Tarvitaan kansallista näkemystä siitä, minkälainen on suomalainen lääkäri

Suomalainen lääkärikoulutus on nyt ensimmäistä kertaa arvioitu valtakunnallisesti. Systemaattista arviointia koordinoi kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) ja sen toteutti kansainvälinen arviointiryhmä.

Arviossa kiiteltiin lääketieteellisten tiedekuntien sitoutumista koulutuksen jatkuvaan kehittämiseen, kansallisen yhteistyön lisääntymistä ja opiskelijoiden vahvaa osallistumista opetuksen suunniteluun ja kehittämiseen. Samalla kuitenkin peräänkuulutettiin yhteisiä kehittämisen kohteita. Niistä ehkä tärkeimpänä nousi esiin tarve muodostaa yhteinen näkemys siitä, minkälainen on suomalainen lääkäri. Samalla tulisi oppisisältöjen keskeisistä osista sopia sekä kartoittaa aiempaa systemaattisemmin opetussuunnitelmien sisällöt.

Arviointiryhmä korosti myös opetuksen arvostuksen lisäämisistä yliopistoissa. Lääketieteen opettajat tasapainoilevat opetuksen, sen kehittämisen, kliinisen työn ja tutkimuksen välillä. Opettamisen arvostusta voisi lisätä esimerkiksi luomalla opettajien urapolkuja. Se on asia, joka meidänkin tiedekunnassamme on ollut aktiivisen keskustelun alla.

Helsingin koulutus sai erityisesti kiitosta strukturoidusta teoriaperusteisesta opetusohjelmastaan ja opetusmenetelmistään, opettajien pedagogisesta pätevyydestä sekä hyvästä yhteistyöhengestä.

Arviointiryhmä kiinnitti kuitenkin myös huomiota sisällöllisiin ja rakenteellisiin seikkoihin, joihin meidän tulee paneutua. Kliinisen vaiheen opintojen ja harjoittelujaksojen arviota ja palautetta sekä moniammatillista yhteistyötä ja ammattien välistä oppimista tulee kehittää. Rakenteellisista seikoista arviointiryhmä piti huolestuttavana Helsingin yliopistossa tapahtunutta tuoretta muutosta, jossa pedagoginen kehitystyö ja koulutus on keskitetty yliopiston tasolla, ja suositteli pohtimaan uudelleen ratkaisuja, joissa tiedekunnassamme olisi oma lääketieteelliseen pedagogiikkaan erikoistunut opetuksen kehittämisen ja tutkimuksen yksikkö.

On helppo yhtyä arviointiryhmän esitykseen siitä, että meillä pitäisi olla kansallinen näkemys yhteisestä osaamisen ytimestä; taidoista, jotka jokaisen Suomessa koulutetun lääkärin tulisi hallita. Suomen yliopistojen lääketieteelliset tiedekunnat voisivat ottaa johtoaseman tässä määrittelyssä ja pyytää mukaan yhteistyöhön tärkeät sidosryhmät, potilaat, opiskelijat muut sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset ja työnantajat.

Tiedekuntien on yhdessä varmistettava, että tulevat lääkärit oppivat riittävät taidot lääkärin moninaisiin rooleihin ja tehtäviin: potilastyöhön, erikoistumiskoulutuksen jatkamiseen, lääketieteelliseen tutkimukseen, johtamiseen, opetukseen tai terveyspolitiikkaan – sekä intoa ja kykyä elinikäiseen oppimiseen.

Kirjoittajat:
Tiina Paunio, lääketieteellisen tiedekunnan opetuksesta vastaava varadekaani, Helsingin yliopisto
Jussi Merenmies, lääketieteen koulutusohjelman johtaja, Helsingin yliopisto

Linkki:
Karvin arvio Educating doctors for the future – Evaluation of undergraduate medical education in Finland