Category: Vaihtokertomuksia Euroopasta

Posted on

Vaihtokertomus, University of Graz (Karl-Franzens-Universität), kevät 2022

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Yliopisto-opintojeni alussa harkitsin vakavasti vaihtoon lähtöä. Mieleni kuitenkin muuttui ja päätin, että vaihto-opinnot jäävät osaltani väliin. Koronapandemian aikana valtioiden sulkiessa rajojaan vaihtoon lähteminen ei yhtäkkiä ollutkaan enää omasta halustani kiinni. Kun pandemian laannuttua oli jälleen mahdollista hakea vaihtoon, ajatus vaihto-opinnoista tuntui sittenkin innostavalta. Hakiessani vaihtoon Graziin syksyn 2021 täydennyshaussa opiskelin viidettä vuotta oikeustieteellisessä. Hain Grazin yliopistoon opiskelemaan useammasta eri syystä. Halusin vahvistaa saksan kielen taitoani sekä saada kokemuksen ulkomailla asumisesta ja toiseen kulttuuriin tutustumisesta. Lisäksi Graz sijaitsi sopivasti suosikkimaideni Italian ja Slovenian välimaastossa, joten reissaaminen molemmissa olisi mutkatonta, ja olin kuullut Grazin olevan viihtyisä ja näppärän kokoinen opiskelijakaupunki. Niinpä hain ja pääsinkin opiskelemaan Grazin yliopistoon kevätlukukaudeksi 2022.

Hakuprosessissa haastavinta oli kurssien valitseminen kevään kurssitietojen ja kurssiaikataulujen ollessa vielä keskeneräiset. Muutoin hakeminen sujui sutjakkaasti ja molempien yliopistojen puolelta tuli kattavat ohjeet hakemiseen ja vaihto-opiskelun alkuun. Ennen lähtöäni vaihtoon ostin lennot Wieniin, tein vuokrasopimuksen Graziin, ilmoitin Kelaan vaihto-opiskelusta, hain opintotuen asumislisää, hankin matkavakuutuksen ja tein väliaikaisen osoitteenmuutoksen sekä matkustusilmoituksen ulkoministeriöön. Jälkikäteen ajateltuna myös junaliput Wienistä Graziin olisi kannattanut hankkia ennakolta eikä vasta paikan päällä Wienin asemalla, sillä hinnassa on merkittävä ero ajoissa ostettuna.

Arki kohteessa

Saapuessani Itävaltaan koronarajoituksia oli vielä hyvin paljon. Sen takia vaihto-opiskelijoiden orientaatio järjestettiin täysin etänä, kuten myös intensiivikielikurssi. Moni vaihto-opiskelijoista saapui etäluentojen takia maahan vasta maaliskuun alussa. Onnekseni olin ilmoittautunut ennen saapumistani mukaan Erasmus Buddy Group -toimintaan. Toiminnan kautta tutustuu paikalliseen opiskelijaan, jolta saa käytännön vinkkejä opiskeluun ja vapaa-aikaan Grazissa. Tutustuin oman paikallisoppaani kautta myös muihin paikallisiin opiskelijoihin ja vaihtareihin, mikä oli erityisen mukavaa yliopiston ollessa muutoin etänä. Valtaosa koronarajoituksista poistui maaliskuun aikana, jonka seurauksena kurssit järjestettiin oletusarvoisesti jälleen yliopistolla. Osa suorittamistani kursseista järjestettiin kuitenkin rajoitusten poistumisesta huolimatta etäluentoina. Myös ESN-opiskelijatoiminta alkoi rullaamaan ja vaihtaritapahtumia alkoi ilmestyä kalenteriin.

Lukukauden alussa ennen varsinaisten kurssien alkua oli mahdollista osallistua saksan intensiivikielikurssille. Suosittelen sitä lämpimästi, vaikka kurssi onkin melko työläs. Kurssilla tutustuu muihin vaihto-oppilaisiin ja saa palautettua muistiin saksan kieltä, mikäli se on päässyt unohtumaan tai ei ole lukenut saksaa aiemmin. Itävaltalaiset nuoret puhuvat yleensä hyvin englantia, mutta monissa tilanteissa varsinkin vanhemman väestön kanssa kommunikointia helpottaa, mikäli osaa edes muutaman sanan saksaa.

Varsinaista kulttuurishokkia en Itävallassa kokenut. Hintataso on melko sama kuin Suomessa, havaittavasti halvempaa on ainoastaan alkoholi. Eniten yllätti paikallinen kieli ja murre. Tiesin ennen vaihtoon lähtöä Steiermarkin alueen vahvasta murteesta ja siitä, että itävaltalaisilla on omaa sanastoa. Silti pitkän saksan lukeneena yllätyin siitä, kuinka vaikeaa paikallisten saksaa oli ymmärtää ja kuinka monelle saksan sanalle on täysin erilainen itävaltalainen vastine. Lisäksi hämmennyin siitä, kuinka paljon käteismaksua Itävallassa käytetään. Siinä missä korttimaksu on Suomessa oletettu maksutapa, korttimaksun pyytäminen Itävallassa saattaa aiheuttaa ylimääräistä vaivaa ja huokailua. Joissain kaupoissa ja ravintoloissa kortilla maksaminen ei ollut ollenkaan vaihtoehto, joten minun piti totutella kantamaan jälleen käteistä rahaa lompakossa pelkän korttikotelon sijaan. Näin on asian laita ainakin Itävallan pienemmissä kaupungeissa. Wienissä suurempana kaupunkina korttimaksu on useammin mahdollista.

Asuminen

Vaihtoni alkoi helmikuun alussa, mutta pandemiatilanteen takia hain asuntoa vasta marras-joulukuussa. Oman kokemukseni perusteella asunnon löytäminen Grazista oli kuitenkin kohtuullisen vaivatonta. Asuin WG:ssä (Wohnheitsgemeinschaft, kimppakämppä) paikallisen saksaa puhuvan opiskelijan kanssa. WG:ssä asuminen on Itävallassa erittäin yleistä ja suosittua varsinkin nuorten ja opiskelijoiden keskuudessa. Ilmoituksia WG-huoneista voi bongata esimerkiksi wg-gesucht.de -sivustolta, jota kautta itse löysin asunnon. Halusin jakaa asunnon nimenomaan paikallisen opiskelijan kanssa, sillä arvelin ennakolta, että tulen muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa puhumaan pääasiassa englantia, ja halusin kehittää omaa saksan kielen taitoani. Tämä olikin kielitaitoni kehittymisen kannalta hyvä päätös. Toisaalta moni tapaamani vaihto-opiskelija oli tyytyväinen opiskelija-asuntoja tarjoavan OeAD:n asuntoihin, joissa saattaa tutustua nopeammin toisiin vaihto-opiskelijoihin. Opiskelijataloissa on myös hyvät yhteiset tilat, joita voi käyttää opiskeluun ja vapaaseen hengailuun tai varata tapahtumien ja juhlien järjestämiseen. Olinkin mukana esimerkiksi vappusitseillä, jossa esittelimme suomalaista opiskelija- ja vappukulttuuria muiden maiden vaihto-opiskelijoille. OeAD:lla on ympäri Grazia useita eri kohteita, joista voi hakea opiskelija-asuntoa myös vaihto-opiskelijana. Opiskelija-asuntojen hinnat OeAD:lla vaihtelevat noin 300–500 euron välillä riippuen sijainnista ja rakennusvuodesta. Yksityisellä puolella huoneiden hintahaarukka on kutakuinkin vastaava. Itse maksoin asumisesta 430 euroa kuussa. Asuin Geidorfissa, joka on viihtyisä asuinalue lähellä sekä yliopistoa että vanhaa kaupunkia.

Paikalliseen kunnanviranomaiseen piti viedä ilmoittautumislomake (Meldezettel) kolmen päivän kuluessa siitä, kun on muuttanut Graziin. Lisäksi yli kolme kuukautta oleskelevien EU-kansalaisten tuli ilmoittautua paikalliseen maahanmuuttoviranomaiseen. Maasta poistuessa maahanmuuttovirastoon riitti ilmoitus asiasta sähköpostitse, mutta kunnanviranomaiseen piti mennä ilmoittamaan lähdöstä paikan päälle. Helsingin yliopiston vaatimiin lähtödokumentteihin oli mahdollista saada allekirjoitus Grazin yliopistosta myös sähköpostitse, joten lähdinkin jo ennen kesäkuun loppua kiertämään Ranskaa ja Saksaa.

Kurssit ja opetuskulttuuri

Grazin yliopisto on perustettu vuonna 1585 ja se on historiansa lisäksi tunnettu peräti kuudesta yliopistossa tutkineesta tai opettaneesta Nobel-palkinnon voittajasta. Grazin yliopistossa kurssit ovat hyvin suunniteltuja ja opetus tasokasta. Vaihdon aikana suorittamani kurssit olivat melko työläitä, esimerkiksi yhdellä valitsemallani kurssilla edellytettiin kurssin lopussa palautettavan tieteellisen tekstin lisäksi perehtymistä laajaan valikoimaan artikkeleja ennen luentoa, aktiivista osallistumista luennoilla käytävään keskusteluun sekä viikoittaisten reflektiopapereiden kirjoittamista. Suoritin itse lähinnä kursseja, joissa kokeen sijaan oli essee tai esitelmä, mutta myös perinteiset tentit ovat yleisiä. Kurssit arvostellaan asteikolla 5-1, jossa 5 vastaa hylättyä ja 1 on parhain mahdollinen arvosana. Kurssien laajuus vaihtelee sijoittuen normaalisti 3-10 opintopisteen välille.

Grazin yliopistossa kevätlukukausi alkaa maaliskuussa ja kestää syyskuun loppuun asti, joka kannattaa huomioida kurssien valinnassa. Suurin osa kursseista loppuu kuitenkin jo viimeistään kesäkuun aikana. Pääsiäisloma on suomalaisesta näkökulmasta pitkä eli kaksi kokonaista viikkoa, joten se on mahdollista hyödyntää esimerkiksi matkusteluun. Itse reissasin pääsiäisloman aikana Sloveniassa ja Italiassa, joihin molempiin pääsee Grazista melko kätevästi junalla ja bussilla.

Kurssien ilmapiiri saattaa olla joillakin luennoilla suomalaista yliopistokulttuuria muodollisempi eli jotkut professorit saattavat olettaa heitä teititeltävän. Kurssien työläydestä ja ajoittaisesta opetuskulttuurin muodollisuudesta huolimatta koin suorittamani kurssit mielenkiintoisiksi ja mielekkäiksi. Mieleenpainuvimpia kursseja oli esimerkiksi suorittamani ihmisoikeuskurssi, johon kuului ekskursio Strasbourgissa sijaitsevaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.

Hyödyllisiä vinkkejä vaihto-opiskeluun Grazissa

Itävallassa on toimiva julkinen liikenne. Opiskelijan kannattaa ostaa puoleksi vuodeksi julkisen liikenteen kausikortti (Top-Ticket für Studierende) hintaan 162 euroa. Kortti toimii koko Steiermarkin alueella. Junamatkoja varten voin suositella ÖBB:n etukorttia, jolla saa ostettua junalippuja puoleen hintaan. Alle 26-vuotiaalle etukortti maksaa vain 19 euroa, joten se on hyvä sijoitus, mikäli haluaa reissata muualla Itävallassa. Vastaavaa edullista opiskelijaruokailua kuin Suomessa ei Grazissa ole, mutta opiskelijakorttiin voi hakea tarran (Mensastempel), jolla saa alennusta opiskelijaravintoloiden lisäksi joistakin muistakin ravintoloista. Opiskelun vastapainoksi yliopiston kautta on tarjolla edullisia liikuntakursseja, esimerkiksi balettia tai tennistä, joille voi ilmoittautua lukukauden alussa. Kuntosalijäsenyyttä ei yliopiston kautta tarjota.

Vierailun arvoisia nähtävyyksiä Grazissa asuvalle on vanhan kaupungin keskustassa sijaitseva Schlossberg kellotorneineen, Eggenbergin linna, kaupungin läpi virtaava Mur-joki kahvilasaarekkeineen sekä Grazin oma kotivuori Schöckl. Viihtyisä ja vehreä kaupunginpuisto on jo itsessään suosittu ajanviettopaikka kevät- ja kesäaikaan, mutta sen yläpuolella sijaitsevassa kauniissa linnanpuutarhassa (Burggarten) kannattaa myös vierailla. Graz on kulttuurikaupunki, jossa on paljon opiskelijabudjetille sopivia mahdollisuuksia päästä kulttuurin pariin, esimerkiksi opiskelijahintaiset liput museoihin ja taidenäyttelyihin sekä erilaiset teemapäivät, jolloin esimerkiksi oopperaan voi päästä vain yhdellä eurolla. Lisäksi Grazissa on mukava ravintolakulttuuri ja monia eläväisiä kahviloita, joista saa eteläeurooppalaisella tavalla hyvää kahvia.

Olen tyytyväinen, että lähdin vaihtoon, ja voin suositella Grazia vaihtokaupunkina erityisesti vaeltamisesta tai laskettelusta pitäville. Vaihto-opiskelu oli hieno kokemus, jonka aikana opin itsestäni ja toisista kulttuureista paljon sekä tutustuin ihmisiin eri puolilta maailmaa. Arki on arkea ulkomaillakin ja koti-ikävä vaivasikin minua ajoittain. Puoli vuotta on kuitenkin lyhyt aika, jonka aikana kannattaa yrittää tarttua tilaisuuksiin. Toisaalta vaihdossa on lomamatkoihin verrattuna enemmän aikaa myös lepopäiville ja hidastamiselle. Kaiken kaikkiaan olen kiitollinen siitä, että pandemia-ajan jälkeen minulle tarjoutui lopulta mahdollisuus lähteä vaihtoon ja palata vaihdosta kotimaahan kasa mieleenpainuvia kokemuksia ja ihmissuhteita rikkaampana.

