Exchange semester at the University of Hong Kong, autumn 2022

Student at the Faculty of Theology

My exchange journey in Hong Kong was eye-opening to say the least. I wasn’t expecting to enjoy such a busy city and its daily life in ways that I did. Neither was I expecting to meet such lovely and interesting people that I got to share my experience with. The impact of the city and the people in it was teaching and made me realise I still had a lot to learn about the world and my place in it.

Originally, I did not apply for Hong Kong but was offered a place in HKU and I accepted it without any expectations. My exchange lasted from September to January 2023. I was studying in the faculty of Arts.

Arrival and first impressions

My arrival to Hong Kong was not easy. It was emotionally exhausting with a lot of uncertainty. Hong Kong was one of the last countries on the globe that had strict Covid-19 restrictions going on. Covid vaccinations were required, as were a negative PCR test and a quarantine for three days. I had problems boarding the plane during my layover in Frankfurt and I was almost sure that I would not be able to get into the country. The biggest issue was that the arrival date I had for my quarantine hotel was day before my arrival. In the end when I managed to get into Hong Kong, I had to reserve another hotel instead of the one before, because the hotel couldn’t confirm my booking. It’s fair to say that my experience of arrival was not the easiest.

During these three days in quarantine, I was tested for covid every day and was not able to leave the room at all. It was a good time to settle a bit and relax before moving to the student apartments. After completing quarantine in the hotel, I was free to depart to Sassoon Road flats that I shared with my fellow exchange students. This was not the end of covid-19 related precautions and everyone who arrived the country had to do mandatory PCR and RAT tests ten days after arrival. The mask mandate was also in order until March of this year.

A view from my quarantine hotel & a quarantine meal that was delivered three times a day.

After my arrival, I got to meet my roommates that I would be living with. I was the final one to arrive to the eight-person shared flat. At first, I remember being nervous about getting along and living with so many other people. This became reverse and having flatmates became a very essential part of my exchange. It was nice to have people around that you could talk to and share your experiences with. Some of the most important memories for me are the conversations that we shared with some of my flatmates. Living in a foreign country is not always easy, and homesickness hit at some point. Having emotional support during these moments was comforting.

Living room in Sassoon Road 6 and view from the kitchen

When I saw the city of Hong Kong for the first time and was amazed yet threatened by the skyscrapers that dominate the city. During my whole experience of living in Hong Kong I was fascinated by the skyscrapers and the architecture of them. However, I was also surprised how quickly I adapted to the surroundings of the almost dystopian city. To me there was two cities in Hong Kong, the city during daytime and the city during night-time. Its fascinating how different the city could look in its neon-lighted glory.

Kowloon side & Island side. Hong Kong is known for its neon signs and modern skyscrapers.

First month and settling down

The first month of living in a foreign country is a lot of adjusting into the culture and how basic things work. Biggest struggle during the first month was using the supermarket. I had problems adjusting my vegetarian diet to the very meat-based food culture. Getting used to what groceries you need to buy for your daily life and trying out some unfamiliar products is exciting but also exhausting. I was extremely exhausted during the first weeks in Hong Kong because of the intense heat – but also because of the amount of people and unfamiliarity of it all. Learning to navigate the public transport and the city at first was a lot of work.

The first time I went to University of Hong Kong I was utterly lost. The campus of HKU is huge and difficult to navigate because exists on so many levels.  Lifts operate almost everything and if you decide you want to walk somewhere, you will most definitely have obstacles. I only learned to navigate on the campus maybe after two weeks of attending lectures. The most surprising thing to me on the campus were the queues to the lifts after 4pm and 6pm lectures. They could be more than 50 meters long.

During October I started having a something you could call routine. This would consist of going to Uni or going to wander around in the city. Then I would come back to the flat and cook dinner while catching up with my roommates. Maybe later during the evening I would do some extra schoolwork or have some leisure time for myself.

During the later period of living in Hong Kong I started going for long walks. These walks would work as a time for myself to reflect on my thoughts and relax. Sharing a flat with seven other people was lovely for the social reasons, but also very exhausting in the case of privacy. Hiking became one of my favourite things to do during free time. Seeing the high peaks and natural height differences was interesting. The possibilities of hiking and exploring contrasts between nature and city are endless in Hong Kong.

My favourite sunset spot near Cyberport
The choices for fast ramen and good fruits are endless.

Experiences in University of Hong Kong

University in Hong Kong at first felt very different compared to the one I am used to in Finland. I remember talking about this with my Swedish friend during a course that we met on. Somehow the teachers were more open about their personal stuff that they would share during lectures. Another thing that struck out to me was how some of the students were being so nonchalant during some of the lectures. One of the lectures I went to students were reading manga and streaming football matches from their phones.

In other words, you could say that the style of teaching was just a bit different. My favourite module was a course focusing on Mindfulness that was taught by a professor who was also a monk. His lectures were one of the most mind opening and inspirational lectures I have ever had. I remember being so immersed during the lectures that I completely forgot the flow of the time. This course also had mandatory meditation practice as a part of the course. These group meditation practices had such an impact on me personally that I started doing meditation practice as a part of my daily routine.

Its fair to say that I enjoyed the Buddhism modules the University of Hong Kong the most. The ones I attended knew how to combine theory well with practice. Overall, HKU has a wide selection of modules from many different faculties and flexible add-and drop period. During this period, you can attend the first lecture and see if you want to continue or change the module. The modules I chose had essays, reflections and group-work. The deadlines of these were all evenly distributed to the time after reading week.

I would however highly recommend University of Hong Kong as an exchange university. The University has really great places that you can study in – even ones that are open 24 hours a day. There’s many different restaurants and canteens on the campus that offer wide variety of food (yes even vegetarian options). However, pay in mind that the price of a lunch on the campus varies between 4-10 euros. Using the library and study faculties was easily accessible. The University had a great diversity of students and a LOT of exchange students. What I enjoyed most about the campus was the garden elements that were integrated into the area. Worth mentioning is also the fact that you could get medical appointments very quickly and they were free of charge.

The university main building with colonial style architecture. Koi fishpond inside the campus.

Holidays and other social activities

The Uni had a reading week during the second week of October when a lot of people travelled for a holiday. Me and a group of friends went for a week-long trip to the Philippines.  After this trip I felt like I watched Hong Kong from a different, more positive perspective. The possibilities of travelling from Hong Kong are endless. Normally it would have been common to go to Macao, but the borders were closed because of restrictions.

I had my final lectures during the last week of November, which was quite early. My roommate had her final deadlines for submission on the 23rd of December which I thought were quite late.

Like I said before, the exchange student groups – for example in Whatsapp – are very active. There are different groups for different activities such as going for hikes. During the first month there was weekly outing gatherings every Friday on the beach in Repulse Bay. Nightlife was also very active and worth mentioning. Students – especially foreign ones – tended to gather to Wan Chai during Wednesdays “Wan Chai Wednesdays” and to Mr. Wongs (a famous restaurant serving food and almost free beer for students) during Thursdays in Mong Kok. LKF – Lan Kwai Fong – is a popular bar/club street in central.

Peel street on Island side. Very popular bar street for expats & students.

Living in Hong Kong

The living situation is not easy in Hong Kong. The prices of rent are extremely high because of the population density. I had friend who shared a room with another student next to the University, and friends who had to rent their own flat from the private sector. From what I understood getting a flat from student housing was completely random. Sassoon Road residence had its perks because the area was quite peaceful even though it was a bit further away from the campus. It was also very affordable – I paid 250 euros for each month.

Hong Kong is one of the safest places I have ever been in. I never felt any threat and could walk alone on the streets during night-time without fear. Of course, being cautious is good as always. Sometimes the taxi might drive a bit too fast but that was occasional. It’s good to be cautious about the prices of HK taxi during night-time as they might ask way more than normal.

Talking about the prices of Hong Kong, I would say it’s about the same prices as in Finland – depends on what you are buying. Using public transport is cheap especially if you get a student card. Some of food is cheaper than other, but you can find good bargains from bigger markets as well. Buying vegetables and fruits is cheaper from the fruit vendors that you can find almost everywhere. Milk products are more on the expensive side, especially cheese. Kowloon side has a lot of good shopping malls. There is also a lot of markets such as Ladies Market and Fa Yuen market. You can also find some good thrift and second-hand stores as well if you investigate a bit. Lot of these stores sell overstock from clothing companies and factories.

Hong Kong is not the cheapest city to live in, but it is manageable. It has a lot to offer as a city, but its very consumer based it can be sometimes hard not to spend too much. However, with the help of stipends and student loan I could easily live in the city and enjoy myself.

Causeway Bay, busy shopping area on Island side.

Weather, food and cultural identity

The weather in Hong Kong is warm and humid – complete opposite to Finnish winter.  The heat in August and October can be harsh for a Finn but gets way more enjoyable around November and December. During December there were days when I was freezing in our flat because the apartments aren’t built for isolating cold weather.

The food culture – like the city – is very diverse. A lot of the food is Cantonese style kitchen or street food, but you can find food from any culture possible. There is vegetarian options and restaurants available, you just need to find them. Finding menus in English can be hard sometimes especially on the Kowloon side. However, there’s possibilities for culinary adventure, if you are up for it.

Roasted duck stands are everywhere in Hong Kong

Sometimes I had a hard time figuring out the cultural identity of Hong Kong. Hong Kong is a place that is known for its both western and eastern elements – its known for having a status as a place where “east meets west”. However, I felt like sometimes the identity of the city was hard to grasp. My experiences with locals were always lovely – even though sometimes a bit distant. My favourite thing was spotting the shop cats that hung around freely when their owners were working in the shop.

A major tourist attraction, the Victoria Peak & the shop cats of Hong Kong.

Final weeks and returning to Finland

I came back from Hong Kong the day my visa ended, so the 6th of January 2023. The last two weeks I spent in Hong Kong were very intense and emotional for me. I tried to do everything I could when I still had the time. One of the most special moments for me was when during my second final week in the city I finally learned to navigate in both Wan Chai and Mong Kok without using GPS and stressing out completely. You could say that I finally started to settle in when it was time to leave. What felt like a long period at some point, in the end felt like I was running out of time. Saying goodbye was not easy.

My empty desk and bed on the day of leaving.

However, compared to my arrival, my departure from Hong Kong was much easier because most of the Covid-19 related restrictions had ended.  It was strange from going back to being majority from minority. When arriving back to Helsinki, I remember being at the train station in complete awe how short everything was. One thing I noticed during the first days was also how silent it was in Helsinki.  It easy to say that I went through a reverse-culture shock during January. My mind was very blurry and all I could think about was that I wished I was still in Hong Kong. Around the start of March, I finally started to settle back in Finland.

Reflecting on my personal experiences in Hong Kong, I would not change it to anything. Hong Kong is an intense city with a lot of diversity, and it offers a lot for those who are interested in exploring it. However, it’s also a very secure city where everything works. For such a densely populated city, everything is manageable, and it doesn’t feel like there is 7 million people living in such a tiny area – unless you’re out during rush hour. The student culture is very active and there’s a lot of international students and activities to take part in. One of the best things is that you manage easily with just English language – even though locals appreciate you saying “M goy / Doh jeh (唔該/ 多) (Thank you) in Cantonese.  Hong Kong is a good opportunity of getting to experience Eastern culture with a hint of Western culture.

Vaihtokertomus, Sungkyunkwan University, syksy 2022

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Lähtöön valmistautuminen ja maahan saapuminen

Ennen lähtöä tärkein hoidettava asia on viisumin hankkiminen, jota kannattaa hakea hyvissä ajoin, jotta sen suhteen ei tule ylimääräistä stressiä. Etelä-Korean suurlähetystössä oli vähän vaihtelevasti aikoja saatavilla, joten ole hyvissä ajoin yhteydessä lähetystöön. Samoin rokotuksia kannattaa alkaa miettimään jo aikaisessa vaiheessa. Esimerkiksi hepatiittirokotuksissa on useampi rokote, joiden välissä pitää odottaa useampi kuukausi. Näistä saa tarkempaa tietoa YTHS:stä. Kannattaa seurailla ja pyrkiä liittymään niin Suomesta vaihtoon lähtijöiden kuin kohdeyliopiston vaihto-opiskelijoiden Facebook- tai WhatsApp-ryhmiin; näissä jaetaan paljon tietoa kaikista käytännön asioista. Koreasta on tullut viime vuosina suosittu vaihtokohde, joten esim. Instagramista ja Tiktokista löytyy paljon vaihto- ja expat-sisältöä Koreasta, jonka perusteella voi jo etukäteen muodostaa käsitystä siitä, minkälainen meno paikan päällä on. Jo ennen Koreaan saapumista kannattaa puhelimeen ladata ainakin seuraavat sovellukset: Kakaotalk (paikallinen Whatsapp), Papago (käännökset) ja Naver Maps (paikallinen Google Maps). Koreassa melkeinpä kaikki kommunikaatio esim. asiakaspalvelujen kanssa tapahtuu Kakaotalkin kautta.

Saavuin Souliin elokuun loppupuolella noin viikkoa ennen yliopiston orientaatiota. Suosittelen saapumaan maahan ainakin muutamaa päivää ennen koulun alkamista, jotta ehtii hieman asettua aloilleen ja sopeutua aikaeroon. Soulissa oli elokuun lopussa Suomen ilmastoon tottuneelle todella kuuma ja kuumuus jatkuu lokakuun lopulle asti, mikä kannattaa ottaa huomioon pakatessa. Melkeinpä ensimmäinen asia, mikä kannattaa hoitaa maahan saapuessa, on sim-kortin hankkiminen. Itse olin järjestänyt sim-kortin jo lentokentälle Chingu-mobilen kautta (https://www.chingumobile.com/) ja liittymä toimi minulla hyvin koko vaihdon ajan.

Toinen asia on julkiseen liikenteeseen käytettävän T-Money matkakortin hankkiminen. Senkin voi hankkia suoraan lentokentältä esimerkiksi juna-aseman viereisistä automaateista. Myös jo kentällä kannattaa nostaa käteistä. Suurimmassa osasta paikoista käy kortti, mutta esimerkiksi juuri tuota matkakorttia pitää ladata käteisellä automaateissa. Julkinen liikenne on Soulissa toimivaa, ja Naver Mapsista löytyy selkeät reittiohjeet, minne ikinä onkaan matkalla. Kannattaa huomioida, että Google Maps ei toimi hyvin Koreassa. Myös taksi on ihan järkevä vaihtoehto Soulissa liikkumiseen, eikä kovin kallis Suomeen verrattuna. Suosittelisin kuitenkin tilaamaan taksit joko Uberin tai Kakao Taxin kautta, jolloin hinta ja määränpää on tiedossa. Itse en avannut korealaista pankkitiliä ollenkaan, koska katsoin että tilin avaamisesta/sulkemisesta olisi liikaa vaivaa puolta vuotta varten, ja hyvin pärjäsin ilmankin. Jos vaihdossa on pidempään niin silloin tätä voi olla aiheellista harkita.

Asuminen

Asumiseen vaihtoehtoina on yliopiston asuntola, yksityiset asuntolat (Goshiwonit) ja yksityiset vuokra-asunnot. Itse päädyin varaamaan oman huoneiston koko vaihdon ajaksi AirBnb:n kautta, koska en halunnut jakaa asuintiloja muiden kanssa. Tämä ei ole toki halvin vaihtoehto, mutta vuokraus hoitui kätevästi ja turvallisesti. Maksoin huoneistoista n. 540€/kk.

Halvin vaihtoehto lienee yliopiston asuntola. SKKU:ssa käsittääkseni kaikki halukkaat pääsivät asuntoloihin, muissa yliopistoissa kilpailu voi olla kovempaa. Asuntoloissa huone pitää jakaa toisen vaihto-oppilaan kanssa. Lisäksi asuntoloissa on kotiintuloaika arkisin, jolloin huoneeseen pitää saapua ennen kotiintuloajan alkamista. SKKU:lla oli jonkinlainen yhteistyökuvio toisen, yksityisen asuntolan (Mangrow) kanssa jota tarjottiin vaihtoehdoksi SKKU:hun tuleville vaihtareille. Monet majoittuvatkin Mangrowissa ja olivat tyytyväisiä siihen; heillä ei ollut mm. sääntöjä kotiintuloaikojen suhteen. Yliopiston asuntoloissa ja Mangrowissa vaikutti olevan hyvin yhteisöllinen meininki, joten nämä vaihtoehdot ehkä edistävät yhteisöllisyyttä muita mainittuja vaihtoehtoja paremmin.

Ympäri kaupunkia löytyy huoneistohostelleita, joita kutsutaan Goshiwoneiksi. Goshiwoneista saa pieniä huoneita, joissa on kuitenkin yleensä oma WC ja suihku. Keittiötilat on jaettu. Goshiwoneista osa on hyvinkin edullisia, mutta huoneistojen laadussa voi olla suurta vaihtelua. En suosittele sitoutumaan näihin koko vaihdon ajaksi ennen kuin on nähnyt tilat paikan päällä. Goshiwoneja löytyy ihan googlettamalla Goshiwon + Seoul.

Facebook-ryhmistä ja Kakaotalk-ryhmistä (Housing in Seoul) voi etsiä myös yksityisiä huoneistoja tai huoneita kimppakämpistä. Vuokra-asunnoissa on usein suuri vuokravakuus, joten näitäkään en lähtisi vuokraamaan näkemättä asuntoa paikan päällä.

Opiskelu ja arki

Suoritin vaihdon aikana neljä kurssia, jotka vastasivat kukin korealaisessa järjestelmässä kolmea opintopistettä (eli kuutta suomalaista opintopistettä). Näin ollen kaiken kaikkiaan suoritin vaihdon aikana 24 opintopistettä, joka oli mielestäni sopiva määrä ottaen huomioon että tein myös etänä töitä Suomeen koko vaihdon ajan pari päivää viikossa. Nämä neljä kurssia jatkuivat koko vaihdoin ajan, eli syyslukukaudella oli vain yksi periodi. Valitsemani kurssit eivät mielestäni olleet sisällöllisesti erityisen haastavia, eikä arvostelu ollut kovin tiukkaa. Kannattaa kuitenkin huomioida, että luentojen läsnäolovaatimukset ovat aika tiukat ja kursseihin kuului suhteellisen paljon palautettavia tehtäviä ja ryhmätöitä. Jokaiseen ottamaani kurssiin kuului kaksi luentoa per viikko. Pääsääntöisesti sanoisin, että jos huolehtii että läsnäolovaatimus täyttyy ja palauttaa työt ajallaan niin kurssien läpi pääsemisestä ei tarvitse suuresti huolehtia.

Kursseihin kuuluu yksi välikoe (midterms) joka sijoittuu lokakuulle. Loppukokeet (finals) on periodin lopussa marras-joulukuun vaihteessa. Ainoastaan yhden kurssin loppukoe oli perinteinen tentti, muuten välikokeet ja lopputyöt olivat yksin tai ryhmässä tehtyjä esseitä. Opettajien englannin kielen taito oli pääsääntöisesti hyvä. Jos mahdollista suosittelen ottamaan Korean/Itä-Aasian kulttuuriin ja yhteiskuntaan liittyviä kursseja, sillä ne rikastuttavat vaihtokokemuksia. Itse en ottanut korean alkeiskurssia, mutta muut vaihtarit, jotka sen kävivät, sanoivat, että kurssi oli suhteellisen aikaa vievä, mikä kannattaa ottaa huomioon. Lukukauden aikana ei ollut pidempiä lomia, yksittäisiä pyhäpäiviä taisi olla muutama. Lukukausi loppui kuitenkin jo joulukuun ensimmäisellä viikolla, mikä antaa mahdollisuuden matkustella ennen Suomeen paluuta.

SKKU:ssa on kansainvälinen opiskelijajärjestö, joka järjesti muutamia tapahtumia. Mielestäni yliopiston puolelta järjestetty ryhmäyttämistoiminta oli kuitenkin aika pintapuolista ja vähäistä, enkä itse ainakaan tutustunut yhteenkään SKKU:n korealaiseen opiskelijaan kovin syvällisesti. Vaihtarit jaettiin tutorryhmiin, mutta ainakin oman ryhmäni kokoontumiset kuivuivat kokoon yhden tapaamisen jälkeen. Ehkä joillain muilla ryhmillä homma toimi paremmin. Joka tapauksessa ryhmäyttämiseen olisi voinut mielestäni koulun puolelta panostaa vähän enemmän. Ilmeisesti tämä on aika koulukohtaista, ja esim. SNU:ssa tutor-ryhmätoiminta oli hyvinkin intensiivistä. Muihin vaihto-oppilaisiin toki tutustuu helposti ja erinäisiä vaihtaribileitä on paljon, joten ei tarvitse pelätä, että jäisi yksin. Ei ehkä kuitenkaan kannata asettaa suuria odotuksia sille, että muodostaisi läheisiä ystävyyssuhteita paikallisten kanssa. Tähän luo haasteita myös se, että korealaisten englannin kielen taito on vaihtelevaa ja kulttuuri on tietyllä tapaa sisäänpäin lämpiävämpää kuten Suomessakin. Illanviettojen yhteydessä oli kyllä hauskoja kohtaamisia myös paikallisten kanssa.

Vaihtareiden hieman laiskaa integroimista lukuun ottamatta SKKU:ssa on myös hyviä puolia muihin yliopistoihin verrattuna. Sijainti on erinomainen: yliopisto on keskeisellä paikalla hyvien yhteyksien varrella. SKKU on Korean vanhin yliopisto ja alkuperäisen kampuksen rakennuksia pääsee edelleen näkemään yliopiston alueella. Lisäksi alue, jossa yliopisto sijaitsee, on todella kiva, ehkä yksiä lempialueitani Soulissa. SKKU:ssa on suhteellisen hyvä tarjonta sosiaalitieteiden kursseja englanniksi, jolloin pääsee myös tekemään muitakin kuin vain vaihtareille tehtyjä kursseja.

