Olin vaihdossa kevätlukukauden Honolulussa, Havaijin osavaltiossa. Päätin alusta pitäen haluavani lähteä nimenomaan jenkkeihin vaihtoon, koska halusin maahan, jossa valtaosa ihmisistä puhuu äidinkielenään englantia. Havaiji vaikutti uniikilta kohteelta, joka tarjoaa upeaa luontoa ja eksoottisia harrastusmahdollisuuksia.
Ennen lähtöä
Hakuprosessi yliopistoon oli alusta pitäen selkeän tuntuinen. Kuitenkin hakuvaiheeseen piti käyttää kohtalaisen paljon aikaa, sillä kurssivalinnat, viisumi-, vakuutus- ja asumisasiat olivat silloin tällöin kovin työllistäviä. University of Hawaiʻi ei pysty tarjoamaan kaikkia mahdollisia kursseja vaihto-opiskelijoille, itsenikin piti joustaa jonkin verran alkuperäisistä valinnoistani, mutta olin lopulta tyytyväinen siihen mitä sain otettua. Viisumin hakeminen jäi viimetinkaan, sillä yliopisto lähetti I-20 -sertifikaatin aika myöhäisessä vaiheessa. Yhtenä kriteerinä päästäkseen opiskelemaan oli yhdysvaltalaisen terveysvakuutuksen hankkiminen terveyskeskuksen palveluja varten. Itselleni vakuutus maksoi noin 400 euroa. Hain asuntoa yksityiseltä opiskelija-asuntolalta, sen saaminen sujui mutkattomasti.
Ensimmäiset viikot
Saavuin Honoluluun noin kaksi viikkoa ennen lukukauden alkua joulun pyhien jälkeen. Kevätlukukausi alkoi 9.1.2023 ja päättyi 12.5.2023. Ensimmäinen asia, johon kiinnitin huomioita saapumisen jälkeen oli hintataso. Arvelin Havaijin olevan kohtuullisen kallis paikka, mutta se oli silti paljon kalliimpi mitä odotin. Havaiji on tällä hetkellä Yhdysvaltain toiseksi kallein osavaltio New Yorkin jälkeen, tähän syynä korkeat tuontikustannukset kaukaiselle saarelle. Esimerkiksi asuminen jaetussa makuuhuoneessa viiden hengen soluasunnossa maksoi minulle noin 900e/kk. Jos haluaa perinteisen suomalaisen opiskelijayksiön omalla keittiöllä, täytyy olla valmis maksamaan noin 1600e/kk. Tämän vuoksi kimpassa asuminen on lähes normi yliopistoarjessa. Myös ruokaan uppoaa rahaa, koska kampuksella ei ole halpoja opiskelijaravintoloita, vaan lähinnä pikaruokaloita kuten Subway, Starbucks ja Panda Express.
Orientaatio oli järjestetty vaihto-opiskelijoille hyvin lukukauden alkua edeltävällä viikolla. Orientaatiopäivinä tutustui muihin vaihto-opiskelijoihin, oppi yliopiston arkea ja havaijilaista kulttuuria. Sain orientaatioviikolla kavereita, joiden kanssa vietin paljon aikaa pitkin lukukautta. Kampusalue vaikutti alkuun hyvin kompleksiselta, mutta kolmen päivän orientaatioviikon jälkeen se tuntui oikeastaan melkein jo selkeältä.
Arki vaihdossa
Itselläni oli viisi kurssia vaihdon aikana (37,5 opintopisteen verran). Niistä 4 oli paikan päällä järjestettyjä kursseja ja yksi asynkronoitu verkkokurssi. Keskimäärin päivässä oli noin 3 tunnin verran luentoja ja sen päälle itsenäistä opiskelua noin 4 tuntia. Opiskeluun kului enemmän aikaa kuin Suomessa ja välillä se oli myös kuormittavaa lukuisten ryhmätöiden ja kokeiden vuoksi. Luennot ja ryhmätyöt olivat kuitenkin usein virkistäviä, koska yhdysvaltalainen opetuskulttuuri on hyvin kannustava ja palkitseva. Myös muiden opiskelijoiden sekä professorien ulospäinsuuntautuneisuus ja iloisuus teki opiskelusta mieleistä. Kokeita lukukauden aikana oli yleensä kolme per kurssi; warm-up exam, mid-term exam ja final exam. Joillain kursseilla on myös tapana pitää viikottaisia quizzeja, jotka vaikuttavat arvosanaan. Kokeet olivat itsessään jonkin verran helpompia kuin Suomessa.
Yliopistossa toimii paljon opiskelijajärjestöjä, jotka järjestävät tapahtumia lähes joka viikko. Näissä tapahtumissa pääsee tutustumaan tutkinto-opiskelijoihin. Suosittelenkin menemään kaikkiin tapahtumiin, jotka tuntuvat pikkasenkaan kiinnostavilta, eikä kannata aristella tavata uusia ihmisiä. Myös kansainvälisille opiskelijoille on omia järjestöjä, joilla on hyvin aktiivista toimintaa.
En suosittele lähtemään Havaijille pelkän opiskelun vuoksi. Itse opiskelu alkaa tuntumaan palmujen ja jatkuvan aurinkopaisteen alla hyvin arkiselta parin ensimmäisen viikon jälkeen. Tämän vuoksi suosittelenkin kokeilemaan joitain uusia harrastuksia, kuten surffausta, purjehdusta, jenkkifutista tms. Itse aloitin surffauksen ja laitesukelluksen vaihdon aikana, ja mielestäni ne olivat yksiä hienoimpia asioita, mitä olen toistaiseksi päässyt kokemaan. Yliopiston oma liikuntakeskus järjestää tutustumiskursseja uusiin lajeihin hyvään hintaan. Myös yliopiston opiskelijakortilla pääsee kampuksen salille sekä Oahun saaren bussiin täysin ilmaiseksi.
Itse Oahun saarella on paljon nähtävää, ja sitä pääsee näkemään hyvin paikallisbussilla. Kuitenkin ylivoimaisesti helpoin tapa liikkua on oma skootteri tai auto. Itse en hankkinut kumpaakaan, mutta näin jälkeenpäin ajatellen se olisi helpottanut paljon omaa arkeani. Pääsin kuitenkin liikkumaan kavereiden kyydeillä ja bussilla.
Havaijin muut saaret ovat todellakin käymisen arvoisia. Kävin itse kolme kertaa Mauilla ja kerran Molokailla. Saarien välillä mennään lentokoneilla, ei laivoilla. Itse lentäminen on kohtuullisen edullista, kunhan ostaa liput ajoissa. Parhaita paloja olivat laitesukellusreissut, valaiden näkeminen, kilpikonniin törmääminen rannoilla, upeat vaellusreitit ja tulivuoret.
Paluu Suomeen
Lähteminen takaisin Suomeen tuntui haikealta, koska mieli tuntui juurtuneen trooppiseen lämpöön ja iloiseen kulttuuriin varsin vahvasti viiden kuukauden jälkeen. Suosittelen Havaijia kaikille seikkailunhaluisille!
Valitsin Maynooth Universityn vaihtokohteekseni pääasiassa sen monipuolisen ja kiinnostavan kurssitarjonnan vuoksi. Ennen vaihtoa kurssien valinta ja muiden asioiden järjestely hoituivat sujuvasti, lukuun ottamatta asunnon löytämistä. Kampuksella ei ollut ollenkaan huoneita tarjolla meille Erasmus -vaihtareille, vaan meidän tuli löytää asunto itse. Suurin osa päätyi asumaan alivuokralaisina paikallisten luona. Itse löysin huoneen Facebookin kautta vain pari viikkoa ennen vaihdon alkua. Vuokraa alivuokraamallani huoneella oli helsinkiläisen opiskelijayksiön verran ja vaikka olin tietoinen Irlannin asuntokriisistä, ihan tähän en ollut osannut varautua. Kysyntää huoneista pienessä opiskelijakaupungissa ja sen liepeillä oli todella paljon. Etsintä kannattaa siis aloittaa ajoissa, eikä luovuttaa, jos sitä ei heti löydy. Yliopisto myös ylläpiti nettisivua, jonka kautta vaihtarit voivat etsiä huoneita.
Irlantiin pakkasin mukaan lämmintä, koska vaikka lämpötila on lähes aina plussan puolella, voi sisätiloissa olla todella viileä. Mukaan kannattaa siis pakata lämpimiä vaatteita sekä sisällä että ulkona käytettäviksi. Myös sateeseen ja tuuleen kannattaa varautua.
Kuva asuinalueeltani. Palmut viihtyvät Irlannin leudossa ja kosteassa ilmastossa.
Irlantiin saapuminen ja ensimmäiset viikot
Matka ja saapuminen Irlantiin sujuivat hyvin. Vuokranantajani oli minua lentokentällä vastassa ja menimme yhdessä lentokenttäbussilla kotiin. Lentoni oli aikaisin aamulla, joten olin ensimmäisenä päivänä todella väsynyt. Uuteen kotiin saapuminen oli kuitenkin helppoa, sillä vuokraani sisältyi kalustettu huone lakanoineen ja muine tarpeellisuuksineen.
Saapumiseni jälkeisenä iltana tapasin muita vaihtareita irlantilaiseen tapaan pubissa. Muistan tuosta illasta sen, että monilla oli jotain ongelmia päästä kotoaan bussilla Dubliniin. Myöhemmin keväällä Dublinin julkinen liikenne valittiinkin Euroopan pääkaupungeista huonoimmaksi. Kuljin koulumatkat bussilla tai junalla ja useimmiten ne kyllä toimivat melko luotettavasti. Paikallisella julkisen liikenteen kortilla Leap cardilla matkat olivat edullisia. Liikenteessä liikkumiseen piti muuten kiinnittää alussa normaalia enemmän huomiota vasemmanpuoleisen liikenteen takia.
Maynooth Universityn eteläinen kampus koostuu hurmaavista vanhoista rakennuksistaKampuksen oma pieni kasvitieteellinen puutarha.
Koulunkäynti
Maynooth on pieni kaupunki noin 30 kilometrin päässä Dublinista, jossa on yliopiston lisäksi muutamia pubeja, ruokapaikkoja ja erilaisia kauppoja. Yliopiston kampus koostuu itse asiassa kahdesta eri yliopistosta: St. Patrick’s Universitysta, joka sijaitsee eteläisellä kampuksella sekä Maynooth Universitysta, joka sijaitsee pohjoisella puolella. Eteläisellä puolella on paljon vanhoja kauniita rakennuksia, sekä moderni kirjasto, jossa vietin paljon aikaa opiskellen. Kaikki luentoni järjestettiin kampuksen pohjoisella puolella.
Kävin Maynoothissa sosiologian ja antropologian kursseja, sekä yhden kurssin, joka käsitteli Irlannin kulttuuriperintöä. Olin suurimmaksi osaksi todella tyytyväinen kursseihin. Kurssitarjonta vaihtareille oli monipuolinen ja lukukauden ensimmäisten viikkojen aikana valintoja oli mahdollista myös muuttaa, mikäli jokin kurssi ei miellyttänyt. Lukukautta ei ollut jaettu jaksoihin, eli samat kurssit pyörivät koko lukukauden. Luennot olivat vain 50–60 minuutin mittaisia, ja niitä oli viikossa vähintään kaksi per kurssi. Itse otin viisi kurssia, eli yhden kurssin vähemmän kuin kotona, ja koin sen hyväksi valinnaksi. Mielestäni kurssieni vaikeustaso oli samaa luokkaa kuin Suomessa. Kurssien sisällöt olivat mielenkiintoisia, mutta eivät kuitenkaan liian vaativia. Kurssieni tehtävät koostuivat viikoittaisista kirjoitustehtävistä, esseistä, PowerPoint – esityksistä sekä loppuesseistä ja -tenteistä. Itse säästyin kokonaan ryhmätöiltä, vaikka niiden tekeminen olisi varmasti ollut hyvä tapa tutustua paikallisiin opiskelijoihin. Kahdella kursseistani minulla oli lopputentti, joka oli mielenkiintoinen kokemus, sillä kokeisiin vastattiin käsin kirjoittaen. Onnekseni kyseessä olevien kurssien opettajat olivat vinkanneet koekysymysten aiheista etukäteen luennolla, joten tenttien tekeminen oli lopulta jännityksestä huolimatta helppoa.
