Faculty of Pharmacy – Vaihtokertomuksia maailmalta

10.4.202410.4.2024

Vaihtokertomus, Sungkyunkwan University, syksy 2023

Farmasian tiedekunta

Olin käynyt ensimmäisen kerran Etelä-Koreassa kesäkuussa 2022 lomalla, ja ihastuin maahan ja pääkaupunkiin tosi paljon. Päätin silloin, että haen maisterivaihtoon Seouliin syksyksi 2023. Haku alkoi syksyllä 2022, ja onnekseni minut valittiin vaihtoon. Etelä-Korea on hyvin suosittu kohde ja kilpailu paikoista voi olla kova. Motivaatiokirjeeseen kannattaa panostaa ja keskiarvosta pitää huolta, jotta se täyttää vaaditun rajan.

Etelä-Koreassa farmasian tiedekunta (ja myös lääketieteellinen sekä oikeustieteellinen) on suljettu vaihto-opiskelijoilta, eli tiesin jo hakuvaiheessa, etten voi suoraan suorittaa farmasian kursseja. Tämä ei kuitenkaan ollut ongelma, sillä pystyin ottamaan sellaisia kursseja valinnaisiksi, jotka tukevat maisterintutkielmaani. SKKUlla on kaksi kampusta, yksi Seoulissa pääkaupungin sydämessä ja toinen Suwonissa, noin tunnin ajomatkan päässä Seoulista. Suwonin kampus on painottunut luonnontieteisiin, eli siellä sijaitsee esim. kaikki insinöörilinjat, lääketieteellinen, farmasia jne. Itse kuitenkin suoritin opintoni Seoulin kampuksella, sillä valitsin lopulta sellaiset kurssit, jotka sijoittuivat Seoulin kampukseen.

Ennen vaihtoa

Jo ennen vaihtoa kannattaa hoitaa muutama asia, jotta saapuminen ja arki Etelä-Koreassa alkaisi mahdollisimman sujuvasti.

Lataa ainakin nämä seuraavat sovellukset:

- Papago à kääntämiseen tarkoitettu sovellus, sillä Google kääntäjä ei ole kovin hyvä korean kielessä
- Kakao Map à Google Maps ei toimi Etelä-Koreassa, joten karttasovellusta joutuu käyttämään hyvinkin ahkerasti
- Naver Map à Sama kuin Kakao Map, mutta eri yritys
- Xe à Valuutanmuunninsovellus, toimii myös offline tilassa
- com à junaliput Korean sisällä matkustamiseen, esim. Busaniin, edullisesti täältä
- Kingo-M à SKKUn oma sovellus, joka toimii opiskelijakorttina.

Suosittelen vahvasti hankkimaan paikallisen sim-kortin, jotta netti on käytettävissä jatkuvasti. Itse tilasin oman sim-kortin Chingu Mobile -yrityksen kautta, ja se toimi tosi hyvin koko vaihdon aikana. Valitsin noutopaikaksi Incheonin lentokentän, ja sainkin sim-kortin aktivoiduttua heti lentokentällä. Heillä on myös nykyään eSim mahdollisuus, jolloin fyysisen sim-kortin kanssa ei tarvitse säätää ollenkaan. Sim-kortin hinta oli perusnetillä 5 kuukaudelle yhteensä n. 70e. Vinkkinä, että Suomessa kannattaa oma liittymä laittaa tauolle tai vaihtaa johonkin edullisempaan liittymään (esim. itse siirryin normaalista liittymästä Telia Dot liittymään, jossa oli kuukausihinta 8e). Jokainen säästetty euro on opiskelijana kotiinpäin. 😊

