Vaihtokertomus, Universidad de Santiago de Compostela, Espanja, lukuvuosi 2019-2020

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Kesän alussa aloin katselemaan jo asuntoja. Lisäksi ostin lentoliput Santiagoon – vain menolipun, sillä koska olin menossa koko lukuvuodeksi ja ajattelin esimerkiksi matkustella Espanjassa lukuvuoden jälkeen, en ollut varma, milloin palaisin takaisin Suomeen. Se osoittautui hyväksi päätökseksi, sillä pandemia olisi varmasti vaikuttanut jo ostamiini paluulentoihin. Ostin ennen lähtöä myös vakuutuksen, hankin Eurooppalaisen sairaanhoitokortin sekä tulostin tarvittavia papereita (kuten learning agreementin ja vaihtoyliopistoni hyväksymiskirjeen).

Osallistuin ohjelmaan nimeltä Buddy program, jossa pääsin kyselemään asioita yhdeltä Santiago de Compostelan opiskelijalta, joka toimi myös yhtenä tuutoreista siellä. Tein myös espanjan kielen lähtötasotestin ja harjoittelin hieman espanjaa Euroopan unionin vaihtoon liittyvien kielimateriaalien avulla.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Yliopistolla alkubyrokratiaan kuului muun muassa yliopiston vakuutuksen hankkiminen (muistaakseni koko lukuvuodelle alle 20€). Kannattaa kuitenkin hankkia myös matkavakuutus, sillä yliopiston vakuutus vakuuttaa opiskelijat vain kouluaikana yliopiston tiloissa.

Vaihdoin opintosuunnitelmaani (learning agreement) noin kolme kertaa. Uuteen opintosuunnitelmaan piti pyytää aina allekirjoitus sekä Helsingin yliopistolta että vaihtoyliopiston vastaavalta, mikä tietenkin tuotti paljon paperityötä.

Olin lukenut netistä, että poliisilta täytyy hakea oleskelulupa, jos oleskelee maassa yli kolme kuukautta. Pääsinkin tutustumaan espanjalaiseen byrokratiaan: poliisille oli pitkät jonot aamuvarhaisesta alkaen, ja joka päivä jaettiin vain viisikymmentä odotusnumeroa. Siksi jouduin menemään jonottamaan useana päivänä, kunnes lopulta menin eräänä sateisena päivänä jonottamaan klo 6 aamulla ja sain vihdoin jonotusnumeron. Sitten minun piti hankkia useita papereita itse oleskelulupaa varten. Tsekkiläinen vaihtokaverini kuitenkin kertoi minulle hänen vaihtovastaavansa sanoneen, etteivät Erasmus-opiskelijat tarvitse oleskelulupaa. Suosittelen kuitenkin kysymään ja tekemään tutkimusta. Jos voitte välttää tämän kauhean byrokratian, niin hyvä, mutta suosittelen hankkimaan oleskeluluvan, jos se vaaditaan.

Santiago de Compostela on tunnettu katedraalistaan. Vaikka se oli remontissa, ainakin osa sisätiloista oli avoinna vierailijoille.

Asuminen

Asunnon etsiminen tuntui minusta hankalalta. Lähetin jo Suomesta viestejä eri sivustojen (Idealista, Piso Compartido, jne.) asuntoilmoituksiin esittäytyen ja kysyen, olisiko mahdollista tulla katsomaan asuntoa, kun tulen Espanjaan. Moneen viestiini ei kuitenkaan vastattu.

En halunnut vuokrata asuntoa netistä, sillä pelkäsin, että sitten päädyn huijauksen uhriksi. Jälkeenpäin ajateltuna se olisi voinut olla hyvä idea, sillä esimerkiksi monet vaihtokaverini tekivät niin. Suosittelen esimerkiksi ottamaan yhteyttä Sharing Galiciaan, joka järjesti vaihto-opiskelijoille matkoja, mutta myös tiesi joistain vuokrattavista huoneista soluasunnoissa. Tämä siis mikäli he eivät ole joutuneet konkurssiin koronan takia.

Vuokraamalla asunnon netistä olisin luultavasti voinut säästää itseni alkuajan paniikilta. (Mikäli en olisi osunut huijaukseen.) Saavuin Espanjaan elokuun puolivälissä ja sain kuulla, että monet asunnoista oli vuokrattu viimeistään heinäkuussa. Kuitenkin joitain oli onneksi vielä tarjolla. Santiagossa vuokrataso soluasunnoissa on mielestäni huomattavasti alhaisempi kuin Helsingissä, sillä vuokrat saattoivat olla satasen paikkeilla + kulut. Koska minulla ei ollut paljon (hyviä) mahdollisuuksia jäljellä, päädyin vuokraamaan huoneen soluasunnosta, joka toimi eräänlaisena pensionina, eli vuokraan sisältyi paitsi kulut kuten lämmitys, vesi ja internet sekä viikottainen yleisten tilojen siivous. Vaikka vuokra oli Santiagon mittapuulla kalliimpi, se oli kuitenkin jotakuinkin sama kuin soluasuntoni vuokra Helsingissä (280€/kk), joten en kadu. Lisäksi asunto sijaitsi keskustassa ja siinä oli kaksinkertaiset ikkunat sekä hyvä lämmitys, joten minulle se oli oikein mainio. Monet asunnot Santiagossa saattavat olla viileitä, eivätkä soluasunnoissa asuvat muut kämppikset ole välttämättä valmiita maksamaan lämmityksestä niin paljon kuin suomalaiset.

Mielikuvani Galiciasta oli lähinnä sateinen; siksi Santiagon palmut yllättivät.

Opiskelu ja opetus

Opintojen suunnittelu vaihtokohteessa ei ollut minulle helppoa. Kuten sanoin jo aiemmin, vaihdoin opintosuunnitelmaani monta kertaa. Santiago de Compostelan yliopistossa ei ole vaihto-opiskelijoille kiellettyjä kursseja toisin kuin käsittääkseni Cádizin yliopistossa, mutta osa kielitieteen kursseista opetetaan galegoksi. (Koin kuitenkin, että yliopisto tarjosi riittävästi kielitieteen kursseja espanjaksikin.) Lisäksi huomasin, että monet kurssit olivat samaan aikaan, mikä tuotti paljon vaikeuksia. Kuulin eräältä paikalliselta, että tämä onkin ollut jo pidempään juuri filologian tiedekunnan ongelmana. Halusin myös löytää mielenkiintoisia kursseja, jotka saisin hyväksiluettua Helsingin yliopistossa. Vaikka opintojen suunnittelussa oli vaikeuksia, sain kuitenkin lopulta valittua sopivat kurssit koko vuodelle.

Voit myös katsoa kursseja, jotka on tarkoitettu nimenomaan vaihto-opiskelijoille, mutta en usko, että niitä saa kovin helposti hyväksiluettua. Toisaalta siellä oli tarjolla esimerkiksi katalaanin alkeet, joiden hyväksiluvun uskoisin olevan mahdollista. Itse en voinut ottaa kyseistä kurssia, sillä olin jo opiskellut katalaania Helsingin yliopistossa.

Filologiassa tunnit sijoittuvat lähes poikkeuksetta aamupäivälle, eli yhdeksästä kahteen. Toisin kuin Helsingin yliopistossa, aamukahdeksan tunteja ei (onneksi) ole. Filologian tiedekunnassa ei myöskään tarvitse pelätä iltatunteja, jotka ovat muistaakseni tavallisia lääketieteen tiedekunnassa. Tunnit kestävät 50-55 minuuttia, ja yhdestä kurssista on aina kolme tuntia viikossa (kaksi niistä on yleensä peräkkäin). Yhdestä kurssista saa kuusi opintopistettä.

Santiagossa tuntien välissä on viiden minuutin tauko (usein 10 min), mikä saattaa tuntua vaikealta Helsingin yliopiston opiskelijoille. Siinä ajassa ei ehdi pitää lounastaukoa, hyvä kun ehtii käydä vessassa. Toisaalta koulupäivä loppuu nopeammin.

Ennen vaihtoon lähtöä olin lukenut, että suulliset kokeet ovat tavallisia Espanjassa. En tiedä muista tiedekunnista tai Espanjan kaupungeista, mutta Santiagon yliopiston filologian tiedekunnassa kokeet olivat kirjallisia. Arvosteluasteikko on 0-10, ja neljästä alaspäin olevat arvosanat ovat hylättyjä. Arvosteluasteikko muistuttaa Suomen peruskoulujen ja lukioiden arvosteluasteikkoja.

Galiciassa on paljon hylättyjä rakennuksia.

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Osallistuin paljon vaihto-opiskelijoille järjestetyille matkoille (muun muassa Sharing Galician kautta), sillä halusin tutustua Galiciaan kunnolla, niin kulttuurillisesti kuin maantieteellisestikin. Suosittelen erityisesti Galician karnevaaleja helmikuun aikaan, Enroidoa, sekä Lugon jouluvalojen näkemistä. Myös Santiagoon kannattaa tutustua kunnolla, siellä on esimerkiksi paljon kauniita puistoja. Osallistuin myös joihinkin vaihtojärjestöjen järjestämiin muihin tapahtumiin, mutta valitettavasti suurin osa tapahtumista tuntui olevan iltamyöhällä baarissa hengailua, mikä ei sopinut persoonallisuuteeni eikä aikatauluuni.

Dos Marías (kaksi Mariaa) on suosittu tapaamispaikka (parque de Alameda). Sanoisinpa jopa että Mariat toimivat paremmin kuin kuuluisa katedraali.

Älkää rajoittako itseänne tutustumaan vain paikallisiin! Sanon tämän siksi, että itse ainakin olin törmännyt päinvastaiseen vinkkiin, joka kuului jotakuinkin näin: jotta saat kaiken irti vaihtokokemuksestasi, älä hengaa muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa, vaan tutustu paikallisiin. Minulla oli aluksi tällainen rajoittava ajatusmaailma, mutta en onneksi antanut sen vaikuttaa toimintaani. Asuin toki paikallisten kanssa, mutta heistä ei tullut minulle läheisiä ystäviä, toisin kuin muutamista vaihto-opiskelijoista. Sain kaksi meksikolaista ystävää, joten espanjaa tuli puhuttua myös natiivien kanssa, mikäli se on monen huolenaihe. Puhun myös saksalaisten, tsekkiläisen ja korealaisen kavereitteni kanssa espanjaa. Lisäksi vaihdoin aikana opin paitsi Espanjasta ja Galiciasta, mutta myös muista maailman nurkista, mikä on rikkaus.

Myöskään oman maan kansalaisia ei tarvitse vältellä, erityisesti kun suomalaisia on niin vähän. Ja jos menee vuodeksi vaihtoon, eikä esimerkiksi syksyllä samaan paikkaan osu muita suomalaisia, tulee käytettyä espanjaa. Koska keväällä soluasuntooni muutti yksi suomalainen opiskelijatuttu, sain hyvän ystävän Helsingin yliopistosta ja koronakevät oli siedettävämpi.

Parque de Alameda on yksi Santiagon monista rehevistä puistoista

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville: käytännön vinkit arjen tueksi

Suosittelen tarkistamaan Espanjan ja Galician juhlapäivät, eikä pelkästään siksi, että tietää milloin osallistua tapahtumiin tai olla menemättä yliopistolle. Santiagossa kaupat ovat nimittäin kiinni juhlapäivinä. Sain siitä karvaan opetuksen, kun saavuin Espanjaan 15. elokuuta tietämättä kyseisen päivän olevan Neitsyt Marian taivaaseenastumisen päivä. Matkustamisen vuoksi en ollut tietenkään syönyt tai juonut juuri mitään sinä päivänä ja sitten sain kuulla kauppojen olevan kiinni. Onneksi bensa-asemilta saa ostettua aika hyvin ruokaa (hedelmiä, leipää, pastaa, valmisruokia, säilykkeitä, yms).

Olin kuullut, että Espanjassa ei voi juoda vettä hanasta. Santiagossa vesi on kuitenkin niin puhdasta, että se on mahdollista. Suosittelen kuitenkin etsimään tietoa netistä ja olemaan varovainen muualla Espanjassa.

Galiciassa on hyvin sateista ja tuulista, joten mukaan kannattaa ottaa (tai ostaa paikan päällä) sadetakki ja kumisaappaat. Kuitenkin keväällä ja kesällä on erittäin aurinkoista, joten myös aurinkolasit voi olla hyvä ottaa mukaan.

Yliopiston kirjastoon saa kirjastokortin, mutta näin on myös kaupunginkirjaston kanssa. Lainaamalla fiktiivisiäkin kirjoja voi kehittää espanjan kielen taitoaan, joten mikäli on aikaa ja intoa, se voi olla hyvä idea.

Santiagossa ei ole tippikulttuuria kuten esimerkiksi Saksan kaupungeissa, joten ulkona käydessä riittää, että maksaa vain laskun summan.

Santiago on pieni kaupunki, joten kävellen pääsee hyvin lähes kaikkialle. Kannattaa siksi ottaa myös hyvät kävelykengät – erityisesti jos haluaa kävellä Camino de Santiagon tai osan siitä. Minua olisi kiinnostanut tehdä se, mutta olin suunnitellut vaellusmatkan keväälle, jolloin pandemia esti sen. Siksi suosittelen myös, ettei jätä tärkeitä asioita tai mielenkiintoisia matkakohteita viime tinkaan – ei sitä koskaan tiedä, vaikka puhkeaisi pandemia.

Lugon jouluvalot ovat näkemisen arvoiset

En kokenutkaan kaupunkia yhtään vaaralliseksi vaihtoni aikana, vaikka Espanja on ollut uutisissa niin raiskauksista kuin terrorismistakin. Santiago de Compostela on kuitenkin huomattavasti pienempi kaupunki kuin Madrid tai Barcelona, ja vaihtotuutoritkin sanoivat, että myös naisten on turvallista kulkea kaupungilla yksin yöllä.

Vuoden vaihtuessa monet kokoontuivat katedraalin aukiolle katsomaan kaupungin järjestämiä ilotulituksia. (Kaduilla ei ammuttu ilotulituksia.)

Haastavat tilanteet

Olin lukuvuoden 2019-2020 vaihdossa, eli keväällä tuli koettua koronapandemian alku Espanjassa. Ulkonaliikkumiskielto koetteli mieltä, mutta onneksi suomalainen kaverini asui samassa asunnossa (galicialaiset asukkaat olivat lähteneet perheittensä luokse). Saimme suoritettua kurssit yhdessä, keksimme tapoja nauttia vapaa-ajasta ja taitettua matkan takaisin Suomeen, kun se oli mahdollista.

Pandemian kaltaisten hätätilanteiden vuoksi kannattaa tehdä matkustusilmoitus ennen vaihdon alkua. Lisäksi hätätilanteen ollessa päällä, on tärkeä seurata sekä vaihto- että kotimaan uutisia ja ohjeita.

Koronarajoitusten aikaan myös Mariat saivat maskit.

Vaihtokertomus, Rijksuniversiteit Groningen, Alankomaat, lukuvuosi 2020–2021

Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Opiskelin lukuvuoden 2020–2021 Groningenin yliopistossa Alankomaissa. Koronatilanne varjosti koko vaihtoaikaani, joten kokemukseni oli varmasti hyvin erilainen kuin normaalioloissa. Sain vaihtoajastani kuitenkin paljon irti ja voin ehdottomasti suositella Groningenia tuleville vaihto-opiskelijoille.

Ennen lähtöä

Helsingin yliopiston valinnan jälkeen Groningeniin ei ole varsinaista hakua, vaan yliopisto pyytää vaihto-opiskelijoita antamaan henkilötietonsa ja ilmoittamaan alustavat kurssivalintansa. Esimerkiksi motivaatiokirjeitä ei siis tarvitse enää tässä vaiheessa kirjoittaa. Kurssitarjonta on helposti saatavilla yliopiston nettisivuilla. Lähtöön kannattaa valmistautua kuin mihinkin muuhunkin kohteeseen: hanki kattava vakuutus, eurooppalainen sairaanhoitokortti ja muut tarvittavat dokumentit. Mukaan kannattaa pakata kestävä sateenvarjo ja sadetakki, sillä Alankomaissa sataa todella paljon.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Alkubyrokratia Groningenissa on melko vaivatonta. Yli 4 kuukautta kunnassa opiskelevien tulee rekisteröityä kunnan asukkaaksi varaamalla aika kaupungintalolta. Mukaan tulee ottaa virallinen syntymätodistus (englanniksi tai hollanniksi käännettynä). Itseltäni tätä dokumenttia kysyttiin, mutta joiltakin muilta tuntemiltani opiskelijoilta ei. En ole varma, mistä tämä ero johtui. Rekisteröitymisen yhteydessä saat hollantilaisen ”henkilötunnuksen” (burgerservicenummer, BSN), joka kannattaa kirjoittaa muistiin esimerkiksi puhelimeen. BSN:ää saatetaan nimittäin kysyä esimerkiksi terveydenhuollon palveluiden tai apteekissa asioinnin yhteydessä, joten se kannattaa olla aina mukana.