Arkisin kävin kouluissa luennoilla ja kahviloissa tekemässä töitä. Koreassa on todella suuri kahvilakulttuuri, joten jos kahviloissa hengailu kiinnostaa niin niitä löytyy jokaiseen makuun. Vapaa-ajalla tykkäsin ennen kaikkea kävellä eri kaupunginosissa. Suosittelisinkin arkisin käymään, vaikka illallisella eri alueilla, niin pääsee näkemään kaupungin eri puolia. Itse nautin paljon korealaisesta ravintolakulttuurissa ja söin ulkona lähes joka päivä (ravintoloissa käynti on myös huomattavasti halvempaa kuin Suomessa). Suosittelen lämpimästi tutustumaan Korean historiaan, yhteiskuntaan ja kulttuuriin ennen vaihtoa ja vaihdon aikana, koska tällöin kaikesta saa huomattavasti enemmän irti. Etenkin nähtävyydet ja museot ovat kiinnostavampia, kun niitä voi asettaa kontekstiin. Soul on vuorten ympäröimä ja vuorien yhteyksissä on paljon vaellusreittejä, joten myös luontokohteita löytyy läheltä. Loppujen lopuksi Soulin kokoisesta kaupungista löytyy aika lailla jokaiselle jotakin, joten kokemusta voi räätälöidä aika pitkälle omien kiinnostuksen kohteidensa mukaisesti.

Viikonloppuisin suosittelen ehdottomasti matkustamaan myös Korean sisällä. Itse kävin Gyeongjussa, Andongissa ja Jeju-saarella. Gyeongjuun kannattaa mennä, mikäli historia kiinnostaa millään tasolla. Andongin pääkohde on niin ikään historiallinen Hahoe-kylä. Jejulla on ennen kaikkea luontokohteita ja se on korealaisen sisämaanmatkailun ykköskohde kesäisin. Itse matkustin Korean sisällä Jejua lukuunottamatta junalla, joka on kätevä ja nopea tapa liikkua, eikä kohtuuttoman kallis. Itse en käynyt Busanissa mutta monet muut vaihtarit kävivät ja suosittelivat sitä lämpimästi. Koulun loppumisen jälkeen kävin viikon reissulla Japanissa, jota suosittelen ehdottomasti myös, mikäli rahaa on vielä jäljellä. Viisumin puitteissa maasta ei voi poistua ennen Alien Registration Cardin (ARC) saamista, jossa kesti pari kuukautta. Korean ulkopuolelle sijoittuvat reissut kannattaa siis suunnitella vaihdon loppupuolelle.

Mikä yllätti ja mitä Souliin tulevan kannattaa ottaa huomioon

Kuten aiemmin mainitsin, Soulissa oli todella kuuma maahan tullessa ja lämpö jatkuu pitkälle lokakuuhun asti. Kuitenkin marraskuussa ilma kylmenee todella nopeasti, ja esimerkiksi joulukuussa Soulissa oli huomattavasti kylmempi kuin Helsingissä. Talvitakkikin on siis syytä pakata mukaan. Ennen Soulia en ollut käynyt missään läheskään yhtä suuressa kaupungissa, joten etukäteen jännitin, kuinka kaoottinen meininki miljoonakaupungissa on. Loppujen lopuksi kaupunki toimii kuitenkin yleisesti ottaen hyvin. Syksyllä 2022 sisätiloissa oli edelleen maskipakko, jota kaikki noudattivat hyvin kuuliaisesti. En tiedä mikä tilanne on tällä hetkellä, asia kannattaa selvittää ennen maahan menemistä.

Soulia usein mainostetaan hyvin turvallisena kaupunkina mitä se monessa suhteessa onkin, mutta muutamaan asiaan on syytä kiinnittää huomiota:

  1. Yöelämä: Soulissa on pari ns. bilealuetta (Hongdae ja Itaewon), joissa meno on hyvinkin railakasta viikonloppuisin. Ikävä kyllä etenkin ulkomaalaisten juomien huumaaminen on hyvin yleistä, joten omien juomien kanssa tulee olla erittäin varovainen. Ehdottomasti en suosittele lähtemään yöelämään yksin. Lisäksi tulisi huolehtia, että kaikki porukassa pääsevät kotiin illan päätteeksi.
  2. Väkijoukot/tapahtumat: kaikki Souliin lähtijät varmaan ovat tietoisia Halloweenina tapahtuneesta tragediasta Itaewonissa. Tämä toi esiin muun muassa sen, että korealaisissa hätäpalveluissa on vielä kehittämisen varaa. Kannattaa siis olla tietoinen ympäristöstään, eikä asettaa itseään riskialttiisiin tilanteisiin.
  3. Vakoilukamerat: ns. spycamit on Koreassa tunnettu ongelma ja niitä löytyy säännöllisesti esim. julkisista vessoista. Kannattaa siis tarkistaa vessat ennen käyttöä.

Paluu Suomeen

Palasin suomeen 13.1.. Paluu Suomen sujui kohtuullisen mutkattomasti, eikä vaatinut erikoisempia toimenpiteitä. Incheonin lentokentällä kannattaa olla hyvissä ajoin, sillä odotusajat voivat olla pitkiä. Kannattaa huolehtia, että todistuksen saa vaihtoyliopistosta sellaisessa muodossa, että sen voi toimittaa Helsingin yliopistoon kurssien hyväksilukua varten. Itse lähetin sähköpostia SKKU:lle, jossa pyysin todistusta PDF-muodossa.

Toivottavasti tästä yhteenvedosta oli hyötyä jollekin vaihtoon lähtijälle. Vaihto oli todella antoisa kokemus kaiken kaikkiaan, Etelä-Korea on maana ja kulttuurina erittäin mielenkiintoinen ja erilainen Suomeen verrattuna. Toivotan kaikille lähtijöille mahtavaa vaihtokokemusta, Etelä-Korea oli teiltä erinomainen valinta!

Vaihtokertomus, Chinese University of Hong Kong, syksy 2022

Bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan opiskelija

Poikkeusolojen Hong Kong

Lensin Hong Kongiin paria päivää ennen elokuun alkua. Lukukauden alkuunkin oli sopivasti vielä pari viikkoa. Olin vieraillut Hong Kongissa aiemminkin vuosina 2016 ja 2019, mutta nyt koronan torjuntatoimet tekivät saapumisesta hyvin erilaisen kokemuksen.

Olin etukäteen joutunut etsimään itselleni hotellin kolmen vuorokauden karanteenia varten, sillä pakollista karanteenia ei voinut viettää perheen tai sukulaisten luona, joita minulla Hong Kongissa asuu. Kentällä saavuttaessa terminaalin sisällä käveltiin maskit kasvoilla useita kilometrejä maahantulotarkastuksiin, karanteenihotellin tarkastuksiin, sekä ensimmäisiin pika- ja PCR-testeihin. Kentällä piti odottaa pikatestin valmistumista, ja kun se tuli negatiivisena takaisin, maahantulijat ohjattiin jonoihin sen mukaan, mihin osaan Hong Kongia oli menossa karanteenia viettämään.

Bussi kiersi Hong Kongin välillä kapeitakin katuja vähän päälle tunnin. Hyvin kesäinen, seisovan kuuma ja kostea ilma tuntui vähän kentällä ja bussissakin ja bussin henkilökunta yritti saada viilennyksen mahdollisimman täysille. Hotellille päästyäni, minulle kerrottiin kerros ja huoneen numero, ja siirryin matkatavaroiden kanssa huoneeseen. Tämän jälkeen huoneesta ei saanut poistua ja oven sai avata vain ruuan jakelun tai koronatestin ottamisen yhteydessä. Vietin siis ensimmäiset päivät jet lagista toipuen ja katsellen ulos isoista ikkunoista, joista näkyi enimmäkseen vain korkeiden rakennusten seiniä.

Karanteeni kului lopulta äkkiä, sen aikana kaupungin ohi pyyhkäisi voimakas kesäinen ukkosmyrsky rankkasateineen ja salamoineen. Tässä kohtaa en ollut vielä kunnolla sisäistänytkään, että olin lopulta päässyt vaihtoon korona-ajan hankaluuksien jälkeen.

Myrskyn seuraamista karanteenissa

Ensimmäiset viikot menivät lopulta erilaisia lomakkeita täytellessä, koronatesteissä käymisessä ja kaupunkia ihmetellessä. Ravintoloihin pääsi sitten, kun oli suorittanut yhdeksän vuorokauden tarkkailujakson. Kouluun liittyviä hoidettavia asioita olivat mm. lopullisten kurssivalintojen tekeminen, saapumispäivän ilmoittaminen kampuksen majoitukseen, opiskelijakortin hankkiminen ja itse kampukselle muutto.

Chinese University of Hong Kongin opiskelijoille oli jo hyvissä ajoin luotu oma ryhmä tutustumista varten. Moni oli jo kerennyt viettämään aika Hong Kongissa ennen minun saapumistani maahan, joten erilaisia tutustumistapahtumia oli järjestetty ja järjestettiin melko tiuhaan. Ensimmäisessä vaihto-opiskelijoiden tapaamisessa, jossa olin mukana, menimme porukalla istumaan ja viettämään aikaa paikalliseen rantakohteeseen. Tapasin etenkin Euroopasta tulleita vaihtareita, kuten esim. ruotsalaisen ystäväporukan, joiden kanssa kävin patikoimassa ja rantareissuilla useaan kertaan vaihdon aikana.

Kuva 1. Hong Kongin suurten kerrostalokompleksit ovat hienoja iltaisin. Betoniviidakkoon tuovat eloa värikkäät istutukset. Kuva 2. Ennen kurssien alkua kerkesi pienelle venereissullekin.

Elämää kampuksella

Yliopiston kampus on iso, kuin pienoiskaupunki tai kaupunginosa. Se on rakennettu manner-Hong Kongin koilisosaan, ei kovin monen metropysäkin päähän Kiinan rajasta ja ostosvyöhykkeenä tunnetusta Shenzhenin alueesta. Kampusta ympäröivät vihreät kukkulat, joissa osassa on vielä pieniä kyliä, ja ihmiset vastustavat voimakasta urbanisaatiosta ja vuokrahintojen nousua. Esimerkiksi Helsinkiin verrattuna Hong Kongin vuokrakriisi on ihan omaa luokkaansa.

Kampuksen sydän oli iso kirjasto, jossa oli opiskelutiloja yhteiskäyttötietokoneineen viidessä kerroksessa. Kirjaston alla pesivät pallomaisia pesiä tekevä lintuyhdyskunta, joka muistutti jonkin verran Suomessakin eläviä pääskylajeja. Kirjaston alimmassa kerroksessa oli vuorokauden ympäri auki oleva opiskelutila, jossa oli erilaisia istuinalustoja, erikorkuisia pöytiä ja lepopaikkoja erilaisten projektien kanssa painiskelevien opiskelijoiden käyttöön. Etenkin paikallisista opiskelijoista osa tuntui viettävän kirjastoissa todella paljon aikaa, ja joskus opiskelijoita tapasi myös nukkumasta päiväunia kirjaston tiloissa, mistä vain tilaa löytyi. Jotkut paikalliset opiskelijakaverini kertoivat minulle, että osa opiskelijoista vietti useampia öitä viikossa kirjastossa, sillä he eivät olleet onnistuneet saamaan majoitusta kampuksen asuntoloista, ja heillä oli kotiin pitkä kotimatka, joten he mieluummin jäivät kirjastolle yöksi ja käyttivät matkustamisesta säästyvän ajan opiskeluun.

Kuva 1. Kampus on rakennettu vihreiden kukkuloiden syliin. Rakennustelineet ovat Chung Chi Collegen kirkon remontista, taustalla näkyvä kukkulla on Tai Po Kau, jossa elää apinoita. Kukkulan rinteellä oleva talojen rivistö koostuu isoista huviloista. Kuva 2. Kampuksen keskuskirjasto, jossa on opiskelijoille paljon opiskelutilaa ja jonka etuovien räystään alla pesii pääskysyhdyskunta.

Yliopistolla on muistaakseni seitsemän erilaista Collegea, eli opiskelijayhteisöä, jolla oli omat asuntolansa ja joskus myös urheilutilansa ja kirjastonsa. Sen lisäksi oli myös jatko-opiskelijoiden omat asuntolat, sekä International House -kompleksit, jossa itse asuin. Colleget järjestävät lukukauden aikana useita tapahtumia, kuten vuosijuhlia ja urheilutapahtumia ja niillä on myös omat urheilujärjestönsä yliopiston virallisten joukkueiden lisäksi. Yksi erityisesti mieleenpainuva tapahtuma oli esimerkiksi Shaw-fiesta, joka oli Shaw College -opiskelijayhteisön vuosijuhla. Juhlassa opiskelijat pitivät erilaisia kojuja, joissa saattoi osallistua erilaisiin peleihin tai arvontoihin tai ostaa erilaisia herkkuja tai joidenkin opiskelijoiden itse tekemiä käsitöitä. Ilta huipentui paikallisen bändin keikkaan.

Yliopiston ja Collegejen urheilujoukkueet hakevat syyslukukauden alussa uusia jäseniä. Kampuksella on joukkueita ainakin jalkapallolle, soudulle, käsipallolle, koripallolle, yleisurheilulle ja tennikselle ja joukkueiden pääsyvaatimukset vaihtelevat. Tietoja eri joukkueista saa yliopiston sähköpostiin, ja tiedot niistä löytyvät myös yliopistojen nettisivuilta. Kampuksella on hyvät puitteet urheiluun, sillä liikuntasalien lisäksi kampuksella on myös useita kuntosaleja, pari urheilukenttää ja tenniskentät, sekä 50 metrin uima-allas, joka on välillä myös vapaassa käytössä. Päätin kokeilla päästä sisään yliopiston naisten jalkapallojoukkueeseen, ja joukkue otti minut avosylin vastaan, vaikka sekä valmentajan, että joidenkin pelaajien kanssa kommunikointi englanniksi välillä vaati vähän luovuutta. Kaikki pelaajat olivat tosi kilttejä ja tulkkasivat harjoituksia tarvittaessa. Itseäni harmitti hieman, etten ollut opiskellut kantonia aikaisemmin tai osallistunut yliopiston alkeiskursseille. Mutta hyvä henki selätti kielimuurin oikeastaan kaikissa tilanteissa. Syyskauden aikana joukkueen sijoitus Hong Kongin yliopistojen liigassa nousi viidenneltä sijalta kolmanneksi, ja pääsin pelaamaan turnauksen kaikki pelit joukkueen maalivahtina ihan viimeistä peliä lukuun ottamatta, sillä olin tuolloin jo palannut Suomeen. Yliopiston urheilutoimintaan osallistuminen oli ehdottomasti yksi vaihtoni kohokohdista.

Kampus on Hong Kongin pääsaarelta lähtevän East Rail Linen loppupäässä. Päästäkseen aivan ydinkeskusta-alueelle, joutuu metrolinjaa vielä vaihtamaan parin pysäkin ajaksi. Matka-aikaa Hong Kongin pääsaarelle kannattaa varata vähintään tunti ja ruuhka-aikaan kannattaa huomioida, että metrot voivat olla täynnä ja seuraavaa voi joutua odottamaan muutamia minuutteja. Kampuksen sisälläkin välimatkat voivat olla pitkiä. Kampuksella kulkee useampi bussilinja, mutta bussit eivät kulje koulupäivän ulkopuolella kovin tiuhaan ja lopettavat ajon ennen puolta yötä. Kampus on myös rinteeseen rakennettu, joten ylämäkiä ja portaita riittää. Vaihtotapahtumia järjestetään usein keskustassa, ja jos haluaa jäädä tapahtuman loppuun asti paikalle, vaihtoehdot takaisin kampukselle pääsemiseksi ovat joko useita sivureittejä kiertävä yöbussi, jonka kyydissä matka saattaa kestää helposti pari tuntia, tai taksi, joka saattaa veloittaa mitä tahansa 40–60 euron väliltä. Taksissa voi maksaa ainoastaan käteisellä, joten sitä kannattaa varata mukaan, ellei käytössä ole jotain taksisovellusta. Yleensä kannattaa yrittää jakaa taksimatkat muiden vaihtareiden kanssa.

Chinese University of Hong Kongissa järjestetään runsaasti erilaisia tapahtumia etenkin eri Collegeiden toimesta. Lisäksi vaihto-oppilaiden tuutorit ja vaihto-oppilaat itse ovat yleensä todella aktiivisia tapahtumien järjestäjiä. Tekemistä riittää siis kampuksella ja keskustassa aina kun vapaa-aikaa on. Lisäksi syksyn aikaan kuuluu myös mid-Autumn festival, joka tunnetaan myös Moon festival -nimellä. Se on alun perin kiinalainen sadunkorjuujuhla. Loppusyksyyn osuu myös intialainen valon juhla ”Diwali”, joka näkyy etenkin kaupungin valaistuksessa, sillä Hong Kongissa asuu suuri intialaisten vähemmistö. Juhlapyhiin kuulu usein esimerkiksi erilaisten katujen ja puistojen koristelu värikkäillä valoilla, sekä ilotulitukset.

Asumisesta

Kampuksella asuminen oli mielestäni hyvä päätös, sillä matkustaminen Hong Kongin sisällä saattaa olla hyvin aikaa vievää ja yleinen vuokrataso erittäin korkea. Asuin International House -kompleksin kerrostalossa, joita oli kampuksella yhteensä kuusi kappaletta. Taloissa asui sekä paikallisia opiskelijoita, että vaihtareita, mutta asuntoloiden asukkaat ryhmäytyivät oman kokemukseni mukaan hyvin vähän keskenään. Asuin itse kahdentoista hengen huoneistossa, jossa jaoin pienen huoneen toisen suomalaisen vaihtarin kanssa. Meidät oli ryhmitelty huoneisiin ja mahdollisesti myös itse asuntoihin osittain oman kotimaan perusteella.

Asuntolan varustelu yllätti hieman. Jokaisessa asunnossa on yhteiskeittiö, johon kuuluu yleensä useampi jääkaappi, mikroaaltouuni ja keittolevy. Keittolevyjä oli meillä yksi, yhdelle kattilalle. Mitään keittiövälineitä asunnossa ei ollut ennestään, vaan jos halusi tehdä ruokaa itse kampuksella oleskeluaikana, piti välineet käydä ostamassa itse. Samoin tyynyt, peitot ja lakanat piti hankkia itse, ja osa opiskelijoista osti oman patjankin asuntolojen jumppapatjojen tilalle. Suuri osa vaihtaritutuistani suuntasi ostoksille Sha Tin:in Ikeaan, mutta myös Japanese House Center (JHC) ja MUJI tarjosivat kodintarvikkeita suhteellisen edullisesti. Asuntolassa asuminen oli vuokran osalta todella edullista neljältä kuukaudelta (alle 1000 euroa) ja asuntolan kolme suihkullista kylpyhuonetta riittivät mielestäni aika hyvin kaikkien käyttöön. Jaettu huone toisen vaihtarin kanssa oli pieni, huoneeseen mahtuivat juuri kaksi työpöytää, sängyt ja vaatekaapit, sekä kaksi seinähyllyä. Lattiatilaa jäi noin parin neliön verran, mutta vaihdon aikana molemmat olimme koko ajan menossa ja opiskelimmekin pääosin muualla kuin asuntolassa, joten mahduimme asumaan samaan huoneeseen oikein hyvin.

Kampuksella oli yksi ruokakauppa, sekä lukuisia kahviloita ja opiskelijaravintoloita, joista lounaan saattoi saada halvimmillaan noin 2–3 eurolla ja erikoiskahvin noin 3 eurolla, riippuen tietysti kahvilasta. Opiskelijaravintoloiden taso vaihteli melko paljon. Osa lounaista oli todella yksinkertaisia ja sisälsivät harvoin vihanneksia, kun taas osa oli todella monipuolisia ja hyviä. Oman tulisuuden sietokyvyn kanssa kannattaa olla tarkkana, sillä jotkut ruuat pystyy tilaamaan sekä mietoihin, että tulisiin liemiin. Omia lemppareitani olivat Lee Woo Sing -Collegen kahvilat ja Cafe Tolo, sekä Chung Chi -Collegen opiskelijaravintola. Kampuksella kierrellessä uusiin kahviloihin ja ravintoloihin törmäsi jatkuvasti, sillä niiden sijainteja ei oltu merkitty kovin selkeästi mihinkään ja ravintola saattoi löytyä välillä yllättävästäkin paikasta. Jos haluaa tietää kampuksen ruokapaikkoja etukäteen, kannattaa ainakin vilkaista kampuksen nettisivuja: https://www.cuhk.edu.hk/english/campus/accommodation.html.

Kampuksen ruokakauppa oli auki yleensä aikaisesta aamusta yhdeksään tai kymmeneen asti illalla. Hong Kongissa on useita ruokakauppaketjuja, joiden hintataso ja elintarvikevalikoima vaihtelee jonkin verran. Yleisesti ottaen elintarvikkeet ovat Hong Kongissa kalliita, koska suurin osa tuodaan muualta. Esimerkiksi hedelmät ja vihannekset tuodaan manner-Kiinasta, Japanista, Filippiineiltä ja muualta Aasiasta, kun taas maito voi tulla esimerkiksi Australiasta tai USA:sta. Yleisesti ottaen ruuanlaitto on melkeinpä kalliimpaa kuin ulkona syöminen, jos osaa valita ruokapaikan oikein. Erilaiset ruokalat ja toripaikat ovat esimerkiksi edullinen tapa syödä ulkona. Kauppakeskusten ravintolat ovat puolestaan yleiseltä hintatasoltaan Suomen luokkaa tai vain vähän edukkaampia.

Melkein kampuksen korkeimmalla kohdalla. Taustalla näkyvät itäisen Hong Kongin luonnonpuistojen huiput.

Vaihtoyliopiston kurssit ja lukukausi

Opiskelin vaihtoyliopistossani biotieteitä. Otin kursseja sekä omasta pääaineestani, että myös hieman omasta koulutussuunnastani poikkeavia kursseja. Biotieteellisessä tiedekunnassa kurssit olivat todella luentopainotteisia, koko syksyn aikana tein pari ryhmätyötä. Joillakin kursseilla saattoi olla lyhyitä testejä tai kurssikertojen ulkopuolisia tehtävänantoja. Enemmistö kursseista koostui luennoista, lukukauden puolivälitentistä, sekä lopputentistä. Lukukauden puolivälin kokeet pidettiin luokkahuoneissa normaalin kurssitapaamisen yhteydessä, mutta lopputentit järjestettiin keskitetysti erilaisissa juhlatiloissa tai liikuntasalaisessa. Yhdessä salissa saattoi olla samaan aikaan eri tenttien tekijöitä jopa toista sataa. Loppukoejärjestelyt toivat mieleen suomalaisen ylioppilaskirjoitusjärjestelmän.

