani (Faculty of Science) työmäärä tuntui suuremmalta kuin Helsingin yliopistossa, sillä kurssit olivat 3 opintopisteen arvoisia, mutta niissä tehtiin saman verran töitä kuin 5 opintopisteen arvoisissa kursseissa täällä Suomessa. Kurssit eivät varsinaisesti olleet vaikeita, mutta työläitä kyllä. Tämäkin tosin riippuu tiedekunnasta, sillä muissa tiedekunnissa kurssit saattoivat olla jopa 6 opintopisteen arvoisia.

Gentissä yleensä joka paikkaan on tarjolla opiskelija-alennus, mutta suurimmassa osassa niissä on yläikäraja; 25 vuotta. Tosin eipä kukaan ikää kysynyt, kun heilautti yliopiston opiskelijakorttia.
Gent valittiin vuoden Erasmus-kohteeksi 2023!

Paluu Suomeen

Fiilikset Suomeen palaamisesta ovat ristiriitaiset. Ei malttaisi odottaa, että pääsee taas näkemään ystäviä ja perhettä sekä rauhoittumaan omaan yksiöön, mutta samalla on erittäin haikea fiilis lähteä. Elämä on ollut viimeiset kuusi kuukautta yhtä Erasmus-kuplaa, joten muutoksia on taas luvassa Suomeen palattua. Eiköhän kaikki kuitenkin ajan kanssa sovi yhteen.

Posted on

Vaihtokertomus: Ca’ Foscari University of Venice, kevät 2023

Humanistinen tiedekunta, Alue- ja kulttuurintutkimus

Saapuminen ja ensimmäisten viikkojen tunnelmat

Olin kevätlukukauden 2023 vaihdossa Ca’ Foscarin yliopistossa Venetsiassa. Vaihtokohteeni valitsin pääaineeseeni sopivan kurssitarjonnan takia sekä siksi, että vaihto Italiassa kiinnosti minua kovasti. Saavuin Venetsiaan tammikuun lopussa, jotta ehtisin tutustua ympäristöön ja asettua aloilleni rauhassa ennen opintojen alkua. Kevätlukukauden opetusperiodi alkaa Ca’ Foscarissa helmikuun toisella viikolla, mutta helmikuun ensimmäinen viikko on varattu kansainvälisten opiskelijoiden tervetuloviikoksi. Suosittelen ehdottomasti tervetuloviikolle osallistumista – viikko pitää sisällään mukavia aktiviteetteja ja hyödyllistä informaatiota yliopiston toimesta. Viikko on hyvä tapa tutustua niin muihin kansainvälisiin opiskelijoihin ja vaihtareihin kuin myös viikolle vapaaehtoisina järjestäjinä osallistuviin paikallisiin opiskelijoihin! Sosiaalisiin aktiviteetteihin kuitenkin pitää muistaa ilmoittautua etukäteen, jotta niihin saa paikan.

Ca’ Foscarilla on myös aivan loistava Buddy Programme! Ca’ Foscarin kansainvälisten asioiden toimisto lähettää kaikille vaihto-opiskelijoille noin puolitoista kuukautta ennen vaihdon alkua listan Buddy Programmeen ilmoittautuneista paikallisista opiskelijoista, joka sisältää mm. opiskelijoiden nimen, pääaineen, kiinnostuksenkohteet/harrastukset ja lyhyen vapaamuotoisen esittelyn. Buddyjen tarkoitus on toimia vaihtotuutoreina. He auttavat mieltä askarruttavissa asioissa, yliopiston käytäntöihin tutustumisessa ja opiskelijayhteisön osaksi integroitumisessa. Parasta on, että voit valita Buddysi itse ottamalla yhteyttä kiinnostavaan henkilöön! Buddyksi ilmoittautuneita opiskelijoita on yli sata, joten jokainen löytää varmasti itselleen Buddyn, jonka kanssa on yhteisiä mielenkiinnonkohteita.

Itselleni Buddy Programme oli vaihdon ehdottomasti paras asia – olin yhteydessä valitsemaani Buddyyn jo ennen vaihdon alkua ja hän auttoi viestienkin välityksellä todella paljon, esimerkiksi tsemppaamalla asunnon löytämisessä ja neuvomalla minkä kampuksen opastettuun kierrokseen minun kannattaisi ilmoittautua tervetuloviikolla. Italiaan saavuttuani hän esitteli minulle paikkoja, antoi hyviä vinkkejä yliopistoon ja opiskelijaelämään liittyen ja esitteli minut ystävilleen. Ystävystyin etenkin Buddyni, mutta myös hänen kavereidensa kanssa nopeasti ja muodostin näin eräänlaisen turvaverkon ympärilleni. Buddy Programme on siis erinomainen tilaisuus tutustua samanhenkisin paikallisiin opiskelijoihin vaihtareiden lisäksi ja mahdollisuus luoda hyviä kaverisuhteita. Italialaisten kavereiden kanssa hengaillessa myös italian kielitaidon treenaaminen on mukavampaa ja helpompaa!

Arki kohteessa

Olin opiskellut Helsingin yliopiston kielikeskuksella italiaa jo pari vuotta ennen vaihtoon lähtöä, joten minulla ei ollut kielen kanssa ongelmia ja olinkin vain innoissani päästessäni parantamaan italian kielen taitoani. Kuitenkin pelkällä englannillakin pärjää, minkä olen vaihtarituttujeni kokemuksesta huomannut. Arkipäiväni koostuivat pitkälti siitä, että kävin yliopistolla luennoilla, vietin aikaa kavereiden kanssa ja opiskelin. Välillä osallistuin ESN:n järjestämiin tapahtumiin, kävin museoissa ja pikku retkillä. Italiassa kuun ensimmäisenä sunnuntaina kaupunginmuseot ovat ilmaisia, mitä kannattaa hyödyntää! Opiskelijahintaiset pääsyliput kulttuurikohteisiin ovat usein myös edullisia.

Pääsin myös yllättäen harjoittamaan kohteessa japanin kielen taitoani, vaikka vaihtoni olikin Euroopassa. Viikoittaisissa tandem-illoissa treenattiin sekä japanin että italian kielen puhumista pienissä ryhmissä – italialaiset japanin pääaineopiskelijat harjoittelivat japania ja japanilaiset vaihto-opiskelijat italiaa. Minulla oli aluksi hieman outo olo osallistuessani tandemiin, koska olin ainoa henkilö, joka ei ollut äidinkielinen japanin tai italian puhuja. Kuitenkin kokemus oli todella hauska ja rikastava!

Vaihtoyliopiston kurssit, opetuskulttuuri ja kokeet

Ca’ Foscarin kurssit ovat työläitä ja siihen kannattaa henkisesti varautua etukäteen. Lukemista on kurssien aikana paljon ja kursseilla on paljon asiaa. Omat kurssini kestivät koko kevätlukukauden, eli kaksi jaksoa. Eri pääaineissa yhden jakson kestävät kurssit ovat mahdollisia. Läsnäolopakko riippuu kurssista; omilla kursseillani ainoastaan italian kielikurssilla oli tiukka läsnäolopakko ja Venetsian kulttuurikurssilla läsnäolo oli suositeltavaa tai muuten tentissä olisi ekstrakysymyksiä. Muuten luennoille sai osallistua tai olla pois aika vapaasti. Paikallaolevien nimiä ei merkitty listaan, mihin olin Helsingissä tottunut. Opetuskulttuuri painottuu tentissä pärjäämiseen ja monet opiskelijat paahtavat tenttimateriaaleja täysaikaisesti noin kuukausi ennen tenttiä ja opiskelevat runsaasti myös kurssin aikana. Myös välikokeita/tehtäviä voi olla. Opetuksen taso kursseilla on yleisesti hyvä, mutta toki opettajasta riippuvaa.

Suoritin kurssini englanniksi, koska italian kielitaitoni ei ollut Venetsiaan saapuessani B2-tasolla. Kurssitarjonta on etenkin italiaa osaaville laaja, mutta kursseja löytyy myös englanniksi. Suosittelen kuitenkin tutustumaan englanninkielisten kurssien valikoimaan etukäteen ennen vaihtoa. Yhden tekemäni kurssin opetuskieli oli periaatteessa italia, mutta kurssilla luettavat artikkelit olivat kaikki englanniksi ja opettajan luvalla sain tehdä myös kurssin välitehtävät ja loppuesseen englanniksi. Suosittelen siis tarvittaessa kysymään opettajilta vaihtoehtoa suorittaa kurssi englanniksi, jos materiaalit ja opetusmenetelmät muuten sitä tukevat!

