Vaihtokertomus Universidad Nacional Autónoma de México, Meksiko, syksy 2019

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Opiskelin UNAMissa (Universidad Nacional Autónoma de México) syyslukukauden 2019 (elo-joulukuu). Hain ja pääsin opiskelemaan UNAMin Meridassa (Yucatanin niemimaan päääkaupunki) olevalle kampukselle interkulttuurisen kehittämisen ja johtamisen (Desarrollo y Gestión Interculturales ) ohjelmaan. Pääkampus ja suurin osa tiedekunnista sijaitsevat Mexico Cityssä. Hain ensisijaisesti juuri tälle kampukselle sen sijainnin ja opintojen sisältöjen takia. Opiskelen sosiaalipsykologiaa valtiotieteellisessä, joten kyseinen ohjelma sopi täydellisesti sivuaineeksi, sillä se yhdisti minulle jo jonkun verran tuttuja asioita, kuten yhdenvertaisuuden teemoja, aivan uuteen kulttuuriseen näkökulmaan. Suosittelenkin selaamaan jo hakuvaiheessa UNAMin eri tiedekuntia sekä eri kampuksia, sillä niitä on ympäri Meksikoa.

Palenquen Maya-pyramidi
Palenquen Maya-pyramidi
Ennen lähtöä

UNAMiin hakiessa hakuprosessi heidän päässään oli yhtä työläs, ellei jopa työläämpi, kuin Helsingin yliopistossa. Minun piti lähettää heille useita erilaisia dokumentteja kuten suosituskirje yliopistolta, kielitodistus, motivaatiokirje espanjaksi yms. Vaikka tämä byrokraattinen hakuprosessi tuntui työläältä, voin sanoa: se todellakin kannatti!

Tein hakuprosessin alkuvuodesta 2019 ja vaihtopaikka minulle varmistettiin toukokuussa. UNAMin puolelta minulle tuli ensiksi vahvistus pääsystä vaihtoon ja ohjeistuksia vaihtoon liittyen sain kesäkuussa noin 6 viikkoa ennen lähtöä. Ohjeistus sisälsi läsnäolotodistuksen (tämä kannattaa tulostaa varmuuden vuoksi maahantuloa varten; maassa saa oleskella 6kk ilman viisumia turistina, mutta joskus minulta on kysytty kyseistä paperia lentokentällä maahan tullessa) sekä kutsun vaihtareille tarkoitettuun tervetulotapahtumaan ennen virallista koulun alkua. Kyseinen tapahtuma oli kuitenkin Mexico Cityssä, joten en päässyt itse sinne paikalle. Olin tämän johdosta itse yhteydessä Meridan kampukseen ja otin selvää siitä koska minun pitäisi olla siellä paikalla. Minua ohjeistettiin vain saapumaan ennen kurssien alkua ja tulemaan paikan päälle selvittämään kurssi-ilmoittautuminen, koska kaikkia valitsemiani kursseja ei kyseisenä syksynä järjestettäisikään.

Ennen lähtöä hoidin kaikki perusasiat kuntoon eli omassa tapauksessa kämpän irtisanominen ja tavaroiden vieminen vanhempien kellariin, vakuutus, lentoliput, eri liittymien irtisanominen/tauolle laittaminen yms. Lisäksi etsin ja liityin muutamiin Meridan asuntoryhmiin Facebookissa (Renta de casas Merida, Roomies Merida etc.). Koska olin ollut jo aikaisemmin vaihdossa Meksikossa, tiesin, että asuntomarkkinat ovat todella hyvät ja vuokra-asuntoja löytää nopeastikin paikan päältä. Lisäksi tiesin, että asunto kannattaa aina käydä katsomassa itse, jotta saa oikean kuvan asunnosta. Näin ollen jätin asunnon etsinnän ja hankinnan vasta paikanpäälle ja varasin itselleni hostellin ensimmäisiksi päiviksi.

Asuminen

 Asuntomarkkinat ovat lähtökohtaisesti Meksikossa todella hyvät ja joustavat. Asuntoja siis on tarjolla vuokralle paljon ja muuttamaan pääsee yleensä lyhyellä varotusajalla (jopa samana päivänä!). Asuntoja kannattaa etsiä ensisijaisesti Facebookista ja netistä. Kannattaa vaan etsiä eri ryhmiä asumiseen liittyvillä sanoilla ja liittyä niihin. Sieltä voi sitten selailla ilmoituksia. Samalla saa hyvän kuvan myös alueen hintatasosta.

Meksikossa toimii erilaisia vaihtarijärjestöjä/yrityksiä, jotka vuokraavat huoneita kimppakämpistä ja järjestävät matkoja ja bileitä vaihtareille. Integrate on yksi näistä järjestöistä, joka toimii eripuolilla Meksikoa. Meridassa toimi lisäksi Mexplorando. Muualla saattaa toimia myös Hang Out Mexico. Periaatteessa kaikki nämä järjestöt toimivat samalla tavalla ja tarjoavat samoja palveluita. Kyseisten organisaatioiden tarjoamat asunnot ovat kuitenkin markkinahintoihin nähden kalliimpia, mutta toisaalta asunnot ovat yleensä isoja ja niissä kämppisporukka koostuu juurikin vaihtareista. Näissä kämpissä niitä vuokraava organisaatio saattaa myös järjestää bileitä tai etkoja, joihin ovat tervetulleita kaikki vaihtarit. Vaikka heidän asuntonsa eivät kiinnostaisikaan, kannattaa heihin olla yhteydessä sillä yliopistot eivät itsessään järjestä paljoa koulun ulkopuolista toimintaa, joten nämä organisaatiot ovat suosittuja kaikkien vaihtareiden keskuudessa ja niiden kautta on helppo tutustua uusiin ihmisiin.

Etsin asunnon paikanpäältä ja ensimmäisellä viikolla käytinkin paljon aikaa selailemalla fb:n eri ryhmiä ja nettisivuja etsien sopivaa kalustettua asuntoa. Kontaktoin useita eri vuokranantajia ja kävin katsomassa varmaan noin 10 asuntoa. Päädyin lopuilta hyvämaineiselle alueelle isoon taloon, jossa oli isot asuinhuoneet omalla suihkulla ja vessalla varustettuna 10 henkilölle sekä uima-allas(!) pihalla. Vuokrani oli 6000MXN eli tuohon aikaan olevalla kurssilla noin 300e. Vuokra oli paikalliseen hintatasoon todella korkea, sillä kyseisellä summalla, ja myös halvemmallakin, voisi Meksikossa vuokrata kokonaisen asunnon itselleen. Olin kuitenkin valmis maksamaan tämän vuokran, koska kyseinen asunto täytti kaikki odotukseni (joita minulla oli melkoinen lista). Lähtökohtaisesti kuitenkin huoneen saa vuokrattua jopa 1000MXN kuukaudessa, jos haluaa asua vaatimattomammin. Asuntoja löytyy siis laidasta laitaan niin hinta- kuin laatutasolla, joten kannattaa vaan ottaa yhteyttä eri tahoihin ja käydä katselemassa eri vaihtoehtoja ja eri alueita, jotta löytää sen omalle budjetilleen ja mielelleen sopivimman vaihtoehdon!

Opiskelu ja opetus

Päästyäni paikalle Meridaan kävin koulullani tapaamassa ohjelman koordinaattoria, joka antoi minulle eri vuosikurssien syksyn opintojen aikataulut ja kurssikuvaukset. Sain itse valita kaikista syksyllä menevistä kursseista minua eniten kiinnostavat kurssit, koska etukäteen suunnittelemani opintosuunnitelmani ei toiminutkaan enää. Päädyin valitsemaan kolmannen vuoden opiskelijoiden kursseja, jotka olivat valinnaisia tai syventäviä kursseja. Kurssien mielenkiintoisuuden lisäksi pohdin myös kurssiaikatauluja ja sain tehtyä itselleni lukujärjestyksen, jossa minulla oli luentoja maanantaista keskiviikkoon. Otin 4 kurssia, jotka olivat laajuudeltaan 6 opintopistettä per kurssi. Luennot olivat 3-4h pituisia.

Opiskelin kurssit (vapaasti käännettynä): Rauhan ja väkivallattomuuden kulttuuri, Interkulttuurinen viestintä ja medianhallinta monimuotoisuuden lisäämiseksi, Interkulttuurinen sovittelu, Välineet interkulttuuriseen johtamiseen ja kehitykseen. Kurssit olivat supermielenkiintoisia ja opettajat olivat todella inspiroivia ja ammattimaisia. Suurimmalle osalle käsiteltävät aiheet olivat jollain tavalla henkilökohtaisia ja heillä oli paljon kerrottavaa ja annettavaa käsiteltäviin aiheisiin. Koin itse opiskelun todella inspiroivaksi ja uusia näkökulmia maailmaan avaavaksi.

Luentojen sisältö riippui paljolti kurssin vetäjästä. Osa luennoista oli todella interaktiivisia ja niillä tehtiin paljon ryhmäharjoituksia tai keskusteltiin paljon yhdessä. Toisilla kursseilla taas kurssin vetäjät pitäytyivät traditionaalisemmassa luentomaisessa struktuurissa. Kurssien koot olivat pieniä (5-20 opiskelijaa), joten kursseilla oli myös todella helppoa tutustua muihin opiskelijoihin. Yllätyksekseni olin ainoa sekä ensimmäinen ulkomailta tullut vaihtari kyseiselle kampukselle. Näin ollen opettajat ja oppilaat ottivat minut mielenkiinnolla vastaan.

UNAMin rakennus Meridassa
UNAMin rakennus Meridassa

Luennoille piti usein, muttei aina, lukea jokin artikkeli tai joskus jopa kokonainen kirja. Kielen takia tämä tuntui aluksi hieman stressaavalta, mutta kaikki opettajat kuitenkin ymmärsivät, ettei espanja ole äidinkieleni eivätkä odottaneet minulta niin paljoa kontribuutiota keskusteluihin tunneilla eivätkä myöskään asettaneet minua vaikeisiin tilanteisiin. Arviointi perustui suurimmaksi osaksi lukukauden lopuksi palautettaviin esseisiin. Lukukauden aikana opiskelu olikin siis todella rentoa, mutta viimeiset viikot kuluivat kirjoitellen espanjan kielisiä akateemisia n. 5 sivun esseitä. Tästä kuitenkin selvisi, kun oli lukenut artikkeleita ja kirjoja espanjan kielellä lukukauden aikana. Lisäksi oli todella palkitsevaa huomata, kun oma espanja oli jo sillä tasolla, että akateeminen tekstintuotanto alkoi luistaa!

Uskon, että opiskelu voi erota merkittävästi eri kampuksilla, eri tutkinto-ohjelmissa ja eri opettajien vetämillä kursseilla UNAMissa. Tämä kannattaa pitää mielessä opintoja valitessa ja mahdollisuuksien mukaan pyrkiä etsimään kurssien sisältökuvaus UNAMin sivuilta tai kysyä vaikka paikallisilta opiskelijoilta suosituksia ja kokemuksia!

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Perusjutuista hyödyllistä on tosiaan tietää, että Meksikoon ei tarvitse viisumia alle 180 päivän oleskeluun eikä opiskeluun itsessään. Hyödyllistä on kuitenkin varmuuden vuoksi tulostaa UNAMilta saatava todistus opinnoista, jonka voit tarvittaessa näyttää maahantulossa, jos sitä erikseen kysytään. Omalla kohdallani sitä kerran kysyttiin, kun kerroin tulevani maahan opiskelemaan. Maahan tullessa saa pienen leimatun paperisen maassaololapun, jota kannattaa pitää mukana matkustaessa maan sisällä ja säilyttää se maasta poistumiseen asti. Maasta poistuessa kyseinen lappu annetaan takaisin ja siitä katsotaan maassa vietetty aika. Jos ajan ylittää tai lapun hävittää, niin joutuu maksamaan pienen sakon lentokentällä.

Vaihtoon lähtiessä kannattaa hankkia matkavakuutus. UNAMilla oli käsittääkseni jonkinlainen perusterveydenhuolto opiskelijoillensa, mutta en osaa sanoa oliko palvelu käytössä myös vaihtareille. Itse en sitä käyttänyt tai selvittänyt sen kummemmin siihen liittyviä yksityiskohtia. Opiskelukavereideni mukaan jonot ovat pitkiä ja ajansaaminen hankalaa sitä kautta. Vakuutuksen kanssa lääkärissä käyminen on helppoa ja hoitoon pääsee heti ilman ongelmia. Yleensä se korvaa myös lääkärin määräämät lääkkeet, joita lääkärit tuntuvat määräävään suurempia määriä kuin suomessa yleensä.

Usein Meksikon yhteydessä puhutaan maan turvallisuuteen liittyvistä asioista. Turvallisuus on tärkeä asia, joka pitää pitää mielessä niin Meksikossa kuin myös ihan Euroopassa matkustaessa. Perus maalaisjärjellä pärjää yleensä varsin hyvin. Arvotavaroista kannattaa pitää siis huolta, eikä niitä kannata sen kummemmin pitää näyttävästi esillä kaduilla kulkiessa. Lähtökohtaisesti pimeällä ei kannata kulkea yksin syrjäisillä tai tyhjillä kaduilla. Uber/Didi/Indriver ovat suosittuja taksipalveluita, jotka ovat halpoja ja helppoja käyttää. Muutamien kilometrien matkan hinnaksi tulee keskimäärin alle 2e. Ainakin Uberilla on lisäksi mahdollisuus lähettää oma sijainti kaverille seurattavaksi kyydin ajaksi. Tätä ominaisuutta suositellaan erityisesti naisten käytettäväksi iltaisin yksin matkustaessa.