Kurssit olivat mielestäni mielenkiintoisia, mutta opetus painottui pitkälti käsitteiden ja asioiden ulkoa opetteluun. Tentteihin piti yleensä opetella todella paljon käsitteitä ja asiasanoja, koska niitä kysyttiin paljon kokeissa. Koeaika oli yleensä melko lyhyt, noin kaksi tai kolme tuntia. Samaan tenttiin saattoi kuulua niin monivalintatehtäviä, lyhyitä kysymyksiä kuin esseekysymyksiäkin. Mielestäni kysymysten määrä ja tehtäviin annettu aika eivät korreloineet hyvin keskenään ja itselleni meinasi kokeissa tulla välillä kiire.

Hong Kongin yliopistot ovat myös voimakkaan kilpailullisia. Arviointikriteerit ovat myös aika tiukat. Paikalliset opiskelijat sanoivat, että heidän mielestään kursseista läpi pääseminen on suhteellisen helppoa, mutta hyvien arvosanojen saaminen jo todella haastavaa. Ainakin biotieteellisen tiedekunnan joillakin kursseilla käytetään Gaussin käyrää, samoin kuin suomalaisissa ylioppilaskirjoituksissa. Tämä loi mielestäni jonkin verran lisäpainetta kurssien suorittamiseen.

Yliopiston lukukausi kesti elokuun viimeiseltä viikolta aina joulunalusviikkoon asti, eikä välissä ollut, paria yksittäistä kansallista juhlapäivää lukuun ottamatta, lomia. Kurssit ovat aina yhden lukukauden mittaisia.

Hong Kongin yliopistoon tullaan opiskelemaan etenkin kansainvälistä bisnestä, kieliä ja media-alaa. Omalla opiskelualallani ei ollut juurikaan muita vaihtareita. Kuulin muiden alojen opiskelijoilta, että esimerkiksi journalistiikan alalla tehtiin paljon pienempiä tehtäviä ja esseitä, kun taas kansainvälisen bisneksen aloilla saatettiin tehdä jonkin verran ryhmätöitä. Opetustyyli tuntui siis olevan voimakkaan riippuvainen itse alasta.

Kampuksen fiiliksiä illalla ja yöllä. Pelkkä kampuksella kiertely oli jo hauska ajanviete sinänsä.

Opiskelijaterveydenhuolto

Kampuksella oli nopea ja toimiva perusterveydenhuolto. Ajan saattoi saada varattua jopa samalle viikolle tai korkeintaan viikon päähän. Hammashoito oli puolestaan todella ruuhkautunut ja itselläni kävi sen suhteen vähän huono tuuri, sillä sain kesken lukukautta antibioottikuuria vaativan hammastulehduksen ja jouduin käymään lääkärissä yksityisellä lääkäriasemalla. Ylipäätään terveydenhuolto on Hong Kongissa hyvällä tasolla, mutta yksityisellä lääkärillä käynnistä voi joutua maksamaan korkean hinnan. Lähtökohtaisesti vaihto-opiskelija pystyy kuitenkin saamaan apua aina opiskelijaterveydenhuollon palveluilta.

Mikä Hong Kongissa yllätti

Kurssien vaikeustaso pääsi yllättämään minut vaihdossa. Olin valinnut paljon biotieteiden kursseja, ehkä vähän uhkarohkeastikin myös sellaisista aiheista, jotka eivät täysin vastanneet omaa alaani. Hong Kongin yliopistokulttuuri on melko kilpailullinen ja kurssien arviointikriteerit korkeat, kursseihin kannatta paneutua huolella jo heti ensimmäisistä viikoista lähtien. Itselle kasautuvaa työmäärää kannatta myös miettiä huolella jo ennen vaihdon alkua. Esimerkiksi kielikurssille osallistuminen voi tuoda mukavaa vaihtelua ja uutta pääsee oppimaan vähän rauhallisemmassa tahdissa.

Hong Kong on myös suhteellisen kallis maa. Vaikka julkisissa kulkuvälineissä liikkuminen ja kampuksella ja joissakin ravintoloissa syöminen on melko edullista, kannattaa huomioida elintarvikkeiden korkeat hinnat, taksimatkat (joihinkin kiinnostaviin paikkoihin ei pääse julkisilla kulkuvälineillä) ja ylimääräiset elinkustannukset (jos esimerkiksi asuntolaan täytyy ostaa omat keittiötarvikkeet ja petivaatteet). Budjettisuunnittelua kannattaa aina vaihtoon lähtiessä tehdä, ja rahaa kannattaa varata myös yllättävien tilanteiden varalta.

Ihanimmat yllätykset vaihdossa tulivat ihmisten rehellisyydestä ja vieraanvaraisuudesta, sekä huikeista nähtävyyksistä, joita tuntui riittävän enemmän kuin neljässä kuukaudessa kerkesi kokea. Huolimatta siitä, että opiskelijaelämä voi olla stressaavaa ja kiireistä, paikallisiin opiskelijoihin ja opiskelijakulttuuriin pääsee tutustumaan matalla kynnyksellä esimerkiksi oman Collegen järjestämässä tutustumispäivässä tai vaikka urheilutoimintaan osallistumalla. Itsellä kävi hyvä tuuri, kun oman Collegen vaihtaripäivässä oli mukana myös paikallinen bilsan opiskelija, joka nopeasti bongasi saman alan vaihtarin ja tutustutti minut omiin opiskelijakavereihinsa. Lopulta muodostui kaveriporukka, johon kuului opiskelijoita kahdesta eri yliopistosta. Samoin futisjoukkueen tyyppeihin oli helppo tutustua treeneissä ja joukkuetapahtumissa.

Ihmisten rehellisyys ja Hong Kongin turvallisuus pelasti minut parista kiperästä tilanteesta. Olin kauppakeskuksessa pyöriessäni onnistunut tipauttamaan lompakkoni, jossa oli opiskelijakorttini lisäksi myös pankkikortti ja matkakortti. Olin kirjoittanut puhelinnumeroni lompakon sisään ja saman päivän iltana vanhempi setä soitti minulle ja kertoi löytäneensä lompakon. Tulkkausavun jälkeen sain sovittua lompakon palautuksesta tämän miehen kanssa, joka tuli seuraavana päivänä samaan kauppakeskukseen palauttamaan lompakkoni. Tästä kokemuksesta tuli itselle todella lämmin ja helpottunut olo.

Lopuksi minut yllätti se, miten nopeasti neljä kuukautta kuluu ja miten paljon tekemistä Hong Kongiin jäi. Kaupunki on tunnettu parista isommasta saarestaan ja retkeilymahdollisuuksistaan ja uusia kauniita paikkoja tuntui löytyvän jatkuvasti. Tällä kertaa en lähtenyt minnekään Hong Kongin rajojen sisältä ja silti tekemistä oli hurjasti. Lopulta pandemian aiheuttamat rajoituksetkaan eivät juuri vaikuttaneet tekemiseen.

Paluun jälkeiset fiilikset

Paluu tuntui aluksi todella oudolta. Kesti aikaa, ennen kuin pääsi takaisin kiinni normaaliin arkirytmiin Suomessa. Oli viettänyt niin paljon aikaa vieraassa kulttuurissa ja Hong Kongissa oli vaihtoni aikana edelleen voimassa aika paljon koronarajoituksia niin olo oli aluksi hieman kummallinen. Lisäksi Suomessa oli, yllätys yllätys, myös paljon kylmempi kuin mitä Hong Kongista lähtiessä, joten paluu Suomen talveen ei myöskään aluksi tuntunut hirveän mukavalta. Haikeimmalta tuntui jättää paikalliset opiskelijakaverit, Hong Kongissa asuvat sukulaiset ja todella mukava futisjoukkueeni.

Muutamien viikkojen jälkeen olo kuitenkin helpottui. Oli kiva nähdä perhettä ja kavereita pitkästä aikaa, ja myös lumiseen talveen tottui pian. Päällimmäiseksi jäi hirveän iso onnistumisen kokemus ja lämmin fiilis. Tuntuu kivalta, kun on opiskeluaikana saanut toteuttaa itselle tärkeän kokemuksen ja on pärjännyt ulkomailla vieraassa kulttuurissa. Kaikkein hienointa oli ehdottomasti se, että vaihdosta sai oman alan opiskelijakavereita ja heidän kauttaan myös lisää motivaatiota omiin opintoihin.

Mitä kannattaa huomioida vaihtarina Hong Kongissa

  1. Kampuksella asumisesta voi tulla lisäkustannuksia, sillä asuntoloissa ei usein ole valmiina keittiötarvikkeita, tyynyjä, peittoja tai muita vastaavia kodintarvikkeita. Tämä kannattaa ottaa huomioon, vaikka asuntolassa asuminen on Hong Kongin yleiseen vuokratasoon nähden erittäin edukasta.
  2. Vaihto-opiskelijat jaetaan yliopiston Collegeihin ennen lukukauden alkua. Colleget myös järjestävät vaihto-opiskelijoille tapahtumia, joissa voi helposti tutustua toisiin vaihtareihin ja paikallisiin opiskelijoihin. Myös Collegeiden yleisiin opiskelijatapahtumiin kannattaa osallistua. Jos mahdollista, asuntolapaikkaa kannattaa hakea jonkun virallisen Collegen asuntolasta, sillä näiden opiskelijatoiminta oli mielestäni aktiivisempaa ja Collegen tiloihin saattoi kuulua omat opiskelijaravintolat ja kahvilat ja joskus jopa kuntoilutilat, mitä ei I-House komplekseissa ihan samalla tavalla ollut.
  3. Opiskelijan kannattaa hakea Hong Kongin julkisen liikenteen palveluilta alennuskorttia, sillä se takaa 50% alennuksen osasta julkisen liikenteen matkoja.
  4. Mukana kannattaa pitää käteistä. Jotkut pienet yrittäjät eivät hyväksy maksukorttia maksuvälineenä, ja jos haluaa myöhempään illalla Hong Kongin pääsaarelta takaisin kampukselle, taksimatkat maksetaan yleensä käteisellä.
  5. Matka-ajat julkisessa liikenteessä voivat olla pitkiä etenkin ruuhka-aikaan. Chinese University of Hong Kongin kampus on kauniissa ja rauhallisessa ympäristössä, mutta tämä näkyy myös matkojen pituutena. Etenkin ruuhka-aikoihin metroissa ja busseissa voi oikeasti olla täyttä.
  6. Elintarvikkeet tuodaan Hong Kongiin yleensä muualta, joten ruokakaupassa käynti voi olla suhteellisen hintavaa. Lounaat ja illalliset kannattaa usein ostaa kampuksen opiskelijaravintoloista.
  7. Sää saattaa yllättää. Elokuusta lokakuuhun voi olla todella kuumaa ja kosteaa, ja mäkisessä ja betonisessa maastossa voi välillä olla aika tukalakin kulkea. Toisaalta subtrooppinen ilmasto tarkoitta myös rajuja tuulia ja voimakkaita ukkosmyrskyjä. Joulua kohden keli viilenee ja voi käydä noin 10–15 asteen tienoilla. Yllättävä lämpötilapudotus voi tuntua aika epämukavalta, jos ei ole lämpimämpää vaatetta mukana ja on ehtinyt tottua Hong Kongin lämpöön. Myös rakennusten lämpöeristys voi olla välillä vähän heikkoa, joten asuntolaelämän pelastus saattaakin yllättäen olla pari villasukkia.
  8. Kampusbussit kiidättävät asuntolalta luennoille ja metrolta kotiin. Välillä bussit voivat olla täynnä ja joutuu odottamaan seuraavaa. Bussilinjoihin ja aikatauluihin kannattaa tutustua, ettei vahingossa päädy ihan toiseen osaan kampusta kuin minne halusi mennä, tai päädy kävelemään kaikki ylämäet ylös omaa asuntolaa kohti, kun viimeinen bussi on kerennyt mennä nenän edestä. Kannattaa tottua jyrkkiin ylämäkiin ja portaisiin.
Avenue of Stars iltavalaistuksessa. Hong Kongissa neljä vuotta opiskellut ystäväni piti tätä yhtenä lempipaikoistaan, jonka tulee muistamaan aina.

Helmiä ja paikallisten suosituksia

  1. Jos vaihdossa on aikaa, kannattaa osallistua koulun urheiluseurojen toimintaan tai etsiä vaikka itselle sopiva vapaaehtoisseura. Tällä tavalla pääsee tutustumaan uusiin ihmisiin ja saa helposti tasapainotettua esimerkiksi opiskelupaineita.

Osallistuin itse LAP organisaation toimintaan (Lifelong Animal Protection), ja kävin noin viikottain järjestön kissatalossa tutustumassa paikallisiin löytökissoihin. Samalla organisaatiolla on myös löytökoirakeskus, jossa koiria pääsee halutessaan ulkoiluttamaan.

Hong Kongin yliopistoilla toimii järjestöjä, jotka ovat erityisesti keskittyneet merien suojeluun. Hong Kongin vesiin päätyvät ja sinne muualta kulkeutuvat muovijätteet ovat iso ongelma. Järjestöt järjestävät säännöllisesti tapahtumia, kuten rantojensiivousprojekteja.

  1. Lantau on Hong Kongin isoin saari pääsaaren lisäksi. Alue on vehreämpi ja rauhallisempi kuin Hong Kongin pääsaari, vaikka siellä asuukin todella paljon ihmisiä. Lantauta halkovat komeat huiput, kuten Sunset Peak ja Lantau Peak, ja niiden huipulle kipuavat patikointireitit ovatkin yksiä Hong Kongin haastavimmista. Toisaalta näkymät ovat myös sen mukaiset. Lantau tunnetaan myös isosta kultaisesta Buddha -patsaastaan. Myös paikalliset opiskelijat tykkäävät käydä Buddha-patsaan juurella, ja useat alueen patikointireitit joko saapuvat sinne tai lähtevät sieltä.

Mielestäni yksi Lantaun salaisia helmiä on Mui Wo:n kylä, joka on selkeä sekoitus paikallista ja länsimaista kulttuuria. Alueella on paljon hauskoja puoteja ja ravintoloita ja ihmiset istuvat iltoja alueen terasseilla.

  1. Hong Kongissa on joitakin todella kauniita ja puhtaita hiekkarantoja. Itselle todella hauskoja kohteita olivat Sai Wan Beach ja Wu Kai Sha Beach, jonne molempiin on hauska tehdä vaikka päivämatka. Alueelle pääseminen on aina itsessään jo seikkailu.
  2. Kannattaa tutustua Hong Kongin eri kansallispuistoihin, niitä on isolla alueella ja niistä löytyy reittejä kaikille hienoista maisemista, patikoinnista ja luonnosta kiinnostuneille.
  3. En tällä kertaa lähtenyt itse Macaoon, johtuen myös voimassa olevista koronarajoituksista. Olen kuitenkin käynyt siellä aiemmin. Macao on upea kattaus erilaisia historiallisia kerroksia, samoin kuin uusia pilvenpiirtäjiä ja Casinoja.
  4. Paikalliset opiskelijakaverini sanovat, että Avenue of Stars on vuodesta toiseen ja säällä kuin säällä yksi Hong Kongin upeimpia katuja. Siltä on huikeat näkymät taivasta halkovien pilvenpiirtäjien rivistöihin.
  5. Kannattaa tutustua paikalliseen ruokakulttuuriin. Kavereiden kanssa oli todella kiva käydä yhdessä syömässä Hot Potia, jossa sai kypsentää esimerkiksi erilaisia vihanneksia, mykyjä, lihoja, tofua ja nuudeleita herkullisissa liemissä. Myös dim sum, wonton nuudelikeitot ja Pekingin ankka ovat kokeilemisen arvoisia paikallisia herkkuja. Vegaaniruokavaliota noudattaville Hong Kong tarjoaa yhä enemmän vaihtoehtoa. Paikalliset ystäväni suosittelivat keskustasta mm. Treehouse ja Veggie4love ravintoloita.
  6. Sai Wan beachilta kannattaa illan tullen ehdottomasti ottaa moottorivenekyyti lähimpään kylään. Veneen kyydissä matka taittuu nopeasti upeissa maisemissa.
Wu Kai Sha Beach. Alueella vuokrataan kajakkeja ja järjestetään melontakursseja.

Vaihtokertomus, Yonsei university, syksy 2022

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Saapuminen Etelä-Koreaan

Halusin viettää Koreassa aikaa myös ilman huolta opiskelusta, joten saavuin Souliin jo heinäkuun lopulla, eli noin kuukauden ennen lukukauden alkua. Vuoden 2022 kesällä koronarajoitukset vaihtelivat Koreassa melko tiuhaan, ja heinäkuun lopulla saapuvien piti tehdä koronatesti sekä ennen lentoa että heti lennon jälkeen, joista jälkimmäinen tapahtui kätevästi lentokentällä ilman ajanvarausta.

Korean pääaineopiskelijoita oli kyseisenä syyslukukautena yhteensä 4 vaihdossa eri yliopistoissa, joten pidimme vaihdon ajan usein yhteyttä. Matkalla Koreaan olin sattumalta samalla lennolla yhden kavereistani kanssa, ja saavuttuamme lentokentälle, vastassa oli toinen henkilö porukastamme, mistä oli ehdottomasti henkistä tukea noin 12 tunnin lennon jälkeen lentokentän hektisessä ympäristössä. Suosittelen siis muiden samaan aikaan vaihdossa olevien kanssa yhteyden pitämistä, jos se on suinkin mahdollista!

Jos menisin uudestaan vaihtoon, varaisin luultavasti taas aikaa omalle tekemiselle ennen lukukauden alkua. Ensimmäisen kuukauteni aikana pääsin kiertelemään rauhassa Soulissa ja sen ulkopuolella, viettämään aikaa niin suomalaisten kuin korealaisten ystävieni kanssa, ja tietysti shoppailemaan. Menimme muun muassa aikaisemmin mainitsemani neljän hengen opiskelijaporukalla 11 päivän matkalle Jeju-saarelle, mikä ei olisi ollut mahdollista keskellä lukukautta.

Kuvia Jeju-saarelta

Yonsein yliopisto: alkutunnelmat ja opiskelija-asuntola

Ennen itse lukukauden alkua, suunnilleen elokuun puolivälissä, oli hoidettava kurssi-ilmoittautumiset. Ymmärtääkseni Yonsein kurssi-ilmoittautumissysteemi on yksi vähiten stressaavista Soulin yliopistojen joukosta. Siinä missä monissa muissa paikoissa on Helsingin yliopiston kaltainen nopeat-syö-hitaat –menetelmä, Yonseissa kukin opiskelija saa tietyn määrän pisteitä, joita annetaan haluamilleen kursseille. Riippuen kurssien suosiosta (jota pystyy arvioida viime vuosien pistemääristä) joillekin kursseille piti antaa ainakin 20 pistettä jotta pääsi sisään, ja joillekin riitti 1 piste, jos kurssin opiskelijakiintiö ei täyttynyt. Koska pisteiden antamiseen oli monta päivää aikaa, kurssi-ilmoittautuminen ei siis vaatinut aikaisin heräämistä ja nopeaa nettiyhteyttä, mistä itse pidin paljon. Pääsin itse kaikille kursseille, joille halusinkin jo kurssi-ilmoittautumisen ensimmäisessä vaiheessa, mutta jos jollekin kurssille ei olisi päässyt, kurssi-ilmoittautumisen toinen vaihe oli perinteinen nopeuskisa.

Majoituin Yonsein kampuksella sijaitsevassa SK Global House -asuntolassa, johon piti hakea etukäteen kesäkuun alussa. Yhden hengen huone maksoi 2 745 600 wonia (noin 1 900 euroa, + pankin lisämaksut ulkomaan tilisiirtoihin) neljäksi kuukaudeksi lukukauden alusta loppuun. Koska olin Koreassa ennen lukukauden alkua, muutin Airbnb-huoneestani asuntolaan 24.8, jolloin asuntola avautui. Asuntolassa ei ollut ns. kotiintuloaikaa, jolloin ovet olisivat sulkeutuneet, vaan ulkona pystyi liikkumaan niin pitkään kuin halusi. Koronan takia vierailua koskevat säännöt olivat kiristyneet, eikä kukaan ulkopuolinen vieras saanut vierailla asuntolan huoneissa. Huoneet olivat kuitenkin sen verran pieniä, että kaverien kanssa oli muutenkin huomattavasti helpompaa viettää aikaa ulkona. Asuntolan alakerrassa oli ilmeisesti yhteinen keittiö, mutta itse en ollenkaan käynyt siellä, vain turvauduin oman huoneeni minijääkaappiin ruuansäilytyksessä ja oman kerrokseni lounge-tilan mikroon ruuanvalmistuksessa. Loungesta löytyi myös vesiautomaatti, josta sai kylmää ja kuumaa vettä, joten ostettuani muutaman vesipullon jatkoin niiden täyttämistä ilmaiseksi sen sijaan että olisin ostanut uusia vesipulloja.