Kampuksella kulttuurishokkia aiheutti paikallisten opiskelijoiden rento asenne läsnäoloa kohtaan: opiskelijat menivät ja tulivat kesken luentojen tai eivät vaivautuneet ollenkaan paikalle. Luulen, että tämä johtui asuntopulasta sekä heikoista joukkoliikenneyhteyksistä: opiskelijoiden oli vaivalloista saapua paikalle ja bussit ovat usein myöhässä. Silti oli mielestäni erikoista, kun esimerkiksi 70 opiskelijan kurssilla meitä oli luennolla usein paikalla vain noin 20 opiskelijaa. Pitää myös mainita, opiskelijaruokailu ei ollut läheskään samantasoista kuin Suomessa. Kampukselta sai ostettua muun muassa ranskalaisia tai wrappeja, ja moni teki kouluun omat eväät.
Koulun kerhojen toiminta oli yksi suosikkiasioitani Maynoothissa. Itse olin aktiivinen sekä tanssi- että joogakerhossa. Odotin lempitanssituntiani koko viikon ja nautin yhteisöllisestä tunnelmasta. Kerhoissa tutustuin myös paikallisiin opiskelijoihin.
Eteläisen kampuksen modernissa kirjastossa oli viihtyisää opiskellaNäkymä kirjastosta.
Vastoinkäymisiä
Vaihtoon kuuluu myös vaikeita hetkiä, ja osasin siihen myös varautua. Itselleni kurjin vaihe osui reilun viiden viikon päähän vaihdon alkamisesta: Sain flunssan ja silmätulehduksen juuri syntymäpäivänäni. Sain soittaa kampuksen lääkärille ilmaiseksi, eli opiskelijaterveydenhuoltokin tuli näin testattua. Samalla viikolla olisi ollut Irlannin kulttuuriperintöä käsittelevällä kurssilla opintoretki Glendaloughin kansallispuistoon, jonka jouduin jättämään väliin. Kaupan päälle sain päivää ennen synttäreitäni ison puhelinlaskun puhelinoperaattorini virheen takia. Myös sää muuttui maaliskuuhun tultaessa ankeaksi ja sateiseksi. Kyseinen viikko oli kurja, mutta mitään sen vakavampia vastoinkäymisiä vaihdon aikana en joutunut kohtaamaan.
High crosses (edessä) sekä round towers (korkea torni takana) ovat merkittävä osa irlantilaista kulttuuriperintöä.
Vapaa-aika ja lomat
Maynoothissa vapaa-ajanvietto mahdollisuudet olivat jokseenkin rajalliset: kaupungissa on muutama pubi ja Student Union järjesti silloin tällöin ohjelmaa vaihtareille. Maynooth sijaitsee kuitenkin lähellä Dublinia, mikä mahdollisti monipuolisen vapaa-ajan vieton pääkaupungissa. Dublinin alueen upeisiin rantakohteisiin pääsee julkisilla noin puolessatoista tunnissa. Howth, Bray ja Graystones sekä muut rannikkokylät ovat todella hurmaavia, ja niihin kannattaa ehdottomasti mennä päiväretkelle! Luonnosta ja merestä nauttiminen olivat ihanaa tekemistä viikonlopulle. Irlannin kansallismuseoihin on vapaa pääsy ja niissä oli myös todella mielenkiintoista vierailla. Tietysti myös pubeja ja baareja riittää Dublinissa erityisesti Temple Barin alueella. Yksi hauskimmista illoista Dublinin yössä oli muuten Euroviisujen katsominen baarissa ja Käärijän kannustaminen yhdessä kavereiden kanssa! Kevään tärkein irlantilainen tapahtuma oli tietysti St. Patrick’s Day, jolloin kulkueet marssivat kaduilla ja ihmiset juhlivat vihreään pukeutuneina.
Suosittu illanviettopaikka Temple Bar.Howth on yksi Dublinin alueen hienoimmista kohteista.
Meillä oli kaksi viikon lomaa lukukauden aikana: mid-term break puolessa välissä lukukautta sekä pääsiäisloma pääsiäisen jälkeen. Ensimmäisellä lomalla maaliskuun lopussa matkustin kavereiden kanssa Galwayhin ja Cliffs of Moherille. Maaliskuussa säät olivat sateiset, ja Cliffs of Moherilta muistan maisemien lisäksi sateen ja mutaiset polut. Pääsiäislomalla teimme reissun Skotlantiin, ja sitä voin todella suositella muillekin! Ryanairin lennot maksoivat alle 20 euroa suunta, joten Skotlantiin voi lentää Irlannista myös vain viikonlopun yli. Koska meillä oli viikko aikaa, vierailimme Edinburghissa, Invernessissä sekä Glasgow’ssa. Sekä luonto että kaupungit ovat Skotlannissa todella upeita. Myöhemmin vierailin Irlannissa vielä Corkissa ja Killarneyssa, sekä Pohjois-Irlannin puolella Belfastissa. Irlannin kaupunkeihin ja luontokohteisiin kannattaa ehdottomasti tutustua!
Cliffs of Moherin jylhät kalliot tekivät vaikutuksen.Killarneysta tuli lempikaupunkini Irlannissa.Katu ja pubi Belfastissa. Kävin Pohjois-Irlannin puolella kahdesti, ja rajan sai ylittää täysin vapaasti.
Viimeiset viikot ja kotiinpaluu
Luentojen loppuessa toukokuun alkupuolella alkoivat tenttiviikot, jotka kestivät lähes toukokuun loppuun saakka. Koska lukukautta ei ollut jaettu jaksoihin, viimeisistä lukukauden viikoista tuli raskaita tentteineen ja monine palautuksineen. Viimeisen tentin jälkeen minulla oli onneksi vielä viikko aikaa nauttia lämpimistä säistä, jotka alkoivat Irlannissa vihdoin toukokuun loppupuolella. Suomeen palaaminen sujui helposti. Kotona Suomessa sain totutella taas pilvettömään taivaaseen, oikeanpuoleiseen liikenteeseen sekä joskus hieman tylyihin ihmisiin.
Eläminen ja opiskelu Maynoothissa oli mielekästä ja koen että vaihto oli minulle tärkeä kokemus. Voin suositella Irlantia vaihtokohteeksi, myös niille, joita vaihtoon lähtö vähän jännittää, sillä ystävälliset ihmiset ja englannin kieli tekivät Irlannissa elämisestä sujuvaa ja mukavaa.
Junan ikkunasta lampaita sateen jälkeen, tyypillistä Irlantia siis
I arrived in the sunny South Africa in early February, after luckily receiving my visa on time a few days prior. If you are planning to study in South Africa, it should be noted that Finnish students must obtain their visas from the South African Embassy in Sweden, and the process will likely take longer than expected. If you can, you should apply well on time. We were very unlucky, and the Embassy in Sweden was closed off for applications all December, so we could not apply for our visas until January. We were all quite stressed, but luckily we had a WhatsApp group for all students from University of Helsinki, so we could share tips on what worked and what did not to make the visa process faster. In the end all but one of us managed to get the visas on time and arrive in South Africa before the orientation.
Our exchange contract included free accommodation in Academia Student Accommodation, and the process of signing in and getting your room were very smooth. The residence had its own international coordinator, a fellow student, who made sure everything was going smoothly for us, and was always happy to answer any questions.
The view from my room in Academia
During our semester, Stellenbosch University had more exchange students than ever before. In total there were 600 of us. However, 400 out of those were part of the SKEMA business school that has its own campus in Stellenbosch and did not take the same classes as the rest of us or local students.
It was very easy to get to know other exchange students. The International Office of the University organized weekly trips and activities for us, and that was a good way to get to know others. They also organized “Global Education Programme” (GEP) modules, which were only open to exchange students. I took two GEP modules and got to know a lot of other exchange students through that too. For me, getting to know local students was also quite easy, as I was taking postgraduate modules and the class size in my modules was always less than 30 students. This means everyone was interacting during group projects and class discussions, and it was easy to get to know them. My friends who were doing undergraduate classes said it was not as easy, as the classes usually had hundreds of students and no interactive parts.
One of the GEP modules I took was a photography class that took us on excursions all around the Stellenbosch/Cape Town area
One big thing that required getting used to was the so called “loadshedding”. This refers to the electricity outbreaks schedules by Eskom, the main energy provider. I downloaded an app, that would help me keep track of loadshedding, and the app was a real lifesaver. You could usually see the loadshedding schedule of the week easily, and it would remind you every time 55 minutes before the next power outage. In the beginning loadshedding was quite easy, we only had maybe 4-6 hours scheduled per day. But the energy situation in the country kept getting worse during the semester, and by the end of it we could easily have 10-12 hours of loadshedding a day. Usually, it would be broken down to 2-4 hour long outages. It required getting used to, but it was not impossible to plan your life around it. Mostly it was annoying because in Academia we had electric stoves instead of gas, so we could not cook during loadshedding. But even during loadshedding there were a lot of generators at the University and at the malls and restaurants, so they still had electricity. Our residence did not have generators though, so my headlamp and powerbanks were used a lot during the exchange. Also, in most parts of the town street lights did not work during loadshedding, so it was a bit scary walking home at night.
This was not my first time in South Africa, and I have travelled around the continent quite a lot. I think because of this I had quite realistic expectations for my exchange. The hardest parts are probably getting used to the safety situation and the constant inequality you witness. We got a safety briefing from the University, and while Stellenbosch really seems like a super safe city, it still is important to be very aware of your surroundings. I would never recommend walking alone at night, but luckily Ubers are safe and very affordable. Around the campus area we could also always send a WhatsApp message to Campus Security, and they would send someone to walk you home during dark. I did not have any dangerous situations, and I did not have anything stolen, but I did hear of other exchange students who got mugged because they were walking home at night during loadshedding. Still, I felt quite safe in Stellenbosch and in Cape Town, but I kept myself aware of my surroundings always.
For me the hardest part was seeing all the racism and inequality. If you don’t know about the history of Apartheid, I would highly encourage you to read about it. Especially if you are planning on going to South Africa. Officially racism is legally prohibited, but you can still tell that white people are very privileged in many ways, and especially the black South Africans face struggles every day that others don’t. Last time I went to South Africa was in 2018, and it was painful to see that in 5 years the townships had expanded, and there were a lot more homeless people in the streets of Cape Town than before. Personally, for me it is very draining to see so much inequality and suffering, and not be able to do anything about it. So, I would mentally prepare for seeing all that in South Africa, as the longer you are there, the more you notice how unfair the system really is.
Street lights of the nearby Cape Town
However, all in all my exchange semester in Stellenbosch was very lovely. It was very hard to say goodbye to new friends and to the country. I fully believe South Africa has one of the most beautiful natures in the entire world. Luckily it is also easy to travel around either with other exchange students or tour companies. I was also very happy with the modules I took, and I believe I learned a lot of things I would have never learned, even if I had studied the same issues back in Finland. I also know I made a lot of friends, who I will keep in touch with hopefully until we are all old and wrinkly. It might sound funny, but despite some challenges and annoyance with the bureaucracy with this semester, I would not change anything. I think this will be forever one of those memories I will cherish.
