Ennen lähtöä
Vaihtoyliopiston vahvistus vaihtopaikasta saapui toukokuun puolivälissä. Tämän jälkeen alkoikin ehkä työläin osuus – viisumin, vakuutusten, kurssivalintojen ja asumisen järjestäminen. Viisumi ja vakuutukset hoituivat omalla kohdallani onneksi nopeasti, mutta suosittelen hoitamaan ne tarpeeksi ajoissa ongelmatilanteiden varalta. Yonsei lähetti myös kattavan ohjeistuksen kurssivalintojen tekemisestä ja erilaisista asumisvaihtoehdoista, joten aivan tyhjästä ei tarvinnut aloittaa.
Virallinen lukukausi alkaa syyskuussa, mutta elokuun lopussa järjestettävä orientaatiopäivä kannattaa muistaa ottaa huomioon lentolippuja varatessa. Itselleni siitä oli ehdoton apu käytännön asioiden selventämisessä. Lukukauden alussa jokaisen vaihto-opiskelijan tulee myös hakea maahanmuuttokorttia (alien registration card), jota varten kannattaa jo Suomesta varata mukaan kopio passista ja ylimääräisiä passikuvia. Yliopisto onneksi ohjeistaa kortin hankkimiseen liittyvissä asioissa ensimmäisten viikkojen aikana.
Pakatessa kannattaa jättää reilusti tyhjää tilaa, sillä tavaroita ja tuliaisia kertyy ihan huomaamattakin. Itse jätin suosiolla pakkaamatta kaikki talvivaatteet, sillä tiesin että haluan ostaa Koreassa uuden talvitakin. Nyrkkisääntönä sanoisin, että tärkeintä on pakata vaatteita, joita oikeasti käyttää. Vaihtoon lähtiessä herää helposti haavekuva siitä, kuinka viimeinkin aikoo käyttää tiettyjä vaatteita, jotka ovat lojuneet käyttämättöminä kaapin pohjalla. Voin omasta kokemuksesta sanoa, että näin ei tule käymään, ja päädyin Koreassa heittämään tällaisia vaatteita vain kierrätykseen tilan säästämiseksi.
Asuminen
Hain yliopiston uudempaan asuntolaan ja onnistuin saamaan paikan jaetusta huoneesta. Koko lukukauden vuokra maksettiin etukäteen ennen vaihdon alkua. Oma maksuni jäi noin 10 euroa vajaaksi siirtomaksujen vuoksi, mutta tämän pystyi onneksi maksamaan vielä paikan päällä. Vaikka huone olikin aika pieni, siihen kuului oma vessa ja suihku, toisin kuin yliopiston vanhemman asuntolan huoneissa. Lisäksi huoneessa oli tietysti sänky, pöytä ja vaatekaappi, mutta muut tavarat (kuten wc-paperi ja astiat) täytyi hankkia itse.
Asuntolaan pääsy edellytti myös todistusta siitä, ettei sairasta tuberkuloosia. Tämä oli ehdoton vaatimus jo ensimmäisenä päivänä tai muuten ei päässyt muuttamaan. Jos aikoo saapua Koreaan vasta asuntolan muuttopäivänä, kannattaa todistus hankkia jo Suomessa (ja muistaa pyytää se englanniksi). Monet kuitenkin olivat saapuneet Koreaan jo aiemmin ja käyneet paikallisissa terveyskeskuksissa hankkimassa todistuksen.
Asuntolaan kuului iso keittiö, pyykkitupa ja kuntosali, sekä paljon erilaisia tiloja opiskeluun. Kulku sisään ja ulos tapahtui sähköisellä kortilla ja vieraat piti kirjata tarkasti ylös. Huoneisiin ei myöskään saanut viedä vieraita tai alkoholia, mutta niin sanottuja kotiintuloaikoja ei kuitenkaan ollut. Asuntola sijaitsi todella hyvällä paikalla, sillä kampukselle käveli aamulla kätevästi alle 10 minuutissa ja lähin metroasemakin sijaitsi vain reilun vartin päässä. Asuntolan alakerrassa oli myös muutama ravintola ja kahvila, sekä 24h auki oleva ruokakauppa.
Täytyy kuitenkin myöntää, että välillä oman tilan puute alkoi ahdistamaan. Pidän kuitenkin asuntolaelämää kokonaisuudessaan kokemisen arvoisena. Kilpailu asuntolan huoneista on todella kova, joten hakemus kannattaa kirjaimellisesti tehdä sillä minuutilla, kun haku aukeaa.