Asuntolaan hakevien on myös hyvä tietää, että kaikilta siellä majoittuvilta opiskelijoilta vaaditaan tuberkuloositesti. Koska testin tekeminen Suomessa on huomattavasti kalliimpaa kuin Koreassa, olin päättänyt hankkia testin vasta Koreaan saavuttuani. Tämäkin tosin hankaloitui koronan takia, koska hyvin harva terveyskeskus Soulissa enää suostui tekemään tuberkuloositestejä henkilöille, joilla ei ollut tuberkuloosin oireita. Minulla oli onneksi paikallinen kaveri, joka soitteli lähelläni olevat terveyskeskukset läpi, kunnes löysi paikan, jossa testin tekeminen onnistui. Testi oli myös kalliimpi kuin mitä olin aiemmin kuullut, mutta maksoi kuitenkin muistaakseni vain noin 20 000 wonia, mikä on yhä huomattavasti halvempi kuin Suomen tuberkuloositestit

Yhden hengen asuntolahuoneeni ja hieman kyseenalainen mutta toimiva asuntolan mikrossa valmistettu mukimanduresesptini

Kurssit ja opetuskulttuuri

Syyslukukausi alkoi elokuun 30. päivänä pidetystä orientaatiosta, ja varsinainen opetus alkoi itselläni syyskuun 5. päivänä. Ennen opetuksen alkua pidettiin korean kielikurssien tasokokeet, mikä itselläni ajoittui syyskuun toiseen päivään. En muista tarkalleen, kuinka monta sivua tasokokeessa oli, mutta ideana oli, että ensimmäiset sivut ovat korean alkeita, ja tehtävien taso nousee sivu sivulta. Kaikkia tehtäviä ei siis tarvinnut saada valmiiksi, ja itselläni aika loppui kesken. Tasokokeeseen kuului myös noin 10 minuutin haastattelu, johon kokeen valvoja kutsui opiskelijoita yksi kerrallaan kesken paperisen kokeen tekemisen. Haastattelun kysymykset vaihtelivat hyvin paljon haastattelijan mukaan. Esimerkiksi itselläni maininta kiinnostuksesta Korean kulttuuriin johti yhtäkkiä kysymykseen siitä, mikä on mielestäni keskeinen ongelma Korean yhteiskunnassa.

Vaikka itse tunsin suoriutuneeni tasokokeesta melko kehnosti, pääsin tavoittelemani tason luennoille, joten ei kannata heti pelästyä, vaikka kokeesta olisi jäänyt huono tunne! Professorin mukaan tasoa oli myös mahdollista vaihtaa joko haastavammaksi tai helpommaksi ensimmäisellä viikolla, jos luentojen vaikeus ei tuntunut itselle oikealta.

Yleinen ilmapiiri Yonsein yliopistossa oli mielestäni hieman tiukempi kuin Helsingissä, varsinkin läsnäolovelvollisuuden osalta. Yhtä offline-kurssiani varten opiskelijoiden piti ladata erillinen sovellus, jonka avulla läsnäolo tarkistettiin luentojen alussa. Eräs toinen kursseistani oli vielä Zoomissa, ja sen luennoilla läsnäolo tarkistettiin suullisesti niin luennon alussa kuin lopussa. Tarkan läsnäolon seuraamisen lisäksi yllätyin hieman, kun sairastuin oksennustautiin ennen yhtä luentoani, ja ilmoittaessani tästä professorilleni ennen luennon alkua, hän pyysi todisteeksi dokumenttia sairastumisestani, mitä minulla ei tietenkään ollut. Sain kuitenkin lopulta mitätöityä kyseisen poissaolon keskusteltuani asiasta jälkeenpäin professorin kanssa.

Kurssien rakenne vaihteli professorin mukaan, kuten olettaa saattaa. Modernin korealaisen taiteen kurssini oli hyvin luentopainotteinen, joten professori lähetti meille etukäteen kunkin luennon Powerpoint-diat, jotta muistiinpanojen ottaminen olisi helpompaa. Ruoka ja kulttuuri -kurssillani, joka oli Zoomissa, professori jakoi meidät aina luentojen lopuksi pienryhmiin, jossa keskustelimme annetuista kysymyksistä. Kummallakin kurssilla tuli lukea noin yksi artikkeli viikossa alustamaan tulevaa luentoa. Siinä missä Yonseissa kukin kurssi koostui viikossa yhdestä lyhyestä ja yhdestä pidemmästä luennosta, yhdellä kursseistani lyhyen luennon ajankohtana ei kertaakaan pidetty luentoa, vaan opiskelijoiden piti katsoa paikallisesta Moodlesta yksi dokumenttipätkä, mistä itse pidin.

Niin viikoittaiset lukemiset kuin pienryhmissä keskustelu olivat minulle tuttuja Helsingin yliopiston kursseilta, mutta yksi ero Korean opetussysteemissä oli lukukauden puolivälin tentit, eli midtermit. Itselläni midtermit ajoittuivat 14.–25.10. ajalle. Myös midtermien käytännöt vaihtelivat paljon professorien välillä. Yhdellä kursseistani midtermin aikaan tentittiin puolet kurssin sisällöstä, eli lopputenttiin jäi enää puolet kurssista opiskeltavaksi, mikä vähensi kurssin kuormittavuutta. Toisella kurssillani midtermi toimi eräänlaisena lämmittelynä, jossa piti selittää laajasti kurssin käsitteitä, mutta lopputenttiin sisältyi yhä koko kurssin alue. Korean kurssillani midtermi jakautui neljään tenttiin (kirjoitus, puhe, kuuntelu, kielioppi & lukeminen), mikä toistui myös lopputenteissä, mutta lukukauden lopulla tentattiin vain midtermien jälkeen opitut uudet asiat.

Etsin jatkuvasti yliopiston läheltä kivoja kahviloita opiskelua varten! Kahvilaan kannattaa kuitenkin lähteä melko ajoissa, koska illalla ne ovat jo täynnä muita opiskelijoita, niin vapaan paikan löytäminen voi olla hankalaa

Lomat

Vaikka olin varautunut siihen, että Etelä-Koreassa tuskin on yhtä paljon lomia kuin Suomessa, niitä ei mielestäni ollut kuitenkaan erityisen vähän, enkä itse huomannut kaipaavaani koko viikon syyslomaa, mahdollisesti koska aika tuntui muutenkin kuluvan niin nopeasti. Pisin syyslukukauden lomista on Chuseok, eli paikallinen sadonkorjuujuhla, jonka lomapäivät olivat itselläni perjantaista maanantaihin. Tuolloin Soulin ulkopuolelle matkustaminen tulee kuitenkin olemaan melkein mahdotonta, sillä junat ja bussit ovat täynnä kotikaupunkiinsa matkustavia ihmisiä, ja matkaliput myydään loppuun nopeasti. Soulissakin on kuitenkin silloin paljon nähtävää, ja voin itse suositella museoissa tai Insadongissa vierailua!

Syyslukukaudella oli kaksi muuta yhden päivän pituista lomaa: yksi Etelä-Korean kolmesta itsenäisyyspäivästä (National Foundation Day of Korea, 3.10.) ja Hangul-päivä (10.10.). Molemmat lomapäivät ajoittuivat maanantaille, joten saimme periaatteessa kaksi peräkkäistä pitkää viikonloppua.

Matkustimme Koreassa vierailleen äitini kanssa Chuseokin jälkeen Itä-Koreaan Gangneungiin

Lukukauden loppu

Midtermien aikaan lukukausi oli vielä niin alussa, että opiskelun pystyi keskittämään kokeisiin. Lukukauden lopussa sen sijaan useilla kursseilla piti valmistella esitelmiä tai muita ryhmätöitä, mikä teki lukukauden viimeisistä viikoista kuormittavamman. Itselläni viimeinen tentti ja esseededis olivat 19.12, viimeinen koreanluento 21.12, ja asuntolasta piti muuttaa pois 22.12, joten jos Koreassa haluaa viettää aikaa vielä viikonkin lukukauden loppumisen jälkeen, asuntolassa majoittuminen ei ole mahdollista. Koska itse lähdin takaisin Suomeen vasta 9.1, turvauduin loppumatkani majoituksessa Airbnb:hin ja paikallisen kaverin vieraanvaraisuuteen.

Paluu Suomeen

Vaikka yksi lukukausi vierähtää hetkessä, varsinkin vaihdossa, kotiinpaluu ei tuntunut itselleni liian aikaiselta kuuden kuukauden jälkeen. Viimeisenä viikonloppunani Soulissa koitin löytää perheenjäsenille tuliaisia ja itselleni vaihdon aikana käyttämiäni kosmetiikkatuotteita, mitkä jälkeenpäin ajateltuna olisi ollut helpompaa hoitaa jo vaihdon alusta lähtien, ettei viimeinen viikonloppu olisi kulunut panikointiin.

Viimeisenä aamunani Soulissa etsimme paikallisen ystäväni kanssa kahvilaa, joka tarjoaisi ikimuistoisen aamupalan, mutta sainkin taas muistutuksen, että vaikka karttasovelluksessa sanottaisiin, että kahvila on auki, se ei aina pidä paikkaansa. Olin nimittäin katsonut etukäteen kolme hyvännäköistä kahvilaa, joiden oli tarkoitus aueta kello 11, ja joista yhden rakennus oli purettu, ja kaksi muuta olivat pimeänä. Päädyimmekin siis syömään aamiaista yhdessä suosikki kimbap-ravintoloistani, mikä toimi myös oikein hyvin!

Mikä yllätti vaihdon aikana

Olin itse odottanut vaihto-opiskelua niin pitkään, että asetin ehkä vähän liian korkeat odotukset kokemukselleni. Vaikka korona ei juurikaan rajoittanut ulkona oleskelua enää vuoden 2022 syksyllä, muuten kuin maskin pitämisen kannalta, se rajoitti jonkun verran Yonsein opiskelijatapahtumia. Yonsei on tunnettu jokavuotisesta Akaraka-nimisestä konsertistaan, jossa yleensä esiintyy hyvin tunnettuja artisteja, ja myös vaihto-opiskelijoilla on mahdollisuus saada lippuja. Tällä kertaa Yonsei oli kuitenkin ilmoittanut vähän ennen tapahtumaa, että koska tutkinto-opiskelijat eivät olleet päässeet kokemaan tapahtumaa pitkään aikaan, vaihto-opiskelijoille päätettiin olla tarjoamatta lippuja. Yllätyksekseni, vaikka olin itse odottanut innolla Yonsein tarjoamia opiskelijatapahtumia, parhaat muistoni päätyivätkin olemaan esimerkiksi kavereiden kanssa vuorilla vaeltaminen, ja muu itse toteutettu ohjelma.

Suomalaisen näkökulmasta yksi positiivisesti yllättävä asia oli myös ehdottomasti auringon määrä syksyllä ja talvella. Olin jo niin tottunut siihen, että aurinko paistaa Koreassa vielä joulu-tammikuussa kirkkaasti koko päivän, että osasin arvostaa sitä vasta palattuani takaisin Suomen talvioloihin.

Kuvia vuorivaelluksilta kavereiden kanssa alkusyksyltä, loppusyksyltä ja talvelta

Huomioitavaa tuleville vaihto-opiskelijoille

Yleisesti kannustaisin vaihtoon lähtijöitä olemaan oma-aloitteisia sosiaalisesti, koska vaihtojakson tulee olemaan paljon mahdollisuuksia tutustua uusiin ihmisiin, ja vaihdon navigoiminen on huomattavasti hauskempaa hyvässä seurassa! Voin myös suositella filmikameran ottamista mukaan, koska filmin kehittäminen ja skannaaminen on hyvin kätevää ja edullista Koreassa.

Tässä vielä muutama käytännön neuvo:

  • Korean henkilöllisyyskortin (Residence Card) saapuessa jokainen vaihto-opiskelija ilmoitetaan osaksi Korean omaa henkivakuutussysteemiä, josta maksetaan kuukausittain noin 56 000 wonia. En itse ollut huomannut Yonsein mainitsevan tästä hakuvaiheessa, mutta saatoin myös vain missata sen. Jotkut ovat onnistuneet mitätöimään tuon vakuutuksen, mutta itse kun soitin vakuutuksesta vastaavan tahon asiakaspalveluun ja kysyin asiasta, sain vain vastaukseksi, ettei sen mitätöinti ole mahdollista. Kannattaa siis varautua mahdollisiin lisäkuluihin!
  • Vaihdon aikana syöminen tulee luultavasti painottumaan lähinnä ulkona syömiseen, koska sen lisäksi, että ainakin asuntolamajoituksessa kokkaaminen on melko haastavaa, elintarvikkeiden ostaminen ruokakaupasta on usein melko kallista, joten ulkona syöminen tulee usein myös halvemmaksi. Tämä ei välttämättä ole ongelma, varsinkin jos ei tykkää kokkaamisesta, mutta esimerkiksi kasvis- tai vegaaniruokaa tarjoavia ravintoloita voi olla hankala löytää, varsinkin Soulin ulkopuolelta.
  • Vaikka ennen Koreaan lähtöä saadussa viisumissa lukisi oleskelun pituutena 4 kuukautta, ei syytä huoleen. Residence Cardin saapuessa saat uuden oleskeluajan, mikä on muutaman kuukauden pidempi kuin viisumissa ilmoitettu aika, joten itsekin pystyin oleskelemaan maassa kuutisen kuukautta.
  • Korealaisissa kahviloissa ei ole maitopistettä! Kahviloiden juomat ovat yleensä myös erittäin makeita suomalaiseen makuun. Itselleni ratkaisu ei-niin-makeaan juomaan löytyi Starbucksista, jossa baristat ovat tottuneita säätelemään juomien makeutta asiakkaan toiveiden mukaan

Vaihtokertomus, Korea University, syksy 2022

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Lähdin vaihtoon vuoden 2022 syksyllä, jolloin koronapandemia oli vihdoin alkanut helpottaa Suomessa. Itä-Aasiassa rajoitukset olivat kuitenkin suurimmilta osin vielä voimassa. Etelä-Koreassa oli vähemmän rajoituksia kuin naapureissa Kiinassa ja Japanissa, mutta esimerkiksi ennen lentoa sekä lennon jälkeen täytyi käydä hakemassa vielä koronatesti.

Olin saanut vaadittavat kolme koronarokotusta jo Suomen julkiselta terveydenhuollolta, mutta Etelä-Koreaan matkustavalle suositellaan myös muita rokotuksia. Täytin YTHS:n matkailuterveyden kartoituslomakkeen ja sain kattavat tiedot kaikista tarvittavista rokotteista sekä rokotussuunnitelman. Kannattaa muuten täyttää lomake aikaisin, jotta kaikki rokotesarjat saa otettua ajallaan. Itse otin hepatiitti A- ja B-yhdistelmärokotteen sekä meningokokkirokotteen, sillä asuin vaihtoni ajan yksityisessä asuntolassa eli goshiwonissa. Perinteisesti meningokokkirokotetta suositellaan vain asuntolassa majoittuville. Rokotteet kävin ostamassa apteekista reseptillä, mutta YTHS:n hoitaja antoi rokotteet minulle maksutta.

Viisumi oli mielestäni yksi helpoimmista puolista vaihtoon lähtemisessä. Varasin vain ajan lähetystöön netin kautta (overseas.mofa.go.kr/fi-en/index.do) ja vein kaikki tarvittavat paperit tulostettuina ja valmiiksi täytettyinä. Kannattaa muistaa, että passi täytyy jättää viisumin käsittelyajaksi lähetystöön. Lennot varasin jo toukokuussa säästääkseni hinnoista. Finnairilla oli tuohon aikaan vielä koronan takia laajennetut peruutus- ja vaihto-oikeudet voimassa, mikä helpotti aikaista varaamista. Asuntoa piti myös alkaa etsimään jo Suomesta käsin, sillä asuntotilanne ei ole Soulin kaltaisessa miljoonakaupungissa ikinä kovin helppo. Viimeisenä asiana ennen lähtöä tein vielä “Q-Code”-järjestelmässä matkustusilmoituksen, mikä nopeutti paljon maahantuloa.

Saapuminen ja ensimmäisten viikkojen tunnelmat

Olin tutustunut Helsingin yliopiston kautta jo muutamaan muuhun samaan vaihtoyliopistoon tulijaan ennen lähtöäni, mikä helpotti huomattavasti lähtöjännitystä. Ilmeisesti lähes kaikki Helsingistä Etelä-Koreaan vaihtoon lähtevät olivat myös onnistuneet valitsemaan saman lennon ja meitä oli lopulta noin 20 vaihto-oppilasta matkaamassa yhdessä uuteen kotimaahamme. Koska Etelä-Koreassa oli vielä saapuessanikin tiukat korona-rajoitukset, minua jännitti maahantuloa enemmän sitä seuraava koronatestin hakeminen. Ennen lähtöä haettava koronatesti piti kustantaa itse Suomen päässä, mutta kohteessa pääsin onneksi ilmaiseksi hakemaan testin julkiselta terveysasemalta ilman ajanvarausta. Ensimmäiset viikot kuluivat orientaation ja alun säätöjen takia äärimmäisen nopeasti. Heti orientaatioviikolla suositeltiin myös varaamaan aika maahanmuuttovirastoon ARC:n eli Alien Registration Cardin hakemista varten. Vaihdon aikana kortin nimi muuttui pelkäksi Residence Cardiksi (RC), joka kaikkien ulkomaalaisten täytyy hakea yli 90 päivää kestäville vierailuille. Aika vierailulle maahanmuuttovirastossa täytyy myös varata 90 päivän sisällä saapumisesta.

Arki kohteessa

Kurssien alettua pääsin aloittamaan arjen Soulissa nopeasti. Tyypillinen päiväni alkoi yhdestä Anamin monista kioskeista haetulla aamupalalla, jonka söin matkallani kampuksen läpi. Päivittäisten luentojen jälkeen kävimme kavereiden kanssa lounaalla maistamassa erilaisia perinteisiä korealaisia ruokia, kuten esimerkiksi täytettyjä nyyttejä ja pataruokia. Iltapäivän vietimme usein kahviloissa tai kirjastossa opiskellen, sillä pieniä testejä ja palautuksia oli kursseilla paljon. Illalla oli aikaa tutkia kaupunkia tai käydä korealaisten tuutoreiden järjestämillä ryhmäillallisilla.

Korea Universityn päärakennus. Koko kampus on vehreä ja täynnä historiaa

Vaikka Soulin hintataso etenkin ruuan suhteen vaikutti suomalaisena edelleen halvalta, paikalliset kertoivat hintojen nousseen paljon muutaman viimeisen vuoden aikana. Ruokakaupassa tuotteet olivatkin lähellä Suomen hintatasoa, joten ulkona syöminen tuli melkein halvemmaksi. Esimerkiksi paikallisten merkkien vaatteet ja etenkin kosmetiikka ovat Etelä-Koreassa huomattavasti halvempia kuin Suomessa. Jos korealainen ihonhoito siis kiinnostaa, kannattaa sille varata runsaasti tilaa matkalaukusta. Soul oli oman kokemukseni mukaan hyvin turvallinen varsinkin suurkaupungiksi. Paikalliset luottavat hyvin paljon kattavaan valvontakameraverkostoon ja esimerkiksi metroasemien laitureilla saattaa olla jopa erillisiä “turvavyöhykkeitä”, joissa kameravalvonta on tehostettua. Hieman varovaisuutta kannattaa kuitenkin olla esimerkiksi yöelämään lähtiessä. Juomat kannattaa pitää visusti oman katseen alla ja kaveria ei jätetä yksin missään tilanteessa. Itseltäni ei myöskään varastettu mitään ja esimerkiksi kahviloissa opiskelijat saattavat jättää kannettavansa täysin ilman valvontaa.

Asuminen

Vaihdon aikana asuin yksityisessä asuntolassa eli goshiwonissa Anamin alueella, jolla sijaitsee myös Korea Universityn kampus. Vaihto-opiskelijoilla on Soulissa kuitenkin monia vaihtoehtoja asumiselle. Yksityisten goshiwonien ja “share house”-talojen lisäksi Korea University tarjoaa myös joitain paikkoja yliopiston omasta asuntolasta eikä Airbnb-pitkäaikaismajoitustakaan kannata sulkea pois mahdollisuutena. Jaetut talot sopivat paremmin yhteisöllistä asumiskokemusta etsivälle, kun taas goshiwoneissa saa halutessaan suhteellisen paljon yksityisyyttä. Itse löysin läheisimmät ystäväni viereisistä goshiwonin huoneista ja pelasimme muun muassa sulkapalloa rakennuksen katolla.

Huoneeni goshiwonissa oli pieni,
mutta sisälsi kaiken tarvittavan

Halvin vaihtoehto on yliopiston oma asuntola, mutta kaikki hakijat eivät välttämättä saa paikkaa. Itse en hakenut yliopiston asuntolaan moninaisten sääntöjen, kotiintuloaikojen sekä huoneen jakamisen tarpeen takia. Kannattaa lisäksi muistaa, että asuntolaan muuttavan täytyy tehdä tuberkuloositesti. Ystävilläni oli kuitenkin positiivisia kokemuksia myös yliopiston asuntolasta. Airbnb on vastaavasti kallein vaihtoehto ainakin oman vertailuni mukaan. Kahdeksan neliöinen huone goshiwonissa omalla kylpyhuoneella ja jaetulla keittiöllä taas maksoi hieman yli 300 euroa kuussa. Goshiwoneja kannattaa vertailla ja yrittää löytää niistä esimerkiksi edellisten asukkaiden kertomuksia, sillä omistajia on hyvin erilaisia. Päädyin lopulta varaamaan oman paikkani Goshipages-sivuston (https://goshipages.com/) kautta, jossa on paljon eri vaihtoehtoja.

Liittymäasiat ja paikallinen pankkitili

Tilasimme muutaman muun suomalaisen vaihto-oppilaan kanssa etukäteen Incheonin lentokentälle ryhmäalennuksella prepaid-liittymät kaikille. Ryhmäalennuksella sain liittymän rajattomalla datalla koko neljäksi kuukaudeksi 60 000 wonilla eli noin 40 eurolla. Suosittelen lämpimästi prepaid-liittymän hankkimista, koska esimerkiksi paikallinen karttapalvelu Naver Map ei toimi ollenkaan ilman nettiyhteyttä. Sivuhuomiona vielä, että Google Maps ei muuten Etelä-Koreassa toimi. Prepaidiin ei myöskään tarvinnut oleskelulupakorttia toisin kuin muihin liittymiin. Wifin saa yleensä kahviloissa ja välillä myös metrossa tai bussissa ilmaiseksi.

Toinen tärkeä asia on paikallinen pankkitili ja maksukortti, sillä esimerkiksi suomalaiset yhdistelmäkortit toimivat Etelä-Koreassa hyvin vaihtelevasti. Visa Electron taas ei toiminut lähes ollenkaan. Onneksi Korea University auttoi kaikkia vaihto-oppilaita heti orientaatioviikolla luomaan oman korealaisen pankkitilin Hana Bankille. Yliopistolta saatava opiskelijakortti toimii myös debit-maksukorttina ja toimi moitteettomasti kaikkialla. Tilin sulkeminen ennen lähtöä oli helppoa ja nopeaa, kunhan lähti pankkiin aikaisin aamulla. Loput rahat tililtä annettiin minulle käteisenä.