Kanada on siitä helppo maa, että sinne varsinkaan suomalaisella vaihto-opiskelijalla ei juurikaan ole paperiviidakkoa selvitettävänä ennen maahan saapumista. Oleilin maassa alle puoli vuotta, joten riitti, että ennen matkaa hankin elektronisen viisumin ja se saapui hakemuksen teon jälkeen parissa minuutissa sähköpostiini. Ennen lähtöä ostin oikeastaan ainoastaan lentoliput ja muuten vain odottelin koittavaa lähtöä. Kanadaan voi saapua aikaisintaan kuukautta ennen vaihdon alkua, mutta itse lähdin matkaan vasta uuden vuoden jälkeen. Saavuin maahaan 2.1.2023 ja 4.1. alkoivatkin jo ensimmäiset kurssit. Saapuminen sujui mukavasti, vaikka lentomatka olikin kokonaisuudessaan viivästyksineen yli 20-tuntinen. Yliopistokaupunki St. John’siin ei ole suoraa lentoa Euroopasta, ja se pitkittää matkaa hieman, kun Kanadassa matkalla on kaksi välipysähdystä. Perille saavuttuani vastassa oli paikallinen opiskelija, joka otti minut vastaan kentällä. Ensimmäisen yön vietin lentokenttähotellissa, ennen kun pääsin kirjautumaan yliopistokampuksen asuntolaan sisään.
Ensimmäiset viikot hurahtivat ohi todella nopeasti. Opiskelut alkoivat täydellä teholla jo heti tammikuun alussa, joten mikäli haluaa pitää lomaa ennen opiskelua, kannattaisi ehkä mennä jo aiemmin kohdemaahan. Ensimmäisillä viikoilla tutustuin paljon uusiin ihmisiin ympäri maailmaa: vaihto-opiskelijoihin, paikallisiin ja ulkomaalaisiin tutkinto-opiskelijoihin. Sen lisäksi ensimmäisinä päivinä tutustuin kampusalueeseen ja kaupunkiin St. John’siin, jossa tulisin viettämään seuraavat kuukaudet. Asuntolahuonettani varten hankin myös lähimmästä kauppakeskuksesta peiton ja tyynyt, sekä päiväpeiton hieman koristamaan huonetta. Kaupungissa kaikki oli oikeastaan kävelymatkan (n. 2km) säteellä kampuksesta, joten pitkälle ei tarvinnut mennä hankkiakseen kaiken tarpeellisen. Hankin myös paikallisen puhelinliittymän ensimmäisen viikon jälkeen, mutta sitä ei välttämättä olisi tarvinnut, sillä kampuksella oli hyvät langattomat verkkoyhteydet.
Ensimmäisten viikkojen aikana tutustuin myös ihmisiin, joiden kanssa vietin suurimman osan ajastani vaihdon aikana. Sain vasta yliopistolle saavuttuani ja opinnot aloitettuani tietää, että lukukauteen kuuluu myös viikon loma-aika, joten ensimmäisten viikkojen aikana sovin poikaystäväni kanssa, että hän saapuu silloin myös Kanadaan. Se teki ensimmäisistä viikoista hieman helpompaa, kun tiesi, että hän on tulossa moikkaamaan vaihdon puolivälissä.
Asuminen
Asuin yliopistokampuksen asuntolassa Hatcher Housessa. Tämä oli ennen kaikkea mielestäni kätevä vaihtoehto sen takia, että kampusasuntoloista on nopea matka keskustaan, kauppakeskukselle, luontopoluille ja luentosaleihin. Asuntola ei välttämättä ole se kaikista halvin vaihtoehto, eikä varsinkaan, kun asuntolahuoneeseen kuului pakollisena mealplan kampuksen ruokalassa. Asuntola on kuitenkin siinä mielessä hyvä valinta, että siellä tutustuu helposti ja nopeasti muihin ihmisiin, jotka asuvat myös asuntoloissa. Asuntolahuoneessani ei ollut minun lisäksi muita, mutta jaoin kylpyhuoneen kaikkien samassa kerroksessa asuvien kanssa. Tästä syystä yksityisyyttä oli, mutta toisaalta myös yhteisöllisyyttä. Olin itse sellaisessa asuntolassa, jossa asui vanhempia opiskelijoita, ja kaikilla oli oma huone. Asuntolan säännöissä oli tarkat hiljaisuusajat, sillä se oli tarkoitettu pidemmällä opiskeluissaan oleville opiskelijoille.
Hatcher House oli mielestäni ihan hyvä asumisvaihtoehto, mutta jos tekisin kaiken uudelleen, yrittäisin vuokrata asunnon yksityisiltä markkinoilta. Todennäköisesti ne, jotka asuivat muualla kuin kampuksella, säästivät rahaa ruokakustannuksissa, vaikka asuminen muuten olisi ollut saman hintaista tai kalliimpaa. Maksoin huoneestani noin 2200 Kanadan dollaria ja asuin siinä hieman yli 3kk. Mealplan maksoi samalta ajalta noin 2800 dollaria. Tämä oli euroissa noin 3450e yhteensä (asunto+ruoka) koko ajalta. Joissain kampusasuntoloissa ei tarvitse maksaa mealplania, mutta asuntoloiden keittiöiden varustelut eivät myöskään olleet hääppöiset. Käytännössä se siis tarkottaisi, että vaihdon ajaksi pitäisi hankkia myös omat ruuanlaittovälineet huoneeseen. Mealplan oli siinäkin mielessä kätevä, että ruokaa ei tarvinnut tehdä itse ja ruokalassa sai käydä syömässä niin monta kertaa päivässä, kun halusi.
Arki kohteessa
Valitsin Newfoundlandin ja St. John’sin vaihtokohteeksi lähtökohtaisesti siksi, että yliopistossa oli mielenkiintoisia opiskeluvaihtoehtoja, mutta erityisesti siksi, että itse kaupunki ja koko saari oli mielettömän kaunis paikka luonnon osalta. Arkena vietin siis huomattavan paljon aikaa retkeillen lähiluonnossa ja välillä hieman kauempanakin. Teimme asuntolaystävieni kanssa paljon retkiä ympäri kaupunkia ja lähimmissä kylissä autolla tai yliopistokampuksen shuttlebussilla. Sen lisäksi opettelin soittamaan klassista kitaraa kaverini ohjaamana ja kävin myös jonkun verran yliopiston kansainvälisille opiskelijoille suunnatuissa tapahtumissa. Kävimme muun muassa katsomassa paikallista jääkiekko-ottelua pariinkin otteeseen. Lisäksi asuntolassa vietimme aikaa yhteisissä tiloissa pelaten erilaisia lautapelejä ja katsoen elokuvia. Asuntolassa järjestettiin myös paljon asuntolakohtaista ohjelmaa, kuten asuntolailtoja ja Winter Formal. Näissä tapahtumissa käytiin keilaamassa, syömässä yhdessä tai pelailemassa bilistä. Kaupungin keskusta ei myöskään ollut kaukana kampukselta, joten kävimme siellä monesti kuuntelemassa paikallisia bändejä. Lisäksi kaupungissa on paikallinen panimo, jossa oli viikottain tarjolla livemuusiikkia, hyvää ruokaa ja juomaa. Vietimme paljon aikaa asuntolan väen kanssa erilaisissa kokoonpanoissa. Kävimme pelaamassa pingistä ja välillä näin kavereita myös kahvittelun merkeissä.
Opetus ja kokeet
Opetus yliopistossa oli hieman erilaista, kuin Helsingin Yliopistossa. Opetus oli joillain kursseilla luentovetoisempaa ja joillain painottunut yksilötehtäviin tai ryhmätöihin. Opetus oli mielestäni sisällöllisesti kuitenkin rikasta ja mielenkiintoista ja sain siitä paljon irti. Tehtäviä oli mielestäni kursseilla huomattavasti enemmän, kuin Helsingin Yliopistossa kursseilla normaalisti. Toki suoritusaikaa oli myös periaatteessa enemmän. Luentoja oli kurssikohtaisesti keskimäärin kaksi viikossa ja normaalisti opiskelijat tekevät kolme kurssi lukukaudessa, eli tämä tarkoittaisi kuutta luentoa viikossa. Luennot olivat 75min mittaisia ja omassa kalenterissani niitä oli noin neljänä päivänä viikossa. Opetuksessa oli toki laadullisia eroja kurssien välissä ja osa luennoista peruttiin ja niistä lähetettiin vain vastaava tallenne jälkikäteen. Tehtävät olivat kuitenkin sellaisia, että niistä suoriutui helposti, eivätkä kurssit vaatineet erityistä kielellistä ponnistelua. Luennoilla painotettiin paljon keskustelua ja sitä usein syntyikin helposti aiheesta kuin aiheesta. Tehtävissä painotettiin sitä, että ne tuli suorittaa akateemisten ohjeistusten mukaisesti ja esimerkiksi tehtävien palautuksissa oli myös tarkat tekstinasetteluvaatimukset. Tehtäviä kursseilla oli muun muassa preseentaatiot, oppimispäiväkirjat, esseet, kirjallisuuskatsaukset, blogitekstit ja ryhmätehtävät.
Minulla ei henkilökohtaisesti ollut loppukoetta kuin vain yhdestä kurssista. Muista kursseista palautettiin loppuessee. Loppukoe suoritettiin netissä digitaalisessa oppimisympäristössä, ja se oli monivalintatentti, josta sai arvosanan heti.
Lukukausi ja lomat
Lukukausi alkoi jo heti tammikuun alussa ja virallisesti kohdeyliopistossa lukukausi on talvilukukausi, eikä kevät lukukausi. Lukukausi jatkuu aina huhtikuun puoleen väliin tai siihen asti, kun on viimeinen tentti, kuitenkin viimeistään huhtikuun toisiksi viimeisellä viikolla. Lukukausi keskeytyi tammikuun lopussa pariksi viikoksi, kun yliopiston opettajahenkilökunta jäi lakkoon. Lakkoilun aikana opiskelijoille ei annettu varsinaisesti mitään tehtäviä, mutta opintoja sai edistää lukemalla kurssimateriaaleja. Lakko vaikutti joihinkin kursseihin niin, että tehtävämäärää vähennettiin, sillä lopulta palautusaikaa oli vähemmän, kun mitä alun perin piti olla. Joillain kursseilla taas aikataulua vain tiivistettiin ja sama työmäärä tuli suorittaa lyhyemmässä ajassa. Tämäkin oli erilainen ja uusi kokemus, joka aiheutti aluksi hieman hämmennystä, mutta kuitenkin yliopisto ja opettajat vakuuttelivat, että paluu normaaliin koittaa nopeasti.
Lukukauden puolivälissä helmikuun lopussa oli viikon mittainen talviloma. Talviloman jälkeen kurssit jatkuivat normaalisti ja lukukauden lopussa tenttipäivämäärät vaikuttivat siihen, milloin omat opiskelut päättyvät. Ainoa tenttini oli 6.4. ja viimeiset palautukseni 12.4., joten lukukauteni loppui varsin nopeasti. Lukukauden päättyessä aiemmin, kuin olin aluksi ajatellut, lähdinkin jo 11.4. Calgaryyn viettämään aikaa sukulaisteni luona. Olin siellä noin pari viikkoa vielä ennen Suomeen paluuta.
