Vaihtokertomus, Erasmus University Rotterdam, kevät 2018

Yleisen ja aikuiskasvatustieteen opiskelija

Lähtöfiilikset

“Niin siistiä!” oli ensimmäinen reaktioni vaihtopaikan varmistuttua. Sen jälkeen alkoi suuri tunteiden vuoristorata: mihin oikein olen menossa, missä edes on Rotterdam? Tunnenko ketään, selviänkö? Mitä jos en löydä ystäviä? Kysymykset sosiaalisen verkon löytymisestä tuntuivat pyörivän muidenkin vaihtoon lähtevien ystävieni mielessä. Pääosin ajatus vaihdosta kuitenkin kutkutti ja vaikka ajatus pelotti suunnattomasti, odotin lähtöpäivää. Viimeiset viikot kuluivat asioita hoitaessa ja pakkaillessa ja hyvästien parissa. Yritin tutustua Rotterdamiin syvemmin ja sain selville, että kaupungin arkkitehtuuri on hyvin omalaatuista ja omituista. Viestinnän vaihto-opiskelijoille oli tehty facebook-ryhmä, jossa ihmiset esittelivät itsensä ja luonnollisesti uteliaana ihmisenä tutustuin ennalta lähes jokaisen tulevan opiskelijakaverini sosiaaliseen mediaan.

Alkuhuuma ja kuinka saada arjesta kiinni

Lentokentällä tunnelma oli hämmentävä. Olo oli onnellinen ja pelokas ja surullinen ja rohkea ja odottava ja kaikkea siltä väliltä. Lento oli täynnä vaihtareita, joten omia tunnelmiaan pystyi purkamaan vierustoverin kanssa. Saapumista Rotterdamiin tuskin unohdan koskaan: aivan eksyneenä uudessa paikassa yli 30kg tavaramäärän kanssa miettien että missäs sitä nyt taas oikein on.

Erasmus University Rotterdam oli hoitanut alkujärjestelyt ihailtavasti. Vaihtokoordinaattori huolehti, että kaikilla oli asunnot ja kaikki hyvin. Itse asuin kampuksella opiskelija-asuntolassa, jossa minulla oli oma keittiö, mutta jaoin suihkut ja vessat kymmenen muun tytön kanssa. Järjestelmä oli toimiva, joskin jotkin käytännön ratkaisut huvittivat, kuten pistorasiat vain yhdellä seinällä keskellä seinää. Kuulin paljon pelottelua Hollannin asuntotilanteesta, mutta en tiedä ketään jolla olisi ollut ongelmia Rotterdamissa. Suurin osa ystävistäni asui opiskelija-asunnoissa tai he olivat vuokranneet opiskelijaporukalla kalustetun asunnon Roomplazan kautta. Asuntojen hintaluokat pyörivät samalla tasolla Hoasin kanssa. Hollannissa yli neljä kuukautta asuvien täytyy rekisteröityä kaupungintalolle. Operaatio on suhteellisen työläs, kannattaa selvittää etukäteen, mitä dokumentteja se vaatii ja mistä ne löytää. Itse aloin vasta Hollannissa panikoimaan dokumenttien puuttumista -en voi suositella kenellekään. Rekisteröinti kaupungintalolle oikeuttaa hollantilaisen pankkitilin avaamiseen. Paikallinen pankki olisi paikoin ollut tarpeellinen, sillä visat eivät käyneet kaikkialla.

Orientaatiopäivä osoitti, kuinka turha huoleni ystävien löytämisestä oli ollut. Vaihdossa kaikki ovat samassa tilanteessa, joten kaikki tukeutuvat toisiinsa ja tarvitsevat toisiaan. Jo ensimmäisenä päivänä löysin ystäviä, joiden kanssa edelleen vaihdetaan kuulumisia. Joka päivä tuntui olevan ohjelmaa, bileitä, hengailua ja kotikaupunkiin tutustumista. Uuden elämän aloittaminen oli todella siistiä, mutta välillä tuntui että jatkuva positiivisuuden yliannostus oli suomalaiselle haastavaa. Tuntui, ettei saanut puhua negatiivisista asioista ja kotiinjääminen oli ahdistavaa kun pelkäsi jäävänsä jostain paitsi. Kirjoitin päiväkirjaani maaliskuussa näin:

“Välillä täällä on vaikeeta. Ihmiset kirjoittaa ja kertoo siitä miten tää on elämän parasta aikaa. Kukaan ei kuitenkaan puhu siitä miten yksinäistä tää on joskus. Miten riippuvaiseks sitä tuleekaan toisista. Kukaan ei kerro että on ok myös jäädä kotiin jos siltä tuntuu. Tää ei ole suoritus, jota mitattaisiin sillä, kuka on tehnyt siisteimpiä juttuja ja tavannut mielenkiintoisimpia ihmisiä. Tää on mun arki täällä nyt ja arjelta tää tuntuu ja se on ihan ok. Saakin tuntua.”

