Vaihtokertomus, Albert-Ludwigs-Universität Freiburg, Saksa 2021-2022

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Vaikka olin unelmoinut vaihtarielämästä Freiburgissa ja seikkailuista Schwarzwaldin alueella jo pitkään, oli pelonsekainen jännitys päällimmäinen tunne lähtöä edeltävinä viikkoina.  Jännitys vaihtui iloksi matkan alettua, ja vaihtovuosi alkoi vihdoin tuntua konkreettiselta. Saavuttuani vihdoin uuteen kotikaupunkiini tuli varmuus siitä, että vuosi Saksassa tulisi olemaan yksi elämäni tärkeistä valinnoista. Kontrasti sateisen lokakuisen Helsingin ja vielä loppukesäisestä lämmöstä nauttivan Freiburgin välillä oli suuri, untuvatakki vaihtui asuntolalle kävellessä pitkähihaiseen.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Saavuin Freiburgiin noin kahta viikkoa ennen opetuksen alkua, jotta ehtisin hoitaa asioita paikan päällä rauhassa. Ensimmäinen ilta menikin Ikeassa (tyynyt, peitot ja muut välttämättömät tarpeet olisi saanut opiskelija-asuntolan järjestämänä valmiiksi toimitettuna pakettinakin, mutta vuoden vaihtoa varten totesin tarvitsevani itse valitun tyynyn). Ensimmäinen, vielä opiskeluton viikko tuntuikin menevän ratikkalinjojen hahmottamisessa ja tervetuliaiszoomtapahtumien seuraamisessa. Ohjeistus alkubyrokratiaan liittyen oli hyvää, mutta tehtävää kuitenkin riitti.

Voin suositella lämpimästi kuun alussa saapumista, jos se vain vuokrasopimuksen puitteissa on mahdollista. Uuteen kotikaupunkiin oli helpompi kiinnittyä, kun ehti ennen opintoputken alkamista myös nauttia ilmoista ja tutkia kaupunkia. Muistan tunteneeni ensimmäistä kertaa kuuluvani tähän kaupunkiin ensimmäisenä viikonloppuna, kun otin vapaata asioiden hoitamisesta ja lähdin sen sijaan pyöräseikkailulle ja tutkimaan Wiehren puistokirpputoreja. Alun to do-listalle voikin laskea kuuluvaksi myös pyörän hankkimisen, koska kattavasta ratikkaverkostosta huolimatta pyörä on Freiburgissa ylivoimaisen kätevä liikkumisväline. Itse postitin pyöräni Suomesta, suurin osa kavereista hankki käytetyn pyörän ensimmäisinä viikkoina. Kaikenlaista elämiseen tarvittavaa kannattaa hankkia käytettynä; tähän loistava, kätevä osto- ja myyntikauppapaikka on Ebay Kleinanzeigen -internetsivusto.

Alkubyrokratian selkäranka oli yliopistolle ilmoittautuminen, minkä jälkeen kurssi-ilmoittautuminen oli mahdollista. Ilmoittautumista varten piti käydä näyttämässä eurooppalaista sairausvakuutuskorttia vakuutusyhtiössä ja hakemassa todistus sairausvakuutuksesta. Tätä tehdessäni törmäsin ensimmäistä kertaa siihen, että jos asiat eivät tunnu etenevän tai yhteydenotot ovat tuloksettomia, kannattaa asioida kasvotusten. Todistusta varten lähetin sähköposteja useille vakuutusyhtiöille – koronan takia asian hoitamisen olisi periaatteessa pitänyt onnistua näinkin – mutta lopulta asiat hoituivat nopeimmin siten, että marssin valitsemaani yhtiöön hakemaan todistuksen virkailijalta. Kaikenlaisia asioimisyrityksiä varten kannattaa selvittää etukäteen, mitä dokumentteja paikan päällä saattaa tarvita, koska saksalainen sääntökuuliaisuus ei usein salli joustoja. Tämän tästä törmää myös siihen, että asian hoitamista varten tarvittava henkilö työskentelee vain parina päivänä viikossa. Onkin hyvä olla selkeä suunnitelma siitä, mitä pitää tehdä ja missä järjestyksessä.

Yliopisto-ilmoittautumisen onnistuttua jäin odottamaan opiskelijakorttia, jonka postittamisessa kotiin saattoi kestää viikkojakin ja jota ilman pyykinpesu tai opiskelijaruokailu ei ollut mahdollista. Päädyin lopulta itse hakemaan sen opiskelijapalveluista, kun postia ei kuulunut. Pyykkiasiassa apuun riensi onneksi kämppikseni. Jo kämppisten tuoman käytännön turvan takia kämppisasuminen on siis vaihdossa erinomainen ratkaisu.

Asuminen

Olin hakenut itse soluasuntoa Studierendenwerk Freiburgilta (SWFR) heti vaihtopaikan varmistuttua, ja heinäkuun lopussa sain tarjouksen neljän hengen solusta Händelstrasselta. Freiburgissa on useita SWFR:n kohteita ja olin iloinen päästessäni Händeliin, koska se on kotoisa ja pienehkö asuntola vartin polkaisun päässä keskustakampukselta. Jos toivoo solua ja pääsee sellaiseen, sijoittaa SWFR vaihtarit pääsääntöisesti soluihin, jossa muut kämppikset ovat saksalaisia. Itselläni on kolme saksalaista kämppistä. Händelissä on myös yksiöitä, mutta Saksassa kämppisasuminen on tyypillistä. Usein kämppiselämä on yhteisöllistä, saatetaan esimerkiksi kokkailla tai viettää iltaa yhdessä.

Freiburgissa on monien muiden opiskelijakaupunkien tapaan haastava asumistilanne, joten asuntoa kannattaa etsiä heti vaihtopaikan saatuaan. Useimmat vaihtarituttuni asuvat SWFR:llä. Itse olen ollut erittäin tyytyväinen opiskelija-asumiseen, Saksaan muuttoa helpotti erityisesti helppo hakuprosessi kämppishaastattelujen sijaan ja vuokra on yksityisiä markkinoita huomattavasti halvempi (343 euroa kuukaudessa), mutta lisäksi opiskelija-asuminen tarjoaa yhteisöllisyyttä esimerkiksi kaikenlaisten harrastusryhmien muodossa. Itse kasasin esimerkiksi pyöräni asuntolan työpajassa. Händeliläisiin voi tutustua myös tuutorien järjestämissä tapahtumissa ja Händelbarin säännöllisissä torstai-illanvietoissa.

Opiskelu ja opetus

Tavoitteenani oli alun perin suorittaa ainakin osa kursseista saksaksi, mutta kurssi-ilmoittautumisvaiheessa päädyin toisenlaiseen opintosuunnitelmaan. Koska tarjolla oli myös oikkarivaihtareille suunnattuja johdantokursseja, joiden luennoilla ja niihin kuuluvilla tutoriaaleilla oli mahdollista käydä haluamallaan kielellä, vaikutti tämä myös hyvältä ja stressittömämmältä vaihtoehdolta. Kävinkin pääsääntöisesti saksankielisillä luennoilla ja tein kokeen englanniksi.

Useiden kurssien kohdalla oli mahdollista saada kurssista enemmän tai vähemmän opintopisteitä sen mukaan, mitä osasuorituksia kurssista tekee. Esimerkiksi pelkkä luento-opetukseen osallistuminen saattaa oikeuttaa kahteen opintopisteeseen.

Mielenkiintoisimmaksi koin seminaarityyppisen opetuksen. Siinä opetus keskittyi pienryhmässä käytävään keskusteluun luetuista artikkeleista, mikä oli erinomainen tapa oppia syväsuuntautuneesti. Seminaarikurssi päättyy 30-40 sivun esseeseen. Tätä kirjoittaessani esseerupeama on vasta alkamassa. Englanninkielinen seminaarityö tuntuu haasteen arvoiselta, koska pienessä ryhmässä on helppo saada professorilta säännöllistä ja hyödyllistä palautetta läpi kirjoittamisprosessin. Suomen massaluentoihin verrattuna on ollut todella virkistävää pallotella jo alustavaa esseesuunnitelmaa edestakaisin professorin kanssa.

Pandemiasta huolimatta vaihto-opiskelijoille järjestettiin läsnäolo-opetusta koronapassi- ja maskivaatimuksin koko syksyn, vaikka suuri osa saksalaisista opiskelijoista olikin siirretty online-opetukseen. Nyt tammikuussa läsnäopetuksen sallittavaa ryhmäkokoa on entisestään pienennetty ja läsnäolo-opetuksena toteutuu kursseistani ainoastaan seminaarikurssi. Yliopiston kirjastossa opiskelu on kuitenkin mahdollista. Tilannetta helpottaa se, että vapaa-aikana on voinut nähdä kavereita, harrastaminen ja moni muu meno on koronapassilla mahdollista ja kotona opiskelua tauottaa esimerkiksi lounastauot kämppisten kanssa.

Saksassa tentit järjestetään pääsääntöisesti lukukauden lopuksi, suurin osa tenttirupeamasta on siis edessä helmikuun alussa. Tämän jälkeen aikaa on seminaarityön kirjoittamiselle, mutta sen palautuspäivämäärän jälkeen on aikaa lomailla noin puolentoista kuukauden ajan maalis-huhtikuussa.

Vapaa-aika

Vaihdon alussa paikallinen Erasmus Student Network järjesti rutkasti tapahtumia, joissa tapasi ensimmäisten viikkojen aikana paljon enemmän uusia ihmisiä kuin mitä ehti rekisteröidä. ESN järjestää aktiviteetteja ympäri vuoden, tekemistä on laajalla skaalalla pub crawleista kielikahviloihin. Day hiket ja kaupunkireissut ovat todella suosittuja. Myös SWFR:llä on paljon tapahtumia. Se, että Freiburg on opiskelijakaupunki, näkyy selkeästi sen eloisuudessa: iltaelämää löytyy normaalioloissa varmasti joka viikonpäivälle.

Itselläni yhtenä syynä vaihtokohteen valintaan oli upea sijainti Schwarzwaldissa Ranskan ja Sveitsin rajalla. Freiburgiin lähtevän vaihtarin ei tarvitse pelätä sitä, että mahdollisuus koluta jokainen ympäröivä luonnonkaunis kohde jäisi käyttämättä: suosittelen erityisesti SWFR:n Studitoureja eli järjestettyjä retkiä sekä luontoon että ympäröiviin kaupunkeihin.

Itselleni tärkein kanava löytää omanhenkistä porukkaa oli kiipeilyharrastukseni. Toivoin vaihdolta, että todella integroituisin enkä sulkeutuisi vaihtarikuplaan. Kun opintojen puolesta olin käynyt vain vaihtarikursseilla, sain tätä kautta toivomiani saksalaisia kavereita. Iloiseksi yllätyksekseni paikalliset ovat avoimia tutustumaan ihmisiin, ja harrastuspiirit löytyivät helposti. Liikuntaan liittyviä kursseja voi etsiä esimerkiksi Hochschulsportilta edulliseen hintaan, mutta kurssit ovat suosittuja, joten ilmoittautuminen täytyy tehdä heti sen avautuessa. Tällä syyslukukaudella päivämäärä oli 7.10., joten valppaana kannatti olla jo ennen opintojen alkua.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Suomalaisena saa Saksassa hoitoa samaan hintaan kuin saksalaiset. Tämä tarkoittaa siis käytännössä sitä, että saat hoitoa kuin olisit ns. Gesetzlich versichert. On siis käytettävä niitä terveydenhuollon palveluita, joita tarjotaan julkisesti vakuutetuille. Se, hoitaako lääkäriasema vain yksityisesti vai myös julkisesti vakuutettuja, käy helposti ilmi lääkäriaseman verkkosivuilta. Hoidon kustannukset ohjataan sitten eurooppalaista sairaanhoitokorttia näyttämällä Kelalle, ja vaihtari selviää pääsääntöisesti maksutta tai pienellä omavastuulla.

