Category: Vaihtokertomuksia Pohjois-Amerikasta

Posted on

Vaihtokertomus, George Masonin yliopisto, syksy 2023

Teologinen tiedekunta

Olin vaihto-opiskelemassa George Masonin yliopistossa Yhdysvalloissa syyslukukauden 2023. Hain Yhdysvaltoihin opiskelemaan, sillä etenkin teologiseen osaamiseen kuuluu kulttuurien tuntemus. Yhdysvalloissa on paljon monikulttuurisuutta ja erityisesti valitsemani yliopisto, George Masonin yliopisto, on hyvin monikulttuurinen. Muiden kulttuurien tuntemus on mielestäni tärkeää jokaisella opiskelualalla, joten voin lämpimästi suositella tätä vaihtokohdetta kaikkien tiedekuntien opiskelijoille.

Saapuminen ja ensimmäisten viikkojen tunnelmat

Saavuin Yhdysvaltoihin viisi päivää ennen kurssien alkamista. Lensin Dullesin kansainväliselle lentoasemalle, jonka lähettyvillä yövyin ensimmäisen yön hotellissa. Heti seuraavana päivänä suuntasin taksilla kampukselle, josta sain avaimet kampuksen lähettyvillä sijaitsevaan kimppakämppään, jossa asuin syyslukukauden. Kerron asumisesta enemmän asumiskohdassa.

Ennen kuin saavuin itse kohteeseen, olin saanut etukäteen tiedon orientaatiopäivästä, joka järjestettiin kolme päivää ennen kurssien alkamista. Orientaatiopäivässä kävimme läpi yleisiä asioita vaihto-opiskeluun liittyen, kuten kursseihin liittyviä kysymyksiä ja terveydenhuollon toimintaa. Kurssivalinnat oli tehty jo kesällä, mutta jos kurssien alkaessa huomasi, ettei jokin kurssi vastannut yhtään odotuksiasi, orientaatiossa sai paljon hyödyllistä tietoa siitä, miten pystyy vielä kurssien alun jälkeenkin vaihtamaan kurssilta toiselle. Minulle itselleni kävi juuri näin ja vaihdoin kurssien alkamisen jälkeen kurssilta toiselle. Orientaatio on siis todella hyödyllinen ja siellä pääsi jo heti tutustumaan muihin vaihto-oppilaisiin ympäri maailmaa.

Ensimmäisten viikkojen aikana olin tutustunut jo moneen opiskelijaan kampuksella. Opiskelijoille järjestetään paljon tapahtumia, joissa pääsee tutustumaan pienellä kynnyksellä uusiin ihmisiin. Orientaatio oli ainoa pakollinen tapahtuma, johon piti ennen kurssien alkamista osallistua. Tämän jälkeen ei ollut enää mitään ohjattua toimintaa, joten sait itse valita, millaiset tapahtumat tai kerhot sinua kiinnostavat.

Asuminen ja arki kohteessa

Vaihdossa ollessani asuin noin kilometrin päässä yliopistolta sijaitsevassa asuntokompleksissa. Tämä asuntokompleksi kuului yliopistolle ja vuokrasopimus tehtiin yliopiston kanssa. Yliopistolla on myös kampusasuntola. Ero asuntokompleksin ja kampusasuntoloiden välillä on se, että kaikissa kampusasuntolan huoneistoissa ei ole omaa keittiötä, joten meal plan eli ateriasuunnitelma on tällöin pakollinen. Joissakin kampusasuntolan huoneistoissa on oma keittiö, jolloin meal plan ei ole pakollinen. Asuntokomplekseissa on aina keittiö, eikä meal plania tarvitse tällöin hankkia. Asuntokomplekseissa on pyykinpesukoneet. Kampusasuntoloissa on myös pyykinpesukoneet, mutta ne ovat erillisissä tiloissa.

Asuntokomplekseissa asutaan kolmen muun yliopiston opiskelijan kanssa, eli yhdessä asunnossa asuu yhteensä neljä opiskelijaa. Jaoin makuuhuoneen yhden tytön kanssa ja toisessa makuuhuoneessa asusti kaksi muuta tyttöä. Meillä oli keittiön lisäksi myös tilava olohuone. Jos haluaa asua omassa huoneessa, on kampusasuntoloista mahdollista koittaa saada itselleen yksityinen makuuhuone. Tämä on kuitenkin hyvin vaikeaa, sillä kampuksella ja kampuksen lähellä sijaitsevissa asuntokomplekseissa asuu yhteensä yli 6000 opiskelijaa. Sain itse varmuuden asuntokompleksin paikastani ainoastaan kaksi viikkoa ennen kuin lähdin vaihtoon, vaikka hain asuntopaikkaa toukokuun lopussa, heti kun tietoni vaihtoon lähdöstä varmistui. Hakuprosessi on siis melko hidas ja paikkaa kampusasuntolasta tai asuntokompleksista ei voida taata. Kannattaa tämän vuoksi tutkia myös yksityisiä vuokra-asuntoja lähistöltä.

Asuminen on hyvin kallista Yhdysvalloissa. Minun asuntokompleksini huone, jonka jaoin toisen opiskelijan kanssa, maksoi kuukaudessa 1250 $. Syyslukukausi kustansi minulle yhteensä 5000 $. Tämä kattoi myös veden sekä sähkön.

Meal plan eli ateriasuunnitelma mahdollistaa sinulle edullisemman syömisen kampuksen kaikissa ravintoloissa. Kampuksella on noin 20 pikaruokaravintolaa, muun muassa Chipotle, Subway, Panda Express, Starbucks ja muita samankaltaisia. Kampuksella on myös buffet, jonka kertahinta on noin 9–12 $. Buffetista löytyy salaattibuffa, paljon erilaisia ruokavaihtoehtoja, jotka vaihtuvat joka päivä sekä jälkiruokabuffet. Kampusravintoloissa ja kampuksen buffetissa voi käydä syömässä vaikkei olisikaan ostanut meal plania. Jos ostaa meal planin, säästää se noin 2 $ sinulta ateriaa kohden verrattuna siihen, jos sinulla ei olisi meal plania. Meal planeja on erilaisia, ja itse ostin vapaata käyttörahaa 500 $, jonka pystyin käyttämään niin ravintoloihin kuin myös buffettiin. Koin tuon summan olevan itselleni hieman liikaa, sillä asuntokompleksissani oli keittiö. Ostin meal planin heti kun koulu alkoi, joten en tuolloin vielä tiennyt, kuinka paljon tulen kampuksella syömään. Raha tuli kuitenkin käytettyä ravintoloihin ja buffettiin.

Yliopisto mahdollistaa kaikille vaihto-oppilaille ilmaisen pääsyn yliopiston kuntosaleille, ryhmäliikuntatunneille sekä uimahalliin. Arkiviikkoni kuluivatkin usein kampuksella ensin oppitunneilla, sen jälkeen buffetissa, josta usein suuntasin liikkumaan tilavalle kuntosalille. Kampuksella oli myös mukava tehdä läksyjä ja opiskella kokeisiin suurten tilojen vuoksi. Kampuksella on yli 20 rakennusta, joista suurimmasta osasta on paljon hyviä opiskelutiloja.

Viikonloppuisin yleensä teimme kämppiksieni tai vaihtarikaverieni kanssa jotain, kuten kävimme ostoskeskuksissa tai otimme metron Washington D.C.:hen. Washington D.C. sijaitsee noin 30 kilometrin päästä yliopistolta ja metro sinne ei maksa kuin vain 3–6 $, riippuen onko arki vai viikonloppu. Opiskelukaupunki, jossa yliopisto sijaitsee, on nimeltään Fairfax. Fairfax on kohtalaisen pieni kaupunki, mutta siellä sijaitsee muutamia ostoskeskuksia 6–15 mailin säteellä. Itse pidin Fairfaxin rauhallisuudesta ja jos kaipasi suurkaupungin vilinää ei matka Washingtoniin ollut pitkä.

Vaihtoyliopiston kurssit ja opetuskulttuuri sekä kokeet

Vaihdon kestäessä puoli vuotta täytyy kursseja käydä vähintään 12 creditin edestä. Yksi kurssi, joka kestää koko syyslukukauden, on 3 creditin arvoinen. Kävin itse tuon 12 creditiä, eli yhteensä neljä kurssia syyslukukauden aikana. Yksi 3 creditin kurssi vastaa 5 opintopisteen kurssia.

Opetuskulttuuri Yhdysvalloissa on läsnäolopainotteista. Kaikilla kursseilla on läsnäolovelvollisuus, jos on valinnut lähiopetuksen kurssin. Vaihto-opiskelija saa valita ainoastaan yhden etäkurssin halutessaan, ja kaikki loput kurssit täytyy olla lähiopetuksen kursseja. Opetus lähiopetuksen kursseilla vastaa melko samanlaista opetusta kuin lukiossa. Tunneilla usein työskennellään ryhmissä. Tuntiaktiivisuus vaikuttaa arvosanaan, joten tunneilla kannattaakin tämän vuoksi olla aktiivinen.

Kursseilla on usein midterm-koe sekä loppukoe. Midterm-kokeet eli keskellä lukukautta olevat kokeet vaikuttavat loppuarvosanaan kurssista riippuen noin 30–40 %. Loppukokeet vaikuttavat usein 40–50 % loppuarvosanaan. Itselläni jokainen koe oli paperinen koe eikä tietokoneet olleet kokeissa sallittuja. Joillakin kursseilla niin midterm-kokeissa kuin myös loppukokeissa oli ainoastaan esseekysymyksiä. Joillakin kursseilla esseekysymysten lisäksi kokeissa oli myös monivalintatehtäviä.

Lukukauden kesto ja lomat

Syyslukukausi alkoi vuonna 2023 21. elokuuta ja päättyi 14. joulukuuta. Syyslukukauden aikana syyskuussa on työväenpäivä ja lokakuussa Columbuksen päivä. Jos nämä päivät osuvat arkipäiville, ei tuolloin ole koulua. Syyslukukauden ainoa loma on kiitospäivä. Syksyllä kiitospäivä oli torstaina, jolloin meillä oli koulusta vapaata keskiviikko, torstai ja perjantai. Kiitospäivänloma on siis ainoa ”kunnollinen” loma, joka osuu syyslukukaudelle. Jos menee Yhdysvaltoihin vaihtoon kevätlukukaudella niin silloin pidemmäksi lomaksi osuu spring break.

Mikä yllätti sinut vaihdon aikana ja mitä vaihtoyliopistoosi hakevan opiskelijan kannattaisi mielestäsi huomioida

Kurssien alkaessa yllätyin siitä, kuinka sosiaalista opetus on. Suomessa olen tottunut vain istumaan hiljaa luentosalissa, joten tämä opetuskulttuuri yllätti minut täysin. Positiivinen yllätys oli se, kuinka ystävällisiä ja mukavia opiskelijoita kohtasin kursseilla. Tunneille oli aina mukava mennä, sillä tiesin, että kaikki otetaan ilomielin ryhmätöihin mukaan ja kaikki olivat aina auttamassa, jos en osannut tehdä jotain tehtävää tai kielimuuri tuli vastaan.

George Masonin yliopistoon hakevan kannattaa huomioida se, että vaikka hakisikin yksiöhuonetta kampukselta, on sellainen erittäin vaikea saada. Jos haluaa asua kampuksella, kannattaa varautua siihen, että joutuu jakamaan makuuhuoneen toisen opiskelijan kanssa. Suosittelen kuitenkin lämpimästi valitsemaan kampuksella tai asuinkompleksissa asumisen, sillä tällöin sinun on helppo ystävystyä muihin opiskelijoihin, jotka asuvat myös kampuksella tai aivan kampuksen lähellä. Jos makuuhuoneen jakaminen tuntuu vieraalta ajatukselta niin ei huolta, niin minullekin tuntui. Oman kokemukseni pohjalta voin kuitenkin sanoa, että huonetoverini ja minä sovimme alkuun ”pelisäännöt” ja niiden mukaan toimittiin. Näin jälkeenpäin ajattelen, että onneksi valitsin tämän asumismuodon enkä siten, että olisin asunut yksin.

Paluu Suomeen

Vaihdon ajaksi minulle myönnettiin J-1 viisumi. J-1 viisumi menee umpeen sinä päivänä kuin syyslukukausi loppuu, eli minun tapauksessani viisumini umpeutui 14.12.2023. J-1 viisumilla voi kuitenkin jäädä Yhdysvaltoihin vielä 30 päiväksi viisumin umpeutumisen jälkeen. Itse lähdin syyslukukauden päätyttyä Miamiin lomailemaan muutaman viikon ajaksi.

Palasin Suomeen heti vuodenvaihteen jälkeen. Olin itse irtisanonut vuokrani ennen kuin lähdin vaihtoon ja olin vienyt tavarani säilytykseen vanhempieni luokse. Asuminen Yhdysvalloissa oli kallista, joten en tämän vuoksi halunnut pitää vuokra-asuntoa myös Helsingissä. Aloitin uusien vuokra-asuntojen etsinnän marraskuussa 2023 ja löysinkin tuolloin hyvän vuokra-asunnon, johon pääsin muuttamaan heti palattuani Suomeen.

Vaihdon kustannukset

Yhdysvallat on melko kallis maa mennä vaihtoon. Asumiskustannukset maksoivat yhteensä 5000 $, ostamani meal plan 500 $ ja terveysvakuutus n. 1300 $. Tämän lisäksi lentoni Yhdysvaltoihin maksoi noin 700 $ ja takaisin Suomeen noin 700 $. Tämän lisäksi muihin kuluihin, kuten ruokaan ja vapaa-aikaan, kuluu myös rahaa.

Posted on

Vaihtokokemus, University of Hawaiʻi at Mānoa, kevät 2023

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Olin vaihdossa kevätlukukauden Honolulussa, Havaijin osavaltiossa. Päätin alusta pitäen haluavani lähteä nimenomaan jenkkeihin vaihtoon, koska halusin maahan, jossa valtaosa ihmisistä puhuu äidinkielenään englantia. Havaiji vaikutti uniikilta kohteelta, joka tarjoaa upeaa luontoa ja eksoottisia harrastusmahdollisuuksia.

