Category: Vaihtokertomuksia Aasiasta

Posted on

Vaihtokertomus, Ritsumeikan University, Kioto, Japani, lukuvuosi 2019-2020

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Matchan suurkulutusta, hanami, henkinen nousu ja korona

Kirjoittaessani tätä vaihtokertomusta olen Korona-pandemiasta huolimatta edelleen Japanissa ja vaihtoa on jäljellä enää vaivaiset kaksi kuukautta. Pohdiskellessani menneitä yhdeksää kuukautta pienessä 20 neliön kiotolaisessa asunnossani, en voi kuin hämmästellä mihin aika on kiitänyt. Koti-ikävä, johon olen usein melko taipuvainen ja josta moni aikaisemmin vaihdossa ollut varoitteli, ei ole vielä ilmaantunut, ja oikeastaan ikävöin Japania jo nyt. Vaihto on ollut minulle äärimmäisen kasvattava kokemus, ja uskon että paikallinen tukiverkostoni on auttanut minua pääsemään yli yhdestä elämäni vaikeimmasta ajasta ja päätöksestä. Kuten elämä yleensä, opiskelijavaihto ulkomailla ei varmasti ikinä suju täysin mutkattomasti. Jopa ylitsepääsemättömän vaikeistakin asioista voi kuitenkin selvitä. Omassa tapauksessani juuri vaihtoon lähtö saattoi olla se mikä pelasti minut totaaliselta romahdukselta, joka oli alkanut nostaa päätään jo vuonna 2018.

Ennen lähtöä

Kevät-kesällä 2019 sain sen ihanan ja odotetun uutisen. Pitkän hakuruljanssin ja jännittämisen jälkeen minut oli hyväksytty vaihtoon Kioton Ritsumeikanin yliopistoon. Tätä varten olin tsempannut numeroitani samalla kun keräsin rahaa puuduttavassa kassatyössäni kaikki ne hetket, kun en ollut kirjoittamassa esseitä ja pänttäämässä kanjeja. Seuraavaksi tuli lukea läpi ohjeet, neuvot ja vinkit, joita vaihtoyliopistoni onneksi lähetti vinon pinon, joka kattoi kaikkea asukkaaksi rekisteröitymisestä kurssivalintoihin, sekä kampuksen resursseista Kioton ruokakulttuuriin. Ensiarvoisen tärkeää oli myös hakea viisumi mahdollisimman pian, sillä vaikka sen normaalisti saa melko nopeasti, omassa tapauksessani alle kahdessa viikossa, ennen kuin tämä tärkeä paperi on kädessä, lentoja ei kannata alkaa varailemaan, vaikka mahdollisimman halpa lippu houkuttaakin. Itse marssin suurlähetystöön heti haettuani Ritsumeikanin lähettämät tarpeelliset dokumentit Kaisa-talosta.

Kun byrokratia kotimaassa oli saatu kuntoon, varasin lentolippuni ja aloin etsiä asuntoa. Olin jo kauan sitten päättänyt, että haluan vuokrata oman asunnon opiskelija-asuntolan sijaan. Olin kuullut paljon hyvää Ritsumeikanin asuntoloista ja huomattavasti halvempi vuokra oli houkutteleva, mutta omaa rauhaa ja varmuutta omasta keittiöstä ja kylpyhuoneesta varten olin raatanut niska limassa jo pari vuotta Suomen päässä. Pitkän etsiskelyn ja vertailun jälkeen löysin Kiotosta parikin luotettavan oloista vuokran välittäjää, jotka puhuivat englantia ja olivat halukkaita tekemään joustavia sopimuksia kalustetuista asunnoista ulkomaalaisten kanssa. Useat japanilaiset vuokranantajat saattavat nimittäin olla nihkeitä vuokraamaan ulkomaalaisille tai sopimuksen vähimmäispituuden vaatimus on useissa tapauksissa kaksi vuotta. Itse Jouduin etsimään kaksi asuntoa, sillä lopullinen asuntoni oli saatavilla vasta kuukausi maahantuloni jälkeen ja se asunto, jossa vietin ensimmäisen kuukauteni oli yhteen suuntaan yli puolentoista tunnin matkan päässä kampukseltani. Vuokrasin molemmat asunnot samalta yhtiöltä ja sain alennusta takuu- ja siivousmaksuissa. Kokemukseni kyseisestä firmasta on erinomainen ja he ovat erittäin alttiita auttamaan Japanissa asumiseen liittyvissä käytännön asioissa ja kysymyksissä, jos vastaus ei löydy jokaisessa asunnossa olevasta ohjekansiosta.

Ennen Japaniin lähtöä suosittelen tutustumaan keskilämpötiloihin ja pakkaamaan harkiten. Itse jouduin pakkaamaan erittäin huolellisesti, sillä olen jo suomalaisten keskipituuteen verrattaessa luokkaa hongankolistaja, ja kenkiä olen joutunut ostamaan erikoiskaupoista tai ulkomailta. Oli hyvin epätodennäköistä, että pystyisin Japanista löytämään helposti mieleisiäni vaatteita. Lyhyemmille lähtijöille samankaltaisia ongelmia on varmasti vähemmän. Mukaan kannattaa pakata myös tarvittava elektroniikka ja jos adapteria ei vielä löydy ja se unohtuu hankkia suomen päässä, vähääkään isommat tavaratalot ja elektroniikkakaupat kyllä tarjoavat niitä. Japani on kosmetiikkaa pursuava maa, mutta jos tietää omat ehdottomat suomesta saatavat suosikkinsa, niitä kannattaa ottaa mukaan sen verran kuin uskoo tarvitsevansa, kunhan matkalaukun painoraja kestää. Itse otin mukaan myös pieniä kotimaan tuliaisia, kuten suomalaisia makeisia, sillä niitä tämä kulttuuri rakastaa ja on mukava antaa pieni pala omaa maata ja kulttuuria uusille ystäville. Pakollisen salmiakin jälkeen on hyvä olla jotain vähemmän eksoottista kuten Fazerin suklaata tarjottavaksi anteeksipyyntönä.

Alkubyrokratia ja asuminen

Saavuin Osakan kansainväliselle lentoasemalle 6.9.2019. Kaikki sujui kutakuinkin niin hyvin kuin mahdollista. Loputtoman tarkistelun jälkeen kaikki tarpeelliset paperit olivat käsillä, mikä vähensi stressiäni huomattavasti. Kentällä ennen tulleja saatavan oleskelulupa kortin yhteydessä on tarjotun työskentelyluvan, jolla opiskelija saisi tehdä 28 tuntia viikossa töissä. Tähän mennessä en itse ole sitä tarvinnut, mutta maahan tullessa luvan saa heti kättelyssä ja myöhemmin sen hakeminen olisi monimutkaisempi prosessi, jos vaikka päättäisikin opiskelujen lomassa hieman tienata. Asunnolle pääseminen oli suhteellisen mutkatonta, sillä olin tutustunut vaihtoehtoihini etukäteen ja matka taittui julkisilla kivuttomasti. Toista se olikin sitten kuukautta myöhemmin uuteen asuntoon muuttaessa liikenneonnettomuuksien vuoksi.

Japaniin saapumisen jälkeen tulee kahden viikon sisällä ilmoittautua kaupungin, ja vielä tarkemmin tietyn kaupunginosan asukkaaksi. Tämänkin prosessin jouduin käymään läpi kahdesti, sillä kaupungintaloilla oleskelulupakorttiin kirjattavien osoitetietojen tulee olla ajan tasalla ja kortin aina mukana. Ritsumeikanin yliopisto on erittäin auttavainen vaihto-opiskelijoitaan kohtaan kaikenlaisissa asioissa, ja myös asukkaaksi kirjautumiseen niin kuin pankkitilien avaamiseen oli nimetty avustamaan japanilaisia SKP-Buddy oppilaita, jotka toimivat tukena ja neuvovat vaihto-oppilaita koko vaihdon ajan, yhdessä yliopiston kansainvälisen keskuksen työntekijöiden kanssa. Itse pääsin tapaamaan kaikki avustavat tahot vasta kolmisen viikkoa Japaniin saapumisen jälkeen, koska en asunut asuntolassa, joten jouduin selviämään prosessista itsekseni silloin nykyistä huomattavasti rikkonaisemmalla japanillani. Kyllähän se lopulta kävikin hermostuksesta huolimatta melko sutjakkaasti, sillä henkilökunta oli hyvin avuliasta.

Opiskelu, verkostoituminen ja jaksaminen

Syyskuun lopulla alkoivat kurssivalinnat ja sen jälkeen opinnot. Prosessia varten saimme yliopistolta kattavat ohjeet, ja ne kannattaakin lukea huolellisesti ja valikointi aloittaa ajoissa, sillä uuden verkkosivuston ja yliopiston järjestelmän oppiminen vie yllättävän paljon aikaa. Huomiota kannattaa kiinnittää kurssien hyväksiluettavuuteen, sekä opintopistemäärien muuntamiseen, sekä ehdottomasti omaan jaksamiseen. Vaihtoon lähdetään opintojen takia, mutta aikaa pitää jäädä myös rentoutumiseen, itsestä huolehtimiseen, ihmisten kanssa ajan viettoon ja uuden maan ja kulttuurin kokemiseen. Itse saatoin hieman yliarvioida vuorokauden tuntimäärän kevätlukukaudella ja ottaa intensiivisen japanin kielen linjan pakollisten kurssieni lisäksi pari valinnaista kulttuurikurssia liikaa, ja nyt tahti on melko intensiivinen. No sitä ei voi muuta kuin yrittää parhaansa, Japanissa kun on yleistä, että tietyn ajan jälkeen kursseja ei voi enää peruuttaa, vaan niistä saa automaattisesti hylätyn arvosanan. Suosittelen kokemaan ja näkemään niin paljon kuin sielu sietää ja kun vain suinkin ehtii. Asioiden lykkääminen voi johtaa kokematta jäämiseen. Itse tartuin tilaisuuksiin syksyllä yleensä heti, mutta ne muutamat asiat, jotka jätin keväälle saattavat nyt jäädä toiselle reissulle koronan vuoksi. Hankalahan pandemiaa olisi ollut ennustaa, mutta olkoon tämä lisämuistutus siitä, että tilaisuuksia ei kannata vaihdossa hukata.

Asuipa sitten asuntolassa tai omassa asunnossa, ihmisiin tutustuminen on ensiarvoisen tärkeää ja arvokasta, niin paikallisiin kuin muihin vaihto-oppilaisiin. Itse tahdoin sortua siihen suomalaiseen tyyliin, jossa ei mennä juttelemaan aktiivisesti muille koska “ei haluta häiritä ketään”. Lisäkynnyksenä oli se, että kolme viikkoa asuntoloissa asuneet tuntuivat kaikki muodostaneen pareja ja ryhmiä ja sekaan tunkeminen tuntui haastavalta. Onnekseni pari tšekkiläistä opiskelijaa omine sanoineen “adoptoi” minut ja heidän kauttaan pääsin tutustumaan muihinkin. Silloin tällöin myöhemminkin olen huomannut olevani hieman ulkona kaveripiirieni asioista, sillä he viettävät kaiken vapaa-aikansa keskenään asuntoloissa, mutta se ei ole minua suuremmin haitannut, sillä itse olen lyöttäytynyt yhteen muiden omissa asunnoissaan asuvien kanssa, vältän asuntoladraamat (joita on ollut yllättävän paljon kuulemani mukaan), saan majoittaa Osakasta iltaa viettämään tulleita kavereitani tai vierailemaan tulleita läheisiäni miten lystään, ja nautin yksityisestä suihkusta. Pieni yksinäisyys, etenkin näin koronapandemian aiheuttaman eristyksen ja etäluentojen takia yrittää silloin tällöin ilmoittaa itsestään, mutta opinnot ovat pitäneet huomiota muualla ja puhelimella saa yhteyden, vaikka pallon toiselle puolelle, joten ikävä ei ole sietämätön. Henkilökohtaisesti myös nautin omasta tilastani, mikä olikin yksi pääsyistä oman asunnon vuokraamiselle.

Opetuksen laatu on ollut Ritsumeikanissa erinomainen, ja etenkin japaninkursseihin olen tyytyväinen. Tahti on kova, mutta jos töitä tekee, niin kyllä sitä sitten kehittyykin, ja sitä varten minä vaihtoon lähdinkin. Ritsumeikanilla on myös tarjota useita kulttuuri- politiikka- bisnes- ja lakiopinnollisia kursseja ja paljon muuta sekä Traditional Japanese Arts kursseja, joilla pääsee itse harjoittamaan esimerkiksi japanilaista keramiikkaa, konditoriaa tai ikebanaa käytännössä.

Opiskelijan tukena

Se mistä haluan erityisesti kiittää Ritsumeikanin yliopistoa, on sen loistava henkilökunta, opiskelijatukijärjestelmä ja terveydenhuolto, niin fyysisen kuin henkisen. Itse olen joutunut turvautumaan molempien palveluihin. Maaliskuussa kävin tarkistuttamassa nopeasti kylkeeni ilmaantuneen suurehkon patin ja sain lähetteen paikalliseen sairaalaan ultraäänitutkimuksiin. Harmittomaksi lipoomaksihan se osoittautui, mutta tässä vaiheessa olin iloinen kansallisesta terveysvakuutuksesta, joka on kaikille vaihto-opiskelijoille lain nojalla pakollinen, ja maksuissa kannattaakin pysyä ajan tasalla. Loka-marraskuussa hakeuduin Ritsumeikanin ilmaisen Student supportin piiriin voimakkaan ahdistuksen vuoksi. Syyt sille olivat vanhaa perua jo vuodelta 2018, osa jopa varhaisemmalta ajalta, mutta vaihdossa ne vihdoin eskaloituivat muun muassa vahingollisen parisuhteeni vuoksi ja uuden keisarin kruunajaispäivänä sain ensimmäisen voimakkaan paniikkikohtaukseni. Yksi elämäni pelottavimmista kokemuksista. Seuraavana päivänä hakeuduin opiskelijaneuvontaan, johon hyvin havainnointikykyiset kansainvälisen keskuksen työntekijät olivat minua suosittaneet menemään jo kuukauden päivät. Yleensä jonotusajat psykologille saattavat olla jopa kuukauden, mutta olin onnekas ja sain ensimmäisen aikani jo seuraavalle viikolle, koska suostuin ottamaan hyvin epäsuositun aikaisen aamun ensimmäisen periodin vastaanottoajan. Olen vakaasti sitä mieltä, että kerran viikossa psykologilla käyminen pelasti paitsi opintoni, myös terveyteni. Olen aina ollut äärimmäisen uuttera puurtaja ja aina yrittänyt parhaani, mutta täydellinen romahdus oli nyt lähellä ja pelkäsin tulevaisuuttani suunnattomasti. Päähän ei tuntunut tarttuvan mikään, jaksaminen oli nollassa, sain pienen paniikkikohtauksen pari kertaa jopa oppitunnilla ja pidän jonkinmoisena ihmeenä sitä, että selvisin tammikuun päättökokeista jokseenkin kunnialla. Olen varma, että ilman saamaani tukea olisin edelleen samassa heikkenevässä tilassa. Sen sijaan maaliskuun lopulla onnistuin vihdoin tekemään yhden elämäni vaikeimmista päätöksistä. Pistin itseni edelle ja erosin rakastavasta mutta valitettavasti toksisesta suhteesta. En usko, että olisin kyennyt siihen ilman saamaani tukea ja neuvontaa, joka jatkuu edelleen. Alan pikkuhiljaa toipua alkushokista ja eron aiheuttamasta tuskasta ja olen huomannut positiiviset vaikutukset muun muassa oppimiskykyni elpymisessä. Tällaisesta lukemisen ja kirjoittamisen määrästä en olisi syksyllä selvinnyt. Vaikeita hetkiä tulee edelleen, mutta saamani ystävät ovat tukeneet minua ammattilaisten ohella läpi kaikkien vastoinkäymisten ja tunnen olevani velkaa niin monelle. Kehotan kaikkia tulevia vaihto-oppilaita pitämään avun hakemisen kynnyksen matalalla. Typeriä syitä ei olekaan. Omaani liittyi paljon vakavia henkilökohtaisia asioita, mutta opiskelijoille täällä painotetaan, että ihan vaikka urasuunnitelmien pohtimiseen saa ja kannattaa hakea neuvontaa.

