Author: Astrid Kihl

Posted on

Vaihtokertomus, University of Jordan, syyslukukausi 2021-22

Kaksi humanistisen tiedekunnan opiskelijaa

Olimme vaihdossa Jordanian pääkaupungissa Ammanissa syyslukukaudella 2021 noin viiden kuukauden ajan. Olemme molemmat arabian kielen pääaineopiskelijoita ja opiskelimmekin vaihdossa ollessamme pelkästään arabiaa. Amman oli meille molemmille luonnollinen valinta, sillä olimme kuulleet paljon hyvää sekä kaupungista että yliopistosta jo ennen vaihtoon lähtöä. Vaikka vaihtoaika oli meille molemmille ensimmäinen kerta Jordaniassa, vaikutti Amman turvalliselta valinnalta. Vaihtomme alkoi ja päättyi suunniteltua myöhemmin johtuen maailmalla vallitsevasta pandemiatilanteesta.

Lähtövalmistelut ja alkubyrokratia

Ennen vaihtoon lähtöä käytännön asioiden hoitamiseen, kuten pakkaamiseen ja mahdolliseen muuttoon, kannattaa varata tarpeeksi aikaa. Sen lisäksi laajojen vakuutusten hankkiminen ja lentolippujen hintojen vertaaminen on järkevää aloittaa ajoissa. Lähtövalmisteluissamme seurasimme tarkasti Helsingin yliopiston liikkuvuuspalveluiden verkkosivujen ohjeita vaihtoon lähteville, jotka olivat kattavia ja selkeitä. Suosittelemme myös pitämään silmällä Flamma -sähköpostia etenkin muutama viikko ennen vaihdon alkua, koska Jordanian yliopisto kommunikoi uusien vaihto-opiskelijoiden kanssa lähettämällä ohjeita esimerkiksi kielitasotestiin liittyen. Sähköpostitse tiedotettiin myös muuttuvista vaatimuksista, jotka koskivat koronarokotuksia- ja testejä yliopiston kampuksella liikkuessa. Vaikka pääsy julkisiin tiloihin oli pandemiasta johtuvien rajoitusten takia osittain rajoitettua, korona ei huomattavasti vaikuttanut meidän opiskeluumme ja oleskeluumme Ammanissa.

Jordanian yliopisto perusti etukäteen kaikille vaihto-opiskelijoille WhatsApp -ryhmän, jossa henkilökunta tiedotti ajankohtaisista asioista vaihto-oppilaiden opintoihin ja maahan alkusopeutumiseen liittyen.

Ammanin lentokentälle saapuessa saa kuukauden kestävän viisumin, joka maksaa noin 40 dinaaria eli alle 50 euroa. Lentokentällä saatetaan tarjota tämän sijaan niin sanottua Jordan Passia, jota yliopisto ei kuitenkaan suositellut hankkimaan. Tämän jälkeen noin viikko ennen viisumin umpeutumista täytyy omatoimisesti käydä oman asuinalueen poliisiasemalla antamassa sormenjäljet ja pidentämässä viisumia seuraavaksi kolmeksi kuukaudeksi. Sitä seuraavat viisumien pidennykset hoitaa yliopisto aina kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan, ja kukin viisumin pidennys maksaa yhden dinaarin. Erasmus-opiskelijoina saimme yliopistolta hyvin neuvoja viisumeidemme pidentämiseen, ja yliopiston toimistolta sai hakea kaikki ennalta täytettäväksi tarkoitetut paperit, jotka tuli viedä paikalliselle poliisiasemalle.

Lentokenttä sijaitsee hieman Ammanin ulkopuolella, ja taksikyyti lentokentältä kaupunkialueelle on helposti saatavilla ympäri vuorokauden maksaen noin 20 dinaaria suunnalta. Jo lentokentältä on mahdollista ostaa paikallisten puhelinoperaattorien, kuten Zain, Orange ja Umniah, sim-kortteja. Meillä oli käytössä Zain, jota kävimme lataamassa aina kuukausi kerrallaan tämän operaattorin liikkeessä. Erona useaan suomalaiseen puhelinliittymään, Jordaniassa verkkoyhteys ei ole rajaton. 20 GB:n verkkoyhteys rajattomien paikallisten puheluiden ja tekstiviestien kera oli hieman alle 20 dinaaria. Koska Internetin laajuus puhelinliittymissä on rajallista, rahan säästämiseksi julkisissa tiloissa kannattaa aina mahdollisuuksien mukaan käyttää Wifiä.

Asuminen

Ammanista on yllättävän helppoa löytää asunto. Varsinkin yliopiston lähellä on paljon edullisia vuokra-asuntoja ja asuntoloita opiskelijoille. Asuntoja voi etsiä esimerkiksi sivustoilta kuten Airbnb, OpenSooq, tai jopa tiedustella muilta vaihto-opiskelijoilta yhteisessä Whatsapp-ryhmässä, jossa monet vaihto-oppilaat ilmoittivatkin hakevansa kämppistä. Asunnon löytämisestä ei kannata siis turhaan ottaa paineita, sillä vaihtoehtoja on runsaasti. Kuukausittaiset vuokrahinnat ovat yleensä 220–300 dinaarin välillä etenkin yliopiston lähettyvillä sijaitsevissa asunnoissa, ja vuokraan lisätään usein sähkö ja vesi. Kerrostaloasuminen on yleistä, ja suurimmassa osassa kerrostaloista on myös paikallinen turvamies, jolta saa tarvittaessa apua asumiseen liittyvissä ongelmissa.

Kannattaa pitää mielessä, että asunnot Ammanissa ovat yleisesti erittäin huonosti lämpöeristettyjä ja lämmityskustannukset korkeita etenkin talvikaudella. Ei ole siis yhtään yliliioiteltua pakata mukaan villasukkia ja talvivaatteita. Myös vedenkestävät jalkineet saattavat tulla tarpeen, sillä talvella Ammanissa sataa ajoittain runsaastikin vettä ja lunta.

Lisäksi on hyvä tiedostaa, että vastakkaista sukupuolta olevia tuttavia kannattaa tavata ennemminkin julkisilla paikoilla, kuin omassa asunnossaan, sillä Jordaniassa ei ole soveliasta tuoda kylään vastakkaista sukupuolta olevaa henkilöä ilman olemassa olevaa avioliittotodistusta. Käytäntöön suhtaudutaan vaihtelevasti eri asuinalueiden välillä, ja etenkin useat ulkomaalaiset suhtautuvat tähän löyhästi.

Hintataso

Ammanin korkea hintataso oli meille yllätys, vaikka kaupungissa on myös mahdollista elää edullisesti. Hyvänä esimerkkinä tästä on, että päivittäistavarat ovat Ammanissa melko hintavia Suomen hintatasoon verrattuna.

Kasvisruokailu Ammanissa on melko haastavaa, sillä useimmat annokset rakentuvat lihan ympärille. Ruoka on myös yllättävän kallista paikallisissa isoissa ruokakaupoissa, kuten Carrefourissa. Näin on varsinkin siinä tapauksessa, jos haluaa syödä suomalaisten ruokailutottumuksien mukaisesti. Paikalliset suosivat vihannesmarkkinoita, joista voi saada suuren kassillisen vihanneksia ja hedelmiä vajaalla viidellä dinaarilla. Ruoan tilaaminen kotiin esimerkiksi Talabat- ja Careem -sovellusten kautta on melko edullista, ja joskus jopa edullisempaa kuin ruuan laittaminen itse. Tärkeää on myös mainita, että suurin osa ruuasta on tuotu ulkomailta ja kalaa on lähes mahdotonta saada tuoreena. Ravintolassa voi myös syödä hieman edullisemmin Suomeen verrattuna, mutta niin sanottua perusterveellistä ruokaa saa etsiä, sillä suurin osa ravintoloista keskittyy tarjonnaltaan roskaruokaan.

Jordaniaan kannattaa tuoda mukaan käteistä euroina, ja käydä vaihtamassa eurot dinaareihin automaatilta nostamisen sijaan. Automaatit veloittavat käteisnostoista summan aina 3–5 dinaarin välillä ja pankki saattaa vielä lisätä oman palvelumaksunsa. Edullisinta on siis tuoda joko etukäteen vaihdettua valuuttaa tai euroja vaihdettavaksi paikan päällä. Rahanvaihtopisteitä löytyy laajasti eri puolelta kaupunkia sekä yliopiston läheisyydestä. Vaikka monet kaupat ja ravintolat hyväksyvätkin korttimaksun, käteisellä maksaminen on totutuin maksutapa Jordaniassa.

Opiskelu

Opiskelimme Jordanian yliopiston kielikeskuksessa arabian kieltä noin neljä tuntia päivässä. Kielikeskuksen oppilaat jaettiin kielitestin perusteella eri tasoille, ja meidät molemmat asetettiin tasolle 4. Koimme tason sopivaksi itsellemme, vaikka osa tunneilla käydyistä teemoista oli meille kertausta. Opiskeluun kuului paljon tekstien lukemista ja niistä keskustelua luokan oppilaiden kanssa. Lähes joka viikko meillä oli esitelmä eri aiheista, jossa pääsimme tavalla tai toisella kertomaan Suomesta (esimerkiksi koulutusjärjestelmä, demokratia, hääperinteet jne  Suomessa).

Opettajamme oli erittäin motivoitunut opettamaan arabiaa kaikille oppilaille ja hän järjestikin meille monipuolisen opetuskokemuksen. Opinnot pohjautuivat kurssikirjaan, jonka sai ostaa noin kymmenellä dinaarilla kielikeskuksen toimistolta. Sen lisäksi tunneilla käytettiin opettajan antamia materiaaleja. Mielestämme sekä kirjan että koko kurssin aiheet ja sanasto olivat ajankohtaisia. Teemat keskittyivät jordanialaiseen yhteiskuntaan, joten opimme arabian kielen lisäksi myös paljon maan tavoista, kulttuurista sekä historiasta.

Lukukauteen mahtui kaksi koetta, jotka koostuivat viidestä eri osasta; lukeminen, kuuntelu, esitelmän pitäminen sekä sanasto ja kielioppi.

Meidät yllätti, ettei meillä ollut juuri ollenkaan lomaa yliopistolta muutamaa islamilaista juhlapyhää lukuun ottamatta. Opiskelu ja tuntien kulku alkoi tuntua melko puuduttavalta loppua kohden, sillä opiskelu noudatti tarkkaa kaavaa viikosta toiseen ja vaihtelevuutta ei juurikaan ollut. Meillä oli myös torstaisin puolitoista tuntia Jordanian puhekielen opetusta. Vaikka murrekurssin opettaja oli myös innostunut ja motivoitunut opettaja, emme juurikaan kokeneet oppineemme puhekieltä riittävästi tämän lyhyen oppitunnin puitteissa.

Muutaman luokallamme sattuneen koronasairastumisen johdosta opetuksemme järjestettiin aika ajoin etäopetuksena Microsoft Teams -sovelluksessa. Kurssin loppua kohden etenkin lisääntyvien sairaustapausten vuoksi lähiopetuksen lisäksi opettajamme mahdollistikin opetuksen myös kotoa käsin opiskeleville videon välityksellä. Muuten opetus oli lähes poikkeuksetta toteutettu lähiopetuksena.

Turvallisuus ja kulttuurierot

Ammanissa on yleisesti ottaen hyvä turvallisuustaso, eikä yksin ulkona liikkuessa tarvitse pelätä. Suurimmilla kaduilla on paljon liikennepoliiseja, jotka tuovat liikkumiseen turvallisuuden tunnetta. Seksuaalista ahdistelua ulkomaalaisena naisena joutuu kuitenkin sietämään hieman, mutta kaikki kokemamme ahdistelu jäi vain puheen tasolle. Monet paikalliset ovat myös uteliaita valtaväestöstä eriävän ulkonäön vuoksi ja haluavat usein toivottaa tervetulleeksi maahansa. Ajoittain paikalliset halusivat myös ottaa yhteiskuvia.

Jordania on islamilainen maa, ja islamiin kietoutuneet käytännöt ja kulttuuri ovat vahvasti läsnä arjessa. On hyvä pitää mielessä, että Jordaniassa eri sukupuolten välinen kanssakäyminen eroaa paljon länsimaalaisista tavoista. Sen lisäksi maassa on esimerkiksi kohteliasta pukeutua melko peittävästi, ja yliopistolla useat paikalliset naispuoliset opiskelijat pukeutuivatkin säädyllisesti. Stressiä ei tästä kuitenkaan kannata ottaa, sillä riittää hyvin, jos olkapäät ja polvet ovat peitettyinä. Sen lisäksi lämpimästä säästä huolimatta yliopistolla yleensä käytettiin kesäkenkien sijaan esimerkiksi lenkkitossuja, jotka ovat ylipäänsäkin hyvä valinta liikkuessa melkein joka säällä sekä Ammanissa että esimerkiksi opintomatkoilla muualle Jordaniaan.

Jordaniassa suhtaudutaan lähtökohtaisesti hyvin lämpimästi ulkomaalaisiin ihmisiin, ja paikalliset ovat kunnioittavia kaikkia vierailijoita kohtaan, kunhan itsekin käyttäytyy kunnioittaen paikallisia tapoja. Koska perheen kunnia ja sen arvon säilyminen on tärkeä osa jordanialaista elämäntapaa, niin paikalliset käyttäytyvät julkisilla paikoilla hillitysti ja harkitusti. Esimerkiksi seurustelusuhteet ja ylenpalttiset hellyydenosoitukset eivät juurikaan kuulu näytettäviksi yleisillä paikoilla. Vaikka tavanomaisia seurustelusuhteita ei välttämättä katsota paikalliseen kulttuuriin kuuluviksi, niin paikalliset seurustelevatkin yleensä yksityisesti piilossa muilta.

Lisäksi alkoholia ei juurikaan näy Ammanin katukuvassa, mutta kaupungissa on useita kauppoja, jotka myyvät alkoholia. Paikalliset ihmiset ovat avoimia ja aina valmiita auttamaan tarvittaessa. Kaiken kaikkiaan jordanialaisten vieraanvaraisuus on omaa luokkaansa.

Liikkuminen ja opintomatkat

Amman on liikenteeltään vilkas kaupunki, jossa on yleistä ja vaivattominta liikkua taksilla. Matkat ovat yleensä 1–4 dinaarin välillä riippuen etäisyydestä ja ruuhkasta. Aamu- ja iltapäivisin kannattaa varautua ruuhkaan. Useita paikallisia busseja operoi myös useimmilla alueilla, mutta emme juurikaan käyttäneet bussia, sillä asuimme yliopiston lähellä. Bussilippu Ammanin sisällä kustantaa noin puoli dinaaria matkaetäisyydestä riippuen.

Taksissa naispuolisten matkustajien kuuluu istua takapenkillä. Kannattaa myös muistuttaa kuskia laittamaan taksimittarin päälle, sillä ulkomaalainen voi joutua herkemmin huijatuksi matkan hinnan kanssa. Taksin tilaamiseen voi käyttää erilaisia puhelimeen ladattavia sovelluksia, kuten Careem ja Uber, sekä myös vähemmän tunnettuja sovelluksia, joista hyviä esimerkkejä ovat QueenCar, TaxiF ja Jeeny.

