Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelija
Lähdin vaihtoon ennen COVID19-pandemiaa syksyllä 2019, olin kuitenkin vielä vaihdossa, kun pandemia alkoi. Koin siis koronapandemian Soulissa ihan alkumetreillä ja näin miten eloisa ja sykkivä kaupunki hiljeni täysin. Ymmärtääkseni tällä hetkellä Soul on palautumassa hiljalleen takaisin, ainakin korealaisten ystävien mielestä. En osaa siksi antaa neuvoja selviytymiseen koronapandemian kanssa Etelä-Koreassa. Mutta toivottavasti vaihtokertomukseni auttaa muilta osin.
Ennen lähtöä
Vaihtoon valmistautuminen oli koko vaihtoajan stressaavin hetki. Stressi kaikkien tärkeiden dokumenttien saamisesta ja asuinpaikan löytämisestä oli vaikein asia vaihdossani. Olin kuitenkin erittäin innoissani, joten sen voimin jaksoin tämän vaiheen yli.
Ennen vaihtoani hain tarvittavat rokotteet, joita minulla ei vielä ollut. YTHS:n kautta minua neuvottiin mitkä rokotteet tarvitsen ja sain otettua tarvittavat rokotteet. Olin kuitenkin liian myöhään asialla hepatiitti rokotteen kanssa, ja ehdin kolmesta hepatiittirokotteesta ottamaan vain ensimmäisen ennen vaihtoa, vaihdon aikana olisin voinut ottaa loput. Unohdin kuitenkin, ja kävin vaihdon jälkeen ottamassa loput. Lisäksi varmistin ennen vaihtoa, että minulla on tarpeeksi reseptilääkettäni koko vaihdon ajaksi ja tulostin reseptin todistamaan, että tarvitsen lääkkeeni. Minulta ei kuitenkaan missään kohtaan lentokentillä kyselty lääkkeistäni mitään. Ei edes, kun matkustin Japaniin vaihtoni aikana. Muistaakseni diabetesta sairastavalta ystävältänikään ei ikinä kyselty neulojen tarkoitusta. Kannattaa kuitenkin varautua näyttämään resepti.
Viisumin saaminen sujui mutkattomasti. Soitin suurlähetystöön ja varasin ajan, jolloin toimitan tarvittavat dokumentit. Viisumin saamisessa meni muutama viikko. Koronavirustilanne kuitenkin todennäköisesti vaikuttaa viisumin saamiseen jotenkin, joten kannattaa käydä lukemassa Etelä-Korean suurlähetystön nettisivut huolella. Lentoliput varasin kulkemaan Kiinan kautta, koska sain liput huomattavasti halvemmalla. Ainakin ennen koronapandemiaa Kiinassa sai olla 24 h ilman mitään viisumia. Koronapandemian aikana suosittelen kuitenkin suoria lentoja. Matkavakuutus ja matkatavaravakuutus kannattaa hankkia. Kilpailutin eri vakuutusyhtiöt soittamalla ja pyytämällä tarjousta, päädyin valitsemaan halvimman.
Tärkeimmät sovellukset Etelä-Koreassa mielestäni on Kakaotalk, Papago, Naver tai Kakao Maps. Ne kannattaa ladata, vaikka jo ennen lähtöä, sillä esimerkiksi Naver kartta appi auttaa löytämään omaan majapaikkaan. Google maps on lähes käyttökelvoton Etelä-Koreassa. Kakaotalk on suosituin appi, joilla ihmiset pitävät yhteyttä. Vaihtoni aikana käytin Whatsappia ainoastaan pitääkseni yhteyttä Suomessa oleviin ystäviini ja perheeseeni. Deittailu appien käytössä kannattaa olla varovainen, sillä oman kokemukseni mukaan naisena, deittailu appeissa tuntui liikkuvan korealaisia miehiä, jotka eivät etsineet parisuhdetta millään tasolla, vaan lähinnä etsivät ulkomaisia naisia, saadakseen rehennellä kavereilleen olleensa ulkomaalaisen kanssa. Jos haluat deittailla Etelä-Koreassa, mielestäni paras ja turvallisin tapa, on saada ystävät esittelemään sinut jollekin, tai liittymään yliopiston opiskelija klubeihin ja tutustua siellä ihmisiin.
Alkubyrokratia vaihtokohteessa
Heti päästyäsi koneesta kannattaa hankkia T-money card kioskista. Kioskien tiskiltä, kun menee kysymään T-money cardia, saa eteensä pienen valikoiman söpöjä vaihtoehtoja. Kyseinen kortti käy julkisilla matkustamiseen Soulissa. Se lisäksi toimii myös jossain muissa kaupungeissa. T-money cardia pystyy helposti lataamaan metro asemilla olevilla laitteilla tai kioskeissa.
