Mitä vaihdon pitäisi olla?
Opiskelijavaihtoon lähteminen lienee yksi jännittävimmistä kokemuksista, mitä olen kokenut viimeisten kolmen vuoden aikana opiskellessani Helsingin yliopistossa. Vaihtoon liittyvä byrokratia ja käytännön järjestelyt, viisumin hakemisesta ja majoituksen järjestämisestä lentojen varaamiseen ja paikalliseen kulttuuriin sopeutumiseen, jännittävät varmasti useimpia vaihtoon lähtijöitä. Itse koin kuitenkin, että loppujen lopuksi käytännön asiat tulevat hoituneeksi omalla painollaan, ja niiden järjestämiseen on aina saatavilla tukea. Sen sijaan, vaihtokokemukseen liittyvä emotionaalinen puoli osoittautui itselleni ehdottomasti kovimmaksi palaksi purra, enkä ollut osannut varautua siihen lainkaan.
Opiskelijavaihtoon liittyvät odotukset
Jokaisella meistä on varmasti hieman erilainen kuva siitä mitä vaihtokokemukseen kuuluu. Ennen vaihtoa omassa mielessäni eli vahvimpana se odotus, että vaihtoon lähdetään saamaan ennen kaikkea uusia ystäviä ja toinen toistaan mieleenpainuvimpia kokemuksia. Sen aikana biletetään ja matkustellaan, itse opiskelun ollessa vain muodollisuus. Vaihto on jotakin ainutlaatuista ja ikimuistoista, ja sen aikaisia kommelluksia muistellaan vielä vuosienkin kuluttua.
Lienee sanomattakin selvää, että odotukseni opiskelijavaihtoa kohtaan olivat varsin utopistiset. Tiedostin toki jossakin määrin, että kulttuurishokki ja koti-ikävä voivat tuoda vähän mutkia matkaan, ja pidin myös mielessäni sen että vaihtokohteeni opiskelukulttuuri oli varsin ankara. Silti olin varma, että edessäni tulisi olemaan elämäni syksy, täynnä mitä hurjempia seikkailuja.
Vaihdossa
Asuin vaihdossa ollessani asuntolassa 40 muun vaihto-opiskelijan kanssa. Heti asuntolaan saavuttuani sain huomata miten yllä kuvaamani mielikuva muuttui monen kämppikseni kohdalla todeksi: asuntolassa solmittiin nopeita ystävyyssuhteita, eikä mahdollisuuksista lähteä bilettämään ollut pulaa. Myös kanssani samaan aikaan toisaalla vaihdossa ollut kumppanini kertoi, miten hänelle oli heti ensimmäisen viikon aikana muodostunut lähes kymmenen hengen kaveriporukka, joka vietti tiiviisti aikaa yhdessä. Itse puolestani olen perusluonteeltani hieman ujompaa tyyppiä, joten päädyin viettämään vaihdon alkupuoliskon pitkälti omissa oloissani. Osallistuin kyllä vaihtareille suunnattuun yhteiseen ohjelmaan, mutta suuresta kaveriporukasta ja ulkona valvotuista öistä ei ollut tietoakaan, vaikka olin ennen vaihtoa odottanut niiden tapahtuvan kuin itsestään.
Vaihdon edetessä jouduin kysymään itseltäni useaan otteeseen, että mitä tältä kokemukselta oikein tulin hakemaan. Olin huolissani siitä, miten kotopuolessa läheiseni kysyisivät heti vaihdosta palattuani, että kuinka paljon uusia ystäviä ja uskomattomia kokemuksia sain. Painetta ei myöskään helpottanut vaihtariasuntolan vuokranantaja, joka useaan otteeseen kyseenalaisti rauhallista ja hiljaista luonnettani, ja varoitteli minua nuoruuteni tuhlaamisesta kun en ravannut baareissa samaan tahtiin muiden asuntolan asukkaiden kanssa. Tunsin oloni epäonnistuneeksi, kun en ollut sellainen mitä vaihtarin kuuluisi olla, ja koti-ikävä kasvoi päivä päivältä suuremmaksi. Seurasin katkerana sitä miten koti-Suomessa opiskelijakaverit pitivät hauskaa, samalla kun itse olin vieraassa maassa aivan yksin.
Oman polun löytäminen
Vaikka varsinkin vaihdon alussa kipuilin paljon epäonnistumisen tunteiden kanssa, lopulta löysin ne jutut joista itse nautin. Sain pari hyvää ystävää joiden kanssa kävin silloin tällöin illallisella, vietin paljon aikaa opiskellessa ihanissa kahviloissa ja nautin ihan tavallisesta arjesta uudessa ympäristössä. Murehdin vähemmän siitä mitä muut odottavat minulta ja pyrin karistelemaan harteiltani itse itselleni asettamat odotukset vaihdon elämää mullistavasta luonteesta. Huomasin olevani onnellisimmillani silloin, kun sain kaikessa rauhassa kävellä ympäri katuja illan hämärtyessä, tai herätessäni varhain aamulla lähteäkseni suosikkikahvilaani lukemaan. Kun päästin irti turhista paineista ja odotuksista vaihdossa oleminen muuttui helpommaksi, ja koti-ikäväkin hellitti.
Ne odotukset ja mielikuvat mitä sinulla on vaihtoa kohtaan voivat olla hyvin erilaiset kuin ne mitä minulla oli. Mutta huolimatta siitä ovatko sinun odotuksesi yhteneväiset omieni kanssa, kannustan sinua edes hetkellisesti kyseenalaistamaan henkilökohtaiset ennakkokäsityksesi. Sen sijaan, että kysyt itseltäsi mitä vaihdon pitäisi olla, haluan rohkaista sinua kysymään mitä vaihto voisi olla. Vaihto voi olla pitkiä öitä ulkona ja lukemattomia uusia tuttavuuksia, mutta se voi myös olla omaa aikaa ja rauhoittumista. Vaihdossa voi löytyä huikea kaveriporukka heti ensimmäisellä viikolla, tai sitten niiden omien tyyppien löytämisessä voi kestää hieman pidempään. Kuinka kliseiseltä se kuulostaakin, olet vaihdossa itseäsi varten, ja siksi vaihdon tulisi olla juuri sinunlaisesi.
Lopuksi
Vaikka oma opiskelijavaihtoni ei ehkä täysin vastannutkaan alkuperäisiä odotuksiani, en kuitenkaan kadu vaihtoon lähtöä hetkeäkään. Toivon kuitenkin, että olisin varautunut paremmin siihen miten vahvoja tunteita vaihtoon lähteminen voi herättää. Toivon, että olisin turvautunut läheisiini tai ulkopuolisiin avunlähteisiin hieman rohkeammin, etten olisi joutunut käsittelemään niin monia raskaita tunteita yksin.
Vaikka vaihtoon liittyykin paljon byrokratiaa ja järjestelyjä, henkilökohtaisesti paras vinkkini vaihtoon lähtijöille on tämä: muista myös pysähtyä hetkeksi, niin ennen vaihtoa kuin sen aikanakin, pohtimaan mitä tunteita kokemus sinussa herättää. Ja olivat ne tunteet sitten positiivisia tai negatiivisia, älä jää niiden kanssa yksin. Toivotan sinulle ihanaa, jännittävää, ja ennen kaikkea juuri sinun näköistäsi vaihtoa!