Yllätyksiä ja huomioita
Kanadalaiset ovat stereotyyppisesti todella ystävällisiä ja huomioivia. Se ei varsinaisesti yllättänyt minua, mutta se oli positiivinen kokemus, jonka tunsin heti paikalle saavuttuani. Erityisesti paikalliset ihmiset olivat avuliaita ja ottivat muut ihmiset huomioon ympärillään. Yllätyin myös siitä, kuinka kansainvälinen yliopisto MUN oli. Opiskelijoita oli maapallon joka kolkasta ja myös opiskelualoja oli laidasta laitaan aina meribiologiasta musiikkiin ja politiikasta fysiikkaan. Opintojen laaja tarjonta myös mahdollisti itselleni esimerkiksi televisiosarjan käsikirjoitus -kurssin, jollaista en välttämättä niin helposti olisi Suomessa päässyt opiskelemaan.
St. John’s on hyvin pieni kaupunki ja Kanadassa lennot maan sisälläkin maksavat paljon. St. John’sissa asuu hieman vähemmän asukkaita, kun Lahdessa, vaikka pinta-alalta se onkin yli puolet isompi. Kaupunki tuli tutuksi siis hyvinkin nopeasti. Kanadassa ei myöskään ole kovin hyvää julkista liikennettä. Nämä asiat yhdistettynä huomasi hyvin nopeasti, ettei Newfoundlandista liikkuminen mantereelle ole kovin yksinkertaista tai halpaa. Vaihtoon kannattaa siis varata joko paljon rahaa tai sitten koittaa keksiä mahdollisimman paljon tekemistä St. John’sissa. Osa opiskelukavereistani kävi lukukauden aikana esimerkiksi Torontossa tai muualla Kanadassa. Osa vieraili myös Yhdysvalloissa.
Mikäli siis mielii vaihtoon Kanadaan, suosittelisin kohteena ehkä jotain isompaa kaupunkia, joka olisi keskeisemmällä sijainnilla, josta olisi helpompi vierailla muissa kaupungeissa mantereella. Näin pääsisi näkemään enemmän Kanadaa.
Suosittelen myös varaamaan vaihtoa varten rahaa, sillä Pohjois-Amerikka on vaihtokohteena kallis.
Roskaruoan syöminen on myös Kanadassa hyvin yleistä, vaikka se yleisesti mielletään stereotyyppiseksi amerikkalaiseksi tavaksi. Myös kampusruokalassa oli joka päivä pizzaa ja hampurilaisia tarjolla. Onneksi myös terveellistä ruokaa, mutta se voi olla esimerkiksi ruokakaupoissa huomattavasti hintavampaa, kuin roskaruoka.
Vaihtoon lähtijän kannattaa myös kiinnittää huomiota kurssitarjontaan ja kurssien sisältöihin. Itse löysin helposti mielekkäitä kursseja ja koin oppivani niistä hurjan paljon uutta. Joillain tiedekunnilla opintojen sisältö ei kuitenkaan välttämättä vastaa eurooppalaisia standardeja ja kurssit saattavat tuntua erilaisilta, kuin mihin on tottunut.
Kannattaa varautua myös siihen, että kaikkea tarvitsemaansa ei voi eikä kannata pakata mukaan matkalaukkuihin. Kanadastakin löytyy halpoja supermarketteja, joista voi ostaa peitot, tyynyt ja lakanat. Tai sen paksumman talvitakin.
Kanada on upea maa ja siellä on paljon nähtävää, joten suosittelen sitä kohteena ehdottomasti. Jos kuitenkin hakisin uudestaan vaihtoon, menisin ehkä syys- tai kesälukukaudeksi, sillä Kanadan talvi voi olla todella armoton, eikä silloin upeasta luonnosta ja nähtävyyksistä pääse nauttimaan samalla tavalla.
Paluu Suomeen
Palasin Suomeen suoraan Calgarysta, enkä enää matkustanut välissä takaisin St. John’siin. Se oli ehdottomasti hyvä vaihtoehto. Minulla oli vielä Helsingin Yliopistossa kursseja tehtävänä loppukeväästä, joten vaihdon jälkeen paneuduin oikeastaan suoraan niihin. Lähetin itse opintosuoritusotteeni vaihtoyliopistosta HY:lle ja parin viikon päästä opintosuoritukset olikin jo hyväksytty, joten siltä osin vaihdon päättäminen onnistui helposti.
Kotiin palaaminen tuntui hyvältä, vaikka toki tuntui haikealta jättää hyvästit monille uusille ystäville ja tuttavuuksille, joita Kanadassa kohtasi. Heihin on kuitenkin helppo pitää yhteyttä sosiaalisen median välityksellä, joten tuskin näkeminen jäi viimeiseen kertaan. Osittain vaihtoaika tuntuu tässä vaiheessa hieman unelta, kun paluusta on noin kaksi kuukautta. Aika meni loppujen lopuksi ohi todella nopeasti, mutta koen ehdottomasti, että vaihtoon lähteminen oli kannattavaa. Sain kokemuksesta irti paljon hienoja kokemuksia ja elämyksiä, ihania kohtaamisia ihmisten kanssa, ystäviä, naurua ja muutaman opintopisteenkin.
Suosittelen vaihtoa lämpimästi kokemuksena kaikille, jotka ovat kiinnostuneita uusista kulttuureista, uusista paikoista ja uusista ihmisistä. Vaihtoaika voi olla yksi elämän parhaimpia kokemuksia ja siitä voi saada valtavasti itseluottamusta sekä uusia eväitä loppuopintoja ja elämää varten!
Olin kevätlukukauden 2023 vaihdossa Unkarin pääkaupungissa Budapestissa. Lähtövalmistelut sujuivat helposti, sillä muutto Euroopan unionin sisällä ei vaadi paljon byrokratiaa. Suomen puolella tein väliaikaisen muuttoilmoituksen, hakemukset Kelalle ja hankin pidennetyn matkavakuutuksen sekä jälleenvuokrasin asuntoni vaihdon ajaksi. Vaihtokohteeseen tein hakemuksen lokakuussa, mihin tarvittiin kielitodistus Kielikeskukselta. Lisäksi tein joulukuussa kurssivalinnat valmiiksi. Kurssivalinnat kannattaa tehdä heti ilmoittautumisen alkaessa, sillä osa kursseista menee hetkessä täyteen. Sain onneksi yhtä kurssia lukuun ottamatta kaikki haluamani kurssit.
Saavuin vaihtokohteeseen helmikuussa viikkoa ennen luentojen alkamista. Ensimmäinen viikko Budapestissa meni lähinnä kaupunkiin ja muihin vaihto-opiskelijoihin tutustuessa. Kävin myös yliopistolla ilmoittautumassa läsnäolevaksi, sillä vaihto-opiskelijoiden täytyi tehdä se paikan päällä. Samalla opiskelijoille annetaan väliaikainen paperinen opiskelijakortti, jonka avulla saa esimerkiksi alennuksen julkiseen liikenteeseen. Kortti oli voimassa kerrallaan vain 60 päivän ajan, joten jouduin käymään yliopistolla uusimassa sen kahdesti vaihdon aikana.
Omassa yliopistossani orientaation järjesti Erasmus Student Network (ESN) -järjestö. Orientaation alusta tiedotettiin kuitenkin sen verran myöhään, että olin ehtinyt ostaa lennon orientaation jälkeiselle viikolle. Tämä ei onneksi haitannut, sillä myös monet muut vaihto-opiskelijat olivat ajoittaneet saapumisen samoille päiville ja kaupunkikierroksia ja muita orientaatioviikon tapahtumia järjestettiin myös tuloviikollani.
Arki Budapestissa
Budapestissa on vaihto-opiskelijoiden kannalta hyvä asuntotilanne, toisin kuin monissa muissa Euroopan suurkaupungeissa. Suurin osa vaihto-opiskelijoista vuokraa huoneen jaetusta asunnosta yksityisiltä markkinoilta. Asuntoa hakiessa kannattaa olla varovainen, sillä vaihto-opiskelijoihin kohdistuu huijauksia. Osa vaihto-opiskelijoista etsii tästä syystä asunnon vasta saavuttuaan Budapestiin. Kaikilla tuntemillani opiskelijoilla asunnon hankkiminen onnistui kuitenkin ongelmitta.
Sain itse hankittua asuntoni paikallisen tutun kautta, joten vältyin suuremmalta stressiltä tai huijauksilta. Eläkeikäiset vuokranantajani eivät puhuneet ollenkaan englantia, joten asuntoon liittyvä kommunikaatio käytiin vuokranantajien lastenlasten välityksellä. Asuntoni oli yksiö ja maksoin siitä kuukaudessa 500 euroa, mihin sisältyi kaikki maksut. Huone jaetusta asunnosta maksaa noin 350–450 euroa kuussa. Vuokranantajani haluisi vuokratakuun ja ensimmäisen kuun vuokran käteisellä ja loput kuukaudet maksoin tilisiirrolla.
Asuntoni sijaitsi alueella 8 lähellä vihreää metrolinjaa sekä 4/6-linjan raitiovaunua. Olin ennen vaihtoa lukenut, että asunto kannattaa hankkia 4/6-linjan läheltä, sillä se kulkee läpi yön. Kohdeyliopisto varoitteli alueen olevan turvaton, mutta koin itse alueen turvalliseksi ja monien paikallisten mukaan alue kärsii edelleen huonosta maineesta, vaikka se on “keskiluokkaistunut” huomattavasti viime vuosina. Olin tyytyväinen asuntoni sijaintiin, sillä pääsin yliopistolle metrolla noin kymmenessä minuutissa ja toisaalta ravintolat ja yöelämä olivat kävelymatkan tai lyhyen raitiovaunumatkan päässä. Suurin osa vaihto-opiskelijoista asuu alueilla 5, 6, 7 ja 8 sekä monet oman yliopistoni vaihto-opiskelijat alueella 9 yliopiston lähellä.
Julkinen liikenne on Budapestissa todella hyvä. Suomeen verrattuna matkaliput ovat myös huomattavan edullisia, sillä maksoin opiskelijahintaisesta 100 päivän matkalipusta noin 28 euroa. Kuukauden opiskelijahintainen matkalippu maksaa noin yhdeksän euroa. Yksittäinen matkalippu puolestaan maksaa noin 95 senttiä. Liput saa helposti ostettua Budapest Go -sovelluksessa. Opiskelijahintaista lippua varten tarvitsee opiskelijanumeron, joka saadaan yliopistolta saadusta väliaikaisesta opiskelijakortista. Julkisessa liikenteessä ja erityisesti metrossa liikkuu paljon tarkastajia, joten lippu ja opiskelijakortti kannattaa pitää aina mukana.
Yleisesti ottaen Budapestin hintataso on Suomea alhaisempi ja esimerkiksi julkinen liikenne, sisäänpääsymaksut museoihin ja nähtävyyksiin, konsertit ja alkoholi ovat halvempia kuin Suomessa. Unkarissa on kuitenkin viime vuoden ajan ollut Euroopan korkein inflaatio, mikä näkyy etenkin ruuan hinnoissa.
Paikallinen ESN-järjestö järjesti koko kevään vaihto-opiskelijoille suunnattuja tapahtumia ja Budapestissa on myös kaksi yritystä, jotka järjestävät vaihto-opiskelijoille suunnattuja tapahtumia ja etenkin bileitä. Suosin itse kuitenkin ESN-järjestöä, sillä se toimii paikallisten opiskelijoiden vapaaehtoisvoimilla eikä pyri tuottamaan voittoa. Yksi lempitapahtumistani oli paikallisen eläinsuojeluyhdistyksen kanssa järjestetty löytökoirien ulkoilutus. Kaiken kaikkiaan vaihto-opiskelijoille on erittäin paljon tekemistä Budapestissa ja esimerkiksi joka maanantaina järjestyt Erasmus-bileet Morrison’s 2 -baarissa kannattaa käydä kurkkaamassa.
