Lääketieteellinen tiedekunta, psykologia
Ennen vaihtoa
Leipzigin yliopisto valikoitui vaihtokohteekseni siten, että halusin suorittaa vaihtoni saksankielisessä maassa. Olin kuullut siitä etukäteen hyvää entiseltä vaihto-oppilaalta, joten valinta tuntui hyvältä. Itse hakuprosessi oli suhteellisen suoraviivainen, vaikkakin koin stressaavaksi pitkät odotusajat sekä epätietoisuuden. Tilannetta helpotti Leipzigin sekä Helsingin yliopiston vaihtokoordinaattorit, jotka vastasivat nopeasti ja kärsivällisesti kysymyksiin koko vaihtoprosessin ajan. Saksaan lähtiessä piti huomioida terveysvakuutuksen todistaminen, mutta eurooppalaisella sairasvakuutuskortilla asia järjestyi helposti. Kohdeyliopistolla oli kaikkiin hoidettaviin asioihin todella kattava ja selkeä muistilista, jonka avulla vaihtoon lähtöön liittyvät käytännönasiat tuntuivat helpommilta.
Asuminen
Minua jännitti etukäteen asunnon saaminen, koska olin kuullut Keski-Euroopan vaikeasta asuntotilanteesta. Minulle kuitenkin järjestyi nopeasti hakemisen jälkeen huone neljän hengen solusta opiskelija-asuntolasta. Erityisesti Itä-Saksan hintataso on maltillinen Helsinkiin verrattuna ja maksoin noin 270 € kuukaudessa suhteellisen isosta, kalustetusta huoneesta todella hyvällä sijainnilla aivan keskustan vierestä. Suurin osa vaihtareista sai asunnon opiskelija-asuntoloista ja loput löysivät kämppisasuntoja. Iso osa paikallisista opiskelijoista asui myös jaetuissa asunnoissa, joten niitä oli hyvin tarjolla.
Kurssit ja lukukausi
Saksan lukukaudet poikkeavat Suomesta, mikä teki vaihdon aikatauluttamisesta hieman haastavampaa. Saksassa yliopistoilla on huhtikuusta heinäkuuhun kestävä kesälukukausi sekä lokakuusta tammikuuhun kestävä talvilukukausi. Leipzigissa vaihto-opiskelijat saavat periaatteessa lukea mitä tahansa ja myös ”puolikkaita” kursseja ja näin rakentaa todella vapaasti oman näköisensä lukukauden. Itse luin sellaisia psykologian kursseja, joita ei ole ollut tarjolla Helsingin yliopistossa sekä muutaman saksan kielen kurssin, jotka olivat erityisesti kohdennettu kansainvälisille opiskelijoille. Luin kursseja 26 opintopisteen edestä ja pidin määrää todella hyvänä. Kursseja pystyi myös muuttamaan ensimmäisillä viikoilla ja jokaisella opiskelualalla oli oma koordinaattorinsa, joka ohjeisti kurssien valinnassa ja ilmoittautumisessa. Yksittäisiä lomapäiviä oli muutamia lukukauden aikana, mutta pääsiäisloma oli ainoa pidempi loma kesälukukaudella. Leipzigissa ei ollut periodeja, joten kaikki kurssit jatkuvat koko lukukauden ajan ja päättyvät tentteihin heinäkuun lopussa.
Arki kohteessa
Saavuin sateiseen Leipzigiin maaliskuun alussa ja ainakin alkukeväästä sateenvarjo sekä tuulitakki olivat kovassa käytössä. Leipzig on asukasmäärältään samankokoinen kuin Helsinki, ja pidin kaupungin koosta todella paljon. Leipzigissa riitti tekemistä, mutta sen kuitenkin oppii tuntemaan suhteellisen nopeasti ja jo ensimmäisen viikon jälkeen uskalsin pikkuhiljaa luopua google mapsista tutuilla reiteillä. Ensimmäiset päivät tuntuivat aika tyhjiltä, mutta nopeasti alkanut kolmen viikon mittainen kieli- ja orientaatiokurssi helpottivat arjen aloittamista. Kurssi oli intensiivinen ja siinä tutustui hyvin muihin vaihtareihin. Olo helpottui vielä entisestään yliopiston alkaessa kunnolla.
Opetuskulttuuri
Pidin Leipzigin tavasta järjestää kurssit. Yleensä viiden opintopisteen kurssiin kuului viikoittainen 1,5 h luento sekä 1,5 h seminaari, jossa tavattiin pienemmällä ryhmällä keskustelemaan luennon aiheesta ja syventämään tietoa käytännön harjoituksilla. Ainakin minulle sopi todella hyvin tällainen kaksiportainen järjestelmä. Opiskelin kaikki kurssini saksaksi, mikä itsessään jännitti etukäteen. Olin koulussa lukenut pitkän saksan ja lähdin Saksaan tasolla B2. Ensihämmennyksen jälkeen koin, että pärjäsin kursseilla hyvin. Ymmärsin suurimman osan luennoista ja professorien diat olivat todella hyviä sekä informatiivisia. Usein seminaareissa vielä tarkentui osa asioista, joita en välttämättä ollut vielä ihan sisäistänyt luentojen aikana. Luentojen jälkeen kävin vielä diat läpi kääntäjän kanssa ja varmistin, että olin ymmärtänyt kaiken. Olen todella tyytyväinen, että uskalsin suorittaa kurssit saksaksi ja haluankin kannustaa muita suorittamaan jollain vieraalla kielellä opintoja!
