Yliopiston kevätkausi alkoi Tieteen päivillä, teemana Alku. Yleisötapahtuman keskipisteenä toimii Helsingin yliopiston keskustakampus, ja se on mainio tilaisuus tieteiden väliseen vuoropuheluun. Osallistuin tekoälyätutkija Teemu Roosin sessioon alkumuodoista. Oman tutkimuskenttänsä alkumuotoja etsimässä olivat kielitieteilijä Janne Saarikivi ja Kalevalaseuran Niina Hämäläinen. Minä etsin alkumuotoja fossiiliaineistosta. Päädyimme myös pohtimaan muinaisista alkumuodoista versonutta monimuotoisuutta. Kun Janne Saarikivi on huolissaan suomen kielen elinvoimaisuudesta, oma esitykseni biologisista alkumuodoista päätyi sekin vääjäämättä huoleen.
Liittyykö luonnon monimuotoisuus ja sen muutokset mitenkään lääketieteeseen tai lääkärikoulutukseen? Onko ekologialla tai evoluutiobiologialla mitään annettavaa terveydenhuoltoon? Tarvitaanko tässä tieteiden välistä vuoropuhelua?
Valmistuvan lääkärin osaamistavoitteisiin on kirjattu mukaan planetaarista ajattelua. Sen mukaan koulutusohjelmasta valmistuva lääkäri tunnistaa sairastamisen taustalla olevia ekologisia, elinympäristöön ja työhön liittyviä riskejä ja pohtii, miten niiden vaikutuksia voidaan lieventää.
Kevään aikakausilehti Duodecimin teemanumerossa pohditaan mm. käytännön lääkärin mahdollisuuksia vaikuttaa potilaiden luontosuhteeseen. Terveyskeskuslääkäri Janne Kaiunpää kertoo pyrkivänsä auttamaan potilaita löytämään luontoyhteyden ja jopa miettimään hänelle hyödyllisiä ekologisia valintoja. Sipoossa terveyskeskuslääkäri voi tehdä potilaalleen lähetteen luontoperustaiseen ryhmätoimintaan monimuotoisessa metsässä. Käynnissä on myös kokeilu, jossa neuvola ohjaa perheitä luontoliikuntaan.
Maapallon terveys täytyy huomioida terveydenhuoltoon liittyvässä päätöksenteossa. Mikael Grotenfelt-Enegren ja kanssakirjoittajat toteavat, että terveydenhuollon ammattilaisilla on vastuu edistää planetaarista terveyttä.
Suomalainen tutkimus osoittaa, että suojellut alueet hidastavat luonnon monimuotoisuuden vähenemistä, mutta eivät riitä yksinään ylläpitämään sitä, osin koska suojelualueet ovat irrallaan toisistaan. Ratkaisuina kirjoittajat näkevät vähemmän suojeltujen mutta luonnontilaisten yhteyksien luomista ja ylläpitämistä suojelualueiden välillä. Ihmiset ja kotieläimet hallitsevat planeettaa (suurin osa planeettamme nisäkkäiden biomassasta koostuu ihmisistä ja kotieläimistä). Monimuotoisuuden säilymiseksi luonnontilaisia alueita täytyy säilyä myös ihmisasutuksen lomassa.
Samalla kun kaupungeissa ja asutusalueilla säilytetty rikas lähiluonto tarjoaa ihmiselle terveyspalveluita, auttaa se lajeja selviämään. Sekä luonnon monimuotoisuus että kansanterveys tarvitsevat lähiluontoa.
Syksyistä espoolaista lähiluontoa. Kuva: Suvi Viranta
Suvi Viranta
dosentti, anatomian vanhempi yliopistonlehtori