Tein vaihdossa viisi kurssia, joista kahdesta oli loppukoe ja kolmesta loppuessee. Loppukokeet olivat vaihto-opiskelijoille suunnatuilla kursseilla, toinen niistä oli italian kielikurssi ja toinen Venetsian historia -kurssi. Pääaineeseeni liittyvillä kursseilla kirjoitin kaikilla pitkät, 12–15-sivuiset loppuesseet. Oma tilanteeni oli harvinainen, sillä yleensä kursseista järjestetään suullinen tai kirjallinen koe. Laajat loppuesseet ovat epätavallisia. Vietinkin opetuksen loppumisen jälkeisen lukukauden viimeisen kuukauden lähinnä yliopiston kirjastossa esseitä kirjoittaen. Lohduttavaa oli se, että Ca’ Foscarin kirjastot ovat viihtyisiä ja helteellä viileämpiä kuin oma koti olisi ollut. Kirjastossa pystyi näkemään myös omiin tentteihinsä opiskelevia kavereita.

Asuminen

Itse asuin vaihtoni ajan Mestressä, joka on Venetsian osa mantereen puolella – vertaisin sitä hieman siihen, kuin asuisi Vantaalla. Asunnon löytäminen Venetsiassa on todella vaikeaa, joten suosittelen varaamaan siihen reilusti aikaa ja kärsivällisyyttä. Asunnon etsiminen kannattaa aloittaa heti kun olet tullut hyväksytyksi yliopistoon ja saanut viimeiset hakuprosessit valmiiksi. Itse aloitin asunnon hakemisen vähän myöhään ja prosessissa oli myös mutkia matkassa. Kannattaa olla todella varovainen huijareiden suhteen! Lopulta pitkällisen stressin jälkeen sain vuokrattua huoneen noin puolitoista viikkoa ennen Venetsiaan saapumista. Asuin jaetussa asunnossa (käytännössä solussa) neljän muun opiskelijatytön kanssa. Kaikilla meillä oli omat huoneet, mikä oli minulle tärkeää oman rauhan kannalta. Asuntoa etsiessäni tärkein kriteeri oli, että saisin oman huoneen, sillä Italiassa kahden hengen jakamat huoneet ovat yleisiä. Lisäksi asunnossa oli käytössä yhteinen keittiö ja kaksi kylpyhuonetta.

 

Mestre alueena oli mielestäni ihan kätevä, koska kaikki palvelut ovat lähellä. Ruokakauppoja on runsaasti ja kaikki tarvittava on kävelymatkan päässä. Mestressä on myös puistoja ja paljon vihreämpää kuin Venetsian saarella. Itse asuin Mestren keskustassa, joten bussilla Venetsiaan pääsi noin 20–25 minuutissa. Lisäksi kävelymatka yliopistolle Piazzale Romalta (jossa bussien pääteasema sijaitsee) oli keskimäärin noin 15 min, riippuen toki luennon sijainnista. Ruuhka-ajan ulkopuolella bussimatkaan kului parhaassa tapauksessa vain vartti. Kannattaa tosin varautua siihen, että bussit kulkevat aivan omassa ajassaan aikatauluista välittämättä – ohitusajat ovat todella suuntaa antavat, ja bussit ovat yleensä 5–10, joskus jopa 15, minuuttia myöhässä. Julkinen liikenne tosin on edullinen, opiskelijan kuukausilippu maksaa 25 € sisältäen koko Venetsian alueen + vaporetot, eli vesibussit.

Asuntoa etsiessä kannattaa hyödyntää sivustoja kuten idealista, immobiliare, bakeca ja subito. Lisäksi olemassa on Venetsian alueen asuntoihin keskittyneitä Facebook-ryhmiä, Instagramissa puolestaan kannattaa seurata SpottedUnive’n stooreja ja heidän ylläpitämäänsä Telegram-ryhmää. Ca’ Foscarilla on myös housing office, josta voi kysyä apua asunnon/huoneen löytämiseen. Yliopisto tekee myös yhteistyötä asuntoloiden kanssa, joiden yhteystiedot löytyvät yliopiston verkkosivuilta. Asuntolasta voi tosin olla vaikeaa löytää paikkaa, jos majoitusta tarvitsee vain puoleksi lukuvuodeksi.

Mikä yllätti sinut vaihdon aikana

Ca’ Foscarissa yliopistojen kirjastoja on monia eri tiedekuntiin keskittyen. Kirjastoon sisälle päästäkseen tulee kuitenkin aina tehdä sähköinen varaus yliopiston sovelluksen kautta, mikä oli varsinkin alussa minusta todella erikoista. Varaus on vahvistettava kirjaston tiskillä, ennen kuin kirjastoon saa mennä sisään.

Italiassa ruokakaupat sulkeutuvat aikaisin, johon totutteluun meni hetki.  24 h auki olevia kauppoja ei ole kuten Suomessa ja varsinkin sunnuntaisin pitää muistaa, että ruokakaupat voivat mennä kiinni jo seitsemältä. Jotkut pienet yksityiset puodit voivat olla auki tosin myöhempäänkin. Ravintolat ja pizzeriat sentään ovat auki myöhään, joten sitä ei tarvitse pelätä, että jäisi kokonaan ilman ruokaa, jos unohtaa käydä kaupassa.

Venetsiassa tulee vallitsevan kosteuden takia talvella oikeasti kylmä ja asunnot eivät myöskään ole lämpimiä kuten Suomessa. On tuulista ja kosteus tuntuu tunkeutuvan jokaisen vaatekerroksen alle suoraan luihin ja ytimiin. Acqua altan, eli tulvaveden vaaraa ei kevätlukukaudella ole (muutamaa rankkasadepäivää lukuun ottamatta), mutta syyslukukaudeksi vaihtoon menevän kannattaa varautua kumisaappailla. Lisäksi sää vaihtuu (sateisesta) loppukeväästä kuumaksi kesäksi todella nopeasti, joten kannattaa silti todella miettiä kuinka paljon lämpimiä vaatteita mukaansa tarvitsee.

Muuta mitä vaihtoyliopistoosi hakevan opiskelijan kannattaisi huomioida

Vahvistetut tiedot kursseista tulevat todella myöhään, vain muutama viikko ennen lukukauden alkua. Opiskelijan tulee varautua siihen, että Learning Agreement pitää todennäköisesti muuttaa kurssien tietojen julkaisemisen jälkeen, sillä on mahdollista, että suunnitellut opinnot ja kurssit menevätkin päällekkäin. Ca’ Foscarissa on kuitenkin kätevää se, että opintosuunnitelman tarvitsee olla valmis ja palautettu vasta noin kuukausi lukukauden alkamisen jälkeen. Suosittelenkin sitä, että muutaman viikon ajan käy kuuntelemassa eri luentoja ja ”kokeilemassa”, miltä eri kurssit tuntuvat. Tämä helpottaa päätöksen tekoa kurssien valinnassa.

Italialainen byrokratia ei ole vitsi ja Ca’ Foscarin toimistojen kanssa asiointi koettelee hermoja. Kun minun piti vaihtaa italian kurssilta toiselle, pallottelin sähköposteja asiasta vastaavan toimiston kanssa yli kuukauden ajan, koska he eivät suostuneet kurssin vaihtoon ennen kuin vasta yli viikko kurssin alkamisen jälkeen, vaikka se vaikutti oleellisesti aikataulujeni järjestämiseen ja lukujärjestykseni laatimiseen.

Paluu Suomeen

Opiskelijavaihdon päätyttyä jäin vielä noin kuukaudeksi Venetsiaan asumaan, koska halusin tehdä muutaman retken ja matkan Italiassa ennen Suomeen paluuta. Osallistuin myös yliopiston maksulliselle italian kielen intensiivikesäkurssille, joka tosin järjestettiin etäopetuksena osallistujien vähäisen määrän takia. Italiankielisessä ympäristössä oleminen ainakin osan kurssin kestosta tuntui järkevältä valinnalta. Paluuta varten kaikki vaihtodokumentit piti hoitaa kuntoon. Näiden saamisessa kesti kauan, etenkin koska Learning Agreementin sähköisessä allekirjoittamisessa oli Ca’ Foscarin taholta jotain ongelmia – kärsivällisyydellä ja monilla sähköposteilla tästäkin tosin selvittiin!

Paluu Suomeen heinäkuun loppupuolella oli todella haikea, koska kaikki hyvät ystävyyssuhteet, jotka olin vaihdon aikana muodostanut, olivat paikallisten italialaisten opiskelijoiden kanssa. Tuntui surulliselta hyvästellä ihmiset, joiden kanssa olin viettänyt paljon aikaa noin 5kk. Sentään Italiaan pääsee helposti lentäen, joten tilanne ei ole sama kuin jos asuisimme täysin eri puolilla maailmaa. Suosittelen vaihtoon lähtemistä ehdottomasti kaikille siitä kiinnostuneille, puolenkin vuoden vaihto on erittäin avartava ja upea kokemus!

Posted on

Vaihtokertomus, National University of Singapore, kevät 2023

Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta

Vietin kevätlukukauden 2023 vaihdossa National University of Singaporessa tai tuttavallisemmin NUS:issa. Singapore on jostain syystä kiehtonut minua paikkana jo pitkään. Miten keskelle Kaakkois-Aasian hulinaa ja kaaosta sekä toisinaan valtavaa epäsiisteyttä on kasvanut pieni-suuri valtio, joka on vain muutamassa vuosikymmenessä onnistunut kasvamaan pienestä kalastajakylästä yhdeksi maailman rikkaimpia ja kehittyneimpiä valtioita. Halusinkin lähteä selvittämään, miltä hieman tämä jopa utopistinen paikka näyttää superpuineen ja pilvenpiirtäjineen google kuvahaun ulkopuolella.