Ennen lähtöä

Hakuprosessi yliopistoon oli alusta pitäen selkeän tuntuinen. Kuitenkin hakuvaiheeseen piti käyttää kohtalaisen paljon aikaa, sillä kurssivalinnat, viisumi-, vakuutus- ja asumisasiat olivat silloin tällöin kovin työllistäviä. University of Hawaiʻi ei pysty tarjoamaan kaikkia mahdollisia kursseja vaihto-opiskelijoille, itsenikin piti joustaa jonkin verran alkuperäisistä valinnoistani, mutta olin lopulta tyytyväinen siihen mitä sain otettua. Viisumin hakeminen jäi viimetinkaan, sillä yliopisto lähetti I-20 -sertifikaatin aika myöhäisessä vaiheessa. Yhtenä kriteerinä päästäkseen opiskelemaan oli yhdysvaltalaisen terveysvakuutuksen hankkiminen terveyskeskuksen palveluja varten. Itselleni vakuutus maksoi noin 400 euroa. Hain asuntoa yksityiseltä opiskelija-asuntolalta, sen saaminen sujui mutkattomasti.

Ensimmäiset viikot

Saavuin Honoluluun noin kaksi viikkoa ennen lukukauden alkua joulun pyhien jälkeen. Kevätlukukausi alkoi 9.1.2023 ja päättyi 12.5.2023. Ensimmäinen asia, johon kiinnitin huomioita saapumisen jälkeen oli hintataso. Arvelin Havaijin olevan kohtuullisen kallis paikka, mutta se oli silti paljon kalliimpi mitä odotin. Havaiji on tällä hetkellä Yhdysvaltain toiseksi kallein osavaltio New Yorkin jälkeen, tähän syynä korkeat tuontikustannukset kaukaiselle saarelle. Esimerkiksi asuminen jaetussa makuuhuoneessa viiden hengen soluasunnossa maksoi minulle noin 900e/kk. Jos haluaa perinteisen suomalaisen opiskelijayksiön omalla keittiöllä, täytyy olla valmis maksamaan noin 1600e/kk. Tämän vuoksi kimpassa asuminen on lähes normi yliopistoarjessa. Myös ruokaan uppoaa rahaa, koska kampuksella ei ole halpoja opiskelijaravintoloita, vaan lähinnä pikaruokaloita kuten Subway, Starbucks ja Panda Express.

Orientaatio oli järjestetty vaihto-opiskelijoille hyvin lukukauden alkua edeltävällä viikolla. Orientaatiopäivinä tutustui muihin vaihto-opiskelijoihin, oppi yliopiston arkea ja havaijilaista kulttuuria. Sain orientaatioviikolla kavereita, joiden kanssa vietin paljon aikaa pitkin lukukautta. Kampusalue vaikutti alkuun hyvin kompleksiselta, mutta kolmen päivän orientaatioviikon jälkeen se tuntui oikeastaan melkein jo selkeältä.

Arki vaihdossa

Itselläni oli viisi kurssia vaihdon aikana (37,5 opintopisteen verran). Niistä 4 oli paikan päällä järjestettyjä kursseja ja yksi asynkronoitu verkkokurssi. Keskimäärin päivässä oli noin 3 tunnin verran luentoja ja sen päälle itsenäistä opiskelua noin 4 tuntia. Opiskeluun kului enemmän aikaa kuin Suomessa ja välillä se oli myös kuormittavaa lukuisten ryhmätöiden ja kokeiden vuoksi. Luennot ja ryhmätyöt olivat kuitenkin usein virkistäviä, koska yhdysvaltalainen opetuskulttuuri on hyvin kannustava ja palkitseva. Myös muiden opiskelijoiden sekä professorien ulospäinsuuntautuneisuus ja iloisuus teki opiskelusta mieleistä. Kokeita lukukauden aikana oli yleensä kolme per kurssi; warm-up exam, mid-term exam ja final exam. Joillain kursseilla on myös tapana pitää viikottaisia quizzeja, jotka vaikuttavat arvosanaan. Kokeet olivat itsessään jonkin verran helpompia kuin Suomessa.

Yliopistossa toimii paljon opiskelijajärjestöjä, jotka järjestävät tapahtumia lähes joka viikko. Näissä tapahtumissa pääsee tutustumaan tutkinto-opiskelijoihin. Suosittelenkin menemään kaikkiin tapahtumiin, jotka tuntuvat pikkasenkaan kiinnostavilta, eikä kannata aristella tavata uusia ihmisiä. Myös kansainvälisille opiskelijoille on omia järjestöjä, joilla on hyvin aktiivista toimintaa.

En suosittele lähtemään Havaijille pelkän opiskelun vuoksi. Itse opiskelu alkaa tuntumaan palmujen ja jatkuvan aurinkopaisteen alla hyvin arkiselta parin ensimmäisen viikon jälkeen. Tämän vuoksi suosittelenkin kokeilemaan joitain uusia harrastuksia, kuten surffausta, purjehdusta, jenkkifutista tms. Itse aloitin surffauksen ja laitesukelluksen vaihdon aikana, ja mielestäni ne olivat yksiä hienoimpia asioita, mitä olen toistaiseksi päässyt kokemaan. Yliopiston oma liikuntakeskus järjestää tutustumiskursseja uusiin lajeihin hyvään hintaan. Myös yliopiston opiskelijakortilla pääsee kampuksen salille sekä Oahun saaren bussiin täysin ilmaiseksi.

Itse Oahun saarella on paljon nähtävää, ja sitä pääsee näkemään hyvin paikallisbussilla. Kuitenkin ylivoimaisesti helpoin tapa liikkua on oma skootteri tai auto. Itse en hankkinut kumpaakaan, mutta näin jälkeenpäin ajatellen se olisi helpottanut paljon omaa arkeani. Pääsin kuitenkin liikkumaan kavereiden kyydeillä ja bussilla.

Havaijin muut saaret ovat todellakin käymisen arvoisia. Kävin itse kolme kertaa Mauilla ja kerran Molokailla. Saarien välillä mennään lentokoneilla, ei laivoilla. Itse lentäminen on kohtuullisen edullista, kunhan ostaa liput ajoissa. Parhaita paloja olivat laitesukellusreissut, valaiden näkeminen, kilpikonniin törmääminen rannoilla, upeat vaellusreitit ja tulivuoret.

Paluu Suomeen

Lähteminen takaisin Suomeen tuntui haikealta, koska mieli tuntui juurtuneen trooppiseen lämpöön ja iloiseen kulttuuriin varsin vahvasti viiden kuukauden jälkeen. Suosittelen Havaijia kaikille seikkailunhaluisille!

Posted on

Vaihtokertomus, University of Newfoundland, kevät 2023

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Saapuminen ja ensimmäiset viikot

Kanada on siitä helppo maa, että sinne varsinkaan suomalaisella vaihto-opiskelijalla ei juurikaan ole paperiviidakkoa selvitettävänä ennen maahan saapumista. Oleilin maassa alle puoli vuotta, joten riitti, että ennen matkaa hankin elektronisen viisumin ja se saapui hakemuksen teon jälkeen parissa minuutissa sähköpostiini. Ennen lähtöä ostin oikeastaan ainoastaan lentoliput ja muuten vain odottelin koittavaa lähtöä. Kanadaan voi saapua aikaisintaan kuukautta ennen vaihdon alkua, mutta itse lähdin matkaan vasta uuden vuoden jälkeen. Saavuin maahaan 2.1.2023 ja 4.1. alkoivatkin jo ensimmäiset kurssit. Saapuminen sujui mukavasti, vaikka lentomatka olikin kokonaisuudessaan viivästyksineen yli 20-tuntinen. Yliopistokaupunki St. John’siin ei ole suoraa lentoa Euroopasta, ja se pitkittää matkaa hieman, kun Kanadassa matkalla on kaksi välipysähdystä. Perille saavuttuani vastassa oli paikallinen opiskelija, joka otti minut vastaan kentällä. Ensimmäisen yön vietin lentokenttähotellissa, ennen kun pääsin kirjautumaan yliopistokampuksen asuntolaan sisään.

Ensimmäiset viikot hurahtivat ohi todella nopeasti. Opiskelut alkoivat täydellä teholla jo heti tammikuun alussa, joten mikäli haluaa pitää lomaa ennen opiskelua, kannattaisi ehkä mennä jo aiemmin kohdemaahan. Ensimmäisillä viikoilla tutustuin paljon uusiin ihmisiin ympäri maailmaa: vaihto-opiskelijoihin, paikallisiin ja ulkomaalaisiin tutkinto-opiskelijoihin. Sen lisäksi ensimmäisinä päivinä tutustuin kampusalueeseen ja kaupunkiin St. John’siin, jossa tulisin viettämään seuraavat kuukaudet. Asuntolahuonettani varten hankin myös lähimmästä kauppakeskuksesta peiton ja tyynyt, sekä päiväpeiton hieman koristamaan huonetta. Kaupungissa kaikki oli oikeastaan kävelymatkan (n. 2km) säteellä kampuksesta, joten pitkälle ei tarvinnut mennä hankkiakseen kaiken tarpeellisen. Hankin myös paikallisen puhelinliittymän ensimmäisen viikon jälkeen, mutta sitä ei välttämättä olisi tarvinnut, sillä kampuksella oli hyvät langattomat verkkoyhteydet.

Ensimmäisten viikkojen aikana tutustuin myös ihmisiin, joiden kanssa vietin suurimman osan ajastani vaihdon aikana. Sain vasta yliopistolle saavuttuani ja opinnot aloitettuani tietää, että lukukauteen kuuluu myös viikon loma-aika, joten ensimmäisten viikkojen aikana sovin poikaystäväni kanssa, että hän saapuu silloin myös Kanadaan. Se teki ensimmäisistä viikoista hieman helpompaa, kun tiesi, että hän on tulossa moikkaamaan vaihdon puolivälissä.

Asuminen

Asuin yliopistokampuksen asuntolassa Hatcher Housessa. Tämä oli ennen kaikkea mielestäni kätevä vaihtoehto sen takia, että kampusasuntoloista on nopea matka keskustaan, kauppakeskukselle, luontopoluille ja luentosaleihin. Asuntola ei välttämättä ole se kaikista halvin vaihtoehto, eikä varsinkaan, kun asuntolahuoneeseen kuului pakollisena mealplan kampuksen ruokalassa. Asuntola on kuitenkin siinä mielessä hyvä valinta, että siellä tutustuu helposti ja nopeasti muihin ihmisiin, jotka asuvat myös asuntoloissa. Asuntolahuoneessani ei ollut minun lisäksi muita, mutta jaoin kylpyhuoneen kaikkien samassa kerroksessa asuvien kanssa. Tästä syystä yksityisyyttä oli, mutta toisaalta myös yhteisöllisyyttä. Olin itse sellaisessa asuntolassa, jossa asui vanhempia opiskelijoita, ja kaikilla oli oma huone. Asuntolan säännöissä oli tarkat hiljaisuusajat, sillä se oli tarkoitettu pidemmällä opiskeluissaan oleville opiskelijoille.

Hatcher House oli mielestäni ihan hyvä asumisvaihtoehto, mutta jos tekisin kaiken uudelleen, yrittäisin vuokrata asunnon yksityisiltä markkinoilta. Todennäköisesti ne, jotka asuivat muualla kuin kampuksella, säästivät rahaa ruokakustannuksissa, vaikka asuminen muuten olisi ollut saman hintaista tai kalliimpaa. Maksoin huoneestani noin 2200 Kanadan dollaria ja asuin siinä hieman yli 3kk. Mealplan maksoi samalta ajalta noin 2800 dollaria. Tämä oli euroissa noin 3450e yhteensä (asunto+ruoka) koko ajalta. Joissain kampusasuntoloissa ei tarvitse maksaa mealplania, mutta asuntoloiden keittiöiden varustelut eivät myöskään olleet hääppöiset. Käytännössä se siis tarkottaisi, että vaihdon ajaksi pitäisi hankkia myös omat ruuanlaittovälineet huoneeseen. Mealplan oli siinäkin mielessä kätevä, että ruokaa ei tarvinnut tehdä itse ja ruokalassa sai käydä syömässä niin monta kertaa päivässä, kun halusi.

Arki kohteessa

Valitsin Newfoundlandin ja St. John’sin vaihtokohteeksi lähtökohtaisesti siksi, että yliopistossa oli mielenkiintoisia opiskeluvaihtoehtoja, mutta erityisesti siksi, että itse kaupunki ja koko saari oli mielettömän kaunis paikka luonnon osalta. Arkena vietin siis huomattavan paljon aikaa retkeillen lähiluonnossa ja välillä hieman kauempanakin. Teimme asuntolaystävieni kanssa paljon retkiä ympäri kaupunkia ja lähimmissä kylissä autolla tai yliopistokampuksen shuttlebussilla. Sen lisäksi opettelin soittamaan klassista kitaraa kaverini ohjaamana ja kävin myös jonkun verran yliopiston kansainvälisille opiskelijoille suunnatuissa tapahtumissa. Kävimme muun muassa katsomassa paikallista jääkiekko-ottelua pariinkin otteeseen. Lisäksi asuntolassa vietimme aikaa yhteisissä tiloissa pelaten erilaisia lautapelejä ja katsoen elokuvia. Asuntolassa järjestettiin myös paljon asuntolakohtaista ohjelmaa, kuten asuntolailtoja ja Winter Formal. Näissä tapahtumissa käytiin keilaamassa, syömässä yhdessä tai pelailemassa bilistä. Kaupungin keskusta ei myöskään ollut kaukana kampukselta, joten kävimme siellä monesti kuuntelemassa paikallisia bändejä. Lisäksi kaupungissa on paikallinen panimo, jossa oli viikottain tarjolla livemuusiikkia, hyvää ruokaa ja juomaa. Vietimme paljon aikaa asuntolan väen kanssa erilaisissa kokoonpanoissa. Kävimme pelaamassa pingistä ja välillä näin kavereita myös kahvittelun merkeissä.