Vaihdon aikana kannattaa vierailla pääkaupungin lisäksi myös muualla Unkarissa. Kävin itse ESN- järjestön järjestämällä retkellä Egerissa ja tein kavereiden kanssa ja perheeni vieraillessa päivämatkoja Budapestin lähellä oleviin kaupunkeihin Szentendreen, Esztergomiin ja Visegrádiin sekä Balaton-järvelle.
Suosittelen Budapestia ehdottomasti vaihtokohteena. Koin kaupungin hyvin turvallisena koko vaihdon ajan, ja kaupungista löytyi nähtävää ja tekemistä helposti koko keväälle. Budapestissa on myös paljon vaihto-opiskelijoita kaupungin eri yliopistoissa ja koin ystävyyssuhteiden solmimisen helppona, kun vaan oli itse aktiivinen tutustumaan muihin. Huomasin kuitenkin, että monet ystävyyssuhteet ja kaveriporukat muodostuvat vaihdon alkupuolella, joten suosittelen osallistumaan niin moneen orientaatioviikon ja ensimmäisten viikkojen tapahtumiin kuin vain itse jaksaa. Vaihdon alun jälkeen kävin vähemmän järjestetyissä tapahtumissa ja vietimme kavereiden kanssa enemmän aikaa keskenämme.
Opiskelu
Vaihtoyliopistoni oli Corvinus-yliopisto, jossa on 9600 opiskelijaa. Myös vaihto-opiskelijoita oli paljon. Opiskelen Suomessa politiikan tutkimusta ja kurssivalintoja tehdessäni huomasin, että oman alani kursseja oli suhteellisen vähän tarjolla. Myöhemmin sain tietää, että suurin osa politiikan tutkimuksen kursseista pidetään unkariksi ja niitä on laajemmin tarjolla englanniksi vasta ensi lukuvuodesta lähtien. Valitsemani kurssit olivat politiikan tutkimuksen, poliittisen historian ja poliittisen taloustieteen kursseja. Pidin etenkin Unkarin poliittista järjestelmää ja historiaa käsittelevistä kursseista, sillä pääsin niiden kautta perehtymään paremmin paikalliseen kontekstiin.
Corvinus-yliopiston päärakennus
Kävin kaikki vaihdon kurssit englanniksi ja kohteen kielivaatimuksena oli B2-kielitaso. Onnistuin valitsemaan kurssit niin, että opetusta oli vain tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin. Nautin siten pitkistä viikonlopuista koko kevään. Kuuden opintopisteen kursseihin kuului kaksi puolentoistatunnin luentoa viikossa, jotka pidettiin aina peräkkäin. Kolmen opintopisteen kursseihin kuului vastaavasti yksi puolentoistatunnin luento viikossa. Kaikilla kursseilla oli kurssin lopussa lopputentti. Omista tenteistäni yksi oli suullinen tentti ja loput kynällä paperille kirjoitettuja esseemuotoisia tenttejä.
Yleisesti ottaen kurssien vaatimustaso oli Suomea helpompi, mutta vaatimustaso vaihteli huomattavasti kurssien välillä. Suurimpaan osaan kursseista kuului luento-opetuksen lisäksi seminaari, jossa keskusteltiin ja tehtiin ryhmätöitä. Kurssien työmäärä vaihteli kurssien välillä, sillä esimerkiksi yhteen kursseistani sisältyi esitelmä, tentti ja kymmenen sivun essee, kun taas toiselle kurssille riitti tentin lisäksi viikoittaiset lyhyet viikkotehtävät. Opetuskulttuuri oli melko samanlaista kuin Suomessa ja esimerkiksi useammalla kurssilla luennoitsijat pyysivät opiskelijoita kutsumaan itseään etunimellä.
Kevätlukukausi Corvinus-yliopistossa alkoi helmikuun puolivälissä ja tenttijakso loppui kesäkuun loppupuolella. Kevätlukukaudella on pääsiäisen aikoihin viikon loma ja lisäksi yliopisto oli suljettu yksittäisten juhlapäivien takia useamman kerran kevään aikana. Toisin kuin Suomessa samat kurssit jatkuivat koko kevätlukukauden ajan, eikä lukukautta jaeta osiin. Luennot kestivät helmikuun puolivälistä toukokuun loppuun ja tentit pidettiin pääasiassa kesäkuussa. Ennen Suomeen paluuta jäin vielä viimeisten tenttien jälkeen lomailemaan Budapestiin ja viettämään aikaa vaihdon aikana saamieni ystävien kanssa.
Olin vaihdossa Namibian yliopistossa (UNAM) keväällä 2023. Lähdin Suomesta helmikuun lopussa ja palasin takaisin heinäkuun alussa. Namibia oli ykköskohteeni, sillä halusin kokea jotain uutta ja erilaista. En ole koskaan aiemmin ollut Afrikassa, enkä ennen vaihtoa tiennyt yhtään mitä odottaa. Hyvin pian kävi kuitenkin ilmi, että tein täysin oikean valinnan.
Lähtövalmistelut ja alkubyrokratia
Hakuprosessi UNAM:iin tuntui kestävän ikuisuuden. Sain tietää jo joulukuussa 2021, että HY oli valinnut minut vaihtoon Namibiaan. Lähetin hakemuksen UNAM:iin syyskuussa 2022, mutta hyväksymispäätös tuli vasta tammikuussa 2023 eli vain kuukausi ennen vaihdon alkua. Tämä tietenkin hankaloitti viisumiprosessia, sillä hyväksymispäätös on edellytys opiskeluviisumin myöntämiselle.
Viisumiprosessi oli niin ikään pitkä ja vaivalloinen. Opiskeluviisumia varten tarvitaan valtava määrä asiakirjoja: täytetty viisumihakemuslomake, oikeaksi todistettu kopio passista, motivaatiokirje, kohdeyliopiston hyväksymispäätös, rikosrekisteriote, matkavakuutus, kopio lentolipusta, kaksi passikuvaa, terveystodistus, keuhkokuvaus sekä deed of surety. Valitettavasti YTHS:n kautta ei saa enää terveystodistusta, joten on mentävä yksityiselle. Suosittelen silti varaaman ajan YTHS:ltä hyvissä ajoin rokotuksia varten, sillä osa rokotuksista vaatii useamman annoksen. Itse heräsin asiaan liian myöhään.
Namibialla on suurlähetystö Helsingissä, jota kautta viisumia haetaan. Prosessi eteni sujuvasti Suomen päässä, ja ehdinkin saada suurlähetystöltä study entry visan ennen lähtöäni. Varsinaisen opiskeluviisumin myöntämisessä meni kuitenkin aikansa. Vaikka olin toimittanut kaikki tarvittavat asiakirjat suurlähetystöön Helsingissä, niin asiakirjat lähetettiin jostain kumman syystä ulkoministeriöön, josta minun täytyi käydä ne noutamassa takaisin. Tämän jälkeen paikallinen vaihtokoordinaattori toimitti samat asiakirjat sisäministeriöön. Useiden kyselyiden jälkeen päätimme mennä yhdessä toisen HY:n vaihtarin kanssa sisäministeriöön selvittelemään asiaa. Pienen painostuksen jälkeen viisumi myönnettiinkin jo seuraavalla viikolla. Suosittelen siis seuraavillekin vaihtareille menemään henkilökohtaisesti sisäministeriöön, sillä paikallisen vaihtokoordinaattorin avustuksella asia ei tuntunut etenevän ollenkaan. Opiskeluviisumin saaminen on tärkeää, jos haluaa matkustella Namibian ulkopuolella. Study entry visa on nimittäin vain kertakäyttöinen.
Saapuminen vaihtokohteeseen
Saavuimme Windhoekiin toisen HY:n vaihtarin kanssa helmikuun lopussa. Olimme viimeiset vaihtarit paikalla, sillä muut olivat saapuneet jo helmikuun alussa. Luennot olivat alkaneet 15. helmikuuta, joten myöhästyimme myös lukukauden alusta. UNAM:in ja HY:n välillä oli ilmeisesti ollut väärinymmärrys johtuen opintosuunnitelmien vaihtumisesta, sillä uuden opetussuunnitelman kurssit alkoivat vasta maaliskuussa. Vaihtarit valitsivat kuitenkin kurssinsa edelleen vanhasta opetussuunnitelmasta. Suosittelen seuraavia vaihtareita ottamaan etukäteen selvää asiasta.
Muutoin saapuminen Windhoekiin sujui onnistuneesti. Paikallinen vaihtokoordinaattori oli järjestänyt meille kuljetuksen lentokentältä kampukselle. Saavuimme lauantaina, joten henkilökuntaa ei ollut paikalla. Meitä oli kuitenkin vastassa toinen opiskelija, joka luovutti avaimet asuntolaan ym. Myöskin kursseille rekisteröityminen sujui suhteellisen nopeasti. Oma vaikutuksensa oli toki sillä, että suurin osa muista opiskelijoista oli rekisteröitynyt kursseille viikkoja aikaisemmin.
Ensimmäiset viikot vaihdossa vierähtivät todella nopeasti. Yllätyin siitä, kuinka positiivisesti paikalliset opiskelijat ottivat meidät vaihtarit vastaan. Erityisesti vaihdon alkuvaiheessa en pystynyt olemaan hetkeäkään rauhassa ilman, että joku lähestyi ja alkoi juttelemaan. Paikalliset opiskelijat olivat todella ystävällisiä, mukavia ja avuliaita.
Asuminen
HY:n opiskelijoiden vaihtoon sisältyy maksuton asuminen opiskelija-asuntolassa. Pääkampuksella on kolme asuntolaa: Old Hostel, New Hostel ja Emona. Meidät sijoitettiin Old Hosteliin, joka on sijainniltaan ehdottomasti paras. Vaihtarit saavat omat huoneet, mutta suihkut ja vessat ovat yhteiset. Miehillä ja naisilla on omat “blokkinsa”.
Asuntolalla on omat puutteensa. Miesten puolella vain yhdestä suihkusta tuli lämmintä vettä. Toukokuusta alkaen Windhoekin yöt ovat kylmiä, eikä asuntolassa ole lämmitystä. Toinen selvä puute on se, ettei huoneissa ole jääkaappia, eikä asuntolassa ole edes yhteistä keittiötä. Keittolevy on siis aivan välttämätön hankinta, jos aikoo laittaa ruokaa kampuksella. Selvisin itse vaihdosta ilman omaa jääkaappia, sillä säilytin kylmätuotteita kavereiden jääkaapeissa. Suosittelen kuitenkin vahvasti oman jääkaapin hankkimista, jos haluaa helpottaa elämäänsä. Puutteistaan huolimatta Old Hostel on oikein mukava paikka asua, sillä paikalliset opiskelijat tulevat paremmin tutuiksi.
Asumiseen sisältyy päivittäinen aamiainen kampuksen ruokalassa. Aamiainen koostuu neljästä leivästä, makkarasta sekä puurosta tai maissihiutaleista. Juomaksi voi valita joko mehun tai kahvin. Kahvi on kuitenkin pahanmakuista, joten päädyin ostamaan kaupasta omat tarvikkeeni. Vahva suositus Milolle. Ruokalassa on myös kioski, josta voi ostaa mm. juomia, sämpylöitä tai lounaslautasen. Illallinen täytyy kokata itse.
Vaihto-opiskelijoita oli yhteensä vain kahdeksan; kolme Suomesta ja viisi Saksasta. Yksi vaihtareista lähti opiskelemaan toiselle kampukselle, joten pääkampukselle meitä jäi vain seitsemän. Meidän lisäksemme myös Yhdysvalloista oli yhdeksän vaihtaria, mutta he elivät omissa oloissaan Emonassa. Törmäsin osaan heistä ensimmäistä kertaa yökerhossa kolme päivää ennen heidän lähtöään.