Lähtökohtaisesti turvallisuuteen liittyen naisten kannattaa ottaa huomioon nimenomaan illalla yksin liikkumiseen liittyvät riskit, mutta tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, etteikö yksin voisi ikinä liikkua esim. Uberilla. Meksiko on iso maa ja turvallisuuteen liittyvissä asioissa kannattaa asiat suhteuttaa Meksikon kokoon ja asukaslukuun. Perusvarovainen kannattaa olla ja pitää maalaisjärjestä kiinni, mutta ei kannata kuitenkaan liikaa stressata tai pelätä. Itse jätin esimerkiksi kalliimman omaisuuden ottamatta mukaan ja sen sijaan valitsin mukaan tavaraa, jonka olisin huonoimmassa skenaariossa valmis menettämään, jos jotain ikävää kävisi. Näin ollen minun ei tarvinnut huolehtia tai stressata liikaa omaisuuteni puolesta, vaan pystyin keskittymään nauttimaan täysin matkustamisesta tässä upeassa maassa!

Yleinen hintataso on Meksikossa todella matala ja melko pienellä budjetilla pystyy elämään melkoista luksuselämää. Katuravintoloissa paikallisella ruoalla, kuten tacoilla, mahan saa täyteen ihan muutamalla eurolla. Hienommassa ravintolassa lasku jää helposti 10 euroon tai alle. Leffaan pääsee muutamalla eurolla ja kahviloissa aikaa voi viettää nautiskellen muutaman euron erikoiskahveja. Matkustaminen on myös halpaa, sillä hostellit ja airbnb:t maksavat yleensä n. 10e/yö/henkilö. Halvempia vaihtoehtoja löytyy myös helposti eri osavaltioista ja alueilta. Matkustaessa kaupungin sisällä julkinen liikenne maksaa muutamia kymmeniä senttejä. Maan sisäisessä liikenteessä suosittuja ovat pitkänmatkan bussit, joiden hinnat vaihtelevat suuresti. Osa bussiyhtiöistä on melko kalliita, mutta kyseessä on silloin usein luksusbussit, joissa kaikilla on mm. oma näyttö, josta voi valita leffan katsottavaksi ja lisäksi saattaa saada eväät bussimatkaksi. Pitkänmatkan bussien hinnat vaihtelevatkin alueesta riippuen ihan muutamista euroista useisiin kymmeniin euroihin. Kannattaa googlailla eri yrityksiä sekä kysellä paikallisilta eri vaihtoehdoista, sillä halvemmilla yrityksillä ei ole välttämättä omia nettisivuja.

Viimeisenä ja yhtenä tärkeimpänä asiana, josta kannattaa Meksikossa ottaa kaikki irti, on maan kulttuuri ja erityisesti ruokakulttuuri! Meksiko on älyttömän kaunis maa kaikin puolin ja ihmiset ovat super ystävällisiä ja mukavia. Ystäviä on helppo saada ja uusiin ihmisiin voi tutustua missä vain. Ruokakulttuuri on älyttömän laaja, sillä jokaisella osavaltiolla ja alueella on omia perinneruokiaan. Paikallisilta kannattaa rohkeasti kysellä erilaisia suosituksia. Varsinkin aluksi ruokalistojen sisältöjen hahmottaminen saattaa tuntua mahdottomalta tehtävältä, joten paikallisista kavereista on jo heti alussa suurta apua, kun he voivat selittää ruokien eroavaisuuksia. Kokeilla kannattaa erityisesti erilaisia tacoja, quesadilloja, tamaleseja, horchataa…. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka! Ruokakulttuuri on melko lihapainotteista, mutta vegevaihtoehtoja tarjoavia ravintoloita on kuitenkin melko helppo löytää. Kaktus eli nopal on esimerkki yhdestä paikallisesta vegevaihtoehdosta, jota kannattaa ehdottomasti testata.

Chilaquiles
Chilaquiles

Lopuksi vielä onnittelut, jos olet päässyt Meksikoon vaihtoon, ajastasi siellä tulee varmasti ikimuistoinen! Jos taas olet vielä pohtimassa hakemista, niin voin kaksi kertaa siellä vaihdossa käyneenä ehdottomasti suositella hakemaan Meksikoon, sillä siihen valintaan ei voi todellakaan pettyä!

Vaihtokertomus Pontificia Universidad Católica del Perú, Peru, kevät 2020

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Lähdin vaihtoon Limaan, Peruun maaliskuussa 2020 haaveenani tutustua Latinalaiseen Amerikkaan ja kehittää espanjan kielen taitoani. Koronavirustilanteen vuoksi vaihtoyliopistoni lukukauden alkua lykättiin pian Peruun saapumiseni jälkeen, ja lopulta päätin lähteä takaisin Suomeen oleskeltuani Perussa vasta kuukauden verran. Koska koko lukukausi suoritettiin Perussa etäopetuksena, pystyin osallistumaan kursseille Suomesta käsin ja sainkin suoritettua lopulta suunnittelemani vaihto-opinnot kokonaisuudessaan, vaikka vaihto itse jäikin odotettua lyhyemmäksi.

Ennen lähtöä

Sain vaihtoyliopistosta hyväksymiskirjeen alkuvuodesta noin kaksi kuukautta ennen vaihtoni alkua. Sen yhteydessä annettiin ohjeita erilaisista dokumenteista, jotka täytyy olla mukana maahan tullessa. Peruun ei tarvitse hankkia viisumia etukäteen, vaan maahan tullessa myönnetään yleensä 90 päivän turistiviisumi, joka sitten myöhemmin vaihdetaan yliopiston ohjeistuksella opiskelijaviisumiksi. Itse viisumista ei siis tarvitse kantaa huolta ennen matkaa, mutta jotta viisumin muuttaminen onnistuu myöhemmin, tulee vaihto-opiskelijan pystyä todistamaan, että hänen varansa riittävät suunnitteluksi ajaksi (esim. todistus Kelan tuista, tiliote ja todistukset mahdollisista apurahoista). Lisäksi PUCP edellytti kattavan kansainvälisen sairasvakuutuksen ottamista vaihdon ajaksi. Sairasvakuutuksesta pitää lähettää todistus yliopistolle jo ennen vaihdon alku, joten tämä kannattaa hoitaa hyvissä ajoin.

Ennen lähtöä on myös tärkeää hoitaa tarvittavat rokotukset kuntoon. YTHS:llä on rokotuksia varten hyvät matkaneuvontapalvelut, joiden kautta saa nopeasti ohjeet sekä rokotusajat varattua. Suosittelen myös hankkimaan pakollisen sairasvakuutuksen lisäksi hyvän matkavakuutuksen.

Näkymä Baraconasta merelle
Näkymä Baraconasta merelle
Asuminen

PUCP ei järjestä asuntoja suoraan vaihto-opiskelijoille, vaan jokaisen tulee etsiä ja valita itselleen sopiva asuinpaikka. Vaihtoyliopisto lähettää kuitenkin ennen vaihdon alkua kattavan listan heidän suosittelemistaan asuntoloista ja host-perheistä asuinalueittain jaoteltuna. Turvallisimpana ja parhaana asuinalueena pidetty keskusta-alue Miraflores sijaitsee aika kaukana yliopistolta, ja pitkien välimatkojen sekä kaupungin liikenteen ruuhkaisuuden takia suosittelen asumaan mieluummin lähellä yliopistoa. Vaikka yliopiston tuntumassa olevat alueet eivät ole maineeltaan ehkä parhaita, koin niiden kuitenkin olevan varsin viihtyisiä ja rauhallisia. Asuminen on Limassa halpaa, ja vaikka asunnon valitseminen tuntui ensin vaikealta tehtävältä, oli asunnon saaminen päätöksenteon jälkeen helppoa.

Itse asuin Limassa viettämäni ajan asuntolassa kolmen muun vaihto-opiskelijan kanssa muutaman kilometrin päässä yliopistolta San Miguelin alueella. Asuntolaa pyörittävä perhe asui viereisessä talossa, ja he olivat aina valmiita auttamaan. Talon emäntä tulikin joka päivä juttelemaan ja tarkastamaan vointiamme, ja karanteenissa ollessamme pääsimme osallistumaan perheen taideprojektiin maalaamalla muiston itsestämme talon seinään. Suosittelen ehdottomasti opiskelija-asuntolaa asumismuodoksi Limassa, koska koin muilta vaihto-opiskelijoilta saamani vertaistuen tärkeäksi etenkin poikkeusolojen vallitessa. Lisäksi espanjani kehittyi hurjasti kämppisten kanssa puuhaillessa, vaikkemme päässeetkään paljon asuntolasta poistumaan.

Opiskelu ja opetus

Suoritin vaihto-opinnot lopulta kokonaan Suomesta käsin, sillä lukukauden alun siirtämisen myötä opetus alkoi vasta huhtikuun alussa, jolloin palasin jo Suomeen. Minulla ei ole siis harmikseni kokemusta kampuksella opiskelusta, enkä osaa sanoa, miten se eroaisi etäopetuksesta. Kampuksella ehdin käydä kuitenkin pyörähtämässä ensimmäisenä orientaatiopäivänä lyhyesti ennen kuin karanteeni alkoi. PUCP:n kampus on aivan valtava ja aivan kuin oma maailmansa kaupungin sisällä.

PUCP kampus
PUCP kampus

Vaihto-opiskelijan ei kannata haalia liikaa kursseja, jottei kurssien työmäärä pääse yllättämään. Kurssien valinta oli omalta osaltaan aika haastava prosessi, sillä opintotarjonta vaihtui monta kertaa alkuperäisten suunnitelmieni jälkeen. Koronavirustilanne ja kurssien muuttuminen yhtäkkiä virtuaalisiksi toi varmasti omat haasteensa ilmoittautumisten koordinointiin, mutta onneksi PUCP:n liikkuvuuspalveluiden työntekijät olivat todella avuliaita. Vaihto-opiskelijoista vastaavalle Nardalle sai laittaa jopa WhatsApp-viestiä, jos ilmoittautuessa iski paniikki tai joku ei onnistunut.

Itselläni oli yhteensä neljä kurssia, joissa kaikissa oli kaksi opetuskertaa viikossa. Varsinainen opetus ei mielestäni eronnut kovinkaan paljon suomalaisesta opetuksesta, vaikka Perussa opettajat tuntuvat vaativan ja haluavan enemmän osallistumista opiskelijoilta. Suurin eroavaisuus oli erilaisten testien ja kokeiden paljous. Suurimmalla osalla kursseista oli sekä välikoe että loppukoe, joiden lisäksi tietyin väliajoin pidettiin lukukontrolleja (controles de lectura). Ymmärsin, että normaalissa lähiopetuksessa nämä lukukontrollit ovat yleensä suullisia, vaikka itse vältyinkin suulliselta tenttaamiselta etäopetuksessa. Lisäksi kursseilla pitää lukea paljon enemmän artikkeleita kuin Suomessa. Pistin myös merkille, kuinka opettajat ilmoittavat kurssin alussa hyvin tarkasti, mikä on kunkin suorituksen painoarvo loppuarvosanasta. Vaikuttaakin, että Perussa annetaan paljon arvoa testaamiselle sekä arvosanoille.

Suurin osa kursseista PUCP:ssa on neljän créditosin arvoisia. Kurssista saatavat opintopisteet kertovat suoraan, kuinka monta tuntia opetusta kyseisellä kurssilla on viikossa. Arvosana-asteikko on 11-20, jossa 11 tarkoittaa läpipääsyä ja 20 on paras arvosana. Vaikka arvioitavia suorituksia oli paljon ja esseet tuntuivat haastavilta, ei arvostelu lopulta ollut mielestäni kovin tiukkaa. En tosin osaa sanoa, kuinka suuri osa tästä johtuu armosta vaihto-opiskelijoita kohtaan. Minulta jäi puuttumaan vaihto-opinnoista kokonaan muu opiskelijaelämä aktiviteetteineen ja bileineen, mutta ensimmäisen orientaatioviikon kokemusten perusteella vaikutti ainakin, että opiskelijaelämää olisi normaalioloissa riittänyt kurssien ulkopuolellakin varsin paljon.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Ei kannata huolehtia etukäteen, pärjääkö omalla espanjan kielen taidollaan. Varmasti pärjää! PUCP ei oikeastaan vaadi vaihto-opiskelijoilta mitään tiettyä taitotasoa, joten mukaan mahtui opiskelijoita vaikka minkälaisilla lähtötasoilla. Perussa puhuttava espanja on hyvin selkeää ja sitä oppii ymmärtämään nopeasti. Perulaiset ovat myös yleisesti hyvin ymmärtäväisiä ja avuliaita ulkomaalaisia kohtaan.

Limassa kannattaa pidemmät välimatkat taittaa Uberilla tai muulla vastaavalla niiden halvan hinnan sekä suhteellisen luotettavuuden takia. Yliopistolta sai näistäkin ohjeita ja suosituksia, jotta pystyy välttämään epäluotettavat taksifirmat. Bussitkin toki kulkevat kaupungissa, mutta niiden aikatauluista ja pysäkeistä on sen verran vaikea ottaa selvää, että oikeaan paikkaan löytäminen on hieman tuuripeliä. Ruoka on Limassa todella halpaa: muutamalla eurolla saa hyvän lounaan paikallisesta ravintolasta. Kannattaakin rohkeasti tutustua paikalliseen ruokaan!