Näkymä Schöckl-vuoren laelta

Vanhan kaupungin punatiilikattoinen maisema

Schlossbergin kellotorni iltavalaistuksessa

Posted on

Vaihtokertomus, King’s College London, kevät 2022

Teologisen tiedekunnan opiskelija

Hei vain kaikille vaihto-opiskelusta kiinnostuneille! Olen itse kohta valmis teologian ja uskonnontutkimuksen kandidaatti, joka vietti toisena opiskeluvuonnaan ihanan ja innostavan kevätlukukauden Lontoossa, King’s Collegessa. Päätös lähteä tutusta ja turvallisesta Helsingistä opiskelemaan Isoon-Britanniaan tuli omalta osaltani jokseenkin yllättäen, sillä hain mukaan kevätlukukauden Erasmus+ -ohjelmaan spontaanisti vasta syksyn täydennyshaussa, kun siitä ilmestyi mainos sähköpostiin. En aluksi edes uskonut pääseväni mukaan, mutta muutamassa viikossa sain tiedon, että minut on hyväksytty, ja vielä ensimmäiseen valintakohteeseeni! Kannattaa siis hakea lyhyelläkin varoitusajalla, jos vain rohkeutta riittää 😊

Vaikka vaihtoon lähteminen ja erityisesti sen järjestely saattaa ainakin aluksi ja vielä prosessin aikanakin vaikuttaa melko työläältä, voin vakuuttaa kaiken olevan sen arvoista. Muuttoon liittyviä paperitöitä ei ainakaan omalla kohdallani juurikaan ollut, sillä lähdin Englantiin niin lyhyeksi aikaa. Vuokrasin todella helposti HOAS -yksiöni toiselle opiskelijatoverilleni vaihdon ajaksi ja tein muuttoilmoituksen postiin sekä Suomen Digi- ja väestövirastolle. Minun ei myöskään onneksi tarvinnut ilmoittaa muutostani poliisille tai ilmoittaa itseäni Lontoon kaupungin asukkaaksi. Aivan mutkitta lähtöni ei kuitenkaan valitettavasti sujunut; Koronaviruspandemian vuoksi ei ollut aivan varmaa, onnistuisiko vaihtoon lähteminen lainkaan matkustusrajoitusten vuoksi, mikä oli kiistatta hermoja raastavaa. Toinen King’s Collegen nettisivuilla kirjoitetaan, että alle 6 kuukautta maassa olevan opiskelijan ei tarvitsisi todistaa kielitaitoaan. Oletin, ettei tämä koskisi minua, mutta lopulta sain sähköpostin, jonka mukaan myös minun pitäisi viipymättä toimittaa todistus englannin kielen taidosta, tai en välttämättä voisikaan lähteä vaihto-opiskelijaksi. Tällöin minun tuli olla yhteydessä Helsingin yliopiston Kielikeskukseen, josta sain onneksi todistuksen vaihtoon lähtöä varten. Yksi neuvo siis; Varmista hyvissä ajoin vaihto- ja kotiyliopistolta, että sinulla tosiaan on kaikki tarvittavat dokumentit – vaikka sitten kahteen kertaan. Kannattaa varautua pienten epäselvyyksien lisäksi myös siihen, että vaihtoa varten laadittavaan opintosuunnitelmaan tai kurssiaikatauluihin tulee yllättäviä muutoksia; Minun piti tehdä melkein kaikki vaihtoa varten tehdyt kurssivalinnat uudestaan silloin, kun pääsin Lontooseen. Neuvoisin siis myös, että esimerkiksi Learning Agreementiin ei käytä liikaa aikaa, ja että suhtautuu avoimin mielin mahdollisiin muutoksiin.

Saavuin itse Lontooseen tammikuun alussa, ja jo heti ensimmäisen tunnin aikana tuli selväksi, että edes kevyttoppatakki olisi kaupungin säässä liikaa. Aurinko paistoi Lontoossa keskitalvella samalla tavalla kuin se paistaa Suomessa myöhään keväällä, ja jotkut olivat jo jopa laittaneet kukkia ulos maljakoihin. Sää oli siis erittäin mieluinen. Yksi ensimmäisiä asioita tehtävälistalla – sekä yksi ensimmäinen kulttuurishokki – oli se, että minun tulisi noutaa fyysinen opiskelijakortti koulun kampukselta. Vaikka Suomessa opiskelijakorttia ei välttämättä tarvitse pitää mukanaan yliopistolla, Lontoossa opiskelijakortin tuli olla aina mukana – sillä ilman sitä kampuksen rakennuksiin tai edes omaan asuntoon ei päässyt sisälle. Yliopiston huippulaadukkaat kirjastot ja mukavat opiskelutilat olivat myös opiskelijoille auki ympäri vuorokauden jokaisena päivänä. Tätä en ollut lainkaan osannut odottaa, ja ikuisena yökukkujana tämä oli mielestäni aivan ihanaa. Yliopistollani oli myös kattava kuntosali- sekä ryhmäliikuntaohjelma, johon King’s Collegen opiskelijat saattoivat ostaa edullisia kausikortteja. Itse käytin siis vaihto-oppilaan arjessani paljon aikaa kirjastossa ja kuntosalilla – enpä olisi sitä uskonut ennen lähtöä! Kampus sijaitsi aivan Lontoon keskustassa, mikä myös tarkoitti sitä, että ennen tai jälkeen luentoja saattoi keksiä mitä vain uutta ja mielekästä tekemistä. Vaikka kaupunki tuntuikin silloin tällöin lompakossa melko kalliilta esimerkiksi ravintoloiden ja julkisen liikenteen osalta, monet kaupungin nähtävyyksistä olivat onnekseni ilmaisia. Kaupungissa asuminen myös opetti parempaa budjetointia.

Uusien tuttavuuksien ja ystävien hankkimisen osalta kunkin vaihto-opiskelijan täytyy olla itse todella aktiivinen, joka tuli ainakin minulle pienehkönä yllätyksenä. Olin saanut sellaisen kuvan vaihdossa olleilta ystäviltäni, että tapahtumia ja ohjelmaa olisi tarjolla vaihto-oppilaille paljon enemmän, mutta vaihtoyliopistoni liikkuvuuspalvelut eivät järjestäneet orientaatioviikon jälkeen enää mitään ohjelmaa vaihto-opiskelijoille, ja tietoa tulevista opsikelijatapahtumista sai etsiä itse. Tiedekuntanikaan ei koskaan järjestänyt esimerkiksi tapaamisia omille vaihto-opiskelijoilleen, enkä muistaakseni edes koskaan tavannut ainuttakaan toista vaihto-opiskelijaa teologiselta alalta. Onneksi sain kuitenkin itse muodostettua mukavan kaveriporukan muiden tiedekuntien vaihto-opiskelijoiden kanssa; Uudet ystäväni olivat kotoisin muun muassa Saksasta, Yhdysvalloista sekä Etelä-Koreasta. Teimme paljon yhdessä ja opimme kaikki toisiltamme kotimaiden kulttuureista ja tavoista.

Olen itse yksi epäonnisista koronafukseista, joka ei ennen tätä vuotta ollut päässyt kertaakaan osallistumaan lähiluennoille. Tästä syystä yksi erittäin positiivinen yllätys Lontoossa opiskelussa oli se, että kaikki opetus järjestettiin kampuksella lähiluentoina. Jokaiselle viikon luentoa varten annettiin luettavaksi materiaali, kuten kirjojen lukuja tai artikkeleita luennon aiheeseen liittyen. Yleensä meillä saattoi myös paikallisessa oppimisympäristössä olla luettavien tekstien yhteydessä kysymyksiä ja pieniä lukutehtäviä, joihin opiskelijoiden tuli valmistautua ennakkoon. Satunnaisesti opettajat saattoivat myös lisätä pandemia-aikana aiheesta nauhoitettuja Zoom-esitelmiä meille tarkasteltavaksi, mikä oli heiltä mukavasti tehty. Viikoittain järjestettävät luennot toimivat hyvin samankaltaisesti kuin Helsingin yliopistossa. Luennoitsija siis luennoi, mutta kullakin luentokerralla meidän tuli keskustella lukutehtävistämme sekä viikon materiaaleista. Yksi kursseistani oli kuitenkin poikkeus – uskontoa Lontoon kaupungin kontekstissa käsittelevällä kurssilla teimme muutamia opintoretkejä erinäisiin upeisiin kohteisiin, kuten Westminster Abbeyyn sekä Tate Moderniin. Vaikka ilmeisesti Erasmus -opiskelijoilla onkin mahdollisuus valita vaihdossa mitä tahansa kursseja, itse päätin suorittaa teologian ja uskonnontutkimuksen tieteenalan kursseja, sillä uskoin niistä olevan eniten hyötyä. Voinkin hyvällä omallatunnolla suositella, että valitsee sellaisia opintoja, mitkä hyödyntävät tutkinnon suorittamisessa. Minulla ei ollut lainkaan kokeita tai tenttejä vaihto-opiskeluni aikana, vaan jokaiselle kurssille täytyi tehdä lopputyöksi essee. Essee määritti kurssin arvosanan käytännössä suoraan, ja varmastikin tästä syystä opettajat kannustivat opiskelijoita keskustelemaan kurssityönsä kirjoitusprosessista ja mahdollisista kysymyksistä joko joko luentojen aikana tai sitten henkilökohtaisesti opettajan kanssa. Mainittakoon vielä, että opettajat olivat selvästi lahjakkaita ja viihtyivät työskennellessään opiskelijoiden parissa.

Arvosteluasteikko oli Iso-Britanniassa 0-100 %, ja sain ainakin muiden opiskelijoiden puheista sen käsityksen, että 60% arvosana oli jo ”hyvä” arvosana, ja että 80-90% kaltaisia pisteitä esseistä tai kursseista saavat vain hyvin harvat. Olen itse sitä mieltä, että arvosanoista ei vaihto-opintojen aikana kannata ottaa liikaa stressiä, sillä yleensä vaihdossa suoritetut opinnot kirjataan Helsingin Yliopistolla tutkintoon vain arvosanoilla hyväksytty/hylätty.

Mahdollisuuksia opiskelija-asunnon hankkimiseen on Lontoon kokoisessa kaupungissa varmasti myös yksityisillä markkinoilla, mutta itse hain huonetta suosiolla vaihtoyliopiston kautta. Uskoin, että vaihtoyliopisto olisi kaikista luotettavin ja mutkattomin vuokranantaja, enkä pettynyt. Asunnon hakeminen oli suhteellisen helppoa, sillä se tehtiin King’s Collegen omassa sähköisessä portaalissa. Sain kuitenkin itse tietää vaihtoon pääsystä vasta melko myöhään, joten sain jännittää hetken tietoa omasta asunnosta – eräässä vaiheessa yliopistolla oli tarjolla enää kaikista kalleimpia yksiöitä, joihin budjettini ei olisi tosiaan riittänyt. Lienee myös tärkeää muistuttaa, että yleensä Lontoon asumiskustannukset ovat melko kalliit suomalaiseen hintatasoon nähden. Onnistuin kuitenkin itse saamaan hyvässä kunnossa olevan soluhuoneen todella hyvältä sijainnilta, aivan London Bridgen metroaseman vierestä. Sijainti osoittautui vaihdon aikana uskomattoman hyväksi: Eräs King’s Collegen 24/7 auki olevista kirjastoista oli aivan takapihallani, unohtamatta tietenkään kaupungin monia puistoja. Muutenkin yliopiston tiloissa asuminen oli helppoa ja mukavaa; Pyykkitupa ja postilaatikot olivat alakerrassa sekä siivooja kävi kerran viikossa niin ettei vaikkapa keittiön siivoamisesta tullut kiistaa. Solussa oli omien, valmiiksi kalustettujen huoneiden lisäksi yhteinen suihku, vessat ja keittiö. Suomeen verrattuna Lontoon opiskelija-asunnot eivät olleet aivan yhtä hyväkuntoisia tai moderneja, mutta mielestäni oma majapaikkani oli miellyttävä – ympäröivä kaupunki houkutteli ulos, jos pieni huone tuntui ahtaalta. Asunnossani oli kolme muuta kämppistä minun lisäkseni, jotka olivat kaikki kandidaattivaiheen vaihto-opiskelijoita muualta Euroopasta. Kämppikset olivat mukavia, ja yhteisolo oli rauhallista ja vaivatonta.

Suomeen paluu oli kiistatta haikeaa, mutta nyt vaihtokokemukseni jälkeen tiedän, että tietoni ja taitoni riittävät lähteä tulevaisuudessakin joko opiskelemaan tai työskentelemään ulkomailla. Opin myös paljon tapaamiltani ihmisiltä, ja nyt minulla on kontakteja ympäri maailmaa. Lontookin odottaa minua varmasti vielä vieraaksi! Lontoo oli kaiken kaikkiaan upea ja inspiroiva kaupunki, jossa tekemistä ja näkemistä riitti vaikka joka päivälle. Tarjolla on hämmästyttävän monipuolinen valikoima museoita, tapahtumia, taidetts elävää musiikkia, teatteria, kirjastoja; Eli siis jokaiselle jotakin! Lontoo on myös suurkaupunkina paikka, josta on helppoa lähteä vierailemaan muissa Iso-Britannian kaupungeissa vaikkapa junalla. Ihmiset olivat myös kaikkialla avuliaita ja ystävällisiä, mutteivat näin suomalaisen onneksi lainkaan päällekäyviä. Melko hauskaa oli se, että hyvin moni tapaamistani lontoolaisista oli alun perin kotoisin jostain aivan muualta; Lontoossa ei siis oltukaan englantilaisia, vaan nimenomaan lontoolaisia. Nautin itse myös paljon pitkistä kävelyistä kaupungilla, minkä ansiosta koen, että opin tuntemaan Lontoon uskomattoman hyvin vaihto-opiskeluni aikana. Lisättäköön vielä viimeiseksi, että stereotypiasta huolimatta Helsingissä sataa Lontoota enemmän.

