Category: Vaihtokertomuksia Euroopasta

Posted on

Vaihtokertomus, Université Lumière Lyon 2, Ranska, lukuvuosi 2020-2021

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä ja asuminen

Tiesin jo heti ensimmäisenä päivänäni Helsingin yliopistossa, että haluan lähteä vaihtoon. Ranska vaihtomaana sopi minulle erityisen hyvin opintojeni takia ja vaihtoajankohdakseni valitsin heti toisen vuoden. Halusin myös olla vaihdossa koko lukuvuoden, jotta voisin maksimoida kielen oppimisen. Sain hyväksymistiedot Helsingistä nopeasti ja vaihtoyliopistolta loppukeväästä, jonka jälkeen alkoikin jo valmistautuminen lähtöön. Koronatilanne toi epävarmuutta vaihdon onnistumisesta ja sen kannattavuudesta, mutta olen iloinen päätöksestäni lähteä! Pandemiatilanne toki aiheutti paljon haasteita vaihtoni aikana mutta sain kuitenkin nauttia kokemuksestani.

Hyväksymiskirjeessäni Lyonin yliopistolta sain mahdollisuuden hakea asuntoa CROUSilta, joka on ikään kuin paikallinen HOAS. Onnistuinkin saamaan asunnon tätä kautta, joten vältyin vaivalloiselta asunnon metsästämiseltä yksityiseltä puolelta. CROUS-asunnon lisäksi muita vaihtoehtoja ovat juuri yksityisen asunnon vuokraaminen, kimppakämpät esimerkiksi Airbnb:n kautta tai perheessä majoittuminen. CROUS-asunnot eivät ole laadukkaimpia: keittiö jättää toivomisen varaa, huoneet voivat olla kylmiä ja esimerkiksi ötököiden kanssa voi ilmetä ongelmia. Päädyin itse kuitenkin hakemaan opiskelija-asuntoa CROUSin kautta, sillä se on hyvin yksinkertaista. Erilaisia asuntoja ja huoneita sijaitsee eri puolella kaupunkia ja niiden hinta vaihtelee – kaikki ovat kuitenkin opiskelijabudjetin mukaisia. Haittana on, ettei tätä opiskelija-asuntoa hakiessaan voi päättää sijaintia. Minulle kuitenkin sattui hyvä tuuri, sillä valitsemani asumismuoto (huone omalla kylpyhuoneella) sijaitsi vain viidentoista minuutin kävelymatkan päässä Berges du Rhône -kampukselta, jossa suurin osa kursseistani olivat. Myönnän, että laivan hyttiä muistuttava huoneeni ei ollut kaikista laadukkain tai kookkain (9 neliömetriä, johon sisältyi jääkaappi, wc ja suihku), joten siellä kyllä onnistui tulemaan mökkihöperöksi ellei poistunut pitkään aikaan. Kuitenkin hyvän sijainnin ja halvan vuokran (271e/kk) perusteella olen tyytyväinen valintaani, vaikka näen jälkikäteen olisin mahdollisesti valinnut studion.

Huone asuntolassa.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Kannattaa varautua siihen, että Ranskassa suurin osa asioista täytyy hoitaa kirjallisesti eikä esimerkiksi riitä, että tarvittavat dokumentit ovat digitaalisessa muodossa. Esimerkiksi ensimmäisenä päivänäni minulla oli tapaaminen asuntolassani henkilökunnan kanssa, ja mukanani minulla täytyi olla erilaisia lappusia asuntovakuutuksesta, vaihtotodistukseen ja passikuviin asti. Onkin hyödyllistä olla monia passikuvia mukana, sillä niitä tarvitsee erilaisiin kortteihin (opiskelijakortti, asuntolakortti…). Ennen asunnon saamista täytyi myös hakea Visale-oikeutta, joka toimii vuokran takauksena. Kannattaakin aloittaa paperityö ajoissa, sillä monesti asioiden käsittely voi kestää odotettua kauemmin. Vinkkinä myös Caf-järjestö, jolta voi saada tukea asumiseen! Itse en hoksannut hakea tukea, ennen kuin oli jo myöhäistä, mutta kannattaa kurkata Caf-sivusto, heti kun on muuttanut Ranskaan!

Vaikka alun paperityöt kohteessa voivat vaikuttaa haastavilta, ne saadaan kuitenkin yleensä hyvin hoidettua. Paikalliset ovat myös hyvin ystävällisiä, joten heiltä kannattaa rohkeasti pyytää apua. Jos on unohtanut tulostaa jotain dokumentteja, se on mahdollista hoitaa kirjastossa tai tulostuskaupoissa.

Opiskelu ja opetus

Opiskelu alkoi kursseista riippuen joko syyskuun puolessavälissä tai syyskuun-lokakuun vaihteessa. Sitä ennen vaihto-opiskelijoille oli järjestetty koronan takia vain yksi orientaatiotilaisuus, joka oli hyvin tiedontäyteinen. Joten voin sanoa, että ensimmäisenä koulupäivänä jännitti. Kursseille ilmoittautuminen oli myös työläs prosessi: yliopiston nettisivuilta ei esimerkiksi löydä lukujärjestyksiä, joten piti aina mennä tapaamaan kunkin tiedekunnan sihteeriä tietääkseen, milloin kurssi järjestetään. Virallinen ilmoittautuminenkin tehdään Ranskan tapaan kirjallisena: vaihto-opiskelijoilla pitää olla dokumentti luennoilla mukana, jotta voi tunnin päätteeksi saada opettajan allekirjoituksen, jos hän hyväksyy vaihtarin kurssille. Koronatilanne itse asiassa yksinkertaisti tätä prosessia, sillä kevät lukukaudella kaikki hoidettiin sähköisesti!

Vaihtarit saavat ottaa kursseja kaikista tiedekunnista, joten suosittelen kokeilemaan myös erilaisia kursseja, joihin Suomessa ei ole mahdollisuutta! Yllätyksekseni vaihtoyliopistolla järjestettiin kursseja, jotka olivat tarkoitettuja kansainvälisille opiskelijoille. Itse pidin näistä kursseista, sillä niissä ei kaikissa ollut niin kovat vaatimukset kuin tavallisissa kursseissa, vaikka joihinkin kursseihin täytyi tehdä lähtötasotestejä. Ne olivat myös hyvä tilaisuus tavata muita vaihto-opiskelijoita. Olen etenkin iloinen, että kävin Lyonista ja sen historiasta kertovia kursseja, sillä ne olivat hyvä tapa oppia tuntemaan vaihtokaupunkini paremmin.

Kurssit ovat tyyliltään erilaisia: jotkut ovat pienryhmiä, joissa aktiivinen osallistuminen on tärkeää, kun taas toiset ovat luentokursseja, joissa tehdään vain omia muistiinpanoja. Koin, että työmäärä kursseilla oli usein pienempi kuin Suomessa: esimerkiksi on hyvin todennäköistä, että luentokurssilla ei tarvitse tehdä muuta kuin vain tentti. Toki on myös kursseja, jotka panostavat erilaisiin suullisiin töihin, kuten esitelmiin. Ei opiskelu tietenkään liian helppoa ollut, sillä tekeehän vieras kieli siitä vaikeampaa. Kursseista ei kuitenkaan mielestäni tarvitse stressata liikaa, sillä monet professorit ovat armollisia vaihto-opiskelijoille. Yliopistolla järjestetään myös liikuntakursseja, joita suosittelen kokeilemaan, jos on vähäänkään kiinnostunut urheilusta. Koska kuntosalit eivät olleet auki, pystyin liikuntakurssin avulla käymään koulun salilla kaksi kertaa viikolla opettajan johdolla.

Lyon

Koronan vaikutus opiskeluun ja opiskelijaelämään

Ensimmäiset pari kuukautta Lyonissa näyttivät lupaavilta: kurssit olivat kampuksella, kaupat, ravintolat, baarit ynnä muut olivat avoinna. Pääsimme jopa yliopiston kansainvälisen organisaation kautta lähikaupunkiin retkelle. Ranskalaisten rennon asenteen takia elämä vaikutti tavalliselta – paitsi maskeja on pakko käyttää koko ajan. Kaikki kuitenkin muuttui lokakuun lopussa, sillä lockdown alkoi. Vaikeassa tilanteessa tein päätöksen monien vaihtarikavereideni esimerkistä: päätin viettää lockdown-ajan Suomessa, sillä en halunnut jäädä jumiin pieneen huoneeseeni. Opinnot alkoivat siis etänä, johon siirtyminen oli vähän vaivalloista. Monilla opettajilla näytti olevan erilaisia teknisiä ongelmia, joiden takia kurssien opetus ei sujunut yhtä mallikkaasti kuin kampuksella. Opettajat käyttivät erilaisia menetelmiä: suurin osa heistä pitivät tunnit viikottain esimerkiksi Teamsissä, mutta toiset valitsivat itsenäisen työskentelyn lataamalla tehtäviä Moodleen. Ongelmista huolimatta, kaikki kurssit saatiin kuitenkin päätökseen enemmän tai vähemmän onnistuneesti.

Kevään kurssit alkoivat tammikuun lopussa – myös etänä. Kuitenkin helmikuun lopussa osa kursseista palasi live-opetukseen, mikä oli iloinen yllätys. Omalla kohdallani se tarkoitti sitä, että kävin kolme kertaa viikossa kampuksella: kaksi kertaa liikuntakursseillani ja kerran tavallisella kurssilla. Kaikki tekemäni tentit olivat kuitenkin etänä.

Koronatilanne rajoitti luonnollisesti uusien ihmisten tapaamista, ulkona käymistä ja ylipäätään elämää. Suurimman osan kevättä erimerkiksi muut kuin ruokakaupat ovat olleet kiinni ja noin viiden viikon aikana vain kymmenen kilometrin säteellä liikkuminen oli sallittua. Tästä huolimatta sain viettää paljon aikaa kavereiden kanssa esimerkiksi eväsretkillä kauniilla säällä, lenkkeille puistossa yms. Joten vaikka koronatilanteen takia en kokenut juurikaan Lyonin tavallista elämää ja esimerkiksi opiskelijabileet jäivät vähiin, olen iloinen että oli mahdollista tehdä edes jotain opiskelun ulkopuolella pandemiatilanteesta huolimatta.

Kunhan tilanne vain paranee, kannattaa ottaa kaikki ilo irti ravintoloista, museoista ja kaikesta muusta, mitä upea kaupunki tarjoaa! Esimerkiksi carte culturelle on opiskelijoille kätevä: se maksaa vain 15 euroa vuodessa ja sillä pääsee moniin museoihin ilmaiseksi tai alennetulla hinnalla.

Annecy

Hyödyllistä tietoa vaihtoon lähtevälle

Lyonissa on helppo liikkua! Jos tykkää kävelemisestä, niin kuin minä, lähes kaikkialle pääsee jalan. Jos ei, niin julkinen liikenne on hyvin toimiva ratkaisu: matkakortti maksaa noin 30 euroa kuukaudessa, kun taas tunnin voimassa oleva kertalippu vain 1,90e. Myös kaupunkipyörä on edullinen vaihtoehto, kunhan uskaltautuu polkemaan autojen keskellä.

Jos haluaa tehdä reissuja myös pidemmälle, Lyonista on hyvät kulkuyhteydet lähes kaikkialle. Vaikka koronatilanne rajoittikin omaa matkusteluani, ehdin silti tehdä joitakin reissuja. Esimerkiksi FlixBus-sivuilta kannattaa etsiä hintoja muihin Ranskan kaupunkeihin. Parin tunnin bussimatkan päässä sijaitseva Annecy on esimerkiksi päiväreissun arvoinen kohde. Myös jos tilanne sen sallii, Lyonista on vain lyhyt matka Sveitsiin.

Itse käytin koko ajan suomalaista puhelinliittymääni, mutta jos haluaa aktivoida Izly-kortin (opiskelijakortti maksuominaisuudella) tarvitaan siihen ranskalainen puhelinnumero. Izly-kortin avulla korona-aikaan sai ostaa opiskelijaravintoloista päivittäin euron maksavan ruoan, johon sisältyi niin lounas, päivällinen, kuin leipää, jogurttia ja hedelmiäkin! Joissain opiskelijaravintoloissa on mahdollista maksaa myös pankkikortilla, mutta Izly tekee maksamisesta vielä helpompaa. Normaalihinta opiskelijalounaalle on kolmen euron tienoilla.

Kasvissyöjä voi kohdata haasteita lihapainotteisessa ruokakulttuurissa. Kaikissa ravintoloissa ei ole kasvisvaihtoehtoa, mutta hyvään suuntaan ollaan menossa. Myös kasvisruoka kaupoissa on erittäin niukkaa ja kallista Suomen laajaan valikoimaan verrattuna. Aloin käymään säännöllisesti yliopiston lähellä sijaitsevassa Asian marketissa, jossa myytiin edullista tofua. Jos siis etsii kasvisruokaa eikä halua maksaa jatkuvasta kalliita hintoja, kannattaa vilkaista juuri aasialaiset kaupat!

Itse en käyttänyt terveydenhuoltoa muuhun kuin koronatesteihin, jotka varasin Doctolib-applikaation avulla. Samaisella sovelluksella on mahdollista varata aika myös ensimmäiseen lääkärikäyntiin. Sovelluksen käyttö on todella helppoa ja suosittelenkin sitä tarpeen vaatiessa!

Hintataso on samaa luokkaa kuin Suomessa. Toki vuokrassa on mahdollista päästä halvemmalla, mutta esimerkiksi ravintolat ja ruokaostokset ovat suunnilleen samanhintaisia kuin Suomessa.

Vaikka vaihtoon lähteminen korona-aikana olikin jännittävä kokemus, olen erittäin tyytyväinen päätökseeni lähteä. Lyonissa oli todella helppo tutustua uusiin ihmisiin, varsinkin muihin vaihtareihin, sillä suurin osa on hyvin ystävällisiä ja avoimia. Vaihtareille on myös monia ryhmiä sosiaalisessa mediassa, joissa voi kysyä apua ja tavata porukkaa. Myös Meet and Speak -tilaisuudet sekä Alter ego -järjestön kielikahvila-tapaamiset olivat hyviä ja rentoja tilaisuuksia tavata uusia ihmisiä. Toki alussa kohtaa varmasti kulttuurishokin ja sopeutuminen vie aikaa: Suomi ja Ranska eivät ole samanlaiset maat. Jos on kuitenkin valmis poistumaan mukavuusalueeltaan, vaihdosta tulee varmasti unohtumaton kokemus ja palaat Suomeen monta kokemusta rikkaampana.

Posted on

Vaihtokertomus, Milanon yliopisto (Università degli studi di Milano), Italia, syksy 2020

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Opiskelin syyslukukauden 2020 Milanon yliopistossa. Vaihtokohteeksi Milano valikoitui yliopiston Law and sustainable development – maisteriohjelmassa tarjottujen kurssien takia. Kiinnostavia englanninkielisiä kursseja löytyi siis runsaasti verrattuna muihin Italian yliopistoihin.

Ennen lähtöä paperityöt sujuivat sutjakasti niin Helsingin yliopiston kuin vaihtoyliopiston puolesta. Opintotarjonta löytyi helposti yliopiston nettisivuilta ja kattavien kurssikuvausten perusteella learning agreementin kasaaminen oli helppoa. Nettisivujen tiedot päätyivät pitämään hyvin paikkaansa ja kurssivalintani toteutuivat pienin muutoksin. Opintoni alkoivat syyskuun lopulla, näin ollen kesälomani jatkui hieman tavallista pidempään. Italiassa lukuvuosi on jaettu kahteen tai kolmeen lukukauteen riippuen tiedekunnasta. Oikeustieteellisessä lukukausia on kaksi ja syyslukukausi loppuu joustavasti joulu-helmikuussa riippuen siitä millaisia kursseja olet suunnitellut ja missä vaiheessa koet olevasi valmis tekemään kurssitentit.

