Kuukausi: helmikuu 2022

Julkaistu

Mikä motivoi oppimaan?

Mikä motivoi oppimaan?

Tutkimuksen teoriataustana käytettiin Carol Dweckin (2000, 2006) teoriaa ajattelutavoista. Ajattelutapa vaikuttaa yksilön uskomuksiin ihmisen ominaisuuksien, kuten kykyjen muovautuvuudesta. Kasvun ajattelutavan omaava uskoo itsensä ja muiden voivan kehittää omia kykyjään ja taitojaan. Muuttumattoman ajattelutavan omaava uskoo ominaisuuksien, kuten kykyjen ja älykkyyden määrän olevan pysyvä. Ajattelutavat ovat yhteydessä oppimistuloksiin, sinnikkyyteen ja tavoitteisiin. Ajattelutavat vaikuttavat myös siihen, miten yksilöt reagoivat haasteisiin.

Tutkimuksessa selvitettiin, mistä oppiaineista oppilaat pitävät ja mitkä tekijät vaikuttavat oppiainekohtaiseen motivaatioon. Lisäksi tutkittiin, mitkä oppimiseen liittyvät tekijät motivoivat kolmasluokkalaisia oppilaita oppimaan ja millainen rooli ajattelutavoilla on motivaatiossa. Kiinnostuneita oltiin myös selvittämään, syntyykö vastauksissa eroavaisuuksia sukupuolten tai kahden hyvin erilaisen tutkimukseen osallistuneen koulun välille.

Aineisto koostui kahden eri koulun kolmasluokkalaisten täyttämistä oppimispäiväkirjoista ja oppilaita tutkimukseen osallistui yhteensä 125. Motivaatiota tutkittiin yleisen oppimismotivaation ja oppiainekohtaisen motivaation kautta. Analyysin keinona hyödynnettiin sisällönanalyysia, jonka tukena käytettiin myös tilastollisia menetelmiä tarkastelemaan mahdollisia sukupuoli- ja koulu-muuttujien vaikutusta.

Tutkimuksen tulokset osoittivat matematiikan olevan suosituin oppiaine tyttöjen sekä poikien keskuudessa, mikä poikkeaa aiemmasta tutkimuksesta. Pidettyjä oppiaineita olivat myös taito- ja taideaineista liikunta, käsityö ja kuvataide. Uskonto oli vähiten pidetty oppiaine, mikä on linjassa aiemman tutkimuksen kanssa. Oppiainekohtaisen motivaation taustalla oli useimmiten jokin oppiaineen luonteeseen olennaisesti liittyvä tekijä, kuten laskeminen. Yleisen oppimismotivaation taustalla vaikuttavin tekijä oli oppimisympäristö, erityisesti sen sosiaalinen ulottuvuus. Oppimisympäristöt korostuivat myös oppiainekohtaisen motivaation vastauksissa. Sosiaaliseen oppimisympäristöön liittyvät tekijät korostuivat erityisesti koulun 1 ja tyttöjen vastauksissa. Tuloksista voidaan päätellä, että turvallinen ja oppimisympäristö on edellytys motivaatiolle ja oppimiselle. Ajattelutapojen vaikutus oli nähtävillä motivaation suuntautumisessa helppoon tai haastavaan ajattelutavasta riippuen. Kasvun ajattelutavan omaavat suosivat haastavia tehtäviä, kun taas muuttumaton ajattelutapa johtaa haasteiden välttelyyn.  Oppilaiden vastauksista oli havaittavissa enemmän muuttumatonta ajattelutapaa kuin kasvun ajattelutapaa. Tuloksista oli nähtävillä myös, että vallitseva ajattelutapa voi vaihdella eri oppiaineiden kohdalla.

Tietoisuus ajattelutavoista ja pyrkimys kohti kasvun ajattelutapaa on merkityksellistä jokaisen ihmisen kannalta. Opettajan on tärkeää olla tietoinen omasta ajattelutavastaan ja siitä, millaista ajattelutapaa oppilaille opettaa. Ajattelutavan kehittäminen kohti ajattelutapaa voi tehdä vaikeasta inspiroivaa ja haastavasta ajatuksia herättävää. Ajattelutavan kehittäminen kohti kasvun ajattelutapaa on merkityksellistä, koska kaikki elämän osa-alueet vaativat sinnikkyyttä ja tahtotilaa, mikäli niissä toivoo menestyvänsä.

Julkaistu

Lukiolaisten identiteetit ja niiden yhteys yhteenkuuluvuuden tunteeseen

Tausta ja tarkoitus

Identiteetin muodostumista nuoruudessa voi pitää yhtenä tärkeimpänä kehityspsykologisena tehtävänä. Identiteetti vastaa kysymykseen kuka minä olen ja mitä haluan elämässä tavoitella. Nuoruudessa tehdään identiteetin kannalta merkityksellisiä tulevaisuuden elämänvalintoja. Koulutus, ura, parisuhde ja kiinnostuksen kohteet ovat esimerkkejä niistä valinnoista, joita pohditaan nuoruudessa. Selkeästi muodostunut identiteetti mahdollistaa sen, että nuori pystyy suuntautumaan tulevaisuuteen ja on tyytyväinen valintoihinsa. Epäselvä identiteetti taas voi aiheuttaa esimerkiksi masennus- ja ahdistusoireita ja vaikeuttaa tulevaisuuteen suuntautumista.  Nuoruudessa myös kodin ulkopuoliset ihmissuhteet ja niiden merkitys kasvavat. Näissä ihmissuhteissa nuori etsii, kokeilee ja jakaa mielenkiinnonkohteitaan sekä tutustuu itseensä. Nuorelle on tärkeää kokea yhteenkuuluvuuden tunnetta muiden samoista asioista kiinnostuneiden kanssa.