Vaihtoni lähenee nyt loppuaan, mutta itse en olisi vielä valmis palaamaan kotiin. Niin paljon kasvattavia kokemuksia, hyviä ystäviä, kulttuurisia yllätyksiä, hyvää ruokaa ja vain ja ainoastaan kohdemaalleni Japanille tyypillisiä tapahtumia ja ilmiöitä. Pandemia on saattanut muuttaa suunnitelmiani, mutta silti en kadu, etten palannut kotiin etuajassa niin kuin vaihtoehdoksi annettiin, enkä vaihtaisi tätä vuotta pois edes maksusta. Annettu maksimipituus tälle vaihtokertomukselle ei riitä kattamaan kaikkea mistä haluaisin kertoa. Kioto tuntuu (ehkä vähän kliseisesti) jo toiselta kodilta, ja tiedän jo palaavani tänne uudelleen.

Posted on

Vaihtokertomus, Yonsei University, Etelä-Korea, syksy 2019

Ennen lähtöä

Vaihtoyliopiston vahvistus vaihtopaikasta saapui toukokuun puolivälissä. Tämän jälkeen alkoikin ehkä työläin osuus – viisumin, vakuutusten, kurssivalintojen ja asumisen järjestäminen. Viisumi ja vakuutukset hoituivat omalla kohdallani onneksi nopeasti, mutta suosittelen hoitamaan ne tarpeeksi ajoissa ongelmatilanteiden varalta. Yonsei lähetti myös kattavan ohjeistuksen kurssivalintojen tekemisestä ja erilaisista asumisvaihtoehdoista, joten aivan tyhjästä ei tarvinnut aloittaa.

Virallinen lukukausi alkaa syyskuussa, mutta elokuun lopussa järjestettävä orientaatiopäivä kannattaa muistaa ottaa huomioon lentolippuja varatessa. Itselleni siitä oli ehdoton apu käytännön asioiden selventämisessä. Lukukauden alussa jokaisen vaihto-opiskelijan tulee myös hakea maahanmuuttokorttia (alien registration card), jota varten kannattaa jo Suomesta varata mukaan kopio passista ja ylimääräisiä passikuvia. Yliopisto onneksi ohjeistaa kortin hankkimiseen liittyvissä asioissa ensimmäisten viikkojen aikana.

Pakatessa kannattaa jättää reilusti tyhjää tilaa, sillä tavaroita ja tuliaisia kertyy ihan huomaamattakin. Itse jätin suosiolla pakkaamatta kaikki talvivaatteet, sillä tiesin että haluan ostaa Koreassa uuden talvitakin. Nyrkkisääntönä sanoisin, että tärkeintä on pakata vaatteita, joita oikeasti käyttää. Vaihtoon lähtiessä herää helposti haavekuva siitä, kuinka viimeinkin aikoo käyttää tiettyjä vaatteita, jotka ovat lojuneet käyttämättöminä kaapin pohjalla. Voin omasta kokemuksesta sanoa, että näin ei tule käymään, ja päädyin Koreassa heittämään tällaisia vaatteita vain kierrätykseen tilan säästämiseksi.

Asuminen

Hain yliopiston uudempaan asuntolaan ja onnistuin saamaan paikan jaetusta huoneesta. Koko lukukauden vuokra maksettiin etukäteen ennen vaihdon alkua. Oma maksuni jäi noin 10 euroa vajaaksi siirtomaksujen vuoksi, mutta tämän pystyi onneksi maksamaan vielä paikan päällä. Vaikka huone olikin aika pieni, siihen kuului oma vessa ja suihku, toisin kuin yliopiston vanhemman asuntolan huoneissa. Lisäksi huoneessa oli tietysti sänky, pöytä ja vaatekaappi, mutta muut tavarat (kuten wc-paperi ja astiat) täytyi hankkia itse.

Asuntolaan pääsy edellytti myös todistusta siitä, ettei sairasta tuberkuloosia. Tämä oli ehdoton vaatimus jo ensimmäisenä päivänä tai muuten ei päässyt muuttamaan. Jos aikoo saapua Koreaan vasta asuntolan muuttopäivänä, kannattaa todistus hankkia jo Suomessa (ja muistaa pyytää se englanniksi). Monet kuitenkin olivat saapuneet Koreaan jo aiemmin ja käyneet paikallisissa terveyskeskuksissa hankkimassa todistuksen.

Asuntolaan kuului iso keittiö, pyykkitupa ja kuntosali, sekä paljon erilaisia tiloja opiskeluun. Kulku sisään ja ulos tapahtui sähköisellä kortilla ja vieraat piti kirjata tarkasti ylös. Huoneisiin ei myöskään saanut viedä vieraita tai alkoholia, mutta niin sanottuja kotiintuloaikoja ei kuitenkaan ollut. Asuntola sijaitsi todella hyvällä paikalla, sillä kampukselle käveli aamulla kätevästi alle 10 minuutissa ja lähin metroasemakin sijaitsi vain reilun vartin päässä. Asuntolan alakerrassa oli myös muutama ravintola ja kahvila, sekä 24h auki oleva ruokakauppa.

Täytyy kuitenkin myöntää, että välillä oman tilan puute alkoi ahdistamaan. Pidän kuitenkin asuntolaelämää kokonaisuudessaan kokemisen arvoisena. Kilpailu asuntolan huoneista on todella kova, joten hakemus kannattaa kirjaimellisesti tehdä sillä minuutilla, kun haku aukeaa.

Opiskelu ja opetus

Kursseille ilmoittautuminen oli hyvin erilainen prosessi kuin Suomessa. Kursseille ei voinut Suomen tapaan vain ilmoittautua suoraan, vaan ilmoittautumiset tuli laittaa arvojärjestykseen. Tällä pyrittiin ottamaan kursseille vain ne, jotka sinne todella halusivat (nopeuden sijaan). Seuraavassa vaiheessa vajaille kursseille sai ilmoittautua suoraan tai vaihtoehtoisesti jättää kursseja omasta lukujärjestyksestä pois. Kurssivalintoja tehdessä suosittelen ehdottomasti ottamaan mahdollisimman paljon kursseja, sillä niitä voi tiputtaa lokakuuhun asti. Itse kävin alussa kuudella eri kurssilla, joista kolme suoritin loppuun asti.

Yonsein kursseilla läsnäolo oli pakollista ja sitä valvottiin melko tarkasti. Käytännöt vaihtelevat toki kursseittain, mutta esimerkiksi erään professorin mukaan lääkärissäkään käynti ei ollut riittävä tekosyy olla poissa.

Kursseihin sisältyi paljon itsenäistä työskentelyä ja yleensä vähintään yksi essee kokeiden lisäksi. Näiden lisäksi ryhmätyöt olivat käytännössä vakio jokaisella kurssilla. Omaa suoritusta oli varsin vaikea arvioida etukäteen, sillä esseistä tai ryhmätöistä ei saanut palautetta. Työmäärä ei kuitenkaan ollut ylivoimainen, sillä samat kurssit kestivät syyskuusta joulukuuhun.

Mielenkiintoisin ero Suomen ja Korean opetuskulttuurin välillä oli mielestäni kuitenkin kokeiden ja esseiden sisältö. Siinä missä Suomen kokeet koostuvat yleensä lyhyistä esseistä, Yonsein kokeet olivat monivalintaa ja keskittyivät varsin pikkutarkkoihin faktoihin. Lisäksi esseissä painotettiin enemmän omaa kokemusta ja havainnointia kuin akateemisia lähteitä. Yhdellä suorittamallani kurssilla riitti, jos lähteitä oli vain yksi. Professori hyväksyi lopulta myös töitä, joissa ei ollut käytetty lähteitä lainkaan. Tuntui todella oudolta kirjoittaa monen sivun essee perustuen pääasiassa vain omiin näkemyksiini, varsinkin kun olin vaihdossa heti kandin kirjoittamisen jälkeen. Tietysti tämä oli vain oma kokemukseni muutamasta kurssista, mutta silti se pääsi hieman yllättämään.

Hyödyllistä tietoa vaihtoon lähteville

  • Yonsein klubit ovat ehdoton osa opiskelijaelämää ja uusien ihmisten tapaamista. Osa klubeista esittäytyy jo orientaatiopäivänä, ja muita voi bongata kampukselta ensimmäisten viikkojen aikana. Itse olin mukana Yonsei Global klubissa, jossa tavattiin pienemmissä ryhmissä erilaisten aktiviteettien yhteydessä. Myös muihin koulun ja asuntolan tapahtumiin kannattaa osallistua, sillä ne tuovat arkeen välillä jotain erilaista.
  • Ongelmatilanteissa kampuksella sijaitseva vaihtopalvelu (exchange services) auttaa tehokkaasti. Onnistuin kastelemaan opiskelutodistukseni jo ensimmäisen viikon aikana (muistakaa sateenvarjo..), mutta vaihtopalvelut tulostivat ja leimasivat saman tien uudet kopiot ilmaiseksi. Myös kampuksen kirjaston alakerrassa sijaitsevaa tulostuspalvelua kannattaa hyödyntää, sillä osa esseistä täytyy palauttaa tulostettuina.
  • Julkinen liikenne on Koreassa erittäin tehokas ja järjestelmällinen, vaikka metrokartta saattaakin aluksi vaikuttaa yhdeltä sokkelolta. Puhelimeen kannattaa ladata metrokartta (KakaoMetro), jonka kautta näkee kätevästi aikataulut, pysäkit ja linjat. Myös taksien käyttö on Koreassa erittäin yleistä Suomeen verrattuna ja hintataso reilusti halvempi. Useimmat taksikuskit eivät puhu englantia, joten esimerkiksi asunnon osoitteen voi kirjoittaa (koreaksi) puhelimen muistioon ja näyttää sitä tarvittaessa kuskille.

 

Lopuksi suosittelen astumaan rohkeasti oman mukavuusalueen ulkopuolelle alusta alkaen. Itse jännitin ihan liikaa, ja kun viimein uskalsin esimerkiksi puhua myyjille koreaksi, itsevarmuus kasvoi vauhdilla ja sopeutuminen helpottui. Lopulta harmitti, että olikin kuluttanut niin paljon energiaa stressaamiseen. Vaihto tarjoaa mahtavan tilaisuuden kehittyä ja kokea uusia asioita. Vaikeita päiviä oli toki aina välillä, mutta en vaihtaisi vaihtokokemusta mihinkään.

Posted on

Vaihtokertomus, Korea University, Etelä-Korea, Syksy 2019

Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta

Ennen lähtöä

Hakuprosessi vaihtoyliopistoon oli suhteellisen helppo, ja vaihtoyliopistosta sain tiedon vaihtoon pääsystä kesäkuussa.  Vaihtopaikan vahvistumisen jälkeen tuli hoitaa monia asioita Suomessa: viisumi, matkavakuutus, lentoliput, rokotukset, kurssirekisteröinti ja asuminen. Viisumin hankkiminen oli helppoa, sillä tarvitsi vain täyttää hakulomake ja antaa tarvittavat liitteet. Viisumia varten täytyi vierailla Korean suurlähetystössä kaksi kertaa, ja viisumin sain noin viikko hakemuksen jättämisen jälkeen. Lentoliput ostin Koreaan kesäkuun lopussa, ja päädyin valitsemaan suoran lennon. Saavuin Koreaan noin viikkoa ennen orientaatiota, eli 22.8.2019.

Asuminen

Vaihtoyliopistossa on mahdollisuus hakea asumaan asuntolaan: Anam Global House tai CJ International House. Hakuaika asuntoloihin on noin kesäkuussa, ja molempiin haetaan siis samalla hakulomakkeella. Sain paikan Anam Global House:sta.  Itse viihdyin erittäin hyvin asuntolassa, vaikka sijainti ei ollut välttämättä aivan ihanteellinen. Asuntolat sijaitsevat suhteellisen korkealla, joten käveleminen vaatii hyvää fyysistä kuntoa. Asuntolan hyviä puolia: suhteellisen halpa vuokra (joka maksetaan kertasummana ennen saapumista), lähellä kampusta; tutustuminen muihin vaihtareihin on helpompaa. Huonoja puolia: pienempi yksityisyys; jääkaapissa pieni säilytystila omille ruoille; ruoanlaittaminen on myös hankalaa; ruokaa ei saa syödä huoneessa.

 

Asuntolat eivät ole kuitenkaan ainoita vaihtoehtoja asumiselle, sillä Anamin alueella sijaitsee monia goshiwoneja, joita voi etsiä: https://goshipages.com/search?place=Anam%20Station, ja Anamin alueelta voi vuokrata asunnon myös yksityiseltä. Goshiwonit vaihtelevat laadultaan ja tarjoamiltaan palveluiltaan, joten suosittelen niissä vierailemista ennen päätöksen tekemistä. Goshiwonien omistajiin voi olla yhteydessä englanniksi kakaotalkin tai sähköpostin kautta, mutta useimmiten yksityiseltä vuokrattaessa kannattaa osata koreaa. Suosittelen etsimään asunnon läheltä kampusta, sillä useat vaihtaritapahtumat ovat juuri yliopistoalueella, ja ihmisiin voi olla helpompi tutustua, sillä aikaa ei kulu matkoihin.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Korea University järjesti orientaation uusille vaihto-opiskelijoille, jossa käytiin muun muassa käytännön asiat ja tutustuttiin omaan KUBA ryhmään. Orientaation aikana myös täytettiin pankkikorttihakemus, joka on samalla opiskelijakortti. Hakemusta varten tarvitsi 2 kopiota passista ja yhden 3×4 kokoisen kuvan.