Opiskelijakortin saa haettua yliopistolta, kun sähköpostiin kilahtaa viesti kortin valmistumisesta. Kannattaa myös hankkia joukkoliikenteen OV-chipkaart, joka toimii koko maassa kaikissa julkisissa liikennevälineissä. Sen käyttö on huomattavasti helpompaa kuin yksittäisten lippujen osto.

Groningen on täynnä upeita kanaaleja

Asuminen

Asuntotilanne on Groningenissa hyvin tiukka, joten asunnon etsintä kannattaa aloittaa mahdollisimman pian. Kansainvälisille opiskelijoille asuntoja välittää esimerkiksi SSH, jonka rakennukset ovat dormitory-tyyppisiä. Rakennuksissa on suuret yhteiskeittiöt ja jaetut kylpyhuoneet ja mahdolliset oleskelutilat. Omassa rakennuksessani jaoin yhteiskeittiön noin 15 muun opiskelijan kanssa. Tämä oli mielestäni todella mukavaa, sillä keittiössä tutustui helposti muihin asukkaisiin, enkä kokenut itseäni yksinäiseksi koronapandemiasta huolimatta. Huoneeni oli melko suuri, 20m2, ja maksoin vuokraa 479 €/kk. Kuulemani mukaan SSH:n huoneet ovat jonkin verran kalliimpia kuin vapailta markkinoilta hankitut huoneet, mutta jälkimmäisten saaminen on todella hankalaa varsinkin kansainvälisille opiskelijoille. Syksyn ja koko lukuvuoden vaihto-opiskelijoille SSH:n huoneiden varaus alkoi toukokuun loppupuolella. Varausikkunan avauduttua huoneiden varaus toimii first come, first served -periaattella, joten varaamisen kanssa kannattaa olla todella nopea! Huoneille on paljon kysyntää. Koronatilanteen takia omassa rakennuksessani oli kuitenkin jopa tyhjiä huoneita, mutta normaaleina vuosina huoneet ovat menneet kuin kuumille kiville.

Opiskelu ja opetus

Groningenissa lukuvuosi on jaoteltu neljään jaksoon, aivan kuten Helsingissä. Syyslukukausi alkaa syyskuussa ja päättyy tammikuun lopulla, ja kevätlukukausi alkaa helmikuussa ja päättyy kesäkuun puolivälin tienoilla. Syys- ja kevätlukukaudella on kummallakin kaksi jaksoa, ja kunkin jakson lopussa on kahden viikon tenttijakso. Valitsemistasi kursseista riippuen on hyvin mahdollista, että osa tästä tenttijaksosta on käytännössä lomaa. Lukuvuodessa on tarkoitus opiskella 60 op, eli 15 op per jakso, aivan kuten Helsingissä. Suurin osa kursseista on laajuudeltaan joko 5 tai 10 op. Toisin kuin Helsingissä, kurssikirjoja ei yleensä ole saatavilla yliopiston kirjastossa (edes e-kirjana). Kirjoja voi siis joutua ostamaan itse, mikä kannattaa ottaa huomioon budjetoinnissa. Kirjat voivat nimittäin olla hyvinkin kalliita.

Yliopiston päärakennus kaupungin keskustassa
Yliopiston päärakennus kaupungin keskustassa

Kursseille ilmoittaudutaan muutama viikko ennen opetusjakson alkua paikallisessa WebOodissa (Nestor). Omassa tiedekunnassani vain ensimmäisen jakson kurssivalinnat olivat sitovia, mutta muiden jaksojen valintoja sai vapaasti muokata ennen ilmoittautumisen päättymistä. Suurimmalla osalla kursseista ei ole opiskelijoiden enimmäismäärää, joten pääsin helposti kaikille haluamilleni kursseille. Joillakin kursseilla on kuitenkin esitietovaatimuksia, joita voi joutua todistamaan (opintosuoritusote Helsingistä on usein riittävä).

Opetuksen taso Groningenissa on todella korkea, ja professorit puhuvat erinomaista englantia. Suuri osa yliopiston tutkinto-ohjelmista on englanninkielisiä, joten englanninkielistä kurssitarjontaa on laajasti. Itse opiskelu on Groningenissa hyvin samanlaista kuin Helsingissä: tyypillinen kurssi koostuu luennoista, loppu- ja/tai välitentistä sekä ryhmätyöstä tai yksilötehtävästä (esim. essee). Alankomaissa käytetään arvosteluasteikkoa 1–10. Kurssin, tehtävän tai tentin läpipääsyraja on 5,5. Arvosanaa 10 ei anneta käytännössä koskaan, ja myös 9 on melko harvinainen arvosana. Kuulemani mukaan arvosana 8,5 on jo erittäin korkea ja hyvä suoritus.

Oma vaihtovuoteni kului koronapandemian varjossa, joten melkein kaikki kurssini toteutettiin etäopetuksena. Etäopetus oli pääasiassa toimivaa. Luennot taltioitiin, joten niitä pystyi katsomaan jälkikäteen. Joihinkin kursseihin kuului keskustelusessioita, joissa opiskelumateriaalia käytiin läpi muiden opiskelijoiden kanssa. Tällä tavoin opiskelussa säilyi edes jonkinlainen vuorovaikutus, mutta läheskään kaikilla kursseilla tällaista elementtiä ei ollut.

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Groningen on todellinen opiskelijakaupunki – noin neljännes koko kaupungin asukkaista on opiskelijoita. Koronapandemian takia en päässyt nauttimaan paikallisesta opiskelijaelämästä täysin rinnoin, mutta en jäänyt siitä myöskään kokonaan paitsi. Kaupungissa on todella paljon erilaisia järjestöjä ja klubeja, joihin voi vapaasti liittyä. Aclo (paikallinen UniSport) tarjoaa valtavan määrän erilaista urheilua jalkapallosta laitesukellukseen. Kulttuurikeskus Usva tarjoaa muun muassa erilaisia musiikki- ja taidekursseja. Itse osallistuin syksyllä viiden hengen kitaratunneille, mutta loppusyksystä kurssi jouduttiin lopettamaan tuoreiden koronarajoitusten takia. Kaupungin keskusta on täynnä erilaisia kuppiloita ja yökerhoja, jotka olivat ennen koronarajoituksia täynnä opiskelijoita melkein jokaisena viikonpäivänä. Erityisesti kansainvälisille opiskelijoille suunnattua ohjelmaa järjestää Erasmus Student Network (ESN). ESN järjestää esimerkiksi orientaatioviikon sekä syksyn että kevään uusille opiskelijoille ja erilaisia retkiä ja tapahtumia pitkin lukuvuotta.

Groningenista pääsee helposti matkustamaan junalla muualle maahan. Porukalla matkustaessa kannattaa hyödyntää mahdolliset ryhmäalennukset. Erityisesti maan pohjoisosassa suosittelen käymään Vattimeren saarilla, jotka ovat täynnä upeita hiekkarantoja!

Vattimeren saaret ovat lyhyen matkan päässä Groningenista
Vattimeren saaret ovat lyhyen matkan päässä Groningenista

Terveydenhuolto

Terveydenhuolto Alankomaissa on korkeatasoista ja toimivaa. Yksityinen terveysvakuutus on pakollinen kaikille Alankomaissa asuville, mutta vaihto-opiskelijoille riittää eurooppalainen sairaanhoitokortti. Jokaisen maassa asuvan tulee rekisteröityä paikalliselle yleislääkärille (general practitioner, huisarts), joka on hoidontarpeessa aina ensimmäinen kontakti. Yleislääkärille kannattaa ehdottomasti rekisteröityä heti kun mahdollista eikä vasta silloin, kun lääkärikäynnille on tarvetta. Rekisteröitymisen käsittely voi nimittäin kestää jonkin aikaa. Yleislääkärin vastaanotolle pääsee pääasiassa hyvin nopeasti, korkeintaan muutamassa viikonpäivässä, mutta joskus jopa saman päivän aikana. Yleislääkäri kirjoittaa tarvittaessa lähetteen erikoislääkärille. Yleislääkärin vastaanotto on eurooppalaisen sairaanhoitokortin haltijoille maksutonta, mutta erikoislääkärien vastaanotoista voi koitua kuluja.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Jos pyöräilytaitosi ovat hataralla pohjalla, nyt kannattaa viimeistään aloittaa pyöräilyn treenaaminen. Groningenia pidetään yhtenä maailman parhaista pyöräilykaupungeista, ja pyörä on kaupungin sisäisissä matkoissa ylivoimaisesti nopein kulkuväline. Pyöräily kaupungissa on turvallista ja lyhyen totuttelujakson jälkeen helppoa. Pyörän saa hankittua joko pyöräkaupasta, nettikirpputoreilta tai vuokrapalvelusta. Itse vuokrasin oman pyöräni Swapfiets-palvelusta, jota voin ehdottomasti suositella. Pyörän vuokraan (halvin malli 13,50 €/kk) kuuluu jatkuva huolto, eli pyörän kanssa voi aina mennä firman toimipisteelle, jossa pyörä korjataan veloituksetta. Jos pyörä on pahasti vaurioitunut, tilalle saa maksutta uuden. Koin palvelun todella toimivaksi ja erityisen käteväksi vaihto-opiskelijalle, joka asuu kaupungissa vain lyhyen ajan.

Polkupyöriä kaupungin keskustassa
Polkupyöriä kaupungin keskustassa

Kannattaa varautua siihen, että Visa ja MasterCard -kortteja ei hyväksytä suurimassa osasta kaupoista. Suurin osa hollantilaisista pankeista käyttää Maestro-kortteja. Itse en kuitenkaan hankkinut paikallista pankkitiliä, vaan olin aina varautunut riittävän suurella käteismäärällä. Pankkitilin avaaminen on kuitenkin kuulemani mukaan melko yksinkertaista.

Englannilla pärjää Alankomaissa todella hyvin, ja käytännössä kaikki paikalliset puhuvat kieltä ainakin jonkin verran. Toisaalta hollannin kieli ei ole vaikeimmasta päästä, joten voit hyvin haastaa itsesi opettelemaan ainakin kielen alkeet. Groningenin yliopistolla on tarjolla hollannin kielen kursseja sekä aloittelijoille että edistyneemmille. Yhden jakson kestävä kurssi maksoi vaihto-opiskelijoille 250 €.

Vaihtokertomus, Pädagogische Hochschule Tirol, Itävalta, kevät 2021

Kasvatustieteellisen tidekunnan opiskelija

Kirjottelen nyt kokemuksiani opiskelusta Itävallan Innsbruckissa Pädagogische Hochschule Tirolissa. Olen luokanopettajaopiskelija ja olen Erasmus -ohjelman kautta vaihdossa. Olen siis edelleen Itävallassa tätä kirjoitellessani.

Ennen lähtöä

Koko prosessi alkoi Helsingin yliopiston hakemuksien täyttelyllä ja joskus kesän alla sain tietää päässeeni viimeiseen hakukohteeseeni Innsbruckiin. Aluksi olin vähän pettynyt kohteesta, mutta nyt vaihdon melkein lopussa en voisi olla tyytyväisempi kohteeseen.

Syksyllä (olisiko ollut lokakuun loppuun mennessä) tuli täyttää vaihtokorkeakoulun sivuilla hakemus. Se hoitui kohtalaisen helposti. Ehkä vaikein osuus oli, kun piti skannailla erilaisia asioita esimerkiksi kelakortti ja passi. Jonkun liitteen olin myös ymmärtänyt väärin ja sain siitä muistutussähköpostin. Hakemuksen täyttämisen jälkeen minulla oli vielä videotapaaminen paikallisen koordinaattorin kanssa ennen lopullista hyväksyntää. Videopuhelussa kertoilin itsestäni ja hän kertoi vaihtoon liittyvistä ohjeista. Puhelu oli ihan rento ja ei todellakaan haitannut välillä takellella englannin puhumisessa. Heti puhelun lopuksi koordinaattori kertoi, että minut on hyväksytty vaihtoon. Sen jälkeen ei ollutkaan ennen lähtöä juuri muuta suoraan opintoihin liittyvää järjesteltävää.

Suurin pohdintani ennen lähtöä oli, haluanko lähteä vaihtoon keskellä koronapandemiaa. Eniten pelkäsin, että tulee taas uusi lockdown ja sitten olen yksin vieraassa maassa jonkun dormin -ei niin kivassa- huoneessa. Olin toisaalta kuitenkin kohtalaisen luottavainen, että vaikka lockdown tulisi niin ulkona saisi kuitenkin liikkua.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Heti muuttoni jälkeen minun täytyi käydä virastossa ilmoittautumassa asuvani maassa. Asia hoitui helposti täyttämällä muutama lappu ja vastaamalla virkailijan kysymyksiin. Pian minun täytyy käydä jatkorekisteröitymässä virastossa, koska oleskelen täällä yli 4kk. Myös lähtiessä täytyy käydä ilmoittautumassa samaisessa paikassa.

Muutaman ensimmäisen yön olin airbnb:ssä ja kuun vaihduttua muutin varsinaiseen asuntooni. Vuokra-asunnon sopimus allekirjoitettiin paikan päällä ja muutto sujui jouhevasti.

Opinnot alkoivat heti tervetulopäivällä zoomissa ja kurssit alkoivat pyöriä. Vaihtokoordinaattori hoiti lähes kaiken puolestani yliopiston ilmottautumisten ja siihen liittyvien asioiden osalta. Sain esimerkiksi opiskelijakortin ja tervetuliaispakkauksen lähes kotiin toimitettuna.

Asuminen

Ennen vaihtoa yksi suurimmista stressin aiheistani oli asunnon löytäminen. Olin luottavainen kunnes paikallinen vaihtokoordinaattori oli hoputtanut minua asunnon etsinnässä ja todennut paikallisen asuntotilanteen olevan huono. Hain lopulta asuntoa vain OEAD:n kautta. Alkuun he ilmoittivat, ettei heillä ole tarjota asuntoa ja kaikki ovat jo täynnä, mutta olen odotuslistalla. Kohtalaisen pian tämän jälkeen (ehkä muutaman viikon kuluttua) sain kuitenkin asuntotarjouksen, jonka otin vastaan joskus joulukuussa, ja niin olin päättänyt lopullisesti lähteväni vaihtoon koronasta huolimatta.

Asun dormissa, jossa minulla on tilava huone omalla suihkulla ja vessalla. Jaan keittiön noin 10 ihmisen kanssa, mutta keittiöni on hyvin hiljainen ja pääosin kokkaillessani olen yksin ja vain välillä joku pyörähtää siellä. Ennätys tähän mennessä on tainnut olla 5 ihmistä samaan aikaan keittiössä: 3 heistä kokkasi yhdessä ja sitten vielä minä ja yksi toinen. Se on kuitenkin tapahtunut vain kerran ja mahduimme ihan hyvin.

Dormini sijaitsee noin 3 kilometrin päässä keskustasta, lentokentän lähellä. Korona on vaientanut lentokentän eikä se ole ollut häiriöksi. Olen tykännyt myös dormin rauhallisuudesta. Arvostan sitä, ettei ole tarvinnut heräillä yöllä bileisiin tai meteleihin, kuten eräässä suositummassa vaihtaridormissa.

Opiskelu ja opetus

Koko kevään opetus on ollut etänä, joten opetuksen osalta kokemukseni on varmasti muista vuosista poikkeava.

Valitsin alkuun kaikki yleiset koulun tarjoamat vaihtarikurssin (25 op). Paikallinen vaihtokoordinaattori hoiti puolestani kurssi-ilmoittautumiset, joten minun tarvitsi vain kertoa, mitä kursseja haluan. Muutaman ensimmäisen viikon aikana totesin kuitenkin yhden kurssin opetuksen olevan niin huonoa, etten halua suorittaa sitä. Niinpä vähensin kurssit noin 20 opintopisteeseen. Ilmoittauduin vielä lisäksi muutaman nopan kesäurheilu-kurssille.

Opetus täällä on ollut vähän pettymys. Koen, etten akateemisesti ole saanut täältä juurikaan lisää oppeja. Koen koko vaihtokokemuksen kehittäneen minua enemmän henkilökohtaisesti kuin akateemisella tasolla. Uskon opiskelun etänä vaikuttaneen osaltaan siihen, etten ole ollut niin tyytyväinen opintoihin ja normaalina vuonna opetus olisi voinut olla erilaista. Lisäksi kurssit ovat kanditasoisia ja itse opiskelen viimeistä vuotta maisteriksi. Osa asioista on ollut sen verran tuttuja, ettei minulla ole riittänyt kiinnostusta niihin.

