Kyykyssä

Marjukka Myllärniemi on keuhkolääkäri ja Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan tutkimusvaradekaani. Kuvassa myös kääpiösnautserit Arska ja Urho helsinkiläisellä rakennustyömaalla.

Kevätlukukausi alkoi todella oudosti – kyykyssä. Siitä olisi jo pitänyt arvata, ettei tulossa ollut mikä tahansa kevät. Mutta me emme arvanneet. Ei siitä, että Pekingin metrot kolisivat tyhjyyttään. Eikä siitäkään, kun Wuhaniin perustettiin valtava kenttäsairaala. Eikä vielä siitäkään, kun Suomen Pankin vierailulla joku esitti viimeisenä bullet pointtina koronaviruksen. Ei koske meitä, ei se tänne tule. Ei tullut SARSkaan, MERS eikä Ebola.

Keuhkosairauksien kurssin ensimmäinen opetus on taitopajaopetus, jossa käydään koko kurssin kanssa pienryhmissä läpi käytännön tietoja ja taitoja. Minulla on keuhkoauskultaatiorasti.

Kevään 2020 taitopajan aikana seistiin ryhmässä ja katseltiin stetoskooppia – yhtäkkiä yksi opiskelijoista meni kesken opetuksen kyykkyyn. Kysyin häneltä missä on kyse, ja hän kertoi, että se venyttää selkää hyvin. Vähitellen koko ryhmä meni kyykkyyn minä mukaan lukien. Opiskelija kertoi, että tärkeintä on pitää kantapäät maassa ja ryhti hyvänä. Siitä lähtien olen yrittänyt joka päivä kerran päivässä mennä kyykkyyn. Hyvä harjoitus, kokeilkaapa.

Kevään aikana kurssi muutettiin etäopetukseksi. Pidimme opettajien kanssa säännöllisesti kuulemistunteja, joissa kerroimme koronaepidemiasta, kävimme läpi opiskelijoiden kuulumisia ja pyrimme kertomaan, mitkä osa-alueet jäivät heikolle opille rajaamistoimien vuoksi. Kaiken keskellä minusta tuntui, että saimme hyvän kontaktin opiskelijoihin ja kurssi meni joiltakin osin jopa paremmin kuin normaalioloissa.

En ollut koskaan nähnyt mitään vastaavaa

Maaliskuussa Meilahden kolmiosairaalassa aloitti neljä ylimääräistä amanuenssia. Viitoskurssilaisia, jotka halusivat tulla auttamaan. Heistä kaksi ylennettiin ensimmäisen viikon jälkeen erikoistuviksi lääkäreiksi. Vastasin amanuenssien perehdytyksestä; katsoimme ensin videon suojavarusteiden pukemisesta, sitten happihoidosta. Sen jälkeen katsoimme osastolla olevien potilaiden keuhkokuvia ja kuumekäyriä nähdäksemme kliinistä kuvaa.

Ensivaikutelmana kuvista oli puhdas järkytys, emme olleet uskoa silmiämme. Oli kuin olisimme katsoneet saman potilaan kuvaa 20 kertaa. Viruspneumoniitti on yleensä harvinainen sairaus, mutta nyt niitä oli siinä rivissä kymmeniä ja koko ajan tuli lisää. Keuhkokuvat olivat täynnä vaaleita läiskiä, ja potilailla oli sahaava, korkea kuume. Happeutuminen oli osalla heikkoa, ja lisähapen tarve voimakas, jopa viidennes potilaista ajautui tehohoitoon.

Siinä missä influenssapneumoniittipotilas yleensä parani viikossa ja viimeistään siinä vaiheessa, kun sekundäärinen bakteerikeuhkokuume oli hoidettu, Covid-pneumoniittipotilas oli osastolla reilusti toista viikkoa, teho-osastohoitoineen vielä pidempään. En ollut koskaan nähnyt mitään vastaavaa. Soitin keuhkosairauksien emeritaprofessori Brita Stenius-Aarnialalle kysyäkseni neuvoa. Hän kertoi 1980-luvun polioepidemiasta ja kysyi varovasti: ”Auttaisikohan pieni steroidi tässä?” Nyt tiedämme vastauksen: Pieni annos deksametasonia oikeassa vaiheessa vähentää kuolleisuutta pneumoniittipotilailla.