Tutkielmassani tutkin lukiolaisten identiteettejä sekä niiden yhteyttä yhteenkuuluvuuden tunteeseen. Selvitin, minkälaisia identiteettejä lukiolaisilta löytyy. Erilaisten identiteettien selvittäminen on tärkeää, jotta ymmärretään miten lukiolaiset ovat suuntautuneet tulevaisuuteen. Esimerkiksi korkeakoulujen todistusvalinta edellyttää nykyään lukiolaisilta korkeakouluopintoihin suuntautumista jo aikaisessa vaiheessa lukio-opintoja. Yhteenkuuluvuuden tunnetta tarkasteltiin sosiaalisen identiteetin ja kouluun kuulumisen tunteen näkökulmista. Sosiaalisella identiteetillä tarkoitetaan yksilön sisäistettyä kokemusta ryhmäjäsenyydestä. Tämän myötä yksilö kokee, että ryhmäjäsenyys vastaa omaa minäkäsitystä ja sitä kuka hän on. Yksilö pyrkii myös käyttäytymään ryhmään liitettyjen ominaisuuksien ja normien mukaan. Yksilön kouluun kuulumisen tunne tarkoittaa yksilön sosiaalista ja emotionaalista suuntautumista kouluun. Persoonallisen identiteetin yhteyttä yhteenkuuluvuuden tunteeseen on tärkeä tarkastella, jotta voidaan syvällisemmin ymmärtää, miten identiteetin rakentuminen tapahtuu yhteydessä sosiaaliseen ympäristöön ja miten nuoria voidaan tukea näissä prosesseissa.

Menetelmät

Tutkimuksen aineisto (N=766) kerättiin osana Bridging the Gaps-hanketta kyselytutkimuksena keväällä 2019 Helsingin lukioiden viimeisen vuoden opiskelijoilta. Aineisto käsiteltiin ja analysoitiin kvantitatiivisia tutkimusmenetelmiä hyödyntäen.

Tulokset ja johtopäätökset

Aineistosta löydettiin viisi erilaista identiteettiryhmää, jotka olivat: saavuttaneet, etsivä-sitoutuneet, huolettomat, murehtivat ja etsivät. Noin kolmasosa lukiolaisista oli sitoutunut identiteettipäämääriin. Yli 60 % lukiolaisista identiteetti oli epäselvä ja heistä noin 40 %:ia jollain tavalla murehti identiteettiään. Tämä tarkoittaa sitä, että suurella osalla lukiolaisista tulevaisuuteen liittyy jonkinlaista epäselvyyttä ja huolta. Identiteettiryhmät erosivat toisistaan kouluun kuulumisen tunteen sekä sosiaalisen identiteetin suhteen. Lukiolaiset, joilla oli korkeampi sitoutuneisuus tulevaisuuden tavoitteisiinsa, oli korkeampi yhteenkuuluvuuden tunne koulussa sekä erilaisissa ryhmissä. Ne lukiolaiset, jotka murehtivat tulevaisuuttaan, kokivat alhaisempaa yhteenkuuluvuuden tunnetta erilaisiin ryhmiin. Tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että sitoutuminen identiteettiin on yhteydessä yhteenkuuluvuuden tunteeseen.

Julkaistu

Artikkeligradu varhaiskasvatuksen kaaoksesta

Taustaa

Valitisin graduni aiheeksi varhaiskasvatuksessa ilmenevän kaaoksen. Kiinnostukseni aiheeseen heräsi käytännön kokemuksistani varhaiskasvatuksen alalta. Lisäksi huomasin, että mediassa puhutaan tällä hetkellä varhaiskasvatuksesta paljon haasteiden näkökulmasta. Halusin lähteä tutkimaan tarkemmin, mistä ilmiössä on kysymys.  Lähdin tarkastelemaan kaaosta oppimisympäristön näkökulmasta keskittyen pedagogisen toiminnan ja vuorovaikutuksen teemoihin.