Kuvassa ruokala
Opiskelu
Itse opiskelen oikeustiedettä, ja valitsinkin kaikki kurssini oikeustieteellisestä tiedekunnasta. Jos voisin tehdä jotain toisin, olisin valinnut myös jonkin historia-aiheisen kurssin sekä kielikurssin. En suosittele kuitenkaan opiskelemaan afrikaansia, sillä se on jäänne Etelä-Afrikan apartheid-hallinnosta. Sen sijaan opiskelisin oshiwamboa, joka on maan puhutuin alkuperäiskieli.
HY:n opiskelijoiden täytyi valita viisi kurssia, joka on mielestäni turhan paljon. Kurssien vaatimustaso vaihteli valtavasti ja osa kursseista oli erittäin työläitä. Esimerkiksi ihmisoikeuksia käsittelevällä kurssilla oli virallisesti vain yksi luento viikossa, mutta kurssin opettaja päätti järjestää joka viikko ylimääräisiä online-luentoja, myös viikonloppuisin. Kaiken kaikkiaan opinnot vaativat huomattavasti enemmän aikaa kuin kotimaassa, mikä tuli pienenä yllätyksenä itselleni. Toisaalta oikeustieteellisen tiedekunnan kurssit ovat varmasti keskimääräistä työläämpiä, sillä osalla vaihtareista tuntui olevan huomattavasti helpompaa. Haastetta lisäsi myös se, että Namibian ja Suomen oikeusjärjestelmät eroavat merkittävästi toisistaan. En kuitenkaan halua pelästyttää tulevia vaihtareita, sillä työmäärästä huolimatta pääsin kaikista kursseista läpi ja aikaa jäi myös muuhun kuin opiskeluun.
Myös kurssien laadussa oli merkittäviä eroja riippuen opettajasta. Rikosoikeuden luennot olivat parhaimpia luentoja, joille olen koskaan osallistunut. Sen sijaan toisella kurssilla opettajana oli eläkkeeltä palannut professori, jonka luennoilla oli vaikeuksia pysyä hereillä. Kannattaa myös varautua siihen, että luento perutaan vain minuutteja ennen luennon alkamista. Lisäksi yhdellä kurssilla opettaja tuli säännöllisesti vähintään puoli tuntia myöhässä luennoille.
Kurssit kestävät koko lukukauden, jonka päätteeksi on lopputentit. Tentit eivät kuitenkaan olleet niin haastavia mitä alkuun pelkäsin, sillä useimmat opettajat kertoivat ennakkoon suppeamman koealueen.
Turvallisuus
Tunsin oloni Windhoekissa alusta asti turvalliseksi. Windhoekissa on vain muutama alue, mm. Katutura, jonne en menisi ilman paikallista kaveria. Näille alueille on kuitenkin mahdotonta eksyä, ellei sinne halua varta vasten mennä. Päiväsaikaan voi varsin huoletta kulkea yksin taksilla taikka kävellä yksin keskustassa. Liikkuessa tulee toki vastaan jonkin verran kerjäläisiä, mutta heistä ei pääsääntöisesti ole harmia. Pimeän aikaan en liikkuisi yksin kaupungilla taikka ottaisi tavallista taksia. Pimeällä suosittelen tilaaman kyydin inDrive-sovelluksesta, joka toimii samalla tavalla kuin Uber.
Muuta
Namibia on yksi kehittyneimmistä Afrikan valtioista, ja ajoittain on jopa vaikeaa ajatella olevansa Afrikassa. Windhoekissa on erittäin puhdasta ja keskustassa on paljon moderneja sekä korkeita rakennuksia. Toisaalta Namibiassa tuloerot ovat valtavat, jonka kyllä huomaa helposti liikkuessa eri alueilla.
Oma suosikkipaikkani Windhoekissa on ehdottomasti Single Quartersin kapana market. Yleisesti ottaen liha on aivan tajuttoman hyvää Namibiassa, mutta erityisesti kapanaa tulee ikävä. Windhoekin yöelämä ei ole kummoista, mutta suosittelen käymään parilla Vinylsissä.
Windhoek voi olla kaupunkina hieman tylsä, mutta Namibia on todella kaunis, upea ja monimuotoinen maa. Suosittelen matkustelemaan niin paljon kuin mahdollista. Maisemat vaihtuvat hetkessä. Etelässä on maailman toiseksi suurin kanjoni, lännessä on maailman vanhin aavikko, rannikolla dyynit ja Atlantin valtameri kohtaavat, pohjoisessa on vehreää jne. Kannattaa pakata makuupussi mukaan ja yöpyä leirintäalueilla. Auton vuokraaminen on isommalla porukalla edullista ja käytännössä välttämätöntä, sillä etäisyydet eri kohteiden välillä ovat pitkiä. Swakopmundiin pääsee kuitenkin edullisesti bussilla tai tarvittaessa myös jaetulla kyydillä huoltoasemalta.
Kapana market, Single Quarters, Katutura
Lopuksi
Vaihtokohteena Namibia on täydellinen sellaiselle henkilölle, joka haluaa nähdä maailmaa ja toisenlaista kulttuuria. Vaihto Namibiassa edellyttää avointa mieltä sekä joustavuutta. Mikään ei tapahdu sormia napsauttamalla. On pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että ilmoitetuista aikatauluista ollaan myöhässä.
Joka tapauksessa Namibia on aivan uskomattoman kaunis maa täynnä uskomattoman kivoja ihmisiä. Olen todella onnellinen, että päätin lähteä vaihtoon Namibiaan. Jos haluat kokea jotain ainutlaatuista, hae vaihtoon Namibiaan!
Namibia tarjoaa uskomattomia maisemia. Kuvissa Dune 45 ja Quiver Tree Forest
Vaihtoni Prahaan Kaarlen yliopistoon alkoi helmikuun alkupuolella keväällä 2023. Lensin Helsingistä Prahaan torstaina, josta olin varannut ensimmäiseksi yöksi hotellin itselleni. Tämän jälkeen seuraavana päivänä perjantaina oli edessä muutto uuteen kotiini. Olin hakenut suoraan Kaarlen yliopiston kautta asuntoa asuntolasta. Kyseessä oli pieni, jaettu huone. Päädyin asumaan tässä asunnossa koko vaihtoni ajan. Kolej Hostivar (asuntolan nimi) sijaitsi noin 10 kilometriä Prahan keskustasta ja kampuksestani, mutta hyvien yhteyksien päässä. Raitiovaunulla matka taittui noin 40 minuutissa. Mainittakoon, että Prahassa on loistava julkinen liikenne. Löytyy metro, lähijunat, bussit ja raitiovaunut. Opiskelijalla 3 kuukauden matkakortti maksoi 15€! Etsin myös asuntoja Prahan keskustasta, mutta hintataso oli minulle liian korkea. Asuntola oli todella edullinen, maksoin siitä vain 170€/kk. Hostivarin asuntolassa minulla oli oma kylpyhuone, mutta jaettu keittiö noin 10 hengen kanssa.
Vaihtoni alun jännittävin hetki olikin, kun huonekaverini saapui sunnuntaina. On täysin absurdia jakaa oma makuuhuone tuntemattoman ihmisen kanssa, mutta löysimme onneksi nopeasti yhteisen sävelen: pidimme molemmat oluesta ja jalkapallosta. Minulla kävi loistava tuuri kämppikseni kanssa, mutta en ehkä suosittele makuuhuoneen jakamista tuntemattoman ihmisen kanssa, jos arvostat omaa yksityisyyttä yli kaiken. Toki se on loistava tapa tutustua toiseen ihmiseen. Minä sain kämppiksestäni vaihtoni parhaan ystävän.
Maanantaina koululla oli rekisteröitymistilaisuus, jossa tapasin ensimmäinen kerran uusia kurssikavereitani. Tämän jälkeen kurssit lähtivät nopeasti liikkeelle. Kursseja minulla oli yhteensä 5, joista kertyi 27 opintopistettä. Työmäärä kursseilla ei ollut kovin suuri verrattuna kursseihini Helsingin yliopistolla. Kampukseni Kaarlen yliopistolla sijaitsi aivan kaupungin ytimessä lähellä jokirantaa.
Opetuksen laatu yllätti minut positiivisesti. Opettajat olivat todella mukavia ja ammattitaitoisia. En odottanut saavani paljoa irti vaihtoni opinnoista, mutta kävikin päinvastoin. Kurssit olivat äärimmäisen antoisia ja mielenkiintoisia. Opetusta minulla oli maanantaista keskiviikkoon, joten viikonloput olivat pitkiä. Opettajani olivat todella kiinnostuneita suomalaisesta koulutusjärjestelmästä, joten sain vastailla jatkuvasti heidän kysymyksiinsä aiheesta. Kävin myös tsekin kielen alkeiskurssin, jota suosittelen lämpimästi! Ihmiset Tsekissä eivät puhu loistavaa englantia joka paikassa, joten pientäkin tsekin kielen osaamista arvostetaan todella paljon.
Kurssit kestivät helmikuun puolivälistä toukokuun puoliväliin, jonka jälkeen alkoi koejakso. Minulla ei ollut kuin yksi tentti, lopuissa kursseissa oli kirjoitettava essee. Tämä tuntui olevan vakiintunut käytäntö vaihtarikursseilla.
Kevään aikana mitään pidempiä lomia ei ollut, mutta muutama pidempi viikonloppu johtuen pääsiäisestä ja Tsekin erillisistä lomapäivistä.
Prahassa oli erittäin hyvä vaihtariyhteisö. Siellä oli kaksi isoa vaihtarijärjestöä: ESN Prague ja OhMyPRG. Nämä kaksi järjestöä järjestivät erilaisia tapahtumia lähes päivittäin. Suosittelen käymään näissä tapahtumissa varsinkin alkuun. Se on hyvä tapa tavata uusia ihmisiä. Ihmisten kanssa tulee helposti toimeen, vaikka itseä vähän jännittäisikin. Vaihdossa kaikki ovat aluksi yksin, mutta haluavat saada kavereita, eli rohkeasti vaan juttelemaan ihmisille. Se kannattaa!
Kävin aluksi järjestöjen tapahtumissa lähes päivittäin. Tapasin kymmeniä, ellei satoja ihmisiä. Pikkuhiljaa näiden tapaamisten pohjalta alkoi muodostua oma noin 8 hengen kaveriporukka, jonka kanssa tuli vietettyä eniten aikaa vaihdon aikana.
Sää Prahassa oli helmikuusta maaliskuun loppuun melko kylmään, noin 0-5 astetta. Itse lähdin reissuun ilman toppatakkia, joka aiheutti ihmetystä Etelä-Eurooppalaisten keskuudessa. Praha on melko harmaa ja pilvinen kaupunki. Huhtikuun loppupuolelta toukokuun loppuun olikin jo käytännössä kesä ja lämpötilat olivat yli 20 asteen.
Praha oli loistava kohde, mikäli haluaa matkustaa helposti muihin maihin vaihdon aikana. Itse tein lukemattomia reissuja. Opintoja minulla oli vain maanantaista keskiviikkoon, joten tein monia reissuja juuri torstaista sunnuntaihin. Lentokoneella kävin Portossa ja Pariisissa. Junalla ja bussilla pääsee helposti ja todella edullisesti moneen paikkaan. Omat reissuni kohdistuivat Bratislavaan.
Wieniin, Dresdeniin, Brnoon, Cesky Krumloviin ja Karlovy Varyyn. Suosittelen käyttämään sellaisia juna/bussifirmoja, kuin RegioJet ja FlixBus. Opiskelijoille liput ovat todella halpoja.