Saksalaisilla on pääsääntöisesti omalääkärit, joiden kautta lähetteet erikoislääkärille tai esimerkiksi fysioterapeutille haetaan. Mille tahansa gesetzliche versichgerte Patienten vastaanottavalle lääkärille voi mennä, mutta englanninkielistä hoitoa halutessaan kannattaa selvittää esimerkiksi jonkun sairausvakuutuskassan hakukonetta käyttämällä tai vastaanotolle etukäteen soittamalla, puhuuko hoitava lääkäri myös englantia. Vastaanotolle mennessään on varattava mukaan eurooppalainen sairausvakuutuskortti, passi sekä aikaa lomakkeiden täyttämiseen ja odottamiseen.

Vaihtokokemusta ei voi koskaan suunnitella ennalta, eikä kaikki tule koskaan menemään niin kuin etukäteen asiat kuvitteli. Vastaavasti vaihdon rikkaus on kuitenkin juuri siinä, että kompastuu kaikenlaisiin ennalta-arvaamattomiin tilanteisiin, löytää odottamattomia vahvuuksia itsestään ja ajautuu ystävyyssuhteisiin, joihin ei kotimaassa olisi ajautunut. Lähtijälle haluaisinkin sanoa, että varautua voi vain siihen, ettei vaihtoon voi varautua ennalta. Juuri siksi siitä tulee kuitenkin hieno seikkailu

Maastopyöräilyä lähimetsässä. Kuvassa nähtävissä kaksi pyöräilijän siluettia polkemassa ruskaisen metsän hiekkatietä pitkin kameraa kohti.

Utbytesberättelse, Université de Genève, Schweiz, hösten 2021

Studerande vid juridiska fakulteten

Jag åkte höstterminen 2021 på utbyte till Genève i Schweiz. Jag läser juridik vid Helsingfors Universitet så jag åkte till Genève för att specialisera mig på internationell rätt och ta del av kurser som inte erbjuds vid Helsingfors universitet.

Före utbytet

Direkt då jag fick veta att jag blev nominerad till en utbytestermin vid Université de Genève började jag att söka boende. I Genève finns väldigt lite studentboenden så det är svårt att få tag i ett. De rekommenderade därför från utbytesuniversitetet att lämna in sin ansökan så snabbt som möjligt. Jag lämnade in min ansökan om studentbostad i maj 2021 och fick svar på sommaren att jag hade fått ett rum i ett delat kollektiv i ett stort studentboende. Innan jag kunde få nycklarna till mitt rum behövde jag betala en garantihyra via ett schweiziskt företag som sedan kunde skickade ett bevis på att jag betalat min garantihyra till de som har hand om studentboendet. För boendet behövdes flera olika bilagor bifogas bland annat antagningsbesked från universitet och ett dokument där mina föräldrar undertecknar att de kan betala min hyra ifall jag inte kan. Jag behövde även betala min första hyra i förskott. Det har varit problem tidvis med studentboendet och de har inte alltid varit hjälpsamma.

Eftersom Schweiz inte är med i Europeiska unionen var det en hel del saker jag behövde ta tag i innan jag kunde åka på utbyte. Bland annat mobilabonnemanget måste pausas eftersom roaming i Schweiz med ett finskt abonnemang vanligtvis inte ingår i avtalet och är väldigt dyrt. Även reseförsäkring skaffade jag. För mitt studentrum behövde jag även ha en bostadsförsäkring vilken jag enklast tecknade hemma eftersom det hade varit dyrare att göra det på plats via ett försäkringsbolag i Schweiz.

Före utbytet var det även mycket pappersarbete som behövde göras för ansökan till utbytesuniversitetet. Jag behövde bland annat skicka en skriftlig ansökan per post till dem. Jag skrev även ut bland annat passkopior, tog passfoton och kopior på diverse försäkringsintyg eftersom jag hade hört att allt behövdes nere i Genève.

Byråkrati

Tyvärr är Schweiz ett väldigt byråkratiskt land och inga anmälningar kan göras online utan du behöver göra allt fysiskt, skriva ut papper, ta foton och sedan skicka det per post. Då jag landande i Genève hade jag två veckor på mig att ansöka om ett residence permit (uppehållstillstånd) vilket är obligatoriskt att ha. För den ansökan behövdes bland annat passfoto, passkopia, kopior på att jag var antagen till universitetet och bevis på att jag hade ”tillräckliga medel” för att kunna finansiera min vistelse. Det var väldigt knepigt för det första att förstå vad ”tillräckliga medel” innebar så jag hade bland annat mina föräldrar att skriva under dokument där de sade att de kunde finansiera mitt utbyte ifall att det behövdes och jag skickade med bankkontoutdrag från sparkonto och andra konton.

Eftersom försäkring är obligatoriskt i Schweiz behövde jag även posta kopior på mitt europeiska sjukvårdkort, passfoto och passkopia till en annan myndighet. Gjorde man inte detta på utsatt tid kräver Schweiz att man betalar den allmänna försäkringen som är väldigt dyr. Ungefär tre veckor innan jag var påväg hem från mitt utbyte fick jag post om att jag behöver personligen komma in till migrationsmyndigheten för att göra ett ”biometrical print” för att kunna få mitt uppehållstillstånd samt även betala för det. Det gjorde jag och ungefär en vecka innan jag åkte hem från mitt utbyte fick jag mitt uppehållstillstånd. Sammanfattningsvis behöver du som åker till Genève eller Schweiz vara beredd på mycket pappersarbete och många dokument som behöver scannas, skrivas ut och postas till diverse olika myndigheter. Dessutom sker all kommunikation med myndigheter på franska vilket är väldigt knepigt ifall man inte kan franska. Tur att appen google translate finns där man kan använda kamerafunktionen för att översätta all post från myndigheterna.

För att kunna få stipendiet från utbytesuniversitetet krävdes det även att man öppnade ett schweiziskt bankkonto och då behövde jag gå till banken med diverse olika dokument. De var väldigt hjälpsamma på banken, jag rekommenderar dig att använda dig av UBS då det var gratis för studerande att öppna bankkonto där.

Boende

Mitt studentboende hade ett bra geografiskt läge. Jag bodde endast en 25 min promenad från universitetet och hade relativt bra bussförbindelser från mitt boende. Jag hade mitt eget rum i ett stort kollektiv där jag delade ett litet kök med 15 andra personer. Men badrum och dusch delade jag endast med 7 andra personer. Alla studeranden i Genève bor i delade lägenheter eller kollektiv så det var roligt att testa på hur det var att leva så. Det är inte heller ovanligt att studeranden och andra bor i Frankrike och pendlar till Genève. Hyrorna i Genève är väldigt höga och för en etta kan du behöva betala mellan 2000–3000 € på den privata marknaden. Jag rekommenderar dig därför att så snabbt som möjligt söka studentboende via universitetet.

Studierna

Under höstterminen läste jag 30 studiepoäng fördelat på fem kurser. Jag var väldigt nöjd med kurserna, de var intressanta och professorerna var engagerade i ämnet. Vid universitetet är det vanligt att studeranden får material och artiklar att läsa innan varje lektion för att kunna delta i diskussioner och på förhand bekanta sig med innehållet. Det fungerade väldigt bra tycker jag eftersom kurserna var väldigt avancerade och på hög nivå var det välbehövligt att få bakgrundsinformation före. Det gjorde att jag hängde med lättare på lektionerna. För varje kurs hade jag två lektioner varje vecka. Lektionerna är 45 min men de var alltid hopslagna så 1,5 h lektioner i en viss kurs per vecka. Det är ett lite annat system än vad jag var van vid från Finland men jag tyckte att det fungerade bra. Tre av mina tenter var även muntliga tenter som fungerar så att man drar en eller flera tentfrågor och sedan svarar till professorn. De andra tenterna var skriftliga tenter som innehöll bland annat essäfrågor. Överlag var kurserna väldigt arbetsdryga och det förväntas att studeranden verkligen förbereder sig för lektionerna. Alla mina kurser som jag valde gick även på engelska. Det var möjligt att välja mellan juridiska kurser antingen på engelska eller franska.

Bra att veta

Jag trivdes väldigt bra i Genève. Det är en internationell stad ungefär i samma storlek som Helsingfors. Människorna är väldigt trevliga och hjälpsamma. Kollektivtrafiken fungerar helt okej och förbindelserna är många. Genève är väldigt rent och bra skött samt väldigt säkert eftersom kriminaliteten är låg.

Det du bör tänka på att det administrativa jobbet ökar enormt då Schweiz inte är med i EU. Valutan är även annorlunda vilket leder till lite ökat arbete med öppnande av bankkonto, uttag av pengar och växlingskurser. Dessutom, trots att Genève är en mycket internationell stad, är franska det dominerande språket eftersom Genève ligger i den fransktalande delen av Schweiz.

Vaihtokertomus, Universidade Nova de Lisboa, Portugali, syksy 2021

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija 

Ennen lähtöä

Vietin syyslukukauden 2021 vaihdossa Lissabonissa, Nova School of Social Sciences & Humanities- yliopistossa. Opiskelen pääaineenani yhteiskuntapolitiikkaa, mutta vaihtoyliopistooni kirjauduin sosiologian laitoksen kautta. Ennen vaihdon alkamista sain tiedon hyväksymisestäni, sekä kattavan ohjekirjan koskien yliopistoa, sähköisiä järjestelmiä sekä vaihto-opiskelua Lissabonissa. Learning Agreement tuli palauttaa yliopiston oman järjestelmän kautta ennen vaihdon alkamista, johon saimme myös yksityiskohtaiset ohjeet etukäteen. Novan vaihtokoordinaattori kirjasi kurssi-ilmoittautumisemme järjestelmään heti orientaatiotilaisuudessa, ja muutoksia kursseihin pystyi vielä tämän jälkeen tekemään sähköpostin välityksellä. Myös ensimmäiseen orientaatiopäivään tuli ilmoittautua etukäteen sähköisen järjestelmän kautta.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Orientaatiopäivä antoi kuvaavan ensikosketuksen portugalilaiseen kulttuurin; tilaisuus alkoi myöhässä, ja kesti alle puolet ilmoitetusta ajasta, sillä opiskelijat haluttiin päästää nauttimaan kauniista säästä. Kaupungin asukkaaksi ei tarvinnut ainakaan neljän kuukauden vaihtoajalle ilmoittautua.

Yhteydenpito vaihtoyliopiston kanssa oli melko mutkatonta, kysymyksiin sai nopeasti vastauksen vaihtokoordinaattorilta ja tärkeistä ilmoittautumisista ja päivämääristä tiedotettiin etukäteen. Kurssitiedot syksyn kursseista julkaistiin kuitenkin myöhään, ja ensimmäinen Learning Agreement- tulikin tehdä vanhoilla kurssitiedoilla. Muutama viikko ennen lähtöäni sain tiedon englanniksi järjestettävistä kanditason kursseista, mutta maisteritason kurssit julkaistiin vasta jo maassa ollessani, pari viikkoa ennen opintojen alkamista. Lisäksi sain tietää vasta maahan päästyäni, että olin velvoitettu suorittamaan vähintään yhden sosiologian kurssin vaihtoni aikana. Sosiologian kursseja ei ollut tarjolla englanniksi, mutta sain sovittua erillisjärjestelyistä, ja suorittaa yhden kurssin englanniksi tenttimällä. Jouduin siis tekemään Learning Agreementin useampaan kertaan, ja kurssisuunnittelu aiheutti alkuun hienoista stressiä ja vilkasta sähköpostien vaihtoa yliopiston henkilökunnan kanssa. Lopulta sain kuitenkin kurssivalinnat tehtyä, ja opiskelut lähtivät käyntiin heti alkuun yhtä vaikeuksien kautta voittoon kokemusta rikkaampana. Käsittääkseni yliopiston yleisenä käytäntönä on, että vähintään yksi kurssi on suoritettava vastaanottavan laitoksen (omassa tapauksessani siis sosiologian) kurssivalikoimasta, ja näistä ei välttämättä aina löydy englanninkielisiä vaihtoehtoja. Tähän kannattaa siis varautua, mutta kuten omassakin tapauksessani, pienen säädön jälkeen asiat saa varmasti sovittua ja yliopiston henkilökunta auttaa parhaansa mukaan.

