Paastonaika, karanteeni, usko, toivo ja luottamus

Paastonaika, suuri paasto, quadragesima viittaa neljäänkymmeneen päivään laskiaistiistaista pääsiäiseen.  Paaston rajoitukset esimerkiksi ruokailuun liittyen ovat lieventyneet tai kokonaan unohtuneet. Kirkot korostavat kuitenkin edelleen katumusta ja almujen antoa.

Katolisissa maissa saatetaan vielä luopua erityisistä nautinnoista, kuten makeisista, alkoholista ja sosiaalisesta mediasta, samalla kun korostetaan yksinkertaisuutta ja itsehillintää, keskittymistä henkisiin asioihin.

Pohjoismaissa paastonaika alkaa laskiaistiistaina mäenlaskulla ja laskiaispullien syönnillä. Korkeintaan pitkänä perjantaina hiljennytään. Tänä vuonna lepakko, muurahaiskäpy, kiinalainen ruokakulttuuri ja globalisaatio pakottivat koko Euroopan uudenlaiseen paastoon. Ravintoloissa ei voi käydä, ja alkoholin myyntiä on ehdotettu kiellettäväksi perherauhan ylläpitämiseksi. Sosiaalisen median käyttö on runsaampaa kuin koskaan, mutta itsehillintää täytyy kaikkien yrittää harjoittaa, yhteiseksi hyväksi.

Paastonaika on monessa kulttuurissa pitänyt pintansa vuosisatojen ajan. Länsimaiseen kulttuuriin se ei ole enää istunut, koska kaupan täytyy kasvaa ja kukoistaa, joka päivä, sunnuntait ja pyhät mukaan lukien. Mahtaisiko tämä lepakon ja muurahaiskävyn, tai ainakin COVID-19:n aikaansaama paastonaika luoda mahdollisuuden oppia hiljentymistä, keskittymistä välttämättömään ja pohdintaan elämän tärkeistä arvoista ja kuoleman todellisuudesta? Se olisi tärkeää valmistauduttaessa koronakauden jälkeiseen uudelleenrakennuksen aikaan.

Uusimaa on vastikään asetettu karanteeniin, täältä ei pääse ulos eivätkä muut pääse tänne. Loistoristeilijät odottavat merellä, kun koronaa pelkäävät valtiot eivät päästä aluksia satamaan. Ruton riehuessa Euroopassa 1300-luvulla laivat joutuivat odottamaan satamaan pääsyä aivan samalla tavalla. Dubrovnikiin ulkomailta pyrkivät määrättiin 40 päivän (quaranta) karanteeniin läheisille saarille.

Roomalaiskatolisessa vesperissä laulettiin tuolloin äskettäin kuolleille Placebo Domino in regione vivorum -sanoin alkavaa psalmia. Placebo-sanaa alettiin käyttää viittaamaan sairaiden saamaan lievitykseen samalla tavoin kuin psalmi auttoi kuolleita matkalla taivasten valtakuntaan.

Plasebo-sanasta on aikojen saatossa tullut tärkeä käsite satunnaistettujen ja lumekontrolloitujen lääketutkimusten kautta potilaan ja lääkärin vuorovaikutukseen, terapeuttiseen interaktioon, jolla on oleellinen merkitys potilaan hyvinvoinnin ja hoitoon sitoutumisen kannalta. Plasebon mekanismit tunnetaan nykyään varsin hyvin.

Plasebon vaikutus kuvastaa sitä, miten ympäristöstä tuleva informaatio muuttuu aivojen kognitiivisten prosessien myötä neurokemiallisiksi viesteiksi, jotka välittävät positiivisen odotuksen, ehdollistumisen, oppimisen ja luottamuksen vaikutukset elimistön fysiologisiin toimintoihin. Plasebovaikutus on osoitettu erityisesti tilanteissa, joissa päätemuuttujana on subjektiivinen kokemus, kuten kivun lievittyminen. Sitä vastoin uloshengityksen sekunttikapasiteetti ei parantunut plasebon vaikutuksesta, vaikka hengenahdistuksen tunne lievittyikin.

Plasebon neurokemiallisia välittäjiä ovat palkitsemisjärjestelmän neurotransmitterit. Plasebon mekanismeja on tutkittu syvällisesti erityisesti kivun kokemisessa. PET- ja fMRI-tutkimuksissa on osoitettu, että endogeeninen opioidi- ja kannabinoidijärjestelmä välittää plaseboanalgesiaa kivunsäätelyjärjestelmän vaikutuskohdissa. Parkinsonin taudissa dopamiinin vapautuminen striatumista selittää plasebon vaikutukset  motorisiin oireisiin.