Opetus ja kokeet

Opetus yliopistossa oli hieman erilaista, kuin Helsingin Yliopistossa. Opetus oli joillain kursseilla luentovetoisempaa ja joillain painottunut yksilötehtäviin tai ryhmätöihin. Opetus oli mielestäni sisällöllisesti kuitenkin rikasta ja mielenkiintoista ja sain siitä paljon irti. Tehtäviä oli mielestäni kursseilla huomattavasti enemmän, kuin Helsingin Yliopistossa kursseilla normaalisti. Toki suoritusaikaa oli myös periaatteessa enemmän. Luentoja oli kurssikohtaisesti keskimäärin kaksi viikossa ja normaalisti opiskelijat tekevät kolme kurssi lukukaudessa, eli tämä tarkoittaisi kuutta luentoa viikossa. Luennot olivat 75min mittaisia ja omassa kalenterissani niitä oli noin neljänä päivänä viikossa. Opetuksessa oli toki laadullisia eroja kurssien välissä ja osa luennoista peruttiin ja niistä lähetettiin vain vastaava tallenne jälkikäteen. Tehtävät olivat kuitenkin sellaisia, että niistä suoriutui helposti, eivätkä kurssit vaatineet erityistä kielellistä ponnistelua. Luennoilla painotettiin paljon keskustelua ja sitä usein syntyikin helposti aiheesta kuin aiheesta. Tehtävissä painotettiin sitä, että ne tuli suorittaa akateemisten ohjeistusten mukaisesti ja esimerkiksi tehtävien palautuksissa oli myös tarkat tekstinasetteluvaatimukset. Tehtäviä kursseilla oli muun muassa preseentaatiot, oppimispäiväkirjat, esseet, kirjallisuuskatsaukset, blogitekstit ja ryhmätehtävät.

Minulla ei henkilökohtaisesti ollut loppukoetta kuin vain yhdestä kurssista. Muista kursseista palautettiin loppuessee. Loppukoe suoritettiin netissä digitaalisessa oppimisympäristössä, ja se oli monivalintatentti, josta sai arvosanan heti.

Lukukausi ja lomat

Lukukausi alkoi jo heti tammikuun alussa ja virallisesti kohdeyliopistossa lukukausi on talvilukukausi, eikä kevät lukukausi. Lukukausi jatkuu aina huhtikuun puoleen väliin tai siihen asti, kun on viimeinen tentti, kuitenkin viimeistään huhtikuun toisiksi viimeisellä viikolla. Lukukausi keskeytyi tammikuun lopussa pariksi viikoksi, kun yliopiston opettajahenkilökunta jäi lakkoon. Lakkoilun aikana opiskelijoille ei annettu varsinaisesti mitään tehtäviä, mutta opintoja sai edistää lukemalla kurssimateriaaleja. Lakko vaikutti joihinkin kursseihin niin, että tehtävämäärää vähennettiin, sillä lopulta palautusaikaa oli vähemmän, kun mitä alun perin piti olla. Joillain kursseilla taas aikataulua vain tiivistettiin ja sama työmäärä tuli suorittaa lyhyemmässä ajassa. Tämäkin oli erilainen ja uusi kokemus, joka aiheutti aluksi hieman hämmennystä, mutta kuitenkin yliopisto ja opettajat vakuuttelivat, että paluu normaaliin koittaa nopeasti.

Lukukauden puolivälissä helmikuun lopussa oli viikon mittainen talviloma. Talviloman jälkeen kurssit jatkuivat normaalisti ja lukukauden lopussa tenttipäivämäärät vaikuttivat siihen, milloin omat opiskelut päättyvät. Ainoa tenttini oli 6.4. ja viimeiset palautukseni 12.4., joten lukukauteni loppui varsin nopeasti. Lukukauden päättyessä aiemmin, kuin olin aluksi ajatellut, lähdinkin jo 11.4. Calgaryyn viettämään aikaa sukulaisteni luona. Olin siellä noin pari viikkoa vielä ennen Suomeen paluuta.

Yllätyksiä ja huomioita

Kanadalaiset ovat stereotyyppisesti todella ystävällisiä ja huomioivia. Se ei varsinaisesti yllättänyt minua, mutta se oli positiivinen kokemus, jonka tunsin heti paikalle saavuttuani. Erityisesti paikalliset ihmiset olivat avuliaita ja ottivat muut ihmiset huomioon ympärillään. Yllätyin myös siitä, kuinka kansainvälinen yliopisto MUN oli. Opiskelijoita oli maapallon joka kolkasta ja myös opiskelualoja oli laidasta laitaan aina meribiologiasta musiikkiin ja politiikasta fysiikkaan. Opintojen laaja tarjonta myös mahdollisti itselleni esimerkiksi televisiosarjan käsikirjoitus -kurssin, jollaista en välttämättä niin helposti olisi Suomessa päässyt opiskelemaan.

St. John’s on hyvin pieni kaupunki ja Kanadassa lennot maan sisälläkin maksavat paljon. St. John’sissa asuu hieman vähemmän asukkaita, kun Lahdessa, vaikka pinta-alalta se onkin yli puolet isompi. Kaupunki tuli tutuksi siis hyvinkin nopeasti. Kanadassa ei myöskään ole kovin hyvää julkista liikennettä. Nämä asiat yhdistettynä huomasi hyvin nopeasti, ettei Newfoundlandista liikkuminen mantereelle ole kovin yksinkertaista tai halpaa. Vaihtoon kannattaa siis varata joko paljon rahaa tai sitten koittaa keksiä mahdollisimman paljon tekemistä St. John’sissa. Osa opiskelukavereistani kävi lukukauden aikana esimerkiksi Torontossa tai muualla Kanadassa. Osa vieraili myös Yhdysvalloissa.

Mikäli siis mielii vaihtoon Kanadaan, suosittelisin kohteena ehkä jotain isompaa kaupunkia, joka olisi keskeisemmällä sijainnilla, josta olisi helpompi vierailla muissa kaupungeissa mantereella. Näin pääsisi näkemään enemmän Kanadaa.

Suosittelen myös varaamaan vaihtoa varten rahaa, sillä Pohjois-Amerikka on vaihtokohteena kallis.

Roskaruoan syöminen on myös Kanadassa hyvin yleistä, vaikka se yleisesti mielletään stereotyyppiseksi amerikkalaiseksi tavaksi. Myös kampusruokalassa oli joka päivä pizzaa ja hampurilaisia tarjolla. Onneksi myös terveellistä ruokaa, mutta se voi olla esimerkiksi ruokakaupoissa huomattavasti hintavampaa, kuin roskaruoka.

Vaihtoon lähtijän kannattaa myös kiinnittää huomiota kurssitarjontaan ja kurssien sisältöihin. Itse löysin helposti mielekkäitä kursseja ja koin oppivani niistä hurjan paljon uutta. Joillain tiedekunnilla opintojen sisältö ei kuitenkaan välttämättä vastaa eurooppalaisia standardeja ja kurssit saattavat tuntua erilaisilta, kuin mihin on tottunut.

Kannattaa varautua myös siihen, että kaikkea tarvitsemaansa ei voi eikä kannata pakata mukaan matkalaukkuihin. Kanadastakin löytyy halpoja supermarketteja, joista voi ostaa peitot, tyynyt ja lakanat. Tai sen paksumman talvitakin.

Kanada on upea maa ja siellä on paljon nähtävää, joten suosittelen sitä kohteena ehdottomasti. Jos kuitenkin hakisin uudestaan vaihtoon, menisin ehkä syys- tai kesälukukaudeksi, sillä Kanadan talvi voi olla todella armoton, eikä silloin upeasta luonnosta ja nähtävyyksistä pääse nauttimaan samalla tavalla.

Paluu Suomeen

Palasin Suomeen suoraan Calgarysta, enkä enää matkustanut välissä takaisin St. John’siin. Se oli ehdottomasti hyvä vaihtoehto. Minulla oli vielä Helsingin Yliopistossa kursseja tehtävänä loppukeväästä, joten vaihdon jälkeen paneuduin oikeastaan suoraan niihin. Lähetin itse opintosuoritusotteeni vaihtoyliopistosta HY:lle ja parin viikon päästä opintosuoritukset olikin jo hyväksytty, joten siltä osin vaihdon päättäminen onnistui helposti.

Kotiin palaaminen tuntui hyvältä, vaikka toki tuntui haikealta jättää hyvästit monille uusille ystäville ja tuttavuuksille, joita Kanadassa kohtasi. Heihin on kuitenkin helppo pitää yhteyttä sosiaalisen median välityksellä, joten tuskin näkeminen jäi viimeiseen kertaan. Osittain vaihtoaika tuntuu tässä vaiheessa hieman unelta, kun paluusta on noin kaksi kuukautta. Aika meni loppujen lopuksi ohi todella nopeasti, mutta koen ehdottomasti, että vaihtoon lähteminen oli kannattavaa. Sain kokemuksesta irti paljon hienoja kokemuksia ja elämyksiä, ihania kohtaamisia ihmisten kanssa, ystäviä, naurua ja muutaman opintopisteenkin.

Suosittelen vaihtoa lämpimästi kokemuksena kaikille, jotka ovat kiinnostuneita uusista kulttuureista, uusista paikoista ja uusista ihmisistä. Vaihtoaika voi olla yksi elämän parhaimpia kokemuksia ja siitä voi saada valtavasti itseluottamusta sekä uusia eväitä loppuopintoja ja elämää varten!

Posted on

Vaihtokertomus, George Mason University, syksy 2022

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Saapuminen ja ensimmäiset viikot

Ennen Yhdysvaltoihin lähtöä minun täytyi tehdä melko paljon muuttoon liittyviä paperitöitä. Kaikkein keskeisimpänä oli tietysti viisumin hankkiminen, joka kaikesta stressaavuudesta ja byrokratiastaan huolimatta sujui melko mutkattomasti. Vaihtoyliopistolle tuli tämän lisäksi hankkia erinäisiä todistuksia esimerkiksi varallisuudesta ja kielitaidosta, sekä joitakin uusia rokotuksia tuli ottaa. Kaiken kaikkiaan matkaa edeltävät viikot olivat stressaavia hankitavien dokumenttien paljouden ja aikataulun kireyden vuoksi, mutta sain kuin sainkin viisumiasiani kuntoon kokonaiset kaksi viikkoa ennen lähtöä, joka ei tosiaankaan ollut varmaa Yhdysvaltojen konsulaatin huiman viisumijonon vuoksi.

Lähtöä edeltäneestä kiireestä huolimatta itse saapuminen kohteeseen sujui mukavasti. Ensimmäisenä kohtana listallani minulla oli paikallisen puhelinliittymän hankkiminen, mutta kävi ilmi, että tarvitsin liittymän lisäksi myös uuden puhelimen, sillä oma puhelimeni oli Eurooppalainen malli, eikä siten yhteensopiva Yhdysvaltojen liittymän kanssa. Jouduin ostamaan myös adaptereita sähkölaitteideni johdoille, sillä niissä oli tietysti kaikissa suomalaisiin pistorasioihin tarkoitetut päät. Suosittelenkin siis Yhdysvaltoihin lähtiessä tarkistamaan etukäteen oman puhelimen sopivuuden netistä, ja kyselemään josko tutuilta löytyisi adaptereita, joita voisi ottaa lainaan, sillä siinä säästää melko suuren kuluerän heti vaihtomaahan saapuessa.

Olin lähtenyt matkaan hyvin kevyin varustein, niin että mukanani oli vain yksi matkalaukku ja reppu. Vaihtoyliopistolle päästyäni minua odotti siis ensimmäisenä tarpeellisuuksien kuten pyyhkeiden, tyynyjen ja lakanoiden hankinta. Onnekseni yliopistolta oli hyvät bussiyhteydet lähimpään Walmart-supermarkettiin, josta löytyi kaikki tarpeellinen ensihätään. Sainkin siis keskittyä uuden asunnon sisustamisen sijasta ensimmäiset viikkoni kampuksella ja kaupungilla kiertelyyn, sekä kansainvälisten opiskelijoiden orientaatioviikon tapahtumiin.

Asuminen

Olin saanut huoneen yliopistoni asuntolasta, joka osoittautui parhaaksi majoittautumisvaihtoehdoksi sekä sijaintinsa että hintatasonsa puolesta. Kaupunki, jossa yliopistoni sijaitsi, oli pienehkö, miltei opiskelijakaupunki, mutta se sijaitsi aivan Washington DC:n laitamilla, joka tarkoitti, että asuntojen vuokrat alueella olisivat olleet melko hintavia yksin. Oman asuntolahuoneeni hintaa ajoi alas myös se, että jaoin huoneen kahden muun paikallisen opiskelijan kanssa. Tämä oli suuri totuttelu alkuun, mutta loppujen lopuksi yhteiselo kämppisten kanssa sujui mukavasti, ja meistä tuli läheisiä ystäviä.

Arki kohteessa

Yhdysvalloissa yliopistokulttuuriin kuuluu keskeisenä osana kerho- ja harrastustoiminta. Kampuksella toimikin hyvin monia erilaisia kerhoja ja urheilujoukkueita, eli kaikkiin makuihin löytyi toimintaa koulupäivien ulkopuolelle. Itse liityin yliopiston miekkailuseuraan sekä soutujoukkueeseen, sekä kävin pelaamassa lautapelejä lautapelikerhossa. Tähän sai hyvin kulumaan niin arki-illat kuin viikonloputkin, sillä treenien lisäksi joukkueen kanssa oli mahdollisuus lähteä kisamatkoille lähialueelle. Kävin itse osallistumassa yhteen miekkailuturnaukseen Marylandin yliopistolla, muutaman tunnin ajomatkan päässä vaihtoyliopistostani.

Vain vaihto-opiskelijoille suunnattua toimintaa ei yliopistolla järjestetty laisinkaan, mutta kansainvälisille opiskelijoille yleisemmin tapahtumia onneksi löytyi, vaikkakin Yhdysvalloissa paikallisiinkin tutustuminenkin oli helppoa, eikä siten pelkkiä vaihtariporukoita oikein päässyt syntymään.

Opetus ja kokeet

Itse opiskelussa oli keskiössä vielä Suomea enemmän esseiden kirjoittaminen. Kaikilla kursseillani kirjoitettiin useampia esseitä, yhdellä jopa muutaman viikon välein, mutta opetus ei muuten ollut vaikeustasoltaan suomesta eroavaa. Eräänä erikoisuutena, johon itse olen Helsingin yliopistossa opiskellessani törmännyt harvemmilla kursseilla, oli monivalintakokeiden yleisyys. Tämä aiheutti minussa esseevastauksiin tottuneena hämmennystä, mutta ei suurempia ongelmia

Luentoja oli tyypillisesti kaksi viikossa, ja niiden pituudet vaihtelivat puolestatoista tunnista kolmeen ja puoleen tuntiin. Yhdellä kursseistani, jolla opimme teatteriproduktioiden tuottamisesta, meillä oli myös käytännönläheisempää opetusta luokkahuonetyöskentelyn lisäksi, eli teimme kaikki viikossa yhden muutaman tunnin työvuoron koulun puvustamossa tai lavastamossa.