Tämän lisäksi Singaporen keskeinen sijainti Kaakkois-Aasiassa, sen turvallisuus, toimivuus ja trooppinen ilmasto olivat vaikuttamassa päätökseeni valita juuri Singapore vaihtokohteekseni. Singaporen yliopistot ovat myös maailmalla todella arvostettuja, ja esimerkiksi oma vaihtoyliopistoni NUS sijoittuu monissa maailmanlaajuisissa yliopistojen ranking-listoissa aivan kärkipäähän.

Gardens by the Bay on yksi Singaporen tunnetuimpia nähtävyyksiä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Saapuminen ja ensimmäisten viikkojen tunnelmat

Saavuin Singaporeen heti uudenvuoden jälkeen eli noin reilu viikko ennen varsinaisen opetuksen alkua. Suurin osa alkubyrokratiasta oli tullut hoidettua jo ennen lähtöä Suomesta käsin, joten ensimmäiset päivät kuluivatkin aika rennosti uuteen ympäristöön ja ihmisiin tutustuen. Tämän lisäksi yliopisto järjesti muutamia yleisiä virallisuuksia, joiden aikana toimitettiin vielä viimeiset dokumentit yliopistolle ja viranomaisille esimerkiksi opiskelijaviisumia varten. Opiskelijaviisumi tekee vaihto-opiskelijoista Singaporen ”kansalaisia” vaihdon ajaksi, joten esimerkiksi lentokentän passintarkastuksessa pääsi myöhemmin hyödyntämään hieman nopeampia reittejä.

NUS ei järjestä varsinaista virallista orientaatioviikkoa opintojen alkuun, mutta tästä huolimatta vaihto-opiskelijoilla oli mahdollisuus osallistua moniin erilaisiin vapaaehtoisiin tapahtumiin. Esimerkiksi itse osallistuin ensimmäisten viikkojen aikana NUS:in järjestämälle vaellusretkelle, kampuskierrokselle ja tervetulobileisiin. Tämän lisäksi yliopisto järjesti ”Buddy-ohjelman”, jossa vaihto-opiskelijat saavat paikallisen buddyn, jonka kanssa tutustua Singaporeen ja paikallisiin opiskelijoihin yhä syvemmin. Erilaisia pienempiä ja epävirallisempia kokoontumisia tuli myös bongailtua vaihto-opiskelijoiden ”epävirallisista” Whatsapp ryhmistä, joihin ensimmäisiin liityin jo ennen vaihdon alkua. Näistä ryhmistä sai myös paljon vertaistukea alkuun.

Suomalaiseen varsin alkoholipitoiseen orientaatioviikkoon tottuneena Singaporen alkuorientaatiot tuntuivat jopa aika virallisilta, mutta toisaalta yliopiston linjaus alkoholittomuudesta koskien tapahtumia oli varsin mukavaa vaihtelua suomalaiseen opiskelijakulttuuriin. Toki halutessaan virallisten yliopiston tapahtumien rinnalle löytyi myös monia yliopiston ulkopuolisten tahojen järjestämiä tervetulobileitä aina allasbileistä erilaisiin muihin teemabileisiin. Baarikulttuuri myös eroaa paljon Suomesta esimerkiksi keskiviikon naisten iltoineen, jolloin baarit ja klubit ympäri kaupungin tarjoavat ilmaisen sisäänpääsyn ja drinkkilippuja naisille.

Näkymät huoneestani 23. kerroksesta yliopiston asuntolassa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Arki ja asuminen

NUS on valtava yliopisto ja kampukselta löytyy luentosalien lisäksi lähes kaikki opiskelijan tarvitsemat palvelut aina lukuisista ruokakojuista, ravintoloihin, kauppoihin, kahviloihin, opiskelutiloihin sekä opiskelijoille ilmaisiin urheilutiloihin. Kampukselta löytyy elämää oikeastaan on vuorokaudenaika mikä tahansa. Kampuksen suuruudesta kertoo myös se, että sen alueella toimii oma täysin ilmainen bussilinja. Omiin suosikkeihini kampuksella kuuluivat etenkin UTown:in alueelta löytyvä infinity pool ja ympäri vuorokauden toimiva itsepalvelukauppa, jossa sisäänpääsy ja maksaminen toimii skannaamalla oma kämmen.

Ennen lähtöä tuli jännitettyä ehkä eniten sitä missä tulisi asuttua vaihdon aikana. NUS varoitti jo heti hyväksymisen jälkeen kaikkia vaihto-opiskelijoitaan, ettei asuntolahuoneita pystyttäisi tarjoamaan läheskään kaikille. Tämän lisäksi Singaporen vuokrat yksityisillä markkinoilla ovat kasvaneet lähes räjähdysmäisesti viimeisten vuosien aikana, minkä lisäksi lyhyitä vuokrasopimuksia saattaa olla vaikea löytää. Onnekseni noin kuukausi ennen vaihdon alkua sain ilmoituksen, että olen saanut paikan yhdestä yliopiston asuntolasta. Suosittelenkin siis ehdottomasti hakemaan kampukselta asuntoa, mutta toki on hyvä selvittää mahdollisia muita vaihtoehtoja, sillä ilmoitus paikasta tulee varsin myöhään. Mikäli kampus asumisen kanssa käy huono tuuri, suosittelen seuraamaan esimerkiksi erilaisia vaihto-opiskelijoiden Facebook ja Whatsapp ryhmiä. Kannattaa kuitenkin olla tarkkana huijausten kanssa!

Päädyin siis itse asumaan UTown Residenceen, jota pitäisin ehkä yhtenä parhaimpina vaihtoehdoista vaihto-opiskelijoille sen keskeisen sijainnin takia. Sen ympäristöstä löytyi esimerkiksi ympäri vuorokauden auki oleva itsepalvelukauppa, useita ruokapaikkoja, uima-allas ja opiskelutiloja. Olin myös tyytyväinen ”itsenäiseen” asumismuotoon. Jaoin neljän hengen solun yhdessä kolmen muun kansainvälisen opiskelijan kanssa. Residence tyyppisissä majoituksissa ei opiskelijoiden myöskään tarvitse sitoutua meal plan aterioihin, joka sitoisi syömään aamupalan ja illallisen omalla asuntolalla. Ehkä ainoana miinuksena pitäisin asuntoloiden siivoustasoa. Yhteiset tilat siivottiin kaksi kertaa viikossa, mutta tästä huolimatta monilla ainakin UTown Residencessä tuntui olevan ongelmia siivoustason kanssa. Minulla oli käytössäni myös huone ilman ilmastointia, mutta pärjäsin lopulta todella hyvin huoneesta löytyvän kiinteän kattotuulettimen kanssa.

Vaikka kampukselta löytyykin lähes kaikki mitä elämiseen tarvitsee, kannattaa sen ulkopuolelle matkustaa opiskelujen ohessa. Singaporesta löytyy esimerkiksi lukuisia valtavia ostoskeskuksia kauppoineen ja ruokapaikkoineen, Sentosan saari uimarantoineen ja huvipuistoineen, eläintarha yösafarilla, kiinnostavia luontoalueita ja kymmeniä muita vierailun arvoisia paikkoja. Suosittelen myös kapuamaan aina välillä yläilmoihin ja tutustumaan Singaporen korkeuksiin kattoterassien päältä. Singaporen keskeinen sijainti Kaakkois-Aasiassa mahdollistaa myös matkustelun vaivattomasti lähialueiden valtioihin. Changi Airport on yksi maailman suurimpia lentokenttiä, mutta lentämisen lisäksi pääsee lähialueisiin tutustumaan varsin helposti myös busseilla ja lautoilla. Esimerkiksi itse kävin useamman kerran Malesian puolella kätevästi bussilla. Elämä rajan toisella puolella näyttäytyikin hyvinkin erilaisena verrattuna Singaporeen.

Yliopiston kampuksen uusin alue UTown asuttaa suurimman osan vaihto-opiskelijoista.
UTown:in alueelta löytyy esimerkiksi tämä infinity pool.
Singaporesta löytyy lukuisia kattoterasseja, joiden näkymät ovat varsin huimaavia.

Opiskelu

Alustava opintosuunnitelma tuli tehtyä jo varhaisin hakuvaiheessa. Lopulta ennen vaihdon alkua NUS hyväksyi minut suorittamaan kolme kurssia eli moduulia, mikä oli myös NUS:in ja Helsingin yliopiston asettama vähimmäismäärä. Alun perin olisin halunnut suorittaa enemmän kursseja, mutta loppujen lopuksi olin todella tyytyväinen, etten lähtenyt hakemaan lisähauissa lisää kursseja. Nyt pystyin antamaan enemmän aikaa ja energiaa suorittamiini kursseihin, jotka olivat todella mielenkiintoisia ja laadukkaasta toteutettuja. Opetuksen laadun arvioisinkin NUS:issa olevan todella hyvä, vaikka kursseihin saakin laittaa omaa aikaa hieman enemmän kuin Suomessa. En kuitenkaan kokenut suorittamiani kursseja liian haasteellisiksi.

