Category: Vaihtokertomuksia Euroopasta

Posted on

Exchange Semester, Vrije Universiteit Amsterdam, autumn 2023

Faculty of Law

Why Vrije Universiteit Amsterdam?

When choosing my exchange destination, I had specific criteria in mind. I prioritized universities with a robust selection of English-taught courses and a significant international student community. Given my interest in environmental law and studies, I also sought institutions offering relevant specific courses surrounding this area.

Amsterdam

Considering all the factors, Vrije Universiteit Amsterdam (VU) emerged as an ideal fit. VU boasts a rich array of English-language courses and is celebrated for its international profile. Moreover, its commitment to sustainability ensures a variety of courses focused on environmental issues. Additionally, I was drawn to a location that combines the vibrancy of urban life with ample green spaces and opportunities for exploration. In all these aspects, Vrije Universiteit Amsterdam proved to be the perfect choice.

Arriving in Amsterdam and my experience of the first weeks

The classes start in the first week of September, but the orientation week is held during the last two weeks of August. VU provided us with the detailed information regarding our arrival, the university also helped me to apply for Intra EU mobility, as I had the Finnish residence permit and had to acquire the permission to live in Netherlands for 5 months. VU staff are incredibly considerate, and they apply for permits on your behalf, which means that you must submit all the required documents in their system, and they check it in advance before taking it to the immigration services.

VU Campus

The orientation week was full of different kinds of activities. VU organizes introduction days for managing administrative matters, such as registration for the municipality, getting student card, introductory lectures, where students are informed about life in Amsterdam and how studies are conducted at VU and what to expect in academic life. Moreover, for a small fee you can also register for social activities organized by VU, where with a group of students you will do lots of interesting activities, which helps a lot for making friends and is one of my best memories from exchange.

The Erasmus Student Network at VU is also highly active. They organize introductory days and create tutor groups. I highly recommend participating in their activities; they offer a fantastic opportunity to meet new people and gain diverse experiences at an affordable cost.

Accommodation and living at my destination

Getting accommodation in Amsterdam is the most challenging part of planning your exchange, however, VU offers an opportunity for securing the housing for a handling fee. Due to the fee, many students refrain from getting help from VU and go straight to the housing market, searching for the apartments through Facebook groups and other platforms, which is quite a hard thing to do as Amsterdam is in the housing crises and groups are full of scammers. Therefore, I recommend using the support provided by VU and following their instructions. With their help, I managed to find a very nice room with a private bathroom, balcony and the kitchen, which was shared with 14 more roommates, for a very affordable price (450 euros). Even though living with 14 others might seem scary at first, it turned out to be a wonderful chance for making friends and socializing.

Uilenstede Campus

Uilenstede, where I lived, was just two stations away from VU, and reaching the city center was also easy using the tram. Additionally, it is close to Station Zuid, from where you can take the metro and intercity trains. The surroundings were extremely green, offering beautiful places for walking or cycling. Uilenstede is also well-known for hosting numerous events, including parties and sports events. It also features a gym, bars, and cafes, making it a lively and enjoyable place to experience student life in the Netherlands.

Academic life at VU

The academic semester at VU is divided into three parts, each followed by exams or essays to submit. I did not find many cultural differences in the way the courses are conducted at VU, apart from the fact that courses last longer, and the normal workload is to have 2 courses in the first and second period and one in the third term. Between the second and third period you have nearly 3 weeks of holidays, which can be used successfully for travelling. And as the Schiphol is one of Europe’s largest airports, the travel destinations are virtually limitless.

Courses at VU mainly carry 6 credits, so you might be expected to do weekly assignments to get permission to take the final exam. From my experience, teachers are very easily approachable just as in Finland, so you will not come across any kind of formal barriers. We even often had additional lectures if the teacher felt that the students needed more time for discussing the course material. Overall, teachers are extremely open to feedback and are trying to keep lectures as interactive as possible.

Uilenstede Campus

Be aware that if the course does not end with a final essay, you might be expected to attend the offsite exam, which is often hand-written. You are also allowed to retake the exam if you miss or are not satisfied with the grade. In Dutch academic setting getting the highest grade is nearly impossible, so if your grade turns out lower that what you are used to, do not stress yourself too much as according to Dutch saying, the highest grade is ‘for god’.

 

Surprises and things to consider

As the biggest challenge while planning the exchange is the apartment search, in case you decide not to apply for university housing, start the search as soon as possible. Also, be aware that VU do not offer student discount for travelling, so you will be charged the normal price. As the transport is quite expensive in Amsterdam, renting a bike is the most convenient choice.

Uilenstede Surroundings

Moreover, as VU is the most sustainable University in Netherlands, it has a smoke free campus and you will also have trouble finding the disposable cups when buying the coffee from the machine, for instance. So, be prepared to make sustainable choices each time you visit the campus. Moreover, in university buildings, you will also find movie theatre, sleeping cabins, bar, cafes, nice places for having lunch/dinner and lots of studying spots on each floor of the University buildings.

Returning to Finland

The most challenging part for me as an international student was finding housing back in Helsinki after the exchange, so maybe sub-renting your apartment might be the best choice before going on exchange. Additionally, using the green mobility grant is not easy, but with careful planning of transportation, you can have a chance to explore even more on your way back to Finland.

As both VU and UH use electronic systems for signing and uploading documents, arranging administrative matters turned out to be very easy. One thing that many forget before leaving Netherlands is deregistration from the municipality, which can be done online easily, so be aware of that to avoid the potential fines.

Studying at VU Amsterdam is one of the most unforgettable experiences of my life. These 5 months were filled with meeting people from diverse backgrounds, socializing, traveling and exploring as much as possible about Netherlands and myself as well. I highly recommend this exchange destination to everyone willing to experience vibrant student life while receiving a high- quality education at one of the top universities.

Posted on

Vaihtokertomus, Sciences Po Paris, syksy 2023

Valtiotieteellinen tiedekunta

Elokuun lopulla pakkasin tavarani ja lähdin Pariisiin. En ollut aikaisemmin asunut ulkomailla ja halusin kokea, minkälaista se on. Minua vähän jännitti, löydänkö kavereita ja viihdynkö Pariisin kaltaisessa suurkaupungissa.

Ennen lähtöäni olin etsinyt itselleni asunnon ja tehnyt kurssivalinnat. Asunnon löytäminen osoittautui haastavaksi. Pariisissa vuokrat ovat korkeat, ja tarjolla olevien edullisten asuntojen kunto vaikutti huonolta. Opiskelija-asuntoja on hyvin rajallinen määrä ja monet niistä sijaitsevat kaupungin ulkopuolella. Lopulta vuokrasin huoneen suomalaisen Facebook-ryhmän kautta ja jaoin asunnon kahden suomalaisen kanssa.

Kursseille ilmoittautuminen taas oli nopeuskilpailu, jossa omaksi onnekseni pärjäsin yllättävän hyvin. Pääsin kolmelle neljästä kurssista, jolle ensisijaisesti toivoin pääseväni. Lisäksi onnistuin ilmoittautumaan vielä yhdelle kurssille, joka sekin osoittautui mielenkiintoiseksi. Olin valmistautunut kurssi-ilmoittautumiseen hyvin. Tein pitkän listan kiinnostavista kursseista ja mietin, miten ne sopivat ajallisesti yhteen.

Ensimmäiset viikot Pariisissa

Pariisissa oli tosi ihanat säät elokuun lopulla.

Saavuin Pariisiin noin viikkoa ennen orientaatioviikon alkua. Minulle iski jonkinlainen alkushokki, ja ensimmäiset päivät menivät totutellessa uuteen ympäristöön. Elokuinen Pariisi oli kuitenkin ihanan aurinkoinen ja täynnä nähtävää, joten pian olinkin jo ihan innoissani tulevasta.

 

Orientaatioviikko oli aika yllättävä. Odotin viikon sisältävän paljon tapahtumia, mutta en lainkaan varautunut ensimmäisten esitelmien tekoon. Meille opetettiin ranskalaista metodologiaa, ja sitä hyödyntäen pidimme pareittain esitelmiä muulle ryhmälle. Aikaa esitelmän tekoon ei ollut kovin paljon, koska meillä oli aamusta iltaan erilaisia tapahtumia viikon aikana.

Tervetuliaistilaisuus yliopistolla

Meille opetettu metodologia oli minulle ja suurimmalle osalle muista vaihtareista uudenlaista, joten esitelmät aiheuttivat jonkin verran stressiä.

Ihmetystä aiheutti myös orientaation hinta, joka oli yli 200 euroa. Orientaatioviikko oli siis vapaaehtoinen ja osallistuminen tuli maksaa etukäteen tietämättä juuri mitään viikon ohjelmasta. Jälkikäteen ajateltuna hinta oli todella korkea viikon tapahtumiin nähden. En kuitenkaan kadu osallistumistani, koska löysin parhaat vaihtarikaverini juuri orientaatioviikon pienryhmästäni.

Arki vaihdossa

Pariisilainen viinibaari

Tavallinen arki Pariisissa oli ihanaa varsinkin alkusyksystä, kun kaikki kursseistani eivät olleet vielä alkaneet ja esseiden palautuspäivät sekä esitelmien esityspäivät olivat kaukana edessä. Minulla oli luentoja yleensä enintään kaksi per päivä, joten aikaa muuhun tekemiseen riitti hyvin. Kävimme muiden vaihtareiden kanssa ravintolaillallisilla, nauttimme cocktaileja terasseilla ja kiersimme nähtyvyyksiä sekä museoita.

Asuntoni keskeisen sijainnin ansiosta pystyin kulkemaan paljon kävellen. Yliopistokampus oli 1,5 kilometrin päässä, joten saatoin kävellä luennolle. Metrolla kulkeminen oli myös helppoa ja käytinkin paljon metroa etenkin säiden viiletessä.

Lämmin opiskelijalounas

Opiskelijaruokalat tulivat myös nopeasti tutuiksi. Kampuksella oli useita ruokaloita, joissa suurimmassa osassa kuitenkin oli samat täytetyt patongit lounasvaihtoehtoina. Ehdin kyllästyä patonkeihin jo ensimmäisten viikkojen aikana.

Lyhyen matkan päässä toisen yliopiston rakennuksessa oli lämpimiä aterioita tarjoava opiskelijaruokala, jossa kävimme muutamaan kertaan muiden vaihtareiden kanssa. Hintataso oli samaa kuin Unicafessa, mutta mielestäni ruoan maku ja laatu eivät olleet ihan yhtä hyviä. Tähän ruokalaan oli myös pitkät jonot, joten sinne ei kannattanut kiireessä edes yrittää ehtiä.

Lukukauden kesto ja lomat

Lukukauden kesto oli lähes sama kuin Helsingin yliopistolla. Kurssit alkoivat syyskuun alussa ja loppuivat joulukuussa tenttiviikkoihin. Toisin kuin Helsingin yliopistolla meillä oli Pariisissa viikon loma lukukauden puolessa välissä lokakuussa. Moni vaihtareista lähti lomaviikon aikana reissuun Ranskan ulkopuolelle.

Palais Garnier -oopperatalon sisältä

Reissuja pystyi lisäksi tekemään helposti viikonloppuisin. Teimme yhdessä vaihtarikavereideni kanssa viikonloppureissuja muihin Ranskan kaupunkeihin kuten Mont Saint-Micheliin, Saint-Maloon ja Aix-en-Provenceen. Lisäksi kävin Reimsissä ja Strasbourgissa. Junilla ja busseilla kulkeminen oli helppo tapa matkustella Ranskan sisällä, mutta liput kannatti ostaa ajoissa. Hinnat saattoivat nousta yllättävän korkeiksi.

 

Saint-Malon ranta

 

Säädin hieman lukujärjestystäni ensimmäisellä opetusviikolla, jotta pystyisin tekemään kolmen päivän pituisia viikonloppureissuja. Vaihdoin ranskan kurssini, jotta sain maanantain vapaaksi. Lähes kaikilla kursseilla oli nimittäin aika tiukka läsnäolopakko ja poissaololle täytyi olla hyvä peruste. Kurssisuorituksen saaminen saattoi olla vaarassa perusteluista huolimatta, jos poissaoloja oli enemmän kuin pari.

Kurssit ja opetuskulttuuri

Kaikilla kursseillani, ranskan kielen kurssia lukuun ottamatta, opetuskieli oli englanti. Olisin tietysti päässyt kehittämään ranskan kielen osaamistani paremmin ranskankielisillä kursseilla, mutta se olisi todennäköisesti aiheuttanut minulle turhan paljon stressiä. Englanninkielisillä kursseilla suurin osa opiskelijoista oli muita kuin ranskalaisia, joten tutkinto-opiskelijoiden joukkoon oli helppo sulautua enkä tuntenut oloani koskaan ulkopuoliseksi.

Kurssien opettajat tulivat myös monista eri maista ja monet heistä tekivät opettamisen rinnalla muita töitä yliopiston ulkopuolella. Tämä oli mielestäni hyvin arvokasta ja toi esiin erilaisia näkökulmia opiskeltaviin ilmiöihin. Opetuksessa oli useammin esillä myös käytännöntason näkökulma, eikä ilmiöitä opiskeltu vain teoreettisella tasolla eristyksissä käytännön realiteeteista.

Kurssini olivat kuitenkin monilta osin hyvin samanlaisia kuin tutkintooni kuuluvat Helsingin yliopiston kurssit. Suurin osa kursseistani oli seminaarikursseja, joissa opetusryhmät ovat pienempiä kuin tavallisilla luentokursseilla. Ne olivat myös hyvin interaktiivisia. Meillä oli paljon ryhmätöitä, esseitä ja esitelmiä.

Tenttejä minulla oli vähän. Tein koko lukukauden aikana yhden ison tentin, jossa piti kirjoittaa esseevastaukset kuulakärkikynällä paperille. Tämän lisäksi minulla oli pienempiä testejä ranskan kurssillani. Näissäkin oli käytössä kynä ja paperi eikä läppäri, mikä tuli minulle aluksi yllätyksenä.

Loppusyksystä oli iloinen, etten ollut hamunnut liikaa kursseja. Neljässä kurssissa oli nimittäin todella paljon tehtävää viimeisten viikkojen aikana. Vietin päiväni lähinnä kirjastossa istuen ja ryhmätöistä jutellen ryhmäläisteni kanssa kiireisimpien viikkojen aikana.

Suomeen palaaminen

Palasin kotiin muutama päivä ennen joulua. Pariisista lähteminen oli haikeaa. Minun piti hyvästellä kaverini, joiden kanssa olin viettänyt todella paljon aikaa koko syksyn ajan. Pariisissa olisi riittänyt nähtävää vielä paljon, vaikka olinkin ahkerasti kiertänyt nähtävyyksiä, museoita, puistoja ja eri kaupunginosia.

Toisaalta oli myös ihana tulla takaisin omaan kotiin ja viettää joulua sekä uuden vuoden vaihtumista yhdessä läheisten kanssa. Totuin arkeen Suomessa melko nopeasti, vaikka muistelenkin edelleen aikaani Pariisissa jatkuvasti.