Opiskelu ja opetus

Opiskelin vaihdossa lähinnä historiaa, sillä vaihtovuonnani historian kursseja oli tarjolla monipuolisesti englanniksi myös maisteritasolla. Opetustyyli riippuu varmasti paljon professorista ja opiskeltavasta aineesta, mutta Suomeen verrattuna luennot olivat luonteeltaan keskustelevampia ja opiskelijoita osallistavampia; usein luentoja varten luettiin etukäteen yksi artikkeli, josta myöhemmin keskusteltiin. Toisaalta luentojen rakenne ei ollut yhtä systemaattinen kuin Suomessa, professorit eksyivät usein aiheesta pitkää puheenvuoroa pitäessään, ja esimerkiksi diaesityksistä ei ollut tietoakaan. Tämä teki opetuksen kuuntelemisesta toisaalta paikoin raskasta, mutta parhaimmillaan hyvin viihdyttävää. Kurssinumero muodostui lähinnä loppuesseiden kirjoittamisesta, ja aiheen sai valita yllättävän vapaasti. Lisäksi valmiista esseestä käytiin usein myös kahdenkeskeinen palautekeskustelu professorin kanssa kurssin lopuksi. Aktiivinen osallistuminen keskusteluun oli lähes aina mainittu kurssinumeroon vaikuttavana tekijänä, mutta professorit tuntuivat huomioivan tämän vaihtelevasti. Maisteritasolla kurssin luennot järjestettiin useimmiten kerran viikossa kolme tuntia kerrallaan, kanditasolla opetus oli jaettu kahteen puolentoista tunnin sessioon viikossa. Portugalin opiskelutyylissä yllätti erityisesti se, miten myöhään osa kursseista järjestettiin: erityisesti moni maisterikursseista saattoi jatkua kymmeneen asti illalla. Omat kurssini ajoittuivat kuitenkin mukavasti kahden ja viiden välille.

Asuminen

Asunnon etsimiseen kannattaa hyödyntää Facebookista löytyviä asuntoryhmiä, joista suurin osa vaihtareista löysi asunnon, tai luotettavia vuokranvälityssivustoja. Valitettavasti asuntomarkkinoilla on liikkeellä myös huijareita, joista ei takuuvuokran maksamisen jälkeen kuulu mitään: varovaisuutta tulee siis asuntoa etsiessä harjoittaa. Lisäksi kannattaa olla suhteellisen aikaisin liikkeellä, erityisesti jos haluaa asunnon keskeiseltä sijainnilta. Asuntoja on kaupungissa kuitenkin tarjolla paljon, ja erityisesti kimppakämppäasunnon löytää suhteellisen edullisesti. Kämppisasuminen on myös mahtava tilaisuus tutustua uusiin ihmisiin! Talvella tulee varautua siihen, että asunnot ovat hyvin kylmiä ja lämmitys olematonta (myös yliopiston tiloissa), eli villasukat kannattaa pakata mukaan.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Kaupunkina Lissabon on uskomattoman eläväinen, värikäs ja monipuolinen. Pitkään jatkuvat illalliset ystävien ja perheen kanssa, viini lounaalla kesken työpäivän ja kahvittelu toista tuntia paikallisen pastelarian terassilla kuvastavat sitä rentoa ja nautiskelevaa elämänasennetta, johon kaupungissa pääsee käsiksi. Alkuun systemaattisuuden puute ja hidas tyyli kaiken hoitamiseen saattavat ärsyttää; kun bussi yliopistolle on tuttuun tapaansa reilusti myöhässä, kahvilan työntekijät vitsailevat keskenään ennen tilauksen vastaanottamista tai kaupan kassa jää rupattelemaan edelliselle asiakkaalle kymmeneksi minuutiksi, kärsivällisyys voi olla koetuksella. Hitaampaan tapaan hoitaa asioita kuitenkin tottuu, ja rento elämäntyyli vie mennessään. Paikalliset ovat myös hyvin avuliaita ja ystävällisiä, ja englannin kielen taso on hyvä. Koska ravintoloiden hintataso on Suomea alhaisempi, ulkona pääsee opiskelijanakin syömään (ja juomaan) useammin, ja kaupungista löytyykin lukemattomia erinomaisia ravintoloita ja kuppiloita. Edullisen hintatason ansiosta myös Portugalin muihin kaupunkeihin, kuten Sintraan tai Portoon matkustaminen onnistuu vaihdon aikana mukavasti. Turvallisuus on hyvällä tasolla, vaikka taskuvarkaat saattavat olla välillä ongelma ja tähän kannattaa tietysti kiinnittää huomiota; toisaalta paikalliset esimerkiksi myös auttavat turisteja huomauttamalla metrossa liian auki olevasta laukusta.

Lissabon on täydellinen yhdistelmä urbaania kaupunkielämää ja upeita rantoja, ja kaupunkia värittävät lukuisat ulkoilmateatterit, open jam- illat ja second hand-pihakirppikset. Myös Erasmus- toiminta erilaisine bileineen ja aktiviteetteineen on suosittua ja vilkasta, mutta itse halusin vaihtokokemukseltani jotain erilaista. Kaupunki on kansainvälistynyt kymmenen vuoden sisällä huomattavasti, ja turismin vaikutus näkyy kaupungissa ja sen kehityksessä; silti Lissabonin omaleimainen rosoisuus näkyy kaupunkikuvassa edelleen ja saa ihastumaan kaupunkiin yhä uudestaan ja uudestaan.

Vaihtokertomus, Università di Bologna, Italia syksy 2021

oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Yleiskuva kaupungista

Ennen lähtöä

Minut valittiin vaihtokohteeseeni Helsingin yliopiston puolesta maaliskuun 2021 alussa. Vaihtoyliopistoni (Unibo) lähetti hyväksynnän vastaavasti maaliskuun lopussa. Tämän jälkeen minun tuli rekisteröityä vaihtoyliopistoon, mikä oli kohtuullisen vaivatonta. Rekisteröitymistä varten tarvitsin virallisista dokumenteista vain passikuvani, minkä jälkeen sain tunnukset yliopiston sähköpostiin, jota tuli seurata tulevaa tiedotusta varten.

Virallisen hyväksymisen jälkeen Unibo lähetti seuraavan viestin kesäkuun lopussa, jossa annettiin ohjeita opintosuunnitelman (LA) täyttämiseen. Kotiyliopiston allekirjoittaman opintosuunnitelman lähettämiselle ei ole virallista määräaikaa, mutta Unibo suosittelee sen lataamista vaihtoyliopiston sivuille viimeistään kaksi kuukautta ennen vaihdon alkamista eli tapauksessani heinäkuun lopussa. Bolognaan saapumista puolestaan suositeltiin vähintään viikkoa ennen opintojen alkamista. Lisäksi ennen paikalle saapumista Unibo järjesti tervetuliastilaisuuksia etäyhteydellä useampana päivänä.

Lähtövalmistelut sujuivat melko vaivattomasti asunnon metsästämistä lukuun ottamatta. Asunnon etsiminen kannattaakin aloittaa jo hyvissä ajoin Bolognan huonohkon asumistilanteen vuoksi. Lisäksi stressasin hieman, etten ehtisi saada toista koronarokotetta tarpeeksi hyvissä ajoin ennen lähtöäni, mutta tämäkin asia selvisi lopulta rokotusaikataulujen aikaistumisen myötä. Toisaalta jo tätä ennen ulkomaille muuttaville annettiin mahdollisuus toisen annoksen aikaistamiseen.

Kaksi tornia 

Due torri – kaksi tornia

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

 Alkubyrokratia vaihtokohteessani oli onnekseni melko vähäistä. Saavuttuani Bolognaan syyskuun alussa ensimmäisenä oli tehtävä vaihtoyliopiston check-in, joka tuli varata jo ennakkoon. Tämän jälkeen minun tuli käydä yliopistolla tulostamassa opiskelijakorttini sekä täyttää Unibon opintosuunnitelma (eri kuin LA), jolle ei kuitenkaan ollut määräaikaa ennen vaihdon päättymistä.

Asuminen

 Kuten jo alussa mainitsin asunnon etsiminen oli vaihtoprosessin haastavin vaihe. Etsin asuntoa muun muassa monilta eri facebook-sivuilta sekä sivustoilta kuten Uniplaces, Immobiliare, Airbnb, Sais, Subito, Idealista ja Bakeca.

Päädyin laittamaan myös ilmoituksen Erasmusu nimiselle sivustolle, jossa eräs ranskalainen vaihtari otti minuun yhteyttä. Lopulta etsin asuntoa yhdessä kyseisen ranskalaisen sekä kahden espanjalaisen vaihtarin kanssa. Toinen espanjalaisista puhui sujuvasti italiaa, joten hän soitteli vuokranantajille, mikä helpotti prosessia huomattavasti, sillä kaikki vuokranantajat eivät puhuneet englantia. Sopimusta oli kuitenkin vaikea kirjoittaa alle vuodeksi, joten päädyimme lopulta maksamaan hieman enemmän ja vuokraamaan yksittäiset huoneet samasta asunnosta. Löysimme DoveVivon tarjoamat huoneet HousingAnywhere nimiseltä sivustolta.

Jaoin asunnon lopulta viiden muun vaihtarin sekä yhden paikallisen opiskelijan kanssa, mikä oli vaihtokokemukseni kannalta vain hyvä asia. Jokaisella oli omat lukolliset huoneet, minkä lisäksi jaoimme kaksi isoa parveketta, keittiön sekä kaksi kylpyhuonetta. Rakennuksessamme oli muutenkin ainoastaan vastaavia asuntoja, joten tutustuin moneen samassa osoitteessa asuvaan vaihtariin hyvin helposti.

Kuva omasta huoneestani

Kuva huoneestani

Opiskelu ja opetus

Opintosuunnitelma tuli täyttää edellisvuoden kurssien perusteella, minkä vuoksi jouduin muuttamaan alkuperäistä suunnitelmaani muutamaan otteeseen. Toisaalta toisella kertaa muutin suunnitelmaa omasta tahdostani, sillä löysin edellistä mielenkiintoisemman kurssin. Lopulta valitsin seuraavat kurssit: International and Transnational Civil Litigation, Foundations of Private Comparative Law, Corporate Law ja Corso di lingua italiana.

Opintosuunnitelman täyttämisen jälkeen kursseille ei tarvinnut enää ilmoittautua erikseen. Italian kielikurssille tuli kuitenkin hakea jo heinäkuussa ja paikat täyttyivätkin hyvin nopeasti. Kurssille pääsemiseksi täytyi suorittaa sekä kirjallinen että suullinen koe, joiden mukaan opiskelijat jaoteltiin taitotasonsa mukaisiin ryhmiin. Alhaisin mahdollinen taitotaso oli A2.

Luentoja oli lähtökohtaisesti joka päivä. Opetusta ei järjestetty niinkään suurina massaluentoina, vaan pienemmissä ryhmissä, mikä mahdollisti interaktiivisemmat luennot. Opetus keskittyikin pääosin luento-opetukseen, ja suurella osasta kursseistani oli 70 %:n läsnäolovaatimus oman valinnan mukaisesti joko lähi- tai etäopetuksessa.

Tentit olivat pääosin suullisia, mikä oli minulle uutta. Kaikki tenttini koostuivatkin suullisesta osuudesta, minkä lisäksi kahdella kurssilla oli lisäksi kirjallinen osuus. Kirjallinen tentti koostui monivalinnasta ja/tai esseistä. Suullisessa tentissä kysyttiin puolestaan satunnaisia kysymyksiä pitkälti oman tietotason mukaisesti yleensä muiden kurssilaisten läsnä ollessa. Kurssit arvioitiin asteikolla 18–30, jonka mukaan alle 18 oli hylätty ja 30 paras mahdollinen arvosana.

Virallisesti ensimmäisen lukukauden kurssit ajoittuisivat aikavälille 20.9.–10.12.2021 ja tenttijakso aikavälille 10.1.–18.2.2022. Viimeinen luentoni oli kuitenkin 14.12. ja kolme ensimmäistä tenttiäni jo joulukuun puolivälissä. Toisaalta neljäs ja samalla viimeinen tenttini on vasta virallisen tenttijakson mukaisesti tammikuussa.

