Vaihtokertomus, Universidad Autónoma de Madrid, Espanja, kevät 2021

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Vietin poikkeuksellisen “pandemiakevään” 2021 vaihdossa Espanjassa opiskellen Universidad Autónoma de Madridin (UAM) talous- ja kauppatieteiden laitoksella. Lukukauden aikana opiskelin kaksi maisteritason kurssia kehitystutkimuksesta sekä kaksi kanditason kurssia, jotka käsittelivät taloudellisen ajattelun historiaa ja yritysvastuuta. Madrid oli itselleni jo ennalta tuttu kaupunki, mutta vaihto-opiskelu auttoi minua huomattavasti kielitaitoni kanssa sekä syvensi henkilökohtaista suhdettani Espanjaan.

Ennen lähtöä

Omalla kohdallani vaihtoon hakeminen ja valmistautuminen sujuivat erittäin sulavasti. Hain syksyn 2020 täydennyshaussa muutamaan Madridin yliopistoon kevätlukukaudeksi, sillä olin jo syyslukukauden alussa muuttanut kaupunkiin henkilökohtaisista syistä. Vaihtoon vaadittiin B2-kielitaito, jonka pystyin osoittamaan Kielikeskuksen opettajan allekirjoittamalla todistuksella. Olin aloittanut espanjan opiskelun vasta kahta vuotta ennen vaihtoon hakemista, mutta kielitaitoa oli karttunut intensiivisen opiskelun ja Espanjassa vietetyn ajan takia. Etukäteen jännitin kursseilla pärjäämistä, mutta lopulta yllätyin positiivisesti, kuinka hyvin pystyin seuraamaan kursseja sekä lukemaan vaadittavia materiaaleja.

Ennen vaihtoa sain UAM:lta useita viestejä, joissa muistutettiin pandemiatilanteesta ja kuinka se vaikuttaisi myös opiskelijavaihtoomme. Olin saanut varmistuksen vaihtopaikastani jo lokakuun aikana, minkä jälkeen aloin selailla tiedekunnan kurssivalikoimaa. UAM vaatii, että vaihto-opiskelijat suorittavat vähintään 51% opinnoistaan siinä tiedekunnassa, jonka kautta he ovat päässeet vaihtoon, mutta tämän lisäksi opiskelijat voivat hakea muiden tiedekuntien kursseille. Kannattaa huomioida, että muiden tiedekuntien kursseille haku tulee tehdä jo hyvissä ajoin ennen vaihtoon lähtöä, joten yliopiston kurssivalikoimaan kannattaa perehtyä jo piakkoin vaihtopaikan vastaanottamisen jälkeen. Itse päädyin ottamaan kursseja ainoastaan omasta tiedekunnastani, mutta päästäkseni maisteritason kursseille, oli minun lähetettävä erikseen motivaatiokirje ja ansioluetteloni yliopistolle, jossa sitten arvioitiin motivaationi näitä kursseja kohtaan.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Itselläni Madridiin asettuminen sujui ongelmitta. Olin tullut kaupunkiin jo syksyllä 2020, joten olin tehnyt matkustusilmoituksen Ulkoministeriölle jo aikaisemmin. Vuoden aikana en ottanut selvää julkisesta terveydenhuollosta, sillä olin vaihdossa omalla matkavakuutuksella. Espanjan koronatilanne oli koko vuoden huomattavasti Suomen tilannetta heikompi, ja matkavakuutukselleni tulinkin käyttöä, kun sairastin koronan syksyn 2020 aikana. Koska oleskelu toisessa EU-maassa on tehty todella helpoksi, en kokenut Espanjaan saapumisen aiheuttavan paljoa byrokratiaa – itse en ilmoittautunut kaupungin asukkaaksi, avannut pankkitiliä tai hankkinut espanjalaista puhelinnumeroa.

Lukukauden alussa kävin yliopistolla noutamassa opiskelutodistuksen sekä teetättämässä opiskelijakortin. Näitä tapaamisia varten oli varattava aika yliopiston järjestelmän kautta, joten ne sujuivat nopeasti ilman jonottamisia. Mukana näissä tapaamisissa minulla oli henkilökortti, mutta muita todistuksia tai papereita ei vaadittu.

Asuminen

Vaikka eläminen Madridissa on Suomea halvempaa, ovat Madridin keskustan vuokrat Helsingin tasolla. Pandemiasta johtuen useita turisteille suunnattuja asuntoja oli vapautunut vuokramarkkinoille, mikä oli omalta kannaltani onni. Näin ollen pystyin asumaan kumppanini kanssa koko vuoden lähellä ydinkeskustaa vastikään kunnostetuissa asunnoissa. Asuimme ensin syksyn Lavapiésin kaupunginosassa keskustan eteläpuolella ja sitten kevään Malasañassa Gran Vían pohjoispuolella. Näin jälkikäteen ajateltuna en ehkä muuttaisi Malasañan kaupunginosaan sen meluisuuden ja vilkkauden takia, vaan katsoisin asuntoja myös esimerkiksi Huertas-Cortesin, Chamberin tai La Latinan alueilta. Nyt turistien palatessa kannattaa etsiä asuntoa Idealista.es-sivuston kautta tai kysellä esimerkiksi Facebookista löytyvän Suomalaiset Madridissa -ryhmän kautta.

Kaupungissa vehreyttä voi kokea El Retiron puistossa, joka on myös paikallisten kuntoilijoiden suosiossa.

Länsieurooppalaiseen hintatasoon tottuneena Madrid näyttäytyy melko edullisena pääkaupunkina. Ulkona syöminen ja terassilla istuskelu tulee Madridissa huomattavasti Suomea halvemmaksi, kuten myös ruokakaupassa asiointi. Elokuvissa käyminen on edullista erityisesti keskiviikkoisin, ja suurimpaan osaan museoista pääsee ilmaiseksi alle 25-vuotiaana tai opiskelijakortilla. Alle 26-vuotiaille koko Madridin itsehallintoalueen kattava julkisen liikenteen kuukausikortti maksaa vain 20 euroa. Itse koen Madridin turvalliseksi kaupungiksi, mutta kuulin vuoden aikana useita tarinoita taskuvarkaiden viemistä puhelimista ja lompakoista, joten omien tavaroiden perään on hyvä katsoa hieman huolellisemmin kuin Suomessa.

Opiskelu ja opetus

Tein alustavat kurssivalintani tammikuun puolella, mutta kokeiltuani muutamaa kurssia päädyin vielä päivittämään valintojani helmikuun aikana. Opintoneuvonnassa tähän suhtauduttiin tyynesti, sillä Autonómassa opiskelijoilla on kaksi viikkoa aikaa käydä vapaasti luennoilla ennen lopullisia kurssivalintoja. Itselleni UAM:n tietotekniikan matala taso tuli yllätyksenä – järjestelmät vaikuttivat hyvin epäkäytännöllisiltä eivätkä ne juuri kommunikoineet keskenään. Tämä vaikutti myös kurssivalintoja tehtäessä, sillä yliopiston sivuilta tietoa oli usein vaikea löytää tai se löytyi älyttömän monen mutkan takaa. Näin ollen vaihto sai minut arvostamaan HY:n tietoteknisiä järjestelmiä sekä kurssivalintojen helppoutta, vaikka niitäkin kuulee usein parjattavan.

Monien suomalaisten yllätykseksi Madridissa järjestettiin lähiopetusta myös lukuvuoden 2020-21 aikana. Autónoman yliopisto sijaitsee kaupungin ulkopuolella Cantoblancon kampuksella, jonne pääsee keskustasta (Atochan, Solin ja Nuevos Ministeriosin asemat) kätevästi lähijunalla n. 20 minuutissa. Näin pandemia-aikaan yliopistokampus ei kuitenkaan ollut kovin elävä, joten tulin kampukselle lähinnä pakollisia luentoja ja kokeita varten. Maisteritason kursseilla läsnäolo oli pakollista, kun taas kandikursseilla oli mahdollisuus valita, haluaako luennolle osallistua Teamsin välityksellä tai tulla paikan päälle. Minulle paikan päällä opiskelu kerran viikossa oli riittävästi, joten valitsin usein vaihtoehdon seurata luentoa netin välityksellä.

Pandemian takia yliopiston tiloissa oleskelua oli rajattu huomattavasti, mutta säiden lämmitessä opiskelijat viettivät kuitenkin aikaa esimerkiksi kampuksen kahviloissa sekä nurmialueilla.

Mielestäni espanjalainen opiskelutyyli poikkesi huomattavasti suomalaisesta. Yliopiston opettaja-oppilas-suhde vaikutti paljon suomalaista mallia hierarkkisemmalta, ja osalla kursseista painotettiin paljon ulkoa opiskelua. Maisteritasolla kurssit vaikuttivat kanditasoa soveltavammilta, mutta kaikki kurssit olivat melko opettajalähtöisiä, eivätkä ne mielestäni kannustaneet oppilaita keskusteluihin samalla tavalla kuin suuri osa Suomessa käymistäni kursseista. Ilmassa oli havaittavissa myös Zoom- ja pandemiaväsymystä, vaikka osa opinnoista tehtiin myös yliopistolta käsin. Espanjassa kurssien arvosteluasteikko on 0-10, jossa läpipääsyyn vaaditaan vähintään 5. Mielestäni osalla kursseista arvostelu oli melko tiukkaa, mutta ilmeisesti vaihto-opiskelijoita kohdellaan tutkinto-opiskelijoita hieman hellemmin arvostelutilanteissa. Näin ollen, jos kurssimateriaalit opiskelee jokseenkin huolellisesti, läpipääsystä ei tarvitse liikoja stressata.

Junamatkalla yliopistolle voi ihailla pittoreskia peltomaisemaa. Keskustaan palatessa ikkunasta näkyävät Chamartinin alueen korkeat tornitalot, jotka ovat uudistaneet kaupungin ääriviivoja.

Koska vaihto-opiskelu ei ollut itselleni pääasiallinen syy Madridissa oleskeluun, en juuri osallistunut paikalliseen opiskelijaelämään. Pandemiasta huolimatta yliopistolla oli jonkun verran vaihto-opiskelijoita, joille yliopisto järjesti muutamia tapahtumia lukukauden alussa. Kavereita voi etsiä myös sosiaalisten median sivustojen kautta, kuten Facebookista löytyvistä Erasmus-ryhmistä ja Girl Gone International Madrid -ryhmästä. Tämän lisäksi esimerkiksi Bumble-sovelluksen BFF-ominaisuuden avulla voi etsiä seuraa “kaveritreffeille” – itse käytin sovellusta vuoden aikana muutamaan otteeseen menestyksekkäästi.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Madrid on kansainvälinen, aurinkoinen ja sykähdyttävä kaupunki, joka kannustaa nauttimaan elämästä lukuisine terasseineen ja ravintoloineen. Ruoan lisäksi nautin kaupungin kovatasoisesta ja melko edullisesta kahvikulttuurista, jota edustavat muun muassa Hola Coffeen ja Toma Cafen kaltaiset toimijat. Taiteen ystävälle Madrid on aarreaitta lukuisten korkeatasoisten museoidensa ansioista. Vaihdon aikana kannattaa tutustua erityisesti kolmen suuren eli El Pradon, Reina Sofian ja Thyssen-Bornemiszan kokoelmiin sekä CaixaForumin tarjontaan. Itse ihastuin myös Matadero Madridin kulttuurikeskittymään sekä Conde Duquen nykytaiteen keskukseen.

Madrid on myös kahvin ja juurileivän ystävien suosiossa. Suomaiseen hintatasoon tottuneille erikoiskahvien ja leipomotuotteiden hinnat ovat kaupungissa melko huokeita.

On kuitenkin muistettava, että suomalaisesta näkökulmasta katsottuna Madrid on suuri kaupunki, jonka metropolialueella asuu yli 6,5 miljoonaa ihmistä. Ihmismäärää pääsee pakoon kaupungin lähettyvillä sijaitseville ulkoilualueille, jonne pääsee melko kätevästi lähijunilla. Itse vierailin muutamaan otteeseen kaupungin pohjoispuolella sijaitsevassa Cuenca Alta del Manzanaresin kansallispuistossa sekä Navacerradan kylässä, joita voin suositella luonnon rauhaan kaipaaville. Kaupungin keskellä sijaitsee myös paikallisten arvostama vihreä keidas, Retiron puisto, joka on myös juoksijoiden ja joogaajien suosiossa. Madridissa on tarjolla myös englanninkielisiä jooga- ja ryhmäliikuntatunteja, joista nautin itse kaupungissa vietetyn vuoden aikana.

Viikonloppuisin paikalliset pakenevat massoittain kaupungin hälinää kaupungin pohjoispuolella sijaitseville luontopoluille.

Madridissa vietetty pandemiavuosi selvensi itselleni, että haluan palata asumaan tähän aurinkoiseen kaupunkiin vielä tulevaisuudessakin. Huolimatta pienistä haasteista kurssien kanssa oli vaihto-opintojen suorittaminen Madridissa hyvä päätös, joka auttoi minua ymmärtämään espanjalaista yhteiskuntaa entistä syvemmin ja toi itseluottamusta espanjan kielen käytön suhteen.

Vaihtokertomus, Universität Innsbruck, Itävalta, Kevät 2021

Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Vietin maalis-kesäkuun 2021 Innsbruckissa Itävallassa. Vaihtokohde valikoitui luonnon ja vuoriston sekä saksan kielen takia. Vaihdon aikana pääsin sekä nauttimaan upeasta Alppi-luonnosta että kehittämään saksan kielitaitoani.

Ennen lähtöä

Vaihtoyliopistoni lähetti selkeät ohjeet vaihtoyliopistoon hakemisesta, vinkeistä asunnon saamiseen ja muusta byrokratiasta. Kursseille ilmoittautuminen ja muiden yliopiston systeemien käyttö sujui hyvin, eikä ongelmia tullut. Yliopisto lähetti myös ennen lähtöä paljon hyödyllistä koronaan liittyvää infoa. Pääsin liittymään vaihtareille suunnattuihin viestiryhmiin, joista sain paikallisilta ESN-tuutoreilta vastauksia kysymyksiini esimerkiksi koronatilanteesta.

Koronan takia lähtö mietitytti, mutta olin tavannut HY:n lähtöinfossa ja Facebookissa etukäteen kaksi muuta Innsbruckiin lähtevää suomalaista, mikä helpotti lähtöpäätöksen tekoa. Onneksi päätin lähteä, sillä korona ei rajoittanut keskeisesti niitä asioita, joita vaihdossa halusin tehdä.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Koronan takia matkustukseen liittyi täytettävä maahantulolomake, mutta muuten matkustus sujui ongelmitta ja en joutunut edes karanteeniin Innsbruckissa, sillä Suomen koronaluvut olivat lähdön aikaan suhteellisen matalat. Paikan päällä piti käydä tapaamassa vaihtoyliopiston vaihtokoordinaattori ja käydä kirjautumassa kaupungin asukkaaksi. Myös vaihto-orientaatio järjestettiin etänä. Muuta byrokratiaa ei juuri ollut.

Asuminen

Vaihtoyliopisto lähetti heti valintani aikaan ohjeita asunnon hankkimiseen, sillä Innsbruckin asuntomarkkinoilla voi olla ainakin normaaliaikoina haastavaa löytää asuntoa. Päädyin hakemaan OeAD Student Housingin kautta asuntoa. Pääsin Rössl in der Au nimiseen asuntolaan, jossa minulla oli oma huone sekä kylpyhuone ja koko kerroksen asukkaiden kanssa jaettu keittiö. Vuokra oli 399€/kk. Asuntolan sijainti oli hyvä, lähellä keskustaa, kampusta ja julkisia. Huoneet olivat perussiistit ja siivous kuului vuokraan.