Opinnot yleisesti ovat olleet kohtalaisen helppoja ja suhteellisen vähä töisiä. Mistään kurssista ei ole varsinaista tenttiä, vaan kaikki suoritetaan esitelmiä ja sekalaisia pikkutehtäviä tekemällä. Esitelmiä onkin saanut pitää ihan miljoonasta aiheesta ja muiden esitelmiä on saanut kuunnella kyllästymiseen asti. Suurimmaksi osaksi saamani opit täällä perustuvat siihen, mitä opiskelijatoverit ovat esittäneet esitelmissään. Opettajat ovat itse luennoineet vain vähän, mikä on mielestäni heikentänyt opintojen akateemisuutta.

Lempparikurssejani ovat olleet kielikurssi, jossa olen päässyt kertaamaan saksan perusteita, ja moninaisuuteen liittyvä kurssi, jossa olemme käyneet läpi lasten kirjallisuutta ja sitä, miten esimerkiksi perheiden moninaisuus, lasten erityistarpeet ja ihonvärinkirjo näkyvät (tai lähinnä miten ne eivät näy) lasten kirjoissa ja -kulttuurissa. Tosin moninaisuus kurssikin alkoi olla puuduttava loppua kohti, kun tuntui ettei enää tuotu uusia näkökulmia vaan asiaa pyöriteltiin samasta tulokulmasta moneen kertaan. Myös luonnontiedekurssi on ollut kiva erityisesti, koska siihen on liittynyt joidenkin zoomisessioiden tilalla omatoimisia tehtäviä, kuten alueeseen tutustumista pienen vaelluksen merkeissä. On ollut mielenkiintoista kuulla myös, miten ilmastonmuutos näkyy tällä alueella ja mitkä ovat uhkakuvia paikallisesti.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Yksi hyvistä ostoksistani täällä on ollut koko Tirolin alueen kausilippu julkiseen liikenteeseen. Olen matkustellut paljon busseilla ja junilla alueella, ja lippu on maksanut itsensä takaisin. Kauempiin juniin olen myös ostanut ÖBB:n vorteil card -alennuskortin. Suosittelen näitä kaikille, jotka ovat kiinnostuneet seikkailemaan lähistöllä.

Toinen rahansa arvoinen ostos on ollut Freizeit ticket. Se on kausikortti moniin laskettelukeskuksiin, museoihin, uimahalleihin ja kesän vaelluksille vieviin gondoleihin. Talven aikana laskettelin paljon ja viimeinen laskukerta oli vasta aivan toukokuun lopussa. Uimahallien auettua olen myös käynyt viikoittain uimassa Freibad Tivoli -ulkoaltaalla. Aion hyödyntää lippua vielä gondoleilla matkustamiseen helpottaakseni vaelluksia, kun pääsee aloittamaan vaeltamisen ylempää rinteeltä.

Eniten olen siis viettänyt vapaa-aikaani laskettelurinteessä ja vaeltaen eli ulkoaktiviteetteja täällä riittää paljon. Yhdeksi tärkeimmiksi varusteiksi täällä onkin noussut laskettelukamat ja vaellusvarusteet.

Vaihtokertomus, Middlesex University London, kevät 2021

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Saavuin Lontooseen tammikuussa 2021. Kolmas kansallinen lockdown oli julistettu samalla viikolla ja tiesin, että vaihtokeväästäni tulisi hyvin poikkeuksellinen. Koronatilanteen tuoma epävarmuus oli varjostanut vaihtoprosessia koko edellisen vuoden. Olin kuitenkin päättänyt olla perumatta vaihtoani, sillä maisteriopiskelijana tämä oli viimeinen mahdollisuuteni kokea opiskelijavaihto. Toivon, että tämän vaihtokertomuksen lukija pääsisi kokemaan hieman perinteisemmän vaihdon ja että kokemuksistani sekä vinkeistäni olisi apua!

Ennen lähtöä

Sain kuulla, että minut oli valittu vaihtoon Lontooseen maaliskuussa 2020. Kesti kuitenkin syyskuun alkupuolelle, ennen kuin pääsin tekemään virallista hakemusta. Sain silloin tulevasta vaihtoyliopistostani sähköpostin, joka sisälsi ison liudan erilaisia hakemiseen tarvittavia dokumentteja sekä informaatiota siitä, millaisia todistuksia minun tulisi lähettää hakemuksessani. Näitä olivat mm. virallinen kurssiote (Transcripts) sekä suomeksi, että englanniksi, kopio passistani, motivaatiokirje, todistus kielitaidosta sekä kurssivalinnat.

Middelesex on erittäin kansainvälinen yliopisto, mutta koska suurin osa KV-opiskelijoista tulee Euroopan ulkopuolelta, heidän hakemuspohjansa sekä käytäntönsä olivat heille suunnattuja ja paikoin myös hyvin joustamattomia. Jouduin esimerkiksi useaan kertaan selittämään heille, että en tarvitse erasmus opiskelijana viisumia, koska viivyn vain yhden lukukauden. Viimeisin kysely viisumistani tuli minulle toukokuussa. 4 kuukautta sen jälkeen, kun olin saapunut vaihtokohteeseen. Tietenkin myös vuoden alussa voimaan tullut Brexit sekoitti tilannetta. Eli tästä oppineena, suosittelen ottamaan tarkkaan selvää siitä, millaisilla dokumenteilla ja ehdoilla maassa saa oleskella, jotta tiedätte oikeutenne. Ei myöskään aina voi luottaa siihen, että tulevan vaihtoyliopiston vastaavat ovat täysin perillä juuri sinun tilanteestasi. HY:n Liikkuvuuspalvelut auttoivat minua tämän asian tiimoilta, mutta jatkuva viisumien kysely ja vaihtopaikan menettämisellä uhkailu lisäsivät epävarmuutta entisestään.

Joustamattomuutta erasmus opiskelijan kannalta hakuprosessissa osoitti mielestäni myös se, että jouduin suorittamaan maksullisen (n.350€) IELTS-kielikokeen. Eikä kielikeskuksessa suorittamani englannin B2 kurssi kelvannut riittäväksi todisteeksi kielitaidoistani. Esimerkiksi UCL:ään vaihtoon tulleet tuttuni eivät joutuneet tekemään maksullista kielitestiä, joten on hyvin yliopisto kohtaista tarvitseeko todistusta vai ei.

Lopulta kaikki dokumentit allekirjoituksineen olivat kasassa lokakuun loppupuolella ja jäin odottelemaan hyväksymiskirjettä. Jouduin kuitenkin vielä vaihtamaan kurssivalintojani ja pyytämään uudet allekirjoitukset suunnitelmalleni. Näin olleen koko virallinen hakuprosessi kesti syyskuun alusta marraskuun puoliväliin asti. Se vei paljon aikaa ja on ehdottomasti ollut työläin osa vaihto-opintojani, koska sähköpostien kirjoitteluun, vaatimusten selvittelyyn ja todistuksien hankintaan kului todella paljon aikaa. Siksi haluankin painottaa että, tämän vaiheen jälkeen kaikki on ollutkin helpompaa. Hakuprosessin työläys oli myös yksi syy siihen miksi, en halunnut enää viime metreillä perua vaihtoani synkentyvästä koronatilanteesta huolimatta.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Koska koronarajoitukset ovat jatkuvassa muutoksessa tammikuun säännöt eivät enää pidä paikkaansa, mutta saapuessani Suomi oli vielä niin sanotulla “vihreällä listalla”, joka tarkoitti ettei minun tarvinnut tehdä koronatestiä ennen tai jälkeen saapumiseni, eikä myöskään ollut vaatimusta karanteenista. Ainoa asia, joka ennen lentoa tuli täyttää oli “passenger locator form”, johon tuli syöttää yhteystiedot mahdollisien altistumisien jäljittämiseksi. Nämä säännöt ovat kuitenkin useaan kertaan muuttuneet ja suosittelenkin tarkistamaan ajankohtaisen tilanteen ulkoministeriön, THL:n ja NHS:n sivuilta.

NHS eli Brittien julkinen terveydenhuolto on ilmainen kaikille kansainvälisille opiskelijoille. (Pois lukien hammaslääkäri, joten kannattaa tarkistaa, että matkavakuutus korvaa ainakin joitain hammashoidon kustannuksia.) Järjestelmä toimii niin, että rekisteröidyt asiakkaaksi oman alueesi GP-surgerylle. Listan alueesi GP surgeryista löytää NHS:n verkkosivulta tai vaihtoyliopiston sivuilta, jos asut esimerkiksi yliopiston asuntolassa. Rekisteröinti tehdään usein verkossa ja vie jonkin verran aikaa, koska ainakin vastaanotto johon itse ilmoittauduin, halusi tietään kaiken saaduista rokotuksista etniseen taustaan. Koska briteissä ei ole Suomen mallin kaltaista väestörekisterijärjestelmää, josta pystyttäisiin todentamaan ihmisten osoitteet, täytyy GP:lle rekisteröinnin yhteydessä esittää “proof of address”, tässä tapauksessa joko vuokrasopimus tai esimerkiksi kaasu-, netti- tai sähkölasku. Tämä jos joku kummastutti suomalaista, joka on tottunut käyttämään verkkopankin tunnistautumista kaikkialla. Meni pari viikkoa ja postiluukkuun kilahti oma NHS-number, joka on ilmeisen tärkeä, mutta ei kuitenkaan niin tärkeä, etteikö pelkän postiosoitteen sekä nimen syöttämisellä pystyisi esimerkiksi varaamaan aikaa koronarokotteeseen.

Asuminen

Päätin hakea huonetta yliopiston asuntolasta. Syy tähän oli helppous ja pelko siitä, että ilman lähiopetusta en tutustuisi muihin yliopistoni opiskelijoihin. (Tämä onneksi osoittautui melko pian täysin turhaksi peloksi.) Middlesex tekee yhteistyötä suuren kiinteistöfirman kanssa, joka hoitaa asuntolan ylläpidon. Eli HOAS:in kaltaista yleishyödyllistä toimijaa ei valitettavasti löydy.

Asuminen Lontoossa on tunnetusti kallista ja huoneeni vuokra piti maksaa yhdellä kertaa jo ennen kuin olin astunut jalallanikaan Lontooseen. Tämä kannattaa siis ottaa huomioon maja paikkaa etsiessä. Esimerkiksi yksityiseltä hankittu asunto voi tarkoittaa sitä, että vuokraa saa maksaa kuukausittain. Huoneeni oli osa kuuden huoneen solua, joissa kaikissa oli oma kylpyhuone. Onnekseni pääsin suhteellisen rauhalliseen rappuun ja minulla oli vain kaksi kämppistä, joiden kanssa tulin erittäin hyvin toimeen. Kuitenkin asumisvaihtoehtoja pohdittaessa on hyvä muistaa, että briteissä asuntolat ovat usein niitä paikkoja, joihin varsinkin ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat muuttavat. Siellä on näin ollen paljon nuoria, jotka asuvat ensimmäistä kertaa itsenäisesti ja meno voi joskus yltyä sen mukaiseksi. Eli jos kaipaa ehdotonta rauhaa, kannattaa pohtia onko asuntola se oikea vaihtoehto sinulle. Yksityisellä puolella on enemmän vaihtoehtoja ja usein myös halvemmalla. Eteenkin koronan myötä Lontoon vuokramarkkinat ovat hiljentyneet, joten vapaita huoneita on aiempaa enemmän. Hintataso niin asuntolahuoneiden, kuin yksityiseltä vuokrattujen huoneiden osalta on samaa luokkaa kuin Helsingin kantakaupungin yksiöiden vuokrataso.

Asuntolan hintaan kuului kaikki välttämättömyydet, kuten vesi, netti ja sähkö. Lisäksi kerran viikossa siivooja kävi puhdistamassa yhteiset tilat ja tyhjentämässä roskikset. Asuntolan varustelu oli todella alkeellista. Huoneessa oli runkopatjasänky, työtuoli, pöytä ja kaappi. Keittiössä leivänpaahdin, mikro, uuni, jääkaappi ja vedenkeitin. Tämä tarkoitti sitä, että kaikki piti joko raahata mukana Suomesta tai ostaa. Sen hetkisen koronatilanteen myötä pyrin tuomaan mukanani niin paljon kuin mahdollista, mutta ostin myös osan keittiötarvikkeista sekä petivaatteista läheisestä isosta supermarketista. Käytettynä ostaminen olisi ollut tuossa vaiheessa hankalaa lockdownin takia, mutta normaalimmassa tilanteessa pitäisin sitä erittäin järkevänä vaihtoehtona.

Vaikka asuntola sijaitsikin 25 minuutin tube matkan päässä keskustasta zone 4:lla, pidin sijaintia erittäin hyvänä. Asemalle pääsi vajaassa 5 minuutissa ja yliopiston kampus oli todella lähellä. Vaikka kampuksella kävinkin vain muutaman kerran ja silloinkin koronatestissä. Liikkuminen Lontoossa on helppoa varsinkin kun välttelee ruuhka aikoja, jolloin matkustaminen on kalliimpaa ja varaa liikkumiseen tarpeeksi aikaa. Opiskelijana voi hakea student Oyster cardia, jolla saa alennusta bussi- ja kausilipuista. Mutta koska pääasiassa liikuin tubella vaihtelevan epäsäännöllisesti, en kokenut sitä tarpeelliseksi itselleni. Näin ollen käytin tavallista oyster cardia tai pankkikortin lähimaksua. Julkinen liikenne Lontoossa on suhteellisen kallis. Esimerkiksi yksi matka tubella zone 4:lta keskustaan maksoi minulle reilu 3 euroa off-peak ja 4,5e ruuhka-aikana. Kuitenkin se on ainoa tapa päästä liikkumaan tässä kaupungissa sujuvasti.

Opiskelu ja opetus

Kurssivalintojen kanssa ei ollut suuresti valinnanvaraa. Tämä johtui pääasiassa lukuvuoden pituisista kursseista ja siitä, ettei vaihto-opiskelijoita päästetty kaikille kursseille. Tämä selvisi minulle vasta hakiessani vaihtoyliopistoon syksyllä. Keväällä hakiessani HY:n vaihtohaussa olin laittanut kurssisuunnitelmaani täysin eri kurssit, mutta onneksi suunnitelmat ovat joustavia ja niitä voi muuttaa jälkikäteen.

Lopulta päädyin suorittamaan kolme kansainvälisten suhteiden kurssia ja yhden sosiologian kurssin.  Kaikki kurssini olivat kanditason kursseja ja Helsingin valtsikan kurssivaatimuksiin suhteutettuna äärimmäisen helppoja. Kurssit koostuivat luennoista ja seminaareista. Kaikki opetus oli etänä ja usein ainoat osallistujat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta olivat muita Erasmus vaihto-opiskelijoita, vaikka paikallisia opiskelijoitakin kurssilla ilmoittautuneena runsain mitoin. Opetustapa vaihteli paljon luennoitsijasta. Jotkut suosivat monologeja ja kalvoja, joillain taas oli enemmänkin kyselevä ja keskusteluun haastava tyyli. Seminaareissa pääsi usein argumentoimaan, vertailemaan ja juttelemaan pienemmissä ryhmissä, joka oli ehdottomasti antoisinta opinnoissa.

Kurssieni suoritustavat olivat keskenään hyvin samankaltaisia. Kaikkiin vaadittiin n. 3000 sanan loppuesseet ja sen lisäksi esitelmät. Yhdelläkään kurssilla ei vaadittu ryhmätöitä tai kurssin aikana palautettavia reflektiopapereita. Töistä sai paljon palautetta ja luennoitsijat pyysivät essee luonnoksia sekä ideoita nähtäville jo hyvissä ajoin kurssin aikana. Palautteessa painottui erityisesti keskeisten teorioiden ja käsitteiden määrittäminen sekä ymmärtäminen. Eikä niinkään ilmiöiden tarkasteleminen ja omien ajatusten yhteen liittäminen. Tämä oli mielestäni suuri eroavaisuus Helsingissä opiskeluun ryhmätöiden ja reflektioipapereiden puuttumisen ohella.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Lontoo on varmasti monelle tuttu kaupunki, mutta en voi olla silti korostamatta sen mahdollisuuksia. Museot, teatterit, ravintolat ja pubit, jotka kaikki ovat lockdownin jälkeen vähitellen availleet oviaan luovat äärettömän määrän hienoja mahdollisuuksia vaihto-opintojen rinnalle. Myös mahdollisuudet matkustaa UK:n sisällä ovat hyvät. Kävin esimerkiksi päiväretkellä etelärannikolla Seven Sisters luonnonpuistossa, jossa upeat kalkkikivi seinämät nousevat suoraa merestä. Lisäksi kävin Oxfordissa sekä viikonloppureissulla Skotlannissa. Matkalippuja kannattaa olla varaamassa hyvissä ajoin, sillä ne voivat ajoittain nousta todella korkeaksi ja jos aikoo matkustaa paljon kannattaa harkita alennuksiin oikeuttavan railcardin hankkimista.