Yksi lukukausi NUS:issa kestää noin tammikuun alkupuolelta, toukokuun alkupuolelle. Lukukauden aikana on kaksi viikon mittaista ”lomaa” tai oikeastaan kyseessähän oli niin sanotusti lukuloma välikokeisiin ja loppukokeisiin. Monille vaihto-opiskelijoille nämä viikot tuntuivat olevan hyvää aikaa karata tutustumaan lähialueen valtioihin ja käytin myös itse tilaisuuden hyväksi. Vältyinkin aika hyvin välikokeilta, vaikka muita pienempiä ”testejä” oli ainakin yhdellä kurssillani noin joka toinen viikko tutoriaalien yhteydessä. Suorittamillani kursseilla arvosanat määräytyivät esimerkiksi esseiden, pienien välikokeiden, tutoriaali aktiivisuuden ja loppukokeiden arvosanoilla.

Moduulit kestävät lähes aina koko lukukauden ja ne koostuvat luennoista ja usein joka toinen viikko järjestettävistä tutoriaaleista, joiden aikana keskustellaan pienryhmissä luentojen tai luentomateriaalien aiheista ainakin meillä Faculty of Arts and Social Sciencessä. Ainakin omat tutoriaalini olivat tilaisuuksina hyvin rentoja ja mielenkiintoisia sekä ajatuksia herättäviä. Suomeen verrattuna opiskelukulttuuri on varsin kilpailullinen, sillä arvosanat määräytyvät Gaussin käyrän mukaan. Tärkeintä on siis olla parempi kuin muut. Paikalliset opiskelevat pitkiä päiviä, ja tietokoneluokat ovat täynnä opiskelijoita lähes ympäri vuorokauden. Tästä huolimatta opinnoista ei kannata ottaa turhaa stressiä, sillä professorit eivät yleisesti halua antaa hylättyjä arvosanoja opiskelijoilleen, kunhan he yrittävät parhaansa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihto-opiskelijoille ja paluu Suomeen

Singapore on varsin kiinnostava sekoitus länttä ja itää, ja kaupunkivaltio on varsin ylpeä monikulttuurisuudestaan. Virallisina kielinä Singaporessa puhutaan englannin lisäksi esimerkiksi mandariinikiinaa, malaijia ja tamilia. Englannin kieleen oman lisänsä myös tuo paikallisten murre singlish, joka ottaa vaikutteita niin sanastoon kuin kielioppiin muista Singaporessa puhuttavista kielistä. Paikallisen puhetavan ymmärtäminen saattaakin alkuun tuottaa hieman totuttelua.

Ehkä yksi eniten itseäni yllättävä haaste Singaporessa liittyi pankkikortin käyttöön. Yllättävän usein tuli eteen tilanteita, ettei ulkomaalaista pankkikorttia hyväksytty maksumenetelmänä. Toki ongelman olisi saanut ratkaistua avaamalla paikallinen pankkitili, jota en kuitenkaan byrokratian takia jaksanut lähteä tekemään. Näin jälkikäteen ajateltuna se olisi kuitenkin ollut ehkä vaivansa arvoista, sillä käteisen nostamiseen tuli aina hieman lisähintaa ulkomaalaisesta kortista johtuen. Ilmeisesti ainakin UTown:istakin löytyvään Frank by OCBC pankkiin avasi useampi vaihto-opiskelija suhteellisen pienellä vaivalla tilinsä, jota kyllä suosittelen myös tulevilla vaihtareille.

Toisena yllättävänä asiana nostaisin kasvisruoan saannin, sillä olin ajatellut että Singaporesta olisi suhteellisen helppo löytää kasvispainotteista ruokaa. Tämä oli kuitenkin usein yllättävän haastavaa, eikä valinnanvaraa esimerkiksi yliopiston food courteissa juurikaan löytynyt. Sanoisin myös, että monet ruoka-allergiat ovat suhteellisen huonosti tunnettuja etenkin paikallisten hawker centereissä. Jokaisella valtiolla onkin aina omat kääntöpuolensa eikä Singaporeakaan voi nimittää täydelliseksi valtioksi kaikille. Singapore tunnetaan äärimmäisen tiukoista laeistaan ja näihin liittyvistä kovista rangaistuksista. Myös sananvapauden olemassaolosta voi olla montaa mieltä ainakin joidenkin paikallisten mukaan.

Kaiken kaikkiaan vaihtoni Singaporessa oli todella onnistunut ja opin sen aikana valtavasti itsestäni sekä uusista kulttuureista. Toiset saattavat sanoa Singaporea tylsäksi ja pieneksi, ja että se on nähty muutamassa viikossa. Tähän liittyen olen kuitenkin täysin eri mieltä. Singaporesta löytyy paljon nähtävää ja koettavaa myös tunnettujen turistikohteiden ulkopuolelta. Kannattaakin uskaltautua ”todelliseen” paikallisten Singaporeen ja heidän naapurustoihin, jotka kätkevät uskottaman upeita paikkoja. Paikallisilta kannattaakin kysellä vinkkejä, vaikka heidän omilta asuinalueiltaan.

Vaikka vaihto onkin yksi elämäni parhaimpia kokemuksia, tuntui myös takaisin Suomeen ja tuttuun arkeen palaaminen mukavalta. Suuremmilta kulttuurishokeilta onnistuin vaihdon aikana välttymään ja sanoisinkin Singaporen olevan suhteellisen ”helppo” vaihtokohde kaukomaita kaipaavalle. Kaiken kaikkiaan voin lämpimästi suositella Singaporea vaihtokohteena!

Singaporen hawker centereistä löytyy makuja ympäri Aasian.
Singaporesta löytyy pilvenpiirtäjien lisäksi rantoja ja viheralueita.
Posted on

Vaihtokertomus, Universidad Complutense de Madrid, kevät 2023

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Olin opiskelijavaihdossa Universidad Complutensessa Madridissa (tuttavallisemmin UCM tai Complu) kevätlukukauden 2023 oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Vaikka Madrid ei ollut ensisijainen hakukohteeni, en olisi voinut olla onnellisempi, että päädyin juuri kyseiseen kaupunkiin. Olin vieraillut Madridissa kerran aiemmin, mutta Madridin kokoinen kaupunki on tarkoitettu asumiseen – kaupungissa on kerrakseen nähtävää ja koettavaa, ja sieltä on myös helppo matkustaa niin muualle Espanjaan kuin esimerkiksi Portugaliin. Vaihto-opiskelu Madridissa kehitti huomattavasti kielitaitoani ja sai minut rakastumaan Espanjaan entisestään.

Madridissa katse kannattaa suunnata ylös rakennuksiin!

Saapuminen ja ensimmäisten viikkojen tunnelmat

Hain vaihtoon keväällä 2022 ja vaihtoyliopistoni Complutense edellytti opiskelijoilta espanjan B2 -kielitaitoa. Kielitaidon pystyi osoittamaan vaihtoyliopistolle Kielikeskuksen opettajan allekirjoittamalla todistuksella, ja vaikka en saanut kaikista osioista vaadittavaa kielitaitoa B2, Complutense hyväksyi minut kuitenkin opiskelijaksi yliopistoon syksyllä 2022, hieman ennen joulua.

Saavuin Madridiin tammikuussa päivää ennen opintojeni alkua ja tietysti jälkiviisaana toivoisin saapuneeni kohteeseen hieman aiemmin hoitamaan järjestelyjä. Olin kuitenkin osallistunut jo kolme viikkoa ennen opintojeni alkua vaihtoyliopistoni Complutensen tarjoamalle espanjan kurssille, joka kesti 3 tuntia jokaisena arki-iltana Teamsin välityksellä. Työmäärästä ja ajasta huolimatta tämä kurssi osoittautui kuitenkin loistavaksi valinnaksi, sillä kielitaidon kehittymisen lisäksi kurssikavereistani tuli lopulta vaihtoajan parhaita ystäviäni. Myös kurssilla opettaneista Madridilaisista opiskelijoista tuli todella hyviä ystäviäni, jotka heti Madridiin saapuessa järjestivät meille mm. yhteisiä illanistujaisia. Ehkäpä tärkein asia ensimmäisten päivien aikana oli metro- sekä bussikortin hankinta. Tämä kortti kustantaa alle 26-vuotiaille opiskelijoille kuukaudessa 8 euroa, eli on siis todella edullinen. Vaihtoyliopisto Complutense järjesti ensimmäisellä viikolla myös muutaman tunnin mittaisen infotilaisuuden vaihto-opiskelijoille koskien mm. Erasmus -kortin hankintaa ja yliopiston tarjoamia liikuntamahdollisuuksia, mutta lopulta myös vaihto-opiskelijat olivat melko omillaan yliopiston käytäntöjen selvittelyssä.