Minulla oli koko Limassa viettämäni ajan hyvin turvallinen olo niin yleisen turvallisuudentunteen suhteen kuin koronavirustilanteeseenkin liittyen. Kaduilla kiertelee paljon partioivia poliiseja ja viranomaiset auttavat herkästi, jos menee pyytämään apua. Tämän sain huomata, kun vaihto-opiskelijakaverini huolestuivat porukkaamme seuraavasta laitapuolen kulkijasta ja päätyivät pyytämään apua erään liikkeen vartijalta. Kaupungilla liikkuessa kannattaa pitää yleisesti järki päässä pitämällä arvoesineet suurimmaksi osaksi piilossa. Sillä jo pääsee pitkälle.

Koronavirustilanteen aiheuttamaa huolta helpotti tieto siitä, että en ollut yksin vaan minulla oli tukenani ja apunani muita vaihto-opiskelijoita sekä asuntolaa pyörittänyt aivan ihana perhe, joka lupasi huolehtia meistä parhaansa mukaan. Miettiessäni päätöstä Suomeen paluusta minua huolettivat jopa enemmän kotimatkan aiheuttamat riskit ja haasteet kuin mahdollinen Limaan jääminen. Asuntolani muiden vaihto-opiskelijoiden palatessa kotimaihinsa oma päätöksenikin oli kuitenkin selvä. Kannustankin siis tukeutumaan vaikeina hetkinä muihin vaihto-opiskelijoihin ja niihin paikallisiin, joita vaihdossa lähipiiriin saattaa kuulua. Yhdessä on helpompi ratkoa ongelmatilanteita ja tehdä päätöksiä.

Auringonlasku Mirafloresissa
Auringonlasku Mirafloresissa

Vaihtokertomus Universidad de los Andes, Kolumbia, kevät 2020

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Varmistus Universidad de Los Andesin puolelta tuli vasta myöhään marraskuussa, mutta olin riskillä ostanut jo menolipun aikaisemmin. Ajattelin, että vaikka vaihto jostain syystä peruuntuisi, voisin viettää kuukauden muuten vain Kolumbiassa, mahdollisesti tehden verkkokursseja. Kun ilmoitus vihdoin tuli, tuli myös helpotus ja hienoinen jännitys. Itselläni oli jo keltakuumerokote aikaisemmasta matkasta, mutta sitä suositellaan Kolumbiaan lähteville. Bogotassa ei esiinny keltakuumetta, mutta jos aikoo seikkailla rannikolla tai viidakoissa, se kannattaa ottaa. Kuulin tosin myös edellisen vuoden Kolumbian vaihtarilta, että keltakuumerokotteen saa ilmaiseksi lentokentältä Kolumbiaan saavuttaessa. Rokoteasiat kannattaa kuitenkin tarkistaa YTHS:stä. Jo ennen lähtöä kannattaa myös liittyä kohdeyliopiston Fb-ryhmään, ainakin UniAndesilla oli hyödyllistä tietoa ja esimerkiksi ilmoituksia vuokrattavista asunnoista. Vakuutus kannattaa muistaa hoitaa kuntoon ennen lähtöä. Voi myös olla oman mielenrauhan vuoksi kivampi ottaa lento, joka ei saavu yöllä.

Vuoristonäkymä Kolumbiasta

Alkubyrokratia vaihtokohteessa 


Saavuin Kolumbiaan tammikuun 4. päivä, eli pari viikkoa ennen kuin kurssit ja orientaatio alkoi. Tämä oli mielestäni hyvä liike, sillä vuoristoilmaan ja aikaeroon tottumiseen menee aikaa. Yliopiston puolelta ei ollut kovinkaan kummoista byrokratiaa, kerran taisin joutua käymään toimistolla hakemassa kulkulätkän, jolla pääsee yliopistolla liikkumaan. Kaikki sujui mielestäni kivuttomasti ja UniAndesin vaihtokoordinoija oli aina avulias.

Asuminen

Olin pohtinut erilaisia vaihtoehtoja jo useamman kuukauden ajan ennen Kolumbiaan lähtöä. Lopuksi päädyin ratkaisuun, jossa vuokrasin Airbnb:n kautta paikan koko ajalle. Tämä kustansi noin 250e kuussa (meitä oli kaksi, eli yhteensä 500), aivan yliopiston vierestä. Halvemmalla pääsee varmasti, kun vuokraa yksityiseltä. Voi kuitenkin olla ihan varteenotettava vaihtoehto esimerkiksi ottaa Airbnb ensimmäiselle kuukaudelle, jonka aikana etsii toisen paikan. Olin harkinnut myös Uniandesin opiskelijamajoitusta, mutta suositusten perusteella päädyin jättämään väliin. Siitä voi lukea kokemuksia esimerkiksi viime vuoden Kolumbian tuutorin vaihtokertomuksesta. Joka tapauksessa, kannattaa valita asumispaikka läheltä yliopistoa, sillä julkiset toimivat hitaasti ja ovat usein aivan täynnä. Suosittelen kävelyetäisyyttä.

Opiskelu ja opetus 


UniAndesilla opetus oli laadukasta ja professorit innostuneita.

UniAndes kampus

Suomeen verrattuna meininki on aavistuksen verran holhoavampaa ja esimerkiksi läsnäolopakot olivat sangen tiukkoja. Toki opiskelijat ovat myös piirun verran nuorempia kuin Suomessa, jotkut fuksit jopa 16-vuotiaita. Kurssit valittiin Uniandesin nettialustalla, joskin kurssien kuvaukset olivat ajoittain aika vähäisiä. Kannattaa siis valita useampi kurssi kuin aikoo käydä, näin pääsee makustelemaan ensin ja päättämään sitten. Suoritin itse lopulta 3 kurssia ja espanjan kielikurssin, jotka vastasivat Suomessa 24 noppaa. Työmäärä oli verrattavissa HY:n työmäärään.

Mitä tulee kurssien arvosteluun, sain kursseista aika lailla samaa arvosanaa kuin Suomessaki n. Helpottavana seikkana todettakoon, että kun opintopisteet hyväksiluetaan Suomessa, ne arvostellaan asteikolla hyväksytty/hylätty. Itse asiassa, CoVid-19 tilanteen takia, myös UniAndesilla kaikki kurssit olivat asteikolla hyväksytty/hylätty. Otin itse kaikki kurssit espanjaksi ja suosittelen kyllä sitä muillekin, sillä vaikka en ollut ennen akateemista tekstiä pahemmin lukenut espanjaksi, niin nopeasti siinä oppi. Esseet ja jopa tentit sai usein myöskin kirjoittaa englanniksi, jos halusi. Näin ainakin politiikan tutkimuksen kursseilla.

Yliopisto tarjosi myös huikean määrän erilaisia urheilukursseja ja avoimia tunteja. Tässä kannattaa olla tarkkana, sillä suositut kurssit varataan minuuteissa loppuun, kun kurssien valitseminen aukeaa. Suosittelen erityisesti salsa & bachata kursseja ja tunteja, jos CoVid-19 tilanne ne sallivat.

Hyödyllistä tietoa
Bogota katunäkymä

Hintataso on Kolumbiassa reilusti Suomea alempana. Kuitenkin myös vähän erikoisempia ruoka-aineita voi olla vähän vaikeaa löytää, eli sellaisia voi tietysti tuoda. Muutenkin kannattaa tosiaan tuoda jotain suomalaisia herkkuja, joita voi sitten lukuvuosittain järjestettävässä vaihtareiden potluck-tapahtumassa tarjoilla (tein itse ruisleipää ja munavoita, joka oli menestys).

Turvallisuudesta sen verran että vaikka sukulaiset ovat varmasti jo ehtineet pelotella, niin Bogotassa on kyllä turvallista, jos pitää itsestään huolen. Pimeällä kannattaa kuitenkin pysytellä ryhmissä, tutuilla paikoilla ja kännykkä pitää taskussa kadulla. Esimerkiksi sellaista tapahtuu, että puhuessasi puhelimessa, vaikka bussin sisällä, puhelin napataan ikkunasta. Yksi vaihtari onnistui peräti menettää kaksi kännykkää jossain bailussa. Jos kuitenkin pitää huolellisesti tavarat piilossa ja repun hallussa, niin ei ole hätää. Jos mikään huolettaa, kannattaa ehdottomasti kysyä tuutoreilta.

Kännykkä muuten pitää rekisteröidä kuukauden kuluessa saapumisesta ja liittymällä on väliä. Claro on kuuleman mukaan helppo rekisteröidä mutta Movistar, joka tuli valittua ilman parempaa tietoa, oli aikamoista ramppaamista toimistolla ja lomakkeiden täyttelyä. Kerran myös puhelin blokattiin viikoksi heidän virheestään.

Hanavesi Bogotassa on juotavaa, vaikka ei kovin maukasta. Taksi lentokentältä keskustaan on noin 30 000 pesoa, kannattaa ottaa virallinen lentokenttätaksi. Uber tai Beat ovat hyvä vaihtoehto illanvietoissa yms., sillä takseissa tapahtuu paljon vedättämistä.

Koronaan liittyen

Minulle kävi vaihdossa tosiaan niin että noin puolessa välissä vaihtoa kaikki kurssit siirtyivät kokonaan etätyöhön ja myös liikuntakurssit ja -tunnit peruttiin. Etätyöt sujuivat hyvin ja myös kaikki kokeet muutettiin loppuessee tyyppisiksi ratkaisuiksi, joten sinänsä kurssit sain kyllä suoritettua helposti loppuun. Toivottavasti näin ei ole seuraavilla!

Vaihtokertomus, University of Namibia (UNAM), kevät 2020

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Sain tietää pääsystäni vaihtoon Namibiaan maaliskuussa 2019. Namibia oli ykköskohteeni sekä yksi pitkäaikaisimmista haaveistani! Vaikka kokemus oli erilainen kuin ajattelin, oli viime kevät mitä uskomattomin ja mahtavin kokemus.

Two Nambian students jumping with joy

Ennen lähtöä

Ennen lähtöä minua huoletti eniten viisumin hakeminen ja siihen tarvittavien dokumenttien kasaan saaminen. Namibian yliopistosta saimme virallisen hyväksymistodistuksen vasta muutamia viikkoja ennen lähtöä, joten loppuen lopuksi hain viisumia vasta paikan päällä. Tämä onnistui, mutta suosittelisin silti ehdottomasti viisumin hankkimista Suomen puolella jos mahdollista, ja hyväksymistodistuksen pyytämistä/vaatimista hyvissä ajoin. Namibiassa byrokratiakoneisto on hitusen hitaampi, minkä vuoksi saimme viettää usean päivän paikallisessa sisäasiainministeriössä jonottamassa…

Lisäksi suosittelen pikaista ajanvarausta YTHS:ltä, jotta saatte viisumia varten vaadittavan terveystodistuksen sekä mahdolliset rokotteet hankittua ajoissa. Tämä todella kannattaa tehdä jo pian, sillä vapaita aikoja ei välttämättä saa ihan parin viikon sisään.

Matkavakuutuksia kannattaa kilpailuttaa, sillä terveydenhoitokulut kattavan vakuutuksen hankkiminen on pakollista. Itse hankin myös omaisuuden kattavan vakuutuksen, sillä otin mukaan kannettavan tietokoneeni sekä järjestelmäkamerani.

 

Alkubyrokratia yliopistolla

Alkubyrokratiasta selviäminen Namibian yliopistolla on hyvää kärsivällisyyden kehittämistä. Suosittelisin kuitenkin kurssien valitsemista etukäteen, jotta rekisteröityminen on mahdollisimman mutkatonta. Lisäksi vaihtokoordinaattorinne Aune Sam on maailman tehokkain ja avuliaisin ihminen, joten hänen puoleensa kannattaa kääntyä. Itse jonotin muiden joukossa kymmeniä tunteja rekisteröitymään kursseille, kun taas vaihto-opiskelijakolleegani olivat rouva Samin johdolla menneet suoraan rekisteröitymiseen ilman jonotuksia. Kaiken kaikkiaan suosittelen kaikkien mieleentulevien kysymysten kysymistä häneltä sekä opiskelijatuutoreilta. Kaikki ovat erittäin avuliaita, kun uskaltaa kysyä!

Asuminen

Namibian yliopistossa vaihto-opiskelijat ovat perinteisesti asuneet kampuksella. Mielestäni tämä on hyvä, sillä näin vaihtarit pääsevät parhaalla mahdollisilla tavalla tutustumaan muihin opiskelijoihin sekä kampuselämään. Tämä myös helpottaa lähtöä, kun ei tarvitse etsiä asuntoa. Kampukselta pääsee helposti taksilla keskustaan tai minne ikinä halajaa, eikä taksilla kulkeminen ole kallista.

Vaihtarit saavat omat huoneet, joissa on sänky, pöytä ja jonkilainen lipasto ja kaappi. Vessat ja suihkut ovat yhteiset. Kampuksella tarjotaan päivittäin aamupala, ja erilaista syömistä saa ostettua kioskeilta. Iso haaste on kuitenkin se, ettei kunnollista keittiötä ole. Itse päädyin hankkimaan toisen vaihtarin kanssa keittölevyt sekä vedenkeittimen. Kavereiden jääkaappeihin sai laitettua kylmätuotteita, jos niitä tahtoi. (Minulla on kaikki ostamamme keittiötarvikkeet kampuksella ystävän huoneessa säilössä, joten voidaan sumplia niin, että tulevat vaihtarit saavat ne käyttöönsä).

Opinnot

Itse opiskelin politiikan tutkimusta, ja sain vaihtoni aikana opiskella erittäin mielenkiintoisia aiheita paikalliseen politiikkaan liittyen. Opiskelin muun muassa Eteläisen Afrikan poliittista taloutta ja Afrikkalaistaista valtiokäsitystä. Omakohtaisella kokemuksella kehotan tuleviakin vaihtareita valitsemaan kursseja, jotka keskittyvät paikallisten näkökulmien tutkimiseen.

