Viime päivinä sosiaalinen media on täyttynyt keskustelusta, jossa käsitellään Lääkärit 2.0 -Facebook-ryhmässä kirjoitettua viestiä, jossa kirjoittaja kommentoi Israelin ja Palestiinan tilannetta ja toteaa:
”Voisko noi Allahiin uskovat vaan upottaa syvään kuoppaan ja reilusti hiekkaa päälle?! Anteeksi. Viha ja inho on vaan nyt valtaisa.”
Kommentti on kirjoitettu reaktiona Hamasin iskuun Israelissa lokakuussa 2023. Kommentti on asiaton mutta myös ymmärrettävä: siitä tulee vaikutelma ihmisen vahvasta tunnereaktiosta hyökkäyksestä puolustuskyvyttömiä ihmisiä vastaan. Samalla viestistä ilmenee mahdollisesti vihaan perustuva yliyleistäminen kaikkiin ”Allahiin uskoviin” sekä vaikutelma itsereflektoinnista, josta seuraa säikähdys omasta tunnereaktiosta ja siitä kumpuavista täysin asiattomista ajatuksista.
Sote-ammattilainen on vain ihminen emmekä terveydenhuollon ammattilaisina voi olla tunnekylmiä. Tunteet ovat tärkeitä ja parhaimmillaan ne auttavat meitä työskentelemään paremman maailman ja potilaiden puolesta: ahdistus potilaan tilanteesta voi pakottaa meidät toimimaan hoidon löytämiseksi ja vihan tunteet voivat antaa alkusysäyksen muuttaa rakenteita, jotka aiheuttavat ihmisille kärsimystä. Toisaalta viha, inho ja ahdistus voivat olla myös muita vahingoittavia tunteita, jos yleistämme vihaa ja inhoa aiheuttavat asiat kokonaista ihmisryhmää koskevaksi. Tämä voi johtaa syrjintään ja rasismiin: ne rakentavat sosiaalisia hierarkioita, joissa tiettyjä ihmisryhmiä pidetään tietoisesti tai tiedostamatta vähempiarvoisina, joka puolestaan oikeuttaa syrjivää toimintaa.
Syrjintä ja rasismi ovat terveysriski
Syrjintä ja rasismi eivät ole terveydenhuollon kannalta yhdentekeviä, vaan ne heikentävät fyysistä ja psyykkistä terveyttä monin tavoin. Koska rasismilla tarkoitetaan yhteiskunnallista järjestelmää, jossa politiikka, institutionaaliset käytännöt, kulttuuri ja normit ylläpitävät rodullistettuja valta-asemia, rasismin vaikutukset yksilöön kumpuavat monesta lähteestä. Katsausten mukaan syrjintä on esimerkiksi yhteydessä korkeaan verenpaineeseen, päihdehäiriöihin, heikompaan unen laatuun ja erilaisiin kroonisen stressin fyysisiin ja psyykkisiin seurauksiin [1].
Terveydenhuollon ammattilaisen käytännön työssä rasismin seurauksia ei voi sivuuttaa. Rasismi vaikuttaa esimerkiksi huonompiin kokemuksiin terveydenhuollossa kuten myös luottamuksen kokemukseen ja mahdollisesti jopa komplianssiin [2].
Eri ihmisryhmien eriarvoisuus näkyy terveydenhuollon aloilla niin oppimateriaaleissa kuin myös monissa käytössä olevissa menetelmissä. Esimerkiksi oppikirjojen kuvat ihotaudeista ovat pääosin valkoihoisista potilaista. Psykologian alalla erilaisten testimenetelmien normiarvot on muodostettu vain suomenkielisistä suomalaisista: ensimmäiset suositukset suomenruotsalaisten lasten kognitiivisiin tutkimuksiin on tehty vasta syyskuussa 2023 [3], aikuisille vastaavia suosituksia ei ole edes olemassa.
Syrjintä ja rasismi kumpuavat ennakkoluuloista
Syrjintä ja rasismi ymmärretään yleensä kielteisiksi asioiksi, joita tulee välttää. Harva ihminen haluaakaan ajatella toimivansa syrjivästi tai rasistisesti, vaikka tietoisesti tai tiedostamattaan toimisikin niin. Omat kielteiset ennakkoluulot halutaan usein kieltää, torjua tai esittää anteeksipyytäen, koska ne eivät useinkaan ole yhteensopivia oman myönteisen minäkuvan kanssa. Käsitys oman toiminnan hyvyydestä tai oikeudenmukaisuudesta on tärkeä, sillä se ylläpitää ihmisen myönteistä minäkuvaa.
Ennakkoluuloissa ei itsessään ole mitään tuomittavaa ja hävettävää. Kukaan ihminen ei ole ennakkoluuloista vapaa ja suurin osa ennakkoluuloista on opittuja, ei tietoisesti muodostettuja. Koska rasismi on valta-asetelmia ylläpitävä yhteiskunnallinen järjestelmä, opimme kasvaessamme erilaisia normeja ja luokitteluja. Psykologi Sandra Bemin sanoin opimme toiminnallisia luokkia [4]: jos huomaamme, että esimerkiksi tytöt ja pojat ohjataan koulussa muodostamaan omat jononsa, opimme, että tyttöihin ja poikiin tulisi suhtautua eri tavoin. Vastaavasti esimerkiksi ihonväriin liittyviä ennakkoluuloja opitaan näkemällä, että ihonväri vaikuttaa ihmisen kohteluun.
