Tekijä: Hannu V Sariola

Aloitin urani vuonna 1977 kesäkandina KYS:n patologian osastolla. Kari Karkola teki naapuripöydällä oikeuslääketieteellisiä avauksia. Kesästä tuli elämäni oudoin. Olin vuokrannut mökin Kallaveden rannalta. Kävin joka päivä kalastelemassa verkoilla ja virvelillä. Kalaa tuli rutosti. Yhtenä aamuna Karin pöydällä makasi naapurimökin isäntä, jonka vaimo oli tappanut Halosen karhupatsaalla. Vaimo joutui tietysti Niuvanniemen vankimielisairaalaan, jossa hän tappoi itsensä hyppäämällä ikkunasta – ja ilmestyi naapuripöydälle. Loppukesän uistelin heidän verkkojaan, jotka olivat täynnä mätäneviä kaloja.

Seuraavaksi naapuripöydän täytti helsinkiläinen nuori poika, joka oli tullut mummolaan kylään lähelle meitä. Yöllä oli kova ukkosmyrsky ja salama iski mökkiin. Mummo putosi sängystä, mutta poika kuoli salamaniskuun. Ihmettelin miten vähän salama jättää jälkiä ruumiiseen.

Seuraavaksi nostettiin pöydälle kolme miestä, joiden auto paiskautui mökkitien mutkassa ulos. Autoa ajoi rattijuoppo. Eikä tässä kaikki.

Kesätyö loppui ja palasimme Helsinkiin. Viikko lähtömme jälkeen vuokramökki paloi poroksi ilmeisesti sähkövian seurauksena. Meillä oli hyvä tuuri, ettemme palaneet sinne mökkiin. Sittenpä perheeni olisi ollut itse naapuripöydällä.

Tulin seuraavina ja taas seuraavina kesinä patologian laitokselle Helsingissä. Sille tielle sitten jäin ja ensimmäisestä kesästä on nyt kulunut 45 vuotta. Ylilääkärin pestini HUS Diagnostiikkakeskuksessa päättyy 7. päivä ensi maaliskuuta eli aamukammassani ei ole enää montakaan piikkiä.

”Tuo on mun juttu!”

Olen koko elämäni tehnyt kahta asiaa – patologiaa ja kehitysbiologiaa. Näitä teemoja sitoo monikin asia. Ensimmäinen oli patologian professori Lauri Saxénin luento induktiivisista vuorovaikutuksista sikiön kehityksen aikana. Tuo ensimmäisen vuosikurssin luento oli ”brain blowing”. Haukoin henkeä anatomian laitoksen luentosalissa. ”Tuo on mun juttu!” Toinen on se, että kehitysbiologinen tutkimus auttaa ymmärtämään ihmisen epämuodostumien syntymekanismeja.

Valmistumisen jälkeen rupesin erikoistumaan patologiaan ja siinä sivussa tekemään väitöskirjaa munuaisen erilaistumisesta – tietysti Laurin eli Tupun ohjauksessa. Toinen ohjaajani oli Peter Ekblom, jonka väitöskirjan oli Tupu myös ohjannut. Elämän tai oikeastaan kuoleman ihmeitä on, että kumpikin kuoli (suuresta ikäerosta huolimatta) muutaman kuukauden sisällä syksyllä 2005. Eikä tässäkään vielä kaikki.

Olin erikoistunut lastenpatologiksi ja istuin mikroskoopin ääressä lastenklinikan työhuoneessani vuonna 1993. Oveen kolkutettiin. Sisään astui professori Erkki Savilahden saattamana kiinalainen nainen. Erkki esitteli minulle Xiajuan Mengin. Erkki sanoi, että Xiajuan alias ”Juan” haluaisi tehdä mitä tahansa työtä. Juanin englanti oli surkeaa. Sain vaivoin selville, että hän oli pekingiläinen lastenkirurgi, jonka aviomies oli tullut Nokialle töihin. Mietin vähän aikaa. Kielitaito oli lähellä nollaa, mutta lastenkirurgilla täytyy olla hyvät kädet ja työmotivaatiokin näytti olevan kohdallaan.

Olimme juuri perustaneet Rauvalan Heikin kanssa transgeenisten hiirten laboratorion Suomen Akatemian rahoituksella. Siellä oli käväissyt parikin ihmistä harjoittelemassa mikroinjektiota, mutta huonolla menestyksellä. Injektorin ei tarvitse puhua – päinvastoin. Se voisi häiritä työntekoa. Niinpä Juan palkattiin injektoriksi.  Muutamassa kuukaudessa laboratorio oli täydessä vauhdissa ja ensimmäiset transgeeniset hiiret syntyivät. Olimme Heikin kanssa sopineet, että transgeenisen yksikön ensimmäisen vuoden aikana tehdyissä artikkeleissa olisivat mukana myös injektorit, koska he ovat niin keskeisessä asemassa. Niinpä Juanin ensimmäinen artikkeli oli British Journal of Cancer-lehdessä. Ei huono startti.

Laboratorioni muutti Biotekniikan instituuttiin 90-luvun alussa ja kliininen työ supistui sikiöavauksiksi, joita tein nuppikorvauksella. Yhtenä päivänä Juan tuli luokseni ja sanoi hyvällä englannin kielellä: ”I want to start my own research.” ”That is great to hear”, vastasin. Minun ja Mart Saarman ohjaama väitöskirja valmistui vuonna 2001 ja hyväksyttiin kunniamaininnalla. Se käsitteli siittiöiden kantasolujen erilaistumisen säätelyä ja yksi osajulkaisu tuli ulos Science-lehdessä.  Kirja sai kaikki mahdolliset palkinnot: Helsingin yliopiston parhaan biolääketieteellisen väitöskirjan palkinnon, yliopiston innovaatioyksikön palkinnon ja lääketieteellisen tiedekunnan vuoden parhaan väitöskirjan palkinnon. Juan kuoli nopeasti levinneeseen syöpään 42-vuotiaana 27.12.2005. Hautaan meni kolme työtoveria kolmen kuukauden sisään.

Vuosituhannen vaihteessa muutin takaisin Meilahden kampukselle, kun Biomedicumista annettiin hyvät labratilat, professuuri lääkiksessä ja sivuvirka patologialla. Kliinisen työn ohessa tein yliopiston erilaisia hallinnollisia tehtäviä ja johdin viime vuoteen DSHealth tutkijakoulua. Vuoden vaihteessa tohtorikoulutus uudistui ja aikaisemmat neljä tutkijakoulua yhdistettiin Helsingin yliopiston tutkijakouluksi. Yliopistourani loppui täytettyäni viime syyskuussa 68 vuotta. Lastenpatologin ura loppuu nyt maaliskuussa ja viimeiset kuukaudet ovat menneet teemalla ”loppuu se, se ja se”. Eilen oli viimeinen tuumoritiimi, ensiviikolla viimeiset ruumiinavaukset ja sitä rataa. Tämä on viimeinen viikon juttuni. Kirmo Wartiovaara otti viikon juttu blogivastuun viime vuonna, joten blogi jatkaa hyvissä käsissä.

Sanon kuin delfiinit jättäessään maapallon Douglas Adamsin Linnunradan liftarin käsikirjassa: ”Heippa ja kiitos kaloista.”

Hannu Sariola
emeritusprofessori, lääketieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto
lastenpatologian ylilääkäri, HUS Diagnostiikkakeskus

Lasten patologian ja syövän hoidon kehitys

1970-luku: Diagnostiikan ainoat välineet olivat histologia ja sytologia

1980-luku: Kehitettiin immunohistokemia, missä diagnoosi perustuu esimerkiksi kasvaimen proteiinien tunnistamiseen

1990-luku: Ensimmäiset molekyylipatologian menetelmät tulivat mukaan diagnostiikkaan, kuten FISH- ja fuusiogeenikoettimet.

2000-luku: Molekyylipatologia kehittyi nopeasti ja käyttöön otettiin syöpägeenipaneelit.

2010-luku: Syövän aiheuttajamutaatioiden eli ajurien etsintä eksomisekvensoinnilla. Genomitiedon ottaminen mukaan syöpädiagnostiikkaan ja ennusteen arviointiin

2020-luku: Ajuriperusteisen hoidon vakiintuminen lasten kiinteiden kasvainten hoidossa. Sitä kutsutaan myös kasvainagnostiseksi hoidoksi, jossa hoito kohdistetaan ajuriin riippumatta histologisesta diagnostiikasta.

Lasten leukemioiden ennuste on parantunut vuoden 1977 30%:sta vuoden 2020 90%:iin. Lasten kaikkien syöpien keskimääräinen ennuste on nyt 84%.

Tulen tavallisesti Meilahteen pyörällä, mutta pahimman kaamoksen ajan käytän autoa. Parkkikaaos on tehnyt siitä painajaismaisen kokemuksen. Kampuksella on lähes tuhat autopaikkaa parkkihalleissa. Joka aamu jo ennen seitsemää niihin tunkee katkeamaton ketju autoja. Autoilijat tulevat töihin ennenaikaisesti – vain sen takia, että saisivat autonsa parkkiin.  Usein viimeisetkin paikat täyttyvät puoli kahdeksaan mennessä.