Ensimmäisen aallon voimakkuus

Ensimmäisen kymmenen vuorokauden aikana kolmiosairaalan vuodeosastoille tuli 60 pneumoniittipotilasta, joista 20 prosenttia joutui teho-osastolle. Kaikkiaan potilaita hoidettiin kevään aikana 614 (HUS, sisäinen tiedonanto). Jos epidemian olisi annettu jatkua ilman rajaustoimia, vuodeosastokapasiteetti ei olisi riittänyt ilman kenttäsairaalaa, ja senkin paikat olisivat vähitellen loppuneet.

Hallituksen nopeat toimet epidemian rajaamiseksi johtivat siihen, että 21.4.2020 jälkeen potilaiden määrät alkoivat vähentyä, ja toukokuussa ihmeteltiin jo, minne potilaat hävisivät. Toukokuussa laitoshuoltajat tulivat putsaamaan kolmion osaston. Covid-potilaat oli siirretty kohorttisairaalaan. En ikinä unohda sitä hetkeä, kun väsynyt laitoshuoltaja istui osaston käytävällä lopen uupuneena – urakka oli ohi. Helpotus oli käsin kosketeltavaa.

Toinen aalto

Epidemia saatiin keväällä painettua alas. Viruksen tartuttavuuteen ja sairastuvuuteen vaikuttaa nyt moni asia. Lämmin, kostea ilma tekee aerosolihiukkasista raskaampia, jolloin ne eivät kulje niin pitkiä matkoja eivätkä saadut virusannokset ole yhtä suuria kuin talvella. Keväällä koronatesti voitiin tehdä vain niille, joiden oletettiin jäävän sairaalahoitoon. Nyt testataan kaikkia vähäoireisia ja nuoriakin. Epidemia leviää nuorissa, rajoitukset on purettu, yökerhot ovat auki. Vanhempi väestö suhtautuu kenties edelleen varovaisemmin pandemiaan.

Olisi varomatonta nyt tehdä se johtopäätös sairastuvuudesta ja sairaalapotilaiden määristä, että virus olisi muuntunut heikommaksi. Tämä olisi aloittelijan virhe. Sama ilmiö on nähty Israelissa, Floridassa ja paraikaa Espanjassa. Taudin levittyä nuoremmassa väestönosassa se alkaa levitä heidän vanhempiinsa ja isovanhempiinsa. Ilmojen kylmetessä aerosoli lentää paremmin ja tulee aiheuttamaan uuden pneumoniittiepidemian noin kuukauden sisällä. Paljon on myös siitä kiinni, kuinka terveysviranomaiset pystyvät motivoimaan kasvomaskin käyttöä suomalaisille. Aikaikkuna kasvomaskisuositukselle olisi ollut keväällä 2020. Emme ehkä olisi nyt toisen aallon kiihtymisvaiheessa, jos maskit olisi tuolloin otettu käyttöön.

Tämä ei ole sprintti

Nyt tarvitaan maratonkestävyyttä. Oxfordin yliopiston vetämässä rokotehankkeessa on tietääkseni ensimmäistä kertaa lääketieteen historiassa yhdistetty first in man -tutkimukset ja faasin 1 ja 2 tutkimukset rokotteen turvallisuudesta ja tehosta. Faasin 3 tutkimus on jo kovassa vauhdissa. Työ on vakuuttavaa, ja suosittelen avoimesti saatavilla olevaa julkaisua iltalukemiseksi kaikille, ihan jo artikkelin tieteellisen kielen selkeyden vuoksi.

Muitakin rokotteita on putkessa. Saattaa siis olla kuukausien kysymys, kun maailmaan saadaan toimiva rokote. Lääkehoidon suhteenkin on tullut kehitystä. HYKS Sydän- ja keuhkokeskus on mukana WHO:n sponsoroimassa, professori Kari Tikkisen vetämässä Solidarity-tutkimuksessa.