Opiskelijoiden terveydenhuolto

Vaihdon aikana sairastuin kerran astetta pahempaan flunssaan, joten jouduin jäämään kotiin. Etelä-Korean tiukkojen koronasääntöjen takia jouduin käymään koronatestissä ennen kouluun paluuta, mikä onnistui helpoiten yksityisellä klinikalla Anamissa nimeltään “Crimson Clinic”. Vaikka minulla ei ollutkaan tuohon aikaan vielä oleskelulupakorttia sekä sen kautta saatavaa julkista terveysvakuutusta, pikatesti, nopea lääkärin tutkimus ja resepti maksoivat yhteensä vain noin 20 euroa. Julkisen terveysaseman testissä en voinut enää käydä ilman julkista terveysvakuutusta. Yksityiselle vastaanotolle pääsi myös suoraan ilman ajanvarausta jonottamalla. Anamin alueella on useampikin yksityinen klinikka sekä tietenkin Korea Universityn yliopistollinen sairaala. Kampuksella on myös pienempi opiskelijoiden terveysneuvontapiste.

Vapaa-aika ja opiskelijatapahtumia

Jokainen Korea Universityyn tuleva vaihto-opiskelija on automaattisesti mukana buddy-järjestelmässä, jonka lähin vastine Suomessa on tuutorointi. Buddyt järjestävät monenlaista ohjelmaa Lotte Worldissa käynnistä erilaisiin kaupunkikierroksiin ja lähes viikoittaisiin ryhmäillallisiin. Sen lisäksi, että ohjelman kautta tutustuu paikallisiin opiskelijoihin, se on myös hyvä tapa tavata muita vaihto-opiskelijoita. Lähdimme buddy-ryhmämme kanssa todistamaan myös syyslukukauden suurimpia opiskelijatapahtumia eli KU-Yonsei-pelejä. Luennoitsijat jopa peruivat luentoja, jotta opiskelijat pääsivät katsomaan pelejä. Korealainen kannustuskulttuuri on hyvin ainutlaatuista ja yhteisöllistä, joten se kannattaa ehdottomasti käydä kokemassa ainakin kerran vaihdon aikana.

KU-Yonsei peleissä tulee hiki katsojallekin
Busanin Haedong Yonggungsa-temppeli on Korean kauneimpia

Suosittelen erittäin lämpimästi matkustamaan vapaa-ajalla myös Soulin ulkopuolelle. Matkustimme kavereiden kanssa Sokchon rantakaupunkiin, Etelä-Korean toiseksi suurimpaan kaupunkiin Busaniin sekä historialliseen pääkaupunkiin Gyeongjuun. Lisäksi kävimme päiväretkillä Nami-saarella, Pohangissa, Suwonissa, Dumulmeorissa ja Gangneungissa. Etelä-korealainen luonto on mielestäni aivan liian aliarvostettua, sillä en ole esimerkiksi ikinä ennen nähnyt huipulle asti vihreitä vuoria ja yhtä korkeita vesiputouksia kuin tuolla pienellä niemimaalla. Kannattaa siis liittyä lukuisten korealaisten joukkoon ja käydä vaeltamassa vuorilla. Mahdollisia reittejä ja kohteita riittää jokaisen tarpeisiin jopa Soulin ympäristössä. Suosituin vaihtoehto on Bukhansan-vuori, mutta muutkin vuoret ovat käymisen arvoisia.

Space walk Pohangissa oli tilataidetta suurimmillaan
Gapyeongin vihreitä vuoria
Gyeongjussa kannattaa käydä yökävelyllä ihailemassa valaistuja nähtävyyksiä

Kurssit ja opetuskulttuuri

Valitsin vain kaksi kurssia vaihtoani varten, sillä valitsemani kielikurssi oli hyvin laaja ja intensiivinen. Korean kielikurssini oli Korea Universityn Korean Language Centerin järjestämä ja se oli kokonaisuudessaan 24 opintopisteen laajuinen. Kielikurssi oli jaettu aamu- ja iltaryhmiin, jotka molemmat opiskelivat joka arkipäivä noin neljä tuntia. Päivään mahtui kuitenkin myös kaksi lyhyempää vartin taukoa ja yksi pidempi puolen tunnin tauko. Omat kielituntini olivat koko syksyn ajan aamu yhdeksästä yhteen iltapäivällä. Lisäksi minulla oli joka tiistai luento korealaiseen diplomatiaan keskittyvältä kurssilta, joka oli kuuden opintopisteen arvoinen. Viikon toinen luento löytyi aina valmiiksi tallennettuna kurssin verkkoympäristöstä.  Opiskelukulttuuri on Etelä-Koreassa intensiivinen eikä Korea University ole poikkeus. Asuntoni vieressä oli 24h-opiskelukahvila, joka saattoi olla täynnä ihmisiä vielä aamukolmeltakin. Vaikka maassa hallitseekin hyvin hierarkkinen kulttuuri, opettajani olivat hyvin auttavaisia kysymysten herätessä.

Lukukausi kesti syyskuusta joulukuuhun samalla tavalla kuin Suomessakin. Sen sijaan  lukukausia ei jaeta edelleen perioideihin, vaan kurssit kestävät koko lukukauden ajan. Korealaisissa yliopistoissa ei syksyisin ole juuri muita lomia kuin yksittäiset kansalliset vapaapäivät sekä Chuseokiin liittyvä loma. Chuseokia verrataan usein amerikkalaiseen kiitospäivään ja sen aikana monet korealaiset matkustavat perheidensä luokse, joten retkien sijaan kannattaa jäädä tutustumaan tarkemmin normaalia tyhjempään Souliin. Kokeet taas on jaettu amerikkalaisittain välikokeisiin sekä loppukokeisiin. Jokaisella kurssilla on siis yleensä kaksi eri koetta, joista loppukoe on usein hieman pidempi ja vaativampi. Kaikki kokeet tehtiin esimerkiksi kielikeskuksessa paperille.

Kulttuurishokkeja

Eniten minut yllättivät pienet asiat, kuten pussilakanan ja tyynyliinan tai esimerkiksi kylpypyyhkeen löytämisen vaikeus. Etelä-Koreassa ei myöskään harrasteta tilan puutteen takia juurikaan suihkukoppeja, joten oma suihkuni oli suoraan vessan lavuaarin yläpuolella. Koko kylpyhuone siis kastui jokaisella suihkukerralla. Lisäksi korealainen vesijohtovesi on niin kovaa lukuisten mineraalien takia, että varsinkin pehmeään veteen tottuneen suomalaisen kannattaa hankkia suihkusuodatin heti.  Suodattimia saa onneksi helposti ja halvalla Daisosta. Ne ovat kaiken lisäksi myös helposti asennettavia.

Korealainen kahvilakulttuuri on vailla vertaa
Esimerkki perinteisestä korealaisesta keitosta

Yksi suurimmista kulttuurishokeista voi olla paikallinen ruoka, sillä korealainen ruoka eroaa paljon suomalaisesta. Ruoka on yleensä hyvin tulista, suolaista, makeaa tai jokin edellisten yhdistelmä. Suomeen palattuani huomaan kaipaavani sitä tiettyä korealaista makua, jota ei vain saa täältä. Suosittelen kokeilemaan mahdollisimman monia uusia ruokalajeja vaihdossa, sillä etenkin Etelä-Koreassa ruoka on keskeinen osa kulttuuria ja ruokalajeja on lukematon määrä. Myös lihansyönti kuuluu edelleen vahvasti kulttuuriin ja esimerkiksi opiskelijajuhlat saatetaan pitää bbq-ravintolassa. Olen itse kasvissyöjä, mutta vaihdon ajan joustin hieman normaalista ruokavaliostani. Etenkin opiskelijan budjetille sopivia kasvisvaihtoehtoja on melko vaikea löytää – puhumattakaan vegaanisista tuotteista. Lisäksi myös laktoosittomia tuotteita on paljon harvemmassa kuin Suomessa. Kahvia pienellä maitolisällä ei myöskään tunneta, vaan se tarkoittaa yleensä automaattisesti caffe lattea. Korealaiset itse juovat lähinnä americanoja jäillä vuoden ympäri lämpötilasta riippumatta.

Paluu Suomeen

Suomeen paluun aika koitti hyvin nopeasti, sillä aika vaihdossa kuluu ylipäätänsä nopeasti. Paluutani helpotti kuitenkin merkittävästi se, että perheeni pääsi matkustamaan viimeiseksi viikoksi Souliin ja vietimme joulun yhdessä ennen lentoa takaisin Helsinki-Vantaalle. Lähtiessäni kaikkien Etelä-Koreasta lähtevien lentojen matkustajien piti edelleen pitää maskit päällään koko lennon ajan, vaikka kohdemaa ei sitä enää vaatinutkaan. Muutaman viikon kotoutumisen jälkeen aloitin valtiotieteellisen tiedekunnan kansainvälisenä tuutorina Helsinkiin saapuville vaihto-oppilaille, mikä tarjosi minulle edelleen mahdollisuuden pysyä mukana kansainvälisissä piireissä. En kokenut suuria kulttuurishokkeja palatessani, mutta minun täytyi totutella jälleen hieman rauhallisempaan elämän tahtiin. Vaihto-oppilaana Soulin kaltaisessa kaupungissa on koko ajan menossa ja aina ihmisten ympäröimänä, mutta Suomen rauha, luonto ja puhdas ilma olivat ehdottomasti paluun arvoisia.

Vinkkejä tuleville vaihto-opiskelijoille

Jokaisen Korea Universityyn tai Etelä-Koreaan hakevan suosittelen lähtevän vaihtoon avoimin mielin, sillä se on ainutlaatuinen mahdollisuus saada uusia kokemuksia. Kannattaa sanoa asioille kyllä, vaikka ne olisivatkin hieman oman mukavuusalueen ulkopuolella. Kaverini suostuttelivat minut menemään Nami-saarelle köysiradalla ja lievästä korkean paikan pelostani huolimatta tuosta kokemuksesta tuli yksi vaihtoni kohokohdista. Jos vain suinkin mahdollista, suosittelen myös erittäin vahvasti ottamaan suorat lennot. Jopa suorat lennot voivat tällä hetkellä kestää Venäjän ilmatilojen estoista johtuen 11–14 tuntia. Asunnon etsiminen kannattaa myös aloittaa mahdollisimman nopeasti, sillä etenkin Soulin kaltaisessa miljoonakaupungissa asuntotilanne saattaa olla hyvinkin tiukka. Vaihtoehtoja on onneksi monia ja niihin kannattaa tutustua huolella, jotta löydät juuri sinulle parhaiten sopivimman ratkaisun.

Köysirata oli ehdottomasti hauskin
tapa päästä Nami-saarelle

Vaihtokertomus, Seoul National University, syksy 2022

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Vaihtoni Soulissa oli ehdottomasti yksi hienoimmista ja opettavaisimmista kokemuksistani. Täysin erilaisessa kulttuurissa eläminen oli haasteellisempaa kuin alkuun osasin aavistaa, mutta loppujen lopuksi todella palkitsevaa. Kielen pääaineopiskelijalle tämä on kokemus, joka ehdottomasti tulee opintojen aikana kokea!

Saapuminen, ensimmäisten viikkojen tunnelmat ja arki Soulissa

Saavuin Korean kuukautta ennen lukukauden alkua, elokuussa 2022. Suosittelenkin kaikille matkustamista vaihtokohteeseen hyvissä ajoin, jotta ehtii rauhassa asettumaan aloilleen ja tutustumaan uuteen ympäristöön. Ensimmäisen kuukauden aikana matkustelin myös kauemmas, ja tähän ei enää lukukauden alettua olisi ollut aikaa. Ensimmäiset viikot Koreassa menivätkin oikeastaan vain lomatunnelmissa, ja tietysti Korean hektiseen kulttuuriin sopeutuessa.

Ennen lukukauden alkua edessä oli kurssi-ilmoittautuminen, joka aiheuttaa harmaita hiuksia itse kullekin. Kurssit valitaan nopein-ensin-periaatteella, jos kurssille on alkukartoituksessa enemmän halukkaita kuin on paikkoja. Itselläni kävi hyvä tuuri kurssien kanssa, ja pääsin kaikille haluamilleni kursseille. Lisäksi minun täytyi tehdä korean kielen tasotesti korean opintoja varten. Tämä koostui kirjallisesta kokeesta ja haastattelusta. Lukukauden alkua värittivät kampuksella eksyminen, tuutoriorganisaatio SNU Buddyn järjestämät tapahtumat ja uusien kaverisuhteiden luominen.

Arki Koreassa koostui luonnollisestikin opinnoista ja kavereiden kanssa ajan viettämisestä. Itse halusin panostaa Korean kulttuuriin ja nähtävyyksiin tutustumiseen, joten opiskelun sijaan vietin paljon aikaa eri kaupunginalueisiin tutustuen. Tavallinen arkipäiväni koostui siis aamuluennosta, lounaasta ja kaupunkiin tutustumisesta. Viikonloppuisin kävin vuorilla vaeltamassa ja kun vapaata oli hieman enemmän, matkustin vähän kauemmas. Kurssini eivät olleet kovin vaativia, joten minulla oli tähän mahdollisuus.

Koreassa julkisilla liikkuminen on todella helppoa ja suhteellisen edullista. Lisäksi vuoria on todella paljon, ja vaeltamaan pääsee ihan keskustassakin. Korealaiset rakastavat kahviloissa käyntiä, ja niitä löytyy jokaiseen makuun. Edullisia nähtävyyksiä ovat palatsit ja niiden laajat ulkoilualueet sekä museot, joista osa on ilmaisia. Tekemistä siis todellakin riittää, ja sitä oli ehkä liikaakin. Minulla oli vaikeuksia vain levätä ja olla tekemättä mitään, kun tuntui, että aika loppuu kesken.

Asuminen

Koreassa voi asua edullisesti yliopistojen asuntolassa ja pienessä goshiwon -huoneistossa, mutta itse päädyin muuttamaan parin koulukaverin kanssa Airbnb-asuntoon. Asunto oli suhteellisen kallis, mutta mielenkiintoisella alueella hyvien kulkuyhteyksien varrella. Se myös sijaitsi toisella puolella kaupunkia, joten matkustaminen yliopistolle kesti ruuhkatunteina 1,5 tuntia! Toisaalta itse viihdyin paremmin alueella, missä asuin kuin yliopiston läheisillä alueilla. Koreassa on siis paljon vaihtoehtoja asumiselle, ja kannattaakin miettiä sijainti ja oma budjetti tarkkaan. Näin jälkikäteen ajattelen, että Airbnb oli turhankin kallis, ja olisin voinut säästää satoja euroja muuttamalla esimerkiksi goshiwoniin. Mutta ehdottomasti pidin siitä, että asuin kauempana yliopistosta, etten viettänyt koko vaihtoa vain yhdellä alueella, vaan pystyin luentojen jälkeen kotiin palatessani seikkailemaan Soulin läpi!

 

Vaihtoyliopiston kurssit, opetuskulttuuri ja kokeet

SNU:ssa on mielestäni todella hyvä ja laaja englanninkielinen kurssivalikoima. Vaikka kilpailu tietyistä kursseista on kova, varmasti löytyy jonkin kurssi, jolle pääsee. Kursseihin kannattaa huolellisesti perehtyä ja listata paljon varavaihtoehtoja. Itse opiskelin lähinnä koreaan liittyviä kursseja, mutta vaihtokavereillani oli kursseja esimerkiksi avaruuteen ja intialaiseen mytologiaan liittyen. Itselleni ei tullut alkuun mieleenkään, että voisin tällaisiakin kursseja ottaa, mutta toisaalta tarkoituksenani olikin hyväksi lukea kaikki kurssit tutkintooni. Mutta jos teet vaihtokursseista valinnaisen opintokokonaisuuden, suosittelen ehdottomasti tutustumaan myös oman alan ulkopuolisiin kursseihin!

Itse opiskelin myös korean kieltä kielikeskuksen kautta. Sielläkin on useita eri ohjelmia eritasoisille opiskelijoille, ja myös näiden aikatauluihin kannattaa tutustua. Kurssit ovat kuitenkin maksullisia opiskelijoille, joiden pääaine on muu kuin korean kieli. Itse kuitenkin koen, että kurssit todella edistivät kielitaitoani, joten suosittelen niitä ehdottomasti! Korean kieltä voi opiskella yliopistolla myös ilmaiseksi, kun valitsee yliopiston omia kursseja.

Koreassa on yleistä, että luennot ovat lähinnä luennoitsijan monologia ja opiskelijat vain kuuntelevat ja tekevät muistiinpanoja. Itselläni sattui hyvä tuuri kurssien kanssa, sillä kaikki olivat todella helppoja, eikä yhtään midterm-koetta ollut. Normaalisti Koreassa on kaksi tenttijaksoa, mutta tämänkin toteutuminen riippuu kurssista.

Loppukokeiden vaativuus on myös todella kurssikohtaista. Itse pääsin jälleen todella helpolla, vain yksi koe ja kaksi esseetä. Vaihtokavereiltani sen sijaan kuulin, että osa ei ollut päässyt edes midterm-kokeista läpi. Kannattaakin huomioida kursseja valitessa, kuinka monta opintopistettä oma yliopisto vaatii, ja kuinka paljon aikaa ja resursseja haluaa opiskeluun vaihdossa käyttää.

Lukukauden kesto ja lomat

Syyslukukausi alkoi syyskuun alussa ja loppui omalla kohdallani joulukuun puolivälissä. Kursseista tosin riippuu, milloin lukukausi käytännössä loppuu, sillä osalla vaihtokavereistani oli tenttejä vielä jouluaattona. Syyslukukaudelle osuu useampi arkipyhä, muun muassa korean elonkorjuujuhla Chuseok, joten alkulukukaudesta sai nauttia lomailusta. Chuseokin aikaan tosin ei kannata suunnitella matkustavansa, sillä korealaiset tapaavat tuolloin matkata perheidensä luo, ja kilpailu juna-, bussi- ja lentolipuista on kova. Myös liikkeet ovat usein suljettu Chuseokin aikaan.

 

Mikä yllätti vaihdon aikana

Korea on tunnettu monipuolisesta ruokakulttuuristaan, mutta näin kasvissyöjänä sopivan ruuan löytäminen on yllättävän haastavaa. Itse syön kylläkin kalaa, mutta silti ruokapaikkoja tuntui olevan todella rajallisesti. Pikaruokapaikoissakaan ei oikeastaan ollut kasvisruokavaihtoehtoja, maksimissaan kalaburgeria. Onneksi asuinalueeltani löytyi pari paikkaa, josta tiesin aina saavani lihatonta ruokaa, ja vaihdon aikana kielitaitoni kehittyi niin, että pystyin kommunikoimaan tarjoilijoiden ja kokkien kanssa. Koreassa siis ei kaikissa ravintoloissa ole englanninkielentaitoista henkilökuntaa tai edes englanninkielisiä menuja.

Toinen minut yllättänyt asia oli ihmisten paljous. Metroihin täytyi ruuhka-aikana ahtautua, ja vuorellekin kiivetessä täytyi huipun kuvauspaikalle jonottaa 40 minuuttia. Ei ollut väliä, minne meni tai paljonko kello oli, niin aina tuli vastaan ihmisiä. Suomessa olen tottunut viettämään aikaa luonnossa niin, ettei ympärillä ole ketään. Koreassa se oli käytännössä mahdotonta.

 

Mitä vaihtoyliopistoosi hakevan opiskelijan kannattaisi mielestäsi huomioida

Vaihtoon haun alkuprosessi on todella stressaava, ja vaatii paljon työtä. Lisäksi ensimmäisiin viikkoihin vaihtokohteessa kuuluu asiakirjojen täyttöä, ja itse ainakin kaduin useampaan otteeseen vaihtoon lähtöä prosessin alkuvaiheissa. On hyvä varautua tähän, mutta muistaa, että kun vain jaksaa suoriutua paperitöistä, on vaihtokokemus todella sen arvoinen.

Lisäksi kannattaa tosiaan miettiä oma budjetti asumisen suhteen, ja se aika, jonka kohdemaassa haluaa viettää, mikäli haluaa matkustella. Myös kurssien määrä ja vaativuus kannattaa suunnitella sen mukaan, miten haluaa aikansa kohdemaassa käyttää.

Paluu Suomeen

Palasin Suomeen tammikuun puolessa välissä, kuukausi lukukauden päättymisen jälkeen. Olen todella tyytyväinen siitä, että varasin lennot vasta tammikuun puolelle, sillä Koreassa on niin paljon nähtävää ja koettavaa, että ne vajaat kuusi kuukautta, jotka siellä vietin, eivät todellakaan riittäneet. Lisäksi ehdin vielä tehdä matkan Japaniin ennen Suomeen paluuta.

Paluu Suomeen onnistui mutkattomasti, eikä kummempaa paperiruljanssia ollut. Suomessa palasin arkeen lähes välittömästi, ja vaihto tuntuikin enemmän unelta, kuin todelliselta kokemukselta. Vieläkin tuntuu, kuin vaihdosta olisi kauankin aikaa, vaikka olen ollut Suomessa vasta kolme kuukautta!

Kuten jo alussa sanoin, vaihtokokemukseni on ollut yksi elämäni hienoimpia, ja suosittelen sitä ehdottomasti kaikille. Ennen vaihtoa hakemusten, viisumien ja muiden papereiden täyttö tuntui todella stressaavalta ja raskaalta, mutta kun siitä oli selvitty, pystyi keskittymään täysin itse vaihtokokemuksiin. Vaihtooni kuului paljon vastoinkäymisiä ja suruakin, mutta päällimmäisenä mieleen ovat jääneet ne hyvät hetket ja ajattelenkin oppineeni vaihdon aikana todella paljon myös itsestäni. Opiskelijavaihdoltani sain siis paljon enemmän, kun osasin odottaa!