Heinäkuussa hain yliopiston majoituksesta paikkaa päädyinkin asumaan koko vaihtoaikani yliopiston asuntolassa. Asuntolapaikkojen hakemisessa kannattaa olla nopea. Yliopistolla on neljä eri asuntolaa, joista osa on lähellä keskustaa ja osa kauempana. Päädyin kauempana olevaan asuntolaan, sillä paikat lähemmissä asuntoloissa olivat menneet jo, vaikka täytin lomakkeen sen aukeamispäivänä. Asuntolapaikat ovat erittäin edullisia (300€/kk, ei takuuvuokraa) ja niistä ovat kiinnostuneet myös italialaiset opiskelijat, joten niitä ei riitä kaikille. Asuin neljä kilometriä etelään Milanon historiallisesta keskustasta, mutta raitiovaunulinja suoraan keskustaan meni talon edestä, joten liikkuminen ei tuottanut ongelmia pois lukien kulkeminen yöaikaan. Yliopiston tarjoama majoitus oli varsin askeettista, mutta hintaan verrattuna sen taso oli mielestäni kohtuullinen ja opiskelijatalossa asuminen oli mukavaa. Yliopiston majoitus oli varsin joustava irtisanomisten suhteen eli asunnon olisi voinut varata vaikka koko lukuvuodelle ja irtisanoa kuukauden irtisanomisajalla mikäli myöhemmin haluaa muuttaa toisaalle, myös vuokrasopimuksen jatkaminen oli helppoa jatkaa ainakin viime syksyn tilanteessa, jossa yliopiston asuntoloissa oli tilaa, kun monet italialaiset jättivät online-opetuksen takia tulematta Milanoon ollenkaan. Asumisen lisäksi yliopisto tiedusteli kiinnostuksesta osallistua italian kielen kursseille yliopistolla.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Ensimmäinen vastoinkäymiseni sattui, kun asunnon varaamisen ja maksamisen jälkeen en saanut yliopistolta vahvistusta maksusta tai asuntolapaikasta. Laitoin aiheesta useamman sähköpostin, joihin en saanut vastausta. Päädyin tilanteeseen, jossa olin muuttamassa Milanoon kahden viikon päästä enkä ollut saanut vahvistusta siitä, että minulla oli paikka, jonne muuttaa. Myöhemmin minulle selvisi, että elokuu on kokonaisuudessaan Italiassa kesälomakuukausi ja myöskään yliopistolla ei ole juuri ketään töissä elokuussa. Lopulta asia päätyi selviämään muutaman puhelin soiton jälkeen, mutta kannattaa yliopiston kanssa asiat hoitaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa niin, etteivät elokuun kesälomat tuota ylimääräistä huolta.

Milanon yliopisto ei järjestä tutorointia vaihto-opiskelijoille ja syksyllä kaikki yliopiston tervetuliastapahtumat oli peruttu. Varmaan suurin osa Vaihto-opiskelijat saapui kuitenkin varmaan kiitollisina siitä, että olimme päässeet saapumaan Milanoon eikä vaihtoamme oltu peruttu.

Milanon ESN:lla on kuitenkin buddy-ohjelma, jonka kautta sain italialaisen buddyn. Ohjelma on kuitenkin hyvin vapaamuotoinen ja oma buddyni oli myös täysin eri tiedekunnasta, joten hän ei auttanut minua käytännön asioissa. Milanon ESN porukka oli aktiivista läpi syksyn ja talven.  WhatsApp-ryhmässä vaihtareita pidettiin ajan tasalla esimerkiksi jatkuvasti muuttuvista liikumisrajoituksista, joista oli muutoin välillä vaikeaa saada selkoa, kun valtion tasolta tiedotus tapahtui lähinnä italiaksi. Normaalitilanteessa ESN järjestää tietenkin myös tapahtumia ja matkoja, mutta tänä vuonna käytännössä kaikki kokoontumiset oli kielletty, näin ollen myös käytännössä kaikki ESN:n tapahtumat oli peruttu.

Asetuin taloksi yliopiston asuntolaan ja löysin asunnostani ihanan unkarilaisen oikisopiskelijan, josta tuli kämppikseni seuraavaksi vajaaksi puoleksi vuodeksi. Asunnon itsensä mukana ei tullut paljoakaan tarpeellisista tavaroista, mutta kämppikseni oli tullut Italiaan autolla ja tuonut mukanaan niin padat ja kattilat, kahvinkeittimen ja henkilövaa’an, joten en joutunut ostamaan paljoakaan tavaraa asuntoon vaan jaoimme useimmat asiat. Yliopiston asuntoloissa käyvät siivoajat, jotka hoitavat perussiivouksen joka toinen viikko. Myös petivaatteet ja pyyhkeet vaihdettiin joka toinen viikko.

Yliopistolta kurssien aikataulut julkistettiin viikkoa ennen luentojen alkua. Ensimmäisellä luennolla professori selittää kurssin käytännön järjestelyt ja sisällöt. Yleensä italialaiset opiskelijat seuraavat ensimmäiset luennot kiinnostavista kursseista ja tekevät lopulliset kurssivalinnat vasta sen jälkeen. Ensimmäiselle luennolle osallistuminen ei sido ottamaan kurssia. Jouduin ostamaan kaksi kurssikirjaa, muutoin kursseilla oleva materiaali oli ladattu yliopiston Moodlen kaltaiseen järjestelmään. Yliopiston kirjaston käyttö jäi minulle varsin hämäräksi tutoroinnin puutteessa ja kirjastolla pystyi asioimaan vain ajanvarauksella syksyn aikana. Muutoinkin Italiassa kurssikirjojen ostaminen on tavanomaista. Yliopiston opetus tapahtui Microsoft Teamsissa ja kaikki oli oikein hyvin järjestettyä.

Yliopisto vaati tapaturmavakuutusta opiskelijoilta. Itse otin saksalaisen vakuutusyhtiön räätälöimän matkavakuutuksen Erasmus-opiskelijoille. Uskon että varmasti suurin osa matkavakuutuksista kattaa tämän vaatimuksen. Kannattaa käydä otattamassa setti passikuvia mukaan, niitä joutuu antamaan niin yliopiston asuntolaan, matkakorttiin kuin opiskelijakorttiin. Lisäksi mikäli aiot järjestää asumisen itse, kannattaa italialainen veronumero (codice fiscale) hankkia jo Suomessa Italian suurlähetystöltä, sillä monet vuokranantajat vaativat sitä. Jos olet jäämässä maahan pidemmäksi aikaa, se on muutenkin vaivan väärti, sillä veronumero helpottaa esimerkiksi ajan varaamista viranomaistahoille ja pakettien lähettämistä. Italiassa on taskuvarkaita jonkin verran ja esimerkiksi eräs vaihtarikaverini joutui ikävään tilanteeseen juuri Milanoon saavuttuaan, kun hänen matkatavaransa yritettiin varastaa. Näin ollen passista ja esimerkiksi mahdollisesta vuokrasopimuksesta kannattaa olla sähköiset kopiot olemassa. Milano on aivan tavanomaisen turvallinen kaupunki, mutta normaalia huolellisuutta kannattaa noudattaa.

Yliopistolle lähetettiin passikopio ynnä muuta opiskelijakorttia varten, mutta kukaan vaihtareista ei tainnut opiskelijakorttia saada, koska kampus oli kiinni. Julkisen liikenteen kortit kävimme poimimassa ATM pointista, joita on suurimmilla metroasemilla. Kuukausikortin saamiseksi alennetulla hinnalla ei tarvitse opiskelutodistusta vaan alle 26 vuoden ikä riittää.

Aina uuteen paikkaan muuttaessa ensimmäinen viikko on aika uuvuttava ja ennen vaihtoon lähtöä kannattaa ottaa rennosti. Jos ensimmäisellä viikolla ei ehdi tai jaksa mukaan jokaiseen rientoon niin sitä ehtii kyllä myöhemmin.

Asuminen

Mikäli etsit asuntoa yksityisiltä markkinoilta keltaisen metrolinjan varrella pääsee liikkumaan tärkeimpiin paikkoihin kaupungissa ja helposti keskustakampukselle todella nopeasti. Italiassa on aivan normaalia jakaa kämppisten kanssa makuuhuonekin ja se onkin luonnollisesti edullisin tapa asua, mutta ei välttämättä kaikkien kimppakämppäilyynkään tottuneiden mukavuusalueella. Yksityisellä puolella vuokraaminen tapahtuu usein välitysfirmojen kautta ja takuuvuokrat voivat olla suuria (kahden tai kolmen kuukauden vuokra) ja irtisanomisajat pitkiä (esimerkiksi kolme kuukautta). Joten yhden lukukauden vaihtoon tällainen järjestely tuntui itsestäni turhan raskaalta. Monet vaihtarit olivatkin löytäneet asuntonsa esimerkiksi AirBnb:n kautta, jolloin näistä asioista ei joudu niin paljon huolehtimaan. Lisäksi vuokrasopimuksia harvemmin tehdään kirjallisesti, toki edellä mainittujen välitysfirmojen tapauksessa kirjallisen sopimuksen saa. Lisäksi vuokra voi sisältää kaiken tai sen päälle voi tulla esimerkiksi maksuja lämmityksestä tai jätteistä. Nämä kannattaa ottaa huomioon, kun vertailee eri asuntojen hintoja. Kesällä ilmastointilaite on painonsa arvoista kultaa ja puolestaan talvella kannattaa olla lämmintä vaatetta mukana ja laattalattiat ovat kylmät.

Opiskelu ja opetus

Opinnot oli jaettu 6 opintopisteen kokonaisuuksiin. Kuten edellä mainitsinkin, opintojen suunnittelu sujui vaivattomasti. Koin, että kursseille vaadittiin huomattavasti vähemmän lukemista ja omia kirjoitustöitä kuin Helsingissä. Toisaalta jokaiselle kurssille oli 4 tuntia viikossa pakollista luento-opetusta, eli neljää kurssia tehdessäni ja italian tunneille osallistuessani tuli luennoilla istuttua 22 tuntia viikossa, johon en ollut tottunut ja joka tuntui aika raskaalta varsinkin aluksi. Yliopiston antama italian kielen opetus oli vapaaehtoista ja todella korkeatasoista, mutta erikoiseen aikaan: kuudesta kahdeksaan kolmena iltana viikossa, joka oli hieman epäkäytännöllistä. Tentit ovat italiassa pääsääntöisesti suullisia ja professorit ovat varsin mukavia ja ymmärtäväisiä sen suhteen, etteivät vaihtarit ole välttämättä kokeneita suullisten tenttien tekijöitä. Ylipäätänsä kurssien välillä oli varsin isoja eroja siinä, kuinka korkealle rima oli asetettu, mutta väittäisin, että kursseilta pääsee kyllä läpi niin pitkään, kun osallistuu tarpeeksi luennoille ja tekee pakolliset tehtävät. Ylipäätään oikeustieteellisen asema on aika erilainen Italiassa, jossa on kahdeksan kertaa enemmän lakimiehiä suhteutettuna väestöön kuin Suomessa. Tutkinto ei takaa sitä, että alalle pääsee töihin ja myös yliopistolla kurssien läpipääsy oli mielestäni helppoa. Jos haluat aloittaa uuden lukukauden Suomessa vuodenvaihteen jälkeen, on tentit Milanon yliopistossa todennäköisesti mahdollista saada tehtyä jo ennen joulua, vaikka lukukausi virallisesti jatkuukin aina helmikuulle.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Hintataso Milanossa on varsin samanlainen kuin Suomessa; Etelä-Italiassa eläminen on halvempaa. Opiskelijaelämään en juurikaan päässyt sattuneesta syystä tutustumaan. Huomasin, että Italiassa oli vaikeaa tulla toimeen asioiden tietynlaisen mielivaltaisuuden kanssa. Esimerkiksi koronarajoitusten kanssa viranomaiset ottivat löysin rantein ja vaikka virallisesti maskitta julkisilla paikoilla kulkemisesta sai sakon, eivät poliisit juuri reagoineet mitenkään maskittomiin ihmisiin. Toisaalta opiskelija-asuntolassa naapurini järjesti syntymäpäiväkekkerit, jotka päättyivät poliisivisiittiin ja noin kolmen tuhannen euron sakkoihin, kun jokaiselle paikalla olleelle annettiin noin 300 euron sakko kokoontumisrajoitusten rikkomisesta. Viralliset säännöt olivat tiukkoja, mutta oli aika epämääräistä se millä perusteella niitä valvottiin.

Italian perusteiden osaamisesta on hyötyä ja kannustaisin kielen opiskeluun. Italia on helppoa, jos tuntee jotain toista romaanista kieltä ja myös englannista on paljon hyötyä.  Milano on Italian kaupungeista se, jossa eniten puhutaan englantia mutta niin Milanossa kuin muuallakin on monissa paikoissa vaikeaa saada palvelua englanniksi. Vaihdosta Milanossa selviää kyllä ilman italian osaamistakin, mutta myös esimerkiksi yliopiston asuntolan henkilökunta ei puhunut englantia, joten tiedän niiden vaihtareiden, jotka eivät italiaa osanneet, kokeneen tämän aika ongelmalliseksi.

Italiassa on ainakin sata pientä kaupunkia, jotka ovat vierailun arvoisia. Junalla kulkeminen on helppoa ja halpaa. Italiassa ruoka on aina hyvää ja säätkin ovat Suomen talvisäihin verrattuna luksusta.

Posted on

Vaihtokertomus, Tukholman yliopisto, kevät 2021

Kasvatustieteiden tiedekunnan opiskelija

Olen kolmannen vuoden kasvatustieteen opiskelija Helsingin yliopistosta. Lähdin vaihtoon Ruotsiin, Tukholman yliopistoon keväällä 01/2021. Sain tiedon vaihtoon lähtemisestä ensin Helsingin yliopistolta, että minut on hyväksytty vaihto-ohjelmaan ja sen jälkeen sain varmennuksen Tukholman yliopistolta, että minut on hyväksytty vaihto-opiskelijaksi.

Ennen lähtöä

Opinnot piti ensin suunnitella Tukholman yliopiston kurssivalikoimasta. Sain kurssit kasaan melko helposti, sillä heidän nettisivunsa olivat helposti ymmärrettävät. Kaikki oli kumminkin aluksi todella sekavaa, koska vaihtoprosessin aloittaminen vaatii sinnikkyyttä ja hermoja. Kaikki kumminkin selvisi ohjeita seuraamalla. Tätä helpotti molempien yliopistojen nopea vastaaminen sähköpostiviesteihin. Tukholman yliopiston koordinaattori oli todella avulias, ja hyvä niin, sillä kyllä niitä kysymyksiä aluksi riittikin. Koronatilanteen takia olin aluksi turhautunut, sillä maiden rajoitukset vaihtelivat, mutta kaikki kumminkin selvisi.

Alkubyrokratia

Kun lähdet vaihtoon, huolehdi aluksi kaikki asiat valmiiksi Suomen puolella. Pidä huolta, että olet hoitanut kielitestin, vaihtorahahakemuksen, vakuutuksen, asumisen, kela-asiat (opintotuki & asumislisä), ja ennen kaikkea sinulle tärkeät henkilökohtaiset asiat. Tämä saattaa kuulostaa tyhmältä, mutta hammaslääkärissä käynti voi olla esimerkiksi hyvä asia hoitaa ennen vaihtoon lähtöä. Passin/henkilökortin voimassaoloaika kannattaa tarkastaa, sillä Tukholman yliopisto halusi kopion voimassa olevasta passista. Otin passista kopion itselleni varmuuden vuoksi. Koronatilanteen takia jouduin ostamaan lentolipun viikkoa aikaisemmin lähtöä. Lentolipun ostaminen kannattaa silti hoitaa hyvissä ajoin ja seuraa molempien yliopistojen suosituksia ja maiden välisiä rajoituksia.

