Stephen Hawking mainosti taannoin erästä vedonvälitysyritystä: ”Kuten meillä tieteessä on tapana sanoa, Englanti ei osuisi lehmän perään banjolla.” Meillä Suomessa tieteellisen tutkimuksen lypsylehmän kannikka on kuitenkin ottamassa osumaa kahdesti, eikä tutkijan näkökulmasta ajatellen varmaankaan voida puhua onnistumisista.
Ensimmäinen isku, niin sanottu toisiolaki, liitti rekisteritutkimukseen muun muassa Findatan käsittelyviipeen ja hintalapun. Kannattaa tutustua Aleksi Reiton ja kumppanien kyselytutkimukseen tämän lain vaikutuksista. Tutkimus on äskettäin julkaistu Lääkärilehdessä, ja sen mukaan neljä viidestä vastaajasta arvioi toisiolain vähentävän tutkimusten määrää ja aika pieni osuus vastaajista (0,2 %) arvioi julkaisuja tulevan aiempaa enemmän.
Kolmasosa vastanneista kertoi, ettei heillä ole tutkimusrahoitusta, jolla kattaa Findatan maksut. Rekisteritutkimuksesta on siis tullut kallis harrastus, ja näkymä harvinaissairauksista kansantauteihin himmenee koko ajan.
Toinen isku, sote-uudistus, uhkaa leikata isosti opetuksesta ja tutkimuksesta. Esimerkiksi HUSin vuosittaisesta tutkimukseen osoitetusta rahoituksesta lähtisi rapiat 17 miljoonaa. Pelkästään tuo summa suoraan tekemiseksi muutettuna vastaisi muutaman tuhannen tutkijakuukauden tai noin sadan väitöskirjatyön palkkakuluja. Lisäksi täytyisi sitten jaksaa tehdä kilpailukykyisiä hakemuksia muiden töiden jälkeen, vaikkapa yöaikaan.
Onneksi eduskunta edellyttää, että ”sosiaali- ja terveydenhuollon koulutus- ja TKI-toiminta ja niiden rahoitusta koskeva erillislainsäädäntö saatetaan eduskunnan käsittelyyn siten, että se tulee voimaan viimeistään ennen sote-palveluiden uudistusten toimeenpanoa. Hallituksen on turvattava yliopistollisten sairaaloiden mahdollisuus tehdä edelleen tieteellistä tutkimusta ja tuottaa alan perus- ja erikoistumiskoulutusta”.
Tämä kyllä luo toivoa – muuta entäpä toteutus? Valtion merkittävä lisäys lääketieteelliseen tutkimukseen ja opetukseen kohdistettua rahoitusta, erotettuna omaksi kokonaisuudekseen hyvinvointialueiden muusta sote-rahoituksesta, olisi tässä varmasti erinomainen ratkaisu, kuten Helsingin sosiaali- ja terveystoimesta vastaava apulaispormestari Daniel Sazonov ehdottaa (HS 7.1.2022).
Tutkija, jos nämä hommat kuitenkin menevät pieleen, niin palaan asiaan ja pyydän apuasi. Meidän täytyy tuossa tilanteessa yhdessä uudistaa tapa, jolla puhumme vuosikymmenien vahvasta ja toiveikkaasta kliinisen ja translationaalisen tutkimuksen perinteestä maassamme. Esimerkiksi ”Tämän päivän tutkimus on huomispäivän hoitoa” -hokema täytynee pikimmiten päivittää vastaamaan ajan henkeä. Sopisiko vaikka: ”Tämän päivän tutkimus odottaa vielä tutkimuslupaa ja huomispäivän hoito on vielä keksimättä”?
Mitä sinulle siis toivoisin tutkija? Toivon intohimoa näyttöön perustuvien hoitojen kehittämiseen, kansainvälisiä verkostoja, laadukkaita ja kattavia tieteellisiä julkaisuja sekä uskoa siihen, että kyllä tästä vielä ajat paranevat. Tieteellisestä tutkimuksesta ja kaksikielisyysasioista vastaavana varadekaanina ja juuri nimitettynä HUSin tutkimusjohtajana (1.5.2022 alkaen) lupaan tehdä parhaani näiden tavoitteiden saavuttamiseksi – jokaikinen päivä.
Taneli Raivio
tutkimuksesta vastaava varadekaani, professori, Helsingin yliopisto