Vaihtokertomus, Ritsumeikan University, syksy 2022

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Vaihtoni Kiotossa, Japanissa toteutui kaikkia odotuksiani vastaan, sillä hakiessani vaihtoon Japani oli edelleen koronan jäljiltä suljettuna jopa opiskelijoille. Kevään mittaan maa kuitenkin aukesi ja uskomatonta kyllä, vajaata kahta viikkoa ennen lähtöä tepastelin ulos Japanin suurlähetystöstä kädessäni viisumilla varustettu passi.

Saapuminen Japaniin sujui mukavasti. Sain huoneen yliopiston kansainvälisestä asuntolasta, jonne saavuin yhden ystävän luona vietetyn yön jälkeen. Ensimmäiset viikot kuluivat asuntolaelämään totutellessa. Tutustuin heti ensimmäisinä päivinä asuntolassa muutamaan ihanaan ihmiseen, jotka pysyivät mukanani koko vaihdon ajan. Koulun alkuun oli saapumispäivästäni vielä kaksi viikkoa, jotka käytimme uusien ystävieni kanssa Kiotossa turistia leikkimiseen. Osittain alku sujui hyvin varmasti myös kielitaitoni ansiosta: puhuin japania jo valmiiksi, eli kielimuuri ei menoa hidastanut. Byrokratiaa Japaniin muuttaessa on paljon, mutta siihen sai onneksi apua asuntolan henkilökunnalta.

Arki Japanissa sujui mukavasti. Asuntola sijaitsi yliopiston läheisyydessä, mutta ei kuitenkaan ihan kampuksella. Kävellen pääsi perille oikein mukavasti, ja kävinkin vaihdon ajan kampuksella lähes joka päivä. Japanissa opetuksessa tulee aina olla läsnä, joten kampusarki kuului elämääni vahvasti. Ritsumeikanin Kinugasa-kampus oli oikein viihtyisä, ja siellä olikin mukava viettää aikaa. Opintojen lisäksi aikaa kului yliopistoni street-tanssiklubin treeneissä ja Kiotoa sekä sen lähimaastoja tutkiskellessa. Kansai on alueena täynnä erilaisia mielenkiintoisia kohteita, joihin pääsee helposti ja suhteellisen halvalla paikallisia lähijunia käyttäen.

Kursseja minulla oli vaihtoni aikana 9, jotka jatkuivat koko lukukauden ajan. Määrä saattaa kuulostaa paljolta, mutta työmäärä oli yllättävän kevyt. Tähän vaikutti kuitenkin varmasti kurssivalintani: kävin esimerkiksi kolme Japanin kulttuuriin keskittyvää vaihtareille suunnattua kurssia, joilla ei ollut palautuksia tai loppukokeita oikeastaan ollenkaan. Lisäksi kielikurssieni taso oli juuri minulle sopiva etukäteen tehdyn tasokokeen ansiosta. Ne tarjosivat sopivasti haastetta olematta kuitenkaan liian kuormittavia. Kursseilla oli lähtökohtaisesti kokeita sekä lukukauden puolessa välissä että lopussa. Pitkin kursseja oli myös viikottaisia palautuksia ja ihan perinteisiä läksyjä. Ritsumeikanissa opetuksessa on läsnäolopakko ja muutenkin opetuskulttuuri muistutti minua enemmän lukion kuin Helsingin yliopiston opetuskulttuuria. Samankaltaista ”akateemista vapautta” ei oikein ole. Se kuitenkin sopi itselleni oikein hyvin, sillä sain siitä mukavaa rakennetta elämääni ja viikkoihini.

Asuin koko vaihtoni ajan yliopiston asuntolassa, jossa asui vain kansainvälisiä opiskelijoita. Heistä tulikin itselleni vaihdon ajaksi tuki ja turva silloin, kun paikallinen kulttuuri riipi välillä hieman hermoja ja kaipasin länsimaalaisia tapoja toimia. Asuntolassa pärjäsi hyvin myös pelkällä englannilla, mutta itse hoidin asiani pääosin japaniksi. Asuntola oli uusi ja oman pienen huoneen lisäksi käytössä oli yhteiset suihkutilat, keittiö ja olohuone. Aluksi tämä hieman jännitti yksin asumiseen tottuneena, mutta lopulta arki sujui todella hyvin. Suihkuja oli aina vapaana tarvittaessa ja keittiössä sai kokattua jouluna porkkanalaatikkoa.

Lukukausi kesti syyskuun loppupuolelta tammikuun lopulle. Uudenvuoden aikaan lukukauden päätteeksi lomaa oli noin kaksi viikkoa, minkä jälkeen tammikuussa jäljelle jäi lähinnä loppuesitelmien ja kokeiden täyttämää aikaa. Japanissa on myös yksittäisiä vapaapäiviä erilaisten kalenterijuhlien takia, mutta itse en näistä päässyt hyötymään: Ritsumeikan järjestää yksityisenä yliopistona opetusta myös noina päivinä. Poikkeuksena tästä oli Seijin no Hi, jolloin kaikki 20 vuotta täyttävät juhlivat täysi-ikäistymistä. Opetusta olisi periaatteessa voinut olla myös lauantaisin, mutta itse en valinnut kursseja, joiden opetus olisi lauantaille osunut. Myös korvaavaa opetusta saatettiin järjestää lauantaisin.

Vaihdon aikana minut yllätti vaihtarikulttuuri. Olin aiemmin lukiovaihdossa Tokiossa, jossa vietin aikaa lähinnä paikallisten kanssa. Tällä kertaa tilanne oli kuitenkin päinvastainen, ja aikaa kului enemmän vaihtariyhteisössä. Se yllätti minut positiivisesti, sillä olin hieman skeptinen siitä, tuntuisiko Japanissa ajan viettäminen pääasiassa ulkomaalaisten kanssa oudolta. Luulo oli kuitenkin väärä, sillä muiden vaihtareiden kanssa pääsi purkamaan ajatuksia ja hyviä sekä huonoja hetkiä tavalla, jota paikalliset tutut eivät olisi voineetkaan ymmärtää.

Jos haluat hakea Ritsumeikaniin, kannattaa huomioida juuri opetuskulttuurin erot Suomeen. Opiskelu on paljon enemmän koulunkäyntimäistä, mikä voi tulla vapauteen tottuneelle suomalaisopiskelijalle yllätyksenä ja ärsyttää. Kannattaa siis suhtautua opintoihin Japanissa jo alusta asti sillä asenteella, että kyseessä on siirtymä hieman erilaiseen opiskelukulttuuriin.

Paluu Suomeen sujui itselläni todella kivuttomasti. Opintojen päätyttyä piti hoitaa taas jonkin verran paperihommia (jotka Japanissa tosiaan ovat edelleen fyysisiä paperihommia!), ja viimeiset viikot vietin lähinnä kavereiden kanssa hengaillen ja nähtävyyksiä tarkastellen. Suomessa odotti uuden harjoittelujakson alku sekä kiireinen kalenteroitu elämä, joten aikaa haikailla takaisin Japaniin ei ole pahemmin ollut. Vaihto oli myös juuri sopivan mittainen – 5 kuukautta sujui hujauksessa, ja kotiin paluu tuntui juuri oikealta helmikuun alussa.

Vaihtokertomus, Kanagawa University, syksy 2022

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Olin vaihdossa Japanin Yokohamassa Kanagawan yliopistossa yhden lukukauden ajan talvella 2022–2023. Kanagawa tarjosi tutkintooni kursseja englanniksi, mikä olikin hyvä, koska kielitaitoni ei vielä millään olisi riittänyt kurssisuorituksiin japaniksi. Sijainti Tokion kyljessä ja hyvien kulkuyhteyksien äärellä oli täydellinen, ja Yokohama itsessään oli sopivankokoinen paikka ainakin tällaiselle, joka ei kaivannut klubeja joka viikonloppu.

Ennen vaihtoa

Korona antoi oman mausteensa Japaniin lähtiessä, sillä se oli edelleen viime syksynä yksi harvoista maista, jotka vaativat maskin käyttöä lentokoneessa ja vahtivat rokotemääriä ja niin edelleen. Karanteeniin ei suomalaisena onneksi sentään joutunut. Yhtenä vaatimuksena oli myös käydä perusterveystarkastuksessa sekä keuhkokuvissa kesällä ja toimittaa todistukset ja kuvat Kanagawaan. Lisäksi oli totta kai käytävä koronatestissä pari päivää ennen lentoa, jotta mukana oli mahdollisimman tuore negatiivinen testitulos. Nämä, kuten myöskään lennot, eivät olleet ihan ilmaisia, joten ennen apurahan saamista oli aika paljon maksuja jo Suomen päässä. Suosittelenkin vaihtoon lähtevälle etukäteen pientä budjetointia ja erilaisten apurahojen hankintaa tai työntekoa ajoissa ennen lähtöä.

Myös ehdottomasti erilaiset muistilistat auttavat, sillä Kanagawaan sai toimittaa kaikenlaisia pikku liitteitä sekä hakuvaiheessa että hyväksymisen jälkeen – kopio tiliotteesta, kurssivalinnat, pari kielitestiä, opintosuoritusote Suomesta… Tärkeimpiä asioita olivat totta kai lennot, majoituksen järjestäminen (itse menin suosiolla koulun tarjoamaan asuntolaan, joka oli oikein kelpo ja huokea vaihtoehto), opiskelijaviisumin hakeminen ja tarvittaessa passin ja matkavakuutuksen päivittäminen (perusvakuutus taitaa kattaa vain 3 kuukautta) sekä muuttoilmoituksen tekeminen digi- ja väestövirastoon. Viisumin hakeminenkin meinasi mennä tuskallisen myöhään, sillä Japanista tarvittavan Certificate of Eligibilityn saamisessa kesti ja kesti.

Ennen vaihtoon lähtöä on myös ihan hyvä tutustua vähän paikalliseen hintatasoon, joihinkin tapoihin, sääennusteeseen ja vaikka Google Mapsin kautta paikkoihin. Japanissa puhutaan aika heikosti englantia eikä avoimia wifi-yhteyksiä ole tarjolla ihan joka paikassa, joten jos ei puhu japania, kannattaa tehdä myös hyvä suunnitelma, miten siirtyä lentokentältä majoituspaikkaan. Jotkut firmat tarjoavat sim-kortteja noudettavaksi lentokentältä, mutta nämä turisteille suunnatut liittymät ovat huomattavasti kalliimpia kuin paikalliset (itse käytin IIJMioa, myös ahamo ja Mobal taitavat olla halpoja).  Yllättävän monessa tilanteessa Japanissa käytetään edelleen myös käteistä, joten kannattaa ehkä pieni määrä nostaa viimeistään, kun pääsee lentokentältä parempien valuuttakurssien äärelle.

Niin ja muista ottaa Suomesta deodoranttia ja särkylääkkeitä mukaan, jos käytät.

Saapuminen ja kotiutuminen asuntolaan

Olin käynyt Japanissa ennenkin, joten suurta kulttuurishokkia en kokenut missään vaiheessa. Enemmän olin innoissani kaikesta paikallisesta ruuasta ja juomasta ja maisemista! Kuumuudesta ja kosteudesta sen sijaan en ollut innoissani – vielä syyskuun alussakin oli todella tukalaa, kun lämpötila oli 30 asteessa ja kosteusprosentti 80.

Koulun alkuun oli varmaan kolmisen viikkoa, kun saavuin Japaniin. Aikaa asettumiseen oli siis hyvin. Alussa hoidettavaa oli jonkin verran, mutta opiskelukortin hakemiseen ja kurssi-ilmoittautumiseen, pankkitilin avaamiseen ja asukkaaksi rekisteröitymiseen sai onneksi apua koulun kansainväliseltä toimistolta. Pankkitilin avaaminen ei ollut pakollista, mutta meille selvisi paikan päällä, että olemme oikeutettuja paikalliseen Yoneda Yoshimori -apurahaan, jonka saamista varten täytyi avata paikallinen pankkitili. Apuraha oli 50 000 jeniä kuussa, eli noin 350–400 euroa silloisella kurssilla. Se kattoi sopivasti lähes koko ajalta asuntolan vuokran.

Tiesin, että Japani on byrokratian ja tulostettujen lomakkeiden luvattu maa, mutta kyllä se vähän silti yllätti. Moni asia, mikä meillä tehtäisiin netissä ja varmennettaisiin nettipankkitunnuksilla, tehtiin Japanissa käsin ja henkkareita skannaamalla. Jopa vuokra käytiin maksamassa käteisellä – ensin nostimme rahat tililtä sen pankin automaatista, jonne apuraha maksettiin, ja sitten menimme toisen pankin automaatille syöttämään käteiset ja maksamaan itse vuokran. Pankkitiliä hakiessa lomakkeet sai täyttää koneella, mutta ne täytyi lähettää postitse. Jos ei ollut tulossa yöksi kotiin asuntolalle, siitä piti täyttää lomake ja jättää se asuntolan toimistolle.

Kanagawan yliopisto opiskelupaikkana

Koulu järjesti meille hieman orientaatio-ohjelmaa, jossa pääsimme tutustumaan toisiin vaihtareihin. Yhteisiä, kunnollisia tapahtumia olisi saanut olla enemmänkin, mutta ilmeisesti korona esti osan niistä. Jäin myös kaipaamaan jonkinlaista kierrosta kampuksella – nyt jäi aluksi vähän mysteeriksi, mitä hissejä sai käyttää ja mitkä hissit menevät mihinkin kerrokseen (kerroksia oli 21), miten koululla pystyi tulostamaan lomakkeita ja miten kirjastossa lainaaminen ja kirjojen hakeminen toimivat. Kaikki nämä selvisivät, mutta hieman vaikean kautta, kun japanin taidot eivät riittäneet.

Olin kurssieni kuvauksistani innostunut, mutta jouduin vaihtamaan pari kurssia, sillä vaihtarien ei annettu ottaa seminaarikursseja. Kysyin tästä eräältä opettajalta vaihdon loppupuolella, ja syy olikin päinvastainen kuin olin ensin olettanut – Kanagawan mielestä seminaarikurssit olisivat olleet vaihtareille liian helppoja. Lukukauden loppupuolella jo ymmärsinkin tämän. Kurssit olivat todellakin työmäärältään ja vaatimustasoltaan paljon helpompia kuin Helsingin yliopistossa – ja puheiden mukaan myös monessa muussa Euroopan yliopistossa – joten kursseista itsestään ei tarvinnut ottaa stressiä.

Suurin osa omista opettajistani oli ulkomaalaisia ja pari heistä puhui englantia äidinkielenään. Japanilaisten englannin taso oli vähintäänkin vaihteleva, jopa heikko, vaikka kävin kursseja englannin pääaineopiskelijoiden kanssa. Japanilaisessa peruskoulussa ja lukiossa harjoitellaan ilmeisesti hyvin vähän keskustelutaitoja, mikä näkyi ryhmäkeskusteluissa ja esitelmien pitämisessä – kaikki luetaan paperilta omalla vuorollaan. Lisäksi ulkomaalaisten kanssa puhumista jännitettiin paljon. Oli toki myös poikkeuksia ja oli ilo olla mukana, kun opiskelijat vähän rentoutuivat kielenkäyttönsä kanssa ja pääsivät kehittymään.

Kurssit oli kuitenkin selvästi tehty tämä japanilaisten kielitaidon taso silmällä pitäen. Pitkiä, kunnon esseitä ei tarvinnut tehdä millekään kurssille, osa kotitehtävistä oli periaatteessa helppoa luetunymmärtämistehtäviä ja muutamat kokeeni olivat pelkästään kummallisiin yksityiskohtiin keskittyviä monivalintatehtäviä. Opintojen puolesta sai ottaa suorastaan rennosti, kunhan kävi tunneilla ja palautti vaadittavat tehtävät. Ehkä ei siis kannata odottaa akateemisen kunnianhimon tyydyttäviä kursseja, jos tarkoitus on opiskella englanniksi – japaninkielisillä kursseilla kieli tarjoaa toki oman haasteensa, mutta sisällön puolesta kuulin niidenkin olevan aika iisejä. Japanista oli mahdollista saada myös niin sanottuja tukiopetuskursseja, joista ei saanut opintopisteitä, mutta joissa käytiin yhdessä läpi erilaisia tekstejä ja keskusteltiin japaniksi.

Syyslukukausi kesti syyskuun puolestavälistä tammikuun loppuun asti, mutta välissä oli melkein kolmen viikon talvitauko, joka alkoi vähän ennen joulua. Lisäksi jotkut kansalliset vapaapäivät tarjosivat meille pitkiä viikonloppuja.

Arki ja matkustaminen

Elin siinä mielessä tylsää arkea, että minulle tärkeää olivat rutiinit. Koulun kuntosali sijaitsi kivenheiton päässä ja sitä sai käyttää alle 10 euron kuukausihinnalla, joten käytännössä kiersin koululta asuntolalle ja sieltä salille ja takaisin. Lisäksi hyödynsin koulun kirjastoa, josta löytyi japanilaisia romaaniklassikoita englanniksi käännettynä.

Asuntolamme Kuritaya Akademeia oli iso, siisti ja todella uusi. Meillä oli oma pieni huone, jossa oli käytännössä vain sänky, vaatelaatikot, naulakko ja työpöytä. Lisäksi asuntolassa oli yhteiset keittiöt, hengailutilat, pesutilat ja pesukoneet, sekä ajanvarauksella toimiva oma kylpy, ofuro. Siinä missä hyvänä puolena saada juttuseuraa lähes kellon ympäri, oli huonona puolena se, ettei kaikilla ollut ihan samanlainen siisteyskäsitys. Yleisesti ottaen olin kuitenkin tyytyväinen valintaani asua muiden kanssa, ja etten etsinyt omaa asuntoa. Asuntolalla oli myös mahtavia keskusteluja muiden vaihtarien kanssa, pidimme yhteisessä keittiössämme pannarituokioita ja katsoimme elokuvia säkkituoleilla.

Asuntola sijaitsi aivan yliopiston Yokohama-kampuksen naapurissa, mutta omalle kampukselleni Minato Miraille olikin matkaa noin 40 minuuttia kävellen ja juna ja bussikaan eivät vieneet ihan ovelta ovelle. En kuitenkaan kokenut sitä missään vaiheessa ongelmallisena. Aivan asuntolan vieressä oli yhdistetty jokatavarakauppa ja apteekki sekä muutama konbini, eli lähikauppa. Isommat supermarketit olivat kävelymatkan päässä. Suomalaisesta näkökulmasta lähinnä jotkin hedelmät, vihannekset ja maitotuotteet tuntuivat kalliilta, kun taas tofu oli lähestulkoon ilmaista. Ruoka-ainerajoitusten kanssa saa olla aika tarkkana, kalaa ja lihaa tuntuu olevan jemmattuna vähän kaikkialle, eikä kasvissyönti ole vieläkään Japanissa niin yleistä kuin monessa muussa maassa.

Asuntolamme ei oikein tukenut kestävää kehitystä, sillä edellisten asukkaiden jättämät hyötyesineet oli heitetty jo roskiin meidän saapuessamme, ja sama tapahtui meidän lähdettyämme. Esimerkiksi asiat ja henkarit olisi tuntunut fiksulta jättää seuraaville, mutta huoneeseen tai yleisiin tiloihin ei saanut lopulta jättää mitään odottamaan seuraavia. 100 jenin kauppa oli pienen kävelyn päässä ja sieltä vaihtarit hakivatkin kaikkea hyödyllistä, mutta tyhmältähän se vähän tuntui, kun kaikki kuitenkin tarvitsevat pääasiassa samoja asioita.

Pääsin matkustelemaan riittävästi Japanin sisällä, ulkomaille en halunnutkaan lähteä. Yokohamasta oli helppo lähteä melkein minne vain ja Hanedan lentokenttäkin sijaitsi lähellä. Juna- ja bussiliput olivat kohtuullisen hintaisia, varsinkin jos jaksoi nähdä vaivaa reittien selvittämiseen, eikä valinnut suorinta ja nopeinta reittiä. Majoituksia löytyi laidasta laitaan, 20 eurollakin sai jo ihan asiallisen kapselihotellisängyn. Ja ulkona syöminen oli huomattavasti halvempaa kuin Suomessa, joten matkustaminen ei tullut kovin kalliiksi – suunnitelmallisuutta se vähän toki vaati ja esimerkiksi lennot kannatti katsoa ajoissa.

Tein pitkän vaelluksen Fujin huipulle, kävin ihmettelemässä sekä Sapporoa että Okinawaa, kylvin useissa onsen-kylpylöissä ja kiertelin Kyuushulla. Lisäksi tutustuimme toisen suomalaisen vaihtarin kanssa ahkerasti paikalliseen ruoka- ja juomatarjontaan. Kerran uskaltauduin muiden vaihtarien kanssa tokiolaiselle klubille, missä oli itse asiassa oikein hauska käydä yöllisellä aerobic-tunnilla. Adrenaliini piti hereillä onneksi koko aamun, sillä Tokion junaliikenne pysähtyy yön ajaksi.

Lopuksi

Yksi lukukausi meni ihan älyttömän nopeasti, kun sitä näin jälkikäteen miettii. Kannattaa ehkä vähän pohtia jo ennakkoon, mitä haluaa nähdä ja milloin – moni vaihtari esimerkiksi pettyi, kun talvilomalla joulun ja uudenvuoden aikaan matkalippuja tai majoituksia ei meinannutkaan saada, tai sitten kaikki oli todella kallista. Uusi vuosi on yksi japanilaisten isoimmista matkustussesongeista.

Olisin halunnut koota lopuksi jotain fiksuja käytännön vinkkejä, mutta jostain syystä en keksi niitä nyt lainkaan. Tyydyn siis toteamaan, että Japaniin kannattaa ehdottomasti lähteä vaihtoon, jos siihen tarjoutuu mahdollisuus. Vaikka sanoin, etteivät japanilaiset puhu hyvin englantia, ovat he kuitenkin todella avuliaita ja kohteliaita, ja osaavat käyttää esimerkiksi puhelimien käännösohjelmia. Osa vaihtareista ei puhunut saapuessaan lainkaan japania, mutta pärjäsivät ihan hyvin kuitenkin. Tärkeämpää on ehkä kunnioittaa tapoja, kuten riisua kengät sisätiloissa ja pitää maskia, jos sitä vaaditaan.