En itse vaihtaisi vaihtokokemuksestani mitään, ja suosittelen vaihtoa lämpimästi kaikille siitä kiinnostuneille!

Posted on

My exchange semester at Aalborg University, Copenhagen, Denmark, Autumn 2021

Student at the Faculty of Science

Before the exchange

Already when I started my master studies, I was sure that I wanted to go on exchange during the degree. I was on an exchange also during my bachelor studies and I wanted to take the opportunity to go again. This time, I was    looking for an Erasmus exchange, where they had interesting courses within the subject of Urban planning. I ended up going to Aalborg University, Copenhagen campus, to study Sustainable Cities.

Pretty much the only thing I had to do before going to Denmark was to send my application and learning agreement to the university, notify the change of address, get my travel insurance extended with a month and search for housing.

Arriving in Denmark

I arrived in Copenhagen about a week before the university started, which was nice, as it allowed some time to get settled in, get to know the city and my new roommates. In contrast to my earlier exchange there weren’t really any welcoming parties or similar. But I also think I had a bit of a different Erasmus experience than most, so there might have been some more exchange student events in other universities in the city.

Most people I have met love the city and so did I. I had already been to Copenhagen before, so it was a bit familiar. I also speak Swedish, so getting the hang of everyday life was not that hard, as I understood every sign and instruction in the city. Even though it is different from Finland, it is still a Nordic country, and I didn’t experience any culture chocks or problems to adapt.

Overall, when I arrived, I had no bureaucratic things to worry about, which was heaven compared to my exchange outside the EU. As Denmark is a Nordic country and I didn’t stay longer than six months, I didn’t have to get a Danish CPR-number or register like the rest of the international students. It was almost too easy.

First week of university was a lot of fun. The first day was for the international students, which there were a LOT of. The second day I got to meet my amazing classmates and teachers, and even though we were the only program who had no tutors showing up on the welcome day, everyone was keen on getting to know each other and hanging out.

What I immediately noticed was that I was the only exchange student in my class. I also found out that I was one out of five exchange students in the entire Copenhagen campus of my university. This scared me at first as my experience from my previous exchange as well as the stories I had heard about Erasmus, all put a lot of weight on meeting other exchange students. However, this was not a problem at all. As I mentioned, there were a lot of international students at the university, about 50% in my class where international students and 50% were Danes, so there were a lot of people that were new to the city. Most of the Danes knew each other from their bachelor’s degree at Aalborg University, but they were all very interested to get to know all the international students.

Housing

I would say that housing was the thing I stressed about the most before going to Copenhagen. Finding an apartment as an “outsider” is very hard, and especially in Copenhagen, finding a room or flat with a reasonable price is not easy.

Overall Copenhagen is more expensive than Finland, so if you want to live in the city-center you should be ready to pay a little bit more than at home.  Also finding studio apartments is quite hard, however I wanted to live with other people and ended up in a student housing with Danes and Americans.

My room in a 5-person student-apartment, including everything, ended up costing 520 €/month, which was a very good price for Copenhagen.

Most students live in shared flats or kollegiums. The kollegiums are student housing and are a lot cheaper than the normal apartments. Normally you would have your own room and toilet and then share the kitchen with maybe 15 other people. The kollegiums are however challenging to get as you don’t have the time to wait in the queue for them very long, however, you can try to sub-renting them, as I did.

I started with applying for housing through the university. I got one room pretty quickly but decided to decline the offer as the apartments were not even in the city. If you are staying in Copenhagen for a longer time and don’t want to put money on living in the city, this would be a good option, but as I was there for such a short time, I wanted to be closer to everything, a decision I do not regret.

 

I started looking for apartments on Facebook maybe 3 months before the exchange and I probably sent a message to over 70 people. As the number of messages these Facebook posts get is so high, I only ever got replies from about 10. I would not say that this is a very good way to go, but in my case, I saw it as the only option. In the end I got in contact with someone through a friend that lives in Copenhagen. He was going on exchange during the time I was there, so it was perfect. This was about a month before I flew to Denmark.

I think the best chance to get a good place is to actively look into different Facebook groups and specifically search for people that are going on exchange, as these are more likely to take someone that is coming for a short time. The absolute best chance is if you have contacts in Denmark. I would really recommend contacting them just to keep ears and eyes open if something comes up.

As a backup plan I was looking at hotels where you could rent rooms monthly, I think it would have been about 800 €, but it would have given some time to find something once I had arrived. Because once you are in Denmark and know some people there, it gets a bit easier to find something.

Everyday Life

Everyday life in Denmark was pretty much the same as in Finland, but I guess everything is a bit better on exchange. Copenhagen is an amazing city and in my free time I explored the city with other international students, went to try different restaurants, cafés and bars with my classmates and hung out with my roommates. In Copenhagen they also have very good bakeries and taprooms that are worth trying out.

One thing that surprised me was that every University had their own bar. So, Friday bar, after you finished your week of studying, was a very popular thing. They also organised a lot of fun events at the university. As I mentioned earlier, my Erasmus experience was perhaps not what I expected. I know that Erasmus organised a lot of fun activities during the week, but as none of my friends were a part of the exchange programme, I never went to any of them. And as there were only a few exchange students in the university, we just counted as internationals, and most people even forgot that I was going home after the semester.

The living cost for everyday life was kind of hard to follow as the currency was different. The grocery store prices were perhaps a bit more expensive than in Finland. Alcohol was a bit cheaper than in Finland but overall, pretty much the same.

Studying

Aalborg University is a very good university, and I actually found the university courses at Aalborg University to be quite different from the ones in Finland. First of all, Aalborg University had something called Problem Based Learning, or PBL. This was not exactly new to me, as I feel like the way some of the courses at home had a bit of the same structure, but it was definitely more established at Aalborg. I really like this approach as it made the studies feel a bit more connected to real life and gave some more practical learnings. Overall, the amount of work was pretty similar to my studies at the University of Helsinki.

Another big difference was that the courses were settled for the programme and there was no freedom in the choosing of courses. Hence, you need to be aware that the courses you put on your learning agreements are the only courses that are offered during that semester, and the ones you have to take. As I didn’t want to take the methodology course that was obligatory for the rest of the class, as they were going to get the degree from that programme, my only way to not take it was to fail it. This however was not a problem as the University of Helsinki only requirement was for me to take 25 credits, which I took.

The exams at Aalborg were oral exams, which was something completely new for me. All my courses were built the same way, there was a group project and for the exam we went together with the group into the oral exam. There was always a short presentation of the group work and then a discussion with the teachers. During the discussion, the teachers were asking questions, about the group project and sometimes about other things from the course. Even though it might seem horrifying to have an oral exam if you have never been to one before, it was more like a discussion, and you always had your group by your side. I don’t know if I particularly liked to have oral group exams as it doesn’t really show individual strengths and weaknesses, however it is good preparation for the future.

The semester was from September to January, where January was the exam period, meaning that the spring-semester in Finland and the exam period went on top of each other. For me this only meant a delay in the starting of my thesis, but as I had no courses in January it was fine. There was one vacation in the autumn and of course Christmas holiday.

After returning to Finland, I only needed to upload the documents to my Mobility Online account and get my credits transferred in Sisu.

Other things worth mentioning

I chose not to open a Danish bank account as I was staying there for such a short time. However, as I did not need to pay my rent directly to a landlord, I was able to organise the payment through normal bank transfers, without any extra costs (SEPA-payments). If you are in a situation where you have to do many foreign currency payments, getting a bank account might be to your benefit.

To get the real Danish experience, especially in Copenhagen, you need to have a bike, as the Danes bike everywhere. The city is flat, and the bike-roads are great. It felt a bit stressful in the beginning, but you learn quite quickly when you follow others, and it makes your life in Copenhagen ten times easier and more fun. I biked 10 km every single day to get to school and back, even in rain, which I never would have done in Helsinki. I would recommend either buying or renting a bike. I rented one from a company called Swapfiets, which is very popular in Copenhagen, and you will see their blue tires everywhere.

 

Posted on

My exchange at Technical University of Munich, Germany, winter 2021/2022

Student from the Faculty of Science

Hi all! I am a data science master student at the University of Helsinki. Current I am in my second year of the program, and I spend the semester of winter 2021/2022 at the Department of informatics, TU Munich, Germany, through Erasmus+ exchange program. As an international student, I really encourage students with similar background like me to try some exchange programs, wish this report can help you make decisions.

Before exchange

Every year, there will be two rounds of exchange application at UH. The first one on October and the second one on February. The October call always has more options, containing exchanges in Europe starting next spring and destinations outside Europe starting autumn next year. A small tip is not to ignore the October call, some destinations including Japan, the US and Canada can be popular. To be honest I missed my first choice, the University of Toronto during the October call. I appreciate that the exchange coordinator from international exchange service recommend some universities in Germany, that is really a good suggestion.

Before your application, you should make sure your goal for an exchange. The answers can be various, maybe some culture you are fond of, maybe some country you really want to visit. For me, the reason is to study some different courses and some research projects. That is why I take subject ranking as an important reference. So, there are four universities on my selection list: TU Munich and TU Berlin in Germany, and NTU in Singapore. The list can be very personal, my suggestion is to browse all the possible universities, both from Erasmus and bi-agreement, and list all the universities you liked and then ranked. After consideration, I listed TU Munich as my first choose, and I was successfully nominated from UH and received the offer from TUM at the beginning of June.

For the accommodation, I strongly recommend living in a student dormitory. In Germany, the universities will reserve dorms for exchange students, and these rooms are always cheap. At the same time, you will meet peers from all over the world as your roommates, I promise that you will love them. If you really have some special requirements about living or you are not satisfied with the room, finding a room on the private market can also be fine. Secondly, remember to register in your host university and select courses. Nearly all the important dates you will get notifications via email from the exchange coordinators, so remember to check your email box and the spam box. Remember to pay the registration fee, which is 147 Euros per semester in Germany. After paying the fee, you could browse the course list and make your own choices.

As an international student who are not a European citizen, there is an important tip: don’t forget to buy a public insurance for the semester. The German is called Gesetzliche Krankenversicherung, which is compulsory for all the students studying in Germany. For European citizens, all the things you need is to prepare your EU insurance card and send the scanned file to your coordinator. For exchange students who are not from EU, signing contracts with one of the public insurance companies are needed. I choose TK, 110 Euros per month containing all the service you need.

International experience at Munich

Munich is ranked 2nd position in QS Best Student Cities ranking. With Germany’s growing status as an international study destination, and Munich has surpassed Berlin and climbed up to second place comparing to the ranking in 2019, becoming one of the best destinations in the world for students. The increase in the desirability, employer activity and affordability ranking indicators, and the city’s lower prices compared to other European hubs, quality of life, ease of getting around, nightlife and Bavarian friendliness boost Munich’s impressive. Based on the background, you will find Munich is a very international city and proper for foreign students. Especially if you live in Studentenstadt, which is one of the most famous student dormitories in Munich. You will meet students from both two top local universities: TU Munich and LMU.

I must commit that current covid situation really limit our interactions with others, but my experience with friends here is still impressive. During the weekdays, I can discuss the knowledge in Quantum computing with peers from Japan and the US and having the guidance of a German PhD candidate for my academic project. At the weekend, I can play FIFA with my roommates in the common living room and enjoy Chinese food with friends from Morocco and Romania… Looking back for my winter in Munich, I cannot imagine I have such a colorful life with friends from all over the world.

However, after the breakout of Omicron, nearly all the activities are online. Studying in the Zoom university does affect the learning experience. Feeling that we are still together, I do hope the covid can have an end as soon as possible.

Course selection

TU Munich has two round of course selection. First one is what TUM called matching period. In this period, you are available to choose you Practical courses and seminars. TU Munich encourages everyone to choose one practical course and one seminar per semester, and as the period name, these two categories of courses need to match your background with the course requirement. So, after you list your preference, you also need to contact the lecturer with your CV and motivations, which is pretty like finding a job on the market. It is a unique experience for me to select a course organized by the company SAP and working on some stuff related to business data platform. It is close to working in a real case. The second round is the normal round for course selection and enrollment. As one of the top technical universities in Europe, TU Munich provides various courses, for a lot of them you cannot find on the course list at University of Helsinki. For me, I have a very broad range of courses, from management to physics, including Stochastic optimization, Intro to Quantum computing, Nature Language Processing and Business analysis. These courses really open my eyes.

Explore Germany, even the Europe:

If you lived in a country for half a year, you would hope to explore your city and your country. That is exactly what I am doing here in Germany. Munich is famous for football, Bayern Munich, the most successful football team in Germany, is located here, their home stadium is only 5 kms from my room, so, definitely I enjoyed one of their European Champion’s League match against Benfica. The atmosphere was going to kill me, everyone is crazy for their team. I used to watch the game of Helsinki HJK, I have to say HJK still have a long way to go.

During Christmas, I visited Berlin, the capital of Germany. Berlin is a city with colorful history, and I went to the Holocaust Memorial, the remains of the Berlin Wall and the Museum Island. These buildings are amazing and worth a visit. Another tip is that not Germany, Munich is an important transportation hub, so, you can always buy low price flight tickets originating from Munich. Last November, I flew to UK and Ireland with only 40 euros, which cannot be accomplished at Helsinki.

Reflection: Why to exchange?

At last, I would like to say I am a guy really enjoy mobility, that is why I exchanged to Sweden when I was in my Bachler, and I came Munich this winter. I believe that young people should have the chances to know how big the world is, and what you could do in the world. Exchange can really help you with that. So, if you are hesitated, I hope my report can help you make your decision.