Sairaala-alue onkin Helsingin suurimpia parkkisakkorysiä. Vaikka pysäköintioikeus halleissa olisi maksettu, joutuu Matti Myöhäinen parkkeeraamaan laittomasti kadunvarteen. Jo vuonna 2018 Rakennuslehti kirjoitti ongelmasta: ”Olen jonottanut pahimmillaan puolitoista tuntia”, tuhahtaa parkkisakot taas saanut Meilahden sairaalan työntekijä. Meilahden sairaala-alueella Helsingissä henkilökunta joutuu nykyisin kilpailemaan aiempaa kiivaammin yhdestä asiasta: parkkipaikoista.

Miten tähän on tultu?

Aikaisemmin Biomedicumin halliin pääsi samalla pysäköintikortilla kuin HUSin halleihin, ja sinne oli aamuisin pitkä jono. Sitten päätettiin, etteivät huslaiset enää saa parkkikorttia Biomedicumin halliin, koska HUSin P3-halli avattiin. Valitettavasti tämä päätös oli huono. HUSin hallien kapasiteetti on täysin riittämätön.

Joku kirkasotsainen voi sanoa, että Meilahteen pitää tulla pyörällä tai julkisilla. Tämä on hurskastelua pandemia-aikana ja kaamoksen pimeydessä. Monet tulevat töihin Porvoosta, Lohjalta, Karkkilasta tai vieläkin kauempaa, mistä sopivia julkisia yhteyksiä ei ole aamuvarhaisella tarjolla. Eikä vesisohjossa polkeminen ole varsinainen nautinto. Tästä huolimatta hyvin moni tulee Meilahteen pyörällä läpi vuoden, mistä kannattaa nostaa heille hattua.

Olin vierailevana tutkijana Cincinnatin yliopistossa, jossa parkkiasiat hoidettiin amerikkalaisittain. Kampuksen keskellä oli valtava betoninen parkkitalo, jonne sai autonsa ilmaiseksi ja tilaa riitti. Ruma rakennus, mutta ihmiset pääsivät töihin ilman jonottamiseen tuhlattua aikaa.

HUS Kiinteistöjen viestinnän asiantuntija Johanna Saukkomaa, miten joka-aamuinen autosumppu voitaisi laukaista?

”Ongelma on tiedostettu, mutta valitettavasti liian myöhään. Hallintorakennus tullaan purkamaan ja sen tilalle rakennettavan apteekin alle tulee suuri parkkihalli, mutta se valmistuu vasta 2028. Siltasairaalan alle ei tullut parkkihallia, minkä takia töölöläisten tulo kampukselle pahentaa entisestään liikenneruuhkaa. Voimakeskuksen taakse on myös suunniteltu parkkihallia, mutta sen aikataulu on auki eikä päätöstä ole tehty.”

Siltasairaalan alle rakennettavasta valtavasta parkkihallista oli jo olemassa piirrokset. Jostain käsittämättömästä syystä se kuitenkin päätettiin jättää rakentamatta. Olisi mielenkiintoista tietää ratkaisun taustoista.

Miksi huslaiset eivät enää pääse Biomedicumin P1-halliin, vaikka HUS omistaa siellä parkkipaikkoja? Oliko se Biomedicumin hallituksen päätös, Johanna Saukkomaa?

”Ei. Se oli HUSin oma päätös. Haluttiin varata HUSin paikat potilaille ja vierailijoille.”

Olen useamman kerran parkkeerannut sinne, ja siellä on aina tyhjiä ruutuja.

”Kyllä, tämä on minunkin kokemukseni. Olisi ehkä hyvä hetki arvioida uudestaan asia, koska pula parkkitiloista on entisestään vaikeutunut. Onhan se erikoista, että HUSin hallit ruuhkautuvat ja samaan aikaan kampuksen yksi halli on vajaakäytössä.”

Voisiko yksi ratkaisu olla syöttöbussit Pasilan asemalta ja metroasemilta?

”En ole kuullut tällaisista suunnitelmista, mutta ehdota sitä blogissasi.”

Kampuksen parkkihinnoissa on iso ero

Vuosi Biomedicumin hallissa maksaa 1 200 euroa. Tällä hetkellä kausikortit ovat tarjolla ainoastaan yliopistolaisille. HUSin hallissa vuosihinta on 420 euroa. Se maksetaan kuukausittain, ja esimerkiksi lomakuukauden voi jättää maksamatta, jolloin HUS-hinta jää melkein kolmasosaan yliopiston hinnasta.

Helsingin yliopiston Tila- ja kiinteistöt -toimialan toimitilajohtaja Teppo Salmikivi, onko HUSin ja yliopiston parkkihallien hintojen harmonisoinnista keskusteltu?

”HUSilla on Biomedicum P1:ssä 70 paikkaa. On sairaalan sisäinen asia, millä hinnalla niitä vuokrattaisi huslaisille, jos sairaala tekee tästä päätöksen. Hintojen harmonisaatio on hyvä ajatus, mutta jo nyt yliopiston hinnat ovat vahvasti subventoituja. Kuukausihinta on 100 euroa, kun se yksityispuolella on yli 250 euroa. Nyt on suunnitteilla, että Biomedicumin halli jaettaisiin kahdeksi selvästi merkityksi alueeksi: yliopiston alue ja HUSin alue. Tämä selkeyttäisi sitä, minne HUSin asiakkaat voivat pysäköidä.”

Pohjan nykyiselle ruuhkalle valoi Meilahti-metrosta luopuminen. Suunnitelma on kuitenkin edelleen Helsingin maanalaisessa yleiskaavassa. Akuutiksi kriisin laukaisijaksi metrosta ei kuitenkaan ole. Vaikka asiasta päätettäisi nyt, hankkeen toteutuminen menisi 2050-luvulle. Sen metron kyydissä en tule koskaan matkustamaan. Taidan palata pyörän päälle. Sillä pääse aina perille, ja parkkipaikkakin löytyy helposti.

Hannu Sariola
kehitysbiologian professori, Helsingin yliopisto
lastenpatologian ylilääkäri, HUSLAB Diagnostiikkakeskus

Nopeasti edennyt covid-19-rokotteen kehittäminen tullaan muistamaan lääketieteen suursaavutuksena. Tehokkaita rokotteita saatiin käyttöön vajaassa vuodessa virusgenomin sekvenoinnin jälkeen. Kaksi annosta covid-rokotetta vähentää dramaattisesti vakavan taudin riskiä ja on sitä kautta pienentänyt tautiin kuolleisuutta.

Miksi rokotushalukkuus näyttää nyt hiipuvan niin Suomessa kuin muualla maailmassa?

Syitä on monia, kuten taudin vaikeuden aliarviointi, epäily rokotteiden vaarallisuudesta, joissain maissa epäluottamus viranomaisiin ja maaseudulla pitkät matkat rokotuspaikoille. Vahvasti mediassa näkyvä syy on rokotevastainen agitaatio. Se ei ole mikään uusi ilmiö, vaan näkyi jo 1800-luvulla ensimmäisten rokotusten tullessa käyttöön (Sivelä ym. 2018). Suomalaiset ovat perinteisesti maailman mallikansaa lasten rokoteohjelman toteuttajina. Muutamia paikkakuntia lukuun ottamatta lasten rokoteohjelman kattavuus lähentelee sataa prosenttia (Väliverronen ym. 2020). Nyt tilanne on vähän toinen.

Valeinformaatio tehoaa

Valheelliset tai liioitellut tiedot covid-19-rokotusten riskeistä leviävät tehokkaasti somessa. Ja valeinformaatio tehoaa – tutkitusti.

Keväällä 2021 ilmestyi Nature Human Behaviour -lehdessä satunnaistettu ja sokkoutettu tutkimus siitä, miten informaatio sivuvaikutuksista vaikutti ihmisten halukkuuteen ottaa covid-rokote (Loomba ym. 2021).

Kontrolliryhmä sai oikeaa tietoa rokotteen haittavaikutuksista. Testiryhmälle tarjottiin valheellista informaatiota, jossa liioiteltiin sivuvaikutuksia. Se vähensi merkittävästi ihmisten halua tulla rokotetuksi – niidenkin joukosta, jotka alun perin ilmoittivat ehdottomasti haluavansa rokotteen. USA:ssa heidän halukkuutensa tulla rokotetuksi putosi 6,2 ja Briteissä 6,4 prosenttia.  Lisäksi tutkijat osoittivat, että ”tieteelliseksi” verhottu valetieto pienensi kaikista tehokkaimmin rokotusintoa.

Kärkkäinen: ”Nuorten rokottaminen on mielisairasta”

Tuorein esimerkki tästä on torstain 19.8.2021 Iltalehden etusivun otsikko: ”Kärkkäinen kehotti työntekijöitä kieltäytymään rokotuksesta”.

Lehden haastattelussa Juha Kärkkäinen kertoo covid-rokotuksen haittavaikutuksista seuraavasti: ”Veritulppia, aivoverenvuotoja ja ihan puhtaita kuolemia. Nuorten rokottaminen on mielisairasta. Yhtään alle 30-vuotiasta ei ole kuollut koronaan, mutta aletaan rokottaa nuoria ja lapsia. Sehän on sairasta. Vaikutukset ovat tuhat kertaa isommat kuin koronan haittavaikutukset”.

Hän on myös jakanut linkkiä Magneettimedia-lehteensä, jossa ”tiedemiehet ja professorit… puhuvat siitä asiasta”. Magneettimedia-lehti tunnetaan huuhaa-terveyskäsityksistä ja lisäksi antisemitismistä. Missään yhteydessä ei mainita, että covid-19-rokotteilla on saatu pandemiaa kuriin ja vähennetty kuolleisuutta.