Ennen paluuta meidän täytyi käydä virastolla ilmoittamassa, että lähdemme maasta, ja sulkea pankkitilimme. Näihin emme enää saaneetkaan apua kansainväliseltä toimistolta, vaan piti selviytyä itse. Lisäksi piti katkaista paikallinen vakuutus ja puhelinliittymä, sekä lähteä asuntolalta tiettyyn päivään mennessä. Matkustelin viimeiset pari viikkoa ennen lentoani, mutta näin joitain vaihtareita vielä ennen paluutani. Opiskelijakortti täytyi jättää koululle, mutta paikallisen henkkarin sai tuoda rei’itettynä kotiin muistoksi. Paluu tuntui toisaalta haikealta, toisaalta oli hyvä palata kotiin.

Vaihtokertomus, Yonsei University, Etelä-Korea, lukuvuosi 2019-2020

Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelija

Lähdin vaihtoon ennen COVID19-pandemiaa syksyllä 2019, olin kuitenkin vielä vaihdossa, kun pandemia alkoi. Koin siis koronapandemian Soulissa ihan alkumetreillä ja näin miten eloisa ja sykkivä kaupunki hiljeni täysin. Ymmärtääkseni tällä hetkellä Soul on palautumassa hiljalleen takaisin, ainakin korealaisten ystävien mielestä. En osaa siksi antaa neuvoja selviytymiseen koronapandemian kanssa Etelä-Koreassa. Mutta toivottavasti vaihtokertomukseni auttaa muilta osin.

Ennen lähtöä

Vaihtoon valmistautuminen oli koko vaihtoajan stressaavin hetki. Stressi kaikkien tärkeiden dokumenttien saamisesta ja asuinpaikan löytämisestä oli vaikein asia vaihdossani. Olin kuitenkin erittäin innoissani, joten sen voimin jaksoin tämän vaiheen yli.

Ennen vaihtoani hain tarvittavat rokotteet, joita minulla ei vielä ollut. YTHS:n kautta minua neuvottiin mitkä rokotteet tarvitsen ja sain otettua tarvittavat rokotteet. Olin kuitenkin liian myöhään asialla hepatiitti rokotteen kanssa, ja ehdin kolmesta hepatiittirokotteesta ottamaan vain ensimmäisen ennen vaihtoa, vaihdon aikana olisin voinut ottaa loput. Unohdin kuitenkin, ja kävin vaihdon jälkeen ottamassa loput. Lisäksi varmistin ennen vaihtoa, että minulla on tarpeeksi reseptilääkettäni koko vaihdon ajaksi ja tulostin reseptin todistamaan, että tarvitsen lääkkeeni. Minulta ei kuitenkaan missään kohtaan lentokentillä kyselty lääkkeistäni mitään. Ei edes, kun matkustin Japaniin vaihtoni aikana. Muistaakseni diabetesta sairastavalta ystävältänikään ei ikinä kyselty neulojen tarkoitusta. Kannattaa kuitenkin varautua näyttämään resepti.

Viisumin saaminen sujui mutkattomasti. Soitin suurlähetystöön ja varasin ajan, jolloin toimitan tarvittavat dokumentit. Viisumin saamisessa meni muutama viikko. Koronavirustilanne kuitenkin todennäköisesti vaikuttaa viisumin saamiseen jotenkin, joten kannattaa käydä lukemassa Etelä-Korean suurlähetystön nettisivut huolella. Lentoliput varasin kulkemaan Kiinan kautta, koska sain liput huomattavasti halvemmalla. Ainakin ennen koronapandemiaa Kiinassa sai olla  24 h ilman mitään viisumia. Koronapandemian aikana suosittelen kuitenkin suoria lentoja. Matkavakuutus ja matkatavaravakuutus kannattaa hankkia. Kilpailutin eri vakuutusyhtiöt soittamalla ja pyytämällä tarjousta, päädyin valitsemaan halvimman.

Tärkeimmät sovellukset Etelä-Koreassa mielestäni on Kakaotalk, Papago, Naver tai Kakao Maps. Ne kannattaa ladata, vaikka jo ennen lähtöä, sillä esimerkiksi Naver kartta appi auttaa löytämään omaan majapaikkaan. Google maps on lähes käyttökelvoton Etelä-Koreassa. Kakaotalk on suosituin appi, joilla ihmiset pitävät yhteyttä. Vaihtoni aikana käytin Whatsappia ainoastaan pitääkseni yhteyttä Suomessa oleviin ystäviini ja perheeseeni. Deittailu appien käytössä kannattaa olla varovainen, sillä oman kokemukseni mukaan naisena, deittailu appeissa tuntui liikkuvan korealaisia miehiä, jotka eivät etsineet parisuhdetta millään tasolla, vaan lähinnä etsivät ulkomaisia naisia, saadakseen rehennellä kavereilleen olleensa ulkomaalaisen kanssa. Jos haluat deittailla Etelä-Koreassa, mielestäni paras ja turvallisin tapa, on saada ystävät esittelemään sinut jollekin, tai liittymään yliopiston opiskelija klubeihin ja tutustua siellä ihmisiin.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Heti päästyäsi koneesta kannattaa hankkia T-money card kioskista. Kioskien tiskiltä, kun menee kysymään T-money cardia, saa eteensä pienen valikoiman söpöjä vaihtoehtoja. Kyseinen kortti käy julkisilla matkustamiseen Soulissa. Se lisäksi toimii myös jossain muissa kaupungeissa. T-money cardia pystyy helposti lataamaan metro asemilla olevilla laitteilla tai kioskeissa.

Yonsein yliopistolta tuli hyvin kattavasti infoa mitä on tehtävä Etelä-Koreaan päästyäni, sain myös asuntolalta ohjeet, kuinka pääsen lentokentältä eri vaihtoehdoilla asuntolalle. Kuljin lentokenttäbussilla kävelymatkan päähän asuntolastani. Lentokentällä asioiminen sujui minulla suhteellisen nopeasti ja helposti, koronapandemiasta ei ollut silloin vielä tietoakaan. Asuntolaan päästyäni sain avaimet huoneeseeni, sekä tyynyn ja peiton. Sain myös lapun, jonka avulla minun oli tarkastettava huoneeni kunto, että mikään ei ollut hajalla. Kyseinen lappu palautettiin asuntolan henkilökunnalle. Minulta kysyttiin myös tuberkuloositestiäni, mutta sovin käyväni tekemässä testin ennen sovittua päivämäärää. Myöhemmin osallistuin myös asuntolan info tilaisuuteen, jossa kerrottiin säännöistä ja annettiin ohjeita mm. kuinka käyttää julkisia kulkuneuvoja ja ohjeistettiin kartan avulla kampuksen tärkeimmät rakennukset. Yliopisto järjesti myöhemmin myös oman infotilaisuuden vaihto-oppilaille. Opiskeluiden alussa on erityisen tärkeää hakea ARC, eli Alien Registration Card, joka on siis oleskelulupakortti. Yonsein yliopistolta tuli tarkat ohjeet, kuinka ARC:ia haetaan. Kampuksella oli järjestetty ARC piste, jonka kautta pystyi hoitamaan oleskelulupakortin hakemisen. Jonot olivat pitkät kaikkina päivinä, kun ARC piste oli auki. Lisäksi sai jonottaa muutaman tunnin, mutta tämä tapa oli huomattavasti helpompi kuin mennä itse maahanmuuttovirastoon hoitamaan sitä. Kuukauden kulutta kortin sain hakea maahanmuuttovirastolta, joka onnistui nopeasti. Itse oikean viranomaisen löytäminen virastolta aiheutti kuitenkin päänvaivaa. Taisin jonottaa väärässä jonossa pari kertaa.

Vaihdon alussa olisi hyvä myös hankkia puhelinliittymä helpottamaan elämistä. Itse en kuitenkaan tätä tehnyt. En koko vaihtoni aikana (10kk) hankkinut puhelinliittymää, sillä en kokenut sille tarvetta. Koko kampusalueella, johon siis asuntolanikin kuului, oli ilmainen netti. Kaikissa kahviloissa oli ilmainen netti ja kahviloita oli joka nurkalla. Kaikki käyttivät Kakaotalkia ottaakseen yhteyttä muihin, joten puheluille ja tekstiviesteille ei ollut tarvetta. Ainoastaan pari kertaa vaihtoni aika olin tilanteessa, jolloin olin eksyksissä ja olisin tarvinnut nettiä. Toki liikkuminen ilman liittymää tarkoittaa sitä, että välillä jouduin seisoskelemaan kahviloiden ovella käyttääkseni ilmaista nettiä, saadakseni yhteyden ystäviini. En kuitenkaan kokenut tätä suureksi vaivaksi. Puhelinliittymät ovat myös hieman hintavia Etelä-Koreassa, joten halusin säästää myös rahaa.

Asuminen

Asuin Yonsei yliopiston vaihto-opiskelija asuntolassa SK Global House:ssa. Yliopistolta tuli ohjeet asunnon hakemiseen asuntolasta. Kannattaa olla heti hakuajan alettua hakemassa huonetta. Vaihtoehtoina oli yksityinen huone kylpyhuoneella tai jaettu huone toisen ihmisen kanssa kylpyhuoneella. Vaihtoni oli kaksi lukukautta, joten päädyin valitsemaan yksityisen huoneen, joka osoittautui minulle parhaimmaksi vaihtoehdoksi. Yksityiset huoneet olivat hyvin suosittuja, joten varmuutta ei ollut oman huoneen saamisesta. Asuntolamme vieressä oli myös toinen asuntola pelkästään naisille, jossa oli halvemmat huoneet, mutta kylpyhuoneet jaettiin kaikkien kanssa asuntolassa. Suosittelen hakemaan SK Global Houseen tai hakemaan asuntoa kampuksen läheltä, sillä opiskelijat, jotka asuivat kauempana, sanoivat jääneensä paitis yhteisistä tapahtumista ja illan vietoista. Asuntolassa asumiseen edellytetään tuberkuloositodistusta, tämän voi tehdä jo Suomessa. Itse kuitenkin päädyin menemään Soulissa terveyskeskukseen hakemaan tuberkuloositodistuksen. Tuberkuloositesti tehtiin röntgenillä ja se maksoi vain muistaakseni n.16 €. Koko prosessi oli mielestäni todella helppo. Vaikka terveyskeskuksessa kukaan ei osannut englantia, enkä minä koreaa, elekielillä ja lapulla, jossa luki tuberkuloositesti, testin hakeminen onnistui helposti. Näin korona aikana suosittelen kuitenkin hakemaan tuberkuloositodistuksen jo ennen vaihtoa. Kannattaa myös varautua asuntolan sääntöihin, sillä esimerkiksi omaan huoneeseen ei saanut tulla vastakkaista sukupuolta oleva henkilö (ainakaan pidemmäksi aikaa) ja alkoholia ei saanut myöskään tuoda asuntolaan. Myöskään kukaan asuntolan ulkopuolinen ei saanut olla yötä asuntolassa ja tarvitsi kulkuluvan päästäkseen edes vierailulle.

Asunnon tai huoneen löytää helposti myös airbnb kautta. Itse juuri matkustellessani majoituin airbnb kautta. Goshiwonit ovat myös halpoja ja suosittuja asumisvaihtoehtoja. Goshiwon on pieni huone asuntolassa, joka saattaa sisältää oman vessan, ei aina. Goshiwoneissa on yleensä myös yhteinen keittiö. Saapuessani maahan en heti päässyt majoittumaan asuntolaan, vaan asuin aluksi viikon goshiwonissa Gangnamin alueella. Löysin kyseisen goshiwonin airbnb sivustolta.

Soulissa oli turvallista liikkua öisinkin. Öisin oli hienoa lähteä ihastelemaan kaupungin valoja.
Soulissa oli turvallista liikkua öisinkin. Öisin oli hienoa lähteä ihastelemaan kaupungin valoja.
Opiskelu ja opetus

Kursseille ilmoittautuminen oli hieman hankalaa Yonsein vaikeaselkoisen alustan takia. Kärsivällisyydellä se kuitenkin onnistui. Suurin osa yliopiston kursseista opetetaan koreaksi ja muistaakseni business kursseille ei edes päässyt vaihto-opiskelijat. Ilmoittauduin siis lähinnä vaihto-opiskelijoille suunnatuille kursseille ja otin myös intensiivisen korean kurssin, jota opetettiin joka päivä kolme tuntia. Yksi kursseistani ei ollut suunnattu vaihto-opiskelijoille ja se opetettiin englanniksi, joka osoittautui oikein mukavaksi kurssiksi. Näille kursseille kannattaa hakea, sillä yleisesti ottaen professorit ovat innoissaan saadessaan vaihto-opiskelijoita kursseilleen. Toki muut kanssa opiskelijat saattavat vältellä ryhmätöiden aikaan, kielimuurin tai kulttuurierojen takia. Kannattaa siis varata aikaa kurssi sisältöihin perehtymiseen ja hyväksyä se, että et tule pääsemään kaikille niille kursseille mihin haluaisit. Itse taisin päästä koko lukuvuonna vain kahdelle kurssille, mitä olin suunnitellut ennen vaihtoani. Tämä oli kuitenkin todella hyvä asia, sillä päädyin sellaisille kursseille, joita en edes ollut harkinnut ja ne osoittautuivat mielenkiintoisimmiksi ja hauskimmiksi kursseiksi. Lempikurssini taisi olla Taekwondo, jota suosittelen lämpimästi, vaikka sormet eivät taivu edes polviin asti. Kurssin professori on maailman mukavin ihminen ja kannustava. Vaikka itsekin olen kankea kuin rautakanki, ei se menoa haitannut ja selkeästi huomasin kehittyväni kurssin aikana. Ja mikä parempaa kerätä opintopisteitä samalla, kun hieman kuntoilee.

Luennoilla on hyvä käyttäytyä kunnioittavasti professoreita kohtaan, ja senkin takia puhun nyt juuri professoreista, sillä moni professori vaati itseään kutsuttavan professoriksi. Toki eivät kaikki, varsinkin ne, jotka olivat pidempään opettaneet vaihto-opiskelijoita. Luennoilla oli läsnäolopakko ja itse luennot olivat formaalimpia kuin mihin Suomessa olen tottunut. Opiskelijoita ei kannustettu keskustelemaan tai ottamaan kantaa luentojen aiheesta, paria poikkeusta lukuun ottamatta. Kursseista pääsi suhteellisen helpolla läpi, kunhan aktiivisesti kuunteli luennoilla ja teki kaikki kurssitehtävät. Tentit olivat mielestäni helppoja.

Intensiivisen korean luennot olivat kuitenkin hyvin erilaisia. Ne olivat todella haastavia ja vaativat paljon aikaa. Tentit olivat myös hankalia, mutta niistä pääsi läpi, jos oli jaksanut aktiivisesti tehdä kotitehtävät ja harjoitella puhumista luennoilla. Yksi intensiivisen korean kurssilla olleista kanssa opiskelijoistani ei päässyt kurssia läpi, mikä oli erittäin harmillista, sillä intensiivikursseista saa paljon opintopisteitä. Suosittelen kuitenkin kaikille osallistumaan intensiivisen korean kursseille, vaikka kurssit ovat vaativia. Itse osasin lähinnä esittäytyä ja kysyä hintaa koreaksi vaihtoni alussa. Vaihdon lopussa pystyin jo ymmärtämään arkipäiväisiä keskusteluja ja asioimaan ongelmitta lähes missä tahansa. Koreani 10 kuukauden aikana kehittyi paremmaksi, mitä osaan edes ruotsia tänä päivänä puhua. Palkitsevinta olikin juuri intensiivisen korean luennot, sillä huomasin helposti oman kehitykseni.

Koronapandemia tosiaan alkoi vaihtoni loppupuolella, joten suurin osa vaihdoistani pääsin opiskelemaan livenä. Etänä opiskelu onnistui kuitenkin myös hyvin, mutta siitä katosi hauskuus ja huomattavaa oli myös professorien väsyminen. Luentojen ulkopuolella tykkäsin mennä kampuksen kirjastoon opiskelemaan ja varsinkin kahviloihin. Kahvilakulttuurista tuli ihan sydänasia Soulissa. Oli ihan normaalia, että kahvilat olivat täynnä opiskelijoita tietokoneineen ja he istuivat monta tuntia litkien samaa iced coffeeta. Kuten itsekin usein tein. Soulissa oli myös ns. opiskelukahviloita, joissa on omat pienet eristetyt alueet opiskelua varten. Mielestäni siis Etelä-Koreassa opiskelun parhaita puolia, on mennä kavereiden kanssa kahvilaan juomaan sakura-lattea ja harjoittelemaan korealaisia verbejä.

Kahvilassa, jossa istuin luennolla oli loistavat näkymät.
Kahvilassa, jossa istuin luennolla oli loistavat näkymät.

Yonsein yliopistolla on myös useita opiskelijoiden vetämiä klubeja, joihin kannattaa osallistua. Tämä on mielestäni paras tapa tehdä korealaisia ystäviä. Lukukauden alussa on kampuksella tilaisuus, jossa kaikilla klubeilla on koju, joissa voi ilmoittautua mukaan klubin toimintaan. (Klubit löytää täältä: https://oia.yonsei.ac.kr/campus/lifeStd4.asp) Suosittelen erityisesti English Society Club. Kyseinen klubi järjesti syyslukukaudella musikaalin, sekä ympäri lukuvuoden illanistujaisia, peli-iltoja ym. Klubien paras osa on kuitenkin lukukauden alussa järjestettävä MT, eli member training. MT käytännössä tarkoittaa sitä, että vietetään ilta ja yö syöden, juoden, pelejä pelaten, karaokea laulaen ja ennen kaikkea ystäviä tehden. MT oli juuri se ilta, jolloin tutustuin niihin korealaisiin ystäviini, joiden kanssa olen vieläkin tekemisissä. Älä siis missään nimessä jää pois MT:stä. Moni vaihto-opiskelija katui sitä silloin, kun ei tullut mukaan. Opiskelujen ohessa on muuten aika hankalaa tehdä korealaisia ystäviä, sillä moni on niin kiireinen ja keskittynyt opiskeluihinsa, että kannattaa osallistua mahdollisimman moneen illan istujaiseen tai muuhun tapahtumaan.

Pakkaamisessa kannattaa ottaa mukaan sekä kuumaan, että kylmään säähän sopivia vaatteita. Syyslukukauden aikana lämpötila ehtii vaihtua paahtavan kuumasta pakkasen puolelle, ja kevätlukukaudella myös saa kokea niin pakkasasteita kuin helleilmoja. Koreassa kesä on kuuma, mutta eri lailla kuin Suomessa, sillä kesä on myös hyvin kostea. Joten vaatteet tarrautuvat ihoon ja housujen käyttö on yhtä tuskaa. Talvella kylmin keli minkä koin oli -10C, mutta jälleen kerran kosteuden takia se tuntui kylmemmältä. Onneksi Soulista löytää halvalla vaatteita, jos ei kaikkea pysty pakkaamaan mukaan. Kannattaa kuitenkin huomioida, että vaatteita voi olla vaikeaa löytää, jos olet esimerkiksi L-kokoinen tai isompi, mutta itse onnistuin löytämään paitoja, jotka vastasivat suomen kokoa XL. Housuja yritin kerran etsiä ja siitä ei tullut mitään. Vaihtoani varten pakkasin kesäkeleihin sopivia vaatteita viikon ajaksi ja talvikeleihin sopivia vaateita viikon ajaksi. Tämä tosin tarkoitti sitä, että jouduin hieman ostamaan lisää vaatteita Etelä-Koreassa ja pesukone oli kovassa käytössä. Pakkasin lisäksi siteitä ja tamponeita kuultuani, että Etelä-Koreassa olisi huonot siteet ja tamponit, mutta olisin pärjännyt hyvin korealaisilla siteillä ja tamponeillakin, valikoima oli vaan pienempi, mihin olen Suomessa tottunut. Myös villasukat tulivat hyvään käyttöön. Lisäksi deodorantti valikoimat ovat hyvin pienet Etelä-Koreassa, joten jos tykkäät käyttää tiettyä deodoranttia tai antiperspiranttia, pakkaa mukaan tarpeeksi vaihdon ajaksi. Muuten kaikenlaista kosmetiikkaa ja hygieniatuotteita löytyy hyvin Etelä-Koreasta. Lisäksi jos sinulla on isot jalat, pakkaa myös vaeltamiseen sopivat kengät. Kenkien löytämien saattaa olla hankalaa isompijalkaisena. Itse pärjäsin lenkkareilla pitkälle, mutta välillä kaipailin parempia kenkiä. Korealaisten suosikki ajanviete on vaeltaminen. Soulissa on useita vuoria, johon pääsee julkisilla hyvin helposti vaeltamaan, toisille vaeltaa muutamassa tunnissa tosille saattaa mennä koko päivä.

Tältä vuorelta oli hienoimmat näkymät. Tämä on Seoraksan vuori, joka sijaitsee Sokcho kaupungissa.
Tältä vuorelta oli hienoimmat näkymät. Tämä on Seoraksan vuori, joka sijaitsee Sokcho kaupungissa.

Hintataso on mielestäni lähes samaan luokkaa kuin meillä Suomessa. Tietyt asiat vähän kalliimpia kuten hedelmät ja tietyt halvempia kuten ravintoloissa syöminen. Paras paikka ostaa halpoja vihanneksia ja hedelmiä, on torit. Ei kannata pelätä hedelmien ostamista kadun varsilla olevista kojuista, ne ovat usein paljon halvempia kuin marketin hedelmät ja yhtä hyviä. Asuntolan alakerrassa sijaitseva pieni kauppa oli aika kallis, tosin sen valikoima pyrki vähän paremmin vastaamaan vaihto-opiskelijoiden kysyntään. Löysin myös Fazerin sinisen suklaa patukan yhdestä lähikioskista. Onneksi syöminen ulkona ei ole kovin kallista, ja parhaimmat muistot vaihtoni ajalta ovatkin jääneet hetkistä BBQ:n äärellä tai kanankoipiravintolan persikkajäähileestä, joka pelasti makuhermoni tuliselta kanankoivelta. Suosittelenkin aina lähtemään mukaan ihmisten joukkoon ravintoloihin, varsinkin kaikkiin sellaisiin minkä ruokia et ole koskaan maistanut. Etelä-Korean parhaimpia puolia on mielestäni ehdottomasti ruoka, josta löytää varmasti jokaisen makuun sopivaa. Yksi lempi ruoistani oli Seolleongtang. Keitto, jonka maku tuli härän luusta. Se lämmitti ihanasti talvella. Asuntolani lähellä oli myös ihana perinteinen ravintola, josta sai muutaman euron hintaan kimchi stew, bibimbap, gimbap, japchae yms.