Huomioita vaihtoon lähtevälle

Samaan kohteeseen vaihtoon lähteviä neuvoisin etsimään asuntoa hyvissä ajoin, ottamaan kursseja maltillisesti ja pakkaamaan mukaan paljon myös lämpimiä vaatteita. Itse harmittelin marras-joulukuussa, etten lähtiessäni elokuun helteiden aikana ollut pakannut esimerkiksi villasukkia mukaan.

Suosittelen lämpimästi vaihtoon hakemista Pariisin Sciences Po:hon. Minulla oli todella hauska syksy, ja aika kului siivillä. Pariisissa on loputtomasti tekemistä ja Sciences Po:ssa on ihanan kansainvälinen ilmapiiri.

Posted on

Vaihtokertomus, Rijksuniversiteit Groningen, syksy 2023

Matemaattis- ja luonnontieteellinen tiedekunta

Vaihtokohteeni valintaan vaikutti kaksi asiaa; kanssaopiskelijan positiivinen vaihtokokemus kyseisestä yliopistosta sekä aikaisempi tietämykseni Alankomaista. Kaksi vuotta sitten kävin motivoivan keskustelun samaa alaa opiskelevan henkilön kanssa, joka oli ollut Groningenin yliopistossa Alankomaissa vaihdossa vuotta aikaisemmin. Hän kehui paitsi idyllistä Groningenin kaupunkia pohjois-Alankomaissa, että yliopiston tarjoamaa kaupunkisuunnitteluun keskittyvää opintokokonaisuutta. Toinen syy miksi valitsin juuri Alankomaat vaihtokohteekseni oli yksinkertaisesti se, että olen vieraillut maassa yli kymmenen kertaa ja tämän vuoksi Alankomaat tuntui luonnolliselta vaihtoehdolta. Ajattelin myös, että pystyn keskittymään täysillä opiskeluun, kun energiaa ei mene kulttuuriin ja paikallisiin tapoihin tutustumiseen. Groningenin kaupunki oli itselleni kuitenkin aivan tuntematon.

Asuminen

Kuin Amsterdam minikoossa. Näin kuulin Groningenia kuvailtavan.

Ajattelin kirjoittaa ensimmäisenä asumisesta Groningenissa. Olin henkisesti valmistautunut asunnon etsimiseen, sillä tiesin varsinkin kansainvälisten opiskelijoiden vaikeuksista löytää asuntoa tai huonetta suurimmissa opiskelijakaupungeissa. Tiesin jo etukäteen kuinka paikalliset opiskelijat yleensä etsivät itselleen asunnon ja suuntasinkin ensimmäiseksi lukemaan useita Facebook-ryhmiä saadakseni ajantasaisen käsityksen Groningenin asuntotarjonnasta. Kirjoitin myös itsestäni esittelyn muutamiin ryhmiin ja otin yhteyttä asuntojen/huoneiden tarjoajiin. Facebook-ryhmien suurin ongelma ovat kuitenkin huijarit, jonka vuoksi ensisijaisena asunnonetsintäkeinona en niitä välttämättä suosittelisi. Sen sijaan suosittelen SSH (International Student Housing) asunnontarjoajaa, joka toimii yhteistyössä yliopiston kanssa. SSH-huoneet tulivat hakuun kesäkuussa ja varaustilanteen yhteydessä piti maksaa ensimmäisen ja viimeisen kuun vuokra sekä 90 euron suuruinen varausmaksu. SSH vaihtoehto osoittautui kuitenkin itselleni liian kalliiksi silloisessa elämäntilanteessa ja päädyin jatkamaan huoneenetsintää muualta. Vierailin kuitenkin kavereiden luona, jotka asuivat SSH-huoneissa ja oman kokemukseni perusteella huoneet ovat todella siistejä ja käytännöllisiä.

Talvinen näkymä huoneeni ikkunasta. Pohjois-Alankomaissa satoi tänä vuonna yllättävän paljon lunta.

Laitoin viestiä ystävilleni Alankomaissa ja yhden tuttavan kautta kuulin vapautuvasta huoneesta. Otin heihin yhteyttä ja tapasimme videopuhelun välityksellä ja pidimme niin kutsutun hospi-tapaamisen. Seuraavana päivänä sain tiedon, että minua odottaisi kyseinen huone Groningenissa, jos olen vielä kiinnostunut. Sain huoneen kesäkuun lopussa seitsemän kansainvälisen opiskelijan rivitaloasunnosta alle puolen kilometrin päässä yliopistokampuksesta. Sijainti osoittautui loistavaksi ja viihdyin kolmannen kerroksen kattohuoneistossa mainiosti. Vuokraa maksoin 450€ ja hintaan kuului vesi ja sähkö. En olisi voinut olla tyytyväisempi saamaani huoneeseen ja uusiin ystäviini, joiden kanssa muodostimme tiiviin ja toimivan ”vaihtoperheen”.

Saapuminen ja ensimmäiset viikot

Saavuin Alankomaihin elokuun lopussa viikkoa ennen opintojen alkua ja vietin muutaman päivän hollantilaisen ystäväni luona ennen kuin suuntasin kohti Groningenia. Sain ystävältäni myös autokyydin Groningeniin, mutta Schipholin lentokentältä pääsee kulkemaan helposti kaupunkiin myös junalla (2h).

Ensitöikseni hankin polkupyörän Swapfiets-nimisestä pyöränvuokrausfirmasta. Väittäisin, että arki ilman polkupyörää Alankomaissa on miltei mahdotonta. Seuraavaksi rekisteröidyin kaupungintalolla ja näin ollen sain vihdoin kaikki paperityöt päätökseen. Itse vaihtoaika olikin suhteellisen stressivapaata aikaa, kun kaikki byrokratia oli hoidettu kunnolla alta pois. Muutamat ensimmäiset päivät tutustuin kaupunkiin ja osallistuin yliopiston järjestämille tutustumispäiville ennen varsinaisen opiskelun aloittamista. Näissä tapahtumissa tutustuin myös muutamiin uusiin ihmisiin, joiden kanssa oli mukava jakaa hämmennyksen ja jännityksen tunteet.

Arki kohteessa

Arki lähti nopeasti rullaamaan luentojen alettua ja yritinkin rakentaa mahdollisimman nopeasti toimivat rutiinit, jotta pysyisin hyvin mukana nopeatempoisessa opiskelutahdissa. Hankin jäsenyyden ACLO-liikuntakeskukseen ja jatkoin Suomessa rutiineihini kuulunutta kuntosalilla käymistä. Mielestäni onkin hyvä, jos vaihtokohteessa pystyy jatkamaan jotakin itselle jo ennestään tuttua harrastusta.

Viikot ja kuukaudet menivät nopeasti. Ennen vaihtoa olin suunnittelut reissuja ympäri Eurooppaa, mutta lopulta päädyin matkustamaan vain kerran Saksaan koko vaihdon aikana, sillä viikonloput menivätkin kiireisistä viikoista palautuessa. Samalla nautin Groningenin kaupungista todella paljon, enkä oikeastaan edes halunnut lähteä sieltä minnekään. Arki rytmittyi tehokkaasti lähiluentojen ympärille; niitä oli enemmän kuin mihin Suomessa olin tottunut eikä etäkulttuuri tuntunut kukoistavan Groningenin yliopistossa yhtä lailla kuten Helsingissä.

Tutustuin paikallisiin nähtävyyksiin, vietin paljon aikaa kämppisten kanssa, nautin ravintoloissa ja kahviloissa istuskelusta ja tietenkin pyöräily kuului jokapäiväisiin aktiviteetteihin. Arki tuntui huolettomalta ja pystyin täysillä keskittymään opintoihin.

Kurssit, kokeet ja opetuskulttuuri

Groningenin yliopistossa miltei kaikki luennot olivat kampuksella ja vain yhden kurssin luennot oli mahdollista saada myös tallenteena jälkikäteen. Luennoille oli siis käytännöstä pakollista osallistua, sillä usein luennoilla puhuttiin myös aiheista, joista diaesityksissä ei ollut mainintaa. Kaikki kurssit päättyivät tenttiin ja kurssin aikana kirjoitettiin laajojakin esseitä ja ryhmätöihin osallistuminen vaati panostusta.

Yliopiston päärakennus Groningenin keskustassa.

Opetuskulttuuri oli keskusteleva ja kannustava. Vierailevia luennoitsijoita oli valitsemillani kursseilla paljon ja täten oli mahdollisuus kokea monenlaisia opetustyylejä. Luennot olivat helposti ymmärrettäviä, pääosin selkeitä ja johdonmukaisia ja opettajat sekä professorit helposti lähestyttäviä. Myös ohjeistus esimerkiksi kurssitöihin liittyen oli organisoitu hyvin ja ryhmätöihin liittyen sai apua myös kurssiassareilta.

Kurssit sukelsivat syvälle opeteltavaan aiheeseen ja kurssikirjallisuutta oli paljon. Tentit perustuivatkin pääosin kurssikirjallisuuteen ja artikkeleihin ja ensimmäiseen tenttiin valmistautuminen olikin hieman haasteellista; kuinka yksityiskohtaisesti kirjallisuus oli osattava ja kuinka laajoja vastauksia vaadittaisiin. Usein nämä tentit olivat monivalintatenttejä, mutta osatakseen vastata kysymyksiin oikein, piti kunnolla osata soveltaa opittua tietoa.

Lukukauden kesto ja lomat

Syyslukukausi kesti syyskuun alusta tammikuun loppuun. Tenttiviikkoja edeltävä viikko oli niin kutsuttu ”low intensity week”, jonka aikana valmistauduttiin tenttiviikkoon. Virallisen tenttiviikon jälkeen oli usein muutama päivä vapaata ennen seuraavien kurssien alkua. Joillakin kursseilla oli vain yksi tentti, mutta joillakin kursseilla oli myös mid term-tentti kurssin puolivälissä. Ensimmäinen mid term tulikin jo vain parin viikon päästä syyslukukauden aloituksen jälkeen. Joululoma oli pidempi ja useat lähtivät viettämään joulua kotimaahansa. Itse vietin joulun Alankomaissa. Vaihtoaika päättyi osaltani tammikuun lopussa.

Mikä yllätti vaihdon aikana

Yllätyin positiivisesti siitä, että opiskelu ei ollut niin vaikeaa kuin mihin olin varautunut, myöskään englanniksi opiskelu ei lopulta tuottanut vaikeuksia. Vaihdon aikana erityisesti tieteellisten artikkeleiden lukeminen englanniksi nopeutui huomattavasti ja nykyään luenkin omaan alaani liittyvää tutkimuskirjallisuutta mieluummin englanniksi kuin suomeksi.

Groningen on idyllinen kaupunki Pohjois-Alankomaissa.

Opintojen nopeatempoisuus tuli yllätyksenä ja verkostoituminen jäi omalta osaltani suhteellisen vähäiseksi. Lopulta en osallistunut aktiivisesti esimerkiksi European Student Network (ESN) järjestämiin tapahtumiin, jotka olisivat olleet oivallisia uusien kontaktien rakentamiseksi. Toisaalta vietin paljon aikaa kämppisteni kanssa ja hitsauduin hyvin tiiviisti yhteen heidän kanssaan. Mitään suurempia yllätyksiä ei vaihdon aikana tullut.

 

 

Mitä kannattaa huomioida

Uusi ympäristö ja uusiin ihmisiin tutustuminen vie paljon energiaa ja tähän kannattaa varautua vaihdon alkuvaiheessa. Esimerkiksi mahdolliset kesätyöt kannattaa lopettaa ajoissa elokuussa, jos vaihto alkaa heti syyskuun alussa, jotta ehtii hyvin valmistautua vaihdon alkuun ja hoitaa tarvittavat vakuutukset ja maksut jne. kuntoon. Raha-asiat kannattaa myös suunnitella huolella. Esimerkiksi Erasmus+ -ohjelman kautta saatava vaihtotuki on kerralla saatuna suuri määrä rahaa ja sitä kannattaa käyttää harkiten.

Paluu Suomeen

Palasin takaisin Suomeen odottavaisissa tunnelmissa. Olin melkein kuuden kuukauden ajan Alankomaissa yhtäjaksoisesti ja olin siis innoissani näkemään perheeni pitkän tauon jälkeen. Tuntui myös, että olin nähnyt ja kokenut kaiken haluamani vaihtokohteessa ja täten henkisesti ”valmis” palaamaan takaisin Suomeen. Tietenkin lähdön hetki oli haikea ja erityisesti hyvästien jättäminen kämppiksille tuntui kurjalta. Suomeen palattuani palasin takaisin opintojen pariin välittömästi ja lisäksi minua odotti muutto uuteen asuntoon. Näin jälkeenpäin ajateltuna ensimmäinen kuukausi vaihdon jälkeen oli itselleni aivan liian hektinen, vaikka olisin tarvinnut jonkin verran aikaa palautumiseen vaihtokokemuksen jälkeen.

Tammikuun lopussa Alankomaissa alkoi jo näkymään kevään merkkejä, mutta Suomessa sen sijaan päivät olivat vielä lyhyitä ja tuntui, että pimeys vyöryi päälleni raskaammin kuin koskaan aikaisemmin. Positiivinen vaihtokokemus pitää mielen virkeänä kuitenkin vielä pitkään ja suosittelenkin kaikille urbaanista kulttuurista, helposta saavutettavuudesta ja tietenkin vohveleista ja tulppaaneista kiinnostuneille harkitsemaan Alankomaita ja Groningenin kaupunkia vaihtokohteeksi.

Posted on

Vaihtokertomus, Maynooth University, syksy 2023

Valtiotieteellinen tiedekunta

Maynoothissa vaihtokohteena houkuttelivat ennen kaikkea kurssivalikoima, pikkukaupungin tunnelma ja stereotyyppiset irlantilaiset pikkupubit livemusiikin kera. En ollut koskaan käynyt Irlannissa, joten oikeastaan en juuri tiennyt, mihin olen itseni laittamassa.

Sain vaihtoprosessiin paljon apua – jopa asunnon sain samassa yliopistossa edellisenä kautena opiskelleen ystäväni kautta. Asunnon hankinnassa kannattaakin ottaa kaikki keinot käyttöön, sillä kampusasuntoa ei Erasmus-opiskelijana saa ja asuntotarjonta on minimaalista.

Edeltävän kesän keräilin rahaa vaihtoon, ja ennen kuin tajusinkaan hyvästelin rinkka selässä rakkaat kämppikseni kyyneleet poskilla – rehellisesti päällimmäisenä ajatuksena oli, että en halua lähteä. Tiesin tunnelman muuttuvan perille päästessä, ja niin se muuttuikin.