Rokotevastaisuus nousee otsikoihin lähes päivittäin:

”Hoitohenkilökunnan rokotekattavuus on usein paikoin liian alhainen”

”Kieltäytymiset Modernan rokotteesta ihmetyttävät Suomessa”

”Israel oli koronarokotusten mallimaa, kunnes jarrut iskivät – tämän takia kunnianhimoinen tavoite on yhä saavuttamatta”

”Oppilaille lähetettiin rokotevastaista sisältöä Wilmassa”

”Lasten koronarokotuksia vastustava ryhmä on ottanut käyttöönsä nimen Pelastetaan lapset, joka muistuttaa erehdyttävästi Pelastakaa Lapset ry:tä.”

Miksi pykälää 47 ei ole nostettu julkiseen keskusteluun?

47 §

Pakollinen rokotus

”Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää järjestettäväksi pakollinen rokotus, jos kattava rokottaminen on välttämätöntä väestön tai sen osan hengelle ja terveydelle vakavaa vahinkoa aiheuttavan yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen ehkäisemiseksi. Pakollinen rokotus voidaan rajoittaa myös tiettyyn väestön osaan, ryhmään tai ikäluokkaan.

Kunnan on järjestettävä 1 momentissa tarkoitettu pakollinen rokotus.”

Pykälä 47 on yksiselitteinen: Tilanteen niin vaatiessa Suomen hallituksella on mahdollisuus rokotuttaa koko kansa, joku riskiryhmä tai tietyn alueen asukkaat. Rokotuspakon käyttöönotto on raju toimenpide, mutta niin on covid-19-tautikin. Mitä nopeammin laumaimmuniteettiin päästään, sitä helpompi olisi avata yhteiskunta ja palata normaaliin järjestykseen. Vaikka täysin rokotettujen osuus on jo lähes puolet väestöstä, deltavariantin tehokas leviäminen antaa syyn pohtia järeitä keinoja suomalaisten suojaamiseksi.

Tartuntatautilakia on täydennetty monelta osin covid-pandemian takia. Etätyöskentely, aukiolo- ja kokoontumisrajoitukset tartuntojen estämiseen on otettu käyttöön. Koronapassi on tulossa. Miksi pykälää 47 ei ole nostettu julkiseen keskusteluun?

Deltavariantin tartuttavuus on vesirokon luokkaa, ja se leviää vauhdilla. Olemme siirtyneet covid-19-taistelussa maratonista pikajuoksuun. Tässä kisassa voitto tulee vain laumaimmuniteetin avulla – vai tuleeko?

Kysyin laumaimmuniteetista HY:n zoonoosivirologian professori Olli Vapalahdelta:

”Siihen vaikuttaa viruksen tartuttavuuden lisäksi esimerkiksi populaation kontaktien määrä. Covid-19-viruksen tartuttavuuteen perustuva arvio on, että laumasuoja saavutettaisiin 80–90 prosentin rokotekattavuudella. Covid-19-deltavariantin erityispiirre on kuitenkin, että osa rokotetuista erittää edelleen virusta ja ainakin periaatteessa voisivat tartuttaa virusta. Sen ja immuniteetin hiipumisen takia väestön rokotekattavuuden pitäisi olla covidin osalta käytännössä yli sata prosenttia, ainakin Aalto-yliopiston mallintaja Pauliina Immosen mukaan. Käytännössä pelkästään rokotuksiin perustuva viruksen kokonaan lopettava laumasuoja voi olla mahdoton.”

Kysyin myös hänen mielipidettään pakkorokottamisesta.

”Siitä voisi tulla haitallinen vastareaktio. Suosin mieluummin pehmeämpiä keinoja, jotka houkuttelevat ottamaan rokotteen. Yhtenä esimerkkinä voisi mainita koronapassin, jonka ovat jo ottaneet käyttöön useat Euroopan maat. Suomalaiset matkustavat runsaasti ja joutuvat joka tapauksessa käyttämään koronapassia ulkomailla. Vaikka en ehdottomasti vaatisi sen käyttöönottoa Suomessa, se saattaisi olla yksi rokotukseen kannustava keino.”

Hannu Sariola
kehitysbiologian professori, Helsingin yliopisto
lastenpatologian ylilääkäri, HUSLAB

 

Kirjallisuutta:

Loomba S, de Figueiredo A, Piated S, de Graaf K, Larson H. Measuring the impact of COVID-19 vaccine misinformation on vaccination intent in the UK and USA. Nature Human Behaviour 5:337-348, 2021

Sivelä J, Launis V, Jääskeläinen S, Puumalainen T, Nohynek H. Käsitykset rokotuksista ja rokotuskattavuuteen vaikuttavat tekijät. Lääkärilehti 73; 638-653, 2018

Väliverronen E, Sivelä J, Nohynek H. Suomalaisten suhde rokotuksiin – mitä tuoreet kyselytutkimukset kertovat. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 57: 356-365. 2020

Maailman onnellisin maa Suomi on yhä houkuttelevampi sekä EU:n sisäisille että ulkopuolisille lääkäreille – tai ainakin pitäisi olla.

Haartman-instituutissa tekee väitöskirjaa nyt kolme ulkomaista lääkäriä. He ovat kotoisin USA:sta, Tunisiasta ja Japanista. He ovat täällä tutkijoina, mutta haluaisivat tehdä myös kliinistä työtä ja jäädä väitöskirjan valmistumisen jälkeen Suomeen töihin. Heistä kaksi on patologian erikoislääkäreitä. Kolmas on vastavalmistunut.

Noin vain kliinisen työn aloittaminen ei onnistu, koska näiden lääkäreiden tutkinnot ovat EU:n ulkopuolelta. Heidät pitää ensin laillistaa Suomessa ja sen jälkeen on mahdollista hakea erikoislääkärin oikeutta. Etenkin kokeneiden erikoislääkäreiden maahanmuutto saattaa tyssätä nykyjärjestelmän ansiosta.

Valvira laillistaa ulkomailta muuttavat lääkärit

EU-maista tulevien laillistaminen on kevyt prosessi, jossa todistetaan lääkäritutkinnon aitous, sen vastaavuus suomalaisen tutkinnon kanssa ja osoitetaan riittävä kielitaito. Työvoiman vapaan liikkuvuuden periaatteen ja lääkärikoulutuksen harmonisoinnin takia heidän ammattitaitoaan ei testata minkäänlaisella kokeella.

EU:n ulkopuolelta tuleville on lista vaatimuksia, jotka ovat samat riippumatta siitä, onko maahanmuuttaja yleis- tai erikoislääkäri.

Itse laillistamisen ehdot ovat hyvin perusteltuja: riittävä suomen tai ruotsin kielen taito, kuuden kuukauden amanuensuuri julkisyhteisön terveydenhuollon yksikössä, oikeaksi todistetut dokumentit kotimaassa suoritetusta lääkäritutkinnosta ja hyväksytysti suoritettu kolmeosainen lääketieteellinen kuulustelu (kliininen kuulustelu, suomalaisen terveydenhuollon kuulustelu ja käytännön potilastentti). Kuulustelu on kaikille sama riippumatta siitä, onko kyse yleis- tai erikoislääkäri, ja siitä vastaa Tampereen yliopisto.

Maahan muuttavien erikoislääkäreiden erikoistuminen

Laillistamisen jälkeen EU:n ulkopuolinen erikoislääkäri voi hakea Valviralta erikoislääkärin oikeutta tai mennä suorittamaan suomalaisen tutkinnon. Tällöin hänen osaamisensa ahotoidaan eli huomioidaan entinen osaaminen. Jos hakija hakee Valviralta EU-alueen ulkopuolelta suoritetun tutkinnon perusteella erikoislääkärin oikeutta, Valvira tutkii, miten koulutus eroaa suomalaisesta koulutuksesta. Tämän jälkeen hakija täydentää tarvittavat osat koulutuksestaan.

Jos EU:n ulkopuolelta tuleva erikoislääkäri ei hae Valviralta erikoislääkärin oikeutta, hänen tulee hakea erikoistuvaksi lääkäriksi johonkin Suomen lääketieteelliseen tiedekuntaan. Suomen viisi lääketieteellistä tiedekuntaa vastaavat erikoislääkärikoulutuksesta, ja Valvira myöntää sen jälkeen oikeuden toimia erikoislääkärinä. Suomessa lääketieteen erikoisaloja on 50 ja muualla EU:ssa suurin piirtein sama määrä.

Erikoistuminen tapahtuu työskentelemällä 5–6 vuotta sairaalalääkärinä ja suorittamalla sen jälkeen erikoislääkäritentin. Esimerkiksi patologiassa on suppeita erikoisaloja kuten lastenpatologian erityisosaamisalue. Sitä varten pitää työskennellä lastenpatologiassa vähintään kaksi lisävuotta ja suorittaa sen jälkeen lastenpatologian tentti.

Lastenpatologiksi kouluttautumisen minimiaika ylioppilaslakin jälkeen onkin yhteensä muhkeat 13 vuotta. Suurin piirtein saman verran erikoistuminen kestää muilla erikoisaloilla Suomessa ja muualla maailmassa. Koska maahan muuttavien erikoislääkäreiden aikaisempi koulutus ahotoidaan, ei EU:n ulkopuolisten tarvitse suorittaa kaikkea edellä mainittua koulutusta. Sen takia Suomeen hakeutuva valmis erikoislääkäri on lottovoitto.