Yliopisto järjesti vaihto-oppilaille varsin edullisia maansisäisiä minimatkoja, joista ilmoitettiin ja keskusteltiin vaihto-oppilaiden WhatsApp-ryhmässä. Syyslukukaudella opintomatkoja tehtiin muun muassa Kuolleelle merelle, Zoubiaan, Petraan ja Wadi Rumiin. Erasmus-opiskelijoille järjestettiin myös erillinen matka Irbidiin ja Um Quaisiin. Opintomatkat olivat hyvin suunniteltuja ja niissä oli aina avoin tunnelma sekä mainio mahdollisuus tutustua paremmin myös muihin vaihto-opiskelijoihin.

Muuta huomioitavaa Jordaniaan vaihtoon lähtevälle

Pakata kannattaa mieluummin liian vähän kuin liian paljon. Laadukkaita vaatteita saa ostettua naurettavan halvalla etenkin Friday Marketilta, varsinkin jos tinkaustaidot ovat hallussa. Tinkiä kannattaakin aina mahdollisuuden tullessa esimerkiksi Ammanin keskustan torien lisäksi paikallisissa kauppakeskuksissa, kuten Avenue Mall ja Majdi Mall. Kaupungissa on myös länsimaalaistyylisiä kauppakeskuksia, kuten esimerkiksi City Mall, Abdali Mall ja Taj Mall. Hintataso näissä kauppakeskuksissa on hieman korkeampi Suomeen verrattuna, sillä Jordaniassa joutuu maksamaan melko suurta veroa ostoksista. Ammanista löytyy kuitenkin myös erilaisia kauppoja, joista voi hankkia kaikkea tarvittavaa edullisesti. Yllättävän miellyttävää mielestämme oli se, että kauppiaat ja ravintoloiden henkilökunta olivat yleensä aina ystävällisiä ja palveluhenkisiä.

Amman on hyvin eloisa kaupunki, jossa on paljon tutustuttavaa. Esimerkiksi kaupungin keskusta monine torineen ja nähtävyyksineen sekä moskeijat, kirkot ja talojen arkkitehtuuri ovat näkemisen arvoisia. Vuodeksi vaihtoon lähtevien on mahdollista päästä koko maassa nähtävyyksiin erittäin edullisesti, kuten esimerkiksi Petran pääsylippu kustantaa 50 dinaarin sijaan vain yhden dinaarin.

Sen lisäksi vaihtomme loppuvaiheessa saimme kurssitoveriltamme kutsun islamilaiseen hääjuhlaan, joka oli upea ja mieleenpainuva kokemus. Mahdollisuuksien mukaan kannattaakin ottaa osaa paikallisiin kulttuuritapahtumiin ja juhliin, sillä niissä pääsee käsiksi autenttiseen jordanialaiseen kokemukseen.

Toisaalta Jordaniassa on tärkeää pitää mieli kärsivällisenä, sillä Suomen asiointitasoon peilattuna kaikki ei välttämättä suju yhtä luistavasti ja ongelmitta. Paikallisten englannin kielen taso oli heikompi, kuin mitä osasimme odottaa ja siksi Jordanian puhekieleen ennalta tutustuminen voi pelastaa monissa tilanteissa. Kielimuurin takia asioiminen esimerkiksi terveysasemalla tai poliisiasemalla voi viedä aikaa ja johtaa väärinkäsityksiin. Myöhemmin ajateltuna olisimmekin molemmat halunneet saapua Jordaniaan muutama viikko ennen opintojen alkua, sillä tänä aikana olisi ollut loistava mahdollisuus tutustua maahan ja mukavoitua arabian kielen puhumisen kanssa.

Lopuksi

Mielestämme Jordania on ihastuttava maa, jossa on miellyttävä tunnelma, paljon kauniita maisemia ja turvallinen ilmapiiri. Saapuessamme maahan emme kokeneet kulttuurishokkia, vaan sopeuduimme ja omaksuimme paikallisen elämäntyylin nopeasti ja vaivattomasti. Vältyimme suurilta ongelmilta vaihtomme aikana, ja kaikki meni lähes kuten oli suunniteltu. Mainittakoon myös, että jordanialaiset ovat erittäin vastaanottavaisia ja aina innokkaita kertomaan maansa käytännöistä ja tavoista sekä rohkaisemaan ulkomaalaisia kommunikoimaan arabiaksi. Siksi suosittelemmekin matkustamaan Jordaniaan opiskelemaan arabiaa ja tutustumaan maan kulttuuriin, josta saa paljon irti jo lyhyelläkin ajalla.

“Ammanin keskusta”, Ammanin keskustan torien henki
kuvaajana Mariel Laaksoneva

“Boulevard Ammanin keskustan Abdalin kaupunginosassa”,
Ammanin moderni puoli
kuvaajana Ingrid Kruusel

“Ammanin keskustassa Abdalissa sijaitsevan King Abdullah I – moskeijan sisätila”, henkeäsalpaavan kaunis kuva moskeijan sisätiloista
kuvaajana Mariel Laaksoneva

“Kuollutmeri”, upea maisemakuva
kuvaajana Ingrid Kruusel

“Zoubia Pohjois-Jordaniassa”, Jordanian vihreä puoli
kuvaajana Ingrid Kruusel

Posted on

My exchange at Technical University of Munich, Germany, winter 2021/2022

Student from the Faculty of Science

Hi all! I am a data science master student at the University of Helsinki. Current I am in my second year of the program, and I spend the semester of winter 2021/2022 at the Department of informatics, TU Munich, Germany, through Erasmus+ exchange program. As an international student, I really encourage students with similar background like me to try some exchange programs, wish this report can help you make decisions.

Before exchange

Every year, there will be two rounds of exchange application at UH. The first one on October and the second one on February. The October call always has more options, containing exchanges in Europe starting next spring and destinations outside Europe starting autumn next year. A small tip is not to ignore the October call, some destinations including Japan, the US and Canada can be popular. To be honest I missed my first choice, the University of Toronto during the October call. I appreciate that the exchange coordinator from international exchange service recommend some universities in Germany, that is really a good suggestion.

Before your application, you should make sure your goal for an exchange. The answers can be various, maybe some culture you are fond of, maybe some country you really want to visit. For me, the reason is to study some different courses and some research projects. That is why I take subject ranking as an important reference. So, there are four universities on my selection list: TU Munich and TU Berlin in Germany, and NTU in Singapore. The list can be very personal, my suggestion is to browse all the possible universities, both from Erasmus and bi-agreement, and list all the universities you liked and then ranked. After consideration, I listed TU Munich as my first choose, and I was successfully nominated from UH and received the offer from TUM at the beginning of June.

For the accommodation, I strongly recommend living in a student dormitory. In Germany, the universities will reserve dorms for exchange students, and these rooms are always cheap. At the same time, you will meet peers from all over the world as your roommates, I promise that you will love them. If you really have some special requirements about living or you are not satisfied with the room, finding a room on the private market can also be fine. Secondly, remember to register in your host university and select courses. Nearly all the important dates you will get notifications via email from the exchange coordinators, so remember to check your email box and the spam box. Remember to pay the registration fee, which is 147 Euros per semester in Germany. After paying the fee, you could browse the course list and make your own choices.

As an international student who are not a European citizen, there is an important tip: don’t forget to buy a public insurance for the semester. The German is called Gesetzliche Krankenversicherung, which is compulsory for all the students studying in Germany. For European citizens, all the things you need is to prepare your EU insurance card and send the scanned file to your coordinator. For exchange students who are not from EU, signing contracts with one of the public insurance companies are needed. I choose TK, 110 Euros per month containing all the service you need.

International experience at Munich

Munich is ranked 2nd position in QS Best Student Cities ranking. With Germany’s growing status as an international study destination, and Munich has surpassed Berlin and climbed up to second place comparing to the ranking in 2019, becoming one of the best destinations in the world for students. The increase in the desirability, employer activity and affordability ranking indicators, and the city’s lower prices compared to other European hubs, quality of life, ease of getting around, nightlife and Bavarian friendliness boost Munich’s impressive. Based on the background, you will find Munich is a very international city and proper for foreign students. Especially if you live in Studentenstadt, which is one of the most famous student dormitories in Munich. You will meet students from both two top local universities: TU Munich and LMU.

I must commit that current covid situation really limit our interactions with others, but my experience with friends here is still impressive. During the weekdays, I can discuss the knowledge in Quantum computing with peers from Japan and the US and having the guidance of a German PhD candidate for my academic project. At the weekend, I can play FIFA with my roommates in the common living room and enjoy Chinese food with friends from Morocco and Romania… Looking back for my winter in Munich, I cannot imagine I have such a colorful life with friends from all over the world.

However, after the breakout of Omicron, nearly all the activities are online. Studying in the Zoom university does affect the learning experience. Feeling that we are still together, I do hope the covid can have an end as soon as possible.

Course selection

TU Munich has two round of course selection. First one is what TUM called matching period. In this period, you are available to choose you Practical courses and seminars. TU Munich encourages everyone to choose one practical course and one seminar per semester, and as the period name, these two categories of courses need to match your background with the course requirement. So, after you list your preference, you also need to contact the lecturer with your CV and motivations, which is pretty like finding a job on the market. It is a unique experience for me to select a course organized by the company SAP and working on some stuff related to business data platform. It is close to working in a real case. The second round is the normal round for course selection and enrollment. As one of the top technical universities in Europe, TU Munich provides various courses, for a lot of them you cannot find on the course list at University of Helsinki. For me, I have a very broad range of courses, from management to physics, including Stochastic optimization, Intro to Quantum computing, Nature Language Processing and Business analysis. These courses really open my eyes.

Explore Germany, even the Europe:

If you lived in a country for half a year, you would hope to explore your city and your country. That is exactly what I am doing here in Germany. Munich is famous for football, Bayern Munich, the most successful football team in Germany, is located here, their home stadium is only 5 kms from my room, so, definitely I enjoyed one of their European Champion’s League match against Benfica. The atmosphere was going to kill me, everyone is crazy for their team. I used to watch the game of Helsinki HJK, I have to say HJK still have a long way to go.

During Christmas, I visited Berlin, the capital of Germany. Berlin is a city with colorful history, and I went to the Holocaust Memorial, the remains of the Berlin Wall and the Museum Island. These buildings are amazing and worth a visit. Another tip is that not Germany, Munich is an important transportation hub, so, you can always buy low price flight tickets originating from Munich. Last November, I flew to UK and Ireland with only 40 euros, which cannot be accomplished at Helsinki.

Reflection: Why to exchange?

At last, I would like to say I am a guy really enjoy mobility, that is why I exchanged to Sweden when I was in my Bachler, and I came Munich this winter. I believe that young people should have the chances to know how big the world is, and what you could do in the world. Exchange can really help you with that. So, if you are hesitated, I hope my report can help you make your decision.

Bayern Munich home stadium.
The picture shows a large field with an open roof.

Inside view of the building of the Faculty of Mathematics and Computer Science at the Technical University of Munich.

Posted on

Vaihtokertomus, Lund University, syksy 2021

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Opiskelen oikeustiedettä viidettä vuotta Helsingin yliopistossa ja olen haaveillut vaihto-opinnoista niin kauan kuin jaksan muistaa. Hakuvaiheessa Lund vaikutti kaupunkina itselleni täydelliseltä vaihtokohteelta, sillä halusin pieneen yliopistokaupunkiin, jossa kuitenkin olisi paljon tekemistä ja aktiivinen opiskelijaelämä. Yliopisto on arvostettu ja opintotarjonta vaikutti mieleiseltä. Halusin oppia puhumaan ruotsia paremmin ja kehittää erityisesti akateemista englannin kielen taitoani. Lundissa oli mahdollisuus valita kursseja myös oman tieteenalan ulkopuolelta. Nämä kaikki yhdessä tekivät Lundista sen itselleni ainoan ja oikean, enkä hakenutkaan lopulta kuin tähän yhteen vaihtokohteeseen.

Koko prosessin aikaa vievin osuus oli vaihtokohteen ja kurssien valitseminen. Kun Helsingin yliopisto oli vahvistanut valintani juuri tähän vaihtoyliopistoon, tein vielä erillisen hakemuksen kohdeyliopistoon. Vaihtoyliopisto lähetti kaikki tarvittavat ohjeet sähköpostilla. Lopullisen hyväksymisviestin ja tiedot kurssivalinnoistani sain toukokuussa 2021. Alkukesästä yliopisto lähetti tietoa opintojen aloittamisesta, orientaatiosta, asumisesta sekä Studentlundista, joka on Lundin tiedekuntajärjestöjen ja osakuntien kattojärjestö. Jokaisen opiskelijan tulee liittyä Studentlundiin (ohjeet tulevat sähköpostilla) ja lisäksi vielä johonkin osakuntaan eli nationiin (tämä hoidetaan vasta paikan päällä). Kursseista tuli tarkempaa infoa sähköpostitse elokuun puolella. Ennen opintojen alkamista oli mahdollista liittyä mentoriryhmään, suosittelen lämpimästi!

Byrokraattisia lähtövalmisteluja ei ollut eikä paikan päälläkään tarvinnut ilmoittautua millekään viranomaiselle. Toki pandemia-ajan luoma epävarmuus toi omat haasteensa lähtöön valmistautumisen osalta, en esimerkiksi uskaltanut vuokrata asuntoa vielä keväällä. Ennen lähtöä hankin matkavakuutuksen, ilmoitin Kelaan vaihdosta ja hain opintotuen asumislisää. Tein myös matkustusilmoituksen ja väliaikaisen osoitteenmuutoksen, mutta näiden lisäksi tehtävälistalla oli lähinnä pakkaamista.

Asuminen

Asunnon löytäminen syksyllä oli haastavaa, mutta ei mahdotonta. Opiskelija-asuntoja tarjoavat AF Bostäder, LU Accommodation sekä osakunnat. AF Bostäder on asunnontarjoajista suurin ja heillä on ”novish lotteri” heinäkuussa ja joulukuussa. Tällöin uusille opiskelijoille on jaossa suuri määrä asuntoja, joita voivat hakea myös vaihtarit. Yliopisto lähettää paljon vaihto-opintoihin ja asumiseen liittyvää ohjeistusta sähköpostilla. Ohjeita löytyy myös AF Bostäderin nettisivuilta ja facebookista. LU Accommodationin asuntoja haetaan erillisellä hakemuksella suunnilleen samaan aikaan kuin milloin opiskelijan tulee lähettää hakemus vaihtoyliopistoon. Nopeus on valttia, ja asuntohakemus kannattaakin tehdä heti haun auettua, vaikkei olisi vielä lähettänyt hakemusta kohdeyliopistoon. Facebookista löytyy asuntoryhmiä, joista vaihdonaikaista kotia voi myös etsiä.

