Tag: South Korea

humanistisen tiedekunnan opiskelija

 Olin vuoden vaihdossa Etelä-Koreassa Korea Universityssä syyslukukaudesta 2018 kevätlukukauteen 2019.

Ennen lähtöä

Ennen vaihtoon lähtöä vaihtoyliopiston hyväksymistieto ja infopaketti tuli tosi myöhään, muistaakseni kesäkuun lopulla / heinäkuun alussa eli reilu 50 päivää ennen kuin minun piti olla jo maassa orientaatioviikolla. En uskaltanut ostaa lentolippua ennen virallista hyväksymistietoa, vaikka tiesinkin että on harvinaista että vaihtoyliopisto tässä vaiheessa antaisi pakit – onneksi sain silti lentolipun halvalla eli noin 350 eurolla. Pakkaamiseen antaisin neuvoja, että jos on herkkä iho, suosittelen laskemaan tarkasti ja ottamaan tarpeeksi allergisen ihon rasvoja yms., koska itsellä ne loppuivat kesken. Myös tarvittavia vitamiineja ja päänsärkylääkkeitä kannattaa pakata runsaasti, jos on esim. maitoallerginen, koska lähes kaikki vitamiinit, joita olen nähnyt täällä, sisältää laktoosia. Myös fluorihammastahnaa tarpeeksi mukaan, koska täällä peruskaupan tahnoissa ei ole fluoria. 2080-merkin xylitol-hammastahna on yksi vaihtoehto, mutta sitä on vaikea löytää. Siteet ovat täällä 3x kalliimpia kuin Suomessa ja tamponeja en ole nähnyt.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Vaihtoyliopiston orientaatio järjestettiin syksyllä 28.-29.8. ja keväällä 26.-27.2.. Siihen sisältyi IT session (miten käyttää KU:n järjestelmiä), Life in Seoul (infoa Seoulissa elämisestä), KUBA group meeting & campus tour, student card application ja Seoul city tour (maksullinen). Orientaatiossa kerrotaan todella tärkeitä asioita, joten siihen on ehdottomasti osallistuttava; siellä jaetaan esimerkiksi info-vihkonen josta löytyy ohjeet paikallisen viisumin (Alien registration card) hankkimisesta kurssirekisteröintiin.

Info-vihkonen listaa myös kaiken mitä tarvitset opiskelijakorttia ja Alien registration cardia (ARC) varten, joka pitää hankkia asap, koska maasta ei voi lähteä ilman sitä vaikka viikonloppulomalle Japaniin JA vaihtoyliopisto vaatii kopion ARC:sta tietyn ajan kuluessa (huomaa myös, että tähän korttiin pitää tajuta päivittää osoite itse, jos muuttaa Korean sisällä). Orientaatiossa kerrotaan miten varata aika paikalliseen maahanmuuttovirastoon, ja varaus kannattaa tehdä HETI, koska muuten ajanvaraus saattaa mennä parinkin kk päähän ja saatat missata KU:n deadlinen ARC-kopiolle (tätä ei kerrota tarkasti vaan pitää tajuta itse). Varausta tehdessä pitää valita oikea virasto (!), koska se määräytyy asunpaikan mukaan. Jos asuu Anamissa, virasto on nimeltään Sejongro Branch Immigration Office (meno-ohjeet: https://www.youtube.com/watch?v=YDiMBFbywCM).

Opiskelijakorttia varten tarvitsee: 2 kopiota passista ja 1 3×4 kokoinen kuvan. Ota orientaatiota varten mukaan sakset, koska passikuvia joutuu luultavasti leikkaamaan, koska jostain syystä hakemuksen paikka kuvalle ei vastannut annettuja kokoja. Alien registration card -tapaamista varten tarvitsee: passin, kopion passista, kopion passin viisumi-sivusta, 2 passikuvaa (3.5×4.5), application form (saa orientaatiossa), hakumaksun 30,000KRW (tasaraha!!), certificate of enrollment (saa KU:n Global Service Centeristä), ja confirmation of residence (lähetä sähköpostia dormille / pyydä vuokranantajalta).

Asuminen

Asuin KU:n dormissa koko vuoden. Hyvät puolia: lähellä yliopistoa eli lyhyt matka kävellä luennoille eikä esim. käyttää ruuhkametroa joka aamu; helppo kävellä kotiin illanistujaisten jälkeen jotka olivat yleensä Anamissa, joten ei tarvinnut stressata taksin saamisesta; ystävystyminen muihin vaihtareihin, jotka ovat samassa tilanteessa ja voivat auttaa monissa asioissa. Huonoja puolia: jos käy huono tuuri kämppikseksi / huonekaveriksi voi päätyä ärsyttävä ihminen, jonka kanssa ei tule ollenkaan juttuun; mäki dormille on rankka kävellä päivittäin (siihen kyllä tottuu); dormin keittiössä on vaikea kokata, koska jääkaapissa ei tilaa säilyttää ruokaa ja kielto omassa huoneessa syömisestä ärsyttää (siihen on kyllä hyvä syy eli jättiötökät ja sitä kannattaa noudattaa). Suosittelen siis dormia, mutta jos päätyykin asumaan esim. goshiwoniin (https://goshipages.com/search?place=Anam%20Station), siltikin suosittelen ehdottomasti Anamin aluetta, jossa yliopisto on. Eräs vaihtari kertoi, että jäi nopeasti hengailujen ulkopuolelle eikä saanut ystäviä, koska asui kauempana ja ei jaksanut tulla Anamiin niin usein.