Yksilöiden välillä on suuria eroja plasebovaikutuksen aktivoinnissa. Suggestioalttius, optimismi ja vähäinen ahdistuneisuus on liitetty parempaan kykyyn aktivoida plasebovaikutus. Persoonallisuuspiirteet (minän joustavuus, altruismi ja mutkattomuus lisäävät, vihamielisyys vähentää) selittävät noin neljänneksen plaseboanalgesian varianssista ja tutkittavien kyvystä aktivoida myy-opioidi-välitteinen neurotransmissio. Jos persoonallisuuspiirteisin lisätään vielä aivojen konnektiivisuusanalyysi, pystytään tällä hetkellä selittämään noin 36 % placebovaikutuksesta. Näiden ominaisuuksien taustalla on ymmärrettävästi lukuisia perimään liittyviä tekijöitä.

Myös luottamuksen on osoitettu voivan vahvistaa plasebovaikutusta, ainakin kokeellisessa tilanteessa, jossa tutkittaville annetaan intranasaalisesti oksitosiinia. Tämän neuropeptidin on ehdotettu välittävän empatiaa, luottamusta, sosiaalista oppimista ja sitoutumista. Se on yhdistetty myös hengellisyyteen.

Uskoa, uskonnollisessa merkityksessä, on tutkittu plaseboanalgesian yhteydessä vertaamalla miten uskonnollisen (Sassoferraton Vergine Annunciate) ja ei-uskonnollisen kuvan (Leonardo da Vincin Nainen ja kärppä) katsominen vaikuttaa kokeelliseen kivun voimakkuuteen, ja mitkä aivojen alueet aktivoituvat fMRI-kuvaksessa tässä yhteydessä uskovaisten katolisten ja ateistien/agnostikkojen aivoissa.

Uskovaiset pystyivät ”irrottautumaan kivuliaasta kokemuksesta” Neitsyt Marian kuvaan syventyessään toisin kuin ei-uskovaiset. Tämä tapahtuma yhdistettiin ventrolateraalisen prefrontaalisen aivokuoren aktivoitumiseen. Syvästi uskovaisilla protestanteilla on tutkittu uskonnollisen rukouksen vaikutusta kokeellisen kivun voimakkuuteen fMRI-tutkimuksessa. Rukoileminen vähensi kivun voimakkuutta 11 %:lla ja kivun epämiellyttävyyttä 26 %:lla. Rukouksen aikainen vähentynyt neuraalinen aktiviteetti (BOLD-signaali) näkyi laajassa perietofrontaalisessa verkostossa.

Koronakriisi on pelottava, koska se on näkymätön ja sen olemus vielä pääosin tuntematon. Moni voi kokea olonsa samaksi kuin keskiajan ihminen, jolla ei ollut tutkittua tietoa tukenaan.

Eräässä viikonlopun aikana lukemistani lehtikirjoituksista pohdittiin, mahtavatko mystiikka ja hengellinen herätys tehdä paluuta näinä epävarmoina aikoina. Toisessa kirjoituksessa mainittiin, että Pohjoismaat saattavat selviytyä tästä kriisistä muita maita paremmin, koska niiden kansalaiset luottavat muita enemmän päättäjiinsä. Varmasti niin päättäjien kuin kansalaistenkin luottamuksella terveydenhuoltojärjestelmään on myös iso merkitys.

Voittakaamme siis COVID-19 karanteenin, uskon, toivon, luottamuksen ja lääketieteen voimalla!

Eija Kalso
Professori, ylilääkäri
HY ja HUS

Lähteet

Elmholt E-M, Skwes J, Dietz, ym. Fontiers in Human Neuroscience 2017;11:article 337.

Kessner S, Sprenger C, Wrobel N, ym. JAMA 2013;310:1733-4.

Pecina M, Azhar H, Love TM ym. Neuropsychopharmacology 2013;38:639-46.

Vachon-Presseau E, Berger SE, Abdullah TB, ym. Nat Commun 2018;9:3397.

Van Cappellen P, Way BM, Isgett SF, ym. Soc Cogn Affect Neurosci 2016;11:1579-87.

Wechsler M, Kelley JM, Boyd IOE, ym. N Engl J Med 2011;365:119-26.

Wiech K, Farias M. kahane G, ym. Pain 2009;139:467-76.