Itse sain asunnon AF Bostäderin asuntolottojonosta. Maksoin Delphissä sijaitsevasta korridor-asunnosta 3850 kruunua kuukaudessa eli noin 385 euroa. Asuntoja on sekä kalustettuja että kalustamattomia, tarjontaan voi perehtyä AF Bostäderin nettisivuilla. Opiskelija-asuntojen vuokrat vaihtelevat noin 250-500 euron välillä, yksityiseltä vuokraaminen on hieman kalliimpaa, mutta jos on valmis asumaan hieman kauempana Lundin keskustasta, voi vuokra-asunnon löytää alle 500 eurollakin. Suosittelen lämmöllä korridor-huonetta vaihdonaikaiseksi asuinpaikaksi. Vuokra on kohtuullinen ja useimmissa korridor-asunnoissa on oma wc ja kylpyhuone. Hyvin varusteltu keittiö jaetaan yleensä noin 8-14 ihmisten kesken. Tämä kuulosti alkuun melko paljolta, sillä suomalaisena tällaiseen asumiseen ei ole tottunut, mutta jälkikäteen olen todella onnellinen, että sain napattua asuntohausta tällaisen asumismuodon vaihdon ajaksi. Korridorissa asui sekä paikallisia että kansainvälisiä opiskelijoita, ja pääsin ahkerasti käyttämään kotona sekä englantia että ruotsia. Korridor-asuminen oli erittäin yhteisöllistä ja mikä parasta, ruoka- ja hengailuseuraa löytyi aina. Järjestimme yhdessä myös leffailtoja sekä useat juhlat syksyn aikana (erityismainintana perinteiset TDC-bileet, joissa vieraillaan jokaisen huoneessa ja pelataan erilaisia pelejä). Opiskelijataloista löytyy hyvät pesutuvat ja joissakin kohteissa on myös yhteisiä opiskelutiloja.

Delphi on Lundin suurin opiskelija-asuinalue ja siellä asuu yli 1000 opiskelijaa. Itse tykkäsin Delphistä todella paljon! Lenkkeilymaastot ja ruokakaupat sijaitsivat lähellä. Etäisyys Lundin keskustasta oli n. 2 km, joten matka yliopistolle sujui nopeasti. Suurin osa opiskelijoista kulkee lähes koko vuoden pyörällä, mutta myös julkinen liikenne toimii hyvin. Lundin alueen bussilippu maksaa noin 45 e/kk. Mikäli käy usein Malmössä tai lähikunnissa, kannattaa ottaa suoraan usean vyöhykkeen lippu, se maksaa itsensä nopeasti takaisin. Ruotsissa on käytössä Skånetrafiken-sovellus, josta voi ostaa junalipun myös Tanskaan liikuttaessa. Suurin osa vaihtarikavereistani asui Lundissa tai lähikunnissa, joista oli hyvät kulkuyhteydet.

Opiskelu ja opetus

Lundin yliopisto on perustettu vuonna 1666 ja on kansainvälisesti erittäin arvostettu. Kun aloitin vaihto-opinnot elokuussa, orientaatio järjestettiin etänä pääasiassa Zoomin välityksellä, joitakin live-tapahtumiakin onneksi oli. Viikon aikana tuli hankkia LU-kortti, jonka sai haettua yliopiston kirjastoista. Kortti toimi avaimena useissa yliopiston tiloissa (oikeustieteellisessä ei päässyt luentosaliin ilman korttia – tai sen puuttuessa – ilman avuliasta kaveria) ja tulostuskorttina. Orientaatioviikon ohjelmassa oli paljon yleistä tietoa yliopistosta, terveysturvallisuudesta sekä ruotsalaisesta yhteiskunnasta. Orientaatioviikon jälkeen kaikkien valitsemieni kurssien opetus toteutettiin lähiopetuksena pandemiasta huolimatta, ja tästä olinkin todella onnellinen.

Lukuvuosi Lundissa on jaettu neljään periodiin, ja kurssit ovat joko 7,5 tai 15 opintopisteen laajuisia. Opintoni olivat pääasiassa englanniksi. Suoritin vaihdossa maisterivaiheen valinnaisia opintoja. Opetus oli sekä luento- että seminaarimuotoista, ja opiskelijoiden odotettiin osallistuvan opetukseen aktiivisesti. Luennoille oli usein ennakkolukemista, opetus oli keskustelevaa ja ryhmätöitä tehtiin melko paljon. Lähtökohtaisesti luennoille osallistuminen oli vapaaehtoista, mutta seminaarit olivat pakollisia. Tenttejä minulla ei syksyn aikana juuri ollut, vaan kurssien lopputehtävät suoritettiin esseemuodossa (pituus noin 4000 sanaa). Arvosteluasteikko kursseillani oli A-F.

Osallistava opetustyyli tuntui aluksi jännittävältä, mutta sen myötä oppi todella paljon, ja interaktiivisen opetusmuodon myötä kursseilla pääsi tutustumaan hyvin toisiin opiskelijoihin, kun vaihtoehtona ei ollut ”vain istua hiljaa takarivissä”. Kurssit olivat työläämpiä kuin Suomessa, mutta samalla erittäin antoisia eivätkä kuitenkaan liian vaikeita, jos opiskeluun jaksoi panostaa. Opettajat olivat osaavia ja antoivat henkilökohtaista palautetta kaikista tehtävistä. Kannattaa panostaa materiaalin lukemiseen kurssin aikana ja osallistua aktiivisesti opetukseen, sillä pääsee pitkälle!

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähtijöille

Lundissa on erittäin aktiivinen opiskelijaelämä, ja jokaiselle löytyy varmasti mukavaa ja omannäköistä tekemistä. Oikeustieteellisen tiedekunnan kv-tuutorit järjestivät meille tapahtumia, joiden lisäksi osallistuin aktiivisesti osakuntien tapahtumiin. Opiskelijaelämä pyörii pääasiassa osakunnissa, ja tarjolla on paljon erilaista tekemistä kuten klubi- ja pubi-iltoja, brunsseja ja urheiluaktiviteetteja. Lähes kahden vuoden tauon jälkeen oli mahtavaa päästä jälleen sitseille! Liityin itse Lunds nationiin ja osallistuin myös heidän fuksiviikolleen. Kun kuuluu yhteen osakuntaan, saa osallistua kaikkien osakuntien tapahtumiin (pl. fuksiviikko), joten ei kannata olla huolissaan, jos vaihtarikaverit eivät liittyneen samaan. Osakuntien tapahtumat järjestetään vapaaehtoisvoimin, ja kannattaakin ehdottomasti osallistua jonkin tapahtuman järjestämiseen (palkkiona näistä esimerkiksi kiitossitsit ja ilmaisia lounaita). Vaihdon aikana tutustuin moniin uusiin ihmisiin ja löysin hyviä ystäviä, joiden kanssa vietimme esimerkiksi leffailtoja ja teimme reissuja lähikaupunkeihin. Lundissa on hyvät harrastusmahdollisuudet, ja opiskelijana saa kuntosalikortin edullisesti sekä Gerdahallenista että Acticista. Osakunnista sai ostaa ruokaa lounasaikaan noin 4 eurolla, mutta Unicafe-tyyppistä opiskelijaruokailukulttuuria ei Ruotsissa ole. Kahvia saa kampuksilta edullisesti. Lundissa on erinomaisia opiskelutiloja sekä yliopiston pääkirjastossa että tiedekuntien omissa tiloissa.

Yleinen hintataso on melko lailla sama kuin Suomessa. Asunnon saaminen erityisesti syksyllä saattaa olla melko haastavaa, ja sen etsimiseen kannattaa varata aikaa ja hermoja. Itse yövyin University Guest Housessa syyskuun alkuun saakka, tätä vaihtoehtoa suosittelen ehdottomasti, jos asuntoa ei ole löytynyt ennen vaihtoon lähtöä taikka sen saa vasta esimerkiksi seuraavan kuukauden alusta (kuten omalla kohdallani kävi). Kun liikkuu Tanskan ja Ruotsin välillä, on syytä muistaa pitää ajokortti mukana rajalla toteutettavan sisärajavalvonnan vuoksi.

Sekä englannin että ruotsin käyttäminen voi tuntua aluksi raskaalta, itse olin varsinkin alkuun todella väsynyt iltaisin. Skånen murretta oli alkuun melko vaikea ymmärtää, mutta siihenkin tottui kuukauden kuluessa. Paikallisiin oli mielestäni helppo tutustua, kun osasi kieltä ja osallistui osakuntien toimintaan eli oli itse aktiivinen. Lundissa on paljon vaihtareita, joten uusien ystävien löytäminen oli helppoa. Yhteishenki osakunnissa on aivan omaa luokkaansa eikä kielimuuria kannata pelätä; esimerkiksi fuksiviikko toteutettiin kokonaan englanniksi. Reissukohteiksi suosittelen erityisesti Lomman uimarantaa, Kööpenhaminaa ja Tanskan pikkukaupunkeja (esim. Roskilde) sekä lähialueella sijaitsevia vanhoja linnoja. Aivan eteläinen Ruotsi on upeaa roadtrip-seutua. Julkinen liikenne toimii hyvin koko Skånen alueella, ja erityisesti junalla pääsee hyvin lähikaupunkeihin ja Tanskan puolelle. Kannattaa käydä myös Malmössä ja Ribersborgs Kallbadhusissa, josta löytyy mahdollisuus uida meressä ja kokea bastu (huom. EI sauna, terveisin suomalainen 😀 Löylyn heittäminen oli kielletty).

Vaihto oli kokonaisuutena ihana, ikimuistoinen ja itsessään hyvin ainutlaatuinen kokemus. Vaihdon aikana nautin elämästä ja opin itsestäni paljon uutta. Elämä ei vaihdossakaan ole tietenkään pelkkää ruusuilla tanssimista; on koti-ikävää ja välillä arki voi olla haastavaa, kun ne oman elämän läheiset ihmiset ovat eri maassa ja itse on uudessa paikassa yksin. Itselläni oli lukukauden aikana tavallista enemmän terveyshaasteita ja välillä oli itkukin silmässä niistä johtuen, mutta elämää se elämä on vaihdossakin.  Vaihtoaika meni todella nopeasti, joten kaikkiin kiinnostaviin mahdollisuuksiin kannattaa tarttua. Vaihtosyksyn aikana opin ennen kaikkea sen, että kaikki kyllä aina järjestyy ja elämä kantaa. Erityisesti pandemia-ajan koettuani olen todella kiitollinen kaikista vaihdossa solmimistani ihmissuhteista, lukemattomista kohtaamisista uusien ihmisten kanssa sekä tuosta koko tapahtumarikkaasta syksystä, josta jää elämänmittaisia muistoja!

Ruotsalaiset rakastavat fikapausseja eli suomalaisittain pullakahveja ja ovat myös erityisen ylpeitä fika-kulttuuristaan. Kuvassa pullia ja leivonnaisia vitsiinissä.

Lundin yliopiston pääkirjasto. Kuvassa näyttävä tiilirakennus, jonka seinustalla kiemurtelevat runsaat köynnökset.

Upea Lomman ranta, josta näki Tanskaan asti.

Posted on

Vaihtokertomus, University College London, Iso-Britannia, syksy 2021

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Yleisesti

Olin vaihdossa syksyllä 2021 Lontoon University College Londonissa, eli tuttavallisemmin UCL:ssä, jonne päätin hakea erityisesti mielenkiintoisen kurssitarjonnan ja laadukkaan opetuksen perusteella. UCL on kansainvälinen yliopisto, jonne saapuu opiskelijoita ympäri maailmaa. Oli ihanaa huomata, että yliopisto pyrki huolehtimaan mahdollisimman hyvin opiskelijoitaan, olipa kyse sitten opinnoista, mielenterveysasioista, asumisesta tai uuteen maahan sopeutumisesta. Haasteiden kanssa ei siis tarvinnut jäädä yksin, vaan apua oli kyllä aina saatavilla.

Ennen lähtöä

Ihan ensimmäisenä, kun vaihtoon hyväksytään Helsingin yliopistosta, täytyy hakea opiskelijaksi UCL:ään. Tätä varten piti muun muassa kirjoittaa motivaatiokirje, hankkia suosittelija yliopistolta ja lähettää opintosuoritusote. Kun kohdeyliopisto hyväksyy opiskelijakseen, toimii UCL:ssä yliopiston kirjoille pääseminen karkeasti ottaen kolmivaiheisesti. Ensimmäisenä täytyy täyttää sähköinen lomake, jossa kysytään erinäisiä perustietoja. Brexitin vuoksi minun piti selvittää mahdollinen tarpeeni hakea viisumia, mutta osoittautui, että alle kuusi kuukautta maassa oleskelevat EU-kansalaiset eivät sitä tarvitse, jonka ilmoitin myös UCL:lle. Erasmus-opiskelijana minun ei myöskään tarvinnut todistaa kielitaitoani. Tämän jälkeen täytyi suorittaa ennakkoilmoittautuminen koskien opiskeluihin liittyviä tietoja, ja vielä lopuksi itse ilmoittautuminen, jossa esimerkiksi päästään tekemään alustavat kurssi-ilmoittautumiset ja saadaan yliopiston tunnukset käyttöön.

Minulle kuitenkin ilmeni haasteita jo heti noiden kahden ensimmäisen vaiheen välillä, sillä täytettyäni tietoni sähköiseen järjestelmään, UCL:stä ei kuulunut mitään liittyen ennakkoilmoittautumiseen. Pari viikkoa ennen vaihtoon lähtöä, ja intensiivisen sähköpostittelun jälkeen päätin soittaa yliopistolle ja kysyä, mistä asia kiikasti. Ilmeni, että en ollut tarpeeksi selvästi ilmaissut sähköisessä järjestelmässä, että en tarvitse viisumia, ja UCL siis oli pannut ilmoittautumisprosessini jäihin, koska mitään ei ollut kuulunut. Kun sain vahvistettua, että en tosiaan tarvitse viisumia, pääsin miltei heti tekemään ennakkoilmoittautumisen. Prosessi sujui tämän jälkeen niin sutjakkaasti, että kaikki tarvittava oli tehty samalla viikolla, kun saavuin Lontooseen ja pääsin noutamaan oman opiskelijakorttini kampukselta. Mikäli siis kohtaat samankaltaisia haasteita, kuin minä, kannustaisin ehdottomasti tarttumaan puhelimeen ja soittamaan yliopistolle! Asiat yleensä ratkeavat viimeistään silloin.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Ihan ensimmäisenä täytyi tosiaan hakea kampukselta opiskelijakortti, jota täytyy pitää mukanaan aina yliopistolla, sillä muuten rakennuksiin ei pääse käytännössä sisälle. Lisäksi läsnäolovaatimus luennoilla ja pienryhmätapaamisissa kuitataan tällä samalla kortilla, joka luettiin jokaisen opetushuoneen edessä olevassa lukulaitteessa.