Maahan muuttavia erikoislääkäreitä ei ole otettu huomioon lainsäädännössä

Erikoislääkärin pätevyys ja ulkomailla saadun koulutuksen vastaavuus suomalaisen koulutuksen kanssa arvioidaan Valvirassa joka kerta erikseen, jos maahanmuuttaja ei mene suorittamaan suomalaista tutkintoa. Valvira voi myöntää erikoislääkärin oikeuden suoraan, mikäli hakijan koulutus ja työkokemus vastaavat suomalaista koulutusta.

Toisella patologeistamme on 22 ja toisella 12 vuoden kokemus erikoislääkärinä. Ei ole epäilystä, etteivätkö he kykenisi toimimaan täällä patologina. Olen myös jonkin verran testannut patologian professori Olli Carpénin kanssa heidän taitojaan, ja jokainen pähkinä on ratkennut täysin pistein.

Kumpikaan heistä ei ole vielä laillistettu Suomessa ja ovat huolestuneita laillistumiseen liittyvästä lääketieteellisestä kuulustelusta. Huoli on täysin perusteltu. Tapasin viimeisen elävän potilaani yli 30 vuotta sitten. Jos nyt joutuisin laillistamistenttiin, tulisi varmasti hylky.

Suomen ja muiden EU-maiden erikoislääkärit tuskin ovat taidoiltaan ylivoimaisia EU:n ulkopuolisiin erikoislääkäreihin verrattuna. Sen takia voisi olla riittävää testata EU:n ulkopuolelta tulevien erikoislääkäreiden taidot samalla kuulustelulla kuin Suomessa erikoistuvat. Kuitenkaan Suomen nykyinen lainsäädäntö ei tätä vaihtoehtoa tunne.

Tilanteen tekee oudoksi se, että kaikista EU-maista voi lääkäri tulla Suomeen ilman minkäänlaisia testejä. Muuri on tässä väärässä paikassa. Yksinkertaisin tapa korjata tämä ongelma on EU-maa Ranskan malli. Siellä EU:n ulkopuoliset erikoislääkärit testataan heidän alansa erikoislääkäritentillä. Erikoistumattomille lääkäreille Suomen nykyinen malli sopii sellaisenaan.

Ranskan malli

Ranskassa työskentelee runsaasti EU:n ulkopuolelta tulleita lääkäreitä. Heidän laillistaminen on kolmivaiheinen.

Ensin maahanmuuttajan pitää osoittaa, että hänen lääkärikoulutuksensa ja erikoistuminen ovat tapahtuneet samoilla kriteereillä ja laajuudessa kuin Ranskassa. Sen jälkeen pitää läpäistä nelituntinen koe, jossa erikoislääkärin osaaminen testataan hänen omalla alallaan. Patologin taidot testataan esseekysymyksillä ja kliinisillä näytteillä.

Hyväksymisen jälkeen hän saa aloittaa kliinisen työskentelyn valvotusti (vrt. Suomen sairaalalääkärit). Erikoislääkärin pätevyyden saa kahden vuoden työskentelyn jälkeen, jos ammattitaito on katsottu riittäväksi.

Miksi erikoislääkärit ”eivät kelpaa” Suomeen?

Vuosina 1994–2019 hyväksytysti laillistamistentin on läpäissyt Suomessa 819 lääkäriä. Erikoislääkäreiden osuutta en tiedä. Suurella osalla heistä kyse on aivan tavallisesta työperäisestä maahanmuutosta. Suomi on turvallinen hyvinvointivaltio, jonka terveydenhoito on maailman kärkitasoa.

Melko usein taustalta löytyvät myös perhesiteet. Näin on yllä mainituissa esimerkeissäkin. Kaksi heistä on Suomen kansalaisia suomalaisen äidin ansiosta, kolmannella on suomalainen puoliso ja pian myös Suomen kansalaisuus. He ovat tulleet tänne elämään ja asumaan – ei käymään. Samaan aikaan kun lehdistössä julistetaan, miten Suomeen pitää rekrytoida huippuammattilaisia, erikoislääkäreiden laillistus on tehty vaikeaksi ja hitaaksi.

Kumpikin patologeista onkin jo todennut, että vastassa on seinä. Vaatimukset laillistukselle ovat kovat, satsaaminen yleislääketieteelliseen kokeeseen liian iso pala ja erikoislääkärin pätevyyden hankinta aikaa vievää. Ainakin nyt he harkitsevat lähtöä väitöksen jälkeen takaisin kotimaahansa. Onko meillä varaa siihen? Pouvons-nous le permettre?

Hannu Sariola
kehitysbiologian professori, Helsingin yliopisto
lastenpatologian ylilääkäri, HUSLAB

Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim on Suomen vanhin yhtäjaksoisesti ilmestynyt aikakauslehti. Miksi lääkäreiden vapaaehtoinen valistus on jatkunut näin pitkään, ja mikä on saanut lääkärit julkaisemaan aikakauslehtiä?

 

Ensimmäinen suomenkielinen aikakauslehti oli Kajaanin piirilääkäri Elias  Lönnrotin perustama Mehiläinen, jota julkaistiin vuosina 1836–1840. Lehti käsitteli kansanperinnettä, etenkin kalevalaista runoutta, mutta mukaan mahtui kirjoitus myös matematiikasta.

Sen sijaan kansanlääkintää lukuunottamatta lääketiede ei sinne kelvannut. Veikkaan, että Lönnrot ryhtyi lääkäriksi rahoittaakseen intohimoisen kansanperinteen tutkimuksensa.

Suomen ensimmäinen lääketieteellinen aikakauslehti on Finska Läkaresällskapets Handlingar. Se ilmestyi ensikerran vuonna 1841 ja on nykyisin digijulkaisu. Koska Handlingar-lehden julkaiseminen oli tauolla sotavuosina, Suomen vanhin yhtäjaksoisesti julkaistu aikakauslehti on Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. Se ei ole ainoastaan vanhin lääketieteellinen aikakauslehti vaan yllättäen myös Suomen kaikista aikakauslehdistä pitkäikäisin.

Duodecimin ensinumero ilmestyi vuonna 1885. Matti Äyräpää kirjoittaa siinä:

”Kansallisaatteen synnyttämänä on Suomessakin kansankirjallisuus  kasvamistaan kasvanut. Lääketieteen alalla, niin kuin luonnontieteen alalla ylimalkaan, on tätä kirjallisuutta kuitenkin verraten harvoin ilmestynyt.”

Duodecim-seuran perustivat 12 innokasta lääketieteen kandidaattia. Seuran perustavassa kokouksessa 18.11.1881 Äyräpää sanoi kutsuneensa suomenmielisiä medisiinareita kokoon keskustelemaan kielikysymykseen liittyvien epäkohtien poistamisesta, sillä:

”Ei missään tieteessä suomenkielinen terminologia ole niin puutteellinen kuin lääketieteessä… puhumattakaan siitä, että suomalaisen lääketieteen terminologian puutteesta on tuntuvaa haittaa lääkärille, joka sen kautta on estetty niin vapaasti kuin hänen etunsa vaatisi sairaan kanssa vaihtamasta puhetta.”

Duodecim-lehti on 135 vuotta pyrkinyt toteuttamaan tätä tavoitetta. Seura ja sen lehti voivat korkeasta iästään huolimatta hyvin. Lukijatutkimusten perusteella D-lehti on lääkärien eniten lukema suomenkielinen lääketieteellinen lehti. Seuran jäseniä ovat lähes kaikki Suomen lääkärit, ja Duodecim-seuran Terveysportti-tietokanta on kliinikoiden jokapäiväisenä apuna ympäri Suomea. Se avataan päivittäin yli 50 000 kertaa. Potilas pääsee kurkkaamaan Duodecim-seuran tuottamia tekstejä. Hän voi hakea oireilleen selitystä Duodecimin Terveyskirjastossa, jossa on 10000 lääketieteellistä artikkelia maallikoille. Seuran spin-off-yritys Kustannus Oy Duodecim on Suomen suurin lääketieteellinen kustantamo. Myös lääkäreiden jatko- ja täydennyskouluttajana seura on keskeisessä asemassa. Tätä listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle. Hyvä kysymys on, miten tämä lumivyöry lähti liikkeelle?

MIKSI Kajaanin piirilääkäri Elias Lönnrot ja hänen jälkeensä muut lääkärit rupesivat julkaisemaan aikakauslehtiä?

Mehiläisen, Handlingarin ja Duodecimin tarinoissa keskeisessä osassa on kielikysymys. Mehiläinen puhkaisi ruotsinkielisen lehdistön lasikaton. Handlingar perustettiin parantamaan ruotsinkielisen lääketieteellisen tutkimuksen julkaisumahdollisuuksia. Duodecim-seura perustettiin edistämään suomen kielen käyttöä lääketieteessä. D-seuran perustamiseen asti kaikki Suomen lääkärit olivat Finska Läkaresällskapetin jäseniä ja tietenkin käyttivät työssään ruotsia. Sille ei ollut vaihtoehtoa.

Myös fennomaani Elias Lönnrot julkaisi Handlingar-lehdessä. Lehden kansainvälisesti kuuluisin artikkeli on Erik Adolf von Willebrandin kuvaus Ahvenanmaalta löytämästään verenvuototaudista. Sen aiheuttaja tunnetaan vielä tänä päivänä von Willebrandin faktorina. Artikkeli julkaistiin vuonna 1926.