Korea University antoi myös ohjeet Alien Registration Card (ARC) hakemiseen. Korttia varten tulee varata aika nopeasti maahanmuuttovirastoon – maahanmuuttoviraston sijainti riippuu asuinalueesta; Anamin alueella asuvat varaavat ajan Sejongno Branch Office:en –, sillä ajanvarausajat useimmiten täyttyvät erittäin nopeasti. Kortista tulee myös lähettää kopio vaihtoyliopistolle, jonka määräaika useimmiten kerrotaan orientaatiossa. ARC:n hakemusta tarvitaan passi, kopio passista ja viisumisivusta, 2 passikuvaa, hakulomake, maksu (30 000 KRW tasarahana), certificate of enrollment (Global Service Center:istä) ja confirmation of residence (asuntolasta tai vuokranantajalta). Ilman korttia ei myöskään voi lähteä Korean ulkopuolelle, esimerkiksi Japaniin, sillä kortin puuttuessa ei pääse takaisin Koreaan.

Opiskelu ja opetus

Kursseille rekisteröityminen tapahtui elokuussa, jota varten Korea University lähetti infopaketin. Suomeen verrattuna kurssirekisteröityminen aiheutti hieman enemmän päänvaivaa, sillä rekisteröitymiseen kuului kolme eri vaihetta, ja useimmista kursseista oli ajoittain vaikea löytää tietoa. Valitsin pääasiassa tiedekursseja, jotka olivat yhteydessä omaan alaani, ympäristötieteisiin.

Ensimmäisellä rekisteröitymiskerralla kurssit lisättiin listalle, jonka avulla kurssit pystyttiin rekisteröimään suoraan toisen rekisteröitymiskerran aikana. Tämä myös mahdollisti sen, että osa kursseista saatettiin rekisteröidä suoraan ilman, että niille tarvitsi rekisteröityä uudestaan, sillä kurssipaikat eivät ylittyneet. Tämän myötä toisella rekisteröitymiskerralla minun tarvitsi vain rekisteröidä yksi kurssi. Kolmas rekisteröitymismahdollisuus on yliopiston tarjoama add/drop period, jonka lisätä tai pudottaa kursseja haluamansa mukaan. Kurssirekisteröityminen on suhteellisen stressaavaa, sillä kursseilla on vain tietty määrä paikkoja vaihto-opiskelijoille, eikä Korea University takaa vaihto-opiskelijoille, että he saavat haluamansa kurssit.

Korea Universityssä Helsingin yliopiston vaatima minimikurssimäärä on 12 opintopistettä, joka on noin neljä kurssia. Kurssien sisällöt ja työmäärä riippuivat paljon luennoitsijasta, mutta useimmiten kurssit koostuivat pääasiassa välitentistä ja lopputentistä. Valitsemani kurssit olivat pääasiassa luentokursseja, jotka sisälsivät muutaman tehtävän ja esseen. Useimmiten kuitenkin monet kurssit perustuivat muutamaan kirjaan, joten kurssit painottuivat vahvasti kirjan teorioihin. Kuitenkin tämä on kurssikohtaista.  Tämän lisäksi opetustyyli ja kieli riippuivat professorista, mutta useimmiten professorit puhuivat suhteellisen hyvää englantia. Opetustyyli valitsemillani kursseilla muistutti enemmän lukiokursseja, sillä useilla kursseilla oli läsnäolopakko. Luennot pidettiin maanantaista torstaihin, joten loppuviikon vapaapäivät mahdollistivat matkustamisen Seoulin ulkopuolellekin.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

  • Kursseja etsiessä kannattaa katsoa edellisten vuosien kurssitietoja kyseisistä kursseista, sillä niissä useimmiten lukee kaikki esivaatimukset ja kurssitiedot.
  • T-money card kannattaa hankkia lentokentältä lähimmästä convenience store:sta (esimerkiksi CU, GS25 ja 7 Eleven). Ladattaessa kortilla pystyy matkustamaan bussilla ja metrolla helposti.
  • Sim-kortti kannattaa hankkia yliopistoalueelta, eikä lentokentältä. Ilman sim-korttiakin pärjää, sillä ravintoloissa, kahviloissa ja kaupoissa on ilmainen wifi, jota kannattaa joka tapauksessa hyödyntää.
  • Kannattaa ottaa ylimääräisiä passikuvia, sillä niitä tarvitaan muun muassa opiskelija/pankkikortin ja ARC:n hakemuksessa. Kuvia voi kuitenkin ottaa Koreassa löytyviltä automaateilta, jotka ovat halvempia kuin Suomessa.
  • Yliopistoalueet ovat Koreassa hintatasoltaan halvempia, joten kannattaa käydä niillä alueilla ravintoloissa ja kahviloissa.
  • Hintataso on Koreassa alhaisempi verrattuna Suomeen, mutta esimerkiksi syöminen joka päivä ulkona voi loppujen lopuksi käyttää yllättävän paljon rahaa.
  • Korea on turvallinen maa, ja monet alueet ovat eloisia koko yön, mutta kannattaa silti olla aina varuillaan; liikenne on ennalta-arvaamatonta, ja pienet tiet usein altistavat jalankulkijoita onnettomuuksille
  • Seoulin ulkopuolelle on helppo matkustaa bussilla tai junalla, eikä hinnatkaan ole niin kalliita; englanninkielellä pärjää suhteellisen hyvin Seoulin ulkopuolellakin, mutta kannattaa ainakin osata lukea koreaa.


Kuvat: Riikka Järvinen

Posted on

Vaihtokertomus, Peking University, Kiina, 2019-2020

ENNEN LÄHTÖÄ

Haku Pekingin Yliopistoon oli melko kevyt, etukäteen ei tarvittu kielitodistuksia, ei terveystietoja ja kurssivalinnatkin tuli tehdä vasta paikan päällä. Ennen lähtöä tuli kuitenkin hoitaa rokotukset, viisumi ja matkavakuutukset. Jos on tarvittavia lääkkeitä, kannattaa ne ottaa myös mukaan Suomesta. Itse varasin ihan perus särkylääkkeetkin mukaan. Kelaan ja maistraattiin piti tehdä ilmoituksia ulkomaille väliaikaisesta muutosta, ja itse tein vielä varmuudeksi ilmoituksen matkustuksesta ulkoministeriöön.

PKU lähetti postissa guidebookin, sekä sähköpostia liittyen mm. asumiseen yliopiston asuntolassa. Tässä kirjeessä on opiskelutodistus ja lomake viisumin päivitystä varten, joita molempia tarvitaan ensimmäisinä viikkoina Pekingissä.

ALKUBYROKRATIA VAIHTOYLIOPISTOLLA

Rekisteröitymispäivänä menimme kansainvälisten opiskelijoiden toimistoon saadaksemme opiskelijakortin (jolla pystyi maksamaan kanttiineissa ja kampuksen kaupoissa) ja jättämässä yhteystiedot. Tällöin saimme tarkemmat aikataulut loppuihin orientaatiojuttuihin.

Vuodeksi tulevat myös joutuvat hoitamaan asumisluvan (residence permit) viisuminsa tilalle. Siihen tarvittiin mm. terveystarkistus, joka tehtiin paikan päällä Pekingissä, jonne oli Yliopistolta bussikuljetus. Jonotus kokeiden maksuun ja tarkastuspapereiden saamiseen oli pitkä, mutta itse kokeet (verikoe, röntgen, pituus & paino, sydänkäyrä, näkö ja verenpaine) hoituivat noin 20 minuutissa. Tulokset lähetettiin myöhemmin asuntolan vastaanottoon. Lisäksi tarvitsi ostaa vakuutus ja poliisin allekirjoitus yhteystietolomakkeeseen Nämä molemmat järjestettiin onneksemme yliopistolla ja lopuksi kaikki tarvittavat lippu lappuset sekä passi toimitettiin kansainvälisten opiskelijoiden toimesta poliisille. Asumisluvan tekeminen passiin kesti muistaakseni hiukan yli viikon, pidempään mikäli palautti asiakirjat niin myöhään, että kansallisviikon lomat sattuivat väliin.

ASUMINEN

Helsingin Yliopiston sopimukseen kuuluu ilmainen asuminen kahden hengen huoneessa. Yhdessä huoneessa asuu siis kaksi opiskelijaa, molemmilla on oma sänky, yöpöytä, työpöytä sekä kaapin puolikas. Vaikka välillä tuntuikin aika haastavalta ja väsyttävältä asua pienessä tilassa toisen ihmisen kanssa, yhteisasuminen sujui pääosin hyvin.

Huoneessa on myös lavuaari, mikä helpottaa esim hampaiden pesua. Vesi ei kuitenkaan ole juomakelpoista sellaisenaan, mutta käytimme kahviin/teehen vedenkeittimellä kiehautettua vettä. Jokaisessa kerroksessa on asukkaille yhteiset vessat ja suihkut sekä pyykinpesukoneet. Koneet pesevät kylmällä vedellä, joten varsinkin, jos on huimasti hikoilevaa sorttia, suosittelen tutustumaan pyykkietikkaan ja mahdollisesti ottamaan sitä pullon mukaan. Pelasti ainakin omat treenikamani lemuavaisuudelta.

OPISKELU JA OPETUS

PKU vaatii jokaisen opiskelijan opiskelevan kieliopintoja 18-20tuntia/viikko. Tasoja on kolme (elementary, intermediate & advanced), jotka jokainen jakautuvat vielä kolmeen tasoon. Jokaisella opiskelijansa on oma luokkansa, jonka kanssa opiskellaan puhekurssi ja kirjoituskurssi. Tämän lisäksi opiskelijat valitsevat vielä yhden tai kaksi valinnaista kurssia. Valinnaiset ovat yhdelle tasolle samat, joten siellä voi olla hyvinkin eritasoisia opiskelijoita.

Koulu alkaa tarkistamalla mille tasolle sinut on sijoitettu verkossa tekemäsi tasotestin mukaan. Opiskelijoilla on mahdollisuus tarkistaa arvioudun tasonsa kirjat katsoakseen, pärjäisiväkö annetulla tasolla. Kaikki käyvät kuitenkin vielä lyhyen haastattelun opettajan kanssa, joka antaa sinulle suosituksen mahdollisesta sopivammasta tasosta. Ensimmäisen opetusviikon aikana oli vielä mahdollisuus pyytää tason vaihtoa, mikäli taso ei ollut kuitenkaan sopiva.

Läksyjä, sanakokeita, esseitä ja esitelmiä oli melko paljon. opittavia asioita tuntui vain olevan kerralla aivan liikaa, ja jouduinkin etsiskelemään koko vuoden uudenlaista opiskelutekniikkaa. Lukuviikkoa ei ole erikseen, vaan kokeita edeltävälle viikolle voi vielä tulla dediksiä. Etukäteen kuitenkin kerrotiin millaisia tehtäviä on tulossa, ja osittain tehtävät olivat jopa täysin samoja kuin pikkukokeissa tai harjoituslapuissa.

PKUlla jonkun verta tarjolla englannin kielisiä kursseja, joita saa ottaa muistaakseni 4 tuntia kieliopintojen lisäksi. MUTTA kurssikuvausten perusteella ne ovat erittäin työläitä ja en usko, että olisin pystynyt tasapainottelemaan vielä yhden työlään kurssin kieliopintojen päälle. Opettajat olivat mukavia ja ymmärsivät, että olemme täällä vaihdossa, johon kuului myös hauskan pito. Omista opettajistani kukaan ei rankaissut läksyjen myöhässä palauttamisesta tai tunnille myöhässä tulosta.

HYÖDYLLISTÄ TIETOA SEURAAVILLE VAIHTOON LÄHTIJÖILLE

  • Kiina on melko turvallinen maa. Isoimpia turvallisuus huolenaiheitani aiheutti lähinnä liikenne, johon kesti hetken tottua. Huijareita on kuitenkin liikkeellä, joten täysin vieraiden kanssa ei kannata teelle tai penkingin ankalle lähteä.
  • Useat kiinalaiset, varsinkin maalta tulevat tai pienemmissä paikoissa asuvat, ovat hyvin uteliaita ulkomaalaisia kohtaan. Jotkut tuijottavat avoimesti ja saattavat osoitella ja kommentoida jotain. Jotkut saattavat kuvata salaa, mutta osa tulee ihan rehdisti kysymään voiko ottaa kuvan kanssasi.  Lapset erityisesti tykkäävät vilkuttaa ja huudella ”Hello! Hello!”. Kiinalaiset saatavat tulla myös juttelemaan estoitta esimerkiksi puistoissa.
  • Kiinassa on rajattu internet. Sitä voi kiertää VPN ohjelmien avulla, mutta se kannattaa ehdottomasti ladata ENNEN saapumista, sillä useimmille VPN sivustoille pääsy on estetty. Poliittisesti herkkien tapahtumien vuosipäivinä ja poliittisten kokousten aikoina yhteydet katkeilivat hetkittäin jopa täysin. Helsingin Yliopiston VPN on ilmainen ja toimi pääsääntöisesti hyvin, mutta kannattaa ladata myös toinen ohjelma varmuudeksi.
  • Varsinkin vuodeksi lähtijöille pankkitili ja kiinalainen puhelinnumero ovat lähes pakollisia. Kun nämä kaksi ovat kunnossa, voi pankkikorttinsa yhdistää Wechatin maksuominaisuuteen, sekä/tai Alipayhin. Puhelimella voi maksaa lähes missä tahansa, ruokakojuista takseihin. Yliopistolta lähti orientaatioviikon aikana useampana aamuna opas pankkiin. Mukaan tarvitsi passin, kiinalaisen puhelinnumeron ja opiskelutodistuksen lisäksi rutkasti kärsivällisyyttä.
  • Ostimme puhelinliittymämme ulkomaalaisten asuntoloiden keskipihalla olevalta myyjäkojulta. Saimme vuoden voimassa olevat liittymät nopsaan ilman sen kummempaa liikkeen etsimistä, ja hinta oli tällä tarjouksella 200 yuania. Liittymän avaamiseen tarvitaan aina passi. Puhelinnumero on myös yllättävän tärkeä asia Kiinassa, ilman sitä et voi saada pankkitiliä ja useat wifit vaativat kirjautumiseen paikallisen puhelinnumeron.
  • Passi on erityisen tärkeä asiakirja Kiinassa. Ilman sitä on mahdoton tehdä monia asioita. Joihinkin museoihin tai nähtävyyksiin ei pääse ilman passia sisälle. Sitä tarvitaan myös junalippujen ostoon, eikä ilman sitä pysty matkustamaan Kiinan sisällä.
  • Varsinkin talvisin Pekingin ilmanlaatu huononee, mutta saasteisia päiviä saattaa olla koska vain. Kannattaa siis varastoon maskeja, jotka suojaavat PM 2.5 partikkeleilta. Maskin tulisi asettua mahdollisimman tiivisti kasvoille myös reunoiltaan, ja esimerkiksi kirurgin maskit ovat tästä syystä hyödyttömiä. Toisille pienikin saaste aiheutti pahoinvointia, väsymystä ja pääkipua. Itselläni esiintyi limaisuutta, mikäli saaste lukema oli melko korkea muutamia päiviä putkeen, mutta koen päässeeni aika vähäisillä oireilla. Ilmanlaatua kannattaa tarkastella täältä https://aqicn.org/city/beijing/

 

Posted on

Vaihtokertomus, Yonsei University, Etelä-Korea, syksy 2018

matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Vietin syksyn 2018 vaihdossa Etelä-Korean pääkaupungissa Soulissa. Pääsin opiskelemaan yhteen ns. SKY-yliopistoista, jotka ovat kuuluisia E-Koreassa, usein luennolla kuulikin luennoitsijoilta, että ”olette parhaista parhaat”. Opiskelen Suomessa maisteriksi maantieteestä ja lähdinkin Soulista etsimään uudenlaista näkökulmaa sosiaaliseen mediaan ja sen käyttämiseen. Vaihtoon lähteminen oli ollut haaveena koko opintojen ajan ja pääsinkin lähtemään sitten vasta maisterivaiheessa, joka ei sinänsä harmittanut muuten kuin, että en voisi viettää kokonaista vuotta vaihdossa.