UNAM:s library during the evening light
UNAM:s library

Kurssien vaatimustaso ja laatu vaihteli paljon. Itselleni sattui melko työläät kurssit, jotka vaativat lukemista lähes päivittäin. Kuulin kuitenkin ystäviltäni, että joidenkin kurssien opettajat eivät edes ilmesty paikalle luennoille kuin satunnaisesti. Suurin osa opettajista/professoreista olivat kuitenkin erittäin päteviä ja inspiroivia. Opetustyyli oli suhteellisen samanlaista kuin Helsingin yliopistossa, vaikka joidenkin kurssien kohdalla luennoitsijalla oli erittäin voimakas auktoriteetti ja asema suhteessa opiskelijaan, mihin tottuminen oli jokseenkin haastavaa suomalaiselle opiskelijalle.

 

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Yliopisto tarjoaa laajan kattauksen erilaista harrastustoimintaa. Yliopistolla on esimerkiksi kuoro, rugby-joukkue, jalkapallojoukkue, nyrkkeilytiimi, lentopallojoukkue… Itse menin nyrkkeilytiimiin, mikä oli ihan super hauskaa! Sain tiimistä paljon uusia kavereita sekä mahtavan harrastuksen, jonka kautta oli mahdollista myös osallistua erilaisiin tapahtumiin. Treenit olivat aamuin illoin, ja niihin sia osallistua kun oli aikaa.

Muuten vapaa-ajalla teimme retkiä, kävimme kaupungilla, paikallisissa baareissa ja ravintoloissa, hengasimme kampuksella, lenkkeilimme, kokkasimme…  Namibiassa on myös älyttömän kaunis luonto ja lukuisia mahdollisuuksia tehdä erilaisia viikonloppureissuja!

Turvallisuus

Itse koin Windhoekin ja Namibian yleisesti ottaen turvalliseksi. Tietenkin varovaisuudesta ja valppaudesta kannattaa pitää huoli koko ajan. Ryöstöt ja taskuvarkaudet ovat varsinkin Windhoekissa melko yleisiä, minkä takia omaisuutta ei kannata jättää minnekään valvomatta. Yksin ei kannata liikkua, ja pimeän aikaan kannattaa olla erityisen valpas.

Hintataso

Namibian valuutta on namibian dollari, joka on sidottu Etelä-Afrikan randiin. Yleisesti ottaen hintataso on melko matala. Kuitenkin esimerkiksi jotkut hygieniatuotteet, vihannekset, hedelmät sekä vaatteet ovat monissa kaupoissa lähes Suomen hinnoissa. Viime kevään aikana vaihtokurssissa oli koronan takia merkittäviä heilahteluita, joten siihenkin kannattaa varautua. Etelä-Afrikan tapahtumat heijastuvat monessa suhteessa Namibiaan, joten muutenkin kannattaa seurailla alueellisia tiedotuskanavia ja pysyä kartalla Etelä-Afrikan ja muutenkin Eteläisen Afrikan tapahtumista.

Muuta

Namibiassa syödään paljon lihaa. Lähdin vaihtoon vegaanina ja tulin takaisin kuukausia maitotuotteita sekä jonkin verran lihaa syöneenä. Liha ja siihen liittyvä Kapana -spice ovat iso osa paikallista kulttuuria. Varsinkin kampukselta on haastavaa saada kasvisruokaa, eikä paikallisten ruokakauppojen hyllyiltä löydy tofua tai muita lihankorvikkeita. Papuja kuitenkin löytyy, ja on muutamia kauppaketjuja, joiden valikoimasta löytyy laajemmin vihanneksia ja muun muassa erilaisia täysjyvä- ja vegaanituotteita.

Vaihtokertomus, University of Stellenbosch, kevät 2020

humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Tutustuin Etelä-Afrikkaan katsomalla dokumentteja. En opiskellut afrikaansia etukäteen sillä englanti on neutraali yhteiskieli kaikkien kieliryhmien välillä ja ajattelin pärjääväni sillä. Kieltä kuitenkin näkee ja kuulee joka puolella sillä Stellenboschin yliopisto on perinteikäs yliopisto afrikaanereille. Heti kampukselle saavuttuani huomasin, että on kiva osata vähän perussanastoa. Afrikaansissa oli hauska huomata yhteneväisyyksiä ruotsin tai saksan sanojen kanssa, verbit eivät taivu persoonissa ja aikamuodot ovat helpot. Kurkkuäänteinen g tulee tutuksi ja paikalliseen englantiinkin on vakiintunut paljon afrikaansin sanoja, kuten bakkie, braai ja plakkies. Kielestä lisää hieman myöhemmin.

Pakkaamisessa haastavaa oli varautua aluksi kesän kuumuuteen ja sitten myös syksyn ja talven sateisiin ja talven koleuteen. Villakangastakki tai trenssi on hyvä ottaa mukaan sillä viimeistään toukokuun lopulla tuli kylmiä päiviä vaikka paikallinen talvi kestääkin lähinnä muutaman päivän kerrallaan ja muuten päiväsaikaan on suht lämmin. Etelä-Afrikassa on alhainen hintataso ja takaisin tullessa otin lisälaukun siellä täydennetylle vaatevarastolle ja tärkeimmille esineille.

Jätin lukuloman ja lukukauden jälkeisen matkustelun suunnittelun ikään kuin etiäisestä myöhemmälle ajalle, ja sitten pandemian vuoksi suunnitelmat menivätkin uusiksi. Matkasuunnitelmia voi hyvin tehdä myös lukukauden alussa vaihtokavereiden kanssa sillä kaikki aikovat kyllä reissata. Orientaatio viikolla saatiin myös näppärä esittelykirja paikallisista viinitiloista, museoista ja muista mitä kannattaa hyödyntää heti alkuun tekemistä suunnitellessa.

Paikallinen sairasvakuutus on pakollinen ottaa jo ennen lähtöä ja sen valintaan saa vinkkejä yliopiston sivuilta. Viisuminhaku on oma prosessinsa, mutta sekin käy mutkattomasti suurlähetystön nettisivun ohjeiden mukaan. Kampukselle saavuttaessa täytyy rekisteröityä yliopistoon avainten luovutuksen yhteydessä ja lopullinen kursseille rekisteröityminen tapahtuu ensimmäisen viikon jälkeen. Muuta byrokratiaa ei ollut, ja orientaatioviikolla annetaan perusteellinen opastus opinnoissa ja maassa pärjäämiseen.

Asuminen

Majoituin Academiassa, johon muutkin suomalaiset ja paljon vaihtareita oli sijoittunut. Viihtyisä ja moderni aidattu asuntola-alue majoittaa noin tuhat opiskelijaa pienissä taloissa, eli blokeissa, ja kansainväliset opiskelijat on asutettu siellä samalle alueelle. Meitä oli melkein 90 vaihtaria, jotka vietimme paljon aikaa yhdessä. Jokaisella meidän blokilla oli oma piknikpöytä ja braai. Asuntoyksiköt olivat mukavia. Jokaisella oli oma huone ja kylppäri, ja keittiö jaettiin vain yhden henkilön kanssa. Koko kahdeksan hengen asunnossa oli yhteinen ruokailu- ja oleskelu tila. Alueelta löytyy myös pyykkitupa ja deli, jonka yläpuolella on pieni opiskelutila. Kampuksella on student centre ja hieno maanalainen kirjasto. Keskusta ja mall ovat 15 minuutin kävelyn päässä ja Kapkaupunkiin pääsee tunnissa.

Aluksi asuntolaan meneminen jännitti, sillä se oli minulle uutta, mutta meidän yhteisömme oli merkittävä osa vaihtokokemusta, ja paikallisiin ystävystyin sitten harrastusten kautta. Oli aika kokonaisvaltainen kokemus asua yliopiston asuntolassa ja vapaa-ajalla käydä harrastuksissa yliopiston societeissä.

Stellenboschissa on turvallista liikkua päiväsaikaan, etenkin merkityillä kampus securityn vahtimilla reiteillä. Pimeän tullen tai kaupungin ulkopuolella ei voi kävellä. Tämä ei kuitenkaan rajoittanut elämää sillä Uber oli edullinen käyttää lyhyillekin matkoille jos illalla piti tulla kotiin valvotun reitin ulkopuolelta.

Stellenbosch kirjaston sisäänkäynti Rooipleinillä
Kirjaston sisäänkäynti Rooipleinillä

Opiskelu ja opetus

Yliopisto on panostanut viime vuosina paljon muutospolitiikkaan, johon opetuskielen vaihtumisen lisäksi kuuluu kampuksen rakennusten uudelleennimeäminen, eri yhteisöjen ja niiden historian näkyväksi tekeminen kampuksella esimerkiksi taiteen ja kielien kautta, ja opetussuunnitelman kehittäminen vähemmän eurosentriseen suuntaan. Perinteikkäitä tapahtumia järjestetään kuitenkin edelleen, mistä Woordfees on mainio tilaisuus nähdä maan tunnettuja artisteja esiintymässä, samoin kuin näytelmiä ja elokuvia festarimaisella valikoimalla, pääasiassa afrikaansiksi.

Opetus SUssa on laadukasta. Tunnit kestävät 50 minuuttia ja jos seuraava tunti alkaa heti, on siirtymisaikaa 10 minuuttia. Kaikki rakennukset ovat kuitenkin lähekkäin. Ensimmäisellä opetusviikolla saa käydä kokeilemassa kaikkia esihyväksyttyjä kursseja ennen kuin tekee lopulliset valinnat.

Molemmissa mainstream kursseissani oli luento-opetus, mutta toisessa myös viikoittaiset tutoriaalit pienryhmäopetusta ja keskustelua varten. Luennoilla oli tulkit, joilta sai korvanapin siltä varalta, että opiskelija esittää kysymyksen tai opettaja puhui välillä afrikaansia. Tämä toimi hienosti. Myös slaidit näkyi yleensä molemmilla kielillä. Toisessa kurssissa arvostelut tulivat kolmesta lyhyestä esseestä ja toisessa yhdistelmästä, johon kuului loppukoe, välikoe, tuntikoe sekä ekassa jaksossa viikoittainen monivalintatehtävä jonka myöhästymisestä olisi seurannut armoton hylsy, ja tokassa jaksossa kolme viikkotehtävää. Uskoisin että työmäärä oli aika sama kuin Suomessa.

Päädyin ottamaan yhden vaihtareille suunnatun moduulin, GSL, ja se oli suuren läsnäolo- ja työmääränsä vuoksi hallitseva teema vaihdossani. Olin valintaan tyytyväinen. Monimuoto opetus tarkoitti paljon ryhmissä tekemistä ja joka viikolle oli artikkeli tai kaksi luettavana.  Olennainen osa kurssia oli viikoittainen service learning paikallisessa esikoulussa ja oman ryhmän kanssa siihen ohjelman suunnittelu. Arvosteluun kuului portfolio, oppimispäiväkirjoja, ryhmäpresentaatio ja essee.

Hyödyllistä tietoa vaihtoon lähteville

Yliopistolle maksettava rekisteröintimaksu tulee puoliksi omaan käyttöön, eli sillä saa maksaa harrastusyhteisöihin eli societyihin liittymisen tai vaikka Maties gym-jäsenyyden. Rekisteröityessä olet siis jo valmiiksi maksanut liikuntaharrastukset. Yhteisöihin voi tutustua etukäteen, mutta niistä myös kerrotaan orientaatioviikolla. Liityin purjehdusyhteisöön ja ballroom dance- yhteisöön, tarjolla oli myös laitesukelluskoulutus ja surffikurssi sekä viiniyhteisö – kaikki hienoja tapoja nauttia paikallisesta luonnosta ja kulttuurista sekä hyviä tapoja kasvattaa Maties- yhteishenkeä. Lukukauden alussa oli rugbyn Varsity Cup kotipelejä, joita ei kannata jättää väliin vaan lähteä maroon paita päällä kannustamaan joukkuetta sillä sitä tunnelmaa jää kaipaamaan.

Vaihtokertomus, University of Exeter, Iso-Britannia, lukuvuosi 2019-2020

Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Sain tietää keväällä 2019 pääseväni vaihtoon Exeterin yliopistoon, Lounais-Englantiin. Olin innoissani, koska haaveilin Englantiin pääsystä ja opiskelusta ja arjesta siellä. Exeter tuntui myös sijainniltaan sopivalta – se on suunnilleen Jyväskylän kokoinen kaupunki lähellä Englannin rivieraa ja lähellä on myös pari kansallispuistoa. Lontooseen matkaa on junalla parisen tuntia.
Lähtö Englantiin tapahtui nopeasti – olin koko kesän töissä ja työt loppuivat vain pari päivää ennen lähtöä. Vuokrasin asuntoni uudelle opiskelijalle vaihtovuoteni ajaksi. Ennen lähtöäni olin saanut yliopistolta hyväksymiskirjeen, sähköpostin käyttööni, uutiskirjeitä ja muuta tietoa opintojen aloittamisesta.

Reed Hall on kampusalueen vanhin rakennus. Siellä on kahvila, ravintola, kokous- ja juhlatiloja.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Exeterissä en kokenut kovin paljoa byrokratiaa, EU-kansalaisena kaikki hoitui näppärästi. Poliisille tai mihinkään muuallekaan ei täytynyt käydä rekisteröitymässä. Opiskelijakortti piti hakea yliopiston neuvonnasta, kuten myös opiskelutodistus paikallista pankkikorttia varten. Omia yhteystietoja piti myös päivitellä yliopiston ja opiskelija-asuntolani järjestelmiin. Lisäksi takuuvuokraa varten täytyi rekisteröityä erääseen palveluun, mutta sekin sujui aika helposti.

