Author: Kansainvälisen koulutusyhteistyön palvelut

Posted on

Vaihtokertomus, Hokkaidon yliopisto, kevät 2023

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Opiskelin kevätlukukauden ajan Sapporossa Japanin pohjoisella Hokkaidon saarella. Koska japanilainen kevätlukukausi kestää huhtikuusta elokuun alkuun, vaihdon ajoitus oli hieman omalaatuinen moniin muihin maihin verrattuna – ehdin käydä Suomessa 3. periodin läpi ennen lähtöäni, ja vaihto meni suurimmaksi osin Suomen kesäloman päälle. Halusin Japanissa juuri Hokkaidoon, koska minua kiinnosti saaren avara ja havuinen luonto, Ainu-alkuperäiskansan kulttuuri ja poliittinen tilanne sekä Suomen kaltainen pohjoinen ilmasto.

Ennen vaihtoa

Hakuprosessi meni suurimmaksi osin moitteettomasti ja selkeästi Helsingin yliopiston kautta, mutta pelästyin hieman Hokkaidon yliopiston vaatimuksia. Jouduin tekemään maksullisen IELTS-kokeen todistaakseni englannin kielen taitoni ja täytin pitkästyttävän monta lomaketta käsin. Tarvitsin opiskelijaviisumiin myös Certificate of Eligibility -nimisen dokumentin, joka lähetettiin todella myöhään kohdeyliopistosta eikä se ehtinyt saapua tarpeeksi ajoissa saadakseni viisumihakemuksen käsiteltyä. Onneksi Japanin suurlähetystö muutti juuri siihen aikaan vaatimuksiaan viisumille, ja tulostettu kopio dokumentista kelpasi hakemukseen. Jouduin kuitenkin viisumia noutaessani antamaan lähetystölle alkuperäisen dokumentin, joka oli tullut postissa juuri ja juuri pari päivää ennen viisumin noutoani. Läheltä siis piti, mutta homma saatiin hoidettua viime tilkkaan.

Saapuminen ja alkuviikot Sapporossa

Japani ei ole kovin lähellä Suomea, joten lensin ensin 13 tuntia Osakaan, kävin järin pitkäjänteisen maahanmuuttoprosessin läpi, sain oleskelulupakorttini ja lopulta lensin vielä puolitoista tuntia pohjoiseen Sapporoon. Olin melko väsynyt saapuessani iltahämärän aikaan Shin-Chitosen lentokentältä Sapporon keskustaan ja nukuin ensimmäisen yöni hotellissa. Hokkaidon yliopiston kampus on aivan Sapporon keskustan reunalla, mutta asuntolani oli noin 2,5 kilometrin pituisen kampuksen vastakkaisella puolella. Kävelin koko matkan ja ihailin Hokkaidon huhtikuun alun harmaata ja koleaa luontoa kampuksen puistoissa – sää ei eronnut hirveästi Suomen keväästä! Asuntolassani ystävällinen ylläpitäjä auttoi minua paperitöissä ja eipä aikaakaan, kun olin jo omassa somassa huoneessani. Kerroksessani oli jaettu keittiö, vessat, suihkut ja kodinhoitohuone, kun taas huoneessani oli oma jääkaappi ja pakastin sekä lavuaari.

Ensimmäiset viikkoni kuluivat japanilaiseen arkeen, kursseihini ja ennen kaikkea uusiin ihmisiin tutustuessani. Liityin yliopiston kendoseuraan, kävin tuutorin kanssa maistraatissa hoitamassa monimutkaiset Sapporoon muuttamiseen ja vakuutusasioihin liittyvät paperityöt, seikkailin laajalla kampuksella ja aloitin kurssini. HUSTEP-ohjelman eli lyhyen aikavälin vaihdon aloittaneille opiskelijoille järjestettiin onneksi hyvin laaja infotilaisuus, ja kommunikaatio ohjaajien ja opiskelijoiden välillä sujui moitteettomasti. Minusta ei tuntunut missään vaiheessa, etten olisi saanut tarvittavaa opastusta kaikissa opiskeluun ja muuhun arkeen liittyvissä kysymyksissä.

Opiskelu Hokkaidon yliopistossa

Koska HUSTEP on lyhyen vaihdon, omassa tapauksessani yhden lukukauden ohjelma, sen englanninkielinen kurssitarjonta ei ole järisyttävän laaja. Otin itse erilaisia valtiotieteellisiä kursseja sekä joitakin japanin kielikursseja, ja olin melko tyytyväinen niiden sisältöön. HUSTEP-kurssit ovat suunniteltu kaiken tasoisille opiskelijoille, joten ne eivät voineet lähteä käyntiin liian syvästä pisteestä, mutta lukukauden aikana kurssini tarjosivat minulle yllättävän paljon mielekästä sisältöä ja uutta tietoa. Kurssien lopussa suoritin vain kaksi koetta, muuten kirjoitin lopputöitä tai tein ryhmäprojekteja.

Sain myös professoreilta kutsuja luentojen ulkopuolella esimerkiksi Ainu-kansan tapahtumiin ja osallistuin paikalliseen kamppailulajimaailmaan kendoseurassa. Suosittelenkin kaikkia opiskelijoita tutustumaan Hokkaidon yliopiston kerhoihin, koska lähes kaikki opiskelijat ovat osana yhtä tai useampaa kerhoa tai seuraa, ja niistä saa helposti paikallisia kavereita ja ikimuistoisia kokemuksia. Lukukauden aikana ei ollut varsinaista lomaa, mutta toukokuun alussa on Japanissa tunnettu ”Golden Week”, eli muutaman peräkkäisen vapaapäivän muodostama epämuodollinen loma.

Elämä Japanissa

Japanissa on hyvin halpaa elää verrattuna Suomeen – asuntolan vuokra oli kohtuullisesti 200 euroa kuussa, ja ruokaostokset eivät myöskään tulleet kalliiksi. Söin usein ulkona kavereideni kanssa, koska jopa ravintoloissa tuli harvemmin maksettua enemmän kuin 7-8 euroa kerralla. Kampuksella on myös opiskelijaravintoloita, joissa saa syödä herkullista ja monipuolista japanilaista ruokaa. Sapporo on suuri kaupunki ja sen sisällä kulkevat sekä metro että bussit, mutta omasta kokemuksestani matkat taittuivat mukavimmin polkupyörällä. Pyörän voi joko vuokrata tai ostaa vaikka käytettynä ja myydä toiseen kauppaan ennen lähtöä. Polkupyörällä pääsee myös kaupungin ulkopuolelle Hokkaidon ällistyttävän kauniiseen luontoon, ja itse kävin usein vaeltamassa kaupungin laidan vuorilla ja metsissä. Koska Hokkaido on Japanin pohjoisin saari, sen ilmasto on lähempänä Suomea kuin eteläisemmillä saarilla, ja huhtikuussa olikin vielä melko viileä keli. Luonto heräsi kuitenkin henkiin nopeasti, ja heinäkuun loppuun mennessä oli jo tasaisesti yli 30 astetta lämmintä. Suomalaiselle opiskelijalle Japanin kesä voi yllättää kuumuudellaan jopa pohjoisessa, joten kannattaa varautua helteisiin.