Varjopuoleksi asuntolassa osoittautui sen maine biledormina, joka piti koronasta huolimatta paikkaansa. Poliisit ja vartijat kävivät etenkin viikonloppuisin keskeyttämässä juhlia ja toisinaan en saanut huonosti äänieristetyn käytävämelun takia nukuttua. Olisinkin etenkin korona-aikaan kaivannut hieman rauhallisempaa asuinpaikkaa. Asuntolassa kuitenkin tutustui hyvin ihmisiin, joten yksinäistä ei ollut koronasta huolimatta. Osa kavereistani asui paljon rauhallisemmissa opiskelija-asuntoloissa tai yksityisellä, joten jos hakisin nyt uudestaan, menisin muualle asumaan.

Huoneeni asuntolassa
Huoneeni asuntolassa

Opiskelu ja opetus

Suomessa pääaineeni on tilastotiede, mutta vaihtokohteessa opiskelin maisteritutkintoni vapaavalintaisia kursseja. Opintoja valitsin yhteensä 24,5 opintopisteen edestä. Kurssivalikoima oli laaja ja vapaasti valittavissa, joskin suurin osa kursseista järjestettiin saksaksi. En päässyt ihan kaikille haluamille kursseille ja kurssit vahvistettiin vasta muutama viikko ennen vaihdon alkua. Sen takia oli hyvä, että olin valinnut muutaman ylimääräisen kurssin, jotta sain lopulta tarvittavan määrän opintoja.

Minulla oli lopulta kolme saksan kieli- ja kulttuurikurssia, yksi saksankielinen tilastotieteen kurssi ja yksi englanninkielinen taloustieteen kurssi. Samat kurssit jatkuivat koko vaihdon ajan, eli varsinaisia periodeja ei lukukaudella ollut. Koronan takia koko kevään opetus oli etänä, mutta se oli järjestetty sujuvasti. Kaikilla kursseillani oli noin 80 %:n läsnäolovaatimus. Luentoja oli kurssin opintopistemäärästä riippuen 2-4 tuntia viikossa per kurssi. Yliopiston kirjasto oli käytettävissä opiskeluun ajanvarauksella ja maskin kanssa, mutta opiskelin itse pääasiassa huoneessani.

Mielestäni kurssit olivat vaatimuksiltaan ja tyyliltään aika samantapaisia, mihin olin Suomessa tottunut etäopiskelun aikana. Opetuksen taso oli kursseillani hyvä. Tilastotieteen kurssi oli sisällöltään minulle helppoa ja tuttua, mutta haasteen toi saksan kieli, johon pääsin kuitenkin hyvin mukaan. Minua oli mietityttänyt, ymmärränkö Tirolin vahvaa aksenttia, mutta opetuksessa käytettiin onneksi Hochdeutschia. Kurssit koostuivat viikkotehtävistä, joita tehtiin sekä ryhmissä että itsenäisesti ja pidemmistä kirjallisista loppuesseistä. Taloustieteen kurssilla oli lopputentti, joka tehtiin myös etänä.

Halusin panostaa saksan kielen oppimiseen, joten valitsin useamman kielikurssin. Harmikseni ilmaisia Erasmus-kursseja oli vain B1+ tasoon asti ja kielikeskuksen maksulliset kurssit olivat aika kalliita. B1+-kurssini taso oli mielestäni matalampi kuin mihin olin HY:n Kielikeskuksen B1-kursseilla tottunut. Kieliopetus oli kuitenkin innostavaa ja interaktiivista ja puhumiseen panostettiin paljon. Myös kulttuurikurssi oli kiva lisä vaihtoon, sillä opin paljon uutta Itävallasta, mikä auttoi maahan sopeutumisessa. Sain myös kielikeskuksen kautta paikallisen Tandem-parin.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Innsbruck on ehdottomasti luonto- ja liikuntakaupunki ja paikallisten aktiivisuus huokuu kaupungissa. Itse nautin vuoristosta lasketellen, vaeltaen ja kiipeillen. Omat varusteet kannattaa siis ehdottomasti ottaa mukaan, jos nämä aktiviteetit houkuttelevat. Korona ei estänyt luontoaktiviteetteja, mutta esimerkiksi laskettelua varten vaadittiin negatiivinen ja enintään 48 tuntia vanha pikatesti. Testin sai tehtyä nopeasti ja ilmaiseksi monissa kaupungin ostoskeskuksissa. Ravintolat ja sisäliikuntapaikat avattiin vaihdon puolivälin jälkeen, ja myös silloin pääsi näihin palveluihin, kun mukana oli todistus negatiivisesta testistä, rokotteesta tai aiemmin sairastetun taudista.

Minä ja suurin osa muista vaihtareista ostimme Freizeit ticket -nimisen lipun (523 € kausi), jolla pääsi kymmeniin Innsbruckin lähimpiin laskettelukeskuksiin, museoihin ja muuhun vapaa-ajan aktiviteettiin. Toinen hyödyllinen ostos oli koko Tirolin alueen sisältävä lippu julkiseen liikenteeseen (187 € / 6kk). Busseilla ja junilla pääsi hyvin liikkumaan etenkin laskettelupaikkoihin ja moniin luontokohteisiin, eikä auto siis ollut välttämätön.

Kaupunkina Innsbruck on kaunis, turvallinen ja tuntui heti kotoisalta. Sopeutuminen kaupunkiin ja kulttuuriin oli helppoa. Tekemistä riitti korona-aikaankin. Innsbruck on myös kasvissyöjä- ja vegaaniystävällinen. Etenkin urheiluliikkeissä oli todella hyviä alennuksia ja huikea valikoima esimerkiksi retkeily-, laskettelu- ja kiipeilyvarusteita. Hintataso oli suurin piirtein sama kuin Suomessa.

Inn-joki ja Nordkette-vuoret
Inn-joki ja Nordkette-vuoret

Vaihdon haastavin tilanne oli 10 päivän karanteeni, johon koko asuntolani määrättiin, kun korona oli levinnyt asuntolan juhlissa. Meitä testattiin karanteenin ajan parin päivän välein ja itse säästyin tartunnalta, mutta en saanut silti poistua huoneestani edes kävelylle tai käyttää keittiötä. Ruokaa sai tilaamalla lähettipalveluista tai pyytämällä muualla asuvia kavereita käymään kaupassa. Karanteeni sattui vieläpä pääsiäisloman ajalle, joten kokemus oli todella nihkeä.

Kokonaisuutena kevät Innsbruckissa oli silti unohtumaton. Suosittelen ehdottomasti kaupunkia ja Universität Innsbruckia vaihtokohteeksi kaikille ulkoilma- ja aktiivityypeille!

Vaihtokertomus, University of Agder, Norja, kevät 2020

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Hain vaihtoon syksyn 2019 rästihaussa, sillä minulla ei ollut tiedossa tiettyä kohdetta, mihin haluaisin. Norja valikoitui ykkösvalinnakseni, sillä moneen musiikkitieteen Euroopan kohteeseen vaadittiin opiskelukieleksi kyseisen maan kieli. Hainkin vaihtoon Nordplusin University Wide -haussa, jossa oli vaihtoehtoina tuolla hakukerralla Pohjoismaat, joista Norja kiehtoi eniten. Mobility Onlinen ymmärtäminen ja sieltä tietojen löytäminen vei aikaa, mutta kun järjestelmä tuli tutuksi, meni hakuprosessi nopeasti ja järjestelmä neuvoi kaikki askeleet selkeästi.

Löysin Agderin yliopiston sivuilta myös kiinnostavia Music Management -kursseja, jotka sopisivat opintoihini. Norjassa digitaalisuus on jopa Suomeakin edellä, joten myös yliopistojen nettisivut olivat selkeitä ja tarjosivat paljon informaatiota opiskelijoille. Tämä ei ole itsestäänselvyys, sillä joskus tarjolla olevia kursseja voi olla hyvin vaikeaa löytää eri maiden yliopistojen nettisivuilta, mikä vaikeuttaa hakuprosessia.

Lähetin myös sähköpostia Adgerin Music Management -ohjelman opintoneuvojalle ja selvitin kelpoisuuttani kursseille. Kyseinen oppiaine on kahden vuoden mittainen, melko tiivis maisteriohjelma, joten halusin selvittää, onko minun mahdollista opiskella ohjelmassa vain puolen vuoden ajan. Minulle vastattiin nopeasti ja vaikka vastaus kelpoisuudestani ei varmistunut täysin, löysin kuitenkin varalle kursseja, joita voisin suorittaa, mikäli en pääsisi Music Management -kursseille.

Motivaatiokirjettä ei kohteeseen vaadittu ja hyväksymisprosessi Agderin päädyssä meni erittäin nopeasti ja johdonmukaisesti. Annetut päivänmäärät olivat selkeitä ja suomalaisena muut muuttoon liittyvät järjestelyt olivat aika minimaalisia. Hoasin yksiöni sain myös alivuokrattua tutulle.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Alkubyrokratiaa oli suomalaisena Norjassa erittäin vähän. Tuutorit (Buddyt) olivat vastaanottamassa meitä kampuksella saapumispäivänä ja saattoivat meidät asunnoillemme kampuksella. Lähes kaikki muut vaihtarit joutuivat käydä ilmoittamassa Kristiansandin poliisille muutostaan, mutta pohjoismaalaisten ei sitä tarvinnut tehdä. Opiskelijoille oli tarjolla myös terveydenhuolto yliopiston puolesta ja vaihto-opiskelijoille tarjottiin myös keskusteluapua heidän halutessaan. Orientaatiopäivä meni mukavasti luentomaisia infoja kuunnellen ja tuutoriryhmiin (Buddy groups) jakautuen. Kiertelimme kampusta ja pääsimme myös musiikin opiskelijoiden kesken tutustumaan omaan laitokseemme, tiloihin ja opinto-ohjaajiin. Kaikki meni siis oikein hyvin lukuunottamatta sitä, että minun ja parin muun suomalaisen matkalaukut eivät olleet ehtineet vaihtaa konetta ajoissa Oslossa ja jouduimme odottelemaan niitä autiolla Kristiansandin lentokentällä kolme tuntia.

Asuminen

Asuminen Agderin yliopiston vaihto-opiskelijoille on järjestetty erittäin hyvin. Kristiansandissa toimiva opiskelijoiden etujärjestö SiA tarjoaa opiskelijoille asuntoja Agderin kampuksella, Kristiansandin keskustassa ja parissa muussa sijainnissa. Kaikille vaihto-opiskelijoille taataan asunto SiA:n puolesta ja asuntoa hakiessa sain asettaa kolme eri toivetta erilaisista asunnoista, joita pystyi selailla SiA:n nettisivuilla. Kun minut oltiin hyväksytty vaihto-opiskelijaksi Adgerin yliopiston puolesta, sain koodin, jolla pystyin hakea SiA:n asuntoa.

Toivoin ensisijassa yksiötä, mutta sain huoneen neljän hengen kimppakämpässä kampukselta, mikä osoittautui lopulta paljon paremmaksi vaihtoehdoksi! Kämppiä ei oltu jaoteltu sukupuolten mukaan, mikä oli virkistävää. Meillä oli isot huoneet, joissa kaikilla oli omat vessat ja suihkut. Keittiö ja ruokailutila olivat kämppisten yhteisiä ja siellä oli ihana kokkailla yhdessä ja välillä järjestää isompiakin illallisjuhlia. Huoneen vuokra oli noin 420 € / kuukaudessa. Norjan asuntojen hintataso on hieman Suomea kalliimpi, mutta Helsingissä asuvalle hinta tuntui kohtuulliselta.

Iso plussa SiA:n asunnoissa olivat ns. swaproomit, joihin asukkaat saivat viedä tarpeettomia tavaroita ja vaihtoehtoisesti ottaa muiden jättämiä tavaroita. Kuulimme kämppistemme kanssa tästä vähän liian myöhään, joten meille ei juurikaan riittänyt mitään tavaroita. Yksi kämppiksistäni oli kuitenkin varautunut kunnolla ja toi mukanaan lähes kaikki ruokailuun tarvittavat välineet, joita saimme kaikki käyttää. Kävimme myös Ikeassa ostamassa joitain pannuja ja kattiloita yhteiskäyttöön. Sovimme siivousvuorot ja joitain muita yhteisiä sääntöjä, joten kämppiselämä sujui mukavasti. Koronan myötä kaksi kämppistäni lähti takaisin kotiin ja jäimme kahdestaan yhden kämppikseni kanssa loppuajaksi. Suosittelen ehdottomasti kimppakämpää vaihdon ajaksi!

Patikointiretki Preikestolenille

Opiskelu ja opetus

Agderin yliopiston musiikin laitos on hyvin monipuolinen ja vastaa mielestäni hieman Sibelius-Akatemiaa. Opiskelin maisteriopiskelijoille tarkoitetussa Music Management -ohjelmassa, johon keväällä 2020 kuului Music Business II -kurssi sekä Aesthetic Workshop -kurssi. Molemmat kurssit olivat laajoja 15 opintopisteen kursseja ja Norjassa on käytössä samat opintopistemääräykset (ECTS) kuin Suomessa. Music Business -luennoilla kanssani oli vain viisi muuta opiskelijaa, mutta Aesthetic Workshopissa oli Music Management -opiskelijoiden lisäksi myös instrumenttiopiskelijoita. Pääsimme tällä kurssilla opiskelemaan musiikin koko taiteellista prosessia biisinkirjoittamisesta musiikin markkinointiin. Music Business -kurssilla keskityimme tarkemmin musiikkibisneksen koukeroihin, kuten tekijänoikeuksiin ja eri tahojen rooleihin musiikin tuotannossa ja jakelussa.

Opetuksen laatu vaihteli hyvin paljon opettajasta riippuen ja meillä oli musiikin laitoksella luentoja vain joka toinen viikko, mikä johtui ilmeisesti muiden musiikin opiskelijoiden harjoittelujärjestelmästä. Muilla kuin musiikin opiskelijoilla luentoja oli joka viikko. Vietinkin paljon aikaa kuntosalilla ja Netflixin parissa, kun muut olivat luennoilla ja tekivät kotitehtäviä. Luennot kestivät yleensä kaksi tuntia kerrallaan.

Agderin yliopiston kampus

Tentit olivat muutaman päivän kestäviä kotitenttejä eli käytännössä opiskelijoille annettiin tentin alkaessa aihe tai aiheita, joista tuli kirjoittaa essee näiden päivien aikana. Suhteutettuna 15 opintopisteeseen oli kurssieni työmäärä todella pieni. Arvostelu oli myös melko löyhää, eikä minun tarvinnut pelätä etten olisi päässyt kursseista läpi. Yleisesti opetustyyli vastasi hyvin paljon Suomen tyyliä ja opettajat puhuivat hyvin englantia. Opinto-ohjaajani olivat myös hyvin tavoitettavissa koko ajan ja olivat erittäin vastaanottavaisia.