Etelä-Koreassa pärjää aika hyvin maksukorteilla, eikä käteistä tarvitse niin paljon. Visa Electron ei toimi Etelä-Koreassa eli jos sellainen kortti sattuu löytymään, kannattaa ennen lähtöä päivittää toiseen esim. Visa Debit tai/ja Visa Credit. Minulla oli mukana sekä Visa Debit että Visa Credit kortit OP:lta ja ne toimivat moitteettomasti. Suosittelen kuitenkin hyvin vahvasti avaamaan ja tilaamaan Wise-yrityksen maksukortin, sillä siinä valuutankerroin on tosi paljon parempi kuin muilla pankeilla. Itse en tajunnut tätä tehdä ennen vaihtoa, ja monesti harmitti varsinkin isompia ostoksia tehdessä, miten paljon olisin säästänyt. Eli vahva suositus tälle, monet vaihto-opiskelijat käyttivät tätä korttia. Kortti tulee myös tarpeeseen, kun/jos matkustaa muihin maihin kuten Japaniin, Taiwaniin jne. Huom! Kortilla maksaessasi maksa aina paikallisella valuutalla eli KRW.

Etelä-Koreassa lentokentällä kannattaa heti käydä ostamassa itselleen kioskista (GS25, CU, SevenEleven) T-money card eli matkakortin julkista liikennettä varten. Matkakortin voi ostaa ja ladata vain käteisellä. Arvon lataus onnistuu joko kioskeista tai sitten metroasemilla olevista koneista. Tämän takia käteistä kannattaa vaihtaa hieman jo Suomessa niin pääsee heti sitten ostamaan matkakortin perillä. T-money card käy kaikkiin kulkuneuvoihin sekä myös Etelä-Koreassa muihin kaupunkeihin, eli voit siis samalla kortilla matkustaa myös Busanissa metrolla ja bussilla.

Matkavakuutusta kilpailutin ahkerasti eri yrityksillä ja päädyin lopulta ottamaan Turvan matkavakuutuksen. Erillistä matkatavaroiden vakuutusta en tarvinnut, sillä se sisältyi kotivakuutukseeni.

Rokotukset kannattaa hoitaa ajoissa ottamalla yhteyttä YTHS:ään. Siellä on erillinen lomake, joka on tarkoitettu matkustaville opiskelijoille. Rokoteohjelman ja reseptit saa nopeasti. Kaikkia rokotteita ei tarvitse ottaa, mutta suosittelen ainakin hepatiittirokotteet hoitamaan kuntoon ennen matkaa.

Saapuminen ja ensimmäisten viikkojen tunnelmat

Saavuin Etelä-Koreaan 21.08.2023. Lensin suoraan Helsingistä Finnairilla, ja matka kesti 12h. Lentoliput ostin keväällä, ja niihin upposikin lähemmäs 1000e. Suosittelen seuraamaan lentojen hintoja esimerkiksi Google Flights -sivuston kautta, johon saa kätevästi laitettua lähtöpäivän ja kohteen, jonka jälkeen sivusto aina ilmoittaa sähköpostilla kun hinnat laskevat tai nousevat. Hyvällä tuurilla lentolippuja voi saada 500-700e, jos ottaa välilaskulla esim. Saksassa tai Ranskassa. Itse ostin sekä meno- että paluulipun samalla.

Etelä-Koreassa on elokuussa vielä kesä ja vastassa olikin hyvin lämmin ja kostea sää. Etelä-Korean päälentokenttä on Incheonissa, joka on noin tunnin matkan päässä Seoulista. Incheonista pääsee Seouliin metrolla, mutta suosittelen hyvin vahvasti ottamaan lentokenttäbussin, sillä metroa joutuu hyvin todennäköisesti vaihtamaan, jotta pääsee omaan määränpäähän. Incheonin lentokentältä SKKU:lle pääsee suoraan bussilla 6011, joka lähtee lentokentän edestä. Bussilipun saa ostettua kätevästi suoraan lentokentällä tiskiltä kertomalla, että määränpäänä on esim. SKKU. Bussilippu maksoi n. 12e. Matka kestää noin 1h 15min. Bussikuskit ovat hyvin avuliaita, kantavat matkalaukut bussiin ja sieltä pois. Nämä lentokenttäbussit ovat hyvin väljiä, saa rauhassa istua ja katsella maisemia. Metrolla pääsee määränpäähän myös, mutta matka kestää melkein 2h ja välissä joutuu vaihtamaan toiseen metroon. Lisäksi metrot ovat yleensä hyvin täynnä eikä istumapaikkaa välttämättä saa. Metromatka kustantaa n. 3,5e.

