Toiveikkuutta kehräten

Kuva: Pixabay.com/Martina Lepore, public domain

Kesäkuun alun ja menneen helluntaipyhän uutiset olivat kaukana mieltäylentävästä. Lontoossa tapahtui terrori-isku. Kotimaassa poliisin edustajat jäivät kiinni asiattomasta kirjoittelusta. Jos on aihetta todeta, että jokin ”näyttää h******n pahalle”, oltaneen myös oikeutettuja pohtimaan, onko tämä jokin todella ”h******n pahaa?

Toiveikkuus on helppo menettää. Ylen ”Huuto Syyriasta” -dokumenttia ja sen aiheuttamaa ahdistusta ihmisissä käsittelevässä uutisessa psykoanalyytikko Jussi Kotkavirta toteaa, että ”Uutiset keskittyvät kielteisiin ja järkyttäviin asioihin uudelleen ja uudelleen, päivästä toiseen eri näkökulmista. Me suojaudumme niiltä, jotta pystyisimme elämään.” Samassa jutussa Kotkavirta toki suosittelee aikuisia katsomaan mainitun dokumentin sen herättämistä ahdistuksen tunteista huolimatta. Tunne koskettaa ja saa ihmisen ajattelemaan.

Asioita on pohdittava, sillä ilman tätä ei synny halua vaikuttaa niihin. Mutta onko ihmisen tunnettava jatkuvaa huonoa oloa voidakseen edistää hyviksi kokemiaan asioita? Myös Katariina Väisänen keskustelee tästä aiheesta kirjoituksessaan ”Onko velvollisuutemme valveutua?” Toimiminen edellyttää tietoa. “Jotta voimme säilyttää käsityksen itsestämme hyvää tahtovina ja tekevinä ihmisinä, meidän on kohdattava toisten kärsimyksen herättämät epämiellyttäviä tuntemukset“, Väisänen toteaa – mutta myös: ”Lepo maailman murheista on jokaiselle tarpeen.” Olen samaa mieltä. Jatkuessaan maailmantuska myös lamauttaa kyvyn toimia asioiden parantamiseksi. Siksi itse suljin uutissivuston hetkeksi. Joskus on myös suojauduttava voidakseen ajatella asioita. Tunsin, että maailmassa on oltava myös hyvää ja siksi etsin käsiini internetin kissat. Turvauduin Shortyyn ja Kodiin.

En tuntenut itseäni järin älykkääksi. Mitä hyvää voi koitua kissavideoista? Kuitenkin Jessica Gall Myrickin artikkelin “Emotion regulation, procrastination, and watching cat videos online: Who watches Internet cats, why, and to what effect?” mukaan kissavideoita katsotaan enemmän kuin mitään muuta YouTuben sisältöä. Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää muun muassa, miksi nämä sisällöt kiehtovat ihmisiä niin paljon. Artikkelissa todetaan, että testihenkilöt kertoivat merkittävästä positiivisten tunteiden, kuten toiveikkuuden ja onnellisuuden, kasvusta ja samalla negatiivisten tunteiden, kuten ahdistuksen ja surun, vähenemisestä. Kissavideoiden havaittiin kasvattavan positiivista kokemusta ja koehenkilöiden jaksamista. Tutkimus tuki olettamusta, että kissavideoita voidaan hyödyntää tunteiden hallinnassa, jopa digitaalisena lemmikkiterapiana.

Maailma voi vaikuttaa pahalta ja toki ilman tätä tunnetta ei voi syntyä halua vaikuttaa asioihin  ja muuttaa niitä paremmiksi. On kuitenkin hyvä muistaa, että uutisten välittämistä pahoista teoista huolimatta maailmassa tapahtuu myös hyviä asioita. Kehrätään hyvistä asioista toiveikkuutta. Ja katsokaa kissavideoita, jos siltä tuntuu. Se ei ole väärin.

Kirjoittaja Eeva-Mari Virtanen on teologian maisteri, jonka mielestä juuri epätäydellisyys tekee täydellisen ihmisen.

Author: Deleted User

Special user account.