Tärkein asia yliopistossa on tutkimus, ainakin jos minulta kysytään.
Olen monta kertaa kysellyt itseltäni, miksi valitsin tämän uran, joka ei näytä tarjoavan mitään muita etuja kuin epävarman työpaikan, matalan palkan ja pitkiä työrupeamia.
En keksi muuta selitystä kuin intohimon. Intohimon tietää ja intohimon ymmärtää.
Kun aloitin lääketieteen opinnot, aivojen toiminnan arvioitiin olevan niin monimutkaista, ettei sitä koskaan voisi kuvata luonnontieteellisin menetelmin ja käsittein. Sen jälkeen neurotiede on kuitenkin jo monella tavalla haastanut tämän näkemyksen, ja itse olen ollut innoissani mukana tässä työssä. Aloitin tutkijanurani neuroendokrinologian puolella, mutta päästyäni ensimmäisen kerran tutustumaan unitutkimukseen, olin täysin myyty. Mikä haaste!
Elektrofysiologia oli se työväline, jota käytettiin ei ainoastaan unitutkimuksessa vaan koko neurofysiologian tutkimusalalla. Koska oma taustani on kemiassa, näytti vähän aikaa siltä, etten kuulu tälle tieteenalalle lainkaan, mutta kuinka ollakaan: vuosien myötä kemia osoittautui menestykselliseksi työvälineeksi unitutkimuksessa.
Tämä on läksy, jonka olen yrittänyt aina pitää mielessäni ja opettaa myös opiskelijoilleni: Katso ympärillesi ilman ennakkoasenteita, pyri epäsovinnaiseen ajatteluun ja mene tutkimattomille alueille. Sillä tavoin tapahtuvat aidosti uudet tieteelliset löydöt.
Tutkimuksen parissa viettämieni 40 vuoden aikana olen todistanut unitutkimuksen nopeaa kehitystä merkityksettömästä ja mystisestä vähäisestä tutkimusalasta yhdeksi kiinnostavimmista tieteenaloista.
Eikä tässä kaikki, vaan samaan aikaan tutkimuksen etenemisen kanssa on koko yhteiskunta havahtunut ymmärtämään, miten tärkeää uni on ihmiselle. Ennen ajateltiin, että olemme sitä tehokkaampia mitä vähemmän nukumme, mutta siitä ajasta asenteet ovat täysin muuttuneet: nyt media on täynnä ohjeita, miten voi nukkua paremmin, ja pursuaa kertomuksia olympiavoittajista, jotka korostavat, miten tärkeää riittävä uni on silloin, kun pyritään huippusuorituksiin.
Tähän kehitykseen ja asenteiden muutokseen ovat ratkaisevasti vaikuttaneet unitutkimukseen keskittyneet laboratoriot ja tieteellisistä tuloksista aktiivisesti tiedottaneet tutkijat. Uskon tehneeni tässä oman osuuteni. Olen ollut uskomattoman onnekas päätyessäni unitutkimukseen juuri oikeaan aikaan.
Tällaisina aikoina, kun puolitotuudet, ympäripyöreät lupaukset ja suoranaiset valheet takaavat menestyksen samalla kun huolellista, pikkutarkkaa työtä ja pyrkimystä totuuteen pidetään vähemmän tärkeänä ja säälittävänä – juuri tällaisina aikoina minulle tuottaa suurta lohtua olla osa sellaista instituutiota, jolla on satojen vuosien historia tieteen ja tutkimuksen tukemisessa.
Olkaamme ylpeitä työstämme tieteen palveluksessa!
Dosentti Tarja Stenberg
Helsingin yliopiston