Saapuminen

“Pää on täynnä kaikkea, ja huomaan taas olevani maailmanhistorian huonoiten varautunut vaihto-opiskelija. ainii pitääkö täällä tipata? Luulin että intel on paikallisjuna mut näköjään se onkin joku tehdas… Miten en ees tiedä saako täällä juoda hanavettä? Eikä eihän mulla oo edes vakuutusta, noni, taas yks juttu to do listalle…”

-Päiväkirjani saapumispäivältä

Leixlipin pääkatu. Leixlip on noin 10 minuutin bussimatkan päässä Mayoothista, ja siellä asuu paljon yliopisto-opiskelijoita.

Ihana vuokranantajani oli vastassa lentokentällä, tarjosi lounaan ja näytti paikkoja Maynoothin ja Leixlipin (kaupungin, jossa asuin) alueilla. Muistin taas sen ensimmäisten päivien kaaoksen, joka usein uudessa ympäristössä tulee: en tiennyt mitään, en edes sitä miten ravintolassa käyttäydytään, en sitä mitä vastataan kassamyyjälle, joka huikkaa “Hi, how are ya?”, en sitä miten busseja käytetään tai sitä, kuinka monta kertaa uskaltaa kysyä “excuse me” kun ei ymmärrä paikallisen nopeaa puhetta. Olin autuaan eksyksissä ensimmäiset päivät ja kaikki arkisetkin asiat kuluttivat paljon keskittymistä ja energiaa. Onneksi minulla oli neljä päivää aikaa totutella ennen yliopiston orientaatioviikon alkua.

Céad míle fáilte – ensimmäiset viikot

Orientaatioviikolla oli paljon tutustumisohjelmaa, sekä toisiin vaihto-opiskelijoihin että kampukseen, kirjastoon ja eri toimijoihin kuten kampuspoliisiin, vaihtopalveluihin ja ESN-verkostoon. Suurin osa meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, kuten asiaan kuuluu. Pointtina lieneekin lähinnä esitellä opiskelijoille, keitä kaikkia kampuksella on apuna ja mistä voi kysyä neuvoa.

Orientaation aikaan tervehditään ja jutellaan paljon ja eri ihmisille. Se tapahtui yllättävän luonnostaan, vaikka olinkin jännittänyt toisiin tutustumista. Virallisen ohjelman jälkeen menimme usein kampuspubiin, ja kaikki ovat tervetulleita seuraan (välihuomio: pubeissa vietettiin kokonaisuutena jonkin verran aikaa, mutta se ei läheskään aina ja kaikkien kohdalla tarkoittanut alkoholin käyttöä). Myös ESN (Erasmus Student Network) järjestää paljon tapahtumia ja sen jäsenet tutustuvat aktiivisesti vaihto-opiskelijoihin.

Yliopiston eteläkampus on todella tunnelmallista aluetta, mutta siellä opiskelevat lähinnä teologiaa opiskelevat St. Patrick’s Universityn opiskelijat.

Kun kurssit alkoivat, kävin ensimmäisellä viikolla tutustumassa käytännössä kaikilla kursseilla, mitkä kiinnostivat ja mihin ehdin. Niistä valitsin lopullisen lukujärjestykseni. Valitettavasti moni niistä kursseista, joita olin Suomessa valinnut, oli joko päällekkäin toisen kurssin kanssa tai niitä ei järjestetty ollenkaan.

Olin todella innoissani opinnoista ja kursseista, orientaatioviikolta olin jo saanut kavereita, bussikortti oli hankittuna ja uusi vedenpitävä takki oli todella todistautunut (lähes) vedenpitäväksi – lupaavaa!

Asumista ja arkea

Kuten suurin osa Erasmus-opiskelijoista, minäkin asuin vuokralla huoneessa saman katon alla vuokranantajapariskuntani, heidän aikuisen poikansa ja kolmen kissan kanssa. Kaikki oli sinänsä hyvin ja tulimme hyvin toimeen. Silti huomasin, että asumismuoto kuormittaa minua paljon. Pyrin jatkuvasti häiritsemään mahdollisimman vähän, ja en viitsinyt mennä keittiöön, jos vuokranantajillani oli siellä selkeästi isot kokkailut kesken. Vuokranantajieni sääntöihin ja tapoihin piti keskittyä, vaikka ne eivät olleet kohtuuttomia.

Lohtuna toimi se, että kuvio on niin väliaikainen – jos olisin asunut kampuksella, olisin ehkä hakenut vaihto-opintojen jatkoa myös keväälle. Lisäksi olin kaikesta huolimatta onnekas, kuten onneksi suurin osa opiskelijoista, vaikka myös kauhutarinoita vuokralaisten valvonnasta kameroilla, riidoista ja hulluista säännöistä kuten “saat käyttää suihkua vain klo 18:00-18:10” kiersi. Vaikeisiin kämppäkuvioihin sai kuitenkin usein tukea toisilta opiskelijoilta ja eteläkampuksella on mahdollisuus jokseenkin kohtuuhintaiseen väliaikaismajoittumiseen. Liikaa ei siis kannata säikähtää.

Ilokseni huomasin, että ruokakaupat ovat Irlannissa edullisempia kuin Suomessa. Opiskeluruokailu ja ulkona syöminen taas oli kalliimpaa, joten kokkaamalla saattoi säästää paljonkin, jos siihen oli aikaa ja energiaa. Irlantilaiset syövät usein lounaaksi lähinnä sämpylää tai muuta kevyttä. Kampuksen viereisessä Aldissa oli lounasaikaan usein paljon vilskettä. Itse söin melko usein myös opiskelijaruokalassa tai kampuspubilla, vaikka ruoka oli useimmiten ranskalaisia ja uppopaistettua kanaa.

Lenkkimaisemia Leixlipissä: 1700-luvulla rakennettu Wonderful Barn.

Koitin käydä lenkeillä aamuisin, ja siihen löytyikin ihania niittymaisemia läheltä sekä kotia että kampusta! Kotoa piti lähteä kampukselle noin tuntia ennen luennnon alkua, vaikka bussimatka itsessään oli vain kymmenisen minuuttia – no, sainpahan arkiliikuntaa. Luentojen välissä juttelin muiden Erasmus –opiskelijoiden kanssa, ostin lukemattomia termarillisia kahvia ja käytin liikaa rahaa välipaloihin kampuksen pikkukaupassa. Sitten opiskelin tai teeskentelin opiskelevani pari tuntia, ja menin illaksi opiskelijatapahtumiin, toisten kanssa pubiin tai syksyn edetessä musikaalitreeneihin. Livemusiikki on minulle tärkeää, ja sitä olikin erinäisten trubaduurien osalta tarjolla usein. Välillä viikonloppuisin vein läppärini pubiin, tilasin tuopin Guinnesia (kyllä, kaikki todella juo sitä Irlannissa, myös paikalliset) ja tein kouluhommia livemusiikkia kuunnellen.

Kursseja ja kokeita

Syyslukukausi kesti reilut kolme kuukautta. Sen keskellä oli “study week” eli itsenäisen opiskelun viikko, jolloin moni reissaa muualle. Itselläni se meni pitkälti rästitehtävien hoitamiseen. Samat kurssit pyörivät lukukauden alusta loppuun, eli samanlaista periodijakoa kahteen eri jaksoon syksyn aikana kuin Helsingin Yliopistossa ei ole. Itselleni se oli haastavaa, sillä täytyi keskittyä useampaan kurssiin samaan aikaan. Lukukausi päättyi juuri ennen joulua. Vaihto-opiskelijoiden (toisin kuin tutkinto-opiskelijoiden) oli palautettava kaikki tehtävät 22.12. mennessä, mikä teki opiskelutahdista todella tiukan.

Koin opiskelun erilaisena kuin Helsingin yliopistossa. Akateemisten lukemistojen lisäksi kursseilla luettiin blogitekstejä ja kuunneltiin podcast-jaksoja. Joillain kursseilla lukemistoista ei juuri puhuttu eli omatoiminen työskentely oli opiskelijoiden vastuulla. Jollain tavalla opiskelu ei tuntunut yhtä “akateemiselta” kuin Helsingissä, mutta tämä varmasti riippuu kursseista. Omista kursseistani olen erittäin kiitollinen, neljä viidestä oli todella antoisa ja yksi kurssi antoi minulle aiheen ja runsaasti taustaa kandityöhöni.

Kokeet, tai lähinnä niiden ajoitus, yllätti minut. Kurssieni välipalautukset osuivat kahden viikon säteelle toisistaan ja loppupalautukset alkoivat käytännössä heti niiden jälkeen. Koska todella suuri osa vapaa-ajastani kului musikaalitreeneissä (josta tuonnempana), olin todella jäljessä ja TODELLA stressaantunut. Lopulta sain erillisellä lomakkeella haettavaa lisäaikaa muutamaan tehtävään ja jätin yhden kurssin kokonaan pois. Arviointien saamiseen meni usein viikkoja. Arviot annettiin prosenttimuodossa ja kuulin, että yli 80 % (/100%) on jostain syystä lähes mahdoton saada – tämä tiedoksi, jos olet tottunut korkeimpiin arvosanoihin.

Kampuksella asuu Seamus –niminen kissa. Tarina kertoo, että jos sitä silittää koekaudella, pääsee läpi kokeista.

Iloisena yllätyksenä tuli se, että joistain kokeista on ihan aitoa hyötyä muillekin kuin tekijälle. Eräällä kurssilla digitoimme vuorovesidataa ja osallistuimme siten osaltamme aihetta käsittelevään väitöskirjatutkimukseen. Samalla saimme käsityksen siitä, mitä tutkimus voi konkreettisesti pitää sisällään. Toisella kurssilla lopputyönämme oli blogiteksti, ja osa teksteistä julkaistiin. Tavoitteena oli kirjoittaa helppolukuista ja kansantajuista tekstiä, ja siten harjoitella tieteen saavutettavuuden edistämistä.

Ilmapiiri ei ollut varsinaisesti tiukka. Monet opiskelijat eivät käyneet luennoilla aktiivisesti, ja kaikki luennoijat eivät ottaneet läsnäoloja ylös. Toisaalta sain juuri tällaisen kurssin luennoijalta paljon joustoa ja apua, koska kävin tunneilla: “Those who show up, I help”. Kokeiden ja palautusten aikatauluun kannattaa kuitenkin tutustua hyvissä ajoin, ja tehdä jopa viikkoja ajoissa ne tehtävät, joita voi. Prokrastinointi ei ole samalla lailla mahdollista kuin Helsingin Yliopistossa, kun palautuksia on parin viikon sisällä puoli tusinaa tai enemmän!

Vapaa-aika

“Mikäs siinä, vähän laulua ja tanssia vapaa-ajalla” ajattelin ja menin Musical Societyn minimusikaalien pääsykokeisiin. Pääsin Paavo Pesusieni –musikaalin ensembleen – ja sain huomata, että kyseessä ei todellakaan ole “vähän laulua ja tanssia”. Harjoittelimme 9-16 tuntia viikossa ja musikaaliproduktiosta tuli merkittävä osa vaihtokokemustani. Arki oli rankkaa, mutta en vaihtaisi kokemusta mihinkään. Musical Society harjoittelee tosissaan ja taso on kova, mutta yhteishenki on lämmin ja harjoitukset olivat käytännössä ainoa paikka, missä tutustuin irlantilaisiin.

Erilaiset klubit ja ryhmät (clubs and societies) on merkittävä osa irlantilaista yliopistoelämää ja TODELLA VAHVASTI KANNUSTAN LIITTYMÄÄN NIIHIN! Maynoothissa toimintaa oli teenjuonnista ja surffausmatkoista aina eri urheilulajeihin ja lautapeleihin. Clubs & Societies on matalan kynnyksen tapa tutustua eri ihmisiin, löytää oman henkistä porukkaa ja päästä tapahtumiin! Eri vaihtoehtoja pääsee tarkastelemaan osoitteessa https://mulife.ie/.

Yksi yhteisö yliopistolla on Environmental Society, joka järjesti muun muassa maistelu- ja infotilaisuuden kampukselta löytyvistä teeksi kelpaavista yrteistä.

Yksi aktiivinen society on ESN eli Erasmus Student Network. Sen vetäjät ovat aktiivisia ja toimivat monen vaihtarin paikallisena turvana. Esimerkiksi Dublinin marraskuun 2023 mellakoiden aikaan juuri ESN aktiivit päivystivät WhatsApp-ryhmässä ja huolehtivat, että kaikki pääsevät, jos nyt ei kotiin, niin ainakin turvaan.

Moni vaihto-opiskelija ottaa YESTrips-firman matkoja toisiin kaupunkeihin viikonloppuisin. Itse kävin YESTrips matkalla Belfastissa ja voin sanoa, että matkasta saa sitä mistä maksaa eli melko vähän. Belfast itsessään oli ihana ja pakettimatkasta oli toki se ilo, ettei itse tarvinnut pohtia busseja tai auton vuokrausta. Mitään luksusta en toki odottanutkaan.

Itse en vuokrannut missään vaiheessa autoa, ja nyt sanoisin, että se on paras tapa matkustaa Irlannissa. Bussilla ja junallakin pääsee (huom. tiet kapeita ja meno välillä aika hurjaa), mutta silloin missaa helposti pienen pienet kylät, jotka voivat olla ehdottomasti Irlannin parasta antia.

SU eli Student Union on päivisin lounasruokala, iltaisin tapahtumapaikka jossa järjestetään bingoja, Drag -esityksiä, minimusikaalien näytökset, rentoja maalaushetkiä ja käytännössä mitä vaan. Viereisessä huoneessa on kampuspubi, jossa on urheilua, livemusiikkia, ruokaa ja hyvin usein rentoa hengailuseuraa.

Paluu Suomeen

Palasin Suomeen juuri ennen joulua, 23.12. Olin todella väsynyt tiukasta opiskeluputkesta, musikaalin esityksistä ja toista kuukautta jatkuneista viikottaisista deadlineista. Moni vaihto-opiskelija lähti jo aiemmin, ja siten viimeiset viikot olivat täynnä jäähyväisiä. Olo oli toisaalta haikea, mutta toisaalta odotin kovin sitä, että pääsen Suomeen ja taas asumaan omien kämppisteni kanssa, joiden kanssa ei tarvitse koko ajan miettiä, häiritsenkö.

Kuten usein pitkältäkin reissulta palatessa, oli hämmentävää miten nopeasti vaihto tuntui etäiseltä: se on niin oma erillään oleva maailmansa, johon on vain hyvin vähän konkreettista kosketuspintaa Suomessa. Jatkoimme kuitenkin yhteydenpitoa muutaman ystävän kanssa, ja kuten sanottu, sain kandityöni aiheen vaihto-opinnoistani.

Summaten: vaihto oli rankka mutta monin tavoin antoisa kokemus. Tekisin kaiken uudestaan. Tai no, sillä kertaa aloittaisin muutamat kurssitehtävät aiemmin. Ja nukkuisin enemmän.