Katuruoka oli niin herkullista ja laadukasta. Aina kun ehdin, kävin herkuttelemassa.
Katuruoka oli niin herkullista ja laadukasta. Aina kun ehdin, kävin herkuttelemassa.
Perinteinen korealainen BBQ oli rankan luentotäytteisen päivän pelastus.
Perinteinen korealainen BBQ oli rankan luentotäytteisen päivän pelastus.

Vaihtoni oli yksi tähän hetkisen elämäni parhaimpia asioita, mutta se vaati minulta aktiivista osallistumista kaikkeen mahdolliseen ja oma-aloitteisuutta tehdä asioita. Opiskelu on kuitenkin aikaa vievää, joten on todella helppo homehtua asuntolan huoneeseen ja huomata, että ei koko vaihdon aikana ”ehtinyt” tekemään mitään mieleenpainuvaa. Niinpä kannattaa heti vaihdon alussa suunnitella ja varata mahdolliset matkat Jeju saarelle tai muihin kaupunkeihin, sekä esimerkiksi pienelle matkalle Japaniin. Etäopiskelusta oli sen verran hyötyä minulle matkustamisen kannalta, että ehdin käydä nauttimassa aurinko rannoista Japanin meren äärellä ja istuin kahvilassa seuraten luentojani. Etelä-Korea on kaunis, kulttuuririkas maa, jonka ruoka elämykset ovat sanoin kuvaamattomia ja lukuisat aktiviteetit luovat mahdollisuuksia kokea mitä mielenkiintoisimpia asioita.

Tämä oli lempi jjimjilbangini, eli korelainen sauna.
Tämä oli lempi jjimjilbangini, eli korelainen sauna.

Vaihtokertomus, City University of Hong Kong, kevät 2021

Bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Vaihtoon lähtö vaatii paljon valmisteluja ja kärsivällisyyttä. Kannattaa olla sitkeä, sillä kaiken vaivan edessä odottaa kunnon palkinto! Aluksi saatuani Helsingin yliopiston hyväksymistiedon hain City University of Hong Kongiin (CityU). Sen jälkeen, kun CityU hyväksyi minut vaihtoon lokakuussa, ryhdyin selvittämään muita järjestelyitä. Yliopistolta tuli ohjeita liittyen viisumihakemukseen ja muihin järjestelyihin ja he lähettivät pdf-tiedostona aikajanan, josta kävi ilmi järjestelyjen, lähdön ja vaihdon eteneminen.

Viisumihakemuksen lähettäminen tapahtui postitse ja hakemukseen tarvittiin useita erilaisia liitteitä. Tässä vaiheessa en edes tiennyt tarkalleen vaihdon päättymisajankohtaa, mutta laitoin viisumin viimeiseksi voimassaolopäiväksi arvion vaihdon loppumisesta.

Viisumihakemus lähetettiin ensin suoraan yliopistolle Hong Kongiin, joka lisäsi siihen tarvittavia liitteitä ja lähetti sen eteenpäin Immigration departmentille. Viisumihakemus tuli lähettää melko aikaisin, koska sen perille saapumiseen normaalissa postissa kului melko kauan aikaa. (Jos haluat lähettää nopeasti, suosittelen DHL:ää etenkin nyt koronatilanteessa.) Lisäksi viisumin käsittelyyn kului maksimissaan 10 viikkoa. Minun tuli lähettää dokumentit ja hakemus viimeistään ennen marraskuun 1. päivää. Lähetin oman hakemukseni normaalin postin kautta pikakirjeenä. Silti sen perille saapuminen kesti ainakin 3 viikkoa.

Matkaa varten tarvitsin useita rokotteita. Ensimmäiset rokotteet otin marraskuussa ja kävin 2 kertaa YTHS:llä rokotettavana. Otin kummallakin kerralla neljä rokotetta. YTHS auttaa rokotussuunnitelman teossa ja voit täyttää Self-palvelussa matkailuterveyslomakkeen, jonka pohjalta terveydenhoitaja laatii rokotussuunnitelman. Sivulta terveyskirjasto.fi löytyy myös hyvin, mitä rokotteita mihinkin maahan tarvitaan. Itse otin hepatiitti, lavantauti, japaninaivokuume, aivokalvontulehdus ja poliorokotteet. Hong Kongissa ei ole malariaa, mutta siellä on esiintynyt denguekuumetta.

Alussa järjestelin myös pankkiasioita mm. tilasin luottokortin, kyselin korttien käytöstä ulkomailla ja muutin korttien käyttöaluetta. Nostin Hong Kongin dollareita n. 200 € edestä ennen matkaa. HKD:n muuttaminen euroiksi on helppoa, poista vain yksi nolla perästä. 100 HKD on suurin piirtein 10 €. Myös Suomen puhelinliittymän kanssa piti selvitellä muutamia asioita. Omasta liittymästäni paljastui jonkinlainen maksukatto, jonka täyttymisen jälkeen ei enää pystyisi soittamaan tai lähettämään viestejä.

Jos sinulla on henkilökohtainen lääkitys kannattaa lääkkeet ostaa Suomesta. Apteekeista saa englanninkieliset kopiot resepteistä ja lääkäreiltä saa pyydettyä todistuksen sairauksista tai lääkityksistä. Näitä tarvitset, jos joudut todistamaan lentokentällä, että lääkkeet ovat vain sinun henkilökohtaiseen käyttöösi. Lääkkeitä on helpompi tarvittaessa ostaa kohteessa, jos sinulla on todistukset ja reseptit. Suomalainen resepti ei käy ulkomailla, mutta siitä on varmasti apua yllättävässä tilanteessa. Mukaan kannattaa ottaa kaikkia peruslääkkeitä, kuten Buranaa, Imodiumia, maitohappobakteereja ym.

Kelalle tuli tiedottaa mm. ulkomaille muutosta, hakea ulkomaan asumis– ja opintotukea sekä opintolainan korotusta. Itse en laittanut omaa asuntoani vuokralle, mutta sain Suomen vuokran maksamiseen tukea Kelalta myös ulkomaan tuen lisäksi. Suomeen tukea sai ainakin 3kk ajalta.

Vakuutuksia tarvittiin muutama, itse otin omani LähiTapiolasta. Matkavakuutuksen sai 3kk ajaksi, johon piti tehdä 2kk jatko-osa. Matkatavaravakuutus tuli kotivakuutuksen mukana. Eri vakuutuksia kannattaa vertailla keskenään ja tehdä tarjouspyyntöjä.

Lennot varasin vasta siinä vaiheessa, kun lähtö alkoi olla varmaa ja koronatilanne näytti hyvältä. Koronatilannetta voi seurata Hong Kongin hallituksen sivulta https://www.coronavirus.gov.hk/eng/index.html. Otin edestakaiset Finnairin suorat lennot Hong Kongiin muutosoikeudella eli päivämääriä ja paikkaa pystyi muuttamaan tarpeen tullessa. Jos vaihtoon lähtö siirtyisi koronan takia myöhemmälle lentojen siirtäminen onnistuisi.

Karanteenihotellin varaamisen tein samoihin aikoihin ja valitsin hotellini karanteenihotellien listasta. Kannattaa olla toisaalta ajoissa liikkeellä, jos haluaa säästää rahaa. Hotellipaikat voivat täyttyä. Omalla kohdallani karanteenin oli tarkoitus olla 14 päivää, mutta juuri siihen aikaan, kun olin varaamassa hotellia tilanne muuttui ja karanteenista tuli 21 päiväinen. Monet olivat varanneet hotellin jo siinä vaiheessa mikä vaikeutti asiaa ja heidän tuli tehdä uusi varaus. Olin onnekas ja hotellini sai pidennettyä varaustani. Muutoksen vuoksi jotkin hotelleista poistuivat karanteenihotellien listasta. Hotellit myös täyttyivät tämän muutoksen takia. Kannattaa olla kuitenkin sitkeä ja tällaisessa tilanteessa etsiä uusi hotelli mahdollisimman nopeasti. Karanteenipakettiin hotellissa kuului ruoat 3 kertaa päivässä.

Kävin koronatestissä varalta ennen lähtöä, vaikka sitä ei Finnairin sivulla vaadittu silloin. Se osoittautuikin ratkaisevaksi, sillä virkailija ei tainnut olla ihan perillä siitä, miten asia oli sillä hetkellä Hong Kongin kohdalla ja kyseli testiäni. Onneksi olin käynyt ottamassa sen.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Hong Kongiin saapuessa kentällä oli tiukat säännöt ja siellä kuljettiin erilaisilta pisteiltä toiselle. Kentällä otettiin koronatesti ja tuloksen valmistumista tuli odotella. Odotusaika oli 12 tunnista muutamaan tuntiin. Saavuin aamulla ja jouduin onneksi odottamaan vain 4 tuntia. Se meni nopeasti pitkän lennon jälkeen. Odotusalue ei ollut kovin mukava, alueella oli pöytiä ja tuoleja ja se muistutti vähän koululuokan järjestelyä. Kovalla pöydällä ja tuolilla ei oikein pystynyt lepäämään. Alueelta ei saanut poistua muualle kuin lähellä olevaan vessaan ja hieman jaloittelemaan. Yöaikaan saapuvien oli mahdollista mennä hotelliin odottamaan testitulosta, sillä tuloksen saapuminen yöaikaan oli epätodennäköistä. Negatiivisen tuloksen jälkeen ihmiset ohjattiin pisteille, joista bussikyyti karanteenihotelleihin lähti.

Oma karanteenini meni ihan hyvin, välillä ainakin viimeisellä viikolla alkoi vähän kyllästyttää. Ensimmäiset neljä päivää kärsin aikaerosta ja nukuin mihin aikaan sattuu. Luennot alkoivat jo ollessani karanteenissa ja pidin itseni kiireisenä koulutöiden ja videoiden sekä leffojen katselun avulla. Ruokailuaikoihin kesti tottua, koska talviaikaan aikaero oli 6 tuntia ja hotelliaamiainen tuli 8 aikaan aamulla, joka on Suomessa 2 aamuyöllä. Aamiaisella tarjottiin usein myös jotain lämmintä ruokaa, joka ei siihen aikaan ensimmäisellä viikolla maistunut.

Orientaatiopäivät järjestettiin etänä niiden osalta, jotka eivät päässeet paikalle. Itse olin sillä hetkellä karanteenissa. Karanteenin jälkeen siirryin opiskelija-asuntolaan ja sinne täytyi ilmoittautua. Sain huonekortin ja väliaikaisen opiskelija ID:n, joilla asuntolaan ja alueelle pääsi sisälle. Yliopistolla kävin vastaanottamassa saapumispaketin ja hain varsinaisen opiskelijan henkilökortin.

Terveydenhuoltomahdollisuus oli ilmeisesti yliopiston kautta myös, mutta en ole varma oliko se saatavilla myös vaihto-opiskelijoille. Jouduin itse kerran käyttämään terveydenhuoltopalveluita, sillä sairastuin vatsatautiin. Kävin kuitenkin lääkärissä asuntolan lähellä sijaitsevassa sairaalassa. Apua sain ensin International SOS assistance palvelusta johon vaihto-opiskelijat kuuluivat yliopiston kautta. He varasivat minulle lääkäriajan. Lääkärissä käynti tuli kustantaa itse, mutta loppujen lopuksi ei ollut hirveän kallista. Palvelut toimivat erittäin hyvin, jonottaa ei tarvinnut lähes ollenkaan ja apteekki sijaitsi samassa rakennuksessa.

Asuminen

Opiskelija-asuntola on tosi lähellä yliopistoa, jonka koin hyödylliseksi, sillä yliopistolle pääsi tarvittaessa opiskelemaan koska vain. Etenkin koeviikkojen kiireessä siitä oli hyötyä. Lähistöllä oli kauppakeskus, josta sai kaiken tarvittavan mm. ruokaa, vaatteita, tms. Asuntolan pihalla oli opiskelijaravintola ja siellä myytiin myös ruokaa, snackseja, juotavaa, ja tarvikkeita pahanpäivän varalle kuten vessapaperia, hammastahnaa, adaptereita, ym. Se oli myöhäänkin illalla auki.

Asuntolamajoitus oli aika halpa suhteessa muihin majoitusmuotoihin ja yksityisiin opiskelija asuntoloihin. Kuukaudessa olisi muissa asumismuodoissa kulunut yhtä paljon rahaa kuin maksoin koko lukukaudesta CityU:n asuntolassa. Asuntolasta oli myös hyötyä muihin opiskelijoihin ja vaihtareihin tutustumisessa.

Opiskelija-asuntolan sijainti lähellä yliopistoa mahdollisti opiskelijaravintoloissa syömisen milloin tahansa. Opiskelijaravintoloista sai aamupalaa, lounasta, päivällistä ja iltapalaa. Oma huoneemme oli tien vieressä ykköskerroksessa, eli aika meluisa, mutta siihen tottui nopeasti. Patjat olivat tosi kovia, johon myös tottui. Sängyt olivat todella lähellä toisiaan, mutta ei sekään haitannut. WC normaalisti jaettaisiin 4 hlö kanssa, mutta toisessa huoneessa ei ollut ketään ilmeisesti koronajärjestelyiden takia. Samassa kerroksessa oli keittiö ja olohuone.

Opiskelu ja opetus

Opinnot valittiin etukäteen ja lukukauden alkaessa oli mahdollisuus vaihtaa tai jättää pois joitakin kursseja. Kursseilla oli usein palautustehtäviä kuten esseitä, ryhmätöitä ja laskuharjoituksia. Kaikkia oli melko tasaisesti lukukauden ajan. Suurimmassa osassa kursseista tenttiä painotettiin eniten arvostelussa. Yhdellä kurssilla minulla oli tentin sijasta tutkimusessee, johon tuli lukea 5 tieteellistä artikkelia.

Opiskelu oli samantyyppistä vaihtokohteessa näin korona-aikana kuin Helsingissäkin. Kaikki opetus ja tentit tapahtuivat etänä ja Zoomin välityksellä. Arvostelu oli mielestäni melko saman tasoista. Yksi ero oli siinä, että kursseilla oli tutoriaaleja, joissa joillain kursseilla keskusteltiin ryhmissä tai opettaja kävi edellisen viikon tehtävän ratkaisuja läpi. Opiskelutyyli erosi ryhmätöiden osalta paikallisilla. Välillä töiden suunnittelussa ryhmänä oli hieman ongelmia ja paikalliset tekivät oman osuutensa palautusta edeltävänä iltana/yönä. Kuitenkin työt saatiin tehtyä.

Mid term -kokeet järjestettiin lukukauden puolivälissä. Itselläni oli vain yksi ja tentissä sai käyttää opiskelumateriaaleja. Ainoastaan loppukokeissa oli mahdollisuus käydä luentosalissa tenttimässä. Koronatilanne parantui kevään aikana ja rajoituksia vähennettiin. Yhdellä kurssilla oli tilanteen parannuttua mahdollisuus mennä luentosaliin halutessaan.

Lukukauden lopussa on kaksi koeviikkoa ja yksi kertausviikko niitä ennen. Kannattaa valmistautua etukäteen jo tentteihin niin ei tule kiire ja paniikki loppuvaiheessa. Viimeisillä viikoilla saattaa olla myös paljon palautuksia, jotka vievät aikaa kokeisiin valmistautumiselta.

Yliopisto ei järjestänyt korona aikana meille vaihtareille tapahtumia, mutta vaihto-opiskelijoita oli CityU:ssa ja muissa yliopistoissa paljon. Kaikki olivat tosi aktiivisia, joten järjestimme itse aina jotain tekemistä, esimerkiksi hiking reissuja, nähtävyyksillä käyntiä ja ravintolaillallisia. Viikonloppuina oli hyvin aikaa tutustua kaupunkiin ja nähtävyyksiin. Parasta korona-aikana oli juuri se, että turistikohteissa ei ollut paljoa ihmisiä, eikä tarvinnut jonottaa. Varsinkin arkipäivinä oli hiljaista ja olimmekin muutaman kerran lähes ainoat ihmiset nähtävyyksillä.

Hyödyllistä tietoa vaihtoon lähteville

Vinkkejä kootusti:

  • Ota mukaan paperisia passikuvia Octopus -korttia varten niin säästät aikaa opiskelijan matkakortin hakemisessa, kun kuvia ei tarvitse mennä erikseen ottamaan. Kun toimitat yliopistolta saamasi opiskelija todistuksen MTR asemalle kortin saamiseen menee kuukausi. Sitä ennen saat väliaikaisen opiskelijakortin käyttöösi.
  • Tarvitsin talvitakkia tammi-helmikuussa, kun olimme ulkona myöhään ja mereltä tuuli. Sää oli aika viileä välillä talvikuukausina
  • Otin Birdien SIM kortin netillä ja kaikilla mahdollisilla, joten pystyin pitämään yhteyttä missä vain. Siinä oli kiinteä kuukausimaksu. SIM kortin sai CircleK myymälästä, seven eleven myy myös SIM kortteja. Birdieltä tilaus tehtiin netissä ja kortti haettiin sen jälkeen myymälästä.
  • Ota joko toinen kännykkä mukaan tai hyödynnä kännykkää, jossa on usea SIM korttipaikka.
  • 2 pankkikorttia hyödyttää, esimerkiksi Credit ja debit. Oma debit korttini ei toiminut kaikkialla niin oli tosi hyödyllistä omistaa toinenkin kortti. Myös, jos sinulta varastettaisiin lompakko voit säilyttää toista korttia tallelokerossa tms. niin ei tarvitse alkaa tilaamaan uutta ja soittelemaan ympäriinsä Suomeen. Varkauden todennäköisyys ei ole hirveän suuri, riippuen paikasta, silti kannattaa katsoa tavaroiden perään esim. rannalla. Esimerkkinä yhdeltä vaihtarilta hävisi lompakko, mutta se oli palautettu poliisiasemalle eikä sieltä ollut kadonnut mitään, ei edes käteistä.

  • Aurinkorasvaa ei löydy kovin helposti. Se kannattaa ostaa Suomesta. Kaikki myynnissä olevat aurinkorasvat ovat vahvuudeltaan 50+.
  • Kannattaa joko ottaa lakanat mukaan tai ostaa paikan päällä, jos menee asumaan opiskelija-asuntolaan. Asuntolasta ei myöskään saanut peittoja ja tyynyjä. Myös pistokejakajasta on hyötyä.
  • Vaihdon lopussa todennäköisesti et halua ottaa peittoja ja tyynyjä mukaan Suomeen. Vinkkinä kannattaa etsiä paikallinen lahjoituspiste ja lahjoittaa ne keräykseen roskiin heittämisen sijaan!
  • Luentoja voi olla illallakin ja jopa aika myöhään, oma iltaluentoni oli tiistaisin ja torstaisin klo 17–19. Luennot ovat usein kolmetuntisia. Luentojen lisäksi on tutoriaaleja, joissa usein saatetaan keskustella.
  • Ulkona syöminen on halpaa, melkein helpointa on syödä ravintoloissa ja ruokaloissa. Riippuen supermarketeista esimerkiksi Taste on kalliimpi ja itse kokkaaminen tulisi varmasti kalliiksi verrattuna ulkona syömiseen.
  • Kannattaa pitää koko ajan käteistä mukana, useassa paikassa, ravintolat, taksit, leipomot tms. liikkeet ei käy kortti
  • Taksit ovat luotettavia ja turvallisia, koska taksikuskeilla on tiukat säännöt, taksit ovat hallituksen säätelemiä ja yhtiö sama. Taksiin pääsee kadulta takseille viittomalla, etukäteen varaukset eivät yleensä onnistu. Takseissa käy vain käteinen.

  • Hong Kong on turvallinen paikka, turvallisuustaso jopa parempi kuin suomessa. Kannattaa kuitenkin käyttää järkeä ja esimerkiksi pimeällä kulkea kaduilla, joilla on valaistus ja muita ihmisiä yksin liikkuessa. Mielenosoitukset ja poliittinen tilanne eivät nyt korona-aikana ole olleet niin esillä, mutta kannattaa olla yleisesti varovainen. Veikkaan, että korona tilanteen hellittäessä mielenosoitukset voivat todennäköisesti jatkua. Itse näin ehkä kerran vaihtoni aikana kadulla poliiseja ja poliittiseen tilanteeseen liittyvää toimintaa.
  • Hong Kongissa on alhaisempi hintataso kuin Suomessa. Asuminen on puolestaan kallista.
  • Koronatilanteessa PCR testivaatimusten kanssa kannattaa olla tarkka. Ongelmia tuli itselleni lentokentillä PCR testiin liittyen. Finnairin sivuilla oli lukenut mennessäni tietoa, ettei testiä tarvita Hong Kongiin matkustaessa, mutta virkailijan mukaan se tarvittiin. Olin onneksi ottanut testin kaiken varalta. Takaisin matkustaessani Finnairin ja IATA:n sivuilla oli eri tietoa ja virkailijat eivät olleet päästää minua koneeseen IATA:n sivuilla lukevan tiedon takia. Kuitenkin säännöt ovat lentoyhtiökohtaisia, joten he ilmeisesti selvittivät asiaa ja loppujen lopuksi pääsin lähtemään. Olin soittanut Finnairille aiemmin ja heidän mukaansa testini voimassaolo oli riittävä. Näissä kannattaa olla tarkka ja vaikka soittaa ja kysyä lentoyhtiöiltä. Varautukaa myös mahdollisiin peruutuksiin, itseltäni peruttiin Finnairin lennot 2 kertaa ja jouduin loppujen lopuksi ottamaan uudet lennot vaihdolla Zürichistä