Kävin myös vaihto-opiskelijoille tarkoitetun, opintopisteettömän Speak Norwegian -kurssin, jota opetti muutama norjalainen opiskelija. Idea oli hyvä, mutta opetus oli hieman hidasta ja tylsää. Oli kuitenkin kivaa olla mukana jollain kurssilla muiden vaihtareiden kanssa. Osallistuin toisen suomalaisen kanssa myös yliopiston kuoron harjoituksiin, jossa pysyimme hyvin mukana, vaikka kuoronjohtaja puhui norjaa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Norja on ehdottomasti digitaalisesti hyvin edistynyt maa ja jokaiselle toiminnolle löytyy omat puhelinsovelluksensa. Näitä ovat muun muassa paikallinen junaverkosto Vy, Agderin alueen joukkoliikenne AKT ja opiskelijaetujärjestö SiA, jonka sovelluksessa maksettiin asunnon vuokra. Hintataso Norjassa on Suomea kalliimpi, mutta esimerkiksi edullisia elintarvikkeita käyttämällä ja itse kokkaamalla pärjäsi kohtuullisella budjetilla. Kampuksella oli ravintola, mutta ruuat siellä olivat melko kalliita: keitto + leipä maksoivat noin neljä euroa ja noutopäydästä kerätty ja punnittu lounas noin 7–10 euroa. Ruokakauppojen tarjonta on paljon suppeampi kuin Suomessa ja kasvissyöjälle tai vegaanille vaihtoehdot jäivät lähinnä linsseihin ja papuihin. Kauramaitoa löytyi joka kaupasta, mutta tofua, hummusta ja soijajogurttia joutui etsimään isommista marketeista.

Junaliput ja joukkoliikenne olivat myös hieman kalliimpia kuin Suomessa ja yksittäinen bussilippu maksoi yli kolme euroa. Kristiansandissa pääsi onneksi liikkumaan hyvin kävellen ja pyörällä, mutta alkuvuodesta sää oli hyvin sateinen. Viihdyimmekin enemmän kampuksella, josta keskustaan matkaa oli noin kilometri, joka kylmässä sadesäässä oli usein liikaa. Juhlia järjestettiin, mutta koska sää oli huono ja baarit menivät kiinni jo kahdelta, lähdin harvoin yöllä keskustaan asti. Alkoholi ja ulkona syöminen Norjassa on erittäin kallista ja aikaa ei ravintoloissa tai baareissa siis hirveästi vietetty. Bilesielulle Norja ei siis ole optimaalisin vaihtoehto, vaikka tanssia ja hyviä bileitä riitti myös asuntoloissa.

Norjassa ensisijaisesti nautittiin ulkoilusta ja vohveleista. Vaikka Kristiansand ei ole tyypillisintä Norjaa vuorineen ja vuonoineen, löysimme hyviä patikointireittejä ja upeita maisemia myös korona-ajalle. Kävimme koronatilanteen hellittäessä Stavangerissa Preiskestolenin vaellusreitillä, jossa näin heittämällä elämäni upeimman maiseman. Kävimme myös autolla Bergenissä kiertämässä kaupunkia. Matkan varrelta löysimme upeita vesiputouksia, vuonoja ja vuorimaisemia, joten auton vuokraaminen oli erittäin onnistunut valinta. Ennen koronaa kävimme myös kerran laskettelemassa parin tunnin ajomatkan päässä. Kävin myös Oslossa by:Larm-musiikkitapahtumassa ja tutustuin samalla trendikkääseen Osloon, jonka viehätyksenä olivat kaupunkikulttuuri ja kirpparit. Pienempi Kristiansand asuinkaupunkina oli kuitenkin ihanaa vaihtelua Helsingin vilinälle.

Vohvelit ovat Norjassa juttu

Korona oli iso shokki vaihtarille ja harkitsin itsekin Suomeen lähtemistä. Koska noin puolet kaikista vaihtareista ja iso osa niistä, joihin olin ehtinyt tutustua, lähtivät Kristiansandista, jäimme hetkeksi melko yksin kämppikseni kanssa. Huhti- ja toukokuun aikana meille muodostui kuitenkin muutaman vaihtarin porukka, jonka kanssa vietimme loppukevään patikoiden, opiskellen, elokuvia katsellen ja kokkaillen. Vaikka korona-aika oli ikävää ja oli harmi että iso osa lähti kesken vaihdon, pakotti tilanne luovuuteen ja muodosti meille tiiviin porukan, jonka kanssa koin elämäni parhaita hetkiä.

Päiväretki Hovdenin laskettelukeskukseen

Vaihtokertomus, Université Lumière Lyon 2, Ranska, lukuvuosi 2020-2021

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä ja asuminen

Tiesin jo heti ensimmäisenä päivänäni Helsingin yliopistossa, että haluan lähteä vaihtoon. Ranska vaihtomaana sopi minulle erityisen hyvin opintojeni takia ja vaihtoajankohdakseni valitsin heti toisen vuoden. Halusin myös olla vaihdossa koko lukuvuoden, jotta voisin maksimoida kielen oppimisen. Sain hyväksymistiedot Helsingistä nopeasti ja vaihtoyliopistolta loppukeväästä, jonka jälkeen alkoikin jo valmistautuminen lähtöön. Koronatilanne toi epävarmuutta vaihdon onnistumisesta ja sen kannattavuudesta, mutta olen iloinen päätöksestäni lähteä! Pandemiatilanne toki aiheutti paljon haasteita vaihtoni aikana mutta sain kuitenkin nauttia kokemuksestani.

Hyväksymiskirjeessäni Lyonin yliopistolta sain mahdollisuuden hakea asuntoa CROUSilta, joka on ikään kuin paikallinen HOAS. Onnistuinkin saamaan asunnon tätä kautta, joten vältyin vaivalloiselta asunnon metsästämiseltä yksityiseltä puolelta. CROUS-asunnon lisäksi muita vaihtoehtoja ovat juuri yksityisen asunnon vuokraaminen, kimppakämpät esimerkiksi Airbnb:n kautta tai perheessä majoittuminen. CROUS-asunnot eivät ole laadukkaimpia: keittiö jättää toivomisen varaa, huoneet voivat olla kylmiä ja esimerkiksi ötököiden kanssa voi ilmetä ongelmia. Päädyin itse kuitenkin hakemaan opiskelija-asuntoa CROUSin kautta, sillä se on hyvin yksinkertaista. Erilaisia asuntoja ja huoneita sijaitsee eri puolella kaupunkia ja niiden hinta vaihtelee – kaikki ovat kuitenkin opiskelijabudjetin mukaisia. Haittana on, ettei tätä opiskelija-asuntoa hakiessaan voi päättää sijaintia. Minulle kuitenkin sattui hyvä tuuri, sillä valitsemani asumismuoto (huone omalla kylpyhuoneella) sijaitsi vain viidentoista minuutin kävelymatkan päässä Berges du Rhône -kampukselta, jossa suurin osa kursseistani olivat. Myönnän, että laivan hyttiä muistuttava huoneeni ei ollut kaikista laadukkain tai kookkain (9 neliömetriä, johon sisältyi jääkaappi, wc ja suihku), joten siellä kyllä onnistui tulemaan mökkihöperöksi ellei poistunut pitkään aikaan. Kuitenkin hyvän sijainnin ja halvan vuokran (271e/kk) perusteella olen tyytyväinen valintaani, vaikka näen jälkikäteen olisin mahdollisesti valinnut studion.

Huone asuntolassa.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Kannattaa varautua siihen, että Ranskassa suurin osa asioista täytyy hoitaa kirjallisesti eikä esimerkiksi riitä, että tarvittavat dokumentit ovat digitaalisessa muodossa. Esimerkiksi ensimmäisenä päivänäni minulla oli tapaaminen asuntolassani henkilökunnan kanssa, ja mukanani minulla täytyi olla erilaisia lappusia asuntovakuutuksesta, vaihtotodistukseen ja passikuviin asti. Onkin hyödyllistä olla monia passikuvia mukana, sillä niitä tarvitsee erilaisiin kortteihin (opiskelijakortti, asuntolakortti…). Ennen asunnon saamista täytyi myös hakea Visale-oikeutta, joka toimii vuokran takauksena. Kannattaakin aloittaa paperityö ajoissa, sillä monesti asioiden käsittely voi kestää odotettua kauemmin. Vinkkinä myös Caf-järjestö, jolta voi saada tukea asumiseen! Itse en hoksannut hakea tukea, ennen kuin oli jo myöhäistä, mutta kannattaa kurkata Caf-sivusto, heti kun on muuttanut Ranskaan!

Vaikka alun paperityöt kohteessa voivat vaikuttaa haastavilta, ne saadaan kuitenkin yleensä hyvin hoidettua. Paikalliset ovat myös hyvin ystävällisiä, joten heiltä kannattaa rohkeasti pyytää apua. Jos on unohtanut tulostaa jotain dokumentteja, se on mahdollista hoitaa kirjastossa tai tulostuskaupoissa.

Opiskelu ja opetus

Opiskelu alkoi kursseista riippuen joko syyskuun puolessavälissä tai syyskuun-lokakuun vaihteessa. Sitä ennen vaihto-opiskelijoille oli järjestetty koronan takia vain yksi orientaatiotilaisuus, joka oli hyvin tiedontäyteinen. Joten voin sanoa, että ensimmäisenä koulupäivänä jännitti. Kursseille ilmoittautuminen oli myös työläs prosessi: yliopiston nettisivuilta ei esimerkiksi löydä lukujärjestyksiä, joten piti aina mennä tapaamaan kunkin tiedekunnan sihteeriä tietääkseen, milloin kurssi järjestetään. Virallinen ilmoittautuminenkin tehdään Ranskan tapaan kirjallisena: vaihto-opiskelijoilla pitää olla dokumentti luennoilla mukana, jotta voi tunnin päätteeksi saada opettajan allekirjoituksen, jos hän hyväksyy vaihtarin kurssille. Koronatilanne itse asiassa yksinkertaisti tätä prosessia, sillä kevät lukukaudella kaikki hoidettiin sähköisesti!

Vaihtarit saavat ottaa kursseja kaikista tiedekunnista, joten suosittelen kokeilemaan myös erilaisia kursseja, joihin Suomessa ei ole mahdollisuutta! Yllätyksekseni vaihtoyliopistolla järjestettiin kursseja, jotka olivat tarkoitettuja kansainvälisille opiskelijoille. Itse pidin näistä kursseista, sillä niissä ei kaikissa ollut niin kovat vaatimukset kuin tavallisissa kursseissa, vaikka joihinkin kursseihin täytyi tehdä lähtötasotestejä. Ne olivat myös hyvä tilaisuus tavata muita vaihto-opiskelijoita. Olen etenkin iloinen, että kävin Lyonista ja sen historiasta kertovia kursseja, sillä ne olivat hyvä tapa oppia tuntemaan vaihtokaupunkini paremmin.

Kurssit ovat tyyliltään erilaisia: jotkut ovat pienryhmiä, joissa aktiivinen osallistuminen on tärkeää, kun taas toiset ovat luentokursseja, joissa tehdään vain omia muistiinpanoja. Koin, että työmäärä kursseilla oli usein pienempi kuin Suomessa: esimerkiksi on hyvin todennäköistä, että luentokurssilla ei tarvitse tehdä muuta kuin vain tentti. Toki on myös kursseja, jotka panostavat erilaisiin suullisiin töihin, kuten esitelmiin. Ei opiskelu tietenkään liian helppoa ollut, sillä tekeehän vieras kieli siitä vaikeampaa. Kursseista ei kuitenkaan mielestäni tarvitse stressata liikaa, sillä monet professorit ovat armollisia vaihto-opiskelijoille. Yliopistolla järjestetään myös liikuntakursseja, joita suosittelen kokeilemaan, jos on vähäänkään kiinnostunut urheilusta. Koska kuntosalit eivät olleet auki, pystyin liikuntakurssin avulla käymään koulun salilla kaksi kertaa viikolla opettajan johdolla.

Lyon

Koronan vaikutus opiskeluun ja opiskelijaelämään

Ensimmäiset pari kuukautta Lyonissa näyttivät lupaavilta: kurssit olivat kampuksella, kaupat, ravintolat, baarit ynnä muut olivat avoinna. Pääsimme jopa yliopiston kansainvälisen organisaation kautta lähikaupunkiin retkelle. Ranskalaisten rennon asenteen takia elämä vaikutti tavalliselta – paitsi maskeja on pakko käyttää koko ajan. Kaikki kuitenkin muuttui lokakuun lopussa, sillä lockdown alkoi. Vaikeassa tilanteessa tein päätöksen monien vaihtarikavereideni esimerkistä: päätin viettää lockdown-ajan Suomessa, sillä en halunnut jäädä jumiin pieneen huoneeseeni. Opinnot alkoivat siis etänä, johon siirtyminen oli vähän vaivalloista. Monilla opettajilla näytti olevan erilaisia teknisiä ongelmia, joiden takia kurssien opetus ei sujunut yhtä mallikkaasti kuin kampuksella. Opettajat käyttivät erilaisia menetelmiä: suurin osa heistä pitivät tunnit viikottain esimerkiksi Teamsissä, mutta toiset valitsivat itsenäisen työskentelyn lataamalla tehtäviä Moodleen. Ongelmista huolimatta, kaikki kurssit saatiin kuitenkin päätökseen enemmän tai vähemmän onnistuneesti.

Kevään kurssit alkoivat tammikuun lopussa – myös etänä. Kuitenkin helmikuun lopussa osa kursseista palasi live-opetukseen, mikä oli iloinen yllätys. Omalla kohdallani se tarkoitti sitä, että kävin kolme kertaa viikossa kampuksella: kaksi kertaa liikuntakursseillani ja kerran tavallisella kurssilla. Kaikki tekemäni tentit olivat kuitenkin etänä.

Koronatilanne rajoitti luonnollisesti uusien ihmisten tapaamista, ulkona käymistä ja ylipäätään elämää. Suurimman osan kevättä erimerkiksi muut kuin ruokakaupat ovat olleet kiinni ja noin viiden viikon aikana vain kymmenen kilometrin säteellä liikkuminen oli sallittua. Tästä huolimatta sain viettää paljon aikaa kavereiden kanssa esimerkiksi eväsretkillä kauniilla säällä, lenkkeille puistossa yms. Joten vaikka koronatilanteen takia en kokenut juurikaan Lyonin tavallista elämää ja esimerkiksi opiskelijabileet jäivät vähiin, olen iloinen että oli mahdollista tehdä edes jotain opiskelun ulkopuolella pandemiatilanteesta huolimatta.

Kunhan tilanne vain paranee, kannattaa ottaa kaikki ilo irti ravintoloista, museoista ja kaikesta muusta, mitä upea kaupunki tarjoaa! Esimerkiksi carte culturelle on opiskelijoille kätevä: se maksaa vain 15 euroa vuodessa ja sillä pääsee moniin museoihin ilmaiseksi tai alennetulla hinnalla.

Annecy

Hyödyllistä tietoa vaihtoon lähtevälle

Lyonissa on helppo liikkua! Jos tykkää kävelemisestä, niin kuin minä, lähes kaikkialle pääsee jalan. Jos ei, niin julkinen liikenne on hyvin toimiva ratkaisu: matkakortti maksaa noin 30 euroa kuukaudessa, kun taas tunnin voimassa oleva kertalippu vain 1,90e. Myös kaupunkipyörä on edullinen vaihtoehto, kunhan uskaltautuu polkemaan autojen keskellä.

Jos haluaa tehdä reissuja myös pidemmälle, Lyonista on hyvät kulkuyhteydet lähes kaikkialle. Vaikka koronatilanne rajoittikin omaa matkusteluani, ehdin silti tehdä joitakin reissuja. Esimerkiksi FlixBus-sivuilta kannattaa etsiä hintoja muihin Ranskan kaupunkeihin. Parin tunnin bussimatkan päässä sijaitseva Annecy on esimerkiksi päiväreissun arvoinen kohde. Myös jos tilanne sen sallii, Lyonista on vain lyhyt matka Sveitsiin.