Paikalliseen opiskelijaterveydenhuoltoon täytyi myös rekisteröityä. Lääkäriä pääsi tapaamaan melko helposti ja terveyspalvelut olivat melko hyviä, mutta todettakoon silti että Suomessa tämä on oman kokemukseni mukaan vielä paremmin. Suosittelen ottamaan kattavan matkavakuutuksen, etenkin nyt kun Yhdistynyt kuningaskunta on eronnut EU:sta.

Jos aikoo työskennellä opintojen ohella, pitää hakea NINo-tunnus eli eräänlainen veronumero. Haku tehdään puhelimitse, jolloin varataan aika lyhyeen haastatteluun verotoimistossa. Haastattelussa selvitetään NINo-numeron tarve. Verotoimisto saattaa olla toisessa kaupungissa, esimerkiksi itse jouduin käymään Tauntonissa, jonne oli puolen tunnin junamatka.
Yleisesti ottaen kaikki viralliset asiat hoidettiin puhelimitse. Suomessa olen tottunut tekemään lähes kaiken sähköisesti, mutta Englannissa asiat hoituvat perinteisempään malliin.

Asuminen

Asumisen sai järjestää itse, mutta yliopisto tarjosi koko vuoden Exeterissä oleville myös yliopiston asuntolapaikkoja. Päätin hakea yliopiston majoitusta, koska se tuntui varmemmalta ja turvallisemmalta vaihtoehdolta. Minun piti täyttää hakemuslomake, johon sai valita muutaman mieleisensä vaihtoehdon. Tarjolla oli yksiöitä ja huoneita omalla kylpyhuoneella tai ilman. Valittavana oli joko ’catered’ tai ’self catered’ -huoneita. ’Catered’-huoneisiin kuului aamiainen ja päivällinen. Se olisi ollut helppo ja kohtuuhintainen vaihtoehto, mutta ruokavaliorajoitteideni vuoksi päätin valita ’self-catered’-huoneen.

Yksi edullinen vaihtoehto olisi myös ollut jakaa huone jonkun kanssa, mutta tällainen vaihtoehto taisi löytyä vain yhdestä yliopiston asuntolasta. Päätin kuitenkin, että maksan omasta rauhasta ja yksityisyydestä.

Duryard Valley Park yliopiston kupeessa on upea näköalapaikka.

Olisin mieluiten halunnut yksiöön, koska pidän yksin asumisesta. Tarjolla olevat yksiöt olivat kuitenkin melkoisen hintavia, n. 900 eurosta kuukaudessa ylöspäin. Päädyin valitsemaan huoneen jaetussa asunnossa upouudesta opiskelija-asuntolasta. Hinta oli kuitenkin aika suolainen, reilut 800 euroa kuukaudessa.

Näin jälkikäteen ajateltuna parempi vaihtoehto olisi saattanut olla yksityiseltä vuokraaminen, koska se olisi ollut halvempaa. Toisaalta opiskelija-asuntolat ovat Britanniassa hyvätasoisia ja niihin kuuluu vastaanottopalvelut, kuntosali ynnä muut.

Opiskelu ja opetus

Exeterin yliopistossa opiskelu ei poikennut kovin paljoa Helsingin yliopistosta. Luentoja oli suurin piirtein saman verran kuin minulla oli Helsingissä. Itsenäistä työtä – lukemista ja esseiden kirjoittamista – oli myös suunnilleen saman verran opintopistemäärään suhtautettuna. Kurssit Exeterissä olivat 15 paikallista opintopistettä, joka vastaa 7,5 opintopistettä ECTS-järjestelmän mukaan.

Tyypillinen kurssi sisälsi melko kattavan lukulistan, 2 000 sanan esseen ja tentin. Tentit järjestettiin toukokuussa. Vaihto-opiskelijoille yliopisto tarjosi myös mahdollisuutta tehdä tentin sijaan toinen essee.

Yliopiston päärakennuksen Forumin keskusaukiolla on ilta-aikaankin opiskelijoita.

Yliopiston opettajat olivat mukavia ja pitivät mielenkiintoisia luentoja. Heillä oli myös yleensä kerran viikossa ’office hour’, jolloin sai tulla kysymään lisätietoja tehtävistä tai muusta kurssiin liittyvästä. Sähköpostitse asioita ei opettajien kanssa mielellään hoidettu. Yleisiä kysymyksiä pystyi myös jättämään kurssien ELE- eli Moodle-alustoille. ELEä käytettiin ahkerasti, sinne tuli tehtävänannot ja luentodiat sekä muu tärkeä tieto.

Pidin siitä, että tehtävät arvioitiin anonyymiysperiaatteella. Arvioija ei tiennyt, kuka tehtävän on tehnyt. Lisäksi toinen ulkopuolinen arvioija arvioi tehtävät vielä kertaalleen.

Luentojen lisäksi joillain kursseilla oli työpajoja ja kenttäretkiä. Kävin eräällä maantieteen kurssilla tekemässä kenttätyötä läheisessä kansallispuistossa, jossa tutkimme jokia.

Suosittelen aloittamaan opiskelun kunnolla heti alussa ja tekemään suunnitelman, missä aikataulussa kirjoitat esseitä ja luet kurssikirjallisuutta. Tehtävien eräpäivistä ollaan tosi tiukkoja – jos palauttaa tunninkin myöhässä, arvosana laskee roimasti. Yli kahden viikon myöhästymistä saa arvosanan 0 (asteikko on 0–100). Lisäaikaa tehtäviin voi saada esimerkiksi terveydellisistä perusteista, mutta sitä täytyy erikseen hakea.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoonlähtijöille

Jos haluat matkustaa Englannissa, suosittelen ostamaan junakortin (Railcard) ja bussikortin (Coach card), joilla saa kolmasosan hinnasta pois. Varsinaisia opiskelija-alennuksia ei junissa eikä kaukoliikenteen linja-autoissa ollut. Junakortti maksaa n. 30 euroa ja bussikortti reilun kympin, mutta ne maksavat itsensä nopeasti takaisin, jos tekee parikin matkaa. Julkinen liikenne Englannissa on melko kallista, ja esimerkiksi junaliput kannattaa yleensä ostaa heti, kun tietää matkan ajankohdan. Jos lipun ostaa samana päivänä kuin matkustaa, hinta saattaa olla tosi korkea.

Kannattaa myös ostaa noin kymmenen euroa maksava TOTUM-kortti, joka on eräänlainen opiskelijakortti. Sillä saa mm. 10 % alennusta Co-op-ruokakaupoista, joita on paljon eri puolilla Exeteriä ja muuta Englantia. Lisäksi TOTUM-kortin toiselle puolelle saa PASS-kortin, jolla voi todistaa olevansa täysi-ikäinen.

Suosittelen myös miettimään asumiskuvioita kohteessa. Yksin asuminen on kallista ja saattaa vaikeuttaa kavereiden löytämistä, mutta toisaalta huonot kämppäkaverit voivat aiheuttaa harmaita hiuksia. On arpapeliä, saatko sotkuisat ja meluisat kämppikset vai mukavat uudet kaverit. Yksityisellä asuminen on Englannissa halvempaa, mutta yliopiston asuntolat tai yksityiset opiskelija-asuntolat, kuten Unite tai The Student Housing Company voivat olla turvallisempi valinta, jos mietityttää, löytääkö asuntoa helposti.

Suosittelen lähtemään matkaan avoimin mielin ja pitämään odotukset realistisina. Vaihdossa ei ole aina kivaa, mutta oma vuoteni oli ehdottomasti kokemisen arvoinen.

Vaihtokertomus, Nova SBE, Portugali, kevät 2019

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Sain hyväksymiskirjeen Nova Sbe:ltä, jonka mukana tuli kattavat ohjeet sekä tietopaketti, kuinka toimia ennen kouluun saapumista. He linkkasivat minut myös Facebook-ryhmiin, jossa jaettiin informaatiota koulusta, asumisesta sekä yleisesti Lissabonista, Carcavelosista (paikka jossa kampus sijaitsee) sekä Portugalista. Lisäksi minulle nimettiin niin kutsuttu Nova SBE kaveri, eli opiskelija, joka otti minuun yhteyttä Facebookin välityksellä ja kertoi auttavansa minua asiassa kuin asiassa ja näin hän tekikin. Hoidin itselleni myös kattavan matkavakuutuksen, tapaturmavakuutuksen sekä eurooppalaisen sairaanhoitokortin kelalta. Lisäksi otin mukaan varmuuden vuoksi kopion passistani, toki myös itse passin.

Ensimmäisiä asioita mitä koulussa piti tehdä oli hakea opiskelijakortti. Tämä tehtiin meille todella helpoksi. Nova SBE:n kampuksella oli Welcoming Day, jossa meitä ohjeistettiin hyvin tarkasti, kuinka hankkia opiskelijakortti, matkustuskortti (eli julkisen liikenteen matkakortti junaan ja busseihin) sekä kuinka käyttää kirjastoa ja muita palveluita kuten terveydenhuoltoa, jota koulu myös tarjosi. Tämän päivän aikana meidät myös jaettiin ryhmiin ja kampus esiteltiin meille perusteellisesti pienryhmissä, jossa myös alkoi uusiin ihmisiin tutustuminen.

Asuminen

Lissabonissa ei pitänyt ilmoittautua kaupungin asukkaaksi. Kotona tein tietenkin muuttoilmoituksen ja vaihdoin osoitteeni Carcavelosin osoitteeseeni. Suurin ja vaikein päätös mielestäni oli, että päätänkö muuttaa Lissabonin keskustaan vaiko Carcavelosiin, joka sijaitsee 25 minuutin junamatkan päässä Lissabonin keskustasta. Kampus sijaitsee Carcavelosin kaunista hiekkarantaa vastapäätä. Itse päätin kuitenkin säästää matkustelussa aikaa, joten muutin Carcavelosiin. Löysin asuntoni Facebook ryhmästä. Tämä oli todella yksinkertaista, helppoa ja turvallista. Asuin asunnossa, jonka jaon kolmen muun opiskelijan kanssa. Heistä kaikista tulivat todella hyviä ystäviä ja kimppa-asuminen oli täydellinen ratkaisu, sillä en omannut ystäviä Portugalissa ennestään. Myöskin vuokrakustannuksen ovat halvempia jos asuu kimppakämpässä. Vuokrani oli 450e/kk sisältäen laskut. Liikkuminen Lissaboniin on helppoa Carcavelosista, se on junalinja joka kulkee Lissabon-Carcavelos Ja Carcavelos-Lissabon väliä noin 3-6 kertaa tunnissa melkein vuorokauden ympäri. Jos halusin palata kotiin yö aikaan niin jaon taksin ja uberin ystävien kanssa.

Hintataso Portugalissa on huomattavasti edullisempi, kuin Suomessa etenkin ravintolassa syöminen tai baarissa oluen juominen. Ruokakaupat ovat hieman edullisempia ja tuotteetkin ovat melko saman tyyppisiä mitä täällä meillä päin saa. Toki lakritsia ja ruisleipää kannattaa varata mukaan, näitä asioita et tule sieltä löytämään. Opiskelijoille museot ymmä muut kulttuuri kohteet ovat todella edullisia. Nova SBE järjesti myös todella paljon yhteistoimintaa, jossa he esittelivät Lissabonin kaupunkia ja ympäristöä, mutta myöskin pidempiä reissua Lissabonin ulkopuolelle. Nämä reissut ja tapahtumat olivat oiva tapa tutustua Portugaliin sen kulttuuriin sekä tavata uusia ihmisiä ja luoda uusia ystävyyssuhteita.

Opiskelu ja opetus

Itse opiskelen Kehitysmaatutkimusta Valtiotieteellisessä tiedekunnassa ja menin Novaan opiskelemaan taloustieteen sivuaineeksi. Otin neljä taloustieteen kurssia, sillä Novassa yksi kurssi on 7.5 opintopistettä. Minulle tuli yllätyksenä opintojen vaikeustaso, mutta tämä saattoi johtua siitä, että minulla ei ollut matemaattista taustaa opinnoissani ja taloustiedossa on kuitenkin paljon matemaattista laskentaa ja kaavoja teorian lisäksi. Mainitsin kuitenkin tilanteeni professoreille, jotka minua opettivat ja he olivat tämän asian suhteen erittäin avuliaita. He järjestivät minulle yksityiskohtaista tukiopetusta ja auttoivat minua ymmärtämään asioita, jotka koin vaikeaksi sekä panostivat niihin osa-alueisiin, jossa olin heikoille. Eli vaikka kokisi asiat vaikeiksi niin opin sen, että rohkeasti pyytämällä apua selviää pitkälle. Pääsin kaikki kurssini läpi ja opin erittäin paljon. Opetustyyli on saman tyyppistä mitä meillä on Helsingin Yliopistolla. Opetus perustuu luentoihin sekä laskareihin. Opetuskieli on tietenkin englanti. Erona oli se, että kun istuin luentosalissa Carcavelosissa ikkunasta näkyi Carcavelosin upea monta kilometriä pitkä valkoinen hiekkaranta ja Atlantin meri.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Portugalin ja Lissabonin koin erittäin turvalliseksi. Käytin maalaisjärkeäni, kuten tekisin missä vain reissussa, mutta myös kotona. Ihmiset olivat lämpimiä, vastaanottavaisia sekä erittäin avuliaita ja mukavia. Joten kadulla jos eksyy niin rohkeasti vaan kysymään neuvoa. Suosittelen lämpimästi tutustumaan portugalin alkeisiin. Monet osaavat englannin kielen moitteettomasti, mutta vanhempi sukupolvi ei välttämättä. Tämä jäi harmittamaan itseäni, sillä ihmiset olivat niin lempeitä ja olisin halunnut kommunikoida enemmän, mutta kielimuuri esti sen. Kaiken kaikkiaan kokemus oli mahtava. Suosittelen lämpimästi tutustmaan myös muihin paikkoihin Portugalissa. Itse vuokrasin auton ystäväni, joka on melko edullista, ja matkustimme Portugalin ympäri. Navigointi on yksinkertaista ja majoittuminen guest housseissa on opiskelijabudjetille sopivaa. Suosikki asioita oli ruoka ja musiikki. Portugali on kuuluista viineistään, kalaruuistaan sekä perinteisestä Fado musiikista, jota pääsee kuuntelemaan useissa Fado ravintoloissa, joita on Lissabon pullollaan. Portugali on yksi Euroopan aurinkoisimpia maita. Siellä paistaa aurinko lähes ympäri vuoden!