Hyväksyttyäni sen, että on ihan okei jäädä joskus kotiin ja uskalsin puhua myös niitä vaikeampia ajatuksiani ääneen, huomasin että muilla oli ollut samoja ajatuksia. Kannattaa siis rohkeasti olla oma itsensä ja kertoa mitä on mielen päällä, todennäköisesti et ole ajatustesi kanssa yksin!


Kannattaa ostaa pyörä. Niin muutkin tekevät.

Opiskelu

Olin kuullut etukäteen tarinoita Hollannin opetuksesta, kuinka se on vaikeaa ja monet reputtavat kursseja. Itse sanoisin, että opetus on erilaista verrattuna Suomeen, mutta ei välttämättä vaikeampaa. Hollannin arvostelujärjestelmä on ankarampi kuin Suomessa, asteikko on 0-10, ja läpipääsyyn vaaditaan vähintään 5.5. Suomalaiseen järjestelmään verrattuna tuntui vaikealta käsittää, miksi hylkäämiselle tarvittiin noin suuri skaala. Täysiä pisteitä ei kuulemma saanut kukaan koskaan mistään.

Kurssit koostuivat yleensä luennoista ja tutoriaaleista tai sitten vain seminaareista. Opetus oli pienimuotoinen shokki, jotenkin sitä kuitenkin mielen perukoilla oli kuvitellut (ja toivonut) tulevansa hengailemaan eikä oikeasti kirjoittamaan viikottaisia esseitä. Ryhmätöitä oli paljon, jokaisella kurssilla vähintään yksi. Suu täytyi avata jokaisessa pienryhmätapaamisessa ja taisin pitää jokaisella viikolla esitelmän yksin tai ryhmässä. Keskusteleva ote opetuksessa oli mukavaa vaihtelua suomalaiseen systeemiin ja esitelmien pitämiseenkin tottui hyvin nopeasti. Hollannissa opin olemaan rohkea ryhmän edessä, taito jota Suomesta en ole saanut.

Suomessa kurssista saattaa selviytyä läpi heräämällä hetki ennen h-hetkeä pänttäämään, mutta Hollannissa alettiin tositoimiin jo ensimmäisellä tapaamisella. Opiskelu aluksi järkytti, tuntui että koko ajan on monta pientä asiaa tehtävälistalla. Läsnäolopakko aiheutti ensin hämmennystä, kurssilta sai olla kerran pois ilman seuraamuksia ja kolmannesta poissaolosta lensi automaattisesti pois kurssilta. Koulumaiseen opiskeluun tottui nopeasti ja se olikin mukavaa vaihtelua itsenäisen puurtamiseen jälkeen. Opetuksen sisältö oli konkreettisempaa kuin Helsingin yliopistossa. Tehtävät koskivat usein teorian liittämistä käytännön esimerkkiin, joka auttoi havainnollistamaan ja soveltamaan uutta tietoa.

Pidin myös siitä, että pystyin kursseilla yhdistämään kasvatustieteen ja viestinnän tietotaitoja mm. mediakasvatuksen kurssilla sekä monikulttuurisuus työpaikalla -kurssilla.

Arki ja oheistoiminta

“Aamukahvilla. Kello on 12. Pyykit on pyörimässä. Juusto oli loppu. Ostin extempore lennot Lissaboniin ensi viikolle. Kohta vois vähän siivota. Ihana Hollannin arki.”

Usein vaihdosta puhutaan puolen vuoden bilelomana, mutta on se paljon muutakin (tosin eiväthän ne stereotypiat tyhjästä synny heh). ESN järjestää kaikenlaisia tapahtumia moniin eri mieltymyksiin, joten tylsyydestä ei tarvinnut kärsiä koskaan. Yksi lempitapahtumistani oli ehdottomasti Open Air Cinema kampuksella, kun ostettiin kavereiden kanssa Sparin karkkihylly tyhjäksi ja käperryttiin vilttien alle vieri viereen. Rotterdam on elävä kaupunki ja sieltä löytyy jokaiselle jotakin. King’s Day oli ainutlaatuinen kokemus, koko kansa puki päälleen oranssia ja pyöri kaupungilla juhlatunnelmissa. Teknomusiikin ystävälle Hollanti on taivas, kesällä ja keväällä järjestettiin paljon elektronisen musiikin festivaaleja ja useat baarit olivat myös hyvin teknopainotteisia.