Koska suurin osa ennakkokäsityksistä ja ennakkoluuloista opitaan kasvuympäristöstä, niitä ei yleensä ole helppoa tunnistaa. Ne ovat tiedostamattomia ja vaikuttavat toimintamme taustalla. Siksi emme voi vain ajatella kohtaavamme kaikki potilaat samalla tavalla: jos emme ole tietoisia ennakkoluuloistamme ja ennakkokäsityksistämme, ne ohjaavat helposti kliinistä päätöksentekoamme. Vaikka ennakkoluulot ovat inhimillisiä ja ymmärrettäviä, niiden mukaan toimiminen ei ole terveydenhuollon ammattihenkilön ammattietiikan mukaista.
Ammattieettiset ohjeet velvoittavat ammattihenkilöä
Mielestäni terveydenhuollon ammattihenkilöllä on velvollisuus tunnistaa, tarkastella ja purkaa omia ennakkoluulojaan. Esimerkiksi lääkärin ja psykologin ammattieettiset ohjeet määräävät meitä toimimaan yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa kunnioittavalla tavalla. Lääkärin tulee kohdella potilaitaan tasa-arvoisina, oikeudenmukaisesti ja syrjimättä sekä perustaa kannanottonsa lääketieteelliseen tietoon ja kokemukseen. Hänen tulee myös käyttäytymisellään ja toiminnallaan ylläpitää lääkärin tehtävän vaatimaa ammattikuntaan kohdistuvaa arvostusta ja luottamusta [5].
Psykologin tulee puolestaan kunnioittaa yksilön perusoikeuksia, arvokkuutta ja arvoa sekä työskennellä siten, ettei hänen osaamistaan käytetä yksilön loukkaamiseen, hyväksikäyttöön tai sortamiseen. Psykologi on myös tietoinen siitä ammatillisesta ja tieteellisestä vastuusta, joka hänellä on asiakkaistaan, sekä siitä organisaatiosta ja yhteiskunnasta, jossa hän elää ja työskentelee [6].
Terveydenhuollon ammattilaisina yhdenvertaisen hoidon tarjoaminen on eräs tärkeimmistä periaatteistamme. Valitettavasti joskus yhdenvertaisen hoidon tarjoamisen esteenä olemme me itse, vaikka haluaisimmekin hyvää. Jotta voimme tehdä työmme oikein, on tärkeää tunnistaa rasismia ja ennakkoluuloja itsessämme, omassa organisaatiossamme ja omalla tieteenalallamme. Vain siten voimme pyrkiä ehkäisemään niiden vaikutuksia potilaamme saamaan hoitoon.
Miten minä voin tehdä?
Rasismin purkaminen on liian suuri tehtävä yhdelle terveydenhuollon ammattilaiselle, mutta työn voi aloittaa omasta itsestä ja näyttää esimerkkiä muille. Keskeistä on mielestäni tunnistaa, että jokaisella sote-ammattilaisella on ennakkoluuloja eikä kukaan sote-ammattilainen kohtaa tai hoida kaikkia potilaitaan samalla tavalla. Tämä voi auttaa ennakoimaan tilanteita, joissa omat ennakkoluulot voivat vaikuttaa potilaan hoitoon. Esimerkiksi tiedelehti Lancet kannustaa rotutietoiseen hoitoon, jossa rakenteellisen rasismin vaikutukset tunnustetaan ja niitä pyritään ehkäisemään [7].
Omia ennakkoluulojaan voi tunnistaa esimerkiksi yksinkertaisen harjoituksen avulla. Etsi rauhallinen tila, rauhoitu hetkeksi. Sen jälkeen ota eteesi tyhjä paperi ja kynä. Sitten valitse jokin ihmisryhmä ja kirjoita paperille rehellisesti ja peittelemättä kaikki ajatukset, joita sinulle tulee mieleen tätä ihmisryhmää miettiessäsi. Monet ajatukset ovat täysin painokelvottomia, eksotisoivia tai stereotypioita ylläpitäviä. Omaa tekstiä läpikäydessä kannattaa olla armollinen: suuri osa ennakkoluuloista on tiedostamatta opittuja, mutta niiden purkaminen vaatii tietoista ja vaivalloista työtä, samoin kuin vaikka monimuuttujamenetelmien opiskelu tai syvärien kirjoittaminen. Myös terveydenhuollon syrjivien rakenteiden tunnistaminen vaatii samanlaista työtä kuin esimerkiksi uuden psykososiaalisen intervention opiskelukin.
Koska emme koskaan ole ennakko-oletuksista vapaita, ehdotankin potilaista tai ihmisryhmistä keskusteltaessa yksinkertaista ohjenuoraa: älä oleta; ja jos oletat jotain, oleta toisesta hyvää.
Eino Partanen
Psykologian koulutusohjelman johtaja, Helsingin yliopisto
Lähteet
[1] Williams, D. R., Lawrence, J. A., & Davis, B. A. (2019). Racism and health: evidence and needed research. Annual review of public health, 40, 105-125.
[2] Ben, J., Cormack, D., Harris, R., & Paradies, Y. (2017). Racism and health service utilisation: A systematic review and meta-analysis. PloS one, 12(12), e0189900.
[4] Bem, S. L. (1981). Gender schema theory: A cognitive account of sex typing. Psychological review, 88(4), 354.
[5] Eettiset ohjeet. Lääkäriliitto. https://www.laakariliitto.fi/laakarin-tietopankki/kuinka-toimin-laakarina/eettiset-ohjeet/
[6] Psykologien ammattieettiset periaatteet. Psykologiliitto. https://www.psyli.fi/psykologin-tyo-ja-koulutus/ammattieettinen-lautakunta/ammattieettiset-periaatteet/
[7] Cerdeña, J. P., Plaisime, M. V., & Tsai, J. (2020). From race-based to race-conscious medicine: how anti-racist uprisings call us to act. The Lancet, 396(10257), 1125-1128.