Arki Madridissa

Urheilu oli myös vaihdossa itselleni erityisen tärkeää ja löysinkin pian itselleni sopivimmat lenkkireitit Retiron puistosta, salin sekä Helsingistäkin tutun Trib3 – keskuksen, joka toi mukavaa vastapainoa niin opiskelulle kuin Erasmus -tapahtumillekin. Osallistuin alkuun jonkin verran Erasmus -tapahtumiin ja tätä kautta tutustuin paljon muihin vaihto-opiskelijoihin. Lisäksi osallistuin esimerkiksi tiistaisin ja torstaisin järjestettäville tanssitunneille, joilla pääsin kokeilemaan salsaa ja bachataa.

Templo de Debodin auringonlaskuista muodostui mukava tapa viettää iltaa ja tavata ystäviä.

Opiskelu ja opetus

Tein alustavat kurssivalintani tammikuun alussa, mutta kursseja oli mahdollista muuttaa vielä paikan päällä kahden ensimmäisen viikon aikana. Vaihtoon kannattaakin lähteä ”kaikki kyllä järjestyy” asenteella! Sain vaihtoyliopistoni puolesta tuutorin, ”buddyn”, jolta kyselin apua myös kurssivalintojeni suhteen. Mitä UCM:n oikeustieteellisen tiedekunnan kurssivalintoihin tulee, kannattaa googlettaa ”kurssin nimi + opettajan nimi + docsity opiniones + ucm”, sillä tätä kautta voi selvittää helposti muiden mielipiteitä kurssin työmäärästä, opettajan opetustyylistä sekä esimerkiksi tenttien vaikeudesta.

Lukukausi alkoi tammikuun puolessa välissä ja kesti toukokuun loppuun saakka. Lukukauden pituus oli siis yhteensä noin 4,5 kuukautta. Pääsiäisen aikaan yliopistossamme oli hieman yli viikon kestävä loma, jonka monet vaihto-opiskelijat hyödynsivätkin reissaukseen. Muita lomia ei tämän Semana Santa -viikon lisäksi muutamia satunnaisia fiesta -päiviä lukuun ottamatta ollut.

Kokeet oikeustieteellisessä tiedekunnassa kevätlukuvuonna 2023 osuivat toukokuun viimeisille viikoille. Kokeet muodostuivat koko kevään opiskelluista asioista, ja opiskeltavaa oli siten paljon. Espanjassa arvosteluasteikko on 0-10, ja läpipääsy raja oli 5. Kaikki tentit tuli tehdä espanjaksi, enkä kokenut, että Erasmus -opiskelijana kokeisiin olisi saanut juuri minkäänlaista helpotusta. Arvostelu oli tiukkaa, enkä itse päässyt esimerkiksi keväällä pidetyistä alustavista testeistä läpi. Viimeisen kuukauden kokeisiin pänttääminen muistutti itseäni jopa hieman pääsykoekeväästä. Suosittelen aloittamaan opiskelun todella jo ajoissa, vaikka alkuun pelkästään espanjan kielen ymmärtäminen saattaa välillä tuntua uuvuttavalta. Opettajille kannattaa heti alkuun käydä juttelemassa ja kertomassa olevansa vaihto-opiskelija, vaikka tästä ei varsinaista helpotusta saisikaan.

YK:n kansainvälisenä naistenpäivänä Madridissa järjestettiin iso marssi, jossa kaikki olivat pukeutuneet violettiin. Myös yliopistolla järjestettiin tapahtumia naistenpäivän kunniaksi.

Asuminen

Madridista asunnon hankkiminen ei odotetusti ollut aivan helppo nakki, ja käytinkin asuntojen selailuun monia tunteja noin kuukauden verran. Päädyin löytämään asuntoni Spotahome -sovelluksesta, mutta muita hyviä vaihtoehtoja asuntojen etsimiseen ovat Facebook -sivut sekä esimerkiksi Badi -sovellus. Asuin 7 -hengen kämppisasunnossa hyvin keskeisellä sijainnilla Malasañassa. Ikävä kyllä asunto oli melko likainen ja omassa huoneessa oleva kokolattiamatto oli melko hurjassa kunnossa, mutta keskeinen sijainti ja mukavat kämppikset nostivat asunnon viihtyvyyden tasoa. Vuokraa maksoin kuluineen 500 euroa kuussa, joka on kuitenkin melko edullinen hinta Madridissa, jos asunto on hyvällä sijainnilla. Pääsin asunnoltani omalle tiedekunnalleni suoralla bussiyhteydellä noin 20 minuutissa. Metrolla matkaan kului noin 35 minuuttia, mikä sekin oli oikein kohtuullinen aika Madridin kokoisessa kaupungissa. Madridissa lähes kaikki asuvat kämppisten kanssa, ja suosittelenkin ehdottomasti valitsemaan kimppakämpän, vaikka tätä asumismuotoa ei ennen olisikaan kokeillut!

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Vaikka tiesin jo ennestään espanjalaisen rytmin olevan myöhäisempi, onnistui todellinen rytmi yllättämään minut kuitenkin. Iltaruokaa todella syödään noin 21-12 aikaan ja esimerkiksi ystävien kanssa ”cena” tapahtui usein vasta 12 illalla – voi siis olla fiksua syödä 17-18 aikaan välipala, jolla pärjää iltaan asti. Luennot ovat usein myös iltapäivä- tai jopa iltaluentoja, ja esimerkiksi omat luentoni päättyivät kahdeksalta illalla. Myös yleinen opiskelu kirjastossa tai kahvilassa voi tapahtua suomalaiseen rytmiin nähden myöhään, ja esimerkiksi toukokuussa yliopiston kirjaston ollessa 24 h auki, oli paikallisille opiskelijoille hyvin normaalia opiskella kirjastossa 1 asti yöllä. Kannattaa siis muistaa, että kaikki tapahtuu myöhempään ja että etteivät kellonajat ole niin tarkkoja kuin Suomessa!

Madridista löytyy varmasti nähtävää ja koettavaa kaikille, ja vaihtoon lähtevän kannattaa ehdottomasti hyödyntää Madridissa mm. Transport -korttia liikkumiseen. Tällä kortilla pääsee kauas Madridin ulkopuolelle täysin ilmaiseksi, kuten esimerkiksi Toledoon, laskettelukeskus Navacerradaan, vaeltamaan El Escorial -reitille tai esimerkiksi keväällä San Juan -järvialueelle. Käytin itse paljon myös Omio -sovellusta liikkumiseen, jonka kautta esimerkiksi bussit Madridista Lissaboniin maksoivat 24 euroa.

Navacerradan laskettelukeskus helmikuun lopulla.

Paluu Suomeen

Viimeisten tenttien loputtua lähdimme vaihtokavereideni kanssa roadtripille Andaluciaan, jonka jälkeen jäin Madridiin vielä nauttimaan kaupungista. Complutensen tenttien uusinnat olisivat osuneet kesäkuun viimeiselle viikolle, ja jännitin läpipääsyä tenteistä melko pitkään. Lopulta minun ei kuitenkaan tarvinnut uusia yhtäkään tenttiä. Olin ajatellut jääväni kesäksi matkustelemaan, mutta lopulta ikävä Suomeen ja haaveilu Suomen kesästä sai minut kuitenkin palaamaan ennen juhannusta takaisin kotiin. Vaihto-opinnot toisessa maassa, oli se sitten Espanja tai joku muu on huikea kokemus, jota ei kannata jättää väliin mistään hinnasta! Parhaimmillaan vaihto saa arvostamaan myös Suomea taas uudella tapaa.

Posted on

Vaihtokertomus, Hokkaidon yliopisto, kevät 2023

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Opiskelin kevätlukukauden ajan Sapporossa Japanin pohjoisella Hokkaidon saarella. Koska japanilainen kevätlukukausi kestää huhtikuusta elokuun alkuun, vaihdon ajoitus oli hieman omalaatuinen moniin muihin maihin verrattuna – ehdin käydä Suomessa 3. periodin läpi ennen lähtöäni, ja vaihto meni suurimmaksi osin Suomen kesäloman päälle. Halusin Japanissa juuri Hokkaidoon, koska minua kiinnosti saaren avara ja havuinen luonto, Ainu-alkuperäiskansan kulttuuri ja poliittinen tilanne sekä Suomen kaltainen pohjoinen ilmasto.

Ennen vaihtoa

Hakuprosessi meni suurimmaksi osin moitteettomasti ja selkeästi Helsingin yliopiston kautta, mutta pelästyin hieman Hokkaidon yliopiston vaatimuksia. Jouduin tekemään maksullisen IELTS-kokeen todistaakseni englannin kielen taitoni ja täytin pitkästyttävän monta lomaketta käsin. Tarvitsin opiskelijaviisumiin myös Certificate of Eligibility -nimisen dokumentin, joka lähetettiin todella myöhään kohdeyliopistosta eikä se ehtinyt saapua tarpeeksi ajoissa saadakseni viisumihakemuksen käsiteltyä. Onneksi Japanin suurlähetystö muutti juuri siihen aikaan vaatimuksiaan viisumille, ja tulostettu kopio dokumentista kelpasi hakemukseen. Jouduin kuitenkin viisumia noutaessani antamaan lähetystölle alkuperäisen dokumentin, joka oli tullut postissa juuri ja juuri pari päivää ennen viisumin noutoani. Läheltä siis piti, mutta homma saatiin hoidettua viime tilkkaan.