Koska Japani on kaukainen maa ja sinne on kallista lentää Suomesta, matkustin maan sisällä jonkin verran vaihdon aikana. Junaliikenne on tuhottoman kallista Japanissa, joten lensin Tokioon kaksi kertaa, kävin junalla Kiotossa kerran, ja lensin myös eteläiselle Okinawan saarelle kerran. Japani on hyvin monimuotoinen maa, ja kaikki käymistäni paikoista olivat täysin erilaisia toisiinsa. Niitä yhdisti kuitenkin avoin ja iloinen kulttuuri ja turvallinen matkustaminen. Olen usein kuulleen sanottavan, että sekä japanilaiset että suomalaiset ovat itseensä vetäytyneitä ja hiljaisia ihmisiä. Kuten suomalaisetkin, japanilaiset ihmiset ovat hyvin innostuneita juttelemaan ja viettämään aikaa yhdessä, jos vain menee keskustelemaan heille ja ehdottaa yhteistä tekemistä. Tässä tosin auttaa kielen hallinta, ja olen hyvin onnellinen, että olin opiskellut japania avoimessa yliopistossa kaksi ja puoli vuotta ennen vaihtoa. Varsinkin Hokkaidossa ei pelkällä englannilla pääse kovin pitkälle, ja suosittelen opiskelemaan japania, jos haluaa mennä Sapporoon opiskelemaan.

Paluu Suomeen

Helsinkiin palattuani yllätyin, miten suuren kulttuurishokin koin omassa kotimaassani. Japaniin mennessäni oletin valmiiksi kaiken tuntuvan uudelta ja erilaiselta, mutta en osannut varautua siihen, miten kaukaiselta suomalainen kulttuuri tuntuisi ensimmäisen viikon ajan takaisin kotona. Suosittelen pitämään huolta siitä, että pystyy pysymään kontaktissa vaihdon aikana saatujen kavereiden kanssa, koska se auttoi itseäni totuttelemaan uudestaan elämään Suomessa. Ikävöin jo nyt Hokkaidon vuoria ja luontoa, mutta Suomikin on kaunis ja jylhä maa. Suosittelenkin juuri Hokkaidoa vaihtokohteena niille, joita kiinnostaa yleisesti Japanin lisäksi henkeäsalpaava luonto, ystävällinen ja avoin pohjoinen kulttuuri sekä suomalaiselle miellyttävä ilmasto.

Posted on

Vaihtokertomus, Universiteit van Amsterdam, kevät 2022

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Olin Amsterdamin yliopistossa vaihdossa kevätlukukauden 2022. Päädyin vaihtoon Amsterdamiin melko sattumalta, mutta olen erittäin tyytyväinen päätökseen. Yliopisto tarjosi laajan tarjonnan kursseja englanniksi, kaupunki on valtavan kaunis ja sen kulttuuritarjonta on vertaansa vailla. Amsterdamista on myös helppo matkustaa muualle Eurooppaan sekä reissata Hollannin sisällä.

 

Vaihdon alku


Vaihdon alkuajat täyttyivät niin uusista ihmisistä, orientaatioviikon riennoista kuin erilaisista byrokraattisista valmisteluista. Yllätyksekseni jouduin myös tekemään paljon hankintoja ja ostamaan niin wifi-reitittimen kuin omat kokkausvälineet.

Ensimmäisellä viikolla kävin rekisteröitymässä kaupunkiin ja sain täten oman BSN- numeroni, joka on tietynlainen hollantilainen sosiaaliturvatunnus. BSN-numero on pakollinen mm. pankkitiliä avatessa ja julkista terveydenhuoltoa käyttäessä. Ennen kurssien alkamista tulee hankkia myös Amsterdamin yliopiston opiskelijakortti.

Suosittelen hankkimaan polkupyörän niin pian kuin mahdollista. Itse vuokrasin pyörääni kuukausimaksua vastaan Swapfiets- firman kautta (https://swapfiets.nl/amsterdam) ja suosittelen kyseistä palvelua lämmöllä. Pyörävarkaudet ovat kaupungissa valitettavan yleisiä, mutta havaintoni mukaan vuokrapyöriä ei lähes koskaan varastettu. Tiesin Amsterdamin olevan loistava pyöräilykaupunki, mutta pyöräilykulttuuri onnistui silti yllättämään. Onneksi pyöräily on tavattoman helppoa ja kaupunkia oppii samalla tuntemaan ihan uudella tavalla. Julkista liikennettä en juurikaan käyttänyt: pyöräilyyn verrattuna se on tavattoman hidas ja ennenkaikkea kallis.

Kannattaa ottaa tosissaan kaikki varoitukset Hollannin vaihtelevasta säästä! Sadevaatteiden mukaan ottaminen ei ole todellakaan liioiteltua. Mukaan ei kannata pakata mitään vaatetta, jossa ei voi pyöräillä. Itse olin pakannut kevääksi myös liikaa lämmintä vaatetta: talvitakilla tai paksulla villapaidalla ei tee Amsterdamin lämpötiloissa paljoa, jos aikoo pyöräillä kaikkialle.

Kaupunkiin oli yllättävän helppoa asettua. En puhu hollantia, mutta kielikysymys ei tuntunut lainkaan vaivaavan: paikalliset puhuvat hyvää englantia ja yliopisto on hyvin kansainvälinen. Ensimmäisen kuukauden ajan olin silti tavattoman väsynyt kaikesta uudesta ympärillä, ihmisiin tutustumisesta, pyöräilystä ja opintoihin orientoitumisesta. Väsymystä ei silti kannata säikähtää, se helpottaa varmasti kun elämä asettuu aloilleen.

Arki on onneksi melko samanlaista kaikkialla. Päiväni koostuivat opiskeluista, pyöräilystä, ystävien kanssa istuskelusta, retkistä, tanssitunneista ja erilaisista juhlariennoista. Varsinkin aluksi kannattaa lähteä kaikkeen mukaan! Amsterdamin uskomattomat museot saavat myös ajan kulumaan – suosittelen museokortin hankkimista jo heti vaihdon alussa. Itse nautin myös suuresti paikallisesta Cineville-kortista, jolla 17 euron kuukausimaksua vastaan pystyi käymään rajattoman määrän elokuvissa. Korttia varten tarvitsee vain paikallisen pankkitilin.

