Miten selvitä hengissä tiedeyhteisössä nuorena tutkijana?

Tutkijan työ on parhaimmillaan maailman kiehtovin ammatti: sukellus tuntemattomaan uuden tiedon haltuun ottamiseksi. Kolikolla on kääntöpuolensa. Tutkijan uran matkan varrella tutkija kohtaa väistämättä monia vaikeuksia ja epävarmuutta. Esimerkiksi itsenäisen uravaiheen aloittaminen on haastavaa. Itse olen kokenut, että tässä vaiheessa tarvitaan aivan uudenlaisia taitoja ja tietoja, joita ei opetettu tutkijakoulutuksen aikana. Nykyinen yliopistojärjestelmä ei valitettavasti tue nuoria itsenäistyviä tutkijoita, vaan heidät heitetään uimaan kuohuvaan koskeen: osa hukkuu heti, osa sinnittelee hetken, osa pystyy parantamaan uintitekniikkaansa ja pysyy pinnalla. Miten selvitä tässä eloonjäämistaistelussa?

Yksi tärkeä tekijä on apu ja kannustus kokeneemmilta tutkijoilta eli mentorointi. Hiljaisen tiedon ja kokemuksen siirtäminen seuraavalle sukupolvelle auttaa pysymään hengissä yliopistouralla. Tätä tietoa ei löydä kursseilta tai oppaista. Mentorointia kaivattaisiin etenkin naistutkijoiden eri uravaiheissa. Nykyisin suurin osa perus- ja tohtorintutkinnon suorittaneista on naisia, mutta edelleen pienempi osa professoreista on naisia. Miksi naisten urakehitys pysähtyy jossain vaiheessa lasikattoon? Naiset ovat turhan vaatimattomia ja epäileviä omista kyvyistään, ja työn ja perheen yhteensovittaminen on edelleen haastavaa. Vaikka Suomi on tasa-arvoisimpia maita maailmassa, naiset kohtaavat yhä monenlaisia piilosyrjinnän muotoja ja vähättelyä. Mentori auttaisi nuorta naista löytämään oman paikkansa tiedeyhteisössä, lisäämään itseluottamusta, rohkaisemaan ottamaan vastaan lisää haasteita ja tarjoamaan uusia näkökulmia ongelmanratkaisuun. Kansainväliset tutkimukset osoittavat, että mentorointi parantaa nuorten naisten tieteellistä tuottavuutta ja edistää kehitystä tutkijanuralla. Kokeneemman, uralla edenneen mentorin tuki on kullanarvoista! Mentorin avulla nuori voi selviytyä paremmin kuohuvan kosken syövereistä ja kivikoista.

Nuorten tutkijoiden ja erityisesti naistutkijoiden mentoroinnin pitää tulla aktiiviseksi osaksi yliopistojärjestelmää Suomessakin. Naisten mentorointi on varsin yleistä ulkomaisissa yliopistoissa ja yritysmaailmassa, joten meillä on vielä paljon opittavaa. Onneksi nuorten naistutkijoiden mentorointi on jo viriämässä Viikissä. Eikö meidän Meilahdessakin pitäisi tehdä samoin? Onko meillä varaa antaa nuorten lahjakkaiden tutkijoiden uupua kosken pauhuihin?

Eija Pirinen
Eija.Pirinen@helsinki.fi
Akatemiatutkija, molekyylilääketieteen dosentti
Molekyylineurologian tutkimusohjelma, Tutkimusohjelmayksikkö

Viikon julkaisu on nyt viikon juttu

Hannu Sariola
Hannu Sariola

Lääketieteellisen tiedekunnan Viikon julkaisu-blogi käynnistyi lokakuussa 2012. Viikon blogisti  valitsi tiedekunnan tutkijoiden edellisellä viikolla kirjoittamista artikkeleista  omasta mielestään mielenkiintoisimman ja teki siitä referaatin.

Blogia luettiin kohtuullisen paljon, mutta blogistit itse leipiintyivät. Viime vuosina kävi niin, että viikon julkaisu jäi joskus kuukauden ainoaksi.

Lämmin kiitos kaikille erinomaisille Viikon julkaisun kirjoittajille! Tästä on hyvä jatkaa.

Tiedekunnan kotisivut ovat uusiutuneet, ja nyt on myös Viikon julkaisu-blogin aika uusiutua ja muuttua Viikon jutuksi. Blogistit ovat sekä ennestään tuttuja että uusia, mukana on kokeneita konkareita ja nuoria tähtiä. Aiemmasta poiketen kirjoittajien kädet ovat täysin vapaat. He voivat edelleen tehdä referaatin edellisen viikon mielenkiintoisimmasta artikkelista tai käsitellä mitä tahansa muita ajankohtaisia aiheita.

Tänä vuonna yli 500 suomalaista täyttää 100 vuotta. Onko robotista heidän  seurakseen? Miten vanhaksi ihminen ylipäätään voi elää? Kun kerran ihmisen kloonaaminen on kielletty, pitäisikö myös ihmisen eliniän pidentämiseen tähtäävä geenitutkimus kieltää? Millainen yhteiskunta olisi, jos keskimääräinen elinikä nousisi 150 vuoteen? Kyllä sote – ei sote. Kuka on oikeassa ja kuka väärässä? Virtuaalinen opetus tulee – oletko valmis?

Aiheita on ähkyyn asti. Vaikea ennustaa, miten korkealla blogistien ajatukset tulevat liitelemään. Haluamme tehdä joka viikko mielenkiintoisen artikkelin, joka tarjoaa uutta tietoa ja tuoreita näkökulmia.

Yhdestä ei tingitä. Viikon jutut perustuvat tieteeseen. Pyrimme selkeään  ja kansantajuiseen esitystapaan. Viikon juttu tavoittaa nyt  entistä laajemman lukijakunnan, sillä blogi nostetaan näkyviin myös tiedekunnan sosiaalisen median kanavissa – ja tietenkin kehotamme niin kirjoittajia kuin lukijoita jakamaan sitä edelleen omien some-kanaviensa kautta.

Toivomme kommentteja ja keskustelua, luonnollisesti hyviä tapoja noudattaen. Myös vinkkejä käsiteltävistä aiheista otetaan mielellään vastaan. Katsotaan, mihin suuntaan blogi kehittyy, seurataan lukijamääriä ja tehdään siitä koko ajan parempi – yhdessä sinun kanssasi.

Hannu Sariola
hannu.sariola@helsinki.fi
Kehitysbiologian professori