Saapuminen ja alkuviikot Sapporossa

Japani ei ole kovin lähellä Suomea, joten lensin ensin 13 tuntia Osakaan, kävin järin pitkäjänteisen maahanmuuttoprosessin läpi, sain oleskelulupakorttini ja lopulta lensin vielä puolitoista tuntia pohjoiseen Sapporoon. Olin melko väsynyt saapuessani iltahämärän aikaan Shin-Chitosen lentokentältä Sapporon keskustaan ja nukuin ensimmäisen yöni hotellissa. Hokkaidon yliopiston kampus on aivan Sapporon keskustan reunalla, mutta asuntolani oli noin 2,5 kilometrin pituisen kampuksen vastakkaisella puolella. Kävelin koko matkan ja ihailin Hokkaidon huhtikuun alun harmaata ja koleaa luontoa kampuksen puistoissa – sää ei eronnut hirveästi Suomen keväästä! Asuntolassani ystävällinen ylläpitäjä auttoi minua paperitöissä ja eipä aikaakaan, kun olin jo omassa somassa huoneessani. Kerroksessani oli jaettu keittiö, vessat, suihkut ja kodinhoitohuone, kun taas huoneessani oli oma jääkaappi ja pakastin sekä lavuaari.

Ensimmäiset viikkoni kuluivat japanilaiseen arkeen, kursseihini ja ennen kaikkea uusiin ihmisiin tutustuessani. Liityin yliopiston kendoseuraan, kävin tuutorin kanssa maistraatissa hoitamassa monimutkaiset Sapporoon muuttamiseen ja vakuutusasioihin liittyvät paperityöt, seikkailin laajalla kampuksella ja aloitin kurssini. HUSTEP-ohjelman eli lyhyen aikavälin vaihdon aloittaneille opiskelijoille järjestettiin onneksi hyvin laaja infotilaisuus, ja kommunikaatio ohjaajien ja opiskelijoiden välillä sujui moitteettomasti. Minusta ei tuntunut missään vaiheessa, etten olisi saanut tarvittavaa opastusta kaikissa opiskeluun ja muuhun arkeen liittyvissä kysymyksissä.

Opiskelu Hokkaidon yliopistossa

Koska HUSTEP on lyhyen vaihdon, omassa tapauksessani yhden lukukauden ohjelma, sen englanninkielinen kurssitarjonta ei ole järisyttävän laaja. Otin itse erilaisia valtiotieteellisiä kursseja sekä joitakin japanin kielikursseja, ja olin melko tyytyväinen niiden sisältöön. HUSTEP-kurssit ovat suunniteltu kaiken tasoisille opiskelijoille, joten ne eivät voineet lähteä käyntiin liian syvästä pisteestä, mutta lukukauden aikana kurssini tarjosivat minulle yllättävän paljon mielekästä sisältöä ja uutta tietoa. Kurssien lopussa suoritin vain kaksi koetta, muuten kirjoitin lopputöitä tai tein ryhmäprojekteja.

Sain myös professoreilta kutsuja luentojen ulkopuolella esimerkiksi Ainu-kansan tapahtumiin ja osallistuin paikalliseen kamppailulajimaailmaan kendoseurassa. Suosittelenkin kaikkia opiskelijoita tutustumaan Hokkaidon yliopiston kerhoihin, koska lähes kaikki opiskelijat ovat osana yhtä tai useampaa kerhoa tai seuraa, ja niistä saa helposti paikallisia kavereita ja ikimuistoisia kokemuksia. Lukukauden aikana ei ollut varsinaista lomaa, mutta toukokuun alussa on Japanissa tunnettu ”Golden Week”, eli muutaman peräkkäisen vapaapäivän muodostama epämuodollinen loma.

Elämä Japanissa

Japanissa on hyvin halpaa elää verrattuna Suomeen – asuntolan vuokra oli kohtuullisesti 200 euroa kuussa, ja ruokaostokset eivät myöskään tulleet kalliiksi. Söin usein ulkona kavereideni kanssa, koska jopa ravintoloissa tuli harvemmin maksettua enemmän kuin 7-8 euroa kerralla. Kampuksella on myös opiskelijaravintoloita, joissa saa syödä herkullista ja monipuolista japanilaista ruokaa. Sapporo on suuri kaupunki ja sen sisällä kulkevat sekä metro että bussit, mutta omasta kokemuksestani matkat taittuivat mukavimmin polkupyörällä. Pyörän voi joko vuokrata tai ostaa vaikka käytettynä ja myydä toiseen kauppaan ennen lähtöä. Polkupyörällä pääsee myös kaupungin ulkopuolelle Hokkaidon ällistyttävän kauniiseen luontoon, ja itse kävin usein vaeltamassa kaupungin laidan vuorilla ja metsissä. Koska Hokkaido on Japanin pohjoisin saari, sen ilmasto on lähempänä Suomea kuin eteläisemmillä saarilla, ja huhtikuussa olikin vielä melko viileä keli. Luonto heräsi kuitenkin henkiin nopeasti, ja heinäkuun loppuun mennessä oli jo tasaisesti yli 30 astetta lämmintä. Suomalaiselle opiskelijalle Japanin kesä voi yllättää kuumuudellaan jopa pohjoisessa, joten kannattaa varautua helteisiin.

Koska Japani on kaukainen maa ja sinne on kallista lentää Suomesta, matkustin maan sisällä jonkin verran vaihdon aikana. Junaliikenne on tuhottoman kallista Japanissa, joten lensin Tokioon kaksi kertaa, kävin junalla Kiotossa kerran, ja lensin myös eteläiselle Okinawan saarelle kerran. Japani on hyvin monimuotoinen maa, ja kaikki käymistäni paikoista olivat täysin erilaisia toisiinsa. Niitä yhdisti kuitenkin avoin ja iloinen kulttuuri ja turvallinen matkustaminen. Olen usein kuulleen sanottavan, että sekä japanilaiset että suomalaiset ovat itseensä vetäytyneitä ja hiljaisia ihmisiä. Kuten suomalaisetkin, japanilaiset ihmiset ovat hyvin innostuneita juttelemaan ja viettämään aikaa yhdessä, jos vain menee keskustelemaan heille ja ehdottaa yhteistä tekemistä. Tässä tosin auttaa kielen hallinta, ja olen hyvin onnellinen, että olin opiskellut japania avoimessa yliopistossa kaksi ja puoli vuotta ennen vaihtoa. Varsinkin Hokkaidossa ei pelkällä englannilla pääse kovin pitkälle, ja suosittelen opiskelemaan japania, jos haluaa mennä Sapporoon opiskelemaan.

Paluu Suomeen

Helsinkiin palattuani yllätyin, miten suuren kulttuurishokin koin omassa kotimaassani. Japaniin mennessäni oletin valmiiksi kaiken tuntuvan uudelta ja erilaiselta, mutta en osannut varautua siihen, miten kaukaiselta suomalainen kulttuuri tuntuisi ensimmäisen viikon ajan takaisin kotona. Suosittelen pitämään huolta siitä, että pystyy pysymään kontaktissa vaihdon aikana saatujen kavereiden kanssa, koska se auttoi itseäni totuttelemaan uudestaan elämään Suomessa. Ikävöin jo nyt Hokkaidon vuoria ja luontoa, mutta Suomikin on kaunis ja jylhä maa. Suosittelenkin juuri Hokkaidoa vaihtokohteena niille, joita kiinnostaa yleisesti Japanin lisäksi henkeäsalpaava luonto, ystävällinen ja avoin pohjoinen kulttuuri sekä suomalaiselle miellyttävä ilmasto.

Posted on

Vaihtokokemus, University of Hawaiʻi at Mānoa, kevät 2023

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Olin vaihdossa kevätlukukauden Honolulussa, Havaijin osavaltiossa. Päätin alusta pitäen haluavani lähteä nimenomaan jenkkeihin vaihtoon, koska halusin maahan, jossa valtaosa ihmisistä puhuu äidinkielenään englantia. Havaiji vaikutti uniikilta kohteelta, joka tarjoaa upeaa luontoa ja eksoottisia harrastusmahdollisuuksia.