Useat suomalaispotilaat ovat jo saaneet remdesiviiri-viruslääkettä (ilmaiseksi), ja ensimmäiset kokemukset lääkkeestä ovat positiivisia. Tutkimukseen on tulossa myös muita lääkehoitohaaroja sen jälkeen, kun remdesiviirin teho on selvitetty. Deksametasonin on osoitettu pienellä annoksella vähentävän kuolleisuutta pneumoniittipotilailla, ja sitäkin meillä on käytössä soveltuville potilaille.

Toivoa siis on – tarvitsemme vain vähän aikaa. Vetoan päättäjiin ja yhteisöihin – ladatkaa koronavilkku, käyttäkää kasvomaskia ja rajoittakaa kokoontumista yksilö- ja yhteisötasolla, niin meidän ei tarvitsisi taas järkyttyä, kun katselemme osaston potilaiden keuhkokuvat läpi. Eikä sulkea elektiivistä toimintaa, joka vetää taas hyvin.

Uusi lukukausi on alkanut syksyllä 2020. Tämä on ensimmäinen kurssi, jota en ole tavannut henkilökohtaisesti. Taitopaja pidettiin Zoomissa, ryhdikkäästi seisoen (jotta keuhkot ovat hyvässä asennossa). Ei anneta tämän viruksen enää kyykyttää meitä. Se leviää vain, jos me levitämme sitä. Nyt on tieteen aikakausi, tämä pandemiakin voitetaan tieteen keinoin.

Fatalismille, luovuttamiselle, toiveajattelulle tai tosiasian kieltämiselle ei ole sijaa.

Marjukka Myllärniemi
keuhkolääkäri, Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan tutkimusvaradekaani

7 vastausta artikkeliin “Kyykyssä”

  1. Hyvä kirjoitus. Potilaan kannalta: Sain koronan maaliskuussa ja se on edelleen kehossani kuin tukahtunut metsäpalo, leimahtelee vähän väliä oireiksi. Selvisin hyvän verkoston, hengitysharjoitusten ja sinnikkyyden avulla.
    Mitä suosittelen ammattilaisille: parantajan asennetta niiden kohtaamiseen, jotka sairastavat kotona. Selkeitä ohjeita kotihoitoon, itsehoitoon että kriisitilanteisiin. Kun hengitys yllättäen loppuu ja keuhkot unohtavat miten hengitetään, täytyy olla varautunut: paikannus puhelimessa, jos ei voi puhua, hätänumeron painaminen ja ulko-oven avaaminen, että apu pääsee ajoissa paikalle. Kevät oli monelle yksin sairastavalle kohtalokas.
    Silloin, kun ei voida kaikkia auttaa, pitäisi tehdä kaikki sen eteen, että kerrotaan keinot, miten selvitä.
    Asia ei ole pelkästään lääketieteellinen. Ihmisten laumakäytöksen ohjaamiseen tarvitaan ymmärrystä ja oikeaa tietoa.

  2. Hetkinen. Espanjassa toinen aalto on tapausmäärissä jo lähtenyt laskuun. Viimeisen reilun kk aikana siellä on kuollut reilu tuhat ihmistä koronaan kun keväällä pahimmillaan siellä menehtyi niin paljon yhdessä päivässä.

  3. Kiitos työstänne ja tästä blogista.
    Näitä asiantuntevia kannanottoja tarvitaan.
    Käsittämätöntä oli STMn masinoima hyökkäys maskeja vastaan toukokuussa. Maskien käyttö onkin vähäistä.
    Olisi kiinalaisten hädästä tammikuussa voitu vetää oikeat johtopäätökset.

  4. Olet täysin väärässä, hoitopaikkoja tyhjentyminen on hoidon ansiota, nyt kun tiedetään miten sitä hoidetaan. Jo alussa tiedettiin että, ihmisen oma puolustuskyky ylireagoi suurimmalla osalla vakavasti sairastuneista. Espanjassa tuli maskipakko ja tuloksena räjähdysmäinen tartuntojen kasvu.