Elämä Hollannissa on hyvin mutkatonta ja hollantilaiset tuntuvat olevan jokseenkin samalla aaltopituudella suomalaisten kanssa. Junat toimivat yhtä hyvin kuin VR -eivät aina siis toimineet. Aivan kuin kotona olisi ollut.

Vaihdon aikana tuli reissailtua kiitettävästi, Rotterdamista pääsee kätevästi ja nopeasti moneen eri Euroopan kolkkaan bussilla tai edullisesti lentäen. ESN järjestää myös halpoja päivä-/viikonloppureissuja lähimaihin. Suosittelen seikkailemaan etenkin Bruggen suuntaan, todella kaunis kaupunki Belgiassa!


Brugge.

Kotiinpaluu ja jälkiviisaat ajatukset

Lähtöjärjestelyt olivat simppeleitä ja eivät vaatineet juurikaan suuria toimenpiteitä, lähinnä muutaman paperin allekirjoituksen. Vaikeinta lopussa oli luonnollisesti hyvästit. Rotterdamista muodostui koti ja vaihtokuplassa oli turvallista ja onnellista elellä. Suosittelen ottamaan vaihdosta kaiken irti ja varautumaan hyvästeihin nenäliinoin. Kaveriporukan keskuudessa yritimme pysyä positiivisina ja totesimme, ettei vaihdon loppuminen ole minkään loppu vaan suuren ystävyyden alku.


Viimeisiä haleja Kralingse Bosilla.

Lähtövalmisteluissa kannattaa olla sitkeä ja luottaa siihen, että kaikki järjestyy. Joskus asunnoista ei kuulu ja tuntuu ettei asiat etene, mutta aivan varmasti asiat kääntyvät parhain päin. Suosittelen perus käytännön asioiden hoitamisen lisäksi rekisteröitymään ‘Huisartistille’, joka on siis omalääkärisi. Itse jouduin kipeänä soittamaan useaan numeroon ennen vapaan lääkärin löytymistä ja rekisteröitymään paikan päällä ennen ajan saamista.

Kaikkea ei tarvitse eikä voi tietää etukäteen. Välillä epätietoisuus ja sekava uusi elämä tuntuu ylitsepääsemättömältä, mutta se kuuluu asiaan ja siitä selviää. Ennen kaikkea: Nauti. Vaihto opettaa paljon itsestä ja on monella tapaa kasvattava ja ainutlaatuinen elämys, josta kannattaa ottaa kaikki irti. Tartu rohkeasti uusiin tilaisuuksiin, tutustu ennakkoluulottomasti ihmisiin, elä täysillä. Sillä pääsee pitkälle.

Utbytesberättelse, Université de Montréal, hösten 2017

Studerande vid humanistiska fakultetet

Före utbytet

Jag gjorde mitt utbyte vid Université de Montréal hösten 2017. Ansökningsprocessen var relativt lång och började redan i november 2016. Det var relativt många papper man skulle fylla i, först har Helsingfors Universitet en egen ansökning och efter att man blivit vald måste man dessutom skicka in nya papper till utbytesuniversitet, allt från motivationsbrev till språkintyg. Dock finns det ganska klara instruktioner för den arbetsdryga processen, så bara man läser igenom dem noggrant så klarar man sig.
Efter att jag blivit antagen skickade universitetet en del info per e-post till mig, men jag rekommenderar även att gå in på deras sidor för nya studeranden där det finns utförligare information för den som vill ha.

Byråkrati

Då man åker till Montréal finns det en hel del byråkratin man bör sköta vid ankomst, både med myndigheterna och vid universitet.

Vid universitetet bör man gå till den internationella byrån med sitt pass för att identifiera och registrera sig. Där får man också en checklist på all byråkrati man måste sköta under de första veckorna.