Lukukausi ja lomat

Lukukausi alkoi elokuun lopulla ja jatkui joulukuun alkupuolelle asti. Kursseissa pidettiin lukukauden puolessa välissä midterm-kokeet, jotka olivat puolet kurssin loppuarvosanasta, ja toisen puolen määrittivät loppukokeet lukukauden lopussa. Midtermit eivät kaikilla kursseilla olleet koeviikkomaisesti samaan aikaan, vaan niitä oli muutaman viikon aikavälillä sen mukaan, miten kurssien opettajat olivat niitä päättäneet pitää. Samaten loppukokeet levittäytyivät lukukauden kahden viimeisen viikon ajalle, riippuen kurssin omasta aikataulusta.

Syksylle ei osunut kiitospäivän lisäksi pidempiä lomia, joita kevätlukukaudella taasen olisi ollut. Kiitospäivän aikaan ehti kuitenkin hyvin matkustella, ja monet vaihto-opiskelija ystäväni lähtivätkin silloin reissuun. Itse suuntasin New Yorkiin, sillä olin halunnut nähdä sen kuuluisan kiitospäivän paraatin.

Yllätyksiä ja huomioita

Yhdysvallat oli vaihtokohteena hyvin mielenkiintoinen paikka, erityisesti sen koon ja vaihtelevaisuuden takia, mutta makumatkaksi reissua on vaikea sanoa. Yhdysvalloissa suurin osa ruoasta on hyvin prosessoitua ja lisättyä sokeria löytyy jopa ruuista, joista sitä ei odottaisi löytyvän. Onkin siis hyvä varautua siihen, että jos tahtoo syödä terveellisempää ruokaa, on se huomattavasti hintavampaa kuin enemmän prosessoitu ruoka. Myös yliopiston ruokaloissa pitsa ja hampurilaiset olivat jokapäiväinen näky, eli leffoissa nähtävät ruokailutottumukset olivat paikallisille todellakin arkipäivää.

Tämä oli tietysti minulle yllättävää, muttei lainkaan suurin kulttuurishokki. Suurinta totuttelua nimittäin minulle vaati Yhdysvaltojen smalltalk-kulttuuri, jossa standardina on kysellä kuulumisia jokaiselta asiakaspalvelijalta, jonka kanssa asioit, oli sitten kyseessä kahvila tai ruokakauppa. Onneksi tälle small talkille oli tietty käsikirjoitus, jota siinä piti toistuvasti noudattaa, eli muutaman viikon kohdemaassa asuttuani sain siitä jo hyvin kiinni.

Paluu suomeen

Vaikka vaihtoyliopiston kanssa oli ollut joitakin ongelmia ennen lähtöä, oli kotiinpaluu yliopiston kannalta sujuvaa. Yliopistoni lähetti automaattisesti opintotodistukseni suoraan Helsingin yliopistolle, eli minun ei tarvinnut itse huolehtia todistusten pyytämisestä tai toimittamisesta.  Sain siis keskittyä itse toipumaan kulttuurishokista, joka taas suomeen palattuani iski minuun. Paikalliset tavat ja smalltalk-kulttuuri olivat jääneet päälle, ja meni muutamia viikkoja tottua taas oman lähikaupan tuotevalikoimaan ja Helsingin joukkoliikenteeseen. Suurimpana yllätyksenä iski se, että olin muutamassa kuukaudessa tottunut dollareihin niin paljon, että ensimmäisinä viikkoina suomessa eurot hämmensivät minua.

Vaihto oli kuitenkin ehdottomasti yksi elämäni parhaimpia kokemuksia, ja suosittelenkin lämpimästi kaikkia Yhdysvaltoihin vaihtoon lähtemisestä kiinnostuneita hakemaan sinne. Kaikessa koossaan se on vaihtokohteena erittäin monipuolinen, ja tarjoa paljon sekä kaupunkimatkailusta kiinnostuneille kuin luontoa rakastavillekin.

Posted on

Vaihtokertomus, University of Waterloo, syksy 2022

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija 

Ennen lähtöä

Ulkomailla asuminen on ollut pitkäaikainen haaveeni ja minulle oli jo yliopisto-opintojeni alussa selvää, että haluan suorittaa osan opinnoistani ulkomailla. Kanada valikoitui vaihtokohteekseni, sillä halusin suorittaa opiskelijavaihtoni euroopan ulkopuolella ja olin kiinnostunut erityisesti Kanadalaisesta kulttuurista ja luonnosta. Hain vaihtoon syksyllä 2021, ja sain paikan Waterloon yliopistosta Kanadasta syksylle 2022.

Vaihtohakuprosessi Kanadaan oli melko yksinkertainen. Syksyllä hain ensin Helsingin yliopiston vaihtohaussa, minkä jälkeen tehtävänä oli kohdeyliopiston oma haku. Tämä haku oli hyvin samantapainen kuin Helsingin haku ja ainoa ero taisikin olla kielikoe, joka oli suoritettava kyseiseen kohteeseen. Kielikoe kannattaa suorittaa hyvissä ajoin, useampi kuukausi ennen varsinaisen kohdeyliopiston vaihtohaun päättymistä. Vaihtoyliopistolta tuli ilmoitus hyväksymisestä jo heti hakemista seuraavana päivänä, hyvissä ajoin edes ennen hakuajan päättymistä.

Koska vaihtoaikani kanadassa oli noin neljä kuukautta, ei kanadaan tarvinut erikseen hankkia opiskelijaviisumia.  Opiskelijaviisumi tarvittiin opiskelijavaihtoa varten Kanadaaan nimittäin vain silloin, kun vaihdon kesto oli yli kuusi kuukautta. Näin ollen ainoat tarvittavat maahantulodokumentit olivat osaltani ETA-dokumentti, koronarokotustodistus sekä tietysti passi. Suuntasin kohti Kanadaa syyskuussa 2022.

Opiskelu Kanadassa

Saavuttuani Kanadaan ensimmäisenä ohjelmassa oli orientaatioviikko. Waterloohon saapuu huomattava määrä vaihto-opiskelijoita ympäri maailmaa (muistaakseni n. 400), joten viikko piti sisällään erityisesti tutustumista ihmisiin, sekä paikallisiin opiskelutapoihin ja kulttuuriin. Varsinaiset opinnot alkoivat viikon kuluttua saapumisestani.

Suoritin vaihdossa valinnaisiin opintoihin kuuluvia opintoja. Waterloossa on monipuolinen kurssitarjonta, ja päätin suorittaa taloustieteen kursseja sekä kieliopintoja. Pääsin valitsemilleni kursseille ongelmitta, ja kurssit olivat mielenkiintoisia ja monipuolisia.

Opiskelurytmi Kanadassa oli hyvin erilainen, mihin olen Suomessa tottunut. Koko syksy oli yksi periodi, ja kaikki kurssit pyörivät siis päällekäin koko syksyn ajan. Luennot eivät olleet kursseillani pakollisia, mutta niihin oli suositeltavaa osallistua. Minulla oli kaksi kurssia, joka sisälsivät luentoja paikanpäällä ja kolme kurssia, joilla luennot olivat etänä. Kursseilla oli viikottaisia tenttejä tai muita palautettavia tehtäviä, ja kaikki tentit ja tehtävät vaikuttivat kurssin lopulliseen arvosanaan. Isoin painotus oli kuitenkin luonnollisesti joulukuussa järjestetyillä loppukokeilla. Jokaisella kurssillani oli myös yksi tai kaksi isompaa välikoetta.

Opiskelussa alkuun haastetta toi vieraan oppiaineen opiskelu vieraalla kiellellä. Minulla ei ollut juurikaan aiempaa osaamista taloustieteestä, ja kursseihini sisältyikin muun muassa makrotaloustieteen ja mikrotaloustieteen peruskurssit. Kursseja valitessa kannattaa huomioida, että kaikki kurssit ovat käynnissä samaan aikaan koko lukukauden ajan. Tämän vuoksi haastavammalla kurssilla saataan käydä läpi asioita, jotka perustuivat teorioihin, joita ei ole vielä peruskursseilla käyty läpi. Alussa kurssit vaativatkin hieman enemmän työtä, mutta syksyn edetessä opinnot alkoivat rullaamaan hyvin omalla painollaan.

Asuminen

Hain yliopiston opiskelija-asuntoa heti kun sain vahvistuksen vaihtopaikastani Kanadasta. Olin onnekas ja sain syyslukukauden ajaksi huoneen yliopiston asuntolasta. Jaoin asunnon kahden muun vaihto-opiskelijan kanssa, ja meillä oli kaikilla omat huoneet. Asuntoon kuului huoneidemme lisäksi jakamamme keittiö, olohuone ja kylpyhuone. Asunnosta ja huoneesta maksamani vuokra oli n. 725e/kk (yhteensä n. 2900 euroa), ja se maksettiin kokonaisuudessaan ennen lukukauden alkua.

Opiskelija-asuntoloiden lähellä on kuitenkin myös paljon muita opiskelija-asuntoja, joissa asui paljon vaihto-opiskelijoita. Nämä asunnot olivat hieman edullisempia, mutta hintaero ei ollut huomattava. Näissä asunnoissa kaikilla oli yleensä omat huoneet, ja keittiö jaettiin noin 10 muun henkilön kanssa, kun taas wc ja suihku 3-4 muun henkilön kanssa. Uskallan väittää, että Waterloosta asunnon saaminen on hieman helpompaa, kuin isommista kaupungeista Kanadassa. Kaikilla tapaamillani vaihto-opiskelijoilla oli asunto jo lukukauden alkaessa, joko yliopiston asuntolassa, tai muissa opiskelija-asuntoloissa.

Syömistä varten ylipistolta sai hankittua ns. ”ateriasuunnitelmia” (meal plan), ja otin itselleni myös sellaisen. Ateriasuunnitelman myötä minun ei tarvinut huolehtia lounas- tai päivällisruokailusta, vaan hain ruokani aina yliopiston ruokalasta. Tarjolla oli erittäin monia ruokavaihtoehtoja, kuten pizzaa, hampurilaisia, sushia, pastaa sekä smoothieita. Olin positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka paljon terveellisiä vaihtoehtoja oli saatavilla, vaikka etukäteen se vähän jännittikin.

Waterloon yliopisto vaihtokohteena

Waterloon yliopistossa on n. 42 000 opiskelijaa. Waterloo on opiskelijakaupunki, josta löytyy kaikki tarvittava, mutta joka ei itsessään sisällä paljoa nähtävyyksiä. Kaupungissa on toimiva julkinen liikenne; bussit ja ratikka. Yliopistolle suoritettaviin pakollisiin maksuihin kuului maksu julkisesta liikenteestä (n. 80e), jonka perusteella opiskelijat saivat Waterloon alueella käyttää bussia ja ratikkaa maksutta koko lukukauden ajan.

Waterloo sijaitsee n. 1h automatkan päässä Torontosta ja Torontoon pääsee Waterloosta helposti myös bussilla sekä junalla. Muutoin julkinen liikenne on Kanadassa huomattavasti heikommalla tasolla kuin Suomessa,  ja mikäli haluaa matkustaa Waterloosta muualle kuin Torontoon tai Niagaran putouksille, tulee pääasiassa käyttää vuokra-autoa tai lentokonetta. Waterloossa on oma lentokenttä, josta lennetään ympäri Kanadaa ja myös USA:han.

Yliopistolla on useampi kuntosali, jäähalli sekä uimahalli, jotka ovat vapaasti ja veloituksetta opiskelijoiden käytössä. Yliopistolla järjestetään myös muun muassa useita eri ryhmäliikuntatunteja, joita kokeilin myös vaihtoni alkupuolella. Pienellä maksulla yliopistolla pääsi myös muun muassa kiipeilemään, harrastamaan balettia, hengenpelastusta tai jousiammuntaa. Kaiken tasoisille opiskelijoille oli myös esimerkiksi jalkapalloryhmiä, koripalloryhmiä, lentopalloryhmiä tai tennistä. Urheilun ohella yliopistolla oli lukuisia kerhoja, kuten pelikerho, taidekerho, väittelykerho, ihmisoikeuskerho ja niin edelleen. Yliopistolla oli siis tarjolla lukuisia erilaisia vapaa-ajanviettomahdollisuuksia.

Vapaa-ajallani tykkään seurata urheilua, ja kokeilla erilaisia urheilulajeja. Kandassa odotinkin, että pääsen seuraamaan yliopistourheilua ja kokeilemaan itse eri urheilulajeja. Päätin vaihto-opintojeni aikana osallistua balettiin ja aloittaa juoksuharrastuksen. Alkeisbaletti järjestettiin kerran viikossa, ja yliopistolta sai viikottaisia juoksuohjelmia eritasoisille juoksijoille. Yliopistolla oli myös viikottain erilaisia urheilutapahtumia, ja kävimmekin seuraamassa muun muassa jalkapalloa, amerikkalaista jalkapalloa ja jääkiekkoa.

Yliopistolla järjestettiin myös lähes viikottain muita aktiviteettejä, kuten aamupalatapahtumia, myyjäisiä, kirpputoreja sekä huvipuistotapahtuma. Yliopistolla järjestettiin myös muun muassa World Cup katselutilaisuuksia, aarteenmetsästystä sekä iltanuotioita, joissa paistettiin vaahtokarkkeja.

Myös vaihto-oppilaat olivat aktiivisia tapaamisten kanssa, ja meillä olikin yhteinen kokoontumispaikka, jossa juhlittiin aina perjantai iltaisin, mikäli oli paikalla Waterloossa. Vaihtareille järjestettiin myös yliopiston puolesta jonkin verran ohjelmaa. Lisäksi iso osa vaihto-opiskelijoista suuntasi syyslomaviikolla Banffin kansallispuistoon.

