Suomalaista hyvinvointivaltiota turvaavien sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamista on pidetty tarpeellisena. Moni uudistusta kommentoinut on nostanut esiin valinnanvapauden, jota on sanottu sekä hyväksi, että haastavaksi. Sote-uudistus lisää valinnanvapautta – näin väitetään. Sote-uudistuksen valinnanvapaus vaikuttaa olevan rajoitettua valinnanvapautta, joka sisältää oletuksen sitoutumisesta tehtyyn valintaan. Tässä blogissa esitän käsiteanalyyttisiä huomioita ja kysymyksiä valinnanvapauteen liitetyistä tavoitteista. Keskityn valinnanvapaus käsitteen merkityksiin, jotka vapaus -käsitteen monimerkityksellisyyden takia tekevät valinnanvapaus -puheesta helposti hämärää ja monitulkintaista.
Latinan libertas tarkoittaa vapautta, itsenäisyyttä, riippumattomuutta. Englannin liberty viittaa valtaan tehdä kuten haluaa ja vapauteen fyysisestä tai diktatorisesta vallasta. Filosofisesti vapaus on monitahoinen käsite, joka liittyy myös osaksi laajempia käsitekokonaisuuksia. Tässä tarkastelen valinnanvapautta libertas -termin avulla. Yksinkertaistan ja rajaan valinnanvapauden tarkoittamaan yksilön useamman vaihtoehdon välillä tekemää itsenäistä ja ulkoisesta ohjauksesta riippumatonta päätöstä. Oletan, että valinnanvapauden vallitessa puhtaimmillaan tällainen päätös voidaan uusia loputtomasti.
Sote-uudistuksen yksi iso haaste on sen laajuus ja monisyisyys.
Sote-uudistuksen yksi iso haaste on sen laajuus ja monisyisyys. Joulukuussa 2016 osana sote-uudistusta julkaistiin lakiluonnos asiakkaan valinnanvapaudesta sosiaali- ja terveyspalveluissa. Lakiluonnoksen lyhennelmässä todetaan: ”Lain tavoitteena on, että valinnanvapaus lisää asiakkaan vaikutusmahdollisuuksia, nopeuttaa palveluun pääsyä ja parantaa palvelujen laatua ja kustannusvaikuttavuutta.” Valinnanvapaus tuo mukanaan neljä hyvää. Käyttämällä valinnanvapautta asiakkaan vaikutusmahdollisuudet kasvavat, hoitoon pääsy nopeutuu, palvelujen laatu paranee ja kaikki on kustannustehokkaampaa.
Mitä asiakas voi valita? Ensin valitaan sote-keskus ja suunhoidonyksikkö, joihin sitoudutaan vuodeksi. Oletetaan siis, että kaikkialla Suomessa vaihtoehtoja on tarjolla useampi. Toiseksi, jos hoidon tarve vaatii, seuraa joitain muita valintoja kuten yhdessä lääkärin kanssa valinta sairaalasta, jossa asiakas leikataan. Voidakseen valinnalla vaikuttaa kokonaisvaltaiseen hoitoonsa asiakkaalla on oltava ennen valintaa kohtuullinen käsitys valittavissa olevien sote-keskuskusten palveluista niiden fyysisestä sijainnista, monipuolisuudesta, laadusta, palvelunopeudesta, asiakasystävällisyydestä, kustannuksista ja niin edelleen. Vuoden aikana valinnoilla vaikuttaminen jää osittain epäselväksi. Leikkaavan sairaalan voi valita, mutta entä jos sote-keskus osoittautuu joiltain osin hitaaksi, heikkolaatuiseksi tai kalliiksi, mitä vuoden aikana voi valita tilanteen parantamiseksi? Entä jos vaihtoehtoina on vain huonoja vaihtoehtoja esimerkiksi synnytyssairaala, joka sijaitsee kaukana tai vielä kauempana.
Jää kovin epäselväksi minkälaiset ovat asiakkaan todelliset mahdollisuudet vaikuttaa valinnoillaan esitettyihin tavoitteisiin. Herääkin kysymys, ovatko tavoitteet enemmänkin vaihtoehtoja, joiden välillä valitaan? Sote-uudistuksessa libertas – vapaus on rajoitettua. Vapaus valita ei vaikuta olevan itseisarvo vaan ehkä enemmän väline, jolla toimijoita – asiakkaita ja palvelun tuottajia – voidaan ohjailla haluttuun suuntaan.
Sote-uudistuksen idea valinnanvapaudesta on hieno. Sen käytäntöön saattaminen ja merkityksen avaaminen vaativat kuitenkin vielä selventämistä. Muuten valinnanvapaus -puhe voi jäädä poliittiseksi suosionkalasteluksi.
Kirjoittaja Kaisa Iso-Herttua on sosiaalietiikan tohtorikoulutettava.