Vaihtokertomus, Stockholms universitet, Ruotsi, syksy 2019

Lääketieteellisen tiedekunnan opiskelija

Menin Tukholman yliopistoon vaihtoon syyslukukaudeksi 2019. Tukholmaan houkuttelivat paitsi haave ruotsin kielen treenaamisesti että rakkaus kaupunkia itseään kohtaan – ja olihan sinne myös helppo houkutella tuttuja käymään! Voin suositella Tukholmaa lämpimästi vaihtokaupunkina.

Ennen lähtöä

Pääosin kaikki sujui todella nopeasti ja kätevästi ennen lähtöä. Sain jo parin viikon kuluttua mobility online -hausta hyväksymissähköpostiviestin Tukholman yliopistolta – yllätyin ihan, luulin että pitäisi odottaa kuukausia! Tämän jälkeen minun piti vain täyttää melko lyhyt sähköinen lomake, johon en pohjoismaista tulevana tarvinnut edes kielitodistusta. Ainoa kompastuskivi olivat kurssivalinnat. Tutkin ohjeistuksen mukaisesti kursseja yliopiston nettisivuilta, mutta jouduin useamman kerran lähettämään sähköpostia yliopiston vaihtokoordinoijalle, sillä osa kursseista oli jo täynnä (vaikka sitä ei mistään nähnyt). Paikalliset opiskelijat tekevät ilmeisesti kurssivalinnat todella varhaisessa vaiheessa, verrattuna käytäntöihin Suomessa; tein valintoja alkukesästä syksyä varten, vaikka kotona Helsingin yliopistolla en välttämättä edes tietäisi, mitä kursseja on saatavilla tuolloin!

Kurssivalintoja hiukan hämmensi myös Tukholman yliopiston erilainen periodijärjestelmä. Käytännössä kursseja ei voinut olla samaan aikaan kuin yksi tai kaksi, joten kurssit olivat melkeinpä intensiivikursseja. Syyslukukausi jaettiin kahteen periodiin, jotka puolestaan jaettiin kahteen pienempään osaan (A ja B). Kurssit olivat (kielikursseja lukuun ottamatta) 7.5 noppaa tai 15 noppaa; eli jo lähtökohtaisesti suurempia. 15 nopan kurssi kestäisi yhden kokonaisen periodin, jonka aikana ei ole lainkaan muita kursseja; 7.5 voi joko kestää koko periodin (jolloin kaksi yhtä aikaa) tai periodin puolikkaan, jolloin ei ole muita kursseja samaan aikaan. Itse pidän kyllä parempana Helsingin yliopiston järjestelmää, mutta onhan intensiivisyydessä oma etunsa. Erikoista on myös se, että syyslukukausi jatkuu joulun yli ja loppuu noin tammikuun puolessa välissä. Jouluna on lomaa ja suurin osa vaihto-oppilaista meni silloin käymään kotonaan, minä mukaan lukien.

Tukholma sellaisena kuin sen muistan

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Alkubyrokratian sijaan tekisi mieli puhua alkuinnostuksesta! Tutustumisviikolla sattui ja tapahtui kaikenlaista ohjelmaa, yleensä vaihto-oppilaiden kesken. Tämä olikin pääsääntöisesti se vaihe, jossa tutustuin niihin ihmisiin, joiden kanssa viettäisin loppuvaihtoajan. Kannattaa siis ehdottomasti osallistua tapahtumiin! Niihin oli myös selvästi panostettu ja Tukholman yliopisto arvoa korostettiin myös juhlallisemmassa tilaisuudessa Aula Magnassa. Mieleeni tuli, oliko tarkoituksena houkutella opiskelijoita tulemaan myöhemmin opiskelijoiksi tai töihin Tukholman yliopistolle – ainakin yksi kurssiopettajani oli tullut Tukholmaan alun perin juurikin vaihtoon, ja jäänyt sille tielleen.

Mutta, kyllä sitä byrokratiaakin löytyi. Erityisesti hämmennystä aiheutti opiskelijakortin hankkiminen. Kortteja on on itseasiassa kaksi: yliopistokortti (universitetskortet, fyysinen kortti) ja kampuskortti (campuskortet, pääasiassa sovelluksena). Yliopistokorttia käytetään lähinnä kirjastonkirjojen lainaamiseen, ja minä en koskaan saanut sitä, vaikka tilasin pariin otteeseen; toisaalta, pärjäsin hyvin ilman, sillä kursseillani ei pääosin käytetty kirjoja vaan artikkeleita. Monilla muillakin oli vaikeuksia yliopistokortin saamisessa, mutta kyllä suurin osa sitä hakeneista sen ymmärtääkseni sai. Yliopistokortin tilaamiseen tarvitsee yliopiston tunnukset, jotka sai vasta paikan päällä, sekä paikallisen osoitteen, johon se lähetetään.

Kampuskortti sen sijaan on melkein välttämätön, sillä sen avulla saa julkisessa liikenteessä opiskelija-alennuksen. Kortin saadakseen pitää liittyä Tukholman yliopiston ylioppilaskuntaan (Stockholms universitets studentkår) ja tätä varten pitää maksaa jäsenmaksu, joka on noin 12 euroa. Kortti on saatavilla sähköisesti sovelluksena, ja sen saa melko nopeasti (noin viikko). Kortti ei voi hankkia ennen lukuvuoden alkamista.

Kampuskortin hankkimisen yhteydessä voi ilmaiseksi liittyä yhteen tiedekuntajärjestöön, mikä kannattaa tehdä, sillä tiedekunnat järjestävät myös paljon erilaista ohjelmaa. Tiedekuntajärjestöt vastaavat jossakin määrin Helsingin yliopiston osakuntia ja tiedekunnilla on omia huviloita pääkampusalueella (Frescati). Huviloihin voi tulla iltaisin viettämään aikaan ja niillä on kohtuulliseen hintaan tarjolla juomaa (myös alkoholia) ja pientä naposteltavaa.

Asuminen

Suurin hankaluus Tukholman yliopistossa opiskelemisessa on selvästi asunnon hankkiminen. Yliopistolla on kyllä tarjolla asuntolahuoneita vaihto-oppilaille, ja suurin osa vaihto-oppilaista asuukin Frescati-kampuksen lähellä olevassa asuinalueella nimeltä Lappis eli Lappkärsberget. Itselleni ilmoitettiin jo hyvissä ajoin, että koska olen Nordplus-vaihto-oppilas, ei minun ole mahdollista saada yliopistolta asuntoa. Näin ollen en tiedä yliopiston hakuprosessista, paitsi että ainakin yksi espanjalainen psykologian vaihto-oppilas jäi myös vaille asuntoa yliopistolta – mutta muut psykologian vaihto-oppilaat (noin 8) taas saivat yliopistolta asunnon. Asuntola-asunnoissa oli yhdellä käytävällä noin 8-10 huonetta ja yhteinen keittiö.

Itselleni kävi asunnonhaussa hyvä tuuri. Äitini ystävä sattuu asumaan Tukholmassa, ja hänellä oli tilaa ja kiinnostusta ottaa minut asumaan luokseen – maksoin kyllä vuokraa, mutta huomattavasti kohtuullisemmin kuin vapailla markkinoilla. Eräs toinen suomalainen opiskelija oli löytänyt asunnon facebook-ryhmän kautta. Ymmärsin, että yliopiston asuntohaussa kauemmasta maasta tulevia vaihto-oppilaita suositaan, eli suomalaisena kannattaa varautua siihen, että yliopistolta ei välttämättä saa asuntoa, ja tutustua hyvissä ajoin tarjolla oleviin asuntoihin.

Opiskelu ja opetus

Kurssien suurempaa laajuutta (15 tai 7.5 op.) ja intensiivisyyttä (1-2 kurssia samaan aikaan) lukuun ottamatta kurssit vastasivat metodeiltaan hyvin paljon Helsingin yliopistoa. Itse suoritin psykologian maisteriopintoja. Oikeastaan kaikki kurssit muodostuivat luennoista (ei läsnäolopakkoa) ja pakollisista seminaareista, joita varten piti tutustua 3-5 artikkeliin. Tämän lisäksi kurssiin sisältyi yleensä joko kirjallinen työ tai esitelmä. Intensiivisyydestä johtuen luentoja tai muita tapaamisia oli yleensä melko usein, joten useamman kuin ohjeistetun määrän kursseja tekeminen yhtä aikaa on vaikeaa. Valitettavasti olin mokannut kurssivalinnoissani siten, että yhdessä periodin puolikkaassa minulla oli kaksi kurssia päällekkäin. En suosittele!

Opetus oli pääosin hyvälaatuista ja Helsingin yliopiston tapaan kurssien luonnoitsijat toimivat myös tutkijoina. Suurimmalla osalla kursseista oli vaihtuvia luennoitijoita siten, että luennoitsijat puhuivat juuri omasta erikoistumisalastaan. Ilmeisesti huomattava osa maisteriohjelmista on Tukholman yliopistolla kokonaan englanniksi. Yksittäisellä kurssilla vaihto-oppilaita saattoi olla jopa puolet osallistujista. Opetusryhmät olivatkin yleisesti pieniä, noin kymmenen henkeä, mikä helpotti keskustelua seminaareissa.

Psykologian opiskeleminen Ruotsissa jaetaan kahteen linjaan: kliiniseen ja tutkimuspainotteiseen. Suomessa tällaista jakoa ei ole, vaan valmistuttuaan voi työskennellä niin kliinisen työn kuin tutkimuksen parissa. Kliinisen linjan opinnot ovat ainakin Tukholman yliopistolla ei-kurssimuotoiset: opiskelijat saavat valmiit lukujärjestykset, eikä valinnaisuutta juuri ole. Tälle linjalle vaihto-oppilaita ei juuri päästetä ja sen opetus on ruotsiksi. Itse kävin tutkimuslinjan opintoja, jotka vastaavat melko hyvin teoreettisia ja syventäviä kursseja Helsingin yliopistossa. Tutkimuslinja on kokonaan englanniksi.

Tukholma psykologian kampusalue oli oikein vehreä ja kaunis

Vapaa-aika ja elämä kampuksella

Suurin minuspuoli Tukholman yliopiston kampuksella oli ehdottomasti ruoka. Kun on tottunut unicafen halpaan ja hyvään ruokaan, oli vaikea sulattaa kampuksen hintoja. Ateriat olivat kyllä kampusalueella olivissa ruokaloissa halvempia kuin ravintoloissa, mutta silti noin kahdeksan euron luokkaa per ateria. Suurin osa opiskelijoista tuo kampukselle mukanaan rasiassa itsetekemäänsä ruokaa, kampuksilta on löydettävissä mikroja. Itsekin totuin tähän käytäntöön.

Mainitsin jo aiemmin tiedekuntajärjestöt, jotka siis vastaavat melko lailla Helsingin yliopiston osakuntia. Tiedekuntien huviloissa voi sekä vain viettää aikaa että osallistua varsinaisiin tapahtumiin. Periaatteessa tiedekuntien tapahtumissa ja huviloissa saa olla vain, jos kuuluu kyseiseen tiedekuntajärjestöön; se, kiinnostaako väkeä varsinaisesti vahtia tätä, vaihtelee. Kampuskortin hankkimisen yhteydessä yhteen näistä voi liittyä ilmaiseksi. Ei ole pakko liittyä siihen tiedekuntajärjestöön, jonka tiedekuntaan kuuluu, vaikka tämä onkin yleisintä.

Yliopistolla on myös muita järjestöjä, tosin huomattavasti vähemmän kuin Helsingin yliopistolla. Itse olin vähän pettynyt huomatessani tämän, sillä olen Helsingissä nauttinut ajan vietosta järjestöjen parissa. Osallistuin kuitenkin SNNC:hen eli Student’s noble nightcuppiin, joka järjestää Nobelin juhlien viralliset jatkot (joissa tosin pääasiassa väkeä, joka ei ole osallistunut varsinaiseen juhlaan). Tämä veikin huomattavan osan vapaa-ajasta syksyllä. Näin jälkikäteen ajatellen, ehkä sen ajan olisi voinut käyttää ennemmin vaihtokavereiden keskuudessa.

Yliopistojen ulkopuolisia harrastuksia ym. varten suosittelen käyttämään meet-up – sivustua. Sivustolla on paljon erilaisia harrastusmahdollisuuksia: kieliklubeja, lautapelejä, neulomista, patikointia ja vaikka mitä. Palvelu itsessään ei maksa mitään, tapahtumasta riippuen niissä voi olla jonkinlainen pieni osallistumismaksu. Itse kävin erityisesti lautapelaamassa monta kertaa. Monet tapahtumat ovat englanniksi, joten myös ilman ruotsin kielen taitoa pärjää.