Itse käytin koko ajan suomalaista puhelinliittymääni, mutta jos haluaa aktivoida Izly-kortin (opiskelijakortti maksuominaisuudella) tarvitaan siihen ranskalainen puhelinnumero. Izly-kortin avulla korona-aikaan sai ostaa opiskelijaravintoloista päivittäin euron maksavan ruoan, johon sisältyi niin lounas, päivällinen, kuin leipää, jogurttia ja hedelmiäkin! Joissain opiskelijaravintoloissa on mahdollista maksaa myös pankkikortilla, mutta Izly tekee maksamisesta vielä helpompaa. Normaalihinta opiskelijalounaalle on kolmen euron tienoilla.

Kasvissyöjä voi kohdata haasteita lihapainotteisessa ruokakulttuurissa. Kaikissa ravintoloissa ei ole kasvisvaihtoehtoa, mutta hyvään suuntaan ollaan menossa. Myös kasvisruoka kaupoissa on erittäin niukkaa ja kallista Suomen laajaan valikoimaan verrattuna. Aloin käymään säännöllisesti yliopiston lähellä sijaitsevassa Asian marketissa, jossa myytiin edullista tofua. Jos siis etsii kasvisruokaa eikä halua maksaa jatkuvasta kalliita hintoja, kannattaa vilkaista juuri aasialaiset kaupat!

Itse en käyttänyt terveydenhuoltoa muuhun kuin koronatesteihin, jotka varasin Doctolib-applikaation avulla. Samaisella sovelluksella on mahdollista varata aika myös ensimmäiseen lääkärikäyntiin. Sovelluksen käyttö on todella helppoa ja suosittelenkin sitä tarpeen vaatiessa!

Hintataso on samaa luokkaa kuin Suomessa. Toki vuokrassa on mahdollista päästä halvemmalla, mutta esimerkiksi ravintolat ja ruokaostokset ovat suunnilleen samanhintaisia kuin Suomessa.

Vaikka vaihtoon lähteminen korona-aikana olikin jännittävä kokemus, olen erittäin tyytyväinen päätökseeni lähteä. Lyonissa oli todella helppo tutustua uusiin ihmisiin, varsinkin muihin vaihtareihin, sillä suurin osa on hyvin ystävällisiä ja avoimia. Vaihtareille on myös monia ryhmiä sosiaalisessa mediassa, joissa voi kysyä apua ja tavata porukkaa. Myös Meet and Speak -tilaisuudet sekä Alter ego -järjestön kielikahvila-tapaamiset olivat hyviä ja rentoja tilaisuuksia tavata uusia ihmisiä. Toki alussa kohtaa varmasti kulttuurishokin ja sopeutuminen vie aikaa: Suomi ja Ranska eivät ole samanlaiset maat. Jos on kuitenkin valmis poistumaan mukavuusalueeltaan, vaihdosta tulee varmasti unohtumaton kokemus ja palaat Suomeen monta kokemusta rikkaampana.

Vaihtokertomus, Milanon yliopisto (Università degli studi di Milano), Italia, syksy 2020

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Opiskelin syyslukukauden 2020 Milanon yliopistossa. Vaihtokohteeksi Milano valikoitui yliopiston Law and sustainable development – maisteriohjelmassa tarjottujen kurssien takia. Kiinnostavia englanninkielisiä kursseja löytyi siis runsaasti verrattuna muihin Italian yliopistoihin.

Ennen lähtöä paperityöt sujuivat sutjakasti niin Helsingin yliopiston kuin vaihtoyliopiston puolesta. Opintotarjonta löytyi helposti yliopiston nettisivuilta ja kattavien kurssikuvausten perusteella learning agreementin kasaaminen oli helppoa. Nettisivujen tiedot päätyivät pitämään hyvin paikkaansa ja kurssivalintani toteutuivat pienin muutoksin. Opintoni alkoivat syyskuun lopulla, näin ollen kesälomani jatkui hieman tavallista pidempään. Italiassa lukuvuosi on jaettu kahteen tai kolmeen lukukauteen riippuen tiedekunnasta. Oikeustieteellisessä lukukausia on kaksi ja syyslukukausi loppuu joustavasti joulu-helmikuussa riippuen siitä millaisia kursseja olet suunnitellut ja missä vaiheessa koet olevasi valmis tekemään kurssitentit.

Heinäkuussa hain yliopiston majoituksesta paikkaa päädyinkin asumaan koko vaihtoaikani yliopiston asuntolassa. Asuntolapaikkojen hakemisessa kannattaa olla nopea. Yliopistolla on neljä eri asuntolaa, joista osa on lähellä keskustaa ja osa kauempana. Päädyin kauempana olevaan asuntolaan, sillä paikat lähemmissä asuntoloissa olivat menneet jo, vaikka täytin lomakkeen sen aukeamispäivänä. Asuntolapaikat ovat erittäin edullisia (300€/kk, ei takuuvuokraa) ja niistä ovat kiinnostuneet myös italialaiset opiskelijat, joten niitä ei riitä kaikille. Asuin neljä kilometriä etelään Milanon historiallisesta keskustasta, mutta raitiovaunulinja suoraan keskustaan meni talon edestä, joten liikkuminen ei tuottanut ongelmia pois lukien kulkeminen yöaikaan. Yliopiston tarjoama majoitus oli varsin askeettista, mutta hintaan verrattuna sen taso oli mielestäni kohtuullinen ja opiskelijatalossa asuminen oli mukavaa. Yliopiston majoitus oli varsin joustava irtisanomisten suhteen eli asunnon olisi voinut varata vaikka koko lukuvuodelle ja irtisanoa kuukauden irtisanomisajalla mikäli myöhemmin haluaa muuttaa toisaalle, myös vuokrasopimuksen jatkaminen oli helppoa jatkaa ainakin viime syksyn tilanteessa, jossa yliopiston asuntoloissa oli tilaa, kun monet italialaiset jättivät online-opetuksen takia tulematta Milanoon ollenkaan. Asumisen lisäksi yliopisto tiedusteli kiinnostuksesta osallistua italian kielen kursseille yliopistolla.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Ensimmäinen vastoinkäymiseni sattui, kun asunnon varaamisen ja maksamisen jälkeen en saanut yliopistolta vahvistusta maksusta tai asuntolapaikasta. Laitoin aiheesta useamman sähköpostin, joihin en saanut vastausta. Päädyin tilanteeseen, jossa olin muuttamassa Milanoon kahden viikon päästä enkä ollut saanut vahvistusta siitä, että minulla oli paikka, jonne muuttaa. Myöhemmin minulle selvisi, että elokuu on kokonaisuudessaan Italiassa kesälomakuukausi ja myöskään yliopistolla ei ole juuri ketään töissä elokuussa. Lopulta asia päätyi selviämään muutaman puhelin soiton jälkeen, mutta kannattaa yliopiston kanssa asiat hoitaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa niin, etteivät elokuun kesälomat tuota ylimääräistä huolta.

Milanon yliopisto ei järjestä tutorointia vaihto-opiskelijoille ja syksyllä kaikki yliopiston tervetuliastapahtumat oli peruttu. Varmaan suurin osa Vaihto-opiskelijat saapui kuitenkin varmaan kiitollisina siitä, että olimme päässeet saapumaan Milanoon eikä vaihtoamme oltu peruttu.

Milanon ESN:lla on kuitenkin buddy-ohjelma, jonka kautta sain italialaisen buddyn. Ohjelma on kuitenkin hyvin vapaamuotoinen ja oma buddyni oli myös täysin eri tiedekunnasta, joten hän ei auttanut minua käytännön asioissa. Milanon ESN porukka oli aktiivista läpi syksyn ja talven.  WhatsApp-ryhmässä vaihtareita pidettiin ajan tasalla esimerkiksi jatkuvasti muuttuvista liikumisrajoituksista, joista oli muutoin välillä vaikeaa saada selkoa, kun valtion tasolta tiedotus tapahtui lähinnä italiaksi. Normaalitilanteessa ESN järjestää tietenkin myös tapahtumia ja matkoja, mutta tänä vuonna käytännössä kaikki kokoontumiset oli kielletty, näin ollen myös käytännössä kaikki ESN:n tapahtumat oli peruttu.

Asetuin taloksi yliopiston asuntolaan ja löysin asunnostani ihanan unkarilaisen oikisopiskelijan, josta tuli kämppikseni seuraavaksi vajaaksi puoleksi vuodeksi. Asunnon itsensä mukana ei tullut paljoakaan tarpeellisista tavaroista, mutta kämppikseni oli tullut Italiaan autolla ja tuonut mukanaan niin padat ja kattilat, kahvinkeittimen ja henkilövaa’an, joten en joutunut ostamaan paljoakaan tavaraa asuntoon vaan jaoimme useimmat asiat. Yliopiston asuntoloissa käyvät siivoajat, jotka hoitavat perussiivouksen joka toinen viikko. Myös petivaatteet ja pyyhkeet vaihdettiin joka toinen viikko.

Yliopistolta kurssien aikataulut julkistettiin viikkoa ennen luentojen alkua. Ensimmäisellä luennolla professori selittää kurssin käytännön järjestelyt ja sisällöt. Yleensä italialaiset opiskelijat seuraavat ensimmäiset luennot kiinnostavista kursseista ja tekevät lopulliset kurssivalinnat vasta sen jälkeen. Ensimmäiselle luennolle osallistuminen ei sido ottamaan kurssia. Jouduin ostamaan kaksi kurssikirjaa, muutoin kursseilla oleva materiaali oli ladattu yliopiston Moodlen kaltaiseen järjestelmään. Yliopiston kirjaston käyttö jäi minulle varsin hämäräksi tutoroinnin puutteessa ja kirjastolla pystyi asioimaan vain ajanvarauksella syksyn aikana. Muutoinkin Italiassa kurssikirjojen ostaminen on tavanomaista. Yliopiston opetus tapahtui Microsoft Teamsissa ja kaikki oli oikein hyvin järjestettyä.

Yliopisto vaati tapaturmavakuutusta opiskelijoilta. Itse otin saksalaisen vakuutusyhtiön räätälöimän matkavakuutuksen Erasmus-opiskelijoille. Uskon että varmasti suurin osa matkavakuutuksista kattaa tämän vaatimuksen. Kannattaa käydä otattamassa setti passikuvia mukaan, niitä joutuu antamaan niin yliopiston asuntolaan, matkakorttiin kuin opiskelijakorttiin. Lisäksi mikäli aiot järjestää asumisen itse, kannattaa italialainen veronumero (codice fiscale) hankkia jo Suomessa Italian suurlähetystöltä, sillä monet vuokranantajat vaativat sitä. Jos olet jäämässä maahan pidemmäksi aikaa, se on muutenkin vaivan väärti, sillä veronumero helpottaa esimerkiksi ajan varaamista viranomaistahoille ja pakettien lähettämistä. Italiassa on taskuvarkaita jonkin verran ja esimerkiksi eräs vaihtarikaverini joutui ikävään tilanteeseen juuri Milanoon saavuttuaan, kun hänen matkatavaransa yritettiin varastaa. Näin ollen passista ja esimerkiksi mahdollisesta vuokrasopimuksesta kannattaa olla sähköiset kopiot olemassa. Milano on aivan tavanomaisen turvallinen kaupunki, mutta normaalia huolellisuutta kannattaa noudattaa.

Yliopistolle lähetettiin passikopio ynnä muuta opiskelijakorttia varten, mutta kukaan vaihtareista ei tainnut opiskelijakorttia saada, koska kampus oli kiinni. Julkisen liikenteen kortit kävimme poimimassa ATM pointista, joita on suurimmilla metroasemilla. Kuukausikortin saamiseksi alennetulla hinnalla ei tarvitse opiskelutodistusta vaan alle 26 vuoden ikä riittää.

Aina uuteen paikkaan muuttaessa ensimmäinen viikko on aika uuvuttava ja ennen vaihtoon lähtöä kannattaa ottaa rennosti. Jos ensimmäisellä viikolla ei ehdi tai jaksa mukaan jokaiseen rientoon niin sitä ehtii kyllä myöhemmin.

Asuminen

Mikäli etsit asuntoa yksityisiltä markkinoilta keltaisen metrolinjan varrella pääsee liikkumaan tärkeimpiin paikkoihin kaupungissa ja helposti keskustakampukselle todella nopeasti. Italiassa on aivan normaalia jakaa kämppisten kanssa makuuhuonekin ja se onkin luonnollisesti edullisin tapa asua, mutta ei välttämättä kaikkien kimppakämppäilyynkään tottuneiden mukavuusalueella. Yksityisellä puolella vuokraaminen tapahtuu usein välitysfirmojen kautta ja takuuvuokrat voivat olla suuria (kahden tai kolmen kuukauden vuokra) ja irtisanomisajat pitkiä (esimerkiksi kolme kuukautta). Joten yhden lukukauden vaihtoon tällainen järjestely tuntui itsestäni turhan raskaalta. Monet vaihtarit olivatkin löytäneet asuntonsa esimerkiksi AirBnb:n kautta, jolloin näistä asioista ei joudu niin paljon huolehtimaan. Lisäksi vuokrasopimuksia harvemmin tehdään kirjallisesti, toki edellä mainittujen välitysfirmojen tapauksessa kirjallisen sopimuksen saa. Lisäksi vuokra voi sisältää kaiken tai sen päälle voi tulla esimerkiksi maksuja lämmityksestä tai jätteistä. Nämä kannattaa ottaa huomioon, kun vertailee eri asuntojen hintoja. Kesällä ilmastointilaite on painonsa arvoista kultaa ja puolestaan talvella kannattaa olla lämmintä vaatetta mukana ja laattalattiat ovat kylmät.

Opiskelu ja opetus

Opinnot oli jaettu 6 opintopisteen kokonaisuuksiin. Kuten edellä mainitsinkin, opintojen suunnittelu sujui vaivattomasti. Koin, että kursseille vaadittiin huomattavasti vähemmän lukemista ja omia kirjoitustöitä kuin Helsingissä. Toisaalta jokaiselle kurssille oli 4 tuntia viikossa pakollista luento-opetusta, eli neljää kurssia tehdessäni ja italian tunneille osallistuessani tuli luennoilla istuttua 22 tuntia viikossa, johon en ollut tottunut ja joka tuntui aika raskaalta varsinkin aluksi. Yliopiston antama italian kielen opetus oli vapaaehtoista ja todella korkeatasoista, mutta erikoiseen aikaan: kuudesta kahdeksaan kolmena iltana viikossa, joka oli hieman epäkäytännöllistä. Tentit ovat italiassa pääsääntöisesti suullisia ja professorit ovat varsin mukavia ja ymmärtäväisiä sen suhteen, etteivät vaihtarit ole välttämättä kokeneita suullisten tenttien tekijöitä. Ylipäätänsä kurssien välillä oli varsin isoja eroja siinä, kuinka korkealle rima oli asetettu, mutta väittäisin, että kursseilta pääsee kyllä läpi niin pitkään, kun osallistuu tarpeeksi luennoille ja tekee pakolliset tehtävät. Ylipäätään oikeustieteellisen asema on aika erilainen Italiassa, jossa on kahdeksan kertaa enemmän lakimiehiä suhteutettuna väestöön kuin Suomessa. Tutkinto ei takaa sitä, että alalle pääsee töihin ja myös yliopistolla kurssien läpipääsy oli mielestäni helppoa. Jos haluat aloittaa uuden lukukauden Suomessa vuodenvaihteen jälkeen, on tentit Milanon yliopistossa todennäköisesti mahdollista saada tehtyä jo ennen joulua, vaikka lukukausi virallisesti jatkuukin aina helmikuulle.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Hintataso Milanossa on varsin samanlainen kuin Suomessa; Etelä-Italiassa eläminen on halvempaa. Opiskelijaelämään en juurikaan päässyt sattuneesta syystä tutustumaan. Huomasin, että Italiassa oli vaikeaa tulla toimeen asioiden tietynlaisen mielivaltaisuuden kanssa. Esimerkiksi koronarajoitusten kanssa viranomaiset ottivat löysin rantein ja vaikka virallisesti maskitta julkisilla paikoilla kulkemisesta sai sakon, eivät poliisit juuri reagoineet mitenkään maskittomiin ihmisiin. Toisaalta opiskelija-asuntolassa naapurini järjesti syntymäpäiväkekkerit, jotka päättyivät poliisivisiittiin ja noin kolmen tuhannen euron sakkoihin, kun jokaiselle paikalla olleelle annettiin noin 300 euron sakko kokoontumisrajoitusten rikkomisesta. Viralliset säännöt olivat tiukkoja, mutta oli aika epämääräistä se millä perusteella niitä valvottiin.