Asuminen

Tukholman yliopisto tarjosi minulle huoneen Tukholmasta, aivan yliopiston kampuksen lähettyviltä. Paikka on nimeltään Lappis ja suosittelen ehdottomasti muuttoa kampukselle, jos vain se on sinulle mahdollista. Asumisprosessi oli melko helppo, sillä minun tuli valita kolme eri vaihtoehtoa, joissa haluaisin asua Tukholmassa. Tukholman yliopisto (SSSB) ilmoitti minulle hyvissä ajoin paikan saamisesta. Tämäkin siis hoitui ongelmitta, mihin olin erittäin tyytyväinen. Sain erasmus -vaihtorahan kuukautta aikaisemmin lähtöäni ja maksoin tällä rahalla vuokrani (tammi-kesäkuu). Huoneen vuokra oli noin 460 € kuussa ja maksoin sen kahdessa osassa, ja tähänkin oli selkeät ohjeet.

Saapuminen Tukholmaan hoitui ongelmitta. Viime tammikuussa, Ruotsi ei vaatinut Suomesta matkustavilta koronatestiä eikä karanteenia. Lensin Arlandan lentokentälle ja otin express junan Tukholman keskustaan (t-centralen). Lippu maksoi n. 18 euroa, mutta se oli helppo ja nopea tapa matkustaa matkatavaroiden kanssa. Keskustasta jatkoin metrolla (tunnelbanan) punasta linjaa kohti Lappiksen kampusta (universitet). Saavuin yliopiston kampukselle (Frescati campus) ja hain samalla avaimet yhdestä kampuksen rakennuksesta, mutta tästäkin oli annettu selkeät ohjeet, kuinka toimia. Minua vastassa oli mukavaa henkilökuntaa, jotka mieluusti ohjeistivat avainten ja asumisen kanssa. Pääsin uuteen huoneeseeni ja siitä alkoi matkani täällä.

Vaihtokohteessa

Hoidin ensimmäisellä viikolla kaiken olennaisen ja käytännöt asiat kuntoon. Täällä metrolla matkustaminen on helppoa, kun oppii tuntemaan eri linjat ja pysäkit. Kannattaa tehdä ensin hakemus opiskelijakortista Tukholman yliopiston nettisivujen kautta. Kortin saa ladattua puhelimeen ja tilattua kotiin myös. Tein molemmat varmuuden vuoksi. Opiskelijakortilla saat matkakortista alennuksen. Matkakortin nimi on SL card. Otin kuukausi kerralla” arvoa” ja lipun hinta 620 sek eli vähän reilut 60 euroa. Itse matkakortin ostaminen ja” lataaminen” hoituu jokaisen aseman palvelupisteestä, jotka ovat auki metron aikataulujen mukaisesti. Kertalippu opiskelijalta on noin 2,5 €. Kuukausilipun ottaminen kannattaa, sillä pääset matkustamaan lipulla missä vain Tukholman alueella. (Metro, juna, spora)

Opiskelu ja opetus

Opintoni alkoivat heti seuraavana päivänä saapumisesta, ja koronatilanteen takia kaikki opiskelu tapahtui etänä. Tukholman yliopisto käyttää Athena nimistä alustaa opiskeluun, ja sen saa käännettyä suomen kielelle. Athena ja Ladok ovat alustoja, joita käytät koko opiskelun ajan ja saat näihin selkeät ohjeet, milloin sinun tulee rekisteröityä alustoille. Opiskelun aloittaminen vieraalla kielellä etänä, oli minulle aluksi hankalaa. Mutta niin kuin ihmisellä on tapana, tähän kaikkeen sopeutuu todella nopeasti. Sain ensimmäisiä kavereita koulusta ryhmätöiden takia. Minun vinkkini tähän on, että rohkeasti vain kysymään muita opiskelijoita opiskelemaan yhdessä taikka kävelylle. Kursseilla on muita vaihto-oppilaita sekä ruotsalaisia opiskelijoita, jotka ovat minun kokemukseni mukaan erittäin innokkaita tapaamaan myös kansainvälisiä opiskelijoita. Ensimmäinen kurssi piti sisällään ryhmätöitä, ennakko lukemisia ja loppu esseitä (final paper). Etänä opiskelu saattaa aluksi tuntua hankalalta, mutta kannattaa muistaa, että kaikki ovat samassa tilanteessa ja virheiden tekeminen ei ole maailman loppu. Luin aina ennakkomateriaalit, sillä se helpotti seminaarien/luentojen aikana tapahtuvaa opiskelua ja läsnäoloa. Helsingin yliopistoon verrattuna, Tukholman yliopisto vaatii enemmän läsnäoloa seminaarien aikana, joten siihen kannattaa tottua. Akateemiseen kirjoittamiseen saa apua yliopiston kautta.

Ruotsissa opintopisteet jakautuvat eri tavalla kuin Helsingin yliopistossa. Otin kolme kurssia, joista yhteensä kertyi 33,5 opintopistettä. Yksi kursseistani oli ruotsin kielen kurssi, jota suosittelen ottamaan. Ennen kurssille pääsemistä jouduin tekemään lähtötasotestin. Koordinaattori tarkasti ruotsin kielen tasoni ja sain päätöksen kurssille pääsemisestä hyvissä ajoin. Ruotsin kieleni ei ollut kovinkaan vahva tullessani tänne, mutta näin jälkeenpäin pystyn kumminkin käyttämään kieltä kaupoissa sekä ravintoloissa, mutta ehkä akateeminen puhuminen jäi aika vaisuksi. Tämä kumminkin riippuu omasta tahdosta ja motivaatiosta. Tukholman yliopiston opettajilla sekä professoreilla on selkeä englannin kieli, joten seminaarien seuraaminen oli helppoa. Koronatilanteen takia tietyt kampuksen rakennukset olivat suljettuja, mutta kirjasto ja studenthuset olivat auki. Näitä kannattaa hyödyntää itsenäiseen opiskeluun.

Vapaa-aika

Sopeutuminen alkoi melko nopeasti, mutta en valehtele, etteikö se olisi ollut aluksi hankalaa. Tapasin ensimmäiset kaverini dormissa, jossa asuin. Minulla oli oma huone ja kylppäri, mutta jaoin 12: sta muun ihmisen kanssa keittiön. Kannattaa rohkeasti mennä tutustumaan uusiin ihmisiin, sillä kaikki ovat samassa tilanteessa ja kaipaavat seuraa ja ystäviä. Koronatilanteen takia juhlien ja tapahtuminen järjestäminen oli kumminkin hankalaa ja tällaiset tapahtumat olivat kiellettyjä. Näin kumminkin uusia kavereitani pienissä porukoissa, eikä se haitannut vaihtokokemustani. Sain kavereita kampukselta ja kursseilta. Menin kerran jopa seminaarin aikana puhumaan yksityisellä viestillä yhdelle vaihto-oppilaalle ja sovimme jo seuraavalle päivälle tapaamisen, joten kaikki keinot kannattaa ottaa käyttöön 😀

Yleinen hintataso Tukholmassa on melko samaa luokkaa kuin Suomessa. Söin melko paljon kotona, sillä opiskelijana ulkona syöminen on kallista. Tukholmassa ei niinkään ole opiskelijaravintoloita, joten syöminen kotona kannattaa. Ruokakauppojen hinnat ovat samaa tasoa kuin Suomessa. Suosittelen kumminkin ennen vaihtoon lähtöä säästämään rahaa tai käyttämään opintolainaa. Itse olin säästänyt rahaa, joten minun ei tarvinnut nostaa opintolainaa. Opintolainahakemus kannattaa hoitaa kuntoon kelan kanssa ennen lähtöä.

Turvallisuus

Yleinen turvallisuus Tukholmassa on hyvä, ja maalaisjärjellä pärjää eri tilanteissa. Ruotsalaiset ovat hyvin avuliaita ja ystävällisiä, joten apua kannattaa pyytää, jos sitä tarvitsee. Koronatilanteen takia maskin käyttö on suotavaa julkisessa liikenteessä.

Vaihdon aikana jouduin moniin tilanteisiin, joissa jouduin poistumaan omalta mukavuusalueelta, ja välillä tilanteet tuntuivat todella haastavilta. Kannattaa kuitenkin muistaa, että tällainen on normaalia. Tilanteista oppii ja tämä kannattaakin ottaa hyvänä asiana oman kasvun kannalta. Voisin jopa sanoa, että jokainen palaa vaihdosta kasvaneena ihmisenä, sillä olet joutunut hoitamaan asioita ja tilanteita yksin. Aina kumminkin saa ja pitää pyytää apua, jos siltä tuntuu. En kokenut suurta kulttuurishokkia, kun saavuin Tukholmaan, sillä Suomi yleisesti ottaen on melko samalainen maa kuin Ruotsi.

Posted on

Vaihtokertomus, Trinity College Dublin, Irlanti, syksy 2020

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä ja alkubyrokratia

Dublin kaupunkina hurmasi minut jo lomamatkalla muutamaa vuotta aiemmin, ja koska tiesin haluavani vaihtoon englanninkieliseen maahan, vaihtokohteen valinta oli helppo. Suurimmat hankaluudet hakuprosessissa tulivat Mobility Onlinen käytön kanssa, mutta niistäkin selvittiin. Helsingin yliopistolta vahvistuksen vaihtoon lähdöstä sain melko pian, Trinity Collegen vahvistusta taas sai odotella elokuuhun asti – sen sain siis noin kuukausi ennen lähtöä.

Ennen lähtöä tein alustavat kurssivalinnat Learning Agreementin avulla, mutta kannattaa muistaa, että se on vain suuntaa antava, ja omat valintani muuttuivatkin varsinaisessa kurssi-ilmoittautumisessa. Trinity ilmoitti hyväksymisen yhteydessä tiedekunnat/opintosuunnat, joista minulla oli oikeus ottaa kursseja – näitä olivat sosiologia eli oma alani, sekä erikseen hakemani business faculty. Trinity halusi todistuksen kielitaidosta, ja onneksi pandemian vuoksi pystyin suorittamaan suunnilleen 50€ maksavan Duolingon etäkielitestin (hintavien IELTS ym. testien sijaan).

Koronapandemia toi mukanaan valtavasti epävarmuutta hakuprosessin joka vaiheessa, mutta kaikki sujui lopulta hyvin. Otin kattavan matkavakuutuksen ja ilmoitin ulkomaille muutosta Kelalle, maistraatille ja ulkoministeriölle (tällöin kaikille suositeltiin matkustusilmoituksen tekemistä). Suomi oli vielä syyskuussa Irlannin ”green listillä”, joten minun ei tarvinnut olla maahan saapuessani karanteenissa. Mitään erityisiä toimenpiteitä ei EU-kansalaisena tarvinnut tehdä.

Asuminen

Asunnon etsiminen aiheutti suurta päänvaivaa vaihtoa suunnitellessa. Dublinissa vuokrat ovat korkeita ja asunnot kiven alla sekä usein huonommassa kunnossa, kuin mihin Suomessa ollaan totuttu. Yksityisillä markkinoilla varoitellaan myös suuresta määrästä huijareita. Trinity tarjosi omia asuntoloitaan, mutta vaihto-opiskelijalle huoneen saaminen vaikutti vähintäänkin epävarmalta.

Pitkän pähkäilyn jälkeen (vasta noin viikko ennen lähtöä) päädyin varaamaan huoneen yksityiseltä, opiskelija-asuntoja tarjoavalta yritykseltä nimeltä Uninest. Vastaavia firmoja ja niiden lukuisia asuntoloita on Dublinissa useita. Vuokra oli korkea (mutta kuitenkin kaupungin yleistä hintatasoa vastaava), yli 1000€ kuukaudessa, ja täytyi maksaa koko vuokra-ajalta etukäteen. Asuin kuitenkin keskustaan ja yliopistoon nähden hyvällä sijainnilla ja turvallisessa kaupunginosassa asuntolassa nimeltä The Tannery, joka oli uusi ja oikein viihtyisä. Vuokraan sisältyivät muun muassa kuntosali, opiskelutilat ja monet ”respan” palvelut. Täällä asuminen tuntui usein siltä, kuin olisi ollut hotellissa.

Meidän asunnossamme huoneita (makuuhuone+kylppäri) oli kahdeksan, mutta koko syksyn meitä asui siellä neljä. Kaikki kämppikseni olivat vaihtareita muualta Euroopasta, tulimme kaikki hyvin toimeen ja meillä oli todella hauska syksy yhdessä. Koronan takia ihmisiin tutustuminen oli hankalaa, ja kämppisten kautta tapasinkin suurimman osan vaihdon aikaisista ystävistäni. Keksimme rajoituksista huolimatta paljon hauskaa tekemistä. Kämppikset pelastivat myös kuuden viikon lockdown-ajan, kun kotoa sai lähteä harvemmin. Suosittelen ehdottomasti kämppisasumista vaihdon ajaksi! Varsinkin Dublinista yksiöitä on muutenkin hyvin vaikea löytää. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että sekä henkilökohtaiset eroavaisuudet että kulttuurierot tulevat kimppakämpässä päivänvaloon. Niistä selvisin itse muistuttamalla itseäni siitä, että jokainen kokemus on opettavainen, ja että vaihto ei tule jatkumaan loputtomiin.

Asuntolan sisapiha
Asuntolan sisapiha

Dubliniin ja Irlantiin yleisesti sopeuduin todella nopeasti ja helposti, enkä kokenut suurta kulttuurishokkia. Hintataso on suunnilleen samaa luokkaa kuin Suomessa ja tuttu kieli (aksentista huolimatta) helpottaa arkeen sopeutumista. Dublin on kaupunkina sopivan pieni, viihtyisä ja tunnelmallinen, mutta nähtävää on kuitenkin paljon. Irlantilaiset ovat uskomattoman lämpimiä ja avoimia ihmisiä ja aina valmiita auttamaan. Minulla ei koskaan ollut turvaton olo, vaikka myös ikävämpiä juttuja kaupungista kuuli joskus. Kodittomuus ja päihteet näkyvät Dublinissa kadulla eri tavalla kuin Suomessa, mutta maalaisjärjen kanssa kulkiessa en ikinä joutunut pelkäämään.

Opiskelu ja opetus

Trinity College on Irlannin vanhin yliopisto ja kovin arvostetussa asemassa – paikallisten reaktiot opiskelupaikkaani olivat yleensä ihastuneita. Oma vaihtolukukauteni oli monella tavalla poikkeuksellinen, muun muassa siksi, että kaikki opiskelu ja yliopiston toiminta ylipäänsä tapahtui etänä. Kampuksella pääsin käymään koko vaihdon aikana yhden kerran (ulkona kävelemässä), mikä on sääli, sillä kampus on todella tunnelmallinen ja yksi kaupungin tunnetuista nähtävyyksistä.

Trinity College

Trinitylla käytettiin kaikessa opiskeluun liittyvässä Blackboard-nimistä sovellusta, jota voisi kuvailla Moodlen ja Zoomin yhdistelmänä. Sen käyttöön tottui nopeasti. Opiskelin 25 opintopisteen edestä kursseja (kolme sosiologian kurssia ja yksi business-kurssi), mikä tuntui oikein sopivalta määrältä itselleni. Käytännössä jokainen kurssi koostui sekä viikoittaisesta opettajavetoisesta luennosta että tutorial-sessiosta, jossa muun muassa pidettiin esitelmiä ja keskusteltiin akateemisista artikkeleista. Jokaista tapaamista varten oli määrätty ”reading”, yleensä 1–3 artikkelia, jotka tuli lukea etukäteen. Luettavan määrä tuntui varsinkin aluksi todella hurjalta, mutta melko pian siihen sopeutui, sekä oppi erottelemaan oleellisen ja vähemmän oleellisen luettavan. Esitelmien pito englanniksi jännitti minua aluksi kovasti, mutta oli lopulta todella palkitseva kokemus. Kursseillani loppusuoritustavat olivat joko essee tai ”take-home assignment”, eli etänä tehtävä tentti.