Duodecim-seura ja -lehti perustettiin kahdentoista kandidaatin radikaalina pyrkimyksenä korvata ruotsin kieli lääketieteessä kehittämällä sen tilalle suomenkielisen termistön. Historia onkin sittemmin heittänyt häränpyllyä. Nyt melkein kaikki lääkärit käyttävät praktiikassaan suomen kieltä ja Duodecimin monipuolisia palveluita. Handlingar on jäänyt suomenruotsalaisten ja kaksikielisten lääkäreiden julkaisufoorumiksi, mutta Finska Läkaresällskapet tukee edelleen merkittävästi lääketieteellistä tutkimusta.

MITEN lääkäreiden vapaaehtoinen kasvatus- ja valistusinto on jatkunut näin kauan?

Lääketieteellinen tutkimus. Ensimmäinen syy on varmasti ihan käytännöllinen. Ehkä lääkärit itse ovat parhaita kehittämään antamiaan hoitoja tai ainakin he tietävät, missä olisi parantamisen varaa. Luottamus tähän näkyy muun muassa siinä, että Duodecim-seura tekee valtakunnalliset Käypä hoito -suositukset – ei sosiaali- ja terveysministeriö. Tässä työssä on ollut mukana tuhansia lääkäreitä. Kuitenkin viime vuosikymmenten aikana yhä suurempi osa lääketieteellisestä tutkimuksesta, erityisesti biolääketieteellinen tutkimus on geneetikkojen ja biokemistien tekemää. Jonkin verran sama trendi näkyy myös kliinisessä tutkimuksessa ja näyttää olevan globaali ilmiö, jonka syyt ovat hämärän peitossa.

Suomen kielen edistäminen. Toinen syy on edelleen kielikysymys. Nyt ei enää pyritä horjuttamaan ruotsin vaan englannin kielen ylivaltaa. Englannin kieli on tunkeutunut kapulakielisinä käännöksinä kaikkien maiden lääketieteeseen. Muutamat kollegatkin ovat niin ihastuneita englannin kieleen, että ehdottivat verenkiertohäiriöyksikön nimeksi ihan tosissaan Stroke Unit ja valtakunnallinen potilasturvallisuusverkoston nimeksi No-Harm Center. Mikä maa, mikä valuutta! Englannin käyttö ei ollut käypää valuuttaa ja kumpikin esitys torpedoitiin. Vierasperäisten termien suomenkielisten vastineiden tekeminen on alusta alkaen ollut Duodecimin toiminnan keskiössä ja suomenkielisiä termikirjoja on julkaistu kymmenittäin. Kielenhuoltoa jatkaa Duodecimissa sanastolautakunta, joka päivittää jatkuvasti Lääketieteen termit-sanakirjaa.

Kollegiaalisuus. Yksi selitys vapaaehtoistyölle on lääkäriprofession voimakas kollegiaalisuus. Lääkärit tunnistavat sen, että yhdessä he pystyvät parantamaan hoitoja paremmin kuin jokainen erikseen. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jollekin kollegalle annetaan tehtäväksi vastata diabeteksen Käypä hoito -suosituksen tekemisestä. Hän suostuu ja rupeaa soittelemaan arvostamilleen kollegoille. Todennäköisesti he kiittävät kohteliaasti pyynnöstä ja tietysti suostuvat mukaan ryhmään.

Mestari–kisälli-kulttuuri. Lääkärikunnan into vapaaehtoistyöhön on siirtynyt sukupolvelta toiselle. Ainakin yksi selitys sille on lääkärikoulutuksen vahva mestari–kisälli-luonne. Jokainen lääkäri on henkisesti jonkun tai muutaman seniorin kasvatti. Seniorin esimerkki siirtyy sellaisenaan juniorille sekä hyvässä että pahassa. Muistan elävästi sen ahaa-elämyksen, jonka sain opintojen ensimmäisenä vuonna kuunnellessani Lauri Saxénin luentoa induktiivisista vuorovaikutuksista. Ne säätelevät sikiön kehitystä. Se ratkaisi uravalintani. Lauri – ystävien kesken Tupu – oli kehitysbiologi ja patologi. Sellainen minustakin tuli. Tupu toimi Duodecim-lehdessä ja seuran muissa tehtävissä koko elämänsä, niin minäkin.

Terveysvalistus. 1800-luvulla suomalaisten terveys oli retuperällä monesta syystä. Asunnot olivat pimeitä, likaisia ja savuisia, paloviinaa kaadettiin kurkkuun runsaasti eikä hygienian päälle ymmärretty mitään. Jo Elias Lönnrot totesi, että on paljon tehokkaampaa valistaa kansaa terveysasioissa kuin hoitaa huonojen elintapojen ja -olosuhteiden aiheuttamia tauteja. Ainakin 1800-luvulla tämä oli aivan varmasti totta. Hyvin pian Duodecim-lehden perustamisen jälkeen lääkäriseura Duodecim rupesi julkaisemaan maallikoille tarkoitettua Terveydenhuolto-lehteä. Sen seuraajaa Hyvä Terveys -lehteä julkaistaan edelleen.

Duodecim-lehden entisten toimittajien Torstaikilta tekee joulunumeron

Vapaaehtoinen työ ansaitsee sekin palkintonsa. Entisten D-lehden toimittajien Torstaikilta tekee Duodecimin muista numeroista poikkeavaa, poikkitieteellistä joulunumeroa. Eli palkitaan entiset toimittajat teettämällä heillä mukavia lisätöitä! Torstaikillan nimi on peräisin siitä, että D-lehden toimituksen kokoukset on alusta lähtien pidetty torstaisin. Killan keskuudestaan valitsema toimitus on tehnyt joulunumeroa noin 30 vuotta (Duodecim-lehti 1992: 108(22), 1907). Viimejoulun teema oli Totuus? Toimitin sitä yhdessä Marjut Ranki-Pesosen, Matti Huttusen ja Janne Rapolan kanssa.

Lue tästä uusin joulunumero. Ole hyvä! Kannattaa klikata linkin Lue näköislehti -ruutua. Siellä voi ihastella Pauliina Holman hienoa kuvitusta.

Hannu Sariola
kehitysbiologian professori, Helsingin yliopisto
lastenpatologian ylilääkäri, HUSLAB

Lääkiksen ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoiden alfa-juhlista tuli jonkin asteen pandemiaskandaali. 13 opiskelijaa sairastui covidiin ja 300 altistui. Pian sen jälkeen nuorten juhlista saatuja tartuntoja raportoitiin ympäri maata.

Eivätkä asialla olleet ainoastaan opiskelijat. Mikkelin Jukureiden ottelun jälkeen on löydetty 23 covid-tartuntaa kymmenen ravintolan kierroksen seurauksena.

Mikä mättää?

Meillä on ollut puoli vuotta aikaa opetella hygienian perussääntöjä. Pidä riittävä suojaetäisyys, peitä suusi yskiessä, pese kätesi ja käytä maskia, jos etäisyyttä ei voi pitää. Ehkäpä ihmiset ovat väsyneet noudattamaan pandemian mukana tulleita sääntöjä. Ehkä he ovat kyllästyneet tautiin tyyliin EVVK. Ehkä valistus on vaan ollut tylsää tanttatyyliä.

Alla oleva kuva on Biomedicumin seminaarihuoneen tietokoneen taukonäytöltä. Suojavälin tärkeydestä muistutetaan peräti kolmella kielellä ja kolmella tikku-ukolla tai akalla. Hei, olisi voinut vähän elävöittää maisemaa.

Etäopetuskurssi lennosta kasaan viikossa

27.8. järjestettyjen alfa-bileitten surullisten seurausten takia aloitimme 1. vuosikurssin opetuksen etänä. Ensimmäinen ryhmäopetus oli jo 7.9., joten meillä oli vain yksi viikko aikaa ratkaista, miten problem based learning (PBL) väännetään etäopetukseksi. Siitä ei ollut minkäänlaista kokemusta tai mallia. Luennot oli jo aikaisemmin päätetty järjestää etänä.

Valitsimme Teamsin ja käytimme sen whiteboard-ominaisuutta. Se on virtuaalinen post it-taulu. Toimi erinomaisesti. Ensimmäisessä PBL:ssä ääni kiersi, mutta sen jälkeen lähes kaikki ryhtyivät käyttämään kuulokkeita ja mikrofonia, ja ääni oli erinomainen.

Alfalaiset palaavat maanantaina lähiopetukseen, mutta sairastuneille on edelleen yksi etäryhmä. Olen ylpeä, miten nopeasti opettajat reagoivat tilanteeseen ja saivat etäopetuksen hanskaan. Nostan hattua.

Hygieniakasvatusta 1930-luvulta

Miksi valistus ei mene perille ja miten sen saisi sinne? Netistä, antikvaareista ja koulujen ullakoilta löytyy paljon kansakouluissa aikoinaan käytettyjä opetustauluja.  Itse muistan niitä käytetyn vielä 60-luvun alussa.

Taulujen aiheet vaihtelivat historiasta biologiaan ja tietysti hygieniakasvatukseen. Niissä oli draamaa. Ilkeän näköinen mies pärskii suoraan kauhistuneen miehen naamalle. Kiltti tyttö peittää yskiessään naaman nenäliinalla ja kääntää kasvonsa sievästi poispäin. Viimeisessä kuvassa pojat karaisevat itseään. Jos näitä tauluja uusiokäytettäisiin covid 19-valistuksessa, ne voisivat tuoda siihen historiallista perspektiiviä. Ja hyvää mieltä.