Kuva luentosalista

Kuva luentosalista

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Vaihtojärjestöt ESN ja IC järjestävät vaihtareille paljon erilaista ohjelmaa, joihin kannattaa osallistua etenkin vaihdon alussa, sillä näissä tapahtumissa uusiin ihmisiin tutustuminen on hyvin helppoa. Molempien järjestöjen kortit maksoivat kymmenen euroa ja kortit oikeuttavat myös useisiin erilaisiin alennuksiin. ESN-kortti voikin olla järkevää hankkia jo ennen lähtöä, sillä kortilla saa alennuksia niin lennoista kuin majoituksistakin. Järjestöillä on myös WhatsApp-ryhmiä, joista saa paljon ajankohtaista tietoa.

Liikkuminen kaupungissa on myös hyvin helppoa, sillä ensinnäkin ns. muurien sisällä kaikki palvelut sijaitsevat maksimissaan n. 40 minuutin kävelymatkan päässä toisistaan. Toiseksi Unibo tarjoaa vaihtareille Bolognan sisäisen bussikortin vuodeksi vain kymmenellä eurolla. Kolmanneksi Mobike-sovelluksella pääsee ajelemaan kaupunkipyörillä joko kerta- tai kausimaksuilla. Lisäksi käytetyn pyörän ostaminen on vaihtoehto, jota monet myös suosivat.

Lopuksi kannattaa hankkia italialainen verotunnus suurlähetystöstä jo hyvissä ajoin ennen vaihtoon lähtöä, sillä sitä tarvitaan yleensä muun muassa vuokrasopimukseen ja erilaisiin tilauksiin.

Katettu jalkakäytävä jouluvalaistuksella

Katettu jalkakäytävä jouluvalaistuksella

Vaihtokertomus, University of Nottingham, Iso-Britannia, kevät 2020

Ennen lähtöä

Ennen lähtöäni sain vaihtoyliopistoltani hyväksymistiedon, jossa ilmoitettiin, että sain opiskelupaikan Nottinghamin yliopiston School of English -nimiseen yksikköön, joka opettaa englantilaista lingvistiikkaa ja kirjallisuutta. Heidän tarjouksensa opiskelupaikasta piti hyväksyä vielä erikseen. Tämän jälkeen yliopisto lähetti sähköposteja tarkoilla ohjeistuksilla siihen, miten opiskelijan tulisi edetä, jotta hän saapuisi kampukselle valmiina. Ohjeistukset liittyivät kurssivalintojen tarkistamiseen, asumisen hoitamiseen, yliopisto tunnuksien aktivoimiseen, käytännöllisten tarvikkeiden hankkimiseen, kuten monitoiminen ”yliopisto-kortti”, joka toimi sekä henkilökorttina, maksuvälineenä että sisäänpääsy korttina. Yliopisto myös kehotti varmistamaan saapumisaikataulun ja julkaisi tapahtumakalenterin, johon sisältyneet tapahtumat tutustuttaisivat opiskelijan omaan yksikköönsä ja yliopiston menetelmiin.

Nottinghamin kaupunki

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Vaihtoyliopiston opiskelijapalveluihin täytyi mennä vielä virallisesti ilmoittautumaan lukukaudelle, kun lukukausi alkoi – Nottinghamin yliopistossa se alkoi 27.1.2020 School of English -yksikössä. Hankin asuinpaikan kampuksen asuntolasta, jonne saapuessani täytyi myös vain allekirjoittaa saapumisensa paikalle. Yliopisto ei vaatinut muita byrokraattisia menetelmiä, mutta kehotti esimerkiksi tutustumaan terveydenhuoltopalveluihin menemällä kampuksella sijaitsevaan sairaalaan ja lisäämään itsensä ikään kuin sairaalan systeemiin, mikäli opiskelija tarvitsee palvelua ja jotta se sujuisi sulavasti valmiilla tiedoilla opiskelijasta. Alkubyrokratia ei myöskään ollut kovin monivaiheinen, sillä ehdin lähteä Britteihin ennen kuin Brexit virallisesti katkaisi Britannian ja EU:n välit, mikä vaikuttaa nyt huomattavammin myös EU-kansalaisiin.

Asuminen

Hankin tosiaan asuinpaikan yliopiston kampuksen asuntolasta. Onnekseni sain hyvän kokoisen huoneen yhdelle henkilölle, johon kuului oma kylpyhuone, mutta tietysti tämä oli myös hintavampi vaihtoehto. Huone kampuksen asuntolasta on tosiaan kätevä ja nopea sekä turvallisempi vaihtoehto saada asuinpaikka, etenkin esimerkiksi Nottinghamin yliopistossa, jolla oli myös oma majoitus-palvelu (”accommodation service”) ja joka mukavasti otti toivomukseni huomioon. Rehellisesti kuitenkin, tässä oli iso miinus asuntola ”naapurit”, jotka koostuivat enimmäkseen äänekkäistä ensimmäisen vuoden opiskelijoista. En kuitenkaan pyrkinyt etsimään yksityistä asuntoa, sillä se on luonnollisesti vieläkin hintavampi vaihtoehto ja olisi vienyt enemmän aikaa ja vaatinut tarkempaa taustatutkimusta. Asuntolan hyvä puoli oli kuitenkin myös se, että sieltä oli hyvät kulkuyhteydet toisille kampuksille sekä keskustaan.

Opiskelu ja opetus

 

Britanniassa yksi kurssi saattaa vastata meidän järjestelmän mukaan 10 opintopistettä, jolloin vaihtoyliopistossa suoritin vain kolme kurssia, jotka kaikki liittyivät englantilaiseen kirjallisuuteen. Yliopistossa oli todella mukava tapa pitää kursseja, jotka koostuivat sekä luennoista että pienryhmä seminaareista, joissa syvennyttiin luennoilla esitettyihin aiheisiin. Tästä tuli miellyttävä opetusmenetelmä etenkin kirjallisuuden opiskelijalle, joka ei aina koe saaneensa tarpeeksi tietoa tai syvempää ymmärrystä kurssiaiheista luennoilla. Kurssit vaihtelivat tämän opetusmenetelmän kanssa: jotkin järjestivät tunnin mittaisia luentoja ja sitten kahden tunnin mittaisia seminaareja ja jotkut järjestivät toisinpäin.

Verrattuna Helsingin yliopistoon, Nottinghamin yliopiston englantilaisen kirjallisuuden linja oli intensiivisempi, sillä jokaiselle viikolle lukemista oli paljon enemmän. Tähän kuitenkin sopeuduin ja se osoittautui miellyttäväksi haasteeksi sillä kirjallisuuteen syvenemistähän varten olin vaihdossa. Tapanani oli jäädä usein kirjastoon lukemaan ja kirjoittamaan, sillä se oli paras tapa keskittyä. Isompi tila tuntui myös mukavammalta, jossa oli valmiiksi kahvila ja joka sijaitsi lähellä kaikkea: opetusrakennuksia, kauppoja, kahviloita ja mukavia kävelypuistoja, joissa saattoi antaa mielelle vähän taukoa. Tiesin mitä odottaa kurssisuorituksilta tai että miten ne tulisi hoitaa enkä koskaan epäröinyt kysyä kurssinvetäjiltä lisää neuvoja tai ohjeita. Luennoitsijat antoivat aina selkeitä sekä tiukempia ohjeita juuri esseiden kirjoittamiseen, sillä eri yliopistoilla on eri vaatimukset englantilaisen kirjallisuuden opiskelijoille. Nottinghamin yliopistossa omien kurssieni kohdalla täytyi esimerkiksi nimenomaan käyttää MHRA -viittausformaattia (Modern Humanities Research Association -viittausmenetelmää) —Helsingin yliopistossa annetaan vapaammat kädet käyttää opiskelijalle sopivaa menetelmää.

Koska kursseja oli vain kolme, vaikka ne vaativat enemmän lukemista, ne kuitenkin antoivat aikaa nähdä kaupunkia ja vierailla muissakin kaupungeissa. Lukumateriaalia ei kuitenkaan kannattanut laiminlyödä, sillä juuri seminaareissa kannustetaan keskustelemaan muiden opiskelijoiden kanssa ja luennoitsijalla on parempi näkyvyys ja lyhyempi etäisyys opiskelijoihin.

School of English buildingSchool of English

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Pidin hyvässä tallessa kaikki dokumentit, joista varmistui hyväksytty ja varmistettu opiskelupaikkani ja otin selvää vakuutusasioista eli mitä kannatti hankkia. Hankin myös Eurooppalaisen sairaanhoitokortin ja varmistin, että Kela on tietoinen matkastani sekä tein matkustusilmoituksen ulkoministeriölle heti kun asuinpaikkani varmistui. Mikäli kustannukset epäilyttävät ja opiskelija luulee, ettei hänen rahansa riitä, kannattaa harkita lainan ottamista, jotta raha-asioista ei tarvitsisi huolehtia liikaa vaihtomaassa. Vaihtomaassa ollessa kannattaa ottaa selvää liikennepalveluista eli bussi- ja junaliikenteestä, jos haluaisi matkustaa ympäri maata ja kannattaa aina ottaa mukaan vain tarpeellinen, jotta meno ja paluu sujuisi sulavasti. Ja jos tietenkin kampuksen oma toiminta kiinnostaa, Brittiläisillä yliopistoilla on kivoja järjestöja, jotka koostuvat Society-opiskelijajärjestöistä (niin sanotusti pikku ”yhteiskunnista”), joista jokainen keskittyy tiettyyn teemaan ja jotka saattavat järjestää aktiivisesti erilaisia tapahtumia kampuksella. Muista myös, että vaihtoaika eri maassa on hyvä aika tutusta itseensä, mihin kykenee ja mitkä asiat kiinnostavat! Yksin olemisen voi käyttää esimerkiksi eri kaupunkien tutkiskeluun ja lukemiseen.

Puisto School of Englishin takana

Vaihtokertomus, Université de Liège, Belgia, syksy 2019

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Aloitin vaihtoon valmistautumisen tutustumalla vaihtoyliopistoihin. Vaihtoehtoina oli muutama yliopisto ja pitkällisen pohdinnan jälkeen päädyin valitsemaan Liègen yliopiston Belgiassa. Opiskelen ranskaa, joten halusin lähteä joko Ranskaan tai Belgian ranskankieliseen osaan. Lopulta Belgia vei voiton, koska olin kiinnostunut tutustumaan muihinkin ranskankielisiin maihin kuin vain Ranskaan, joka oli jo aiemmin tullut tutummaksi matkustamisen ja opiskelujen kautta. Liègen yliopisto oli tuolloin ainoa vaihtokohde Belgiassa, johon oli mahdollista hakea ranskan opiskelijana, joten sen jälkeen, kun olin valinnut Ranskan ja Belgian välillä, valinta oli helppo.

Sain vaihtoyliopistoltani tiedon hyväksymisestä muistaakseni kesäkuun loppupuolella, lukukausi alkoi siellä syyskuun puolen välin tienoolla. Sain yliopistolta infokirjeen, jonka mukana tuli neuvoja asunnon etsimiseen ja muihin käytännönasioihin. Yliopisto tarjosi myös jokaiselle mahdollisuuden saada belgialaisen ”kummin”, jolta voisi kysyä myös neuvoja jo ennen maahan saapumista ja joka voisi auttaa myös maahan saavuttua käytännön asioissa. Koin itse ainakin kivaksi, että pystyin viestittelemään ennen vaihtoon lähtöä jonkun paikallisen kanssa.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Kaikkien vaihtareiden piti käydä ilmoittautumassa yliopistossa ensimmäisten päivien aikana ja silloin kannatti olla varautunut jonottamaan. Yliopisto järjesti myös pari orientaatiopäivää eri kampuksilla. Siellä sai paljon tietoa käytännönasioista ja sai tutustua yliopistoon ja sen eri kampuksiin sekä muihin vaihto-opiskelijoihin. Muuton jälkeen suositeltiin myös ilmoittautumista kaupungin asukkaaksi. Kotivakuutus oli myös yksi asioista, mikä oli tärkeää hoitaa alussa. Itse sain siihen apua ”kummiltani” ja sain vakuutuksen hankittua ihan kätevästi netistä.