Yonsein yliopistolta tuli hyvin kattavasti infoa mitä on tehtävä Etelä-Koreaan päästyäni, sain myös asuntolalta ohjeet, kuinka pääsen lentokentältä eri vaihtoehdoilla asuntolalle. Kuljin lentokenttäbussilla kävelymatkan päähän asuntolastani. Lentokentällä asioiminen sujui minulla suhteellisen nopeasti ja helposti, koronapandemiasta ei ollut silloin vielä tietoakaan. Asuntolaan päästyäni sain avaimet huoneeseeni, sekä tyynyn ja peiton. Sain myös lapun, jonka avulla minun oli tarkastettava huoneeni kunto, että mikään ei ollut hajalla. Kyseinen lappu palautettiin asuntolan henkilökunnalle. Minulta kysyttiin myös tuberkuloositestiäni, mutta sovin käyväni tekemässä testin ennen sovittua päivämäärää. Myöhemmin osallistuin myös asuntolan info tilaisuuteen, jossa kerrottiin säännöistä ja annettiin ohjeita mm. kuinka käyttää julkisia kulkuneuvoja ja ohjeistettiin kartan avulla kampuksen tärkeimmät rakennukset. Yliopisto järjesti myöhemmin myös oman infotilaisuuden vaihto-oppilaille. Opiskeluiden alussa on erityisen tärkeää hakea ARC, eli Alien Registration Card, joka on siis oleskelulupakortti. Yonsein yliopistolta tuli tarkat ohjeet, kuinka ARC:ia haetaan. Kampuksella oli järjestetty ARC piste, jonka kautta pystyi hoitamaan oleskelulupakortin hakemisen. Jonot olivat pitkät kaikkina päivinä, kun ARC piste oli auki. Lisäksi sai jonottaa muutaman tunnin, mutta tämä tapa oli huomattavasti helpompi kuin mennä itse maahanmuuttovirastoon hoitamaan sitä. Kuukauden kulutta kortin sain hakea maahanmuuttovirastolta, joka onnistui nopeasti. Itse oikean viranomaisen löytäminen virastolta aiheutti kuitenkin päänvaivaa. Taisin jonottaa väärässä jonossa pari kertaa.
Vaihdon alussa olisi hyvä myös hankkia puhelinliittymä helpottamaan elämistä. Itse en kuitenkaan tätä tehnyt. En koko vaihtoni aikana (10kk) hankkinut puhelinliittymää, sillä en kokenut sille tarvetta. Koko kampusalueella, johon siis asuntolanikin kuului, oli ilmainen netti. Kaikissa kahviloissa oli ilmainen netti ja kahviloita oli joka nurkalla. Kaikki käyttivät Kakaotalkia ottaakseen yhteyttä muihin, joten puheluille ja tekstiviesteille ei ollut tarvetta. Ainoastaan pari kertaa vaihtoni aika olin tilanteessa, jolloin olin eksyksissä ja olisin tarvinnut nettiä. Toki liikkuminen ilman liittymää tarkoittaa sitä, että välillä jouduin seisoskelemaan kahviloiden ovella käyttääkseni ilmaista nettiä, saadakseni yhteyden ystäviini. En kuitenkaan kokenut tätä suureksi vaivaksi. Puhelinliittymät ovat myös hieman hintavia Etelä-Koreassa, joten halusin säästää myös rahaa.