Seoul on kokemukseni mukaan turvallinen paikka, ainoastaan liikennettä pitää todella varoa ja olen kuullut tämän lukuvuoden aikana paristakin yliajosta. Ainoat epämukavat kokemukseni ovat tapahtuneet klubeilla, jossa ulkomaalaiset miehet saattavat olla aggressiivisia (toisaalta toisen vaihtarin mukaan nimenomaan korealaiset miehet häiritsevät). Kuulemani mukaan taksikuskit myös huijaavat herkästi ulkomaalaisia ja/tai humalaisia ottamalla ylihintaa. Turistialueilla (esim. Myeondong) on välillä huijareita / kultti-evankelistoja, jotka yrittävät houkutella kpop-jutuilla mukaan ja pyytävät myöhemmin pankkikortin numeroa. Omalle kohdalle tätä ei ole käynyt, ehkä koska epäluuloisena suomalaisena en pysähdy kenenkään kohdalle kohteliaisuudesta, mutta ystäviäni on tartuttu jopa ranteesta. Esimerkkinä tästä australialaisen tekemä vlog: https://www.youtube.com/watch?v=fk8n0GIakG0.

Korean yleinen hintataso on aika halpa. Ulkona syöminen on halvempaa kuin Suomessa, mutta koska sitä tehdään usein monia kertoja viikossa, rahaa kuluu yllättävän nopeasti. Hedelmät ja kasvikset ovat Suomeen verrattuna kalliimpia, mikä vaikeuttaa kokkaamista, mutta kannattaa pitää silmät auki kausituotteiden kohdalla, ja mennä isojen ruokakauppojen (esim. Homeplus) sijaan pienempiin marketteihin. Vaatteita löytyy halvalla Ewha Universityn läheisyydestä, Hongdaen ja monien muidenkin alueiden katukaupoista.

Opiskelu ja opetus

Eniten stressiä aiheutti kurssirekisteröinti ja add/drop period. Kurssirekisteröinti jaetaan ns. kolmeen (3) osaan: 1) esi-ilmoittautuminen (preferred course listing), 2) virallinen kurssirekisteröinti (course registration), ja 3) add/drop period. 1. vaihe ei ole nopeuskisa, mutta 2. vaihe on. 1. vaiheessa vaihto-opiskelija ei mitä todennäköisemmin pääse monelle kurssille (ei välttämättä yhdellekään), koska kurssien vaihtarikiintiöt ovat todella pienet (huom. kiintiöt “avataan”/poistetaan add/drop-vaiheessa) ja englanninkielisille kursseille on tunkua vaihtareiden takia.

2. vaiheeseen vinkkejä: jos et päässyt haluamillesi kursseille, tarkista jo tässä vaiheessa onko opettaja kertonut sähköpostiaan kurssivulla – jos on, lähetä hänelle kohtelias sähköposti, jossa toivoisit pääseväsi jonotuslistalle, jos sellainen on, koska olet niin kiinnostunut kurssista. Tätä tietoa ei sanota missään ja kaikki opettajat eivät päästä tällä tavalla kurssille, mutta itse pääsin yhdelle kurssille tällä taktiikalla ja tiedän toisen johon olisi päässyt näin. Jos et saanut haluamiasi kursseja ja rekisteröidyt B-suunnitelmasi kursseille, älä valitse sellaisia, jotka ovat päällekkäin haluamiesi kurssien päällä!! Suunnittele siis jo alusta saakka B-suunnitelma-lukkarisi A-suunnitelma-lukkarisi ympärille. KU:n järjestelmä ei siis anna ilmoittautua kursseille, jos ne ovat vähänkään päällekkäin muiden kurssien kanssa, toisin kuin HY. Jos siis ilmoittaudut tässä vaiheessa vara-kurssille Y, joka menee haluamasi kurssin X kanssa päällekkäin, et voi yrittää haluamaasi X-kurssia Add/drop-vaiheen kurssi-ilmossa. Jos näin käy, joudut ensin poistamaan vara-kurssin ja VASTA SITTEN voit yrittää päästä haluamallesi kurssille. Tämä tietysti tuhlaa aikaa todella paljon, koska jokainen klikkaus vie noin 5-10min, koska tuhannet opiskelijat käyttävät systeemiä samaan aikaan.
3. vaiheeseen vinkkejä: add/drop period on viikko, jolloin luennot alkavat teoriassa mutta eivät käytännössä, koska opiskelijat ns. kokeilevat kursseja menemällä ensimmäiselle luennolle (vaikka eivät siis olisi rekisteröitynä niihin), ja sen perusteella joko pysyvät kurssilla / yrittävät rekisteröityä kurssille, tai tiputtautuvat siltä pois ja luultavasti yrittävät jotain toista kurssia kurssirekisteröimisen 3. vaiheessa. Tämän vuoksi suurin osa opettajista eivät vaivaudu opettamaan mitään, vaan luettelevat samat asiat mitkä jo kerrottiin kurssin opintosuunnitelmassa. 1-2 ensimmäiselle luennolle kannattaa ehdottomasti kuitenkin mennä, koska muutama opettaja aloitti ns. oikean opettamisen heti toisesta luennosta ja jotkut kertoivat opintosuunnitelmasta poikkeavaa tietoa. Pyydä ensimmäisen luennon lopuksi kurssin opettajalta allekirjoitusta (huom. kaikki eivät anna) Extra permission slip for exchange students -lappuun (saatiin orientaatioviikolla), joka torstai-aamuna klo 9 viedään Global Service Centeriin, jonka avulla voi ehkä päästä kurssille. Menin itse 8:30 viemään näitä lappuja, mutta silloin siellä oli jo pitkä jono, joten suosittelen menemään allekirjoitettujen lappujen kanssa jonottamaan jo klo 8 aamulla.