Meillä oli SKKUssa orientaatio vain yhden päivän, 22.08. Orientaatiopäivänä yliopiston oppilaat ja opettajat esittelivät koulun historian, jonka jälkeen oli yliopiston klubien musiikki- ja tanssiesityksiä. Näiden jälkeen lähdimme kiertelemään kampusta yhdessä, ja sen jälkeen oli tervetuliaisjuhlat ravintolassa, joihin oli vapaaehtoinen osallistuminen pienellä summalla.

1. Yliopiston klubin musiikkiesitys orientaatiopäivänä 2. Kotikatu 3. Tervetuliasillallinen orientaatiopäivän päätteeksi

Koska olin jo käynyt Seoulissa kerran aikaisemmin, oli kaupunki minulle ennestään jo vähän tuttu. Olin vaihdosta todella innoissani, ja ensimmäiset viikot menivätkin ihmettelemässä, että asunko todellakin Seoulissa? Kaikki oli mielenkiintoista ja jännittävää. Olen itse aika joustava ja helposti sopeutuva ihminen, joten minulle ei tullut kulttuurishokkia tai vaikeuksia sopeutumisen kanssa. Integroiduin aika nopeasti ja tein paljon joka päivä. Tiedän kuitenkin, että monille vaihtareille ensimmäiset viikot voivat olla vaikeita, sillä kaikki on uutta, ne tutut rutiinit puuttuvat ja esimerkiksi ruokailu voi olla hankalaa, kun ruoka on tosi erilaista verrattuna Suomeen. Kannustankin rohkeasti heti tutustumaan muihin vaihtareihin ja huonekaveriin, ja myös tutustumaan kaupunkiin itsenäisesti.

Arki kohteessa

Arki Seoulissa oli minulla aika erilainen kuin arki Helsingissä. Vietin yllättävän paljon aikaa kampuksella toisten opiskelijoiden kanssa, mikä oli tosi kivaa vaihtelua. Sai kokea sellaisen mukavan kampuselämän, mitä ei ehkä Suomessa ole niin kokenut, kun läsnäolo ei yleensä luennoilla ole pakollinen. Yleensä päivät menivät niin, että aamupäivisin oli jokin luento, jonka jälkeen menin syömään lounaan koulun ruokalaan.

Lounas oli hyvin edullinen, noin 3,7e ja aina tosi herkullista! Lounaan jälkeen joko jatkoin matkaa toiselle luennolle tai koulun kirjastoon (josta on ihanat näkymät Namsan Towerille!) tekemään palautettavia tehtäviä. Iltapäivästä lähdin aina tekemään jotakin muuta johonkin toiseen naapurustoon Seoulissa.

SKKU kampus sijaitsee siis Hyehwassa, ja en sinänsä viettänyt

Kampuksella oli edullisia ruokaloita, joista sai tosi hyvää ruokaa. Annos maksoi yleensä 3-4e. Kuvissa muutama esimerkki minkälaisia ruokia oli tarjolla. Kimchiä oli aina lisukkeena.

paljon aikaa tällä alueella vaan lähdin jonnekin toiseen naapurustoon joko kahvilaan, ravintolaan, museoon, katsomaan nähtävyyksiä tai osallistumaan johonkin kulttuuritapahtumaan. Seoul on valtava miljoonakaupunki, jossa on koko ajan jotakin meneillä. Vaihdoin aikana kävin esimerkiksi katsomassa huikean drone esityksen, ison ilotulitusshown (jota oli paikalla katsomassa yli miljoona ihmistä) sekä pesäpalloa. Pesäpallo on tosi iso juttu Etelä-Koreassa, ja suosittelen ehdottomasti käymään yhdessä pelissä. Tunnelma on tosi railakas!