Kun orientaatioviikko pyörähti käyntiin, tiedekuntani järjesti meille vaihto-opiskelijoille perehdytystilaisuuden Zoomissa. Alustavat kurssivalinnat käytiin vahvistamassa henkilökohtaisesti tiedekunnalla, jossa hallinnon työntekijä tarkisti mahdolliset päällekkäisyydet ja vahvisti valinnat. Omalla kohdallani kurssivalinnat onnistuivat mutkattomasti ja pääsin miltei kaikille jo ennakkoon haluamilleni kursseille. Toki vaihtoehdot olivat hieman muuttuneet alkuperäisestä, mikä vaikutti ainakin yhteen kurssivalintaani. Kannattaakin varautua siihen, että kurssivalinnat voi joutua tekemään melkein kokonaan uudestaan Lontoossa. Tämä sattui esimerkiksi yhdelle vaihtarikaverilleni. Lisäksi on hyvä olla tietoinen, että UCL:ssä puolet kursseista täytyy suorittaa siinä tiedekunnassa, johon on alun perin hakeutunut opiskelijaksi. Itse tein kolme kurssia kotitiedekunnassani ja yhden toisesta tiedekunnasta.

Muuttoon liittyvää byrokratiaa ei juuri ollut, tein vain muuttoilmoituksen Suomen Digi- ja väestövirastolle. Koska en tarvinnut viisumia ja oleskelin maassa niin vähän aikaa, ei minun tarvinnut ilmoittautua poliisille tai kaupungin asukkaaksi. En ollut myöskään oikeutettu kirjautumaan julkisen puolen terveydenhuoltopalveluihin (National Health Service). Hyvä matkavakuutus on siis ensiarvoisen tärkeä. Myös näistä asioista UCL:ltä tuli runsaasti tietoa jo ennen vaihtoon lähtemistä.

Opiskelu ja opetus

Opiskelin vaihdossa School of Slavonic and East European Studies – nimisessä tiedekunnassa kansainvälistä politiikkaa alueellisesta näkökulmasta. Korona-aikana opinnot oli organisoitu niin sanotulla hybridimallilla, mikä tarkoitti, että osa opinnoista oli järjestetty etänä ja osa lähiopetuksessa. Luennot olivat joko live-luentoja Zoomissa tai sitten ne oli ennakkoon nauhoitettu. Meillä oli Zoomissa myös niin sanottuja Q&A – tapaamisia, jonne kurssin opettaja tuli keskustelemaan opiskelijoiden kanssa kulloisenkin luennon aiheesta ja vastailemaan opiskelijoiden kysymyksiin. Tämän lisäksi meillä oli kampuksella pienryhmätapaamisia tai seminaareja. Jokaiselle seminaarille annettiin luettavaksi materiaali, kuten artikkeleita luennon aiheeseen liittyen. Yleensä saattoi olla myös kysymyksiä, joihin piti ennakkoon valmistautua. Seminaareissa oli tarkoitus keskustella ja debatoida luentojen aiheista, toisinaan saattoi olla myös esimerkiksi esitelmiä ja muuta sen sellaista.

Kandivaiheen opiskelu UCL:ssä oli mielestäni intensiivisempää ja vaativampaa, kuin opinnot HY:ssä, toki tämä riippuu myös kurssista. Itselläni arkipäivät kuluivat kyllä hyvin siihen, että osallistuin luennoille ja valmistauduin seminaareihin, sillä viikoittaista luettavaa oli ihan kiitettävä määrä. Muutenkin UCL:ssä opiskelijoita vaaditaan aidosti osallistumaan. Seminaareihin ei voinut osallistua valmistautumatta, sillä opettajat pitivät kyllä huolen siitä, että kukaan ei istunut tuppisuuna. Pelkät luennot toki toimivat hyvin samankaltaisesti, kuin Suomessa, eli opettaja luennoi aiheesta, mutta interaktiivisuutta opetuksessa oli lisätty muilla tavoin, kuten juuri näillä seminaareilla. Itse pidin tästä kovasti. Muutenkin kurssien aiheet olivat paljon käytännönläheisempiä, kuin HY:llä oman opintosuuntani varsin teoriapainotteiset opinnot.

Tenttejä minulla ei ollut ollenkaan, vaan jokaiselle kurssille täytyi tehdä lopputyö, essee, josta kurssin arvosana määräytyi käytännössä suoraan. Opettajat kannustivat siihen, että valitsemastaan kurssityön aiheesta ja mahdollisesti askarruttavista kysymyksistä jokainen olisi käynyt keskustelemassa henkilökohtaisesti opettajan kanssa. Myös palautetta UCL:ssä sai paljon enemmän, kuin HY:llä.

Arvosteluasteikko on UCL:ssä ja ilmeisesti Iso-Britanniassa yleensäkin 0-100 %. Minun oli suomalaisena hieman vaikea ymmärtää tätä arvosteluasteikkoa ja ei sitä minulle koskaan selitettykään. Kanssaopiskelijat vain naureskelivat eräällä kurssilla, että jos kandivaiheessa jostain työstä saisi 80 %, voisi sen melkein jo lähettää johonkin tieteelliseen julkaisuun. Käsittääkseni siis ”normaali, hyvä” arvosana pyörii siinä jossain 60 % hujakoilla. Päätin kuitenkin olla ottamatta arvosanoista sen suurempaa stressiä, sillä vaihto-opintoni kirjataan tutkintooni vain välillä hyväksytty/hylätty.

Asuminen

Ensinnäkin on mainittava se tosiasia, että Lontoossa asuminen on melko kallista. Mahdollisuuksia asunnon hankkimiseen on niin yksityisellä puolella kuin UCL:n omia opiskelija-asunnoissakin. Itse päätin hakea huonetta UCL:n asuntolasta, sillä aiemmin UCL:ssä vaihdossa olleen kaverini mukaan ihmisiin tutustuminen oli helpointa tätä kautta. Lisäksi se tuntui kaikista käytännöllisimmältä ratkaisulta. Asunnon hakeminen oli suhteellisen helppoa, se tehtiin UCL:n asuntopalvelujen sähköisessä portaalissa. Muutenkin kaikki asumiseen liittyvän byrokratian, kuten sisään- ja uloskirjautuminen, hoitaminen oli mutkatonta. Mikäli päätyy hakemaan asuntoa yksityiseltä puolelta, kannattaa esimerkiksi etsiä erilaisista Facebook-ryhmistä. Myös UCL:llä on lista luotettavista vuokranantajatahoista.

Asuin itse isossa asuntolassa, reilun kahdentoista hengen solussa lähellä Camden Townia. Solussa olivat yhteiset suihkut, vessat ja iso keittiö. Huoneet olivat valmiiksi kalustettuja, noin 17:sta neliön kokoisia. Asuntolassa miltei kaikki olivat kansainvälisiä maisteriopiskelijoita ja soluissa pojat ja tytöt asuivat sekaisin. Omat kämppikseni olivat aivan ihania tyyppejä ja yhteiselomme sujui hyvin mutkattomasti. Järjestimme aika ajoin esimerkiksi yhteisiä illallisia. Vessaan tai suihkuun pääsyäkään ei tarvinnut koskaan odottaa.

Olen erittäin tyytyväinen päätökseeni hakeutua UCL:n asuntolaan. Yleisesti Iso-Britanniassa on kulttuuri, että kavereita hankitaan ennemminkin sen perusteella, missä asutaan, eikä sen perusteella, missä opiskellaan. Varsin erilaista siis Suomeen verrattuna. Tämän vuoksi kaveriporukat UCL:ssä ovat todella poikkitieteellisiä ja ihmisiä tulee ympäri maailmaa. Asuntolassa olikin todella helppo tavata muita opiskelijoita ja tutustuinkin aivan huikeisiin tyyppeihin. Oikeastaan kaikki lähimmäiset kaverini, joiden kanssa vietin aikaa vapaalla, tulivat omasta asuntolastani ja solustani.

Lontoossa, kuten Iso-Britanniassa yleisestikin, opiskelija-asunnot voivat olla paljon huonommassa kunnossa, kuin Suomessa. Oma huoneeni ja asuntolani eivät olleet mitään kummoisia, mutta silti siellä pystyi elämään täysin normaalisti. Ainut ikävä seikka oli se, että marraskuun kylmenevinä päivinä huoneessani ja asuntolassamme oli aika ajoin inhottavan kylmä, vaikka lämmitys toimi. Ihmetystä herätti esimerkiksi jokaisessa ikkunassa ollut tuuletusaukko, jota ei yksinkertaisesti saanut suljettua. Tilkitsin omani pyyhkeellä. Villasukista ja muista lämpimistä vaatteista siis ei taatusti ole haittaa. Lisäksi asuntolassani kaikki käyttivät sisätiloissa sisäkenkiä, joten suosittelisinkin varaamaan myös sellaiset matkalaukkuun.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Kannattaa varautua siihen, että kavereiden hankkimisen ja verkostoitumisen suhteen täytyy olla itse hyvin aktiivinen. Tiedekuntani ei esimerkiksi järjestänyt minkäänlaista tapaamista omille vaihto-opiskelijoilleen, ja muutamaa lukuun ottamatta en ikinä päässyt tapaamaan oman tiedekuntani vaihtareita. Tiedekuntani ainejärjestö järjesti lähinnä opintoihin ja työelämään liittyviä tapahtumia orientaatioviikon yhteistapahtumia lukuun ottamatta. Kavereiden hankkiminen omien opintojen kautta tuntuikin melkoisen vaikealta. Kuten aiemmin todettu, helpointa minulle olikin tutustua ihmisiin omassa asuntolassani.

UCL:ssä on myös erilaisia societyjä, eli järjestöjä ja harrastustoimintaa aina kuplateestä nyrkkeilyyn ja ammatilliseen profiloitumiseen. Kannustan ehdottomasti lähtemään mukaan societyjen toimintaan omien kiinnostuksenkohteiden mukaan. Societyihin osallistuminen antaa myös hyvän mahdollisuuden tutustua samanhenkisiin ihmisiin. Jos esimerkiksi pitää liikunnasta, on tämä huomattavasti edullisempi tapa harrastaa, kuin yliopiston ulkopuolella.

Lontoo on mahtavan monipuolinen kaupunki, jossa tekemistä ja näkemistä riittää taatusti. Ihmisten rentous ja avuliaisuus viehättävät. Asiat myös yleisesti hoituvat samalla intensiteetillä, kuin Suomessa. Hintataso on lähellä Suomea, paikoittain on hieman kalliimpaakin. Monet merkittävät nähtävyydet ja museot ovat kuitenkin ilmaisia, mistä pidin kovasti. Myös julkinen liikenne pelaa mainiosti, tosin hinnat olivat minulle melkoinen yllätys. Osalla kavereistani oli julkisen liikenteen Oyster-kortti, mutta ainakin minulle sanottiin, että ellei julkista liikennettä käytä päivittäin useamman matkan verran, ei korttia kannata hankkia. Maksoin siis jokaisesta matkasta erikseen. Turvallisuustilanne Lontoossa on yleisesti ottaen hyvä, mutta toki moisessa suurkaupungissa kannattaa aina olla varuillaan. En esimerkiksi suosittelisi liikkumaan yöllä yksin. Esimerkiksi Camdenissa, jossa asuin, useammalta asuntolassani asuneelta opiskelijalta ryöstettiin puhelin kädestä. Itse palasin myöhällä aina jonkun kaverini kanssa takaisin asuntolaamme.

Posted on

Vaihtokertomus, SciencesPo Pariisin kampus, Ranska, syksy 2021

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Haku SciencesPo:n Pariisin kampukselle oli kaksiosainen. Tarvittava informaatio löytyi hyvin Opiskelijan ohjeista netistä. Myös vaihtoon hakevien infotilaisuuksista sai paljon apua, kun pääsi kysymään käytännön järjestelyistä opiskelijoilta. Kun kotiyliopisto oli hyväksynyt vaihtohakemuksen piti SciencesPo:lle lähettää oma hakemuksensa CV:neen päivineen, jonka jälkeen he tekivät omat valintansa hakijoista.

Valinnan jälkeen uudelle yliopistolle sai tunnukset, jotka tuli aktivoida sähköpostin kautta. Tätä tietä sai kaikki tarvittavat tiedot prosessin etenemisestä ja pysyi kartalla siitä, mitä piti tehdä ja milloin. SciencesPo:hon ei tarvinnut valita varsinaisesti erillistä suuntautumista kurssien suhteen. Riitti, kun osasi perustella tarpeeksi hyvin kurssien hyödyllisyyden omalta kannaltaan esim. valmistumisen tai tulevien uratavoitteiden pohjalta.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Suurin osa tarvittavista tiedoista täytettiin netissä jo etukäteen sähköpostitse lähetettyjen tietojen mukaisesti. Perinteisesti digitaalisuudessa kenties pohjoismaita jälkijunassa seuraava Ranska oli poikkeusolojen myötä uudistanut myös yliopistojen digitaalista infraan ja tietojen päivittäminen vaihtoyliopistoon sujui hyvin. Paikan päällä konkreettisen opiskelijakortin, joka on kaikille standardi mm. opiskelija-alennuksia hakiessa, hakeminen vaati pari yritystä, mutta tietojen uudelleen tarkastus netissä riitti sen saamiseen.

Itse kursseille ilmoittautuminen tapahtui syksyllä lähtiessä jo hyvissä ajoin kesällä, ja päivämäärä oli syytä laittaa muistiin, sillä muiden opiskelijoiden kanssa keskustellessa tuli ilmi, että kursseille ilmoittautuminen käy ’’nopeat syövät hitaat’’-periaatteen mukaisesti. Monet kurssit Pariisin kampuksella täyttyivätkin nopeasti, ja oli hyvä varautua ottamaan suuri lista kursseja varmuuden vuoksi, kun kaikki ensimmäiset toiveet eivät täyttyneet.

Kurssitarjonta annettiin hyvissä ajoin, mutta jotkin kursseista eivät ikinä toteutuneet, joten Mobility Online-palveluun täytetty alustava suunnitelma sai elää jonkin verran. Tarjolla oli myös hieman myöhemmin saman ilmoittautumiskaavan mukaisesti erilaisia harrastus- ja vapaa-ajan kursseja mm. kulttuurin, taiteen ja urheilun tiimoilta, joihin on syytä niiden kattavuuden takia paneutua.

Ilmoittautua sai myös jonkinlaiseen erilliseen tutustumistilaisuuteen, jossa uusia opiskelijoita olisi saanut tavata erilaisen kattavan järjestetyn ohjelman kautta, mutta itse päätin jättäytyä tästä pois sen maksullisuuden (muistaakseni jopa 250 euroa) takia. Yliopistolla on runsaasti muuta maksutonta orientaatiotoimintaa ennen opetusta ja sen aikana, joten huolta ei todellakaan kannata kantaa siitä, että jäisi vaille seuraa.

Vaikka Ranskasta puhuttaessa usein maasta jää kuva jonkinlaisena monimutkaisen byrokratian mörkönä, oli maalle tulo papereilla omasta mielestäni helppoa. Molempien Suomen ja Ranskan ollessa EU-maita rekisteröinnit yms. sujuivat ilman hankaluuksia. Liittymän tai pankkitilin avaaminen on yhtälailla EU-kansalaisille suhteellisen helppoa, joskin on syytä varautua pitkään jonotteluun ja mahdolliseen kielimuuriin, mikäli ei itse taida Ranskan kieltä.

