Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija
Yleisesti
Olin vaihdossa syksyllä 2021 Lontoon University College Londonissa, eli tuttavallisemmin UCL:ssä, jonne päätin hakea erityisesti mielenkiintoisen kurssitarjonnan ja laadukkaan opetuksen perusteella. UCL on kansainvälinen yliopisto, jonne saapuu opiskelijoita ympäri maailmaa. Oli ihanaa huomata, että yliopisto pyrki huolehtimaan mahdollisimman hyvin opiskelijoitaan, olipa kyse sitten opinnoista, mielenterveysasioista, asumisesta tai uuteen maahan sopeutumisesta. Haasteiden kanssa ei siis tarvinnut jäädä yksin, vaan apua oli kyllä aina saatavilla.
Ennen lähtöä
Ihan ensimmäisenä, kun vaihtoon hyväksytään Helsingin yliopistosta, täytyy hakea opiskelijaksi UCL:ään. Tätä varten piti muun muassa kirjoittaa motivaatiokirje, hankkia suosittelija yliopistolta ja lähettää opintosuoritusote. Kun kohdeyliopisto hyväksyy opiskelijakseen, toimii UCL:ssä yliopiston kirjoille pääseminen karkeasti ottaen kolmivaiheisesti. Ensimmäisenä täytyy täyttää sähköinen lomake, jossa kysytään erinäisiä perustietoja. Brexitin vuoksi minun piti selvittää mahdollinen tarpeeni hakea viisumia, mutta osoittautui, että alle kuusi kuukautta maassa oleskelevat EU-kansalaiset eivät sitä tarvitse, jonka ilmoitin myös UCL:lle. Erasmus-opiskelijana minun ei myöskään tarvinnut todistaa kielitaitoani. Tämän jälkeen täytyi suorittaa ennakkoilmoittautuminen koskien opiskeluihin liittyviä tietoja, ja vielä lopuksi itse ilmoittautuminen, jossa esimerkiksi päästään tekemään alustavat kurssi-ilmoittautumiset ja saadaan yliopiston tunnukset käyttöön.
Minulle kuitenkin ilmeni haasteita jo heti noiden kahden ensimmäisen vaiheen välillä, sillä täytettyäni tietoni sähköiseen järjestelmään, UCL:stä ei kuulunut mitään liittyen ennakkoilmoittautumiseen. Pari viikkoa ennen vaihtoon lähtöä, ja intensiivisen sähköpostittelun jälkeen päätin soittaa yliopistolle ja kysyä, mistä asia kiikasti. Ilmeni, että en ollut tarpeeksi selvästi ilmaissut sähköisessä järjestelmässä, että en tarvitse viisumia, ja UCL siis oli pannut ilmoittautumisprosessini jäihin, koska mitään ei ollut kuulunut. Kun sain vahvistettua, että en tosiaan tarvitse viisumia, pääsin miltei heti tekemään ennakkoilmoittautumisen. Prosessi sujui tämän jälkeen niin sutjakkaasti, että kaikki tarvittava oli tehty samalla viikolla, kun saavuin Lontooseen ja pääsin noutamaan oman opiskelijakorttini kampukselta. Mikäli siis kohtaat samankaltaisia haasteita, kuin minä, kannustaisin ehdottomasti tarttumaan puhelimeen ja soittamaan yliopistolle! Asiat yleensä ratkeavat viimeistään silloin.
Alkubyrokratia vaihtokohteessa
Ihan ensimmäisenä täytyi tosiaan hakea kampukselta opiskelijakortti, jota täytyy pitää mukanaan aina yliopistolla, sillä muuten rakennuksiin ei pääse käytännössä sisälle. Lisäksi läsnäolovaatimus luennoilla ja pienryhmätapaamisissa kuitataan tällä samalla kortilla, joka luettiin jokaisen opetushuoneen edessä olevassa lukulaitteessa.