Suomalaisena Ruotsissa

Olin kuullut vähän ristiriitaisia kommentteja etukäteen siitä, miten Ruotsissa suhtaudutaan suomalaisuuteen ja esimerkiksi suomenruotsiin. Yksi etukäteisiä surkuhupaisia kokemuksia oli, kun äitini kanssa kaupoissa käydessämme monet vaihtoivat kielen englantiin, vaikka puhuimme varmasti molemmat ymmärrettävää ruotsia: yhdessä kaupassa keskustelimme niin, että me puhuimme aina ruotsia myyjälle, joka taas jatkoi meille englanniksi. Tämä tapahtui ennen varsinaisen vaihdon alkamista ja olin vähän onneton, kun ajatuksena oli, että pääsisin käyttämään ruotsin kieltä vaihdon aikana.

Olinkin siis positiivisesti yllättynyt, kun ruotsalaiset opiskelutoverit jaksoivat hyvin kuunnella kun haen ruotsin sanoja ja kehuivat kielitaitoa. Toisaalta vietin suurimman osan ajastani muiden vaihto-oppilaiden kanssa, sillä olimme tutustuneet aluksi, joten ruotsin puhuminen jäi vähemmälle kuin haaveilin. Toisaalta puhuin ruotsia aina kun keskustelutoveri sitä ymmärsi, enkä kohdannut kertaakaan englantiin vaihtamista tai vastaavaa. Kannustan puhumaan ruotsia, vaikka olisikin haasteita! Joidenkin murteiden ymmärtäminen oli hankalaa, mutta pääosin selvivin hyvin ja opin paljon.

Toinen kieli, mitä pääsin käyttämään yllättävän paljon, oli suomi. Ruotsissa on huomattava suomalaistaustainen vähemmistö, sanoisin mututuntumalla että ehkä suurempi kuin suomenruotsalaiset Suomessa (tai ehkä tämä vain korostuu Tukholmassa). Hyvinkin satunnaisissa tilanteissa kohtasin muita suomalaisia tai suomalaistaustaisia ja pääsin puhumaan suomea; vielä enemmän tuntui olevan niitä, joille ei ole suomea opetettu, mutta joiden esimerkiksi toinen vanhempi on suomalainen. Kun koti-ikävä korostui vaihdon loppupuolella, kuulin metrossa jonkun huutavan kovaäänisesti ”Perkele” ja ilahduin – hetki oli jotenkin koominen.

Hyödyllistä tietoa vaihtoon lähteville

(tässä jossakin määrin kertausta aiemmin mainituista)

Ruotsalaiset käyttävät henkilötunnusta ihan kaikkialla! Sitä kysyttiin esimerkiksi, kun ilmoittauduin flamencotunneille. Yliopistolta saa eräänlaisen keksityn henkilötunnuksen, mutta sitä ei voi käyttää muualla kuin yliopiston sivuilla. Ruotsalainen henkilötunnus on aika samanlainen kuin suomalainen (xxxxxx-xxxx), paitsi että syntymäaika ilmoitetaan vuosi-kuukausi-päivä.

Ruotsalaiset käyttävät paljon omaa Mobilepayn kaltaista sovellusta nimeltä Swish – sillä voi maksaa monissa kahviloissa, kaupoissa ym., ja tuntuu, että sitä käytetään paljon enemmän kuin Mobilepayta Suomessa. Sovellusta ei valitettavasti voi saada ilman ruotsalaista henkilötunnusta.

Sen sijaan käteistä ei oteta vastaan monissa kahviloissa ja kaupoissa! (kun joskus nostin kruunuja, ne jäivät vain oleilemaan lompakon pohjalle – siellä on niitä edelleen)

Jos asut jonkun luona kylässä, on kaikkiin osoitteisiin kirjoitettava c/o ja siellä virallisesti asuvan nimi, muuten kirjettä tai pakettia ei edes toimiteta perille.

Tukholman metro on tuskastuttava. Liekö mistä johtuu, mutta usein metroja jää välistä ja on erilaisia vikoja – myöhästyin tästä syystä jopa lennolta. Jos kuljet metrolla johonkin tärkeään tapaamiseen tms., kannattaa varautua.

Tukholman yliopistolla opiskelijakortteja on kaksi. Campuskortet on olennainen, sillä se mahdollistaa halvemman joukkoliikenteen – se kannattaa hankkia heti kun lukukausi alkaa. Universitetskortet mahdollistaa lähinnä kirjojen lainaamisen, eikä ole välttämätön jos et tarvitse kirjoja.

Tiedekuntajärjestöt vastaavat paljolti Helsingin yliopiston osakuntia ja järjestävät tapahtumia ja hengailua. Tiedekuntajärjestöillä on omat huvilansa, joissa voi hyvin tutustua ihmisiin ja viettää iltaa.

Kannattaa tutustua Meet-up sivun tarjontaa, siellä on paljon hauskaa tekemistä kaupungissa joko ilmaiseksi tai halvalla. Huomattava osa myös englanniksi.

Ruotsissa on muitakin kaupunkeja kuin Tukholma! Itse en ollut ennen missään muualla käynyt – nyt vietin pari yötä Göteborgissa ja tein päiväreissun Upsalaan. Suosittelen matkaamaan itseäni enemmän, sillä Ruotsissa kyllä piisaa muutakin nähtävää.

Tukholmassa on paljon museoita, ja huomattava osa nistä on ilmaisia.

Jostakin syystä oma nettini toimi hyvin huonosti erityisesti psykologian kampusalueella – yliopistolla on kyllä myös oma wifi joka taas toimii.

Vaihtokertomus, UiT Norges arktiske universitet, Norja, syksy 2019

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

UiT Norges arktiske universitet on maailman pohjoisin yliopisto. Sillä on kymmenen kampusta, joista eteläisin on Mo i Ranassa ja pohjoisin Huippuvuorilla. Minä olin Nordplus-vaihdossa Tromssassa, jossa opiskelin pohjoismaisia kieliä ja kirjallisuutta, eli käytännössä norjan kieltä ja kirjallisuutta.

Ennen lähtöä

Vaihtohaun ensimmäinen vaihe oli mutkaton, ja hakemuksen tekeminen Mobility Online -portaalissa helppoa. Sain helmikuun lopussa tietää, että minut oli valittu, ja alkoi seuraava vaihe. Maaliskuun loppupuolella sain käyttäjätunnuksen SøknadsWeb-hakuportaaliin, jossa täytin hakemuksen vaihtoyliopistoon. Tämäkin vaihe sujui hyvin, ja vaihtoyliopistosta saadut ohjeet olivat selkeät. Muistutuksia dead linesta ja muuta tietoa hakuprosessin etenemisestä tuli pitkin huhti- ja toukokuuta. Toukokuun lopussa tuli myös tietoa ja ohjeita Nordplus-apurahaan liittyen. Kesäkuun alussa tuli vihdoin kauan odotettu tieto vaihtoyliopistoon hyväksymisestä. Paikka piti vielä hyväksyä SøknadsWeb-portaalissa. Heinäkuun loppuun mennessä piti ilmoittaa saapumisajankohtansa ja ilmoittautua orientaatioviikolle. Saavuin Tromssaan 12. elokuuta, ja orientaatioviikko alkoi seuraavana päivänä.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Pohjoismaan kansalaisena minulla ei oikeastaan ollut mitään alkubyrokratiaa hoidettavana. Minulla oli mukanani kaksi Letter of confirmation -dokumenttia (yksi Helsingin yliopistolle ja toinen Nordplusille), joihin piti saada allekirjoitus vasta vaihdon lopussa. Vaihdon alussa en tarvinnut mitään allekirjoitusta mistään, eikä minun tarvinnut täyttää mitään papereita vaihtoyliopistolla. Kaikki tarvittava oli jo hoidettu hakuprosessin aikana SøknadsWeb-portaalissa. Pohjoismaan kansalaisena minun ei myöskään tarvinnut ilmoittautua kaupungin asukkaaksi tai poliisille, sillä vaihtoni oli alle kuuden kuukauden pituinen. Verovirastolla täytyi käydä vain, jos olisi työsuhteessa. Ainoa asia, jota alkubyrokratiaksi voisi kutsua, oli UiT:n opiskelijakortin saaminen. Sen sai yliopistolla näyttämällä passia ja vaihtoyliopistolta saatua Letter of admission -dokumenttia. Sitten otettiin valokuva, joka tuli opiskelijakorttiin, minkä jälkeen kortti tulostettiin saman tien.

Asuminen

Asuntohakemus kannattaa tehdä niin pian kuin mahdollista. Täytin asuntohakemuksen opiskelija-asuntolaan maaliskuun lopussa heti sen jälkeen, kun olin täyttänyt hakemukseni vaihtoyliopistoon. Asuntohakemus tehdään Norges arktiske studentsamskipnadenin sivuilla. Hakemukseen pystyi laittamaan kymmenen eri asuntovaihtoehtoa. Hakemus piti ohjeiden mukaan uusia joka toinen kuukausi, ellei ollut saanut siihen vastausta. Uusin hakemukseni toukokuun lopussa. Tämän jälkeen minun piti uusia se toisen kerran jo kuukauden kuluttua eli kesäkuun lopussa. Kannattaa siis tarkkailla hakemusta omalla tilillään Samskipnadenin sivuilla, ettei uusimispäivämäärä mene ohitse huomaamatta.
Kun vaihdon alkamiseen oli enää kolme viikkoa, sain tiedon asunnosta. Otin minulle tarjotun asunnon vastaan ja allekirjoitin vuokrasopimuksen saman tien. Sain huoneen Mortensnesistä noin kahden kilometrin päästä yliopistolta, mikä oli yhdeksäs vaihtoehtoni hakemuksessa. Samalla käytävällä oli kahdeksan 12 neliön huonetta, yksi yhteinen keittiö ja neljä kylpyhuonetta. Vuokra oli noin 400 euroa kuukaudessa.

Käytävälläni asui niin norjalaisia kuin muita vaihto-opiskelijoita. Viihdyin todella hyvin, ja minusta ja viereisessä huoneessa asuvasta vaihto-opiskelijasta tuli todella hyviä ystäviä. Minulla kävi todella onni asumisen suhteen, sillä kaikki paitsi yksi siivosivat omat jälkensä ja pitivät hyväkuntoista ja hyvin varustettua keittiötä siistinä. Näin ei ollut jokaisessa keittiössä Mortensnesissä. Kaikki keittiöt eivät myöskään olleet yhtä hyvin varustettuja. Meiltä löytyi jopa kaikki tarvikkeet, joita leipomiseen saattaa tarvita, ja leivoin ystävieni kanssa melko usein. Talo, jossa asuin, oli myös hyvin hiljainen. Toisella suomalaisella vaihto-opiskelijalla, joka asui Breivikassa yliopiston välittömässä läheisyydessä, tilanne oli aivan toinen. Siellä oli meteliä joka ilta, eikä kukaan piitannut keittiön siisteydestä.

Mortensnesin opiskelija-asuntola

Opiskelu ja opetus

Opiskelin pohjoismaisia kieliä ja kirjallisuutta. Kurssit olivat siis norjan kielellä, ja ne käsittelivät norjan kieltä ja norjalaista kirjallisuutta. UiT:ssa opintoihin ei Helsingin yliopiston tapaan sisälly kursseja muilla pohjoismaisilla kielillä. Tämä on mielestäni hyvin valitettavaa paikallisten opiskelijoiden puolesta, mutta ei haitannut minua, sillä olin lähtenyt Tromssaan opiskelemaan nimenomaan norjan kieltä. Yhdellä kurssilla oli toinenkin vaihto-opiskelija, mutta muuten kaikki olivat norjalaisia.

Kampusaluetta

Olin oppinut ymmärtämään sekä puhuttua että kirjoitettua norjan kieltä jo lapsena, ja olin harjoitellut puhumista Helsingin Pohjoismaisen kulttuuripisteen järjestämässä pohjoismaisessa kielikahvilassa ennen vaihtoa. Kieli ei siis aiheuttanut minkäänlaisia ongelmia. Suoritin kaksi 10 opintopisteen kurssia, ja työmäärä opintopistettä kohden oli huomattavasti vähäisempi kuin HY:ssä. Toisella kursseista lopputentin ja muut tehtävät sai vaihto-opiskelijana suorittaa myös ruotsin tai tanskan kielellä. Pelkällä ruotsin kielen taidolla siis pärjää hyvin, ainakin jos suorittaa sellaisia kursseja, joilla tentin saa suorittaa myös ruotsiksi ja jos pystyy ymmärtämään norjaa. (Jos opiskeltava aine ei ole kieliaine, pärjää hyvin pelkällä englannilla.) Toinen kursseistani ei suoranaisesti ollut tarkoitettu vaihto-opiskelijoille, ja suorituskielenä oli vain norja. Siinä ei ollut kirjallista lopputenttiä, vaan kurssin lopussa pidettiin 20 minuutin esitelmä kurssilla käsitellystä aiheesta. Arvosteluasteikko oli kyseisellä kurssilla hyväksytty-hylätty, joten esitelmän suhteen ei tarvinnut stressata. Valitsin esitelmäni aiheeksi pohjoismaisen kielipolitiikan, ja vertailin kaikkien pohjoismaiden kielipolitiikkaa, vaikka kurssilla pääpaino oli ollut Norjan kielipolitiikassa. Lisäksi kurssin aikana piti kirjoittaa tiivistelmä yhdestä luentokerrasta.

Opetuksen laatu oli mielestäni HY:tä huonompi. Luennoilla opettaja tavallisesti luennoi, ja opiskelijan ainoa tehtävä oli tiedon vastaanottaminen. Kaipasin keskusteluja ja paritehtäviä, mutta niitä oli hyvin vähän. Kirjallinen lopputentti oli kuuden tunnin pituinen ja se kirjoitettiin samankaltaisin järjestelyin, joihin Suomessa on totuttu ylioppilaskirjoituksissa. Esitelmän pitäminen toisen kurssin suoritustapana oli miellyttävää vastapainona kirjalliseen tenttiin.