Asuminen

Löysin vuokra-asunnon somen kautta ryhmästä, joka oli suunnattu Pariisissa asuville suomalaisille hyvin nopeasti. Asuntoa hakiessa on syytä ottaa huomioon se, että monet vuokranantajat saattavat vaatia erilaisia takauksia, joihin saattaa tarvita ranskalaisen pankkitilin. Vuokrataso on Pariisissa hieman korkeampi kuin Helsingissä, mutta esimerkiksi yliopiston kautta sähköpostitse lähetettiin vaihtoehtoja erilaisista opiskelija-asuntoloista, joiden hintataso oli hieman alempi.

Mahdollisuutena oli myös etsiä tulevista ja nykyisistä SciencesPo:n opiskelijoista kämppisseuraa opiskelijoiden itse ylläpitämien ryhmien ja lomakkeiden kautta. Tämä voi olla mainio, ainutlaatuinen mahdollisuus säästää vuokrassa ja samalla päästä käsiksi valtavan kaupungin aitiopaikkoihin paikallisen kämppiksen kanssa.

Pariisi jakautuu arrondisementteihin, eli erilaisiin vyöhykkeisiin, ja mikäli haluaa tietynlaisia piirteitä juuri omalta asuinympäristöltään, on netissä runsaasti materiaalia, jonka kautta ottaa selvää eri alueiden ominaisuuksista. Metro on sujuva tapa liikkua suuressa kaupungissa, joten hieman kauempana keskustasta asuminen ei välttämättä muodostu ongelmaksi.

Vuokran lisäksi on syytä ottaa huomioon ylimääräiset kustannukset, joita vuokran päälle voi muodostua. Pariisissa käytetään monesti kaasua lämpimän veden ja kokkaamisen tukena, jonka lisäksi sähkö on poikkeuksellisen kallista Suomeen verrattuna. Etenkin talvella vaihdossa ollessa voi olla syytä kysellä vuokranantajalta lämmitysmahdollisuuksista, mikäli käytössä on sähköpatterit.

Opiskelu ja opetus

Kurssit jakaantuvat pääosin seminaarikursseihin ja luentokursseihin. Lisänä on myös erilaisia soveltavia vaihtoehtoja, kuten workshop-kursseja. Kurssien metodeihin on syytä paneutua ennen niille ilmoittautumista, sillä seminaarikurssit eroavat suuresti muista. Seminaareilla opetus nojasi useasti presentaatioiden ja keskustelujen varaan ja näin ollen perinteisiä tenttejä ei näillä monesti ollut. SciencesPo:n kansainvälinen status mahdollistaa kurssien lukemisen niin ranskaksi, kuin englanniksi.

SciencesPo:lla on yliopistona ainutlaatuinen maine. Se kantaa, tai pyrkii kantamaan, yhä jonkinlaisen eliittiyliopiston statusta. Sen infrastruktuurissa on yhä havaittavissa tietynlaisia rakenteita, jotka suomalaisen yhteiskunta-alan opiskelusta puuttuvat tyystiin ja sen opiskelijoiden habituksessa voi olla suomalaisittain ilmaistuna tietynlainen ’’pöhinä’’, joka voi näkökulmasta riippuen olla joko rohkaiseva tai luotaantyöntävä piirre.

Eliittiyliopiston maineeseen ei kuitenkaan kannata suhtautua liian vakavasti. Vaikka yliopiston alumneissa ovatkin kaikki istuvat ja istuneet presidentit, sekä monia muita isokenkäisiä ranskalaisia osaajia, pärjää kursseilla kuka tahansa, joka on kurssin aiheesta tarpeeksi kiinnostunut. Arvostettu maine on omasta, ja monesta muusta ranskalaisesta näkökulmasta, sekä ansaittu, että osin tekaistu.

Professoreina on usein kansainvälisiä ammattilaisia, joiden kanssa pääsee syventämään tietämystään hyvin tiiviissä vuorovaikutuksessa kurssien mittaan. Omakohtaisesti koin sen, kuinka EU-päätöksentekoa, diplomatiaa sekä kansainvälisiä suhteita pääsi pohtimaan aivan uudenlaisessa valossa niin, että teemat tuntuivat olevan hyvin läsnä professorien puheissa.

Muuta aktiviteettia yliopistolla on runsaasti. Opiskelijat ovat hyvin aktiivisia järjestäessään toimintaa kampuksella ja sen ympärillä. Mukaan voi lähteä urheilujärjestön toimintaan, jossa on edustettuna kaikki suosituimmat lajit rugbystä perinteiseen jalkapalloon. Myös ei-urheilullista toimintaa löytyy. Yliopistolla voi liittyä vaikka Batuka-rumpuyhtyeeseen tai käydä viininmaistajaisissa kampuksella opiskelijoiden ylläpitämän viinikerhon kautta.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähtijöille

Pariisi on todella monimuotoinen kaupunki. Se on vilinää ja elämää täynnä ja syksystä 2021 niin opetus, kuin muukin yhteiskunta on ollut enemmän tai vähemmän normaalissa tilasta koronasta huolimatta. Sen sisässä voi uppoutua suurkaupungin vilskeeseen ja tehdä vaihdostaan oman näköisensä.

Historian ja/tai taiteen ystävä ei kyllästy ikinä Pariisissa, sillä tarjolla on niin paljon museoita, ettei niihin kaikkiin meinaa ehtiä paneutua muun elämän ohessa. Ympärille on kietoutuneena suurvallan tarina ja uteliaalle mielelle kaupunki voi olla päivittäisen inspiraation lähde. Ranskassa on opiskelijan helppo ja halpa matkustella ympäriinsä esim. junalla, joten inspiraatiota voi hakea myös maaseudulta.

Itse koin juuri Etelä-Ranskassa matkustelun eniten avartavaksi, sillä Pariisi on vain pieni ja varsin omanlaisensa katsaus Ranskaan. Etelään voi karata lomien tai viikonloppujen aikana ja kiivetä Alpeille, hörpätä pastissia Marseillen auringossa tai perinteistä bordeauxlaista punaviinisekoitusta antiikinaikaisilla viinintuottaja-alueilla. Ranska antaa ainutlaatuiset puitteet nautiskeluun, joskin kasvisruokavaliosta nautiskeleville voi vegevaihtoehtojen poissaolo valtakunnallisesti tulla ikävänä yllätyksenä.

Kieltä ei tarvitse Pariisissa osata, mutta se luo ehdottomasti substanssia omiin kokemuksiin ja on väylä ranskalaiseen mentaliteettiin ja ranskalaisiin sydämiin. Täten ehdottomasti rohkaisen Pariisista tai Ranskasta kiinnostuneita oppimaan myös kieltä.

Kuva viinilasien kera: Opiskelijoiden In Vino Veritas-viinikerhon Chateau Gazinin maistajaisissa kampuksella lokakuussa. Tarjolla oli vanhoja bordeauxlaisia punaviinejä ja esittely tuottaja-alueen ’’terrainista’’.

Kuva merestä ja kalliosta: Matkustelu on Ranskassa helppoa opiskelijalle. Kuvassa tammikuinen Les Calanques Marseillen rannikolla, jossa tarkeni jo nautiskella pastissia merestä käsin.
Kuva: Augustine Carlioze

Kuva kampuksesta: SciencesPo avasi uuden, pramean, kampuksen tammikuussa 2022. Kuvassa opiskelijat kuuntelevat tervetuliasipäivänä Batuka-orkesterin konserttia sisäpihalla.

Posted on

Vaihtokertomus, Université de Genève, Sveitsi, syksy 2021

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Vietin Genevessä syyslukukauden tehden oikeustieteen maisteriopintoja, jotka sisällytin osaksi tutkintoani. Valitsin sveitsiläisen vaihtokohteen, koska tiesin yliopisto-opetuksen olevan siellä laadukasta. Lisäksi kaupungin erinomainen sijainti ja kansainvälinen ilmapiiri painoivat vaakakupissa.

Ennen lähtöä

Yliopiston hakuaika päättyi helmikuun puolivälissä ja noin viisi viikkoa myöhemmin Geneven suunnalta tuli ohjeistus online-rekisteröitymiseen (johon aikaa oli toukokuun alkuun asti). Samalla sain myös ohjeet liittyen muihin toimenpiteisiin, kuten opintosuunnitelman täyttämiseen ja CTL-opintokokonaisuutta koskevan hakemuksen tekoon. Niin sanottu welcome package kaikkine infomateriaaleineen ilmestyi sähköpostiin elokuun puolivälin jälkeen. Kaikkinensa lähtöä edeltävä byrokratia sujui melko mutkattomasti, sillä ohjeet olivat hyvät.

Sveitsi, ja etenkin Geneve, ovat tunnettuja kroonisen heikosta asuntotilanteestaan eli vuokrakämppää hakiessa pätee parhaiten sääntö ”mitä aikaisemmin, sen parempi”. Aloin itse etsiä asuntoa vasta heinäkuun tienoilla eikä hakemukseni yliopiston tarjoamaan asuntoon koskaan realisoitunut, joten jouduin etsimään huonetta muualta. Geneven keskusta-alueella ja sen tuntumassa on monia foyeriksi kutsuttuja asuntoloita opiskelijoille, joten niihin voi myös toimittaa hakemuksia. Facebookin erilaisia vuokrausryhmiä ja glocals-sivustoa voi myös seurata, mutta tuolloin huijausriski on pidettävä mielessä. Oma majoitukseni löytyi lopulta Genevessä asuvien suomalaisten FB-ryhmän kautta ja osoittautui erinomaiseksi.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Sveitsi ei ole EU-maa, mikä heijastuu byrokratian määrään vaihdon alussa ja sen aikana. Yliopiston aloitustilaisuudessa sai onneksi hyvät ohjeet vaadittaviin toimenpiteisiin, joten täysin omatoimisesti ei asioita pitänyt selvitellä. Kantonin väestövirastolle oli postitettava oleskelulupahakemus kahden viikon sisällä saapumisesta, sairausvakuutuksen kattavuus oli selvitettävä ja toimitettava sitä koskevat dokumentit toiselle viranomaiselle (Sveitsissä sairausvakuutus on lakisääteinen ja lisäkuluja aiheutuu, mikäli asiaa ei hoida) ja pankkitili avattava, jotta yliopisto pystyi aikanaan maksamaan study grantin.

Oleskelulupahakemuksen käsittely kesti aika kauan ja siihen sisältyi myös sormenjäljen antaminen paikan päällä. Lupaa koskeva kortti kolahti postiluukkuun vasta muutamaa viikkoa ennen kotiinpaluuta. Ylipäätään moni asia oli hoidettava perinteisen postin välityksellä, joten asiakirjojen printtaus ja skannaus tulivat tutuksi oleskelun aikana. Muutamia värikopioita omasta passista kannattanee ottaa varuiksi mukaan.

Puhelinliittymän avaaminen on myös tarpeellista, sillä suomalaisten operaattoreiden hinnat Sveitsissä ovat korkeat. Moni käytti prepaidia, mutta myös kohtuuhintaisia perusliittymiä rajattomalla netillä löytyi. Sveitsiläisen puhelinnumeron avulla pystyi ostamaan mm. paikallisliikenteen mobiililippuja, joskin kuukausikortin hankkimista kannattaa myös harkita.

Koronaan liittyen rokotepassia vaadittiin useissa julkisissa tiloissa ja kulkuvälineissä sekä esimerkiksi ravintoloissa ja baareissa. Yliopistolla tehtiin tarkastuksia luentosalien ja kirjaston ovilla. Jos ei rokotuksia ollut, piti luonnollisesti olla tuore negatiivinen testitulos. Sveitsillä ja naapurimailla on kaikilla omat maahantulovaatimuksensa, joita kannattaa seurailla.

Asuminen

Kuten todettua, oma asumiseni hoitui lopulta suomalaisen pariskunnan avituksella. Asuin Geneven länsipuolella radan varren kehyskunnassa, ja kotiovelta yliopistolle meni julkisilla noin 45 minuuttia, mihin totuin nopeasti. Alue oli hyvin rauhallinen ja naapuruston ilmapiiri tuttavallinen. Sainkin vaihtareiden ohella myös useita paikallisia kavereita, joiden ikä vaihteli parikymppisestä keski-ikäiseen. Pandemiaa ajatellen väljempi asumismuoto hyvien lenkki- ja pyöräilyreittien varrella oli kaiken kaikkiaan hyvä vaihtoehto. Kaupungin julkiset yhteydet toimivat mallikkaasti ja olivat hinnoiltaan Suomen tasoa, joten niitä tuli käytettyä runsaasti. Myös pyörällä pääsi paikasta toiseen kätevästi, vaikkakaan mäet eivät Sveitsistä loppuneet kesken.

Suurin osa kavereistani asui erilaisissa asuntoloissa keskusta-alueella ja he tuntuivat viihtyvän niissä varsin hyvin. Osa soluista oli aika isoja, joten yhteisten tilojen jakajiin heidän täytyi syksyn aikana tottua. Toisaalta näistä kimppa-asujista oli toisillensa paljon seuraa vapaa-ajalla. Asuntoloiden vuokrataso on myös paljon maltillisempi kuin yksityisillä markkinoilla, joilla yksiöstä voi joutua maksamaan toista tuhatta frangia.

Opiskelu ja opetus

Suoritin syksyn aikana yhteensä kuusi kurssia (35 op); viisi oikeustieteen kokonaisuuteen kuuluvaa ja yhden ranskan kielen kurssin (Genevessä selkeä valtakieli on ranska). Aineopintojen osalta valikoima oli kattava ja sisälsi niin englannin kuin ranskan kielellä opetettavia kursseja. Vaikka opintosuunnitelma oli tehty etukäteen, oli sitä mahdollista muokata ensimmäisten viikkojen aikana. Ainakin Université de Genèvessä homma toimi siten, että alussa sai osallistua kaikille haluamilleen luennoille ja tehdä lopulliset valinnat vasta sen jälkeen, kun oli konkreettisesti nähnyt, millaista opetus ja sisällöt olivat. Myös tietyille Graduate Instituten kursseille oli mahdollista ilmoittautua.

Kurssit kestivät koko syyslukukauden ja jokaisesta järjestettiin yksi tuplaluento (2 x 45 min) viikossa. Lisäksi ranskan kielen opetusta oli kaksi tuplaluentoa per viikko. Ennakkomateriaaleja oli melko runsaasti, mutta niitä lukemalla pysyi selvästi paremmin mukana opetuksessa. Luennoitsijat myös olettivat, että opiskelijat olivat perehtyneet aiheisiin etukäteen, joten vaatimustaso oli sen mukainen. Kun töitä teki tasaisesti koko syksyn ajan, jäivät asiat varsin hyvin muistiin. Kaikki luennot myös tallennettiin, joten niitä oli mahdollista katsoa uudelleen ennen erikseen järjestettyjä tenttiviikkoja.