Yleistä Saksassa on lukukauden lopussa suoritettavat raportit, mutta minulla oli ainoastaan tenttejä. Kolme niistä oli kirjallisia (käsin kirjoitettavia) ja yksi tenteistä oli suullinen. Hieman vastoin odotuksia suullinen tentti oli kaikista miellyttävin ja helpoin. Professorit olivat todella ymmärtäväisiä ja pystyin hyvin myös käyttämään englantia, jos saksankielinen sana unohtui. Kaikki kirjallisista tenteistä oli ns. ”pikatenttejä” eli aikaa oli 60 min ja usein kysymyksiä 15-20 kappaletta. Kysyin professoreilta jo lukukauden aikana helpotusta, koska minua jännitti, etten pystyisi ilmaisemaan osaamistani niin nopeassa ajassa saksaksi. Professorista riippuen sain erilaista helpotusta tentteihin. Kaikissa sain luvan käyttää sanakirjaa, yhden kirjoitin englanniksi ja kahdessa sain 30 min lisäaikaa. Vaikeimmassa tentissä sain ainoastaan sanakirjan käyttöön, mutta riittävällä opiskelulla sekin oli ihan mahdollinen. Tenttien vaikeustaso oli vastaava Helsingin kanssa.
Vapaa-aika
Yliopistolla oli todella kattava urheilutarjonta edullisesti ja itse päädyin kokeilemaan ihan uusina lajeina judoa sekä dancehallia. Urheiluryhmät olivat myös loistava tapa päästä tutustumana paikallisiin opiskelijoihin ja yliopiston tapahtumiin. Vaihtareille suunnatut järjestöt olivat myös aktiivisia, ja järjestettyjä retkiä lähialueen kaupunkeihin sekä luontokohteisiin sekä muuta toimintaa oli viikoittain. Erityisen suosittua vapaa-ajalla oli pyöräillä Leipzigin läheisille järville viettämään lämpimiä päiviä, ja ne olivatkin kaupungin parasta antia.
Mikä yllätti
Vastoinkäyminen tai asia, johon kannattaa varautua on saksalainen byrokratia. Tiesin siitä etukäteen, mutta silti se yllätti jäykkyydellään sekä monimutkaisuudellaan. Monet asiat hoidettiin vielä paperin ja postin välityksellä ja harva asia meni ensiyrittämällä ilman ylimääräisten sähköpostien lähettämistä. Varsinkin alussa oli vaikeaa, kun tuntui, etteivät asiat edenneet tai kaikesta oli tehty tahallaan hankalampaa kuin tarvitsisi. Tässä auttoi muiden vaihto-oppilaiden vertaistuki. Muille jaettiin vinkkejä erinäisistä muistettavista papereista ja kiemuroista, ja myös yhdessä byrokratiasokkelolle oli helpompi itkeä ja nauraa. Vaihdon lopussa asioiden hoitaminen tuntui jo todella paljon helpommalta, ja siihen liittyi paljon vähemmän vastoinkäymisiä. Vinkkinä Leipzigiin lähtijälle, että kannattaa rohkeasti ottaa heti yhteyttä puhelimitse tai sähköpostitse (jos mahdollisuus, niin parasta aina mennä paikan päälle) ja usein asiat kuitenkin hoituivat, kun vain jaksoi selvittää ja selittää. Usein virkailijat olivat todella ystävällisiä ja auttamishaluisia.
Toinen asia, mihin kannattaa varautua on sää. Maaliskuussa lämpötilat pyörivät vielä alle kymmenessä ja itse olisin tarvinnut ehkä vielä talvitakkia. Kuitenkin kesäkuusta eteenpäin lämpötila pysyi taas pitkiäkin aikoja hellelukemissa, eikä monissa paikoissa ollut ilmastointia. Vaatevarastoa kannattaakin miettiä aika laajalla skaalalla.
Asia, joka ei yllättänyt, oli kulttuuri. Itse en kokenut kulttuurishokkia Saksaan saapuessa. Olen aikaisemminkin oleillut eri mittaisia aikoja Saksassa, mikä varmasti vaikutti asiaan, mutta ihmisten tapa olla on hyvin samanlainen kuin Suomessa. Siinä mielessä koin sopeutumisen sekä paikallisiin tutustumisen helpoksi.
Paluu Suomeen
Viimeisen tentin jälkeen vietin vielä muutaman päivän hyvästellen kaikki ystävät ja hoitaessani huoneen luovuttamisen ja muut pakolliset paperityöt, ennen kuin suuntasin Suomeen. Matkustin maata pitkin muutamilla lyhyillä pysähdyksillä ja koin sen hyvänä tapana myös itse totutella vaihdon loppumiseen. Hitaasti matkustaessa myös mieli pysyi paremmin mukana muutoksessa ja lähetessä Suomea koin olon jo aika tottuneeksi ajatukseen paluusta.