Opintojen joka viikko edellyttämä työn määrä tuntui välillä todella suurelta, mutta loppujen lopuksi suoriuduin kaikista kursseista hyvin, koin aiheet todella mielenkiintoisina ja opetuksen tasokkaana. Käsitin Trinityn arvostelun olevan melko vaativaa – esimerkiksi 90% on ilmeisesti lähestulkoon mahdotonta saada mistään, oma korkein arvosanani oli vähän yli 70%, joka on silti vitonen, jos asteikon muuntaa. Itse en kokenut, että pärjätäkseni jouduin uurastamaan erityisen paljon enemmän, kuin mihin olen Suomessa tottunut. Uudenlaiseen ajanhallintaan sopeutuminen on opinnoissa kaikki kaikessa.

Koronan takia myöskään yliopiston järjestämää oheistoimintaa ei juuri ollut. Suosittelen hakeutumaan vaikka muiden vaihtareiden kautta erilaisiin ryhmäkeskusteluihin ym., joissa ohjelmaa järjestetään spontaanisti paljon. Trinitylla oli myös etänä paljon society-toimintaa, eli eräänlaisia kerhoja, jotka keskittyvät esimerkiksi tiettyjen urheilulajien, musiikin tai ruoan ympärille. Näihin en itse lähtenyt mukaan, mutta kuulin muilta vaihtareilta paljon kehuja niiden toiminnasta.

Liffey-joki

Vinkit seuraaville vaihtoon lähtijöille

Kaikkia vaihtoon lähtijöitä rohkaisisin olemaan ennen kaikkea ennakkoluuloton, avoin, rohkea ja joustava. Kaikki ei varmasti tule menemään suunnitelmien mukaan, mutta odottamattomat jutut olivatkin vaihdossa usein juuri niitä parhaita. Kannattaa lähteä mukaan kaikkeen ja haastaa itseään vähän joka päivä.

Kuten mainitsin, oma vaihtokokemukseni oli monella tavoin ainutlaatuinen. Lähdin Dublinin rajojen sisältä kerran (käymään mielettomän kauniissa Wicklow’n kansallispuistossa), en tavannut yhtäkään kurssikaveria kasvokkain ja kaikki kaupat (paitsi ruokakaupat) ja ravintolat olivat suljettuina melkein puolet koko vaihtoajastani. Seuraavat vaihtoon lähtijät todennäköisesti ja toivottavasti pääsevät näkemään ja kokemaan enemmän Dublinia, Irlantia ja paikallista opiskelijaelämää. En kuitenkaan hetkeäkään kadu päätöstäni lähteä vaihtoon, sillä vaikeassakin maailmantilanteessa se oli upea ja opettavainen kokemus, jota en mistään hinnasta vaihtaisi pois. Palaan varmasti vielä joskus Irlantiin tekemään kaiken sen, mikä nyt jäi tekemättä.

Posted on

Vaihtokertomus, Szent István yliopisto (SZIU), Budapest, kevät 2020

Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Olin opiskelijavaihdossa Budapestissä kevätlukukauden 2020. Budapestissä minua veti puoleensa kaupungin kulttuuri, edullinen hintataso ja erinomainen sijainti Euroopan keskellä. Budapestissä on paljon upeita rakennuksia, mutta myös rosoisuutta, joka tekee kaupungista kiinnostavan. Lisäksi tiesin Budapestin olevan suosittu vaihtarikaupunki, jossa ei varmasti iskisi tekemisen puute.

Saatuani hyväksymispäätöksen Helsingin yliopistosta hain vielä virallisesti Szent István yliopistoon. Hakuprosessi oli mielestäni kevyempi kuin Helsingin päässä ja sain nopeasti tiedon hyväksymisestä. Matkajärjestelyt Budapestiin olivat helpot. Lukukausi Szent István yliopistossa alkoi vasta helmikuussa, joten pääsin lentämään kohteeseen hyvissä ajoin ja etsimään asunnon itselleni ennen opintojen alkua.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Alkubyrokratia Budapestissä ei ollut mielestäni kovin haastava. Kohteeseen saavuttuani hankin heti opiskelijahintaisen matkakortin, joka maksoi noin kympin. Toisin kuin monessa muussa vaihtokohteessa, minun ei tarvinnut todistaa opiskelijastatustani tiskillä, vaan opiskelijahintaisen matkalipun sai ostettua kätevästi metroaseman lippuautomaatista.

Yliopistolla lukukauden ensimmäinen viikko oli varattu orientaatiolle ja ryhmäytykselle. Saimme selkeät ohjeet siitä, miten meidän tuli valita kurssit ja kehen meidän tulisi olla yhteydessä, jos ongelmia ilmenee. Kurssien valinta tapahtui netissä meidän Weboodia/Sisua vastaavasta Neptun-järjestelmästä, joka oli hieman vanhanaikainen, mutta hoiti hommansa. Kurssivalinnat kannattaa tehdä heti kun pystyy, sillä paikat täyttyvät nopeasti. Professoreihin sai yleisesti ottaen helposti yhteyden sähköpostilla.

Muuta alkubyrokratiaa ei kohteessa ollut. Käytin Budapestissä omaa suomalaista kännykkäliittymääni ja maksoin pääasiassa kaikki ostokseni kortilla. Muutaman kerran vaihdoin valuuttaa paikallisessa rahanvaihtopisteessä varmuuden vuoksi. En myöskään avannut unkarilaista pankkitiliä. Pidin itseni kirjoilla Suomessa vaihtoni aikana.

Asuminen

Szent István yliopisto ei tarjonnut Budapestin kampuksella opiskeleville vaihtareille opiskelija-asuntolapaikkoja, joten asunto piti hankkia yksityisiltä markkinoilta. Tämä ei kuitenkaan ollut ongelma, sillä vuokra-asuntoja oli runsaasti tarjolla myös lyhyeksi ajaksi.

Valtaosa vaihtareista haluaa asua Pestin puolella, koska suurin osa kaupoista, ravintoloista ja yöelämästä on sijoittunut sinne. Vaihtoni aikana tutustuin muutamaan paikalliseen unkarilaiseen ja he näyttivät suosivan rauhallisempaa ja kukkulaista Budan puolta, joten asunnon sijainti kannattaa valita omien mieltymysten mukaan.

Jos yliopisto ei tarjoa opiskelija-asuntolapaikkaa, kannattaa asunnon etsintä aloittaa viimeistään muutamaa viikkoa ennen kohteeseen lähtöä. Koin erilaiset Facebook-ryhmät hyväksi kanavaksi asunnonhaussa: erityisesti ERASMUS BUDAPEST -ryhmässä ilmoitettiin paljon vaihtareille sopivista asunnoista ja huoneista. Parhaista kämpistä on runsaasti kysyntää, joten ryhmiä kannattaa tsekkailla lähdön alla useamman kerran päivässä. Jos kimppakämppäasuminen ei ahdista, suosittelen ehdottomasti vuokraamaan huoneen asunnosta muiden vaihtareiden kanssa. Parhaassa tapauksessa saat kämppiksistäsi hyviä ystäviä.

Sovin asuntonäytöt potentiaalisten vuokranantajien kanssa heti maahan saavuttuani. Nämä ensimmäiset päivät asuin Airbnb-asunnossa alueella, josta olin suunnitellut hankkivani asunnon. Olin onnekas ja jo toinen asunto vastasi toiveitani. En suosittele maksamaan vuokraa tai vuokratakuuta, ennen kuin olet nähnyt asunnon, sillä valitettavasti Budapestin vuokra-asuntomarkkinoilla esiintyy jonkin verran huijauksia.

Mielestäni parhaat alueet vaihtarin asunnolle ovat V, VI ja VII. Näiltä alueilta pääsee keskustaan hyvin nopeasti ja kaikki palvelut ja ruokapaikat ovat lähellä. Jos uskot, että tulet liikkumaan usein myös yöaikaan, kannattaa asunto valita ratikkalinja 4/6 lähistöltä, sillä kuten Suomessa, Budapestissakaan metrot eivät liiku yöaikaan ja yöbussien määrä on rajallinen.

Huoneen jaetusta asunnosta saa noin 300-350 e/kk. Itse asuin kaverini kanssa noin 60 m2 kaksiossa ja maksoimme siitä yhteensä 600 e/kk + sähkö, vesi ja ”common cost”. Kannattaa aina selvittää tarkkaan, mitä vuokraan kuuluu ja arviot sähköstä ja vedestä, jottei vuokran määrän kanssa tule yllätyksiä. Yleisesti ottaen Budapestissä on kuitenkin paljon edullisempaa asua kuin Helsingissä.

Opiskelu ja opetus

Vaihtoni aikana opiskelin noin puolet ajasta lähiopetuksessa, kunnes yliopistot menivät kiinni ja opetus siirtyi E-learning nettialustalle. Opiskelu Budapestissä oli mielenkiintoista, sillä maan ruokakulttuuri näkyi vahvasti myös opetuksessa. Yliopistoni tarjosi muun muassa useampaa viiniaiheista kurssia. Valitettavasti en itse pystynyt osallistumaan näille lukujärjestyksen päällekkäisyyksien vuoksi.

Kaikki valitsemani kurssit olivat luentomuotoisia ja ne kestivät koko lukukauden. Yhdellä kurssilla oli yleensä 10-20 opiskelijaa, joten vuorovaikutus professorien kanssa oli tiiviimpää, mihin Suomessa olin tottunut. Oppilaiden läsnäolo merkittiin ylös jokaisen tunnin aluksi, ja kursseilla oli noin 80% läsnäolopakko. Itse kurssit koin tasoltaan melko helpoiksi. Jos tunneilla oli hereillä, ei kotona tarvinnut juurikaan opiskella.

Lukukauden lopussa oli muutaman viikon pituinen tenttijakso, jolloin Neptun-järjestelmästä pääsi varaamaan itselleen sopivan tenttimisajankohdan kullekin kurssille. Lopputentit toteutettiin koronatilanteen takia nettialustalla ja ne koostuivat monivalintakysymyksistä. Yleensä tentit olivat kestoltaan lyhyitä, noin tunnin tai puolentoista tunnin mittaisia. Kurssien arvosanat tulivat näkyviin Neptun-järjestelmään pian tenttien jälkeen.

Kurssien arvostelu erosi hieman Suomen järjestelmästä. Asteikko oli sama (1-5), mutta ykkönen oli hylätty (<40%), eikä oikeuttanut vielä kurssin läpipääsyyn. Koska kurssit koostuivat useammasta arvosteltavasta komponentista, ei niiden reputtaminen ollut yleistä.

Koronaepidemia

Koronaepidemia rajoitti asukkaiden elämää Budapestissä maaliskuusta lähtien. Rajoitukset sulkivat yliopistot, kaupat ja palvelut, vaativat maskin käyttöä julkisissa kulkuvälineissä ja sisätiloissa ja eristivät Budapestin muusta Unkarista matkustusrajoitusten avulla.

Rajoitukset olivat tylsiä, mutta tarpeellisia. Yliopisto suositteli kaikille vaihdossa oleville kotiinpaluuta, mutta itse päätin jäädä kohteeseen. Koin oloni Budapestissa turvalliseksi ja pystyin pitämään kontaktit muihin ihmisiin minimissään samaan tapaan, kuin Suomessakin. Seurasin rajoitusten muuttumista englanninkielisiltä uutissivuilta.

Uskon, että koronaepidemia toi vaihtooni jotain hyvääkin. Oli mahtavaa nähdä Budapestin autenttinen puoli, ilman turisteja. Teimme vaihtarikavereideni kanssa pitkiä kävelylenkkejä ja ihailimme kauniita rakennuksia. Ongelmiin suhtautuminen on pitkälti omasta asenteesta kiinni ja koin vaihtoni onnistuneeksi vaikeuksista huolimatta. Ainoastaan takaisintulon kanssa oli hieman ongelmia, sillä lähes kaikki lennot Suomeen oli peruttu toukokuussa.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Budapest on upea kaupunki, joka tarjoaa jokaiselle jotakin. Kaupunki on kuuluisa kylpylöistään ja niissä kannattaa ehdottomasti käydä vaihdon aikana. Omaksi suosikikseni muodostui Széchenyin kylpylä, jossa on sisäaltaiden lisäksi suuri ulkoallasalue. Kulttuuritarjonta Budapestissä on rikasta ja erittäin edullista Suomen hintatasoon verrattuna. Kävin vaihtoni aikana muun muassa baletissa noin viidellä eurolla.

Ulkona syöminen ja juominen on myös edullista. Vaikka maan ruokakulttuuri on tuhtia ja pyörii paprikan ympärillä, on Budapestin ravintolatarjonta kansainvälistä. Omia ravintolasuosikkejani olivat Zona, Kiosk ja lempparina ranskalainen La Perle Noire. Paikallisia viinejä kannattaa myös ehdottomasti maistella ja rauniobaareissa käydä vähintäänkin muutaman kerran. Paikallisista elintarvikkeista ihastuin Guru-patukoihin ja Langos-lättyihin.

Budan ja Pestin väliin jää sympaattinen Margitin saari, jota ympäröi suosittu juoksurata. Sitä kannattaa ehdottomasti käydä testaamassa, jos harrastaa juoksemista. Muutenkin kaupunki tarjoaa erinomaiset puitteet urheilun harrastamiseen: on kiipeilyseiniä, kuntosaleja ja crossfittreenejä.

Balaton-järvi on Unkarin ylpeys ja siellä vierailun tulisi mielestäni kuulua jokaisen vaihtarin ohjelmaan. Kaikki tuntemani vaihtarit tykkäsivät siitä. Myös Unkarin ulkopuolelle matkustaminen on helppoa. Esimerkiksi Ryanair ja Easyjet tarjoavat Unkarista erittäin edullisia lentoja. Jos matkustelu kuuluu suunnitelmiisi, suosittelen suunnittelemaan lukujärjestyksen niin, että jätät esim. perjantain tai maanantain vapaaksi.

Vaihtaritoiminta Budapestissä on erittäin vilkasta ja Erasmus Life Budapest -järjestö järjestää vaihtareille ohjelmaa lähes päivittäin. Maanantaisin Morrison’s 2 ravintolassa järjestetään kuuluisat maanantaibileet, joissa vaihtarit kokoontuvat, joten sinne kannattaa mennä tutustumaan ihmisiin.

Vaihto tulee luultavasti olemaan yksi ikimuistoisimmista asioista opiskeluidesi aikana. Lähde rohkeasti erilaisiin aktiviteetteihin mukaan ja tutustu ihmisiin avoimesti. Ota vaihtosi aikana myös paljon kuvia, näin vaihtomuistot säilyvät elävästi mielessäsi vaihdon jälkeenkin. Kotiinpaluun jälkeen elämä Suomessa voi tuntua tylsältä, mutta muista, että voit aina palata maahan myöhemmin. Unohtumatonta vaihtoa, tulet varmasti tykkäämään Budapestista.