Osa tenteistä oli suullisia (n. 15-20 min) ja osa kirjallisia. Suulliset tentit järjestettiin koronan vuoksi etäyhteyksin siten, että opiskelijan lisäksi läsnä olivat professori ja hänen assistenttinsa. Kirjalliset tentit pidettiin luentosaleissa ja mukana sai olla vaihtelevasti eri apumateriaaleja. Kirjallisten tenttien kesto oli 1-2 tuntia ja kysymystyyli vaihteli monivalinnoista lyhyisiin esseisiin. Kokonaisuudessaan opinnoista jäi hyvä jälkimaku; vaivannäköä vaadittiin, mutta se myös kannatti.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Sveitsi on profiloitunut kalliina maana ja sitä se onkin, jos katsoo esimerkiksi yksityisten asuntomarkkinoiden tai ravintola-annosten hintoja. Muilta osin erot Suomeen eivät ole kovinkaan merkittävät. Ruokakaupassa voi käydä niin sanotusti opiskelijabudjetilla ja vaikka valuutta on eri, toimii suomalainen kortti (ja lähimaksu) lähes kaikkialla.

Lisäksi maan sijainti on erinomainen, mikäli reissaaminen kiinnostaa. Genevestä pääsee Pariisiin junalla reilussa kolmessa tunnissa, Ranskan puoleiset Alpit ovat puolentoista tunnin bussimatkan päässä ja myös Välimeren rannat ovat saavutettavissa. Lentoja eri suuntiin on tarjolla edullisesti. Sveitsin sisällä reissatessa voi hypätä pyörän selkään, vuokrata porukalla auton tai hankkia esimerkiksi demi-tariff -kausilipun, jolla junamatkat taittuvat puoleen hintaan. ESN-verkoston ja yliopiston järjestöjen organisoimia matkoja eri puolille Sveitsiä kannattaa myös seurailla, koska ne ovat normaaliin verrattuna yleensä hyvin edullisia. Erilaisiin vaihtareiden ja expatien FB- ja Whatsapp-ryhmiin liittymällä voi päästä myös harrastamaan haluamaansa lajia, oli se sitten lenkkeily, vaeltaminen, jalkapallo, pyöräily, hiihto tai joku muu.

Opiskelijaelämän osalta muutoinkin oma aktiivisuus palkitaan. Tapahtumiin kannattaa alussa osallistua, jotta muut vaihtarit tulevat tutuiksi. Myöhemmin näiden tyyppien kanssa voi sitten järkätä kaikenlaista epävirallista hauskaa, kuten illanviettoja ja päiväreissuja.

Etualalla Geneven nähtävyys suihkulähde Jet d’Eau. Takana suuri vuori Mont Salève, jonne kannattaa kavuta katselemaan maisemia.

Posted on

Vaihtokertomus, Leiden University, syksy 2021

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Näin jälkikäteen voin aika turvallisesti väittää, että vaihtokohteen valitseminen ja Learning Agreementin (kurssisuunnitelma) aikaansaaminen on vaihto-opiskelun raskain osuus. Valitsin lopulta Leidenin yliopiston pitkän perehtymisen jälkeen. Yliopisto oli kehuttu, kurssitarjonta vastasi omia kiinnostuksen kohteitani ja maassa yleisesti puhutaan hyvää englantia. Kun nimeämiseni kohdeyliopistoon oli vahvistunut, lähetin vaadittavat liitteet yliopistolle ja aloin suunnitella lähtöäni. Sain vahvistuksen opiskelupaikasta Leidenin yliopistossa noin kaksi kuukautta ennen lähtöä.

Vaihtovalmistelujen tekeminen pandemian aikana ei ollut stressitöntä. Molempien yliopistojen nettisivut olivat hyödyllinen kanava saada tietoa siitä, mitä ennen lähtöä on otettava huomioon. Kokosin niiden perusteella tehtävälistan aikamääreineen, joka tuntui pitenevän enemmän kuin lyhenevän lukukauden lähestyessä. Jotenkin siitäkin selvittiin.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Minun oli rekisteröidyttävä Leideniin kunnantalolla, johon varasin ajan jo ennen maahan saapumistani. Rekisteröitymiseen tarvitsin allekirjoitetun vuokrasopimuksen, passin sekä syntymätodistuksen Apostille-todistuksella. Sain henkilökohtaisen BSN-numerosarjan, jota käytetään tunnistautumisessa ja asioidessa maan viranomaisten kanssa. Aika moni avasi hollantilaisen pankkitilin, sillä muut kortit toimivat heikosti esimerkiksi ruokakaupoissa. Itse pärjäsin käteisellä. Yliopistolta oli tilattava kuvallinen opiskelijakortti (LU-card), jolla pääsi sisään yliopiston tiloihin, muun muassa maineikkaaseen kasvitieteelliseen puutarhaan.

Asuminen

Suurin järjestely oli asunnon hankkiminen ja samalla Helsingin asuntoni jälleen vuokraaminen. Yliopiston kautta oli mahdollista hakea asuntoa vaihto-opiskeluiden ajaksi. Reilu kuukausi ennen lähtöä yliopisto tarjosi minulle vuokrayksiötä. Vuokrataso oli suunnilleen Helsinkiä vastaava. Rakennus oli entisöity vanha sairaala, jossa asui pääsääntöisesti vaihto-opiskelijoita. Sijainti oli erinomainen ja lyhyen kävelymatkan päässä oikeustieteellisestä tiedekunnasta. Asuntoon kuului välttämättömät huonekalut ja astiat, joiden lisäksi ostin oman kahvinkeittimen. Rakennuksessa oli pesutupa, joka toimi lähes moitteettomasti. Asukkailla oli yhteinen Whatsapp-ryhmä, jota kautta pystyi lainaamaan tarvitsemaansa. Asuntolassa oli aina elämää, minkä minä koin pelkästään positiivisena asiana. Herkkä nukkuja olisi saattanut tarvita korvatulpat.

Opiskelu ja opetus

Leidenin yliopisto on maan vanhin, perustettu vuonna 1575. Kaupunki sijaitsee lyhyen junamatkan päässä Haagista. Pieni koko ja opiskelijaystävällisyys saivat sen itsessään tuntumaan yliopistokampukselta. Luennot jakautuivat tasaisesti koko viikolle ja niihin valmistauduttiin tutustumalla ennalta määrättyyn kirjallisuuteen aiheesta, jota käsiteltiin sitten tarkemmin. Lähtökohtaisesti osallistuminen oli pakollista ja läsnäoloa valvottiin luennoilla kiertävillä listoilla. Isojen luentosalien sijaan opetuksessa suosittiin luokkahuoneita. Interaktiivisuus ja opiskelijoiden osallistaminen tulivat aluksi järkytyksenä, kun olin tottunut istumaan hiljaa Porthania I -salin takarivissä. Kaikkien odotusten vastaisesti tähänkin kuitenkin tottui.

Opinnoissa kannustettiin itsenäiseen ja kriittiseen ajatteluun. Opiskelijat yleisesti olivat hyvin motivoituneita, mutta en törmännyt esimerkiksi myrkylliseen kilpailuun. Kurssikirjoja oli saatavilla kirjastossa vähän, minkä vuoksi jouduin myös ostamaan muutaman kirjan. Osaamista arvioitiin tenteissä ja palautettavilla esseetehtävillä. Tentistä riippuen mukana sai olla ainakin sanakirja ja joissain tenteissä myös kurssimateriaaleja. Osa uusinnoista järjestettiin suullisina kuulusteluina. Alankomaissa suoritukset arvostellaan asteikolla 1–10 ja vaatimustaso on yleisesti korkealla, ei kuitenkaan mahdoton. Pitkälle pärjäsi sillä, että seurasi opetusta luennoilla ja keskittyi aihealueen pääkohtiin jättäen tieteelliset lillukanvarret vähemmälle huomiolle. Opiskelin paljon tiedekunnan kirjastossa, joka oli erittäin rauhallinen. Kirjastoon sisälle pääsi ainoastaan yliopiston opiskelijakortilla. Valitettavaa oli, ettei kirjastoon sisälle saanut tuoda mitään evästä, eikä kahvia. Yliopistolla oli lisäksi tarjolla lounasta kohtuulliseen hintaan. Tarjolla oli salaattien ja voileipien lisäksi myös lämmintä ruokaa.

Opintoja tasapainotti monipuolinen vapaa-aika. Suomen kaltaista ainejärjestötoimintaa ainakaan vaihto-opiskelijoille ei ollut, mutta viikonloput täyttyivät muusta ohjelmasta. Löysin oman kaveriporukkani orientaatioviikolla, jonka kanssa käytin suuren osan vapaa-ajastani. Kävimme ulkona, katsoimme formuloita (iso juttu Alankomaissa) ja laitoimme ruokaa. Yliopistolla oli myös tarjolla Unisportia vastaava kuntosali, johon pystyi ostamaan jäsenyyden kohtuuhintaan. Myös opiskelun kannalta järkevää tekemistä, kuten vierailu kansainvälisessä rikostuomioistuimessa mahtui mukaan. Matkat junalla muualle Eurooppaan, kuten Belgiaan ja Saksaan olivat vaihto-opiskelijoiden keskuudessa suosittuja.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Leidenissä niin kuin myös muualla Alankomaissa opiskelijoille soveltuvia asuntoja on hyvin rajallisesti. Niille, joilla tämä lysti on vielä edessä, suosittelen hakemaan asuntoa niin aikaisin kuin mahdollista, jo ennen kuin lopullinen vahvistus vaihtokohteesta on saapunut. Asuntoja on hakijoiden määrään suhteutettuna vähän, ja sijoitus jonossa määräytyy hakemuksen jättämishetken ja suoritetun käsittelymaksun perusteella. Kiität itseäsi myöhemmin.

Vaihdosta kannattaa tehdä itsensä näköinen. Lukukausi menee hirveän nopeasti, minkä vuoksi kokemukset ovat toisinaan lyhyiden yöunien arvoisia. Heittäydy, ota riskejä ja luota siihen, että asiat järjestyvät. Kyllä elämä kantaa!

 

          

Vasemmalla yliopiston päärakennus. Tiilirakennus seisoo valaistuna joen varrella.

Keskellä tenttitilaisuus kirkossa. Pöydät ja tuolit on aseteltu riveittäin pitkään kirkkosaliin.

Oikealla opiskeluyksiö. Huoneessa sänky, pöytä, hylly ja avokeittiö.

Asuntolan sisäpiha. Laajan nurmikentän keskellä seisoo suuri puu ja vieressä runsaasti pöytä- ja tuoliryhmiä.

 

Vasemmalla näkymä asunnon ikkunasta sisäpihalle.

Oikealla kuva Leidenista marraskuussa.

Jouluvalot Leidenissa.

Posted on

Vaihtokertomus, Eötvös Loránd University, syksy 2021

Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Ennen lähtöä hoidin yleiset asiat kuntoon, kuten matkavakuutuksen, lääkkeet ja paperit yliopistolle. Asunnon hoidin myös kuntoon ennen Budapestiin lähtöä. Yleisesti Unkariin muutto tuntui helpolta, eikä erityisemmin paperiasioiden hoitoa vaadittu, mistä olin erittäin kiitollinen muuton yhteydessä. Kun pääsin Budapestiin, halusin rauhassa tutustua kaupunkiin ja liikkumiseen. Totesin myös hyvin nopeasti, että vaikka kaupunki onkin erittäin suuri, on navigoiminen helppoa johtuen Tonavan keskeisestä sijainnista.

Opiskelijahintaisia matkalippuja saa metroasemien lippuautomaateista, kuukaudeksi kerrallaan (n. 10 e). Tämä kannattaa hoitaa alta mahdollisimman nopeasti, koska yksittäiset liput ovat erittäin kalliita verrattuna kuukausilipun hintaan (n. 2-2,5 euroa). Lipunoston yhteydessä pitää myös antaa opiskelijanumero, johon laitoin suomalaisen opiskelijakorttini tunnuksen. Tämä näytti kelpaavan tarkastajille. Lippuja tarkastetaan usein, joten oma lippu kannattaa pitää aina mukana.

Aluksi on orientaatioviikko, jolloin rekisteröityminen hoidetaan läsnä yliopistolla, toisin kuin suomessa se hoidetaan netin kautta. Tämä tosin vei vain n. 5 minuuttia. Kursseille voi ilmoittautua rekisteröitymisen jälkeen, joten rekisteröityminen kannattaa tehdä mahdollisimman aikaisin. Kursseille ilmoittautuminen tehdään Neptun-järjestelmässä ja tässä kannattaa olla nopea, sillä joissakin tiedekunnilla kurssit täyttyvät erittäin nopeasti.

Opiskelu

Itse koin aluksi hieman vaikeaksi saada apua yliopistolta ja professoreilta yleisiin ja kursseihin liittyviin asioihin. Tämä varmasti johtui siitä, että olin luultavasti ainoa Erasmus-vaihtari matemaattis-luonnontieteissä, joten isoa infotilaisuutta ei järjestetty. Mitä olen kavereiltani muista tiedekunnista kuullut, heillä kyllä järjestettiin infotilaisuudet ja esittelykierrokset yliopistolla. Opiskelun olen kokenut Suomeen verrattuna erittäin helpoksi. Tästä tosin nautin, sillä aikaa jäi paljon matkustamiseen ja ulkona käymiseen. Vaikka opetus ei ole yhtä vaativaa kuin Suomessa, koin silti oppivani paljon uusia asioita, josta olen kiitollinen. Minulla on kaikki kurssit pääasiallisesti läsnä, toki selittävä tekijä myös on se, että minulla on melkein pelkästään labrakursseja, joita ei tietenkään voi suorittaa etänä. Kavereillani oli vaihtelevasti etänä tai läsnä, mutta suurimmalla osalla oli silti läsnäolo-opetusta, mistä itse ainakin olen nauttinut pitkän etäopiskelu ajanjakson jälkeen.

Asuminen

Vaihtareista suurin osa asuu kimppakämpissä ja itse tykkäsin siitä paljon, koska pääsee tutustumaan ihmisiin ja onhan se toki halvempaakin. Muutenkin tuntuu, että asunnot Budapestissä ovat todella isoja, ja minun huone kimppakämpässä oli isompi kuin koko yksiöni Helsingissä. Huoneet kimppakämpissä on yleensä 300-400 e/kk ja tällä summalla löytää jo todella hienon asunnon keskustassa. Asumiseen suosittelen alueita 5,6 ja 7 sillä suurin osa tapahtumista ja klubeista on näillä alueilla. Suosittelen myös katsomaan ratikka 4/6 linjan ja hankkimaan asunnon siitä vierestä. Itse olen kokenut tämän todella käteväksi, koska tämä ratikka kulkee ympäri vuorokauden, kun taas metrot yleensä kulkevat vain puoleen yöhön asti. Yleisesti alueilla 5,6 ja 7 voi myös kävellä paikkoihin, mistä nautin paljon koska Budapest on älyttömän kaunis kaupunki.