Italian perusteiden osaamisesta on hyötyä ja kannustaisin kielen opiskeluun. Italia on helppoa, jos tuntee jotain toista romaanista kieltä ja myös englannista on paljon hyötyä.  Milano on Italian kaupungeista se, jossa eniten puhutaan englantia mutta niin Milanossa kuin muuallakin on monissa paikoissa vaikeaa saada palvelua englanniksi. Vaihdosta Milanossa selviää kyllä ilman italian osaamistakin, mutta myös esimerkiksi yliopiston asuntolan henkilökunta ei puhunut englantia, joten tiedän niiden vaihtareiden, jotka eivät italiaa osanneet, kokeneen tämän aika ongelmalliseksi.

Italiassa on ainakin sata pientä kaupunkia, jotka ovat vierailun arvoisia. Junalla kulkeminen on helppoa ja halpaa. Italiassa ruoka on aina hyvää ja säätkin ovat Suomen talvisäihin verrattuna luksusta.

Vaihtokertomus, Tukholman yliopisto, kevät 2021

Kasvatustieteiden tiedekunnan opiskelija

Olen kolmannen vuoden kasvatustieteen opiskelija Helsingin yliopistosta. Lähdin vaihtoon Ruotsiin, Tukholman yliopistoon keväällä 01/2021. Sain tiedon vaihtoon lähtemisestä ensin Helsingin yliopistolta, että minut on hyväksytty vaihto-ohjelmaan ja sen jälkeen sain varmennuksen Tukholman yliopistolta, että minut on hyväksytty vaihto-opiskelijaksi.

Ennen lähtöä

Opinnot piti ensin suunnitella Tukholman yliopiston kurssivalikoimasta. Sain kurssit kasaan melko helposti, sillä heidän nettisivunsa olivat helposti ymmärrettävät. Kaikki oli kumminkin aluksi todella sekavaa, koska vaihtoprosessin aloittaminen vaatii sinnikkyyttä ja hermoja. Kaikki kumminkin selvisi ohjeita seuraamalla. Tätä helpotti molempien yliopistojen nopea vastaaminen sähköpostiviesteihin. Tukholman yliopiston koordinaattori oli todella avulias, ja hyvä niin, sillä kyllä niitä kysymyksiä aluksi riittikin. Koronatilanteen takia olin aluksi turhautunut, sillä maiden rajoitukset vaihtelivat, mutta kaikki kumminkin selvisi.

Alkubyrokratia

Kun lähdet vaihtoon, huolehdi aluksi kaikki asiat valmiiksi Suomen puolella. Pidä huolta, että olet hoitanut kielitestin, vaihtorahahakemuksen, vakuutuksen, asumisen, kela-asiat (opintotuki & asumislisä), ja ennen kaikkea sinulle tärkeät henkilökohtaiset asiat. Tämä saattaa kuulostaa tyhmältä, mutta hammaslääkärissä käynti voi olla esimerkiksi hyvä asia hoitaa ennen vaihtoon lähtöä. Passin/henkilökortin voimassaoloaika kannattaa tarkastaa, sillä Tukholman yliopisto halusi kopion voimassa olevasta passista. Otin passista kopion itselleni varmuuden vuoksi. Koronatilanteen takia jouduin ostamaan lentolipun viikkoa aikaisemmin lähtöä. Lentolipun ostaminen kannattaa silti hoitaa hyvissä ajoin ja seuraa molempien yliopistojen suosituksia ja maiden välisiä rajoituksia.

Asuminen

Tukholman yliopisto tarjosi minulle huoneen Tukholmasta, aivan yliopiston kampuksen lähettyviltä. Paikka on nimeltään Lappis ja suosittelen ehdottomasti muuttoa kampukselle, jos vain se on sinulle mahdollista. Asumisprosessi oli melko helppo, sillä minun tuli valita kolme eri vaihtoehtoa, joissa haluaisin asua Tukholmassa. Tukholman yliopisto (SSSB) ilmoitti minulle hyvissä ajoin paikan saamisesta. Tämäkin siis hoitui ongelmitta, mihin olin erittäin tyytyväinen. Sain erasmus -vaihtorahan kuukautta aikaisemmin lähtöäni ja maksoin tällä rahalla vuokrani (tammi-kesäkuu). Huoneen vuokra oli noin 460 € kuussa ja maksoin sen kahdessa osassa, ja tähänkin oli selkeät ohjeet.

Saapuminen Tukholmaan hoitui ongelmitta. Viime tammikuussa, Ruotsi ei vaatinut Suomesta matkustavilta koronatestiä eikä karanteenia. Lensin Arlandan lentokentälle ja otin express junan Tukholman keskustaan (t-centralen). Lippu maksoi n. 18 euroa, mutta se oli helppo ja nopea tapa matkustaa matkatavaroiden kanssa. Keskustasta jatkoin metrolla (tunnelbanan) punasta linjaa kohti Lappiksen kampusta (universitet). Saavuin yliopiston kampukselle (Frescati campus) ja hain samalla avaimet yhdestä kampuksen rakennuksesta, mutta tästäkin oli annettu selkeät ohjeet, kuinka toimia. Minua vastassa oli mukavaa henkilökuntaa, jotka mieluusti ohjeistivat avainten ja asumisen kanssa. Pääsin uuteen huoneeseeni ja siitä alkoi matkani täällä.

Vaihtokohteessa

Hoidin ensimmäisellä viikolla kaiken olennaisen ja käytännöt asiat kuntoon. Täällä metrolla matkustaminen on helppoa, kun oppii tuntemaan eri linjat ja pysäkit. Kannattaa tehdä ensin hakemus opiskelijakortista Tukholman yliopiston nettisivujen kautta. Kortin saa ladattua puhelimeen ja tilattua kotiin myös. Tein molemmat varmuuden vuoksi. Opiskelijakortilla saat matkakortista alennuksen. Matkakortin nimi on SL card. Otin kuukausi kerralla” arvoa” ja lipun hinta 620 sek eli vähän reilut 60 euroa. Itse matkakortin ostaminen ja” lataaminen” hoituu jokaisen aseman palvelupisteestä, jotka ovat auki metron aikataulujen mukaisesti. Kertalippu opiskelijalta on noin 2,5 €. Kuukausilipun ottaminen kannattaa, sillä pääset matkustamaan lipulla missä vain Tukholman alueella. (Metro, juna, spora)

Opiskelu ja opetus

Opintoni alkoivat heti seuraavana päivänä saapumisesta, ja koronatilanteen takia kaikki opiskelu tapahtui etänä. Tukholman yliopisto käyttää Athena nimistä alustaa opiskeluun, ja sen saa käännettyä suomen kielelle. Athena ja Ladok ovat alustoja, joita käytät koko opiskelun ajan ja saat näihin selkeät ohjeet, milloin sinun tulee rekisteröityä alustoille. Opiskelun aloittaminen vieraalla kielellä etänä, oli minulle aluksi hankalaa. Mutta niin kuin ihmisellä on tapana, tähän kaikkeen sopeutuu todella nopeasti. Sain ensimmäisiä kavereita koulusta ryhmätöiden takia. Minun vinkkini tähän on, että rohkeasti vain kysymään muita opiskelijoita opiskelemaan yhdessä taikka kävelylle. Kursseilla on muita vaihto-oppilaita sekä ruotsalaisia opiskelijoita, jotka ovat minun kokemukseni mukaan erittäin innokkaita tapaamaan myös kansainvälisiä opiskelijoita. Ensimmäinen kurssi piti sisällään ryhmätöitä, ennakko lukemisia ja loppu esseitä (final paper). Etänä opiskelu saattaa aluksi tuntua hankalalta, mutta kannattaa muistaa, että kaikki ovat samassa tilanteessa ja virheiden tekeminen ei ole maailman loppu. Luin aina ennakkomateriaalit, sillä se helpotti seminaarien/luentojen aikana tapahtuvaa opiskelua ja läsnäoloa. Helsingin yliopistoon verrattuna, Tukholman yliopisto vaatii enemmän läsnäoloa seminaarien aikana, joten siihen kannattaa tottua. Akateemiseen kirjoittamiseen saa apua yliopiston kautta.

Ruotsissa opintopisteet jakautuvat eri tavalla kuin Helsingin yliopistossa. Otin kolme kurssia, joista yhteensä kertyi 33,5 opintopistettä. Yksi kursseistani oli ruotsin kielen kurssi, jota suosittelen ottamaan. Ennen kurssille pääsemistä jouduin tekemään lähtötasotestin. Koordinaattori tarkasti ruotsin kielen tasoni ja sain päätöksen kurssille pääsemisestä hyvissä ajoin. Ruotsin kieleni ei ollut kovinkaan vahva tullessani tänne, mutta näin jälkeenpäin pystyn kumminkin käyttämään kieltä kaupoissa sekä ravintoloissa, mutta ehkä akateeminen puhuminen jäi aika vaisuksi. Tämä kumminkin riippuu omasta tahdosta ja motivaatiosta. Tukholman yliopiston opettajilla sekä professoreilla on selkeä englannin kieli, joten seminaarien seuraaminen oli helppoa. Koronatilanteen takia tietyt kampuksen rakennukset olivat suljettuja, mutta kirjasto ja studenthuset olivat auki. Näitä kannattaa hyödyntää itsenäiseen opiskeluun.

Vapaa-aika

Sopeutuminen alkoi melko nopeasti, mutta en valehtele, etteikö se olisi ollut aluksi hankalaa. Tapasin ensimmäiset kaverini dormissa, jossa asuin. Minulla oli oma huone ja kylppäri, mutta jaoin 12: sta muun ihmisen kanssa keittiön. Kannattaa rohkeasti mennä tutustumaan uusiin ihmisiin, sillä kaikki ovat samassa tilanteessa ja kaipaavat seuraa ja ystäviä. Koronatilanteen takia juhlien ja tapahtuminen järjestäminen oli kumminkin hankalaa ja tällaiset tapahtumat olivat kiellettyjä. Näin kumminkin uusia kavereitani pienissä porukoissa, eikä se haitannut vaihtokokemustani. Sain kavereita kampukselta ja kursseilta. Menin kerran jopa seminaarin aikana puhumaan yksityisellä viestillä yhdelle vaihto-oppilaalle ja sovimme jo seuraavalle päivälle tapaamisen, joten kaikki keinot kannattaa ottaa käyttöön 😀

Yleinen hintataso Tukholmassa on melko samaa luokkaa kuin Suomessa. Söin melko paljon kotona, sillä opiskelijana ulkona syöminen on kallista. Tukholmassa ei niinkään ole opiskelijaravintoloita, joten syöminen kotona kannattaa. Ruokakauppojen hinnat ovat samaa tasoa kuin Suomessa. Suosittelen kumminkin ennen vaihtoon lähtöä säästämään rahaa tai käyttämään opintolainaa. Itse olin säästänyt rahaa, joten minun ei tarvinnut nostaa opintolainaa. Opintolainahakemus kannattaa hoitaa kuntoon kelan kanssa ennen lähtöä.

Turvallisuus

Yleinen turvallisuus Tukholmassa on hyvä, ja maalaisjärjellä pärjää eri tilanteissa. Ruotsalaiset ovat hyvin avuliaita ja ystävällisiä, joten apua kannattaa pyytää, jos sitä tarvitsee. Koronatilanteen takia maskin käyttö on suotavaa julkisessa liikenteessä.

Vaihdon aikana jouduin moniin tilanteisiin, joissa jouduin poistumaan omalta mukavuusalueelta, ja välillä tilanteet tuntuivat todella haastavilta. Kannattaa kuitenkin muistaa, että tällainen on normaalia. Tilanteista oppii ja tämä kannattaakin ottaa hyvänä asiana oman kasvun kannalta. Voisin jopa sanoa, että jokainen palaa vaihdosta kasvaneena ihmisenä, sillä olet joutunut hoitamaan asioita ja tilanteita yksin. Aina kumminkin saa ja pitää pyytää apua, jos siltä tuntuu. En kokenut suurta kulttuurishokkia, kun saavuin Tukholmaan, sillä Suomi yleisesti ottaen on melko samalainen maa kuin Ruotsi.

Vaihtokertomus, Trinity College Dublin, Irlanti, syksy 2020

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä ja alkubyrokratia

Dublin kaupunkina hurmasi minut jo lomamatkalla muutamaa vuotta aiemmin, ja koska tiesin haluavani vaihtoon englanninkieliseen maahan, vaihtokohteen valinta oli helppo. Suurimmat hankaluudet hakuprosessissa tulivat Mobility Onlinen käytön kanssa, mutta niistäkin selvittiin. Helsingin yliopistolta vahvistuksen vaihtoon lähdöstä sain melko pian, Trinity Collegen vahvistusta taas sai odotella elokuuhun asti – sen sain siis noin kuukausi ennen lähtöä.

Ennen lähtöä tein alustavat kurssivalinnat Learning Agreementin avulla, mutta kannattaa muistaa, että se on vain suuntaa antava, ja omat valintani muuttuivatkin varsinaisessa kurssi-ilmoittautumisessa. Trinity ilmoitti hyväksymisen yhteydessä tiedekunnat/opintosuunnat, joista minulla oli oikeus ottaa kursseja – näitä olivat sosiologia eli oma alani, sekä erikseen hakemani business faculty. Trinity halusi todistuksen kielitaidosta, ja onneksi pandemian vuoksi pystyin suorittamaan suunnilleen 50€ maksavan Duolingon etäkielitestin (hintavien IELTS ym. testien sijaan).

Koronapandemia toi mukanaan valtavasti epävarmuutta hakuprosessin joka vaiheessa, mutta kaikki sujui lopulta hyvin. Otin kattavan matkavakuutuksen ja ilmoitin ulkomaille muutosta Kelalle, maistraatille ja ulkoministeriölle (tällöin kaikille suositeltiin matkustusilmoituksen tekemistä). Suomi oli vielä syyskuussa Irlannin ”green listillä”, joten minun ei tarvinnut olla maahan saapuessani karanteenissa. Mitään erityisiä toimenpiteitä ei EU-kansalaisena tarvinnut tehdä.

Asuminen

Asunnon etsiminen aiheutti suurta päänvaivaa vaihtoa suunnitellessa. Dublinissa vuokrat ovat korkeita ja asunnot kiven alla sekä usein huonommassa kunnossa, kuin mihin Suomessa ollaan totuttu. Yksityisillä markkinoilla varoitellaan myös suuresta määrästä huijareita. Trinity tarjosi omia asuntoloitaan, mutta vaihto-opiskelijalle huoneen saaminen vaikutti vähintäänkin epävarmalta.