Praha kaupunkina on käsittämättömän upea. Jokiranta ja vanhakaupunki (Stare Mesto) ovat niin upeita, että niihin ei tylsisty ikinä. Ruoka Tsekissä on todella lihapainotteista. Ravintoloissa suurin osa annoksista koostuu possun lihasta ja perunamuusista. Jos pitää oluesta, on Tsekki ja Praha sinun kohteesi. Olut on puoli-ilmaista ja erittäin hyvää joka paikassa. Tsekissä juodaan eniten olutta koko maailmassa ja sen kyllä huomaa. Lempipaikkani Prahassa olivat Vltava joen jokiranta sekä Riegrovy Savy puisto, josta näkee upean auringonlaskun. Lisättäköön tähän listaan myös lukemattomat pubit, jotka kaikki viehättivät omalla tavallaan.
Praha oli todella turvallinen kaupunki. En kohdannut kertaakaan väkivaltaa, seksuaalista häirintää tai muita epämiellyttäviä tilanteita. Toki, tämä oli vain henkilökohtainen kokemukseni. Hintataso oli yllättävän lähellä Suomea. Ruokakaupassa asiointi oli hieman halvempaa kuin Suomessa. Ravintolassa syöminen oli hieman edullisempaa kuin Suomessa. Alkoholi sen sijaan oli todella edullista. 0,5 litran oluttuoppi maksoi 1-3 euroa.
Rahasta puheen ollen, sitä kului, ainakin minulla. Suurin rahareikä olivat viikonloppureissut eri maihin ja kaupunkeihin. Suosittelen aloittamaan rauhallisesti, ettei rahat lopu kesken vaihdon.
Suurin yllätys minulle olivat ihmiset. Tsekkiläiset ihmiset ovat monin paikoin erittäin tylyjä. Kaupan kassalla tai ravintoloissa ei juurikaan hymyä paikallisilta irronnut. Jaoimme tämän kokemuksen kaikkien vaihtarikavereideni kanssa. Toki, en juurikaan tavannut oman ikäisiäni tsekkiläisiä, sillä vaihdossa ollaan tekemisissä lähinnä muiden vaihtareiden kanssa.
Suomeen paluu tapahtui toukokuun lopussa. Lähdin melkein heti opintojeni päättymisen jälkeen. Oli haikeaa hyvästellä vaihtarikaverini. Vaihto-opiskelu on täysin absurdi kokemus. Ensin lähdet ulkomaille yksin, sitten teen syviä ystävyyksiä ja muutaman kuukauden päästä sanotaan jo heipat. On kuitenkin uskomaton rikkaus tutustua ihmisiin eri puolilta maailmaa. Itse tein (toivottavasti) elinikäisiä ystävyyssuhteita.
Suomeen paluu tuntui kuitenkin hyvältä. Itselleni kävi kliseisesti, että lähdin kauan arvostaakseni taas lähellä olevaa enemmän. Tsekissä oli ihanaa, mutta Suomessa asuminen on vain niin paljon mieluisampaa ja helpompaa.
Suurimpana vinkkinä vaihtoon lähtijöille sanoisin sen, että älä vertaa omaa vaihtokokemustasi muiden kokemuksiin. Vaihdossa voi helposti tulla olo, että koko ajan pitäisi olla tekemässä kaikkea. On kuitenkin hyvä muistaa, että vaihdossa asutaan ja vietetään arkea ulkomailla. Koko ajan ei tarvitse tehdä jotain ihmeellistä. On myös helppoa olla kateellinen jonkun vaihtokokemuksista. Silloin on hyvä muistaa, että joku muu on varmasti kateellinen juuri sinun vaihtokokemuksesta. Älä vertaa muihin, vaan tee vaihdosta juuri sinun näköisesi!
Olin kevätlukukauden 2023 vaihdossa Sydneyssä Australiassa Macquarie-yliopistossa. Sydney on yksi Australian isoimmista kaupungeista, jossa on kuusi yliopistoa. Macquarie-yliopistolla on kaksi kampusta, Macquarie City Campus sekä North Ryde Campus, joka on yliopiston pääkampus. Opiskelin itse pääkampuksella, joka sijaitsee North Ryden kaupunginosassa, noin 15 km keskustasta. Kaupunkina Sydney on tosi kiva ja sieltä löytyy kaikille vähän jotakin, omaksi lemppariksi valikoituivat ehdottomasti kaikki upeat rannat. Lisäksi Sydneyn ympärillä on myös valtavia kansallispuistoja, joissa on upeat maisemat vaellukselle.
Kuva Bondi to Coogee kävelyreitin varrelta Sydneystä.
Vaihtokohteeseen saapuminen, asuminen ja arjen alku
Saavuin Australiaan noin kaksi viikkoa ennen orientaation alkua. Lensin ensin Brisbaneen, josta reissasin Airlie Beachille, joissa vietin reilun viikon. Sydneyyn saavuin viisi päivää ennen orientaatioviikon alkua, joka oli aika sopiva aika tutustua vähän uuteen kaupunkiin ja uusiin ihmisiin. Itse ehdin selvitä jetlagista jo ennen Sydneyyn saapumista, mutta suosittelen ehdottomasti saapumaan Suomesta Australiaan reilusti ennen orientaation alkua, jotta ehtii saada unirytmistä kiinni ennen orientaation alkua, koska ensimmäinen viikko oli melko raskas ja sisälsi paljon tekemistä. Olin tilannut yliopiston kautta ilmaisen kuljetuspalvelun lentokentältä asunnolle, tämä oli tosi kätevä palvelu, jossa säästää paljon aikaa ja rahaa.
Ihan kampuksen vieressä oli Student Village North Ryde, joka oli nimenomaan Macquarie-yliopiston opiskelijoille tarkoitettu opiskelijakylä. Muista opiskelijamajoituksista poiketen, kyseessä ei ollut asuntola vaan alue, jossa oli valtava määrä rivitaloasuntoja, joissa useimmissa oli viisi makuuhuonetta. Jokaiseen huoneeseen kuului oma kylpyhuone ja yhteisiin tiloihin kuului keittiö sekä olohuone. Itse asunnot eivät olleet parhaassa kunnossa, osaa kunnostettiin juuri parhaillaan, mutta itse asuin vielä uudelleen kunnostamattomassa asunnossa. Tykkäsin kuitenkin siitä, että kaikki ympärillä olivat opiskelijoita ja tosi moni kansainvälinen- tai vaihto-opiskelija asuikin juuri näissä asunnoissa, mikä teki uusiin ihmisiin tutustumisesta helppoa. Minulla kävi myös kämppisten kanssa tosi hyvä onni, jokaisesta heistä tuli minulle tosi hyviä kavereita ja yhdessä asuminen oli hauskaa sekä toimi tosi hyvin. Suosittelen ehdottomasti kämppisasumista vaihdon ajan, siinä säästää rahaa ja saa heti alusta alkaen ihmisiä ympärille. Asuminen Sydneyssä on tosi kallista, vuokraa maksetaan usein kahden viikon välein ja vuokrahinta ilmaistaan viikkohintana, joka oli hieman hämmentävää. Tähän kannattaa varautua, sillä opiskelija-asunnot voivat olla jopa yksityisiä jaettuja asuntoja kalliimpia. Kannattaakin miettiä omia vaihtoehtoja ja toiveita asumiselta jo etukäteen. Sydneyssä on myös hyvin vaikeaa löytää huoneita yksityiseltä puolelta, sillä halukkaita vuokralaisia on tosi paljon ja asuntoja vain vähän saatavilla. Vaikka maksoinkin mielestäni oman asuntoni laatuun nähden liikaa, olen tyytyväinen valintaani, sillä vältyin siltä stressiltä, joka ensimmäisinä viikkoina olisi ollut, jos olisi pitänyt etsiä asuntoa. Ja kuten mainitsin, sain kämppiksistä ystäviä, joiden kanssa on jo suunniteltu jälleen tapaamista.
Student Village North Ryde, oikealla näkyy meidän asuntomme
Ennen orientaatioviikon alkua ehdin jo tavata paljon muita vaihtareita, sillä olimme tehneet yhteisen Whatsapp-ryhmän aikaisemmin järjestetyn etäorientaatioluennon aikana. Säät olivat aivan ihanat Sydneyyn saapuessa, joten vietimme ensimmäiset päivät lähinnä rannalla toisiin tutustuen. Kun orientaatioviikko lopulta alkoi, ohjattuja tapahtumia vaihtareille oli yllättävän vähän, mutta sovimme muiden vaihtareiden kanssa joka päivälle kaikennäköistä tekemistä. Suosittelen ehdottomasti osallistumaan kaikkeen heti alussa, koska tosi nopeasti alkoi muodostua kaveriporukoita, joiden kanssa viettää vapaa-aikaa. Orientaatioviikolla oli myös hyvä hetki varmistaa, että oli ilmoittautunut kursseille sekä niissä tapahtuvaan opetukseen.
Normaali arki alkoi rullaamaan aika nopeasti kurssien alettua, vaikka toisaalta en tiedä kuinka perus arkea se on, kun itse opetusta mulla oli vain tiistaista torstaihin ja kaikkea muuta opiskelua alussa oli tosi vähän. Arki kuluikin yliopistolla lähinnä tiistaisin ja keskiviikkoisin ja muuten kaupunkiin tutustuen. Alussa vietimme vapaapäivät paljolti rannalla surffaten, snorklaten ja rantalentopalloa pelaten. Kyllä kelpasi tällainen arki, kun säät olivat aivan upeat.
Sydneyn oopperatalo, CBD-alue sekä Sydney Harbour Bridge.
Kurssit, opetus ja kokeet
Australiassa lukukauden aikana opiskellaan useasti kolme-neljä kurssia, yksi kurssi oli meidän opintopisteissämme 7,5 op. Kauheasti aikaisempien vuosien vaihtarit varoittelivat meitä, että valitkaa kolme kurssia, sillä kurssit ovat suuritöisiä. Itselleni se ei ollut vaihtoehto, sillä Helsingin Yliopiston ohjeistuksen mukaan tuli opiskella neljä kurssia, mutta en kokenut neljän kurssin opiskelua erityisen haastavana. Kurssivalinnat oli tehty jo etukäteen ennen vaihtoon saapumista, mutta niitä pystyi vielä muokkaamaan muutaman viikon ajan opintojen alusta eli hätää niillä ei ollut. Suosittelen kuitenkin ilmoittautumaan heti kursseille, sillä pienryhmäopetustunnit täyttyivät tosi nopeasti, jolloin tuntien säätäminen niin etteivät ne mene päällekkäin vaikeutui huomattavasti. Kurssit oli merkattu tasoittain siten, että taso 1000 oli alin. Meidän vaihtareiden pitikin hakea useasti erityistä lupaa osallistua muille kuin alimman tason kurssille, joka käytännössä tarkoitti, että piti perustella, miksi kurssi sopii hyvin omiin opintoihin ja lähettää suoritusote kotiyliopistossa suoritetuista kursseista, joista kävi ilmi aikaisemmin opiskellut, aihetta edes kaukaisesti liippaavat kurssit. Nämä olivat tosi muodollisia hakemuksia, en kuullut, että yhdenkään kaverin osallistuminen kurssille olisi evätty, mutta ilman lupaa ei näille kursseille tosiaan päässyt osallistumaan.