Asuminen

Yliopisto antoi kesällä jo joitain ehdotuksia nettisivuista, joilta voisi alkaa etsiä asuntoa, ja lopulta päädyinkin sivustolle, jossa vuokranantajat laittoivat ilmoituksia vapaana olevista asunnoista. Ranskankielisessä Belgiassa käytetään usein sanaa ”kot”, kun puhutaan opiskelijoille tarkoitetuista solukämpistä. Minut yllätti, että monessa asuntoilmoituksessa vaadittiin muun muassa kuvat vanhempien palkkakuiteista ja henkilökorteista ennen vuokrasopimuksen kirjoittamista. Tämä oli vähän hassua, koska ne piti lähettää, vaikka oli asunut jo monta vuotta itsenäisesti. Tämä vaikutti kuitenkin olevan aika yleinen tapa, eikä vuokranantaja suostunut vuokraamaan huonetta muuten, vaikka oli tästä toki poikkeuksiakin.

Katsomieni huoneiden hintataso oli tuolloin ehkä vähän kalliimpi kuin mitä olisin halunnut maksaa pienestä huoneesta ja jaetuista yleisistä tiloista. Löysin lopulta kuitenkin huoneen, joka oli kävelymatkan päässä keskustasta ja jossa minulla olisi oma huone jääkaapilla, liedellä ja mikrolla varustettuna sekä jaettu kylpyhuone ja keittiötila. Perille saapuessani kävi kuitenkin ilmi, että jaettu keittiö oli remontissa, joten se ei olisi käytettävissä. Huoneessani oli kuitenkin riittävä varustelu ruuanlaittoon, mutta kämppiksiin tutustumisen kannalta oli ikävää, että talossa ei ollut oikeastaan mitään tilaa, jossa olisi voinut tavata muita ihmisiä. Välillä törmäsin muihin asukkaisiin eteisessä tai matkalla kylpyhuoneeseen, mutta muuten kaikki olivat omissa huoneissaan. Tutustumisen kannalta olisi siis ehkä mukavampaa, jos jokaisella ei olisi omaa keittiötä huoneessa tai jos asunnossa olisi edes jokin yhteinen tila.

Muuttaessani asuntoon, minulle selvisi myös, että talossa ei ole pyykkikonetta vaan pyykit pitäisi käydä pesemässä omatoimipesulassa, joita Liègessä oli kyllä useita. Vaikutti siltä, että siellä oli aika yleistä, että pyykit käytiin pesemässä lähimmässä kadunkulmassa sijaitsevassa pesulassa. Pyykkikoneen sai päälle laittamalla koneeseen kolikoita ja muistaakseni koneellinen pyykkiä maksoi reilun kolme euroa.

Opiskelu ja opetus

Olin tehnyt alustavan suunnitelman kursseista, jotka tekisin Belgiassa, mutta lopulta valintani menivät aika lailla uusiksi. Ensimmäisten viikkojen aikana oli kuitenkin mahdollista tehdä muutoksia kurssivalintoihin ja löysin lopulta kurssit, jotka tuntuivat sopivilta hyväksilukua ja tasoani ajatellen – ja jotka myös tuntuivat kiinnostavilta. Muita vaihtareita oli oikeastaan joka kurssilla, joten useimmiten ei tarvinnut olla ainoana ulkomaalaisena missään. Apua oli mahdollista kysyä opettajilta, toisilta opiskelijoilta ja vaihtareilta eli yksin ei tarvinnut kärvistellä. Joillain kursseilla oli luento-osuus sekä käytännönläheisempi ryhmäopetusosuus, jossa kurssin osallistujat oli jaettu pienempiin ryhmiin. Kaikki kurssit olivat ranskaksi, mutta pääosin niitä oli kuitenkin aika helppo seurata. Suurimmalla osalla kursseista oli myös erikseen luentodiat sekä niitä laajempi, kurssin aiheet kokoava ”tiivistelmä”. Näiden sekä omien muistiinpanojen avulla oli mahdollisuus pärjätä ihan hyvin. Osa kursseista oli kyllä aika vaikeita, jos ei puhunut äidinkielenään ranskaa, mutta en ollut laittanut mitään kovia tavoitteita arvosanojen suhteen. Pääsin kaikista kursseista läpi ja joistain sain jopa ihan hyvän arvosanan, se riitti minulle hyvin ja vältyin liialta stressiltä. Arvosana-asteikko oli 0–20 ja läpi pääsemiseen vaadittiin vähintään numero 10.

Lukukauden lopuksi tammikuussa oli tenttiviikot. Myöhästyin niiden takia viikon Suomen kevätlukukauden aloituksesta, mutta sain sen hyvin sovittua kurssien opettajien kanssa. Tenttiviikot olivat aika raskas rupeama ja mitä pitkäjänteisemmin oli opiskellut lukukauden aikana, sitä helpompi niistä oli selvitä. Jos kertaamisen aloitti vasta tammikuussa, kävi urakka aika raskaaksi. Tenttiviikot kestivät muistaakseni kolmesta neljään viikkoa ja kaikkien kurssien tentit oli jaoteltu tälle ajanjaksolle. Minulla oli suurimmaksi osaksi kirjallisia tenttejä, mutta kahdesta kurssista oli myös suullinen koe. Ajatuksena suullinen koe kuulosti aika vieraalta ja pelottavalta, mutta todellisuudessa ne olivat tilanteena ihan mukavia ja opettajat olivat todella ymmärtäväisiä vaihto-opiskelijoita kohtaan.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähtijöille

Belgiasta on helppo matkustaa muualle Eurooppaan bussilla tai junalla ja myös Belgian sisällä on mukava matkustella eivätkä lippujen hinnat ole päätä huimaavia. Kannattaa tutustua sekä Belgian ranskankieliseen että hollanninkieliseen osaan, niiden välillä voi huomata monia eroja. Yliopisto järjesti myös retkiä vaihtareille, mikä oli vaivaton tapa lähteä reissuun. Vaihtareita oli ainakin Liègen yliopistossa paljon ja yleensä muihin vaihtareihin on helppo tutustua, koska kaikki ovat samassa tilanteessa: vieraassa maassa tuntematta ketään. Jos haluaa tutustua paikallisiin, joutuu ehkä näkemään vähän enemmän vaivaa. Ranskaa pääsi kuitenkin oppimaan vaihtareiden kanssa jutellessa, kursseilla ja jokapäiväisiä asioita hoitaessa, vaikka kontaktit paikallisten kanssa olisivatkin jääneet vähemmälle.

 

Vaihtokertomus, University of Life Sciences Prague, Tšekki, syksy 2019

maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelija

Vietin syksyn 2019 opiskellen Prahassa taloustieteiden opintoja osana Helsingin Yliopiston ympäristö- ja elintarviketalouden opintojani. Vaihtokertomukseni kuvaa vaihtoa Prahassa ennen koronapandemian alkua, joten keskityn siksi kertomaan tarinassani ennen kaikkea yleisesti elämästä Prahassa!

Kuva sisältä kahvilasta

Kuvateksti: Karlín on täynnä ihania kahviloita!

Ennen lähtöä

Lähtövalmistelut Suomen päässä liittyivät pääasiassa Helsingin asuntoni alivuokraamiseen ja opintotukiasioiden selvittämiseen. Sain yliopistolta hyväksymiskirjeen hyvissä ajoin kesän aikana, joten pystyin kesän aikana alkaa valmistautumaan lähtöön ja tekemään esimerkiksi OLS-kielitestin Suomesta käsin. Luin ennen vaihtoon lähtöä vaihtokertomuksia ja kyselin myös asumiseen liittyviä kysymyksiä aiempien vuosikurssien opiskelijoilta, joiden tiesin olleen Prahassa vaihdossa.

Päätin osallistua ennen virallisen lukukauden alkua viikon kestävälle Tšekin
kielikurssille, joka osoittautui todella hyväksi ideaksi! Tutustuin tuon viikon aikana eri maiden vaihto-opiskelijoihin ja virallisen lukukauden aloitus tuntui hieman helpommalta, koska koululla olikin monta tuttua kasvoa vastassa, kun osallistuimme ensimmäisen päivän infotilaisuuksiin

Kuva joutsenesta puiston lammikossa

Kuvateksti: Yksi lempipuistoistani Prahassa oli Stromovkan puisto. Kävin täällä usein viikonloppuisin kävelemässä!

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Tšekin tasavalta oli vuoteen 1989 saakka kommunistisen hallinnon alla. Ollessani Prahassa vuonna 2019 juhlimme 17.11. Samettivallankumouksen 30-vuotisjuhlapäivää, jolloin kommunismin ajan päättymisestä tuli kuluneeksi 30 vuotta. Kommunistista historiaa oli välillä helppo havaita maan tavoissa hoitaa asioita. Esimerkiksi koululla tehtävät järjestelyt tuntuivat välillä jopa sotilaallisen byrokraattisilta. Me taloustieteen opiskelijat saimme koululta siniset Study Book-vihkoset, joihin meidän oli kerättävä kursseista kaikki suoritukset ja opettajien allekirjoitukset, vaikka kurssisuoritukset olivat nähtävissä myös sähköisesti. Tämä allekirjoitusten metsästys aiheutti erityisesti vaihtoajan lopussa vaikeuksia, koska opettajat antoivat yksittäisiä tapaamisaikoja, jolloin he olivat tavoitettavissa yliopistolla, vaikka monilla oli jo kiire lentää takaisin kotimaahansa. Uskallan epäillä, että näihin käytäntöihin on voinut tulla muutoksia nyt koronan myötä, kun läsnäolon määrä on vähentynyt koululla.

Asuminen

Asunnon löytäminen ainakin vuonna 2019 oli Prahassa haastavaa. Olin jo kuullut etukäteen, että Prahan kaltaisessa suuressa kaupungissa kysyntä asunnoille oli kovaa ja asunnoista saatettiin myös pyytää paljon keskivertovuokria enemmän, erityisesti ulkomaalaisilta. Yliopisto ei pystynyt tarjoamaan majoitusta kuin hyvin harvalle vaihtoon tulijalle, jonka vuoksi asunto oli löydettävä omin avuin. Käytin ennen vaihtoon lähtöä hieman aikaa tutkien Prahan omia asunnonvuokrauskanavia, mutta epämääräiset ilmoitukset ja riski huijatuksi tulemisesta johti siihen, että päätimme toisen vaihtoon lähtevän opiskelukaverini kanssa vuokrata pari viikkoa ennen opintojen alkua Prahasta muutamaksi viikoksi Airbnb-asunnon, ja lähteä etsimään asuntoa Prahasta käsin.

Löysin lopulta itselleni huoneen Student Flat Room.com-sivuston kautta ja opiskelukaverini löysi Facebookin kautta itselleen sopivan huoneen. Asuin Prahassa Smíchov-nimisellä alueella, joka tunnetaan myös Praha 5-asuinalueena. Viihdyin alueella hyvin ja koin sijainnin itselleni sopivaksi. Yliopisto sijaitsi melko kaukana keskustasta ja kulkeminen koululle oli ajoittain melko tuskallista täyteen ahdettujen bussien vuoksi. Matka koululle kesti metro+bussi yhdistelmällä vajaan tunnin, mutta tein matkan kuitenkin mielelläni, koska halusin ennemmin asua keskustan alueella kampusalueen sijaan.Kuva asunnon ulko-ovesta

Kuvateksti: Päädyin lopulta asumaan Smíchoviin, josta pidin kovasti.

Opiskelu ja opetus

Keskityin vaihtokursseja valitessani erityisesti taloustieteeseen painottaviin kursseihin. Pyrin myös valitsemaan kotiyliopistoni tarjonnasta eroavia kursseja. Valitsemani kurssit keskittyivät business & managementtiin, mutta joukkoon mahtui myös esimerkiksi Economics of Brewing-kurssi, jossa tutustuimme oluen markkinoihin ympäri maailmaa!

Vuonna 2019 meillä oli myös vaihtoehtona suorittaa kursseja joko tavallisina koko lukukauden kestävinä kursseja tai vastaavasti viikon mittaisina intensiivikursseina, jolloin päivän luento saattoi kestää 4-5 tuntia, mutta kurssista järjestettiin koe jo saman viikon perjantaina. Yhdistelin näitä intensiivikursseja ja lukukauden mittaisia kursseja keskenään ja suoritinkin syyslukukauden aikana kahdeksan kurssia, mikä oli todella paljon verrattuna Suomessa suorittamiini kursseihin lukukautta kohden!