 

Asuminen


Amsterdam on jo tunnettu vaikeasta asuntotilanteestaan: vuokrat ovat pilvissä ja asunnon löytäminen on osoittautunut monelle lähes mahdottomaksi. Hain itse yliopiston kautta asuntoa ja onnekkaana sen sainkin. Järjestelmä oli monivaiheinen ja monessa kohtaa toimi melko ”nopeat syövät hitaat” tyyppisellä periaatteella. Asuntohakemuksessa pystyi määrittelemään vuokratason, jota on valmis maksamaan. Halvimmat asunnot olivat jaettuja solukämppiä ja kalleimmat isoja asuntoja omalla keittiöllä.

Sain yliopiston kautta asunnon Diemenistä, joka sijaitsee noin kymmenen kilometrin päässä Amsterdamin keskustasta. Minulla oli oma huone ja kylpyhuone mutta jaoin keittiön viiden muun asukkaan kanssa. Vuokraa maksoin 450 euroa, joka kaupungin vuokratasoon on varsin kohtuullinen. Diemenin opiskelija-asuntola oli suuri, viidestä kerrostalosta rakentuva kompleksi. Rakennukset olivat vanhoja ja jatkuvan remontin alaisena, mutta asukkaiden välillä vallitsi lämmin
yhteishenki. Asuntolan aktiivit järjestivät paljon toimintaa asukkaille ja kaikki vaihtoni lähimmät ystäväni löytyivät samasta asuntolasta. Oli mukavaa, että ystävät asuivat lähellä ja paljolti aikaamme vei vain jonkun keittiössä illan viettäminen.

 

Opiskelu


Olin jo etukäteen valmistautunut siihen, että opiskelu Amsterdamissa olisi suurtöisempää kuin kotiyliopistossani Helsingissä. Luettavaa oli paljon ja monilla kursseilla lukemistoa tuli myös kommentoida kurssin keskustelualueella. Luennoilla painotettiin keskustelua, ryhmätöitä ja
esitelmiä – perinteistä luennointia oli suhteellisen vähän. Tenttiviikkojen palautukset vaihtelivat paljon tapauskohtaisesti: joillain kursseilla oli lyhyt essee ja joillain taas muutaman päivän aikana tehtävä tentti. Lopulta opiskelu ei tuntunut suurtöisemmältä kuin Helsingissä: pakollisten lukemistojen ja välitehtävien kautta työmäärä jakautui melko tasaisesti koko kurssin ajalle.

Kevätlukukausi kesti helmikuun puolesta välistä kesäkuun loppuun. Lukukausi sisälsi kolme periodia, joista viimeinen oli vain kuukauden mittainen kesäperiodi. Suurimalla osalla humanistisen tiedekunnan opiskelijoista oli luentoja myös kesäperiodilla – monet opiskelijat toisista tiedekunnista kirmasivat kesälomille jo toukokuun lopussa. Vaikka kesäkuussa opiskelu ei ollut ihanteellisinta, auttoi kesäperiodi aikatauluttamaan kurssit niin, ettei yhdessäkään periodissa työmäärä kertynyt liialliseksi. Kevätlukukaudelle mahtui myös pari viikkoa ilman opetusta, jonka ansiosta pystyin lähtemään parille pidemmälle reissulle Pariisiin ja Berliiniin.

Luentoni pidettiin pääsääntöisesti kahdella eri kampuksella, jotka sijaitsivat kaupungin keskustassa. Humanistiselle tiedekunnalle oli myös oma kirjastonsa, jossa vietin paljon aikaa niin opiskellessa kuin selaten kirjaston hyvää elokuvakirjojen kokoelmaa. Varsinaiseksi yliopiston kohtaamispaikaksi muodostui silti Roeterseiland– kampus. Kampukselta löytyy myös yliopiston kulttuurikeskus CREA, jonka sympaattisessa kahvilassa istuin ystävien kanssa monet illat. CREA:lla järjestetään myös paljon tapahtumia ja kursseja, suosittelen lämmöllä tutustumaan tarjontaan! Kampuksella sijaitseva opiskelijoiden pyörittämä Kriterion- elokuvateatteri on ehdottomasti myös katsastamisen arvoinen.

Ainut negatiivinen yllätys yliopistosta oli opiskelijaruokaloiden puuttuminen. Halpaa lounasta oli mahdoton löytää, joten vaihtoehdoiksi jäi ainainen lounaiden kokkaaminen tai yliopiston kahviloiden eväsleipiin tyytyminen. Amsterdam on kallis kaupunki ja opiskelijahintaisten lounaiden puuttuminen voi luoda vielä suuremman loven matkabudjettiin.

 

Suomeen paluu


Olen todella iloinen, että päädyin vaihtoon juuri Amsterdamiin. Viiden kuukauden jälkeen palasin Helsinkiin jo mieluusti, mutta jäin kaiholla kaipaamaan kaupungin pyöräteitä. En osannut myöskään valmistautua siihen, miten vaikeaa vaihtariystävien hyvästely oli! Suosittelen Suomeen palattua ottamaan iisisti, lomailemaan ja tottumaan kotiinpaluuseen ilman sen kummempia aikatauluja.

Posted on

Vaihtokertomus, University of Graz (Karl-Franzens-Universität), kevät 2022

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Yliopisto-opintojeni alussa harkitsin vakavasti vaihtoon lähtöä. Mieleni kuitenkin muuttui ja päätin, että vaihto-opinnot jäävät osaltani väliin. Koronapandemian aikana valtioiden sulkiessa rajojaan vaihtoon lähteminen ei yhtäkkiä ollutkaan enää omasta halustani kiinni. Kun pandemian laannuttua oli jälleen mahdollista hakea vaihtoon, ajatus vaihto-opinnoista tuntui sittenkin innostavalta. Hakiessani vaihtoon Graziin syksyn 2021 täydennyshaussa opiskelin viidettä vuotta oikeustieteellisessä. Hain Grazin yliopistoon opiskelemaan useammasta eri syystä. Halusin vahvistaa saksan kielen taitoani sekä saada kokemuksen ulkomailla asumisesta ja toiseen kulttuuriin tutustumisesta. Lisäksi Graz sijaitsi sopivasti suosikkimaideni Italian ja Slovenian välimaastossa, joten reissaaminen molemmissa olisi mutkatonta, ja olin kuullut Grazin olevan viihtyisä ja näppärän kokoinen opiskelijakaupunki. Niinpä hain ja pääsinkin opiskelemaan Grazin yliopistoon kevätlukukaudeksi 2022.

Hakuprosessissa haastavinta oli kurssien valitseminen kevään kurssitietojen ja kurssiaikataulujen ollessa vielä keskeneräiset. Muutoin hakeminen sujui sutjakkaasti ja molempien yliopistojen puolelta tuli kattavat ohjeet hakemiseen ja vaihto-opiskelun alkuun. Ennen lähtöäni vaihtoon ostin lennot Wieniin, tein vuokrasopimuksen Graziin, ilmoitin Kelaan vaihto-opiskelusta, hain opintotuen asumislisää, hankin matkavakuutuksen ja tein väliaikaisen osoitteenmuutoksen sekä matkustusilmoituksen ulkoministeriöön. Jälkikäteen ajateltuna myös junaliput Wienistä Graziin olisi kannattanut hankkia ennakolta eikä vasta paikan päällä Wienin asemalla, sillä hinnassa on merkittävä ero ajoissa ostettuna.