Koreasta maana

Koreaan lähtiessä kannattaa osata edes lukea Hangeul-aakkoset, ja niiden opetteluun meneekin parhaimmillaan iltapäivä. Soulissa pärjää englannilla ajoittain todella huonosti, mutta turistisilla sekä Yhdysvaltain armeijan tukikohtien läheisyydellä pärjää myös englannilla. Etelä-Korea on todella turvallinen maa, ja Soul on hyvin turvallinen miljoonakaupungiksi. En koskaan kokenut olevani vaarassa, muuten kuin katua ylittäessä (korealaiset kuskit ovat hyvin hyvin hyvin arvaamattomia ja skoottereita saa varoa joka paikassa). Yleinen hintataso Koreassa on halvempi kuin Suomessa ja paikallisessa ravintolassa syöminen on parhaimillaan lähes yhtä halpaa kuin Unicafessa. Asuminen on Helsingin opiskelija-asuntojen hintatasoa, mutta usein paljon pienempiä ja huonommin varusteltuja. Useimmat vaihto-opiskelijat majoittuvat Goshiwon asuntoloissa taikka yliopiston asuntoloissa. Julkinen liikenne koko E-Koreassa toimii samalla (HSL matkakorttia vastaavalla) kortilla. Ruuhka-aikoina sekä viikonloppuisin voi Soulissa huomata kuinka monta ihmistä todella mahtuu hyvin pienelle alueelle. Ihmisahdistusta voikin lähteä karkuun moniin luonnonpuistoihin taikka kavuta monelle Soulia täplittävälle huipuille. Koreassa on myös hyvin tarkka hierarkia yhteiskunnassa ja kannattaakin ennen lähtöä tutustua paikallisiin tapoihin, että voi välttyä hölmöiltä turistivirheiltä heti alussa.

Ennen lähtöä

Kannattaa hankkia viisumit kuntoon hyvissä ajoin ja suunnitella vaihdossa oloa vähän sen mukaan, että viisumi on tosiaan vain ”one entry” eli pääset maahan vain yhden kerran opiskelijaviisumillasi, ennen kuin olet hakenut paikallisesta maahanmuuttovirastosta ”Alien registration”-korttisi, tähän prosessiin voi mennä jopa useita kuukausia. Olen kuullut, että on mahdollista lähteä käymään ulkomailla myös ilman korttia ja vain erillisellä paperilla, mutta en itse tätä kokeillut, sillä E-Koreassa sekä Soulissa on valtavasti nähtävää, että malttaa odottaa sen muutaman kuukauden ennen kortin saapumista. Kannattaa Suomessa varmistaa, että on ainakin Hepatiitti- sekä jäykkäkouristus-rokotukset kunnossa. Koreassa on myös kesäisin TODELLA kuuma ja kostea ja talvea kohti voi olla jopa -15 astetta pakkasta, joten jos jalankoko on 41 (kuten allekirjoittaneella), voi olla Koreasta hyvin vaikea löytää kivoja talvikenkiä. Vaatteet ovat tosin todella halpoja, enkä itse ainakaan pakannut montaa paitaa mukaan sillä ostin aina tarpeen mukaan.

Maahan saavuttua

Oma asuntolani Yonseissa vaati jokaista asukasta todistamaan olevansa terve tuberkuloosista ja vaadittiin vielä Koreassa tehty testi. Monet vaihtarikavereistani kävivät Yonsein yliopistollisessa sairaalassa ja maksoivat lystistä satoja euroja. Itse kävin paikallisessa terveyskeskuksessa, jossa maksoin kaksi euroa testistä, oli tosin iso kielimuuri, mutta sain asian hoidettua ennen asuntolaan muuttoa (tuloksissa menee aikaa muutama päivä, mutta saavuin itse Souliin kaksi viikkoa ennen asuntolaan muuttoa). Yonseissa oli suoraan sanottuna aivan surkea vastaanotto vaihtareille. Liityin muutamaan klubiin, mutta meillä oli huonosti yhtään kontaktia. Paikallisiin en päässyt tutustumaan kurssien ulkopuolelta ollenkaan. Monet asiat kampuksella ovat pelkästään koreaksi ja koin, että vaihtarit tuutoroivat toinen toisiaan, en esimerkiksi tiennyt miten kampukset kahvilat edes toimivat vasta kuin muutaman viikon Yonseissa olon jälkeen, kun yksi vaihtarikavereistani näytti kuinka siellä tilataan. Valmistaudu Yonseissa olemaan siis hyvin itsenäinen ja etsimään kaveriporukoita itse. Koreaa taitavilla ei ole ongelmaa löytää kivoja kerhoja sekä tekemistä, muut joutuvat vähän änkemään mukaan. Perustin itse valokuvauskerhon pelkästään vaihtareille koska Yonsein oma oli pelkästään koreaksi. Kävin myös kuokkimassa SNU:n buddy projectin tapahtumissa, jotka olivat kateutta herättäviä Yonsein opiskelijalle.

Opiskelusta

Yonsein opiskelijat ovat tehneet valtavan työn päästäkseen yliopistoon opiskelemaan, ja se näkyi siinä, että opiskelutahti oli välillä hyvinkin päätä huimaava. Tekniikka oli myös tällaiselle tiedonsoveltajalle aivan uskomaton, sillä vuosilukuja sekä termejä piti osata selittää sanatarkasti tenteissä. Kurssien laatu vaihteli myös voimakkaasti professorista toiseen, mutta suurimmaksi osaksi olin tyytyväinen kaikkiin kursseihini. Asia joka Koreassa tulee muistaa, on kunnioitus, älä ikinä puhuttele professoriasti etunimellä ja muista aina liittää sana professori sukunimen eteen. Usein kommunikointi tapahtuu kurssien assistenttien kautta. Yonseissa jouduimme myös ostamaan printattuja artikkelikirjoja, joissa saattoi olla useita satoja sivuja artikkeleita, jotka olisivat ihan hyvin voineet olla pdf. muodossa netissä. Kurssien arvostelu saattoi vaihdella hyvinkin paljon professorista vaihdellen. Olin koko syksyn täysin varma reputtavani yhden kurssin vain saadakseni arvosanaksi A+. Välillä on siis hyvin vaikea nähdä sitä, että missä mennään ja kuinka on pärjännyt. Kursseja valitessa kannattaa myös valmistautua muuttamaan kaiken mitä on suunnitellut. Itselläni vaihtui puolet kursseista muutamaa viikkoa ennen vaihtoon lähtöä ja joillakin vaihtui kursseja vielä lukukauden alettua. Useat kurssit eivät ota vaihtareita tai ovat pelkästään koreaksi, huolimatta englannin kielisestä kuvauksesta sekä otsikosta. Yonseissa saa kyllä apua kurssien kanssa ja professorit ovat usein miten hyvin joustavia kurssien vaihtamisien kanssa. Luennoille osallistuminen Yonseissa on pakollista ja liian monesta poissaolosta reputtaa kurssin, joten kannattaa näiden kanssa olla hyvin varovainen ja osallistuakin kuuliaisesti ajoissa kaikille luonneoille. Tarpeeksi monesta myöhästymisestä saa myös poissaolon. Yhdellä luennollani professori uhkaili antaa poissa-oloja kaikille, jotka jäivät kiinni kännykän räpläämisestä. Samainen professori sanoi myös laittavansa kaikki luennolla meikkaavat henkilöt luokan ulkopuolelle.

Lopuksi

Vaikka annankin Yonseista vähän negatiivisen kuvan, en silti vaihtaisi vaihtokokemuksestani päivääkään. Soulissa oli aina jotain tekemistä, ruoka oli uskomattoman hyvää ja ihmiset upeita. Koin todella paljon niin lyhyessä ajassa ja mietin varmasti vielä kiikkustuolissakin hymyillen kokemustani Soulissa. Kannattaa minne tahansa vaihtoon lähtiessä vain uskaltaa hypätä oman mukavuusalueen ulkopuolella ja kokeilla asioita, mitä ei koskaan olisi kotona tehnyt! Vaihtarina oleminen on helpoin tapa ikinä muuttaa ulkomaille ja kokea elämää vähän enemmän paikallisesta vinkkelistä. Suosittelen Etelä-Koreaa kaikille ja vaihtoon lähtemistä ylipäätään kaikille!

 

 

Posted on

Vaihtokertomus, University of Hong Kong, Hongkong, syyslukukausi 2018

oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

ENNEN LÄHTÖÄ

Viisumi, kurssivalinnat, matkavakuutus, asumisjärjestelyt, rokotukset..vaihtoon lähtöön liittyi paljon eri asioiden järjestelmistä. Sekä Helsingin yliopiston että kohdeyliopisto University of Hong Kongin ohjeet olivat kuitenkin selvät. Vaihtoon lähtöä edeltäviä papereiden täyttelyä sun muuta ei kannata stressata liikaa, sillä ohjeita ja määräpäiviä noudattamalla asiat kyllä hoituvat. Viisumihakemus liitteineen piti ensin lähettää sähköpostitse HKU:lle tarkistettavaksi, jonka jälkeen hakemuspaketin sai lähettää postitse HKU:lle, joka puolestaan lähetti paketin viranomaisille. Lähetin viisumihakemuksen huhtikuussa ja tieto viisumin hyväksymisestä tuli heinäkuussa.

Ennen lähtöä piti myös tehdä alustavat kurssivalinnat. Valinnat eivät ole lopullisia, sillä lukukauden ensimmäisten viikkojen aikana valintoja voi vielä muuttaa. Itse pysyin valinnoissani, mutta monet kanssaopiskelijat päättivät vaihtaa ensimmäisten luentojen jälkeen. Tarvittavat rokotukset hankin YTHS:n matkailuneuvonnan kautta ja matkavakuutuksen päivitin myös pikaisen kilpailuttamisen jälkeen.

Paikan päällä byrokratiaa oli yllättävän vähän. Yliopistolla on oma opiskelijakortti, joka mahdollistaa esimerkiksi kampuksen kirjastoihin pääsyn. Korttihakemus kannattaa täyttää heti kun se on mahdollista, sillä vielä ensimmäisten viikkojen aikana tätä varten on järjestetty erityinen piste jonne hakemuksen voi jättää. Viisumihakemusprosessin yhteydessä hankitut ylimääräiset passikuvat kannattaa ottaa mukaan Hongkongiin, sillä voit hyödyntää kuvaa myöhemmin hakiessasi HKU:n opiskelijakorttia.

Octopus-kortti kannattaa hankkia mahdollisimman pian. Kortti on lähtökohtaisesti joukkoliikennekortti, mutta kortilla voi myös maksaa kaupoissa ja kahviloissa ympäri kaupunkia ja myös kampuksella. Vaikka metrolla matkustaminen ei paljoa maksa, saa kortille opiskelija-alennuksen erillisellä hakemuksella. Hakemuksen täyttäminen vaatii kuitenkin yliopiston opiskelijakortin, joten heti ensimmäisten viikkojen aikana sitä ei voi hakea.

ASUMINEN

HKU lähetti sähköpostitse tiedon siitä, milloin asuntolahakemuksen voi tehdä. Tarkka päivä ja aika kannattaa laittaa kalenteriin, sillä asuntolapaikoista on kova kilpailu. Minut sijoitettiin ns. ”off campus housing” taloon nimeltä On Hing Building. Talo on lievästi sanottuna ränsistynyt, mutta viihdyin kuitenkin hyvin. Asunnossa oli kaksi kylpyhuonetta ja vaatimaton keittiö/yleinen tila, jossa myös vaatekaapit sijaitsivat. Makuuhuone jaettiin yhden kämppiksen kanssa ja yhteensä meidän asunnossa asui kuusi tyttöä. Se, että asunto oli kulahtaneempi, kuin mihin täällä Suomessa on totuttu ei minua haitannut, sillä talon sijainti oli mitä parhain: keskellä eläväistä naapurustoa, mutta kampukselle oli kuitenkin lyhyt matka kävellen. Se, että koko talo oli melkein vain vaihto-opiskelijoiden asuttama varmisti myös sen, että toisiin vaihtareihin tutustui helposti. Riippumatta siitä asuuko asuntolassa, off campus talossa vai vuokratussa asunnossa kannattaa asennoitua siihen, että omaa kotia vastaava asuntoa ei Hongkongissa saa, sillä kaupunki kuuluu asumiskuluiltaan maailman kalleimpiin maihin. Itseäni ei nuhjuisuus ja tilan puute paljoa haitannut; kaupungissa on niin paljon tekemistä, että kotona ei paljoa ehdi istuskella. Kaiken lisäksi sain viisi hyvää ystävää, sillä tulimme kämppisten kesken erittäin hyvin toimeen.

OPISKELU JA OPETUS

Opinnot pystyy suunnittelemaan etukäteen varsin yksityiskohtaisesti, sillä kurssikuvaukset sisältävät kattavat tiedot ajankohdasta ja kurssin vaatimuksista (esim. kuuluuko suoritukseen essee vai final take-home exam ja pitääkö tämän lisäksi tehdä mid term exam jne.) Itse valitsin lähinnä liikejuridiikkaan kytkeytyviä kursseja, minkä vuoksi osa kursseista käsitteli yksityiskohtaisesti Hongkongin lainsäädäntöä. Tämä toi opiskeluun lisähaastetta, sillä common law-oikeuteen perustuva oikeusjärjestelmään ei perehdytä syvällisesti oikeusnotaarin tutkintoon kuuluvissa kursseissa. Yllä mainitun ”ongelman” voi toki välttää valitsemalla esim. oikeusvertailevia kursseja ja muita vastaavia kursseja, joissa common law-oikeusjärjestelmä ei ole niin korostetusti keskiössä. Voin jopa sanoa, että nautin opinnoista HKU:ssa, sillä luennoitsijat panostivat luentoihin ja kurssit olivat kiinnostavia. Loppukokeissa ei painotettu ns. nippelitietoa vaan kokonaisuuksien ymmärrys ja soveltaminen olivat keskiössä.