Pikatärpit Maynoothiin/Irlantiin lähtevälle/hakevalle:

  • Älä tee niin kuin minä vaan hanki matkavakuutus ennen lähtöä. Pääset a) helpommalla ja b) halvemmalla
  • Irlantilaiset ovat ystävällisiä ja auttavat mielellään 😊
  • Liity yliopiston klubeihin ja societyihin! Voit myös hakea niiden hallitukseen.
  • Tutustu Irlannin historiaan ja kulttuuriin!
  • Edelliseen viitaten; mene katsomaan Rugbypeliä pubiin, vaikka et olisi koskaan katsonut rugbya
  • Sää todella on juuri niin huono tai vielä huonompi, kuin mitä siltä odotat. Sateenvarjon voit jättää Suomeen, se hajoaa ensimmäisenä päivänä. Sen sijaan vettä pitävät vaatteet ovat ystäviäsi!
  • Bussit ovat myöhässä ja jättävät tulematta usein, mikä kannattaa huomioida aikataulusuunnittelussa.
  • Suunnittele koko vaihtoajan opinnot niin hyvin kuin voit ja niin ajoissa kuin voit. Pyydä luennoitsijoilta lukemistot ja kokeiden tehtävänannot mahdollisimman ajoissa.
  • Osalle meistä vaihto voi olla rankempi kuin mitä odotamme. Saatat olla väsyneempi kuin ajattelit tai toivoisit. Uuteen sopeutuminen vie energiaa. On enemmän kuin OK levätä.
  • Vietä oman näköinen vaihto ja nauti!
Posted on

Vaihtokertomus, Agricultural University of Iceland, syksy 2023

Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta

Ennen lähtöä

Suoritin opiskelijavaihtoni Islannin maatalousyliopistossa Hvanneyrissä. Hvanneyri on pieni n. 300 asukkaan kylä Länsi-Islannissa, noin 80 kilometriä Reykjavikistä pohjoiseen. Kohteeseen haku oli helppo prosessi ja saatiin etukäteen siitä hyvin informaatioita. Yleisesti toiseen pohjoismaahan vaihtoon lähtö on muutenkin helppoa eikä turhaa byrokratiaa ole, joten ennen lähtöä viralliset asiat oli helppoa järjestää. Kohde on todella syrjäinen ja esimerkiksi lähimmät ruokakaupat sijaitsevat 15 kilometrin päässä eikä julkista liikennettä juurikaan ole. Saatiin alussa melko vähän informaatiota siitä, miten liikkuminen ja käytännön asiat tulisivat kohteessa toimimaan, joten ennen lähtöä jännitti kovasti järjestyykö kaikki paikan päällä.

Saapuminen ja ensimmäiset viikot

Saapumispäivän iltana, päivä ennen opintojen alkua, vaihto-opiskelijoille oli järjestetty bussikyyti Reykjavikistä Hvanneyriin. Lensin itse aamulla Reykjavikiin, joten ehdin käydä turisti kierroksella tutustumassa kaupunkiin ennen muiden vaihtareiden tapaamista ja kohteeseen siirtymistä. Päivän aikana kävin myös ensimmäisillä ruokaostoksilla, koska Hvanneyrissä kaupassakäynti ei ollut mahdollista. Bussimatka Reykjavikistä Hvanneyriin kesti reilun tunnin, jonka aikana mukana ollut vaihtokoordinaattori kertoi meille käytännön asioita ja päästiin jo vähän tutustumaan toisiimme. Hvanneyriin saavuttuamme saimme ensimmäiseksi avaimet asuntoihimme. Vietettiin ensimmäistä iltaa lähinnä kämppisten kanssa tutustuen, tavaroita purkaen, arkea suunnitellen ja korttia pelaillen.

Seuraavana aamuna meillä oli orientaatiopäivä, jossa käytiin läpi käytännön asioita opinnoista ja elämästä Hvanneyrissä. Päivään kuului siis erilaisia luentoja, paljon eri tyyppien esittäytymisiä, ilmainen lounas yliopiston ruokalassa sekä Hvanneyri-kierros, jonka meille piti paikallisen maatalousmuseon opas. Illalla kokoonnuttiin kaikki yhteen ja tutustuttiin sekä päästiin vaihtokoordinaattorin kyyditseminä käymään lähikylässä, Borgarnesissa, ruokakaupassa.

Ensimmäiset viikot olivat tekemistä ja tapahtumia täynnä. Koska kampuksella asuu suhteellisen vähän paikallisia opiskelijoita, on suurin osa vaihtareiden ohjelmasta järjestettävä itse. Meillä oli kuitenkin todella aktiivinen porukka, joten tylsää ei päässyt tulemaan koskaan. Ensimmäisten viikkojen aikana yritettiin ottaa kaikki ilo irti ihanasta säästä, joten retkeiltiin ja pelailtiin ulkona niin paljon kuin mahdollista. Muutamia koko yliopiston laajuisia tapahtumia kuten fuksisuunnistus ja legendaarinen mutajalkapalloturnaus syksyllä on kuitenkin.

Julkisen liikenteen ja ruokakauppojen puutteesta etukäteen jännittäminen osoittautui aika pian turhaksi. Eräs yliopiston professori nimittäin vuokrasi meille autoa 300 eurolla kuukaudessa, joka jaettuna n. 20 kansainväliselle opiskelijalle oli suhteellisen vähän. Auto varmisti sen, että päästiin lukukauden aikana saumattomasti Borgarnesiin ruokakauppaan ja uimaan sekä erilaisille retkille ja Reykjavikiin. Autoasiaa ei kannata Hvanneyriin lähtiessä turhaan stressailla, sillä lähes kaikilla paikallisilla on auto ja kyydit kyllä järjestyvät aina.

Asuminen

Hvanneyrissa kaikki kansainväliset opiskelijat asuvat kampuksella. Kampuksella on asuntoloita, joissa jokaisessa asunnossa on 2-3 huonetta, keittiö, oleskelutilaa ja yksi vessa + kylpyhuone. Huoneen vuokra on n. 560 euroa. Kansainväliset opiskelijat asuvat lähtökohtaisesti aina keskenään. Asuin itse kahden saksalaisen vaihto-opiskelijan kanssa 3 huoneen asunnossa. Asunnon saa automaattisesti vaihtokohteeseen hyväksymisen mukana. Kämppiksiä ei saa itse valita vaan asuntovastaava jakaa opiskelijat jollain salaiseksi kuvailemallaan menetelmällä kämppiksiksi.

Opinnot ja yliopisto

Yliopistossa lukukausi alkaa elokuussa ja päättyy joulukuussa. Lukukausi on jaettu kahteen lyhyt jaksoon, joiden välissä on ns. tenttiviikko, jolla voi olla tenttejä, esitelmiä tai vapaata riippuen kurssista. Kursseja oli tarjolla vaihto-opiskelijoille ekologiasta, Islannin luonnosta sekä satunnaisia tiiviskursseja metsätieteistä tai vaikkapa maisema-arkkitehtuurista. Opetuskulttuuri oli melko rentoa eikä esimerkiksi pakollista läsnäoloa ollut juurikaan. Myöskin tentit oli jaoteltu pitkin kursseja ja ne suoritettiin etänä. Professorit olivat kaikki todella rentoja, joustavia ja helposti lähestyttäviä asiassa kuin asiassa.

Opiskelijoilla on pääsy yliopistolle kellon ympäri avaimella. Rakennuksessa on pieni kuntosali ja kirjasto, joiden ympärivuorokautisesta käytöstä otettiin kaikki ilo irti. Tämän lisäksi koululla on myös piano, pingis- ja biljardipöytä. Ylimmässä kerroksessa on opiskelijoille tarkoitettuja sohvia ja nojatuoleja, joita siirreltiin viikoittain luokkiin ja katsottiin yhdessä elokuvia. Pidettiin yliopistolla paljon myös yhteisiä illallisia, joihin kaikki toi jotain kotona kokattua.

Arki Islannissa

Hvanneyrin lisäksi merkittävä paikka vaihdossa oli Borgarnes. Se on noin 15 km Hvanneyristä ja siellä sijaitsee lähimmät palvelut. Käytiin Borgarnesissa viikoittain ruokakaupassa ja uimassa. Uiminen on islantilaisille iso juttu ja siksi monesta paikkaa löytyy vähintään yksittäisiä altaita. Borgarnesista löytyy useita altaita ja sauna. Tämän lisäksi Borgarnesissa on kaksi ruokakauppaa, bensa-asema, kahvila/leipomo, jäätelökioski, Islannin ensimmäisiä asuttajia koskeva museo ja paljon muuta.

Meidän arki rakentui opiskelun lisäksi paljon luonnon ja retkeilyn ympärille. Hvanneyrin luonto, niin kuin koko Islannin luonto, on upea. Hvanneyrin lähellä on paljon vuoria, joita käytiin syksyllä valloittamassa paljon. Tämän lisäksi lähellä asuntoja on luontopolkuja, pieni kota sekä upea niemimaa, jolle tehdä päiväretkiä. Lisäksi automatkan päässä on Skorradalur, jossa on upea metsä ja laakso, jossa käydä retkeilemässä. Mulle ehdottomasti antoisinta Islannissa oli luonto ja suosittelen siihen tutustumista vaihdon aikana niin paljon kuin vain mahdollista. Länsi-Islanti ja lähialueet ovat muutenkin täynnä upeita kohteita, joita kannattaa käydä tutkimassa.

Vaihdon aikana reissattiin paljon ympäri Islantia. Käytiin toistuvasti erilaisilla päiväretkillä Länsi-Islannissa, tehtiin lukukauden alussa reissu Pohjois-Islantiin, käytiin kaksi kertaa Länsivuonoilla, ekskursiolla Etelä-Islannissa ja syksyllä reissu Itä-Islannissa. Julkisen liikenteen vähyyden ja isohkon reissuporukan takia tehtiin reissut lähtökohtaisesti vuokra-autoilla. Autojen vuokraaminen on todella tyypillinen tapa reissata Islannissa ja isolla porukalla myös suhteellisen edullinen. Majoituksetkaan eivät isolla porukalla ole mahdottoman hintavia, varsinkaan syyskuun jälkeen, kun suurin turismipiikki alkaa taittumaan. Oma henkilökohtainen suosikki reissukohde oli ehdottomasti Länsivuonot ja siksi eksyttiinkin sinne kahteen eri otteeseen.

Koska vaihtoporukka on pieni (20-30 opiskelijaa), tulee porukka nopeasti tutuksi ja tiiviiksi. Parasta Hvanneyrissä olikin ehdottomasti yhteisöllisyys. Porukasta tulee pieni perhe, johon voi aina nojata ja turvautua. Parasta on, että seuraa löytyy aina ihan mihin vain ja jos tylsyys pääsee iskemään voi vaan tallustella naapurin luo samaan tai viereiseen taloon. Koska Hvanneyri on niin syrjäinen paikka, vaihtokokemuksessa korostuu erityisesti ihmissuhteet ja porukan oma aktiivisuus. Kannattaakin alusta asti olla avoin ja tutustua kaikkiin ja keksiä tekemistä.

Mikä yllätti vaihdossa

Vaihdossa minut yllätti ehkä se, miten paljon päästiin ja ehdittiin oikeasti nähdä ja tehdä. En todellakaan odottanut, että päästäisiin kiertämään koko saari. Myös se miten tiivis porukasta oikeasti tuli oli ihana yllätys. Jos suunnittelet vaihtoa Hvanneyriin kannattaa miettiä muutamia asioita etukäteen. On tärkeää tiedostaa kuinka syrjäisestä paikasta on oikeasti kyse. Vaikka lukukausi Hvanneyrissä oli minulle elämäni parhaita kokemuksia, ei se missään nimessä ole kaikille sopiva vaihtokohde. Jos sydämesi sykkii kaupungeille ja ihmisvilinälle etkä viihdy maaseudun rauhassa pitkään, on Hvanneyri tuskin sinua varten. Jos taas nautit hitaasta elämästä, luonnosta ja tiiviistä yhteisöstä, suosittelen Hvanneyria sydämeni pohjasta.

Kotiinpaluu

Kotiinpaluu oli odotettua raskaampi kokemus. Heippojen sanominen läheiseksi muodostuneelle porukalle oli kamalaa ja Suomeen päästyä mieli oli Islannissa vielä pitkään. Takaisin sopeutuminen vei aikaa ja takaisin kaipuu tuskin loppuu kokonaan koskaan, vaikkei se onneksi ole enää jatkuvaa. Kandikevään alku sai onneksi kuitenkin orientoitumaan takaisin Suomen rytmiin.

Posted on

Exchange semester at the University of Bern, Autumn 2023

Faculty of biological and environmental sciences

Arrival and first weeks’ impressions

I arrived in Switzerland about a week before the orientation week started, on 4th of September. I had a hotel for the first night, because I arrived late and the pickup for my keys were during office hours. I got my apartment keys next day and got to move in. I had no complications regarding housing, a roommate showed how everything worked and how do I get something if needed, thanks to him! To note, I lived in 6 people-apartment with 2 bathrooms and one fairly sized kitchen (rent 615 francs, which is cheap around there). The exchange students had created a WhatsApp -group for communication, so even before the orientation week started, people were gathering around Bern and getting to know each other, so on my second night I also joined and already met some of the other students and made friends. In September, Bern still had summer weather and the Aare-river was beautiful and so much fun to swim in. I fell in love with Bern within few days of being there.

Everyday life in Bern

Everyday life started out when the studies started and I went to the lectures and usually I had lunch with friends and went to library, coffee shops or somewhere else to study and hang out and evenings we also spent together. I tried to do activities every weekend depending on the weather; hiking, skiing, travelling, joining student events etc. If you didn’t want to, most likely you did not encounter a phase of boredom. University of Bern also offers a free gym and some group exercises, so I used to go to Pilates few times a week. You could also join a semester long “course” for i.e. dancing (these usually cost a little).

Studying at University of Bern

The courses and teaching culture to my experience was quite similar to what it is in Finland and for example, the professors and lecturers they were very familiar with the students, and you didn’t need to have precautions when talking to them. Maybe one note would be that I had few seminars which means that the class size is quite small and usually presence is expected. Being away was allowed only with beforehand notice and a good reason (which was not actually that strict, as I had to be away few times, the lecturers were very understanding). The seminars construct of doing group work and having discussions which explains why you need to be present.

Exams

As in many courses in Helsinki, in Bern I did not have many exams. I only had assignments and group works that were evaluated and affecting your course number. What was new to me was that in one course I had an oral exam and I’ve never had one of those and to my understanding few of my friends also had oral exams so that is something that they use at least in Bern.

Accommodation

As in many cities around Europe, cost of living is something to be prepared to. To my surprise, living in student accommodation in Bern was fairly fair priced (I don’t mean cheap), from the point of view that Switzerland is one of the most expensive countries in the world. The University itself didn’t offer housing, but there are housing companies in Bern that offer shared living opportunities to students. The housing options are well presented in the University website.

Duration of the semester and holidays

The semester started in the middle of September, and I had one lecture per course every week. Our Christmas holiday started around 21st of December and some of the exchange students went home already at that point. The semester continues until end of January and some of the exams might even end up being in February. Some exchange students were able to schedule the exams for earlier. This was up to the professors, but many were flexible. I even had one assignment due date at the end of February, even though the lectures were done before Christmas.