Silkkaa vettä!


”Maasta olet sinä tullut ja maaksi olet sinä tuleman”, lausuu pappi hautajaisliturgiassa. Parempi olisi sanoa: ”Vedestä olet sinä tullut ja vedeksi olet sinä tuleman”. Meistä kaksi kolmasosaa on nimittäin silkkaa suolavettä. Tällaisia ajatuksia rupesi pörräämään päässä, kun olin vähän aikaa sitten asiantuntijana Lasten tiedekysymykset Live-tilaisuudessa Tiedekulmassa. Tilaisuus järjestettiin toista kertaa ja sen toteuttivat yhteistyössä Helsingin yliopisto ja Helsingin Sanomat.

Mielettömän mukava tapahtuma – ja tärkeä! Tupa oli täysi – etupäässä kuitenkin aikuisia. Jotkut aikuiset olivat tulleet lasten tai lastenlasten kanssa, mutta aika suuri osa paikalla ilman lapsia. Asiantuntijoille oli annettu yksi ennakkokysymys, ja muut kysymykset tulivat läsnä olleilta lapsilta tai lapsen mielisiltä. Tilaisuuden juonsi tiedetoimittajakonkari Jukka Ruukki.

On helppoa olla lavalla vastailemassa aikuisten ja vielä helpompaa aikuisten asiantuntijoiden kysymyksiin, mutta väännä nyt sitten vastauksesi niin, että sen ymmärtää 5-vuotias Matti ja Liisa. Pitää panna kieli keskelle suuta. Sampsa Vanhatalo suoriutui tyylikkäästi mm. tällaisista kysymyksistä: Kuinka monta ajatusta voi ajatella samaan aikaan. Mitä aivot ovat? Ensimmäisen vastauksen minäkin olisi osannut: ”Aivoihin mahtuu vain yksi ajatus kerralla (ainakin miehillä)”. Sampsan vastaus toiseen kysymykseen oli räväkkä: ”Aivot ovat läskiä.” Vaikka se ”lievästi” vääristää totuutta, lapsen kokemusmaailmassa läski muistuttanee kaikista eniten aivojen ulkonäköä. Keskiajalla luultiinkin, että pääkopan sisällä oli märkää.

Hesari on julkaissut lasten tiedekysymyksiä vuodesta 2012 lähtien. Ne osuvat tieteen ytimeen. Missä oli minun potta, kun olin äidin masussa? Miksi sammakko pomppii? Kysymykset ovat nerokkaita, riemastuttavaa arkielämän ihmettelyä. Olen varma, että palsta on Hesarin luetuimpia, ja uskallan veikata, että valtaosa lukijoista on aikuisia. Palkintojakin on tullut. Suomen Unicef-järjestö myönsi vuoden 2018 Lapsen oikeuksien vaikuttaja -tunnustuksen Hesarin Lasten uutisille ja lasten tiedekysymyksille.

Live-tilaisuus tuo lasten kysymyksiin uuden ulottuvuuden ja uusia katsojaryhmiä. Tilaisuuden videotallennettakin on katsottu liki 2000 kertaa. Yli kymmenen kertaa enemmän kuin ihmisiä mahtuu Tiedekulmaan.

Suvi Viranta-Kovaselle esitettiin kysymys Miksi ihminen on tehty tähän maailmaan? ”Ei ihmistä ole tehty tähän maailmaan. Me ollaan muiden kädellisten apinoiden kanssa samanlaisia. Olemme heikkoja eläimiä. Meissä on kuitenkin korostunut kaksi asiaa. Olemme kompensoineet heikkouden näppäryydellä. Sormilla saa hyvän pinsettiotteen. Meillä on sormista myös hyvä yhteys aivoihin. Aivot ovat kehittyneet vähän paremmin kuin muissa lajeissa.”

Markus Piha sai vastatakseen kysymyksen Miksi mato on limainen? ”Madon limakerros on paksu ja se suojaa sen ihoa. Oikeasti – kun puhumme madoista – kyse on lieroista. Ne elävät syvällä maan sisällä. Jotta ne pystyvät kulkemaan käytävissään, on parempi olla limainen.”

Anu Kantele oli illan asiantuntijavieras. Hän vastasi kysymykseen Mikä on maailman vaarallisin tauti? ”Kunnian saa tietysti vesikauhu. Sehän tappaa kaikki sairastuneet, jos heitä ei ehditä hoitamaan riittävän ajoissa. Maailman tappavimman eläimen kunnian saa kuitenkin sääski. Sen levittämään malariaan kuolee edelleen eniten ihmisiä maailmassa.” Covid19 oli tilaisuuden aikaan vasta tulossa.