Posted on

Vaihtokertomus, Universidad de Santiago de Compostela, Espanja, lukuvuosi 2019-2020

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Kesän alussa aloin katselemaan jo asuntoja. Lisäksi ostin lentoliput Santiagoon – vain menolipun, sillä koska olin menossa koko lukuvuodeksi ja ajattelin esimerkiksi matkustella Espanjassa lukuvuoden jälkeen, en ollut varma, milloin palaisin takaisin Suomeen. Se osoittautui hyväksi päätökseksi, sillä pandemia olisi varmasti vaikuttanut jo ostamiini paluulentoihin. Ostin ennen lähtöä myös vakuutuksen, hankin Eurooppalaisen sairaanhoitokortin sekä tulostin tarvittavia papereita (kuten learning agreementin ja vaihtoyliopistoni hyväksymiskirjeen).

Osallistuin ohjelmaan nimeltä Buddy program, jossa pääsin kyselemään asioita yhdeltä Santiago de Compostelan opiskelijalta, joka toimi myös yhtenä tuutoreista siellä. Tein myös espanjan kielen lähtötasotestin ja harjoittelin hieman espanjaa Euroopan unionin vaihtoon liittyvien kielimateriaalien avulla.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Yliopistolla alkubyrokratiaan kuului muun muassa yliopiston vakuutuksen hankkiminen (muistaakseni koko lukuvuodelle alle 20€). Kannattaa kuitenkin hankkia myös matkavakuutus, sillä yliopiston vakuutus vakuuttaa opiskelijat vain kouluaikana yliopiston tiloissa.

Vaihdoin opintosuunnitelmaani (learning agreement) noin kolme kertaa. Uuteen opintosuunnitelmaan piti pyytää aina allekirjoitus sekä Helsingin yliopistolta että vaihtoyliopiston vastaavalta, mikä tietenkin tuotti paljon paperityötä.

Olin lukenut netistä, että poliisilta täytyy hakea oleskelulupa, jos oleskelee maassa yli kolme kuukautta. Pääsinkin tutustumaan espanjalaiseen byrokratiaan: poliisille oli pitkät jonot aamuvarhaisesta alkaen, ja joka päivä jaettiin vain viisikymmentä odotusnumeroa. Siksi jouduin menemään jonottamaan useana päivänä, kunnes lopulta menin eräänä sateisena päivänä jonottamaan klo 6 aamulla ja sain vihdoin jonotusnumeron. Sitten minun piti hankkia useita papereita itse oleskelulupaa varten. Tsekkiläinen vaihtokaverini kuitenkin kertoi minulle hänen vaihtovastaavansa sanoneen, etteivät Erasmus-opiskelijat tarvitse oleskelulupaa. Suosittelen kuitenkin kysymään ja tekemään tutkimusta. Jos voitte välttää tämän kauhean byrokratian, niin hyvä, mutta suosittelen hankkimaan oleskeluluvan, jos se vaaditaan.

Santiago de Compostela on tunnettu katedraalistaan. Vaikka se oli remontissa, ainakin osa sisätiloista oli avoinna vierailijoille.

Asuminen

Asunnon etsiminen tuntui minusta hankalalta. Lähetin jo Suomesta viestejä eri sivustojen (Idealista, Piso Compartido, jne.) asuntoilmoituksiin esittäytyen ja kysyen, olisiko mahdollista tulla katsomaan asuntoa, kun tulen Espanjaan. Moneen viestiini ei kuitenkaan vastattu.

En halunnut vuokrata asuntoa netistä, sillä pelkäsin, että sitten päädyn huijauksen uhriksi. Jälkeenpäin ajateltuna se olisi voinut olla hyvä idea, sillä esimerkiksi monet vaihtokaverini tekivät niin. Suosittelen esimerkiksi ottamaan yhteyttä Sharing Galiciaan, joka järjesti vaihto-opiskelijoille matkoja, mutta myös tiesi joistain vuokrattavista huoneista soluasunnoissa. Tämä siis mikäli he eivät ole joutuneet konkurssiin koronan takia.

Vuokraamalla asunnon netistä olisin luultavasti voinut säästää itseni alkuajan paniikilta. (Mikäli en olisi osunut huijaukseen.) Saavuin Espanjaan elokuun puolivälissä ja sain kuulla, että monet asunnoista oli vuokrattu viimeistään heinäkuussa. Kuitenkin joitain oli onneksi vielä tarjolla. Santiagossa vuokrataso soluasunnoissa on mielestäni huomattavasti alhaisempi kuin Helsingissä, sillä vuokrat saattoivat olla satasen paikkeilla + kulut. Koska minulla ei ollut paljon (hyviä) mahdollisuuksia jäljellä, päädyin vuokraamaan huoneen soluasunnosta, joka toimi eräänlaisena pensionina, eli vuokraan sisältyi paitsi kulut kuten lämmitys, vesi ja internet sekä viikottainen yleisten tilojen siivous. Vaikka vuokra oli Santiagon mittapuulla kalliimpi, se oli kuitenkin jotakuinkin sama kuin soluasuntoni vuokra Helsingissä (280€/kk), joten en kadu. Lisäksi asunto sijaitsi keskustassa ja siinä oli kaksinkertaiset ikkunat sekä hyvä lämmitys, joten minulle se oli oikein mainio. Monet asunnot Santiagossa saattavat olla viileitä, eivätkä soluasunnoissa asuvat muut kämppikset ole välttämättä valmiita maksamaan lämmityksestä niin paljon kuin suomalaiset.

Mielikuvani Galiciasta oli lähinnä sateinen; siksi Santiagon palmut yllättivät.

Opiskelu ja opetus

Opintojen suunnittelu vaihtokohteessa ei ollut minulle helppoa. Kuten sanoin jo aiemmin, vaihdoin opintosuunnitelmaani monta kertaa. Santiago de Compostelan yliopistossa ei ole vaihto-opiskelijoille kiellettyjä kursseja toisin kuin käsittääkseni Cádizin yliopistossa, mutta osa kielitieteen kursseista opetetaan galegoksi. (Koin kuitenkin, että yliopisto tarjosi riittävästi kielitieteen kursseja espanjaksikin.) Lisäksi huomasin, että monet kurssit olivat samaan aikaan, mikä tuotti paljon vaikeuksia. Kuulin eräältä paikalliselta, että tämä onkin ollut jo pidempään juuri filologian tiedekunnan ongelmana. Halusin myös löytää mielenkiintoisia kursseja, jotka saisin hyväksiluettua Helsingin yliopistossa. Vaikka opintojen suunnittelussa oli vaikeuksia, sain kuitenkin lopulta valittua sopivat kurssit koko vuodelle.

Voit myös katsoa kursseja, jotka on tarkoitettu nimenomaan vaihto-opiskelijoille, mutta en usko, että niitä saa kovin helposti hyväksiluettua. Toisaalta siellä oli tarjolla esimerkiksi katalaanin alkeet, joiden hyväksiluvun uskoisin olevan mahdollista. Itse en voinut ottaa kyseistä kurssia, sillä olin jo opiskellut katalaania Helsingin yliopistossa.

Filologiassa tunnit sijoittuvat lähes poikkeuksetta aamupäivälle, eli yhdeksästä kahteen. Toisin kuin Helsingin yliopistossa, aamukahdeksan tunteja ei (onneksi) ole. Filologian tiedekunnassa ei myöskään tarvitse pelätä iltatunteja, jotka ovat muistaakseni tavallisia lääketieteen tiedekunnassa. Tunnit kestävät 50-55 minuuttia, ja yhdestä kurssista on aina kolme tuntia viikossa (kaksi niistä on yleensä peräkkäin). Yhdestä kurssista saa kuusi opintopistettä.

Santiagossa tuntien välissä on viiden minuutin tauko (usein 10 min), mikä saattaa tuntua vaikealta Helsingin yliopiston opiskelijoille. Siinä ajassa ei ehdi pitää lounastaukoa, hyvä kun ehtii käydä vessassa. Toisaalta koulupäivä loppuu nopeammin.

Ennen vaihtoon lähtöä olin lukenut, että suulliset kokeet ovat tavallisia Espanjassa. En tiedä muista tiedekunnista tai Espanjan kaupungeista, mutta Santiagon yliopiston filologian tiedekunnassa kokeet olivat kirjallisia. Arvosteluasteikko on 0-10, ja neljästä alaspäin olevat arvosanat ovat hylättyjä. Arvosteluasteikko muistuttaa Suomen peruskoulujen ja lukioiden arvosteluasteikkoja.

Galiciassa on paljon hylättyjä rakennuksia.

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Osallistuin paljon vaihto-opiskelijoille järjestetyille matkoille (muun muassa Sharing Galician kautta), sillä halusin tutustua Galiciaan kunnolla, niin kulttuurillisesti kuin maantieteellisestikin. Suosittelen erityisesti Galician karnevaaleja helmikuun aikaan, Enroidoa, sekä Lugon jouluvalojen näkemistä. Myös Santiagoon kannattaa tutustua kunnolla, siellä on esimerkiksi paljon kauniita puistoja. Osallistuin myös joihinkin vaihtojärjestöjen järjestämiin muihin tapahtumiin, mutta valitettavasti suurin osa tapahtumista tuntui olevan iltamyöhällä baarissa hengailua, mikä ei sopinut persoonallisuuteeni eikä aikatauluuni.

Dos Marías (kaksi Mariaa) on suosittu tapaamispaikka (parque de Alameda). Sanoisinpa jopa että Mariat toimivat paremmin kuin kuuluisa katedraali.

Älkää rajoittako itseänne tutustumaan vain paikallisiin! Sanon tämän siksi, että itse ainakin olin törmännyt päinvastaiseen vinkkiin, joka kuului jotakuinkin näin: jotta saat kaiken irti vaihtokokemuksestasi, älä hengaa muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa, vaan tutustu paikallisiin. Minulla oli aluksi tällainen rajoittava ajatusmaailma, mutta en onneksi antanut sen vaikuttaa toimintaani. Asuin toki paikallisten kanssa, mutta heistä ei tullut minulle läheisiä ystäviä, toisin kuin muutamista vaihto-opiskelijoista. Sain kaksi meksikolaista ystävää, joten espanjaa tuli puhuttua myös natiivien kanssa, mikäli se on monen huolenaihe. Puhun myös saksalaisten, tsekkiläisen ja korealaisen kavereitteni kanssa espanjaa. Lisäksi vaihdoin aikana opin paitsi Espanjasta ja Galiciasta, mutta myös muista maailman nurkista, mikä on rikkaus.

Myöskään oman maan kansalaisia ei tarvitse vältellä, erityisesti kun suomalaisia on niin vähän. Ja jos menee vuodeksi vaihtoon, eikä esimerkiksi syksyllä samaan paikkaan osu muita suomalaisia, tulee käytettyä espanjaa. Koska keväällä soluasuntooni muutti yksi suomalainen opiskelijatuttu, sain hyvän ystävän Helsingin yliopistosta ja koronakevät oli siedettävämpi.

Parque de Alameda on yksi Santiagon monista rehevistä puistoista

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville: käytännön vinkit arjen tueksi

Suosittelen tarkistamaan Espanjan ja Galician juhlapäivät, eikä pelkästään siksi, että tietää milloin osallistua tapahtumiin tai olla menemättä yliopistolle. Santiagossa kaupat ovat nimittäin kiinni juhlapäivinä. Sain siitä karvaan opetuksen, kun saavuin Espanjaan 15. elokuuta tietämättä kyseisen päivän olevan Neitsyt Marian taivaaseenastumisen päivä. Matkustamisen vuoksi en ollut tietenkään syönyt tai juonut juuri mitään sinä päivänä ja sitten sain kuulla kauppojen olevan kiinni. Onneksi bensa-asemilta saa ostettua aika hyvin ruokaa (hedelmiä, leipää, pastaa, valmisruokia, säilykkeitä, yms).

Olin kuullut, että Espanjassa ei voi juoda vettä hanasta. Santiagossa vesi on kuitenkin niin puhdasta, että se on mahdollista. Suosittelen kuitenkin etsimään tietoa netistä ja olemaan varovainen muualla Espanjassa.

Galiciassa on hyvin sateista ja tuulista, joten mukaan kannattaa ottaa (tai ostaa paikan päällä) sadetakki ja kumisaappaat. Kuitenkin keväällä ja kesällä on erittäin aurinkoista, joten myös aurinkolasit voi olla hyvä ottaa mukaan.

Yliopiston kirjastoon saa kirjastokortin, mutta näin on myös kaupunginkirjaston kanssa. Lainaamalla fiktiivisiäkin kirjoja voi kehittää espanjan kielen taitoaan, joten mikäli on aikaa ja intoa, se voi olla hyvä idea.

Santiagossa ei ole tippikulttuuria kuten esimerkiksi Saksan kaupungeissa, joten ulkona käydessä riittää, että maksaa vain laskun summan.

Santiago on pieni kaupunki, joten kävellen pääsee hyvin lähes kaikkialle. Kannattaa siksi ottaa myös hyvät kävelykengät – erityisesti jos haluaa kävellä Camino de Santiagon tai osan siitä. Minua olisi kiinnostanut tehdä se, mutta olin suunnitellut vaellusmatkan keväälle, jolloin pandemia esti sen. Siksi suosittelen myös, ettei jätä tärkeitä asioita tai mielenkiintoisia matkakohteita viime tinkaan – ei sitä koskaan tiedä, vaikka puhkeaisi pandemia.

Lugon jouluvalot ovat näkemisen arvoiset

En kokenutkaan kaupunkia yhtään vaaralliseksi vaihtoni aikana, vaikka Espanja on ollut uutisissa niin raiskauksista kuin terrorismistakin. Santiago de Compostela on kuitenkin huomattavasti pienempi kaupunki kuin Madrid tai Barcelona, ja vaihtotuutoritkin sanoivat, että myös naisten on turvallista kulkea kaupungilla yksin yöllä.

Vuoden vaihtuessa monet kokoontuivat katedraalin aukiolle katsomaan kaupungin järjestämiä ilotulituksia. (Kaduilla ei ammuttu ilotulituksia.)

Haastavat tilanteet

Olin lukuvuoden 2019-2020 vaihdossa, eli keväällä tuli koettua koronapandemian alku Espanjassa. Ulkonaliikkumiskielto koetteli mieltä, mutta onneksi suomalainen kaverini asui samassa asunnossa (galicialaiset asukkaat olivat lähteneet perheittensä luokse). Saimme suoritettua kurssit yhdessä, keksimme tapoja nauttia vapaa-ajasta ja taitettua matkan takaisin Suomeen, kun se oli mahdollista.

Pandemian kaltaisten hätätilanteiden vuoksi kannattaa tehdä matkustusilmoitus ennen vaihdon alkua. Lisäksi hätätilanteen ollessa päällä, on tärkeä seurata sekä vaihto- että kotimaan uutisia ja ohjeita.

Koronarajoitusten aikaan myös Mariat saivat maskit.
Posted on

Vaihtokertomus, Rijksuniversiteit Groningen, Alankomaat, lukuvuosi 2020–2021

Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Opiskelin lukuvuoden 2020–2021 Groningenin yliopistossa Alankomaissa. Koronatilanne varjosti koko vaihtoaikaani, joten kokemukseni oli varmasti hyvin erilainen kuin normaalioloissa. Sain vaihtoajastani kuitenkin paljon irti ja voin ehdottomasti suositella Groningenia tuleville vaihto-opiskelijoille.