Arki kohteessa

Saapuessani Itävaltaan koronarajoituksia oli vielä hyvin paljon. Sen takia vaihto-opiskelijoiden orientaatio järjestettiin täysin etänä, kuten myös intensiivikielikurssi. Moni vaihto-opiskelijoista saapui etäluentojen takia maahan vasta maaliskuun alussa. Onnekseni olin ilmoittautunut ennen saapumistani mukaan Erasmus Buddy Group -toimintaan. Toiminnan kautta tutustuu paikalliseen opiskelijaan, jolta saa käytännön vinkkejä opiskeluun ja vapaa-aikaan Grazissa. Tutustuin oman paikallisoppaani kautta myös muihin paikallisiin opiskelijoihin ja vaihtareihin, mikä oli erityisen mukavaa yliopiston ollessa muutoin etänä. Valtaosa koronarajoituksista poistui maaliskuun aikana, jonka seurauksena kurssit järjestettiin oletusarvoisesti jälleen yliopistolla. Osa suorittamistani kursseista järjestettiin kuitenkin rajoitusten poistumisesta huolimatta etäluentoina. Myös ESN-opiskelijatoiminta alkoi rullaamaan ja vaihtaritapahtumia alkoi ilmestyä kalenteriin.

Lukukauden alussa ennen varsinaisten kurssien alkua oli mahdollista osallistua saksan intensiivikielikurssille. Suosittelen sitä lämpimästi, vaikka kurssi onkin melko työläs. Kurssilla tutustuu muihin vaihto-oppilaisiin ja saa palautettua muistiin saksan kieltä, mikäli se on päässyt unohtumaan tai ei ole lukenut saksaa aiemmin. Itävaltalaiset nuoret puhuvat yleensä hyvin englantia, mutta monissa tilanteissa varsinkin vanhemman väestön kanssa kommunikointia helpottaa, mikäli osaa edes muutaman sanan saksaa.

Varsinaista kulttuurishokkia en Itävallassa kokenut. Hintataso on melko sama kuin Suomessa, havaittavasti halvempaa on ainoastaan alkoholi. Eniten yllätti paikallinen kieli ja murre. Tiesin ennen vaihtoon lähtöä Steiermarkin alueen vahvasta murteesta ja siitä, että itävaltalaisilla on omaa sanastoa. Silti pitkän saksan lukeneena yllätyin siitä, kuinka vaikeaa paikallisten saksaa oli ymmärtää ja kuinka monelle saksan sanalle on täysin erilainen itävaltalainen vastine. Lisäksi hämmennyin siitä, kuinka paljon käteismaksua Itävallassa käytetään. Siinä missä korttimaksu on Suomessa oletettu maksutapa, korttimaksun pyytäminen Itävallassa saattaa aiheuttaa ylimääräistä vaivaa ja huokailua. Joissain kaupoissa ja ravintoloissa kortilla maksaminen ei ollut ollenkaan vaihtoehto, joten minun piti totutella kantamaan jälleen käteistä rahaa lompakossa pelkän korttikotelon sijaan. Näin on asian laita ainakin Itävallan pienemmissä kaupungeissa. Wienissä suurempana kaupunkina korttimaksu on useammin mahdollista.

Asuminen

Vaihtoni alkoi helmikuun alussa, mutta pandemiatilanteen takia hain asuntoa vasta marras-joulukuussa. Oman kokemukseni perusteella asunnon löytäminen Grazista oli kuitenkin kohtuullisen vaivatonta. Asuin WG:ssä (Wohnheitsgemeinschaft, kimppakämppä) paikallisen saksaa puhuvan opiskelijan kanssa. WG:ssä asuminen on Itävallassa erittäin yleistä ja suosittua varsinkin nuorten ja opiskelijoiden keskuudessa. Ilmoituksia WG-huoneista voi bongata esimerkiksi wg-gesucht.de -sivustolta, jota kautta itse löysin asunnon. Halusin jakaa asunnon nimenomaan paikallisen opiskelijan kanssa, sillä arvelin ennakolta, että tulen muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa puhumaan pääasiassa englantia, ja halusin kehittää omaa saksan kielen taitoani. Tämä olikin kielitaitoni kehittymisen kannalta hyvä päätös. Toisaalta moni tapaamani vaihto-opiskelija oli tyytyväinen opiskelija-asuntoja tarjoavan OeAD:n asuntoihin, joissa saattaa tutustua nopeammin toisiin vaihto-opiskelijoihin. Opiskelijataloissa on myös hyvät yhteiset tilat, joita voi käyttää opiskeluun ja vapaaseen hengailuun tai varata tapahtumien ja juhlien järjestämiseen. Olinkin mukana esimerkiksi vappusitseillä, jossa esittelimme suomalaista opiskelija- ja vappukulttuuria muiden maiden vaihto-opiskelijoille. OeAD:lla on ympäri Grazia useita eri kohteita, joista voi hakea opiskelija-asuntoa myös vaihto-opiskelijana. Opiskelija-asuntojen hinnat OeAD:lla vaihtelevat noin 300–500 euron välillä riippuen sijainnista ja rakennusvuodesta. Yksityisellä puolella huoneiden hintahaarukka on kutakuinkin vastaava. Itse maksoin asumisesta 430 euroa kuussa. Asuin Geidorfissa, joka on viihtyisä asuinalue lähellä sekä yliopistoa että vanhaa kaupunkia.

Paikalliseen kunnanviranomaiseen piti viedä ilmoittautumislomake (Meldezettel) kolmen päivän kuluessa siitä, kun on muuttanut Graziin. Lisäksi yli kolme kuukautta oleskelevien EU-kansalaisten tuli ilmoittautua paikalliseen maahanmuuttoviranomaiseen. Maasta poistuessa maahanmuuttovirastoon riitti ilmoitus asiasta sähköpostitse, mutta kunnanviranomaiseen piti mennä ilmoittamaan lähdöstä paikan päälle. Helsingin yliopiston vaatimiin lähtödokumentteihin oli mahdollista saada allekirjoitus Grazin yliopistosta myös sähköpostitse, joten lähdinkin jo ennen kesäkuun loppua kiertämään Ranskaa ja Saksaa.