Kirjat ovat Norjassa kalliita, ja onnekseni minun ei tarvinnut ostaa niitä enempää kuin yksi. Kurssilla, jolla oli kirjallinen tentti, oli kaksi kurssikirjaa. Toisen niistä sain lainattua yliopiston kirjastosta ja toisen minun piti ostaa noin 60 eurolla. Toisella kurssilla kaiken tarvitsemansa materiaalin sai opettajalta.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Norja on tiettävästi kallis maa, mutta siitä huolimatta Nordplus-apuraha sekä opintotuki riittivät kattamaan kaikki kuluni. Yliopiston ruokalassa söin vain kerran, kun en ehtinyt laittaa ruokaa. Opiskelijalounas maksoi 6–8 euroa, joten tuli halvemmaksi kokata itse.
Tromssa ja sen ympäristö on hyvin kaunis, ja kannattaa käydä vaeltamassa vuorilla. Vaeltamaan voi mennä yksin, kaverin kanssa tai opiskelijoiden urheilujärjestö TSI:n kanssa. Lähdin heti ensimmäisellä viikolla TSI:n kanssa vaeltamaan Tromsdalstindenin huipulle (1238 mpy.). Myöhemmin sain kuulla sen olevan yksi seudun haastavimmista vaellusreiteistä, ja olinkin aika lailla poikki. Sen jälkeen muiden huippujen saavuttaminen olikin helppo homma.

Yliopisto, keskusta ja miltei kaikki opiskelija-asuntolat sijaitsevat Tromsøyan saarella. Jos haluaa nähdä muuta, saarelta kulkee busseja sekä viereiselle Kvaløyalle että mannermaalle. Julkinen liikenne on Suomeen verrattuna kallista, eivätkä saaren ulkopuolelle menevät bussit kulje kovinkaan usein. Kannattaakin vuokrata auto porukassa ja lähteä pidemmälle retkelle esimerkiksi Senjan kansallispuistoon. Hienoja vaelluskohteita on kuitenkin myös saaren lähistöllä, kuten Tromsdalstinden.
Tromssassa ei ole mahdollisuutta valuutanvaihtoon, joten kannattaa vaihtaa rahaa Suomessa ennen lähtöä. Toisaalta ilman käteistäkin pärjää, sillä kaikissa paikoissa pystyy maksamaan kortilla.

Tulet varmasti näkemään revontulia!

Näkymä Tromsdalstindeniltä

Vaihtokertomus, Universität Bayreuth, Saksa, syyslukukausi 2019-2020

Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Tiesin, että haluaisin lähteä Saksaan vaihtoon mutta opiskella englanniksi, koska oma saksankielentaitoni pohjautui muutamaan lukiossa käytyyn saksankurssiin. Halusin kuitenkin aloittaa uudelleen saksan kielen opiskelun ja näin vaihdon hyvänä mahdollisuutena myös tähän tarkoitukseen. Omalla kohdallani vaihtokohteen valintaan vaikutti myös vahvasti se, että pystyttäisiinkö vaihtokohteessa järjestämään samanlaisia erikoisjärjestelyjä, joita olen Helsingissä tarvinnut ja saanut. Valittuani muutaman vaihtokohteen, olimme yhteydessä liikkuvuuspalveluiden kanssa vaihtokohteisiin ja selvitimme mahdollisuuksia. Lopulta päädyin hakemaan Bayreuthiin ja sain vaihtopaikan. Sen jälkeen alkoi valmistautuminen Saksaan lähtöön.

Asuminen ja alkubyrokratia

Aloitin asunnon etsimisen heti saatuani vaihtokohteesta hyväksynnän. Päädyin hakemaan opiskelija-asuntoa Studentenwerk:ltä. Hakemus oli helppo täyttää ja kaikki hoitui netissä. Hakemus kannattaa lähettää heti, kun mahdollista sillä vaikka Bayreuth on pienempi kaupunki, myös siellä on asuntopula. Studentenwerkin sivuilla mainittiin, että vapautuvat asunnot jaetaan hakujärjestyksessä. Itse sain tiedon vasta muutama viikko ennen vaihtoon lähtöä, että sain asunnon.

Sain huoneen kymmenen hengen soluasunnosta aivan keskustasta. Huone oli valmiiksi kalustettu ja vuokra noin 200e/kk. Täydellinen siis yhdeksi lukukaudeksi. Vuokranmaksua varten oli pakko avata saksalainen pankkitili. Sain avattua ilmaiseksi opiskelijoille tarkoitetun online-tilin. Onnistuin saamaan pankissa ajan englantia puhuvalle virkailijalle, mutta itse pankkitili oli täysin saksaksi, samoin kuin kaikki paperit, jotka allekirjoitin mukavan virkailijan yrittäessä kääntää niitä minulle.

Yliopistolle pääsi bussilla vartissa, ja mikä parasta: opiskelijakortilla kaupunginsisäinen julkinen liikenne oli ilmasta. Opiskelijakortin saamiseksi tuli toimittaa yliopistolle pinkka papereita ja todistuksia. Opiskelijakortti kannatti hakea mahdollisimman pian, sillä käteisen sijaan yliopistolla maksettiin kaikki (ruoka, tulostus, kahvit, sakot kirjastolle jne.) opiskelijakortilla. Sen lisäksi kortti toimi kirjastokorttina ja matkalippuna bussissa.

Itse en suosituksista huolimatta avannut saksalaista puhelinliittymää, vaan pidin suomalaisen liittymäni. Mielestäni tämä oli paras vaihtoehto näin lyhyelle ajalle. Näin säästin myös omaa aikaani, sillä jonottamista ja papereiden täyttämistä riitti muutenkin. Ja samanlainen rumba olisi edessä vaihdon lopussa, kun kaikki pitää perua ja irtisanoa.

Ensimmäisellä viikolla jonotin rekisteröimään itseni kaupungintalolla kaupunginasukkaaksi. Kannattaa mennä aikaisin aamusta, koska lukuvuoden alussa kaikki uudet asukkaat joutuvat tekemään saman. Jonottaminen tulee tutuksi. Itse jonotin lähes kaksi tuntia, että sain tämän hoidettua.

Yliopiston hyväksymiskirjeen jälkeen tuli ohje maksaa lukukausimaksu, joka omassa tapauksessani oli noin 150e. Maksusta kannattaa ottaa paperinen kuitti mukaan. Yliopistoon ilmoittautumista varten täytyi kuitenkin käydä ensin paikallisessa vakuutusyhtiössä hakemassa todistus sairasvakuutuksesta. Eurooppalaisena riittää, että käy näyttämässä eurooppalaista sairasvakuutuskorttia ja saa siten tarvittavan todistuksen allekirjoituksineen. Tämän jälkeen pystyi ilmoittautumaan yliopistolle, jonka jälkeen pystyi tekemään hakemuksen opiskelijakortista. Kun noin 3-4 päivän päästä sai opiskelijakortin, pystyi ilmoittautumaan viimein kursseille.
Kannattaa siis selvittää ajoissa mitä papereita ja todistuksia tarvitsee mitäkin varten, jotta asiat saa mahdollisimman nopeasti hoidettua ja selviää pienemmällä stressillä. Itse olin suunnitellut ja kirjannut tarkat ohjeet itselleni mitä pitää tehdä ja missä järjestyksessä. Tämä helpottaa kyllä paljon!

Opiskelu ja opetus

Syyslukukausi alkoi Bayreuthissa vasta lokakuussa ja opetusperiodi kesti helmikuun puoleen väliin asti. Opiskelin englanniksi opetettuja kursseja sekä sain valittua yhden saksakielenkurssin. Koska valitsemani kurssit kuuluivat kansainväliseen maisteriohjelmaan, oli yli puolet kurssikavereistani ulkomailta Saksaan muuttaneita. Tutkinto-opiskelijat olivat tavanneet jo viikon aiemmin, mutta minut otettiin hyvin mukaan ryhmään. Meillä oli WhatsApp-ryhmä, jossa sai kysyä niin saksassa asumiseen kuin opiskeluun liittyvistä asioista, ja jossa jaettiin tietoa kursseista ja tehtävistä. Samat kurssit kestivät koko lukukauden ja lukukauden lopuksi oli tentit. Usein kurssit oli jaettu kahteen osaan: luentoihin ja käytännöntöihin/laskareihin.

Ensimmäisellä viikolla oli uusille kansainvälisille opiskelijoille pakollinen orientaatioviikko, jonka aikana meille annettiin neuvoja ja ohjeita, kuinka saksalaisessa yliopistossa opiskellaan ja mitä meiltä odotetaan. Tutustuimme pienryhmissä muihin kansainvälisiin opiskelijoihin ja paikallisen ESN:n toimintaan. Valitettavasti itselläni kävi huono tuuri, ja tämä orientaatio meni päällekkäin valitsemani maisteriohjelman orientaation kanssa.

Valitsemassani maisteriohjelmassa opiskeli vain parikymmentä ihmistä. Olimme pieni ryhmä ja luennoitsijat tunsivat meidät kaikki nimeltä, myös minut, vaihto-opiskelijan. Opetus oli enemmänkin vuorovaikutusta luennoitsijan ja opiskelijoiden välillä, kuin perinteistä massaluento-opetusta. Opetustahti on hitaampaa kuin Suomessa, koska viikossa oli vain kaksi viikkotuntia (90 min) opetusta per kurssi. Opintopisteet kurssia kohti vastaavat Suomen tasoa. Osasta kursseista pisteet saa helpommalla kuin toisista. Kannattaa siis tarkastaa, kuinka paljon työtä kurssit vaativat luentojen lisäksi. Omalla kohdallani pakollisista ryhmätöistä ja laskuharjoituksista huolimatta arvosana perustui vain lopputenttiin. Arvosteluasteikko on 1-5, jossa 1 on paras ja 5 on hylätty.

Saksan kielen opiskelusta hieman: jos halusi lukea yliopistolla vierasta kieltä, piti ensimmäisellä viikolla ilmoittautua ja suorittaa tasokoe. Kokeen jälkeen sai tulokset ja ohjeet mille kurssille tulee ilmoittautua seuraavalla viikolla. Ilmoittautuminen oli erittäin jännittävää, koska paikkoja ei ole tarpeeksi kaikille ja vain nopeimmat saivat paikan. Olin yksi näistä onnekkaista. Tämän lisäksi yliopistolla Tandem-partneri -toimita oli suosittua. Löysin saksalaisen tytön jättämän ilmoituksen, jossa hän etsi tandemparia suomen kielen opiskeluun. Saksankurssin lisäksi pääsin kerran viikossa opiskelemaan saksaa syntyperäisen saksalaisen kanssa.

Vapaa-aika

Koska sain edullisen huoneen ja ilmaisen julkisenliikenteen, pystyin säästämään rahaa vapaa-aikaa varten. Tämän lisäksi saksan edullinen hintataso ja kesätöistä kerätyt rahat mahdollistivat matkailun. Tein useita viikonloppumatkoja ympäri Eurooppaa. Tämä oli mahdollista myös siksi, että luentoja oli vain maanataista torstaihin.

Osallistuin myös ESN:n järjestämille päiväretkille ja tutustumistapahtumiin. Kävimme esimerkiksi tutustumassa keskiaikaiseen pikkukaupunkiin opastetulla kierroksella ja illalla matka jatkui viinitilalle. ESN järjesti myös kaupunkiin tutustumista, speed frending -tapahtumia, joulumarkkinoille yhdessä menoa ja luistelua. Kannattaa siis etsiä ja liittyä erilaisiin Facebook-ryhmiin, joissa tapahtumista ilmoitetaan.

Yliopisto tarjosi myös mahdollisuuden osallistua yliopistoliikuntaan maksalla 20e lukukausimaksun koululiikuntaa varten. Tähän kuului kaikki ryhmäliikuntatunnit. Bayreuthissa valitettavasti yhtäkään liikuntatuntia ei järjestetty englanniksi, mutta onneksi usein selviää katsomalla ympärilleen mitä pitää tehdä. Itse kävin kokeilemassa joogaa ja aerial silks -tuntia.

Bayreuth on kuuluisa oopperakaupunki varsinkin syksyllä järjestettävien oopperajuhlien takia, joten kulttuuria riittää. Kaupunki antoi myös kaikille uusille opiskelijoille “yellow book”-vihkosen, joka sisälsi valtavasti ilmaislippuja ja alennuskuponkeja kaupungin tapahtumiin, museoihin, liikuntapaikkoihin jne. Kannattaa siis selvittää ja kysellä mitä kaikkea opiskelijoille tai uusille asukkaille on tarjolla. Meille kerrottiin tästä orientaatiossa, eikä esimerkiksi tätä saanut, jos ei ollut tajunnut itse käydä kysymässä kaupungintalolta.

Hyödyllistä tietoa vaihtoon lähtevälle

Itselle Saksassa asuminen oli kuin aikahyppy menneisyyteen joissain aioissa. Saksassa käteinen on yhä iso juttu. Bayreuthin kokoisessa kaupungissa (74 600 as.) löytyy paljon liikkeitä ja ravintoloita, joissa ei ole edes mahdollisuutta maksaa pankkikortilla. Myös kaikki alkubyrokratiaan liittyvät asiat hoidetaan perinteisesti jonottamalla virastoissa ja tulostamalla kaikki asiakirjat ja liitteet. Perinteisiä kirjeitä tuli myös läheteltyä. Koin myös, että saksan kielen alkeista oli minulle hyötyä arkiasioita hoitaessa, vaikka muuten pärjäsin englannilla.