Kuvassa tietokoneen ruudlulla Euroopan kartta ja edessä muovimukissa olutta

Kuvateksti: Olutkurssilla perehdyimme eri maiden oluisiin ja oluen kulutukseen.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähtijöille

Joukkoliikenne oli Prahassa erittäin edullista, erityisesti opiskelijalle. Yliopiston myöntämän kansainvälisen opiskelijakortin avulla sain hankittua itselleni kausilipun koko Prahan joukkoliikenteeseen ja pärjäsin tällä lipulla koko opiskeluajan. Opiskelija-alennus myönnettiin muistaakseni ainoastaan korkeintaan 25-vuotiaille opiskelijoille.

Prahan julkinen liikenne

Kuvateksti: Suosin Prahassa liikkuessa erityisesti ratikkaa.

Suosittelen myös Prahassa ollessa hyödyntämään hyviä juna- ja bussiyhteyksiä, joiden avulla viikonloppureissujen tekeminen ympäri Eurooppaa esimerkiksi Budapestiin ja Krakovaan onnistui minulta vaivattomasti. Lippujen hinnat ovat opiskelijoille edulliset ja kohdevaihtoehtoja on loputtomasti.

Tšekki on täynnä erilaisia luonnonpuistoja, joista itse kävin Hruboskalskon sekä Bohemian Switzerlandin luonnonpuistoissa. Järjestimme päiväretket yhdessä isomman vaihtoporukan kanssa, jolloin matkajärjestelyt pystyttiin jakamaan useamman ihmisen kesken!

Kuvateksti: Teimme ystäväni kanssa Krakovassa pyöräretken Zakrówek-järvelle.

Vaihtokertomus, Universidad Autónoma de Madrid, Espanja, kevät 2021

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Vietin poikkeuksellisen “pandemiakevään” 2021 vaihdossa Espanjassa opiskellen Universidad Autónoma de Madridin (UAM) talous- ja kauppatieteiden laitoksella. Lukukauden aikana opiskelin kaksi maisteritason kurssia kehitystutkimuksesta sekä kaksi kanditason kurssia, jotka käsittelivät taloudellisen ajattelun historiaa ja yritysvastuuta. Madrid oli itselleni jo ennalta tuttu kaupunki, mutta vaihto-opiskelu auttoi minua huomattavasti kielitaitoni kanssa sekä syvensi henkilökohtaista suhdettani Espanjaan.

Ennen lähtöä

Omalla kohdallani vaihtoon hakeminen ja valmistautuminen sujuivat erittäin sulavasti. Hain syksyn 2020 täydennyshaussa muutamaan Madridin yliopistoon kevätlukukaudeksi, sillä olin jo syyslukukauden alussa muuttanut kaupunkiin henkilökohtaisista syistä. Vaihtoon vaadittiin B2-kielitaito, jonka pystyin osoittamaan Kielikeskuksen opettajan allekirjoittamalla todistuksella. Olin aloittanut espanjan opiskelun vasta kahta vuotta ennen vaihtoon hakemista, mutta kielitaitoa oli karttunut intensiivisen opiskelun ja Espanjassa vietetyn ajan takia. Etukäteen jännitin kursseilla pärjäämistä, mutta lopulta yllätyin positiivisesti, kuinka hyvin pystyin seuraamaan kursseja sekä lukemaan vaadittavia materiaaleja.

Ennen vaihtoa sain UAM:lta useita viestejä, joissa muistutettiin pandemiatilanteesta ja kuinka se vaikuttaisi myös opiskelijavaihtoomme. Olin saanut varmistuksen vaihtopaikastani jo lokakuun aikana, minkä jälkeen aloin selailla tiedekunnan kurssivalikoimaa. UAM vaatii, että vaihto-opiskelijat suorittavat vähintään 51% opinnoistaan siinä tiedekunnassa, jonka kautta he ovat päässeet vaihtoon, mutta tämän lisäksi opiskelijat voivat hakea muiden tiedekuntien kursseille. Kannattaa huomioida, että muiden tiedekuntien kursseille haku tulee tehdä jo hyvissä ajoin ennen vaihtoon lähtöä, joten yliopiston kurssivalikoimaan kannattaa perehtyä jo piakkoin vaihtopaikan vastaanottamisen jälkeen. Itse päädyin ottamaan kursseja ainoastaan omasta tiedekunnastani, mutta päästäkseni maisteritason kursseille, oli minun lähetettävä erikseen motivaatiokirje ja ansioluetteloni yliopistolle, jossa sitten arvioitiin motivaationi näitä kursseja kohtaan.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Itselläni Madridiin asettuminen sujui ongelmitta. Olin tullut kaupunkiin jo syksyllä 2020, joten olin tehnyt matkustusilmoituksen Ulkoministeriölle jo aikaisemmin. Vuoden aikana en ottanut selvää julkisesta terveydenhuollosta, sillä olin vaihdossa omalla matkavakuutuksella. Espanjan koronatilanne oli koko vuoden huomattavasti Suomen tilannetta heikompi, ja matkavakuutukselleni tulinkin käyttöä, kun sairastin koronan syksyn 2020 aikana. Koska oleskelu toisessa EU-maassa on tehty todella helpoksi, en kokenut Espanjaan saapumisen aiheuttavan paljoa byrokratiaa – itse en ilmoittautunut kaupungin asukkaaksi, avannut pankkitiliä tai hankkinut espanjalaista puhelinnumeroa.

Lukukauden alussa kävin yliopistolla noutamassa opiskelutodistuksen sekä teetättämässä opiskelijakortin. Näitä tapaamisia varten oli varattava aika yliopiston järjestelmän kautta, joten ne sujuivat nopeasti ilman jonottamisia. Mukana näissä tapaamisissa minulla oli henkilökortti, mutta muita todistuksia tai papereita ei vaadittu.

Asuminen

Vaikka eläminen Madridissa on Suomea halvempaa, ovat Madridin keskustan vuokrat Helsingin tasolla. Pandemiasta johtuen useita turisteille suunnattuja asuntoja oli vapautunut vuokramarkkinoille, mikä oli omalta kannaltani onni. Näin ollen pystyin asumaan kumppanini kanssa koko vuoden lähellä ydinkeskustaa vastikään kunnostetuissa asunnoissa. Asuimme ensin syksyn Lavapiésin kaupunginosassa keskustan eteläpuolella ja sitten kevään Malasañassa Gran Vían pohjoispuolella. Näin jälkikäteen ajateltuna en ehkä muuttaisi Malasañan kaupunginosaan sen meluisuuden ja vilkkauden takia, vaan katsoisin asuntoja myös esimerkiksi Huertas-Cortesin, Chamberin tai La Latinan alueilta. Nyt turistien palatessa kannattaa etsiä asuntoa Idealista.es-sivuston kautta tai kysellä esimerkiksi Facebookista löytyvän Suomalaiset Madridissa -ryhmän kautta.

Kaupungissa vehreyttä voi kokea El Retiron puistossa, joka on myös paikallisten kuntoilijoiden suosiossa.

Länsieurooppalaiseen hintatasoon tottuneena Madrid näyttäytyy melko edullisena pääkaupunkina. Ulkona syöminen ja terassilla istuskelu tulee Madridissa huomattavasti Suomea halvemmaksi, kuten myös ruokakaupassa asiointi. Elokuvissa käyminen on edullista erityisesti keskiviikkoisin, ja suurimpaan osaan museoista pääsee ilmaiseksi alle 25-vuotiaana tai opiskelijakortilla. Alle 26-vuotiaille koko Madridin itsehallintoalueen kattava julkisen liikenteen kuukausikortti maksaa vain 20 euroa. Itse koen Madridin turvalliseksi kaupungiksi, mutta kuulin vuoden aikana useita tarinoita taskuvarkaiden viemistä puhelimista ja lompakoista, joten omien tavaroiden perään on hyvä katsoa hieman huolellisemmin kuin Suomessa.

Opiskelu ja opetus

Tein alustavat kurssivalintani tammikuun puolella, mutta kokeiltuani muutamaa kurssia päädyin vielä päivittämään valintojani helmikuun aikana. Opintoneuvonnassa tähän suhtauduttiin tyynesti, sillä Autonómassa opiskelijoilla on kaksi viikkoa aikaa käydä vapaasti luennoilla ennen lopullisia kurssivalintoja. Itselleni UAM:n tietotekniikan matala taso tuli yllätyksenä – järjestelmät vaikuttivat hyvin epäkäytännöllisiltä eivätkä ne juuri kommunikoineet keskenään. Tämä vaikutti myös kurssivalintoja tehtäessä, sillä yliopiston sivuilta tietoa oli usein vaikea löytää tai se löytyi älyttömän monen mutkan takaa. Näin ollen vaihto sai minut arvostamaan HY:n tietoteknisiä järjestelmiä sekä kurssivalintojen helppoutta, vaikka niitäkin kuulee usein parjattavan.

Monien suomalaisten yllätykseksi Madridissa järjestettiin lähiopetusta myös lukuvuoden 2020-21 aikana. Autónoman yliopisto sijaitsee kaupungin ulkopuolella Cantoblancon kampuksella, jonne pääsee keskustasta (Atochan, Solin ja Nuevos Ministeriosin asemat) kätevästi lähijunalla n. 20 minuutissa. Näin pandemia-aikaan yliopistokampus ei kuitenkaan ollut kovin elävä, joten tulin kampukselle lähinnä pakollisia luentoja ja kokeita varten. Maisteritason kursseilla läsnäolo oli pakollista, kun taas kandikursseilla oli mahdollisuus valita, haluaako luennolle osallistua Teamsin välityksellä tai tulla paikan päälle. Minulle paikan päällä opiskelu kerran viikossa oli riittävästi, joten valitsin usein vaihtoehdon seurata luentoa netin välityksellä.

Pandemian takia yliopiston tiloissa oleskelua oli rajattu huomattavasti, mutta säiden lämmitessä opiskelijat viettivät kuitenkin aikaa esimerkiksi kampuksen kahviloissa sekä nurmialueilla.

Mielestäni espanjalainen opiskelutyyli poikkesi huomattavasti suomalaisesta. Yliopiston opettaja-oppilas-suhde vaikutti paljon suomalaista mallia hierarkkisemmalta, ja osalla kursseista painotettiin paljon ulkoa opiskelua. Maisteritasolla kurssit vaikuttivat kanditasoa soveltavammilta, mutta kaikki kurssit olivat melko opettajalähtöisiä, eivätkä ne mielestäni kannustaneet oppilaita keskusteluihin samalla tavalla kuin suuri osa Suomessa käymistäni kursseista. Ilmassa oli havaittavissa myös Zoom- ja pandemiaväsymystä, vaikka osa opinnoista tehtiin myös yliopistolta käsin. Espanjassa kurssien arvosteluasteikko on 0-10, jossa läpipääsyyn vaaditaan vähintään 5. Mielestäni osalla kursseista arvostelu oli melko tiukkaa, mutta ilmeisesti vaihto-opiskelijoita kohdellaan tutkinto-opiskelijoita hieman hellemmin arvostelutilanteissa. Näin ollen, jos kurssimateriaalit opiskelee jokseenkin huolellisesti, läpipääsystä ei tarvitse liikoja stressata.

Junamatkalla yliopistolle voi ihailla pittoreskia peltomaisemaa. Keskustaan palatessa ikkunasta näkyävät Chamartinin alueen korkeat tornitalot, jotka ovat uudistaneet kaupungin ääriviivoja.

Koska vaihto-opiskelu ei ollut itselleni pääasiallinen syy Madridissa oleskeluun, en juuri osallistunut paikalliseen opiskelijaelämään. Pandemiasta huolimatta yliopistolla oli jonkun verran vaihto-opiskelijoita, joille yliopisto järjesti muutamia tapahtumia lukukauden alussa. Kavereita voi etsiä myös sosiaalisten median sivustojen kautta, kuten Facebookista löytyvistä Erasmus-ryhmistä ja Girl Gone International Madrid -ryhmästä. Tämän lisäksi esimerkiksi Bumble-sovelluksen BFF-ominaisuuden avulla voi etsiä seuraa “kaveritreffeille” – itse käytin sovellusta vuoden aikana muutamaan otteeseen menestyksekkäästi.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Madrid on kansainvälinen, aurinkoinen ja sykähdyttävä kaupunki, joka kannustaa nauttimaan elämästä lukuisine terasseineen ja ravintoloineen. Ruoan lisäksi nautin kaupungin kovatasoisesta ja melko edullisesta kahvikulttuurista, jota edustavat muun muassa Hola Coffeen ja Toma Cafen kaltaiset toimijat. Taiteen ystävälle Madrid on aarreaitta lukuisten korkeatasoisten museoidensa ansioista. Vaihdon aikana kannattaa tutustua erityisesti kolmen suuren eli El Pradon, Reina Sofian ja Thyssen-Bornemiszan kokoelmiin sekä CaixaForumin tarjontaan. Itse ihastuin myös Matadero Madridin kulttuurikeskittymään sekä Conde Duquen nykytaiteen keskukseen.