Kurssit ja opetuskulttuuri

Grazin yliopisto on perustettu vuonna 1585 ja se on historiansa lisäksi tunnettu peräti kuudesta yliopistossa tutkineesta tai opettaneesta Nobel-palkinnon voittajasta. Grazin yliopistossa kurssit ovat hyvin suunniteltuja ja opetus tasokasta. Vaihdon aikana suorittamani kurssit olivat melko työläitä, esimerkiksi yhdellä valitsemallani kurssilla edellytettiin kurssin lopussa palautettavan tieteellisen tekstin lisäksi perehtymistä laajaan valikoimaan artikkeleja ennen luentoa, aktiivista osallistumista luennoilla käytävään keskusteluun sekä viikoittaisten reflektiopapereiden kirjoittamista. Suoritin itse lähinnä kursseja, joissa kokeen sijaan oli essee tai esitelmä, mutta myös perinteiset tentit ovat yleisiä. Kurssit arvostellaan asteikolla 5-1, jossa 5 vastaa hylättyä ja 1 on parhain mahdollinen arvosana. Kurssien laajuus vaihtelee sijoittuen normaalisti 3-10 opintopisteen välille.

Grazin yliopistossa kevätlukukausi alkaa maaliskuussa ja kestää syyskuun loppuun asti, joka kannattaa huomioida kurssien valinnassa. Suurin osa kursseista loppuu kuitenkin jo viimeistään kesäkuun aikana. Pääsiäisloma on suomalaisesta näkökulmasta pitkä eli kaksi kokonaista viikkoa, joten se on mahdollista hyödyntää esimerkiksi matkusteluun. Itse reissasin pääsiäisloman aikana Sloveniassa ja Italiassa, joihin molempiin pääsee Grazista melko kätevästi junalla ja bussilla.

Kurssien ilmapiiri saattaa olla joillakin luennoilla suomalaista yliopistokulttuuria muodollisempi eli jotkut professorit saattavat olettaa heitä teititeltävän. Kurssien työläydestä ja ajoittaisesta opetuskulttuurin muodollisuudesta huolimatta koin suorittamani kurssit mielenkiintoisiksi ja mielekkäiksi. Mieleenpainuvimpia kursseja oli esimerkiksi suorittamani ihmisoikeuskurssi, johon kuului ekskursio Strasbourgissa sijaitsevaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.

Hyödyllisiä vinkkejä vaihto-opiskeluun Grazissa

Itävallassa on toimiva julkinen liikenne. Opiskelijan kannattaa ostaa puoleksi vuodeksi julkisen liikenteen kausikortti (Top-Ticket für Studierende) hintaan 162 euroa. Kortti toimii koko Steiermarkin alueella. Junamatkoja varten voin suositella ÖBB:n etukorttia, jolla saa ostettua junalippuja puoleen hintaan. Alle 26-vuotiaalle etukortti maksaa vain 19 euroa, joten se on hyvä sijoitus, mikäli haluaa reissata muualla Itävallassa. Vastaavaa edullista opiskelijaruokailua kuin Suomessa ei Grazissa ole, mutta opiskelijakorttiin voi hakea tarran (Mensastempel), jolla saa alennusta opiskelijaravintoloiden lisäksi joistakin muistakin ravintoloista. Opiskelun vastapainoksi yliopiston kautta on tarjolla edullisia liikuntakursseja, esimerkiksi balettia tai tennistä, joille voi ilmoittautua lukukauden alussa. Kuntosalijäsenyyttä ei yliopiston kautta tarjota.

Vierailun arvoisia nähtävyyksiä Grazissa asuvalle on vanhan kaupungin keskustassa sijaitseva Schlossberg kellotorneineen, Eggenbergin linna, kaupungin läpi virtaava Mur-joki kahvilasaarekkeineen sekä Grazin oma kotivuori Schöckl. Viihtyisä ja vehreä kaupunginpuisto on jo itsessään suosittu ajanviettopaikka kevät- ja kesäaikaan, mutta sen yläpuolella sijaitsevassa kauniissa linnanpuutarhassa (Burggarten) kannattaa myös vierailla. Graz on kulttuurikaupunki, jossa on paljon opiskelijabudjetille sopivia mahdollisuuksia päästä kulttuurin pariin, esimerkiksi opiskelijahintaiset liput museoihin ja taidenäyttelyihin sekä erilaiset teemapäivät, jolloin esimerkiksi oopperaan voi päästä vain yhdellä eurolla. Lisäksi Grazissa on mukava ravintolakulttuuri ja monia eläväisiä kahviloita, joista saa eteläeurooppalaisella tavalla hyvää kahvia.

Olen tyytyväinen, että lähdin vaihtoon, ja voin suositella Grazia vaihtokaupunkina erityisesti vaeltamisesta tai laskettelusta pitäville. Vaihto-opiskelu oli hieno kokemus, jonka aikana opin itsestäni ja toisista kulttuureista paljon sekä tutustuin ihmisiin eri puolilta maailmaa. Arki on arkea ulkomaillakin ja koti-ikävä vaivasikin minua ajoittain. Puoli vuotta on kuitenkin lyhyt aika, jonka aikana kannattaa yrittää tarttua tilaisuuksiin. Toisaalta vaihdossa on lomamatkoihin verrattuna enemmän aikaa myös lepopäiville ja hidastamiselle. Kaiken kaikkiaan olen kiitollinen siitä, että pandemia-ajan jälkeen minulle tarjoutui lopulta mahdollisuus lähteä vaihtoon ja palata vaihdosta kotimaahan kasa mieleenpainuvia kokemuksia ja ihmissuhteita rikkaampana.

Näkymä Schöckl-vuoren laelta

Vanhan kaupungin punatiilikattoinen maisema

Schlossbergin kellotorni iltavalaistuksessa

Posted on

Vaihtokertomus, King’s College London, kevät 2022

Teologisen tiedekunnan opiskelija

Hei vain kaikille vaihto-opiskelusta kiinnostuneille! Olen itse kohta valmis teologian ja uskonnontutkimuksen kandidaatti, joka vietti toisena opiskeluvuonnaan ihanan ja innostavan kevätlukukauden Lontoossa, King’s Collegessa. Päätös lähteä tutusta ja turvallisesta Helsingistä opiskelemaan Isoon-Britanniaan tuli omalta osaltani jokseenkin yllättäen, sillä hain mukaan kevätlukukauden Erasmus+ -ohjelmaan spontaanisti vasta syksyn täydennyshaussa, kun siitä ilmestyi mainos sähköpostiin. En aluksi edes uskonut pääseväni mukaan, mutta muutamassa viikossa sain tiedon, että minut on hyväksytty, ja vielä ensimmäiseen valintakohteeseeni! Kannattaa siis hakea lyhyelläkin varoitusajalla, jos vain rohkeutta riittää 😊