Tutkimuksen toteutus

Olin aina ajatellut, että tekisin graduni kvalititatiivisena, sillä tilastolliset menetelmät vaikuttivat liian monimutkaisilta. Toimin vuosina 2020-2021 Kehittävä palaute- hankkeen aineistonkeruussa observoijana. Hankkeen tavoitteena on kartoittaa varhaiskasvatuksen arkea ja luoda mahdollisuuksia tutkimusperustaiselle kehittämiselle. Gradussani pääsin hyödyntämään hankkeen laajaa tutkimusaineistoa. Tämän myötä löysinkin itseni kvantitatiivisen tutkimuksen ääreltä. Yllätyksekseni huomasin, että pidin kvantitatiivisten menetelmien selkeydestä ja johdonmukaisuudesta. Hyödynsin tutkimuksessani henkilöstön tekemiä oppimisympäristön arviointeja ja päiväkodeista kerättyjä lapsihavainnointeja. Hankkeessa oli mukana 2653 varhaiskasvatuksen yksikköä 18:sta eri kunnasta.  Analysoin aineiston IBM SPSS ohjelmalla hyödyntämällä korrelaatioita, pääkomponenttianalyysiä ja varianssianalyysiä. Tavoitteenani oli selvittää, millaiset oppimisympäristön tekijät ovat yhteydessä korkeaksi arvioituun kaaokseen. Tutkimuksessa tarkastelin vuorovaikutussuhteita, pedagogista toimintaa ja sen johtamista käsitteleviä teemoja. Lisäksi olin kiinnostunut selvittämään, miten kaoottisuus vaikuttaa varhaiskasvatuksen henkilöstön ja lasten toimintaan. Toteutuin gradun artikkelimuotoisena, sillä innoistuin mahdollisuudesta tutustua tieteellisten tekstien tekoprosessiin. Artikkelikäsikirjoitus lähetetään julkaistavaksi Ammattikasvatuksen aikakauskirja lehteen, jonka vuoksi en voi esitellä tutkimuksen tarkempia tuloksia vielä.

Tutkimuksen merkitys

Graduprosessin alussa huomasin, että varhaiskasvatuksen kaaoksesta löytyy vain vähän tutkimusta, etenkin Suomen kontekstissa. Kaaos on ilmiönä kuitenkin niin moninainen, että se liittyy laajasti erilaisiin haasteisiin, joita kentällä kohdataan. Halusin tutkia varhaiskasvatuksen kaaosta, jotta saisimme välineitä sen purkamiseen. Tiedän kokemuksesta, että päiväkodeissa kiireen keskellä voi olla vaikea saada kiinni siitä, mistä arjen haasteet johtuvat. Tämä tutkimus antoi tärkeää tietoa siitä, millaiset tekijät liittyvät varhaiskasvatuksessa ilmenevään kaaokseen. Tutkimustiedon avulla varhaiskasvatuksen toimintaa voidaan kehittää oikein kohdennetuilla toimilla.

Jolanda Havisalmi

Miten henkilöstön arvioima kaaos näkyy varhaiskasvatuksen oppimisympäristöissä ja lasten arjessa?

Julkaistu

Kvantitatiivinen katsaus lasten pelkoihin ja ahdistukseen varhaiskasvatuksessa

Taustaa

Kun minulle tarjoutui mahdollisuus hyödyntää gradussani laajaa Kehittävän palautteen tutkimusaineistoa, innostuin sen tarjoamista mahdollisuuksista. En ollut aikaisemmin uskaltanut edes harkita kvantitatiivisen tutkimuksen tekemistä, mutta ohjaajani Reunamon rohkaisemana päätin tarttua haasteeseen. Toteutin graduni artikkelimuotoisena, sillä se tuntui kiehtovalta vaihtoehdolta perinteiselle gradulle ja tarjosi väylän päästä tutustumaan tutkimuksen tekemiseen myös julkaisuprosessin kannalta.

Laajan aineiston innoittamana halusin tutkia gradussani sellaista aihetta, johon olisi muuten ollut vaikea tarttua kvantitatiivisin menetelmin. Oman tunteisiin ja mielen hyvinvointiin kohdistuvan kiinnostukseni pohjalta päädyinkin tutkimuksessani tarkastelemaan lasten päiväkotiympäristössä ilmenevää pelkoa ja ahdistusta. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, missä tilanteissa ja millä tavalla lasten pelko ja ahdistus ilmenevät päiväkodissa, sekä kuinka varhaiskasvatuksen henkilökunta reagoi näihin tunteisiin.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimuksen aineisto on kerätty osana valtakunnallista Kehittävän palautteen tutkimushanketta, jonka tarkoituksena on kartoittaa varhaiskasvatuksen nykytilaa ja tarjota siitä tietoa toiminnan kehittämiseen jatkossa. Laajaa aineistoa oli vuosien 2017–2021 aikana kerätty ympäri Suomea kaikkiaan 2653 päiväkotiryhmässä. Tutkimuksessa hyödynnettiin observointien avulla kerättyä havaintoaineistoa lasten varhaiskasvatusarjesta. Kaikkiaan aineisto käsitti 195 382 havaintoa lasten päiväkotiarjesta. Aineiston analyysin suoritin IBM SPSS Statistics -ohjelmalla ristiintaulukoimalla lasten pelkoa ja ahdistusta koskevia havaintoja päiväkodin eri tilanteisiin sekä lapsen ja häntä lähinnä olevan aikuisen sosiaalisen vuorovaikutuksen tapoihin.

Tutkimukseen pohjautuva artikkelikäsikirjoitus on tarkoitus lähettää Suomen psykologisen seuran julkaisemaan Psykologia-lehteen. Johtuen siitä, että tutkimuksen tulokset tullaan toivottavasti julkaisemaan kyseisessä journaalissa, en voi valitettavasti avata niitä tässä yhteydessä tarkemmin.

Tutkimuksen merkitys

Kehittävän palautteen aineiston laajuuden ja satunnaisotantaa hyödyntävän tutkimusmenetelmän avulla pystyttiin muodostamaan lasten varhaiskasvatuksessa esiintyvästä pelosta ja ahdistuksesta harvinaisen laaja yleiskuva, sillä tavoitteena ei missään vaiheessa ollut havainnoida pelkästään pelkoa tai ahdistusta vaan kaikkea sitä, mitä lasten päiväkotiarki pitää sisällään. Aiempaa tutkimusta päiväkodin eri tilanteisiin sidoksissa olevasta pelosta ja ahdistuksesta on myös niukasti, vaikka pelkoa ja ahdistusta onkin ilmiöinä tutkittu paljon. Tutkimus tarjoaa arvokasta tietoa ja ymmärrystä lasten pelosta ja ahdistuksesta erityisesti varhaiskasvatuksen henkilöstölle. Kiinnittämällä huomio niihin päivittäisiin toimintoihin ja tilanteisiin, joissa lasten pelkoa ja ahdistusta useimmiten esiintyy, voidaan tukea lasten hyvinvointia päiväkotipäivän eri hetkissä ja lapsen ja henkilökunnan välisessä vuorovaikutuksessa.

 

Ada Kaloniemi

Lasten observoitu pelko ja ahdistus päiväkodin eri tilanteissa ja sosiaalisissa suhteissa

 

Julkaistu

Can we help upper secondary students and their well-being?

Background

What contributes to your well-being? When you think about it there are probably several things that lead to you feeling happier. Society today is more hectic than ever before, and this can be seen with younger people more and more. Upper secondary students feel more stress when it comes to school as well as more school tiredness. Moreover, the decisions they make in upper secondary school can affect for example how easy it will be when applying for further studies.

The Study with Strength intervention was built based on research done within positive psychology with the goal to give students tools to increase their well-being, stress management and confidence in their own abilities. The students were encouraged to think about their strengths and values as well as taught how to relax and become more consciously present in themselves and in their studies.

My thesis was written within this project, and I was interested in studying if the intervention can improve students’ subjective well-being and cultivate a growth mindset

Methods

My study adopted a qualitative approach and was based on semi-structured interviews of six students. My interview questions were divided into two categories, one focusing on subjective well-being and the other on the students’ mindset.

Results

The results, when it comes to subjective well-being, show that all the students felt that their conscious presence had improved and that this did affect their well-being  positively. When it comes to negative thoughts and feelings all the students noticed a change and dealt with negative feelings in a better way. With regards to strengths all participants said that finding out their strengths had a positive effect on their well-being. Several students also said that knowing their strengths has given them better self-confidence. Finally, several students also noticed a positive change in their relationships after the intervention.

I was also interested in finding out if an intervention in positive psychology could also affect the mindset towards a growth mindset. My results show that when it comes to the students’ belief in themselves and ability to develop the students felt that they saw themselves differently after the intervention and half of the students attributed this to finding their strengths. With regards to how the students viewed challenges after the intervention four felt that they had a more positive view on challenges and feared them less. When looking at setbacks all the students said that they had a more positive view and were less scared to fail. All the students had learnt methods on how to manage their stress better and almost all of them had started using these methods. The ones who had started to use the methods said that they now perceived their stress in a more positive way and felt that they could manage it better.

My research shows that an intervention in positive psychology can improve subjective well-being and develop a growth mindset. The interesting question for the future would be to see if these effect can be seen long-term.

 

Miivi Selin-Patel

“Can positive psychology cultivate a growth mindset?” – A study in subjective well-being and mindset of upper secondary students

Julkaistu

Tohtoriopintojen kuormittavuus ja sosiaalinen tuki väitöskirjaprosessissa

Tutkimuksen tausta:

Tohtorikoulutus yhdistää opiskelun ja akateemisen työn väitöskirjatutkijoiden laatiessa väitöskirjaansa, ja suorittaessa samanaikaisesti tohtorintutkintoonsa vaadittuja opintoja yliopistossa. Väitöskirjatutkijoiden tutkimustyön avulla kehitetään uusia innovaatioita ja luodaan ratkaisuja paikallisiin sekä globaaleihin ongelmiin.

Väitöskirjatutkijat kokevat usein stressiä ja uupumusta tohtoriopintojensa aikana. Monet eri tekijät voivat kuormittaa väitöskirjatutkijoita, esimerkiksi tohtoriopintoihin liittyvä suuri työmäärä, taloudelliset haasteet, tulevan uran epävarmuus, ongelmat ohjaussuhteessa tai rooliristiriidat yliopistolla. Ylikuormitus pitkittyessään voi johtaa myös muihin ongelmiin, kuten etääntymiseen tiedeyhteisöstä, väitöskirjaprosessin kesken jättämiseen ja väitöskirjatutkijan loppuun palamiseen.

Sosiaalinen tuki väitöskirjatutkijalle tarkoittaa sellaisia sosiaalisia resursseja, joita tämä sosiaalisesta ympäristöstään ja tutkijayhteisöstään voi saada. Erilaisia tuen lähteitä väitöskirjatutkijalle ovat esimerkiksi ohjaajat, tutkimusinstituutiot, tutkijayhteisö ja muu yliopiston väki, vaikkakin sosiaalisen tuen lähteet ulottuvat usein myös tiedeyhteisön ulkopuolelle, perheelle ja ystäville.