Lasten tiedekysymykset ovat viihdettä parhaimmillaan, mutta on niillä laajempikin merkitys. Ne antavat lapsen ihmettelylle äänen. Ne kertovat, miten kauhean paljon heidän pääkopassa pörrää. Ja mikä tiedonjano heillä on! Kannattaisi järjestää näitä tilaisuuksia muuallakin kuin Helsingissä.
Minulle esitetty ennakkokysymys oli Miksi minun pitää juoda vettä? Lainasin labrasta viisi valkoista 10 litran ämpäriä ja ostin Tokmannilta lisäksi kaksi mustaa ämpäriä. Nostin lavalle ensin yhden ämpärin ja kysyin, onko minussa näin paljon vettä. Muutama käsi nousi. Sen jälkeen ämpäri ämpäriltä lisättiin paukkuja ja kohta kaikki viisi ämpäriä oli rivissä lavalla. ”Painan 70 kiloa. Minussa on viisi ämpärillistä vettä”. Sen jälkeen nostettiin viiden valkoisen viereen kaksi mustaa ämpäriä. Niiden 20 litraan mahtuisi minun maallisen ruumiini kiinteä aine – mustana kuin hiili.

Naisen tunti parrasvaloissa on alle 12 minuuttia

Liisa KauppiViikoittaiset Biomedicum Helsinki-seminaarit muodostavat kampuksemme tärkeimmän ja arvostetuimman seminaarisarjan. Yleensä esitelmän pitää ulkomainen, erittäin ansioitunut tutkija.

Naistenpäivän johdosta innostuin tilastoimaan seminaarisarjan puhujia sukupuolen mukaan. Tulos oli karu. Vuonna 2019 81% puhujista oli miehiä. Vuoden 2020 toistaiseksi sovituista puhujista (n=20) pyöreät 100% on miehiä! Vertailun vuoksi katsoin Viikin vastaavan seminaarisarjan puhujat (Viikki Monday Seminars) vuodelta 2019, siellä miesten osuus puhujista oli jonkin verran pienempi, mutta kuitenkin 64%.

Hyvä uutinen on se, että tähän kovin vinoutuneeseen sukupuolijakaumaan on meidän kaikkien mahdollista vaikuttaa. Seminaarisarjan ohjelmaa ei määrää kohtalon sormi, vaan kuka tahansa Meilahden tutkijayhteisön jäsen saa ehdottaa ansioituneita tutkijoita puhujaksi. Ehdotetun henkilön pitää sitten vielä läpäistä järjestäjien (tällä hetkellä apulaisprofessorit Jaan-Olle Andressoo ja Sara Wickström) tieteellinen seula.

Emme tutkijayhteisönä ole ehdottaneet riittävästi naisia puhujiksi. Veikkaan, että syynä on se, että kun mietimme kenet kutsua, useimmille tulee ensimmäisenä mieleen miespuolinen tutkija. Heitä on ensinnäkin senioriprofessoritasolla edelleen selvästi naisia enemmän. Lisäksi useimmilla foorumeilla (konferensseissa ym.) olemme tottuneet näkemään lähinnä miehiä pääpuhujina; nämä tutut naamat tulevat siis etsimättä mieleen. Näin voidaan jäädä jumiin kehälle, jossa arvostettujen seminaarisarjojen ja kokousten lavoilla nähdään miehinen puhujakaarti vielä pitkälle tulevaisuuteen.

Käytä mahdollisuuttasi vaikuttaa! Nainen (ja mies), elämässämme koronaviruskaaoksen jälkeen ehdota naista puhujaksi, arviointipaneeliin ja johtoryhmään. Pragmaattisesti ajattelen, että naisten on ensisijaisesti aktivoiduttava, mikäli halutaan nopeahko muutos. Vaaliuurnillakin suomalaiset naiset ovat vasta vuonna 2019 (!) ruvenneet äänestämään voittopuolisesti naisia (ks. juttu ”Sukupuolen vaihdos”, HS Kuukausiliite maaliskuu 2020). ”Nyt naiset vetävät [vaaleissa] kotiinpäin melkein yhtä paljon kuin miehet.” Tämän seurauksena nykyisestä eduskunnasta 47% on naisia.