Asuminen
Asuin Yonsei yliopiston vaihto-opiskelija asuntolassa SK Global House:ssa. Yliopistolta tuli ohjeet asunnon hakemiseen asuntolasta. Kannattaa olla heti hakuajan alettua hakemassa huonetta. Vaihtoehtoina oli yksityinen huone kylpyhuoneella tai jaettu huone toisen ihmisen kanssa kylpyhuoneella. Vaihtoni oli kaksi lukukautta, joten päädyin valitsemaan yksityisen huoneen, joka osoittautui minulle parhaimmaksi vaihtoehdoksi. Yksityiset huoneet olivat hyvin suosittuja, joten varmuutta ei ollut oman huoneen saamisesta. Asuntolamme vieressä oli myös toinen asuntola pelkästään naisille, jossa oli halvemmat huoneet, mutta kylpyhuoneet jaettiin kaikkien kanssa asuntolassa. Suosittelen hakemaan SK Global Houseen tai hakemaan asuntoa kampuksen läheltä, sillä opiskelijat, jotka asuivat kauempana, sanoivat jääneensä paitis yhteisistä tapahtumista ja illan vietoista. Asuntolassa asumiseen edellytetään tuberkuloositodistusta, tämän voi tehdä jo Suomessa. Itse kuitenkin päädyin menemään Soulissa terveyskeskukseen hakemaan tuberkuloositodistuksen. Tuberkuloositesti tehtiin röntgenillä ja se maksoi vain muistaakseni n.16 €. Koko prosessi oli mielestäni todella helppo. Vaikka terveyskeskuksessa kukaan ei osannut englantia, enkä minä koreaa, elekielillä ja lapulla, jossa luki tuberkuloositesti, testin hakeminen onnistui helposti. Näin korona aikana suosittelen kuitenkin hakemaan tuberkuloositodistuksen jo ennen vaihtoa. Kannattaa myös varautua asuntolan sääntöihin, sillä esimerkiksi omaan huoneeseen ei saanut tulla vastakkaista sukupuolta oleva henkilö (ainakaan pidemmäksi aikaa) ja alkoholia ei saanut myöskään tuoda asuntolaan. Myöskään kukaan asuntolan ulkopuolinen ei saanut olla yötä asuntolassa ja tarvitsi kulkuluvan päästäkseen edes vierailulle.
Asunnon tai huoneen löytää helposti myös airbnb kautta. Itse juuri matkustellessani majoituin airbnb kautta. Goshiwonit ovat myös halpoja ja suosittuja asumisvaihtoehtoja. Goshiwon on pieni huone asuntolassa, joka saattaa sisältää oman vessan, ei aina. Goshiwoneissa on yleensä myös yhteinen keittiö. Saapuessani maahan en heti päässyt majoittumaan asuntolaan, vaan asuin aluksi viikon goshiwonissa Gangnamin alueella. Löysin kyseisen goshiwonin airbnb sivustolta.
Opiskelu ja opetus
Kursseille ilmoittautuminen oli hieman hankalaa Yonsein vaikeaselkoisen alustan takia. Kärsivällisyydellä se kuitenkin onnistui. Suurin osa yliopiston kursseista opetetaan koreaksi ja muistaakseni business kursseille ei edes päässyt vaihto-opiskelijat. Ilmoittauduin siis lähinnä vaihto-opiskelijoille suunnatuille kursseille ja otin myös intensiivisen korean kurssin, jota opetettiin joka päivä kolme tuntia. Yksi kursseistani ei ollut suunnattu vaihto-opiskelijoille ja se opetettiin englanniksi, joka osoittautui oikein mukavaksi kurssiksi. Näille kursseille kannattaa hakea, sillä yleisesti ottaen professorit ovat innoissaan saadessaan vaihto-opiskelijoita kursseilleen. Toki muut kanssa opiskelijat saattavat vältellä ryhmätöiden aikaan, kielimuurin tai kulttuurierojen takia. Kannattaa siis varata aikaa kurssi sisältöihin perehtymiseen ja hyväksyä se, että et tule pääsemään kaikille niille kursseille mihin haluaisit. Itse taisin päästä koko lukuvuonna vain kahdelle kurssille, mitä olin suunnitellut ennen vaihtoani. Tämä oli kuitenkin todella hyvä asia, sillä päädyin sellaisille kursseille, joita en edes ollut harkinnut ja ne osoittautuivat mielenkiintoisimmiksi ja hauskimmiksi kursseiksi. Lempikurssini taisi olla Taekwondo, jota suosittelen lämpimästi, vaikka sormet eivät taivu edes polviin asti. Kurssin professori on maailman mukavin ihminen ja kannustava. Vaikka itsekin olen kankea kuin rautakanki, ei se menoa haitannut ja selkeästi huomasin kehittyväni kurssin aikana. Ja mikä parempaa kerätä opintopisteitä samalla, kun hieman kuntoilee.
Luennoilla on hyvä käyttäytyä kunnioittavasti professoreita kohtaan, ja senkin takia puhun nyt juuri professoreista, sillä moni professori vaati itseään kutsuttavan professoriksi. Toki eivät kaikki, varsinkin ne, jotka olivat pidempään opettaneet vaihto-opiskelijoita. Luennoilla oli läsnäolopakko ja itse luennot olivat formaalimpia kuin mihin Suomessa olen tottunut. Opiskelijoita ei kannustettu keskustelemaan tai ottamaan kantaa luentojen aiheesta, paria poikkeusta lukuun ottamatta. Kursseista pääsi suhteellisen helpolla läpi, kunhan aktiivisesti kuunteli luennoilla ja teki kaikki kurssitehtävät. Tentit olivat mielestäni helppoja.