Vaikka vaihtoon lähteminen ja erityisesti sen järjestely saattaa ainakin aluksi ja vielä prosessin aikanakin vaikuttaa melko työläältä, voin vakuuttaa kaiken olevan sen arvoista. Muuttoon liittyviä paperitöitä ei ainakaan omalla kohdallani juurikaan ollut, sillä lähdin Englantiin niin lyhyeksi aikaa. Vuokrasin todella helposti HOAS -yksiöni toiselle opiskelijatoverilleni vaihdon ajaksi ja tein muuttoilmoituksen postiin sekä Suomen Digi- ja väestövirastolle. Minun ei myöskään onneksi tarvinnut ilmoittaa muutostani poliisille tai ilmoittaa itseäni Lontoon kaupungin asukkaaksi. Aivan mutkitta lähtöni ei kuitenkaan valitettavasti sujunut; Koronaviruspandemian vuoksi ei ollut aivan varmaa, onnistuisiko vaihtoon lähteminen lainkaan matkustusrajoitusten vuoksi, mikä oli kiistatta hermoja raastavaa. Toinen King’s Collegen nettisivuilla kirjoitetaan, että alle 6 kuukautta maassa olevan opiskelijan ei tarvitsisi todistaa kielitaitoaan. Oletin, ettei tämä koskisi minua, mutta lopulta sain sähköpostin, jonka mukaan myös minun pitäisi viipymättä toimittaa todistus englannin kielen taidosta, tai en välttämättä voisikaan lähteä vaihto-opiskelijaksi. Tällöin minun tuli olla yhteydessä Helsingin yliopiston Kielikeskukseen, josta sain onneksi todistuksen vaihtoon lähtöä varten. Yksi neuvo siis; Varmista hyvissä ajoin vaihto- ja kotiyliopistolta, että sinulla tosiaan on kaikki tarvittavat dokumentit – vaikka sitten kahteen kertaan. Kannattaa varautua pienten epäselvyyksien lisäksi myös siihen, että vaihtoa varten laadittavaan opintosuunnitelmaan tai kurssiaikatauluihin tulee yllättäviä muutoksia; Minun piti tehdä melkein kaikki vaihtoa varten tehdyt kurssivalinnat uudestaan silloin, kun pääsin Lontooseen. Neuvoisin siis myös, että esimerkiksi Learning Agreementiin ei käytä liikaa aikaa, ja että suhtautuu avoimin mielin mahdollisiin muutoksiin.

Saavuin itse Lontooseen tammikuun alussa, ja jo heti ensimmäisen tunnin aikana tuli selväksi, että edes kevyttoppatakki olisi kaupungin säässä liikaa. Aurinko paistoi Lontoossa keskitalvella samalla tavalla kuin se paistaa Suomessa myöhään keväällä, ja jotkut olivat jo jopa laittaneet kukkia ulos maljakoihin. Sää oli siis erittäin mieluinen. Yksi ensimmäisiä asioita tehtävälistalla – sekä yksi ensimmäinen kulttuurishokki – oli se, että minun tulisi noutaa fyysinen opiskelijakortti koulun kampukselta. Vaikka Suomessa opiskelijakorttia ei välttämättä tarvitse pitää mukanaan yliopistolla, Lontoossa opiskelijakortin tuli olla aina mukana – sillä ilman sitä kampuksen rakennuksiin tai edes omaan asuntoon ei päässyt sisälle. Yliopiston huippulaadukkaat kirjastot ja mukavat opiskelutilat olivat myös opiskelijoille auki ympäri vuorokauden jokaisena päivänä. Tätä en ollut lainkaan osannut odottaa, ja ikuisena yökukkujana tämä oli mielestäni aivan ihanaa. Yliopistollani oli myös kattava kuntosali- sekä ryhmäliikuntaohjelma, johon King’s Collegen opiskelijat saattoivat ostaa edullisia kausikortteja. Itse käytin siis vaihto-oppilaan arjessani paljon aikaa kirjastossa ja kuntosalilla – enpä olisi sitä uskonut ennen lähtöä! Kampus sijaitsi aivan Lontoon keskustassa, mikä myös tarkoitti sitä, että ennen tai jälkeen luentoja saattoi keksiä mitä vain uutta ja mielekästä tekemistä. Vaikka kaupunki tuntuikin silloin tällöin lompakossa melko kalliilta esimerkiksi ravintoloiden ja julkisen liikenteen osalta, monet kaupungin nähtävyyksistä olivat onnekseni ilmaisia. Kaupungissa asuminen myös opetti parempaa budjetointia.

Uusien tuttavuuksien ja ystävien hankkimisen osalta kunkin vaihto-opiskelijan täytyy olla itse todella aktiivinen, joka tuli ainakin minulle pienehkönä yllätyksenä. Olin saanut sellaisen kuvan vaihdossa olleilta ystäviltäni, että tapahtumia ja ohjelmaa olisi tarjolla vaihto-oppilaille paljon enemmän, mutta vaihtoyliopistoni liikkuvuuspalvelut eivät järjestäneet orientaatioviikon jälkeen enää mitään ohjelmaa vaihto-opiskelijoille, ja tietoa tulevista opsikelijatapahtumista sai etsiä itse. Tiedekuntanikaan ei koskaan järjestänyt esimerkiksi tapaamisia omille vaihto-opiskelijoilleen, enkä muistaakseni edes koskaan tavannut ainuttakaan toista vaihto-opiskelijaa teologiselta alalta. Onneksi sain kuitenkin itse muodostettua mukavan kaveriporukan muiden tiedekuntien vaihto-opiskelijoiden kanssa; Uudet ystäväni olivat kotoisin muun muassa Saksasta, Yhdysvalloista sekä Etelä-Koreasta. Teimme paljon yhdessä ja opimme kaikki toisiltamme kotimaiden kulttuureista ja tavoista.

Olen itse yksi epäonnisista koronafukseista, joka ei ennen tätä vuotta ollut päässyt kertaakaan osallistumaan lähiluennoille. Tästä syystä yksi erittäin positiivinen yllätys Lontoossa opiskelussa oli se, että kaikki opetus järjestettiin kampuksella lähiluentoina. Jokaiselle viikon luentoa varten annettiin luettavaksi materiaali, kuten kirjojen lukuja tai artikkeleita luennon aiheeseen liittyen. Yleensä meillä saattoi myös paikallisessa oppimisympäristössä olla luettavien tekstien yhteydessä kysymyksiä ja pieniä lukutehtäviä, joihin opiskelijoiden tuli valmistautua ennakkoon. Satunnaisesti opettajat saattoivat myös lisätä pandemia-aikana aiheesta nauhoitettuja Zoom-esitelmiä meille tarkasteltavaksi, mikä oli heiltä mukavasti tehty. Viikoittain järjestettävät luennot toimivat hyvin samankaltaisesti kuin Helsingin yliopistossa. Luennoitsija siis luennoi, mutta kullakin luentokerralla meidän tuli keskustella lukutehtävistämme sekä viikon materiaaleista. Yksi kursseistani oli kuitenkin poikkeus – uskontoa Lontoon kaupungin kontekstissa käsittelevällä kurssilla teimme muutamia opintoretkejä erinäisiin upeisiin kohteisiin, kuten Westminster Abbeyyn sekä Tate Moderniin. Vaikka ilmeisesti Erasmus -opiskelijoilla onkin mahdollisuus valita vaihdossa mitä tahansa kursseja, itse päätin suorittaa teologian ja uskonnontutkimuksen tieteenalan kursseja, sillä uskoin niistä olevan eniten hyötyä. Voinkin hyvällä omallatunnolla suositella, että valitsee sellaisia opintoja, mitkä hyödyntävät tutkinnon suorittamisessa. Minulla ei ollut lainkaan kokeita tai tenttejä vaihto-opiskeluni aikana, vaan jokaiselle kurssille täytyi tehdä lopputyöksi essee. Essee määritti kurssin arvosanan käytännössä suoraan, ja varmastikin tästä syystä opettajat kannustivat opiskelijoita keskustelemaan kurssityönsä kirjoitusprosessista ja mahdollisista kysymyksistä joko joko luentojen aikana tai sitten henkilökohtaisesti opettajan kanssa. Mainittakoon vielä, että opettajat olivat selvästi lahjakkaita ja viihtyivät työskennellessään opiskelijoiden parissa.