Kun orientaatioviikko pyörähti käyntiin, tiedekuntani järjesti meille vaihto-opiskelijoille perehdytystilaisuuden Zoomissa. Alustavat kurssivalinnat käytiin vahvistamassa henkilökohtaisesti tiedekunnalla, jossa hallinnon työntekijä tarkisti mahdolliset päällekkäisyydet ja vahvisti valinnat. Omalla kohdallani kurssivalinnat onnistuivat mutkattomasti ja pääsin miltei kaikille jo ennakkoon haluamilleni kursseille. Toki vaihtoehdot olivat hieman muuttuneet alkuperäisestä, mikä vaikutti ainakin yhteen kurssivalintaani. Kannattaakin varautua siihen, että kurssivalinnat voi joutua tekemään melkein kokonaan uudestaan Lontoossa. Tämä sattui esimerkiksi yhdelle vaihtarikaverilleni. Lisäksi on hyvä olla tietoinen, että UCL:ssä puolet kursseista täytyy suorittaa siinä tiedekunnassa, johon on alun perin hakeutunut opiskelijaksi. Itse tein kolme kurssia kotitiedekunnassani ja yhden toisesta tiedekunnasta.
Muuttoon liittyvää byrokratiaa ei juuri ollut, tein vain muuttoilmoituksen Suomen Digi- ja väestövirastolle. Koska en tarvinnut viisumia ja oleskelin maassa niin vähän aikaa, ei minun tarvinnut ilmoittautua poliisille tai kaupungin asukkaaksi. En ollut myöskään oikeutettu kirjautumaan julkisen puolen terveydenhuoltopalveluihin (National Health Service). Hyvä matkavakuutus on siis ensiarvoisen tärkeä. Myös näistä asioista UCL:ltä tuli runsaasti tietoa jo ennen vaihtoon lähtemistä.
Opiskelu ja opetus
Opiskelin vaihdossa School of Slavonic and East European Studies – nimisessä tiedekunnassa kansainvälistä politiikkaa alueellisesta näkökulmasta. Korona-aikana opinnot oli organisoitu niin sanotulla hybridimallilla, mikä tarkoitti, että osa opinnoista oli järjestetty etänä ja osa lähiopetuksessa. Luennot olivat joko live-luentoja Zoomissa tai sitten ne oli ennakkoon nauhoitettu. Meillä oli Zoomissa myös niin sanottuja Q&A – tapaamisia, jonne kurssin opettaja tuli keskustelemaan opiskelijoiden kanssa kulloisenkin luennon aiheesta ja vastailemaan opiskelijoiden kysymyksiin. Tämän lisäksi meillä oli kampuksella pienryhmätapaamisia tai seminaareja. Jokaiselle seminaarille annettiin luettavaksi materiaali, kuten artikkeleita luennon aiheeseen liittyen. Yleensä saattoi olla myös kysymyksiä, joihin piti ennakkoon valmistautua. Seminaareissa oli tarkoitus keskustella ja debatoida luentojen aiheista, toisinaan saattoi olla myös esimerkiksi esitelmiä ja muuta sen sellaista.
Kandivaiheen opiskelu UCL:ssä oli mielestäni intensiivisempää ja vaativampaa, kuin opinnot HY:ssä, toki tämä riippuu myös kurssista. Itselläni arkipäivät kuluivat kyllä hyvin siihen, että osallistuin luennoille ja valmistauduin seminaareihin, sillä viikoittaista luettavaa oli ihan kiitettävä määrä. Muutenkin UCL:ssä opiskelijoita vaaditaan aidosti osallistumaan. Seminaareihin ei voinut osallistua valmistautumatta, sillä opettajat pitivät kyllä huolen siitä, että kukaan ei istunut tuppisuuna. Pelkät luennot toki toimivat hyvin samankaltaisesti, kuin Suomessa, eli opettaja luennoi aiheesta, mutta interaktiivisuutta opetuksessa oli lisätty muilla tavoin, kuten juuri näillä seminaareilla. Itse pidin tästä kovasti. Muutenkin kurssien aiheet olivat paljon käytännönläheisempiä, kuin HY:llä oman opintosuuntani varsin teoriapainotteiset opinnot.
Tenttejä minulla ei ollut ollenkaan, vaan jokaiselle kurssille täytyi tehdä lopputyö, essee, josta kurssin arvosana määräytyi käytännössä suoraan. Opettajat kannustivat siihen, että valitsemastaan kurssityön aiheesta ja mahdollisesti askarruttavista kysymyksistä jokainen olisi käynyt keskustelemassa henkilökohtaisesti opettajan kanssa. Myös palautetta UCL:ssä sai paljon enemmän, kuin HY:llä.
Arvosteluasteikko on UCL:ssä ja ilmeisesti Iso-Britanniassa yleensäkin 0-100 %. Minun oli suomalaisena hieman vaikea ymmärtää tätä arvosteluasteikkoa ja ei sitä minulle koskaan selitettykään. Kanssaopiskelijat vain naureskelivat eräällä kurssilla, että jos kandivaiheessa jostain työstä saisi 80 %, voisi sen melkein jo lähettää johonkin tieteelliseen julkaisuun. Käsittääkseni siis ”normaali, hyvä” arvosana pyörii siinä jossain 60 % hujakoilla. Päätin kuitenkin olla ottamatta arvosanoista sen suurempaa stressiä, sillä vaihto-opintoni kirjataan tutkintooni vain välillä hyväksytty/hylätty.
Asuminen
Ensinnäkin on mainittava se tosiasia, että Lontoossa asuminen on melko kallista. Mahdollisuuksia asunnon hankkimiseen on niin yksityisellä puolella kuin UCL:n omia opiskelija-asunnoissakin. Itse päätin hakea huonetta UCL:n asuntolasta, sillä aiemmin UCL:ssä vaihdossa olleen kaverini mukaan ihmisiin tutustuminen oli helpointa tätä kautta. Lisäksi se tuntui kaikista käytännöllisimmältä ratkaisulta. Asunnon hakeminen oli suhteellisen helppoa, se tehtiin UCL:n asuntopalvelujen sähköisessä portaalissa. Muutenkin kaikki asumiseen liittyvän byrokratian, kuten sisään- ja uloskirjautuminen, hoitaminen oli mutkatonta. Mikäli päätyy hakemaan asuntoa yksityiseltä puolelta, kannattaa esimerkiksi etsiä erilaisista Facebook-ryhmistä. Myös UCL:llä on lista luotettavista vuokranantajatahoista.
Asuin itse isossa asuntolassa, reilun kahdentoista hengen solussa lähellä Camden Townia. Solussa olivat yhteiset suihkut, vessat ja iso keittiö. Huoneet olivat valmiiksi kalustettuja, noin 17:sta neliön kokoisia. Asuntolassa miltei kaikki olivat kansainvälisiä maisteriopiskelijoita ja soluissa pojat ja tytöt asuivat sekaisin. Omat kämppikseni olivat aivan ihania tyyppejä ja yhteiselomme sujui hyvin mutkattomasti. Järjestimme aika ajoin esimerkiksi yhteisiä illallisia. Vessaan tai suihkuun pääsyäkään ei tarvinnut koskaan odottaa.
Olen erittäin tyytyväinen päätökseeni hakeutua UCL:n asuntolaan. Yleisesti Iso-Britanniassa on kulttuuri, että kavereita hankitaan ennemminkin sen perusteella, missä asutaan, eikä sen perusteella, missä opiskellaan. Varsin erilaista siis Suomeen verrattuna. Tämän vuoksi kaveriporukat UCL:ssä ovat todella poikkitieteellisiä ja ihmisiä tulee ympäri maailmaa. Asuntolassa olikin todella helppo tavata muita opiskelijoita ja tutustuinkin aivan huikeisiin tyyppeihin. Oikeastaan kaikki lähimmäiset kaverini, joiden kanssa vietin aikaa vapaalla, tulivat omasta asuntolastani ja solustani.
Lontoossa, kuten Iso-Britanniassa yleisestikin, opiskelija-asunnot voivat olla paljon huonommassa kunnossa, kuin Suomessa. Oma huoneeni ja asuntolani eivät olleet mitään kummoisia, mutta silti siellä pystyi elämään täysin normaalisti. Ainut ikävä seikka oli se, että marraskuun kylmenevinä päivinä huoneessani ja asuntolassamme oli aika ajoin inhottavan kylmä, vaikka lämmitys toimi. Ihmetystä herätti esimerkiksi jokaisessa ikkunassa ollut tuuletusaukko, jota ei yksinkertaisesti saanut suljettua. Tilkitsin omani pyyhkeellä. Villasukista ja muista lämpimistä vaatteista siis ei taatusti ole haittaa. Lisäksi asuntolassani kaikki käyttivät sisätiloissa sisäkenkiä, joten suosittelisinkin varaamaan myös sellaiset matkalaukkuun.
Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville
Kannattaa varautua siihen, että kavereiden hankkimisen ja verkostoitumisen suhteen täytyy olla itse hyvin aktiivinen. Tiedekuntani ei esimerkiksi järjestänyt minkäänlaista tapaamista omille vaihto-opiskelijoilleen, ja muutamaa lukuun ottamatta en ikinä päässyt tapaamaan oman tiedekuntani vaihtareita. Tiedekuntani ainejärjestö järjesti lähinnä opintoihin ja työelämään liittyviä tapahtumia orientaatioviikon yhteistapahtumia lukuun ottamatta. Kavereiden hankkiminen omien opintojen kautta tuntuikin melkoisen vaikealta. Kuten aiemmin todettu, helpointa minulle olikin tutustua ihmisiin omassa asuntolassani.
UCL:ssä on myös erilaisia societyjä, eli järjestöjä ja harrastustoimintaa aina kuplateestä nyrkkeilyyn ja ammatilliseen profiloitumiseen. Kannustan ehdottomasti lähtemään mukaan societyjen toimintaan omien kiinnostuksenkohteiden mukaan. Societyihin osallistuminen antaa myös hyvän mahdollisuuden tutustua samanhenkisiin ihmisiin. Jos esimerkiksi pitää liikunnasta, on tämä huomattavasti edullisempi tapa harrastaa, kuin yliopiston ulkopuolella.
Lontoo on mahtavan monipuolinen kaupunki, jossa tekemistä ja näkemistä riittää taatusti. Ihmisten rentous ja avuliaisuus viehättävät. Asiat myös yleisesti hoituvat samalla intensiteetillä, kuin Suomessa. Hintataso on lähellä Suomea, paikoittain on hieman kalliimpaakin. Monet merkittävät nähtävyydet ja museot ovat kuitenkin ilmaisia, mistä pidin kovasti. Myös julkinen liikenne pelaa mainiosti, tosin hinnat olivat minulle melkoinen yllätys. Osalla kavereistani oli julkisen liikenteen Oyster-kortti, mutta ainakin minulle sanottiin, että ellei julkista liikennettä käytä päivittäin useamman matkan verran, ei korttia kannata hankkia. Maksoin siis jokaisesta matkasta erikseen. Turvallisuustilanne Lontoossa on yleisesti ottaen hyvä, mutta toki moisessa suurkaupungissa kannattaa aina olla varuillaan. En esimerkiksi suosittelisi liikkumaan yöllä yksin. Esimerkiksi Camdenissa, jossa asuin, useammalta asuntolassani asuneelta opiskelijalta ryöstettiin puhelin kädestä. Itse palasin myöhällä aina jonkun kaverini kanssa takaisin asuntolaamme.