Aluksi kampus oli iso ja hämmentävä, mutta siihen tottui nopeasti. Muistelen vielä kaiholla kampusta, sillä eri puolilla kampusta on pieniä vehreitä pikkupuutarhoja ja vesialtaita, joista voi vaan unelmoida Porthanian harmauteen palatessa. Esimerkiksi Law Towerin vieressä sijaitsee keinotekoinen lampi täynnä vesikilpikonnia ja värikkäitä karppeja.

LOPUKSI

Hongkongin hintataso on korkea. Ruoka on kallista ja esimerkiksi maitotuotteet maksavat paljon verrattuna Suomen hintatasoon. Hiukan yleistäen voikin todeta, että mitä länsimaalaisempi tuote, sitä kalliimpi se on. Ostamalla vihannekset ja hedelmät katujen varsilla sijaitsevista kojuista tavallisten ruokakauppojen sijaan voi kuitenkin säästää. Ravintoloita on paljon ja ulkona syöminen (kantonilaisessa) ravintolassa voi olla jopa halvempaa kuin itse kokkaaminen. Jos joskus haluaa satsata ruokaelämykseen hiukan enemmän, mutta kuitenkin säästä, kannattaa tsekata kalliimpien ravintoloiden lounastarjoukset. Kävin myös ahkerasti Ikeassa, sillä sieltä saa mm. irtokarkkeja ja näkkileipää pahimman ruokaikävän laannuttamiseen.

Itse en kokenut suurta kulttuurishokkia. Suurkaupungin elämään sopeutuu nopeasti. Aluksi tuijottelin väistämättä taivasta kohti kurottavia pilvenpiirtäjiä, mutta hiljalleen niihinkin tottuu ja Suomeen palattuani ihmettelinkin katujen tyhjyyttä. Näin isossa ja kansainvälisessä kaupungissa tekemistä riittää; kannattaa ainakin kerran suunnata Happy Vally-raviradalle, jonne turistit, vaihtarit ja paikalliset suuntaavat joka keskiviikko lyömään vetoa tai ihan vaan juhlimaan. Joukkoliikenne kattaa koko kaupungin, joten eri kaupunginosiin tutustuminen on helppoa. Metro on helpoin ja nopein tapa liikkua, mutta kaksikerroksisten ratikoiden kyydissä näkee kaupungin vilinästä enemmän. Hongkongissa on myös aivan huikeat vaellusmahdollisuudet. Henkilökohtainen suosikkini on Sai Kungissa sijaitseva vaellusreitti, joka päättyy isolle kauniille hiekkarannalle. Ihastuin kaupunkiin siinä määrin, että toivon jonain päivänä palaavani Hongkongiin. Nauti siis vaihdostasi!

Posted on

Vaihtokertomus, Osaka University, Japani, syyslukukausi 2018

Ennen lähtöä

Hakuprosessi Osakan yliopistoon oli melko selkeä. Ennen lähtöä ohjeita sai hyvin niin meiltä Helsingin yliopistosta kuin myös Osakasta, kun hyväksymistieto tuli. Monenlaisia todistuksia ja dokumentteja täytyi toimittaa, mutta deadlinet oli kuitenkin ilmoitettu selkeästi ja kaikki paperit oli helppo saada käsiin. Loppukesästä sain hieman jännittää, kun Osakasta tuli aika viimetipassa papereita, joita tarvitsin viisumin hankkimiseen. Onneksi ne kuitenkin tulivat ajoissa ja sen jälkeen viisumin saaminen kävi helposti suurlähetystön kautta. Lennot piti tietysti myös varata ja itse hoidin sen asian jo melko aikaisin keväällä. Päädyin itse ottamaan vain yhden suuntaisen lennon Japaniin ja paluulennon varasin vasta loppusyksystä jo Japanissa ollessa.

Kesällä piti myös hankkia rokotuksia, vaikka varsinaisesti mitään pakollisia rokotuksia ei ollut. Hepatiitti B:n otin, kun aiemmin minulla oli vain hepatiitti A. Japanin aivokuume -rokotteesta oli puhetta muidenkin Japaniin lähtijöiden kanssa – osa sen otti ja osa ei. Itse lopulta päätin sen ottaa myös varmuuden vuoksi, vaikkei se pakollinen olekaan. Vaikka ennen lähtöä ei mitään mahdottoman hankalia asioita ainakaan minun kohdalleni sattunut, oli muistettavaa kuitenkin aika paljon, joten suosittelen lämpimästi kunnon to do -listan tekoa niin mahdollinen stressikin helpottaa.

Alkubyrokratia Japanissa

Lensin Osakaan kolmella eri lennolla noin 30 tuntia ja perillä olinkin aivan väsynyt. Vaikkei koulu heti ensimmäisinä päivinä vielä alkanut, ei aikaa kuitenkaan ollut paljoa lepäämiseen vaan heti piti alkaa hoitaa käytännön asioita. Jo heti lentokentälle saapuessa tarkistettiin viisumi ja sain ”residence cardin”, joka taas Japanista lähtiessä piti palauttaa. Kun olin vihdoin löytänyt asuntolalleni, kun taksikuskikaan ei sinne meinannut löytää ja yhdessä yritimme karttaa tulkita, lähdin saman tien city hallille. Siellä piti käydä muutamalla pisteellä, joissa esimerkiksi minut merkittiin Toyonakan kaupunginosan asukkaaksi sekä luotiin eläkevihko, vaikka eläkemaksuja ei tarvinnutkaan maksaa, enkä edes vaihtoni aikana tehnyt töitä. City hallilla sain myös kela-kortin tyyppisen kortin, jolla terveyspalvelut sai halvemmalla. Tätä health insurancea täytyi myös kuukausittain maksaa. City hallilla -niin kuin monessa muussakin paikassa – eivät työntekijät juurikaan osanneet englantia, mikä teki asiat alkuun entistäkin sekavammiksi, mutta pian selvisi, että siellä oli mahdollista saada ilmaiseksi englantia puhuva tulkki. Kannattaa siis pyytää tulkkia, ellei sitä mahdollisuutta suoraan tarjota. Suomesta otetun vakuutuksen ja tämän health insurancen lisäksi Osakan yliopistossa oli pakko ottaa myös koulun oma vakuutus, joka piti ensimmäisinä päivinä myös käydä maksamassa.

Asuminen

Kesällä ennen vaihtoon lähtöä oli mahdollista hakea Osakan yliopiston asuntolasta asumispaikkaa ja itsekin näin tein. Hakemukseen oli mahdollista laittaa muutamia vaihtoehtoja. Tuolloin en vielä tiennyt yhtään, millä koulun kolmesta kampuksesta tulisin opiskelemaan, mutta minulla kävi hyvä tuuri, kun pääsin asumaan Toyonakan kampukselle ja samaisella kampuksella oli myös kaikki luentoni. Ylipäänsä muutenkin vaihtareille tarkoitetut kurssit ovat lähes tulkoon kaikki Toyonakassa – vain muutama oli Suitassa ja Minoh:ssa vain pari tai ei yhtään. Kaikki kampukset ovat kuitenkin melko lähellä toisiaan ja niiden välillö ajaa koulun ilmainen bussi.

Asuin siis Toyonaka International Housessa, jossa minulla oli oma pieni asunto, jossa oli mm. oma vessa, kaasuliesi, jääkaappi ja pyykinpesukone. Vaikka asunto oli hyvin pieni, oli se silti viihtyisä ja aamuisin oli mukava, kun luennoille käveli viidessä minuutissa. Vuokrakaan ei ollut paha – euroissa vajaa 200€ kuussa. Asuntolan toimiston väki oli myös todella ystävällistä ja auttoivat aina kaikessa. Ainoa huono puoli oli se, että talo oli tietenkin vanha ja siellä aika selkeästi oli kosteusvaurioita, joista itsekin sain pieniä oireita.


Toyonaka International House

Opiskelu

Osakan yliopistossa on tietyt vaihtareille tarkoitetut kurssit, joiden opetus on englanniksi, mutta tavallisiakin kursseja olisi ollut mahdollista ottaa. Kurssien tehtävämäärät vaihtelivat – joissain kursseissa ei ollut paljon tekemistä, kun taas joissain työmäärä oli iso. Yleisesti ottaen kurssit kuitenkin vaativat enemmän aikaa kuin Suomessa. Mutta toisaalta taas tuntui, että vaikka työmäärä saattoi olla iso, opettajat ehkä arvostelivat vaihtareiden työt vähän löyhemmin, sillä itse ainakin sain parista kurssista arvosanaksi A:n, vaikka kirjoitin kurssin loppuesseen aika huonosti… Opettajat olivat kaikki mukavia ja suurin osa puhui englantia melko sujuvasti, mutta välillä ymmärtämisessä saattoi olla haasteita. Koulua minulla oli 1-3 luentoa päivässä ja maanantai oli aina vapaa. Melkein kaikilla vaihtareilla oli aina joko maanantai tai perjantai vapaa, joten luentoja ei ainakaan ollut liikaa.

Olin etukäteen kuullut, että joissain yliopistoissa kaikki eivät mahdu samalle kurssille ja sitten ilmoittautumispäivänä on kamala kiire, että ehtiikö ilmoittautua. Osakassa tällaista ei onneksi ollut. Kysyimmekin asiasta ja meille vastattiin, että kyllä kaikki mahtuu kursseille – sitten vain vaihdetaan tarvittaessa isompaan luokkaan. Ensimmäisen viikon sai käydä vapaasti tutustumassa kursseilla ja vasta sitten piti tehdä lopulliset valinnat. Vaikkakin silloinkin ainakin japanin kielen kursseilla oli mahdollista vaihtaa vaikeustasoa vielä joulukuussakin. Esitelmiä tuntui olevan paljon enemmän, mitä mihin olen Suomessa tottunut.

Muuta

Terveydenhuolto on melko kätevää health insurance cardilla – ainoastaan kielimuuri voi olla ongelma. Itse jouduin heti toisena päivänä Japaniin saavuttuani jo menemään lääkärille. Onneksi sain taas tulkin, joka puhui todella sujuvasti englantia – muuten käynnistä ei olisi tullut ehkä yhtään mitään. Tuolloin minulla ei vielä ollut health insurance cardia, joten jouduin maksamaan kaikesta täyden hinnan, mutta kun myöhemmin sain kortin, sain 70% lääkärikäynnin kuluista sekä apteekista lääkkeiden hinnasta. Tuon ”alennuksen” täydestä hinnasta saa niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla.

Opiskelijaelämä oli sillä tavalla erilaista Suomeen verrattuna, että ainakaan Osakassa ei ollut samanlaisia opiskelijatapahtumia kuin meillä (esimerkiksi sitsejä ym.). Muutenkin vaihdon aikana japanilaisiin opiskelijoihin ei tullut ehkä tutustuttua kovin paljon. Jotkut vaihtarit liittyivät yliopiston clubeihin ja circleihin, mutta niitäkään ei kamalasti mainostettu. Muista vaihtareista sai kuitenkin loppuelämänkin ystäviä.

Japanista usein puhutaan kalliina maana, mikä joissain asioissa ehkä pitää paikkansakin, mutta toisaalta taas monet asiat kuten ulkona syöminen on paljon halvempaa kuin Suomessa. Suomea kalliimpaa Japanissa oli ainakin hedelmät ja sähkö. Laskut piti maksaa käteisellä joko konbineissa eli pienissä ruokakaupoissa tai sitten vaikka postitoimistossa. Osakan yliopiston Toyonaka-kampukselta löytyi postitoimisto, jossa maksoinkin aina kaikki laskut paitsi vuokran, joka maksettiin asuntolan toimistoon suoraan.

Parina ensimmäisenä viikkona koti-ikävä oli iso ja tietysti se iski välillä myöhemminkin. Paljon kuitenkin helpotti heti kun alkoi tutustua ihmisiin ja asioiden hoitamisesta alkoi tulla rutiinia – miten roskat lajitellaan ja mihin mikäkin maksetaan. Vaikka vielä vaihdon lopussakin saattoi tulla postia, josta ei tiennyt, onko se mainos vai lasku. Kaikista ongelmista kuitenkin aina selvittiin ja Osakan yliopiston henkilökunta pitää kyllä vaihtareista hyvää huolta. Lähes joka viikko oli ns. ”assemblyjä”, joihin vaihtarit menivät ja siellä vaihtareiden asioista huolehtivat työntekijät kertoivat ajankohtaisista asioista ja auttoivat käytännön tehtävissä.

Omat vaihtotuutorini Suomessa suosittelivat pakkaamaan mukaan shampoota ja deodoranttia, mutta en sitten itse niin tehnyt vaan ajattelin, että kyllähän niitä sitten Japanistakin saa. No, olisi vain kannattanut uskoa tuutoreita, koska shampoot eivät oikein sopineet pohjoismaiselle tukalle ja pitkän etsinnän jälkeen deodoranttivalikoima ei ollut päätä huimaava. Eniten ikävä tuli ruisleipää, Fazerin sinistä ja sipseille kunnon dippiä. Vaikka Osakan talvi on Suomea lämpimämpi, kannattaa silti ottaa lämpimiäkin vaatteita mukaan, koska vuodenvaihteessa oli aika kylmä. Toisaalta myös, itse pakkasin aika vähän kesävaatteita, koska ajattelin, että menen sinne syksyllä ja olen siellä vain talven, mutta Osakassa olikin todella kuuma pitkälle syksyyn. Kannattaa lähteä seikkailuihin mukaan ja mahdollisuuksien mukaan kiertää muissakin kaupungeissa tai jopa läheisissä maissa. Vaikka koti-ikävä iskisi, ei kannata antaa sen lannistaa, koska kotiin pääsee varmasti kuitenkin. Vaihtoon lähtö oli ehdottomasti yksi parhaita päätöksiäni ja yksi elämäni parhaita kokemuksia, joten tärkein neuvoni kaikille vaihtoon lähtijöille on, että nauttikaa joka minuutista – se aika menee loppujen lopuksi kuitenkin tosi nopeasti!

 

Toyonakan kampus

 

Posted on

Vaihtokertomus, National University of Singapore, Singapore, kevät 2019

matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Halusin Singaporeen nuoresta lähtien, joten vuosien aikana olin kerennyt tutustumaan maahan jo jonkin verran. Kuitenkin taustatyö juuri ennen lähtöä oli hyödyllistä. Tutustuin kulttuuriin ja politiikkaan sekä alueen tilanteeseen eri medioiden kautta, some oli hyvässä käytössä.

