Korona ja etäily

Covid-19-pandemian aiheuttamia sosiaalisen elämän mullistuksia on toistaiseksi käsitelty julkisuudessa vähemmän kuin itse sairautta. Pandemia on kuitenkin muuttanut arkipäiväämme enemmän kuin kukaan olisi uskonut viime maaliskuussa.

Jo taudin alkuvaiheessa viranomaiset julkaisivat kokoontumis- ja matkustussuosituksia ja -rajoituksia. Saimme runsaasti hygieniaohjeita muun muassa käsienpesuun, yskimiseen ja turvavälien pitämiseen. Suorien rajoitusten ja suositusten lisäksi elämäämme on muuttanut myös oma käyttäytymisemme. Ihmiset ovat tulkinneet ja soveltaneet rajoituksia ja ohjeita eri lailla, jotkut hyvinkin kirjaimellisesti, toiset väljemmin. Vasta syksyllä alettiin laajemmin puhua pandemian aiheuttamista eristyneisyyden ja yksinäisyyden tunteista.

Sosiaalisten suhteiden rajoittuminen on ollut yleistä varsinkin iäkkäämpien ihmisten kohdalla. Liikkuminen kodin ulkopuolella on vähentynyt, kun kasvokkaisia tapaamisia on ohjeistettu välttämään kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla. Perhe- ja ystävätapaamiset ovat vähentyneet, ja monet juhlat on peruttu. Jotkut ovat jopa kokonaan lopettaneet muiden ihmisten tapaamisen taudin pelossa.

Myös yliopistossa työskentely on väistämättä muuttunut. Yliopistoon tuli keväällä etätyösuositus, ja opetus meni pääosin verkkoon. Aiemmat työtavat piti muuttaa lennossa. Ihme kyllä, työntekijät ovat pystyneet yllättävän joustavasti vastaamaan tähän suureen haasteeseen. Hyvin toimiva tietotekninen infrastruktuuri ja tuki ovat osaltaan mahdollistaneet näin suuret ja nopeat työelämän muutokset.

Olisikin mielenkiintoista tutkia systemaattisesti, miten ihmiset ovat kokeneet nämä työelämän muutokset, esimerkiksi kasvokkaisen opetuksen ja kokousten muuttumisen verkkotapaamisiksi. Moni opettaja on maininnut etäopetuksen yhdeksi pulmaksi sen, että vuorovaikutus opiskelijoiden kanssa on vähentynyt.

Luennon pitäminen ”eetteriin” on raskaampaa kuin elävässä opetustilanteessa, koska välitöntä vuorovaikutusta ei synny. Spontaani kommentointi ja keskustelu eivät tahdo viritä, eikä opettaja saa sitä sanallista ja ei-sanallista palautetta, joka on sisäänrakennettu normaaliin opetustapahtumaan. Monet valittavat sitä, että työskentely tunnista toiseen verkossa on puuduttavaa ja väsyttävää, kun kasvokkaisten opetustapahtumien paras anti, kysymysten esittäminen ja ajatusten lennokas vaihto, jää pois. Nämä kommentit vahvistavat käsitystä, että digitaalinen opetus voi olla hyvä tuki, mutta ei missään tapauksessa korvaa perinteisiä opetustilanteita.

Pandemia on vaikuttanut myös tutkimuksen tekemiseen. Tutkimusaineistojen keruu on saattanut hidastua tai jopa katketa, mikä on tietysti huomattava haitta tutkimushankkeen etenemiselle. Varsinkin nuorille tutkijoille tämä voi olla onnetonta. Tutkimuksen teosta on voinut tulla myös aiempaa yksinäisempää, kun tutkimusryhmien tapaamisia on siirretty verkkokokouksiksi. Nämä palaverit tietenkin toimivat paremman puutteessa, mutta niissäkin monet kasvokkaisen vuorovaikutuksen yksityiskohdat jäävät puuttumaan.