Erityisesti etäopiskelu loi itselleni alkuun pelon siitä, että en pääse tutustumaan muihin opiskelijoihin ollenkaan. Mutta vaihtoyliopistoni järjestämät etätapahtumat ja orientaatio olivat erinomaisia paikkoja tutustua muihin vaihtareihin. Myös asuminen asuntolassa muiden opiskelijoiden ympäröimänä mahdollisti uusien tuttavuuksien löytämisen helposti. Alku voi tuntua aina vähän vaikealta, mutta kun kaikki lähtee niin sanotusti rullaamaan pidä vain hatusta kiinni ja anna vaihto-opiskelun viedä mukanaan. Ihanaa vaihtoa sinulle!

Vaihtokertomus, Mendel University in Brno, Tšekki, Kevät 2020

Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelija

Suoritin vaihto-opintoni kevään 2020 koronamyllerryksen keskellä Mendel Universityssä Tšekin Brnossa. Vaihtokohteeni tarjosi minulle erikoisesta maailmantilanteesta huolimatta loistavan hienon vaihtokokemuksen.

Ennen lähtöä

Hain vaihtoon oman tyylini mukaisesti, melko extempore, rästihaun viimeisenä päivänä syksyllä 2019. Kohdemaaksi olin silloin tällöin satunnaisesti vaihtoa harkitessani ajatellut Ruotsia, mutta hakulomaketta täyttäessäni tajusin, että vaihtoehtoja on valtavasti. Päätin ottaa selvää myös muista vaihtoehdoista, ja yliopisto yliopistolta laitoin niitä hakemukselleni järjestykseen. Lopulta melkoisen pohdinnan ja yhden äidille soitetun konsultointipuhelun jälkeen päädyin valitsemaan ensimmäiseksi hakukohteekseni Mendel Universityn Brnossa, Tšekissä. Ilo oli melkoinen, kun tieto vaihtopaikasta pamahti sähköpostiin vain muutama päivä haun päätyttyä!

En muista valmistautuneeni vaihtoon kovin kummoisesti etukäteen, mutta vaihtoyliopistolle piti tottakai lähettää joitakin papereita ja ainakin OLS-testi tuli tehtyä. Lisäksi haalin kasaan kaiken mahdollisen tiedon niin kaupungista kuin vaihtoyliopistosta, haaveilin tulevista seikkailluista ja osallistuin Helsingin yliopiston järjestämään lähtöorientaatioon sekä lounastin pari kertaa muiden tšekkivaihtareiden kanssa. Hankin myös asunnon etukäteen, sillä hermoni eivät kestäneet ajatusta uuteen maahan matkaamisesta ilman tietoa siitä, missä tulevan kevään asuisin.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa 

Vaihtoyliopistoni oli aivan ihana mitä vaihtareiden vastaanottamiseen tuli, ja meillä oli hyvissä ajoissa tiedossa niin orientaatioviikon ohjelma kuin muut mahdolliset asiat mitä meidän piti ottaa vaihto-opintojen alussa huomioon. Olin päättänyt osallistua orientaatioviikolle, mitä suosittelen ehdottomasti kaikille muillekin, sillä silloin pääsimme tutustumaan yliopistoon sekä hoidimme yhdessä kuntoon sellaiset asiat kuin opiskelija- ja kulkukortit sekä opintosuunnitelmat.

Yhdestä EU-maasta toiseen matkaavana on melko helppoa, kun esimerkiksi omalla puhelinliittymälläni pystyi käyttämään lähes yhtä huoletta nettiä kuin Suomessa, Eurooppalaisen sairasvakuutuskortin saa postilaatikkoon tilaamalla (vaikka muukin vakuutus on hyvä ottaa), ja hoidettavia virallisia asioita ei ole kovin paljoa. Koska asuin yliopiston asuntolan sijaan yksityiseltä henkilöltä vuokraamassani asunnossa, minun tuli kuitenkin käydä ilmoittautumassa Foreign Police:lle maassa yli 3 kuukautta oleskelevaksi.

Tämän kanssa kävi niin, että kun kävin eräänä aamuna tuon nopean ilmoituksen hoitamassa, julistettiin maassa iltapäivästä koronan takia State of Emergency, jonka aikana ulkomaalaisten ilmoituksia ei enää otettu vastaan. Voi siis sanoa että olin melko onnekas, vaikka en tiedä oliko tällä byrokraattisella toimenpiteellä varsinaisesti suurta merkitystä suuntaan tai toiseen!

Brnon maamerkki ja yleinen tapaamispaikka Brněnský orloj eli Astronomical clock löytyy keskusaukiolta.

Asuminen

Olin ennen Tšekkiin lähtöä asunut omillani monta vuotta, ja kokemus kämppisasumisesta rajoittui vain muutamiin kesiin vieraalla paikkakunnalla. Tästä johtuen vaihtoyliopistoni tarjoama majoitusmuoto, jossa jakaisin saman huoneen arvalla valitun henkilön kanssa, tuntui minulle turhan extremeltä. Päädyin siis etsimään asunnon Facebook-ryhmistä bongailemalla.

Päädyin lopulta vuokraamaan kevääksi huoneen 12 hengen opiskelijakommuunista. Sijainti ja hinta olivat oikein sopivia, mutta pakko myöntää, että suomalaisiin siisteyskäsityksiin tottuneena tuollaisella ihmismäärällä saman katon alla asuminen vaati melkoista mielen lujuutta. Koronan saavuttua ja yliopistojen vaihdettua etäopetukseen, asunto kuitenkin tyhjeni huomattavasti paikallisten matkatessa koteihinsa, mikä helpotti tilannetta hieman. Sain myös yhden parhaista tšekkiläisistä ystävistäni tästä asunnosta, joten valintaa katumaan en jäänyt!

Syksyksi halusin kuitenkin vaihtaa hieman mukavampiin oloihin, missä mahdollisesti keittiössä olisi niin siistiä, että uskaltaisin kokata muutakin kuin omilla välineillä pilkottua salaattia, enkä ehkä kompastuisi aamulla kokolattiamatolle levitettyyn jugurttipurkkiin. Löysinkin paikallisen opiskelijoille ja nuorille työntekijöille asuntoja tarjoavan välittäjän kautta aivan ihanan ylimmän kerroksen huoneen, ja nyt minulla oli ”vain” neljä kämppistä. Tämä asunto oli onnekseni aivan ihana, ja edelleen ikävöin sitä, kun istuin ikkunalaudallani teetä siemaillen ja ehkä Brnon kauneimman kadun maisemia ihaillen. Ainoa miinus tulee siitä, että poismuutettuani vuokravakuuden takaisin saanti oli melkoisen työn ja tuskan takana. Sain sen kuitenkin lopulta, melkein neljä kuukautta Suomeen palaamisen jälkeen. Yleisesti ottaen kannattaa varautua siihen, että osa asioista järjestyy Tšekissä melko hitaasti, jos ollenkaan.

Näkymät toisen asuntoni ikkunasta.
Näkymät toisen asuntoni ikkunasta.

Opiskelu ja opetus 

Opiskelen parasta aikaa metsätieteitä Viikissä ja yksi syy miksi valitsin Brnon Erasmus+ vaihdon kohteeksi, oli vaihtoyliopistoni laaja tarjonta erilaisissa alani kursseissa. Mendel University panostaa todella paljon ulkomaalaisiin opiskelijoihin, ja koska he tarjoavat jopa useampaa tutkintoa englanniksi, oli englanninkielisten kurssien valikoima todella laaja. Kevään aikana laajensin metsätieteiden osaamistani muun muassa Tšekin luontoon ja puutuoteteollisuuteen, sekä Keski-Euroopan metsätalouteen liittyvillä kursseilla.

Vaihtoyliopiston vaihtareiden tunnusmerkki Mendelu bag selässä Wieniä valloittamassa.
Vaihtoyliopiston vaihtareiden tunnusmerkki Mendelu bag selässä Wieniä valloittamassa.

Ensimmäistä viikkoa lukuun ottamatta opinnot suoritettiin pääasiassa etänä, mutta onneksi pääsimme loppukeväästä tekemään myös muutaman ekskursion Brnon lähiseuduille. Etenkin siksi, ettei etäopintojen suhteen oltu ainakaan minun kohdeyliopistossani vielä lähelläkään Suomen yliopistojen kykyä hyödyntää Moodlea ja erilaisia videokokousalustoja.

Kevään vaihto-opintojen jälkeen en ollut vielä valmis palaamaan takaisin Suomeen, ja kysyin vaihtoyliopistoltani mahdollisuutta jäädä sinne vielä toiseksi lukukaudeksi. Oman tiedekuntani kansainvälisistä asioista vastuussa oleva henkilö oli ajatuksesta todella innoissaan, ja auttoi suuresti, että sain järjestettyä itselleni vielä Freemover vaihdon syksyksi. Syksyllä korona teki taas tekojaan, ja rajoitukset jatkuivat rankkoina kesän rennomman elon jäljiltä. Tänä lukukautena keskityin itse lähinnä graduaineiston keräämiseen vaihtoyliopiston laboratoriossa sekä varsinaiseen gradun kirjoitustyöhön, minkä takia rajoitukset eivät onneksi vaikuttaneet opintoihini yhtä vahvasti kuin keväällä.

Vinkkejä vaihtoon lähteville

Vaihto-opiskelu Tšekissä oli lockdownista ja koronarajoituksista huolimatta kaiken kaikkiaan aivan loistava ja silmiä avaava kokemus. Kevään aikana pääsin kartuttamaan oman alani osaamista entisestään, verkostoitumaan kansainvälisesti yli mannerrajojen sekä tutustumaan (ja ihastumaan) minulle ennestään täysin uuteen maahan ja sen kulttuuriin. Voin suositella vaihtoon lähtöä lämpimästi kaikille sitä harkitseville!  Suosittelen lähtemään vaihtoon ennakkoluulottomasti ja innokkaalla asenteella, tutustumaan uusiin ihmisiin myös oman maan ulkopuolelta, sekä lähtemään mukaan erilaisiin tapahtumiin aina jos vain mahdollista!

Lisäksi Tšekissä on uskomattoman edullista ja helppoa matkata ympäri maan julkisilla kulkuvälineillä, ja tästä kannattaa ottaa kaikki ilo irti. Myös ihan pienimmistä kylistä löytyy yleensä juna-asemat ja edulliset Airbnb asunnot, ja Mapy.cz on loistava sovellus erilaisten vaellusten ja päiväreissujen suunnitteluun. Tšekistä myös moniin Keski-Euroopan maihin on normaalissa tilanteessa hurjan helppoa matkata bussia tai junaa käyttäen, vaikka korona rajoittikin omat ulkomaanmatkat tällä kertaa Itävaltaan ja Puolaan. Brnosta Wieniin, Prahaan ja Bratislavaan matkaa noin kahdessa tunnissa, sekä Krakovaan neljässä. Tšekkiä ei siis turhaan kutsuta nimellä ”Heart of Europe”.

Tšekistä löytyy muun muassa lukuisia vanhoja linnoja retkikohteiksi ja muiden vaihtareiden kanssa ihmeteltäväksi.

Vaihtokertomus, Kööpenhaminan yliopisto, syksy 2020

matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Sain Helsingin yliopistolta hyvissä ajoin helmikuussa 2020 tiedon vaihtopaikastani Kööpenhaminan yliopistoon, josta oltiin minuun yhteydessä huhtikuun alussa ja lopulta kesäkuun ensimmäisellä viikolla sain myös kohdeyliopistolta vahvistuksen vaihdolleni. Hakuprosessi oli mielestäni melko vaivaton ja Kööpenhaminan yliopistolta oltiin minuun sähköpostitse yhteydessä ennen vaihdon alkua useaan otteeseen. Sainkin kattavasti tietoa asunnon etsinnästä, kurssivalintojeni etenemisestä ja mahdollisesta kielikurssista. Alun perin suunnittelemani kurssit olivatkin yllättäen täynnä, joten jouduin vaihtamaan kurssivalintojani kesällä, mikä kannattaa ottaa huomioon tutkiessaan opintotarjontaa. Lähtöjännitystä lievitti yhteydenotto tiedekunnan mentorointiohjelmasta, jossa samalla kerrottiin orientaatioviikon aikatauluista. Tämän lisäksi positiivisesti on jäänyt mieleen myös se, kuinka nopeasti Kööpenhaminan yliopistolta vastattiin minun kysymyksiini. Ennen lähtöä ei siis ainakaan itselläni ollut ongelmia käytännön asioiden suhteen.

Koronatilanne oli kesällä 2020 rauhallinen, joten Tanskaan matkustaminenkin oli verrattain helppoa. Minulla oli varmuuden vuoksi printattuna hyväksymiskirjeeni Kööpenhaminan yliopistoon, mutta sitä ei missään vaiheessa kysytty. Ainoa ero normaalitilanteeseen oli rajatarkastus, jossa minulta kyseltiin nopeasti maahantulon syytä ja tarkastettiin passi ja toivotettiin tervetulleeksi, mutta tämän jälkeen käytännöt ovat toki muuttuneet useaan otteeseen. Kannattaa päivittää viimeisimmät tiedot rajoituksista ja rajamuodollisuuksista esimerkiksi englanninkieliseltä coronasmitte -sivustolta.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Pohjoismaasta toiseen pohjoismaahan muuttaminen on yleisesti ottaen helppoa! Siinä missä kaikki muista EU-maista olleet vaihtarikaverini joutuivat jonottamaan tuntitolkulla maahanmuuttovirastoon eurooppalaisen oleskeluluvan takia, en itse pohjoismaan kansalaisena joutunut edes vierailemaan koko virastossa, sillä suomalaisena olisin saanut olla Tanskassa kuinka pitkään hyvänsä ilman oleskelulupaa. Tämän lisäksi olin oikeutettu myös terveydenhuoltoon ilman, että hankin ”paikallista kelakorttia”, eli keltaista korttia CPR-numerolla. Päätin kuitenkin myöhemmin hankkia kortin, sillä totesin sen helpottavan vaihtoani korona-aikaan, muun muassa alkusyksystä koronatestaus ja testitulosten saaminen oli paljon helpompaa sekä nopeampaa, mikäli oli CPR-numero. Sain hankittua kortin itselleni täyttämällä netissä lomakkeen ja varaamalla ajan International House Copenhageniin, ajan sai tosin vasta kuukauden päähän, joten lienee hyvä idea varata se saman tien saavuttuaan, mikäli uskoo CPR-numeroa tarvitsevansa. Uskoisin, että varsinkin korona-aikaan sen hankkiminen on ihan hyvä idea. Pitää vain muistaa kotiin palatessa ilmoittaa Tanskan viranomaisille muutosta pois, tästäkin tosin yliopiston puolelta muistutettiin minua.

Yliopiston suhteen byrokratiaa oli myös hyvin vähän, netin kautta sai tilattua itselleen helposti paikallisen opiskelijakortin, jonka sai muutaman viikon kuluttua noutaa toimistolta. Tiedekunta järjesti vaihtareille ohjelmaa rajoitusten puitteissa ja siitä infottiin hyvin, riitti kunhan luki sähköpostinsa ja löysin sovittuihin paikkoihin ajoissa.

Asuminen ja vapaa-aika

Asuntomarkkinat Kööpenhaminassa ovat villit, ja vuokrat korkeita. Siksi olikin helpottavaa, että Kööpenhaminan yliopistoon saapuville ulkomaisille opiskelijoille oli suunnattuna asuntoja, joita Housing Foundation vuokrasi. Kesäkuun alkupuolella, kun yliopisto oli vahvistanut vaihdon hyväksytyksi, Housing Foundationilta tuli sähköpostiin linkki, jolla pääsi heidän asunnonvarausjärjestelmäänsä. Varaaminen tapahtui ”nopeat syövät hitaat”-periaatteella, joten kannattaa ehdottomasti tutustua mahdollisiin vaihtoehtoihin HF:n nettisivuilla hyvissä ajoin ennen varaussivuston aukeamista. Itse tein listan, jolle asetin kaikki vaihtoehtoni järjestykseen mieluisimmasta vähiten mieluisaan, jotta pystyin mahdollisimman nopeasti luovimaan järjestelmässä eteenpäin.