Arvosteluasteikko oli Iso-Britanniassa 0-100 %, ja sain ainakin muiden opiskelijoiden puheista sen käsityksen, että 60% arvosana oli jo ”hyvä” arvosana, ja että 80-90% kaltaisia pisteitä esseistä tai kursseista saavat vain hyvin harvat. Olen itse sitä mieltä, että arvosanoista ei vaihto-opintojen aikana kannata ottaa liikaa stressiä, sillä yleensä vaihdossa suoritetut opinnot kirjataan Helsingin Yliopistolla tutkintoon vain arvosanoilla hyväksytty/hylätty.

Mahdollisuuksia opiskelija-asunnon hankkimiseen on Lontoon kokoisessa kaupungissa varmasti myös yksityisillä markkinoilla, mutta itse hain huonetta suosiolla vaihtoyliopiston kautta. Uskoin, että vaihtoyliopisto olisi kaikista luotettavin ja mutkattomin vuokranantaja, enkä pettynyt. Asunnon hakeminen oli suhteellisen helppoa, sillä se tehtiin King’s Collegen omassa sähköisessä portaalissa. Sain kuitenkin itse tietää vaihtoon pääsystä vasta melko myöhään, joten sain jännittää hetken tietoa omasta asunnosta – eräässä vaiheessa yliopistolla oli tarjolla enää kaikista kalleimpia yksiöitä, joihin budjettini ei olisi tosiaan riittänyt. Lienee myös tärkeää muistuttaa, että yleensä Lontoon asumiskustannukset ovat melko kalliit suomalaiseen hintatasoon nähden. Onnistuin kuitenkin itse saamaan hyvässä kunnossa olevan soluhuoneen todella hyvältä sijainnilta, aivan London Bridgen metroaseman vierestä. Sijainti osoittautui vaihdon aikana uskomattoman hyväksi: Eräs King’s Collegen 24/7 auki olevista kirjastoista oli aivan takapihallani, unohtamatta tietenkään kaupungin monia puistoja. Muutenkin yliopiston tiloissa asuminen oli helppoa ja mukavaa; Pyykkitupa ja postilaatikot olivat alakerrassa sekä siivooja kävi kerran viikossa niin ettei vaikkapa keittiön siivoamisesta tullut kiistaa. Solussa oli omien, valmiiksi kalustettujen huoneiden lisäksi yhteinen suihku, vessat ja keittiö. Suomeen verrattuna Lontoon opiskelija-asunnot eivät olleet aivan yhtä hyväkuntoisia tai moderneja, mutta mielestäni oma majapaikkani oli miellyttävä – ympäröivä kaupunki houkutteli ulos, jos pieni huone tuntui ahtaalta. Asunnossani oli kolme muuta kämppistä minun lisäkseni, jotka olivat kaikki kandidaattivaiheen vaihto-opiskelijoita muualta Euroopasta. Kämppikset olivat mukavia, ja yhteisolo oli rauhallista ja vaivatonta.

Suomeen paluu oli kiistatta haikeaa, mutta nyt vaihtokokemukseni jälkeen tiedän, että tietoni ja taitoni riittävät lähteä tulevaisuudessakin joko opiskelemaan tai työskentelemään ulkomailla. Opin myös paljon tapaamiltani ihmisiltä, ja nyt minulla on kontakteja ympäri maailmaa. Lontookin odottaa minua varmasti vielä vieraaksi! Lontoo oli kaiken kaikkiaan upea ja inspiroiva kaupunki, jossa tekemistä ja näkemistä riitti vaikka joka päivälle. Tarjolla on hämmästyttävän monipuolinen valikoima museoita, tapahtumia, taidetts elävää musiikkia, teatteria, kirjastoja; Eli siis jokaiselle jotakin! Lontoo on myös suurkaupunkina paikka, josta on helppoa lähteä vierailemaan muissa Iso-Britannian kaupungeissa vaikkapa junalla. Ihmiset olivat myös kaikkialla avuliaita ja ystävällisiä, mutteivat näin suomalaisen onneksi lainkaan päällekäyviä. Melko hauskaa oli se, että hyvin moni tapaamistani lontoolaisista oli alun perin kotoisin jostain aivan muualta; Lontoossa ei siis oltukaan englantilaisia, vaan nimenomaan lontoolaisia. Nautin itse myös paljon pitkistä kävelyistä kaupungilla, minkä ansiosta koen, että opin tuntemaan Lontoon uskomattoman hyvin vaihto-opiskeluni aikana. Lisättäköön vielä viimeiseksi, että stereotypiasta huolimatta Helsingissä sataa Lontoota enemmän.

En itse vaihtaisi vaihtokokemuksestani mitään, ja suosittelen vaihtoa lämpimästi kaikille siitä kiinnostuneille!

Posted on

My exchange semester at Aalborg University, Copenhagen, Denmark, Autumn 2021

Student at the Faculty of Science

Before the exchange

Already when I started my master studies, I was sure that I wanted to go on exchange during the degree. I was on an exchange also during my bachelor studies and I wanted to take the opportunity to go again. This time, I was    looking for an Erasmus exchange, where they had interesting courses within the subject of Urban planning. I ended up going to Aalborg University, Copenhagen campus, to study Sustainable Cities.

Pretty much the only thing I had to do before going to Denmark was to send my application and learning agreement to the university, notify the change of address, get my travel insurance extended with a month and search for housing.

Arriving in Denmark

I arrived in Copenhagen about a week before the university started, which was nice, as it allowed some time to get settled in, get to know the city and my new roommates. In contrast to my earlier exchange there weren’t really any welcoming parties or similar. But I also think I had a bit of a different Erasmus experience than most, so there might have been some more exchange student events in other universities in the city.