Opiskelu ja opetus
Kursseille ilmoittautuminen oli hyvin erilainen prosessi kuin Suomessa. Kursseille ei voinut Suomen tapaan vain ilmoittautua suoraan, vaan ilmoittautumiset tuli laittaa arvojärjestykseen. Tällä pyrittiin ottamaan kursseille vain ne, jotka sinne todella halusivat (nopeuden sijaan). Seuraavassa vaiheessa vajaille kursseille sai ilmoittautua suoraan tai vaihtoehtoisesti jättää kursseja omasta lukujärjestyksestä pois. Kurssivalintoja tehdessä suosittelen ehdottomasti ottamaan mahdollisimman paljon kursseja, sillä niitä voi tiputtaa lokakuuhun asti. Itse kävin alussa kuudella eri kurssilla, joista kolme suoritin loppuun asti.
Yonsein kursseilla läsnäolo oli pakollista ja sitä valvottiin melko tarkasti. Käytännöt vaihtelevat toki kursseittain, mutta esimerkiksi erään professorin mukaan lääkärissäkään käynti ei ollut riittävä tekosyy olla poissa.
Kursseihin sisältyi paljon itsenäistä työskentelyä ja yleensä vähintään yksi essee kokeiden lisäksi. Näiden lisäksi ryhmätyöt olivat käytännössä vakio jokaisella kurssilla. Omaa suoritusta oli varsin vaikea arvioida etukäteen, sillä esseistä tai ryhmätöistä ei saanut palautetta. Työmäärä ei kuitenkaan ollut ylivoimainen, sillä samat kurssit kestivät syyskuusta joulukuuhun.
Mielenkiintoisin ero Suomen ja Korean opetuskulttuurin välillä oli mielestäni kuitenkin kokeiden ja esseiden sisältö. Siinä missä Suomen kokeet koostuvat yleensä lyhyistä esseistä, Yonsein kokeet olivat monivalintaa ja keskittyivät varsin pikkutarkkoihin faktoihin. Lisäksi esseissä painotettiin enemmän omaa kokemusta ja havainnointia kuin akateemisia lähteitä. Yhdellä suorittamallani kurssilla riitti, jos lähteitä oli vain yksi. Professori hyväksyi lopulta myös töitä, joissa ei ollut käytetty lähteitä lainkaan. Tuntui todella oudolta kirjoittaa monen sivun essee perustuen pääasiassa vain omiin näkemyksiini, varsinkin kun olin vaihdossa heti kandin kirjoittamisen jälkeen. Tietysti tämä oli vain oma kokemukseni muutamasta kurssista, mutta silti se pääsi hieman yllättämään.
Hyödyllistä tietoa vaihtoon lähteville
- Yonsein klubit ovat ehdoton osa opiskelijaelämää ja uusien ihmisten tapaamista. Osa klubeista esittäytyy jo orientaatiopäivänä, ja muita voi bongata kampukselta ensimmäisten viikkojen aikana. Itse olin mukana Yonsei Global klubissa, jossa tavattiin pienemmissä ryhmissä erilaisten aktiviteettien yhteydessä. Myös muihin koulun ja asuntolan tapahtumiin kannattaa osallistua, sillä ne tuovat arkeen välillä jotain erilaista.
- Ongelmatilanteissa kampuksella sijaitseva vaihtopalvelu (exchange services) auttaa tehokkaasti. Onnistuin kastelemaan opiskelutodistukseni jo ensimmäisen viikon aikana (muistakaa sateenvarjo..), mutta vaihtopalvelut tulostivat ja leimasivat saman tien uudet kopiot ilmaiseksi. Myös kampuksen kirjaston alakerrassa sijaitsevaa tulostuspalvelua kannattaa hyödyntää, sillä osa esseistä täytyy palauttaa tulostettuina.
- Julkinen liikenne on Koreassa erittäin tehokas ja järjestelmällinen, vaikka metrokartta saattaakin aluksi vaikuttaa yhdeltä sokkelolta. Puhelimeen kannattaa ladata metrokartta (KakaoMetro), jonka kautta näkee kätevästi aikataulut, pysäkit ja linjat. Myös taksien käyttö on Koreassa erittäin yleistä Suomeen verrattuna ja hintataso reilusti halvempi. Useimmat taksikuskit eivät puhu englantia, joten esimerkiksi asunnon osoitteen voi kirjoittaa (koreaksi) puhelimen muistioon ja näyttää sitä tarvittaessa kuskille.
Lopuksi suosittelen astumaan rohkeasti oman mukavuusalueen ulkopuolelle alusta alkaen. Itse jännitin ihan liikaa, ja kun viimein uskalsin esimerkiksi puhua myyjille koreaksi, itsevarmuus kasvoi vauhdilla ja sopeutuminen helpottui. Lopulta harmitti, että olikin kuluttanut niin paljon energiaa stressaamiseen. Vaihto tarjoaa mahtavan tilaisuuden kehittyä ja kokea uusia asioita. Vaikeita päiviä oli toki aina välillä, mutta en vaihtaisi vaihtokokemusta mihinkään.