Surprises during my exchange

How much schoolwork I really had to do and how the amount of ECTS they tell you to do varies. I understand that University of Helsinki must tell you to do certain amount of ECTS, but in University of Bern they told us that you should take maximum 20 ECTS, just so you have enough time for everything else also. In addition, getting used to new country and language can be quite exhausting on top of everything.

What to consider before applying

That you should consider what are your interests and what do you like to do, so you know then to express your interests and get to achieve your dreams. For example, I love to ski, so I did my research regarding skiing areas and tickets in Switzerland and engaged myself with people who also like to go on the slopes in a similar agenda that I do. That guaranteed that I got the best experiences to my taste. So: be you and do you, you will enjoy your time when you get to fulfill yourself.

Coming back to Finland

Returning to Finland was quite a chaos, since I had study leave from my work and the work started 4 days after returning. On top of that I had ongoing studies that needed to be done. So, my advice is to be gentle with your schedule – it takes time to settle back. This of course if you have the opportunity. After a month being in Finland, I finally feel like my crazy schedule has fallen into place. I didn’t have any hard time returning, but the longing feeling to move abroad at some point in time is present and definitely growing!

Posted on

Vaihtokertomus, University College London, syksy 2023

Kasvatustieteellinen tiedekunta

Saapuminen ja ensimmäisten viikkojen tunnelmat

Saavuin Lontooseen 18. päivä syyskuuta eli kaksi viikkoa ennen luentojen alkua. Ensimmäiset viikot syyslukukaudella oli tarkoitettu erilaisille University College Londonin yliopiston ja sen Student Unionin järjestämille tapahtumille. Vaihto-oppilaille järjestettiin muutamia eri tapahtumia yliopistolla, kuten mahdollisuus tavata muita vaihto-opiskelijoita ja q&a-sessio. Syvällisempää tai laajempaa orientaatiota ei järjestetty. UCL on kuitenkin hyvin kansainvälinen yliopisto ja iso osa opiskelijoista saapuu ulkomailta, joten tapahtumia ja infotilaisuuksia kansainvälisille opiskelijoille on runsaasti. Tämän lisäksi ulkomaisille opiskelijoille järjestettiin etukäteen infotilaisuuksia ja kurssi netissä, joissa käsiteltiin monipuolisesti eri aiheita, kuten asunnon hankkimista, viisumeita ja halvimpia ruokakauppoja. Yksi huomioon otettava asia on, että yliopiston infotilaisuuksiin piti varata paikka ajoissa etukäteen ja paikalle ei välttämättä päässyt ilman varausta. Yliopiston henkilökunta on todella avuliasta ja opiskelijoille määrätään opettajatuutori, jolle voi halutessaan mennä juttelemaan eri aiheista ja jonka tapasimme vaihdon alussa. Yliopisto tarjoaa kaikille opiskelijoilleen tukea myös erilaisiin aiheisiin, kuten mielenterveyteen ja opiskeluun liittyen. Tämän lisäksi vaihdon aikana tiedekunnassani kokeiltiin tutorointia tiedekunnan opiskelijoiden suunnittelemana. Tapasimme heitä ja muita tiedekunnan vaihto-oppilaita pari kertaa syksyn aikana, mutta kuulemani mukaan toimintaa ei jatkettu kevätlukukaudella.

Ensimmäiset viikot vaihtokohteessa etenivät nopeasti uusiin ihmisiin ja kaupunkiin tutustuessa. Vähitellen kaupunki alkoi tuntua kodilta ja kaikki ei ollut yhtä uutta kuin vaihdon alussa. Jälkikäteen mietittynä ensimmäiset viikot olivat todella ikimuistoisia ja jännittäviä. Suosittelenkin ottamaan ensimmäisistä viikoista kaiken irti. Tutustu ihmisiin, osallistu tapahtumiin ja lähde tutkimaan uutta kotipaikkaasi. Toisaalta välillä arki vaihdon alussa tuntui hieman hektiseltä, sillä kaikki oli niin uutta ja erilaista. Oman kokemuksen mukaan tämä hektisyys helpottaa kuitenkin vähitellen.

Arki kohteessa ja vapaa-aika

Vaikka vaihtokohde rupesi nopeasti tuntumaan kodilta, en silti kokenut oikein eläväni vaihdossa normaalia arkea. Tietysti elämään kuitenkin mahtui paljon arkisia asioita, kuten ruokakaupassa käyntiä, asunnon siivoamista, opiskelua ja laskujen maksamista.  Vieraassa kaupungissa ja maassa tämä kaikki tuntui kuitenkin hieman erilaiselta ja tapahtui niin ikään huomaamatta uusien kokemusten ohella. Uutuudenviehätys kuitenkin hälvenee ja lopulta kotikulmat ovat tutut ja arkiset asiat eivät vie niin paljon energiaa. Arkeeni vaikutti paljon myös asuntolassa asuminen. Juttuhetket kämppiksien kanssa rytmittivät päivää ja yliopistolle kävellessä törmäsin usein naapurissa asuviin kavereihini. Minulla oli opetusta yliopistolla neljänä päivänä viikossa ja määrällisesti opetusta oli vähemmän verrattuna Helsingin yliopistoon. Minulle jäikin arjessa paljon vapaa-aikaa. Lontoo on suuri kaupunki, jossa on todella paljon koettavaa ja nähtävää. Toisaalta en aina edes muistanut asuvani suurkaupungissa, sillä totuin kaupungin hälinään ja kiireisyyteen. Yhden lukukauden vaihto ei riitä kaupungin tutkimiseen, ja tekemistä riittää paljon.

Itse vietin aikaa opiskelun ulkopuolella kaupunkia tutkien. Vierailin paljon museoissa, sillä ne olivat usein ilmaisia. Myös musikaaleihin sain lippuja halvalla ja kävinkin useassa musikaalissa vaihdon aikana. Yliopiston ja Student Unionin tekemänä järjestettiin paljon erilaisia tapahtumia kuten jazz-iltamia, venejuhlia Thamesilla ja erilaisia teemailtoja, joihin osallistuin yliopiston kavereiden kanssa. Lontoossa on jokaiselle jotakin ja kehotan tutustumaan Lontoon mahdollisuuksiin. Pyrinkin itse kokeilemaan mahdollisimman monia asioita. Päädyinkin pelailemaan peliluolissa, ostoksille Euroopan suurimpaan ostoskeskukseen ja maistamaan uzbekistanilaista ruokaa. Käytin vapaa-aikaa myös matkusteluun ja tein junalla päiväretkiä muihin kaupunkeihin. Esimerkiksi Cambridgeen, Oxfordiin ja Bathiin pääsee junalla helposti. Kerkesin myös matkustamaan Skotlantiin ja jopa vierailemaan Skotlannin ylämailla. Suosittelenkin matkustamaan myös muualla Briteissä, sillä paikalliset totesivat Lontoon olevan todella erilainen ja ainutlaatuinen muihin kaupunkeihin verrattuna. Muualla vierailemalla saa monipuolisemman ja syvällisemmän kuvan vaihtokohteesta.

Vaihtoyliopiston kurssit, opetuskulttuuri ja kokeet

Suoritin kaikki opintoni kasvatustieteellisessä tiedekunnassa. Tiedekunnan vaihto-oppilaille ilmoitettiin valittavina olevat kurssit, joista sai valita haluamansa kurssit netissä. Kaikki tutkinto-opiskelijoiden kurssit eivät olleet vaihto-oppilaiden valittavissa. Yliopiston henkilökunta hoiti kursseille ilmoittautumisen. Tämä toimi erittäin sujuvasti, mutta ystäväni muista tiedekunnista joutuivat vaihtamaan kursseja vielä opintojen alettua. Yliopisto on kuitenkin joustava ja auttaa opiskelijoita saamaan tarvittavan määrän kursseja. Valitsemani kurssit olivat education studies bachelor-ohjelman toisen ja kolmannen vuoden kursseja.  On myös mahdollista valita kursseja muista tiedekunnista, mutta itse en tätä tehnyt. Omat kurssini olivat nimeltään radical education, literacies across the lifecourse, children with disabilities: theory, politics and experince ja international development and education.

Kursseilla oli yleensä joka viikko luento ja seminaari pienemmässä ryhmässä. Seminaareissa keskusteltiin ja tehtiin ryhmätehtäviä luennon aiheeseen liittyen. Läsnäoloa seurattiin opiskelijakorttien avulla elektronisesti ja läsnäoloa odotettiin jokaiselta opetustuokiolta. Joka viikko luennolle ja seminaariin piti lukea akateemisia artikkeleita ja opiskelijoiden oletettiin osaavan keskustella aiheista näiden perusteella. Kurssien arvosana saatiin esseiden perusteella, jotka palautettiin kurssin lopussa. Minulla ei ollut vaihdossa yhtäkään koetta. Esseihin tuli käyttää runsaasti kurssin aiheeseen liittyviä lähteitä, ja ne olivat pituudeltaan yleensä noin 5-12 sivua. Toisen vuosikurssin esseiden luonnoksiin sai opettajilta palautetta ja jokaisella kurssilla annettiin paljon tukea esseiden kirjoittamiseen.

Arvosteluasteikko on periaatteessa 0-100, mutta kuulemani mukaan todellisuudessa korkein arvosana on yleensä noin 80. Läpi kursseista pääsee arvosanalla 50. Työmäärä kursseilla oli mielestäni melko sopiva. Tähän vaikutti myös se, että opettajat tukivat opiskelijoita paljon ja kannustivat keskustelemaan kurssin aiheista ja tehtävistä tarvittaessa. Arvostelukriteerit ja tavoitteet olivat myös todella selkeät. UCL on ansioitunut kasvatustieteen tutkimuksessa ja yliopisto oli tästä ylpeä. Tämä näkyikin kampuksella erilaisina esitteinä ja yliopiston tutkimusten kurssimateriaalina hyödyntämisenä.

Lukukauden kesto ja lomat

Lukukausi yliopistossa on todella lyhyt, lukukausi kestää syyskuun lopulta joulukuun puoleenväliin. Itse opetusviikkoja oli loppujen lopuksi vain 10, sillä opetus alkoi vasta lokakuussa ja marraskuun alussa opiskelijoilla oli reading week, jolloin ei ollut opetusta. Tämä on tarkoitettu kokeisiin lukemiseen tai muuhun opiskeluun. Itse matkustelin tämän viikon aikana, sillä tein opintoja tasaisesti koko lukukauden ajan. Jatkoin esseiden kirjoittamista myös Suomeen palattuani, sillä esseiden palautukset olivat vasta tammikuussa ja helmikuussa. Koska lukukausi on lyhyt, kurssien tahti on nopea. Itse pystyin hyvin nauttimaan vaihtokaupungin tapahtumista ja tekemisestä opintojen ohella, sillä aloitin itsenäisen opiskelun heti ensimmäisellä viikolla.

Asuminen

Lontoossa saattaa olla haastavaa löytää asuntoa. Itse päädyin hakemaan yliopiston asuntolaan huonetta ja minulle tarjottiinkin huone, vaikka niitä ei taattu yhden lukukauden vaihto-oppilaille. Tämä oli minulle mieluisa ratkaisu, sillä vuokrat ovat korkeita Lontoossa ja asuntola oli Lontoon hintatasolla halvempi ratkaisu. Asuntola oli myös todella hyvällä ja keskeisellä paikalla, yliopiston keskuskampukselle käveli 20 minuutissa ja 10 minuutin kävelymatkan päässä oli useita underground-asemia ja Kings Crossin juna-asema. Yliopistolla on useita asuntoloita eri paikoissa ja tämän lisäksi huonetta voi hakea yksityiseltä asuntolalta. Osa ystävistäni vuokrasi huonetta ja matkusti yliopistolle julkisilla päivittäin. Itse asuntolat vaihtelevat paljon viihtyisyydeltään ja vaihtoehtoja on erilaisia. Asuntoloissa on yleensä jaettu keittiö yhden käytävän kanssa ja mahdollisia oleskelutiloja ja pyykkitupa koko rakennukselle. Asuntoloissa on vastaanotto ja henkilökuntaa huolehtimassa turvallisuudesta ja yhteisten tilojen siivoamisesta. Osassa asuntoloista on jaettu vessa ja osassa taas maksetaan hieman enemmän omasta kylpyhuoneesta. Olin itse kuullut paljon erilaisia kokemuksia asuntoloista, mutta loppujen lopuksi asuntolassa asuminen oli mukavampaa kuin odotin. Asuntolassa tutustui helposti muihin vaihto-oppilaisiin ja brittiläisiin tutkinto-opiskelijoihin ja suosittelen yliopiston asuntolaa lämpimästi juuri tästä syystä.

Turvallisuus

Lontoo on suurkaupunki ja tämä näkyy myös turvallisuudessa. Yliopisto ohjeisti pitämään huolta turvallisuudesta ja varomaan taskuvarkaita. Puhelimia varastetaan paljon jopa ihmisten kädestä ja omia tavaroita kannattaa pitää silmällä varsinkin julkisilla liikkuessa ja turistisilla alueilla. Kiireisillä alueilla ja julkisissa kehotetaan myös olemaan tarkkaavainen muutenkin ja ilmoittamaan mahdollisesta epäilyttävästä toiminnasta turvallisuudesta vastaavalle henkilökunnalle. Useissa paikoissa, kuten museoissa ja marketeilla, on turvatarkastukset sisäänkäynnillä. Myös yliopiston turvallisuudesta ollaan tarkkana, yliopiston rakennuksiin ei pääse ilman henkilökohtaista opiskelijakorttia. Itse tunsin oloni suurimmaksi osaksi turvalliseksi Lontoossa, vaikka suurkaupungissa kohtasikin erilaisia tilanteita ja luki uutisista mitä hurjemmista tapahtumista. Kehotan itse tutkimaan Lontoon turvallisuutta ja varautumaan erilaisiin tilanteisiin. Pyrin välttämään yksin liikkumista pimeän aikaan ja olin tarkkana arvotavaroiden kanssa. Etsin myös etukäteen netistä tietoa, kun meni itselle uudelle asuinalueelle ja käytin maalaisjärkeä, jos tilanne tuntui epäturvalliselta. Tallensin myös asuntolan, yliopiston ja julkisten kulkuvälineiden turvapuhelimia puhelimeeni varmuuden vuoksi, mutta niille ei tullut käyttöä.