Ennen lähtöä

Helsingin yliopiston valinnan jälkeen Groningeniin ei ole varsinaista hakua, vaan yliopisto pyytää vaihto-opiskelijoita antamaan henkilötietonsa ja ilmoittamaan alustavat kurssivalintansa. Esimerkiksi motivaatiokirjeitä ei siis tarvitse enää tässä vaiheessa kirjoittaa. Kurssitarjonta on helposti saatavilla yliopiston nettisivuilla. Lähtöön kannattaa valmistautua kuin mihinkin muuhunkin kohteeseen: hanki kattava vakuutus, eurooppalainen sairaanhoitokortti ja muut tarvittavat dokumentit. Mukaan kannattaa pakata kestävä sateenvarjo ja sadetakki, sillä Alankomaissa sataa todella paljon.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Alkubyrokratia Groningenissa on melko vaivatonta. Yli 4 kuukautta kunnassa opiskelevien tulee rekisteröityä kunnan asukkaaksi varaamalla aika kaupungintalolta. Mukaan tulee ottaa virallinen syntymätodistus (englanniksi tai hollanniksi käännettynä). Itseltäni tätä dokumenttia kysyttiin, mutta joiltakin muilta tuntemiltani opiskelijoilta ei. En ole varma, mistä tämä ero johtui. Rekisteröitymisen yhteydessä saat hollantilaisen ”henkilötunnuksen” (burgerservicenummer, BSN), joka kannattaa kirjoittaa muistiin esimerkiksi puhelimeen. BSN:ää saatetaan nimittäin kysyä esimerkiksi terveydenhuollon palveluiden tai apteekissa asioinnin yhteydessä, joten se kannattaa olla aina mukana.

Opiskelijakortin saa haettua yliopistolta, kun sähköpostiin kilahtaa viesti kortin valmistumisesta. Kannattaa myös hankkia joukkoliikenteen OV-chipkaart, joka toimii koko maassa kaikissa julkisissa liikennevälineissä. Sen käyttö on huomattavasti helpompaa kuin yksittäisten lippujen osto.

Groningen on täynnä upeita kanaaleja

Asuminen

Asuntotilanne on Groningenissa hyvin tiukka, joten asunnon etsintä kannattaa aloittaa mahdollisimman pian. Kansainvälisille opiskelijoille asuntoja välittää esimerkiksi SSH, jonka rakennukset ovat dormitory-tyyppisiä. Rakennuksissa on suuret yhteiskeittiöt ja jaetut kylpyhuoneet ja mahdolliset oleskelutilat. Omassa rakennuksessani jaoin yhteiskeittiön noin 15 muun opiskelijan kanssa. Tämä oli mielestäni todella mukavaa, sillä keittiössä tutustui helposti muihin asukkaisiin, enkä kokenut itseäni yksinäiseksi koronapandemiasta huolimatta. Huoneeni oli melko suuri, 20m2, ja maksoin vuokraa 479 €/kk. Kuulemani mukaan SSH:n huoneet ovat jonkin verran kalliimpia kuin vapailta markkinoilta hankitut huoneet, mutta jälkimmäisten saaminen on todella hankalaa varsinkin kansainvälisille opiskelijoille. Syksyn ja koko lukuvuoden vaihto-opiskelijoille SSH:n huoneiden varaus alkoi toukokuun loppupuolella. Varausikkunan avauduttua huoneiden varaus toimii first come, first served -periaattella, joten varaamisen kanssa kannattaa olla todella nopea! Huoneille on paljon kysyntää. Koronatilanteen takia omassa rakennuksessani oli kuitenkin jopa tyhjiä huoneita, mutta normaaleina vuosina huoneet ovat menneet kuin kuumille kiville.

Opiskelu ja opetus

Groningenissa lukuvuosi on jaoteltu neljään jaksoon, aivan kuten Helsingissä. Syyslukukausi alkaa syyskuussa ja päättyy tammikuun lopulla, ja kevätlukukausi alkaa helmikuussa ja päättyy kesäkuun puolivälin tienoilla. Syys- ja kevätlukukaudella on kummallakin kaksi jaksoa, ja kunkin jakson lopussa on kahden viikon tenttijakso. Valitsemistasi kursseista riippuen on hyvin mahdollista, että osa tästä tenttijaksosta on käytännössä lomaa. Lukuvuodessa on tarkoitus opiskella 60 op, eli 15 op per jakso, aivan kuten Helsingissä. Suurin osa kursseista on laajuudeltaan joko 5 tai 10 op. Toisin kuin Helsingissä, kurssikirjoja ei yleensä ole saatavilla yliopiston kirjastossa (edes e-kirjana). Kirjoja voi siis joutua ostamaan itse, mikä kannattaa ottaa huomioon budjetoinnissa. Kirjat voivat nimittäin olla hyvinkin kalliita.

Yliopiston päärakennus kaupungin keskustassa
Yliopiston päärakennus kaupungin keskustassa

Kursseille ilmoittaudutaan muutama viikko ennen opetusjakson alkua paikallisessa WebOodissa (Nestor). Omassa tiedekunnassani vain ensimmäisen jakson kurssivalinnat olivat sitovia, mutta muiden jaksojen valintoja sai vapaasti muokata ennen ilmoittautumisen päättymistä. Suurimmalla osalla kursseista ei ole opiskelijoiden enimmäismäärää, joten pääsin helposti kaikille haluamilleni kursseille. Joillakin kursseilla on kuitenkin esitietovaatimuksia, joita voi joutua todistamaan (opintosuoritusote Helsingistä on usein riittävä).

Opetuksen taso Groningenissa on todella korkea, ja professorit puhuvat erinomaista englantia. Suuri osa yliopiston tutkinto-ohjelmista on englanninkielisiä, joten englanninkielistä kurssitarjontaa on laajasti. Itse opiskelu on Groningenissa hyvin samanlaista kuin Helsingissä: tyypillinen kurssi koostuu luennoista, loppu- ja/tai välitentistä sekä ryhmätyöstä tai yksilötehtävästä (esim. essee). Alankomaissa käytetään arvosteluasteikkoa 1–10. Kurssin, tehtävän tai tentin läpipääsyraja on 5,5. Arvosanaa 10 ei anneta käytännössä koskaan, ja myös 9 on melko harvinainen arvosana. Kuulemani mukaan arvosana 8,5 on jo erittäin korkea ja hyvä suoritus.

Oma vaihtovuoteni kului koronapandemian varjossa, joten melkein kaikki kurssini toteutettiin etäopetuksena. Etäopetus oli pääasiassa toimivaa. Luennot taltioitiin, joten niitä pystyi katsomaan jälkikäteen. Joihinkin kursseihin kuului keskustelusessioita, joissa opiskelumateriaalia käytiin läpi muiden opiskelijoiden kanssa. Tällä tavoin opiskelussa säilyi edes jonkinlainen vuorovaikutus, mutta läheskään kaikilla kursseilla tällaista elementtiä ei ollut.

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Groningen on todellinen opiskelijakaupunki – noin neljännes koko kaupungin asukkaista on opiskelijoita. Koronapandemian takia en päässyt nauttimaan paikallisesta opiskelijaelämästä täysin rinnoin, mutta en jäänyt siitä myöskään kokonaan paitsi. Kaupungissa on todella paljon erilaisia järjestöjä ja klubeja, joihin voi vapaasti liittyä. Aclo (paikallinen UniSport) tarjoaa valtavan määrän erilaista urheilua jalkapallosta laitesukellukseen. Kulttuurikeskus Usva tarjoaa muun muassa erilaisia musiikki- ja taidekursseja. Itse osallistuin syksyllä viiden hengen kitaratunneille, mutta loppusyksystä kurssi jouduttiin lopettamaan tuoreiden koronarajoitusten takia. Kaupungin keskusta on täynnä erilaisia kuppiloita ja yökerhoja, jotka olivat ennen koronarajoituksia täynnä opiskelijoita melkein jokaisena viikonpäivänä. Erityisesti kansainvälisille opiskelijoille suunnattua ohjelmaa järjestää Erasmus Student Network (ESN). ESN järjestää esimerkiksi orientaatioviikon sekä syksyn että kevään uusille opiskelijoille ja erilaisia retkiä ja tapahtumia pitkin lukuvuotta.

Groningenista pääsee helposti matkustamaan junalla muualle maahan. Porukalla matkustaessa kannattaa hyödyntää mahdolliset ryhmäalennukset. Erityisesti maan pohjoisosassa suosittelen käymään Vattimeren saarilla, jotka ovat täynnä upeita hiekkarantoja!

Vattimeren saaret ovat lyhyen matkan päässä Groningenista
Vattimeren saaret ovat lyhyen matkan päässä Groningenista

Terveydenhuolto

Terveydenhuolto Alankomaissa on korkeatasoista ja toimivaa. Yksityinen terveysvakuutus on pakollinen kaikille Alankomaissa asuville, mutta vaihto-opiskelijoille riittää eurooppalainen sairaanhoitokortti. Jokaisen maassa asuvan tulee rekisteröityä paikalliselle yleislääkärille (general practitioner, huisarts), joka on hoidontarpeessa aina ensimmäinen kontakti. Yleislääkärille kannattaa ehdottomasti rekisteröityä heti kun mahdollista eikä vasta silloin, kun lääkärikäynnille on tarvetta. Rekisteröitymisen käsittely voi nimittäin kestää jonkin aikaa. Yleislääkärin vastaanotolle pääsee pääasiassa hyvin nopeasti, korkeintaan muutamassa viikonpäivässä, mutta joskus jopa saman päivän aikana. Yleislääkäri kirjoittaa tarvittaessa lähetteen erikoislääkärille. Yleislääkärin vastaanotto on eurooppalaisen sairaanhoitokortin haltijoille maksutonta, mutta erikoislääkärien vastaanotoista voi koitua kuluja.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Jos pyöräilytaitosi ovat hataralla pohjalla, nyt kannattaa viimeistään aloittaa pyöräilyn treenaaminen. Groningenia pidetään yhtenä maailman parhaista pyöräilykaupungeista, ja pyörä on kaupungin sisäisissä matkoissa ylivoimaisesti nopein kulkuväline. Pyöräily kaupungissa on turvallista ja lyhyen totuttelujakson jälkeen helppoa. Pyörän saa hankittua joko pyöräkaupasta, nettikirpputoreilta tai vuokrapalvelusta. Itse vuokrasin oman pyöräni Swapfiets-palvelusta, jota voin ehdottomasti suositella. Pyörän vuokraan (halvin malli 13,50 €/kk) kuuluu jatkuva huolto, eli pyörän kanssa voi aina mennä firman toimipisteelle, jossa pyörä korjataan veloituksetta. Jos pyörä on pahasti vaurioitunut, tilalle saa maksutta uuden. Koin palvelun todella toimivaksi ja erityisen käteväksi vaihto-opiskelijalle, joka asuu kaupungissa vain lyhyen ajan.

Polkupyöriä kaupungin keskustassa
Polkupyöriä kaupungin keskustassa

Kannattaa varautua siihen, että Visa ja MasterCard -kortteja ei hyväksytä suurimassa osasta kaupoista. Suurin osa hollantilaisista pankeista käyttää Maestro-kortteja. Itse en kuitenkaan hankkinut paikallista pankkitiliä, vaan olin aina varautunut riittävän suurella käteismäärällä. Pankkitilin avaaminen on kuitenkin kuulemani mukaan melko yksinkertaista.

Englannilla pärjää Alankomaissa todella hyvin, ja käytännössä kaikki paikalliset puhuvat kieltä ainakin jonkin verran. Toisaalta hollannin kieli ei ole vaikeimmasta päästä, joten voit hyvin haastaa itsesi opettelemaan ainakin kielen alkeet. Groningenin yliopistolla on tarjolla hollannin kielen kursseja sekä aloittelijoille että edistyneemmille. Yhden jakson kestävä kurssi maksoi vaihto-opiskelijoille 250 €.

Posted on

Vaihtokertomus, Pädagogische Hochschule Tirol, Itävalta, kevät 2021

Kasvatustieteellisen tidekunnan opiskelija

Kirjottelen nyt kokemuksiani opiskelusta Itävallan Innsbruckissa Pädagogische Hochschule Tirolissa. Olen luokanopettajaopiskelija ja olen Erasmus -ohjelman kautta vaihdossa. Olen siis edelleen Itävallassa tätä kirjoitellessani.

Ennen lähtöä

Koko prosessi alkoi Helsingin yliopiston hakemuksien täyttelyllä ja joskus kesän alla sain tietää päässeeni viimeiseen hakukohteeseeni Innsbruckiin. Aluksi olin vähän pettynyt kohteesta, mutta nyt vaihdon melkein lopussa en voisi olla tyytyväisempi kohteeseen.

Syksyllä (olisiko ollut lokakuun loppuun mennessä) tuli täyttää vaihtokorkeakoulun sivuilla hakemus. Se hoitui kohtalaisen helposti. Ehkä vaikein osuus oli, kun piti skannailla erilaisia asioita esimerkiksi kelakortti ja passi. Jonkun liitteen olin myös ymmärtänyt väärin ja sain siitä muistutussähköpostin. Hakemuksen täyttämisen jälkeen minulla oli vielä videotapaaminen paikallisen koordinaattorin kanssa ennen lopullista hyväksyntää. Videopuhelussa kertoilin itsestäni ja hän kertoi vaihtoon liittyvistä ohjeista. Puhelu oli ihan rento ja ei todellakaan haitannut välillä takellella englannin puhumisessa. Heti puhelun lopuksi koordinaattori kertoi, että minut on hyväksytty vaihtoon. Sen jälkeen ei ollutkaan ennen lähtöä juuri muuta suoraan opintoihin liittyvää järjesteltävää.

Suurin pohdintani ennen lähtöä oli, haluanko lähteä vaihtoon keskellä koronapandemiaa. Eniten pelkäsin, että tulee taas uusi lockdown ja sitten olen yksin vieraassa maassa jonkun dormin -ei niin kivassa- huoneessa. Olin toisaalta kuitenkin kohtalaisen luottavainen, että vaikka lockdown tulisi niin ulkona saisi kuitenkin liikkua.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Heti muuttoni jälkeen minun täytyi käydä virastossa ilmoittautumassa asuvani maassa. Asia hoitui helposti täyttämällä muutama lappu ja vastaamalla virkailijan kysymyksiin. Pian minun täytyy käydä jatkorekisteröitymässä virastossa, koska oleskelen täällä yli 4kk. Myös lähtiessä täytyy käydä ilmoittautumassa samaisessa paikassa.

Muutaman ensimmäisen yön olin airbnb:ssä ja kuun vaihduttua muutin varsinaiseen asuntooni. Vuokra-asunnon sopimus allekirjoitettiin paikan päällä ja muutto sujui jouhevasti.

Opinnot alkoivat heti tervetulopäivällä zoomissa ja kurssit alkoivat pyöriä. Vaihtokoordinaattori hoiti lähes kaiken puolestani yliopiston ilmottautumisten ja siihen liittyvien asioiden osalta. Sain esimerkiksi opiskelijakortin ja tervetuliaispakkauksen lähes kotiin toimitettuna.

Asuminen

Ennen vaihtoa yksi suurimmista stressin aiheistani oli asunnon löytäminen. Olin luottavainen kunnes paikallinen vaihtokoordinaattori oli hoputtanut minua asunnon etsinnässä ja todennut paikallisen asuntotilanteen olevan huono. Hain lopulta asuntoa vain OEAD:n kautta. Alkuun he ilmoittivat, ettei heillä ole tarjota asuntoa ja kaikki ovat jo täynnä, mutta olen odotuslistalla. Kohtalaisen pian tämän jälkeen (ehkä muutaman viikon kuluttua) sain kuitenkin asuntotarjouksen, jonka otin vastaan joskus joulukuussa, ja niin olin päättänyt lopullisesti lähteväni vaihtoon koronasta huolimatta.

Asun dormissa, jossa minulla on tilava huone omalla suihkulla ja vessalla. Jaan keittiön noin 10 ihmisen kanssa, mutta keittiöni on hyvin hiljainen ja pääosin kokkaillessani olen yksin ja vain välillä joku pyörähtää siellä. Ennätys tähän mennessä on tainnut olla 5 ihmistä samaan aikaan keittiössä: 3 heistä kokkasi yhdessä ja sitten vielä minä ja yksi toinen. Se on kuitenkin tapahtunut vain kerran ja mahduimme ihan hyvin.