Housing Foundation tarjoaa kaikkea jaettujen makuuhuoneiden ja oman yksiön väliltä, joten kannattaa miettiä mitä priorisoi omassa asumisessaan korkealle. Itse menin edullisuus edellä, mutta halusin ehdottomasti oman makuuhuoneen. Päädyin opiskelija-asuntolaan nimeltä Signalhuset, jossa kaikki asunnot kattoivat neljä makuuhuonetta, kaksi vessaa ja yhteisen keittiö-/oleskelutilan. Vuokraa maksoin huoneestani noin 500 euroa kuukaudessa, mikä oli halvimpia löytämiäni vaihtoehtoja. Signalhuset sijaitsee Ørestadin kaupunginosassa, joka on noin seitsemän kilometrin päässä Kööpenhaminan keskustasta ja neljän kilometrin päässä yliopiston eteläisestä kampusalueesta.

Ørestad
Ørestad

Ørestad alueena on suoraan sanottuna tylsähkö, siellä on lähinnä uusia suuria rakennuksia ja valtava kauppakeskus, mutta en silti katunut valintaani asuinpaikan suhteen. Sain parhaat vaihtarikaverini nimenomaan Signalhusetista ja mielestäni asunnot olivat tasoltaan oikein hyviä. Voin kuvitella, että normaaliaikaan asuntolassa on paljon bileitä ja aktiviteetteja ja muihin kansainvälisiin opiskelijoihin on halutessaan helppo tutustua. Seitsemän kilometrin pyöräilyynkin tottui äkkiä! Minulla kävi hyvä tuuri kämppisteni suhteen ja olin ehdottoman tyytyväinen, että päätin muuttaa soluun. Oli kiinnostavaa oppia muiden kulttuureista ja mukavaa jakaa päivittäisiä kuulumisia. Mutta kannattaa tosiaan perehtyä eri vaihtoehtoihin asumisen suhteen ja miettiä mitä itse arvostaa eniten ja millaisella budjetilla on liikkeellä, monet vaihtarit kehuivat esimerkiksi Basecamp nimistä asuntolaa kovasti.

Sopeuduin asumaan Kööpenhaminaan nopeasti, vaikka eroavaisuuksia Suomeen totta kai oli. Pohjoismaalaisena kulttuuri ja tavat olivat tutun oloisia heti.

Opiskelu ja opetus

Tein vaihdossa vapaavalintaisen sivuainekokonaisuuden, joka koostui yhteensä 22,5 opintopisteestä antropologiaa. Minun kurssini kestivät koko syyslukukauden, mutta kuulin että esimerkiksi oikeustieteellisessä lukukaudet oli jaettu kahteen jaksoon kuten Suomessakin. Lienee siis tiedekunnasta riippuvaista tämän suhteen. Minulla oli antropologialla vain kaksi kurssia, joista toinen oli 15op ja toinen 7,5op. Koronasta huolimatta luennoille pääsi kampukselle, ellei halunnut osallistua etänä, molempiin oli aina mahdollisuus mikä oli erittäin positiivinen yllätys kaikkien koronarajoitteiden keskellä. Luentoja minulla ei kovin paljoa määrällisesti kuitenkaan ollut; 15op kurssilla kaksi 3 tunnin luentoa viikossa ja 7,5op kurssilla yksi neljän tunnin pituinen luento.

Yliopistokampus
Yliopistokampus

Opetustyyli erosi omalla kohdallani huomattavasti siitä mihin olin Helsingissä tottunut, opetus oli lähtökohtaisesti paljon aktiivisemmin opiskelijoita osallistavaa. Toisella kursseistani puolet jokaisesta luennosta käytettiin opiskelijoiden välisiin pienryhmäkeskusteluihin ja niiden yhteiseen läpi käymiseen luokassa, minkä lisäksi molemmilla kursseilla oli ryhmätöitä. Henkilökohtaisesti olin siis odottamattoman kaukana mukavuusalueeltani perinteiseen luonnoilla hiljaa kuuntelemiseen tottuneena, mutta koen kyllä oppineeni tosi paljon ottamillani kursseilla. Kannattaa kuitenkin tosiaan henkisesti valmistautua tähänkin puoleen.

Kurssit eivät muuten tuntuneet erityisen työläiltä, luettavaa oli jokaiselle luennolle muutama artikkeli ja ne kannatti kyllä käydä ajatuksella läpi, mikäli halusi edellä mainituista ryhmäkeskusteluista selvitä kunnialla. Kuitenkaan esimerkiksi esseitä tai muita vastaavia kirjoitustehtäviä ei kurssien aikana tarvinnut palauttaa. Kurssien päätteeksi ei ollut itselläni varsinaisia tenttejä vaan pidemmät esseet, joille oli onneksi reilusti kirjoitusaikaa. Tanskassa on melko kummallinen seitsemänportainen arvosteluskaala -3 ja 12 välillä. Suoritin omat kurssini yllättävän hyvin arvosanoin, ja koen että arvostelu oli oikeudenmukaista. Toisella kursseistani oli mahdollista saada hyvin paljon palautetta loppuesseistä, mutta toisella kurssilla ainoa palaute oli arvosana.

Opetuksen taso oli mielestäni käymilläni kursseilla korkealla. Kurssien vetäjät tuntuivat olevan todella motivoituneita siihen mitä tekivät ja tutkivat, ja antropologian kurssit oli sidottu ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin aiheisiin. Yliopiston lehtorien/professorien ja opiskelijoiden välillä tuntui olevan hyvin vähän hierarkiaa tai muodollisuutta. Opiskelijoita kannustettiin kysymään ja kyseenalaistamaan ja luennoilla olikin paljon mielenkiintoista dialogia opiskelijoiden ja luennoitsijoiden väillä. Opiskelijana olit myös pitkälti vastuussa omasta oppimisestasi siinä mielessä, että minkäänlaisia läsnäolopakkoa ei ollut ainakaan minun suorittamillani kursseilla.

Antropologian lisäksi kävin huvikseni tanskan kielen alkeiskurssin, jonne pääsi yliopiston kautta halutessaan ja jonka laajuus oli 7,5op. Kielikurssi oli hauska keino tutustua muihin vaihtareihin ja myös saada verrattain helposti opintopisteitä kasaan. Tunneilla oli rento meininki ja mikäli osaa edes tyydyttävästi ruotsia, kuten todennäköisesti moni suomalainen vaihtari osaa, on ainakin tanskan alkeiden kirjallinen puoli helppoa ottaa haltuun. Mielestäni myös kielikurssin suullinen loppukoe oli tehty hyvin helpoksi, ottaen huomioon kuinka vaikeaa oikein lausuminen oli. Suosittelen lämpimästi kielikurssille ilmoittautumista, mikäli se vain sopii omaan aikatauluun.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Tanska on kallis maa ja erityisesti asuminen on tyyristä jopa Helsingin hintatasoon tottuneena. Itselleni tuli yllätyksenä se kuinka paljon rahaa saa uppoamaan ennen muuttoa takuuvuokraan (noin tuhat euroa) ja ennakkovuokraan, joka itselläni oli kolmen kuukauden vuokra. Onkin hyvä ajatus säästää kunnollinen matkabudjetti ennen lähtöä, jotta ei tarvitse paikan päällä nuukailla liikaa, Kööpenhaminassa erityisesti on paljon nähtävää ja tehtävää, johon saa myös uppoamaan sievoisia summia.

Kannattaa myös pitää mielessä, että takuuvuokran palautus ei välttämättä ole yhtä itsestään selvää kuin Suomessa. Kuulin useammalta vaihtarilta, että heidän takuuvuokristaan pidätettiin suuria summia muun muassa puutteellisen loppusiivouksen vuoksi. Erityisesti Housing Foundation on hyvin tarkka siivouksesta, joten kannattaa ennen lähtöä todellakin jynssätä jokainen mahdollinen ja mahdoton nurkka huoneesta tai asunnosta. Sain itse koko summan takaisin, mutta suurin piirtein hinkkasin lattialistat hammasharjalla. Kämppikseni menetti melkein 200 euroa pölyn ja huoneeseen jättämiensä tyynyn ja täkin vuoksi, joten pienet unohdukset voivat kostautua karvaasti.

Pyöräily on Kööpenhaminassa ehdottomasti kätevin keino liikkua paikasta toiseen, ellei asu todella kaukana keskustasta tai yliopistokampuksesta. Kaupungissa ei ole käytännössä mäkiä ja liikenneinfran suunnittelussa on tosiaan huomioitu pyöräilyn sujuvuus todella hyvin. Pyörän voi hankkia monesta paikasta, esimerkiksi Facebookissa on paljon käytettyjä pyöriä. Itse ostin oman pyöräni käytettyihin pyöriin erikoistuneesta liikkeestä, mutta nyt ajateltuna olisin puolen vuoden vaihtoon hankkinut kuukausimaksullisen vuokrapyörän (Swapfiets). Vuokrapyörät ovat uudenveroisessa kunnossa ja sisältävät kunnolliset lukot ja valot, sekä huoltotakuun, toisinkuin second hand pyörä satunnaiselta myyjältä Facebookista. Joka tapauksessa pyörä kannattaa hankkia mahdollisimman pian saavuttuaan, ja myös perehtyä hieman paikallisiin liikennesääntöihin.

Mons klint

Pyöräilyn lisäksi toki huonolla säällä tai kauemmas mennessä on kätevää käyttää matkakorttia (rejsekort) johon voi ladata rahaa lippuja varten. Kortin voi ostaa asemien sinisistä automaateista tai monilta 7/11 kioskeilta. Joukkoliikenne on melko hintavaa, mutta kortin etuna on se, että se käy kaikkialla Tanskassa matkatessa, toisinkuin esimerkiksi HSL-kortti, jota on ilmeisen turhaa koittaa käyttää vaikkapa Turussa. Junan ja metron yhdistelmällä pääsee Kööpenhaminassa kätevästi liikkumaan, ja esimerkiksi Malmö on nopea ja helppo päiväreissukohde junamatkan päässä Ruotsissa, mikäli koronatilanne sinne menon sallii.

Kaiken kaikkiaan Tanska oli ihana vaihtokohde jopa keskellä koronapandemiaa. Pienen maan sisällä on paljon nähtävää ja kauniita kohteita. Kannattaa ehdottomasti matkustaa eri puolille Tanskaa ja tutkia pienempiä kaupunkeja ja luontokohteita esimerkiksi yliopiston syyslomalla. Suhteellisen lähellä Kööpenhaminaa omia lempipaikkojani olivat esimerkiksi Tisvilde ja Møns Klint. Kööpenhaminasta kauniin pyöräilymatkan päässä oleva Jægersborg Dyrehave on mainio päiväretkikohde, isolla puistoalueella on vanhoja suuria tammia ja valtava määrä peuroja. Lisäksi lämpimällä säällä kannattaa hyödyntää kaupungin monia merivesiuimaloita.

Dragor
Dragor

Utbytesberättelse, KU Leuven, Belgien, våren 2021

Juridiska fakulteten

Före avfärd

Covid-19. Läsåret 2020–2021 präglades framför allt av pågående pandemi. Valet att åka på utbyte under pandemiomständigheter var ingen självklarhet och jag övervägde grundligt eventuella för och nackdelarna med att bege sig ut i Europa i dessa tider. Utbytesstudier under universitetstiden är ett ypperligt tillfälle att öva språkfärdigheter och träffa personer från olika bakgrunder och kulturer. Detta var faktorer som sist och slutligen var avgörande då jag bestämde får att åka iväg till Leuven i Belgien för ett halvår.

Ansökningsprocessen för både Helsingfors universitet och KU Leuvens del framskred smidigt. Helsingfors universitet godkände min ansökan snabbt och KU Leuven tog kontakt redan i september med klara instruktioner om den fortsatta ansökningsprocessen och praktiska tips om bland annat boende i Leuven. Ungefär en och halv månad före vårterminens start skickade KU Leuven ut antagningsbrevet samt instruktioner om hur studieplan för utbytet ska göras. Studieplanen kunde man ännu göra efter läsårets start också. Vid KU Leuven erbjuds i första hand kurser på engelska för utbytesstudenter och inget intyg på språkkunskaper krävdes för ansökningsprocessen.

Byråkrati i början av utbytet

På grund av det pågående pandemisituationen i världen var inresan till Belgien mer omständlig än under normala förhållanden. KU Leuven höll oss utbytesstudenter ändå väl informerade gällande restriktioner och praktiska arrangemang om ankomsten till Leuven. Efter en vecka i karantän vid ankomst så startade terminen med en vecka av ”Orientation days”. Dessa dagar var fullspäckade med bland annat infotillfällen om hur studenterna anmäler sig till kurser, registrerar sig som invånare i Leuven och även en snabbkurs i holländska (flamländska)- majoritetsspråket i Flandern där Leuven är belägen. Alla dessa informationstillfällen hölls i universitetets faciliteter med möjlighet att följa med på distans också.

Inom 14 dagar från ankomst till Leuven måste utbytesstuderande från ett annat EU-land registrera sig elektroniskt som invånare i staden. Staden skickar sedan ut en polis som kontrollerar att man faktiskt bor på den angivna adressen. Efter utförd kontroll så kan man upphämta intyg på uppehåll i Leuven. KU Leuven informerade väl om all byråkrati som måste tas hand om direkt i början av vistelsen i Belgien. Det var främst gällande ständigt ändrade corona-restriktioner som utbytesstudenten själv var tvungen att självständigt hålla koll på.

Boende

Gällande boende i Leuven finns det flera olika alternativ som det lönar sig att bekanta sig med. Allra vanligast är det att skaffa bostad via utbytesuniversitetet. KU Leuven har många studentbostäder, eller studentkorridorer med eget rum och gemensamt kök. Ansökan till dessa sker i november. Jag valde att skaffa boende privat i en studentkorridor som också var godkänd samarbetspartner med KU Leuven. Tyvärr finns det en del lurendrejare och KU Leuven motverkar dessa genom att godkänna ärliga hyresvärdar. På KU Leuvens hemsidor finns en portal där dessa bostäder annonseras ut. Månadshyran för ett rum i studentkorridor varierar från 300–600 euro beroende på om det finns eget badrum i rummet och dylikt. Vill man ha en egen lägenhet är det också förstås möjligt på den privata marknaden. Då kostar hyran runt 600-800 för en enrummare nära centrum.

Majoriteten av utbytesstudenterna och lokala studenterna bor i studentkorridorer. Det är också ett ypperligt sätt att lära känna andra utbytesstudenter då man delar kök så detta är något som jag kan rekommendera om man inte har något emot att det ibland kan vara livligt i köket vissa kvällar.

Studier och undervisning

En av de avgörande faktorerna som bidrog till att jag valde att åka på utbyte trots pandemiläget i världen var att närundervisning har erbjudits till utbytesstudenter från början. KU Leuven har gjort stora satsningar på att kunna ordna coronasäker undervisning och alla lektioner har man också kunnat följa med på distans.

Universitetsbiblioteket i Leuven
Universitetsbiblioteket i Leuven

Vid juridiska fakulteten erbjuds ett brett urval av kurser på engelska. Terminen börjar i februari med lektioner i de kurser man valt och fortsätter till mitten av maj. Efter det följer en två veckors studiepaus och tentamensperioden inleds i juni och fortsätter hela månaden. Omtentamen hålls i augusti. Tentamensperioden är intensiv med flera prov i veckan. Här hålls både muntliga och skriftliga prov beroende av kurs. Bedömningen sker på en skala från 0 till 20 poäng. 11 poäng krävs för godkänt vitsord. Vid juridiska fakulteten är du tvungen att printa ut en hel del material som du får ta med på tentamen.

Jämfört med mitt hemuniversitet så hölls det flera undervisningstimmar i varje ämne. Enligt KU Leuven så pluggar studerande vid universitetet i genomsnitt 35 timmar per vecka med alla föreläsningar inräknat. Proven är också lite mer krävande än i Finland på grund av hur universitetssystemet är uppbyggt. I Belgien har man nämligen inga inträdesprov eller särskilda antagningskrav för universitetsstudier, utan studierna är sedan istället mer krävande. Studerandena förväntas också ha bekantat sig med studiematerialet inför varje föreläsning.

Nyttiga tips för framtida utbytesstudenter

Leuven är en kompakt stad med korta avstånd. Här tar man sig bäst fram med cykel och busskort är inte nödvändigt. Jag rekommenderar att du hyr en cykel så fort som möjligt efter ankomst. KU Leuven bland många andra aktörer hyr ut cyklar förmånligt på terminbasis.

En av många kyrkor i Leuven
En av många kyrkor i Leuven

Prisnivån i Belgien är ungefär den samma som i Finland. Det lönar sig dock att alltid ha kontanter i fickan då du är ute och handlar, eftersom inte alla butiker godkänner utländska betalkort. En del utbytesstudenter öppnar till och med belgiska bankkonton för att undvika detta problem. Detta är dock inte nödvändigt, utan du klarar dig bra med kontanter då finskt betalkort inte duger.