Viikonloppuisin lähdin yleensä tutustumaan muihin kaupunkeihin, ja suosittelenkin lähtemään rohkeasti muihin kaupunkeihin yksin tai kaveriporukalla. Itse kävin esimerkiksi Suwonissa, Incheonissa, Chuncheonissa, Danyanggussa, Busanissa ja Jeju-saarella.

Vaihtoyliopiston kurssit, opetuskulttuuri ja kokeet

SKKU:ssa oli ihan kivasti tarjolla englanninkielisiä kursseja, ja päädyin lopulta ottamaan neljä kurssia, jotka olivat Suomessa 6op arvoisia. Yhteensä vaihdon aikana suoritin 24 opintopistettä. Vaihdossa tein myös maisterintutkielmaani liittyviä tehtäviä Suomeen.

Näkymä kirjastosta. Taustalla Namsan Tower.

Etelä-Koreassa kurssit kestävät koko lukukauden ajan eli ne alkavat syksyllä elokuussa ja loppuvat loppukokeisiin joulukuussa. Kesken lukukauden on midterms eli välikokeet kaikissa kursseissa. Riippuen professorista, kokeet olivat joko perinteisiä paperikokeita luentosalissa tai sitten esseepainotteisia kokeita ns. open book -kokeita. Kurssivalinnat tein 17.08.2023 SKKU lähettämien ohjeiden mukaisesti. Kurssit alkoivat 28.08 viikon kestävällä add&drop viikolla, jolloin kursseja sai dropata, jos tuntui ensimmäisen luennon jälkeen, että ei ollut mielenkiintoista. Tämä käytäntö on ymmärtääkseni kaikissa yliopistoissa.

Kurssien luennot, jotka itse valitsin, painottuivat ti-to välille, eli minulle jäi ma ja pe kokonaan vapaaksi. Luennot olivat yleensä 1-2 luento per kurssi viikossa, ja yhden luennon kesto oli yleensä 3 tuntia. Kaikkiin luentoihin oli läsnäolopakko. Läsnäoloa seurattiin niin, että luentosalien ovilla oli QR-koodilukijat, joihin skannattiin oma opiskelijakortti Kingo-M apilla. Luentojen lopussa oli vielä aina nimenhuuto. Poissaoloja sai olla, mutta vain muutama ja huomioiden sen, että poissaolot voivat estää korkeimman arvosanan saamisen. Itse en kokenut läsnäolopakkoa häiritseväksi ja ihan mielellään kävi luennoilla, kun valitsi sellaiset kurssit, mitkä oikeasti kiinnosti.

Oli tavallista, että luentoja oli myöhään iltaysiin asti joissakin kursseissa, mutta minun kohdalla ei tällaista kurssia sattunut. Minulla oli sekä isoja sadan opiskelijoiden luentoja, mutta myös pieniä, 20 oppilaan luentoja. Tykkäsin itse enemmän kursseista, joissa oli pieni ryhmäkoko, sillä siinä pääsi keskustelemaan professorin ja muiden opiskelijoiden kanssa enemmän ja jakamaan ajatuksia. Esimerkiksi eräällä kurssilla professorimme vei meidät Samsungin konferenssiin, sillä hän oli puhujana siinä ja ryhmäkokomme oli pieni, mikä mahdollisti tämän. Kävimme myös muutaman kerran yhdessä syömässä professorin kanssa. Tämä oli kuulemani mukaan tavallista varsinkin maisteriopiskelijoiden kursseissa, jossa ryhmäkoot ovat väistämättä pienempiä, sillä Koreassa ei ole yleistä suorittaa maisteria.