Bayern Munich home stadium.
The picture shows a large field with an open roof.

Inside view of the building of the Faculty of Mathematics and Computer Science at the Technical University of Munich.

Posted on

Vaihtokertomus, Lund University, syksy 2021

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Opiskelen oikeustiedettä viidettä vuotta Helsingin yliopistossa ja olen haaveillut vaihto-opinnoista niin kauan kuin jaksan muistaa. Hakuvaiheessa Lund vaikutti kaupunkina itselleni täydelliseltä vaihtokohteelta, sillä halusin pieneen yliopistokaupunkiin, jossa kuitenkin olisi paljon tekemistä ja aktiivinen opiskelijaelämä. Yliopisto on arvostettu ja opintotarjonta vaikutti mieleiseltä. Halusin oppia puhumaan ruotsia paremmin ja kehittää erityisesti akateemista englannin kielen taitoani. Lundissa oli mahdollisuus valita kursseja myös oman tieteenalan ulkopuolelta. Nämä kaikki yhdessä tekivät Lundista sen itselleni ainoan ja oikean, enkä hakenutkaan lopulta kuin tähän yhteen vaihtokohteeseen.

Koko prosessin aikaa vievin osuus oli vaihtokohteen ja kurssien valitseminen. Kun Helsingin yliopisto oli vahvistanut valintani juuri tähän vaihtoyliopistoon, tein vielä erillisen hakemuksen kohdeyliopistoon. Vaihtoyliopisto lähetti kaikki tarvittavat ohjeet sähköpostilla. Lopullisen hyväksymisviestin ja tiedot kurssivalinnoistani sain toukokuussa 2021. Alkukesästä yliopisto lähetti tietoa opintojen aloittamisesta, orientaatiosta, asumisesta sekä Studentlundista, joka on Lundin tiedekuntajärjestöjen ja osakuntien kattojärjestö. Jokaisen opiskelijan tulee liittyä Studentlundiin (ohjeet tulevat sähköpostilla) ja lisäksi vielä johonkin osakuntaan eli nationiin (tämä hoidetaan vasta paikan päällä). Kursseista tuli tarkempaa infoa sähköpostitse elokuun puolella. Ennen opintojen alkamista oli mahdollista liittyä mentoriryhmään, suosittelen lämpimästi!

Byrokraattisia lähtövalmisteluja ei ollut eikä paikan päälläkään tarvinnut ilmoittautua millekään viranomaiselle. Toki pandemia-ajan luoma epävarmuus toi omat haasteensa lähtöön valmistautumisen osalta, en esimerkiksi uskaltanut vuokrata asuntoa vielä keväällä. Ennen lähtöä hankin matkavakuutuksen, ilmoitin Kelaan vaihdosta ja hain opintotuen asumislisää. Tein myös matkustusilmoituksen ja väliaikaisen osoitteenmuutoksen, mutta näiden lisäksi tehtävälistalla oli lähinnä pakkaamista.

Asuminen

Asunnon löytäminen syksyllä oli haastavaa, mutta ei mahdotonta. Opiskelija-asuntoja tarjoavat AF Bostäder, LU Accommodation sekä osakunnat. AF Bostäder on asunnontarjoajista suurin ja heillä on ”novish lotteri” heinäkuussa ja joulukuussa. Tällöin uusille opiskelijoille on jaossa suuri määrä asuntoja, joita voivat hakea myös vaihtarit. Yliopisto lähettää paljon vaihto-opintoihin ja asumiseen liittyvää ohjeistusta sähköpostilla. Ohjeita löytyy myös AF Bostäderin nettisivuilta ja facebookista. LU Accommodationin asuntoja haetaan erillisellä hakemuksella suunnilleen samaan aikaan kuin milloin opiskelijan tulee lähettää hakemus vaihtoyliopistoon. Nopeus on valttia, ja asuntohakemus kannattaakin tehdä heti haun auettua, vaikkei olisi vielä lähettänyt hakemusta kohdeyliopistoon. Facebookista löytyy asuntoryhmiä, joista vaihdonaikaista kotia voi myös etsiä.

Itse sain asunnon AF Bostäderin asuntolottojonosta. Maksoin Delphissä sijaitsevasta korridor-asunnosta 3850 kruunua kuukaudessa eli noin 385 euroa. Asuntoja on sekä kalustettuja että kalustamattomia, tarjontaan voi perehtyä AF Bostäderin nettisivuilla. Opiskelija-asuntojen vuokrat vaihtelevat noin 250-500 euron välillä, yksityiseltä vuokraaminen on hieman kalliimpaa, mutta jos on valmis asumaan hieman kauempana Lundin keskustasta, voi vuokra-asunnon löytää alle 500 eurollakin. Suosittelen lämmöllä korridor-huonetta vaihdonaikaiseksi asuinpaikaksi. Vuokra on kohtuullinen ja useimmissa korridor-asunnoissa on oma wc ja kylpyhuone. Hyvin varusteltu keittiö jaetaan yleensä noin 8-14 ihmisten kesken. Tämä kuulosti alkuun melko paljolta, sillä suomalaisena tällaiseen asumiseen ei ole tottunut, mutta jälkikäteen olen todella onnellinen, että sain napattua asuntohausta tällaisen asumismuodon vaihdon ajaksi. Korridorissa asui sekä paikallisia että kansainvälisiä opiskelijoita, ja pääsin ahkerasti käyttämään kotona sekä englantia että ruotsia. Korridor-asuminen oli erittäin yhteisöllistä ja mikä parasta, ruoka- ja hengailuseuraa löytyi aina. Järjestimme yhdessä myös leffailtoja sekä useat juhlat syksyn aikana (erityismainintana perinteiset TDC-bileet, joissa vieraillaan jokaisen huoneessa ja pelataan erilaisia pelejä). Opiskelijataloista löytyy hyvät pesutuvat ja joissakin kohteissa on myös yhteisiä opiskelutiloja.

Delphi on Lundin suurin opiskelija-asuinalue ja siellä asuu yli 1000 opiskelijaa. Itse tykkäsin Delphistä todella paljon! Lenkkeilymaastot ja ruokakaupat sijaitsivat lähellä. Etäisyys Lundin keskustasta oli n. 2 km, joten matka yliopistolle sujui nopeasti. Suurin osa opiskelijoista kulkee lähes koko vuoden pyörällä, mutta myös julkinen liikenne toimii hyvin. Lundin alueen bussilippu maksaa noin 45 e/kk. Mikäli käy usein Malmössä tai lähikunnissa, kannattaa ottaa suoraan usean vyöhykkeen lippu, se maksaa itsensä nopeasti takaisin. Ruotsissa on käytössä Skånetrafiken-sovellus, josta voi ostaa junalipun myös Tanskaan liikuttaessa. Suurin osa vaihtarikavereistani asui Lundissa tai lähikunnissa, joista oli hyvät kulkuyhteydet.

Opiskelu ja opetus

Lundin yliopisto on perustettu vuonna 1666 ja on kansainvälisesti erittäin arvostettu. Kun aloitin vaihto-opinnot elokuussa, orientaatio järjestettiin etänä pääasiassa Zoomin välityksellä, joitakin live-tapahtumiakin onneksi oli. Viikon aikana tuli hankkia LU-kortti, jonka sai haettua yliopiston kirjastoista. Kortti toimi avaimena useissa yliopiston tiloissa (oikeustieteellisessä ei päässyt luentosaliin ilman korttia – tai sen puuttuessa – ilman avuliasta kaveria) ja tulostuskorttina. Orientaatioviikon ohjelmassa oli paljon yleistä tietoa yliopistosta, terveysturvallisuudesta sekä ruotsalaisesta yhteiskunnasta. Orientaatioviikon jälkeen kaikkien valitsemieni kurssien opetus toteutettiin lähiopetuksena pandemiasta huolimatta, ja tästä olinkin todella onnellinen.

Lukuvuosi Lundissa on jaettu neljään periodiin, ja kurssit ovat joko 7,5 tai 15 opintopisteen laajuisia. Opintoni olivat pääasiassa englanniksi. Suoritin vaihdossa maisterivaiheen valinnaisia opintoja. Opetus oli sekä luento- että seminaarimuotoista, ja opiskelijoiden odotettiin osallistuvan opetukseen aktiivisesti. Luennoille oli usein ennakkolukemista, opetus oli keskustelevaa ja ryhmätöitä tehtiin melko paljon. Lähtökohtaisesti luennoille osallistuminen oli vapaaehtoista, mutta seminaarit olivat pakollisia. Tenttejä minulla ei syksyn aikana juuri ollut, vaan kurssien lopputehtävät suoritettiin esseemuodossa (pituus noin 4000 sanaa). Arvosteluasteikko kursseillani oli A-F.

Osallistava opetustyyli tuntui aluksi jännittävältä, mutta sen myötä oppi todella paljon, ja interaktiivisen opetusmuodon myötä kursseilla pääsi tutustumaan hyvin toisiin opiskelijoihin, kun vaihtoehtona ei ollut ”vain istua hiljaa takarivissä”. Kurssit olivat työläämpiä kuin Suomessa, mutta samalla erittäin antoisia eivätkä kuitenkaan liian vaikeita, jos opiskeluun jaksoi panostaa. Opettajat olivat osaavia ja antoivat henkilökohtaista palautetta kaikista tehtävistä. Kannattaa panostaa materiaalin lukemiseen kurssin aikana ja osallistua aktiivisesti opetukseen, sillä pääsee pitkälle!

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähtijöille

Lundissa on erittäin aktiivinen opiskelijaelämä, ja jokaiselle löytyy varmasti mukavaa ja omannäköistä tekemistä. Oikeustieteellisen tiedekunnan kv-tuutorit järjestivät meille tapahtumia, joiden lisäksi osallistuin aktiivisesti osakuntien tapahtumiin. Opiskelijaelämä pyörii pääasiassa osakunnissa, ja tarjolla on paljon erilaista tekemistä kuten klubi- ja pubi-iltoja, brunsseja ja urheiluaktiviteetteja. Lähes kahden vuoden tauon jälkeen oli mahtavaa päästä jälleen sitseille! Liityin itse Lunds nationiin ja osallistuin myös heidän fuksiviikolleen. Kun kuuluu yhteen osakuntaan, saa osallistua kaikkien osakuntien tapahtumiin (pl. fuksiviikko), joten ei kannata olla huolissaan, jos vaihtarikaverit eivät liittyneen samaan. Osakuntien tapahtumat järjestetään vapaaehtoisvoimin, ja kannattaakin ehdottomasti osallistua jonkin tapahtuman järjestämiseen (palkkiona näistä esimerkiksi kiitossitsit ja ilmaisia lounaita). Vaihdon aikana tutustuin moniin uusiin ihmisiin ja löysin hyviä ystäviä, joiden kanssa vietimme esimerkiksi leffailtoja ja teimme reissuja lähikaupunkeihin. Lundissa on hyvät harrastusmahdollisuudet, ja opiskelijana saa kuntosalikortin edullisesti sekä Gerdahallenista että Acticista. Osakunnista sai ostaa ruokaa lounasaikaan noin 4 eurolla, mutta Unicafe-tyyppistä opiskelijaruokailukulttuuria ei Ruotsissa ole. Kahvia saa kampuksilta edullisesti. Lundissa on erinomaisia opiskelutiloja sekä yliopiston pääkirjastossa että tiedekuntien omissa tiloissa.

Yleinen hintataso on melko lailla sama kuin Suomessa. Asunnon saaminen erityisesti syksyllä saattaa olla melko haastavaa, ja sen etsimiseen kannattaa varata aikaa ja hermoja. Itse yövyin University Guest Housessa syyskuun alkuun saakka, tätä vaihtoehtoa suosittelen ehdottomasti, jos asuntoa ei ole löytynyt ennen vaihtoon lähtöä taikka sen saa vasta esimerkiksi seuraavan kuukauden alusta (kuten omalla kohdallani kävi). Kun liikkuu Tanskan ja Ruotsin välillä, on syytä muistaa pitää ajokortti mukana rajalla toteutettavan sisärajavalvonnan vuoksi.

Sekä englannin että ruotsin käyttäminen voi tuntua aluksi raskaalta, itse olin varsinkin alkuun todella väsynyt iltaisin. Skånen murretta oli alkuun melko vaikea ymmärtää, mutta siihenkin tottui kuukauden kuluessa. Paikallisiin oli mielestäni helppo tutustua, kun osasi kieltä ja osallistui osakuntien toimintaan eli oli itse aktiivinen. Lundissa on paljon vaihtareita, joten uusien ystävien löytäminen oli helppoa. Yhteishenki osakunnissa on aivan omaa luokkaansa eikä kielimuuria kannata pelätä; esimerkiksi fuksiviikko toteutettiin kokonaan englanniksi. Reissukohteiksi suosittelen erityisesti Lomman uimarantaa, Kööpenhaminaa ja Tanskan pikkukaupunkeja (esim. Roskilde) sekä lähialueella sijaitsevia vanhoja linnoja. Aivan eteläinen Ruotsi on upeaa roadtrip-seutua. Julkinen liikenne toimii hyvin koko Skånen alueella, ja erityisesti junalla pääsee hyvin lähikaupunkeihin ja Tanskan puolelle. Kannattaa käydä myös Malmössä ja Ribersborgs Kallbadhusissa, josta löytyy mahdollisuus uida meressä ja kokea bastu (huom. EI sauna, terveisin suomalainen 😀 Löylyn heittäminen oli kielletty).