  5. Olen 73-vuotias. Minulla on hyvin vahvana ymmärrys maalaisjärjestä. Sen vaikutuspiirissä me 194o- 1950-luvuilla syntyneet kasvoimme. Nyt tuntuu, ettei siitä ole tietoakaan, ei yksilön, eikä yhteiskunnankaan taholla.

    En kiistä, etteikö maski olisi hyvä siellä, missä sitä oikeasti tarvitaan. Se on hyvä, alusta asti olen sitä kannattanut. Mutta esimerkiksi täällä Keski-Pohjanmaalla ei tartuntoja ole ollut ollenkaan (taisi olla keväällä muutama, ja elokuussa yksi, jotka heti ”saatiin kiinni”).

    Meillä (kahvila) asiakkaat ovat käyneet koko kesän aivan normaalisti. Karaoke-iltoina, ja joskus muulloinkin, terassi on ollut täynnä kuin ”turusen pyssy”. Toiset käyttävät tarjolla olevaa käsidesiä, toiset eivät. Itse olemme AINA olleet tarkkoja käsihygieniasta. Kosketuskohtia desinfioidaan.

    Mainitsin alussa ikäni. Olen koko ajan ollut työssä tässä kahvilassamme. Tiskin leveys=syvyys on 90cm En ole pelännyt. Joskus olen, tilanteen niin vaatiessa, ollut lähempänäkin asiakkaita.

    Nyt esitän kritiikkini ”yli 70-vuotiaat karanteeninomaisiin olosuhteisiin” asiaa kohtaan:
    Ainakin viimeisen kymmenen vuoden aikana on joka käänteessä paasattu, miten kalliiksi tulee hoitaa ja maksaa vanhojen eläkkeitä. Siis eläkepommi.

    Kirjoitin parillekin kansanedustajalle, että jos tuo ” vanhoihin kohdistuva huoltosuhde” on niin raskas, niin miksi nyt pitää sulkea vanhat ihmiset sisätiloihin. Pidettäisiin oikein kunnon kahvikekkerit. Jos joku ei jostain syystä päässyt mukaan, niin mentäisiin porukalla hänen luokseen.
    Eiköhän se eläkepommi siitä helpottuisi! Ei ole tullut vastausta.

  6. ”Lämmin, kostea ilma tekee aerosolihiukkasista raskaampia”

    Nyt meni fysiikan lait uusiksi! Lämpeneminen tai ilman kosteuden nousu ei tee mistään raskaampaa.

    Lämmin ilma sitoo enemmän kosteutta, jolloin sen suhteellinen kosteus on pienempi kuin saman systeemin ilmankosteus viileämpänä; kesä aamut ovat kosteita ja usvaisia ja kosteus häviää kun ilma lämpenee. Vastaavasti talvella ilmankosteus on tyypillisesti jatkuvasti selkeästi suurempi kuin kesällä; kun se kylmä ilma ei pysty sitä kosteutta sitomaan. Lämmin ilma sitoo kosteutta kylmää ilmaa enemmän.

    ”Ilmojen kylmetessä aerosoli lentää paremmin ja tulee aiheuttamaan uuden pneumoniittiepidemian noin kuukauden sisällä”

    Ilmanvastus kasvaa kun ilmankosteus nousee ja ilmankosteus systeemissä nousee kun lämpötila laskee, eli siitä näkökulmasta aerosoli ei lennä pidemmälle, vaan lyhyemmälle. Kesäkeliä nopeammin jäähtyvän aerosolin tiheys pienenee, eli pinta-ala pienenee, eli tämä puolestaan vähentää ilmanvastusta. Kumpi on sitten merkitsevämpi? Kertokoot joku, joka tuntee ihmisen ’erittämät’ aerosolit.

    Aerosolien lentämisvauhtia – kantamaa – oleellisempaa lienee se, että ilmojen kylmetessä ihmiset hakeutuvat sisätiloihin ja sisätilat vaikuttavat olevan ulkotiloja otollisempia taudin leviämiseen.

    Noilla perusteluilka mennee ennustuskin pieleen.

    #FakeNews #Korona #COVID-19 #SARS-CoV-2

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *