Patologian klassinen kirjasto remontoidaan joulun aikana. Lajittelimme sen kirjakokoelmat säilytettäviin, poisheitettäviin ja vapaasti jaettaviin. Huone osoittautui aarreaitaksi. Sieltä löytyvät Suomen patologian historian klassikot 1800-luvulta lähtien ja patologien vuosikymmenten aikana matkoiltansa lähettämät postikortit – ne perinteiset terveiset multa täältä aurinkoisesta Malagasta sinne pimeään Pohjolaan.
Ja sitten todellinen aarre. Patologian professori Erkki Saxénin leimalla varustettu, Pyongyangissa 1964 julkaistu kovakantinen eripainos ”On the Kyungrak system” (kuva 1). Sen on kirjoittanut professori Kim Bong Han. Kyungrak tarkoittaa akupunktiota eli suomeksi otsikko on käännettävissä muotoon ”akupunktio-järjestelmästä”. Aasiassa akupunktiota on harjoitettu tuhansia vuosia, mutta kukaan ei tiennyt, minkä rakenteen kautta se vaikuttaa elimistöön.
Professori Bong Han ratkaisi mysteerin. Jotta hän varmasti saisi pisteet löydöstään, hän nimesi löytämänsä uuden anatomisen rakenteen Bonghan-keräseksi. Ne sijaitsevat akupunktio-vyöhykkeillä. Ihon lisäksi niitä on sisäelimissä, verisuonistossa ja hermostossa. Aikamoinen pommi. Julkaisun hienoissa piirustuksissa näkyy selvästi, miten syvät Bonghan-keräset eroavat pinnallisista. Oheisessa kuvassa esitellään tyypillisen Bonghan-keräsen rakenteet: säteettäiset lihassäikeet, ulompi kierteinen kerros, sisempi kierteinen kerros ja niiden keskellä sijaitseva sisäsubstanssi. Keränen on yhteydessä putkimaiseen rakenteeseen, joka yllätys yllätys oli nimetty Bonghan-tiehyeksi (kuva 2).
Perusteellisen morfologisen kuvauksen lisäksi professori Bong Han oli tutkinut Bonghan-kerästen DNA:ta, biokemiaa ja sähköfysiologisia ominaisuuksia. Tutkimus oli käännetty kansainvälistä levitystä varten Foreign Languages Publishing Housessa englanniksi, ranskaksi ja saksaksi. Yksi kappale kutakin löytyi patologian kirjastosta.
Kukaan ei näytä muistavan, miten ne sinne päätyivät. Voin kuvitella, miten pohjoiskorealainen lääkäridelegaatio vierailee Meilahdessa. Juodaan kirjastossa kahvia, syödään kakkua ja pidetään kohteliaita puheita. Sitten korealaiset lahjoittavat suomalaisille kollegoille (heistä yksi on selvästikin Erkki Saxén) kolme kovakantista kirjasta. Eitti ottaa kirjat kohteliaasti vastaan, vieraat lähtevät ja kirjat heitetään kirjahyllyn alalaatikkoon, jossa ne pölyttyvät puoli vuosisataa. Ihmettelisin jos kukaan olisi sinä aikana lukenut näitä aarteita. Itse asiassa luin aika järkyttyneenä Bonghan-keräsestä. Se kertoo, miten oudoissa, propagandan ja sensuurin määrittelemissä olosuhteissa Pohjois-Korean tutkijat joutuivat kylmän sodan aikana tekemään tutkimusta. Noin 1964 Kim Bong Han katosi ja hänen lääketieteellinen instituuttinsa lakkautettiin.
Googlailin netissä Bonghan-keräsestä. Olin aika varma siitä, että mitään ei taatusti löydy. En olisi voinut olla enemmän väärässä. Kahden viime vuosikymmenen aikana on aiheesta kirjoitettu kymmeniä tieteellisiä artikkeleita. Ne todistavat sitovasti, että akupunktio ja muut perinteisen kiinalaisen lääketieteen hoitomenetelmät vaikuttavat akuvyöhykkeissä sijaitseviin Bonghan-keräsiin ja niiden stimulaatio parantaa kaiken maailman taudit. Kuvat ovat värillisiä, teksti on taitavasti kirjoitettu, viitteet ovat paikallaan ja tulokset kiistattomia.
Hämmästystä herättävät julkaisufoorumit. Kaikki artikkelit ovat löytäneet paikkansa vaihtoehtoisen tai perinteisen kiinalaisen lääketieteen lehdistä: Journal of Acupuncture Meridian Studies, Evidence-Based Complementary and Alternative Medicine, Journal of the Korean Physical Society ym. Nyt Bonghan-keräset on tunnistettu osaksi ”primo vascular systemiä.” Artikkelit kuvaavat sen eroja veri- ja imusuoniin verrattuna. Näyttää aika lailla siltä, että minun pitäisi tehdä verenkiertojärjestelmän kehitys luento uusiksi.
Professori Kim Bong Hanin löytö kesti ajan hampaan. Modernin biologisen tutkimuksen avulla on lopulta kuvattu tieteellisen tarkasti Bonghan-kerästen biologia ja sillä selitetään täydellisesti akupunktion vaikutusmekanismi.
Ikävä sanoa, mutta on tämä aika karseaa. Patskun kirjaston kolme kirjasta kertovat paljon 60-luvun Pohjois-Korean valtiosta ja sen totalitaarisesta propagandakoneesta, halusta esiintyä myös tieteellisesti merkittävänä valtiona. Tunnen surua heidän tutkijoittensa kohtalosta.
Nyt vaihtoehtoisen lääketieteen harjoittajat ovat ottaneet nämä työt keppihevosekseen. He tarttuvat hentoonkin oljenkorteen tarjotakseen tieteellisen selityksen antamilleen hoidoille. Olisi hienoa, jos nämä käsikirjoitukset joskus päätyisivät vertaisarviointia käyttäviin tieteellisiin lehtiin. Tätä voi joutua odottamaan.
Hannu Sariola
Viikon jutun ylläpitäjät kiittävät lämpimästi tekijöitään ja lukijoitaan. Kiitos Päivi Lehtinen kaikesta siitä, mitä teit blogille ja miljoonille muille asioille tiedotuksessa. Tervetuloa Miia Soininen, joka jatkat tästä eteenpäin!
Seuraava Viikon juttu ilmestyy tammikuussa.
Hyvää Joulunaikaa!
Tämä oli totisesti mielenkiintoinen tarina, jolla on synkkä tausta. Tieteen vapaus ei ole itsestään selvä asia edes EU-maissa, kuten viime aikoina on nähty.