Singapore on jännittävä valtio, ainakin omasta mielestäni. Niin kehittynyt, murroksessa, kehittymässä. Täynnä tapahtumia ja ihmisiä. Toisten mielestä Singapore oli tylsä, mutta se on jokaisen itse koettavana ja päätettävänä. Singapore on mielestäni mielenkiintoinen sekoitus länttä ja itää.

Yliopisto

Haku vaihtoon oli NUS:n puolesta mielestäni myöhään, syyskuussa. Tee hakemus huolella ja hyvissä ajoin. Lue ohjeet, niitä on paljon. Apua täyttämiseen saa myös NUS:ltä, jos ongelmia tai kysyttävää ilmenee. Itse laitoin useamman kysymyksen, etenkin liittyen kielikursseihin. Vaihtareille tarjolla olevat kurssit julkaistaan n. kuukausi/ kaksi viikkoa ennen hakuajan alkua. Vaihto-opintojen suunnittelemiseen kannattaa käyttää aikaa. NUS:n käytäntö on se, että päällekkäin meneviä kursseja ei voi olla, tämä pätee niin luentoihin kuin tentteihin. Rakensin monta erilaista mallilukujärjestystä löytääkseni ajat kursseilleni.

Haun sulkeutumisesta n. kuukausi puolitoista tuli ilmoitus vaihtariksi pääsystä. Tästä viikkoa myöhemmin alkoi asuntolapaikka haku, jonka tulos puolestaan julkaistiin joulukuun alkupuolella. Tämä on omiaan lisäämään stressiä vaihdosta. HY:n opiskelijoista en ole kuitenkaan kuullut kenenkään jääneen ilman asuntoa NUS:ssä.

NUS tarjoaa hyvät ja selkeät ohjeet hyväksymisen yhteydessä ja myöhemminkin, esimerkiksi liittyen asuntolaan saapumiseen. NUS:n ohjesääntönä on se, että jos kysytyn kysymyksen vastaus löytyy ohjeista niin lähetettyyn kyselysähköpostiin ei vastata. Ohjeet tulikin luettua erityisen huolellisesti.

Asuntolapaikka

Hyväksymisen yhteydessä kerrottiin, koska asuntolapaikoja voi hakea. Hakuaikoja oli kaksi, joista jälkimmäinen oli täydennyshaku. Asuntohaku tulee myöhään, ja asuntolapaikka selviää noin kuukautta ennen lähtöä. HY:n opiskelijat ovat aina ennen saaneet asuntolapaikan niin halutessaan. Saamani asuntola oli suomalaisen soluasunnon kaltainen, mukava ja siisti. Jaoin sen kolmen muun vaihtarin kanssa. Varaudu siihen, että asuntolamaksu pitää maksaa jo asuntolapaikan hyväksymisen yhteydessä ennen kun HY:n apuraha tulee.

Opiskelijaviisumi

Yliopisto lähetti ohjeet viisumin hakua varten. Hakemuksen hyväksyminen sujui nopeasti. Alustava hyväksymiskirje (IPA-letter) piti ottaa matkalle mukaan ja näyttää Singaporeen saapuessa viranomaisille. Myöhemmin yliopiston järjestämässä byrokratiapäivässä hoidettiin viisumihakemusloppuun. Tästä noin viikkoa myöhemmin sain vihreän opiskelija viisumini koristamaan lompakkoani. Kortti toimii henkilötodistuksesta Singaporesta, ja sitä tuli näytettyä niin baarin ovella kuin sairaalassa tapaturman yhteydessä. Passini jätin hyvällä omalla tunnolla asuntolaan.

Matkavakuutus

Matkavakuutus on ehdoton, siitä ei kannata edes kiistellä. Matkalla sattuu ja tapahtuu, ja matkavakuutus luo turvaa. Matkavakuutuksia on useamman laisia, mutta omani oli ihan perus matkavakuutus, johon sitten vain lisättiin aikaa niin, että matkavakuutus oli kauemmin voimassa. Tämä mahdollisti matkustamisen levollisin mielin.

Lähtiessäni kotoa kohti lentokenttää tarkistin varmaan kymmenen kertaa, että passini oli mukana. Odotin innolla leimojen keruuta passiini.

Rokotukset

Ota selvää, mitä rokotteita alueelle suositellaan, ja harkitse vakavasti rokotteiden ottamista. Tee matkustussuunnitelma, ja ota selvää tarvitsetko malarialääkityksen matkallesi. Jos tarvitset, harkitse lääkkeiden ostamista jo Suomesta.

Suomen viranomaiset

Tee tarvittavat ilmoitukset mm. Kelaan ja Maistraattiin. Tee myös matkustusilmoitus Singaporeen, jotta lähetystö osaa olla sinuun yhteydessä katastrofin tai vaaratilanteen yhteydessä ja auttaa sinua varmistamaan turvallisuutesi.

Kuluja tulee jo ennen vaihtoon lähtöä ja apurahan saamista! Varaudu siihen!

Vaihdossa

Opinnot

Opintoihin panostetaan Singaporessa ja koulutusta arvostetaan. Tämä kävi hyvin ilmi jo matkalla Changilta NUS:lle, kun taksikuskini piti puheen koulutuksen merkityksestä. ”Study now, you have time to holiday later.”

Opintojen suunnittelu kannattaa tehdä jo Suomessa, kuten kirjoitin aiemmin. Se, että tiesin, mitkä kurssit haluan, helpotti mieltä ja kursseille hakemista. Hakuvaiheessa kun saa vain listattua 10 kurssia, jotka haluaa, ja niistä 3-5 saa alustaviksi kursseiksi, ja vasta lukukauden alettua valintoja voi yrittää muuttaa. Suunnittelemisen tärkeys siis korostui.

Kurssit kannattaa suunnitella hyvin. 4 MC kurssi tarkoittaa lähes poikkeuksetta 10h työtä viikossa pitäen sisällään lukemiset, tutoriaalit ja luennot. Maksimi MC määrä eli opintopistemäärä, jonka sai tehdä oli 20MC eli 5 kpl 4 MC:n kurssia. Minimi oli 12 MC. Tämä 12MC on myös ehtona sille, että opiskelijaviisumin saa. Aikaa voi kursseihin käyttää vähemmänkin kuin tuon 10h/vko niin halutessaan ja silti oppia ja ymmärtää.

Alussa minulla oli 5 kurssia, mutta saadessani kuorokurssin (kyllä sain kuorossa laulamisesta noppia 😀 ) jouduin luopumaan yhdestä kurssista, jotta maksimikurssien määrä ei ylity. HY:stä poiketen kurssille osallistumisen tai kesken jättämisen lisäksi on auditointivaihtoehto. Tämä tarkoittaa sitä, ettei tentteihin tai muihin arvioitaviin suorituksiin tarvitse osallistua, mutta on oikeus osallistua luennoille ja pääsy materiaaleihin, jotka kurssilla on.

Opinnot siis koostuivat luennoista, lukemisista ja tutoriaaleista. Tutoriaali on pienryhmässä tapahtuva tapaaminen (siis n. 20 hlö eikä koko 200 hlö kurssilta). Meillä tutoriaaleja on kutsuttu harjoitusryhmiksi tai seminaareiksi. Opettajasta riippuen tilaisuus on joko keskusteleva tai esim. tuloksia ja kysymyksiä läpikäyvä.

Lukemista tuli kursseillani paljon, 2-4 pakollista artikkelia viikossa ja siihen päälle vapaaehtoisia 4-6, mutta onneksi vapaaehtoiset ovat vapaaehtoisia. Aikaa kursseihin saa kulumaan, mutta kannattaa muistaa myös lähteä kampukselta, ja Singaporesta katsomaan maailmaa. Tämä siis kokemukseni mantsan kursseista tasolla 3000 ja 2000.

Työmäärä vaihtelee kursseittain, kuten Suomessakin. Nimellisiä työmääriä ei kannata kauhistua, vaan lähteä reippaasti kokeilemaan, ja tarvittaessa luopua kurssin arvostelusta, jos siltä tuntuu. Vaihto on kokeilemista! Kurssikoodit kertovat sen, kuinka haastava kurssi on. Taso 1000 on yleensä ensimmäisen vuoden kurssi, 2000 toisen jne. mutta toisinaan tasot ovat kovempia kursseilla kuin koodit antavat ymmärtää. Mutta hei, kokeilemaan sitä vaihtoon mennään, ja oppimaan!

Gaussin käyrällä pelotellaan, ja onhan se pelottava. Käytännössä se kuitenkin tarkoittaa sitä, että parhaita arvosanoja on vaikeaa saada, ja samoin reputtaminen on vaikeaa. Singaporessa ranking koetaan tärkeäksi, ja siksi Gaussin käyräkin käytössä. Erilaista kuin HY:ssä? Todellakin.

Yleisesti ottaen kurssit ovat selkeästi tehtyjä, luennoitsijat hyviä ja asiansa osaavia. Tykkäsin kursseistani paljon, vaikka välillä etenkin ryhmätöiden kanssa meinasivat palaa hermot.

Opiskelijaelämä

Orientaatioviikolla heti lukukauden alussa oli ohjelmaa vaihtareille shoppailureissusta kampuskierrokseen, opiskelijakortin saamisesta ja aktivoinnista opiskelijaviisumin hakemiseen saakka. Muitakin tapahtumia oli. Valitettavasti vaihtareille tarkoitetut tapahtumat jäivät oikeastaan siihen. Siksi päätinkin ja päädyinkin liittymään opiskelijajärjestöön, nyrkkeilykerhoon.

Singaporelainen opiskelijaelämä on erilaista suomalaiseen verrattuna. Opiskelijajärjestöjä on mutta toiminta on pienempää kuin Suomessa. Kommunikointi tapahtumista toimi pitkälti WhatsAppin ja Telegramin välityksellä, eikä Facebookin, mihin Suomessa on tottunut. Opiskelijajärjestöjä löytyy ja niihin kannattaa lähteä mukaan! Löytyy niin kuoroa, kamppailulajeja, tennistä, ympäristöasioiden ajamista kuin yhteiskuntaa kehittäviä järjestöjä. Etsi omasi! Huomioitavaa: NUS:n kampus on alkoholiton, ja tämä ohjaa myös opiskelijatapahtumia.

Käytännön vinkit arjen tueksi

-pankkitiliä ei ole välttämätöntä avata mutta paikallisten maksusovellusten käyttöä varten lähes pakollista.

-käteinen on yhä kingi, etenkin jos paikallista paikkatiliä ei ole ja sähköinen maksaminen ei onnistu. Rahaa saa helposti nostettua automaatista esim. kampuksella, kaupoissa ja MRT asemilla.

-kannattaa hankkia mahdollisimman pian pre-paid liittymä.

-wifi verkko on melko hyvä, ja asuntoloissa ja kampuksella on yliopiston langaton verkko käytössä

-Metro eli MRT on sujuva samoin bussit. Anna tilaa muille matkustajille ja luovuta paikkasi vanhemmille ihmisille ja pienille lapsille/ heidän perheilleen. Huomaavaisuus on aina in.

-hanki MRT kortti, joka käy myös busseissa. Näytä kortti sisään tullessa ja poistuessasi bussista ja metrosta.

-Singaporessa on käytössä useita sovelluksia, joiden avulla saa alennuksia. Kannattaa tsekata Fave, Grab, GrabFood, FoodPanda jne.

-Grab eli paikallinen Uber on kätevä, mutta toisinaan taksi tulee halvemmaksi. Lisäksi Gojek (Indonesiasta alun perin oleva Uber) on käytössä

-kunnioita ihmisiä, heidän arvojaan ja uskontoaan.

-Paikallisten kanssa tutustuminen onnistuu helposti kursseilla. Tee parhaasi, ja tee aloite!

-hawker-center:ien ruoka on ihanaa! Kannattaa etsiä parhaat, ja kokeilla rohkeasti hyviä ruokia niin 10 dollarin waguy-liha annoksista 4 dollarin xiao long bao:hon.

-muista auringolta suojautuminen!

 

sopeutuminen

Anna itsellesi aikaa. Singapore vaikuttaa aluksi melko länsimaiselta, mutta vähä vähältä eroja löytyy. Valtio on hyvin järjestelmällinen ja asiat sujuvat ja hoituvat. Tämä helpottaa Singaporeen sopeutumisessa. Apua saa sitä pyytäessä niin yliopistolla kuin muutenkin. Ainakaan NUS ei tarjonnut vaihtotuutoreita vaihtareille, jolta olisi voinut kysyä asioita, mutta paikalliset opiskelijat mielellään auttavat, kunhan heiltä apua pyytää. Faculty of Arts and Social Sciences tarjosi Host-ohjelman, jossa sai Singaporelaisen yhteyshenkilön, joka auttoi Singaporessa toimimisessa, esimerksi tietokoneen hajotessa uuden hankkimisessa/korjauttamisessa jne.

Vaihdon alussa tutustuin moniin ihmisiin, osan näkee vain kerran mutta toisia useammin. Alussa tutustuminen vaatii paljon energiaa, mutta se on sen väärti. Ystäviä sain muutenkin matkan varrelta, osan vasta ihan viime metreiltä.

Singapore on monietninen ja -kulttuurinen ja ylpeä siitä. Englannin lisäksi mandariinikiina, malay ja tamil ovat virallisia kieliä. Singlish onkin sitten oma juttunsa, mutta standardi englanti on myös käytössä. Singlish aksenttiin tutustumisen ja totuttelemisen aloitin Suomessa katsomalla Youtubesta videoita, ja tätä voin suositella kaikille vaihtoon lähteville.

Singapore on hyvin turvallinen maa, mutta sen ympärillä turvallisuustilanne vaihtelee. Tämän vuoksi terrorismiin varaudutaan myös Singaporessa, ja se näkyy erilaisina turvallisuuskampanjoina.

Hintatasoltaan Singapore on hieman halvempi kuin Suomi monilta osin. Ruoka on huomattavasti halvempaa! Ruoan ostaminen valmiina tulee lähes poikkeuksetta halvemmaksi kuin ruoan valmistaminen itse.

Ihmisten kanssa sukset voivat mennä ristiin, ja huomasin avoimuuden ja valmiuden kuunnella korostuvan.

 

Sairastuessasi:

Yliopiston klinikka: vastaa meidän YTHS. NUS:llä klinikalle vain käveltiin sisään ja tiskillä kerrottiin ongelma ja sitten odotettiin n. tunti lääkäriin. Klinikalla käynti halpaa. Lisäksi lääkkeet saa mukaansa klinikalta.

Isommat ongelmat: kysy vakuutusyhtiöltäsi, mitkä ovat ne sairaalat, joiden kanssa heillä on laskutussopimus. Varaudu kuitenkin maksamaan laskusi ensin itse. Onnistuin nyrjäyttämään nilkkani, ja jouduin käymään sairaalassa. Kävin yliopiston sairaalassa, ja maksusopimusta ei ollut. Maksoin ensin itse ja hain sitten korvaukset. Muut vaihtarit ovat kokeneet vielä isompia ongelmia katkenneista luista dengue-kuumeeseen.