Käsien pesun merkityksen osoitti Ignaz Semmelweis 1847. Hän huomasi Wienin kätilösairaalan johtajana, että lääketieteen opiskelijoiden ja kätilöiden hoitamien synnytyksen jälkeisessä äitiyskuolleisuudessa oli erittäin suuri ero. Opiskelijat tulivat synnytyksiin ruumiinavauksista, jotka tehtiin ilman mitään hansikkaita.

Maskien tehosta ei ole kovin vakuuttavaa näyttö, ja vielä vähemmän kylmällä karaisemisesta. Kuvat ovat ilmeisesti 1930-luvulta. Ne ovat Kouluaitta Oy:n tekemiä Suomen tuberkuloosiyhdistyksen tilauksesta. Kolmas sektori oli jo silloin mukana jakamassa terveysvalistusta!

Mikrobilinnoituksen etuvartiossa

Siirrytään mikrobilinnoituksen etuvartioon. Minä olen siellä menossa patologiaan erikoistuvan Minna Päivärinnan kanssa infektioavaukseen.

Päällämme ovat raitisilmakypärä, kaksinkertaiset suojavaatteet ja hansikkaat. Avauksen jälkeen suojavälineet ja kypärät pestiin kloorilla kengänpohjia myöten.

Näillä vermeillä me ja te olemme suojassa vaikka minkälaiselta rutolta.

Kahdesta asiasta olin erityisen vaikuttunut. Kypärän sisällä kiertävä ilma on viilennettyä enkä hikoillut paksuissa suojavaatteissa. Toinen liittyi klooripesuun. Kypärän sisällä en haistanut kloorin hajun häivääkään. Hygieniassa on hillittyä sharmia.

Hannu Sariola
kehitysbiologian professori, Helsingin yliopisto
lastenpatologian ylilääkäri, HUSLAB

Hyvin monien ihmisten tartuttajia kutsutaan lehdistössä supertartuttajiksi tai viruslingoiksi. Luulin että he ovat potilaita, jotka ovat muita tehokkaampia tartuttajia. Nyt en enää usko tuohon ainakaan Covid-19:n osalta. Supertartuttaja on todennäköisesti täysin normaali Covid-19-virusta poteva henkilö. Virus on virus on virus on virus. Sen tartunnasta seuraa useimmiten samantapainen taudinkuva eri ihmisryhmissä. Uuden korona-viruksen vaikea tautimuoto liittyy korkeaan ikään, lihavuuteen ja perussairauksiin. Lapsilla oireet ovat lieviä ja tartunta johtaa harvoin vaikeaan sairauteen, vaikka siitäkin on esimerkkejä (S. Riphagen ym. Lancet 2020). Kattavissa seulontatutkimuksissa oireettomia kantajia on noin puolet tartunnan saaneista. Ehkä paras aineisto löytyy italialaisesta Vo:n kylästä, jossa kaikki testattiin (https://www.medrxiv.org/content/10.1101/2020.04.17.20053157v1.full.pdf).

Tähän asti olimme siinä luulossa, että Covid-19-virukseen sairastuneista on lievästi sairaita tai oireettomia kymmeniä kertoja enemmän kuin vaikeaan muotoon sairastuvia. Nyt on myös vasta-ainetestillä päästy tutkimaan väestöä. Kliinisesti sairaiden virus-RNA:n löydöksiä ja Covid-vasta-aineiden testissä positiivisia onkin suurin piirtein saman suuruinen osa väestöä. Ruotsissakin vasta-aineita löytyy vain noin 3 prosentilla (k. HS 26.5.2020). Se on kaukana laumaimmuniteetista.

Miten nämä uudet tiedot muuttavat käsitystä Covid-19-viruksen käyttäytymisestä? Avain on siinä, että taudin alkuvaiheen vähäoireiset potilaat ovat tehokkaita aerosolitartuttajia, ja tositehokkaita ovatkin. Maaliskuun 10. päivänä kirkkokuoro kokoontui 2,5 tunnin harjoituksiin Skagitin maakunnassa USA:ssa. Paikalla oli 61 kuorolaista. Siinä vaiheessa alueella ei ollut yhtään Covid-19-tapausta ja ulkonaliikkumiskielto Washingtonin osavaltiossa julistettiin vasta kaksi viikkoa myöhemmin. Maaliskuun 17. päivään mennessä usea kuorolainen oli sairastunut hengitystieinfektioon, mikä herätti terveysviranomaiset. Muutaman viikon kuluessa 52 kuorolaista oli sairastunut ja suurella osalla heistä todettiin Covid-19-infektio. Kolme joutui tehohoitoon ja kaksi kuoli. Tartuttajalla itsellään oli vain lieviä oireita. (K. Haner ym. Morbidity and Mortality Weekly Report 2020).

Kaavakuva havainnollistaa yhden ainoan henkilön pärskeistä sairastuneiden valtavaa määrää. Yksityisyyden suojan takia tarkkaa istumajärjestystä ei ole julkistettu. Tartuttaja on väritetty punaisella. Sairastuneet ovat vaalean ruskeita ja terveet valkoisia.

Laulavia viruslinkoja on nähty myös Suomessa. Naisten päivän juhlassa lauloi ilmeisesti useampikin kuoro. On todennäköistä, että yritysjohtaja John Hartwallin syntymäpäivillä on myös laulettu – ainakin syntymäpäivälaulu. Siitä tuli traagisesti hänen kuolinlaulunsa. Yhteislaulu voi lisätä tartuntariskiä monestakin syystä. Laulajien hengitys on syvää ja he ovat lähellä toisiaan. Hyvä että kuorot laulavat nyt etänä ja tekevät hienoja ”kotikonsertteja” (katso YouTubesta Herttoniemen soinnun Leijonakuningas).

Näiden tapausselostusten perusteella tehokkaan aerosolitartunnan ikkunan on pakko olla lyhyt – kenties vain joitain päiviä, koska näitä massatartuntoja on kuitenkin pieni osa kaikista tartuntaketjuista. Taudin alkuvaiheessa aerosolileviäminen on kuitenkin murskaavan tehokasta. Olli Vapalahden mukaan virusta löytyy 2,5 päivää ennen oireiden alkua (https://www.nature.com/articles/s41591-020-0869-5). Oireiden alkaessa virusmäärä on suurimmillaan ja hiipuu muutamassa päivässä. Onkin ”puhdas” (lue likainen) sattuma, jos oireeton tartunnan saanut kävelee vajaan viikon tartuntaikkunan aikana ihmisruuhkaan, viettää siellä pari tuntia ja tartuttaa lähes kaikki ympärillään olleet (84 % kirkkokuorosta). Toinen viruslinko makaa tartuntaikkunan takana tukevasti kuumeessa kotona eikä pääse jakelemaan virusta.

Tärkeä tieto Skagitin kirkkokuoron sairastuneista on oireisten, mutta Covid-testillä negatiivisten melko suuri määrä. Se sopii hyvin siihen, että virus elää vain lyhyen aikaa ylähengitysteissä. Varmuus tästä saadaan vasta kun testissä negatiivisten Covid-vasta-aineet tutkitaan. Samoin olisi mielenkiintoista tietää, löytyykö terveinä pysyneistä ja virustestissä negatiivisilta kuitenkin Covid-vasta-aineita.

Jos olisin Covid-19, lempipaikkani olisi kesällä Ruotsin laiva ja loppusyksystä kosteat pikkujoulut. Olli Vapalahti kirjoitti: ”Silloin kun sattuu sopiva tilanne, tila ja ihmisjoukko, niin shit hits the fan…”

Näyttää siltä, että olemme pandemian kanssa tekemässä vasta tuttavankauppaa ja niskalenkki on kaukana. Aerosolitartunnan tehokkuus tekee tartuntojen estämisen vaikeaksi ilman rajoituksia. Viimeaikaisten havaintojen perusteella luulen, että Suomen linja on sittenkin ollut Ruotsia parempi, koska Covid leviää tehokkaasti infektion alkuvaiheessa, jolloin henkilö on vielä oireeton tai lieväoireinen. Laumaimmuniteetti on vielä kaukana ja vasta rokote tulee rauhoittamaan tilanteen – toivottavasti. Eristäytyminen, etäisyyden ottaminen ja maskilla suojautuminen auttavat tässä vaiheessa parhaiten rajaamaan epidemiaa.

Kiitän Olli Vapalahtea blogitekstiin tekemistään kommenteista.

Hannu Sariola
kehitysbiologian professori, Helsingin yliopisto
lastenpatologian ylilääkäri, HUSLAB

Viitteet

Shelley Riphagen, Xabier Gomez, Carmen Gonzalez-Martinez,Nick Wilkinson, Paraskevi Theocharis. Hyperinflammatory shock in children during COVID 19 pandemic. Lancet Published Online May 6, 2020 https://doi.org/10.1016/S0140-6736(20)31094-1

Kea Haner, Polly Dubbel, Ian Capron, Andy Ross, Amber Jordan, Jaxon Lee, Joanne Lynn, Amelia Ball, Simranjit Narwal, Sam Russell, Dale Patrick, Howard Leibrand. High SARS-CoV-2 attack rate following exposure at a choir practice – Skagit county, Washington, March 2020. Morbidity and Mortality Weekly Report vol. 69: 606-610, 2020. http://dx.doi.org/10.15585/mmwr.mm6919e6

”Maasta olet sinä tullut ja maaksi olet sinä tuleman”, lausuu pappi hautajaisliturgiassa. Parempi olisi sanoa: ”Vedestä olet sinä tullut ja vedeksi olet sinä tuleman”. Meistä kaksi kolmasosaa on nimittäin silkkaa suolavettä. Tällaisia ajatuksia rupesi pörräämään päässä, kun olin vähän aikaa sitten asiantuntijana Lasten tiedekysymykset Live-tilaisuudessa Tiedekulmassa. Tilaisuus järjestettiin toista kertaa ja sen toteuttivat yhteistyössä Helsingin yliopisto ja Helsingin Sanomat.