Matkustaminen

Haaveenani oli vaihto-opintojeni aikana päästä myös matkustamaan Kanadassa. Waterloosta pystyi helposti tekemään päiväreissuja Torontoon, joita toteututimmekin useasti. Kävimme alkusyksystä myös läheisessä  Alconquinin kansallispuistossa, jossa vaelsimme ja meloimme muutaman päivän. Teimme myös päiväretken Niagaralle. Opiskeluista opiskelijoilla on yhden viikon syysloma (tai kuten Kanadalaiset sanovat ”lukuloma”), jolloin matkasimme Calagaryyn, ja Banffin kansallispuistoon viikoksi vaeltamaan. Samalla reissulla pyörähdimme myös muutaman päivän Vancouverissa, joka on kyllä myös uskomattoman kaunis paikka. Myöhemmin sysksyllä matkasimme myös bussilla New Yorkiin, ja kävimme Montrealissa. Waterloosta sai myös helposti vuokrattua auton, jolla teimme päiväretkiä lähellä oleviin kansallispuistoihin. Vaihtosyksyni loppuvaiheesta perheeni tuli vierailemaan, jolloin vietimme pitkän viikonlopun Torontoa ja sen lähialueita tutkien.

Vinkkilista vaihtoonlähtijälle:

  • Selvitä kohdemaan maahantulosäännöt hyvissä ajoin
  • Suunnittele etukäteen, mitä haluat vaihdossa tehdä ja kokea. Näiden asioiden tekeminen kannattaa aloittaa jo heti vaihdon alussa!
  • Kohtaa uusia ihmisiä avoimin mielin, ei kannata jännittää turhaan.
  • Ole aktiivisesti yhteydessä myös omaan kohdeyliopistoosi, mikäli sinua mietityttää joku asia.

Lopuksi

Palasin Kanadasta Suomeen hyvissä ajoin ennen joulua, sillä Kanadassa syyslukukausi päättyy jo ennen sitä. Monet vaihto-oppilaat olivat vaihdossa vain yhden lukukauden, kuten minä, ja osa jäi vielä toiseksi lukukaudeksi Waterloohon. Paluu Suomeen sujui hyvin, ja toivuin myös aikaerosta nopeasti.  Olin aloittanut paluun ajattelemisen jo muutamaa viikkoa ennen lähtöä, joten en kokenut suurempaa kulttuurishokkia Suomessa. Kaiken kaikkiaan vaihto Kanadassa oli erittäin upea kokemus ja suosittelenkin vaihtoon lähtemistä kaikille, jotka haluavat oppia uusista kulttuureista, matkustaa ja kehittää kielitaitoaan!

Posted on

Vaihtokertomus, University of Ottawa, kevät 2020

Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Pohdin ennen lähtöä pitkään vaihtokohdetta, niin maata kuin kaupunkiakin, monesta hyvästä vaihtoehdosta valitsin lopulta uOttawan. Minua kiinnosti Pohjois-Amerikka, ja varsinkin Kanada ja sen ranskankieliset alueet. Kurssitarjonta osui myös hyvin yhteen oman kiinnostukseni kanssa. Vaihtohaku oli muistaakseni maaliskuussa ja kuulin vaihtoon pääsystä kesän aikana.

Ennen lähtöä muun muassa täytin kurssivalinnat, hain asuntoa (kerron enemmän Asuminen kohdassa), järjestelin omaa HOAS vuokra-asuntoani alivuokrattavaksi, päivystin lentoja ja kaikkea muuta asiaan liittyvää. uOttawa myös antoi mahdollisuuden ilmoittautua tutor-ohjelmaan, jossa järjestettäisiin tapaaminen paikallisen kanssa ja hän myös pitäisi yhteyttä kysellen kuulumisia ja toimien matalankynnyksen kontaktina / apuna.

Muita huomioitavia asioita oli esimerkiksi hammashoidot ennen lähtöä, vaihtokohteessa tämä tulisi olemaan ilmeisesti erittäin kallista, itse poistatutin viisaudenhampaat. Myös teknologiaa kuten läppäriä ja puhelinta ei suositeltu ostettavan Kanadasta hintavuuden vuoksi. Matkavakuutus kuntoon!

 

Alkubyrokratia vaihtokohteessa ja muuta yleistä

Yksi monesta syystä valita Kanada oli länsimaalaisuuden sekä kielen tuoma helppous maahan siirtyessä. Muistini voi olla hieman ruosteessa mutta muistaakseni Kanadaan ei tarvinnut muuta kuin opiskelijaviisumin jonka haku onnistui melko vaivattomasti internetistä yliopiston avustuksella. Joitain rokotteita, kuten hepatiitti A&B suositeltiin mutta mikään ei ollut välttämätöntä [HY:n lisäys: vaihtoon lähtijän pitää tarkistaa oman vaihtoyliopistonsa sekä Kanadan viranomaisten ajantasainen ohjeistus rokotteista]. Jotain liitteitä saattoi tarvita toimittaa. Oppilaiden piti myös maksaa yliopistolle ja lukukausi- sekä pakollinen vakuutusmaksut. Terveydenhuoltoa en joutunut vaihdon aikana käyttämään.

Kanada on melko turvallinen maa, enkä juurikaan törmännyt ongelmiin vaihtoni aikana. Sanoin rajalla että tulen opiskelemaan, siinäpä se. Toki mukana kannattaa olla hyväksymistodistus vaihdosta jos sitä kysyvät, minulta muistaakseni eivät kysyneet. Hintataso oli melko sama Suomen kanssa.

Jos kohtaisin tai olisin kohdannut haasteita vaihtoni aikana olen melko varma että paikallinen virkavalta, uOttawan vaihtovastaavat sekä Suomen konsulaatti yms. olisivat pitäneet minusta hyvää huolta.

 

Asuminen

uOttawa’ssa oli mahdollisuus asua joko kampuksella tai ei-kampuksella. Kampusasuminen ostettiin uOtawan oman portaalin kautta, mielestäni asunnot olivat melko kalliita ja niitä sai vain 8/12kk ainakin tuolloin. Kampuksella asuessa muistaakseni oli myös pakollista ostaa ruokakortti joka oli myös hintava. Kortilla tosin sai käyttöönsä 24/7 toimivan buffet ruokalan josta löytyi kaikille jotain.

Itse hain asuntoa uOttawan off-campus portaalin kautta, jossa yksilöt pystyivät ilmoittamaan vuokra-aasunnoista. Olin yhteydessä useampaan eri henkilöön, joista osa vastasi viesteihini ja osa ei. Lopulta löysin melko edullisen soluasunnon kävelymatkan päässä kampuksesta. Olin tyytyväinen löytämääni asuntoon, sain tutustua hieman kämppiksiini ja vuokra oli melko halpa – muistaakseni n. 500-550$cad eli  n.350-400€, lähes sama kuin minulla oli suomessa HOAS-asunnossani jonka ali-vuokrasin siskolleni vaihtoni ajaksi. Tosin vesi ja sähkö maksoivat erikseen jolloin hintaa kertyi hieman enemmän. Huoneeni oli muistaakseni n. 13 m2 eli melko pienehkö. Isommasta (esim. 30-40 m2) ja omasta huoneistosta olisi muistaakseni saanut maksaa (reilusti) yli tonnin.

 

Opiskelu ja opetus

Opiskelu ja opetus toimi melko samalla tavalla kuin mantsalla Helsingin yliopistossa. Minulla on ohjelmointi taustaa, suoritan maisteriani GIS (paikkatieto) ja olen kiinnostunut luonnonmaantieteestä. Kurssini olivat siis pääosin luonnonmaantieteellisiä sekä/ja ohjelmointi -kursseja. Luentoja oli 1-2 kertaa viikossa n. 2-4h ja harjoitus kertoja kerran viikossa tai mahdollisesti vain itsenäinen palautus. Minulla oli 4 kurssia: Advanced Geomatics (Arcgis – python), Permafrost environments, Global Climate Change (R koodia), Advanced Geomorphology. Sain kuulla paikan päällä että kurssini olivat 4. vuoden (paikallisille kandikursseja sillä kandi kestää siellä 4 vuotta) vaikeimpia kursseja. Mielestäni kurssien määrä, joka oli kutakuinkin isompi kuin mihin normaalisti olin tottunut merkitsi melko paljon töitä. Opiskelua kertyi siis päivittäin melkein täyspäiväisesti, vapaa-aikaa olisi ehkä voinut olla hieman enemmän jos olisi valinnut hieman helpommat tai muunlaiset kurssit. Mielestäni paikallinen opiskelukulttuuri oli ehkä hieman intensiivisempi kuin mihin olin tottunut, toisaalta maksavathan opiskelijat muistaakseni n. 5000$cad/lukuvuosi. Opin kuitenkin mielestäni paljon ja kurssit olivat erittäin mielenkiintoisia.

Opintojen suunnittelu tehtiin etukäteen haun yhteydessä (muistaakseni erikseen ei tarvinnut tehdä paikallista ilmoittautumista tms.), opiskelijoilla oli kuitenkin 1-2vk aikaa vaihtaa kursseja paikan päällä, joten jos mieli muuttuu tai huomaa ettei joku kurssi kohtaa odotuksia oli vaihdosten tekeminen mahdollista. uOttawalta löytyi melko hyvät dokumentaatiot netistä kursseista ja niiden ennakkovaatimuksista. Opettajat olivat erittäin mukavia ja ymmärtäväisiä vaihtaria kohtaan, ainakin mielestäni.

Erikoista opinnoistani teki myös ilmestynyt covid-19-virus, jonka johdosta kurssit siirtyivät etäopetukseen muistaakseni maaliskuussa ja valitettavasti vaihtoni keskeytyi ennenaikaisesti maaliskuun 18. päivä. Virallisesti vaihtoni olisi loppunut huhtikuun koekuukauteen. Kokeet siis järjestettiin kuukauden sisällä, opettajat päättivät päivät, joillakin koulu siis lopui jo huhtikuun alussa kun toisilla vasta lopussa eli käytännössä toukokuussa. Meidän ei myöskään ollut pakollista suorittaa loppu etäkokeita vaan arvosanamme määräytyivät jo suoritettujen ja melko kattavien säännöllisien harjoituskertojen palautusten perusteella.

 

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Suosittelisin asunnon hankkimista hyvissä ajoin. On myös hyödyllistä pohtia haluaako asua kampuksella ja onko ruokakortti juuri sinun juttusi. uOttawassa urheilu oli melko näkyvässä roolissa ja voisin kuvitella että 24/7 ruoka buffet kävisi edullisemmaksi juuri urheiliijoille. Varaisin myös hyvin vaatetta, mantereinen Ottawa kokee talvisin jopa -30c pakkasia, kesäisin +30 tai jopa +40 helteitä. Ajokortista on myös huomattava etu jos haluaa reissata kaupunkien välissä. Itse kävin kaverin kanssa NHL-otteluissa Torontossa ja Montrealissa, kävimme myös vaihtariporukan kanssa Quebec City’ssä. Matkoja toki tein myös junalla (Toronto) ja bussilla (Montreal) ja ne toimivat melko hyvin. Ajokortin omistajan on hyvä olla yli 25v, muuten tulee huomattavasti kalliimmaksi autonvuokraus. Ottawassa on myös hyvä huomioida 2 kielisyys. Kulttuurishokkeja mitä koin olivat tippauskulttuuri, small-talk, oluen ostaminen (olut kaupat, ei myydä normi kaupoissa), “väärin pain” avautuvat ovet, ihmisten kohteliaisuus sekä lämpötilojen raju vaihtuminen päivien välissä. Ruokaa kannattaa myös tehdä itse, ulkona syöminen n. Suomen hinnoissa. Vapaa-aikana järjestimme melko tiiviin vaihtoporukkamme kanssa melko paljon tekemistä, yliopistolta löytyi myös (pohjoisamerikkalaiseen tapaan) kerho lähes kaikelle josta tod.näk. löytyy samanhenkisiä ihmisiä esim. laskettelu club, shakkikerho jne. Vaihtoni sujui mielestäni hyvin miinus koronan ilmaantuminen, sopeuduin melko hyvin periaatteessa aika tuttuun kulttuuriin ja sain uusia ystäviä. Suosittelen ehdottomasti vaihtoa! Ainut mikä jäi mietityttämään oli ystävien +30c rantakuvat (miksi tulin pimeään ja kylmään) sekä Montrealin kiinnostavuus vaihtokohteena ns. Olisiko sittenkin pitänyt hakea isompaan kaupunkiin? Pienempi, käveltävä Ottawa oli kuitenkin mieleinen enkä kadu päätöstäni, aina pääsee vierailemaan muissa kaupungeissa vaihdon aikana!

P.S. Kannattaa matkata ~spring breakilla Montrealista esim. Kuubaan, melko halpaa ja nopeaa, hieno maa!

Kampuksen päärakennuksia

Kampuksen päärakennuksia

Näkymä kampukselta

Näkymä kampukselta

Kanadan parlamentti

Kanadan parlamentti

Posted on

Vaihtokertomus, University of California, Davis, lukuvuosi 2019-2020

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Yksi lempipaikoistani kampuksella oli suuri ja vehreä Arboretum.

Kalifornia oli minulle tuttu jo ennen vaihtoani, sillä olin matkustellut alueella aiemmin ja minulla oli paikallisia ystäviä. Kun mahdollisuus vaihto-opiskeluun tuli eteen, halusin matkustaa mahdollisimman kauas ja pitkäksi aikaa. Englanninopiskelijana minulle oli tärkeää, että kohdemaassani puhuttaisiin natiivienglantia. UC Davis erottui vaihtoehdoista heti edukseen, sillä se vaikutti kansainväliseltä ja laadukkaalta yliopistolta, mutta itse kaupunki oli suhteellisen pieni. Lukuvuosi oli tapahtumarikas ja mieleenpainuva. Vaikka sitä värittivät sekä koronapandemia että Black Lives Matter -mellakat, vuodesta jäi paljon positiivisia muistoja, ja toivon pääseväni palaamaan Kaliforniaan mahdollisimman pian.

Ennen lähtöä

Paperisota ennen lähtöä vei paljon aikaa ja voimavaroja. Kohdeyliopisto halusi (ymmärrettävistä syistä) tietää tarkasti kielitaitoni, vakuutukseni ja raha-asiani. He tarjosivat paikallista vakuutusta, mutta valitsin oman vakuutusyhtiöni laajennetun matkavakuutuksen. Se oli hyvä päätös, sillä kotimaisen vakuutusyhtiön korvausehdot olivat paremmat ja vakuutus oli huomattavasti edullisempi. Vierailu Yhdysvaltain suurlähetystössä oli jännittävä, mutta sain viisumin vaikeuksitta. Pakkaaminen matkaa varten oli haastavaa: otin mukaani kaksi isoa matkalaukkua, mutta jouduin silti karsimaan paljon tavaroita. Jos nyt lähtisin uudestaan, lähtisin matkaan paljon kevyemmillä varusteilla. Arjessa pärjää vähällä, ja sikäläisistä kaupoista löytyy kyllä kaikki, mitä voi tarvita.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Asettuminen Davisiin oli helppoa. UC Davisin vaihto-oppilasohjelma Global Study Program huolehti meistä vaihtareista hyvin. He auttoivat opintosuunnitelman laatimisessa, antoivat vinkkejä opiskeluun ja pitivät meitä ajan tasalla yliopiston tapahtumista. Ennen lukuvuoden alkua tuli hankkia opiskelijakortti. Siitä oli hyötyä lähinnä kampuksen kirjakaupassa ja julkisessa liikenteessä – kortilla sai kirjakaupasta bonuksia ja sitä näyttämällä pääsi liikkumaan ilmaiseksi koulubusseilla. Passia ja viisumia kysyttiin alussa useasti, ja minulla oli tapana pitää etenkin viisumia mukana repussa.