Mitä jokaisen Singaporeen lähtijän on hyvä tietää?

Valtio on monikulttuurinen ja ylpeä siitä. Kunnioita kaikkia etnisestä taustasta, uskonnosta, kulttuurista jne riippumatta. Matkustaessa muista ottaa selville, mikä on sovelias tapa pukeutua kohdemaassa, ja miten ulkomaalaisiin suhtaudutaan. Maalaisjärjellä pärjää jo pitkälle. Kaakkois-Aasiassa on kovat tuomiot (huomattavasti kovemmat kuin Suomessa) useasta rikoksesta, huumeiden hallussapidosta ja maahantuonnista voi seurata kuolemantuomio. Singapore on järjestelmällinen ja sääntöorientoitunut valtio, ja asiat toimivat, vaikka eri tavalla kuin Suomessa.

 

Posted on

Vaihtokertomus, Hokkaido University, Japani, syyslukukausi 2018

bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan opiskelija

Alkubyrokratia

Helsingin yliopiston ohjeet lähtöön ovat hyvät, joten niitä seuraamalla ei pitäisi voida jäädä mitään tärkeää välistä. Viisumi kannattaa hakea heti, kun kohdeyliopistosta on tullut vahvistukset. Hokkaidon yliopistolta tuli kirje kotiin, jossa oli ohjeita ja informaatiota asuntoloista yms. Lisäksi certificate of eligibility, jonka kanssa viisumi haetaan.

Lisäksi yliopisto lähetti sähköpostitse erittäin yksityiskohtaiset ohjeet lähestulkoon kaikesta. Dokumenteista löytyi mm. kuinka päästä lentokentältä asuntolalle ja mitä kaikkea on ensimmäisinä päivinä hoidettava. Hokkaidon yliopisto järjesti meille tuutorit, jotka odottivat meitä asuntolallamme saapumista seuraavana aamuna. Heidän kanssaan täytettiin kaikki tarvittavat lomakkeet ja vietiin ne kunnantalolle, postiin ja yliopistolle. Suurin osa dokumenteista piti täyttää japaniksi, mutta tuutorit auttoivat siinäkin. Paljoa ei itse tarvinnut ymmärtää eikä muistaa, kun byrokratia hoidettiin kädestä pitäen. Meidän oli avattava japanilainen pankkitili mahdollista JASSO-apurahaa varten, ja se oli ainoa asia jota emme hoitaneet tuutoreiden kanssa. He kuitenkin auttoivat lomakkeiden täytössä, joten itse ei tarvinnut ymmärtää niistä mitään. Yliopisto vaatii myös ottamaan japanilaisen vakuutuksen, joka tehtiin ensimmäisenä päivänä tuutoreiden kanssa.

Asuminen

Hokkaidon yliopistolla on useita eri asuntoloita, jotka voi laittaa toivejärjestykseen ennen saapumista. Laitoin itse ensimmäiseksi vaihtoehdoksi lähimpänä kampusta sijaitsevan ja halvimman vaihtoehdon, jonka perusvuokra oli noin 45€/kk (tähän päälle sähkö, vesi, kaasu yms nostivat kylmimpinä kuukausina vuokran sataan euroon kuussa). Asuntola oli toki toimiva, mutta keittiö ja yksi vessa ja suihku jaettiin kahdeksan ihmisen kanssa, ja ne olivat pieniä ja likaisia. Jos on tarkka siisteydestä eikä kestä esim. sotkuista keittiötä, suosittelisin valitsemaan jonkun kalliimmista asuntoloista. Niissä vessa ja keittiö joko jaettiin vain muutaman ihmisen kanssa tai ei kenenkään. Asuntoloissa on manageri, joka vahtii sisään tulevia ja vieraista on ilmoitettava hänelle (erityisesti, jos vieras on eri sukupuolta kuin asuntolan asukkaat). Minun asuntolani manageri ei puhunut muuta kuin japania, joten asioiden selvittely oli ajoittain haastavaa. Jos japanin kielitaito ei ole kovin hyvä, omasta asuntolasta kannattaa etsiä kaveri, joka puhuu sekä hyvää japania että jotakin yhteistä kieltä. Siitä on hyötyä myös mm. postin kanssa, kun postista/pankista/vakuutusyhtiöltä saapuu kirje eikä sitä osaa lukea. Yliopistolta löytyy yleensä myös aina joku opettaja tai virkailija joka on valmis auttamaan tällaisissa asioissa.

Opiskeleminen ja kurssit

Opiskelun rankkuus riippuu paljolti siitä, mitä ja kuinka paljon kursseja ottaa ja kuinka niihin suhtautuu. Minulla oli kuusi nk. hustep-kurssia sekä yksi japaninkurssi, ja minulle jäi paljon aikaa tehdä muuta. Kaikilla luennoilla on läsnäolopakko, mutta kotiin töitä jää suhteellisen vähän. Suurin osa valitsemistani hustep-kursseista oli kevyitä, osa jopa liian. Hustep-kursseista ne kurssit, joissa on opettajaksi merkitty useita japanilaisia, olivat minun kokemukseni mukaan hiukan turhauttavia. Suurin osa opettajista puhui todella huono englantia, jopa niin huonoa, etteivät he ymmärtäneet meidän kysymyksiämme tai osanneet vastata niihin. Kurssien arvosana määräytyi läsnäololla sekä muutamalla raportilla, jotka itse kirjoitin jokaisen alle tunnissa. Nämä kurssit sopivat sellaiselle, jota ei haittaa turhautua kunhan saa helposti opintopisteitä. Osa aiheista oli toki mielenkiintoisia, mutta hyvin suuri osa luennoista meni ehkä hiukan ”hukkaan”. Oman kokemukseni mukaan hustep-kursseista parhaita olivat ne, jotka tuntuivat työläimmiltä ja vaikeimmilta. Ne olivat oikeasti yliopistotasoa ja niissä oppi eniten. Hustep-kursseissa pidin siitä, että vaikka olen biotieteilijä, minun oli täysin mahdollista opiskella esim yksi sosiologian kurssi. Hustepissa saa hyvää yleissivistystä muista aloista, joita ei ehkä omassa yliopistossa tule opiskeltua.

Kurssit valitaan vasta paikanpäällä Japanissa, missä yliopisto antaa paksut kirjaset kurssivaihtoehdoista ja ohjeet niiden valitsemisesta. Japanintunnit ovat yleensä aamulla, ensimmäisen kolmen periodin aikana. Hustep-kurssit ovat iltapäivällä. Viimeinen tunti loppuu kuudelta, joten päivistä voi tulla pitkiä jos valitsee joka päivälle japania ja viimeisten periodien tunteja. Hokkaidon yliopistolla on nk. Advanced English courses, jotka on suunnattu japanilaisille opiskelijoille. Niihin on arvonta, joten suosituille sellaisille ei välttämättä pääse sisään. Olin itse yhdellä tällaisella kurssilla, ja jos haluaa parantaa englanninkielentaitoaan, näitä kursseja ei ehkä kannata valita, sillä taso ei ole korkea.

Kursseja pitää valita Helsingin yliopiston puolesta tietty määrä sekä Japanin puolesta tietty määrä viikkotunteja. Japaninkursseista tulee paljon viikkotunteja muttei juurikaan opintopisteitä. Tarvittavat määrät selitetään Japanin puolesta Hokkaidon päässä, ja Helsingin vaatimukset löytyvät vaihto-ohjeista. Minulla oli kuusi hustep-kurssia ja yksi japaninkurssi, ja siinä oli hiukan ylimääräistä siten, että jos en olisi päässyt yhdestä kurssista läpi, opintopisteitä ja kursseja olisi silti ollut tarpeeksi. Arviointi tapahtuu kirjainasteikolla A – F, mutta arvosanat eivät siirry Helsingin yliopistolle. Itse olin suhteellisen rento arvosanojen suhteen, ja sain silti lopulta hyvät arvosanat. Oman kokemukseni puolesta sanoisin, ettei niistä kannata stressata. Kun tekee pyydetyt työt ja istuu luennoilla, opiskelu sujuu.

Vapaa-aika

Jos osaa japania, yliopistojen kerhot voivat olla hauska vapaa-ajanviete. Suurimpaan osaan tarvitsee kuitenkin säällistä kielitaitoa, muuten voi olla vaikea päästä mukaan tai ei jopa oteta sisään kerhoon. Yrittää kuitenkin kannattaa tietysti aina. Suuri osa kerhoista treenaa tosissaan ja osallistuu kilpailuihin yms, eli esim uuden urheilulajin aloittaminen on vaikeaa kerhojen kautta. Hokkaidon yliopiston kampuksella sijaitsee ilmainen kuntosali, jota itse käytin muiden urheilumahdollisuuksien puutteessa. Kuntosalilla ei ole uusinta teknologiaa eikä edes ihan kaikkia eripainoisia käsipainoja, mutta siellä voi ihan hyvin treenata. Olin lähes aina ainoa ulkomaalainen ja ainoa nainen, joten katseita kyllä saattaa tulla.

Sopeutuminen

Itselläni sopeutumista helpottivat kaverit, joita oli helppo saada saman asuntolan ihmisistä ensimmäisten päivien aikana, kun hoidettiin byrokratiaa tuutoreiden kanssa. Lähdimme pienellä joukolla heti ensimmäisistä päivistä käymään eri Sapporon turistikohteissa, ja näiden retkien porukasta rakentuikin yhdet tärkeimmistä ystävyyksistäni koko vaihdon ajaksi. Lisäksi turistikohteissa käyminen heti alkuun nosti innostusta uutta paikkaa kohtaan, joten olen iloinen etteivät luennot alkaneet heti ja oli aikaa tutustua ihmisiin ja Sapporoon. Sopeutumista vaikeutta asuntolan likaisuus, kun tuntui, että kotona ei ole kiva olla. Siihen auttoi suuresti oman huoneen sisustaminen. 100¥ kaupoista saa halvalla lähes kaikkea, ja ostin sieltä paperia jolla päälystin seinät, viltin tuolin päälle ja paljon muuta mikä nosti viihtyvyyttä. 100¥ kaupoista saa alle eurolla myös astioita ja kaikkea käyttötavaraa mitä alussa on pakko ostaa, joten sellainen kannattaa etsiä lähimaastosta.

Pakkaaminen

Japaniin kannattaa Suomesta pakata mukaan ainakin deodoranttia (erittäin vaikea löytää Japanista) ja perussärkylääkkeitä, jos sellaisia käyttää. Lisäksi kannattaa varata mukaan hiukan tuliaisia, joita vaihtaa kavereiden kanssa. Tähän soveltuvat mainiosti suomalaiset karkit tai muut herkut, joista on helppo vähän suuremmassakin porukassa jakaa. Adaptorit pistorasioihin on myös hyvä olla. Suosittelen varmistamaan, että kaikki tarvittavat töpselit käyvät hankittuun adaptoriin, sillä Euroopassa on useampaa eri töpselityyppiä jotka kaikki sopivat eurooppalaiseen pistokkeeseen, mutteivät välttämättä kaikkiin adaptoreihin.

Hokkaidolla tulee talvella suhteellisen kylmä ja paljon lunta. Teitä ei hiekoiteta, joten jos omistaa talvikengät joissa on hyvä pito, sellaiset kannattaa ottaa mukaan. Myös sisällä saattaa tulla kylmä, sillä asuntoloiden lämmitys menee päälle ja pois pitkin vuorokautta. Lämmin yöpuku on siis myös Hokkaidolle järkevää ottaa.

Loppubyrokratia

Vaihdon lopun byrokratiasta ja hoidettavista asioista annettiin myös vaihtoyliopistossa yksityiskohtaiset ohjeet. Jos tahtoo matkustella Japanissa tai muualla Aasiassa, se onnistuu helpoiten vaihdon jälkeen. Viisumi on puolen vuoden vaihtareille voimassa vuoden ja vuoden vaihtareille yli vuoden, mutta on otettava huomioon, että se päättyy kuitenkin kohdeyliopiston lukukauden päättyessä. Yliopiston toimisto ilmoittaa viranomaisille vaihto-opiskelun päättymisestä, joten viisumi on oikeasti voimassa vähemmän aikaa kuin mitä sen fyysisessä versiossa lukee. Itse matkustin Japanissa ennen lukukauden päättymistä, sillä luennot ja kaikki muu päättyivät ennen lukukauden päättymistä. Jos haluaa matkustaa Japanissa sen jälkeen, on poistuttava Japanista ja palattava turistiviisumilla. Lennot Japanista esim Taiwaniin ja Etelä-Koreaan ovat suhteellisen edullisia, joten naapurimaissa voi olla mielenkiintoista matkustaa vaihdon jälkeen.

Posted on

Vaihtokertomus, Korea University, Etelä-Korea, lukuvuosi 2018-2019

humanistisen tiedekunnan opiskelija

 Olin vuoden vaihdossa Etelä-Koreassa Korea Universityssä syyslukukaudesta 2018 kevätlukukauteen 2019.

Ennen lähtöä

Ennen vaihtoon lähtöä vaihtoyliopiston hyväksymistieto ja infopaketti tuli tosi myöhään, muistaakseni kesäkuun lopulla / heinäkuun alussa eli reilu 50 päivää ennen kuin minun piti olla jo maassa orientaatioviikolla. En uskaltanut ostaa lentolippua ennen virallista hyväksymistietoa, vaikka tiesinkin että on harvinaista että vaihtoyliopisto tässä vaiheessa antaisi pakit – onneksi sain silti lentolipun halvalla eli noin 350 eurolla. Pakkaamiseen antaisin neuvoja, että jos on herkkä iho, suosittelen laskemaan tarkasti ja ottamaan tarpeeksi allergisen ihon rasvoja yms., koska itsellä ne loppuivat kesken. Myös tarvittavia vitamiineja ja päänsärkylääkkeitä kannattaa pakata runsaasti, jos on esim. maitoallerginen, koska lähes kaikki vitamiinit, joita olen nähnyt täällä, sisältää laktoosia. Myös fluorihammastahnaa tarpeeksi mukaan, koska täällä peruskaupan tahnoissa ei ole fluoria. 2080-merkin xylitol-hammastahna on yksi vaihtoehto, mutta sitä on vaikea löytää. Siteet ovat täällä 3x kalliimpia kuin Suomessa ja tamponeja en ole nähnyt.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Vaihtoyliopiston orientaatio järjestettiin syksyllä 28.-29.8. ja keväällä 26.-27.2.. Siihen sisältyi IT session (miten käyttää KU:n järjestelmiä), Life in Seoul (infoa Seoulissa elämisestä), KUBA group meeting & campus tour, student card application ja Seoul city tour (maksullinen). Orientaatiossa kerrotaan todella tärkeitä asioita, joten siihen on ehdottomasti osallistuttava; siellä jaetaan esimerkiksi info-vihkonen josta löytyy ohjeet paikallisen viisumin (Alien registration card) hankkimisesta kurssirekisteröintiin.