Vaihto oli kokonaisuutena ihana, ikimuistoinen ja itsessään hyvin ainutlaatuinen kokemus. Vaihdon aikana nautin elämästä ja opin itsestäni paljon uutta. Elämä ei vaihdossakaan ole tietenkään pelkkää ruusuilla tanssimista; on koti-ikävää ja välillä arki voi olla haastavaa, kun ne oman elämän läheiset ihmiset ovat eri maassa ja itse on uudessa paikassa yksin. Itselläni oli lukukauden aikana tavallista enemmän terveyshaasteita ja välillä oli itkukin silmässä niistä johtuen, mutta elämää se elämä on vaihdossakin.  Vaihtoaika meni todella nopeasti, joten kaikkiin kiinnostaviin mahdollisuuksiin kannattaa tarttua. Vaihtosyksyn aikana opin ennen kaikkea sen, että kaikki kyllä aina järjestyy ja elämä kantaa. Erityisesti pandemia-ajan koettuani olen todella kiitollinen kaikista vaihdossa solmimistani ihmissuhteista, lukemattomista kohtaamisista uusien ihmisten kanssa sekä tuosta koko tapahtumarikkaasta syksystä, josta jää elämänmittaisia muistoja!

Ruotsalaiset rakastavat fikapausseja eli suomalaisittain pullakahveja ja ovat myös erityisen ylpeitä fika-kulttuuristaan. Kuvassa pullia ja leivonnaisia vitsiinissä.

Lundin yliopiston pääkirjasto. Kuvassa näyttävä tiilirakennus, jonka seinustalla kiemurtelevat runsaat köynnökset.

Upea Lomman ranta, josta näki Tanskaan asti.

Posted on

Vaihtokertomus, University College London, Iso-Britannia, syksy 2021

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Yleisesti

Olin vaihdossa syksyllä 2021 Lontoon University College Londonissa, eli tuttavallisemmin UCL:ssä, jonne päätin hakea erityisesti mielenkiintoisen kurssitarjonnan ja laadukkaan opetuksen perusteella. UCL on kansainvälinen yliopisto, jonne saapuu opiskelijoita ympäri maailmaa. Oli ihanaa huomata, että yliopisto pyrki huolehtimaan mahdollisimman hyvin opiskelijoitaan, olipa kyse sitten opinnoista, mielenterveysasioista, asumisesta tai uuteen maahan sopeutumisesta. Haasteiden kanssa ei siis tarvinnut jäädä yksin, vaan apua oli kyllä aina saatavilla.

Ennen lähtöä

Ihan ensimmäisenä, kun vaihtoon hyväksytään Helsingin yliopistosta, täytyy hakea opiskelijaksi UCL:ään. Tätä varten piti muun muassa kirjoittaa motivaatiokirje, hankkia suosittelija yliopistolta ja lähettää opintosuoritusote. Kun kohdeyliopisto hyväksyy opiskelijakseen, toimii UCL:ssä yliopiston kirjoille pääseminen karkeasti ottaen kolmivaiheisesti. Ensimmäisenä täytyy täyttää sähköinen lomake, jossa kysytään erinäisiä perustietoja. Brexitin vuoksi minun piti selvittää mahdollinen tarpeeni hakea viisumia, mutta osoittautui, että alle kuusi kuukautta maassa oleskelevat EU-kansalaiset eivät sitä tarvitse, jonka ilmoitin myös UCL:lle. Erasmus-opiskelijana minun ei myöskään tarvinnut todistaa kielitaitoani. Tämän jälkeen täytyi suorittaa ennakkoilmoittautuminen koskien opiskeluihin liittyviä tietoja, ja vielä lopuksi itse ilmoittautuminen, jossa esimerkiksi päästään tekemään alustavat kurssi-ilmoittautumiset ja saadaan yliopiston tunnukset käyttöön.

Minulle kuitenkin ilmeni haasteita jo heti noiden kahden ensimmäisen vaiheen välillä, sillä täytettyäni tietoni sähköiseen järjestelmään, UCL:stä ei kuulunut mitään liittyen ennakkoilmoittautumiseen. Pari viikkoa ennen vaihtoon lähtöä, ja intensiivisen sähköpostittelun jälkeen päätin soittaa yliopistolle ja kysyä, mistä asia kiikasti. Ilmeni, että en ollut tarpeeksi selvästi ilmaissut sähköisessä järjestelmässä, että en tarvitse viisumia, ja UCL siis oli pannut ilmoittautumisprosessini jäihin, koska mitään ei ollut kuulunut. Kun sain vahvistettua, että en tosiaan tarvitse viisumia, pääsin miltei heti tekemään ennakkoilmoittautumisen. Prosessi sujui tämän jälkeen niin sutjakkaasti, että kaikki tarvittava oli tehty samalla viikolla, kun saavuin Lontooseen ja pääsin noutamaan oman opiskelijakorttini kampukselta. Mikäli siis kohtaat samankaltaisia haasteita, kuin minä, kannustaisin ehdottomasti tarttumaan puhelimeen ja soittamaan yliopistolle! Asiat yleensä ratkeavat viimeistään silloin.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Ihan ensimmäisenä täytyi tosiaan hakea kampukselta opiskelijakortti, jota täytyy pitää mukanaan aina yliopistolla, sillä muuten rakennuksiin ei pääse käytännössä sisälle. Lisäksi läsnäolovaatimus luennoilla ja pienryhmätapaamisissa kuitataan tällä samalla kortilla, joka luettiin jokaisen opetushuoneen edessä olevassa lukulaitteessa.

Kun orientaatioviikko pyörähti käyntiin, tiedekuntani järjesti meille vaihto-opiskelijoille perehdytystilaisuuden Zoomissa. Alustavat kurssivalinnat käytiin vahvistamassa henkilökohtaisesti tiedekunnalla, jossa hallinnon työntekijä tarkisti mahdolliset päällekkäisyydet ja vahvisti valinnat. Omalla kohdallani kurssivalinnat onnistuivat mutkattomasti ja pääsin miltei kaikille jo ennakkoon haluamilleni kursseille. Toki vaihtoehdot olivat hieman muuttuneet alkuperäisestä, mikä vaikutti ainakin yhteen kurssivalintaani. Kannattaakin varautua siihen, että kurssivalinnat voi joutua tekemään melkein kokonaan uudestaan Lontoossa. Tämä sattui esimerkiksi yhdelle vaihtarikaverilleni. Lisäksi on hyvä olla tietoinen, että UCL:ssä puolet kursseista täytyy suorittaa siinä tiedekunnassa, johon on alun perin hakeutunut opiskelijaksi. Itse tein kolme kurssia kotitiedekunnassani ja yhden toisesta tiedekunnasta.

Muuttoon liittyvää byrokratiaa ei juuri ollut, tein vain muuttoilmoituksen Suomen Digi- ja väestövirastolle. Koska en tarvinnut viisumia ja oleskelin maassa niin vähän aikaa, ei minun tarvinnut ilmoittautua poliisille tai kaupungin asukkaaksi. En ollut myöskään oikeutettu kirjautumaan julkisen puolen terveydenhuoltopalveluihin (National Health Service). Hyvä matkavakuutus on siis ensiarvoisen tärkeä. Myös näistä asioista UCL:ltä tuli runsaasti tietoa jo ennen vaihtoon lähtemistä.

Opiskelu ja opetus

Opiskelin vaihdossa School of Slavonic and East European Studies – nimisessä tiedekunnassa kansainvälistä politiikkaa alueellisesta näkökulmasta. Korona-aikana opinnot oli organisoitu niin sanotulla hybridimallilla, mikä tarkoitti, että osa opinnoista oli järjestetty etänä ja osa lähiopetuksessa. Luennot olivat joko live-luentoja Zoomissa tai sitten ne oli ennakkoon nauhoitettu. Meillä oli Zoomissa myös niin sanottuja Q&A – tapaamisia, jonne kurssin opettaja tuli keskustelemaan opiskelijoiden kanssa kulloisenkin luennon aiheesta ja vastailemaan opiskelijoiden kysymyksiin. Tämän lisäksi meillä oli kampuksella pienryhmätapaamisia tai seminaareja. Jokaiselle seminaarille annettiin luettavaksi materiaali, kuten artikkeleita luennon aiheeseen liittyen. Yleensä saattoi olla myös kysymyksiä, joihin piti ennakkoon valmistautua. Seminaareissa oli tarkoitus keskustella ja debatoida luentojen aiheista, toisinaan saattoi olla myös esimerkiksi esitelmiä ja muuta sen sellaista.

Kandivaiheen opiskelu UCL:ssä oli mielestäni intensiivisempää ja vaativampaa, kuin opinnot HY:ssä, toki tämä riippuu myös kurssista. Itselläni arkipäivät kuluivat kyllä hyvin siihen, että osallistuin luennoille ja valmistauduin seminaareihin, sillä viikoittaista luettavaa oli ihan kiitettävä määrä. Muutenkin UCL:ssä opiskelijoita vaaditaan aidosti osallistumaan. Seminaareihin ei voinut osallistua valmistautumatta, sillä opettajat pitivät kyllä huolen siitä, että kukaan ei istunut tuppisuuna. Pelkät luennot toki toimivat hyvin samankaltaisesti, kuin Suomessa, eli opettaja luennoi aiheesta, mutta interaktiivisuutta opetuksessa oli lisätty muilla tavoin, kuten juuri näillä seminaareilla. Itse pidin tästä kovasti. Muutenkin kurssien aiheet olivat paljon käytännönläheisempiä, kuin HY:llä oman opintosuuntani varsin teoriapainotteiset opinnot.

Tenttejä minulla ei ollut ollenkaan, vaan jokaiselle kurssille täytyi tehdä lopputyö, essee, josta kurssin arvosana määräytyi käytännössä suoraan. Opettajat kannustivat siihen, että valitsemastaan kurssityön aiheesta ja mahdollisesti askarruttavista kysymyksistä jokainen olisi käynyt keskustelemassa henkilökohtaisesti opettajan kanssa. Myös palautetta UCL:ssä sai paljon enemmän, kuin HY:llä.

Arvosteluasteikko on UCL:ssä ja ilmeisesti Iso-Britanniassa yleensäkin 0-100 %. Minun oli suomalaisena hieman vaikea ymmärtää tätä arvosteluasteikkoa ja ei sitä minulle koskaan selitettykään. Kanssaopiskelijat vain naureskelivat eräällä kurssilla, että jos kandivaiheessa jostain työstä saisi 80 %, voisi sen melkein jo lähettää johonkin tieteelliseen julkaisuun. Käsittääkseni siis ”normaali, hyvä” arvosana pyörii siinä jossain 60 % hujakoilla. Päätin kuitenkin olla ottamatta arvosanoista sen suurempaa stressiä, sillä vaihto-opintoni kirjataan tutkintooni vain välillä hyväksytty/hylätty.

Asuminen

Ensinnäkin on mainittava se tosiasia, että Lontoossa asuminen on melko kallista. Mahdollisuuksia asunnon hankkimiseen on niin yksityisellä puolella kuin UCL:n omia opiskelija-asunnoissakin. Itse päätin hakea huonetta UCL:n asuntolasta, sillä aiemmin UCL:ssä vaihdossa olleen kaverini mukaan ihmisiin tutustuminen oli helpointa tätä kautta. Lisäksi se tuntui kaikista käytännöllisimmältä ratkaisulta. Asunnon hakeminen oli suhteellisen helppoa, se tehtiin UCL:n asuntopalvelujen sähköisessä portaalissa. Muutenkin kaikki asumiseen liittyvän byrokratian, kuten sisään- ja uloskirjautuminen, hoitaminen oli mutkatonta. Mikäli päätyy hakemaan asuntoa yksityiseltä puolelta, kannattaa esimerkiksi etsiä erilaisista Facebook-ryhmistä. Myös UCL:llä on lista luotettavista vuokranantajatahoista.

Asuin itse isossa asuntolassa, reilun kahdentoista hengen solussa lähellä Camden Townia. Solussa olivat yhteiset suihkut, vessat ja iso keittiö. Huoneet olivat valmiiksi kalustettuja, noin 17:sta neliön kokoisia. Asuntolassa miltei kaikki olivat kansainvälisiä maisteriopiskelijoita ja soluissa pojat ja tytöt asuivat sekaisin. Omat kämppikseni olivat aivan ihania tyyppejä ja yhteiselomme sujui hyvin mutkattomasti. Järjestimme aika ajoin esimerkiksi yhteisiä illallisia. Vessaan tai suihkuun pääsyäkään ei tarvinnut koskaan odottaa.

Olen erittäin tyytyväinen päätökseeni hakeutua UCL:n asuntolaan. Yleisesti Iso-Britanniassa on kulttuuri, että kavereita hankitaan ennemminkin sen perusteella, missä asutaan, eikä sen perusteella, missä opiskellaan. Varsin erilaista siis Suomeen verrattuna. Tämän vuoksi kaveriporukat UCL:ssä ovat todella poikkitieteellisiä ja ihmisiä tulee ympäri maailmaa. Asuntolassa olikin todella helppo tavata muita opiskelijoita ja tutustuinkin aivan huikeisiin tyyppeihin. Oikeastaan kaikki lähimmäiset kaverini, joiden kanssa vietin aikaa vapaalla, tulivat omasta asuntolastani ja solustani.

