Suomen tohtorikoulutukseen on tulossa ennennäkemätön kertapanostus. Orpon hallitus rahoittaa 1000 uutta väitöskirjatutkijaa ns. tutkijankoulutuspilotissa, joka toteutetaan vuosina 2024–27. Tavoitteena on lisätä tohtoreiden määrää Suomessa, erityisesti työtehtäviin yliopistomaailman ulkopuolella, sekä lyhentää tohtorien valmistumisaikoja 3–4 vuoteen.
Termillä pilottiprojekti tarkoitetaan yleensä pientä alustavaa koetta, jolla arvioidaan, kannattako lähteä toteuttamaan varsinaista hanketta. Tutkijankoulutuspilotin mittakaava on niin suuri, että pilotista ei tosiasiassa ole kyse. Vaikutukset tulevat olemaan mittavat ja kauaskantoiset.
1. Valmistumisaikojen lyheneminen
Nykyisellään tohtorintutkintojen valmistumisajan mediaani on HY:ssä yli kuusi vuotta. Uudessa mallissa on siis tarkoitus lyhentää valmistumisaika puoleen. Näin suuri muutos ei tule olemaan mahdollinen ilman, että väitöskirjan minimivaatimuksia höllennetään. Koska väitöskirjavaatimusten täytyy olla samat kaikille, tulee muutos väistämättä koskemaan kaikkia tohtorintutkinnon suorittajia tiedekunnassamme. Tullaanko näkemään monografiaväitöskirjojen renessanssi? Lisäksi 3-vuotismallissa väitöskirjatutkijat tulevat olemaan ”tehostetun ohjauksen” piirissä, mm. seurantaryhmien kokouksia järjestetään 6 kuukauden välein. Koko väitöskirjaprosessi on heille selvästi strukturoidumpi ja koulumaisempi, ja vaatii nykyistä enemmän ohjaajan, seurantaryhmän ja tohtorikoulutuksen hallintohenkilöstön työtunteja.
2. Työelämärelevanssin määritelmä?
Tutkijankoulutuspilotista toivotaan tohtoreita laajalti yhteiskuntaan, erityisesti akateemisen maailman ulkopuolelle. HY:n uraseurannasta tiedämme, että nykyiselläänkin valtaosa (2/3) tohtoreistamme työskentelee muualla kuin yliopistoissa 3 vuotta valmistumisensa jälkeen. Mitä ovat siis ne työelämärelevantit taidot, joita tohtorikoulutukselta kaivataan – kriittinen ajattelu, viestintätaidot, johtamistaidot? Väitöskirjan nykyvaatimukset (tyypillisesti vähintään kolme artikkelia) eivät suoraan mittaa näitä työelämärelevantteja taitoja.
3. Painopistealueet
Tutkijankoulutuspilotin 1000 väitöskirjapaikasta 800 kohdistetaan Suomen Akatemian lippulaiva-aloille; lippulaivoja on nyt yhteensä 14, mm. HY:n koordinoimat iCAN (digitaalinen yksilöllistetty syöpälääketiede) ja ACCC (ilmakehä- ja ilmastotutkimus). Loput 200 väitöskirjapaikkaa on tarkoitus jakaa vapaasti haettaville aloille. HY keräsi e-lomakkeella esityksiä tutkimusaloista ja teemoista reilu kolme päivää avoinna olleessa haussa. Samoin toimittiin muissakin yliopistoissa. Näistä esityksistä UNIFI:n tutkimuksesta vastaavat vararehtorit tekivät valinnat koulutusaloista, joihin tullaan suuntaamaan vapaassa haussa jaettavat 200 väitöskirjapaikkaa. Lopullisen valinnan esityksistä tekee Suomen Akatemia. Vitkastelusta ei voi UNIFI:n vararehtoreita syyttää, sillä valintaprosessi saatiin vietyä maaliin vajaassa viidessä päivässä. Akatemian hakuaikakin on ennätyksellisen lyhyt, vain pari viikkoa.
On selvää, että tällä kiireellä useita yhteiskunnallisesti merkittäviä aloja on jäämässä katveeseen: oleellisia alueita niin tutkimuksellisesti kuin hoidollisesti ovat neurotieteet, aivosairaudet vanhenevassa väestössä, psykiatria, nuorisopsykiatria ja psykologia. Tohtoreiden lisäkoulutus näillä aloilla tulisi vastaamaan moneen kansalliseen ja kansanterveydellisesti merkittävään haasteeseen.
Pilotti muuttaa suomalaisia väitöskirjakäytänteitä
Nykyisessä taloustilanteessa OKM:n kertainvestointi tohtorikoulutukseen on luonnollisestikin positiivinen uutinen, ainakin lyhyellä aikavälillä. Pitkän aikavälin kokonaisvaikutuksia on vielä tässä vaiheessa vaikea hahmottaa. Tutkijankoulutuspilotti tulee todennäköisesti muokkaamaan suomalaisia väitöskirjakäytänteitä pysyvästi yleiseurooppalaisempaan suuntaan. Lyhytkestoisempien väitöskirjaprojektien myötä tutkimusryhmien toiminta muuttunee post-doc-painotteisemmaksi; nähtäväksi jää, kuinka tämä vaikuttaa Suomen tieteen tasoon. Joka tapauksessa on tärkeää huolehtia siitä, että ne vahvat ja yhteiskunnallisesti merkittävät tutkimusalamme, jotka ovat nykyisten 14:n lippulaiva-alan ulkopuolella, eivät jää pysyvästi paitsioon.
Liisa Kauppi
Anna Keski-Rahkonen
Tiina Paunio
Katri Räikkönen
Apulaisprofessori Liisa Kauppi on Biolääketieteellisen tohtoriohjelman (Doctoral Programme in Biomedicine, DPBM) johtaja. Professori Anna Keski-Rahkonen on Väestön terveyden tohtoriohjelman (Doctoral Programme in Population Health, DocPop) johtaja. Professori Tiina Paunio on Kliinisen tohtoriohjelman (KLTO) johtaja. Professori Katri Räikkönen on Ihmisen käyttäytymisen tohtoriohjelman (Doctoral Programme in Human Behaviour, DPHuB) johtaja.
Artikkeli käsittelee Suomen tohtorikoulutusohjelmaan tulossa olevia merkittäviä muutoksia, kuten tutkinnon suorittamisen nopeuttamista ja urataitojen parantamista. Vaikka näiden muutosten tavoitteena on saada tohtoritutkimus vastaamaan paremmin yhteiskunnan tarpeita, meidän on varmistettava, ettei tärkeitä tutkimusaloja, kuten kirjoittaja argumentoi, jätetä unholaan. Tämä muistuttaa minua hatchback-autojen noususta – alun perin suunniteltu käytännöllisyyttä ja tehokkuutta silmällä pitäen hatchbackit korvasivat farmariautot suurelta osin suosiossa. Kuitenkin jotkut kuluttajat suosivat edelleen farmarien monipuolisuutta. Samoin, vaikka tohtorikoulutuksen uudistukset tähtäävätkin hyödyllisyyteen, meidän tulisi säilyttää mahdollisuus perinteisempään ja kattavampaan tutkijakoulutukseen, joka tukee yhteiskunnan kannalta olennaisia tieteenaloja. Lopulta joustavuus ja tasapaino ovat tarpeen muutosten keskellä.
Hei, lyhyt kommentti!
Suomen Akatemia ei tee rahoituspäätöksiä ts. ”valitse esityksistä”; Akatemia järjestää vain haun ja arvioinnin pilotissa.