Pitkän pähkäilyn jälkeen (vasta noin viikko ennen lähtöä) päädyin varaamaan huoneen yksityiseltä, opiskelija-asuntoja tarjoavalta yritykseltä nimeltä Uninest. Vastaavia firmoja ja niiden lukuisia asuntoloita on Dublinissa useita. Vuokra oli korkea (mutta kuitenkin kaupungin yleistä hintatasoa vastaava), yli 1000€ kuukaudessa, ja täytyi maksaa koko vuokra-ajalta etukäteen. Asuin kuitenkin keskustaan ja yliopistoon nähden hyvällä sijainnilla ja turvallisessa kaupunginosassa asuntolassa nimeltä The Tannery, joka oli uusi ja oikein viihtyisä. Vuokraan sisältyivät muun muassa kuntosali, opiskelutilat ja monet ”respan” palvelut. Täällä asuminen tuntui usein siltä, kuin olisi ollut hotellissa.

Meidän asunnossamme huoneita (makuuhuone+kylppäri) oli kahdeksan, mutta koko syksyn meitä asui siellä neljä. Kaikki kämppikseni olivat vaihtareita muualta Euroopasta, tulimme kaikki hyvin toimeen ja meillä oli todella hauska syksy yhdessä. Koronan takia ihmisiin tutustuminen oli hankalaa, ja kämppisten kautta tapasinkin suurimman osan vaihdon aikaisista ystävistäni. Keksimme rajoituksista huolimatta paljon hauskaa tekemistä. Kämppikset pelastivat myös kuuden viikon lockdown-ajan, kun kotoa sai lähteä harvemmin. Suosittelen ehdottomasti kämppisasumista vaihdon ajaksi! Varsinkin Dublinista yksiöitä on muutenkin hyvin vaikea löytää. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että sekä henkilökohtaiset eroavaisuudet että kulttuurierot tulevat kimppakämpässä päivänvaloon. Niistä selvisin itse muistuttamalla itseäni siitä, että jokainen kokemus on opettavainen, ja että vaihto ei tule jatkumaan loputtomiin.

Asuntolan sisapiha
Asuntolan sisapiha

Dubliniin ja Irlantiin yleisesti sopeuduin todella nopeasti ja helposti, enkä kokenut suurta kulttuurishokkia. Hintataso on suunnilleen samaa luokkaa kuin Suomessa ja tuttu kieli (aksentista huolimatta) helpottaa arkeen sopeutumista. Dublin on kaupunkina sopivan pieni, viihtyisä ja tunnelmallinen, mutta nähtävää on kuitenkin paljon. Irlantilaiset ovat uskomattoman lämpimiä ja avoimia ihmisiä ja aina valmiita auttamaan. Minulla ei koskaan ollut turvaton olo, vaikka myös ikävämpiä juttuja kaupungista kuuli joskus. Kodittomuus ja päihteet näkyvät Dublinissa kadulla eri tavalla kuin Suomessa, mutta maalaisjärjen kanssa kulkiessa en ikinä joutunut pelkäämään.

Opiskelu ja opetus

Trinity College on Irlannin vanhin yliopisto ja kovin arvostetussa asemassa – paikallisten reaktiot opiskelupaikkaani olivat yleensä ihastuneita. Oma vaihtolukukauteni oli monella tavalla poikkeuksellinen, muun muassa siksi, että kaikki opiskelu ja yliopiston toiminta ylipäänsä tapahtui etänä. Kampuksella pääsin käymään koko vaihdon aikana yhden kerran (ulkona kävelemässä), mikä on sääli, sillä kampus on todella tunnelmallinen ja yksi kaupungin tunnetuista nähtävyyksistä.

Trinity College

Trinitylla käytettiin kaikessa opiskeluun liittyvässä Blackboard-nimistä sovellusta, jota voisi kuvailla Moodlen ja Zoomin yhdistelmänä. Sen käyttöön tottui nopeasti. Opiskelin 25 opintopisteen edestä kursseja (kolme sosiologian kurssia ja yksi business-kurssi), mikä tuntui oikein sopivalta määrältä itselleni. Käytännössä jokainen kurssi koostui sekä viikoittaisesta opettajavetoisesta luennosta että tutorial-sessiosta, jossa muun muassa pidettiin esitelmiä ja keskusteltiin akateemisista artikkeleista. Jokaista tapaamista varten oli määrätty ”reading”, yleensä 1–3 artikkelia, jotka tuli lukea etukäteen. Luettavan määrä tuntui varsinkin aluksi todella hurjalta, mutta melko pian siihen sopeutui, sekä oppi erottelemaan oleellisen ja vähemmän oleellisen luettavan. Esitelmien pito englanniksi jännitti minua aluksi kovasti, mutta oli lopulta todella palkitseva kokemus. Kursseillani loppusuoritustavat olivat joko essee tai ”take-home assignment”, eli etänä tehtävä tentti.

Opintojen joka viikko edellyttämä työn määrä tuntui välillä todella suurelta, mutta loppujen lopuksi suoriuduin kaikista kursseista hyvin, koin aiheet todella mielenkiintoisina ja opetuksen tasokkaana. Käsitin Trinityn arvostelun olevan melko vaativaa – esimerkiksi 90% on ilmeisesti lähestulkoon mahdotonta saada mistään, oma korkein arvosanani oli vähän yli 70%, joka on silti vitonen, jos asteikon muuntaa. Itse en kokenut, että pärjätäkseni jouduin uurastamaan erityisen paljon enemmän, kuin mihin olen Suomessa tottunut. Uudenlaiseen ajanhallintaan sopeutuminen on opinnoissa kaikki kaikessa.

Koronan takia myöskään yliopiston järjestämää oheistoimintaa ei juuri ollut. Suosittelen hakeutumaan vaikka muiden vaihtareiden kautta erilaisiin ryhmäkeskusteluihin ym., joissa ohjelmaa järjestetään spontaanisti paljon. Trinitylla oli myös etänä paljon society-toimintaa, eli eräänlaisia kerhoja, jotka keskittyvät esimerkiksi tiettyjen urheilulajien, musiikin tai ruoan ympärille. Näihin en itse lähtenyt mukaan, mutta kuulin muilta vaihtareilta paljon kehuja niiden toiminnasta.

Liffey-joki

Vinkit seuraaville vaihtoon lähtijöille

Kaikkia vaihtoon lähtijöitä rohkaisisin olemaan ennen kaikkea ennakkoluuloton, avoin, rohkea ja joustava. Kaikki ei varmasti tule menemään suunnitelmien mukaan, mutta odottamattomat jutut olivatkin vaihdossa usein juuri niitä parhaita. Kannattaa lähteä mukaan kaikkeen ja haastaa itseään vähän joka päivä.

Kuten mainitsin, oma vaihtokokemukseni oli monella tavoin ainutlaatuinen. Lähdin Dublinin rajojen sisältä kerran (käymään mielettomän kauniissa Wicklow’n kansallispuistossa), en tavannut yhtäkään kurssikaveria kasvokkain ja kaikki kaupat (paitsi ruokakaupat) ja ravintolat olivat suljettuina melkein puolet koko vaihtoajastani. Seuraavat vaihtoon lähtijät todennäköisesti ja toivottavasti pääsevät näkemään ja kokemaan enemmän Dublinia, Irlantia ja paikallista opiskelijaelämää. En kuitenkaan hetkeäkään kadu päätöstäni lähteä vaihtoon, sillä vaikeassakin maailmantilanteessa se oli upea ja opettavainen kokemus, jota en mistään hinnasta vaihtaisi pois. Palaan varmasti vielä joskus Irlantiin tekemään kaiken sen, mikä nyt jäi tekemättä.

Vaihtokertomus, Szent István yliopisto (SZIU), Budapest, kevät 2020

Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Olin opiskelijavaihdossa Budapestissä kevätlukukauden 2020. Budapestissä minua veti puoleensa kaupungin kulttuuri, edullinen hintataso ja erinomainen sijainti Euroopan keskellä. Budapestissä on paljon upeita rakennuksia, mutta myös rosoisuutta, joka tekee kaupungista kiinnostavan. Lisäksi tiesin Budapestin olevan suosittu vaihtarikaupunki, jossa ei varmasti iskisi tekemisen puute.

Saatuani hyväksymispäätöksen Helsingin yliopistosta hain vielä virallisesti Szent István yliopistoon. Hakuprosessi oli mielestäni kevyempi kuin Helsingin päässä ja sain nopeasti tiedon hyväksymisestä. Matkajärjestelyt Budapestiin olivat helpot. Lukukausi Szent István yliopistossa alkoi vasta helmikuussa, joten pääsin lentämään kohteeseen hyvissä ajoin ja etsimään asunnon itselleni ennen opintojen alkua.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Alkubyrokratia Budapestissä ei ollut mielestäni kovin haastava. Kohteeseen saavuttuani hankin heti opiskelijahintaisen matkakortin, joka maksoi noin kympin. Toisin kuin monessa muussa vaihtokohteessa, minun ei tarvinnut todistaa opiskelijastatustani tiskillä, vaan opiskelijahintaisen matkalipun sai ostettua kätevästi metroaseman lippuautomaatista.

Yliopistolla lukukauden ensimmäinen viikko oli varattu orientaatiolle ja ryhmäytykselle. Saimme selkeät ohjeet siitä, miten meidän tuli valita kurssit ja kehen meidän tulisi olla yhteydessä, jos ongelmia ilmenee. Kurssien valinta tapahtui netissä meidän Weboodia/Sisua vastaavasta Neptun-järjestelmästä, joka oli hieman vanhanaikainen, mutta hoiti hommansa. Kurssivalinnat kannattaa tehdä heti kun pystyy, sillä paikat täyttyvät nopeasti. Professoreihin sai yleisesti ottaen helposti yhteyden sähköpostilla.

Muuta alkubyrokratiaa ei kohteessa ollut. Käytin Budapestissä omaa suomalaista kännykkäliittymääni ja maksoin pääasiassa kaikki ostokseni kortilla. Muutaman kerran vaihdoin valuuttaa paikallisessa rahanvaihtopisteessä varmuuden vuoksi. En myöskään avannut unkarilaista pankkitiliä. Pidin itseni kirjoilla Suomessa vaihtoni aikana.

Asuminen

Szent István yliopisto ei tarjonnut Budapestin kampuksella opiskeleville vaihtareille opiskelija-asuntolapaikkoja, joten asunto piti hankkia yksityisiltä markkinoilta. Tämä ei kuitenkaan ollut ongelma, sillä vuokra-asuntoja oli runsaasti tarjolla myös lyhyeksi ajaksi.

Valtaosa vaihtareista haluaa asua Pestin puolella, koska suurin osa kaupoista, ravintoloista ja yöelämästä on sijoittunut sinne. Vaihtoni aikana tutustuin muutamaan paikalliseen unkarilaiseen ja he näyttivät suosivan rauhallisempaa ja kukkulaista Budan puolta, joten asunnon sijainti kannattaa valita omien mieltymysten mukaan.

Jos yliopisto ei tarjoa opiskelija-asuntolapaikkaa, kannattaa asunnon etsintä aloittaa viimeistään muutamaa viikkoa ennen kohteeseen lähtöä. Koin erilaiset Facebook-ryhmät hyväksi kanavaksi asunnonhaussa: erityisesti ERASMUS BUDAPEST -ryhmässä ilmoitettiin paljon vaihtareille sopivista asunnoista ja huoneista. Parhaista kämpistä on runsaasti kysyntää, joten ryhmiä kannattaa tsekkailla lähdön alla useamman kerran päivässä. Jos kimppakämppäasuminen ei ahdista, suosittelen ehdottomasti vuokraamaan huoneen asunnosta muiden vaihtareiden kanssa. Parhaassa tapauksessa saat kämppiksistäsi hyviä ystäviä.

Sovin asuntonäytöt potentiaalisten vuokranantajien kanssa heti maahan saavuttuani. Nämä ensimmäiset päivät asuin Airbnb-asunnossa alueella, josta olin suunnitellut hankkivani asunnon. Olin onnekas ja jo toinen asunto vastasi toiveitani. En suosittele maksamaan vuokraa tai vuokratakuuta, ennen kuin olet nähnyt asunnon, sillä valitettavasti Budapestin vuokra-asuntomarkkinoilla esiintyy jonkin verran huijauksia.

Mielestäni parhaat alueet vaihtarin asunnolle ovat V, VI ja VII. Näiltä alueilta pääsee keskustaan hyvin nopeasti ja kaikki palvelut ja ruokapaikat ovat lähellä. Jos uskot, että tulet liikkumaan usein myös yöaikaan, kannattaa asunto valita ratikkalinja 4/6 lähistöltä, sillä kuten Suomessa, Budapestissakaan metrot eivät liiku yöaikaan ja yöbussien määrä on rajallinen.

Huoneen jaetusta asunnosta saa noin 300-350 e/kk. Itse asuin kaverini kanssa noin 60 m2 kaksiossa ja maksoimme siitä yhteensä 600 e/kk + sähkö, vesi ja ”common cost”. Kannattaa aina selvittää tarkkaan, mitä vuokraan kuuluu ja arviot sähköstä ja vedestä, jottei vuokran määrän kanssa tule yllätyksiä. Yleisesti ottaen Budapestissä on kuitenkin paljon edullisempaa asua kuin Helsingissä.

Opiskelu ja opetus

Vaihtoni aikana opiskelin noin puolet ajasta lähiopetuksessa, kunnes yliopistot menivät kiinni ja opetus siirtyi E-learning nettialustalle. Opiskelu Budapestissä oli mielenkiintoista, sillä maan ruokakulttuuri näkyi vahvasti myös opetuksessa. Yliopistoni tarjosi muun muassa useampaa viiniaiheista kurssia. Valitettavasti en itse pystynyt osallistumaan näille lukujärjestyksen päällekkäisyyksien vuoksi.

Kaikki valitsemani kurssit olivat luentomuotoisia ja ne kestivät koko lukukauden. Yhdellä kurssilla oli yleensä 10-20 opiskelijaa, joten vuorovaikutus professorien kanssa oli tiiviimpää, mihin Suomessa olin tottunut. Oppilaiden läsnäolo merkittiin ylös jokaisen tunnin aluksi, ja kursseilla oli noin 80% läsnäolopakko. Itse kurssit koin tasoltaan melko helpoiksi. Jos tunneilla oli hereillä, ei kotona tarvinnut juurikaan opiskella.

Lukukauden lopussa oli muutaman viikon pituinen tenttijakso, jolloin Neptun-järjestelmästä pääsi varaamaan itselleen sopivan tenttimisajankohdan kullekin kurssille. Lopputentit toteutettiin koronatilanteen takia nettialustalla ja ne koostuivat monivalintakysymyksistä. Yleensä tentit olivat kestoltaan lyhyitä, noin tunnin tai puolentoista tunnin mittaisia. Kurssien arvosanat tulivat näkyviin Neptun-järjestelmään pian tenttien jälkeen.

Kurssien arvostelu erosi hieman Suomen järjestelmästä. Asteikko oli sama (1-5), mutta ykkönen oli hylätty (<40%), eikä oikeuttanut vielä kurssin läpipääsyyn. Koska kurssit koostuivat useammasta arvosteltavasta komponentista, ei niiden reputtaminen ollut yleistä.

Koronaepidemia

Koronaepidemia rajoitti asukkaiden elämää Budapestissä maaliskuusta lähtien. Rajoitukset sulkivat yliopistot, kaupat ja palvelut, vaativat maskin käyttöä julkisissa kulkuvälineissä ja sisätiloissa ja eristivät Budapestin muusta Unkarista matkustusrajoitusten avulla.