Lontoossa, kuten Iso-Britanniassa yleisestikin, opiskelija-asunnot voivat olla paljon huonommassa kunnossa, kuin Suomessa. Oma huoneeni ja asuntolani eivät olleet mitään kummoisia, mutta silti siellä pystyi elämään täysin normaalisti. Ainut ikävä seikka oli se, että marraskuun kylmenevinä päivinä huoneessani ja asuntolassamme oli aika ajoin inhottavan kylmä, vaikka lämmitys toimi. Ihmetystä herätti esimerkiksi jokaisessa ikkunassa ollut tuuletusaukko, jota ei yksinkertaisesti saanut suljettua. Tilkitsin omani pyyhkeellä. Villasukista ja muista lämpimistä vaatteista siis ei taatusti ole haittaa. Lisäksi asuntolassani kaikki käyttivät sisätiloissa sisäkenkiä, joten suosittelisinkin varaamaan myös sellaiset matkalaukkuun.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Kannattaa varautua siihen, että kavereiden hankkimisen ja verkostoitumisen suhteen täytyy olla itse hyvin aktiivinen. Tiedekuntani ei esimerkiksi järjestänyt minkäänlaista tapaamista omille vaihto-opiskelijoilleen, ja muutamaa lukuun ottamatta en ikinä päässyt tapaamaan oman tiedekuntani vaihtareita. Tiedekuntani ainejärjestö järjesti lähinnä opintoihin ja työelämään liittyviä tapahtumia orientaatioviikon yhteistapahtumia lukuun ottamatta. Kavereiden hankkiminen omien opintojen kautta tuntuikin melkoisen vaikealta. Kuten aiemmin todettu, helpointa minulle olikin tutustua ihmisiin omassa asuntolassani.

UCL:ssä on myös erilaisia societyjä, eli järjestöjä ja harrastustoimintaa aina kuplateestä nyrkkeilyyn ja ammatilliseen profiloitumiseen. Kannustan ehdottomasti lähtemään mukaan societyjen toimintaan omien kiinnostuksenkohteiden mukaan. Societyihin osallistuminen antaa myös hyvän mahdollisuuden tutustua samanhenkisiin ihmisiin. Jos esimerkiksi pitää liikunnasta, on tämä huomattavasti edullisempi tapa harrastaa, kuin yliopiston ulkopuolella.

Lontoo on mahtavan monipuolinen kaupunki, jossa tekemistä ja näkemistä riittää taatusti. Ihmisten rentous ja avuliaisuus viehättävät. Asiat myös yleisesti hoituvat samalla intensiteetillä, kuin Suomessa. Hintataso on lähellä Suomea, paikoittain on hieman kalliimpaakin. Monet merkittävät nähtävyydet ja museot ovat kuitenkin ilmaisia, mistä pidin kovasti. Myös julkinen liikenne pelaa mainiosti, tosin hinnat olivat minulle melkoinen yllätys. Osalla kavereistani oli julkisen liikenteen Oyster-kortti, mutta ainakin minulle sanottiin, että ellei julkista liikennettä käytä päivittäin useamman matkan verran, ei korttia kannata hankkia. Maksoin siis jokaisesta matkasta erikseen. Turvallisuustilanne Lontoossa on yleisesti ottaen hyvä, mutta toki moisessa suurkaupungissa kannattaa aina olla varuillaan. En esimerkiksi suosittelisi liikkumaan yöllä yksin. Esimerkiksi Camdenissa, jossa asuin, useammalta asuntolassani asuneelta opiskelijalta ryöstettiin puhelin kädestä. Itse palasin myöhällä aina jonkun kaverini kanssa takaisin asuntolaamme.

Posted on

Vaihtokertomus, SciencesPo Pariisin kampus, Ranska, syksy 2021

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Haku SciencesPo:n Pariisin kampukselle oli kaksiosainen. Tarvittava informaatio löytyi hyvin Opiskelijan ohjeista netistä. Myös vaihtoon hakevien infotilaisuuksista sai paljon apua, kun pääsi kysymään käytännön järjestelyistä opiskelijoilta. Kun kotiyliopisto oli hyväksynyt vaihtohakemuksen piti SciencesPo:lle lähettää oma hakemuksensa CV:neen päivineen, jonka jälkeen he tekivät omat valintansa hakijoista.

Valinnan jälkeen uudelle yliopistolle sai tunnukset, jotka tuli aktivoida sähköpostin kautta. Tätä tietä sai kaikki tarvittavat tiedot prosessin etenemisestä ja pysyi kartalla siitä, mitä piti tehdä ja milloin. SciencesPo:hon ei tarvinnut valita varsinaisesti erillistä suuntautumista kurssien suhteen. Riitti, kun osasi perustella tarpeeksi hyvin kurssien hyödyllisyyden omalta kannaltaan esim. valmistumisen tai tulevien uratavoitteiden pohjalta.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Suurin osa tarvittavista tiedoista täytettiin netissä jo etukäteen sähköpostitse lähetettyjen tietojen mukaisesti. Perinteisesti digitaalisuudessa kenties pohjoismaita jälkijunassa seuraava Ranska oli poikkeusolojen myötä uudistanut myös yliopistojen digitaalista infraan ja tietojen päivittäminen vaihtoyliopistoon sujui hyvin. Paikan päällä konkreettisen opiskelijakortin, joka on kaikille standardi mm. opiskelija-alennuksia hakiessa, hakeminen vaati pari yritystä, mutta tietojen uudelleen tarkastus netissä riitti sen saamiseen.

Itse kursseille ilmoittautuminen tapahtui syksyllä lähtiessä jo hyvissä ajoin kesällä, ja päivämäärä oli syytä laittaa muistiin, sillä muiden opiskelijoiden kanssa keskustellessa tuli ilmi, että kursseille ilmoittautuminen käy ’’nopeat syövät hitaat’’-periaatteen mukaisesti. Monet kurssit Pariisin kampuksella täyttyivätkin nopeasti, ja oli hyvä varautua ottamaan suuri lista kursseja varmuuden vuoksi, kun kaikki ensimmäiset toiveet eivät täyttyneet.

Kurssitarjonta annettiin hyvissä ajoin, mutta jotkin kursseista eivät ikinä toteutuneet, joten Mobility Online-palveluun täytetty alustava suunnitelma sai elää jonkin verran. Tarjolla oli myös hieman myöhemmin saman ilmoittautumiskaavan mukaisesti erilaisia harrastus- ja vapaa-ajan kursseja mm. kulttuurin, taiteen ja urheilun tiimoilta, joihin on syytä niiden kattavuuden takia paneutua.

Ilmoittautua sai myös jonkinlaiseen erilliseen tutustumistilaisuuteen, jossa uusia opiskelijoita olisi saanut tavata erilaisen kattavan järjestetyn ohjelman kautta, mutta itse päätin jättäytyä tästä pois sen maksullisuuden (muistaakseni jopa 250 euroa) takia. Yliopistolla on runsaasti muuta maksutonta orientaatiotoimintaa ennen opetusta ja sen aikana, joten huolta ei todellakaan kannata kantaa siitä, että jäisi vaille seuraa.

Vaikka Ranskasta puhuttaessa usein maasta jää kuva jonkinlaisena monimutkaisen byrokratian mörkönä, oli maalle tulo papereilla omasta mielestäni helppoa. Molempien Suomen ja Ranskan ollessa EU-maita rekisteröinnit yms. sujuivat ilman hankaluuksia. Liittymän tai pankkitilin avaaminen on yhtälailla EU-kansalaisille suhteellisen helppoa, joskin on syytä varautua pitkään jonotteluun ja mahdolliseen kielimuuriin, mikäli ei itse taida Ranskan kieltä.

Asuminen

Löysin vuokra-asunnon somen kautta ryhmästä, joka oli suunnattu Pariisissa asuville suomalaisille hyvin nopeasti. Asuntoa hakiessa on syytä ottaa huomioon se, että monet vuokranantajat saattavat vaatia erilaisia takauksia, joihin saattaa tarvita ranskalaisen pankkitilin. Vuokrataso on Pariisissa hieman korkeampi kuin Helsingissä, mutta esimerkiksi yliopiston kautta sähköpostitse lähetettiin vaihtoehtoja erilaisista opiskelija-asuntoloista, joiden hintataso oli hieman alempi.

Mahdollisuutena oli myös etsiä tulevista ja nykyisistä SciencesPo:n opiskelijoista kämppisseuraa opiskelijoiden itse ylläpitämien ryhmien ja lomakkeiden kautta. Tämä voi olla mainio, ainutlaatuinen mahdollisuus säästää vuokrassa ja samalla päästä käsiksi valtavan kaupungin aitiopaikkoihin paikallisen kämppiksen kanssa.

Pariisi jakautuu arrondisementteihin, eli erilaisiin vyöhykkeisiin, ja mikäli haluaa tietynlaisia piirteitä juuri omalta asuinympäristöltään, on netissä runsaasti materiaalia, jonka kautta ottaa selvää eri alueiden ominaisuuksista. Metro on sujuva tapa liikkua suuressa kaupungissa, joten hieman kauempana keskustasta asuminen ei välttämättä muodostu ongelmaksi.

Vuokran lisäksi on syytä ottaa huomioon ylimääräiset kustannukset, joita vuokran päälle voi muodostua. Pariisissa käytetään monesti kaasua lämpimän veden ja kokkaamisen tukena, jonka lisäksi sähkö on poikkeuksellisen kallista Suomeen verrattuna. Etenkin talvella vaihdossa ollessa voi olla syytä kysellä vuokranantajalta lämmitysmahdollisuuksista, mikäli käytössä on sähköpatterit.

Opiskelu ja opetus

Kurssit jakaantuvat pääosin seminaarikursseihin ja luentokursseihin. Lisänä on myös erilaisia soveltavia vaihtoehtoja, kuten workshop-kursseja. Kurssien metodeihin on syytä paneutua ennen niille ilmoittautumista, sillä seminaarikurssit eroavat suuresti muista. Seminaareilla opetus nojasi useasti presentaatioiden ja keskustelujen varaan ja näin ollen perinteisiä tenttejä ei näillä monesti ollut. SciencesPo:n kansainvälinen status mahdollistaa kurssien lukemisen niin ranskaksi, kuin englanniksi.

SciencesPo:lla on yliopistona ainutlaatuinen maine. Se kantaa, tai pyrkii kantamaan, yhä jonkinlaisen eliittiyliopiston statusta. Sen infrastruktuurissa on yhä havaittavissa tietynlaisia rakenteita, jotka suomalaisen yhteiskunta-alan opiskelusta puuttuvat tyystiin ja sen opiskelijoiden habituksessa voi olla suomalaisittain ilmaistuna tietynlainen ’’pöhinä’’, joka voi näkökulmasta riippuen olla joko rohkaiseva tai luotaantyöntävä piirre.

Eliittiyliopiston maineeseen ei kuitenkaan kannata suhtautua liian vakavasti. Vaikka yliopiston alumneissa ovatkin kaikki istuvat ja istuneet presidentit, sekä monia muita isokenkäisiä ranskalaisia osaajia, pärjää kursseilla kuka tahansa, joka on kurssin aiheesta tarpeeksi kiinnostunut. Arvostettu maine on omasta, ja monesta muusta ranskalaisesta näkökulmasta, sekä ansaittu, että osin tekaistu.

Professoreina on usein kansainvälisiä ammattilaisia, joiden kanssa pääsee syventämään tietämystään hyvin tiiviissä vuorovaikutuksessa kurssien mittaan. Omakohtaisesti koin sen, kuinka EU-päätöksentekoa, diplomatiaa sekä kansainvälisiä suhteita pääsi pohtimaan aivan uudenlaisessa valossa niin, että teemat tuntuivat olevan hyvin läsnä professorien puheissa.

Muuta aktiviteettia yliopistolla on runsaasti. Opiskelijat ovat hyvin aktiivisia järjestäessään toimintaa kampuksella ja sen ympärillä. Mukaan voi lähteä urheilujärjestön toimintaan, jossa on edustettuna kaikki suosituimmat lajit rugbystä perinteiseen jalkapalloon. Myös ei-urheilullista toimintaa löytyy. Yliopistolla voi liittyä vaikka Batuka-rumpuyhtyeeseen tai käydä viininmaistajaisissa kampuksella opiskelijoiden ylläpitämän viinikerhon kautta.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähtijöille

Pariisi on todella monimuotoinen kaupunki. Se on vilinää ja elämää täynnä ja syksystä 2021 niin opetus, kuin muukin yhteiskunta on ollut enemmän tai vähemmän normaalissa tilasta koronasta huolimatta. Sen sisässä voi uppoutua suurkaupungin vilskeeseen ja tehdä vaihdostaan oman näköisensä.

Historian ja/tai taiteen ystävä ei kyllästy ikinä Pariisissa, sillä tarjolla on niin paljon museoita, ettei niihin kaikkiin meinaa ehtiä paneutua muun elämän ohessa. Ympärille on kietoutuneena suurvallan tarina ja uteliaalle mielelle kaupunki voi olla päivittäisen inspiraation lähde. Ranskassa on opiskelijan helppo ja halpa matkustella ympäriinsä esim. junalla, joten inspiraatiota voi hakea myös maaseudulta.

Itse koin juuri Etelä-Ranskassa matkustelun eniten avartavaksi, sillä Pariisi on vain pieni ja varsin omanlaisensa katsaus Ranskaan. Etelään voi karata lomien tai viikonloppujen aikana ja kiivetä Alpeille, hörpätä pastissia Marseillen auringossa tai perinteistä bordeauxlaista punaviinisekoitusta antiikinaikaisilla viinintuottaja-alueilla. Ranska antaa ainutlaatuiset puitteet nautiskeluun, joskin kasvisruokavaliosta nautiskeleville voi vegevaihtoehtojen poissaolo valtakunnallisesti tulla ikävänä yllätyksenä.

Kieltä ei tarvitse Pariisissa osata, mutta se luo ehdottomasti substanssia omiin kokemuksiin ja on väylä ranskalaiseen mentaliteettiin ja ranskalaisiin sydämiin. Täten ehdottomasti rohkaisen Pariisista tai Ranskasta kiinnostuneita oppimaan myös kieltä.

Kuva viinilasien kera: Opiskelijoiden In Vino Veritas-viinikerhon Chateau Gazinin maistajaisissa kampuksella lokakuussa. Tarjolla oli vanhoja bordeauxlaisia punaviinejä ja esittely tuottaja-alueen ’’terrainista’’.