Mielettömän mukava tapahtuma – ja tärkeä! Tupa oli täysi – etupäässä kuitenkin aikuisia. Jotkut aikuiset olivat tulleet lasten tai lastenlasten kanssa, mutta aika suuri osa paikalla ilman lapsia. Asiantuntijoille oli annettu yksi ennakkokysymys, ja muut kysymykset tulivat läsnä olleilta lapsilta tai lapsen mielisiltä. Tilaisuuden juonsi tiedetoimittajakonkari Jukka Ruukki.

On helppoa olla lavalla vastailemassa aikuisten ja vielä helpompaa aikuisten asiantuntijoiden kysymyksiin, mutta väännä nyt sitten vastauksesi niin, että sen ymmärtää 5-vuotias Matti ja Liisa. Pitää panna kieli keskelle suuta. Sampsa Vanhatalo suoriutui tyylikkäästi mm. tällaisista kysymyksistä: Kuinka monta ajatusta voi ajatella samaan aikaan. Mitä aivot ovat? Ensimmäisen vastauksen minäkin olisi osannut: ”Aivoihin mahtuu vain yksi ajatus kerralla (ainakin miehillä)”. Sampsan vastaus toiseen kysymykseen oli räväkkä: ”Aivot ovat läskiä.” Vaikka se ”lievästi” vääristää totuutta, lapsen kokemusmaailmassa läski muistuttanee kaikista eniten aivojen ulkonäköä. Keskiajalla luultiinkin, että pääkopan sisällä oli märkää.

Hesari on julkaissut lasten tiedekysymyksiä vuodesta 2012 lähtien. Ne osuvat tieteen ytimeen. Missä oli minun potta, kun olin äidin masussa? Miksi sammakko pomppii? Kysymykset ovat nerokkaita, riemastuttavaa arkielämän ihmettelyä. Olen varma, että palsta on Hesarin luetuimpia, ja uskallan veikata, että valtaosa lukijoista on aikuisia. Palkintojakin on tullut. Suomen Unicef-järjestö myönsi vuoden 2018 Lapsen oikeuksien vaikuttaja -tunnustuksen Hesarin Lasten uutisille ja lasten tiedekysymyksille.

Live-tilaisuus tuo lasten kysymyksiin uuden ulottuvuuden ja uusia katsojaryhmiä. Tilaisuuden videotallennettakin on katsottu liki 2000 kertaa. Yli kymmenen kertaa enemmän kuin ihmisiä mahtuu Tiedekulmaan.

Suvi Viranta-Kovaselle esitettiin kysymys Miksi ihminen on tehty tähän maailmaan? ”Ei ihmistä ole tehty tähän maailmaan. Me ollaan muiden kädellisten apinoiden kanssa samanlaisia. Olemme heikkoja eläimiä. Meissä on kuitenkin korostunut kaksi asiaa. Olemme kompensoineet heikkouden näppäryydellä. Sormilla saa hyvän pinsettiotteen. Meillä on sormista myös hyvä yhteys aivoihin. Aivot ovat kehittyneet vähän paremmin kuin muissa lajeissa.”

Markus Piha sai vastatakseen kysymyksen Miksi mato on limainen? ”Madon limakerros on paksu ja se suojaa sen ihoa. Oikeasti – kun puhumme madoista – kyse on lieroista. Ne elävät syvällä maan sisällä. Jotta ne pystyvät kulkemaan käytävissään, on parempi olla limainen.”

Anu Kantele oli illan asiantuntijavieras. Hän vastasi kysymykseen Mikä on maailman vaarallisin tauti? ”Kunnian saa tietysti vesikauhu. Sehän tappaa kaikki sairastuneet, jos heitä ei ehditä hoitamaan riittävän ajoissa. Maailman tappavimman eläimen kunnian saa kuitenkin sääski. Sen levittämään malariaan kuolee edelleen eniten ihmisiä maailmassa.” Covid19 oli tilaisuuden aikaan vasta tulossa.

Lasten tiedekysymykset ovat viihdettä parhaimmillaan, mutta on niillä laajempikin merkitys. Ne antavat lapsen ihmettelylle äänen. Ne kertovat, miten kauhean paljon heidän pääkopassa pörrää. Ja mikä tiedonjano heillä on! Kannattaisi järjestää näitä tilaisuuksia muuallakin kuin Helsingissä.
Minulle esitetty ennakkokysymys oli Miksi minun pitää juoda vettä? Lainasin labrasta viisi valkoista 10 litran ämpäriä ja ostin Tokmannilta lisäksi kaksi mustaa ämpäriä. Nostin lavalle ensin yhden ämpärin ja kysyin, onko minussa näin paljon vettä. Muutama käsi nousi. Sen jälkeen ämpäri ämpäriltä lisättiin paukkuja ja kohta kaikki viisi ämpäriä oli rivissä lavalla. ”Painan 70 kiloa. Minussa on viisi ämpärillistä vettä”. Sen jälkeen nostettiin viiden valkoisen viereen kaksi mustaa ämpäriä. Niiden 20 litraan mahtuisi minun maallisen ruumiini kiinteä aine – mustana kuin hiili.

Patologian klassinen kirjasto remontoidaan joulun aikana. Lajittelimme sen kirjakokoelmat säilytettäviin, poisheitettäviin ja vapaasti jaettaviin. Huone osoittautui aarreaitaksi. Sieltä löytyvät Suomen patologian historian klassikot 1800-luvulta lähtien ja patologien vuosikymmenten aikana matkoiltansa lähettämät postikortit – ne perinteiset terveiset multa täältä aurinkoisesta Malagasta sinne pimeään Pohjolaan.

Ja sitten todellinen aarre. Patologian professori Erkki Saxénin leimalla varustettu, Pyongyangissa 1964 julkaistu kovakantinen eripainos ”On the Kyungrak system” (kuva 1). Sen on kirjoittanut professori Kim Bong Han. Kyungrak tarkoittaa akupunktiota eli suomeksi otsikko on käännettävissä muotoon ”akupunktio-järjestelmästä”. Aasiassa akupunktiota on harjoitettu tuhansia vuosia, mutta kukaan ei tiennyt, minkä rakenteen kautta se vaikuttaa elimistöön.

Professori Bong Han ratkaisi mysteerin. Jotta hän varmasti saisi pisteet löydöstään, hän nimesi löytämänsä uuden anatomisen rakenteen Bonghan-keräseksi. Ne sijaitsevat akupunktio-vyöhykkeillä. Ihon lisäksi niitä on sisäelimissä, verisuonistossa ja hermostossa. Aikamoinen pommi. Julkaisun hienoissa piirustuksissa näkyy selvästi, miten syvät Bonghan-keräset eroavat pinnallisista. Oheisessa kuvassa esitellään tyypillisen Bonghan-keräsen rakenteet: säteettäiset lihassäikeet, ulompi kierteinen kerros, sisempi kierteinen kerros ja niiden keskellä sijaitseva sisäsubstanssi. Keränen on yhteydessä putkimaiseen rakenteeseen, joka yllätys yllätys oli nimetty Bonghan-tiehyeksi (kuva 2).

Perusteellisen morfologisen kuvauksen lisäksi professori Bong Han oli tutkinut Bonghan-kerästen DNA:ta, biokemiaa ja sähköfysiologisia ominaisuuksia. Tutkimus oli käännetty kansainvälistä levitystä varten Foreign Languages Publishing Housessa englanniksi, ranskaksi ja saksaksi. Yksi kappale kutakin löytyi patologian kirjastosta.

Kukaan ei näytä muistavan, miten ne sinne päätyivät. Voin kuvitella, miten pohjoiskorealainen lääkäridelegaatio vierailee Meilahdessa. Juodaan kirjastossa kahvia, syödään kakkua ja pidetään kohteliaita puheita. Sitten korealaiset lahjoittavat suomalaisille kollegoille (heistä yksi on selvästikin Erkki Saxén) kolme kovakantista kirjasta. Eitti ottaa kirjat kohteliaasti vastaan, vieraat lähtevät ja kirjat heitetään kirjahyllyn alalaatikkoon, jossa ne pölyttyvät puoli vuosisataa. Ihmettelisin jos kukaan olisi sinä aikana lukenut näitä aarteita. Itse asiassa luin aika järkyttyneenä Bonghan-keräsestä. Se kertoo, miten oudoissa, propagandan ja sensuurin määrittelemissä olosuhteissa Pohjois-Korean tutkijat joutuivat kylmän sodan aikana tekemään tutkimusta. Noin 1964 Kim Bong Han katosi ja hänen lääketieteellinen instituuttinsa lakkautettiin.