Ennen lähtöä

Hakuprosessi yliopistoon oli alusta pitäen selkeän tuntuinen. Kuitenkin hakuvaiheeseen piti käyttää kohtalaisen paljon aikaa, sillä kurssivalinnat, viisumi-, vakuutus- ja asumisasiat olivat silloin tällöin kovin työllistäviä. University of Hawaiʻi ei pysty tarjoamaan kaikkia mahdollisia kursseja vaihto-opiskelijoille, itsenikin piti joustaa jonkin verran alkuperäisistä valinnoistani, mutta olin lopulta tyytyväinen siihen mitä sain otettua. Viisumin hakeminen jäi viimetinkaan, sillä yliopisto lähetti I-20 -sertifikaatin aika myöhäisessä vaiheessa. Yhtenä kriteerinä päästäkseen opiskelemaan oli yhdysvaltalaisen terveysvakuutuksen hankkiminen terveyskeskuksen palveluja varten. Itselleni vakuutus maksoi noin 400 euroa. Hain asuntoa yksityiseltä opiskelija-asuntolalta, sen saaminen sujui mutkattomasti.

Ensimmäiset viikot

Saavuin Honoluluun noin kaksi viikkoa ennen lukukauden alkua joulun pyhien jälkeen. Kevätlukukausi alkoi 9.1.2023 ja päättyi 12.5.2023. Ensimmäinen asia, johon kiinnitin huomioita saapumisen jälkeen oli hintataso. Arvelin Havaijin olevan kohtuullisen kallis paikka, mutta se oli silti paljon kalliimpi mitä odotin. Havaiji on tällä hetkellä Yhdysvaltain toiseksi kallein osavaltio New Yorkin jälkeen, tähän syynä korkeat tuontikustannukset kaukaiselle saarelle. Esimerkiksi asuminen jaetussa makuuhuoneessa viiden hengen soluasunnossa maksoi minulle noin 900e/kk. Jos haluaa perinteisen suomalaisen opiskelijayksiön omalla keittiöllä, täytyy olla valmis maksamaan noin 1600e/kk. Tämän vuoksi kimpassa asuminen on lähes normi yliopistoarjessa. Myös ruokaan uppoaa rahaa, koska kampuksella ei ole halpoja opiskelijaravintoloita, vaan lähinnä pikaruokaloita kuten Subway, Starbucks ja Panda Express.

Orientaatio oli järjestetty vaihto-opiskelijoille hyvin lukukauden alkua edeltävällä viikolla. Orientaatiopäivinä tutustui muihin vaihto-opiskelijoihin, oppi yliopiston arkea ja havaijilaista kulttuuria. Sain orientaatioviikolla kavereita, joiden kanssa vietin paljon aikaa pitkin lukukautta. Kampusalue vaikutti alkuun hyvin kompleksiselta, mutta kolmen päivän orientaatioviikon jälkeen se tuntui oikeastaan melkein jo selkeältä.

Arki vaihdossa

Itselläni oli viisi kurssia vaihdon aikana (37,5 opintopisteen verran). Niistä 4 oli paikan päällä järjestettyjä kursseja ja yksi asynkronoitu verkkokurssi. Keskimäärin päivässä oli noin 3 tunnin verran luentoja ja sen päälle itsenäistä opiskelua noin 4 tuntia. Opiskeluun kului enemmän aikaa kuin Suomessa ja välillä se oli myös kuormittavaa lukuisten ryhmätöiden ja kokeiden vuoksi. Luennot ja ryhmätyöt olivat kuitenkin usein virkistäviä, koska yhdysvaltalainen opetuskulttuuri on hyvin kannustava ja palkitseva. Myös muiden opiskelijoiden sekä professorien ulospäinsuuntautuneisuus ja iloisuus teki opiskelusta mieleistä. Kokeita lukukauden aikana oli yleensä kolme per kurssi; warm-up exam, mid-term exam ja final exam. Joillain kursseilla on myös tapana pitää viikottaisia quizzeja, jotka vaikuttavat arvosanaan. Kokeet olivat itsessään jonkin verran helpompia kuin Suomessa.

Yliopistossa toimii paljon opiskelijajärjestöjä, jotka järjestävät tapahtumia lähes joka viikko. Näissä tapahtumissa pääsee tutustumaan tutkinto-opiskelijoihin. Suosittelenkin menemään kaikkiin tapahtumiin, jotka tuntuvat pikkasenkaan kiinnostavilta, eikä kannata aristella tavata uusia ihmisiä. Myös kansainvälisille opiskelijoille on omia järjestöjä, joilla on hyvin aktiivista toimintaa.

En suosittele lähtemään Havaijille pelkän opiskelun vuoksi. Itse opiskelu alkaa tuntumaan palmujen ja jatkuvan aurinkopaisteen alla hyvin arkiselta parin ensimmäisen viikon jälkeen. Tämän vuoksi suosittelenkin kokeilemaan joitain uusia harrastuksia, kuten surffausta, purjehdusta, jenkkifutista tms. Itse aloitin surffauksen ja laitesukelluksen vaihdon aikana, ja mielestäni ne olivat yksiä hienoimpia asioita, mitä olen toistaiseksi päässyt kokemaan. Yliopiston oma liikuntakeskus järjestää tutustumiskursseja uusiin lajeihin hyvään hintaan. Myös yliopiston opiskelijakortilla pääsee kampuksen salille sekä Oahun saaren bussiin täysin ilmaiseksi.

Itse Oahun saarella on paljon nähtävää, ja sitä pääsee näkemään hyvin paikallisbussilla. Kuitenkin ylivoimaisesti helpoin tapa liikkua on oma skootteri tai auto. Itse en hankkinut kumpaakaan, mutta näin jälkeenpäin ajatellen se olisi helpottanut paljon omaa arkeani. Pääsin kuitenkin liikkumaan kavereiden kyydeillä ja bussilla.

Havaijin muut saaret ovat todellakin käymisen arvoisia. Kävin itse kolme kertaa Mauilla ja kerran Molokailla. Saarien välillä mennään lentokoneilla, ei laivoilla. Itse lentäminen on kohtuullisen edullista, kunhan ostaa liput ajoissa. Parhaita paloja olivat laitesukellusreissut, valaiden näkeminen, kilpikonniin törmääminen rannoilla, upeat vaellusreitit ja tulivuoret.

Paluu Suomeen

Lähteminen takaisin Suomeen tuntui haikealta, koska mieli tuntui juurtuneen trooppiseen lämpöön ja iloiseen kulttuuriin varsin vahvasti viiden kuukauden jälkeen. Suosittelen Havaijia kaikille seikkailunhaluisille!

Posted on

Vaihtokertomus, Maynooth University, kevät 2023

Social och kommunalhögskolanin opiskelija 

Ennen vaihtoa

Valitsin Maynooth Universityn vaihtokohteekseni pääasiassa sen monipuolisen ja kiinnostavan kurssitarjonnan vuoksi. Ennen vaihtoa kurssien valinta ja muiden asioiden järjestely hoituivat sujuvasti, lukuun ottamatta asunnon löytämistä. Kampuksella ei ollut ollenkaan huoneita tarjolla meille Erasmus -vaihtareille, vaan meidän tuli löytää asunto itse. Suurin osa päätyi asumaan alivuokralaisina paikallisten luona. Itse löysin huoneen Facebookin kautta vain pari viikkoa ennen vaihdon alkua. Vuokraa alivuokraamallani huoneella oli helsinkiläisen opiskelijayksiön verran ja vaikka olin tietoinen Irlannin asuntokriisistä, ihan tähän en ollut osannut varautua. Kysyntää huoneista pienessä opiskelijakaupungissa ja sen liepeillä oli todella paljon. Etsintä kannattaa siis aloittaa ajoissa, eikä luovuttaa, jos sitä ei heti löydy. Yliopisto myös ylläpiti nettisivua, jonka kautta vaihtarit voivat etsiä huoneita.

Irlantiin pakkasin mukaan lämmintä, koska vaikka lämpötila on lähes aina plussan puolella, voi sisätiloissa olla todella viileä. Mukaan kannattaa siis pakata lämpimiä vaatteita sekä sisällä että ulkona käytettäviksi. Myös sateeseen ja tuuleen kannattaa varautua.

Kuva asuinalueeltani. Palmut viihtyvät Irlannin leudossa ja kosteassa ilmastossa.

Irlantiin saapuminen ja ensimmäiset viikot

Matka ja saapuminen Irlantiin sujuivat hyvin. Vuokranantajani oli minua lentokentällä vastassa ja menimme yhdessä lentokenttäbussilla kotiin. Lentoni oli aikaisin aamulla, joten olin ensimmäisenä päivänä todella väsynyt. Uuteen kotiin saapuminen oli kuitenkin helppoa, sillä vuokraani sisältyi kalustettu huone lakanoineen ja muine tarpeellisuuksineen.

Saapumiseni jälkeisenä iltana tapasin muita vaihtareita irlantilaiseen tapaan pubissa. Muistan tuosta illasta sen, että monilla oli jotain ongelmia päästä kotoaan bussilla Dubliniin. Myöhemmin keväällä Dublinin julkinen liikenne valittiinkin Euroopan pääkaupungeista huonoimmaksi. Kuljin koulumatkat bussilla tai junalla ja useimmiten ne kyllä toimivat melko luotettavasti. Paikallisella julkisen liikenteen kortilla Leap cardilla matkat olivat edullisia. Liikenteessä liikkumiseen piti muuten kiinnittää alussa normaalia enemmän huomiota vasemmanpuoleisen liikenteen takia.