Luennot olivat hyvin perinteisiä eli professori luennoi aiheesta ja lopuksi meillä oli aina keskustelua. Melkein kaikissa kursseissa oli tehtäviä, joita piti tehdä tai artikkeleita joihin piti perehtyä ennen seuraavalle luennolle saapumista. Oli siis hyvin tavallista, että jokaisella kurssilla oli viikottaisia palautettavia tehtäviä. Itse tykkäsin tästä, sillä se pakotti pitämään jonkinlaisesta opiskelurytmistä kiinni, mutta nämä tehtävät myös samalla valmistivat aina seuraavaa luentoa varten, jolloin luentoa oli kivempi seurata ja keskusteluun oli helpompi osallistua. En kokenut opiskelukuormaa liian isoksi, vaikka tekemistä riittikin joka viikolle. Kurssit olivat kuitenkin mielenkiintoisia ja koin, että sain niistä paljon irti näiden tehtävien avulla.

Kimchin valmistusta yliopiston ruokalassa.

Opiskelujen lisäksi koulumme järjesti vaihto-opiskelijoille muutamaa muuta ohjelmaa. Kävimme esimerkiksi Everland-huvipuistossa, ja kokeilimme kimchin tekemistä koulumme ruokalassa. Lukukauden kohokohta oli yliopiston kampus festivaalit. Eli sekä syys- että kevätlukukaudella melkein kaikki yliopistot järjestävät isoja kampusfestivaaleja, joihin tulee esiintymään maan kuuluisimmat laulajat ja bändit. Festivaali on yliopiston omille opiskelijoille ilmainen, mutta myös ulkopuoliset pystyivät ostamaan lippuja. Syyslukukaudella 2023 festivaali järjestettiin Suwonin kampuksella. Oli tosi kiva kokemus, sillä moni artisti oli minulle tuttu. Festivaaleilla oli esiintymissä mm. NewJeans, Beenzino, DynamicDuo, Jaurim ja monia muita isoja nimiä.

NewJeans esiintymässä SKKU kampusfestivaaleilla.

Asuminen

Asuin vaihdon aikana yliopiston asuntolassa I-housessa (korealainen osoite 성균관로5길 67 명륜3가 종노구 서울 03073), joka sijaitsi SKKU Seoulin kampuksella. Olin onnekas, sillä asuntolan sijainti oli todella hyvä. SKKU oli hienosti järjestänyt niin, että kaikki halukkaat vaihto-opiskelijat saivat paikan asuntoloista, jos niin halusivat. Haku asuntoloihin tapahtui erikseen heidän ohjeiden mukaisesti Google Formsilla. Haku alkoi aika myöhään, heinäkuussa 2023 ja samassa kuussa tuli myös päätös. Asuin asuntolassa 21.08-25.12.2023 ja tämä maksoi 1700USD eli noin 1570e koko vaihdon ajalta, joka tarkoitti noin 400e kuukaudessa. Maksu suoritettiin kuitenkin koko könttänä ennen vaihdon alkamista.

Koska asuin yliopiston asuntolassa niin ensimmäinen määränpääni Seoulissa oli lääkäriklinikka, jossa kävin ottamassa pakollisen keuhkoröntgenin tuberkuloositodistusta varten. Suosittelen hyvin vahvasti ottamaan röntgenin vasta paikan päällä Seoulissa, koska hintaero on aivan valtava verrattuna Suomeen. Röntgen maksoi Seoulissa noin 20e, kun Suomessa se maksaa 200-300e. SKKUn lähellä on monia klinikoita, jossa röntgenin voi käydä tekemässä. Itse kävin tässä paikassa: (Hyehwa Image Center) 233, Changgyeonggung-ro, Jongno-gu, Seoul (linkki Kakao Mapiin https://kko.to/HN4SnI0iYM). Menin tänne suoraan lentokentältä. Bussi pysähtyi kätevästi heti klinikkaa vastapäätä, jätin matkalaukut klinikan alakertaan ja menin ilmoittautumaan tiskille ilman ajanvarausta. Noin puolessa tunnissa kaikki oli valmista, ja kävelin tuberkuloositestilappu kourassa asuntolaan, joka olikin kätevästi vain muutaman sadan metrin päässä.