Kuva merestä ja kalliosta: Matkustelu on Ranskassa helppoa opiskelijalle. Kuvassa tammikuinen Les Calanques Marseillen rannikolla, jossa tarkeni jo nautiskella pastissia merestä käsin.
Kuva: Augustine Carlioze

Kuva kampuksesta: SciencesPo avasi uuden, pramean, kampuksen tammikuussa 2022. Kuvassa opiskelijat kuuntelevat tervetuliasipäivänä Batuka-orkesterin konserttia sisäpihalla.

Posted on

Vaihtokertomus, Université de Genève, Sveitsi, syksy 2021

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Vietin Genevessä syyslukukauden tehden oikeustieteen maisteriopintoja, jotka sisällytin osaksi tutkintoani. Valitsin sveitsiläisen vaihtokohteen, koska tiesin yliopisto-opetuksen olevan siellä laadukasta. Lisäksi kaupungin erinomainen sijainti ja kansainvälinen ilmapiiri painoivat vaakakupissa.

Ennen lähtöä

Yliopiston hakuaika päättyi helmikuun puolivälissä ja noin viisi viikkoa myöhemmin Geneven suunnalta tuli ohjeistus online-rekisteröitymiseen (johon aikaa oli toukokuun alkuun asti). Samalla sain myös ohjeet liittyen muihin toimenpiteisiin, kuten opintosuunnitelman täyttämiseen ja CTL-opintokokonaisuutta koskevan hakemuksen tekoon. Niin sanottu welcome package kaikkine infomateriaaleineen ilmestyi sähköpostiin elokuun puolivälin jälkeen. Kaikkinensa lähtöä edeltävä byrokratia sujui melko mutkattomasti, sillä ohjeet olivat hyvät.

Sveitsi, ja etenkin Geneve, ovat tunnettuja kroonisen heikosta asuntotilanteestaan eli vuokrakämppää hakiessa pätee parhaiten sääntö ”mitä aikaisemmin, sen parempi”. Aloin itse etsiä asuntoa vasta heinäkuun tienoilla eikä hakemukseni yliopiston tarjoamaan asuntoon koskaan realisoitunut, joten jouduin etsimään huonetta muualta. Geneven keskusta-alueella ja sen tuntumassa on monia foyeriksi kutsuttuja asuntoloita opiskelijoille, joten niihin voi myös toimittaa hakemuksia. Facebookin erilaisia vuokrausryhmiä ja glocals-sivustoa voi myös seurata, mutta tuolloin huijausriski on pidettävä mielessä. Oma majoitukseni löytyi lopulta Genevessä asuvien suomalaisten FB-ryhmän kautta ja osoittautui erinomaiseksi.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Sveitsi ei ole EU-maa, mikä heijastuu byrokratian määrään vaihdon alussa ja sen aikana. Yliopiston aloitustilaisuudessa sai onneksi hyvät ohjeet vaadittaviin toimenpiteisiin, joten täysin omatoimisesti ei asioita pitänyt selvitellä. Kantonin väestövirastolle oli postitettava oleskelulupahakemus kahden viikon sisällä saapumisesta, sairausvakuutuksen kattavuus oli selvitettävä ja toimitettava sitä koskevat dokumentit toiselle viranomaiselle (Sveitsissä sairausvakuutus on lakisääteinen ja lisäkuluja aiheutuu, mikäli asiaa ei hoida) ja pankkitili avattava, jotta yliopisto pystyi aikanaan maksamaan study grantin.

Oleskelulupahakemuksen käsittely kesti aika kauan ja siihen sisältyi myös sormenjäljen antaminen paikan päällä. Lupaa koskeva kortti kolahti postiluukkuun vasta muutamaa viikkoa ennen kotiinpaluuta. Ylipäätään moni asia oli hoidettava perinteisen postin välityksellä, joten asiakirjojen printtaus ja skannaus tulivat tutuksi oleskelun aikana. Muutamia värikopioita omasta passista kannattanee ottaa varuiksi mukaan.

Puhelinliittymän avaaminen on myös tarpeellista, sillä suomalaisten operaattoreiden hinnat Sveitsissä ovat korkeat. Moni käytti prepaidia, mutta myös kohtuuhintaisia perusliittymiä rajattomalla netillä löytyi. Sveitsiläisen puhelinnumeron avulla pystyi ostamaan mm. paikallisliikenteen mobiililippuja, joskin kuukausikortin hankkimista kannattaa myös harkita.

Koronaan liittyen rokotepassia vaadittiin useissa julkisissa tiloissa ja kulkuvälineissä sekä esimerkiksi ravintoloissa ja baareissa. Yliopistolla tehtiin tarkastuksia luentosalien ja kirjaston ovilla. Jos ei rokotuksia ollut, piti luonnollisesti olla tuore negatiivinen testitulos. Sveitsillä ja naapurimailla on kaikilla omat maahantulovaatimuksensa, joita kannattaa seurailla.

Asuminen

Kuten todettua, oma asumiseni hoitui lopulta suomalaisen pariskunnan avituksella. Asuin Geneven länsipuolella radan varren kehyskunnassa, ja kotiovelta yliopistolle meni julkisilla noin 45 minuuttia, mihin totuin nopeasti. Alue oli hyvin rauhallinen ja naapuruston ilmapiiri tuttavallinen. Sainkin vaihtareiden ohella myös useita paikallisia kavereita, joiden ikä vaihteli parikymppisestä keski-ikäiseen. Pandemiaa ajatellen väljempi asumismuoto hyvien lenkki- ja pyöräilyreittien varrella oli kaiken kaikkiaan hyvä vaihtoehto. Kaupungin julkiset yhteydet toimivat mallikkaasti ja olivat hinnoiltaan Suomen tasoa, joten niitä tuli käytettyä runsaasti. Myös pyörällä pääsi paikasta toiseen kätevästi, vaikkakaan mäet eivät Sveitsistä loppuneet kesken.

Suurin osa kavereistani asui erilaisissa asuntoloissa keskusta-alueella ja he tuntuivat viihtyvän niissä varsin hyvin. Osa soluista oli aika isoja, joten yhteisten tilojen jakajiin heidän täytyi syksyn aikana tottua. Toisaalta näistä kimppa-asujista oli toisillensa paljon seuraa vapaa-ajalla. Asuntoloiden vuokrataso on myös paljon maltillisempi kuin yksityisillä markkinoilla, joilla yksiöstä voi joutua maksamaan toista tuhatta frangia.

Opiskelu ja opetus

Suoritin syksyn aikana yhteensä kuusi kurssia (35 op); viisi oikeustieteen kokonaisuuteen kuuluvaa ja yhden ranskan kielen kurssin (Genevessä selkeä valtakieli on ranska). Aineopintojen osalta valikoima oli kattava ja sisälsi niin englannin kuin ranskan kielellä opetettavia kursseja. Vaikka opintosuunnitelma oli tehty etukäteen, oli sitä mahdollista muokata ensimmäisten viikkojen aikana. Ainakin Université de Genèvessä homma toimi siten, että alussa sai osallistua kaikille haluamilleen luennoille ja tehdä lopulliset valinnat vasta sen jälkeen, kun oli konkreettisesti nähnyt, millaista opetus ja sisällöt olivat. Myös tietyille Graduate Instituten kursseille oli mahdollista ilmoittautua.

Kurssit kestivät koko syyslukukauden ja jokaisesta järjestettiin yksi tuplaluento (2 x 45 min) viikossa. Lisäksi ranskan kielen opetusta oli kaksi tuplaluentoa per viikko. Ennakkomateriaaleja oli melko runsaasti, mutta niitä lukemalla pysyi selvästi paremmin mukana opetuksessa. Luennoitsijat myös olettivat, että opiskelijat olivat perehtyneet aiheisiin etukäteen, joten vaatimustaso oli sen mukainen. Kun töitä teki tasaisesti koko syksyn ajan, jäivät asiat varsin hyvin muistiin. Kaikki luennot myös tallennettiin, joten niitä oli mahdollista katsoa uudelleen ennen erikseen järjestettyjä tenttiviikkoja.

Osa tenteistä oli suullisia (n. 15-20 min) ja osa kirjallisia. Suulliset tentit järjestettiin koronan vuoksi etäyhteyksin siten, että opiskelijan lisäksi läsnä olivat professori ja hänen assistenttinsa. Kirjalliset tentit pidettiin luentosaleissa ja mukana sai olla vaihtelevasti eri apumateriaaleja. Kirjallisten tenttien kesto oli 1-2 tuntia ja kysymystyyli vaihteli monivalinnoista lyhyisiin esseisiin. Kokonaisuudessaan opinnoista jäi hyvä jälkimaku; vaivannäköä vaadittiin, mutta se myös kannatti.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Sveitsi on profiloitunut kalliina maana ja sitä se onkin, jos katsoo esimerkiksi yksityisten asuntomarkkinoiden tai ravintola-annosten hintoja. Muilta osin erot Suomeen eivät ole kovinkaan merkittävät. Ruokakaupassa voi käydä niin sanotusti opiskelijabudjetilla ja vaikka valuutta on eri, toimii suomalainen kortti (ja lähimaksu) lähes kaikkialla.

Lisäksi maan sijainti on erinomainen, mikäli reissaaminen kiinnostaa. Genevestä pääsee Pariisiin junalla reilussa kolmessa tunnissa, Ranskan puoleiset Alpit ovat puolentoista tunnin bussimatkan päässä ja myös Välimeren rannat ovat saavutettavissa. Lentoja eri suuntiin on tarjolla edullisesti. Sveitsin sisällä reissatessa voi hypätä pyörän selkään, vuokrata porukalla auton tai hankkia esimerkiksi demi-tariff -kausilipun, jolla junamatkat taittuvat puoleen hintaan. ESN-verkoston ja yliopiston järjestöjen organisoimia matkoja eri puolille Sveitsiä kannattaa myös seurailla, koska ne ovat normaaliin verrattuna yleensä hyvin edullisia. Erilaisiin vaihtareiden ja expatien FB- ja Whatsapp-ryhmiin liittymällä voi päästä myös harrastamaan haluamaansa lajia, oli se sitten lenkkeily, vaeltaminen, jalkapallo, pyöräily, hiihto tai joku muu.

Opiskelijaelämän osalta muutoinkin oma aktiivisuus palkitaan. Tapahtumiin kannattaa alussa osallistua, jotta muut vaihtarit tulevat tutuiksi. Myöhemmin näiden tyyppien kanssa voi sitten järkätä kaikenlaista epävirallista hauskaa, kuten illanviettoja ja päiväreissuja.

Etualalla Geneven nähtävyys suihkulähde Jet d’Eau. Takana suuri vuori Mont Salève, jonne kannattaa kavuta katselemaan maisemia.

Posted on

Vaihtokertomus, Leiden University, syksy 2021

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Näin jälkikäteen voin aika turvallisesti väittää, että vaihtokohteen valitseminen ja Learning Agreementin (kurssisuunnitelma) aikaansaaminen on vaihto-opiskelun raskain osuus. Valitsin lopulta Leidenin yliopiston pitkän perehtymisen jälkeen. Yliopisto oli kehuttu, kurssitarjonta vastasi omia kiinnostuksen kohteitani ja maassa yleisesti puhutaan hyvää englantia. Kun nimeämiseni kohdeyliopistoon oli vahvistunut, lähetin vaadittavat liitteet yliopistolle ja aloin suunnitella lähtöäni. Sain vahvistuksen opiskelupaikasta Leidenin yliopistossa noin kaksi kuukautta ennen lähtöä.

Vaihtovalmistelujen tekeminen pandemian aikana ei ollut stressitöntä. Molempien yliopistojen nettisivut olivat hyödyllinen kanava saada tietoa siitä, mitä ennen lähtöä on otettava huomioon. Kokosin niiden perusteella tehtävälistan aikamääreineen, joka tuntui pitenevän enemmän kuin lyhenevän lukukauden lähestyessä. Jotenkin siitäkin selvittiin.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Minun oli rekisteröidyttävä Leideniin kunnantalolla, johon varasin ajan jo ennen maahan saapumistani. Rekisteröitymiseen tarvitsin allekirjoitetun vuokrasopimuksen, passin sekä syntymätodistuksen Apostille-todistuksella. Sain henkilökohtaisen BSN-numerosarjan, jota käytetään tunnistautumisessa ja asioidessa maan viranomaisten kanssa. Aika moni avasi hollantilaisen pankkitilin, sillä muut kortit toimivat heikosti esimerkiksi ruokakaupoissa. Itse pärjäsin käteisellä. Yliopistolta oli tilattava kuvallinen opiskelijakortti (LU-card), jolla pääsi sisään yliopiston tiloihin, muun muassa maineikkaaseen kasvitieteelliseen puutarhaan.

Asuminen

Suurin järjestely oli asunnon hankkiminen ja samalla Helsingin asuntoni jälleen vuokraaminen. Yliopiston kautta oli mahdollista hakea asuntoa vaihto-opiskeluiden ajaksi. Reilu kuukausi ennen lähtöä yliopisto tarjosi minulle vuokrayksiötä. Vuokrataso oli suunnilleen Helsinkiä vastaava. Rakennus oli entisöity vanha sairaala, jossa asui pääsääntöisesti vaihto-opiskelijoita. Sijainti oli erinomainen ja lyhyen kävelymatkan päässä oikeustieteellisestä tiedekunnasta. Asuntoon kuului välttämättömät huonekalut ja astiat, joiden lisäksi ostin oman kahvinkeittimen. Rakennuksessa oli pesutupa, joka toimi lähes moitteettomasti. Asukkailla oli yhteinen Whatsapp-ryhmä, jota kautta pystyi lainaamaan tarvitsemaansa. Asuntolassa oli aina elämää, minkä minä koin pelkästään positiivisena asiana. Herkkä nukkuja olisi saattanut tarvita korvatulpat.