I Belgien är det enkelt och förmånligt att resa med tåg. Under helger erbjuds studerande under 26 år också rabatt på tågresor, vilket definitivt löns att utnyttja. Bryssel är också bara en 20 minuters tågfärd från Leuven, så jag rekommenderar att besöka Bryssel under veckosluten då Leuven är som lugnare än vanligt.

Minns också att göra anmälan till staden Leuven då du lämnar landet!

 

Vaihtokertomus, University of Iceland, kevät 2020

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Islantiin lähteminen oli yllättävän helppoa. Vaikeinta oli oikeastaan vain opiskelupaikan vahvistumisen odottaminen. Haku oli kaksiosainen. Syyskuun alussa sain Islannin Yliopistosta tiedon, että Helsingin Yliopisto on valinnut minut vaihtoon. Tämän jälkeen minun piti hakea vielä erikseen Islannin Yliopistolle lokakuun alussa. Hakemuksen lisäksi piti lähettää opintorekisteri, passikuva ja Helsingin Yliopiston allekirjoittama Learning Agreement. Kaikki tarvittavat tiedot selitettiin todella tarkasti ja selkeästi. Lokakuun viimeisenä päivänä sain tietää, että minut on valittu vaihtoon ja aloin etsiä asuntoa. Innostuin kovasti! Liityin heti ”International Students at the University of Iceland” – facebook ryhmään: https://www.facebook.com/groups/697928890279869. Vaihdon aikana se oli hyödyllistä, sillä sieltä sai paljon tietoa tapahtumista, yliopistosta ja Islannissa asumisesta.

Lähtötunnelmissa

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Islannissa oli tosi vähän byrokratiaa eurooppalaiselle opiskelijalle. Vuokranantajani ei esimerkiksi pyytänyt minulta mitään tietoja tai kokenut tarpeelliseksi tehdä vuokrasopimusta, ennen kuin itse mainitsin siitä. Aluksi jännitin, yrittääkö hän huijata minua. Opin siellä, että se ei vaan aina kuulu tapoihin. Saapuessani ei tarvinnut ilmoittautua mihinkään. Ainoastaan koululla piti näyttää passia orientaatioviikon ensimmäisenä päivänä, jotta sai opiskelijakortin. Opiskelijakortti oli hyödyllinen yliopistolla ja kaupoissa, sillä kortilla sai alennuksia ostoksista, esimerkiksi opiskelijaravintolassa tai leffateatterissa. Suomen puolella tein kuitenkin muuttoilmoituksen, matkavakuutuksen ja otin eurooppalaisen sairaanhoitokortin. Nämä ovat tärkeitä, jos jotain sattuu käymään. Esimerkiksi kaikki, jotka olivat tehneet muuttoilmoituksen, saivat viranomaisilta tietoa Suomen koronatilanteesta.

Asuminen

Maisemat kotikadultani.

Löysin ihanan asuntoni facebook-ryhmästä nimeltä Rooms for rent in Reykjavik, Iceland (linkki: https://www.facebook.com/groups/1637542059818012). Olin hakenut yliopistolta opiskelija-asuntoa, ja sain tarjouksen tammikuussa. Tässä vaiheessa olin kuitenkin jo muuttanut Islantiin ja tykkäsin kämppiksestäni ja asunnostani niin paljon, että päätin jättää tarjouksen opiskelija-asunnosta ottamatta. Monet vaihto-opiskelijat asuivat Guesthouseissa 101-alueella. 101 on ehdottomasti paras alue asua, koska alueella pystyy kävelemään kaikkialle, keskustasta koululle. Itse asuin 105-alueella, josta piti tulla koululle bussilla. Bussilipun sai ostettua Straeton nettisivuilta: https://www.straeto.is/en. Ostin 6kk bussilipun, niin pärjäsin sillä koko vaihtoajan. Bussilippu sopi minulle hyvin, koska tykkäsin bussimatkoista. Kämppikselläni oli myös auto, joten usein matkusteltiin sillä ympäri Reykjavikia.

Sopeutuminen Islantiin oli todella helppoa. Islantilaisten lähestyttävä olemus ja huumorintaju muistuttaa paljon suomalaista kulttuuria. Kämppikseni kanssa juteltiin usein siitä, kuinka paljon yhteisiä sanontoja ja tapoja meillä on. Islannissa oli myös hyvin turvallista ja helppoa olla suomalaisena. Yleinen hintataso on ehkä vähän korkeampi kuin Suomessa, varsinkin ravintoloissa (myös opiskelijaravintolassa) syöminen on hieman hintavampaa. Toisaalta autonvuokraaminen ja reissaaminen oli mielestäni yllättävän edullista ja helppoa. Kaupungissa oli myös paljon hauskaa ja edullista tekemistä. Suosittelen esimerkiksi ostamaan käyntejä keskustan uimaloihin (esim. Laugardalslaug, Sundhöllin)! Mikään ei ole parempaa kuin lämpimässä ulkoaltaassa lilluminen, vaikka myrskysäässä.

Opiskelu ja opetus

Opintojen suunnittelu ja sisällyttäminen tutkintoon on hyvä tehdä etukäteen Suomessa. Kun palasin Suomeen, oli aluksi vaikeata saada kaikki opinnot sisällytettyä tutkintoon. Tärkeintä on kuitenkin nauttia opiskelusta ja opinnoista, sillä kaikki saadaan yleensä järjestettyä. Islannin yliopistolla on paljon monipuolisia opintoja ja rento opiskelutyyli. Koulussa käyminen oli oikeasti hauskaa. Opiskelin pääaineeni lisäksi myös islantilaisesta kulttuurista ja luonnosta. Tällä kurssilla tehtiin paljon reissuja ympäri Islantia. Kurssit arvioitiin asteikolla 4-10, mutta Suomessa ne sisällytettiin tutkintoon pelkästään hyväksytty/hylätty -merkinnöillä. Islannin Yliopistolla oli oma järjestelmä kurssi- ilmoittautumisille ja -suorituksille nimeltä ”Ugla”. Sieltä oli helppo varmistaa mitä kursseja käy ja milloin niissä on luennot tai tentit. Sieltä pystyi myös katsomaan arvosanat kursseille ja suorituksille.

Islannissa oli mahdollista opiskella sekä etänä että läsnäolevana opiskelijana. Koronaviruksen vuoksi siirryimme etäopiskeluun maaliskuussa. Koska opettajat olivat jo opettaneet kurssejaan etänä, siirtyminen etäopiskeluun oli mutkatonta. Opettajat olivat helposti lähestyttäviä ja heiltä löytyi apua kaikenlaisiin opiskeluun liittyviin ongelmiin.

Opiskeluelämä Yliopistolla oli tosi yhteisöllistä. Kampuksella oli opiskelijaravintolan lisäksi oma opiskelijoiden pubi, josta sai ravintolatason ruokia ja juomia edulliseen hintaan. Siellä järjestettiin meille myös ryhmäytymistapahtumia orientaatioviikolla. Mainitsemissani Facebook ryhmissä jaettiin myös tietoja opiskelijatapahtumista, joten oli helppoa tutustua muihin vaihto-oppilaisiin ja islantilaisiin opiskelijoihin. Suosittelen myös ilmoittautumaan vaihto-opiskelijoiden yhteisille kursseille (esim. Islantilaisen kielen tai kulttuurin kurssille), koska näillä kursseilla pääsi tutustumaan moniin vaihtareihin.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Minun top 3 hyödyllistä vinkkiä seuraaville vaihtoon lähteville:

  1. Matkusta! Nyt on sinun mahdollisuutesi ottaa kaikki irti Islannissa ja suosittelen lämpimästi kuumia lähteitä. Jos nautit vaeltamisesta, Reykjadalur on täydellinen kohde yhdistää vaellus ja kuumassa lähteessä uiminen. Reykjadalurissa on kauniit maisemat myös talvella! Reykjadalur on todella lähellä Reykjavikia. Sinne pääsee nopeasti autolla tai bussilla.
  2. Tutustu rohkeasti ihmisiin! Tutustuin neljään ihanaan vaihtariin, joiden kanssa näemme täällä Suomessakin joka viikko. On ihanaa puhua Islannista ihmisille, jotka ovat kokeneet siellä asumisen kanssani. Välillä vaihtokokemukset tuntuvat kaukaisilta, mutta kun puhuu niistä yhdessä, muistot palaavat. Ne tyypit ovat olleet siellä todistamassa, kun selviää siitä myrskyisestä vaelluksesta.
  3. Kun tulee koti-ikävä, soita kotiin! Kun koronatilanne alkoi, koti-ikävä oli kova. Mietin pitkään, mikä on paras ratkaisu tilanteeseen. Soitin lopulta Suomeen. Puhelun aikana muistin, että aivan sama mitä vaihdossa päätän tehdä, Suomessa on aina tukiverkosto odottamassa minua kotiin kertomaan seikkailuistani. Se kannusti minua nauttimaan viimeisistä päivistä, mutta myös innolla palaamaan kotiin.
Kuva Reykjadalurista, jossa kävin jo vaihdon tokalla viikolla

Vaihtokertomus, Sungkyunkwan University, Etelä-Korea, Syksy 2020

Kasvatustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Lähdin vaihtoon keskellä koronapandemiaa, jonka vuoksi vaihtoni oli kokonaisuutena hyvin erilainen kuin normaalitilanteessa olisi ollut. Lähtö Etelä-Koreaan oli epävarmaa vielä koko kesän, joten kaikille uusille hakijoille toivon hyvää stressinsietokykyä ja positiivista asennetta. Suosittelen lähtövalmisteluissa hoitamaan ensin rokotukset, sillä mikäli vaihto siirtyy tai peruuntuu, rokotusten ottaminen ei kuitenkaan ole huono juttu tai mene hukkaan. Kannattaa seurata Etelä-Korean viranomaisten koronasivustoa, jotta saat jo ennen lähtöä käsityksen siitä, millaisia rajoituksia maassa on: http://ncov.mohw.go.kr/en

Rokotukset ja tuberkuloositodistus

Rokotuksissa otin jo keväällä yhteyttä YTHS:ään. Matkailuterveyden kartoituslomake kannattaa täyttää Self-palvelussa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Varasin puhelinajan sairaanhoitajalle, jonka kanssa kartoitimme tarvittavat rokotteet. Suositelluista rokotteista jätin ottamatta ainoastaan rokotteen japanin aivokuumeeseen. Tämän rokotteen voi saada myös Koreasta huokeampaan hintaan. Syksyllä lähtevän kannattaa varautua siihen, että YTHS on kesällä kiinni. Itse jouduin tämän vuoksi ottamaan osan rokotteista yksityisellä. Lisätietoa suositelluista rokotteista löytyy täältä: https://www.rokote.fi/matkailijan-rokoteopas/maat/korean-tasavalta-etela-korea/

SKKU:n asuntolassa asuessa tulee kirjautuessaan esittää todistus, ettei sairasta tuberkuloosia. Toisin kuin yliopiston lähettämissä dokumenteissa luki, lopulta vain röntgen kelpasi. Suomessa otin röntgenin Terveystalolla, mutta tätä voi olla vaikea saada ilman painavaa syytä sillä Suomessa halutaan välttää säteilyttämistä ilman hyvää syytä. Myös Koreassa saa helposti otettua röntgenin, mutta meille tämä ei ollut vaihtoehto koska lausunto tuli olla mukana, kun kirjauduimme karanteeniin asuntolaan.

Viisumi

Koronavirustilanteen vuoksi lähtövalmistelut erosivat jonkin verran normaalitilanteesta. Olimme tietoisia, että viisumia varten tuli saada alle 48 tuntia vanha lääkärilausunto siitä, ettei sairasta koronaa. Vielä kesällä oireettomille ei tehty koronavirustestejä, joten itse kävin pyytämässä lausuntoa samalla kun otin tuberkuloosia varten röntgenkuvat Terveystalolla. Tämä oli ehtona sille, että pystyin varaamaan ajan Etelä-Korean suurlähetystöön paperien toimittamiseen. Ajanvaraus sujui puhelimitse ja paperit toimitettiin itse Suurlähetystöön sovittuna aikana. Tässä kohtaa viisumin hakemisesta tulee maksaa noin 50 euroa. Noin parin viikon päästä pystyin hakemaan viisumin ja passini.

Lentoliput ja matkavakuutus

Koronavirustilanteen vuoksi meitä ohjeistettiin ostamaan liput vasta sitten kun oli aivan varmaa, että lähtö vaihtoon onnistuu. Kannattaa huomioida, ettei matkavakuutus pandemia-aikana korvaa, jos perut matkan tai lentoyhtiö peruu lennon. Koronavirustilanteen vuoksi kannattaa selvittää myös omalta vakuutusyhtiöltä, miten pandemiatilanne vaikuttaa matkavakuutukseen, jos sairastut matkan aikana. Sain tietää asuntolaan hakiessa, että minun tulee saapua asuntolaan 01.–06.08., jotta ehdin suorittaa karanteenin ennen opintojen alkamista. Päätin siis ostaa liput jo kesä-heinäkuussa, sillä halusin varmistaa, että pääsen varmasti Etelä-Koreaan tuona aikana. Finnair lensi suoraan Seouliin, eikä vielä silloin vaadittu matkaan lähtiessä negatiivista koronatestiä. Koronaviruksen vuoksi koko lennon aikana täytyi pitää kasvomaskia. Suosittelen varaamaan lennolle useamman maskin, koska ei ole mukavaa mennä vain parilla maskilla yhteensä 14 h ennen kuin pääsee paikkaan, jossa maskin saa vihdoin pois (karanteeni).

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Lentokentällä ja karanteenissa

Saimme SKKU:n vaihtopalveluilta hyvissä ajoin tietopaketin, mitä suunnilleen tapahtuu, kun saavumme maahan. Lentokentällä meitä odottikin usean tunnin odottelu ja ristikuulustelut. Meidän tuli täyttää kentällä useita lomakkeita, joihin kaikkiin tuli kirjoittaa viisumin tiedot, karanteeniosoitteen tiedot, karanteenista vastaavan yhteyshenkilön tiedot. Suomessa kannattaakin lähes kaikista todistuksista ja dokumenteista ottaa reilusti kopioita. Huomioithan, että vaikka saavut vasta maahan, viranomaiset olettavat sinun omistavan korealaisen puhelinnumeron! Itse ostin heti lentokentältä 30 päivän prepaid-liittymän mobiilidatalla, sillä sellainen oli pakko olla, jotta karanteenisovellus toimisi. Koreassa karanteenin aikana tulee kännykässä olla sovellus, joka tarkkailee, että pysyt varmasti viranomaisille ilmoitetussa karanteenipaikassa ja täytät kolme kertaa päivässä terveystietosi sovellukseen. Kentällä paperisodan jälkeen pääsimme hakemaan laukkumme ja menimme saapumisaulaan, jossa saimme päättää, otammeko taksin vai bussin koronatestipaikalle. Aulassa kannattaa pyytää lupaa käydä kioskissa, josta voi ostaa prepaid-liittymän ja herkkuja karanteeniin. Tämä oli viimeinen tilaisuus ostaa mitään, sillä koronatestin jälkeen meidät vietiin suoraan asuntolaan karanteeniin.

Karanteeni kestää Etelä-Koreassa kaksi viikkoa ja se sisältää kaksi koronatestiä, yhden alussa ja yhden lopussa. Lisäksi joka päivä sinun tulee täyttää kolme kertaa päivässä kehonlämpö karanteenisovellukseen, joten kannattaa ottaa mukaan kuumemittari. Lisäksi kerran päivässä sinulle soittaa terveysviranomainen, mutta kannattaa varautua siihen, ettei hän ehkä osaa englantia. Yleisesti ottaen terveysviranomaiset kentällä, testipaikalla tai puhelimessa eivät osaa kovin hyvin englantia, mikä on tietenkin ymmärrettävää sillä he eivät useinkaan ole työskennelleet ulkomaalaisten kanssa ennen koronaviruspandemiaa. Karanteenin aikana kulutin aikaa pelaten Nintendolla ja katsomalla elokuvia. Oma virheeni oli, etten ollut ostanut tarpeeksi herkkuja ja ruokaa kentällä, sillä kahden viikon aikana kyllästyin lopullisesti tuotuun ruokaan.

Kampus karanteeniasuntolan ikkunasta
Kampus karanteeniasuntolan ikkunasta
Alien registration card

Viisumi ei ole koko vaihdon ajan voimassa, vaan jokaisen vaihtarin tulee hakea Alien cardia (nykyisin pelkkä registration card), joka vastaa Suomen oleskelulupakorttia. Yliopisto lähettää vaihdon alussa jokaiselle ohjeet, kuinka hakemus täytetään ensin verkossa ja kuinka varata aika maahanmuuttovirastoon. Tätä varten kannattaa ottaa mukaan passikuva. Hakiessa oleskelulupakorttia tulee maahanmuuttovirastoon maksaa noin 30,000 wonia käteisellä. Noin kuukauden päästä kortti on mahdollista hakea virastolta.