Info-vihkonen listaa myös kaiken mitä tarvitset opiskelijakorttia ja Alien registration cardia (ARC) varten, joka pitää hankkia asap, koska maasta ei voi lähteä ilman sitä vaikka viikonloppulomalle Japaniin JA vaihtoyliopisto vaatii kopion ARC:sta tietyn ajan kuluessa (huomaa myös, että tähän korttiin pitää tajuta päivittää osoite itse, jos muuttaa Korean sisällä). Orientaatiossa kerrotaan miten varata aika paikalliseen maahanmuuttovirastoon, ja varaus kannattaa tehdä HETI, koska muuten ajanvaraus saattaa mennä parinkin kk päähän ja saatat missata KU:n deadlinen ARC-kopiolle (tätä ei kerrota tarkasti vaan pitää tajuta itse). Varausta tehdessä pitää valita oikea virasto (!), koska se määräytyy asunpaikan mukaan. Jos asuu Anamissa, virasto on nimeltään Sejongro Branch Immigration Office (meno-ohjeet: https://www.youtube.com/watch?v=YDiMBFbywCM).

Opiskelijakorttia varten tarvitsee: 2 kopiota passista ja 1 3×4 kokoinen kuvan. Ota orientaatiota varten mukaan sakset, koska passikuvia joutuu luultavasti leikkaamaan, koska jostain syystä hakemuksen paikka kuvalle ei vastannut annettuja kokoja. Alien registration card -tapaamista varten tarvitsee: passin, kopion passista, kopion passin viisumi-sivusta, 2 passikuvaa (3.5×4.5), application form (saa orientaatiossa), hakumaksun 30,000KRW (tasaraha!!), certificate of enrollment (saa KU:n Global Service Centeristä), ja confirmation of residence (lähetä sähköpostia dormille / pyydä vuokranantajalta).

Asuminen

Asuin KU:n dormissa koko vuoden. Hyvät puolia: lähellä yliopistoa eli lyhyt matka kävellä luennoille eikä esim. käyttää ruuhkametroa joka aamu; helppo kävellä kotiin illanistujaisten jälkeen jotka olivat yleensä Anamissa, joten ei tarvinnut stressata taksin saamisesta; ystävystyminen muihin vaihtareihin, jotka ovat samassa tilanteessa ja voivat auttaa monissa asioissa. Huonoja puolia: jos käy huono tuuri kämppikseksi / huonekaveriksi voi päätyä ärsyttävä ihminen, jonka kanssa ei tule ollenkaan juttuun; mäki dormille on rankka kävellä päivittäin (siihen kyllä tottuu); dormin keittiössä on vaikea kokata, koska jääkaapissa ei tilaa säilyttää ruokaa ja kielto omassa huoneessa syömisestä ärsyttää (siihen on kyllä hyvä syy eli jättiötökät ja sitä kannattaa noudattaa). Suosittelen siis dormia, mutta jos päätyykin asumaan esim. goshiwoniin (https://goshipages.com/search?place=Anam%20Station), siltikin suosittelen ehdottomasti Anamin aluetta, jossa yliopisto on. Eräs vaihtari kertoi, että jäi nopeasti hengailujen ulkopuolelle eikä saanut ystäviä, koska asui kauempana ja ei jaksanut tulla Anamiin niin usein.

Seoul on kokemukseni mukaan turvallinen paikka, ainoastaan liikennettä pitää todella varoa ja olen kuullut tämän lukuvuoden aikana paristakin yliajosta. Ainoat epämukavat kokemukseni ovat tapahtuneet klubeilla, jossa ulkomaalaiset miehet saattavat olla aggressiivisia (toisaalta toisen vaihtarin mukaan nimenomaan korealaiset miehet häiritsevät). Kuulemani mukaan taksikuskit myös huijaavat herkästi ulkomaalaisia ja/tai humalaisia ottamalla ylihintaa. Turistialueilla (esim. Myeondong) on välillä huijareita / kultti-evankelistoja, jotka yrittävät houkutella kpop-jutuilla mukaan ja pyytävät myöhemmin pankkikortin numeroa. Omalle kohdalle tätä ei ole käynyt, ehkä koska epäluuloisena suomalaisena en pysähdy kenenkään kohdalle kohteliaisuudesta, mutta ystäviäni on tartuttu jopa ranteesta. Esimerkkinä tästä australialaisen tekemä vlog: https://www.youtube.com/watch?v=fk8n0GIakG0.

Korean yleinen hintataso on aika halpa. Ulkona syöminen on halvempaa kuin Suomessa, mutta koska sitä tehdään usein monia kertoja viikossa, rahaa kuluu yllättävän nopeasti. Hedelmät ja kasvikset ovat Suomeen verrattuna kalliimpia, mikä vaikeuttaa kokkaamista, mutta kannattaa pitää silmät auki kausituotteiden kohdalla, ja mennä isojen ruokakauppojen (esim. Homeplus) sijaan pienempiin marketteihin. Vaatteita löytyy halvalla Ewha Universityn läheisyydestä, Hongdaen ja monien muidenkin alueiden katukaupoista.

Opiskelu ja opetus

Eniten stressiä aiheutti kurssirekisteröinti ja add/drop period. Kurssirekisteröinti jaetaan ns. kolmeen (3) osaan: 1) esi-ilmoittautuminen (preferred course listing), 2) virallinen kurssirekisteröinti (course registration), ja 3) add/drop period. 1. vaihe ei ole nopeuskisa, mutta 2. vaihe on. 1. vaiheessa vaihto-opiskelija ei mitä todennäköisemmin pääse monelle kurssille (ei välttämättä yhdellekään), koska kurssien vaihtarikiintiöt ovat todella pienet (huom. kiintiöt “avataan”/poistetaan add/drop-vaiheessa) ja englanninkielisille kursseille on tunkua vaihtareiden takia.

  1. vaiheeseen vinkkejä: jos et päässyt haluamillesi kursseille, tarkista jo tässä vaiheessa onko opettaja kertonut sähköpostiaan kurssivulla – jos on, lähetä hänelle kohtelias sähköposti, jossa toivoisit pääseväsi jonotuslistalle, jos sellainen on, koska olet niin kiinnostunut kurssista. Tätä tietoa ei sanota missään ja kaikki opettajat eivät päästä tällä tavalla kurssille, mutta itse pääsin yhdelle kurssille tällä taktiikalla ja tiedän toisen johon olisi päässyt näin. Jos et saanut haluamiasi kursseja ja rekisteröidyt B-suunnitelmasi kursseille, älä valitse sellaisia, jotka ovat päällekkäin haluamiesi kurssien päällä!! Suunnittele siis jo alusta saakka B-suunnitelma-lukkarisi A-suunnitelma-lukkarisi ympärille. KU:n järjestelmä ei siis anna ilmoittautua kursseille, jos ne ovat vähänkään päällekkäin muiden kurssien kanssa, toisin kuin HY. Jos siis ilmoittaudut tässä vaiheessa vara-kurssille Y, joka menee haluamasi kurssin X kanssa päällekkäin, et voi yrittää haluamaasi X-kurssia Add/drop-vaiheen kurssi-ilmossa. Jos näin käy, joudut ensin poistamaan vara-kurssin ja VASTA SITTEN voit yrittää päästä haluamallesi kurssille. Tämä tietysti tuhlaa aikaa todella paljon, koska jokainen klikkaus vie noin 5-10min, koska tuhannet opiskelijat käyttävät systeemiä samaan aikaan.
  2. vaiheeseen vinkkejä: add/drop period on viikko, jolloin luennot alkavat teoriassa mutta eivät käytännössä, koska opiskelijat ns. kokeilevat kursseja menemällä ensimmäiselle luennolle (vaikka eivät siis olisi rekisteröitynä niihin), ja sen perusteella joko pysyvät kurssilla / yrittävät rekisteröityä kurssille, tai tiputtautuvat siltä pois ja luultavasti yrittävät jotain toista kurssia kurssirekisteröimisen 3. vaiheessa. Tämän vuoksi suurin osa opettajista eivät vaivaudu opettamaan mitään, vaan luettelevat samat asiat mitkä jo kerrottiin kurssin opintosuunnitelmassa. 1-2 ensimmäiselle luennolle kannattaa ehdottomasti kuitenkin mennä, koska muutama opettaja aloitti ns. oikean opettamisen heti toisesta luennosta ja jotkut kertoivat opintosuunnitelmasta poikkeavaa tietoa. Pyydä ensimmäisen luennon lopuksi kurssin opettajalta allekirjoitusta (huom. kaikki eivät anna) Extra permission slip for exchange students -lappuun (saatiin orientaatioviikolla), joka torstai-aamuna klo 9 viedään Global Service Centeriin, jonka avulla voi ehkä päästä kurssille. Menin itse 8:30 viemään näitä lappuja, mutta silloin siellä oli jo pitkä jono, joten suosittelen menemään allekirjoitettujen lappujen kanssa jonottamaan jo klo 8 aamulla.

Jos pystyy, ehdottomasti suosittelen, että välttelee ryhmätöitä kuin ruttoa. Tottakai niistä voi oppia myös paljon, mutta en suosittele ottamaan ainakaan monta kurssia, jossa on ryhmätöitä. Itselläni oli kevätlukukaudella kaksi ryhmätöitä ja niiden takia tuli itkettyä paritkin itkut, koska kulttuurierojen takia oli vaikea työskennellä. Ei esim. ole harvinaista, että vaihtarit yrittävät vältellä töitä, korealaiset saattavat vältellä ulkomaalaisia englannin kielitaidottomuuden vuoksi jonka takia jättävät vaihtarit ulkopuolelle, korealaisia ei haittaa tehdä töitä viime hetkellä edellisenä iltana, kun taas minulle se aiheuttaa suuresti stressiä.

Kuulemma jos kurssilla paljon vaihtareita, on helpompi saada parempi numero, mutta jos olet ainoa vaihtari korealaisten keskellä, kurssi on yleensä rankka ja voi saada hylätyn.

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Haluan aloittaa sillä faktalla, että “vaihtarikuplaan” joutuminen ei ole huono asia: muut vaihtarit ovat valmiita kuluttamaan rahaa ja aikaa matkusteluun ja kaupungin tutkimiseen, toisin kuin korealaiset opiskelijat, joilla on kiire opiskelujen kanssa. Korealaisia kavereita voi saada KUBA-vaihtarikerhosta, jossa kaikki vaihtarit ovat automaattisesti mukana. Huomaa kuitenkin, että heidän kanssaan ei välttämättä automaattisesti ystävysty (edes itselle määrätyn korealaisen buddyn kanssa), eivätkä he oikein suostu puhumaan koreaa (jos haluat harjoitella kielitaitoasi), mutta KUBAlaisten kanssa voi harrastaa ryhmähengailua ja kokea monia asioita Korean kulttuurista, joita ei muuten pääsisi kokemaan. KUBAssa saa eniten tietoa yliopistoelämästä ja opiskelijoiden isoista tapahtumista, esim. ehdottomasti (!) kokemisen arvoisista KU-Yonsei-peleistä (syksy) ja Ipselentti-konsertista (kevät), jonne vaihtarit eivät ilman KUBAa edes pääsisi! Ehdottomasti siis kannattaa olla aktiivinen KUBA:ssa ainakin aluksi, koska muuten jää aika nopeasti kaiken häppeningin ulkopuolelle, mutta älä odota löytäväsi sydänystäviä vaan enemmänkin bilekavereita. Jos haluat oppia koreaa, liity LECA-nimiseen language exchange -kerhoon, koska KUBAssa et tosiaan pääse oppimaan koreaa. Vaihtoehtoina on myös monia muita kerhoja, joihin suurimpaan osaan myös vaihtarit voivat liittyä. Etsi kampukselta kerhojen esittelyvihko (katso alla oleva kuva) Student Union Buildingin aulasta ja ota ko. kerhon puheenjohtajaan yhteyttä kakaossa tai mene juttelemaan kerhojen esittelypäivänä heidän boothille (esittelypäivä on kampuksen aukiolla ulkona, joten kymmeniä telttoja on vaikea olla huomaamatta).

Global Service Center järjestää myös joka lukukauden alussa language exchange (LTE) -haun (tästä tulee sähköposti) eli jakaa halukkaille vaihtareille korealaisen kieliparin, jota kannattaa kokeilla, mutta pitää myös mielessä, että parin saamisessa voi käydä huono tuuri. Omani olivat mukavia ihmisiä, mutta persoonat eivät menneet meillä yhteen ja he eivät tienneet miten opettaisivat koreaa. Kavereilleni kävi tosin parempi tuuri ja he ystävystyivät oikeasti.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

KU:lla on kampuksen lähellä oleva yliopistosairaala, jossa saa tarvittaessa englantia osaavan opiskelijan tulkiksi; heiltä voi varaa ajan sähköpostitse. Viime vuosina Koreassa on ollut todella huono ilmanlaatu, joten kannattaa ottaa rutiiniksi joka aamu tarkistaa ilmanlaatu (esim. täältä https://aqicn.org/city/seoul) ennen kuin avaa ikkunat ja/tai lähtee ulos. Myös naamamaskeja on hyvä käyttää (tässä ohjeet oikeanlaisen maskin ostamiseen http://vainkoreajutut.fi/?p=3023). Jos on yhtään herkkä kannattaa myös harkita ilmanpuhdistimen ostoa ja panostaa ihon puhdistamiseen, koska ilmansaasteet vaikuttivat myös ihoni kuntoon. Itselläni kävi tuuri ja pääsin osallistumaan korealaisen kaverin kanssa kaupungin työpajaan, jossa kokosimme halvalla omat ilmanpuhdistimet, josta oli paljon hyötyä. Itse vältyin suurimmilta ongelmilta vaihdon aikana ja suurimmat stressit aiheutti lähinnä: 1) ilmansaasteet, 2) korealaisten tapa ilmoittaa asioista viime hetkellä = paljon improvisointia, 3) läheisten ystävien puute / koti-ikävä, 4) ryhmätyöt.

Survival-Korean

Kaupassa: 담아드릴까요? = laitetaanko pussiin?; 봉투 필요하세요? = tarvitsetko pussin?; 괜찮아요 = ei/en tarvitse.

Ravintolassa: 앞치마/물/김치 셀프 = essu/vesi/kimchi on “self” (hae itse); 포장해 주세요 = (ruoka) mukaan kiitos; 계란/유제품/yms 들어있어요? = onko tässä (ruuassa) kananmunaa/maitotuotteita/yms?

Kahvilassa: 드시고 가세요? = juotko täällä?; 테이크아웃으로 주세요 = (juoma) mukaan kiitos; 같이 알려드릴게요 = “laitoin tilauksenne yhteen” (kun tilaat kaverin kanssa ja saat yhden piippaus-laitteen).

Täydessä metrossa / hississä: 내릴게요! = jään tässä pois,  잠시만요! = “anteeksi”, excuse me (pääsenkö ohi).