Jos pystyy, ehdottomasti suosittelen, että välttelee ryhmätöitä kuin ruttoa. Tottakai niistä voi oppia myös paljon, mutta en suosittele ottamaan ainakaan monta kurssia, jossa on ryhmätöitä. Itselläni oli kevätlukukaudella kaksi ryhmätöitä ja niiden takia tuli itkettyä paritkin itkut, koska kulttuurierojen takia oli vaikea työskennellä. Ei esim. ole harvinaista, että vaihtarit yrittävät vältellä töitä, korealaiset saattavat vältellä ulkomaalaisia englannin kielitaidottomuuden vuoksi jonka takia jättävät vaihtarit ulkopuolelle, korealaisia ei haittaa tehdä töitä viime hetkellä edellisenä iltana, kun taas minulle se aiheuttaa suuresti stressiä.

Kuulemma jos kurssilla paljon vaihtareita, on helpompi saada parempi numero, mutta jos olet ainoa vaihtari korealaisten keskellä, kurssi on yleensä rankka ja voi saada hylätyn.

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Haluan aloittaa sillä faktalla, että “vaihtarikuplaan” joutuminen ei ole huono asia: muut vaihtarit ovat valmiita kuluttamaan rahaa ja aikaa matkusteluun ja kaupungin tutkimiseen, toisin kuin korealaiset opiskelijat, joilla on kiire opiskelujen kanssa. Korealaisia kavereita voi saada KUBA-vaihtarikerhosta, jossa kaikki vaihtarit ovat automaattisesti mukana. Huomaa kuitenkin, että heidän kanssaan ei välttämättä automaattisesti ystävysty (edes itselle määrätyn korealaisen buddyn kanssa), eivätkä he oikein suostu puhumaan koreaa (jos haluat harjoitella kielitaitoasi), mutta KUBAlaisten kanssa voi harrastaa ryhmähengailua ja kokea monia asioita Korean kulttuurista, joita ei muuten pääsisi kokemaan. KUBAssa saa eniten tietoa yliopistoelämästä ja opiskelijoiden isoista tapahtumista, esim. ehdottomasti (!) kokemisen arvoisista KU-Yonsei-peleistä (syksy) ja Ipselentti-konsertista (kevät), jonne vaihtarit eivät ilman KUBAa edes pääsisi! Ehdottomasti siis kannattaa olla aktiivinen KUBA:ssa ainakin aluksi, koska muuten jää aika nopeasti kaiken häppeningin ulkopuolelle, mutta älä odota löytäväsi sydänystäviä vaan enemmänkin bilekavereita. Jos haluat oppia koreaa, liity LECA-nimiseen language exchange -kerhoon, koska KUBAssa et tosiaan pääse oppimaan koreaa. Vaihtoehtoina on myös monia muita kerhoja, joihin suurimpaan osaan myös vaihtarit voivat liittyä. Etsi kampukselta kerhojen esittelyvihko (katso alla oleva kuva) Student Union Buildingin aulasta ja ota ko. kerhon puheenjohtajaan yhteyttä kakaossa tai mene juttelemaan kerhojen esittelypäivänä heidän boothille (esittelypäivä on kampuksen aukiolla ulkona, joten kymmeniä telttoja on vaikea olla huomaamatta).