Liittymä

Mobiilidata on Suomen hintoihin verrattuna hieman kalliimpaa ja erityisesti rajattoman datan prepaid-liittymät ovat kalliimpia. Silti, suosittelen hankkimaan rajattoman datan liittymän, sillä harvoin tarvitsin tekstiviesti tai soittomahdollisuutta, mutta netillä toimivia sovelluksia sitäkin enemmän. Etelä-Koreassa on kuitenkin todella hyvä saatavuus ilmaiselle wifille, melkein joka kahvilassa ja metroasemalla on mahdollisuus käyttää wifiä. Kaikki liittymät eivät ole saatavilla ennen kuin olet saanut oleskelulupakortin, joten kannattaa vaihtaa halvempaan liittymään, kun olet saanut oleskelulupakortin.

Asuminen

Olin päättänyt hakea ensisijaisesti yliopiston asuntolaan, sillä asuntolat sijaitsivat joko aivan kampuksen vieressä tai lähellä, että kampuksella pääsisi alle kymmenessä minuutissa kampusbussilla. Haku asuntolaan aukesi kesäkuun lopulla. Hakulomakkeella haettiin kaikkiin SKKU.n asuntoloihin eli lomakkeella ei voinut esittää toiveita asuntolasta. Hakemuksella tuli myös ilmoittaa hakeeko samalla karanteeniin asuntolaan, sillä onneksemme SKKU tarjosi karanteenimahdollisuutta. Karanteeni maksettiin myöhemmin yliopiston läheiseen pankkiin, kun karanteeni oli vihdoin lusittu.

Sain tarjouksen kuuden hengen huoneistosta (M-house), jossa kaksi opiskelijaa jakaa yhden huoneen ja asuntoon kuului myös oma keittiö, kaksi kylpyhuonetta ja oma pyykinpesukone. Asuntola sijaitsi vain 10 minuutin kävelymatkan päässä kampukselta. Aluksi pelkäsin, että miten näin monen kämppiksen kanssa elo sujuisi, mutta saavuttuani asuntolaan sain tietää, että jaan koko huoneiston kahden muun suomalaisen kanssa. Meillä kävi siis kämppisteni kanssa hyvä tuuri! Ne, jotka eivät halunneet asua asuntolassa, vuokrasivat Airbnb:n tai goshiwonin.

Opiskelu ja opetus

Olen maisteriopiskelija, mutta SKKU:lle saa hakea myös kandivaiheen opiskelijana. Olin päättänyt hakea undergraduate-opiskelijana, sillä englanninkielinen kurssitarjonta oli parempi kanditasolla kuin maisterina. Yliopistossa ei ollut mahdollisuutta ottaa graduate ja undergraduate kursseja ristiin, joten kannattaa ottaa selvää etukäteen lukukauden kurssitarjonnasta, jos olet maisterivaiheen opiskelija.

Koska saavuin Etelä-Koreaan aikaisessa vaiheessa pakollisen karanteenin vuoksi, pääsin tekemään kurssivalintani päiväsaikaan karanteenissa. Normaalisti kurssivalintojen aikaan ollaan vielä Suomessa, joten saatat joutua heräämään keskellä yötä tekemään kurssivalintoja. Itse suositellen selaamaan kurssitarjontaa etukäteen ja ottamaan itselleen talteen kurssikoodit. Lisäksi on hyvä varmistaa. Kummalla kampuksella (Seoul vai Suwon) kurssi järjestetään. Ilmoittautuminen tapahtuu tyylillä ”nopeat syö hitaat”, joten kannattaa olla linkit auki etukäteen jokaisesta kurssista, kun ilmoittautuminen avautuu.

Kaikki kurssit eivät ole avoimia vaihto-opiskelijoille, mutta SKKU järjestää useita vaihto-opiskelijoille suunnattuja kursseja, jotka käsittelevät eri näkökulmista Etelä-Korean historiaa, yhteiskuntaa, taloutta ja kulttuuria. Lisäksi voit opiskella myös korean kieltä. Itse otin 6 opintopisteen Beginners Korean kurssin, jossa meillä oli live-tunteja 6 tuntia viikossa. Oman pääaineeni opintoja oli lopulta todella vähän englanniksi, mutta yleisesti tarjolla on laaja valikoima englanninkielisiä kursseja. Kannattaa varautua kuitenkin siihen, että jos olet ainoa vaihto-opiskelija kurssilla, voi opettaja päättää pitää kurssin koreaksi. Ensimmäiset viikot kursseilla ovat drop out -viikot, jolloin pystyy vielä jättäytymään kurssilta pois. Kannattaakin siis ilmoittautua useammalle kurssille ja päättää ensimmäisen viikon aikana, mitkä kurssit jättää pois.

Yleisesti kurssit olivat laadukkaita, joskin vaihto-opiskelijoille olevat kurssit toistivat osin samoja sisältöjä. Opettajia tulee kutsua professoreiksi ja muutenkin korealaisessa kulttuurissa kohteliaisuus on tärkeä arvo. Kurssit sisälsivät paljon enemmän viikkotehtäviä ja töitä kurssien eteen saikin tehdä hieman enemmän kuin Suomessa. Mutta mikäli jaksaa tehdä vain kaikki kursseilla vaaditut tehtävät, kursseista läpi pääsy oli mielestäni helppoa.

Kurssit kestävät koko lukuvuoden ja jokaiseen kurssiin sisältyy lukukauden keskellä Midterm-kokeet ja lukuvuoden lopussa Finals-kokeet. Koronavirustilanteen vuoksi kursseillani ei järjestetty koko lukukauden aikana lähiopetusta. Opetus tapahtui yliopiston omassa verkko-oppimisympäristössä iCampuksella. Kämppikselläni taas oli pari kurssia, joissa pystyttiin järjestämään lähiopetusta kampuksella aina kun Korean viranomaisten määräykset sen sallivat. Kampuksella kuitenkin pääsi opiskelemaan kirjastoon ja opiskeltua tuli myös usein kahviloissa. Kampusalueella vierailin lopulta vain kirjastolla ja joskus myös Business buildingissa josta löytyi pieniä kauppoja kaikkiin opiskelijoiden tarpeisiin (kirjakauppa, askartelukauppa, kahvila, SKKU-teemakauppa, kioski etc.). Seoulin kampus sijaitsi vuoren rinteessä ja sinne kipuaminen Hyehwasta kävikin hyvästä treenistä. SKKU:lla on lisäksi toinen kampus Suwonissa. Suwonin kampus sijaitsee noin tunnin matkan päässä Seoulista ja on kuuluisa näyttävästä Samsung-kirjastostaan.

Changdeokgung Secret Garden
Changdeokgung Secret Garden

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Mikäli tulevia vaihto-opiskelijoita odottaa myös karanteeni Etelä-Koreassa, kannattaa varmistaa, että pakkaa mukaan hieman pyykinpesuainetta nyrkkipyykkiä varten sekä tarpeeksi hygieniatarvikkeita. Herkkujakaan ei sovi unohtaa! Mikäli päätät suorittaa karanteenin Airbnb:ssä, kannattaa ehdottomasti varmistaa hostin suostumus karanteeniin. Kaikille tämä ei Etelä-Koreassa ole ok. Ruokaa karanteeniin voi tilata G-marketin kautta tai pyytää hostia hankkimaan laskuusi ruuat ennakkoon karanteenia varten. Ruuan tilaaminen asuntoon ei muuten onnistu ilman korealaista maksukorttia.

Alkusyksystä (elokuu) Etelä-Koreassa on usein vielä sadekausi ja todella kuuma, joten kannattaa varautua pakkaamaan hellevaatteita. Itse pakkasin mukaan paljon kesävaatteita ja vain joitakin Suomen syksyyn sopivia vaatteita. Näillä pärjäsin hyvin, sillä pystyin ostamaan neuleita esim. Uniqlosta. Tähän liittyen vinkkinä, että jos olet suomalaista vaatekokoa M tai L, koreasta saattaa olla vaikea löytää oikeankokoisia vaatteita. Itse ostin vaatteeni Uniqlosta ja Mujista.

Matkustaminen on Etelä-Koreassa halvempaa kuin Suomessa. Julkisilla kulkemiseen Seoulissa voit ostaa T-money cardin kioskista ja voit ladata siihen arvoa kioskeissa ja metroasemilla. T-money card toimii myös useissa muissa kaupungeissa kuten Busanissa ja Jejun saarella. Oman kokemukseni mukaan lentoliput ovat jopa halvempia kuin junaliput, joten kannattaa selata netistä mahdollisia tarjouksia.

Korealaiset rakastavat vaeltamista eli tarkemmin sanottuna vuorille kiipeämistä! Suosittelenkin kiipeämään Seoulin useille vuorille, mikäli ilmanlaatu on hyvä. Usealle vuorelle pääsee julkisilla todella nopeasti ja reitit ovat hyvin merkittyjä. Jotkut reitit ovat tosin todella ruuhkaisia, erityisesti sunnuntaisin.

Ansan Jarak-gil
Ansan Jarak-gil.

Mikäli et osaa vielä koreaa, kannattaa ehdottomasti ladata Papago-sovellus. Muita hyödyllisiä sovelluksia on viestintäsovellus KakaoTalk, karttasovellus Kakao maps ja Naver. Ilmanlaatua kannattaa myös seurata ja tähänkin on saatavilla useita eri sovelluksia.

Olympic Park kukkaloistossa
Olympic Park kukkaloistossa.

Vaihtokertomus, National Tsing Hua University, Taiwan, syksy 2019

kasvatustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Yhtenä kesäpäivänä 2019 istuin Kaisa-kirjastossa ja kuulin kännykkäni värisevän taskussa. Liikkumispalveluilta oli tullut sähköposti. Tunsin sydämeni sykkivän rinnassani ja käsieni hikoavan. Hymy nousi kasvoilleni ja minut valtasi kokonaisvaltainen jännitys uudesta ja tuntemattomasta: vaihtovuodesta Taiwanissa.

Ennen lähtöä

On yleisesti tunnettu fakta, että vaihdon mahdollistamiseksi on tehtävä paljon alkuvalmisteluja, sekä paperitöitä. Näin kaksi vuotta vaihtokokemukseni jälkeen verestin muistiani selailemalla tietokoneeni tiedostoja vaihtoon valmistelusta, ja niitähän löytyi. Kun minut oli hyväksytty vaihto-ohjelmaan ensin Helsingin yliopistossa, hain kolmeen eri yliopistoon Taiwanissa ja tein kaikkiin opintosuunnitelmat. Kaksi niistä oli pääkaupunki Taipeissa, ja kolmas vaihtoehto oli noin kahden tunnin ajomatkan päästä pääkaupungista, Hsinchussa. Totta kai, minut sitten valittiin opiskelemaan tähän Helsinkiä pienempään kaupunkiin Taiwanin pohjoisosassa meren äärellä. Paikalliset kutsuvat Hsinchua ”tuulten kaupungiksi”. (Tämä tuli todella todistettua, sillä rikoin matkani aikana neljä sateenvarjoa.)

Ennen lähtöä hain myös viisumia Taiwanin konsulaatista Helsingissä. Verrattuna Kiinan viisumin hakemiseen, tämä prosessi oli yllättävän helppo. Suomalaisten ei tarvitse hankkia Taiwaniin viisumia, jos matka kestää alle 90 päivää, eli suurin osa sinne matkaajista ei tarvitse viisumia lainkaan. Virkailija näytti suorastaan yllättyneeltä astuessani toimistoon.

Olin yhteydessä vaihtoyliopistoon ennen lähtöä. He kysyivät (ja varmistelivat) lentoni aikatauluja. Hain myös huonetta kampukselta kansainvälisestä asuntolasta ja sainkin sen. He myös kertoivat paljonko rahaa tuli olla etukäteen valmisteltuna, sillä vuokra ja muut maksut maksettiin toimistolla koko puolen vuoden edestä. Kansainvälinen asuntola oli hieman kalliimpi, sillä siellä oli vain kahden henkilön huoneita, mutta laskin, että 5 kk edestä vuokra oli vähän päälle 500e. Hieman eri hintaluokissa siis kuin Helsingin opiskelija-asunnot.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Tämä saattaa kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta en voi painottaa tätä liikaa: koita nukkua lentokoneessa. Itse en yli 15 tuntia kestäneellä matkalla Helsingistä Hsinchuun nukkunut silmänräpäystäkään ja aikaero oli kuusi tuntia. Automatkalla kampukselle minä ja eräs israelilainen tyttö juttelimme jet-lagin sekoittamana politiikasta ja säästä. Taiwan toivotti meidät tervetulleeksi tuulenpuuskalta, joka tuntui kuin kuumalta kostealta fööniltä.

Kampukselle päästyämme minua vastassa oli oma tuutorini, joka otti minut hyvin vastaan. Jos sinulta kysytään ennen vaihtoon lähtöä ”haluatko oman tuutorin?” ehdottomasti vastaa ”kyllä!”. En tiedä miten olisin alun toimistorumbasta selvinnyt ilman häntä. Minun ja muiden vaihto-oppilaiden tuli kerätä leimoja eri toimistoista (eri puolelta kampusta). Toimiston A leima merkitsi, että olin maksanut vuokran ja toimiston B leima taas tarkoitti, että olin saanut avaimen, josta piti jatkaa toimistoon C, että saisin wifi-yhteyden (ei toiminut), jonka jälkeen toimisto D varmisti, että olin hakenut aiemmat leimat ja allekirjoittanut aiemmat paperit jne. Tämä ruljanssi kesti monta tuntia, eikä esimerkiksi toimistoon C voinut mennä ennen kuin oli käynyt B:ssa. Leimojen kerääminen tuntuu Taiwanissa olevan vieläkin aika yleinen käytäntö, mikä on harvinaisen ristiriitaista ottaen huomioon, että kampuksella oli myös älykirjasto, joka tunnistaa kirjojen palauttamisen vain laittamalla kirjan hyllyyn. Tietyt perinteet ja tavat hoitaa asioita, vain istuvat tiukassa vaikka vaihtoehtoisiakin tapoja olisi tarjolla.

Varoitan myös näin etukäteen, että ainakin suurimassa osassa Taiwanin vaihto-ohjelmissa on kaikkien opiskelijoiden terveystarkastus heti ensimmäisellä viikolla. Olin etukäteen käynyt Helsingissä terveysasemalta hakemassa rokotetodistuksen, sillä ilman todistusta he olisivat siellä antaneet paikan päällä tiettyjä perusrokotteita. Tarkastus toteutettiin isossa liikuntasalissa, joka oli jaoteltu eri pisteisiin (kuulo, näkö, pituus, paino yms.) ja jokaisesta pisteestä sai leiman (totta kai). Kun kaikki leimat oli saatu, otettiin verikoe, virtsanäyte ja keuhkojen röntgenkuva. Myös elämäntavoista tuli täyttää pitkä lomake. Olin tästä prosessista hyvin hämmentynyt, sillä yliopisto, jossa tulen viettämään viisi kuukautta, tietää minusta ja terveydentilastani aivan kaiken. Eräs espanjalainen ja toinen korealainen vaihtari saivat palautetta painostaan, vaikka he molemmat olivat näin länsimaalaisin silmin aivan normaalikokoisia. Tietyt asiat, jotka Suomessa miellettäisiin yksityisasioiksi, eivät Taiwanissa ole sitä. Tähän on vain tietyssä määrin totuttava, vaikka ne tuntuisivat epämukavilta ja eriskummallisilta.

Näkymä 8. kerroksesta asuntolan katolta. Lämpöä yli 30 astetta.
Näkymä 8. kerroksesta asuntolan katolta. Lämpöä yli 30 astetta.

Asuminen

Kuten mainittu, sain huoneen kansainvälisestä asuntolasta. Perinteiseen aasialaiseen tapaan jaoin yhden (noin 20 neliömetriä arviolta) huoneen toisen opiskelijan kanssa. Huonekaverini oli Macaosta ja yhteinen kielemme oli elekieli. Puhuin kyllä hänelle hiukan kiinaa ja hän puhui minulle välillä englantia, mutta suurimmaksi osaksi vain osoittelimme ilmastointilaitetta ja toivottelimme toisillemme hyvää yötä iltaisin. Ilmastointia pystyi käyttämään ladattavalla kortilla. Korttia ladattiin rahalla automaatilta, joka löytyi eräästä kampuksen toimiston edustalta. Kun ensimmäisen kerran saavuin huoneeseen, huonekaverini piti lämpötilaa 27 asteessa. Ulkona oli noin 32 astetta. Kun pyysin, että voiko huoneen lämpötilaa laskea, hän nukkui kahden peiton alla seuraavan yön.