Asuntolassa jaoin huoneeni toisen opiskelijan kanssa. SKKU oli järjestänyt niin, että huonekaveri oli yleensä samasta lähtömaasta eli myös minun kohdalla huonekaveri oli Suomesta. Uskoisin, että he järjestivät saman lähtömaan opiskelijat huonekavereiksi, jotta sopeutuminen maahan olisi helpompaa ja samalla myös kulttuuriset eroavaisuudet opiskelijoiden välillä ei synnyttäisi kärähmää, kun toisen kanssa joutuu jakamaan pienen tilan jatkuvasti. Minulla oli hyvä tuuri jälleen kerran, sillä huonekaverini oli tosi kiva ja vietimmekin monesti vapaa-aikaa myös yhdessä.

Huoneessa meillä oli omat sängyt, kirjoituspöydät ja pienet vaatekaapit. Lisäksi huoneessa oli kylpyhuone ja vessa, jotka olivat erillisinä eli vessa oli erikseen ja suihku erikseen, molemmat vain meidän kahden käytössä. Vaikka huone oli pieni ja omaa tilaa ei hirveästi ollut, koin tämän väliaikaisen asumismuodon ihan toimivana. Oli myös kivaa, että aina päivän päätteeksi tiesi toisen henkilön olevan paikalla ja pystyi yhdessä jakamaan päivän kuulumisia ja tapahtumia.

I-housessa, jossa asuin, oli erillinen iso keittiö meidän kaikkien käytettävissä ensimmäisessä kerroksessa. En itse käyttänyt keittiötä ollenkaan, sillä söin kaikki ateriat ulkona, koska se oli tosi edullista. Asuntolasta löytyi myös pesula 3. kerroksessa. Pesulassa oli sekä pyykinpesukone että kuivausrummut. Yksi pesukerta maksoi noin 0,75e. Pesukoneiden käyttöön oli oma sovellus, ja siihen pystyi lataamaan saldoa kioskeista käteisellä. Vinkki: Suosittelen ottamaan vähän pesuainetta mukaan Suomesta, sillä hyvää ja edullista pesuainetta oli vaikeaa löytää. Toinen vinkki on ottaa aluslakana ja pussilakana mukaan, sillä Koreassa ei käytetä pussilakanoita ollenkaan. Otin itse mukaan yhden pussilakanasetin ja yhden aluslakanan, jotka ostin edullisesti Ikeasta ennen lähtöä. Peitto ja tyyny on asuntoloissa valmiina.

Asuntoloissa oli vartija paikalla 24/07, ja asuminen oli mukavaa ja rauhallista. Kandiopiskelijoilla oli asuntoloissa ”kotiintuloaika” eli su-to klo 01-05 aamuyöllä ei pääsyt asuntolaan sisään. Maisterivaiheen opiskelijoilla tätä ei ollut, ja kotiintuloajat poistuivat myös väli- ja loppukokeiden aikana kaikilta. Suosittelen asuntolassa asumista ehdottomasti, vaikka aluksi voikin olla aika jännittävää jakaa huone tuntemattoman ihmisen kanssa. Itsekin asuin Suomessa kaksiossa, joten odotin mielenkiinnolla, miten elämä jaetussa huoneessa sujuisi. Kaikki meni kuitenkin tosi hyvin ja sen takia suosittelen rohkeasti harkitsemaan asuntolassa asumista!

Lukukauden kesto ja lomat

SKKU:ssa lukukausi alkoi 28.08.2023 ja loppui 08.12.2023. Mitään varsinaista lomaa ei syyslukukaudella ole, mutta syksyllä osuu muutama iso juhlapäivä, joiden aikana ei ole luentoja. Nämä ovat esim. Chuseok, Hangul Day, ja National Foundation day, joiden aikana ei ole opetusta. Vuonna 2024 nämä juhlapäivät osuvat seuraaville päivämäärille:

- 추석Chuseok ma 16.09. – ke 18.09.2024
- 개천절 National Foundation Day to 03.10.2024
- 한글날 Hangul Day ke 09.10.2024

Suosittelen näiden aikana suunnittelemaan matkustamista esim. Jeju-saarelle, Busaniin tai itärannikolle. Jos Alien Registration Card ehtii tulemaan ennen näitä juhlapäiviä, voi matkustaa myös muihin maihin kuten Taiwaniin, Hong Kongiin tai Japaniin.