Asuntoja voi etsiä yksityisiltä markkinoilta, jolloin kannattaa aina mennä paikanpäälle, maksaa ja allekirjoittaa papereita vasta kun on nähnyt kaiken, koska turisteja saatetaan huijata. Asuntoja voi myös hakea yliopiston kautta, mutta itse hain ERASMUS BUDAPEST 2021-2022 ryhmästä (johon kannattaa todellakin liittyä ihan yleisestikin). Heillä on erikseen ”room and flatmate search”, josta hain asuntoa ja sain siistin asunnon todella hyvällä sijainnilla ja mukavilla kämppiksillä. Asuntoja voi myös etsiä AirBnb:stä, jonka kautta monet kaverini löysivät asunnon halvalla vaihdon ajaksi. Vuokravakuudet toimivat samalla tavalla kuin suomessa eli maksat 1-2 kertaisen vuokran, joka palautetaan poismuuton yhteydessä.

Yleisiä vinkkejä ja suosituksia

Niin kuin aiemmin vinkkasin, kannattaa liittyä ERASMUS BUDAPEST ryhmään, tänne jaetaan päivittäin tapahtumia, joista löytyy varmasti jokaiselle jotain. Näihin kannattaa alussa osallistua niin paljon kuin pystyy ja jaksaa, koska alussa kaikki ovat avoimin mielin tutustumassa uusiin ihmisiin. Itse tapasin suurimman osan hyvistä kavereistani muutaman ensimmäisen viikon aikana tapahtumissa ja totesimme, että myöhemmin ei ole tullut tutustuttua uusiin ihmisiin suurissa määrin. Tämä Facebook-ryhmä on erasmuslifebudapestin (ELB), joilla on toimisto keskustassa, ja heillä on käytössä ELB-kortti, jolla saa alennuksia tapahtumissa, niin juomissa kuin osallistumis maksuissa. He järjestävät suurimman osan opiskelijatapahtumista ja -bileistä, joten kortin ostaminen heti aluksi on kannattavaa. Tällä kortilla pääsee myös Morrison’s 2:ssa jonon ohi ja saa muutaman euron juomia. Budapest on tunnettu Euroopassa sen yöelämästä, ja myönnän etten ole ikinä kokenut yhtä monimuotoista yöelämää. Clubit ovat ihan älyttömän isoja ja hienoja! Eksyin monet kerrat näihin monikerroksisiin 8 tanssilattian clubeihin. Ruin-baarit ovat todella suosittuja Budapestissä ja myös turisti nähtävyyksiä, erityisesti lämpimämpään aikaan ne ovat täydellisiä ajanviettoon vaihtareiden kanssa.

Lake balaton oli erittäin upea ja suosittelen sitä kohteeksi kevät/kesä/syksy ajalla, ja se on yleisestikkin unkarilaisten lomakohde. Suosittelen ehdottomasti matkustamaan myös naapurimaihin – se on todella helppoa ja turvallista. Bussilla naapurimaihin pääsee edullisesti 8-30 eurolla. Iso suositus myös auton vuokraamiselle ja road trip:ien tekemiselle, tämä myös turvallinen tapa korona aikana, sillä välttyy julkisilta ja näkee myös paljon luontoa ja paikkoja, mitä ei näkisi julkisilla tai koneella lentäessä.

Unkarissa on käytössä unkarin forintti, mikä tekee elämisestä halpaa. Suosittelen ehdottomasti käyttää tätä hyväkseen, sillä ulkona syöminen on todella halpaa ja ravintolat ovat erittäin laadukkaita, kun taas samalla hinnalla Suomessa saa nippa nappa pikaruokaa. Myös alkoholi on erittäin halpaa, ja hienoja drinkkejä saa 4-6 eurolla baareissa, viini taas maksaa muutaman euron per pullo kaupassa. Yleisesti olen kokenut unkarilaiset suhteellisen kylmiksi ja kaupan kassalla esimerkiksi on normaalia, että kassatyöntekijä ei sano sanaakaan. Tämä oli aluksi shokki, sillä Suomessa yleisesti kaikki asiakaspalvelijat ovet kohteliaita, mutta tähän tottui nopeasti. Myös yleisesti asioiden hoidossa unkarilaisen tavan koin hitaaksi ja epäjärjestelmälliseksi, tähänkin opin lopulta suhtautumaan huumorilla. Ravintoloissa ja kahviloissa taas on todella hyvä asiakaspalvelu ja he puhuvat myös aina englantia. 

Kuva kaupungin läpi virtaavasta Tonavasta. Sillan ja kaupungin valot loistavat hämärässä.

Korkelta otettu kuva kaupunkinäkymästä. Edustalla St. Stephen’s Basilican torni.

Joulutori illan hämärässä. Värikkäiden kojujen valot valaisevat kadun talojen välissä.

Parlamenttitalon julkisivu.

Posted on

Vaihtokertomus, Albert-Ludwigs-Universität Freiburg, Saksa 2021-2022

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Vaikka olin unelmoinut vaihtarielämästä Freiburgissa ja seikkailuista Schwarzwaldin alueella jo pitkään, oli pelonsekainen jännitys päällimmäinen tunne lähtöä edeltävinä viikkoina.  Jännitys vaihtui iloksi matkan alettua, ja vaihtovuosi alkoi vihdoin tuntua konkreettiselta. Saavuttuani vihdoin uuteen kotikaupunkiini tuli varmuus siitä, että vuosi Saksassa tulisi olemaan yksi elämäni tärkeistä valinnoista. Kontrasti sateisen lokakuisen Helsingin ja vielä loppukesäisestä lämmöstä nauttivan Freiburgin välillä oli suuri, untuvatakki vaihtui asuntolalle kävellessä pitkähihaiseen.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Saavuin Freiburgiin noin kahta viikkoa ennen opetuksen alkua, jotta ehtisin hoitaa asioita paikan päällä rauhassa. Ensimmäinen ilta menikin Ikeassa (tyynyt, peitot ja muut välttämättömät tarpeet olisi saanut opiskelija-asuntolan järjestämänä valmiiksi toimitettuna pakettinakin, mutta vuoden vaihtoa varten totesin tarvitsevani itse valitun tyynyn). Ensimmäinen, vielä opiskeluton viikko tuntuikin menevän ratikkalinjojen hahmottamisessa ja tervetuliaiszoomtapahtumien seuraamisessa. Ohjeistus alkubyrokratiaan liittyen oli hyvää, mutta tehtävää kuitenkin riitti.

Voin suositella lämpimästi kuun alussa saapumista, jos se vain vuokrasopimuksen puitteissa on mahdollista. Uuteen kotikaupunkiin oli helpompi kiinnittyä, kun ehti ennen opintoputken alkamista myös nauttia ilmoista ja tutkia kaupunkia. Muistan tunteneeni ensimmäistä kertaa kuuluvani tähän kaupunkiin ensimmäisenä viikonloppuna, kun otin vapaata asioiden hoitamisesta ja lähdin sen sijaan pyöräseikkailulle ja tutkimaan Wiehren puistokirpputoreja. Alun to do-listalle voikin laskea kuuluvaksi myös pyörän hankkimisen, koska kattavasta ratikkaverkostosta huolimatta pyörä on Freiburgissa ylivoimaisen kätevä liikkumisväline. Itse postitin pyöräni Suomesta, suurin osa kavereista hankki käytetyn pyörän ensimmäisinä viikkoina. Kaikenlaista elämiseen tarvittavaa kannattaa hankkia käytettynä; tähän loistava, kätevä osto- ja myyntikauppapaikka on Ebay Kleinanzeigen -internetsivusto.

Alkubyrokratian selkäranka oli yliopistolle ilmoittautuminen, minkä jälkeen kurssi-ilmoittautuminen oli mahdollista. Ilmoittautumista varten piti käydä näyttämässä eurooppalaista sairausvakuutuskorttia vakuutusyhtiössä ja hakemassa todistus sairausvakuutuksesta. Tätä tehdessäni törmäsin ensimmäistä kertaa siihen, että jos asiat eivät tunnu etenevän tai yhteydenotot ovat tuloksettomia, kannattaa asioida kasvotusten. Todistusta varten lähetin sähköposteja useille vakuutusyhtiöille – koronan takia asian hoitamisen olisi periaatteessa pitänyt onnistua näinkin – mutta lopulta asiat hoituivat nopeimmin siten, että marssin valitsemaani yhtiöön hakemaan todistuksen virkailijalta. Kaikenlaisia asioimisyrityksiä varten kannattaa selvittää etukäteen, mitä dokumentteja paikan päällä saattaa tarvita, koska saksalainen sääntökuuliaisuus ei usein salli joustoja. Tämän tästä törmää myös siihen, että asian hoitamista varten tarvittava henkilö työskentelee vain parina päivänä viikossa. Onkin hyvä olla selkeä suunnitelma siitä, mitä pitää tehdä ja missä järjestyksessä.

Yliopisto-ilmoittautumisen onnistuttua jäin odottamaan opiskelijakorttia, jonka postittamisessa kotiin saattoi kestää viikkojakin ja jota ilman pyykinpesu tai opiskelijaruokailu ei ollut mahdollista. Päädyin lopulta itse hakemaan sen opiskelijapalveluista, kun postia ei kuulunut. Pyykkiasiassa apuun riensi onneksi kämppikseni. Jo kämppisten tuoman käytännön turvan takia kämppisasuminen on siis vaihdossa erinomainen ratkaisu.

Asuminen

Olin hakenut itse soluasuntoa Studierendenwerk Freiburgilta (SWFR) heti vaihtopaikan varmistuttua, ja heinäkuun lopussa sain tarjouksen neljän hengen solusta Händelstrasselta. Freiburgissa on useita SWFR:n kohteita ja olin iloinen päästessäni Händeliin, koska se on kotoisa ja pienehkö asuntola vartin polkaisun päässä keskustakampukselta. Jos toivoo solua ja pääsee sellaiseen, sijoittaa SWFR vaihtarit pääsääntöisesti soluihin, jossa muut kämppikset ovat saksalaisia. Itselläni on kolme saksalaista kämppistä. Händelissä on myös yksiöitä, mutta Saksassa kämppisasuminen on tyypillistä. Usein kämppiselämä on yhteisöllistä, saatetaan esimerkiksi kokkailla tai viettää iltaa yhdessä.

Freiburgissa on monien muiden opiskelijakaupunkien tapaan haastava asumistilanne, joten asuntoa kannattaa etsiä heti vaihtopaikan saatuaan. Useimmat vaihtarituttuni asuvat SWFR:llä. Itse olen ollut erittäin tyytyväinen opiskelija-asumiseen, Saksaan muuttoa helpotti erityisesti helppo hakuprosessi kämppishaastattelujen sijaan ja vuokra on yksityisiä markkinoita huomattavasti halvempi (343 euroa kuukaudessa), mutta lisäksi opiskelija-asuminen tarjoaa yhteisöllisyyttä esimerkiksi kaikenlaisten harrastusryhmien muodossa. Itse kasasin esimerkiksi pyöräni asuntolan työpajassa. Händeliläisiin voi tutustua myös tuutorien järjestämissä tapahtumissa ja Händelbarin säännöllisissä torstai-illanvietoissa.

Opiskelu ja opetus

Tavoitteenani oli alun perin suorittaa ainakin osa kursseista saksaksi, mutta kurssi-ilmoittautumisvaiheessa päädyin toisenlaiseen opintosuunnitelmaan. Koska tarjolla oli myös oikkarivaihtareille suunnattuja johdantokursseja, joiden luennoilla ja niihin kuuluvilla tutoriaaleilla oli mahdollista käydä haluamallaan kielellä, vaikutti tämä myös hyvältä ja stressittömämmältä vaihtoehdolta. Kävinkin pääsääntöisesti saksankielisillä luennoilla ja tein kokeen englanniksi.

Useiden kurssien kohdalla oli mahdollista saada kurssista enemmän tai vähemmän opintopisteitä sen mukaan, mitä osasuorituksia kurssista tekee. Esimerkiksi pelkkä luento-opetukseen osallistuminen saattaa oikeuttaa kahteen opintopisteeseen.

Mielenkiintoisimmaksi koin seminaarityyppisen opetuksen. Siinä opetus keskittyi pienryhmässä käytävään keskusteluun luetuista artikkeleista, mikä oli erinomainen tapa oppia syväsuuntautuneesti. Seminaarikurssi päättyy 30-40 sivun esseeseen. Tätä kirjoittaessani esseerupeama on vasta alkamassa. Englanninkielinen seminaarityö tuntuu haasteen arvoiselta, koska pienessä ryhmässä on helppo saada professorilta säännöllistä ja hyödyllistä palautetta läpi kirjoittamisprosessin. Suomen massaluentoihin verrattuna on ollut todella virkistävää pallotella jo alustavaa esseesuunnitelmaa edestakaisin professorin kanssa.

Pandemiasta huolimatta vaihto-opiskelijoille järjestettiin läsnäolo-opetusta koronapassi- ja maskivaatimuksin koko syksyn, vaikka suuri osa saksalaisista opiskelijoista olikin siirretty online-opetukseen. Nyt tammikuussa läsnäopetuksen sallittavaa ryhmäkokoa on entisestään pienennetty ja läsnäolo-opetuksena toteutuu kursseistani ainoastaan seminaarikurssi. Yliopiston kirjastossa opiskelu on kuitenkin mahdollista. Tilannetta helpottaa se, että vapaa-aikana on voinut nähdä kavereita, harrastaminen ja moni muu meno on koronapassilla mahdollista ja kotona opiskelua tauottaa esimerkiksi lounastauot kämppisten kanssa.

Saksassa tentit järjestetään pääsääntöisesti lukukauden lopuksi, suurin osa tenttirupeamasta on siis edessä helmikuun alussa. Tämän jälkeen aikaa on seminaarityön kirjoittamiselle, mutta sen palautuspäivämäärän jälkeen on aikaa lomailla noin puolentoista kuukauden ajan maalis-huhtikuussa.

Vapaa-aika

Vaihdon alussa paikallinen Erasmus Student Network järjesti rutkasti tapahtumia, joissa tapasi ensimmäisten viikkojen aikana paljon enemmän uusia ihmisiä kuin mitä ehti rekisteröidä. ESN järjestää aktiviteetteja ympäri vuoden, tekemistä on laajalla skaalalla pub crawleista kielikahviloihin. Day hiket ja kaupunkireissut ovat todella suosittuja. Myös SWFR:llä on paljon tapahtumia. Se, että Freiburg on opiskelijakaupunki, näkyy selkeästi sen eloisuudessa: iltaelämää löytyy normaalioloissa varmasti joka viikonpäivälle.

Itselläni yhtenä syynä vaihtokohteen valintaan oli upea sijainti Schwarzwaldissa Ranskan ja Sveitsin rajalla. Freiburgiin lähtevän vaihtarin ei tarvitse pelätä sitä, että mahdollisuus koluta jokainen ympäröivä luonnonkaunis kohde jäisi käyttämättä: suosittelen erityisesti SWFR:n Studitoureja eli järjestettyjä retkiä sekä luontoon että ympäröiviin kaupunkeihin.