Ehkä suurin yllätys asumisessa oli, että patja, sekä tyynyt ja peitto piti käydä ostamassa erikseen. Kampuksella myytiin patjoja, peittoja ja tyynyjä lukukauden alkaessa, joista myöhemmäksi katumuksekseni valitsin kovemmat ja halvemmat versiot. Oma puoleni huoneesta oli pölyn peitossa saapuessani, mutta siivoustarvikkeita pystyi ostamaan myös kampukselta. Suuresti suosittelen myös heti aluksi ostamaan ötökkäansoja ja -myrkkyjä. Huoneemme oli kahdeksannessa kerroksessa, mutta ötökät silti löytävät sinne tiensä, jos ei ole varovainen.

Asuntolan kerrokset oli luokiteltu sukupuolittain, eli kaikki parilliset kerrokset olivat tytöille jne. Kerroksesta löytyi yhteiset wc- ja suihkutilat. Lämpimällä säällä suihkutiloissa näkyi myös sisiliskoja. Lämmin vesi oli suurimmaksi osaksi saatavilla, mutta välillä kuumavesiboileri ei toiminut. Kerroksesta löytyi myös vesiautomaatti, josta sai puhdistettua kylmää ja kuumaa vettä, sekä pesukone ja kuivausrumpu, jotka toimivat kolikoilla. Huoneeseen kannattaa varastoida vettä varmuuden vuoksi, sillä esimerkiksi vesiautomaatti ei toiminut sähkökatkojen aikana. Sähkökatkoja ei ollut usein, mutta kun niitä oli, opiskelijat kerääntyivät kampuksen ravintoloihin, joissa oli varasähköt (eli ilmastointi myös toimi!). Asuntolassamme ei ollut keittiötä, sillä kaikki ruoka ostettiin kampuksen ravintolakojuista: valikoimaa riitti ja ruoka oli todella edullista. Eurolla tai parilla sai jo vatsansa täyteen. Lähin ruokakauppa oli noin puolen tunnin bussimatkan päässä.

Kaikki vaihto-opiskelijat eivät majoitu kansainväliseen asuntolaan. Ystäviäni asui myös paikallisten opiskelijoiden asuntoloissa, jotka olivat jaettu sukupuolen mukaan. Mihinkään asuntolaan ei päässyt ilman opiskelijakorttia, eikä esimerkiksi naispuolisten opiskelijoiden asuntoloihin saanut kutsua miespuolisia opiskelijoita. Paikallisten opiskelijoiden asuntolat olivat isoja huoneita, jotka jaettiin 4–8 opiskelijan kesken. Kaikille opiskelijoille on missä tahansa asuntolassa varattu oma sänky, vaatekaappi ja työpöytä.

Kuva asuntolani huoneesta. Oven takaa löytyi myös vaatekaappi ja peili.

Kampus oli kuin oma pieni maailmansa, sillä sieltä löytyi kaikki tarvittava aina kahviloista kampaamoihin. Kuumalla säällä, eli lähes aina, opiskelijat opiskelivat ilmastoidussa kirjastossa ja katsoivat siellä elokuvia. Pidimme siellä myös Harry Potter maratonin muiden vaihtarien kanssa. He syövät kampuksen ruokaloissa (3), ja oppituntien jälkeen ottavat osaa yliopiston klubitoimintaan. Kampus on myös lähellä vuoristoista metsää, eli patikointi tuli vaihtoaikana tutuksi. Ensimmäisen kuukauden aikana eräs paikallinen opiskelija vei minut ja kaksi muuta vaihtaria kampuksen pienelle temppelille polttamaan suitsukkeita ja rukoilemaan hyvää menestystä opinnoissa. Kampus oli yhteydessä myös toisen yliopiston kampukseen, jossa oli uimahalli mitä myös NTHU:n opiskelijat halutessaan voisivat käyttää. Myös iso ulkoliikuntastadion, sulkapallokenttä ja kuntosali olivat pientä maksua vastaan opiskelijoiden käytössä.

Perheen hyvinvointia ja menestystä opinnoissa voi rukoilla kampuksen omassa pikkutemppelissä.

Opiskeluja ja opetus

Olin Suomesta käsin suunnitellut, että opiskelisin kasvatustieteellisiä kursseja oman pääaineeni mukaan, sekä kiinaa. Paikan päällä suunnitelmat pääaineeni osalta muuttuivat, sillä kasvatustieteen kampus oli erillään kampuksesta, jossa asuntolani oli. Minun olisi siis pitänyt matkustaa sinne bussilla päivittäin. En ollut tästä järin innoissani, joten päätin kokeilla opiskella samalla kampuksella tarjottavia humanistisia ja valtiotieteellisiä opintoja. Kurssivalikoimaa ei ollut paljoa englanniksi, ja järjestelmä oli suhteellisen hankalakäyttöinen, joka oli käännetty englanniksi vain puoliksi. Kursseille, kurssien tasoille, opetusmuodoille ja opetuspaikoille oli käytössä omat koodinsa. Tietyt yksityiskohdat mainittiin vain kiinaksi, joten alussa kannattaa kysyä paikallisista opiskelijoita tai omalta tuutorilta apua. Ranskalainen vaihtokaverini ylipuhui minut osallistumaan hänen kanssaan eurooppalaisen politiikan kurssille, sillä se järjestettiin englanniksi. Kurssikuvauksessa oli kuitenkin virhe, sillä kurssin amerikkalainen opettaja halusikin opettaa kiinaksi. Hän ei myöskään halunnut, että lähtisimme hänen kurssiltaan. Näin siis päädyimme viiden kuukauden ajan, joka maanantai kolme tuntia kestävälle kiinankieliselle luennolle politiikasta. Monet epätoivoiset ilmeet vaihdettiin tämän kurssin aikana.

Kurssieni taso ei ollut minusta vaikea. Päinvastoin opiskelun taso oli esimerkiksi Helsingin yliopiston kursseihin verrattuna suorastaan helppo, mutta läksyjä ja tuntien ulkopuolista työtä taas oli paljon enemmän. NTHU on erikoistunut luonnontieteisiin ja tietojenkäsittelyyn, joten muiden vaihto-opiskelijoiden itkunparahduksista päätellen nämä kurssit olivat erityisen vaikeita. Suoritusmuotoina olivat kotitehtävät, esseet, ryhmätyöt, esitykset luokan edessä ja loppukokeet. Periodeja oli Helsingistä poikkeavasti vain kaksi vuodessa, eli puolen vuoden vaihdoksi suunniteltiin kerralla koko lukukauden opinnot. Hyviä arvosanoja sai tekemällä tunnilla vaaditut tehtävät ja osallistumalla opetukseen aktiivisesti. Opettajilla oli tapana kysellä etenkin vaihto-opiskelijoilta, viittasimme tai emme. Paras arvosana oli A+, joka omasta kokemuksestani oli helpompi saada kuin oman yliopistomme paras arvosana 5.

NTHU:n opiskelijat ovat tiivis yhteisö ja ylpeitä pienen yliopistonsa menestyksestä. He haluavat pitää yliopiston mainetta yllä ja antavat opinnoilleen suurta arvoa. Tätä ei voi olla kunnioittamatta, sillä opettajat ja opiskelijat ovat etenkin pienissä ryhmissä hyvin läheisiä. Omat opettajani kyselivät minulta Suomesta ja suomalaisuudesta, koti-ikävästä ja pärjäämisestä Taiwanissa. He antoivat yhteystietojaan hätätapausten varalta. Olin huolenpidosta otettu ja kiitollinen. Tälle kääntöpuolena on, että yliopisto-opiskelijoilla siellä ei ollut samanlaista vapautta ja itsenäisyyttä mitä Suomessa. Opiskelijoita, sekä myös meitä vaihtareita kohdeltiin samalla tavoin mitä Suomessa esimerkiksi yläkoulun oppilaita kohdeltaisiin. Kannattaa myös ottaa huomioon, että opiskelijoiden ja opettajien suhde ei ole samanlainen Taiwanissa (ja Aasiassa yleensä), kuin mitä se on Suomessa. Jos opettajalle kertoo jotain luottamuksellisesti, hän saattaa kertoa sen myöhemmin koko luokalle, sillä ”mehän olemme kuin perhettä”.

Vinkki vitosena vielä: jos huonekaverisi herää kello kolmelta yöllä opiskelemaan, on se paikallisessa kulttuurissa suhteellisen normaalia.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Haluan tässä tekstissä vielä tuoda esille, että henkinen asennoituminen ennen matkaa ja matkan aikana jatkuva adaptoituminen uuteen on tärkeää. Raskaista hetkistä kyllä pääsee yli, ja muut vaihto-opiskelijat toimivat ikään kuin perheen ja tukiverkoston korvikkeena matkan ajan.

Muut vaihto-opiskelijat olivat tärkeä tuki ja turva koko matkan ajan, ja yhteydenpito jatkuu vielä kotiin palaamisen jälkeen. Tässä poppoo menossa rannalle.

Byrokratia yliopiston sisällä osasi olla todella uuvuttavaa ajoittain. Yliopisto oli vaihtarien puolesta ilmoittanut paikalliselle poliisille meidän tulostamme, joten itse ei tarvinnut tehdä minkäänlaista ilmoitusta. Kuitenkin opintojen päättyessä syntyi ongelmia, sillä Hsinchun maahanmuuttovirasto olisi halunnut meidän lähtevän heti lukukauden päätyttyä, vaikka viisumeissa olisi ollut vielä aikaa. Tämä aiheutti paniikkia ja eripuraa vaihto-opiskelijoiden ja yliopiston kanssa, sillä opiskelijat olivat tietysti varanneet lentonsa paljon aiemmin. Olin tästä myös Helsingin yliopistoon yhteydessä, sillä NTHU oli aiemmin ilmoittanut vaihtareille, että asuntolassa saa asua vielä lukukauden loputtuakin ja nyt meitä oltiin häätämässä koko maasta ennen lentojamme. Juttu saatiin lopulta selvitettyä, ja tässä tapauksessa maahanmuuttovirasto oli tehnyt virheen ja NTHU oli vain toiminut tiedon välittäjänä. Henkilöllä on siis niin kauan aikaa oleskella maassa, mitä hänen viisumissaan on aikaa, loppuivat opinnot tai eivät.

Kampuksella oli oma päivystys, mutta sen aukioloajat olivat todella epäselvät. Ensimmäisen kuukauden aikana sairastuin pahasti, ja minua piti lähteä viemään sairaalaan taksilla. Vakuutuspaperini olivat kokonaan suomeksi, joten ne sivuutettiin sairaalassa täysin. Kyseessä oli yksityinen sairaala lähellä kampusta. Ensimmäisellä kerralla sairaalaan minut vei ystäväni ja parin tunnin jälkeen uudelleen erään kurssini opettaja. Vietin sairaalassa yön kiinni tipassa ja minulle ilmoitettiin, että edellisessä kerralla saamani lääkkeet olivat vääriä, eikä minun kuuluisi syödä niitä.

Sairastuminen voi tapahtua äkkinäisesti, joten kannattaa Suomesta tuoda lääkkeitä mukana, vaikka se tuntuisi tylsältä kantaa niitä Taiwaniin asti. Myös vakuutuspaperit olisi hyvä olla englanniksi, jos vakuutusyhtiö tarjoaa tätä. Oma vakuutukseni korvasi kyllä sairaalakäyntini takautuvasti, mutta paikan päällä ystäväni lainasivat minulle rahaa. Kortilla ei pystynyt maksamaan sairaalassa, eikä oikein missään muuallakaan Taiwanissa. Lähin sairaala on myös hyvä tarkistaa etukäteen. Tämä yhden päivän ja yhden yön sairaalakeikka maksoi parisataa euroa. Olin liikuttunut siitä, että juuri tapaamani ystävät, ja kurssin opettajani odottivat kanssani sairaalassa, sillä henkilökunta puhui vain kiinaa ja neljän kipupiikin jälkeen minun alkoi olla hankala kommunikoida edes englanniksi. Kännykkään kannattaa laittaa hätäyhteystiedot ICE-koodilla, sillä esimerkiksi opettajani soitti sairaalasta perheelleni ja selitti tilanteen.

Sairaalakeikka oli ehdottomasti hankalin kokemukseni vaihtoaikanani. Turhautumista ja itkupotkuja aiheuttivat pääasiassa minulle tuntemattomat tavat toimia ja paikallisten ennakkoluulot ulkomaalaisia kohtaan. Pohjoismaalaisen näköisenä en tietenkään koskaan täysin soluttautunut joukkoon. Omaa rauhaa ja lepoa täytyi ottaa itselleen, sillä paikallisilla on tapana huolestua, jos toinen on hiljainen tai ei hymyile jatkuvasti. Suomalaisena tähän oli vaikea tottua. Niin vaihtareilla, kuin paikallisilla opiskelijoilla ja opettajilla oli tietyt mielikuvat Suomesta. Nämä mielikuvat olivat pääasiassa positiivisia, joskin hieman liioiteltuja. Välillä kannattaa vetää syvään henkeä, sillä samat teemat igluista, jääkarhuista, hylkeistä, lumesta ja maailman parhaasta koulutuksesta, toistuivat ainakin minulla koko matkan ajan.

Ruoka on Taiwanissa vähän liiankin hyvää ja halpaa. Jokapäiväinen valinta on riisin tai nuudelin välillä, sillä suurin osa taiwanilaisista ruuista pyörii näiden ympärillä. Kuvailisin taiwanilaista ruokaa maukkaaksi ja usein hiukan mausteiseksi. Länsimaalaista ruokaa oli myös saatavilla, mutta tämä tarkoitti yleensä hampurilaisia tai pitsaa. Ruoka on usein paistettu rasvassa salaatti mukaan lukien, joten kevyempiä ruokia esim. aamiaiseksi oli hankalampi löytää. Annokset ovat isoja ja pitävät kyllä nälän loitolla.

Esimerkkiannos kampuksen ruokalasta.

En itse syö punaista lihaa, joka aiheutti vaikeuksia sen suhteen, että Taiwanissa porsaan liha on tärkeä pääruoka. Esimerkiksi myös nuudelit on saatettu paistaa lihaliemessä, joten omia rajojaan voi ruokavalion suhteen miettiä etukäteen. Kaksi vaihto-opiskelijaa porukastamme olivat vegaaneja, ja heidän ruokavalionsa kutistui matkan aikana ikävästi. Jos on ruokarajoitteita ja asuu Taipein ulkopuolella, niin suosittelen etukäteen etsimään ravintoloita ja ruokapaikkoja.

Taiwan on tunnettu night market -ruokakojuistaan, jotka ovat aivan oma kokemuksensa. Kojusta kojuun on tarjolla esimerkiksi paistettua lihaa, nyyttejä, nuudelia, taiwanilaista jäätelöä ja paikallisia erikoisuuksia (kuten kuuluisa stinky tofu). Muistelen näitä marketteja lämmöllä, sillä niiden ihmisvilinä, pienet käytävät ja ruuan tuoksun sekoittuminen kosteaan ilmaan toi aivan omanlaisensa tunnelman, jota näin Pohjolassa olisi hankala luoda uudelleen. Voisin kirjoittaa täysin toisen tekstin Taiwanin ruuista ja siitä, miten Taiwan on bubble tean luvattu maa, mutta nyt vain suosittelen avoimin mielin kokeilemaan erilaisia ruokia.

Sään puolesta Taiwan on kostean kuuma kesällä. Talveen päin mentäessä taifuunit ja myrskyt yleistyvät ja lämpötila juuri kosteuden takia saattaa tuntua kylmemmältä mitä se oikeasti on. Kannattaa siis ainakin yksi tuuli- tai sadetakki ottaa matkalle mukaan. Kuumalla säällä aurinkorasva, vesipullo ja rasvaa hyttysen puremille ovat tärkeitä. Huomasin jo alussa, että taiwanilaisilla on taipumus muuttaa mitkä tahansa retket patikkamatkoiksi vuorten huipulle, joten hyvät kengät ovat A ja O.

Leijonan pää vuoren huipulla, Taipeissa. (獅頭山, Shitoushan).

Ulkomaalaisia saatetaan vähän kummastella etenkin Taipein ulkopuolella, joten on tärkeää olla kohtelias ja yrittää puhua hiukan kiinaa, sillä paikalliset ilahtuvat tästä. Eräällä uber-matkalla kuskimme piti yhdelle taiwanilaiselle opiskelijakaverillemme puhuttelun siitä, miten hänen täytyy varmistaa, että me rakastumme Taiwaniin ja matkamme on unohtumaton. Tämä ei kuitenkaan ollut tarpeellista, sillä Taiwaniin on täysin mahdotonta olla rakastumatta.