Mikä yllätti sinut vaihdon aikana

Vaihdon aikana ja sen jälkeen yllätyin eniten siitä, miten itse koin kulttuurishokin. Vaikka vaihtokohteen kulttuuri ja elämä olisi hyvin samankaltaista oman kotimaan kanssa, saattaa silti joutua opettelemaan asioita, joita ei etukäteen osannut arvata. Olin etukäteen pohtinut tulenko ollenkaan kokemaan kulttuurishokkia ja millainen se mahdollisesti olisi. Olin kuitenkin vieraillut Lontoossa aiemmin ja puhuin jo ennen vaihtoa sujuvaa englantia, joten en uskonut kokevani suuria vaikeuksia sopeutua vaihtokohteen elämään. Päädyin kuitenkin yllättymään siitä, kuinka jotkut pienet asiat toimivatkin Lontoossa eri tavalla ja aiheuttivat välillä harmaita hiuksia. Kulttuurishokki liittyikin minun kohdallani paljon tiedostamattomiin asioihin, joita yhtäkkiä jouduinkin opettelemaan. Moniin rakennuksiin kuljettiin erilaisten turvatarkastusten läpi, brittien small talkiin kuului minulle uusia sanontoja, ja perustuotteet ruokakaupoissa maistuivat yllättävän erilaisilta. Opin erilaiset toimintatavat hyvin nopeasti ja totuin niihin todella hyvin, sillä Suomeen palatessani tutut asiat tuntuivatkin nyt taas hyvin erilaisilta. Luulin alun perin valmistautuneeni kulttuurishokkiin ja käänteiseen kulttuurishokkiin, mutta havaitsin kokemuksen myötä, että tällaisiin ilmiöihin ei välttämättä pysty etukäteen valmistautumaan. Niiden vaiheet täytyy kokea itse ja olen tästä tyytyväinen, sillä opin ja kasvoin tällaisten kokemusten myötä paljon.

Mitä vaihtoyliopistoosi hakevan opiskelijan kannattaisi mielestäsi huomioida

Vaihtoyliopistooni University College Londoniin hakevan opiskelijan tulisi mielestäni huomioida se, että monet byrokraattiset asiat toimivat eri tavalla kuin Suomessa ja Helsingin yliopistossa. Epävarmoissa tapauksissa tieto kannattaa tarkastaa ottamalla yhteyttä yliopiston henkilökuntaan, sillä he ovat todella avuliaita ja asiat selviävät helposti kysymällä. Yliopiston tiedotuksessa oleva tieto on saattanut muuttua ja itse olisin säästynyt ylimääräiseltä työltä varmistamalla asioita vielä uudestaan varmistamalla. Päädyin esimerkiksi tekemään maksullisen IELTS-kielitestin, sillä yliopiston sivuilla ja viestinnässä pyydettiin todistamaan kielitaito vaihtoon hakemisen yhteydessä. Loppujen lopuksi minulle selvisi, että en olisi tarvinnutkaan kielitestiä. Tämän kaltaisia epäselvyyksiä tapahtui välillä ja jouduin selvittämään toimintatapoja vaihtoon liittyvien dokumenttien suhteen sekä kohdeyliopistolta ja Helsingin yliopistolta, koska University College London ei käytä Helsingin yliopistossa käytössä olevaa Mobility Onlinea. Kaikki epäselvyydet kuitenkin selviävät lopulta ja sain niin paljon tukea ja apua erilaisiin kysymyksiin, että olen todella tyytyväinen kohdeyliopistooni.

Paluu Suomeen

Palasin Suomeen vuoden vaihteessa ja jatkoin opintojani Helsingin yliopistossa. Minulle Suomeen palaaminen oli vaikeampaa kuin vaihtoon lähteminen. Olin tottunut ja tykästynyt elämään vaihtokohteessa ja arki Suomessa tuntui tylsältä ja tasaiselta. Minun oli myös vaikea sopeutua vanhaan elämään, sillä koen muuttuneeni ja kasvaneeni vaihdossa paljon. En ollut tajunnut, kuinka paljon olin sisäistänyt Lontoon tapoja, kunnes palasin Suomeen ja suomalaiset tavat tuntuivat hieman vierailta ja Helsinki pieneltä ja hiljaiselta kaupungilta. Olen nyt ollut Suomessa kolme kuukautta ja ikävöin edelleen ystäviäni, vaihtokaupunkia, ruokaa ja opintoja Lontoossa. Olen yrittänyt lievittää ikävää pitämällä aktiivisesti yhteyttä vaihdon aikaisiin ystäviini ja olemmekin suunnitelleet ja toteuttaneet vierailuja toistemme luona. Olen myös suunnitellut ylläpitäväni ja syventäväni kansainvälistä osaamistani Suomesta käsin sekä tutkinut mahdollisuuksia muuttaa uudestaan ulkomaille. Toisaalta käänteinen kulttuurishokki helpottaa vähitellen ja alan tottumaan Suomen elämään. Suomen talvi ei tuntunut enää niin kylmältä, kun löysin toppatakin varastosta ja suojatien ylittäminen sujuu paremmin, kun en enää unohda oikeanpuoleisen liikenteen olemassaoloa. Vaihto oli aivan upea kokemus ja en vaihtaisi sitä mihinkään. Suosittelen hakemaan vaihtoon, jos se yhtään mietityttää. Vaihdon aikana saat varmasti korvaamattomia kokemuksia ja kasvat ihmisenä.

Posted on

Vaihtokertomus, Universitat de Barcelona, syksy 2023

Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta

Ennen vaihtoa

Olin kandivaiheeni kolmantena syksynä vaihdossa Espanjassa, Barcelonan yliopistossa. Hakuprosessi oli mielestäni yksinkertainen ja tiesin alusta alkaen haluavani juuri Espanjaan; eniten haastetta tuottikin mahdollisten kurssien valinta vaihtoyliopistosta. Ennen lähtöäni olin suorittanut ainoastaan yhden kielikeskuksen espanjan kurssin, joten tarkoituksenani ei ollut opiskella espanjaksi. Englannilla pärjääminen olikin yksi suurimmista huolenaiheistani ennen lähtöä, mutta onneksi turhaan.

Kotiyliopiston valinnan jälkeen odotin pitkälle kesään hyväksyntää vaihtoyliopistolta. Jouduin tässä vaiheessa myös muokkaamaan opintosuunnitelmaani, sillä jotkut valitsemistani kursseista eivät olleetkaan suoritettavissa syksyllä. Valitettavasti vaihtoyliopiston tarjoama materiaali ja tuki oli aika heikkoa, mikä teki prosessista työlästä.. Kurssitarjonta englanniksi kandivaiheen opiskelijalle oli melko suppea, mutta maisterikursseista ja eri tiedekunnista löysin sopivat vaihtoehdot. Vaihdon aikana suorittamani kurssit sopivat tutkintoni vapaavalintaisiin opintoihin, joten kurssien valinta oli joustavaa.

Kun tieto valinnastani tuli, varasin lennot ja aloin etsimään asuntoa. Barcelonassa asunnon saaminen on suhteellisen vaikeaa, eikä opiskelija-asuntoja ollut paljoa tarjolla. Pitkän etsinnän jälkeen minua kuitenkin onnisti ja sain pienen yksiön yksityiseltä vuokranantajalta. Asuntoon tutustuin videopuhelun kautta. Asuntojen vuokrat olivat samaa luokkaa kuin Helsingissä, tietenkin alueesta riippuen.

Espanjassa yli kolmen kuukauden oleskeluun vaaditaan rekisteröityminen ja NIE-numero, jonka hankintaan tarvitaan pari käyntiä virastossa. Ajanvaraus kannattaakin hoitaa jo Suomessa, sillä järjestelmä on hyvin ruuhkautunut. Muita vaadittavia asiakirjoja oli muun muassa eurooppalainen sairaanhoitokortti sekä vakuutus.

Saapuminen ja ensimmäiset viikot

Heti syyskuun alussa saavuttuani oli yliopiston järjestämä tervetulotilaisuus, jonka jälkeen aloitimme rekisteröitymisprosessin. Espanjassa kaikki tehtiin paperille ja yksinkertaisiinkin asioihin, kuten kursseille rekisteröitymiseen piti varata kärsivällisyyttä ja aikaa. Vielä tässäkin vaiheessa jouduin muuttamaan kurssivalintojani, ja tämän takia rekisteröitymiseni kesti melkein kaksi viikkoa.

Ensimmäiset viikot menivät osaltani kaupunkiin tutustumiseen ja helteistä nauttimiseen. Passin avulla sain hankittua kolmen kuukauden T-mobilitat -kortin, jolla pystyi käyttämään kaikkia julkisia kulkuvälineitä. Barcelonassa julkinen liikenne oli hyvin toimivaa, joskin todella ruuhkaista. Ensimmäisinä päivinä tutustuin myös muihin vaihto-opiskelijoihin, ja muun muassa hankimme ESN-kortit. Erasmus-yhteisö oli todella aktiivinen ja tapahtumia oli lähes joka päivä. Yhteisö järjesti illanistujaisten lisäksi esimerkiksi urheilutapahtumia ja viikonloppuretkiä kaupungin ulkopuolelle.

Arki kohteessa

Viikkoni koostuivat lähes päivittäisistä luennoista sekä laboratoriotyöskentelystä. Ainoastaan yhdellä kurssilla oli läsnäolopakko. Vaihto-opiskelijat herättivät muiden mielenkiinnon ja meidät otettiinkin alusta asti hyvin mukaan. Vaikka kursseillani virallinen opetuskieli oli englanti, hyvin usein professorit tämän unohtivat ja opettivat katalaaniksi.

Myös ryhmätyöt tuottivat välillä vaikeuksia, sillä espanjalaisten opiskelijoiden englannintaito ei ollut kovin vahva. Opiskelu oli mielestäni hyvin samanlaista kuin Suomessa, mutta päivät saattoivat olla hyvinkin pitkiä. Yhden kurssin luennot ja laboratorio saattoi kestää kuusi tuntia putkeen, ja jotkut luennot olivat vasta kuudelta illalla.

Espanjalainen ruokakulttuuri oli pienimuotoinen yllätys suomalaiselle. Yliopiston kahvion tarjoama ruoka oli olutta ja leipää eri muodoissa, ja nopeasti ikävöinkin Unicafen monipuolista lounasta. Päivisin tapasbaarit täyttyivät ihmisistä ja myöhään illalla nautittiin illallinen. Siestan takia ravintolat olivat suljettu päivisin muutaman tunnin ajan ja sunnuntaisin ainoastaan pienet ruokakaupat olivat avoinna.

Lukukausi

Syyslukukausi alkoi syyskuussa ja loppui tammikuussa. Käytännössä tammikuu oli tenttikuukausi ja luentoja olikin vain yhden kurssin osalta. Jouluna taukoa opetuksesta oli kaksi viikkoa, ja arkipyhät toivat runsaasti vapaapäiviä. Itse matkustin jouluksi kotiin, mutta monet jäivät viettämään pyhiä Erasmus-yhteisön tapahtumien merkeissä.

Yleisesti kurssit olivat laajuudeltaan joko kuuden tai kolmen opintopisteen arvoisia. Kolmen opintopisteen kurssit alkoivat vasta lukukauden puolivälissä. Arvosteltavien laskuharjoitusten lisäksi lähes kaikilla kursseilla oli välitentit sekä lopputentit. Tentit olivat poikkeuksetta perinteisiä paperitenttejä, eivätkä vaatineet erillistä ilmottautumista. Tenttien tuloksia sai odottaa helmikuun alkuun, eikä opintosuoritusotteen toimittamisessakaan kiirehditty.

Käytännön asioita

Barcelona on suuri kaupunki ja tunnettu taskuvarkauksistaan, mistä minuakin varoiteltiin etukäteen. Suosittelenkin olemaan varovainen ja välttämään huonoimpia alueita. En kuitenkaan kertaakaan kokenut oloani turvattomaksi, vaikka liikuinkin paljon yksin.

Paikalliset puhuivat melko huonosti englantia, eikä kaikissa ravintoloissa tai kaupoissa palvelua saanut kuin katalaaniksi. Tämä ei kuitenkaan ollut ongelma, sillä tarvittavan sanaston oppi nopeasti ja asiakaspalvelijat olivat hyvin ymmärtäväisiä. Jos mahdollista, suosittelen kuitenkin ottamaan katalaanin tai espanjan kursseja etukäteen tai vaihdon aikana, vaikka ne usein ovatkin maksullisia.

Paluu Suomeen

Viisi kuukautta oli ohi todella nopeasti ja pian koittikin aika palata Suomeen. Moni ystävistäni jatkoikin vaihtoaan vielä kevätlukukaudeksi. Olo oli haikea, sillä jo puolessa vuodessa Barcelonasta ehti tulla kuin toinen koti, ja aionkin varmasti palata sinne tulevaisuudessa!

Posted on

Vaihtokertomus, Sveriges lantbruksuniversitet, syksy 2023

Maatalous-metsätieteellinen tiedekunta

Ennen lähtöä

Opiskelen Viikissä maatalousekonomiaa ja päätin jo hyvin opintojen alussa lähteä jossain vaiheessa opintoja suorittamaan myös vaihdon. Harkitsin kandivaiheessa lähtöä, mutta lopulta en saanut kandivaiheeseen vaihtoa mahtumaan, joten valitsin vaihtoajaksi heti ensimmäisen maisterisyksyn, neljännen vuoden alussa. Aloitin vaihtopaikan valinnan selailemalla maatalousvaltaisten maiden yliopistojen ohjelmia ja kurssivalikoimia sekä ainejärjestötoimintoja ja muuta oheista joka koulussa odottaisi. Ruotsi oli lopulta hyvin selkeä valinta ja päätökseen vaikutti kurssien lisäksi myös aktiivisen oloinen ainejärjestö Ultuna studentkår sekä yliopistolla järjestettävät erilaiset maatalousaiheiset seminaarit ja konferenssit, joihin pääsin myös opiskelijana osallistumaan. Lisäksi Ruotsin kulttuuri, luonto sekä talous kiinnosti hyvin paljon.

Lähtövalmistelut Ruotsiin on varmasti aika lailla kevyemmät verrattuna moneen muuhun maahan. Oikeastaan vaikeinta oli saada kurssivalinnat tehtyä, sillä minun tuli valita maisterikursseja, mutta osaan maisterikursseista oli alkuvaatimuksina muita maisterikursseja tai opintokokonaisuuksien suorituksia, joita luonnollisesti vasta aloittaessa maisterivaihetta ei minulla ollut. Kurssien selvittelyssä SLU:n oma vaihtotiimi oli suurena apuna, ja lopulta pienellä sumplimisella sain kaksi englanninkielistä maisteritason kurssia valittua: International forest policy and trade 15 op sekä Sustainable agri-food value chains and bioeconomy 15 op.

Ultunan kampuksen päärakennus.

Ennen lähtöä koin tarpeelliseksi ottaa selvää mihin on menossa ja kenen kanssa. Liityin siis moniin eri yliopiston ja vapaa-ajan Facebook-ryhmiin. Ruotsissa käytettiin ehkä jopa Suomea enemmän Facebookia kaikessa viestinnässä, joten Facebookin erilaiset opiskelijoiden ryhmät ja harrasteryhmät tulivat tutuksi. Urheilutapahtumat, fuksiviikkkojen tapahtumat ja ainejärjestötapahtumat tiedotettiin pitkälti Facebookin suljetuissa ryhmissä, joten näistä oli hyvä ottaa selvää jo etukäteen. Hyvin paljon tietoa oli siis jo etukäteen saatavilla kaikesta mahdollisesta, tämä teki etukäteisvalmisteluista helpompaa.