Asuminen

Asuntolani sisäpihalla oli uima-allas ja paljon tilaa istuskella

Asuntolani sisäpihalla oli uima-allas ja paljon tilaa istuskella.

Koska vaihto-oppilaat eivät saaneet majoittua kampuksen asuntoloissa, oli koti hankittava muualta. Päätin pelata varman päälle ja otin hyvissä ajoin yhteyttä isoon asuntolaan, joka sijaitsi muutaman kilometrin päästä kampukselta. Kampuksen ulkopuoliset asuntolat ovat ainakin siellä päin yleensä resort-tyylisiä, eli asuntojen välittömässä läheisyydessä on uima-allas ja poreamme, kuntosali, pelihuone, opiskelutilat, tulostusmahdollisuus sekä muuta hyödyllistä ja viihdyttävää. Asuntolani henkilökunta järjesti usein tempauksia, kuten arvontoja ja teemapäiviä. Asuntolassamme kaikki asunnot olivat soluasuntoja. Oman huoneeni yhteydessä oli oma kylpyhuone. Se antoi kaivattua yksityisyyttä. Olin asumisjärjestelyihini muuten tyytyväinen, mutta valitettavasti kaksi kolmesta kämppiksestäni olivat ystäviä keskenään ja heillä oli tapana metelöidä jatkuvasti. He myös unohtivat toistuvasti parvekkeen oven auki sekä hellan ja uunin päälle. Yritimme kolmannen kämppikseni kanssa valittaa kaksikosta henkilökunnalle useasti, mutta paikan johtaja ei saanut kunnon ratkaisua aikaan vaan ehdotti meille mm. korvatulppia ja että vahtisimme kämppisten uunin ja hellan käyttöä paremmin. Ongelmat kämppäkavereiden kanssa olivat ikävin osa vaihtokokemustani. Itse asuntola oli hieno ja ylelliset puitteet toivat luksusta arkeen. Voin siksi suositella vastaavaa ratkaisua muillekin. On kuitenkin arpapeliä, millaisten ihmisten kanssa päätyy asumaan. On hyvä varautua siihen, että kansainvälisillä kämppiksillä on hyvin erilaiset tavat asua ja huolehtia kodista.

Opiskelu ja opetus

Opiskelu UC Davisissa oli melko erilaista verrattuna Helsingin yliopistoon. Lukuvuosi ei koostunut lukukausista vaan quartereista, neljänneksistä, jotka kestivät kymmenen viikkoa. Joka vuodenajalle oli siis tavallaan oma quarterinsa, ja niiden välissä oli lyhyt loma. Näistä lomista talvi- ja kevätneljänneksen välissä oleva spring break on monille suomalaisillekin tuttu. Opetus oli intensiivistä, ja quarterit kuluivat nopeasti. Kurssit olivat yhden quarterin pituisia. Puolessavälissä oli yleensä välikoe eli midterm ja lopussa loppukoe eli final. Arvosanat koostuivat näiden kokeiden tuloksista sekä tuntiaktiivisuudesta. Käytössä oli kirjainasteikko A-F. Joillakin kursseilla pidimme myös esitelmiä ja kirjoitimme esseitä. Hermoilin esitelmien pitämistä todella paljon, mutta selvisin kaikista kunnialla, enkä ollut ainoa, jota jännitti.

Myös lukujärjestys oli erilainen kuin Suomessa. Viikossa oli yleensä kaksi luentoa sekä yksi discussion eli keskustelutunti. Luennoitsija ei ollut paikalla keskustelutunneilla, vaan opettajana toimi opintoavustaja eli teaching assistant (TA). Kertasimme avustajien kanssa luennoilla opittuja asioita. He olivat yleensä nuoria, jotka olivat edenneet omissa opinnoissaan pidemmälle. Oppimisympäristö netissä oli Canvas, joka on samantapainen kuin Moodle ja helppo omaksua. Oppitunnit kestivät yleensä vain 50 minuuttia, jota seurasi kymmenen minuutin tauko. Tauon aikana oli ehdittävä seuraavalle luennolle, eikä myöhästymistä katsottu hyvällä. Koska kampus oli valtava, paras tapa liikkua paikasta toiseen oli pyöräileminen. Ostinkin oman pyörän, vanhan beach cruiserin, jo opintojen alussa. Tykästyin pyörään niin kovasti, että toin sen lopulta mukanani Suomeen.

Polkupyörä on Davisissa todella kätevä ja pyöräily kaupungissa on helppoa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Kampuksen keskipiste oli puistomainen Quad, jossa oli myös riippumattoja.

Vaikka Yhdysvallat on suomalaisille tuttu maa jo median kautta ja yksi länsimaista, kulttuuri paikan päällä on yllättävän erilainen. Luokkaerot ovat esillä, ja esimerkiksi kodittomia näkyy pienissäkin kaupungeissa. Suomalaiselle voi tulla koti-ikävä, kun asiat eivät aina sujukaan yhtä mutkattomasti kuin kotona. Koulubussi saattaa jättää vuoron välistä, tai kaupassa huomaakin maksaneensa normaalihinnan tarjoustuotetta ostaessaan. Nämä pienet hankaluudet kuuluvat kuitenkin elämään, ja vaikka yhteiskunta ei huolehdi amerikkalaisista niin hyvin kuin suomalaisista, paikalliset ovat avuliaita ja ystävällisiä. Voisi kuvitella, että Kaliforniassa on aina kuuma, mutta talvella Pohjois-Kaliforniassa lämpötila voi laskea öisin lähelle nollaa, eikä asuntoja eristetä kunnolla. Muista siis ottaa myös lämpimiä vaatteita mukaan! Kesä on pitkä ja lämmin, ja vielä lokakuussa saattaa lämpötila nousta jopa lähelle neljääkymmentä astetta. Onneksi lähes kaikkialla on koneellinen ilmastointi. UC Davisissa on paljon kerhoja ja tapahtumia opintojen ohella, ja myös Global Study Program järjestää vaihtareille omia tapaamisia. Niihin kannattaa ehdottomasti osallistua, sillä ne auttavat tutustumaan muihin oppilaisiin ja sulautumaan kulttuuriin.

Suuntasimme vaelluskerhon kanssa upealle Muir Beachille.

Posted on

Vaihtokertomus, University of Saskatchewan, syksy 2019

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Jo siinä vaiheessa, kun aloitin opinnot Helsingin yliopistossa, tiesin haluavani vaihtoon englanninkieliseen maahan. Päädyin lopulta hakemaan pelkästään Kanadaan. Opiskelen oikeustieteellisessä tiedekunnassa ja tämän takia halusin vaihtoon sellaiseen yliopistoon, jossa on erillinen oikeustieteellinen tiedekunta. Tämä rajasi hieman vaihtoehtojani Kanadassa. Vaihtoehtojani rajasi myös se, etten osaa ranskaa. Kanada on kaksikielinen maa ja etenkin tietyissä yliopistoissa edellytettiin ranskan kielen taitoa.

Mielestäni hakuprosessi oli sujuva niin Helsingin ylipiston kuin vaihtoyliopistoni osalta. Helsingin yliopisto nominoi minut University of Saskatchewaniin ja tämän jälkeen täytin vaihtoyliopistoni oman hakemuksen. University of Saskatchewanin prosessi oli hyvin yksinkertainen, eikä hakulomakkeeseen perustietojen lisäksi muistaakseni vaadittu kuin englanninkielinen opintosuoritusote ja kielikeskuksen todistus englannin kielen taidosta. Sen jälkeen, kun olin saanut vaihtoyliopistostani hyväksymiskirjeen, minuun oltiin yhteydessä sähköpostitse ja myöhemmin kesällä minua pyydettiin ilmoittamaan sähköpostitse ne kurssit, joista olin kiinnostunut. Yksi kurssi oli jo ehtinyt täyttyä, mutta muuten mahduin mukaan toivomilleni kursseille.

University of Saskatchewan sijaitsee Saskatchewanin provinssissa Saskatoon nimisessä kaupungissa. Saskatoon on pieni kaupunki keskellä preeriaa. Kaupungissa on pieni lentokenttä, jonne ei lennetä suoraan Euroopasta. Kannattakin varautua siihen, että matkustaminen Saskatooniin kestää pitkään ja itse jouduin ostamaan lennot kahdella välilaskulla.

 

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Kanadassa alle kuuden kuukauden oleskeluun ei vaadita viisumia [lisäys liikkuvuuspalveluilta: tarkista ajantasainen maahanpääsyvaatimus, jos sinut valitaan vaihtoon Kanadaan], joten riitti, että tein netissä maahantuloilmoituksen (eTA). Olin tulostellut mukaan paljon papereita maahantulotarkastusta varten, mutta lopulta minulta vain kysyttiin minkä takia olin tullut Kanadaan.

Kanadassa vietin kaksi ensimmäistä yötä hotellissa, sillä asuntoloihin sai muuttaa vasta orientaatiopäivänä. Halusin myös tutustua kaupunkiin ja toipua aikaerosta ennen orientaatiota. Asuntolan avaimen hakeminen sujui nopeasti ja samalla sain myös opiskelijakorttini. Prosessia nopeutti sen, että olin täyttänyt kaikki tarvittavat tiedot opiskelijakorttia varten netissä. Samana päivänä opiskelijakorttiin pystyi myös päivittämään bussikortin. Bussikortti oli hyvin kätevä ja se kuului opiskelijamaksun hintaan.

 

Asuminen

Olin jo ennen vaihtokohteen valintaa myös tutustunut yliopistojen asuntoloihin, sillä minusta tuntui helpoimmalta asua yliopiston asuntolassa. Virallisen ohjeen mukaan asuntohakemuksen olisi saanut tehdä vasta sen jälkeen hyväksymiskirje oli saapunut. Olin kuitenkin lukenut netistä, että hyväksymiskirjeissä saattaa kestää kauan ja että asuntohakemus kannattaisi jo tehdä ennen virallista hyväksymiskirjettä. Toimin tämän vinkin mukaan, ja tämän johdosta pääsinkin asumaan kampuksen uusimpaan asuntolaan.

Pohjois-Amerikassa on yleistä, että kampuksen asuntoloissa kuuluu pakollinen meal plan, joka tarkoittaa sitä, että kaikki ateriat syödään yliopiston ruokalassa. Meidän kampuksellamme oli kuitenkin myös tarjolla asuntoja, joissa oli oma keittiö. Kun tutkin kampuksemme asuntoja, tulin heti siihen tulokseen, että haluaisin asua yliopiston uusimmassa rakennuksessa, jossa asukkaita per huoneisto olisi maksimissaan neljä. Myös tämän takia halusin tehdä hakemukseni ajoissa.

Minulla oli asumisen suhteen hyvä tuuri, sillä onnistuin saamaan huoneen juuri toivomastani asuntolasta eli College Quarterista. Muihin kampuksen asuntoloihin verrattuna vuokra oli suhteellisen kallis kimppakämpästä, mutta koska talo oli uusi ja huoneisto näytti freesiltä, olin valmis maksamaan tästä. Lisäksi huoneistooni ei kuulunut pakollista ja kallista meal plania. Jaoin huoneiston kolmen kämppäkaverin kanssa. Meillä oli kaikilla omat huoneet ja yhteinen keittiö ja olohuone. Asunnossamme oli kaksi kylpyhuonetta.

Kampuksella olisi myös ollut tarjolla halvempia asuntoja, mutta nämä ovat huomattavasti vanhempia. Halvemmissa vaihtoehdoissa myös kämppiksiä on enemmän. Kampuksella oli myös asuntojen lisäksi tarjolla yhden tai kahden hengen huoneita ilman keittiötä ja näihin olisi kuulunut pakollinen meal plan.

 

Opiskelu ja opetus

Opiskelin kaikki kurssini oikeustieteellisessä tiedekunnassa eli College of Law’ssa. Syksyn aikana suoritin neljä kurssia (kurssit olivat kuuden opintopisteen arvoisia) ja lisäksi sain kieliopintoni hyväksiluettua. College of Law’ssa täysimääräinen kurssimäärä olisi ollut viisi kurssia lukukauden aikana, mutta etenkin vaihto-oppilaalle tuo määrä olisi ollut haastava. [Lisäys liikkuvuuspalveluilta: Helsingin yliopiston vaatimus vaihdolle University of Saskatchewanissa on kuitenkin viisi kurssia lukukaudessa.]

Kurssivalinnat olin jo tehnyt sähköpostitse opinto-ohjaajan kanssa kesällä. Nämä valinnat eivät kuitenkaan olleet sitovia, ja ensimmäisen kahden viikon aikana oli mahdollista kokeilla kursseja ja tehdä muutoksia kurssivalintoihin. Itse päätin jo ensimmäisen luennon jälkeen  vaihtaa yhden kurssin, ja vaihto sujui todella helposti. [Lisäys liikkuvuuspalveluilta: jos vaihdat kurssin, muista että sen pitää olla akateemisia opintoja eli ei esim. harrastekurssi, ja jos haet sillä korvaavuutta tutkintosi pakolliseen kurssiin, vaihtaminen pitää tarkistaa ensin HY:ltä.]

Kurssini koostuivat lähinnä massaluennoista, joihin olen myös Suomessa tottunut. Keskustelua luennoilla siis oli suhteellisen vähän. Luentoni eivät myöskään olleet pakollisia. Kahdella kurssilla minulla oli lyhyitä luentoja kahdesti viikossa ja tämän lisäksi minulla oli kaksi iltakurssia, joiden luennot olivat kerran viikossa. Iltakurssit loppuivat suhteellisen myöhään ja aluksi luentojen ajankohta tuntui hieman tylsältä. Lopulta kuitenkin pidin iltakursseistani eniten, sillä näiden kurssien opettajat olivat yliopiston ulkopuolella töissä ja tämän takia heidän luentonsa oli hyvin mielenkiintoisia ja käytännönläheisiä.