Maynooth Universityn eteläinen kampus koostuu hurmaavista vanhoista rakennuksista
Kampuksen oma pieni kasvitieteellinen puutarha.

Koulunkäynti

Maynooth on pieni kaupunki noin 30 kilometrin päässä Dublinista, jossa on yliopiston lisäksi muutamia pubeja, ruokapaikkoja ja erilaisia kauppoja. Yliopiston kampus koostuu itse asiassa kahdesta eri yliopistosta: St. Patrick’s Universitysta, joka sijaitsee eteläisellä kampuksella sekä Maynooth Universitysta, joka sijaitsee pohjoisella puolella. Eteläisellä puolella on paljon vanhoja kauniita rakennuksia, sekä moderni kirjasto, jossa vietin paljon aikaa opiskellen. Kaikki luentoni järjestettiin kampuksen pohjoisella puolella.

Kävin Maynoothissa sosiologian ja antropologian kursseja, sekä yhden kurssin, joka käsitteli Irlannin kulttuuriperintöä. Olin suurimmaksi osaksi todella tyytyväinen kursseihin. Kurssitarjonta vaihtareille oli monipuolinen ja lukukauden ensimmäisten viikkojen aikana valintoja oli mahdollista myös muuttaa, mikäli jokin kurssi ei miellyttänyt. Lukukautta ei ollut jaettu jaksoihin, eli samat kurssit pyörivät koko lukukauden. Luennot olivat vain 50–60 minuutin mittaisia, ja niitä oli viikossa vähintään kaksi per kurssi. Itse otin viisi kurssia, eli yhden kurssin vähemmän kuin kotona, ja koin sen hyväksi valinnaksi. Mielestäni kurssieni vaikeustaso oli samaa luokkaa kuin Suomessa. Kurssien sisällöt olivat mielenkiintoisia, mutta eivät kuitenkaan liian vaativia. Kurssieni tehtävät koostuivat viikoittaisista kirjoitustehtävistä, esseistä, PowerPoint – esityksistä sekä loppuesseistä ja -tenteistä. Itse säästyin kokonaan ryhmätöiltä, vaikka niiden tekeminen olisi varmasti ollut hyvä tapa tutustua paikallisiin opiskelijoihin. Kahdella kursseistani minulla oli lopputentti, joka oli mielenkiintoinen kokemus, sillä kokeisiin vastattiin käsin kirjoittaen. Onnekseni kyseessä olevien kurssien opettajat olivat vinkanneet koekysymysten aiheista etukäteen luennolla, joten tenttien tekeminen oli lopulta jännityksestä huolimatta helppoa.

Kampuksella kulttuurishokkia aiheutti paikallisten opiskelijoiden rento asenne läsnäoloa kohtaan: opiskelijat menivät ja tulivat kesken luentojen tai eivät vaivautuneet ollenkaan paikalle. Luulen, että tämä johtui asuntopulasta sekä heikoista joukkoliikenneyhteyksistä: opiskelijoiden oli vaivalloista saapua paikalle ja bussit ovat usein myöhässä. Silti oli mielestäni erikoista, kun esimerkiksi 70 opiskelijan kurssilla meitä oli luennolla usein paikalla vain noin 20 opiskelijaa. Pitää myös mainita, opiskelijaruokailu ei ollut läheskään samantasoista kuin Suomessa. Kampukselta sai ostettua muun muassa ranskalaisia tai wrappeja, ja moni teki kouluun omat eväät.

Koulun kerhojen toiminta oli yksi suosikkiasioitani Maynoothissa. Itse olin aktiivinen sekä tanssi- että joogakerhossa. Odotin lempitanssituntiani koko viikon ja nautin yhteisöllisestä tunnelmasta. Kerhoissa tutustuin myös paikallisiin opiskelijoihin.

Eteläisen kampuksen modernissa kirjastossa oli viihtyisää opiskella
Näkymä kirjastosta.

Vastoinkäymisiä

Vaihtoon kuuluu myös vaikeita hetkiä, ja osasin siihen myös varautua. Itselleni kurjin vaihe osui reilun viiden viikon päähän vaihdon alkamisesta: Sain flunssan ja silmätulehduksen juuri syntymäpäivänäni. Sain soittaa kampuksen lääkärille ilmaiseksi, eli opiskelijaterveydenhuoltokin tuli näin testattua. Samalla viikolla olisi ollut Irlannin kulttuuriperintöä käsittelevällä kurssilla opintoretki Glendaloughin kansallispuistoon, jonka jouduin jättämään väliin. Kaupan päälle sain päivää ennen synttäreitäni ison puhelinlaskun puhelinoperaattorini virheen takia. Myös sää muuttui maaliskuuhun tultaessa ankeaksi ja sateiseksi. Kyseinen viikko oli kurja, mutta mitään sen vakavampia vastoinkäymisiä vaihdon aikana en joutunut kohtaamaan.

High crosses (edessä) sekä round towers (korkea torni takana) ovat merkittävä osa irlantilaista kulttuuriperintöä.

Vapaa-aika ja lomat

Maynoothissa vapaa-ajanvietto mahdollisuudet olivat jokseenkin rajalliset: kaupungissa on muutama pubi ja Student Union järjesti silloin tällöin ohjelmaa vaihtareille. Maynooth sijaitsee kuitenkin lähellä Dublinia, mikä mahdollisti monipuolisen vapaa-ajan vieton pääkaupungissa. Dublinin alueen upeisiin rantakohteisiin pääsee julkisilla noin puolessatoista tunnissa. Howth, Bray ja Graystones sekä muut rannikkokylät ovat todella hurmaavia, ja niihin kannattaa ehdottomasti mennä päiväretkelle! Luonnosta ja merestä nauttiminen olivat ihanaa tekemistä viikonlopulle. Irlannin kansallismuseoihin on vapaa pääsy ja niissä oli myös todella mielenkiintoista vierailla. Tietysti myös pubeja ja baareja riittää Dublinissa erityisesti Temple Barin alueella. Yksi hauskimmista illoista Dublinin yössä oli muuten Euroviisujen katsominen baarissa ja Käärijän kannustaminen yhdessä kavereiden kanssa! Kevään tärkein irlantilainen tapahtuma oli tietysti St. Patrick’s Day, jolloin kulkueet marssivat kaduilla ja ihmiset juhlivat vihreään pukeutuneina.

Suosittu illanviettopaikka Temple Bar.
Howth on yksi Dublinin alueen hienoimmista kohteista.

Meillä oli kaksi viikon lomaa lukukauden aikana: mid-term break puolessa välissä lukukautta sekä pääsiäisloma pääsiäisen jälkeen. Ensimmäisellä lomalla maaliskuun lopussa matkustin kavereiden kanssa Galwayhin ja Cliffs of Moherille. Maaliskuussa säät olivat sateiset, ja Cliffs of Moherilta muistan maisemien lisäksi sateen ja mutaiset polut. Pääsiäislomalla teimme reissun Skotlantiin, ja sitä voin todella suositella muillekin! Ryanairin lennot maksoivat alle 20 euroa suunta, joten Skotlantiin voi lentää Irlannista myös vain viikonlopun yli. Koska meillä oli viikko aikaa, vierailimme Edinburghissa, Invernessissä sekä Glasgow’ssa. Sekä luonto että kaupungit ovat Skotlannissa todella upeita. Myöhemmin vierailin Irlannissa vielä Corkissa ja Killarneyssa, sekä Pohjois-Irlannin puolella Belfastissa. Irlannin kaupunkeihin ja luontokohteisiin kannattaa ehdottomasti tutustua!

Cliffs of Moherin jylhät kalliot tekivät vaikutuksen.
Killarneysta tuli lempikaupunkini Irlannissa.
Katu ja pubi Belfastissa. Kävin Pohjois-Irlannin puolella kahdesti, ja rajan sai ylittää täysin vapaasti.

Viimeiset viikot ja kotiinpaluu

Luentojen loppuessa toukokuun alkupuolella alkoivat tenttiviikot, jotka kestivät lähes toukokuun loppuun saakka. Koska lukukautta ei ollut jaettu jaksoihin, viimeisistä lukukauden viikoista tuli raskaita tentteineen ja monine palautuksineen. Viimeisen tentin jälkeen minulla oli onneksi vielä viikko aikaa nauttia lämpimistä säistä, jotka alkoivat Irlannissa vihdoin toukokuun loppupuolella. Suomeen palaaminen sujui helposti. Kotona Suomessa sain totutella taas pilvettömään taivaaseen, oikeanpuoleiseen liikenteeseen sekä joskus hieman tylyihin ihmisiin.

Eläminen ja opiskelu Maynoothissa oli mielekästä ja koen että vaihto oli minulle tärkeä kokemus. Voin suositella Irlantia vaihtokohteeksi, myös niille, joita vaihtoon lähtö vähän jännittää, sillä ystävälliset ihmiset ja englannin kieli tekivät Irlannissa elämisestä sujuvaa ja mukavaa.

Junan ikkunasta lampaita sateen jälkeen, tyypillistä Irlantia siis