Esimerkiksi puheenvuorojen vaihtoon liittyvä katseen siirto seuraavaan puhujaan ja kehon liikkeet voivat jäädä huomaamatta. Siksi keskustelukumppanit eivät voi olla varmoja, milloin puhuja on päässyt puheenvuoronsa loppuun. Vuoronvaihdosta tulee kankeaa, jos joudutaan käyttämään sanallisia aloituksen tai lopetuksen keinoja. Välillä kiusaavat tekniset ongelmat; esimerkiksi kamera kuormittaa linjoja ja ääni pätkii. Jopa yliopiston vaihto-ohjelmia on ehdotettu virtuaalisiksi. Siinä kyllä vaihdon moninaiset tavoitteet kutistuvat surkean vähiin.

Kasvokkaiset tapaamisetkin ovat muuttuneet. Yksi paljon keskusteltu aihe on ollut kasvosuojien käyttö. Vielä keväällä maskien antamasta suojasta käytiin pitkään debattia puolesta ja vastaan, ja käytön suositukset sekä käyttöön liittyvä viestintä olivat ristiriitaista. Vähitellen tunnustettiin, että tauti voi tarttua kosketus- ja pisaratartunnan lisäksi aerosolien välityksellä. Esimerkiksi puhumisen aikana puhujasta leviää ympäristöön pienenpieniä hiukkasia, joilla taudinkantaja voi tartuttaa samassa tilassa olevan ihmisen. Lopulta syksyllä maskien käyttöä alettiin suositella valtiovallankin taholta, mutta niiden käyttö lähti yllättävän hitaasti liikkeelle, eikä niitä edelleenkään käytetä kattavasti.

Oletan, että yksi syy kasvomaskin käytöstä kieltäytymiseen on sen aiheuttama keskustelun epämukavuus. Puhekulttuuriimme ei ole kuulunut kasvojen peittäminen, ja esteettömällä puhekumppanin kasvojen näkemisellä onkin monia tehtäviä ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Kasvojen ilmeillä välitetään merkityksiä, ja maski peittää osittain kasvojen kriittisiä kohtia. Varsinkin tunneviestien sisältö voi jäädä tavoittamatta, jolloin myös huumorin ja vakavan viestin erottaminen voi vaikeutua kasvosuojan vuoksi.

Kasvomaski vaikuttaa myös monella muulla tavalla puhumiseen ja vuorovaikutukseen. Koska maski peittää huulion, puheen vastaanotto heikkenee, kun huulioluku estyy. Lisäksi maski vaimentaa merkittävästi puhetta, jolloin varsinkin meluisassa ympäristössä kuuleminen vaikeutuu. Tästä kärsivät erityisesti kuulovammaiset ihmiset, mutta myös normaalikuuloiset joutuvat pinnistelemään kuuloaan. Huulioluvun parantamiseksi on ainakin asiointitilanteisiin esitetty ikkunallisten maskien käyttöä.

Fyysistä etäisyyttäkin keskustelukumppaniin on pitänyt kasvattaa. Olen ollut syksyllä kahdessa karonkassa, jossa osanottajat istuivat pöydässä aluksi metrin päässä toisistaan. Täytyy myöntää, että illan kuluessa turvavälit lyhentyivät. Tämä kaikki – maskit, turvavälit ja fyysinen etäisyys – tuo haastetta kasvokkaiseen keskusteluun. Näitä asioita kannattaa pohtia, kun ihmetellään, miksi kaikki eivät noudata rajoituksia optimaalisesti. Toivotaan, että rajoituksista päästään vähitellen rokotuksen myötä.

Aloitamme siis ensimmäisen koronajoulun vieton, ja toivottavasti se jää viimeiseksi koronajouluksi.

Joulu on aina ollut sosiaalinen juhla, jolloin ihmiset kokoontuvat yhteen perheen, suvun ja ystävien kesken. Toivottavasti joulun vietto onnistuu tänäkin vuonna myös yhteisyyden tunteen osalta, vaikkakin todennäköisesti aiempaa pienemmissä piireissä.

Jos läheisten fyysinen tapaaminen ei ole mahdollista, etäyhteydet voivat lievittää ikävää. Joulutervehdys ilahduttanee erityisesti tänä jouluna.

Toivotan kaikille lukijoille lämminhenkistä joulua sekä onnea ja hyvää vointia vuodelle 2021.

Anu Klippi
professori, emerita