Väitöskirjatutkijoiden hyvinvointiin liittyen on jo aiemmin enemmän tutkimusta, mutta kuormittumisen yhteyttä sosiaaliseen tukeen on tutkittu niukemmin. Tutkimuksessani tarkastelenkin muun muassa tätä yhteyttä. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Helsingin yliopiston väitöskirjatutkijoiden kokemuksia tohtoriopintojen kuormittavuudesta, sekä ohjaajalta ja tiedeyhteisöltä saadusta sosiaalisesta tuesta. Tämän lisäksi tarkasteltiin onko ohjaajalta ja tiedeyhteisöltä saatu sosiaalinen tuki yhteydessä väitöskirjatutkijoiden kuormittumisen kokemuksiin.

Tutkimuksen toteutus:

Pro gradu -tutkielmani on luonteeltaan kvantitatiivinen. Tarkastelun kohteena  tutkimuksessani ovat Helsingin yliopiston väitöskirjatutkijat. Tutkimusaineiston muodostaa toukokuussa 2021 Helsingin yliopiston väitöskirjatutkijoilta osana laajempaa tohtorikoulutuksen tutkimus- ja kehittämishanketta kerätty kyselyaineisto.  Tutkimuksen aineisto kerättiin sähköisellä lomakkeella  keväällä 2021 ja se  koostuu 768 väitöskirjatutkijan vastauksista.

Uupumusoireiden, stressin sekä ohjaajalta ja tiedeyhteisöltä saadun sosiaalisen tuen esiintyvyyttä tutkittiin muodostettujen summamuuttujien keskiarvojen, -hajontojen, jakaumien huipukkuuden sekä vinouden, Cronbachin alfojen ja Kolmogorov-Smirnovin testin tuloksen perusteella. Aineistolle tehtiin Mann-Whitneyn U-testi selvitettäessä eroavatko osa- ja kokoaikaisesti, sekä yksin ja ryhmässä työskentelevät väitöskirjatutkijat toisistaan uupumusoireiden, stressin ja/tai ohjaajalta sekä tiedeyhteisöltä saadun sosiaalisen tuen suhteen. Varianssianalyysin avulla tutkittiin eri tutkijakouluihin kuuluvien väitöskirjatutkijoiden kokemuksia. Uupumusoireiden, stressin ja sosiaalisen tuen välistä yhteyttä lähestyttiin summamuuttujien tarkastelulla Spearmanin korrelaatiokertoimen, ja edelleen lineaarisen regressioanalyysin avulla.

Tutkimuksen tulokset ja johtopäätökset:

Helsingin yliopiston väitöskirjatutkijat kokivat tutkimuksen tulosten mukaan jonkin verran uupumisoireita; uupumusasteista väsymystä ja kyynisyyttä, sekä melko paljon stressiä. Kokoaikaisesti työskentelevien todettiin olevan keskimäärin kuormittuneempia kuin osa-aikaisesti työskentelevien väitöskirjatutkijoiden.  Eri tieteenaloilla työskentely ei ollut yhteydessä kuormittumisen vaihteluun ja eri tutkijakoulut erosivat toisistaan vain tiedeyhteisöltä saadun tuen suhteen humanistisyhteiskuntatieteelliseen tutkijakouluun kuuluvien väitöskirjatutkijoiden raportoidessa saavansa vähemmän tukea tiedeyhteisöltään kuin luonnontieteelliseen ja terveyden tutkimuksen tutkijakouluun kuuluvat väitöskirjatutkijat.  Ryhmässä työskentelevät raportoivat saavansa keskimäärin enemmän tukea, kuin yksin työskentelevät väitöskirjatutkijat, mutta kuormittuneisuuden suhteen nämä ryhmät eivät eronneet toisistaan. Ohjaajalta ja tiedeyhteisöltä saatu tuki näyttäisivät tulosten mukaan voivan vähentää koettua stressiä, sekä uupumuksen oireita; ekshaustiota ja kyynisyyttä.

Tutkimustuloksista on hyötyä esimerkiksi tohtoriopintojen kehittämisen kannalta. Sosiaalisen tuen yhteyttä uupumukseen ja stressiin ei ole aiemmin vielä paljolti tutkittu väitöskirjatutkijoilla, joten tällainen tutkimus tuo uutta tietoa tekijöistä, jotka voivat lisätä hyvinvointia väitöskirjatutkijoiden keskuudessa ja siitä, kuinka sosiaalinen tuki voi vaikuttaa väitöskirjaprosessin aikana väitöskirjatutkijoiden jaksamisen ja muun hyvinvoinnin kannalta.

Laura Sundström

”Väitöskirjatutkijoiden kuormittuminen ja sosiaalinen tuki – Ohjaajalta ja tiedeyhteisöltä saadun tuen yhteys uupumukseen ja stressiin”

Julkaistu

Asiantuntijoiden ja maallikoiden mielipiteitä Maitomyytit-kampanjasta

Tutkimuksen tausta ja tarkoitus

Maito on ollut jo vuosikymmenten ajan vahvassa asemassa suomalaisessa ruokakulttuurissa. Vaikka yhä useampi kuluttaja valitsee tänä päivänä maidon sijaan kasvipohjaisen juoman, kulutetaan maitotuotteita edelleen monipuolisesti. Maidon kulutukseen vaikuttavat niin kulttuuriset kuin poliittisetkin tekijät. Oatlyn Maitomyytit-kampanja haastoi kuluttajat pohtimaan maidon tarpeellisuutta ja luomaan avointa keskustelua aiheesta. Kampanja on aiheuttanut paljon kohua muun muassa sosiaalisessa mediassa.

