Somesupinaa ja lapsen kielenkehityksen ihmettelyä

Suvi Stolt

Elämme digitalisaation aikaa – tietotekniikkaa hyödynnetään arjen toiminnoissa yhä aktiivisemmin. Erilaiset palvelut siirtyvät verkkoon ja ihmiset tapaavat toisiaan somemaailmassa, sähköisesti. Digitalisaation hyödyt ovat kiistattomat. Erilaiset palvelut ovat jatkuvasti saatavilla ja vertaisseuraa löytyy myös silloin, kun sitä muutoin on vaikea löytää. Esimerkiksi Yle uutisoi verkkosivuillaan 4.2.2018 mummojen ja pappojen Skype-ringistä, jossa videopuhelimen käyttöön pohjaava toimintamalli lievittää vanhusten yksinäisyyttä. Mutta voiko vanhemman aktiivinen tietotekniikan käyttö vaikuttaa lapsen kielellisten taitojen kehitykseen?

Lapsen kielen kehittyminen on aina pieni ihme. Lapsi omaksuu ympärillään käytettävän monikerroksisen symbolisen viestintäjärjestelmän, kielen, yleensä vaivatta muutaman ensimmäisen elinvuotensa aikana. Äidinkielen pieni perussanasto on tavallisesti omaksuttuna viimeistään kaksivuotiaana. Kielen rakenteiden, taivutusmuotojen ja lauserakenteiden, omaksuminen käynnistyy yleensä toisen ikävuoden loppuun mennessä. Viisivuotias lapsi on jo taitava kielenkäyttäjä, joka hallitsee äidinkielensä tavallisimmat rakenteet ja pystyy keskustelemaan kielitaidollaan vaivatta eri ihmisten kanssa, eri tilanteissa.

Tutkijat eivät ole yksimielisiä siitä, mistä kielenkehitys johtuu tai mikä sen käynnistää. Osa tutkijoista on sitä mieltä, että lapsen kielikyky rakentuu vähitellen vuorovaikutustilanteissa saatujen mallien pohjalta. Kielenomaksumisen alkamiseksi tarvitaan vain kyky lukea toisen ihmisen aikomuksia (engl. intention reading) ja kyky luokitella (engl. pattern finding). Nämä perustaidot lapsi omaksuu yleensä noin vuoden ikään mennessä. Osa tutkijoista taas ajattelee, että ihmisen mielessä on kielen ”ituja” jo syntyessä. Toisin sanoen, ajatuksena on, että lapsella on mielessään alustava ajatus kielen yleisistä piirteistä jo syntymästä lähtien. Tämä alustava kielen perusmalli täyttyy vähitellen lapsen omaksuman äidinkielen rakenteilla ja sanoilla lapsen kehittyessä. Kummankin näkökannan mukaan lapsella tulee olla mahdollisuus kuulla ympärillä käytettävää kieltä sitä omaksuakseen.

Kaikki lapset eivät omaksu äidinkieltään helposti. Noin 10-20 %:lla lapsista on jonkinasteista kielellistä viivästymää, ja noin 7 %:lla diagnosoidaan erityisiä kielellisiä vaikeuksia vaikka lapsen kehitys muutoin etenisi normaalisti. Nykykäsityksen mukaan lapsen huomattavat kielelliset ongelmat johtuvat harvoin vanhemmista, toisin sanoen lapsen ympärillä käytettävästä kielestä tai sen vähyydestä. Someaaltojen tyrskyissä kysellään kuitenkin, voiko vanhemman uppoutuminen digitaaliseen maailmaan aiheuttaa sen, ettei lapsi saa riittävästi kielellisiä virikkeitä ja kielen kehitys viivästyy.

Millä tavoin vanhemman aktiivinen sähköisten viestimien käyttö voisi vaikuttaa lapsen kehittyvään kielitaitoon? Vanhemman vuorovaikutusstrategioiden ja lapsen kielen kehityksen välistä yhteyttä tarkastelevat tutkimukset ovat osoittaneet tietynlaisten vuorovaikutusstrategioiden olevan voimakkaammin yhteydessä lapsen hyvään kielenkehitykseen kuin toisten. Esimerkiksi vanhemman responsiivisuuden on todettu olevan yhteydessä lapsen hyvään kielenkehitykseen. Responsiivisuudella tarkoitetaan aikuisen kykyä vastata lapsen kommunikaatioaloitteisiin johdonmukaisesti, tarkoituksenmukaisesti ja oikea-aikaisesti. Myös aikuisen kyvyn laajentaa lapsen ilmaisuja kielellisesti on todettu tukevan lapsen kielellistä kehitystä. Sosiaaliseen mediaan intensiivisesti uppoutunut aikuinen ei välttämättä ole kovin responsiivinen – digitaalinen maailma kun imee helposti ihmisen koko huomion. Somemaailmassa seikkaileva aikuinen ei myöskään luultavasti huomaa lapsen kiinnostuksen kohteita, nimeä niitä ja laajenna lapsen omia ilmaisuja. Mutta vaikuttavatko digitaalisen maailman mukanaan tuomat vanhemman ja lapsen vuorovaikutustilanteisiin liittyvät uudet piirteet todella lapsen kehittyvään kieleen negatiivisella tavalla? Sitä me emme varmasti vielä tiedä – somemaailma on synnyttänyt uuden tutkimusaiheen.

Suvi Stolt
Lapsen kielen kehityksen dosentti, logopedian yliopistonlehtori
Helsingin yliopisto

Yksi ajatus artikkelista “Somesupinaa ja lapsen kielenkehityksen ihmettelyä”

  1. Kiinnostavaa pohdintaa kielenomaksumisesta. Kannatan ajatusta vuorovaikutuksen merkityksestä kielen kehityksen mahdollistajana. Olennaista kielenomaksumisen kannalta on kyky jäsentyneen vuorovaikutuksen myötä vähitellen omaksua keskustelun perustavat jäsennykset, kuten vuorotellen toimiminen, yhteistyössä rakentuvat vuorovaikutusjaksot sekä kyky korjata omaa puhetta ja toimintaa. Näiden vuorovaikutuksen jäsennysten avulla rakentuu yhteisymmärrys ja kyky toimia yhteistyössä muiden kanssa.

Kommentit on suljettu.