Opiskelu ja opetus

Leidenin yliopisto on maan vanhin, perustettu vuonna 1575. Kaupunki sijaitsee lyhyen junamatkan päässä Haagista. Pieni koko ja opiskelijaystävällisyys saivat sen itsessään tuntumaan yliopistokampukselta. Luennot jakautuivat tasaisesti koko viikolle ja niihin valmistauduttiin tutustumalla ennalta määrättyyn kirjallisuuteen aiheesta, jota käsiteltiin sitten tarkemmin. Lähtökohtaisesti osallistuminen oli pakollista ja läsnäoloa valvottiin luennoilla kiertävillä listoilla. Isojen luentosalien sijaan opetuksessa suosittiin luokkahuoneita. Interaktiivisuus ja opiskelijoiden osallistaminen tulivat aluksi järkytyksenä, kun olin tottunut istumaan hiljaa Porthania I -salin takarivissä. Kaikkien odotusten vastaisesti tähänkin kuitenkin tottui.

Opinnoissa kannustettiin itsenäiseen ja kriittiseen ajatteluun. Opiskelijat yleisesti olivat hyvin motivoituneita, mutta en törmännyt esimerkiksi myrkylliseen kilpailuun. Kurssikirjoja oli saatavilla kirjastossa vähän, minkä vuoksi jouduin myös ostamaan muutaman kirjan. Osaamista arvioitiin tenteissä ja palautettavilla esseetehtävillä. Tentistä riippuen mukana sai olla ainakin sanakirja ja joissain tenteissä myös kurssimateriaaleja. Osa uusinnoista järjestettiin suullisina kuulusteluina. Alankomaissa suoritukset arvostellaan asteikolla 1–10 ja vaatimustaso on yleisesti korkealla, ei kuitenkaan mahdoton. Pitkälle pärjäsi sillä, että seurasi opetusta luennoilla ja keskittyi aihealueen pääkohtiin jättäen tieteelliset lillukanvarret vähemmälle huomiolle. Opiskelin paljon tiedekunnan kirjastossa, joka oli erittäin rauhallinen. Kirjastoon sisälle pääsi ainoastaan yliopiston opiskelijakortilla. Valitettavaa oli, ettei kirjastoon sisälle saanut tuoda mitään evästä, eikä kahvia. Yliopistolla oli lisäksi tarjolla lounasta kohtuulliseen hintaan. Tarjolla oli salaattien ja voileipien lisäksi myös lämmintä ruokaa.

Opintoja tasapainotti monipuolinen vapaa-aika. Suomen kaltaista ainejärjestötoimintaa ainakaan vaihto-opiskelijoille ei ollut, mutta viikonloput täyttyivät muusta ohjelmasta. Löysin oman kaveriporukkani orientaatioviikolla, jonka kanssa käytin suuren osan vapaa-ajastani. Kävimme ulkona, katsoimme formuloita (iso juttu Alankomaissa) ja laitoimme ruokaa. Yliopistolla oli myös tarjolla Unisportia vastaava kuntosali, johon pystyi ostamaan jäsenyyden kohtuuhintaan. Myös opiskelun kannalta järkevää tekemistä, kuten vierailu kansainvälisessä rikostuomioistuimessa mahtui mukaan. Matkat junalla muualle Eurooppaan, kuten Belgiaan ja Saksaan olivat vaihto-opiskelijoiden keskuudessa suosittuja.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Leidenissä niin kuin myös muualla Alankomaissa opiskelijoille soveltuvia asuntoja on hyvin rajallisesti. Niille, joilla tämä lysti on vielä edessä, suosittelen hakemaan asuntoa niin aikaisin kuin mahdollista, jo ennen kuin lopullinen vahvistus vaihtokohteesta on saapunut. Asuntoja on hakijoiden määrään suhteutettuna vähän, ja sijoitus jonossa määräytyy hakemuksen jättämishetken ja suoritetun käsittelymaksun perusteella. Kiität itseäsi myöhemmin.

Vaihdosta kannattaa tehdä itsensä näköinen. Lukukausi menee hirveän nopeasti, minkä vuoksi kokemukset ovat toisinaan lyhyiden yöunien arvoisia. Heittäydy, ota riskejä ja luota siihen, että asiat järjestyvät. Kyllä elämä kantaa!

 

          

Vasemmalla yliopiston päärakennus. Tiilirakennus seisoo valaistuna joen varrella.

Keskellä tenttitilaisuus kirkossa. Pöydät ja tuolit on aseteltu riveittäin pitkään kirkkosaliin.

Oikealla opiskeluyksiö. Huoneessa sänky, pöytä, hylly ja avokeittiö.

Asuntolan sisäpiha. Laajan nurmikentän keskellä seisoo suuri puu ja vieressä runsaasti pöytä- ja tuoliryhmiä.

 

Vasemmalla näkymä asunnon ikkunasta sisäpihalle.

Oikealla kuva Leidenista marraskuussa.

Jouluvalot Leidenissa.

Posted on

Vaihtokertomus, Eötvös Loránd University, syksy 2021

Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Ennen lähtöä hoidin yleiset asiat kuntoon, kuten matkavakuutuksen, lääkkeet ja paperit yliopistolle. Asunnon hoidin myös kuntoon ennen Budapestiin lähtöä. Yleisesti Unkariin muutto tuntui helpolta, eikä erityisemmin paperiasioiden hoitoa vaadittu, mistä olin erittäin kiitollinen muuton yhteydessä. Kun pääsin Budapestiin, halusin rauhassa tutustua kaupunkiin ja liikkumiseen. Totesin myös hyvin nopeasti, että vaikka kaupunki onkin erittäin suuri, on navigoiminen helppoa johtuen Tonavan keskeisestä sijainnista.

Opiskelijahintaisia matkalippuja saa metroasemien lippuautomaateista, kuukaudeksi kerrallaan (n. 10 e). Tämä kannattaa hoitaa alta mahdollisimman nopeasti, koska yksittäiset liput ovat erittäin kalliita verrattuna kuukausilipun hintaan (n. 2-2,5 euroa). Lipunoston yhteydessä pitää myös antaa opiskelijanumero, johon laitoin suomalaisen opiskelijakorttini tunnuksen. Tämä näytti kelpaavan tarkastajille. Lippuja tarkastetaan usein, joten oma lippu kannattaa pitää aina mukana.

Aluksi on orientaatioviikko, jolloin rekisteröityminen hoidetaan läsnä yliopistolla, toisin kuin suomessa se hoidetaan netin kautta. Tämä tosin vei vain n. 5 minuuttia. Kursseille voi ilmoittautua rekisteröitymisen jälkeen, joten rekisteröityminen kannattaa tehdä mahdollisimman aikaisin. Kursseille ilmoittautuminen tehdään Neptun-järjestelmässä ja tässä kannattaa olla nopea, sillä joissakin tiedekunnilla kurssit täyttyvät erittäin nopeasti.

Opiskelu

Itse koin aluksi hieman vaikeaksi saada apua yliopistolta ja professoreilta yleisiin ja kursseihin liittyviin asioihin. Tämä varmasti johtui siitä, että olin luultavasti ainoa Erasmus-vaihtari matemaattis-luonnontieteissä, joten isoa infotilaisuutta ei järjestetty. Mitä olen kavereiltani muista tiedekunnista kuullut, heillä kyllä järjestettiin infotilaisuudet ja esittelykierrokset yliopistolla. Opiskelun olen kokenut Suomeen verrattuna erittäin helpoksi. Tästä tosin nautin, sillä aikaa jäi paljon matkustamiseen ja ulkona käymiseen. Vaikka opetus ei ole yhtä vaativaa kuin Suomessa, koin silti oppivani paljon uusia asioita, josta olen kiitollinen. Minulla on kaikki kurssit pääasiallisesti läsnä, toki selittävä tekijä myös on se, että minulla on melkein pelkästään labrakursseja, joita ei tietenkään voi suorittaa etänä. Kavereillani oli vaihtelevasti etänä tai läsnä, mutta suurimmalla osalla oli silti läsnäolo-opetusta, mistä itse ainakin olen nauttinut pitkän etäopiskelu ajanjakson jälkeen.

Asuminen

Vaihtareista suurin osa asuu kimppakämpissä ja itse tykkäsin siitä paljon, koska pääsee tutustumaan ihmisiin ja onhan se toki halvempaakin. Muutenkin tuntuu, että asunnot Budapestissä ovat todella isoja, ja minun huone kimppakämpässä oli isompi kuin koko yksiöni Helsingissä. Huoneet kimppakämpissä on yleensä 300-400 e/kk ja tällä summalla löytää jo todella hienon asunnon keskustassa. Asumiseen suosittelen alueita 5,6 ja 7 sillä suurin osa tapahtumista ja klubeista on näillä alueilla. Suosittelen myös katsomaan ratikka 4/6 linjan ja hankkimaan asunnon siitä vierestä. Itse olen kokenut tämän todella käteväksi, koska tämä ratikka kulkee ympäri vuorokauden, kun taas metrot yleensä kulkevat vain puoleen yöhön asti. Yleisesti alueilla 5,6 ja 7 voi myös kävellä paikkoihin, mistä nautin paljon koska Budapest on älyttömän kaunis kaupunki.

Asuntoja voi etsiä yksityisiltä markkinoilta, jolloin kannattaa aina mennä paikanpäälle, maksaa ja allekirjoittaa papereita vasta kun on nähnyt kaiken, koska turisteja saatetaan huijata. Asuntoja voi myös hakea yliopiston kautta, mutta itse hain ERASMUS BUDAPEST 2021-2022 ryhmästä (johon kannattaa todellakin liittyä ihan yleisestikin). Heillä on erikseen ”room and flatmate search”, josta hain asuntoa ja sain siistin asunnon todella hyvällä sijainnilla ja mukavilla kämppiksillä. Asuntoja voi myös etsiä AirBnb:stä, jonka kautta monet kaverini löysivät asunnon halvalla vaihdon ajaksi. Vuokravakuudet toimivat samalla tavalla kuin suomessa eli maksat 1-2 kertaisen vuokran, joka palautetaan poismuuton yhteydessä.

Yleisiä vinkkejä ja suosituksia

Niin kuin aiemmin vinkkasin, kannattaa liittyä ERASMUS BUDAPEST ryhmään, tänne jaetaan päivittäin tapahtumia, joista löytyy varmasti jokaiselle jotain. Näihin kannattaa alussa osallistua niin paljon kuin pystyy ja jaksaa, koska alussa kaikki ovat avoimin mielin tutustumassa uusiin ihmisiin. Itse tapasin suurimman osan hyvistä kavereistani muutaman ensimmäisen viikon aikana tapahtumissa ja totesimme, että myöhemmin ei ole tullut tutustuttua uusiin ihmisiin suurissa määrin. Tämä Facebook-ryhmä on erasmuslifebudapestin (ELB), joilla on toimisto keskustassa, ja heillä on käytössä ELB-kortti, jolla saa alennuksia tapahtumissa, niin juomissa kuin osallistumis maksuissa. He järjestävät suurimman osan opiskelijatapahtumista ja -bileistä, joten kortin ostaminen heti aluksi on kannattavaa. Tällä kortilla pääsee myös Morrison’s 2:ssa jonon ohi ja saa muutaman euron juomia. Budapest on tunnettu Euroopassa sen yöelämästä, ja myönnän etten ole ikinä kokenut yhtä monimuotoista yöelämää. Clubit ovat ihan älyttömän isoja ja hienoja! Eksyin monet kerrat näihin monikerroksisiin 8 tanssilattian clubeihin. Ruin-baarit ovat todella suosittuja Budapestissä ja myös turisti nähtävyyksiä, erityisesti lämpimämpään aikaan ne ovat täydellisiä ajanviettoon vaihtareiden kanssa.

Lake balaton oli erittäin upea ja suosittelen sitä kohteeksi kevät/kesä/syksy ajalla, ja se on yleisestikkin unkarilaisten lomakohde. Suosittelen ehdottomasti matkustamaan myös naapurimaihin – se on todella helppoa ja turvallista. Bussilla naapurimaihin pääsee edullisesti 8-30 eurolla. Iso suositus myös auton vuokraamiselle ja road trip:ien tekemiselle, tämä myös turvallinen tapa korona aikana, sillä välttyy julkisilta ja näkee myös paljon luontoa ja paikkoja, mitä ei näkisi julkisilla tai koneella lentäessä.

Unkarissa on käytössä unkarin forintti, mikä tekee elämisestä halpaa. Suosittelen ehdottomasti käyttää tätä hyväkseen, sillä ulkona syöminen on todella halpaa ja ravintolat ovat erittäin laadukkaita, kun taas samalla hinnalla Suomessa saa nippa nappa pikaruokaa. Myös alkoholi on erittäin halpaa, ja hienoja drinkkejä saa 4-6 eurolla baareissa, viini taas maksaa muutaman euron per pullo kaupassa. Yleisesti olen kokenut unkarilaiset suhteellisen kylmiksi ja kaupan kassalla esimerkiksi on normaalia, että kassatyöntekijä ei sano sanaakaan. Tämä oli aluksi shokki, sillä Suomessa yleisesti kaikki asiakaspalvelijat ovet kohteliaita, mutta tähän tottui nopeasti. Myös yleisesti asioiden hoidossa unkarilaisen tavan koin hitaaksi ja epäjärjestelmälliseksi, tähänkin opin lopulta suhtautumaan huumorilla. Ravintoloissa ja kahviloissa taas on todella hyvä asiakaspalvelu ja he puhuvat myös aina englantia. 

Kuva kaupungin läpi virtaavasta Tonavasta. Sillan ja kaupungin valot loistavat hämärässä.

Korkelta otettu kuva kaupunkinäkymästä. Edustalla St. Stephen’s Basilican torni.

Joulutori illan hämärässä. Värikkäiden kojujen valot valaisevat kadun talojen välissä.

Parlamenttitalon julkisivu.