Most people I have met love the city and so did I. I had already been to Copenhagen before, so it was a bit familiar. I also speak Swedish, so getting the hang of everyday life was not that hard, as I understood every sign and instruction in the city. Even though it is different from Finland, it is still a Nordic country, and I didn’t experience any culture chocks or problems to adapt.

Overall, when I arrived, I had no bureaucratic things to worry about, which was heaven compared to my exchange outside the EU. As Denmark is a Nordic country and I didn’t stay longer than six months, I didn’t have to get a Danish CPR-number or register like the rest of the international students. It was almost too easy.

First week of university was a lot of fun. The first day was for the international students, which there were a LOT of. The second day I got to meet my amazing classmates and teachers, and even though we were the only program who had no tutors showing up on the welcome day, everyone was keen on getting to know each other and hanging out.

What I immediately noticed was that I was the only exchange student in my class. I also found out that I was one out of five exchange students in the entire Copenhagen campus of my university. This scared me at first as my experience from my previous exchange as well as the stories I had heard about Erasmus, all put a lot of weight on meeting other exchange students. However, this was not a problem at all. As I mentioned, there were a lot of international students at the university, about 50% in my class where international students and 50% were Danes, so there were a lot of people that were new to the city. Most of the Danes knew each other from their bachelor’s degree at Aalborg University, but they were all very interested to get to know all the international students.

Housing

I would say that housing was the thing I stressed about the most before going to Copenhagen. Finding an apartment as an “outsider” is very hard, and especially in Copenhagen, finding a room or flat with a reasonable price is not easy.

Overall Copenhagen is more expensive than Finland, so if you want to live in the city-center you should be ready to pay a little bit more than at home.  Also finding studio apartments is quite hard, however I wanted to live with other people and ended up in a student housing with Danes and Americans.

My room in a 5-person student-apartment, including everything, ended up costing 520 €/month, which was a very good price for Copenhagen.

Most students live in shared flats or kollegiums. The kollegiums are student housing and are a lot cheaper than the normal apartments. Normally you would have your own room and toilet and then share the kitchen with maybe 15 other people. The kollegiums are however challenging to get as you don’t have the time to wait in the queue for them very long, however, you can try to sub-renting them, as I did.

I started with applying for housing through the university. I got one room pretty quickly but decided to decline the offer as the apartments were not even in the city. If you are staying in Copenhagen for a longer time and don’t want to put money on living in the city, this would be a good option, but as I was there for such a short time, I wanted to be closer to everything, a decision I do not regret.

 

I started looking for apartments on Facebook maybe 3 months before the exchange and I probably sent a message to over 70 people. As the number of messages these Facebook posts get is so high, I only ever got replies from about 10. I would not say that this is a very good way to go, but in my case, I saw it as the only option. In the end I got in contact with someone through a friend that lives in Copenhagen. He was going on exchange during the time I was there, so it was perfect. This was about a month before I flew to Denmark.

I think the best chance to get a good place is to actively look into different Facebook groups and specifically search for people that are going on exchange, as these are more likely to take someone that is coming for a short time. The absolute best chance is if you have contacts in Denmark. I would really recommend contacting them just to keep ears and eyes open if something comes up.

As a backup plan I was looking at hotels where you could rent rooms monthly, I think it would have been about 800 €, but it would have given some time to find something once I had arrived. Because once you are in Denmark and know some people there, it gets a bit easier to find something.

Everyday Life

Everyday life in Denmark was pretty much the same as in Finland, but I guess everything is a bit better on exchange. Copenhagen is an amazing city and in my free time I explored the city with other international students, went to try different restaurants, cafés and bars with my classmates and hung out with my roommates. In Copenhagen they also have very good bakeries and taprooms that are worth trying out.

One thing that surprised me was that every University had their own bar. So, Friday bar, after you finished your week of studying, was a very popular thing. They also organised a lot of fun events at the university. As I mentioned earlier, my Erasmus experience was perhaps not what I expected. I know that Erasmus organised a lot of fun activities during the week, but as none of my friends were a part of the exchange programme, I never went to any of them. And as there were only a few exchange students in the university, we just counted as internationals, and most people even forgot that I was going home after the semester.

The living cost for everyday life was kind of hard to follow as the currency was different. The grocery store prices were perhaps a bit more expensive than in Finland. Alcohol was a bit cheaper than in Finland but overall, pretty much the same.

Studying

Aalborg University is a very good university, and I actually found the university courses at Aalborg University to be quite different from the ones in Finland. First of all, Aalborg University had something called Problem Based Learning, or PBL. This was not exactly new to me, as I feel like the way some of the courses at home had a bit of the same structure, but it was definitely more established at Aalborg. I really like this approach as it made the studies feel a bit more connected to real life and gave some more practical learnings. Overall, the amount of work was pretty similar to my studies at the University of Helsinki.

Another big difference was that the courses were settled for the programme and there was no freedom in the choosing of courses. Hence, you need to be aware that the courses you put on your learning agreements are the only courses that are offered during that semester, and the ones you have to take. As I didn’t want to take the methodology course that was obligatory for the rest of the class, as they were going to get the degree from that programme, my only way to not take it was to fail it. This however was not a problem as the University of Helsinki only requirement was for me to take 25 credits, which I took.

The exams at Aalborg were oral exams, which was something completely new for me. All my courses were built the same way, there was a group project and for the exam we went together with the group into the oral exam. There was always a short presentation of the group work and then a discussion with the teachers. During the discussion, the teachers were asking questions, about the group project and sometimes about other things from the course. Even though it might seem horrifying to have an oral exam if you have never been to one before, it was more like a discussion, and you always had your group by your side. I don’t know if I particularly liked to have oral group exams as it doesn’t really show individual strengths and weaknesses, however it is good preparation for the future.

The semester was from September to January, where January was the exam period, meaning that the spring-semester in Finland and the exam period went on top of each other. For me this only meant a delay in the starting of my thesis, but as I had no courses in January it was fine. There was one vacation in the autumn and of course Christmas holiday.

After returning to Finland, I only needed to upload the documents to my Mobility Online account and get my credits transferred in Sisu.

Other things worth mentioning

I chose not to open a Danish bank account as I was staying there for such a short time. However, as I did not need to pay my rent directly to a landlord, I was able to organise the payment through normal bank transfers, without any extra costs (SEPA-payments). If you are in a situation where you have to do many foreign currency payments, getting a bank account might be to your benefit.

To get the real Danish experience, especially in Copenhagen, you need to have a bike, as the Danes bike everywhere. The city is flat, and the bike-roads are great. It felt a bit stressful in the beginning, but you learn quite quickly when you follow others, and it makes your life in Copenhagen ten times easier and more fun. I biked 10 km every single day to get to school and back, even in rain, which I never would have done in Helsinki. I would recommend either buying or renting a bike. I rented one from a company called Swapfiets, which is very popular in Copenhagen, and you will see their blue tires everywhere.