Viime vuosikymmenten aikana on esiintynyt ruokasotia, jotka ovat kietoutuneet muun muassa maidon terveysvaikutusten ja karppaustrendin ympärille. Ruokakulttuuri voidaan nähdä muuttuvana ja jännitteisenä, josta ruokasodat ja kiivaat keskustelut saavat alkunsa mediassa. Oatlyn Maitomyytit-kampanja voidaan rinnastaa aikaisempiin ruokasotiin sen väitteiden ja avointa keskustelua herättelevän luonteen vuoksi. Eriävistä mielipiteistä liittyen ruokaan ja ruokailutottumuksiin syntyy usein vastakkain aseteltua keskustelua varsinkin mediassa. Mediassa esiintyykin paljon ruokaan liittyviä ilmiöitä. Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella, millaisia diskursseja löytyy asiantuntijapuheesta ja maallikkopuheesta liittyen Oatlyn Maitomyytit-kampanjaan.

Tutkimuksen toteutus

Tutkimus toteutettiin laadullisella tutkimusasetelmalla. Tutkimusaineisto koostui kolmesta uutisesta ja yhden uutisen kommenttikentästä. Uutiset liittyivät Maitomyytit-kampanjaan ja oli julkaistu vuonna 2020. Tutkimusaineisto analysoitiin diskurssianalyysillä. Aineistosta etsittiin puhetapoja, jotka nimettiin diskursseiksi.

Tutkimuksen tulokset ja johtopäätökset

Asiantuntijapuheesta löydetyt diskurssit nimettiin terveys-, ympäristö-, ja talousdiskursseiksi sekä vastakkainasettelun diskurssiksi. Maallikkopuheesta löytyneet diskurssit nimettiin maidon puolustuksen ja eläinten hyvinvoinnin diskurssiksi sekä boikotointi-, ympäristö- ja suomalaisuusdiskursseiksi. Diskurssit kuvasivat puhetapoja, joilla Maitomyytit-kampanjaa kuvailtiin asiantuntijoiden toimesta uutisissa ja maallikkojen toimesta kommenteissa.

Diskurssit sisälsivät moninaisia mielipiteitä maidon ja kaurajuoman ympäristövaikutuksista, terveysvaikutuksista ja taloudellisista vaikutuksista. Kiinnostavana johtopäätöksenä tutkimuksen tuloksista voitiin huomata se, että maito on edelleen tärkeä merkkipaalu suomalaisessa ruokakulttuurissa. Maitomyytit-kampanjaan suhtauduttiin yleisesti kielteisellä asenteella, vaikka useat diskurssit sisälsivät toisaalta myös kaurajuomaa puolustavaa sisältöä. Keskustelu Maitomyytit-kampanjasta näyttäytyi hyvin polarisoituneena. Tämä pro gradu-tutkielma on vahvistanut myös aikaisempaa tutkimusta siitä, että uusiin tuotteisiin suhtaudutaan varauksella. Olisi mielenkiintoista tutkia, lisääntyykö kaurajuoman kulutus tulevaisuudessa ja säilyykö maidon asema samanlaisena kuin ennen.

Vilja Lukkarinen

Kasvijuomat horjuttamassa suomalaisten maitouskoa – Diskurssianalyysi Maitomyytit-kampanjasta

Julkaistu

Att alltid vara steget före – att bemöta utagerande beteende i småbarnspedagogiken.

Bakgrund och syfte till studien 

Aggressivt och utagerande beteende i småbarnspedagogiken har de senaste år ökat. Orsaken kan debatteras men det är klart att det finns ett behov av verktyg för bemötande av beteendet. Studier visar på att barn med utagerande beteende lider risk för socioemotionella utmaningar senare i livet. Samtidigt vet man att man genom tidigt stöd kan minska på dessa risker. För att kunna erbjuda tidigt stöd behöver dock pedagogerna inom småbarnspedagogik både kunskap om det utagerande beteende, förståelse för dess orsaker samt verktyg för att bemöta beteendet och arbeta med de faktorer som orsakar beteendet. Syftet med denna studie var att undersöka hurdana upplevelser pedagoger har kring bemötande av barn med utagerande beteende, hurdana verktyg de beskriver sig använda, hurdana verktyg de använder samt hur de tar i beaktande dessa barn i planeringen och genomförande av verksamheten. 

Metoder 

Studien genomfördes som en kvalitativ studie med intervju och observation som materialinsamlingsmetoder. Pedagogerna i två grupper vid ett daghem intervjuades både enskilt och i gruppintervju samt observerades i sitt arbete med barnen. 