Global Service Center järjestää myös joka lukukauden alussa language exchange (LTE) -haun (tästä tulee sähköposti) eli jakaa halukkaille vaihtareille korealaisen kieliparin, jota kannattaa kokeilla, mutta pitää myös mielessä, että parin saamisessa voi käydä huono tuuri. Omani olivat mukavia ihmisiä, mutta persoonat eivät menneet meillä yhteen ja he eivät tienneet miten opettaisivat koreaa. Kavereilleni kävi tosin parempi tuuri ja he ystävystyivät oikeasti.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

KU:lla on kampuksen lähellä oleva yliopistosairaala, jossa saa tarvittaessa englantia osaavan opiskelijan tulkiksi; heiltä voi varaa ajan sähköpostitse. Viime vuosina Koreassa on ollut todella huono ilmanlaatu, joten kannattaa ottaa rutiiniksi joka aamu tarkistaa ilmanlaatu (esim. täältä https://aqicn.org/city/seoul) ennen kuin avaa ikkunat ja/tai lähtee ulos. Myös naamamaskeja on hyvä käyttää (tässä ohjeet oikeanlaisen maskin ostamiseen http://vainkoreajutut.fi/?p=3023). Jos on yhtään herkkä kannattaa myös harkita ilmanpuhdistimen ostoa ja panostaa ihon puhdistamiseen, koska ilmansaasteet vaikuttivat myös ihoni kuntoon. Itselläni kävi tuuri ja pääsin osallistumaan korealaisen kaverin kanssa kaupungin työpajaan, jossa kokosimme halvalla omat ilmanpuhdistimet, josta oli paljon hyötyä. Itse vältyin suurimmilta ongelmilta vaihdon aikana ja suurimmat stressit aiheutti lähinnä: 1) ilmansaasteet, 2) korealaisten tapa ilmoittaa asioista viime hetkellä = paljon improvisointia, 3) läheisten ystävien puute / koti-ikävä, 4) ryhmätyöt.

Survival-Korean

Kaupassa: 담아드릴까요? = laitetaanko pussiin?; 봉투 필요하세요? = tarvitsetko pussin?; 괜찮아요 = ei/en tarvitse.

Ravintolassa: 앞치마/물/김치 셀프 = essu/vesi/kimchi on “self” (hae itse); 포장해 주세요 = (ruoka) mukaan kiitos; 계란/유제품/yms 들어있어요? = onko tässä (ruuassa) kananmunaa/maitotuotteita/yms?

Kahvilassa: 드시고 가세요? = juotko täällä?; 테이크아웃으로 주세요 = (juoma) mukaan kiitos; 같이 알려드릴게요 = “laitoin tilauksenne yhteen” (kun tilaat kaverin kanssa ja saat yhden piippaus-laitteen).

Täydessä metrossa / hississä: 내릴게요! = jään tässä pois,  잠시만요! = “anteeksi”, excuse me (pääsenkö ohi).

 

humanistisen tiedekunnan opiskelija

Olin vaihdossa Etelä-Koreassa Yonsein yliopistossa syyslukukaudella vuonna 2018 syyskuusta-joulukuuhun. Vaihto-opiskelu ei minua ollut liiemmin koskaan houkutellut, koska minulla oli tapana matkustella vuosittain opiskelun lomassa itsenäisesti parikin kuukautta vuodesta. Professorini kuitenkin mainitsi, että alue- ja kulttuurintutkimuksen opiskelijoilla on erittäin tärkeää, että opintojen kohdemaassa käytäisiin vaihdossa ennen kaikkea kokemuksen ja kielen oppimisen vuoksi. Siispä hain vaihtoon maisterivaiheessa, ja en kadu vaihtoon hakemistani kyllä hetkeäkään.

Ennen Lähtöä

Ennen lähtöä vaihtoa varten piti toimittaa runsaasti erilaisia papereita ja kirjoittaa motivaatiokirjeitä. Aluksi sai vahvistuksen Helsingin yliopistolta, että sinut on hyväksytty vaihtoon, sitten uusi hakemus kohdemaan yliopistoihin. Tämä prosessi vaatii kyllä sitoutumista siihen, että oikeasti haluaa vaihtoon. Mutta varsinainen paperirumba alkoi sitten, kun kohdemaan yliopistolta tuli vahvistus vaihdosta. Etelä-Koreaan tarvitsee viisumin, jonka sai helposti suurlähetystöstä. Kuitenkin maahan tulemisen jälkeen pitää hankkia Alien registration card, jonka saa immigration officesta. Tämä pitää hankkia itse. Et voi poistua maasta ennen kuin olet saanut sen, ja oma Japanin reissu lykkääntyikin urakalla, kun en tajunnut hankkia korttia ajoissa. Suomalainen ei onneksi tarvitse terveystodistusta korttia varten, vaan pelkkä passi, passikuva, maksu ja koulun todistus riittävät kortin hakemiseen, jossa menee noin kuukausi. Itse opiskelijakortin saaminen oli helppoa ja yliopiston vaihtopalvelut toimivat moitteitta. Kannattaa mennä aloitusinfoon, jotta saa tiedon kaikista tärkeistä asioista hetimmiten. Itse saavuin Souliin vasta aloitusinfon jälkeen, minkä takia en ollutkaan aivan perillä kaikista asioista ja jouduin kyselemään apua moneen kertaan vaihtopalveluilta.