Madrid on myös kahvin ja juurileivän ystävien suosiossa. Suomaiseen hintatasoon tottuneille erikoiskahvien ja leipomotuotteiden hinnat ovat kaupungissa melko huokeita.

On kuitenkin muistettava, että suomalaisesta näkökulmasta katsottuna Madrid on suuri kaupunki, jonka metropolialueella asuu yli 6,5 miljoonaa ihmistä. Ihmismäärää pääsee pakoon kaupungin lähettyvillä sijaitseville ulkoilualueille, jonne pääsee melko kätevästi lähijunilla. Itse vierailin muutamaan otteeseen kaupungin pohjoispuolella sijaitsevassa Cuenca Alta del Manzanaresin kansallispuistossa sekä Navacerradan kylässä, joita voin suositella luonnon rauhaan kaipaaville. Kaupungin keskellä sijaitsee myös paikallisten arvostama vihreä keidas, Retiron puisto, joka on myös juoksijoiden ja joogaajien suosiossa. Madridissa on tarjolla myös englanninkielisiä jooga- ja ryhmäliikuntatunteja, joista nautin itse kaupungissa vietetyn vuoden aikana.

Viikonloppuisin paikalliset pakenevat massoittain kaupungin hälinää kaupungin pohjoispuolella sijaitseville luontopoluille.

Madridissa vietetty pandemiavuosi selvensi itselleni, että haluan palata asumaan tähän aurinkoiseen kaupunkiin vielä tulevaisuudessakin. Huolimatta pienistä haasteista kurssien kanssa oli vaihto-opintojen suorittaminen Madridissa hyvä päätös, joka auttoi minua ymmärtämään espanjalaista yhteiskuntaa entistä syvemmin ja toi itseluottamusta espanjan kielen käytön suhteen.

Vaihtokertomus, Universität Innsbruck, Itävalta, Kevät 2021

Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Vietin maalis-kesäkuun 2021 Innsbruckissa Itävallassa. Vaihtokohde valikoitui luonnon ja vuoriston sekä saksan kielen takia. Vaihdon aikana pääsin sekä nauttimaan upeasta Alppi-luonnosta että kehittämään saksan kielitaitoani.

Ennen lähtöä

Vaihtoyliopistoni lähetti selkeät ohjeet vaihtoyliopistoon hakemisesta, vinkeistä asunnon saamiseen ja muusta byrokratiasta. Kursseille ilmoittautuminen ja muiden yliopiston systeemien käyttö sujui hyvin, eikä ongelmia tullut. Yliopisto lähetti myös ennen lähtöä paljon hyödyllistä koronaan liittyvää infoa. Pääsin liittymään vaihtareille suunnattuihin viestiryhmiin, joista sain paikallisilta ESN-tuutoreilta vastauksia kysymyksiini esimerkiksi koronatilanteesta.

Koronan takia lähtö mietitytti, mutta olin tavannut HY:n lähtöinfossa ja Facebookissa etukäteen kaksi muuta Innsbruckiin lähtevää suomalaista, mikä helpotti lähtöpäätöksen tekoa. Onneksi päätin lähteä, sillä korona ei rajoittanut keskeisesti niitä asioita, joita vaihdossa halusin tehdä.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Koronan takia matkustukseen liittyi täytettävä maahantulolomake, mutta muuten matkustus sujui ongelmitta ja en joutunut edes karanteeniin Innsbruckissa, sillä Suomen koronaluvut olivat lähdön aikaan suhteellisen matalat. Paikan päällä piti käydä tapaamassa vaihtoyliopiston vaihtokoordinaattori ja käydä kirjautumassa kaupungin asukkaaksi. Myös vaihto-orientaatio järjestettiin etänä. Muuta byrokratiaa ei juuri ollut.

Asuminen

Vaihtoyliopisto lähetti heti valintani aikaan ohjeita asunnon hankkimiseen, sillä Innsbruckin asuntomarkkinoilla voi olla ainakin normaaliaikoina haastavaa löytää asuntoa. Päädyin hakemaan OeAD Student Housingin kautta asuntoa. Pääsin Rössl in der Au nimiseen asuntolaan, jossa minulla oli oma huone sekä kylpyhuone ja koko kerroksen asukkaiden kanssa jaettu keittiö. Vuokra oli 399€/kk. Asuntolan sijainti oli hyvä, lähellä keskustaa, kampusta ja julkisia. Huoneet olivat perussiistit ja siivous kuului vuokraan.

Varjopuoleksi asuntolassa osoittautui sen maine biledormina, joka piti koronasta huolimatta paikkaansa. Poliisit ja vartijat kävivät etenkin viikonloppuisin keskeyttämässä juhlia ja toisinaan en saanut huonosti äänieristetyn käytävämelun takia nukuttua. Olisinkin etenkin korona-aikaan kaivannut hieman rauhallisempaa asuinpaikkaa. Asuntolassa kuitenkin tutustui hyvin ihmisiin, joten yksinäistä ei ollut koronasta huolimatta. Osa kavereistani asui paljon rauhallisemmissa opiskelija-asuntoloissa tai yksityisellä, joten jos hakisin nyt uudestaan, menisin muualle asumaan.

Huoneeni asuntolassa
Huoneeni asuntolassa

Opiskelu ja opetus

Suomessa pääaineeni on tilastotiede, mutta vaihtokohteessa opiskelin maisteritutkintoni vapaavalintaisia kursseja. Opintoja valitsin yhteensä 24,5 opintopisteen edestä. Kurssivalikoima oli laaja ja vapaasti valittavissa, joskin suurin osa kursseista järjestettiin saksaksi. En päässyt ihan kaikille haluamille kursseille ja kurssit vahvistettiin vasta muutama viikko ennen vaihdon alkua. Sen takia oli hyvä, että olin valinnut muutaman ylimääräisen kurssin, jotta sain lopulta tarvittavan määrän opintoja.

Minulla oli lopulta kolme saksan kieli- ja kulttuurikurssia, yksi saksankielinen tilastotieteen kurssi ja yksi englanninkielinen taloustieteen kurssi. Samat kurssit jatkuivat koko vaihdon ajan, eli varsinaisia periodeja ei lukukaudella ollut. Koronan takia koko kevään opetus oli etänä, mutta se oli järjestetty sujuvasti. Kaikilla kursseillani oli noin 80 %:n läsnäolovaatimus. Luentoja oli kurssin opintopistemäärästä riippuen 2-4 tuntia viikossa per kurssi. Yliopiston kirjasto oli käytettävissä opiskeluun ajanvarauksella ja maskin kanssa, mutta opiskelin itse pääasiassa huoneessani.

Mielestäni kurssit olivat vaatimuksiltaan ja tyyliltään aika samantapaisia, mihin olin Suomessa tottunut etäopiskelun aikana. Opetuksen taso oli kursseillani hyvä. Tilastotieteen kurssi oli sisällöltään minulle helppoa ja tuttua, mutta haasteen toi saksan kieli, johon pääsin kuitenkin hyvin mukaan. Minua oli mietityttänyt, ymmärränkö Tirolin vahvaa aksenttia, mutta opetuksessa käytettiin onneksi Hochdeutschia. Kurssit koostuivat viikkotehtävistä, joita tehtiin sekä ryhmissä että itsenäisesti ja pidemmistä kirjallisista loppuesseistä. Taloustieteen kurssilla oli lopputentti, joka tehtiin myös etänä.

Halusin panostaa saksan kielen oppimiseen, joten valitsin useamman kielikurssin. Harmikseni ilmaisia Erasmus-kursseja oli vain B1+ tasoon asti ja kielikeskuksen maksulliset kurssit olivat aika kalliita. B1+-kurssini taso oli mielestäni matalampi kuin mihin olin HY:n Kielikeskuksen B1-kursseilla tottunut. Kieliopetus oli kuitenkin innostavaa ja interaktiivista ja puhumiseen panostettiin paljon. Myös kulttuurikurssi oli kiva lisä vaihtoon, sillä opin paljon uutta Itävallasta, mikä auttoi maahan sopeutumisessa. Sain myös kielikeskuksen kautta paikallisen Tandem-parin.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Innsbruck on ehdottomasti luonto- ja liikuntakaupunki ja paikallisten aktiivisuus huokuu kaupungissa. Itse nautin vuoristosta lasketellen, vaeltaen ja kiipeillen. Omat varusteet kannattaa siis ehdottomasti ottaa mukaan, jos nämä aktiviteetit houkuttelevat. Korona ei estänyt luontoaktiviteetteja, mutta esimerkiksi laskettelua varten vaadittiin negatiivinen ja enintään 48 tuntia vanha pikatesti. Testin sai tehtyä nopeasti ja ilmaiseksi monissa kaupungin ostoskeskuksissa. Ravintolat ja sisäliikuntapaikat avattiin vaihdon puolivälin jälkeen, ja myös silloin pääsi näihin palveluihin, kun mukana oli todistus negatiivisesta testistä, rokotteesta tai aiemmin sairastetun taudista.

Minä ja suurin osa muista vaihtareista ostimme Freizeit ticket -nimisen lipun (523 € kausi), jolla pääsi kymmeniin Innsbruckin lähimpiin laskettelukeskuksiin, museoihin ja muuhun vapaa-ajan aktiviteettiin. Toinen hyödyllinen ostos oli koko Tirolin alueen sisältävä lippu julkiseen liikenteeseen (187 € / 6kk). Busseilla ja junilla pääsi hyvin liikkumaan etenkin laskettelupaikkoihin ja moniin luontokohteisiin, eikä auto siis ollut välttämätön.

Kaupunkina Innsbruck on kaunis, turvallinen ja tuntui heti kotoisalta. Sopeutuminen kaupunkiin ja kulttuuriin oli helppoa. Tekemistä riitti korona-aikaankin. Innsbruck on myös kasvissyöjä- ja vegaaniystävällinen. Etenkin urheiluliikkeissä oli todella hyviä alennuksia ja huikea valikoima esimerkiksi retkeily-, laskettelu- ja kiipeilyvarusteita. Hintataso oli suurin piirtein sama kuin Suomessa.

Inn-joki ja Nordkette-vuoret
Inn-joki ja Nordkette-vuoret

Vaihdon haastavin tilanne oli 10 päivän karanteeni, johon koko asuntolani määrättiin, kun korona oli levinnyt asuntolan juhlissa. Meitä testattiin karanteenin ajan parin päivän välein ja itse säästyin tartunnalta, mutta en saanut silti poistua huoneestani edes kävelylle tai käyttää keittiötä. Ruokaa sai tilaamalla lähettipalveluista tai pyytämällä muualla asuvia kavereita käymään kaupassa. Karanteeni sattui vieläpä pääsiäisloman ajalle, joten kokemus oli todella nihkeä.

Kokonaisuutena kevät Innsbruckissa oli silti unohtumaton. Suosittelen ehdottomasti kaupunkia ja Universität Innsbruckia vaihtokohteeksi kaikille ulkoilma- ja aktiivityypeille!

Vaihtokertomus, University of Agder, Norja, kevät 2020

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Hain vaihtoon syksyn 2019 rästihaussa, sillä minulla ei ollut tiedossa tiettyä kohdetta, mihin haluaisin. Norja valikoitui ykkösvalinnakseni, sillä moneen musiikkitieteen Euroopan kohteeseen vaadittiin opiskelukieleksi kyseisen maan kieli. Hainkin vaihtoon Nordplusin University Wide -haussa, jossa oli vaihtoehtoina tuolla hakukerralla Pohjoismaat, joista Norja kiehtoi eniten. Mobility Onlinen ymmärtäminen ja sieltä tietojen löytäminen vei aikaa, mutta kun järjestelmä tuli tutuksi, meni hakuprosessi nopeasti ja järjestelmä neuvoi kaikki askeleet selkeästi.