Googlailin netissä Bonghan-keräsestä. Olin aika varma siitä, että mitään ei taatusti löydy. En olisi voinut olla enemmän väärässä. Kahden viime vuosikymmenen aikana on aiheesta kirjoitettu kymmeniä tieteellisiä artikkeleita. Ne todistavat sitovasti, että akupunktio ja muut perinteisen kiinalaisen lääketieteen hoitomenetelmät vaikuttavat akuvyöhykkeissä sijaitseviin Bonghan-keräsiin ja niiden stimulaatio parantaa kaiken maailman taudit. Kuvat ovat värillisiä, teksti on taitavasti kirjoitettu, viitteet ovat paikallaan ja tulokset kiistattomia.

Hämmästystä herättävät julkaisufoorumit. Kaikki artikkelit ovat löytäneet paikkansa vaihtoehtoisen tai perinteisen kiinalaisen lääketieteen lehdistä: Journal of Acupuncture Meridian Studies, Evidence-Based Complementary and Alternative Medicine, Journal of the Korean Physical Society ym. Nyt Bonghan-keräset on tunnistettu osaksi ”primo vascular systemiä.” Artikkelit kuvaavat sen eroja veri- ja imusuoniin verrattuna. Näyttää aika lailla siltä, että minun pitäisi tehdä verenkiertojärjestelmän kehitys luento uusiksi.

Professori Kim Bong Hanin löytö kesti ajan hampaan. Modernin biologisen tutkimuksen avulla on lopulta kuvattu tieteellisen tarkasti Bonghan-kerästen biologia ja sillä selitetään täydellisesti akupunktion vaikutusmekanismi.

Ikävä sanoa, mutta on tämä aika karseaa. Patskun kirjaston kolme kirjasta kertovat paljon 60-luvun Pohjois-Korean valtiosta ja sen totalitaarisesta propagandakoneesta, halusta esiintyä myös tieteellisesti merkittävänä valtiona. Tunnen surua heidän tutkijoittensa kohtalosta.

Nyt vaihtoehtoisen lääketieteen harjoittajat ovat ottaneet nämä työt keppihevosekseen. He tarttuvat hentoonkin oljenkorteen tarjotakseen tieteellisen selityksen antamilleen hoidoille. Olisi hienoa, jos nämä käsikirjoitukset joskus päätyisivät vertaisarviointia käyttäviin tieteellisiin lehtiin. Tätä voi joutua odottamaan.

Hannu Sariola

Viikon jutun ylläpitäjät kiittävät lämpimästi tekijöitään ja lukijoitaan. Kiitos Päivi Lehtinen kaikesta siitä, mitä teit blogille ja miljoonille muille asioille tiedotuksessa. Tervetuloa Miia Soininen, joka jatkat tästä eteenpäin!
Seuraava Viikon juttu ilmestyy tammikuussa.
Hyvää Joulunaikaa!

Otsikon innoitti Arto Paasilinnan kirja Ihmiskunnan loppulaukka vuodelta 2000. Syntyvyys on tyssännyt koko maailmassa. Lemmenleikit maistuvat kuin ennen, mutta lapsia ei tule. Entinen eläinlääkäri Tarmo Saamakorpi lähtee puhuvan hevosensa kanssa siitospuuhiin pelastakseen maailman. Yhden ainokaisen poikalapsen syntyminen on globaali sensaatio.

Kirjan tarina on melkein kuin tästä päivästä. Suomen naisen lapsiluku on painunut Pohjoismaiden pahnanpohjalle. Nyt ollaan Italian kanssa melkein samalla tasolla noin 1,3 lasta naista kohti kun vielä 10 vuotta sitten luku oli 1,8. Asiaa on pohdittu ties mistä näkökulmasta. Syylliseksi on tuomittu kännykät, seksihaluttomuus, itsekkyys, naisten kouluttautuminen, työelämän vaatimukset, e-pillerit, sukupuolitaudit ja kaikki mahdollinen näiden väliltä.

Vähän aikaa sitten kysyin Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirchen käsitystä siitä, onko onki ottamaton vai lampi kalaton? Vastaus oli: ”Sekä että.” Sain häneltä materiaalia naisten hedelmällisyyden kehityksestä pitkällä aikavälillä. Samat tiedot miehen sperman laadusta sain Turun yliopiston fysiologian professori Jorma Topparilta. Tämän päivän pulma taisi saada oikeat raamit. Hedelmällisyysongelmat ovat alkaneet jo vuosikymmeniä sitten. Pian ollaan Paasilinnan dystopiassa. Lapsi on muuttumassa häviäväksi luonnonvaraksi.

Vuonna 1992 Kööpenhaminan yliopiston professori ja Rigshospitaletin ylilääkäri Niels Skakkebaek julkaisi meta-analyysin, johon kerättiin spermatutkimukset Index Medicus, Current List (vuosilta 1930-1965) ja Medline (1966-1991) tietokannoista. Yhteensä analyysi kattoi 50 vuotta, 114947 miestä ja 61 alkuperäisartikkelia. Niistä kerättiin tiedot siittiöiden määrästä millilitrassa spermaa ja ejakulaatin volyymi. Tulos näkyy häkellyttävän selkeästi oheisessa kuvassa. Pallukat kertovat otoksen koon, y-akseli siittiömäärän ja x-akseli vuodet. Vuodesta 1938 vuoteen 1991 siittiöiden määrä oli pudonnut 113 miljoonasta 66 miljoonaan millilitrassa eli puolittunut. Sama suunta on jatkunut tähän asti.

Lapsen saaminen on vaikeaa yhdynnässä mikäli siittiömäärä on alle 15 miljoonaa. Vielä vuosituhannen taitteessa suomalainen sperma oli maailman parasta ja siitä röyhisteltiin rintaa. Jorma Topparin tuoreen tutkimuksen mukaan nyt ollaan muiden pohjoismaiden tasolla. Suomalaisen miehen mediaani siittiömäärä millitrassa on enää 48 miljoonaa. Topparin mukaan näillä numeroilla lapsen saaminen vähintäänkin viivästyy. Miesten siittiökato on globaali-ilmiö, mutta syy on epäselvä. Syyllisiksi on esitetty esimerkiksi hormonaalisia haitta-aineita ja tiukkoja farkkuja. Onkohan kukaan tutkinut skottien siittiömääriä?

Naisten hedelmällisyyden lasku viimeisen sadan vuoden aikana on yhtä dramaattista. Oheiset kuvat ovat Väestöliiton perhebarometrista 2017 ”Miksi vanhemmuutta lykätään?” Naisen saamien lasten määrä (hedelmällisyysluku) on romahtanut 1900-luvun alun 5:stä lapsesta nykyisiin 1,5 lapseen ja jopa tämän alle. Ainoa muutaman kymmenen vuoden kohtuullisen tasainen jakso oli 1970-luvulta 2010-luvulle. Se heijastelee todennäköisesti suomalaisen yhteiskunnan onnistunutta perhepolitiikka. Nyt sekään ei näytä riittävän.

Rytinällä on monta syytä, joista ensimmäinen on tietysti yleisen kuolleisuuden pienentyminen. Lapsia ei enää tarvitse tehdä ”varalle” suuren kuolleisuuden takia. Ehkäisymenetelmät tarjoavat mahdollisuudet nauttia seksistä ilman raskauden pelkoa ja kolmas syy on ensisynnyttäjien ikä.

Ensisynnyttäjien ikä on noussut Suomessa lähelle 30 vuotta ja Helsingissä on menty siitä reippaasti yli. Yksinkertainen fakta on, että tämän takia nainen ei ehdi enää tekemään yhtä paljon lapsia kuin ennen, vaikka haluaisikin. Sitä paitsi iän myötä fertiliteettiongelmat yleistyvät ja sikiön sairastumisen ja kuoleman riski kasvavat. Tällä hetkellä jo 3 prosenttia suomalaisista lapsista on saanut alkunsa hedelmöityshoidoilla. Kuvassa esitetään äidin ja isän iät ensisynnytyksen aikaan ja korrelaatio koulutustasoon.

Ihmisten hedelmällisyys on heikentynyt vähintään 80 vuotta. Lapsikadolle on kolme syytä: (tuntemattomasta syystä johtuva) huono sperman laatu, naisten (monesta syystä johtuva) huonontuva hedelmällisyysluku ja ensisynnyttäjien nouseva ikä. Meille on ollut itsestään selvää, että seuraava sukupolvi syntyy, kasvaa ja korvaa meidät. Näin on aina ollut ja tulee olemaan – luulimme. Nyt tämä ketju ei enää ole itsestään selvyys. Kun viimeinenkin Tarmo Saamakorpi on maho, tarvitaan Suomeen lisää ihmisiä muista maista. Toisaalta globaali lapsikato saattaa olla se ainoa asia, joka pelastaa maailman.

Hannu Sariola
kehitysbiologian professori, Helsingin yliopisto
lastenpatologian ylilääkäri, HUSLAB

Lähteet
Carlsen E, Giwrchman A, Keiding N ja Skakkebaek N. Evidence for decreasing quality of semen during last 50 years. BMJ 306:609, 1992

Rodprasert W, Virtanen HE, Sadov S, Perheentupa A, Skakkebaek N, Jörgensen N ja Toppari J: An update on semen quality among young Finnish men and comparison with Danish data. Andrology 7:15, 2019

Rotkirch A, Tammisalo K, Miettinen A ja Berg V. Miksi vanhemmuutta lykätään? Perhebarometri 2017, Väestöliitto