Vakuutukset on myös pakko olla kunnossa, että saa yliopistolta paikan. Kuitenkin itsekin jouduin monta kertaa käyttämään sairaalaa, joten vakuutuksen ottaminen on ehdottoman järkevää, koska esimerkiksi pelkkä pissakoe maksoi kansainvälisellä klinikalla (sijaitsee suoraan Yonsein vieressä) 200 euroa. Klinikalla puhutaan englantia mutta koska ainakaan oma vakuutusyhtiöni ei ollut tehnyt sairaalan kanssa suoraa laskutuskäytäntöä, oli VISA:sta apua, kun joutui omasta pussista aluksi sairaalakuluja makselemaan.

Asuminen

Yksi tärkeä asia on asunnon hankkiminen, joka ei omalla kohdalla mennyt putkeen, koska Yonsein varausjärjestelmä kaatui ja jo lähetetyt hakemukset hylättiin ja järjestettiin uusi haku. Tätä en itse siis huomannut, ja jäin ilman opiskelija-asuntoa. Mutta, onneksi Etelä-Koreassa on runsaasti goshiwon-nimisiä majataloja, jossa asuu joko vain miehiä tai naisia tai kumpiakin sekaisin. Jokaisella on oma pieni huone, jossa on joko vain sänky ja tietokonepöytä, tai hieman hintavammissa wc ja suihku. Itselleni otin ikkunallisen ja kylpyhuoneella varustetun 9m2 huoneen, mutta kohdemaassa huone vaihtuikin ikkunattomaan, mikä oli marraskuussa aika ankeaa. Mutta, huone maksoi vain vajaa 300e ja vuokraan sisältyi kaikki vedet, sähköt ja ilmaiset nuudelit sekä riisit. Huone sijaitsi vilkkaalla kadulla Sincheonissa eli Yonsein lähellä, johon en todellakaan ollut valmistautunut ja ihmismäärä ja hälinä aiheuttikin ahdistusta aluksi. Onneksi kaikkeen tottuu. Kuitenkin goshiwonissa minulla oli oma rauha eikä tiukkoja sääntöjä, joten myöhäksi mennyt baari-iltakaan ei aiheuttanut hämmennystä. Majataloon ei kuitenkaan saa viedä vieraita, mikä oli harmillista, kun kaverini tuli Etelä-Koreassa käymään.

Asuminen on halpaa Etelä-Koreassa, jos vain on valmis kitsastelemaan. Itse olin hyvin alhaisella budjetilla liikenteessä, mikä tutustutti minut moniin erilaisiin säästökeinoihin. Nuudelit ja tofu olivat pääsääntöistä ruokaa minulla, koska hyvin lihapainotteisessa Etelä-Koreassa kasvissyöjälle ei paljon muita vaihtoehtoja jää. Ulkona voi tietty syödä, mutta se on verrattain kallista. En sanoisi, että Etelä-Korea on halpa maa, mutta halvalla siellä pystyy elämään, jos vain tietää keinot ja haluaa sitä. Itse suosin No Brand nimistä kauppaa sekä lotte999 markettia, koska niissä oli halvin hintataso. Sen sijaan Daiso on hyvä perustarvikkeiden ja kosmetiikan ostoon. Ruokaan meni viikossa noin 20 euroa, mutta jos kävi viikonloppuisin viihteellä, niin budjetti miltei triplaantui. Baarit ovat halvempia kuin Suomessa mutta suureen osaan on pääsymaksut, jotka ovat yleensä 10 00 wonia tai enemmänkin riippuen paikasta ja illasta. Baareja ja klubeja on laidasta laitaan ja Hongdaessa ehkä yliopisto-opiskelijalle otollisimmat vaihtoehdot. Itaewon on suosittu vanhempien länsimaalaisten joukossa, ja Gangnamissa taas ulkomaalaisen on jo vaikea päästä klubeille sisään, koska ne ovat tarkoitettu vain korealaisille. Suosittelen kuitenkin käymään Gangnamissa klubeilla, joka on omanlaisensa elämys tuhansien eurojen juomapakettien kera.

Itselle Etelä-Koreassa elämisen suurin haaste oli ruoan yksitoikkoisuuden lisäksi luonnonläheisyyden puuttuminen. Vaikka asun Helsingissäkin Kalliossa, oli vaikeaa tottua siihen, että aina kun menet ulos, ympärillä on ihmisiä, joita ei pääse karkuun. Ihmisien lisäksi liikenteen ja saasteiden määrä yllätti. Olen tottunut käymään iltalenkillä ikään kuin hengähtämässä, mutta Etelä-Koreassa tämä oli vaikeaa. Löysin kuitenkin keinon hallita stressiä hyvinkin perinteisestä Etelä-Korealaisesta vapaa-ajan viettotavasta eli patikoinnista. Koska Etelä-Korea on hyvin vuorinen maa, on Soulissakin monia kivoja ja uniikkeja vuoria, joille kiivetä. Heti Yonsein takana on yksi noin 300 metriä korkea vuori lenkkipolkuineen, ja tämä olikin pakopaikkani kaiken härdellin keskellä. Suosittelen suuresti! Lenkkeilin myös paljon Yonsein kampusalueella, joka on muuten todella iso alue.