Att registrera sig till kurserna är tyvärr mycket krångligare i Montréal än vid Helsingfors Universitet. Man måste först bestämma tid med en “akademisk rådgivare” som godkänner dina kursval och sedan bestämmer man tid med en annan person,  sin “TGDE”, som sedan registrerar dig på kurserna. Först när man är inskriven på kurserna kan man skaffa sig sitt studiekort och få rabatt på kollektivtrafiken.

Quebec och Finland har ett avtal som gör att man får gratis sjukvård där och inte behöver skaffa en sjukvårdsförsäkring, vilket man måste göra om man åker till de övriga delstaterna i Kanada. Detta innebär att man före man åker måste be om en speciell blankett från FPA och sedan när man är i Kanada bör man beställa tid till Kanadas motsvarighet till FPA för att registrera sig och på så sätt få sitt sjukvårdskort. Mer instruktioner för detta fås från universitetets internationella byrå.

Logi

Det finns bostäder att få via universitet, men de delas främst ut till studeranden som är där för hela året och det är relativt långa köer till dem. Men universitet har en hemsida där människor kan lägga upp bostadsannonser, det var via den sidan som jag hittade mitt boende hemma hos en lite äldre kvinna. Det finns också många facebook-sidor med bostadsannonser där det lönar sig att leta. De flesta i Montréal bor i kollektiv, så var beredd på det då du åker iväg då det kan vara svårt att hitta ettor. Jag letade efter bostad då jag ännu var i Finland och hittade en före jag åkte, men många bor på Airbnb de första dagarna och letar efter bostad först på plats i Montréal. Jag skulle säga att kostnaderna för boendet i Montréal är lite lägre än i Helsingfors. Jag betalade 500 dollar för mitt rum i ett kollektiv, vilket är ca 350 euro, och mina vänner hade liknande hyror.

Studierna

I början av terminen ordnades en introvecka, där det fanns olika info-tillfällen och aktiviteter man kunde prova på. Jag rekommenderar varmt för alla att delta i denna vecka, då får man veta hur allt fungerar, lära känna Montréal och framför allt träffa nya människor.

Studierna i Montréal är relativt intensiva, särskilt om ens franska inte är helt flytande. Jag gick fyra kurser under en termin och anser att det var en passlig mängd. Varje kurs hade mycket kurslitteratur man skulle läsa inför varje föreläsning och de flesta hade även en skriftligt arbete som skulle göras, oftast en längre essä. Dessutom hade vi två tenter i varje kurs, en i mellantent i oktober och en sluttent i december. Då de flesta essäer hade deadline i slutet av november, innebar detta att november-december blev ganska studieintensiva. Man måste själv köpa sina kursböcker och som nya kostar de relativt mycket, men jag rekommenderar att köpa dem begagnade eller låna dem från biblioteket i mån av möjlighet.

Jag var tyvärr ganska missnöjd med undervisningen, då jag mest fick gå på massföreläsningar där professorerna föreläste i tre timmar i sträck. Jag vet dock att många andra haft en bättre upplevelser än jag och varit nöjda med sina kurser.

Bra att veta

Universitet har ett gym och simhall. Det är gratis att simma och att boka spelplaner för att spela t.ex. tennis eller badminton. Gymmet ingår inte, men har ett förmånligt månadspris. Gymmet ordnar även olika kurser i de flesta idrottsgrenar om man vill prova på något nytt.

Jag uppmanar alla att modigt prata franska vid alla tillfällen. I själva staden Montréal klarar man sig på engelska men folk uppskattar att man försöker med franskan. Universitet ordnar dessutom både språkkurser och språkateljéer som är gratis för studerande. Själv deltog jag i några grammatikateljéer och i en diskussionsgrupp som träffades 10 gånger under terminen.

Prisnivån i Montréal är ungefär samma som i Finland, ibland lite billigare. Det man bör komma ihåg är att priserna anges utan skatt i butiker och restauranger, vilket innebär att det slutliga priset alltid är dyrare. Dessutom skall man betala dricks till all servicepersonal i Montréal, 10 % i caféen och restauranger och 1 dollar per dricka i barer och dylikt.

Montréal är en fantastisk stad, en blandning av europeiskt och amerikanskt  och jag är väldigt glad över att jag åkte.Staden är trygg att röra sig i, människorna är vänliga och det finns alltid någonting att göra.

Det lönar sig att åka runt till olika kvarter och bara strosa runt; på det sättet kan man lätt hitta mysiga kaféen och butiken. Själv tycker jag inte att själv “downtown” har så mycket att ge, utan att de flesta andra kvartérna har mer charm och karaktär.