Vaan etkö suoralta kädeltä keksi ketään ”riittävän hyvää” naista? Mietipä vähän tarkemmin. Etkö vieläkään? Ei hätää. Sveitsiläiset ovat koonneet tietokannan juuri tähän tarkoitukseen: https://www.academia-net.org/project/ AcademiaNetin pdf-esitteen otsikkona onkin osuvasti No more excuses!

Liisa Kauppi
apulaisprofessori
Systeemionkologian tutkimusohjelma
Biokemian ja kehitysbiologian osasto

Biopankkilaki uudistuu – nyt on juuri oikea aika vaikuttaa

Meilahdessa toimivan Helsingin biopankin (rekisteröity Valviran valtakunnalliseen biopankkirekisteriin 4/2015) pääperustajat ovat HUS ja Helsingin yliopisto. Pankin perustajille on ollut alusta asti selvää, että toiminta tähtää ammattimaiseen, läpinäkyvään ja luovuttajien tietosuojaa ja Suomen/EU:n lainsäädäntöä kunnioittavaan toimintaan.

Nykyisen biopankkilain (biopankkilaki 688/2012) voimaantulon jälkeen on annettu EU:n tietosuoja-asetus sekä laki sosiaali- ja terveystietojen toissijaisesta käytöstä (ns. toisiolaki). Näillä säädöksillä on ollut myös vaikutuksia, jotka ovat osaltaan aiheuttaneet biopankkitoimintaan viiveitä ja hämmennystä. Lakien soveltamiskäytännöissä ja lain tulkinnoissa on ollut variaatioita niin yksikkö- kuin kansallisellakin tasolla. Biopankit ovatkin odottaneet biopankkilainsäädännön tarkistamista, johon liittyy myös toisiolain ja valmisteilla olevan genomilain kokonaisuus.

Nyt on juuri oikea aika vaikuttaa biopankkitoiminnan tulevaisuuteen. Heitän haasteen kaikille tutkijoille ja tutkimustyössä mukana oleville, Meilahden sairaaloiden henkilökunnannalle, potilaille ja potilasjärjestöille ottamaan osaa ja vaikuttamaan siihen, millaisen lainsäädännön haluamme.

Biopankkien tavoitteena on uusien hoitomuotojen kehittäminen ja terveyden edistäminen tutkimuksen avulla. Biopankkien näytekokoelmien avulla voidaan selvittää sairauksien taustalla olevia perintötekijöitä sekä ympäristötekijöiden ja elintapojen välisiä suhteita. Tutkimustulosten avulla voidaan kehittää entistä parempia lääkkeitä, hoitotapoja sekä taudinmääritysmenetelmiä.

Biopankkitoiminta on merkityksellistä niin tutkimustyölle, terveydenhuollolle kuin yksittäiselle kansalaisellekin, ja siksi toiminnan sujuvuuden varmistaminen on tärkeää kaikissa mukana olevissa terveydenhuollon yksiköissä. Liputan vahvasti tämän puolesta. Vain biopankit takaavat taloudellisesti ja juridisesti kestävän, ammattimaisen ja läpinäkyvän toiminnan. ”Jääkaappipakastintutkimuksen” aika on ohi!

Joka päivä,
jokaiselle potilaalle,
yhä parempaa hoitoa.

Anne Pitkäranta
Tutkimusjohtaja, HUS
Professori, Helsingin yliopisto

Seuraa Eduskunnan tiedotusta (Biopankkilainsäädännön uudistamisesta) ja osallistu keskusteluun

 

 

Mitä taikatemput kertovat tietoisuudestamme ja vapaasta tahdosta?

Jo ennen tutkijoiden tarttumista tietoisuuteen tutkimuskohteena, taikurit ovat tienneet, kuinka rajoittunut ihmisen mieli on. Monien taikatemppujen takana on tarkkaavaisuuden siirtäminen johonkin tempun suorittamisen kannalta epäolennaiseen, jolloin katsojalle jää illuusio yliluonnollisesta tapahtumasta (Kuhn, Amlani, & Rensink, 2008). Laboratoriotutkimukset ovatkin osoittaneet, että keskittyneen tarkkaavaisuuden ulkopuolelle jääviä kohteita ei välttämättä nähdä ollenkaan, mikä on arkikokemuksemme kannalta yllättävää. Meillä on helposti vaikutelma siitä, että havaitsemme kaiken mitä katsomme (Simons & Chabris, 2000). Havaintoihimme vaikuttavat voimakkaasti erilaiset odotukset ja oletukset, joita meillä on maailmasta, ja näitä manipuloimalla voidaan luoda erilaisia illuusioita.