Löysin Agderin yliopiston sivuilta myös kiinnostavia Music Management -kursseja, jotka sopisivat opintoihini. Norjassa digitaalisuus on jopa Suomeakin edellä, joten myös yliopistojen nettisivut olivat selkeitä ja tarjosivat paljon informaatiota opiskelijoille. Tämä ei ole itsestäänselvyys, sillä joskus tarjolla olevia kursseja voi olla hyvin vaikeaa löytää eri maiden yliopistojen nettisivuilta, mikä vaikeuttaa hakuprosessia.

Lähetin myös sähköpostia Adgerin Music Management -ohjelman opintoneuvojalle ja selvitin kelpoisuuttani kursseille. Kyseinen oppiaine on kahden vuoden mittainen, melko tiivis maisteriohjelma, joten halusin selvittää, onko minun mahdollista opiskella ohjelmassa vain puolen vuoden ajan. Minulle vastattiin nopeasti ja vaikka vastaus kelpoisuudestani ei varmistunut täysin, löysin kuitenkin varalle kursseja, joita voisin suorittaa, mikäli en pääsisi Music Management -kursseille.

Motivaatiokirjettä ei kohteeseen vaadittu ja hyväksymisprosessi Agderin päädyssä meni erittäin nopeasti ja johdonmukaisesti. Annetut päivänmäärät olivat selkeitä ja suomalaisena muut muuttoon liittyvät järjestelyt olivat aika minimaalisia. Hoasin yksiöni sain myös alivuokrattua tutulle.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Alkubyrokratiaa oli suomalaisena Norjassa erittäin vähän. Tuutorit (Buddyt) olivat vastaanottamassa meitä kampuksella saapumispäivänä ja saattoivat meidät asunnoillemme kampuksella. Lähes kaikki muut vaihtarit joutuivat käydä ilmoittamassa Kristiansandin poliisille muutostaan, mutta pohjoismaalaisten ei sitä tarvinnut tehdä. Opiskelijoille oli tarjolla myös terveydenhuolto yliopiston puolesta ja vaihto-opiskelijoille tarjottiin myös keskusteluapua heidän halutessaan. Orientaatiopäivä meni mukavasti luentomaisia infoja kuunnellen ja tuutoriryhmiin (Buddy groups) jakautuen. Kiertelimme kampusta ja pääsimme myös musiikin opiskelijoiden kesken tutustumaan omaan laitokseemme, tiloihin ja opinto-ohjaajiin. Kaikki meni siis oikein hyvin lukuunottamatta sitä, että minun ja parin muun suomalaisen matkalaukut eivät olleet ehtineet vaihtaa konetta ajoissa Oslossa ja jouduimme odottelemaan niitä autiolla Kristiansandin lentokentällä kolme tuntia.

Asuminen

Asuminen Agderin yliopiston vaihto-opiskelijoille on järjestetty erittäin hyvin. Kristiansandissa toimiva opiskelijoiden etujärjestö SiA tarjoaa opiskelijoille asuntoja Agderin kampuksella, Kristiansandin keskustassa ja parissa muussa sijainnissa. Kaikille vaihto-opiskelijoille taataan asunto SiA:n puolesta ja asuntoa hakiessa sain asettaa kolme eri toivetta erilaisista asunnoista, joita pystyi selailla SiA:n nettisivuilla. Kun minut oltiin hyväksytty vaihto-opiskelijaksi Adgerin yliopiston puolesta, sain koodin, jolla pystyin hakea SiA:n asuntoa.

Toivoin ensisijassa yksiötä, mutta sain huoneen neljän hengen kimppakämpässä kampukselta, mikä osoittautui lopulta paljon paremmaksi vaihtoehdoksi! Kämppiä ei oltu jaoteltu sukupuolten mukaan, mikä oli virkistävää. Meillä oli isot huoneet, joissa kaikilla oli omat vessat ja suihkut. Keittiö ja ruokailutila olivat kämppisten yhteisiä ja siellä oli ihana kokkailla yhdessä ja välillä järjestää isompiakin illallisjuhlia. Huoneen vuokra oli noin 420 € / kuukaudessa. Norjan asuntojen hintataso on hieman Suomea kalliimpi, mutta Helsingissä asuvalle hinta tuntui kohtuulliselta.

Iso plussa SiA:n asunnoissa olivat ns. swaproomit, joihin asukkaat saivat viedä tarpeettomia tavaroita ja vaihtoehtoisesti ottaa muiden jättämiä tavaroita. Kuulimme kämppistemme kanssa tästä vähän liian myöhään, joten meille ei juurikaan riittänyt mitään tavaroita. Yksi kämppiksistäni oli kuitenkin varautunut kunnolla ja toi mukanaan lähes kaikki ruokailuun tarvittavat välineet, joita saimme kaikki käyttää. Kävimme myös Ikeassa ostamassa joitain pannuja ja kattiloita yhteiskäyttöön. Sovimme siivousvuorot ja joitain muita yhteisiä sääntöjä, joten kämppiselämä sujui mukavasti. Koronan myötä kaksi kämppistäni lähti takaisin kotiin ja jäimme kahdestaan yhden kämppikseni kanssa loppuajaksi. Suosittelen ehdottomasti kimppakämpää vaihdon ajaksi!

Patikointiretki Preikestolenille

Opiskelu ja opetus

Agderin yliopiston musiikin laitos on hyvin monipuolinen ja vastaa mielestäni hieman Sibelius-Akatemiaa. Opiskelin maisteriopiskelijoille tarkoitetussa Music Management -ohjelmassa, johon keväällä 2020 kuului Music Business II -kurssi sekä Aesthetic Workshop -kurssi. Molemmat kurssit olivat laajoja 15 opintopisteen kursseja ja Norjassa on käytössä samat opintopistemääräykset (ECTS) kuin Suomessa. Music Business -luennoilla kanssani oli vain viisi muuta opiskelijaa, mutta Aesthetic Workshopissa oli Music Management -opiskelijoiden lisäksi myös instrumenttiopiskelijoita. Pääsimme tällä kurssilla opiskelemaan musiikin koko taiteellista prosessia biisinkirjoittamisesta musiikin markkinointiin. Music Business -kurssilla keskityimme tarkemmin musiikkibisneksen koukeroihin, kuten tekijänoikeuksiin ja eri tahojen rooleihin musiikin tuotannossa ja jakelussa.

Opetuksen laatu vaihteli hyvin paljon opettajasta riippuen ja meillä oli musiikin laitoksella luentoja vain joka toinen viikko, mikä johtui ilmeisesti muiden musiikin opiskelijoiden harjoittelujärjestelmästä. Muilla kuin musiikin opiskelijoilla luentoja oli joka viikko. Vietinkin paljon aikaa kuntosalilla ja Netflixin parissa, kun muut olivat luennoilla ja tekivät kotitehtäviä. Luennot kestivät yleensä kaksi tuntia kerrallaan.

Agderin yliopiston kampus

Tentit olivat muutaman päivän kestäviä kotitenttejä eli käytännössä opiskelijoille annettiin tentin alkaessa aihe tai aiheita, joista tuli kirjoittaa essee näiden päivien aikana. Suhteutettuna 15 opintopisteeseen oli kurssieni työmäärä todella pieni. Arvostelu oli myös melko löyhää, eikä minun tarvinnut pelätä etten olisi päässyt kursseista läpi. Yleisesti opetustyyli vastasi hyvin paljon Suomen tyyliä ja opettajat puhuivat hyvin englantia. Opinto-ohjaajani olivat myös hyvin tavoitettavissa koko ajan ja olivat erittäin vastaanottavaisia.

Kävin myös vaihto-opiskelijoille tarkoitetun, opintopisteettömän Speak Norwegian -kurssin, jota opetti muutama norjalainen opiskelija. Idea oli hyvä, mutta opetus oli hieman hidasta ja tylsää. Oli kuitenkin kivaa olla mukana jollain kurssilla muiden vaihtareiden kanssa. Osallistuin toisen suomalaisen kanssa myös yliopiston kuoron harjoituksiin, jossa pysyimme hyvin mukana, vaikka kuoronjohtaja puhui norjaa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Norja on ehdottomasti digitaalisesti hyvin edistynyt maa ja jokaiselle toiminnolle löytyy omat puhelinsovelluksensa. Näitä ovat muun muassa paikallinen junaverkosto Vy, Agderin alueen joukkoliikenne AKT ja opiskelijaetujärjestö SiA, jonka sovelluksessa maksettiin asunnon vuokra. Hintataso Norjassa on Suomea kalliimpi, mutta esimerkiksi edullisia elintarvikkeita käyttämällä ja itse kokkaamalla pärjäsi kohtuullisella budjetilla. Kampuksella oli ravintola, mutta ruuat siellä olivat melko kalliita: keitto + leipä maksoivat noin neljä euroa ja noutopäydästä kerätty ja punnittu lounas noin 7–10 euroa. Ruokakauppojen tarjonta on paljon suppeampi kuin Suomessa ja kasvissyöjälle tai vegaanille vaihtoehdot jäivät lähinnä linsseihin ja papuihin. Kauramaitoa löytyi joka kaupasta, mutta tofua, hummusta ja soijajogurttia joutui etsimään isommista marketeista.

Junaliput ja joukkoliikenne olivat myös hieman kalliimpia kuin Suomessa ja yksittäinen bussilippu maksoi yli kolme euroa. Kristiansandissa pääsi onneksi liikkumaan hyvin kävellen ja pyörällä, mutta alkuvuodesta sää oli hyvin sateinen. Viihdyimmekin enemmän kampuksella, josta keskustaan matkaa oli noin kilometri, joka kylmässä sadesäässä oli usein liikaa. Juhlia järjestettiin, mutta koska sää oli huono ja baarit menivät kiinni jo kahdelta, lähdin harvoin yöllä keskustaan asti. Alkoholi ja ulkona syöminen Norjassa on erittäin kallista ja aikaa ei ravintoloissa tai baareissa siis hirveästi vietetty. Bilesielulle Norja ei siis ole optimaalisin vaihtoehto, vaikka tanssia ja hyviä bileitä riitti myös asuntoloissa.

Norjassa ensisijaisesti nautittiin ulkoilusta ja vohveleista. Vaikka Kristiansand ei ole tyypillisintä Norjaa vuorineen ja vuonoineen, löysimme hyviä patikointireittejä ja upeita maisemia myös korona-ajalle. Kävimme koronatilanteen hellittäessä Stavangerissa Preiskestolenin vaellusreitillä, jossa näin heittämällä elämäni upeimman maiseman. Kävimme myös autolla Bergenissä kiertämässä kaupunkia. Matkan varrelta löysimme upeita vesiputouksia, vuonoja ja vuorimaisemia, joten auton vuokraaminen oli erittäin onnistunut valinta. Ennen koronaa kävimme myös kerran laskettelemassa parin tunnin ajomatkan päässä. Kävin myös Oslossa by:Larm-musiikkitapahtumassa ja tutustuin samalla trendikkääseen Osloon, jonka viehätyksenä olivat kaupunkikulttuuri ja kirpparit. Pienempi Kristiansand asuinkaupunkina oli kuitenkin ihanaa vaihtelua Helsingin vilinälle.

Vohvelit ovat Norjassa juttu

Korona oli iso shokki vaihtarille ja harkitsin itsekin Suomeen lähtemistä. Koska noin puolet kaikista vaihtareista ja iso osa niistä, joihin olin ehtinyt tutustua, lähtivät Kristiansandista, jäimme hetkeksi melko yksin kämppikseni kanssa. Huhti- ja toukokuun aikana meille muodostui kuitenkin muutaman vaihtarin porukka, jonka kanssa vietimme loppukevään patikoiden, opiskellen, elokuvia katsellen ja kokkaillen. Vaikka korona-aika oli ikävää ja oli harmi että iso osa lähti kesken vaihdon, pakotti tilanne luovuuteen ja muodosti meille tiiviin porukan, jonka kanssa koin elämäni parhaita hetkiä.

Päiväretki Hovdenin laskettelukeskukseen