Intensiivisen korean luennot olivat kuitenkin hyvin erilaisia. Ne olivat todella haastavia ja vaativat paljon aikaa. Tentit olivat myös hankalia, mutta niistä pääsi läpi, jos oli jaksanut aktiivisesti tehdä kotitehtävät ja harjoitella puhumista luennoilla. Yksi intensiivisen korean kurssilla olleista kanssa opiskelijoistani ei päässyt kurssia läpi, mikä oli erittäin harmillista, sillä intensiivikursseista saa paljon opintopisteitä. Suosittelen kuitenkin kaikille osallistumaan intensiivisen korean kursseille, vaikka kurssit ovat vaativia. Itse osasin lähinnä esittäytyä ja kysyä hintaa koreaksi vaihtoni alussa. Vaihdon lopussa pystyin jo ymmärtämään arkipäiväisiä keskusteluja ja asioimaan ongelmitta lähes missä tahansa. Koreani 10 kuukauden aikana kehittyi paremmaksi, mitä osaan edes ruotsia tänä päivänä puhua. Palkitsevinta olikin juuri intensiivisen korean luennot, sillä huomasin helposti oman kehitykseni.
Koronapandemia tosiaan alkoi vaihtoni loppupuolella, joten suurin osa vaihdoistani pääsin opiskelemaan livenä. Etänä opiskelu onnistui kuitenkin myös hyvin, mutta siitä katosi hauskuus ja huomattavaa oli myös professorien väsyminen. Luentojen ulkopuolella tykkäsin mennä kampuksen kirjastoon opiskelemaan ja varsinkin kahviloihin. Kahvilakulttuurista tuli ihan sydänasia Soulissa. Oli ihan normaalia, että kahvilat olivat täynnä opiskelijoita tietokoneineen ja he istuivat monta tuntia litkien samaa iced coffeeta. Kuten itsekin usein tein. Soulissa oli myös ns. opiskelukahviloita, joissa on omat pienet eristetyt alueet opiskelua varten. Mielestäni siis Etelä-Koreassa opiskelun parhaita puolia, on mennä kavereiden kanssa kahvilaan juomaan sakura-lattea ja harjoittelemaan korealaisia verbejä.
Yonsein yliopistolla on myös useita opiskelijoiden vetämiä klubeja, joihin kannattaa osallistua. Tämä on mielestäni paras tapa tehdä korealaisia ystäviä. Lukukauden alussa on kampuksella tilaisuus, jossa kaikilla klubeilla on koju, joissa voi ilmoittautua mukaan klubin toimintaan. (Klubit löytää täältä: https://oia.yonsei.ac.kr/campus/lifeStd4.asp) Suosittelen erityisesti English Society Club. Kyseinen klubi järjesti syyslukukaudella musikaalin, sekä ympäri lukuvuoden illanistujaisia, peli-iltoja ym. Klubien paras osa on kuitenkin lukukauden alussa järjestettävä MT, eli member training. MT käytännössä tarkoittaa sitä, että vietetään ilta ja yö syöden, juoden, pelejä pelaten, karaokea laulaen ja ennen kaikkea ystäviä tehden. MT oli juuri se ilta, jolloin tutustuin niihin korealaisiin ystäviini, joiden kanssa olen vieläkin tekemisissä. Älä siis missään nimessä jää pois MT:stä. Moni vaihto-opiskelija katui sitä silloin, kun ei tullut mukaan. Opiskelujen ohessa on muuten aika hankalaa tehdä korealaisia ystäviä, sillä moni on niin kiireinen ja keskittynyt opiskeluihinsa, että kannattaa osallistua mahdollisimman moneen illan istujaiseen tai muuhun tapahtumaan.