Visuaalisia illuusioita ja niihin perustuvia temppuja hämmästyttävämpää on taikureiden kyky vaikuttaa suoraan ihmisten käyttäytymiseen. Klassisessa korttitempussa taikuri plaraa nopeasti korttipakan katsojan edessä ja pyytää tätä valitsemaan yhden kortin ja olemaan kertomatta tätä taikurille.  Tämän jälkeen taikuri löytää kyseisen kortin jostain yllättävästä paikasta. Tempun juju on siinä, että katsoja olettaa, että taikuri jollain tavalla lukee katsojan mieltä ja sen jälkeen järjestää saman tai identtisen kortin paikkaan, josta hän sen myöhemmin löytää. Tästä ei kuitenkaan ole kyse.

Consciousness & Cognition -lehdessä taikuri ja psykiatrian jatko-opiskelija Jay Olson paljastaa mihin temppu perustuu (Olson, Amlani, Raz, & Rensink, 2015): Taikuri saa katsojan valitsemaan haluamansa kortin yksinkertaisesti näyttämällä kyseistä korttia pidempään kuin muita plaratessaan pakkaa tämän edessä. Temppu kertoo mielenkiintoisella tavalla siitä, miten meidät saa tarvittaessa toimimaan tavalla, joka tuntuu kumoavan intuitiivisen käsityksemme vapaasta tahdosta.

Miksi valitsemme kortin, jonka olemme nähneet hieman muita pidempään? Tähän ei anneta suoraa vastausta, mutta yksi vastaus voi olla, että kyseiseen korttiin liittyvät edustukset aivoissa jollain tavalla virittyvät ja viritys laukeaa katsojan tehdessä valinnan, ilman tietoisuutta tällaisesta virittymisestä. Samalla tavalla subliminaaliset, havaintokynnyksen alittavat ärsykkeet vaikuttavat ihmisten käyttäytymiseen psykologisissa laboratoriokokeissa virittämällä erilaisia toimintataipumuksia ja –valmiuksia (Dehaene et al., 1998). Tällainen virittyminen auttaa ihmistä ennakoimaan erilaisia tilanteita aktivoimalla niihin sopivia käyttäytymismalleja, jotka auttavat toimimaan tarvittaessa nopeasti ja tehokkaasti tässä ja nyt, ilman tilanteen analysoimisesta johtuvaa viivettä. Eräät kognitiotieteilijät olettavatkin tietoisuutemme olevan eräänlaista jatkuvaa ennakointia, jota ainoastaan korjaillaan aistitiedon perusteella vastaamaan paremmin todellisuutta (Clark, 2013).

Tarve tämänkaltaiseen ennakointiin johtuu ympäristön tarjoamasta valtavasta potentiaalisesta informaatiomäärästä. Luotamme siksi, että suurin osa ympäristön tarjoamasta tiedosta joko pysyy samana tai se ei ole toimintamme kannalta olennaista. Aivot pyrkivät sen vuoksi valikoimaan tietoa hyvin rajoitetusti sieltä, missä se on sekä tehtävän kannalta olennaista että epävarmaa (Friston, Adams, Perrinet, & Breakspear, 2012). Iso osa informaatiosta on toisteista (redundanttia) ja sitä pidetään itsestään selvänä, eikä siihen siksi kiinnitetä huomiota.

Tämä tiedon valikointi riippuu täysin aivojen ennusteista, ja sitä on mallinnettu matemaattisesti informaatioteorian avulla (Friston et al., 2012). Erilaiset ajattelun vinoumat ja harhat myös liittyvät todennäköisesti tämänkaltaiseen tiedonhankinnan rajoittumiseen. Epätavallisessa tilanteessa, jollainen taikatemppujen kohteeksi joutuminen esimerkiksi on, ihmiseltä puuttuvat niin rutiinit kuin ennustettavuuskin ja sen vuoksi alttius joutua manipuloinnin kohteeksi nousee. Tarkkaavuus helposti kohdistuu tällöin yksityiskohtiin, jotka ovat silmiinpistävämpiä, eikä yksityiskohtiin jotka olisivat tehtävän kannalta olennaisia. Tämä siksi, että poikkeustilanteessa yksilöltä puuttuu tieto siitä, mikä olisi olennaista.