Rajoitukset olivat tylsiä, mutta tarpeellisia. Yliopisto suositteli kaikille vaihdossa oleville kotiinpaluuta, mutta itse päätin jäädä kohteeseen. Koin oloni Budapestissa turvalliseksi ja pystyin pitämään kontaktit muihin ihmisiin minimissään samaan tapaan, kuin Suomessakin. Seurasin rajoitusten muuttumista englanninkielisiltä uutissivuilta.

Uskon, että koronaepidemia toi vaihtooni jotain hyvääkin. Oli mahtavaa nähdä Budapestin autenttinen puoli, ilman turisteja. Teimme vaihtarikavereideni kanssa pitkiä kävelylenkkejä ja ihailimme kauniita rakennuksia. Ongelmiin suhtautuminen on pitkälti omasta asenteesta kiinni ja koin vaihtoni onnistuneeksi vaikeuksista huolimatta. Ainoastaan takaisintulon kanssa oli hieman ongelmia, sillä lähes kaikki lennot Suomeen oli peruttu toukokuussa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Budapest on upea kaupunki, joka tarjoaa jokaiselle jotakin. Kaupunki on kuuluisa kylpylöistään ja niissä kannattaa ehdottomasti käydä vaihdon aikana. Omaksi suosikikseni muodostui Széchenyin kylpylä, jossa on sisäaltaiden lisäksi suuri ulkoallasalue. Kulttuuritarjonta Budapestissä on rikasta ja erittäin edullista Suomen hintatasoon verrattuna. Kävin vaihtoni aikana muun muassa baletissa noin viidellä eurolla.

Ulkona syöminen ja juominen on myös edullista. Vaikka maan ruokakulttuuri on tuhtia ja pyörii paprikan ympärillä, on Budapestin ravintolatarjonta kansainvälistä. Omia ravintolasuosikkejani olivat Zona, Kiosk ja lempparina ranskalainen La Perle Noire. Paikallisia viinejä kannattaa myös ehdottomasti maistella ja rauniobaareissa käydä vähintäänkin muutaman kerran. Paikallisista elintarvikkeista ihastuin Guru-patukoihin ja Langos-lättyihin.

Budan ja Pestin väliin jää sympaattinen Margitin saari, jota ympäröi suosittu juoksurata. Sitä kannattaa ehdottomasti käydä testaamassa, jos harrastaa juoksemista. Muutenkin kaupunki tarjoaa erinomaiset puitteet urheilun harrastamiseen: on kiipeilyseiniä, kuntosaleja ja crossfittreenejä.

Balaton-järvi on Unkarin ylpeys ja siellä vierailun tulisi mielestäni kuulua jokaisen vaihtarin ohjelmaan. Kaikki tuntemani vaihtarit tykkäsivät siitä. Myös Unkarin ulkopuolelle matkustaminen on helppoa. Esimerkiksi Ryanair ja Easyjet tarjoavat Unkarista erittäin edullisia lentoja. Jos matkustelu kuuluu suunnitelmiisi, suosittelen suunnittelemaan lukujärjestyksen niin, että jätät esim. perjantain tai maanantain vapaaksi.

Vaihtaritoiminta Budapestissä on erittäin vilkasta ja Erasmus Life Budapest -järjestö järjestää vaihtareille ohjelmaa lähes päivittäin. Maanantaisin Morrison’s 2 ravintolassa järjestetään kuuluisat maanantaibileet, joissa vaihtarit kokoontuvat, joten sinne kannattaa mennä tutustumaan ihmisiin.

Vaihto tulee luultavasti olemaan yksi ikimuistoisimmista asioista opiskeluidesi aikana. Lähde rohkeasti erilaisiin aktiviteetteihin mukaan ja tutustu ihmisiin avoimesti. Ota vaihtosi aikana myös paljon kuvia, näin vaihtomuistot säilyvät elävästi mielessäsi vaihdon jälkeenkin. Kotiinpaluun jälkeen elämä Suomessa voi tuntua tylsältä, mutta muista, että voit aina palata maahan myöhemmin. Unohtumatonta vaihtoa, tulet varmasti tykkäämään Budapestista.

Vaihtokertomus, Universidad de Santiago de Compostela, Espanja, lukuvuosi 2019-2020

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Kesän alussa aloin katselemaan jo asuntoja. Lisäksi ostin lentoliput Santiagoon – vain menolipun, sillä koska olin menossa koko lukuvuodeksi ja ajattelin esimerkiksi matkustella Espanjassa lukuvuoden jälkeen, en ollut varma, milloin palaisin takaisin Suomeen. Se osoittautui hyväksi päätökseksi, sillä pandemia olisi varmasti vaikuttanut jo ostamiini paluulentoihin. Ostin ennen lähtöä myös vakuutuksen, hankin Eurooppalaisen sairaanhoitokortin sekä tulostin tarvittavia papereita (kuten learning agreementin ja vaihtoyliopistoni hyväksymiskirjeen).

Osallistuin ohjelmaan nimeltä Buddy program, jossa pääsin kyselemään asioita yhdeltä Santiago de Compostelan opiskelijalta, joka toimi myös yhtenä tuutoreista siellä. Tein myös espanjan kielen lähtötasotestin ja harjoittelin hieman espanjaa Euroopan unionin vaihtoon liittyvien kielimateriaalien avulla.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Yliopistolla alkubyrokratiaan kuului muun muassa yliopiston vakuutuksen hankkiminen (muistaakseni koko lukuvuodelle alle 20€). Kannattaa kuitenkin hankkia myös matkavakuutus, sillä yliopiston vakuutus vakuuttaa opiskelijat vain kouluaikana yliopiston tiloissa.

Vaihdoin opintosuunnitelmaani (learning agreement) noin kolme kertaa. Uuteen opintosuunnitelmaan piti pyytää aina allekirjoitus sekä Helsingin yliopistolta että vaihtoyliopiston vastaavalta, mikä tietenkin tuotti paljon paperityötä.

Olin lukenut netistä, että poliisilta täytyy hakea oleskelulupa, jos oleskelee maassa yli kolme kuukautta. Pääsinkin tutustumaan espanjalaiseen byrokratiaan: poliisille oli pitkät jonot aamuvarhaisesta alkaen, ja joka päivä jaettiin vain viisikymmentä odotusnumeroa. Siksi jouduin menemään jonottamaan useana päivänä, kunnes lopulta menin eräänä sateisena päivänä jonottamaan klo 6 aamulla ja sain vihdoin jonotusnumeron. Sitten minun piti hankkia useita papereita itse oleskelulupaa varten. Tsekkiläinen vaihtokaverini kuitenkin kertoi minulle hänen vaihtovastaavansa sanoneen, etteivät Erasmus-opiskelijat tarvitse oleskelulupaa. Suosittelen kuitenkin kysymään ja tekemään tutkimusta. Jos voitte välttää tämän kauhean byrokratian, niin hyvä, mutta suosittelen hankkimaan oleskeluluvan, jos se vaaditaan.

Santiago de Compostela on tunnettu katedraalistaan. Vaikka se oli remontissa, ainakin osa sisätiloista oli avoinna vierailijoille.

Asuminen

Asunnon etsiminen tuntui minusta hankalalta. Lähetin jo Suomesta viestejä eri sivustojen (Idealista, Piso Compartido, jne.) asuntoilmoituksiin esittäytyen ja kysyen, olisiko mahdollista tulla katsomaan asuntoa, kun tulen Espanjaan. Moneen viestiini ei kuitenkaan vastattu.

En halunnut vuokrata asuntoa netistä, sillä pelkäsin, että sitten päädyn huijauksen uhriksi. Jälkeenpäin ajateltuna se olisi voinut olla hyvä idea, sillä esimerkiksi monet vaihtokaverini tekivät niin. Suosittelen esimerkiksi ottamaan yhteyttä Sharing Galiciaan, joka järjesti vaihto-opiskelijoille matkoja, mutta myös tiesi joistain vuokrattavista huoneista soluasunnoissa. Tämä siis mikäli he eivät ole joutuneet konkurssiin koronan takia.

Vuokraamalla asunnon netistä olisin luultavasti voinut säästää itseni alkuajan paniikilta. (Mikäli en olisi osunut huijaukseen.) Saavuin Espanjaan elokuun puolivälissä ja sain kuulla, että monet asunnoista oli vuokrattu viimeistään heinäkuussa. Kuitenkin joitain oli onneksi vielä tarjolla. Santiagossa vuokrataso soluasunnoissa on mielestäni huomattavasti alhaisempi kuin Helsingissä, sillä vuokrat saattoivat olla satasen paikkeilla + kulut. Koska minulla ei ollut paljon (hyviä) mahdollisuuksia jäljellä, päädyin vuokraamaan huoneen soluasunnosta, joka toimi eräänlaisena pensionina, eli vuokraan sisältyi paitsi kulut kuten lämmitys, vesi ja internet sekä viikottainen yleisten tilojen siivous. Vaikka vuokra oli Santiagon mittapuulla kalliimpi, se oli kuitenkin jotakuinkin sama kuin soluasuntoni vuokra Helsingissä (280€/kk), joten en kadu. Lisäksi asunto sijaitsi keskustassa ja siinä oli kaksinkertaiset ikkunat sekä hyvä lämmitys, joten minulle se oli oikein mainio. Monet asunnot Santiagossa saattavat olla viileitä, eivätkä soluasunnoissa asuvat muut kämppikset ole välttämättä valmiita maksamaan lämmityksestä niin paljon kuin suomalaiset.

Mielikuvani Galiciasta oli lähinnä sateinen; siksi Santiagon palmut yllättivät.

Opiskelu ja opetus

Opintojen suunnittelu vaihtokohteessa ei ollut minulle helppoa. Kuten sanoin jo aiemmin, vaihdoin opintosuunnitelmaani monta kertaa. Santiago de Compostelan yliopistossa ei ole vaihto-opiskelijoille kiellettyjä kursseja toisin kuin käsittääkseni Cádizin yliopistossa, mutta osa kielitieteen kursseista opetetaan galegoksi. (Koin kuitenkin, että yliopisto tarjosi riittävästi kielitieteen kursseja espanjaksikin.) Lisäksi huomasin, että monet kurssit olivat samaan aikaan, mikä tuotti paljon vaikeuksia. Kuulin eräältä paikalliselta, että tämä onkin ollut jo pidempään juuri filologian tiedekunnan ongelmana. Halusin myös löytää mielenkiintoisia kursseja, jotka saisin hyväksiluettua Helsingin yliopistossa. Vaikka opintojen suunnittelussa oli vaikeuksia, sain kuitenkin lopulta valittua sopivat kurssit koko vuodelle.

Voit myös katsoa kursseja, jotka on tarkoitettu nimenomaan vaihto-opiskelijoille, mutta en usko, että niitä saa kovin helposti hyväksiluettua. Toisaalta siellä oli tarjolla esimerkiksi katalaanin alkeet, joiden hyväksiluvun uskoisin olevan mahdollista. Itse en voinut ottaa kyseistä kurssia, sillä olin jo opiskellut katalaania Helsingin yliopistossa.

Filologiassa tunnit sijoittuvat lähes poikkeuksetta aamupäivälle, eli yhdeksästä kahteen. Toisin kuin Helsingin yliopistossa, aamukahdeksan tunteja ei (onneksi) ole. Filologian tiedekunnassa ei myöskään tarvitse pelätä iltatunteja, jotka ovat muistaakseni tavallisia lääketieteen tiedekunnassa. Tunnit kestävät 50-55 minuuttia, ja yhdestä kurssista on aina kolme tuntia viikossa (kaksi niistä on yleensä peräkkäin). Yhdestä kurssista saa kuusi opintopistettä.

Santiagossa tuntien välissä on viiden minuutin tauko (usein 10 min), mikä saattaa tuntua vaikealta Helsingin yliopiston opiskelijoille. Siinä ajassa ei ehdi pitää lounastaukoa, hyvä kun ehtii käydä vessassa. Toisaalta koulupäivä loppuu nopeammin.

Ennen vaihtoon lähtöä olin lukenut, että suulliset kokeet ovat tavallisia Espanjassa. En tiedä muista tiedekunnista tai Espanjan kaupungeista, mutta Santiagon yliopiston filologian tiedekunnassa kokeet olivat kirjallisia. Arvosteluasteikko on 0-10, ja neljästä alaspäin olevat arvosanat ovat hylättyjä. Arvosteluasteikko muistuttaa Suomen peruskoulujen ja lukioiden arvosteluasteikkoja.

Galiciassa on paljon hylättyjä rakennuksia.

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Osallistuin paljon vaihto-opiskelijoille järjestetyille matkoille (muun muassa Sharing Galician kautta), sillä halusin tutustua Galiciaan kunnolla, niin kulttuurillisesti kuin maantieteellisestikin. Suosittelen erityisesti Galician karnevaaleja helmikuun aikaan, Enroidoa, sekä Lugon jouluvalojen näkemistä. Myös Santiagoon kannattaa tutustua kunnolla, siellä on esimerkiksi paljon kauniita puistoja. Osallistuin myös joihinkin vaihtojärjestöjen järjestämiin muihin tapahtumiin, mutta valitettavasti suurin osa tapahtumista tuntui olevan iltamyöhällä baarissa hengailua, mikä ei sopinut persoonallisuuteeni eikä aikatauluuni.

Dos Marías (kaksi Mariaa) on suosittu tapaamispaikka (parque de Alameda). Sanoisinpa jopa että Mariat toimivat paremmin kuin kuuluisa katedraali.

Älkää rajoittako itseänne tutustumaan vain paikallisiin! Sanon tämän siksi, että itse ainakin olin törmännyt päinvastaiseen vinkkiin, joka kuului jotakuinkin näin: jotta saat kaiken irti vaihtokokemuksestasi, älä hengaa muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa, vaan tutustu paikallisiin. Minulla oli aluksi tällainen rajoittava ajatusmaailma, mutta en onneksi antanut sen vaikuttaa toimintaani. Asuin toki paikallisten kanssa, mutta heistä ei tullut minulle läheisiä ystäviä, toisin kuin muutamista vaihto-opiskelijoista. Sain kaksi meksikolaista ystävää, joten espanjaa tuli puhuttua myös natiivien kanssa, mikäli se on monen huolenaihe. Puhun myös saksalaisten, tsekkiläisen ja korealaisen kavereitteni kanssa espanjaa. Lisäksi vaihdoin aikana opin paitsi Espanjasta ja Galiciasta, mutta myös muista maailman nurkista, mikä on rikkaus.

Myöskään oman maan kansalaisia ei tarvitse vältellä, erityisesti kun suomalaisia on niin vähän. Ja jos menee vuodeksi vaihtoon, eikä esimerkiksi syksyllä samaan paikkaan osu muita suomalaisia, tulee käytettyä espanjaa. Koska keväällä soluasuntooni muutti yksi suomalainen opiskelijatuttu, sain hyvän ystävän Helsingin yliopistosta ja koronakevät oli siedettävämpi.

Parque de Alameda on yksi Santiagon monista rehevistä puistoista

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville: käytännön vinkit arjen tueksi

Suosittelen tarkistamaan Espanjan ja Galician juhlapäivät, eikä pelkästään siksi, että tietää milloin osallistua tapahtumiin tai olla menemättä yliopistolle. Santiagossa kaupat ovat nimittäin kiinni juhlapäivinä. Sain siitä karvaan opetuksen, kun saavuin Espanjaan 15. elokuuta tietämättä kyseisen päivän olevan Neitsyt Marian taivaaseenastumisen päivä. Matkustamisen vuoksi en ollut tietenkään syönyt tai juonut juuri mitään sinä päivänä ja sitten sain kuulla kauppojen olevan kiinni. Onneksi bensa-asemilta saa ostettua aika hyvin ruokaa (hedelmiä, leipää, pastaa, valmisruokia, säilykkeitä, yms).