Asuminen

Hain vaihtoon alkuvuodesta 2023 ja sain varmistuksen paikasta kevään aikana, tämän jälkeen lähetin vaihtohakemuksen myös Ruotsin päähän SLU:lle, josta varmistus vaihtopaikan hyväksymisestä tuli varsin nopeasti. Vaihtopaikan vastaanottamisen yhteydessä sain kyselyn asunnon tarpeesta, jonka täytin. Sain tarjouksen täysin kalustetusta yksiöstä n. 1,5 km päästä kampukselta, vuokra oli noin 470 €/kk, joka sisälsi netin, sähköt, veden ja pyykkituvan vapaan käytön. Olin oikein tyytyväinen asuntoon ja sen sijaintiin vehreällä seudulla, otin autoni mukaan Ruotsiin, joten tämänkin kannalta oli hyvä ratkaisu, että asuin hieman keskustan ulkopuolella.

Asuntoni Lilla Sunnerstan alueella.

SLU olisi tarjonnut asumismahdollisuuksia vaihtarille myös aivan Uppsalan keskustasta, mutta koska kampus ja monet vapaa-ajan tapahtumat tapahtuivat kampuksella, koen että oli hyvä ratkaisu asua Ultunan alueella. Uppsalassa on kattava bussiverkko ja pyöräily on hyvin suosittua, joten keskusta olisi ollut varmasti myös mainio valinta ja liikkuminen helppoa. Etenkin suuri osa vaihtareista asui keskustan alueella. Alivuokrasin vaihtoni ajaksi Helsingin asuntoni, joka osoittautui äärimmäisen hyväksi ratkaisuksi.

Saapuminen ja ensimmäisten viikkojen tunnelmat

Saavuin Ruotsiin noin viikko ennen opetuksen alkua. Asunto oli juuri sellainen kuin piti ja yliopistolla asiat alkoi sujua hyvin järjestelmällisesti. Hankin heti ensimmäisinä päivinä myös pyörän, jolla oli mukava liikkua kaupungissa. Uppsalaan oli hyvin helppo sopeutua, keli oli mitä mainioin ja aurinkoa riitti. Fukseille on syksyn alussa kolme yhtämittaista fuksiviikkoa täynnä mitä erilaisempaa ja erikoisempaa tutustumisohjelmaa. Osallistuin itse mukaan maisterifuksien tutustumisohjelmaan, johon myös vaihtarit pääsääntöisesti kuuluivat. Meille ohjelmaa oli ensimmäisen puolentoistaviikon ajan lähes päivittäin, ellei jopa useita kertoja päivässä.

Alkuaika täyttyi niin vahvasti ainejärjestön puolesta, että osakuntaan liittyminen jäi myöhäiselle syksylle. Ainejärjestöön liittyminen oli erittäin hyvä juttu ja tapahtumissa otettiin hyvin lämpimästi myös vaihtarit vastaan. Ainejärjestöjen lisäksi Uppsalassa osakunnat on merkittävä opiskelijoiden kokoontuoja ja ymmärtääkseni koko Ruotsin suurin osakuntaelämä on juuri Uppsalassa. Liityinkin myöhemmin syksyllä Gotlands nationiin. Vaihtarina on mahdollista liittyä mihin tahansa osakuntaan, ja jäsenyys ei sido käymään vain yhden osakunnan tapahtumissa, tärkeintä on saada osakuntajäsenyys, eli nationskort ja tätä kautta mahdollisuus käydä kaikkien osakuntien tapahtumissa. Osakunnat järjestävät myös fukseille ohjelmaa ja erilaiset tervetuliaisviikot kestävät Uppsalassa elokuun lopusta jopa syyskuun loppuun asti.

Uppsalan kaupungin läpi virtaava Fyris-joki ja keskustan katukuvaa.

Arki kohteessa ja opiskelu

Arki alkoi hyvin nopeasti parin ensimmäisen saapumisviikon jälkeen, kun kurssinikin alkoi ja opetusta oli joka päivä klo: 9–12. Kävin vaihdossa siis kaksi 15 op kurssia, yhden per periodi, tämä on yleisin tapa SLU:ssa ja ilmeisesti Ruotsissa yleisestikin laajemmat kurssit ovat paljon käytössä. Kurssini sijoittuivat lähes samaan aikatauluun kuin Suomessa ollaan totuttu, luennot alkoi elo/syyskuun vaihteessa ja ensimmäinen periodi kesti lokakuun loppupuolelle. Toinen periodi alkoi heti ensimmäisen jälkeen, ilman erityistä väliviikkoa, tämä hankaloittaa toki aikataulutusta, sillä välillä tentit ja seuraavan kurssin ensimmäiset luennot saattavat mennä päällekkäin. Toisen periodin joululoma oli lähinnä luentotauko joulun pyhien yli, tämän jälkeen luennot jatkui heti uuden vuoden alussa ja kesti tammikuun puoliväliin, jolloin alkaa kolmas periodi. Joululomalle oli siis paljon tekemistä ja palautettavia tehtäviä. Ymmärsin että on hyvin tavallista, että koko joulun pyhät vietetään opiskellen. Ja toisin kuin Suomessa, erityistä pitkää joululomaa ei myöskään pidetä.

Kursseilla opetus oli pääasiassa keskustelevaa luento-opetusta, pienellä kurssilla n. 20 hlö keskustelua oikeasti syntyi ja jokaiseen kurssilaiseen pystyi tutustumaan kunnolla. Kurssilla oli useita esitelmiä ja ymmärtääkseni Ruotsissa esitelmät ja keskusteleva opetus on hyvin tavallista muutenkin jo heti peruskoulusta lähtien. Tämä oli tietysti luentokursseihin tottuneelle alkuun hieman kulttuurishokki, kun jokaiselle luennolle täytyi oikeasti valmistautua ja olla hyvin hereillä. Ryhmätöitä oli myös paljon ja niiden tekeminen paikoin hyvin aikaa vievää.

Ultunan kampus.

Koska opiskelin maisterikursseja, täytyi muutenkin panostaa opiskeluun ja kursseilla menestymiseen, sanoisin että työmäärä ja odotus kuinka paljon opiskelijat käyttävät aikaa kursseihin ja luentoihin valmistautumiseen. Työmäärä ei ollut ylitsepääsemätön, mutta selkeästi suurempi kuin Helsingissä kandikursseilla olin entuudestaan tottunut. Koen myös, että ruotsalaisilla työmoraali opiskelua kohtaan on jonkin verran suurempi kuin Suomessa. Vapaaehtoisia tehtäviä suoritettiin laajasti ja ylimääräisiin tekstimateriaaleihin perehdyttiin kunnolla. Tämä oli toki todella tsemppaavaa ja mukavaa, että opiskelijakavereista sai tukea ja pystyi yhdessä tekemään tehtäviä ja jakamaan työmäärän kuormituksen. Kursseilla opetus oli hyvin inspiroivaa ja työelämälähtöisempää kuin mihin olin aikaisemmin tottunut. Luennoilla käytetiin materiaalina paljon yritysten raportteja ja vierailijoita eri yrityksistä oli myös useita molemmilla kursseilla. Sanoisin että yleisesti opiskelijat ovat läheisemmin työelämässä mukana kuin mihin Suomessa on totuttu.

Vapaa-aika

Tapasin alkusyksystä paljon ulkoilusta innostuneita ihmisiä, ja syksyllä suosikiharrasteita olikin erilainen ulkoilu, uinti, vaellus, marjojen ja sienien kerääminen. Oli hyvä valinta ottaa auto mukaan, jotta luontokohteisiin pääsi helpommin vierailemaan. Erilaiset linnat ja kartanot olivat myös hyvin kiinnostavia vierailukohteita. Vaihdon aikana tehtiin vaihtariporukalla myös viikonloppureissu Gotlannin saarelle, Göteborgiin sekä pohjoiseen, Kiirunaan ja Narvikiin. Opiskelujen ohessa ehti myös hyvin vierailla muissa lähikaupungeissa, Uppsala on sijaintinsa puolesta hyvä kohde koska ympärillä on paljon hyviä vierailukohteita. Suosittelisin etenkin Örebrota, Falunia ja lähialueen pikkukuntia. Toki Tukholma on myös alle tunnin junamatkan päässä.

Kouluruokailu

Aloittaessani opintoni SLU:ssa minulla ei ollut erityisiä odotuksia tai pelkoja. Opiskelu osoittautui lopulta hyvin samankaltaiseksi kuin Suomessa, ja opiskelijat toimivat samalla tavoin. Ruotsalaisten kanssa oli helppo tulla toimeen, ja tuttavia löytyi joka puolelta. Yksi Ruotsin erityispiirre kuitenkin oli kouluruokalan puute, minkä huomasin unohtaessani tehdä lounaseväät mukaan lähes joka viikko.

Ainejärjestön tilat sekä oikealla koulun kampusruokala.

Onneksi kampuksella oli kuitenkin lounasravintola ja kioski, joista sai kahvia ja lounassalaatteja sekä muita ruokia. Pääsääntöisesti kuitenkin kaikki opiskelijat kokkailevat kotona ruokia, jotka otetaan kampukselle mukaan. Kampuksella on valtava määrä mikroja ruuan lämmitystä varten, lisäksi myös pikkukeittiöitä, joissa valmistella ruokia ja isot jääkaappitilat ruokien säilytystä varten.

Kahvi oli Ruotsissa suuri juttu, ja vaikka tilastojen mukaan Suomessa juodaan enemmän kahvia, yliopistolla tämä ei näkynyt. Aamupäivän luennolla oli kaksi kahvitaukoa, ja jokaisella tauolla porukka kävi ostamassa kahvit – usein omat kahvitermarit mukanaan. Myös lounaan yhteydessä ja iltapäivällä pidettiin kahvitauot, ja tuntuu, etten ole ikinä juonut niin paljon kahvia kuin tuona syksynä. Huvittavinta oli, että jopa ainejärjestön sitsien lipunmyynnin jonossa oli kahvitarjoilu.

Turvallisuus

Olin Ruotsissa juuri pahimpaan jengisodan aikaan, joka alkoi alkusyksystä 2023 ja jatkui pitkälle loppuvuoteen. Uppsala on kuin onkin ollut yksi jengitaisteluiden pääpaikoista, ja monella jengipomolla hyvin vahvat suhteet Uppsalaan, jonka vuoksi myös tässä kaupungissa tapahtui useita kymmeniä jengitaisteluita, joissa myös sivullisia loukkaantui tai sai surmansa. En ollut osannut ajatella asiaa tai valmistautua tilanteeseen etukäteen, jälkikäteen sanottuna, olisi kannattanut tutustua tarkemmin ja seurata paikallisia uutisia vielä enemmän, jotta olisi osannut varautua siihen millaista kaupungissa voi olla vastassa. Aloitin uutisten lukemisen vasta perille päästyäni ja seurasinkin alussa hyvin tarkkaan kaikista medioista paikallisia tapahtumia. Jengiväkivallanteot olivat karmeita, ja niitä tapahtui joka puolella. Silmiä ei pystynyt sulkemaan jatkuvilta pommituksilta ja rikoksilta, poliisi oli näkyvillä kaikkialla. Pikkuhiljaa tilanteeseen kuitenkin tottui, ja jouluun mennessä tilanne oli myös yleisesti huomattavasti rauhoittunut. Vaikka jengiytyminen jokseenkin näkyy Ruotsalaisessa yhteiskunnassa, sitä ei lopulta arkielämässä ota huomioon eikä se tavallista arkea elävien ihmisten kohdalle osu kuin äärimmäisen huonolla tuurilla. Toki hyvä varovaisuus kannattaa aina, ja opiskelijakuplassa eläminen on jokseenkin aika turvallista. Koen että koulun henkilökunta oli ymmärtäväistä ja kanssaopiskelijat myöskin hyvin huolehtivaisia yhteiskunnan tapahtumiin liittyen.

Paluu Suomeen

Palasin Suomeen jouluksi, jonka jälkeen palasin vielä Ruotsiin tammikuussa ja periodin loppuessa tammikuun puolivälissä palasin lopullisesti takaisin Suomeen. Haikea olo vaihdon loppumisesta alkoi jo marraskuussa, mutta lopullisesti se tavoitti ennen joulua, kun vietettiin useita viimeisiä yhteisiä retkiä muiden vaihtarien kanssa. Suomeen paluu oli tavallaan hyvin odotettua ja odotin innolla Suomen läheisten ja ystävien tapaamista, mutta samalla haikeaa ja vaikeaa erota lopullisesti vaihtoajan elämästä, josta sai rakennettua itselleen niin mieleisen arjen. Etenkin paluu Suomen luentokursseille tuntui alussa vaikealta, siihenkin tottuu lopulta hyvin nopeasti takaisin. Vaihto oli kaiken kaikkiaan uskomaton kokemus ja tulen varmasti muistelemaan kyseistä ajanjaksoa koko loppuelämäni. Vaihto on myös ammatillisen kehittymisen kannalta merkittävää ja oman kokemukseni pohjalta suosittelen lämpimästi vaihtoon hakemista.

Posted on

Vaihtokertomus, Sciences Po Bordeaux, syksy 2023

Valtiotieteellinen tiedekunta, sosiaalitieteet

Lähdin Bordeaux’n Sciences Po’hon vaihtoon syyslukukaudeksi erityisesti oppimaan ranskaa ja viettämään syksyä etelään Pyreneiden kupeeseen. Bordeaux’n Sciences Po oli hakiessani ainut yliopisto Pariisin ulkopuolella, johon kielitasoni riitti ja jossa pystyi opiskelemaan yhteiskuntatieteitä sekä ranskaksi että englanniksi. Kaupunki vaikutti viehättävätä ja yliopistossa vaikutti olevan kiinnostavia kursseja myös sosiaalitieteilijälle.

Ennen vaihtoa

Opintosuunnitelmaa tehdessä on olennaista huomioida, että ranskan opintoja tehneenä on valittava French track vaikka haluaisi tehdä English trackin. French trackillä vähintään puolet kursseista on tehtävä ranskaksi, mutta English trackillä ranskankielisiä kursseja ei voi suorittaa lainkaan. Usein kurssisuoritukset voi kuitenkin tehdä englanniksi, mikäli oma ranskan taso ei riitä esimerkiksi tenttien tai esseiden tekemiseen. Lopullinen kurssitarjonta selkiää kuitenkin vasta paikan päällä, eli suurta osaa yliopiston verkkosivuilla näkyvistä kursseista ei ole saatavilla.