Tämä siis aivojen toiminnan näkökulmasta. Jos palataan kortinvalintatehtävään taikatempussa katsojan näkökulmasta, kortti saattaa esimerkiksi tuntua tutummalta ja valitaan siksi. Ihminen ei välttämättä ole reflektiivisellä tasolla edes tietoinen tällaisesta tuttuudesta, vaikka se toimisikin valintojen taustalla. Zajonc (1980) osoitti jo vuosikymmeniä sitten, että pidämme tutusta ärsykkeestä, vaikkei meillä olekaan muistikuvaa sen aikaisemmasta havaitsemisesta. Tuttuuden yhteys niin mieltymyksiin ja valintoihin onkin vahva. Se on esimerkki heuristiikasta, peukalosäännöstä, jota ihmiset käyttävät päätöksissään silloin kun parempaakaan tietoa ei ole tarjolla (Gigerenzer, Todd, & the ABC Research Group, 1999). Heuristiikka on yleensä varsin toimiva.

Arjessa kiinnitämme huomiota asioihin niiden merkitysten perusteella. Koska oletamme ettei kortin valinta ole tempun kannalta olennainen, sillä ei ole merkitystä kannaltamme emmekä siksi myöskään varsinaisesti reflektoi valintaa. Taikuri käyttää tätä hyväkseen. Valintojen tekeminen tällä tavalla on yleistä (Johansson, Hall, Sikström, & Olsson, 2005; Nisbett & Wilson, 1977), koska arjessa joudumme tekemään valtavan määrän päätöksiä, joiden reflektointi nopeasti täyttää tietoisen mielen rajoitetun kapasiteetin.

Olsonin ja kollegoiden tutkimuksen taustalla oli halu tutkia tarkemmin sitä, miten ihmiset selittävät valintojaan tällaisen taikatempun yhteydessä ja minkälaiset taustamuuttujat vaikuttavat ihmisten valintoihin. He tekivät kaksi koetta, ensin Vancouverin kaduilla ja sen jälkeen laboratoriossa. Kadulla 98 prosenttia koehenkilöistä valitsi pidempään näytetyn kortin, ja näistä 91 prosenttia koki tehneensä vapaan valinnan. Koemanipulaatio oli siis harvinaisen tehokas!

Osalta koehenkilöitä myös kysyttiin syytä kortin valinnalle. Reilu puolet kertoi, ettei valintaan ollut mitään syytä, lopuista vajaasta puolesta kolmasosa kertoi, että he näkivät selvästi vain yhden kortin, neljännes koki, että kortti tuli esiin muista korteista ja loppu kolmannes kertoi jonkinlaisen rationalisoinnin valinnalleen. Ihmiset toisin sanoen eivät olleet tietoisia siitä, että heidän valintansa oli manipuloitu.

Osoittaako taikatemppu, ettei ihmisillä ole vapaata tahtoa? Osittaisen vastauksen tähän antaa toinen koe, jossa temppu toistettiin laboratorioissa; tällöin temppu epäonnistui n.  70 prosentissa tapauksista. Laboratorioasetelma erosi ensimmäisestä kokeesta ympäristön lisäksi siinä, että kortit esitettiin koehenkilöille tietokonenäytöltä ja niiden esitysaika oli tarkasti kontrolloitu. Vajaa puolet koehenkilöistä huomasikin, että yksi korteista näkyi pidempään.

Miksi koe onnistuu kun se esitetään kadulla, mutta epäonnistuu laboratoriossa? Yksi syy lienee siinä, että käsin kortteja selatessa yhden kortin näkyminen pidempään helposti voidaan tulkita sattumaksi eikä siihen kiinnitetä sen vuoksi huomiota, kun taas laboratoriossa pidemmälle esitysajalle helposti annetaan jokin merkitys, jolloin se muuttuu reflektoimattomasta havainnosta reflektoiduksi. Psykologiseen kokeeseen tullessaan koehenkilöllä on helposti epäilys jonkinlaisesta huijauksesta, varsinkin jos tällä on takanaan psykologian opintoja.

Olsonin ja kollegoiden mukaan taikuriesityksiin saattaa myös liittyä jonkinlainen sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyvä komponentti. Toimintamme helposti synkronisoituu muiden käyttäytymiseen ja sovitamme käyttäytymisemme erilaisten automatisoituneiden skriptien ja normien mukaisiksi. Taikurin kanssa toimiessaan ihminen laumaeläimenä mukautuu taikurin käyttäytymiseen ja tiedostamattaan toimii tämän toiveiden mukaisesti. Laboratoriossa koehenkilö on vapaa tällaisesta sosiaalisesta paineesta.