Resultat 

Utifrån materialet stod det klart att pedagogerna upplevde att arbetet med barn med utagerande beteende krävde mycket tid- och personalresurser. Tid- och personalresurser som man inte alltid upplevde sig ha. Det mest betungande var att arbeta fram vilka metoder som fungerar med det enskilda barnet samt att alltid behöva vara steget före barnen i all verksamhet. Pedagogerna beskrev att de behöver ta dessa barn i beaktande i all verksamhet och alla situationer under dagen. Det var alltså framom allt det kognitiva tankearbetet i arbetet som gjorde att pedagogerna upplevde det tungt, att alltid ha dem i åtanke i varje stund av dagen. Samtidigt beskrev pedagogerna att det var lätt att bemöta barnen med varm växelverkan eftersom de hade en förståelse för att barnets agerande berodde på bakomliggande faktorer och inte var något barnet gjorde för att irritera eller skapa problem. Pedagogerna använde sig av visuella stöd, förberedande av barnet, smågrupper och ordsättande av känslor som sina verktyg då de bemötte barn med utagerande beteende. Verktygen upplevde de sig ha fått via erfarenhet och kollegialt mentorskap. Få upplevde att de fått konkreta verktyg från sin formella utbildning. Studien visade på ett stort behov av stöd i arbetet med utagerande beteende och att ökandet av utagerande beteende också måste synas i de stödresurser och tidsresurser som finns att använda för pedagogerna. 

Sanna Liljestrand 

Att alltid vara steget före – Pedagogers upplevelse av arbetet med utagerande beteende vid ett daghem. 

Julkaistu

Erityisoppilaiden integraatio opettajien näkökulmasta

Tutkimuksen tausta: 

Erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden yhdistäminen yleisopetuksen oppilaisiin on aiheuttanut keskustelua läpi erityisopetuksen muutosten. Välillä oppilaiden yhdistämistä on nähty laillisena heitteillejättönä ja välillä ainoana tasa-arvon mahdollistajana. Erityisen tuen oppilaiden yhdistäminen yleisopetukseen voi tapahtua integraationa, jossa oppilaat opiskelevat siellä vain osan tunneista. Opetus voidaan järjestää myös inklusiivisesti, jossa oppilaat opiskelevat yleisopetuksessa täyspäiväsesti. Nykypäivän koulun tavoitteena on inklusiivinen opetus ja siihen pyrkiminen. Tätä toteutetaan kuitenkin hyvin eri tavalla eripuolilla Suomea.

Tutkimuksen tavoitteena oli kuvata erityisopettajien ja luokanopettajien kokemuksia erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden integraatiosta yleisopetukseen ja siihen liittyvästä yhteistyöstä. Tarkoituksena oli myös selvittää, miten integraatiota toteutetaan nykypäivän koulun arjessa ja miten opettajat kokevat integraation hyödyt ja haasteet, sekä heidän asenteensa inkluusioon.  

Tutkimuksen toteutus: 

Tutkimus toteutettiin laadullisena haastattelututkimuksena. Tutkimukseen osallistui kolme erityisluokanopettaja- ja luokanopettaja paria, jotka toteuttivat opetuksessaan integraatiota. Haastattelut olivat pulistrukturoituja teemahaastatteluja, jotka pidettiin keväällä 2021, sekä syksyllä 2021. Saatu aineisto litteroitiin, teemoiteltiin ja analysoitiin sisällönanalyysin menetelmin.  

Tutkimuksen tulokset ja johtopäätökset: 

Ennen tutkimuksen tekoa määrittelin integraation erityisopetuksesta yleisopetukseen siirtymiseksi. Tutkimukseen osallistuneet opettajat kuitenkin määrittelivät integraatio-käsitteen moniulotteisemmaksi. He ajattelivat integraation olevan myös yleisopetuksesta pienryhmään siirtymistä. Integraatio ja inkluusio käsitteiden selkeyttämiseksi näitä käsitteitä voitaisiin määritellä esimerkiksi perusopetussuunnitelmassa. Tällöin myös kunnat voisivat tulkita käsitteitä tasavertaisemmin.

Opettajat näkivät integraation mahdollistavan oppilaiden sosiaalisen kehittymisen. Integraation haasteena opettajat taas mainitsivat fyysiset opetustilat sekä opettajien huonon keskinäisen kommunikaation. Kaikki opettajat halusivat puhua haastatteluissa inkluusiosta, vaikka siitä ei heiltä kysyttykään. Kaksi työparia suhtautui varauksella inkluusioon, sillä he ajattelivat sen olevan kuntien säästökeino. He myös ajattelivat, etteivät koulujen resurssit inkluusion järjestämiseen riitä. Työparit eivät itse olleet toteuttaneet inkluusiota, joten olisi mielenkiintoista tietää kuinka paljon julkisella keskustelulla on ollut vaikutusta heidän mielipiteisiinsä. Yksi työpareista työskenteli jo inklusiivisesti ja suhtautuivat tähän positiivisesti. Toki heidän koulunsa resurssit myös mahdollistivat inkluusioon järjestämisen. Tutkimuksen tulosten perusteella opettajat kokivat integraatioon liittyvät yhteistyön toimivaksi. Integraation tai inkluusion onnistumiseksi tulisi opettajilla olla yhteinen käsitys opettajuudesta sekä halua kehittää omaa toimintaansa. Koulun resurssit myös vaikuttavat erityisopetuksen järjestämiseen. Hyvä yhteistyö vaikuttaa myönteisesti integraation ja inkluusion onnistumiseen.