Opiskelu

Minulle opiskelu oli Etelä-Koreassa varsin tiivistä ja jopa rankkaa, koska Suomessa ei vaadita esimerkiksi sitä, että jokaiselle luennolle kirjoitetaan tiivistelmä luetuista artikkeleista, tai että joka kurssille pitää kirjoittaa yli 10 sivun tutkielma. Opin kuitenkin paljon kursseilta, jotka olivat hyvin toteutettuja ja opetus laadukasta. Arvostelu ei ollut mielestäni kovinkaan tiukkaa, vaan sain Yonseista paremmat numerot mitä normaalisti Suomesta saisin. Paljon työtä niiden eteen täytyy kuitenkin tehdä. Luennot sijoittuivat 8-20 välille ja kestävät 2-3 tuntia. Itselleni oli kuitenkin varsin vaikeaa löytää maisterinopintoihin liittyviä kursseja, koska suurin osa vaihtareille suunnatuista kursseista olikin kandivaiheen opiskelijoille tarkoitettuja, eikä maisterivaiheen opintoihin välttämättä vaihto-opiskelijana saanut ottaa osaa. Monella maisterikurssilla olinkin ainut vaihtari, kun taas muut länsimaalaiset olivat vakituisia opiskelijoita Yonseissa. Tämä aiheutti varsinkin aluksi rutkasti päänvaivaa, kun tuntui että en löydä mitään opintoihini sopivia kursseja. Kannattaa siis varautua joustavuuteen. Mutta, onneksi professorit olivat ymmärtäväisiä ja kurssit mielenkiintoisia.

Yonsein kirjasto on todella hyvä, ja sieltä löysinkin monta tärkeää teosta graduani varten. Tein graduni kyselytutkimuksen vaihdossa ollessani, ja tämä oli asia, johon en saanut lainkaan apua yliopistolta, en edes neuvoja. Toivoisin, että Yonsein vaihtopalvelut ohjaisivat enemmän vaihtareita, jottei tulisi sellaista oloa, että on aivan yksin omien asioidensa kanssa maassa. Koska tein graduani vaihdossa ollessani, en liiemmin tutustunut muihin opiskelijoiden opiskelijarientojen kautta. Sain pari hyvää tuttavaa luentojen kautta, jotka olivat itsekin samassa tilanteessa eli gradun kimpussa. Sen sijaan löysin paljon ystäviä couchsurfingin kautta, jota moni opiskelija käyttikin tutustuakseen muihin opiskelijoihin ympäri Soulia. Suosittelen siis tutustumaan muihinkin kuin oman yliopiston vaihtarityyppeihin! Etelä-Koreassa on hyvin yhdysvaltalaismainen opiskelijaelämä, ja tämä olikin oikeastaan se syy, miksei hengailu muiden vaihtarien kanssa liiemmin ehkä kiinnostanutkaan.

Vinkkejä vaihtoon lähtijöille

Suosittelen Etelä-Koreaa vaihtomaana, jos on kiinnostunut Itä-Aasiasta ja sen kulttuureista. Etelä-Korea on dynaaminen maa, jossa vanha ja uusi yhdistyvät joskus jopa hämmentävällä tavalla. Kannattaa varautua maan kaupallisuuteen ja suorituskeskeisyyteen, joka tuli monelle tutullenikin järkytyksenä. Lisäksi Soul ei nuku koskaan, joten ihmisiä ja liikennettä riittää öin ja päivin pilvin pimein. Luontoa voi tulla ikävä, mutta sitä löytyy, kun on valmis sitä hieman hakemaan. Ilmansaasteisiin ei voi varautua suomalaisena, mutta maskeja saa onneksi kaupoista. Hintataso on halpa, mutta ulkona ruokailu ja viihteellä käyminen eivät ole hyväksi lompakolle pidemmän päälle. Etelä-Korea on turvallinen maa, jossa nainenkin voi huoletta käydä yksin baarissa. Sää on lämmin mutta talvella voi olla pakkasta, joten monipuolisuutta ei tästä maasta puutu!