Dormini sijaitsee noin 3 kilometrin päässä keskustasta, lentokentän lähellä. Korona on vaientanut lentokentän eikä se ole ollut häiriöksi. Olen tykännyt myös dormin rauhallisuudesta. Arvostan sitä, ettei ole tarvinnut heräillä yöllä bileisiin tai meteleihin, kuten eräässä suositummassa vaihtaridormissa.

Opiskelu ja opetus

Koko kevään opetus on ollut etänä, joten opetuksen osalta kokemukseni on varmasti muista vuosista poikkeava.

Valitsin alkuun kaikki yleiset koulun tarjoamat vaihtarikurssin (25 op). Paikallinen vaihtokoordinaattori hoiti puolestani kurssi-ilmoittautumiset, joten minun tarvitsi vain kertoa, mitä kursseja haluan. Muutaman ensimmäisen viikon aikana totesin kuitenkin yhden kurssin opetuksen olevan niin huonoa, etten halua suorittaa sitä. Niinpä vähensin kurssit noin 20 opintopisteeseen. Ilmoittauduin vielä lisäksi muutaman nopan kesäurheilu-kurssille.

Opetus täällä on ollut vähän pettymys. Koen, etten akateemisesti ole saanut täältä juurikaan lisää oppeja. Koen koko vaihtokokemuksen kehittäneen minua enemmän henkilökohtaisesti kuin akateemisella tasolla. Uskon opiskelun etänä vaikuttaneen osaltaan siihen, etten ole ollut niin tyytyväinen opintoihin ja normaalina vuonna opetus olisi voinut olla erilaista. Lisäksi kurssit ovat kanditasoisia ja itse opiskelen viimeistä vuotta maisteriksi. Osa asioista on ollut sen verran tuttuja, ettei minulla ole riittänyt kiinnostusta niihin.

Opinnot yleisesti ovat olleet kohtalaisen helppoja ja suhteellisen vähä töisiä. Mistään kurssista ei ole varsinaista tenttiä, vaan kaikki suoritetaan esitelmiä ja sekalaisia pikkutehtäviä tekemällä. Esitelmiä onkin saanut pitää ihan miljoonasta aiheesta ja muiden esitelmiä on saanut kuunnella kyllästymiseen asti. Suurimmaksi osaksi saamani opit täällä perustuvat siihen, mitä opiskelijatoverit ovat esittäneet esitelmissään. Opettajat ovat itse luennoineet vain vähän, mikä on mielestäni heikentänyt opintojen akateemisuutta.

Lempparikurssejani ovat olleet kielikurssi, jossa olen päässyt kertaamaan saksan perusteita, ja moninaisuuteen liittyvä kurssi, jossa olemme käyneet läpi lasten kirjallisuutta ja sitä, miten esimerkiksi perheiden moninaisuus, lasten erityistarpeet ja ihonvärinkirjo näkyvät (tai lähinnä miten ne eivät näy) lasten kirjoissa ja -kulttuurissa. Tosin moninaisuus kurssikin alkoi olla puuduttava loppua kohti, kun tuntui ettei enää tuotu uusia näkökulmia vaan asiaa pyöriteltiin samasta tulokulmasta moneen kertaan. Myös luonnontiedekurssi on ollut kiva erityisesti, koska siihen on liittynyt joidenkin zoomisessioiden tilalla omatoimisia tehtäviä, kuten alueeseen tutustumista pienen vaelluksen merkeissä. On ollut mielenkiintoista kuulla myös, miten ilmastonmuutos näkyy tällä alueella ja mitkä ovat uhkakuvia paikallisesti.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Yksi hyvistä ostoksistani täällä on ollut koko Tirolin alueen kausilippu julkiseen liikenteeseen. Olen matkustellut paljon busseilla ja junilla alueella, ja lippu on maksanut itsensä takaisin. Kauempiin juniin olen myös ostanut ÖBB:n vorteil card -alennuskortin. Suosittelen näitä kaikille, jotka ovat kiinnostuneet seikkailemaan lähistöllä.

Toinen rahansa arvoinen ostos on ollut Freizeit ticket. Se on kausikortti moniin laskettelukeskuksiin, museoihin, uimahalleihin ja kesän vaelluksille vieviin gondoleihin. Talven aikana laskettelin paljon ja viimeinen laskukerta oli vasta aivan toukokuun lopussa. Uimahallien auettua olen myös käynyt viikoittain uimassa Freibad Tivoli -ulkoaltaalla. Aion hyödyntää lippua vielä gondoleilla matkustamiseen helpottaakseni vaelluksia, kun pääsee aloittamaan vaeltamisen ylempää rinteeltä.

Eniten olen siis viettänyt vapaa-aikaani laskettelurinteessä ja vaeltaen eli ulkoaktiviteetteja täällä riittää paljon. Yhdeksi tärkeimmiksi varusteiksi täällä onkin noussut laskettelukamat ja vaellusvarusteet.

Posted on

Vaihtokertomus, Mendel University in Brno, Tšekki, Kevät 2020

Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelija

Suoritin vaihto-opintoni kevään 2020 koronamyllerryksen keskellä Mendel Universityssä Tšekin Brnossa. Vaihtokohteeni tarjosi minulle erikoisesta maailmantilanteesta huolimatta loistavan hienon vaihtokokemuksen.

Ennen lähtöä

Hain vaihtoon oman tyylini mukaisesti, melko extempore, rästihaun viimeisenä päivänä syksyllä 2019. Kohdemaaksi olin silloin tällöin satunnaisesti vaihtoa harkitessani ajatellut Ruotsia, mutta hakulomaketta täyttäessäni tajusin, että vaihtoehtoja on valtavasti. Päätin ottaa selvää myös muista vaihtoehdoista, ja yliopisto yliopistolta laitoin niitä hakemukselleni järjestykseen. Lopulta melkoisen pohdinnan ja yhden äidille soitetun konsultointipuhelun jälkeen päädyin valitsemaan ensimmäiseksi hakukohteekseni Mendel Universityn Brnossa, Tšekissä. Ilo oli melkoinen, kun tieto vaihtopaikasta pamahti sähköpostiin vain muutama päivä haun päätyttyä!

En muista valmistautuneeni vaihtoon kovin kummoisesti etukäteen, mutta vaihtoyliopistolle piti tottakai lähettää joitakin papereita ja ainakin OLS-testi tuli tehtyä. Lisäksi haalin kasaan kaiken mahdollisen tiedon niin kaupungista kuin vaihtoyliopistosta, haaveilin tulevista seikkailluista ja osallistuin Helsingin yliopiston järjestämään lähtöorientaatioon sekä lounastin pari kertaa muiden tšekkivaihtareiden kanssa. Hankin myös asunnon etukäteen, sillä hermoni eivät kestäneet ajatusta uuteen maahan matkaamisesta ilman tietoa siitä, missä tulevan kevään asuisin.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa 

Vaihtoyliopistoni oli aivan ihana mitä vaihtareiden vastaanottamiseen tuli, ja meillä oli hyvissä ajoissa tiedossa niin orientaatioviikon ohjelma kuin muut mahdolliset asiat mitä meidän piti ottaa vaihto-opintojen alussa huomioon. Olin päättänyt osallistua orientaatioviikolle, mitä suosittelen ehdottomasti kaikille muillekin, sillä silloin pääsimme tutustumaan yliopistoon sekä hoidimme yhdessä kuntoon sellaiset asiat kuin opiskelija- ja kulkukortit sekä opintosuunnitelmat.

Yhdestä EU-maasta toiseen matkaavana on melko helppoa, kun esimerkiksi omalla puhelinliittymälläni pystyi käyttämään lähes yhtä huoletta nettiä kuin Suomessa, Eurooppalaisen sairasvakuutuskortin saa postilaatikkoon tilaamalla (vaikka muukin vakuutus on hyvä ottaa), ja hoidettavia virallisia asioita ei ole kovin paljoa. Koska asuin yliopiston asuntolan sijaan yksityiseltä henkilöltä vuokraamassani asunnossa, minun tuli kuitenkin käydä ilmoittautumassa Foreign Police:lle maassa yli 3 kuukautta oleskelevaksi.

Tämän kanssa kävi niin, että kun kävin eräänä aamuna tuon nopean ilmoituksen hoitamassa, julistettiin maassa iltapäivästä koronan takia State of Emergency, jonka aikana ulkomaalaisten ilmoituksia ei enää otettu vastaan. Voi siis sanoa että olin melko onnekas, vaikka en tiedä oliko tällä byrokraattisella toimenpiteellä varsinaisesti suurta merkitystä suuntaan tai toiseen!

Brnon maamerkki ja yleinen tapaamispaikka Brněnský orloj eli Astronomical clock löytyy keskusaukiolta.

Asuminen

Olin ennen Tšekkiin lähtöä asunut omillani monta vuotta, ja kokemus kämppisasumisesta rajoittui vain muutamiin kesiin vieraalla paikkakunnalla. Tästä johtuen vaihtoyliopistoni tarjoama majoitusmuoto, jossa jakaisin saman huoneen arvalla valitun henkilön kanssa, tuntui minulle turhan extremeltä. Päädyin siis etsimään asunnon Facebook-ryhmistä bongailemalla.

Päädyin lopulta vuokraamaan kevääksi huoneen 12 hengen opiskelijakommuunista. Sijainti ja hinta olivat oikein sopivia, mutta pakko myöntää, että suomalaisiin siisteyskäsityksiin tottuneena tuollaisella ihmismäärällä saman katon alla asuminen vaati melkoista mielen lujuutta. Koronan saavuttua ja yliopistojen vaihdettua etäopetukseen, asunto kuitenkin tyhjeni huomattavasti paikallisten matkatessa koteihinsa, mikä helpotti tilannetta hieman. Sain myös yhden parhaista tšekkiläisistä ystävistäni tästä asunnosta, joten valintaa katumaan en jäänyt!

Syksyksi halusin kuitenkin vaihtaa hieman mukavampiin oloihin, missä mahdollisesti keittiössä olisi niin siistiä, että uskaltaisin kokata muutakin kuin omilla välineillä pilkottua salaattia, enkä ehkä kompastuisi aamulla kokolattiamatolle levitettyyn jugurttipurkkiin. Löysinkin paikallisen opiskelijoille ja nuorille työntekijöille asuntoja tarjoavan välittäjän kautta aivan ihanan ylimmän kerroksen huoneen, ja nyt minulla oli ”vain” neljä kämppistä. Tämä asunto oli onnekseni aivan ihana, ja edelleen ikävöin sitä, kun istuin ikkunalaudallani teetä siemaillen ja ehkä Brnon kauneimman kadun maisemia ihaillen. Ainoa miinus tulee siitä, että poismuutettuani vuokravakuuden takaisin saanti oli melkoisen työn ja tuskan takana. Sain sen kuitenkin lopulta, melkein neljä kuukautta Suomeen palaamisen jälkeen. Yleisesti ottaen kannattaa varautua siihen, että osa asioista järjestyy Tšekissä melko hitaasti, jos ollenkaan.

Näkymät toisen asuntoni ikkunasta.
Näkymät toisen asuntoni ikkunasta.

Opiskelu ja opetus 

Opiskelen parasta aikaa metsätieteitä Viikissä ja yksi syy miksi valitsin Brnon Erasmus+ vaihdon kohteeksi, oli vaihtoyliopistoni laaja tarjonta erilaisissa alani kursseissa. Mendel University panostaa todella paljon ulkomaalaisiin opiskelijoihin, ja koska he tarjoavat jopa useampaa tutkintoa englanniksi, oli englanninkielisten kurssien valikoima todella laaja. Kevään aikana laajensin metsätieteiden osaamistani muun muassa Tšekin luontoon ja puutuoteteollisuuteen, sekä Keski-Euroopan metsätalouteen liittyvillä kursseilla.

Vaihtoyliopiston vaihtareiden tunnusmerkki Mendelu bag selässä Wieniä valloittamassa.
Vaihtoyliopiston vaihtareiden tunnusmerkki Mendelu bag selässä Wieniä valloittamassa.

Ensimmäistä viikkoa lukuun ottamatta opinnot suoritettiin pääasiassa etänä, mutta onneksi pääsimme loppukeväästä tekemään myös muutaman ekskursion Brnon lähiseuduille. Etenkin siksi, ettei etäopintojen suhteen oltu ainakaan minun kohdeyliopistossani vielä lähelläkään Suomen yliopistojen kykyä hyödyntää Moodlea ja erilaisia videokokousalustoja.

Kevään vaihto-opintojen jälkeen en ollut vielä valmis palaamaan takaisin Suomeen, ja kysyin vaihtoyliopistoltani mahdollisuutta jäädä sinne vielä toiseksi lukukaudeksi. Oman tiedekuntani kansainvälisistä asioista vastuussa oleva henkilö oli ajatuksesta todella innoissaan, ja auttoi suuresti, että sain järjestettyä itselleni vielä Freemover vaihdon syksyksi. Syksyllä korona teki taas tekojaan, ja rajoitukset jatkuivat rankkoina kesän rennomman elon jäljiltä. Tänä lukukautena keskityin itse lähinnä graduaineiston keräämiseen vaihtoyliopiston laboratoriossa sekä varsinaiseen gradun kirjoitustyöhön, minkä takia rajoitukset eivät onneksi vaikuttaneet opintoihini yhtä vahvasti kuin keväällä.

Vinkkejä vaihtoon lähteville

Vaihto-opiskelu Tšekissä oli lockdownista ja koronarajoituksista huolimatta kaiken kaikkiaan aivan loistava ja silmiä avaava kokemus. Kevään aikana pääsin kartuttamaan oman alani osaamista entisestään, verkostoitumaan kansainvälisesti yli mannerrajojen sekä tutustumaan (ja ihastumaan) minulle ennestään täysin uuteen maahan ja sen kulttuuriin. Voin suositella vaihtoon lähtöä lämpimästi kaikille sitä harkitseville!  Suosittelen lähtemään vaihtoon ennakkoluulottomasti ja innokkaalla asenteella, tutustumaan uusiin ihmisiin myös oman maan ulkopuolelta, sekä lähtemään mukaan erilaisiin tapahtumiin aina jos vain mahdollista!

Lisäksi Tšekissä on uskomattoman edullista ja helppoa matkata ympäri maan julkisilla kulkuvälineillä, ja tästä kannattaa ottaa kaikki ilo irti. Myös ihan pienimmistä kylistä löytyy yleensä juna-asemat ja edulliset Airbnb asunnot, ja Mapy.cz on loistava sovellus erilaisten vaellusten ja päiväreissujen suunnitteluun. Tšekistä myös moniin Keski-Euroopan maihin on normaalissa tilanteessa hurjan helppoa matkata bussia tai junaa käyttäen, vaikka korona rajoittikin omat ulkomaanmatkat tällä kertaa Itävaltaan ja Puolaan. Brnosta Wieniin, Prahaan ja Bratislavaan matkaa noin kahdessa tunnissa, sekä Krakovaan neljässä. Tšekkiä ei siis turhaan kutsuta nimellä ”Heart of Europe”.