Palataanpa vapaaseen tahtoon. Jos vapaa tahto ymmärretään vapautena ulkoisista pakottavista voimista – kuten se arkipsykologisesti nähdään (Vonasch, Baumeister, & Mele, 2018)  – tämä tutkimus näyttäisi osoittavan, että vapaa tahto vaatii tietoisuutta valintaan vaikuttavista tekijöistä. Vapaus taikurin manipulaatiosta vaatii siis kortin tuoman tuttuuden tunteen, kortin pidemmän esitysajan ja taikurin intentioiden välisen yhteyden huomaamista ja ymmärtämistä.

Kyse on siis siitä, millaisina vaihtoehdot avautuvat koehenkilölle päätöstilanteessa. Korttitempussa katsojalla ei ole mitään valmista rutiinia, johon luottaa, jolloin valinta kohdistuu heuristisesti tutuimman tuntuiseen vaihtoehtoon. Katsojalla ei ole mitään syytä olla tekemättä tätä valintaa, koska hän ei ymmärrä tulleensa manipuloiduksi.  Emme koe että tietyt tekijät määräävät toimintaamme, jos emme tiedä niistä.

Tilanteessa jossa taikurin juoni on selvillä, valintatilanne avautuu siis koehenkilölle erilaisena, mutta valitettavasti Olson ei sisällyttänyt tämän kaltaista koetilannetta tutkimukseensa. Todennäköisesti tällainen tieto kuitenkin lisäisi katsojien reflektointia. so. huomiota siihen, miten taikuri kortit esittää ja siihen miten he valitsevat kortin. Manipuloiduksi tuleminen on tällöin epätodennäköisempää. Reflektointikyvyn onkin todettu ehkäisevän esimerkiksi valeuutisiin uskomista (Pennycook & Rand, 2019).

Lopuksi vielä huomio laboratorio- ja arkiympäristön eroista. Useinhan tieteellisyyden ehtona on pidetty sitä, että ilmiön pitäisi jollain tavalla saada syntymään laboratorio-olosuhteissa. Olsonin tutkimus osoittaa, että moni arkielämää ohjaava, taikuuden kaltainen ilmiö kääntyy hankalasti laboratoriotutkimuksiin.

Tuomas Leisti
Tutkijatohtori
Psykologian ja logopedian osasto

Lähteet

Clark, A. (2013). Whatever next? Predictive brains, situated agents, and the future of cognitive science. Behavioral and Brain Sciences, 36, 181–253.

Dehaene, S., Naccache, L., Le Clec, G., Koechlin, E., Mueller, M., Dehaene-Lambertz, G., … Le Bihan, D. (1998). Imaging unconscious semantic priming. Nature, 395, 597–600.

Friston, K., Adams, R. A., Perrinet, L., & Breakspear, M. (2012). Perceptions as hypotheses: Saccades as experiments. Frontiers in Psychology, 3, 1–20.

Gigerenzer, G., Todd, P. M., & the ABC Research Group. (1999). Simple Heuristics That Make US Smart.

Johansson, P., Hall, L., Sikström, S., & Olsson, A. (2005). Failure to detect mismatches between intention and outcome in a simple decision task. Science, 310, 116–119.

Kuhn, G., Amlani, A. A., & Rensink, R. A. (2008). Towards a science of magic. Trends in Cognitive Sciences, 12, 349–354.

Nisbett, R. E., & Wilson, T. D. (1977). Telling more than we can know: Verbal reports on mental processes. Psychological Review, 84, 231–259.

Olson, J. A., Amlani, A. A., Raz, A., & Rensink, R. A. (2015). Influencing choice without awareness. Consciousness and Cognition, 37, 225–236.

Pennycook, G., & Rand, D. G. (2019). Lazy, not biased: Susceptibility to partisan fake news is better explained by lack of reasoning than by motivated reasoning. Cognition,  188, 39–50.

Simons, D. J., & Chabris, C. F. (2000). Gorillas in our midst: Sustained inattentional blindness for dynamic events. Perception, 28, 1059–1074.

Vonasch, A. J., Baumeister, R. F., & Mele, A. R. (2018). Ordinary people think free will is a lack of constraint, not the presence of a soul. Consciousness and Cognition, 60, 133–151.

Zajonc, R. B. (1980). Feeling and thinking: Preferences need no inferences. American Psychologist, 35, 151–175.