Pakkaamisessa kannattaa ottaa mukaan sekä kuumaan, että kylmään säähän sopivia vaatteita. Syyslukukauden aikana lämpötila ehtii vaihtua paahtavan kuumasta pakkasen puolelle, ja kevätlukukaudella myös saa kokea niin pakkasasteita kuin helleilmoja. Koreassa kesä on kuuma, mutta eri lailla kuin Suomessa, sillä kesä on myös hyvin kostea. Joten vaatteet tarrautuvat ihoon ja housujen käyttö on yhtä tuskaa. Talvella kylmin keli minkä koin oli -10C, mutta jälleen kerran kosteuden takia se tuntui kylmemmältä. Onneksi Soulista löytää halvalla vaatteita, jos ei kaikkea pysty pakkaamaan mukaan. Kannattaa kuitenkin huomioida, että vaatteita voi olla vaikeaa löytää, jos olet esimerkiksi L-kokoinen tai isompi, mutta itse onnistuin löytämään paitoja, jotka vastasivat suomen kokoa XL. Housuja yritin kerran etsiä ja siitä ei tullut mitään. Vaihtoani varten pakkasin kesäkeleihin sopivia vaatteita viikon ajaksi ja talvikeleihin sopivia vaateita viikon ajaksi. Tämä tosin tarkoitti sitä, että jouduin hieman ostamaan lisää vaatteita Etelä-Koreassa ja pesukone oli kovassa käytössä. Pakkasin lisäksi siteitä ja tamponeita kuultuani, että Etelä-Koreassa olisi huonot siteet ja tamponit, mutta olisin pärjännyt hyvin korealaisilla siteillä ja tamponeillakin, valikoima oli vaan pienempi, mihin olen Suomessa tottunut. Myös villasukat tulivat hyvään käyttöön. Lisäksi deodorantti valikoimat ovat hyvin pienet Etelä-Koreassa, joten jos tykkäät käyttää tiettyä deodoranttia tai antiperspiranttia, pakkaa mukaan tarpeeksi vaihdon ajaksi. Muuten kaikenlaista kosmetiikkaa ja hygieniatuotteita löytyy hyvin Etelä-Koreasta. Lisäksi jos sinulla on isot jalat, pakkaa myös vaeltamiseen sopivat kengät. Kenkien löytämien saattaa olla hankalaa isompijalkaisena. Itse pärjäsin lenkkareilla pitkälle, mutta välillä kaipailin parempia kenkiä. Korealaisten suosikki ajanviete on vaeltaminen. Soulissa on useita vuoria, johon pääsee julkisilla hyvin helposti vaeltamaan, toisille vaeltaa muutamassa tunnissa tosille saattaa mennä koko päivä.
Hintataso on mielestäni lähes samaan luokkaa kuin meillä Suomessa. Tietyt asiat vähän kalliimpia kuten hedelmät ja tietyt halvempia kuten ravintoloissa syöminen. Paras paikka ostaa halpoja vihanneksia ja hedelmiä, on torit. Ei kannata pelätä hedelmien ostamista kadun varsilla olevista kojuista, ne ovat usein paljon halvempia kuin marketin hedelmät ja yhtä hyviä. Asuntolan alakerrassa sijaitseva pieni kauppa oli aika kallis, tosin sen valikoima pyrki vähän paremmin vastaamaan vaihto-opiskelijoiden kysyntään. Löysin myös Fazerin sinisen suklaa patukan yhdestä lähikioskista. Onneksi syöminen ulkona ei ole kovin kallista, ja parhaimmat muistot vaihtoni ajalta ovatkin jääneet hetkistä BBQ:n äärellä tai kanankoipiravintolan persikkajäähileestä, joka pelasti makuhermoni tuliselta kanankoivelta. Suosittelenkin aina lähtemään mukaan ihmisten joukkoon ravintoloihin, varsinkin kaikkiin sellaisiin minkä ruokia et ole koskaan maistanut. Etelä-Korean parhaimpia puolia on mielestäni ehdottomasti ruoka, josta löytää varmasti jokaisen makuun sopivaa. Yksi lempi ruoistani oli Seolleongtang. Keitto, jonka maku tuli härän luusta. Se lämmitti ihanasti talvella. Asuntolani lähellä oli myös ihana perinteinen ravintola, josta sai muutaman euron hintaan kimchi stew, bibimbap, gimbap, japchae yms.
Vaihtoni oli yksi tähän hetkisen elämäni parhaimpia asioita, mutta se vaati minulta aktiivista osallistumista kaikkeen mahdolliseen ja oma-aloitteisuutta tehdä asioita. Opiskelu on kuitenkin aikaa vievää, joten on todella helppo homehtua asuntolan huoneeseen ja huomata, että ei koko vaihdon aikana ”ehtinyt” tekemään mitään mieleenpainuvaa. Niinpä kannattaa heti vaihdon alussa suunnitella ja varata mahdolliset matkat Jeju saarelle tai muihin kaupunkeihin, sekä esimerkiksi pienelle matkalle Japaniin. Etäopiskelusta oli sen verran hyötyä minulle matkustamisen kannalta, että ehdin käydä nauttimassa aurinko rannoista Japanin meren äärellä ja istuin kahvilassa seuraten luentojani. Etelä-Korea on kaunis, kulttuuririkas maa, jonka ruoka elämykset ovat sanoin kuvaamattomia ja lukuisat aktiviteetit luovat mahdollisuuksia kokea mitä mielenkiintoisimpia asioita.