Tutkimukseni keskittyi opettajien näkökulmiin ja ajatuksiin integraatiosta. Tulevissa tutkimuksissa olisikin mielenkiintoista haastatella oppilaita ja vertailla oppilaiden ja opettajien haastatteluja. Inkluusion ollessa koulutuksen tavoite, olisi myös mielenkiintoista tutkia onko inkluusioon ja oppilaan sopeutumiseen vaikuttanut, jos oppilas on aiemmin integroitu yleisopetukseen asteittain.

Minja Mäkinen

”Erityis- ja luokanopettajien kokemuksia integraatiosta ja opettajien välisestä yhteistyöstä”

Julkaistu

Suomessa toimivat työyhteisösovittelijat eroavat toisistaan orientaatioissaan

 

Tutkielman tausta

Suhtautuminen työelämän konflikteihin on muuttunut, sillä nykyisin niitä uskalletaan tarkastella luonnollisena osana ihmisten välistä kanssakäymistä ja jopa organisaatioiden oppimisen vauhdittajina. Ymmärryksen lisääntyminen ja asenteiden muuntuminen näkyvät myös vaihtoehtoisten konfliktinratkaisukeinojen yhä moninaisempina sovellutuksina. Työyhteisösovittelu on yksi ilmentymä keinoista, joita on kehitetty työelämän ristiriitatilanteiden selvittämiseksi. Sovittelu voidaan määritellä prosessina, jossa puolueettomana pidetty sovittelija avustaa konfliktin tai riidan osapuolia löytämään ratkaisuvaihtoehtoja tilanteeseensa. Erilaiset teoreettiset määritelmät kuitenkin vaihtelevat.

Vaikka työyhteisösovittelun käyttö on lisääntynyt Suomessa 2000-luvun alusta lähtien ja sovittelutoimintaan liittyy paljon viitteitä ammatillistumisesta, ei työyhteisösovittelijoita ole tutkittu aiemmin. Jotta työyhteisösovittelua ja sen vaikutuksia voisi tulevaisuudessa tarkastella monipuolisemmin myös tutkimuksellisesti, on tärkeää kartuttaa tietoa sovittelupalveluiden tarjoajista. Tutkielmassani selvitän, millainen tausta työyhteisösovittelijoiksi identifioituvilla on ja millaisen joukon he muodostavat. Olen kiinnostunut erityisesti työyhteisösovittelijoiden orientaatioista. Orientaatio on sovittelijan sisäistämä sovittelua koskeva käyttöteoria, joka sisältää erilaisia ideologisia ja lähestymistapaan liittyviä preferenssejä, asenteita, olettamia ja käsityksiä. Niiden kautta sovittelija hahmottaa sovitteluprosessia, omaa ja konfliktin osapuolten roolia sovittelutilanteessa, suosii erilaisia tavoitteita ja vaikuttaa sovittelussa tapahtuvaan vuorovaikutukseen.

Tutkielman toteutus

Tutkielma on luonteeltaan kartoittava. Sen aineisto kerättiin työyhteisösovittelijoiksi identifioituvilta tammikuussa 2020 sähköisellä kyselylomakkeella. Vastauksia kertyi yhteensä 99 vastaajalta. Kyselylomakkeen osiot käsittelivät työyhteisösovittelijoiden taustaa, sovittelukokemusta, työyhteisösovittelukoulutusta sekä orientaatioita, joita kuvattiin teoriaperusteisesti muodostetuilla väittämillä. Aineisto analysoitiin tilastollisia menetelmiä käyttämällä.

Tutkielman tulokset ja johtopäätökset

Analyysin perusteella Suomessa toimivien työyhteisösovittelijoiden vastauksista voidaan tunnistaa kolme erillistä orientaatiota kuvastavaa ulottuvuutta. Näiden ulottuvuuksien avulla vastaajien joukosta voitiin tunnistaa neljä ryhmää, jotka eroavat toisistaan orientaatioissaan. Vastaajien jakautumista eri ryhmiin ei kuitenkaan voitu ennustaa selitysmalliin valittujen taustamuuttujien avulla. Tulosten perusteella voidaan kuitenkin todeta, että ulottuvuudet, jotka teoreettisesti esitetään usein toisensa poissulkevina, esiintyvätkin Suomessa toimivien työyhteisösovittelijoiden keskuudessa samanaikaisesti, erilaisina painotuksina ja taipumuksina. Vastaavia tuloksia on havaittu myös muissa tutkimuksissa.

Työyhteisösovittelijat eroavat toisistaan suhtautumisessaan sovitteluprosessiin ja esimerkiksi osapuolten itsemääräämisoikeuteen sovittelun aikana. Tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että työyhteisösovittelijat käyttävät itse omista lähestymistavoistaan nimityksiä, jotka eivät täysin kuvasta vaihtelua heidän orientaatioissaan. Omien ennakkokäsitysten sanallistamista pidetään erittäin tärkeänä sovittelutoiminnan eettisyydelle. Toivon, että tässä tutkielmassa tehdyt havainnot kannustavat sovittelijoita tarkastelemaan omia ennakkokäsityksiään sekä suhtautumistaan sovitteluprosessiin kriittisesti ja etsimään erilaisia tapoja sanoittaa sovitteluissa esiintyviä ilmiöitä.

Kanerva Rikanniemi

”Kartoittava tutkimus työyhteisösovittelijoista ja heidän
sovittelua koskevista orientaatioistaan”