Olin kuullut, että Espanjassa ei voi juoda vettä hanasta. Santiagossa vesi on kuitenkin niin puhdasta, että se on mahdollista. Suosittelen kuitenkin etsimään tietoa netistä ja olemaan varovainen muualla Espanjassa.

Galiciassa on hyvin sateista ja tuulista, joten mukaan kannattaa ottaa (tai ostaa paikan päällä) sadetakki ja kumisaappaat. Kuitenkin keväällä ja kesällä on erittäin aurinkoista, joten myös aurinkolasit voi olla hyvä ottaa mukaan.

Yliopiston kirjastoon saa kirjastokortin, mutta näin on myös kaupunginkirjaston kanssa. Lainaamalla fiktiivisiäkin kirjoja voi kehittää espanjan kielen taitoaan, joten mikäli on aikaa ja intoa, se voi olla hyvä idea.

Santiagossa ei ole tippikulttuuria kuten esimerkiksi Saksan kaupungeissa, joten ulkona käydessä riittää, että maksaa vain laskun summan.

Santiago on pieni kaupunki, joten kävellen pääsee hyvin lähes kaikkialle. Kannattaa siksi ottaa myös hyvät kävelykengät – erityisesti jos haluaa kävellä Camino de Santiagon tai osan siitä. Minua olisi kiinnostanut tehdä se, mutta olin suunnitellut vaellusmatkan keväälle, jolloin pandemia esti sen. Siksi suosittelen myös, ettei jätä tärkeitä asioita tai mielenkiintoisia matkakohteita viime tinkaan – ei sitä koskaan tiedä, vaikka puhkeaisi pandemia.

Lugon jouluvalot ovat näkemisen arvoiset

En kokenutkaan kaupunkia yhtään vaaralliseksi vaihtoni aikana, vaikka Espanja on ollut uutisissa niin raiskauksista kuin terrorismistakin. Santiago de Compostela on kuitenkin huomattavasti pienempi kaupunki kuin Madrid tai Barcelona, ja vaihtotuutoritkin sanoivat, että myös naisten on turvallista kulkea kaupungilla yksin yöllä.

Vuoden vaihtuessa monet kokoontuivat katedraalin aukiolle katsomaan kaupungin järjestämiä ilotulituksia. (Kaduilla ei ammuttu ilotulituksia.)

Haastavat tilanteet

Olin lukuvuoden 2019-2020 vaihdossa, eli keväällä tuli koettua koronapandemian alku Espanjassa. Ulkonaliikkumiskielto koetteli mieltä, mutta onneksi suomalainen kaverini asui samassa asunnossa (galicialaiset asukkaat olivat lähteneet perheittensä luokse). Saimme suoritettua kurssit yhdessä, keksimme tapoja nauttia vapaa-ajasta ja taitettua matkan takaisin Suomeen, kun se oli mahdollista.

Pandemian kaltaisten hätätilanteiden vuoksi kannattaa tehdä matkustusilmoitus ennen vaihdon alkua. Lisäksi hätätilanteen ollessa päällä, on tärkeä seurata sekä vaihto- että kotimaan uutisia ja ohjeita.

Koronarajoitusten aikaan myös Mariat saivat maskit.

Vaihtokertomus, Rijksuniversiteit Groningen, Alankomaat, lukuvuosi 2020–2021

Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Opiskelin lukuvuoden 2020–2021 Groningenin yliopistossa Alankomaissa. Koronatilanne varjosti koko vaihtoaikaani, joten kokemukseni oli varmasti hyvin erilainen kuin normaalioloissa. Sain vaihtoajastani kuitenkin paljon irti ja voin ehdottomasti suositella Groningenia tuleville vaihto-opiskelijoille.

Ennen lähtöä

Helsingin yliopiston valinnan jälkeen Groningeniin ei ole varsinaista hakua, vaan yliopisto pyytää vaihto-opiskelijoita antamaan henkilötietonsa ja ilmoittamaan alustavat kurssivalintansa. Esimerkiksi motivaatiokirjeitä ei siis tarvitse enää tässä vaiheessa kirjoittaa. Kurssitarjonta on helposti saatavilla yliopiston nettisivuilla. Lähtöön kannattaa valmistautua kuin mihinkin muuhunkin kohteeseen: hanki kattava vakuutus, eurooppalainen sairaanhoitokortti ja muut tarvittavat dokumentit. Mukaan kannattaa pakata kestävä sateenvarjo ja sadetakki, sillä Alankomaissa sataa todella paljon.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Alkubyrokratia Groningenissa on melko vaivatonta. Yli 4 kuukautta kunnassa opiskelevien tulee rekisteröityä kunnan asukkaaksi varaamalla aika kaupungintalolta. Mukaan tulee ottaa virallinen syntymätodistus (englanniksi tai hollanniksi käännettynä). Itseltäni tätä dokumenttia kysyttiin, mutta joiltakin muilta tuntemiltani opiskelijoilta ei. En ole varma, mistä tämä ero johtui. Rekisteröitymisen yhteydessä saat hollantilaisen ”henkilötunnuksen” (burgerservicenummer, BSN), joka kannattaa kirjoittaa muistiin esimerkiksi puhelimeen. BSN:ää saatetaan nimittäin kysyä esimerkiksi terveydenhuollon palveluiden tai apteekissa asioinnin yhteydessä, joten se kannattaa olla aina mukana.

Opiskelijakortin saa haettua yliopistolta, kun sähköpostiin kilahtaa viesti kortin valmistumisesta. Kannattaa myös hankkia joukkoliikenteen OV-chipkaart, joka toimii koko maassa kaikissa julkisissa liikennevälineissä. Sen käyttö on huomattavasti helpompaa kuin yksittäisten lippujen osto.

Groningen on täynnä upeita kanaaleja

Asuminen

Asuntotilanne on Groningenissa hyvin tiukka, joten asunnon etsintä kannattaa aloittaa mahdollisimman pian. Kansainvälisille opiskelijoille asuntoja välittää esimerkiksi SSH, jonka rakennukset ovat dormitory-tyyppisiä. Rakennuksissa on suuret yhteiskeittiöt ja jaetut kylpyhuoneet ja mahdolliset oleskelutilat. Omassa rakennuksessani jaoin yhteiskeittiön noin 15 muun opiskelijan kanssa. Tämä oli mielestäni todella mukavaa, sillä keittiössä tutustui helposti muihin asukkaisiin, enkä kokenut itseäni yksinäiseksi koronapandemiasta huolimatta. Huoneeni oli melko suuri, 20m2, ja maksoin vuokraa 479 €/kk. Kuulemani mukaan SSH:n huoneet ovat jonkin verran kalliimpia kuin vapailta markkinoilta hankitut huoneet, mutta jälkimmäisten saaminen on todella hankalaa varsinkin kansainvälisille opiskelijoille. Syksyn ja koko lukuvuoden vaihto-opiskelijoille SSH:n huoneiden varaus alkoi toukokuun loppupuolella. Varausikkunan avauduttua huoneiden varaus toimii first come, first served -periaattella, joten varaamisen kanssa kannattaa olla todella nopea! Huoneille on paljon kysyntää. Koronatilanteen takia omassa rakennuksessani oli kuitenkin jopa tyhjiä huoneita, mutta normaaleina vuosina huoneet ovat menneet kuin kuumille kiville.

Opiskelu ja opetus

Groningenissa lukuvuosi on jaoteltu neljään jaksoon, aivan kuten Helsingissä. Syyslukukausi alkaa syyskuussa ja päättyy tammikuun lopulla, ja kevätlukukausi alkaa helmikuussa ja päättyy kesäkuun puolivälin tienoilla. Syys- ja kevätlukukaudella on kummallakin kaksi jaksoa, ja kunkin jakson lopussa on kahden viikon tenttijakso. Valitsemistasi kursseista riippuen on hyvin mahdollista, että osa tästä tenttijaksosta on käytännössä lomaa. Lukuvuodessa on tarkoitus opiskella 60 op, eli 15 op per jakso, aivan kuten Helsingissä. Suurin osa kursseista on laajuudeltaan joko 5 tai 10 op. Toisin kuin Helsingissä, kurssikirjoja ei yleensä ole saatavilla yliopiston kirjastossa (edes e-kirjana). Kirjoja voi siis joutua ostamaan itse, mikä kannattaa ottaa huomioon budjetoinnissa. Kirjat voivat nimittäin olla hyvinkin kalliita.

Yliopiston päärakennus kaupungin keskustassa
Yliopiston päärakennus kaupungin keskustassa

Kursseille ilmoittaudutaan muutama viikko ennen opetusjakson alkua paikallisessa WebOodissa (Nestor). Omassa tiedekunnassani vain ensimmäisen jakson kurssivalinnat olivat sitovia, mutta muiden jaksojen valintoja sai vapaasti muokata ennen ilmoittautumisen päättymistä. Suurimmalla osalla kursseista ei ole opiskelijoiden enimmäismäärää, joten pääsin helposti kaikille haluamilleni kursseille. Joillakin kursseilla on kuitenkin esitietovaatimuksia, joita voi joutua todistamaan (opintosuoritusote Helsingistä on usein riittävä).

Opetuksen taso Groningenissa on todella korkea, ja professorit puhuvat erinomaista englantia. Suuri osa yliopiston tutkinto-ohjelmista on englanninkielisiä, joten englanninkielistä kurssitarjontaa on laajasti. Itse opiskelu on Groningenissa hyvin samanlaista kuin Helsingissä: tyypillinen kurssi koostuu luennoista, loppu- ja/tai välitentistä sekä ryhmätyöstä tai yksilötehtävästä (esim. essee). Alankomaissa käytetään arvosteluasteikkoa 1–10. Kurssin, tehtävän tai tentin läpipääsyraja on 5,5. Arvosanaa 10 ei anneta käytännössä koskaan, ja myös 9 on melko harvinainen arvosana. Kuulemani mukaan arvosana 8,5 on jo erittäin korkea ja hyvä suoritus.

Oma vaihtovuoteni kului koronapandemian varjossa, joten melkein kaikki kurssini toteutettiin etäopetuksena. Etäopetus oli pääasiassa toimivaa. Luennot taltioitiin, joten niitä pystyi katsomaan jälkikäteen. Joihinkin kursseihin kuului keskustelusessioita, joissa opiskelumateriaalia käytiin läpi muiden opiskelijoiden kanssa. Tällä tavoin opiskelussa säilyi edes jonkinlainen vuorovaikutus, mutta läheskään kaikilla kursseilla tällaista elementtiä ei ollut.

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Groningen on todellinen opiskelijakaupunki – noin neljännes koko kaupungin asukkaista on opiskelijoita. Koronapandemian takia en päässyt nauttimaan paikallisesta opiskelijaelämästä täysin rinnoin, mutta en jäänyt siitä myöskään kokonaan paitsi. Kaupungissa on todella paljon erilaisia järjestöjä ja klubeja, joihin voi vapaasti liittyä. Aclo (paikallinen UniSport) tarjoaa valtavan määrän erilaista urheilua jalkapallosta laitesukellukseen. Kulttuurikeskus Usva tarjoaa muun muassa erilaisia musiikki- ja taidekursseja. Itse osallistuin syksyllä viiden hengen kitaratunneille, mutta loppusyksystä kurssi jouduttiin lopettamaan tuoreiden koronarajoitusten takia. Kaupungin keskusta on täynnä erilaisia kuppiloita ja yökerhoja, jotka olivat ennen koronarajoituksia täynnä opiskelijoita melkein jokaisena viikonpäivänä. Erityisesti kansainvälisille opiskelijoille suunnattua ohjelmaa järjestää Erasmus Student Network (ESN). ESN järjestää esimerkiksi orientaatioviikon sekä syksyn että kevään uusille opiskelijoille ja erilaisia retkiä ja tapahtumia pitkin lukuvuotta.

Groningenista pääsee helposti matkustamaan junalla muualle maahan. Porukalla matkustaessa kannattaa hyödyntää mahdolliset ryhmäalennukset. Erityisesti maan pohjoisosassa suosittelen käymään Vattimeren saarilla, jotka ovat täynnä upeita hiekkarantoja!

Vattimeren saaret ovat lyhyen matkan päässä Groningenista
Vattimeren saaret ovat lyhyen matkan päässä Groningenista

Terveydenhuolto

Terveydenhuolto Alankomaissa on korkeatasoista ja toimivaa. Yksityinen terveysvakuutus on pakollinen kaikille Alankomaissa asuville, mutta vaihto-opiskelijoille riittää eurooppalainen sairaanhoitokortti. Jokaisen maassa asuvan tulee rekisteröityä paikalliselle yleislääkärille (general practitioner, huisarts), joka on hoidontarpeessa aina ensimmäinen kontakti. Yleislääkärille kannattaa ehdottomasti rekisteröityä heti kun mahdollista eikä vasta silloin, kun lääkärikäynnille on tarvetta. Rekisteröitymisen käsittely voi nimittäin kestää jonkin aikaa. Yleislääkärin vastaanotolle pääsee pääasiassa hyvin nopeasti, korkeintaan muutamassa viikonpäivässä, mutta joskus jopa saman päivän aikana. Yleislääkäri kirjoittaa tarvittaessa lähetteen erikoislääkärille. Yleislääkärin vastaanotto on eurooppalaisen sairaanhoitokortin haltijoille maksutonta, mutta erikoislääkärien vastaanotoista voi koitua kuluja.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Jos pyöräilytaitosi ovat hataralla pohjalla, nyt kannattaa viimeistään aloittaa pyöräilyn treenaaminen. Groningenia pidetään yhtenä maailman parhaista pyöräilykaupungeista, ja pyörä on kaupungin sisäisissä matkoissa ylivoimaisesti nopein kulkuväline. Pyöräily kaupungissa on turvallista ja lyhyen totuttelujakson jälkeen helppoa. Pyörän saa hankittua joko pyöräkaupasta, nettikirpputoreilta tai vuokrapalvelusta. Itse vuokrasin oman pyöräni Swapfiets-palvelusta, jota voin ehdottomasti suositella. Pyörän vuokraan (halvin malli 13,50 €/kk) kuuluu jatkuva huolto, eli pyörän kanssa voi aina mennä firman toimipisteelle, jossa pyörä korjataan veloituksetta. Jos pyörä on pahasti vaurioitunut, tilalle saa maksutta uuden. Koin palvelun todella toimivaksi ja erityisen käteväksi vaihto-opiskelijalle, joka asuu kaupungissa vain lyhyen ajan.

Polkupyöriä kaupungin keskustassa
Polkupyöriä kaupungin keskustassa

Kannattaa varautua siihen, että Visa ja MasterCard -kortteja ei hyväksytä suurimassa osasta kaupoista. Suurin osa hollantilaisista pankeista käyttää Maestro-kortteja. Itse en kuitenkaan hankkinut paikallista pankkitiliä, vaan olin aina varautunut riittävän suurella käteismäärällä. Pankkitilin avaaminen on kuitenkin kuulemani mukaan melko yksinkertaista.

Englannilla pärjää Alankomaissa todella hyvin, ja käytännössä kaikki paikalliset puhuvat kieltä ainakin jonkin verran. Toisaalta hollannin kieli ei ole vaikeimmasta päästä, joten voit hyvin haastaa itsesi opettelemaan ainakin kielen alkeet. Groningenin yliopistolla on tarjolla hollannin kielen kursseja sekä aloittelijoille että edistyneemmille. Yhden jakson kestävä kurssi maksoi vaihto-opiskelijoille 250 €.