Minulla oli luentoja viikoittain (pl. syysloma) syyskuun alusta marraskuun loppuun. Joulukuu oli varattu lopputenteille. Virallisesti minulla olisi ollut koko kurssin kattava lopputentti jokaisessa kurssissa, mutta vaihto-opiskelijoiden onneksi opettajat joustivat tässä asiassa. Monet opettajat tarjosivat oma-aloitteisesti vaihto-oppilaille vaihtoehtoisia suoritustapoja. Kahdessa kurssissa kirjoitin tentin sijaan parikymmentä sivua pituiset esseet, yhdessä kurssissa sain tehdä tentin take-home examin muodossa ja yhdessä kurssissa suoritin tavallisen lopputentin. Muissa tiedekunnissa oli lopputenttien lisäksi myös käytössä välitenttejä ja palautustehtäviä, jotka vaikuttivat kurssin arvosanaan.

Kanadassa on käytössä common law järjestelmä ja tämä teki opiskelusta haastavaa. Koska olin vaihdossa vain lukukauden, en pystynyt suorittamaan ensimmäisen vuoden kursseja, sillä ne kestivät koko lukuvuoden. Tämän takia jouduin valitsemaan toisen ja kolmannen vuoden kursseja ja välillä tuntui, että minulta puuttui ”perusosaaminen” kokonaan. Luentojen seuraaminen oli myös haastavaa sen takia, etteivät kaikki opettajat käyttäneet PowerPoint-esityksiä. Pelkkä kuunteleminen oli etenkin aluksi hyvin raskasta, sillä sanasto oli minulle aluksi tuntematonta. Luentojen seuraaminen kuitenkin helpottui koko ajan ja huomasin myös, että lukuvauhtini kehittyi huimaa tahtia, kun sanasto tuli tutummaksi.

Kanadaan lähtiessä kannattaa myös varautua siihen, että kurssikirjat ovat hyvin hintavia. Onnistuin kuitenkin itse valitsemaan sellaiset kurssit, joissa kurssikirjoja ei lopulta tarvittu, sillä opettajat olivat itse koonneet kurssimateriaalin sähköisesti. Yhdellä kurssilla päätin kuitenkin ostaa kurssikirjan. Tiedekunta järjesti käytettyjen kurssikirjojen myyntitilaisuuden, joissa kurssikirjoja myytiin huomattavan paljon halvemmalla kuin kaupassa.

 

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Itselleni suurimmat kulttuurishokit olivat ruokakulttuuri ja hintataso. Ruokakulttuuriltaan Kanada muistuttaa hyvin paljon Yhdysvaltoja (paljon lisättyä rasvaa, sokeria ja vehnää). Yliopiston ruokalassa oli esimerkiksi tarjolla pizzaa joka päivä. Terveellistä ruokaa oli kyllä saatavilla, mutta terveelliset vaihtoehdot olivat aina kalliimpia. Ruokakaupoissa oli tarjolla paljon kasviksia ja hedelmiä, mutta näiden hinnat olivat todella kalliita Suomeen verrattuna.

Yleisellä tasolla Kanadan hintataso saattaa olla hieman Suomea halvempi, mutta etenkin ruokakaupat olivat mielestäni Suomen hintatasoa kalliimpia. Ravintoloissa syöminen oli ehkä hieman Suomea halvempaa, mutta ulkona syödessä piti aina muistaa, että maksuvaiheessa hintaan lisättiin vielä juomaraha. Taksit puolestaan olivat suhteellisen halpoja.

Saskatooniin lähteville vinkiksi, ettei kaupunki itsessään ole mikään suuri tai kaunis. Kaupungin läpi virtaa joki, joka jakaa kaupungin kahteen osaan. Keskustan puoli on hieman karu, mutta joen alue ja kampuksen puoli ovat vehreitä. Kampuksen alue onkin hyvinkin viihtyisä vanhoine rakennuksineen. Joen varrella on myös useita kilometrejä pitkä ulkoilureitti, joten ulkoilumahdollisuudet ovat hyvät. Keskusta saattoi etenkin yöllä tuntua hieman turvattomalta, mutta liikuimme aina muiden kanssa ja suosimme öisin takseja.

Kannattaa myös varautua siihen, että Saskatoonissa ilmasto on hyvinkin vaihtelevaa ja lämpötilamuutokset nopeita. Vaihtoni ensimmäisen kuukauden aikana saimme nauttia helteestä ja auringosta melkein joka päivä. Nopeiden lämpötilamuutosten takia ensilumi satoi jo syyskuun lopulla. Preerian talvi oli luminen ja kylmä ja tämän takia suosittelen pakkaamaan lämpimiä vaatteita mukaan. Sateita Saskatoonissa oli harvoin ja vaikka talvi oli kylmä, se oli todella aurinkoinen. En ole eläessäni kokenut niin aurinkoista syksyä ja talvea kuin Saskatoonissa!

Vaihtoni aikana matkustelin suhteellisen paljon ympäri Kanadaa. Suosittelen matkustamaan joko autolla tai lentäen. Auton saa vuokrattua suhteellisen halvalla, mutta tässä on hyvä muistaa, että Saskatoon on keskellä preeriaa. Teimme autolla yhden matkan Edmontoniin ja yhden Calgaryyn. Automatkat olivat lähinnä tasaista suoraa tietä. Matkoja suunnitellessa kannattaa myös ottaa huomioon se, ettei ruokapaikan tai bensa-aseman löytäminen keskellä preeriaa ole helppoa.

Nopein tapa päästä Saskatoonista Kanadan suurimpiin kaupunkeihin on lentäen. Lentomatka Saskatoonista Vancouveriin on noin kaksi tuntia ja Torontoon noin kolme tuntia. Kanadan sisäiset lennot ovat kuitenkin hyvin kalliita, sillä kilpailua ei ole. Kanadalaiset lentoyhtiöt eivät myöskään ole tunnettuja täsmällisyydestään, joten myöhästymisiin kannattaa varautua.

Lopuksi haluan vielä painottaa, että Kanada on uskomattoman monipuolinen maa. Luonto Kanadassa on upeaa ja tarjolla on upeita nähtävyyksiä ja unohtumattomia kokemuksia. Vaihtoni kohokohdat olivat ehdottomasti reissu Banffin kansallispuistoon ja valasretki Victoria Islandin ulkopuolella. Suosittelen ehdottomasti Banffia ja Victoria Islandia kaikille Kanadaan lähteville vaihtareille.

Posted on

Vaihtokertomus, University of Toronto, syksy 2019

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Olin jännittänyt kielitestiä ja motivaatiokirjeen tekemistä, mutta hyväksymisestä eteenpäin oli enää vain vähän tehtävissä. Postin ja kissani siirsin vanhemmilleni. Ostin lentolippuni ajoissa, mutta hinta silti nousi harkitessani, jäisinkö jouluksi Torontoon. Jos olisin ostanut liput heti, olisin saanut ne vielä selvästi halvemmalla, mutta kuukauden harkitseminen nosti heti hintaa.

Lähes kaikkeen byrokratiaan sain hyvät ohjeistukset yliopistolta. Meitä muistutettiin etenkin yhteisen Toronton vaihto-opiskelijoiden Facebook-ryhmän kautta käytännöistä ja tarvittavista asiakirjoista, tarvikkeista ja tulevasta säästä, ja tuutorimme olivat tavoitettavissa hyvin helposti. En työskennellyt vaihtoaikanani, joten en hankkinut varsinaista viisumia työtä varten, mutta hankin pakollisen ETA:n ja maksoin yliopiston sivujen kautta sairasvakuutuksen (jonka hyödyllisyyttä avaan pian myös). ETA:n, yliopiston hyväksymiskirjeen ja passin lisäksi muita dokumentteja ei lentokentällä enää kysytty. ETA:n suhteen kannattaa muuten välttää huijaussivustoja. Näiltäkin saa käyttökelpoisen ETA:n, mutta kun kuulin poikaystäväni maksaneen tästä lopulta 70 dollaria itse maksamani 8 dollarin sijasta, huomasimme, kuinka lähes täysin samannäköiset sivut vaativat ihan eri hintoja ETA:sta. Poikaystäväni maksoi siis 62 euroa pelkästä paperinkäsittelystä aivan turhaan. Lisäksi poikaystäväni joutui suuremmin mielenkiinnon kohteeksi lehtokentällä ja häneltä kysyttiin paljon kysymyksiä, kun omalla kohdallani passini tarkastanut virkailija ensin käänteli passia ihmeissään, sitten hymyili leveääkin leveämpää hymyä ja totesi äänekkäästi ”Welcome Finland!”

Asuminen

Koska huomasin nopeasti, millainen pula Torontossa oli asunnoista, aloin etsimään asuntoa varsin aikaisin. Oli pian selvää, että halvalla ei kaupungista löytäisi hyvää. Törmäsin netin kautta asuntoihin, joiden oven lukkona toimi riippulukko, pelkkiin huoneisiin, jotka maksoivat 1900 dollaria kuukaudessa ja asuntoihin, joiden omistajiin ei mitenkään tuntunut saavan yhteyttä. Minulle oli kuitenkin lähetetty linkki Toronton yliopiston vaihto-opiskelijoiden Facebook-ryhmään, josta löysin asiallisen ilmoituksen ranskalaiselta opiskelijalta, joka etsi kämppäkavereita tulevalle lukukaudelle.

Minä ja ranskalainen lyöttäydyimme yhteen muutamien viestien ja Whatsapp-puhelun jälkeen ja koska neljälle kuukaudelle oli vaikeaa löytää varsinaista vuokra-asuntoa, etsimme lopulta asuntomme Airbnb-sivustolta. Tämäkään ei edennyt ongelmitta. Kaksi viikkoa ennen vaihtoa saimme viestin, että vuokramme kämpästä on peruttu ja minulle oli palautettu koko vuokrasumma. Kuulemma asunto vaati pikaisesti remonttia (meille ei missään vaiheessa selvinnyt miksi) ja emäntämme oli oikeutettu peruuttamaan varauksemme vielä tässä vaiheessa ilman mitään korvauksia. Mitään hintahaarukkaamme sopivaa asuntoa ei enää löytynyt, mutta törmäsin Airbnb-sivustolla asuntoon, jossa oli viisi makuuhuonetta ja joka viidelle ihmiselle jaettuna sopi meille paremmin kuin hyvin. Asunto oli Scarborough’ssa, eli aika kaukana Toronton keskustasta, mutta meillä oli kiire. Saimme nopeasti pari kämppistä lisää, ja oikeastaan meihin otti yhteyttä kymmeniä ihmisiä vailla asuntoa, ja jouduimme valitsemaan asuintoverimme.

Itse asuntoon saapuminen oli helppoa, vaikkakin pitkän metromatkan päässä aina Pearsonista toiselle puolelle Torontoa. Asunto oli juuri sitä mitä olimme toivoneetkin, joten sain huokaista helpotuksesta heti alkuunsa: kuvat olivat pitäneet paikkaansa. Myös vuokranantaja osoittautui kultaakin kalliimmaksi. Hän auttoi kaikessa, toi meille ylitse jäänyttä ruokaa, kyyditsi meitä kauppaan, antoi vinkkejä kaupungissa kulkemiseen, toi meille jopa joulukuusen jouluksi. Kuulin myöhemmin muilta vaihto-opiskelijoilta, että kaikki eivät olleet asunnon suhteen yhtä onnekkaita. Jotkut asuivat lähellä yliopistoa, mutta heidän huoneensa oli erotettu kirjahyllyllä olohuoneesta ja vierailuajat olivat tiukat. Joillakin oli asunnossaan torakoita (niihin kuulemma kyllä tottui..). Skotlantilainen kaverini taas tuijotteli iltaisin kosteusvaurion peittämää, vuotavaa kattoa. Oli vaikea uskoa näitä kauhutarinoita asunnoista, mutta ymmärsin, että vältin näitä ongelmia, koska olin valmis asumaan muualla kuin ydinkeskustassa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähtijöille

Vaikeudet eivät toki jääneet sydämentykytyksiä aiheuttaneisiin asumisjärjestelyihin. Kävi pian selväksi, että Huawei-puhelimet olivat mahdottomuus mantereella, boikotti ei ollut vitsi. Mikään puhelinyhtiö ei tarjonnut puhelimeeni liittymää. Puhelinliittymät olivat lisäksi niin kalliita, että jouduin lopulta tyytymään käyttämään nettiä vain wifin tarjoavissa paikoissa. Onneksi Airbnb-asunnossamme oli kolme moitteetonta liittymää ja yliopistolla toimiva nettiyhteys.

Opiskelijakortin hakeminen osoittautui myös haasteelliseksi. Jonotimme uuden israelilaisen ystäväni, johon olin tutustunut orientaatiopäivänä, kanssa yli kaksi tuntia kortit saadaksemme, vain saadakseni kuulla, että minua ei löydy heidän ohjelmistostaan. Minut lähetettiin ensin väärään paikkaan selvittämään asiaa – St. Michael’sin Collegeen, joka vastasi siis oman tiedekuntani asioista. Todellisuudessa, minkä huomasin, kun asia ei collegessa selvinnyt, minun olisi kuulunut ottaa aina kaikissa ongelmatilanteissa yhteyttä ensin vaihto-opiskelijoiden asioita käsittelevään CIS-keskukseen (Center of International Experience). Siellä he selvittivät kaiken, mutta eri toimistojen aukioloajoista ja välimatkoista johtuen minulta meni lopulta kolme päivää ravata paikasta toiseen ja vihdoin saada opiskelijakorttini.

Suurimmaksi haasteekseni osui kuitenkin elämäni ensimmäinen pyörtymiseni syyskuun ensimmäisillä viikoilla. Ambulanssikuljetus, verikokeet – koko hoito sekä vielä viikoittaiset tarkastukset yliopiston lääkärin toimesta menivät kaikki sairasvakuutukseni piikkiin.