Kurssien opetus muodostui luennoista ja pienryhmäopetuksesta, mahdollisista tenteistä, kirjallisista töistä, verkkokeskusteluista sekä viikoittaisista pistareista. Monen kurssi luennot tallennettiin live luennolla, joka helpotti oman aikataulun tekemistä, sillä näissä tilanteissa ei haitannut, vaikka pienryhmätunti osui luennon päälle. Luennoilla ei ollut läsnäolopakkoa, mutta viikon pienryhmäopetus perustui aina sen viikon luentoon sekä etukäteen annettuun luettavaan aineistoon. Pienryhmäopetuksessa oli taas läsnäolovaatimus ja opetukseen osallistuminen oli osa arvosanaa. Käytännössä siis tätä ei voinut saavuttaa, ellei ollut 80–90 % kerroista paikalla ja tämä arvosana parani, mitä enemmän osallistui itse aktiivisesti keskusteluihin. Tuntui, että joka viikko sai olla tarkkana, että kaikki kurssin arvosteltavat viikkotehtävät tuli palautettua, sillä Suomessa en ollut tällaiseen tottunut. Vaikka tehtävää riitti, olivat ne työmäärältään melko kevyitä eivätkä siksi tuntuneet erityisen kuormittavilta. Tykkäsin myös, että arvosana muodostui kaikkien tehtävien arvosanoista, jolloin kurssin viimeisen esseen tai tentin kohdalla oli huomattavasti vähemmän stressiä itse kurssin läpäisystä. Monella kurssilla oli näiden pienien tehtävien lisäksi välitentti tai pienempi kirjallinen työ juuri ennen lomaa, joka oli puolessa välissä lukukautta. Lisäksi kurssin lopussa oli isompi kirjallinen työ tai tentti. Olin itse valinnut kurssit, joihin ei kuulunut lopputenttiä, joten vaihdon lopussa viimeiselle viikolle lukukautta kasautui palautettavia töitä sekä viimeisiä pistareita ja viikkotehtäviä kiitettävä määrä. Lukukausi alkoi helmikuun puolessa välissä ja päättyi juhannuksen tienoilla. Kesäkuussa oli kuitenkin kolme viikkoa varattu tenteille eli opetus päättyi jo kesäkuun ensimmäisen viikon jälkeen.
Vapaa-aika, turvallisuus ja hintataso
Australiassa yleinen ilmapiiri on tosi rento ja ihmiset ovat hyvin ystävällisiä. Tuntui, että päivisin kaikki Sydneyssä ulkoilivat ja viettivät aikaa rannoilla ja iltaisin taas istuivat pubeissa ja katsoivat ”footya” eli Australian jalkapalloa, joka omaan silmään näytti aivan rugbylta, mikä oli toinen laji, jota kovasti seurattiin. Olisin tarvinnut lisää aikaa, jotta olisin todella ymmärtänyt kummastakaan lajista oikeastaan mitään, harvoin edes erotin kumpaa pelattiin. Vaihtarina oli tosi mukavaa, kun vapaa-aikaa oli paljon, sillä Sydneyn kaltaisessa valtavassa kaupungissa tekemistä riittää. Omia lemppareita olivat useasti viikonloppuisin järjestettävät ulkoilmamyyjäiset sekä kaikki ihanat kahvilat, joista sai todella hyvää kahvia. Viikonloppuisin aikaa oli paljon myös pikkureissuille, joista oma suosikki ehdottomasti oli Blue Mountains -vuoristo, jossa vietimme pitkän viikonlopun.
Three Sisters, Blue Mountains vuoristossa.
Australia on turvallinen maa enkä kertaakaan kokenut oloani turvattomaksi. Niin keskustassa kuin lähiöissäkin on turvallista liikkua eikä omiin korviin kantautunut tietoa minkään tietyn alueen turvattomuudesta. Aivan kuten kotona Helsingissä, myös Sydneyssä koin oloni turvalliseksi myös pimeällä liikkuessa. Toki pitää olla tarkkana luonnossa, sillä myrkyllisiä kasveja ja eläimiä on joka lähtöön. Tätäkään en murehtinut liikoja, mutta toki muutaman kerran siihen havahtui, kun rannalle saapuessa oli kyltti ”haita havaittu, pysykää pois merestä” tai kun hostellin aulassa oli kyltti kaikista Blue Mountains vuoristolla tavattavista myrkyllisistä hämähäkeistä ja käärmeistä. Näihin ei onneksi törmätty ja nekin hämähäkit mitä nähtiin, jäivät tunnistamatta. Pelottavinta näin lintukammoisena olivat ehdottomasti valtavat linnut, jotka eivät ihmisistä hetkahtaneet. Nekin toki olivat hyvin ystävällisiä ja taisin olla ainut, jossa ne mitään tunteita herättivät.
’Bin chicken’ nimellä tunnettuja lintuja Sydneyn kasvitieteellisessä puutarhassa.
Hintatasoltaan Australia on aika samalla tasolla Suomen kanssa. Ruokakaupoissa hedelmät ja vihannekset olivat hieman halvempia, mutta monet muut tuotteet olivat melko saman hintaisia kuin Suomessa. Kahvilat ja ravintolat olivat hieman halvempia, mutta julkinen liikenne ja asuminen huomattavasti kalliimpaa opiskelijalle. Opiskelijaravintoloita ei ollut eikä vaihtareille annettu alennusta julkisesta liikenteestä. Kulttuurikohteista sai Suomen tapaan opiskelija-alennusta ja monessa oli myös ilmainen sisäänpääsy. Kasvissyöjille voisin kuvitella Sydneyn olevan suhteellisen hyvä vaihtoehto Australiassa, jossa lihaa kulutetaan todella paljon. Sekä kaupoissa että ravintoloissa oli kuitenkin täälläkin Suomeen verrattuna huomattavasti vähemmän kasvisvaihtoehtoja.
Vapaa-ajalla reissasin niin lähellä kuin kauempanakin. Välimatkat ovat Australiassa valtavia, mutta itärannikolla Greyhound-bussi kuljettaa kätevästi paikasta toiseen. Myös junamatkailu onnistuu ja kauempiin kohteisiin löytyy myös paljon maan sisäisiä lentoja. Australian luonto on upea ja sydämen valloittavia eläimiä löytyy varmasti. Omia lemppareita olivat ehdottomasti vompatit, joita näimme Tasmaniassa Cradle Mountain kansallispuistossa sekä koalat, joihin törmäsin Great Ocean Roadin varrella Victorian osavaltiossa.
Vompatti Cradle Mountain kansallispuistossa.
Yllätykset ja suositukset Australiassa
Suurin yllätys oli kylmä sää Sydneyssä touko-kesäkuussa. Ennen lähtöä selvittelin millainen syksy, maalis-toukokuu, on Sydneyssä ja totesin, että lämpimältähän se vaikuttaa. Vaikka päivälämpötilat toukokuussa olivat vielä lähellä kahtakymmentä astetta, lämpötilat tippuivat paljon illasta ja monet illat olivatkin tosi kylmiä. Myös talot on useasti rakennettu ilman minkäänlaista lämmitystä, joka osoittautui haasteeksi yölämpötilojen laskiessa viiden asteen paikkeille. Vaihtarina tuntui todella turhalta ostaa sähköpatteria neljälle viimeiselle viikolle, joten viimeisen kuukauden nukuin hyvin kerrospukeutuneesti villasukat jalassa. Vinkkinä muille, ostakaa kunnon peitto heti alussa älkääkä tyytykö halvimpaan vilttiin mitä kaupasta löytyy. Itsepäisenä en suostunut enää ostaa uutta peittoa viimeisen kuukauden aikana, ja voin sanoa, että olin paljon enemmän kylmissäni kuin muut kaverit, jotka olivat kunnon täkin hankkineet.
Toinen yllätys oli Australian hintataso. Olen ollut Australiassa aikaisemmin vuonna 2019, joten tiesin, että ruoka on melko samanhintaista kuin Suomessa. En kuitenkaan ollut tietoinen miten kallista asuminen Sydneyssä on. Myös lennot ja viisumi olivat todella kalliita, ja tuntui että rahaa paloi hurjasti jo ennen vaihtoa. Myös koska meidän yliopistomme oli kaukana keskustasta sekä rannoista, tuli näihin aina mennä julkisilla. Siihen meni huomattava määrä rahaa, jota en ollut ennen vaihtoon lähtöä huomioinut. Lisäksi hostellien hintataso oli noussut huomattavasti aikaisemmasta Australian reissustani, joka yllätti minut.
Kolmas yllätys, hyvin positiivinen sellainen, oli se kuinka valtava määrä meitä vaihtareita olikaan. Tuntui, että meitä oli joka maailman kolkasta ja viimeisilläkin viikoilla tutustui vielä uusiin vaihto-oppilaisiin. Kuten mainitsin, tämä oli vain ja ainoastaan positiivinen yllätys, oli ihana kuulla ja oppia uusista maista ja kulttuureista.
Ehkä koska Australia on niin kaukana tai koska sen luonto on niin eksoottista, siellä olo tuntuu pitkälti aivan kuin olisi ihan toisessa maailmassa. Vaikka Sydney onkin miljoonakaupunki, rakastuin sen rentoon ilmapiiriin ja kaupungin monipuolisuuteen. Sydneyllä on tarjota kaikille jotakin. Sen kerran, kun Australiaan asti pääsee matkustamaa, kannattaa kuitenkin käyttää vapaa-aikaa myös reissaamiseen. Australialla on tarjota ihan valtava määrä upeita vesiputouksia, rantoja ja sademetsiä, mutta myös kaupunki-ihmisille isompia ja pienempiä kaupunkeja. Itse olen enemmän luontoihminen ja annankin ison suosituksen Tasmanialle. Vietin siellä kaksi viikkoa reissaten ja luonto Tasmaniassa on hyvin uniikkia ja jotain, mitä ei muualla Australiassa näe.
Puolivahingossa päädyttiin kiipeämään Cradle Mountain -vuoren huipulle Tasmaniassa, pelotti, mutta ei hetkeäkään kaduttanut tällaisissa maisemissa kiipeäminen.
Itse Macquarie yliopistosta on pakko antaa suositus Introduction to Indigenous Australia – kurssille. Kurssi käsittelee Australian alkuperäiskansojen historiaa sekä asemaa nykypäivänä Australiassa. Jokaisella kurssin tuutorilla, luennoitsijalla sekä professorilla on Aboriginaalitausta, joka toi aiheen käsittelyyn todella rehellisen asetelman. Kurssilla ei hetkeäkään pelätty tuoda esiin yhteiskunnan ongelmakohtia ja kaikkia hirveyksiä, mitä ennen ja yhä tapahtuu Australiassa. Harvoin olen ollut luennolla, jossa puhutaan niin rehellisesti ja tunteita näyttäen oman maan yhteiskunnallisista haasteista. Vaikka kurssi ei suoranaisesti omiin kasvatustieteellisen opintoihini liitykään, herätti se ajatuksia ja mielenkiintoa eri yhteiskunnallisista aiheista sekä lisäsi omaa tietämystäni aiheesta valtavasti.
Muuten suosittelen vain nauttimaan vaihdosta. Oli kohde mikä hyvänsä, vaihto on tosi ainutlaatuinen tilaisuus asua ja tutustua uuteen maahan ja kaupunkiin sekä ihmisiin siellä. Harvoin löytää itseään tilanteesta, jossa ihan kaikki on uutta ja jännittävää. Se fiilis, kun siitä tuleekin tuttua ja turvallista, on ihan mahtava. Minulle vaihto oli just se mitä tarvitsin tähän väliin elämää ja tuntui, että vuosien etäopiskelun jälkeen löysin uutta intoa ja puhtia omiin opintoihin Suomessakin. Palasin myös kotiin monta kokemusta rikkaampana enkä hetkeäkään reissun aikana katunut päätöstäni lähteä.