Ranska on tunnettu piinallisesta byrokratiastaan, mutta vaihtoprosessi Sciences Pon puolesta oli hämmästyttävän suoraviivainen ja helppo, vaikkakin hieman hidas. Ohjeistukset ovat selkeitä eikä byrokratiaa ole paljoa, kun itse hausta on selviytynyt ja vahvistuksen vaihtopaikasta on saanut. SciPon kansainvälisen yhteistyön koordinaattoriin saa useimmiten nopeasti yhteyden, mikäli jotain kysyttävää ilmaantuu. Asumisen kanssa apua ei kuitenkaan välttämättä saa yliopistolta.

Matka Bordeaux’hon

Matkustin Bordeaux’hon maateitse. Laivamatkoineen matkanteko vei kolme päivää, mutta voi lämpimästi suositella matkantekoa junalla!

Reitti oli seuraava: Helsinki-Turku-Tukholma-Malmö-Kööpenhamina-Hampuri-Mannheim-Pariisi-Bordeaux. Tämä reitti on melko toimiva, mutta erityisesti Saksassa on olennaista huomioida, että junat ovat usein myöhässä. Ostin matkaa varten Interrail-passin, jotta lippujen vaihtaminen voisi sujua helpommin mahdollisten myöhästymisten tapauksessa. Reilipassi varausmaksuineen on kuitenkin usein kalliimpi mitä yksittäisten lippujen hankkiminen.

Asunnon hakeminen Bordeaux’sta

Kuten lähes kaikissa opiskelijakaupungeissa, myös Bordeaux’ssa asuntotilanne on heikko. Vuokrataso on korkea, asuntoa ei usein ole helppo saada yhdeksi lukukaudeksi ja myös huijareita on liikkeellä paljon, erityisesti Facebook-ryhmissä. Vuokrataso on lähes sama kuin Helsingissä, mutta huonokuntoisia asuntoja on myös paljon tarjolla. Lähtökohtaisesti asunnot ovat kuitenkin sisustettuja, paitsi paikallisen Hoasin eli Crousin asunnoissa.

Crousille on hyvä laittaa asuntohakemus heti, kun vaihtopaikan saa, koska vaihtareille ei ole varattu riittävästi asuntoja. Crousilla kuitenkin kannattaa varautua siihen, että byrokratiaa on paljon ja jotkut asunnot ovat todella huonossa kunnossa. Hyviä asuntoja on kuitenkin paljon.

Moni vaihto-opiskelija alkoi etsiä asuntoa vasta saavuttuaan kaupunkiin, mutta kannattaa ryhtyä asunnonhakuun mahdollisimman pian vaihtopaikasta kuultuaan tai vähintään kuukauden tai kaksi ennen vaihtoon lähtöä. Bordeaux’ssa on ainakin yksi nuorisohostelli, jossa voi majoittua kohtuuhintaisesti, mikäli omaan asuntoon ei pääse heti saavuttuaan.

Vaihdossa on hyvä ajatus asua kimppakämpässä kulujen jakamisen, mutta myös sosiaalisen kokemuksen vuoksi. Kimppakämppä on hyvä mahdollisuus tutustua ihmisiin myös oman vaihtoyliopiston ulkopuolelta ja kämppiksistä voi saada hyviäkin kavereita. Esimerkiksi La Carte des Colocs on hyvä verkkosivu, jolta voi löytää kimppakämppiä ja tehdä asunnonhakuilmoituksen. Löysin oman asuntoni tätä kautta, mutta myös pari kaveria jo ennen kaupunkiin saapumista. Myös Erasmus-WhatsApp-ryhmät ovat hyviä paikkoja löytää asunto – monet kaupungista pois muuttavat ilmoittavat asunnoistaan näissä ryhmissä.

Sciences Po, kuten lähes kaikki muutkin Bordeaux’n yliopistojen kampukset, sijaitsee naapurikunnassa Pessacissa, jonne on keskustasta noin kuusi kilometriä. Asuin itse Pessacissa hyvin lähellä kampusta. Opiskelun kannalta oli mieluisaa asua lähellä kampusta ja Pessac on hyvin rauhallinen alue, mikä voi kantakaupungissa asuvalle olla mieluisaa vaihtelua. Asuin neljän kämppiksen kanssa kaksikerroksisessa rivitaloasunnossa, jossa meillä oli myös oma piha.

Vaikka saisit Kelan asumistukea, olet vaihto-opiskelijana oikeutettu myös Ranskan asumistukeen eli Caf-rahaan. Käsittelyajat ovat kuitenkin pitkiä, minkä vuoksi tuen voi saada vasta vaihdon päätyttyä.

Kurssit ja opiskelu

Suurin osa Sciences Pon kursseista on neljän opintopisteen kursseja, mutta myös jotain kahden opintopisteen intensiivikursseja on. Englanninkielisillä kursseilla on mahdollista tehdä ylimääräisiä tehtäviä, jotta kurssista saa viiden opintopisteen laajuisen.

Orientaatioviikon jälkeen vaihtareilla on niin sanottu ”shopping week”, eli viikon ajan luennoilla voi käydä tunnustelemassa, mitkä kurssit haluaa valita. Tämän jälkeen muutoksia kurssivalintoihin ei voi tehdä. Tuolloin kannattaakin käydä kokeilemassa erilaisia luentoja, sillä esimerkiksi eri opettajien opetustavoissa ja puhenopeudessa on paljon eroja, ja tämä selviää vasta itse luennoilla.

Ranskankieliset kurssit voivat olla todella vaikeita seurata, mutta kursseista selviää, kun pyytää apua. Oma tasoni oli lähtiessä noin B1. Kysyin jokaisella ranskankielisellä kurssilla joltakulta ranskalaiselta luentomuistiinpanoja (mitkä suuri osa heistä tekeekin todella taitavasti), joiden avulla itse ymmärsin kurssien sisällöt ja pärjäsin tenteissä. Jotkut opettajat ovat kuitenkin ilmaisussaan selkeämpiä ja kuullun ymmärtäminen myös paranee lukukauden aikana. Yleisesti vaihto-opiskelijoille oli myös helpotettuja kurssisuoritustapoja ja opettajat ovat usein joustavia. Kannattaa siis ehdottomasti ottaa myös ranskankielisiä kursseja, vaikka se olisikin vaikeaa!

Erityisesti ensimmäisen vuositason kurssit ovat 100–200 hengen massaluentokursseja, joiden tunnelma voi olla melko levoton. Massaluentokursseilla suoritusmuotona on pääsääntöisesti tentti, joka perustuu luentoihin eikä lukemistoihin. Itse päädyin ottamaan lähinnä massaluentotyyppisiä kursseja, mutta myös pienempiä ja vuorovaikutuksellisempia kursseja oli tarjolla. Joillain kursseilla tehdään paljon esitelmiä ja keskusteluja, ja kurssien työtaakka vaihteleekin todella paljon. Monilla kursseilla opiskelijat esittivät luennoitsijoille pitkiä ja kiinnostavia kysymyksiä, mikä oli virkistävää!

Tentit olivat myös hyvin erilaisia eri kursseilla. Jotkut tentit olivat tunnin mittaisia, 15–20 kysymyksen tenttejä, jotkut Moodlessa tehtäviä etätenttejä, jotkut suullisia ja jotkut monivalintatenttejä. Joissain tenteissä tärkeää oli soveltaa kurssilla oppimiaan asioita ja reflektoida asioita itse ja joissain taas yksityiskohtien muistaminen oli olennaisinta. Mitään selkeää linjaa siitä, millaisia kurssisuoritusmuodot koulussa ovat, ei käsitykseni mukaan ollut, vaan suoritusmuodot perustuivat opettajien mieltymyksiin. Itse tein kaikki tentit englanniksi, mutta monilla kursseilla tätä mahdollisuutta ei ollut.

Sciences Po on eliittikoulu (grande école), ja paikoin tämä on hyvin selkeästi nähtävissä. Opiskelijoiden ja opettajien väliset suhteet ovat muodollisia ja teitittely on tärkeää. Mitä pidemmälle opinnoissa mennään, opiskelijat alkavat myös kilpailla enemmän toisiaan vastaan. Kuitenkin opiskelijat ovat yleisesti valmiita auttamaan vaihtareita esimerkiksi luentomuistiinpanoja jakamalla.

Sosiaalitieteiden opiskelijana opinnot Sciences Possa olivat hieman pettymys. Painotus on vahvasti kansainvälisten suhteiden opinnoissa ja yliopisto valmistaa selvästi opiskelijoita virkamiesuralle. Afrikan tutkimuksen kurssit olivat itselleni kiinnostavampia ja Afrikan tutkimuksen keskus järjestää myös paljon kiinnostavia keskustelutapahtumia yliopistolla ja kaupungissa.

Lukukauden kesto ja lomat

Syyslukukausi Sciences Possa kestää elokuun lopusta joulukuun puoliväliin. Joulukuussa on pääasiallisesti vain tenttejä ja palautuksia – ei siis enää luentoja. Opinnot päättyvät joitain poikkeuksia lukuun ottamatta ennen joulua. Syyslukukautena on viikon loma loka-marraskuun vaihteessa.

Arki Bordeaux’ssa

Bordeaux tunnetaan elitistisenä ja melko ylimielisenä kaupunkina mikä on varmasti osin totta. Ihmiset eivät ole muun Etelä-Ranskan tavoin erityisen ystävällisiä tai kohteliaita, mutta itselleni kaupunki tuntui viihtyisältä. Kenties suomalaisille bordeaux’lainen rehellisyys sopii hyvin.

Kaupungissa on rikas ja hedelmällinen kulttuurielämä ja kaupunki on arkkitehtonisesti erityislaatuinen: keskusta on lähes kokonaan rakennettu 1700-luvulla. Kaupungissa kannattaa kävellä paljon ja nauttia esimerkiksi aukioista ja niiden terasseista. Kulttuuritapahtumia Bordeaux’ssa jatkuvasti, joten tekemisenpuutetta harvoin on.

Vegaanisuus ja jopa kasvissyönti voi olla Ranskassa vaikeaa, mutta ei lainkaan mahdotonta. Tavallisia tuotteita, kuten tofua tai muita soijatuotteita, on vaikea löytää eikä monista ravintoloista saa mitään vegaanista. Hyviä paikkoja kuitenkin löytyy, kun vähän etsii esimerkiksi HappyCown kautta. Opiskelijalounaita vegaanina voi olla hankala saada, joten kannattaa varautua tekemään omat lounaat yliopistolle.

Bordeaux’ssa asuessa kannattaa hankkia pyörä. Kaupungin julkinen liikenne ei ole kovin luotettava ja liikenne on usein pysähdyksissä. Raitiovaunut lakkaavat kulkemasta useimmiten noin yhdeltä yöllä ja toisin kuin muissa Ranskan suurissa kaupungeissa, Bordeaux’ssa ei ole metroa. Pyörällä pääseekin usein nopeasti paikasta toiseen ja liikennekulttuurin oppii nopeasti. Bordeaux’n kaupunki lainaa opiskelijoille ilmaiseksi pyöriä, mutta pyörä on myös helppo ostaa edullisesti ja myydä se lähtiessä esimerkiksi toiselle vaihtarille.

Bordeaux’n kesät ovat pitkiä ja talvet sateisia. Kolmenkymmenen asteen helteet voivat jatkua jopa lokakuun loppuun. Sateenvarjo on olennaista olla mukana aina, sillä sateet yllättävät usein!

Vapaa-aika

Erityisesti elokuvan ystävälle Bordeaux’ssa asuminen on mahtava kokemus, koska kaupungissa on upea art house-elokuvateatteri Cinéma Utopia sekä paljon elokuvafestivaaleja niin ite Bordeaux’ssa kuin sen lähialueilla. Kaupungissa tapahtuu valtavasti kaikkea ja tapahtumista pysyy parhaiten kartalla etsimällä Instagramista oikeat sivustot ja seuraamalla katukuvan flaijereita ja tapahtumajulisteita. Bordeaux’ssa on myös Ranskan suurin drag-skene!

Jos mahdollista, kannattaa Bordeaux’sta lähteä patikoimaan Pyreneille, koska hyvin lähellä on paljon upeita patikointireittejä. Vuoristossa ihmiset ovat myös poikkeuksellisen mukavia ja puhuvat huonosti englantia, mikä on erinomainen mahdollisuus harjoitella keskustelemista ranskaksi! Bordeaux’sta pääsee myös nopeasti junalla Pariisiin, Toulouseen ja rannikolle, ja myös matka Espanjan puolelle on esimerkiksi bussilla ei vie kauaa.

Yliopistolla on paljon erilaisia aktiivisia järjestöjä, joiden toimintaan voi liittyä tai tapahtumiin osallistua. Tarjolla on esimerkiksi runsaasti erilaisia kulttuuri-, opintoihin liittyviä sekä poliittisia järjestöjä. Yliopisto tarjoaa myös urheilumahdollisuuksia, kuten viikoittaisia urheiluvuoroja.

Mikä yllätti ja mitä tulee huomioida

Positiivisesti yllätyin siitä, miten vähän byrokratiaa jouduin Ranskassa ollessani hoitamaan. Kaikkien ongelmien ja haasteiden kanssa myös sain apua paikallisilta ja muilta vaihtareilta. Kannattaakin yrittää tutustua myös muihin kuin vaihtareihin ja käydä myös vaihtaritapahtumien ulkopuolella. Vuokra-asioiden kanssa taas joutui taistelemaan paljon. Vuokalaisella on Ranskan lainsäädännössä melko heikko asema, ja vuokranantajat käyttävät toisinaan valtaansa väärin. Esimerkiksi takuuvuokran takaisinmaksussa voi olla ongelmia.

Kaupungin kulttuurinen elävyys oli myös suuri positiivinen yllätys. Kulttuurishokkeja Bordeaux’ssa ei juurikaan koe, sillä arki ei ole mitenkään merkittävästi erilaista Suomen arkeen verraten.

Kaupungin hintataso voi myös yllättää. Arki Bordeaux’ssa on kutakuinkin yhtä kallista kuin Helsingissä ja paikoin kalliimpaa. Ranskassa toimii kuitenkin erilaisia solidaarisuusjärjestöjä ja esimerkiksi opiskelijoille on tarjolla viikoittain ruoka-apua, josta saa esimerkiksi hävikkivihanneksia ja -hedelmiä sekä kuivaruokia. On hyvä varautua siihen, että rahaa tulee kulumaan paljon.

Paluu Suomeen

Vaihdosta paluu oli aluksi vaikeaa – irtautuminen elämästä, jonka juuri on ehtinyt rakentaa toisessa maassa, voi olla raskas. Kuitenkin uusia kaverisuhteita voi ylläpitää etänä ja toisaalta oli tärkeä ymmärtää, että vaikka kaikki vaihdonaikaiset ihmissuhteet eivät kestäisikään, ovat ne merkityksellisiä. Kun ihmisiä oppii tuntemaan eri puolilta maailmaa, avautuu myös uusia mahdollisuuksia reissaamiseelle. Vaihdosta palatessa koin myös tärkeänä pitää ranskan käytön rutiinina, sillä kielitaito alkaa äkkiä ruostumaan.