Opiskelu ja vapaa-aika

Vaikka olin viikon pois yliopistolta, mikä harmitti minua, koska luennot ja olivat uskomattoman antoisia ja kasvattivat intohimoani omaa alaani kohtaan, sain kaiken mahdollisen tuen. Professorini olivat kaikki huolissaan ja antoivat minulle lisäaikaa kaikkiin tehtäviin. Koska tehtäviä oli kuitenkin paljon, kävin vielä opintojeni loppuvaiheessa Accessibility Services -nimisessä yliopiston järjestämässä palvelussa, joka vastaa opiskelijoiden erityistarpeista. Sain aivotärähdykseni vuoksi lisäaikaa esseisiin ja lisäaikaa tenteissä, joihin minulle järjestettiin lisäksi silmiä säästävä valaistus. Accessibility Services’n kautta tämä onnistui virallisesti jopa nopealla aikataululla, vaikka usein kehotetaan ottamaan palveluun yhteyttä aikaisin lukukauden alussa erityisjärjestelyjä toivottaessa.

Paranin aivotärähdyksestäni hitaasti, mutta sain tukea myös muilta opiskelijoilta. Opiskelimme yhdessä yliopistolla ja kahviloissa, vuokrasimme auton ja kävimme ihastelemassa Kanadan metsien ihanaa ruskaa ja jaksoin silloin tällöin olla paikalla usein alkubileiden aikaan, vaikken myöhään yöhön bileitä yleensä jatkanutkaan. Opiskelijoiden tapahtumat tuntuivat loppuvan aina aikaisin kaikkialla muualla paitsi sateenkaarialueena tunnetun The Villagen alueella, jossa pääsi jatkamaan halutessaan aamuyöhön asti.

Vapaa-aika oli usein kortilla, mutta opimme tapaamaan toisia opiskelijoita yliopistolla ja opiskelemaan yhdessä ja oli ihanaa huomata, kuinka opiskelun haasteiden edessä lähennyimme entisestään. Opiskelijoille oli tarjolla erilaisia kerhoja harrastusten mukaan, mutta osa täyttyi niin nopeasti, että itse en päässyt omia harrastuksiani tukeviin kerhoihin. Vaihto-opiskelijaystäväni pääsi kuitenkin yliopiston kuoroon sopraanoksi ja vaihto-opiskelijoille suosittu kerho järjesti paljon patikointi- ja telttaretkiä.

Jäin paitsi kerhoista, mutta sain uuden kipinän opintoihini minulle uusien inspiroivien professorien kautta ja pääsin opiskelemaan aiheita, joita ei oman yliopistoni kurssitarjonnasta löydy. Opiskelu Toronton yliopistossa oli haastavaa ja tehtävien määrä oli shokki kaikille vaihto-opiskelijoille, joihin tutustuin. Vaikka opiskelun haasteet tuntuivat ensin musertavilta, itselleen pitää olla armollinen ja antaa aikaa löytää sopiva opiskelutapa uudessa ympäristössä. Lopulta suurin kulttuurishokkini oli palata takaisin Suomeen ja jättää elämäni Torontossa.

 

Posted on

Vaihtokertomus, Indiana University of Pennsylvania, syksy 2018

Lääketieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Opiskelin syyslukukauden 2018 kriminologiaa Yhdysvaltain itärannikolla Indiana University of Pennsylvaniassa. Olin jo pitkään halunnut vaihtoon Yhdysvaltoihin, ja valitsin kyseisen yliopiston hakukohteekseni mielenkiintoisen ja monipuolisen kurssitarjonnan takia ja osittain myös sillä perusteella, että se oli suhteellisen lähellä kaupunkeja, joihin halusin matkustaa. Hakuprosessiin liittyi hyvin paljon paperisotaa ja käytännön järjestelyjä, mm. kielitodistuksen ja rokotustodistuksen hankkiminen sekä viisumin hakeminen, mutta kun näihin jaksoi keskittyä ja täytti tarvittavat hakemukset, asiat järjestyivät mutkitta. Näistä asioista ei tarvitse stressata ja kunhan tekee kaiken mitä pyydetään, ei pitäisi tulla ongelmia.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Otin varmuuden vuoksi kaikki IUP:sta postissa saamani paperit sekä kaikki viisumiin ja muihin asiakirjoihin liittyvät paperit ja kuitit mukaani, kun lähdin matkaan. Lopulta suurinta osaa näistä papereista ei koko vaihdon aikana tarvittu (esim. rokotustodistus, joka IUP:ssa vaadittiin), mutta on ne hyvä olla matkassa mukana.

Matka sujui ilman mitään ongelmia, rajalla katsoivat viisumin ja passin ja piti täyttää jokin lomake, mutta maahanpääsy on ilmeisesti hyvin läpihuutojuttu vaihto-opiskelijalla. Olin varannut etukäteen yliopiston tarjoaman lentokenttäkuljetuksen, joten pääsin helposti kentältä yliopistolle (suosittelen hyödyntämään tätä, kentältä voi muuten olla vaikeaa tai kallista päästä yliopistolle). Perillä kohteessa meille jaettiin huoneet ja pääsimme asettautumaan kodiksi. Yliopistoon kirjautumiseen kuului yllättävän vähän paperisotaa, kaikki oli hyvin nopeasti hoidettu. Käytännössä piti vain käydä ottamassa kuva iCardia eli yliopiston avainkorttia varten, palauttaa joitakin lomakkeita henkilökunnalle ja allekirjoittaa joitakin papereita. Itse avasin lisäksi pankkitilin paikallisessa pankissa, mutta tämä ei ole välttämätöntä. Kaikki oli hyvin organisoitu, ei mitään ongelmia missään.

Vaihtarit tulivat kampukselle muutamaa päivää aiemmin kuin paikalliset opiskelijat, ja meillä oli ohjattu muutaman päivän mittainen orientaatio heti alkuun. Viimeistään siinä kaikki asiat selvisivät ja pääsi myös hyvin tutustumaan muihin vaihtareihin. Orientaatio oli suomalaiseen yliopistokulttuuriin verrattuna hyvin väljä, ja siihen sisältyi paljon vapaa-aikaa. Orientaatiopäivien aikana tehtiin myös kurssivalinnat yhdessä opintoneuvojan kanssa. Sain kaikki kurssit, joita olin toivonutkin, mutta jotkut vaihtarit joutuivat muuttamaan kurssivalintojaan – kaikille löytyi kuitenkin lopulta hyvät kurssit. Muutaman päivän orientaation aikana myös aikaeroväsymys ehti helpottaa, joten pääsin aloittamaan itse opinnot hyvin asettuneena.

Asuminen

IUP velvoittaa kaikki vaihtarit asumaan kampuksen asuntoloissa. Huone asuntolasta oli aika kallis, mutta siihen sisältyi sitten myös ruuat ja asuminen oli hyvin helppoa, kun kaikki oli parin minuutin kävelymatkan päässä. Asuin itse Wallwork Hall -nimisessä asuntolassa, jonka teemana oli kansainvälisyys ja johon suurin osa vaihtareista majoittui, voin suositella tätä muillekin, koska asuntolassa pääsi helposti tutustumaan opiskelijoihin ympäri maailmaa. Asuntoloissa on erityyppisiä huoneita, itse asuin halvimmassa vaihtoehdossa eli kahden hengen jaetussa huoneessa. Kaikissa vaihtoehdoissa on oma kylpyhuone ja pikkukeittiö, mikä on kuulemani mukaan luksusta muihin jenkkien yliopistoasuntoloihin verrattuna. Asuntoloista löytyy yleisiä oleskelutiloja, tv-huoneita, biljardipöytiä jne., jota kaikki voivat käyttää. Lisäksi niistä voi lainata esim. lautapelejä tai ulkopelejä ilmaiseksi.

Kuten sanottu, jokaisessa huoneessa on pikkukeittiö, jossa voi tehdä välipalaa ja aamu-/iltapalaa, mutta pääasiassa ruokailu tapahtuu kampusravintoloissa. Kampuksella on useita ravintoloita, joissa saa etukäteen ladattavalla meal plan -kortilla buffet-tyyliin syödä mitä haluaa ja miten paljon haluaa. Eri vaihtoehtoja oli runsaasti, mutta suurin osa niistä oli hyvin tyypillistä amerikkalaista ruokaa: erilaisia hampurilaisia, hot dogeja, pitsaa ja juustomakaronia. Terveellisiä vaihtoehtoja ja kasvisruokaa oli selvästi vähemmän, mutta kyllä niitäkin löytyi. Kampusravintoloiden lisäksi kampukselta löytyi mm. mäkkäri, Taco Bell, Starbucks ja KFC, eli pikaruokaa löytyy.

Minulle tuli positiivisena yllätyksenä se, miten hyvät liikuntamahdollisuudet IUP:ssa oli. Kampuksella pääsi ilmaiseksi kuntosalille, uimaan, pelailemaan pallopelejä ja tietysti lenkkeilemään kivoille lenkkipoluille ja treenailemaan juoksuradalla. Kaikki urheilutilat olivat todella hyvässä kunnossa ja siistejä ja välineet olivat hyvin päivitettyjä. Lisäksi sai halutessaan ostaa halvalla ryhmäliikuntakortin, jolla sai käydä ryhmäliikuntatunneilla niin paljon kuin halusi. Käytin itse paljon aikaani näiden urheilumahdollisuuksien parissa. Mainittakoon vielä se, että paikalliset opiskelijat eivät olleet kovin aktiivisia liikkujia, joten tiloissa ei yleensä ollut ruuhkaa.

Opiskelu ja opetus

Opiskelu IUP:ssa oli hyvin samankaltaista kuin opiskelu suomalaisessa lukiossa. Kursseilla oli ehdoton läsnäolopakko, ja vain muutamalta luennolta sai olla poissa lukukauden aikana, mikäli mieli läpäistä kurssit. Kursseilla tuli olla aktiivinen, ja arvosanat määräytyivät erilaisten luennoilla tehtävien harjoitusten ja keskustelujen sekä monien kirjoitelmien ja kokeiden perusteella. Lisäksi halutessaan sai tehdä ekstratehtäviä arvosanojen kohottamiseksi. Tehtävää ja lukiotyyppisiä läksyjä oli aika paljon, mutta kun jaksoi joka päivä tehdä vähän jotain, sai kursseista erinomaiset arvosanat – eli ei liian vaikeaa. Minulla oli neljä kurssia, joista yksi oli fuksivuoden kurssi ja siten hyvin helppo (joskin aika tylsä, koska niin perusasiaa), ja loput kolme olivat neljännen eli viimeisen vuoden kursseja, jotka olivat huomattavasti työläämpiä, mutta myös erittäin mielenkiintoisia. Kurssikäytännöt vaihtelivat vähän opettajan mukaan, mutta monilla kursseilla ei saanut käyttää kännykkää tai edes tietokonetta, koska sen katsottiin häiritsevän keskittymistä. Paljon käsin kirjoitettuja muistiinpanoja siis. Lisäksi jokaisella kurssillani oli käytössä vähintään yksi kirja, ja kirjat piti itse ostaa. Niitä sai ostettua (ja vuokrattua) yliopiston omasta myymälästä, mutta neuvon vertaamaan hintoja, sain netistä kaikki kirjani paljon halvemmalla kuin yliopiston myymälästä olisin saanut. Lukukauden jälkeen kirjat voi sitten myydä yliopiston myymälään ja saada siten osan rahoistaan takaisin. Huomasin lopulta, ettei kirjoja välttämättä olisi edes tarvinnut ostaa, koska pärjäsin kursseilla hyvin vaikka en alun jälkeen edes lukenut kirjojani. Kaikki opettajani olivat hyvin päteviä ja mukavia, ja heitä tuntui oikeasti kiinnostavan opiskelijoiden viihtyvyys. Ryhmäkoot olivat pieniä, joten kaikki opettajat muistivat opiskelijoiden nimet ja saattoivat esim. käytävällä törmätessä jäädä juttelemaan ja kysyä kuulumisia. Minulla oli aina sellainen olo, että minusta välitettiin ja minua autettiin, mikäli minulla oli mitään mielen päällä kursseihin tai mihin tahansa muuhun liittyen.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

  • Indiana on pieni paikka, ja suosittelen osallistumaan yliopiston järjestämiin aktiviteetteihin ja kerhoihin aktiivisesti sekä tutustumaan paikallisiin opiskelijoihin – juuri muuta tekemistä Indianassa ei ole. Joitakin ravintoloita ja elokuvateatteri sekä keilahalli sieltä löytyy.
  • Pittsburgh on noin tunnin ajomatkan päässä Indianasta, ja sinne pitää käytännössä mennä autolla, koska bussit kulkevat vain pari kertaa päivässä ja huonoihin aikoihin päiväretkien kannalta. Mikäli mielii vuokrata auton (onnistuu), pitää olla luottokortti mukana. Muussa tapauksessa kannattaa tutustua autollisiin paikallisiin, jotka voivat kuskata tarvittaessa.
  • Kampus on alkoholiton, ja tästä ollaan IUP:ssa hyvin tiukkoja. Kampuspoliisit kiertelevät asuntoloissa ja piha-alueella vartioimassa sääntöjen rikkomista ja kaikkien turvallisuutta. Opiskelijabileitä ja baareja löytyy ihan kampuksen vierestä, joten juhliminen kannattaa jättää sinne. Muista 21v ikäraja!
  • Yliopisto järjestää retkiä lähikaupunkeihin, suosittelen osallistumaan näihin! Retket olivat mielenkiintoisia ja edullisia, ja niissä kaikki käytännön järjestelyt oli hoidettu opiskelijoiden puolesta etukäteen.
  • Pittsburghista saa halpoja lentoja ympäri Yhdysvaltoja, suosittelen matkustamaan aina, kun vaan pystyy! Itse kävin kiitospäivän lomalla kavereideni kanssa Meksikossa, saimme sinne todella edulliset lennot. Lisäksi kävin pari kertaa New Yorkissa ja Washington DC:ssä.
  • Ennen kaikkea ole avoimin mielin ja nauti!! Älä murehdi liikoja, kaikki selviää kun pääsee paikan päälle ja viimeistään kysymällä. Vaihto-opiskelu on monelle ainutlaatuinen kokemus, ja siitä kannattaa ottaa kaikki ilo irti. Itse nautin ajastani IUP:ssa valtavasti, koska lähdin rohkeasti mukaan kaikkiin tapahtumiin, kerhotoimintaan ym. ja sain kursseiltani ja vapaa-ajan toiminnoista paljon sekä kansainvälisiä, että amerikkalaisia kavereita, joiden kanssa olen yhteyksissä edelleen.