Tšekistä löytyy muun muassa lukuisia vanhoja linnoja retkikohteiksi ja muiden vaihtareiden kanssa ihmeteltäväksi.
Posted on

Vaihtokertomus, Kööpenhaminan yliopisto, syksy 2020

matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Sain Helsingin yliopistolta hyvissä ajoin helmikuussa 2020 tiedon vaihtopaikastani Kööpenhaminan yliopistoon, josta oltiin minuun yhteydessä huhtikuun alussa ja lopulta kesäkuun ensimmäisellä viikolla sain myös kohdeyliopistolta vahvistuksen vaihdolleni. Hakuprosessi oli mielestäni melko vaivaton ja Kööpenhaminan yliopistolta oltiin minuun sähköpostitse yhteydessä ennen vaihdon alkua useaan otteeseen. Sainkin kattavasti tietoa asunnon etsinnästä, kurssivalintojeni etenemisestä ja mahdollisesta kielikurssista. Alun perin suunnittelemani kurssit olivatkin yllättäen täynnä, joten jouduin vaihtamaan kurssivalintojani kesällä, mikä kannattaa ottaa huomioon tutkiessaan opintotarjontaa. Lähtöjännitystä lievitti yhteydenotto tiedekunnan mentorointiohjelmasta, jossa samalla kerrottiin orientaatioviikon aikatauluista. Tämän lisäksi positiivisesti on jäänyt mieleen myös se, kuinka nopeasti Kööpenhaminan yliopistolta vastattiin minun kysymyksiini. Ennen lähtöä ei siis ainakaan itselläni ollut ongelmia käytännön asioiden suhteen.

Koronatilanne oli kesällä 2020 rauhallinen, joten Tanskaan matkustaminenkin oli verrattain helppoa. Minulla oli varmuuden vuoksi printattuna hyväksymiskirjeeni Kööpenhaminan yliopistoon, mutta sitä ei missään vaiheessa kysytty. Ainoa ero normaalitilanteeseen oli rajatarkastus, jossa minulta kyseltiin nopeasti maahantulon syytä ja tarkastettiin passi ja toivotettiin tervetulleeksi, mutta tämän jälkeen käytännöt ovat toki muuttuneet useaan otteeseen. Kannattaa päivittää viimeisimmät tiedot rajoituksista ja rajamuodollisuuksista esimerkiksi englanninkieliseltä coronasmitte -sivustolta.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Pohjoismaasta toiseen pohjoismaahan muuttaminen on yleisesti ottaen helppoa! Siinä missä kaikki muista EU-maista olleet vaihtarikaverini joutuivat jonottamaan tuntitolkulla maahanmuuttovirastoon eurooppalaisen oleskeluluvan takia, en itse pohjoismaan kansalaisena joutunut edes vierailemaan koko virastossa, sillä suomalaisena olisin saanut olla Tanskassa kuinka pitkään hyvänsä ilman oleskelulupaa. Tämän lisäksi olin oikeutettu myös terveydenhuoltoon ilman, että hankin ”paikallista kelakorttia”, eli keltaista korttia CPR-numerolla. Päätin kuitenkin myöhemmin hankkia kortin, sillä totesin sen helpottavan vaihtoani korona-aikaan, muun muassa alkusyksystä koronatestaus ja testitulosten saaminen oli paljon helpompaa sekä nopeampaa, mikäli oli CPR-numero. Sain hankittua kortin itselleni täyttämällä netissä lomakkeen ja varaamalla ajan International House Copenhageniin, ajan sai tosin vasta kuukauden päähän, joten lienee hyvä idea varata se saman tien saavuttuaan, mikäli uskoo CPR-numeroa tarvitsevansa. Uskoisin, että varsinkin korona-aikaan sen hankkiminen on ihan hyvä idea. Pitää vain muistaa kotiin palatessa ilmoittaa Tanskan viranomaisille muutosta pois, tästäkin tosin yliopiston puolelta muistutettiin minua.

Yliopiston suhteen byrokratiaa oli myös hyvin vähän, netin kautta sai tilattua itselleen helposti paikallisen opiskelijakortin, jonka sai muutaman viikon kuluttua noutaa toimistolta. Tiedekunta järjesti vaihtareille ohjelmaa rajoitusten puitteissa ja siitä infottiin hyvin, riitti kunhan luki sähköpostinsa ja löysin sovittuihin paikkoihin ajoissa.

Asuminen ja vapaa-aika

Asuntomarkkinat Kööpenhaminassa ovat villit, ja vuokrat korkeita. Siksi olikin helpottavaa, että Kööpenhaminan yliopistoon saapuville ulkomaisille opiskelijoille oli suunnattuna asuntoja, joita Housing Foundation vuokrasi. Kesäkuun alkupuolella, kun yliopisto oli vahvistanut vaihdon hyväksytyksi, Housing Foundationilta tuli sähköpostiin linkki, jolla pääsi heidän asunnonvarausjärjestelmäänsä. Varaaminen tapahtui ”nopeat syövät hitaat”-periaatteella, joten kannattaa ehdottomasti tutustua mahdollisiin vaihtoehtoihin HF:n nettisivuilla hyvissä ajoin ennen varaussivuston aukeamista. Itse tein listan, jolle asetin kaikki vaihtoehtoni järjestykseen mieluisimmasta vähiten mieluisaan, jotta pystyin mahdollisimman nopeasti luovimaan järjestelmässä eteenpäin.

Housing Foundation tarjoaa kaikkea jaettujen makuuhuoneiden ja oman yksiön väliltä, joten kannattaa miettiä mitä priorisoi omassa asumisessaan korkealle. Itse menin edullisuus edellä, mutta halusin ehdottomasti oman makuuhuoneen. Päädyin opiskelija-asuntolaan nimeltä Signalhuset, jossa kaikki asunnot kattoivat neljä makuuhuonetta, kaksi vessaa ja yhteisen keittiö-/oleskelutilan. Vuokraa maksoin huoneestani noin 500 euroa kuukaudessa, mikä oli halvimpia löytämiäni vaihtoehtoja. Signalhuset sijaitsee Ørestadin kaupunginosassa, joka on noin seitsemän kilometrin päässä Kööpenhaminan keskustasta ja neljän kilometrin päässä yliopiston eteläisestä kampusalueesta.

Ørestad
Ørestad

Ørestad alueena on suoraan sanottuna tylsähkö, siellä on lähinnä uusia suuria rakennuksia ja valtava kauppakeskus, mutta en silti katunut valintaani asuinpaikan suhteen. Sain parhaat vaihtarikaverini nimenomaan Signalhusetista ja mielestäni asunnot olivat tasoltaan oikein hyviä. Voin kuvitella, että normaaliaikaan asuntolassa on paljon bileitä ja aktiviteetteja ja muihin kansainvälisiin opiskelijoihin on halutessaan helppo tutustua. Seitsemän kilometrin pyöräilyynkin tottui äkkiä! Minulla kävi hyvä tuuri kämppisteni suhteen ja olin ehdottoman tyytyväinen, että päätin muuttaa soluun. Oli kiinnostavaa oppia muiden kulttuureista ja mukavaa jakaa päivittäisiä kuulumisia. Mutta kannattaa tosiaan perehtyä eri vaihtoehtoihin asumisen suhteen ja miettiä mitä itse arvostaa eniten ja millaisella budjetilla on liikkeellä, monet vaihtarit kehuivat esimerkiksi Basecamp nimistä asuntolaa kovasti.

Sopeuduin asumaan Kööpenhaminaan nopeasti, vaikka eroavaisuuksia Suomeen totta kai oli. Pohjoismaalaisena kulttuuri ja tavat olivat tutun oloisia heti.

Opiskelu ja opetus

Tein vaihdossa vapaavalintaisen sivuainekokonaisuuden, joka koostui yhteensä 22,5 opintopisteestä antropologiaa. Minun kurssini kestivät koko syyslukukauden, mutta kuulin että esimerkiksi oikeustieteellisessä lukukaudet oli jaettu kahteen jaksoon kuten Suomessakin. Lienee siis tiedekunnasta riippuvaista tämän suhteen. Minulla oli antropologialla vain kaksi kurssia, joista toinen oli 15op ja toinen 7,5op. Koronasta huolimatta luennoille pääsi kampukselle, ellei halunnut osallistua etänä, molempiin oli aina mahdollisuus mikä oli erittäin positiivinen yllätys kaikkien koronarajoitteiden keskellä. Luentoja minulla ei kovin paljoa määrällisesti kuitenkaan ollut; 15op kurssilla kaksi 3 tunnin luentoa viikossa ja 7,5op kurssilla yksi neljän tunnin pituinen luento.

Yliopistokampus
Yliopistokampus

Opetustyyli erosi omalla kohdallani huomattavasti siitä mihin olin Helsingissä tottunut, opetus oli lähtökohtaisesti paljon aktiivisemmin opiskelijoita osallistavaa. Toisella kursseistani puolet jokaisesta luennosta käytettiin opiskelijoiden välisiin pienryhmäkeskusteluihin ja niiden yhteiseen läpi käymiseen luokassa, minkä lisäksi molemmilla kursseilla oli ryhmätöitä. Henkilökohtaisesti olin siis odottamattoman kaukana mukavuusalueeltani perinteiseen luonnoilla hiljaa kuuntelemiseen tottuneena, mutta koen kyllä oppineeni tosi paljon ottamillani kursseilla. Kannattaa kuitenkin tosiaan henkisesti valmistautua tähänkin puoleen.

Kurssit eivät muuten tuntuneet erityisen työläiltä, luettavaa oli jokaiselle luennolle muutama artikkeli ja ne kannatti kyllä käydä ajatuksella läpi, mikäli halusi edellä mainituista ryhmäkeskusteluista selvitä kunnialla. Kuitenkaan esimerkiksi esseitä tai muita vastaavia kirjoitustehtäviä ei kurssien aikana tarvinnut palauttaa. Kurssien päätteeksi ei ollut itselläni varsinaisia tenttejä vaan pidemmät esseet, joille oli onneksi reilusti kirjoitusaikaa. Tanskassa on melko kummallinen seitsemänportainen arvosteluskaala -3 ja 12 välillä. Suoritin omat kurssini yllättävän hyvin arvosanoin, ja koen että arvostelu oli oikeudenmukaista. Toisella kursseistani oli mahdollista saada hyvin paljon palautetta loppuesseistä, mutta toisella kurssilla ainoa palaute oli arvosana.

Opetuksen taso oli mielestäni käymilläni kursseilla korkealla. Kurssien vetäjät tuntuivat olevan todella motivoituneita siihen mitä tekivät ja tutkivat, ja antropologian kurssit oli sidottu ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin aiheisiin. Yliopiston lehtorien/professorien ja opiskelijoiden välillä tuntui olevan hyvin vähän hierarkiaa tai muodollisuutta. Opiskelijoita kannustettiin kysymään ja kyseenalaistamaan ja luennoilla olikin paljon mielenkiintoista dialogia opiskelijoiden ja luennoitsijoiden väillä. Opiskelijana olit myös pitkälti vastuussa omasta oppimisestasi siinä mielessä, että minkäänlaisia läsnäolopakkoa ei ollut ainakaan minun suorittamillani kursseilla.

Antropologian lisäksi kävin huvikseni tanskan kielen alkeiskurssin, jonne pääsi yliopiston kautta halutessaan ja jonka laajuus oli 7,5op. Kielikurssi oli hauska keino tutustua muihin vaihtareihin ja myös saada verrattain helposti opintopisteitä kasaan. Tunneilla oli rento meininki ja mikäli osaa edes tyydyttävästi ruotsia, kuten todennäköisesti moni suomalainen vaihtari osaa, on ainakin tanskan alkeiden kirjallinen puoli helppoa ottaa haltuun. Mielestäni myös kielikurssin suullinen loppukoe oli tehty hyvin helpoksi, ottaen huomioon kuinka vaikeaa oikein lausuminen oli. Suosittelen lämpimästi kielikurssille ilmoittautumista, mikäli se vain sopii omaan aikatauluun.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Tanska on kallis maa ja erityisesti asuminen on tyyristä jopa Helsingin hintatasoon tottuneena. Itselleni tuli yllätyksenä se kuinka paljon rahaa saa uppoamaan ennen muuttoa takuuvuokraan (noin tuhat euroa) ja ennakkovuokraan, joka itselläni oli kolmen kuukauden vuokra. Onkin hyvä ajatus säästää kunnollinen matkabudjetti ennen lähtöä, jotta ei tarvitse paikan päällä nuukailla liikaa, Kööpenhaminassa erityisesti on paljon nähtävää ja tehtävää, johon saa myös uppoamaan sievoisia summia.

Kannattaa myös pitää mielessä, että takuuvuokran palautus ei välttämättä ole yhtä itsestään selvää kuin Suomessa. Kuulin useammalta vaihtarilta, että heidän takuuvuokristaan pidätettiin suuria summia muun muassa puutteellisen loppusiivouksen vuoksi. Erityisesti Housing Foundation on hyvin tarkka siivouksesta, joten kannattaa ennen lähtöä todellakin jynssätä jokainen mahdollinen ja mahdoton nurkka huoneesta tai asunnosta. Sain itse koko summan takaisin, mutta suurin piirtein hinkkasin lattialistat hammasharjalla. Kämppikseni menetti melkein 200 euroa pölyn ja huoneeseen jättämiensä tyynyn ja täkin vuoksi, joten pienet unohdukset voivat kostautua karvaasti.

Pyöräily on Kööpenhaminassa ehdottomasti kätevin keino liikkua paikasta toiseen, ellei asu todella kaukana keskustasta tai yliopistokampuksesta. Kaupungissa ei ole käytännössä mäkiä ja liikenneinfran suunnittelussa on tosiaan huomioitu pyöräilyn sujuvuus todella hyvin. Pyörän voi hankkia monesta paikasta, esimerkiksi Facebookissa on paljon käytettyjä pyöriä. Itse ostin oman pyöräni käytettyihin pyöriin erikoistuneesta liikkeestä, mutta nyt ajateltuna olisin puolen vuoden vaihtoon hankkinut kuukausimaksullisen vuokrapyörän (Swapfiets). Vuokrapyörät ovat uudenveroisessa kunnossa ja sisältävät kunnolliset lukot ja valot, sekä huoltotakuun, toisinkuin second hand pyörä satunnaiselta myyjältä Facebookista. Joka tapauksessa pyörä kannattaa hankkia mahdollisimman pian saavuttuaan, ja myös perehtyä hieman paikallisiin liikennesääntöihin.

Mons klint

Pyöräilyn lisäksi toki huonolla säällä tai kauemmas mennessä on kätevää käyttää matkakorttia (rejsekort) johon voi ladata rahaa lippuja varten. Kortin voi ostaa asemien sinisistä automaateista tai monilta 7/11 kioskeilta. Joukkoliikenne on melko hintavaa, mutta kortin etuna on se, että se käy kaikkialla Tanskassa matkatessa, toisinkuin esimerkiksi HSL-kortti, jota on ilmeisen turhaa koittaa käyttää vaikkapa Turussa. Junan ja metron yhdistelmällä pääsee Kööpenhaminassa kätevästi liikkumaan, ja esimerkiksi Malmö on nopea ja helppo päiväreissukohde junamatkan päässä Ruotsissa, mikäli koronatilanne sinne menon sallii.

Kaiken kaikkiaan Tanska oli ihana vaihtokohde jopa keskellä koronapandemiaa. Pienen maan sisällä on paljon nähtävää ja kauniita kohteita. Kannattaa ehdottomasti matkustaa eri puolille Tanskaa ja tutkia pienempiä kaupunkeja ja luontokohteita esimerkiksi yliopiston syyslomalla. Suhteellisen lähellä Kööpenhaminaa omia lempipaikkojani olivat esimerkiksi Tisvilde ja Møns Klint. Kööpenhaminasta kauniin pyöräilymatkan päässä oleva Jægersborg Dyrehave on mainio päiväretkikohde, isolla puistoalueella on vanhoja suuria tammia ja valtava määrä peuroja. Lisäksi lämpimällä säällä kannattaa hyödyntää kaupungin monia merivesiuimaloita.

Dragor
Dragor