Itselleni tärkein kanava löytää omanhenkistä porukkaa oli kiipeilyharrastukseni. Toivoin vaihdolta, että todella integroituisin enkä sulkeutuisi vaihtarikuplaan. Kun opintojen puolesta olin käynyt vain vaihtarikursseilla, sain tätä kautta toivomiani saksalaisia kavereita. Iloiseksi yllätyksekseni paikalliset ovat avoimia tutustumaan ihmisiin, ja harrastuspiirit löytyivät helposti. Liikuntaan liittyviä kursseja voi etsiä esimerkiksi Hochschulsportilta edulliseen hintaan, mutta kurssit ovat suosittuja, joten ilmoittautuminen täytyy tehdä heti sen avautuessa. Tällä syyslukukaudella päivämäärä oli 7.10., joten valppaana kannatti olla jo ennen opintojen alkua.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Suomalaisena saa Saksassa hoitoa samaan hintaan kuin saksalaiset. Tämä tarkoittaa siis käytännössä sitä, että saat hoitoa kuin olisit ns. Gesetzlich versichert. On siis käytettävä niitä terveydenhuollon palveluita, joita tarjotaan julkisesti vakuutetuille. Se, hoitaako lääkäriasema vain yksityisesti vai myös julkisesti vakuutettuja, käy helposti ilmi lääkäriaseman verkkosivuilta. Hoidon kustannukset ohjataan sitten eurooppalaista sairaanhoitokorttia näyttämällä Kelalle, ja vaihtari selviää pääsääntöisesti maksutta tai pienellä omavastuulla.

Saksalaisilla on pääsääntöisesti omalääkärit, joiden kautta lähetteet erikoislääkärille tai esimerkiksi fysioterapeutille haetaan. Mille tahansa gesetzliche versichgerte Patienten vastaanottavalle lääkärille voi mennä, mutta englanninkielistä hoitoa halutessaan kannattaa selvittää esimerkiksi jonkun sairausvakuutuskassan hakukonetta käyttämällä tai vastaanotolle etukäteen soittamalla, puhuuko hoitava lääkäri myös englantia. Vastaanotolle mennessään on varattava mukaan eurooppalainen sairausvakuutuskortti, passi sekä aikaa lomakkeiden täyttämiseen ja odottamiseen.

Vaihtokokemusta ei voi koskaan suunnitella ennalta, eikä kaikki tule koskaan menemään niin kuin etukäteen asiat kuvitteli. Vastaavasti vaihdon rikkaus on kuitenkin juuri siinä, että kompastuu kaikenlaisiin ennalta-arvaamattomiin tilanteisiin, löytää odottamattomia vahvuuksia itsestään ja ajautuu ystävyyssuhteisiin, joihin ei kotimaassa olisi ajautunut. Lähtijälle haluaisinkin sanoa, että varautua voi vain siihen, ettei vaihtoon voi varautua ennalta. Juuri siksi siitä tulee kuitenkin hieno seikkailu

Maastopyöräilyä lähimetsässä. Kuvassa nähtävissä kaksi pyöräilijän siluettia polkemassa ruskaisen metsän hiekkatietä pitkin kameraa kohti.

Posted on

Vaihtokertomus, University of Zambia (UNZA), 2017-2018

Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Vietin lukuvuoden 2017-2018 vaihdossa Sambiassa. Lähdin Suomesta lokakuun lopussa ja palasin takaisin seuraavan vuoden heinäkuun lopussa. Yhdeksässä kuukaudessa ehtii kokea valtavan paljon, mutta samalla se etenee hämmentävän nopeasti. Vaihdon aikana saadut kokemukset ja käsityskyvyn laajeneminen tulivatkin vahvasti myös yliopiston ulkopuolelta. Vaihtovuoteni Sambiassa kuuluu ehdottomasti parhaimpiin ja rikkaimpiin kokemuksiini. Tyttöystäväni muutti kanssani Sambiaan ja sai myös opiskelijaviisumin. Samaan aikaan vaihdossa oli myös toinen opiskelija Helsingin ja yksi Jyväskylän yliopistosta.

Ennen lähtöä

Sambiassa asuminen vaatii rokotusten päivittämistä. Ulkoministeriön matkustustiedotteesta löytää tarvittavat rokotukset. Kävin ottamassa rokotuksen tai pari, mutta rokotusarsenaalini oli edellisiltä matkoilta melko päivitetty. Malariaa saattaa esiintyä maaseudulla ja muissa maissa, mutta Lusakassa ei juurikaan. Malarialääkitys voi myös olla melko hintava, ja osissa on epämiellyttäviä sivuoireita. Hyvä sääntö on, että välittömästi, mikäli kuumetta ilmenee tuolla päin maailmaa, kannattaa käydä tarkistamassa, onko kyseessä malaria. Rokotusten ottamisen lisäksi vakuutus kannattaa kilpailuttaa. Maahantuloa ja viisumibyrokratiaa varten virallisista asiakirjoista kannattaa olla printatut ja sähköiset kopiot: mahdolliset reseptit, passi, opiskeluviisumi. Itse jouduin ottamaan mukaan yhdeksälle kuukaudelle reseptilääkkeet varmuuden vuoksi, sillä en tiennyt paikallisen apteekkilaitoksen toiminnasta. Lääkkeiden osalta konsultointi lääkärin kanssa ja vaikuttavien aineiden kirjaaminen ylös auttaa paikallisia ammattilaisia.

Yhteydenpito yliopiston kanssa ennen vaihtoa oli jokseenkin katkonaista, mutta sain tarvittavan informaation kaikesta huolimatta. Sambiaan ei tarvitse etukäteen viisumia, vaan rajalta saa turistiviisumin ja myöhemmin opiskeluviisumin. Helsinki-Vantaan lentokenttävirkailija ei kuitenkaan tiennyt tätä, joten jouduimme epämiellyttävään tilanteeseen, kun emme tienneet päästettäisiinkö meidät Tukholmassa vaihtokoneeseen sisälle. Tämänkaltaisten tilanteiden takia kannattaa kaikki mahdolliset asiakirjat olla jossain muodossa mukana.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Lokakuinen Sambia on kostea ja paahtava. Yhtenevän aikavyöhykkeen takia lentäminen on kuitenkin melko vaivatonta. Noin vuorokauden mittaisen lennon jälkeen Lusakan lentokentällä oli vastassa UNZA:n vaihtotoimiston sihteeri. Meidät vietiin suoraan lentokentältä ostoskeskuskseen ostamaan vessaharjoja ja muuta tarpeellista, kiitos siitä. Opiskeluviisumi ja muut muodollisuudet vaativat aikansa, mutta järjestyivät lopulta. Toinen Helsingin yliopiston vaihto-opiskelija sai viisumin jostain syystä kahdeksi vuodeksi.  Meillä alkuvaiheessa useiden päivien ohjelma koostui yksittäisten paperien allekirjoittamisesta. Epäselväksi jäi, miksi kaikki lupakirjoja ei voinut allekirjoittaa samanaikaisesti.

Maltti on paikallisissa byrokraattisissa prosesseissa valttia, sillä muodolliset järjestelyt saattavat viedä paljon aikaa ja tuntuu ettei mikään etenisi. Asioilla on kuitenkin lopulta tapana järjestyä.

Asuminen

Helsingin yliopistolla on UNZA:n kanssa majoitusjärjestely Marshlands Villages -nimisessä asuntolassa kampuksen lähellä. Marshlands on mukava asuntola ja sijaitsee rauhallisella alueella. Vilkkaasti liikennöity Great East Road erottaa asuntolan kampuksesta, ja tien ylitys voi olla ajoittain haastavaa. Asuntolassa oli ongelmia putkien kanssa, eli hanasta ei tullut vettä juuri koskaan. Vesi kannettiin asuntolan pumpulta muutaman kymmenen metrin päästä. Sähkön kanssa ei ollut ongelmia kuin pari kertaa. Asunnossamme ei ollut ikkunoita, vaan hyttysverkot ja ikkunasäleikkö. Lusaka on sadekaudella vuoden vaihteen aikaan tukalan kuumaa. Silloin asuntolassa on myös öisin melko paahtava tunnelma. Kesäkuukausina eli paikallisen talven aikaan lämpötila voi öisin laskea hyvinkin kylmäksi. Marshlands on todella mukava ja rauhallinen paikka asua. Kampusalueen opiskelija-asuntolat ovat riehakkaampia ja rauhattomampia paikkoja. Tiskit ja pyykit pestiin käsin pumpulta kannetulla vedellä, jota kuumensimme kattilassa. Asuntolalla kävi melko säännöllisesti paikallisia kysymässä “piece work”, eli jotain pientä työtä, kuten asunnon siivousta ja pyykkien pesua. Yhden kerran palvelua kokeiltuamme päätimme hoitaa kotityöt itse.

Opiskelu ja opetus

UNZA eroaa opetukseltaan ja hallintotavaltaan jonkin verran Helsingin yliopistosta. Virallisten tietojen mukaan koulun alkaminen viivästyi koleraepidemian takia noin viidellä kuukaudella. Viivästyksen aikana yliopistosta saatu informaatio oli vajavaista ja sen saaminen haastavaa. Yliopiston ollessa kiinni korvaavien tehtävien saaminen oli lähes mahdotonta. Minun suositeltiin käyttävän Helsingin yliopiston kirjaston tietokantoja tiedon etsimiseen, sillä UNZA:n kirjaston ei voinut käyttää. Opetus alkoi keväällä 2018. Osallistuin neljälle kurssille, josta kertyisi 60 opintopisteen verran opintoja, siis 15 opintopistettä per kurssi. Nämä kurssit oli tarkoitettu koko lukuvuoden mittaisiksi, mutta opetuksen viivästyttyä pystyin osallistumaan vain puolikkaalle kurssille. Suoritin lopussa hieman laajennetut lopputehtävät.

Sambialainen koulutusjärjestelmä on auktoriteettiuskoinen ja hierarkkinen myös yliopistotasolla. Luennoitsija on oikeassa ja hänen kyseenalaistamisensa on eräänlaista kritiikkiä arvovaltaa kohtaan. Tämä toki vaihtelee opettajien välillä huomattavasti. Kurssit voivat parhaimmillaan olla haastavia ja osallistavia. Osallistumillani kursseilla kuunneltiin pääasiassa luennoitsijaa, eikä ryhmätöitä juuri ollut. Usein kurssien arviointi pohjautuu laajaan lopputenttiin. On kuitenkin mielenkiintoista nähdä erilaisen kulttuurin koulutusjärjestelmä ja sen sisälle kätkeytyvät sosiaaliset normit. Tunneilta ja kursseilta kannattaa ottaa kaikki irti. Osallistuminen yliopiston tarjoamiin aktiviteetteihin kannattaa. Menimme keväällä 2018 yliopiston järjestämälle retkelle Kuombuka-festivaaleille, 600km päähän Monguun. Yliopistolla on myös jonkin verran harrastustoimintaa. Suosittelen ottamaan niistä kysymällä selvää ja osallistumaan!

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Kannattaa olla avoin, utelias ja kärsivällinen suhtautuminen. Byrokraattisten prosessien tekeminen saattaa viedä aikaa. Samoin informaation saaminen UNZA:sta ennen vaihtoa ja sen aikana voi olla haastavaa, mutta asiat järjestyvät ajallaan. Kannattaa kysyä paikallisilta sen hetken datapaketeista kännykän nettiä varten. Suomesta voi ottaa mukaan hyvän lukon vara-avaimineen asuntolan ovea varten. Jonkin verran dollareita kannattaa vaihtaa ennen vaihtoa, osan niistä voi piilottaa jonnekin varmuuden vuoksi. Dollareita tarvitaan muiden maiden rajalla turistiviisumeihin, mikäli vaihdon aikana aikoo matkustella. Suosittelen myös tekemään pre-paid luottokortin, jota voi säilyttää varuilta eri paikassa kuin muita kortteja. Lusakasta löytyy Western Union ja muita rahansiirtopalveluita hädän sattuessa, mutta on aina parempi hieman hajauttaa varoja. Lusakassa on paljon pankkiautomaatteja, mutta niiden nostokurssit vaihtelevat hieman. Kannattaa siis nostaa isohkoja summia kerralla hyvän vaihtokurssin paikasta. Kaupoissa ja joissakin ravintoloissa maksaminen onnistuu kortilla, mutta käteistä kannattaa olla aina mukana.

Lusaka on turvallinen kaupunki ja paikalliset taksit ovat luotettavia. Kannattaa ottaa muutaman rehdin taksikuskin numero. Pyöräily Lusakassa ei ole kovin yleistä, mutta suosittelen kuitenkin! Ostimme pyörät noin 100 dollarilla ja saimme myytyä ne samaan hintaan. Suosittelen myös paikallisia ruokatoreja, kuten Sunday Market. Niissä on huikea vihannesten ja hedelmien kirjo. Marshlandissa kokkaaminen onnistuu melko hyvin. Itse muistan jossain vaiheessa pohtineeni olisiko kannattanut laittaa lentokoneen matkatavaroihin keittiövälineitä sen sijaan, että ostaa halpoja ja huonolaatuisia pannuja kaupasta. Kuitenkin (lähes) kaikkea saa ostettua Lusakasta. Pitkien kuljetuskustannusten takia jotkin tuotteet ovat kalliimpia. Kannattaa miettiä, mitä tarvitsee omassa kodissa puolen vuoden ajan, ja mitä mahtuu lentokoneen matkatavaroihin.

Suosittelen vahvasti matkustelemaan niin paljon, kuin pandemia, koulu ja oma rahatilanne antavat myöten. Itse matkustimme kaksi kuukautta koulun tauon aikana julkisilla kulkuneuvoilla Malawissa, Mosambikissa ja Tansaniassa. Julkiset bussit toimivat, mutta teiden vaihtelevan laadun takia matkaan kannattaa varata aikaa. Lusakassa julkinen liikenne toimii minibusseilla. Ne voivat paikoitellen olla melko täynnä, mutta ajavat asian. Haasteita voi tulla, mikäli joutuu tekemään monta vaihtoa kaupungin sisällä, sillä virallista julkisen liikenteen karttaa ei ole olemassa. Onneksi apu löytyy kysymällä. Asuntolan ja yliopiston läheisen sijainnin takia busseja ei ainakaan tarvitse käyttää koulumatkoihin.

Kuvassa hedelmiä ja muita elintarvikkeita asetettu runsaasti esille myyntiin. Jauhojen ja pienten tuotteiden irtomyynti eri kokoisista ämpäreistä ja astioista

Tukevarakenteinen kanootti kaislaisella rannalla. Taustalla alava maisema ja tuonnempana kaksi muuta kanoottia joissa ihmisiä kyydissä.

 

Korkealta otettu kuva. Myyjät myyvät hedelmiä ja vihanneksia pöytien ääressä.