 

 

 

 

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Suoritin maisteriopintoihini kuuluvan vaihtojakson Etelä-Koreassa kohdeyliopistonani Seoul National University. Vaihtoon valmistautuminen kannattaa aloittaa hyvissä ajoin, sillä tehtävää on varsin paljon ja aikataulujen kanssa on oltava tarkkana. Liikkuvuuspalvelusta sai hyvät ja ajantasaiset ohjeet, joita noudattamalla urakasta selvisi kunnialla. Lisäksi vaihtoyliopistoni liikkuvuuskoordinaattori auttoi tarvittaessa sähköpostitse. Paikan päällä kokemuksia vaihtaessa sain kuulla, että monen seikan kanssa oltiin joustettu, vaikka ohjeissa oltiin hyvin ehdottomia. Kannattaa siis aina kysyä asiaa vastaanottavalta yliopistolta, mutta valmistautua ohjeita noudattamalla kuitenkin mahdollisimman tarkasti. Sain tiedon helmikuun lopussa alkaneen vaihdon virallisesta hyväksymisestä joulukuun alussa sekä kirjeitse että sähköpostitse. Kirjeen liitteenä tulleita dokumentteja tarvittiin Suomen päässä viisumia haettaessa ja sähköpostitse saapuvissa ohjeissa käsiteltiin perin pohjin muun muassa kurssi-ilmoittautumista ja opiskelija-asunnon hakemista. Viisumin lisäksi Etelä-Korean päässä tarvittiin vielä ARC-kortti, joka mahdollisti matkustamisen ulkomaille vaihdon aikana. Kortin saamisessa kesti 1,5 kuukautta, joten tämä kannattaa ottaa huomioon reissuja suunnitellessa. Jos olet varannut matkan vaihtosi alkuun eikä kortti ole vielä saapunut, voit käydä hakemassa maahanmuuttovirastosta dokumentin, joka todistaa sinun hakeneen ARC-korttia. Vaihtoa varten Suomesta haetulla viisumilla pääsee maahan vain kerran, joten ilman ARC-korttia tai todisteena toimivaa dokumenttia ei olisi päässyt enää Etelä-Koreaan takaisin. Seoul National University tiedotti prosessista sähköpostitse ja pientä lisämaksua vastaan korttia oli mahdollista hakea kampuksella järjestetystä pop-up -pisteestä.

Suosittelen lämmöllä vaihtoyliopistoni SNU Buddy -järjestöön liittymistä. Valtaosa vaihto-opiskelijoista liittyi mukaan, joten ryhmän kautta sai helposti ystäviä ja erilaisia aktiviteetteja kampuslounaista karaokeiltoihin järjestettiin pitkin kevättä. Noin kuukausi ennen vaihtoa saapuivat ohjeet, kuinka liittyä mukaan ja rekisteröityä omaan ryhmään. Vietin vapaa-aikaani pitkälti SNU Buddy -ryhmästä muodostuneen ystäväpiirin kanssa, kuten monet muutkin, lisäksi sain ystäviä yhteisten luentojen ja ryhmätöiden myötä. Korealaiset opiskelijat olivat varsin kiireisiä ja stressasivat opinnoistaan, mutta SNU Buddyn kautta tutustuin myös paikallisiin. Tästä oli erityisesti hyötyä, kun ei itse osannut kieltä ja sai arvokkaita neuvoja. Esimerkiksi sairastuessani sain hyviä vinkkejä tuutoreilta, joiden kanssa viestittiin paikallisessa Whatsappissa eli KakaoTalkissa. Suosittelen lataamaan applikaation jo ennakkoon tutustuaksesi käyttöön, sillä sitä käytettiin myös opiskelija-asuntolan viralliseen viestintään. Kampuksen terveyskeskuksesta sai apua sairauden sattuessa ja muutaman euron maksu tapahtui käynnin yhteydessä. Vapaa-aikaa vietin muutenkin paljon kampuksella, joka on todella viihtyisä ja monipuolinen, ympäristö vehreä ja kaikki kävelyetäisyydellä. Matka keskustaan sujui kätevästi metron ja bussin yhdistelmällä, mutta aikaa kannatti varata noin tunti per suunta, meni minne tahansa. Soulin metrojärjestelmä on todella kattava ja keskiyöllä sen sulkeutuessa taksi verrattain edullinen, keskustasta kampukselle jaetulla matkalla pääsee muutamalla eurolla. Metrojärjestelmän ainut miinuspuoli oli, ettei T-money -matkakortille voinut ladata aikaa vaan arvoa, jolloin metromatkustaminen tuli suhteellisen kalliiksi. Fiksuinta oli mennä aina yhdelle alueelle per päivä ja tutustua kaupunkiin vähitellen. Vaikka kaupunki onkin valtavan kokoinen, useamman metrovälin voi kävellä etenkin keskustan alueella, jolloin rahaa säästyy pitkällä tähtäimellä.

Sain itse vaihtokevään ajaksi opiskelija-asunnon yliopiston asuntolasta. Asuntojen valinta suoritettiin arpomalla, joten asunnon saamisesta ei ollut varmuutta – moni vaihto-opiskelija jäi myös ilman kampusmajoitusta. Maisteriopiskelijat saivat tiedon asunnon saamisesta joulukuussa, mutta kandidaattivaihtoon tulleet vasta helmikuussa pari viikkoa ennen vaihdon alkua. Varmuuden vuoksi varalle kannattaa siis katsoa muitakin vaihtoehtoja, usea tuttava oli vuokrannut paikallisen majatalon eli Goshiwonin huoneen itselleen muutamaksi kuukaudeksi, mikä on Aasiassa yleinen käytäntö. Itselläni kävi tuuri kampusasuntolan suhteen, mutta suomalaisesta omaan tilaan tottuneesta näkökulmasta huoneen jakaminen jännitti ennakkoon. Vain kourallinen vaihto-opiskelijoita sai oman yksityisen huoneen, ja nämä olivat kalliimpia kuin jaetut. Oma jännittämiseni etukäteen oli turhaa, sillä yhteisasuminen sujui varsin mallikkaasti. Tietenkin se vaati joustoa molemmilta osapuolilta erilaisten aikataulujen ja elintapojen erojen suhteen, mutta onnekseni meillä oli varsin samanlainen rytmi ja elämäntavat. Jaoin asuntoni viiden korealaisen opiskelijan kanssa ja huoneeni yhden heistä kanssa. Huone oli todella pieni, mutta siellä oli kaikki tarvittava, kävely luennoille sujui kymmenessä minuutissa ja hinta koko lukukaudelta oli todella halpa. Opiskelija-asunnon haku oli kuitenkin aikaa vievä prosessi, jossa oli monta muistettavaa seikkaa ja aikatauluja oli noudatettava tarkasti. Suosittelen lukemaan ohjeet todella huolellisesti ja valmistautumaan hyvissä ajoin ennakkoon, jotta tarvittavat dokumentit on valmis lähettämään kirjeitse heti valinnan varmistuttua.

Kampusmajoitus kannatti siinäkin mielessä, että läsnäoloa vaadittiin jokaisella käymälläni kurssilla, joten vietin kampuksella päivittäin aikaa opintojen parissa. Opetus erosi todella paljon suomalaisesta yliopisto-opetuksesta juuri interaktiivisuudellaan, jossa jokaiselta opiskelijalta vaadittiin aktiivista osallistumista läpi kurssin. Moni kursseista oli lisäksi pilkottu erilaisiin pienempiin osiin, jolloin suorituksen saamiseksi yhdellä kurssilla oli tehtävänä esseiden lisäksi esityksiä ja ryhmätöitä. Etenkin kesän kynnyksellä erilaista tehtävää deadlineineen oli todella paljon, joten matkasuunnitelmat kannattaa suunnitella opintojen ympärille niin, että poissaolojen sijaan hyödyntää korealaisia juhlapyhiä lomapäivinään. Kurssivalinnat tehtiin ennakkoon ennen vaihdon alkua sähköisesti, mutta valittuja opintoja oli mahdollista vaihdella vielä paikan päällä ensimmäisten viikkojen aikana. Ilmoittautuminen alkoi paikallisen aikavyöhykkeen aikataulussa, mikä Suomen päässä tarkoitti keskellä yötä. Valvominen kuitenkin kannatti, sillä moni kursseista meni minuuteissa täyteen. Kannattaa siis ennakkoon käydä läpi valikoimaa ja tehdä paikallisessa WebOodissa sähköinen muistilista, josta kurssit on kätevä lisätä ilmoittautumisten alkaessa. Viimeiset tentit järjestettiin aivan lukukauden lopussa, joten ylimääräistä aikaa kaupungin tutkimiseen ennen kotiinpaluuta ei juuri ollut. Jälkikäteen ajateltuna kannattaa siis hyödyntää jokainen viikonloppu suurkaupungin koluamiseen, kirjastolla vietettyä aikaa unohtamatta.

Itse en kokenut sen suurempaa kulttuurishokkia, mutta siihen voi vaikuttaa, että olen ollut lomamatkalla Etelä-Koreassa pari vuotta sitten. Esimerkiksi ruoka on todella hyvää, mutta sen tulisuus saattaa tulla monille yllätyksenä. Lisäksi väenpaljous, ilman saasteisuus ja ruuhka liikennevälineissä voi toisinaan tuntua ahdistavalta. Kaiken kaikkiaan Soul on kuitenkin erittäin turvallinen kaupunki, jossa asukkaiden viihtyvyyteen on panostettu monin eri tavoin. Vaihtokohteena se on mielestäni erinomainen, sillä aika kaupungissa kuluu silmänräpäyksessä ja koettavaa riittää jokaiselle päivälle. Syöminen on suhteellisen halpaa, samoin opiskelija-asunto ja etenkin kampuksella aikaa viettäessä selviää muutamalla eurolla per päivä, vaikkakin kahviloissa on mielestäni kampuksellakin kalliimpaa kuin Suomessa. Tekemistä Soulissa riittää valtavasti, joten budjettiin kannattaa suunnitella joustovaraa sen verran, että voi tarttua spontaaneihin tilaisuuksiin niiden osuessa kohdalle. Kampuksen lähialueen vehreys ja ympäröivät vuoret kannustivat kiipeilyyn ja rauhoittumiseen vastapainona kaupungin sykkeelle, joten uskon kohteesta löytyvän jokaiselle jotakin.