Vaihdon aikana matkustin itse paljon Etelä-Korean sisällä, mukaan lukien Busan ja Jeju-saari. Lisäksi kävin Hong Kongissa ja Japanissa.

Mikä yllätti sinut vaihdon aikana

Vaihto sujui kaikin puolin tosi kivasti ja mitään suurempia yllätyksiä ei oikein tullut. Olin jo aika hyvin perillä korealaisesta kulttuurista elokuvien ja sarjojen takia, mutta myös sen takia että olin jo kerran aikaisemmin lomalla siellä.

Se mikä monesti yllätti, oli miten edullista tai tosi kallista jokin asia oli verrattuna Suomeen. Esimerkiksi elintarvikkeet, hedelmät ja vihannekset ovat tosi kalliita, ja hinnat kolminkertaisia Suomeen verrattuna tai jopa enemmän. Ulkona syöminen on taas tosi edullista. Myös muut palvelut olivat huomattavasti edullisempia verrattuna Suomeen. Esimerkiksi silmälasien hankkiminen on tosi edullista. Kivat silmälasit saa parilla kympillä, ja lasit ovat valmiina yleensä puolessa tunnissa. Suosittelenkin tuomaan omat vanhat silmälasit mukaan, ja päivittämään linssit siellä. Itse tein niin, ja sain uudet linssit noin 30eurolla (Suomessa 200-300e). Myös erilaiset lääkäripalvelut ovat tosi edullisia. Poistin esim. luomen noin 10 eurolla (Suomessa hinta yleensä satasesta ylöspäin), ja hammastarkastuksen sekä hammaskiven poiston voi saada huomattavasti edullisemmin kuin Suomessa.

Koska olen suurimman osan elämästäni asunut Suomessa, tuntui tosi oudolta, kun huomasin, että Etelä-Koreassa aurinko paistoi melkein joka päivä. Vaikka talvella oli kylmää niin auringonvaloa oli paljon, mikä oli tosi ihanaa.

Olin muilta vaihto-oppilailta aina kuullut, että on tosi vaikeaa saada paikallisia ystäviä. Minun kohdalla tämä ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa, vaan tutustuin moneen paikalliseen ja yksi korealainen ystäväni oli jo käymässä Suomessa vierailemassa. Uskon, että jos vain itse rohkeasti juttelee paikallisille opiskelijoille niin ystävystyminen on mahdollista. Englanninkielen taidoista, niin verrattuna esimerkiksi Japaniin, Etelä-Koreassa osataan englantia paljon enemmän.

Mitä vaihtoyliopistoosi hakevan opiskelijan kannattaisi mielestäsi huomioida

SKKU sijainti on tosi hyvä ja esimerkiksi Insadong alueelle on vain parin kilometrin kävelymatka.

Muista yliopistoista poiketen SKKU pyrki järjestämään kaikille halukkaille asuntolasta paikan, mikä on tosi iso plussa.

Yliopistolla on klubitoimintaa, mutta sitä ei oikein esitelty kunnolla. Pitää olla itse aktiivinen ja kysellä näiden perään. Olisin itse halunnut osallistua valokuvausklubiin, mutta se meni minulta ohi. Moni vaihtari osallistui esimerkiksi jalkapalloklubiin, ja tutustuivat sitä kautta myös paikallisiin opiskelijoihin.

Yliopistolla on myös Buddy program eli jokainen vaihto-oppilas saa itselleen paikallisen opiskelijan buddyksi eli tuutoriksi. Minun buddy oli tosi mukava ja vietimmekin yhdessä aikaa. Ryhmämme koostui kolmesta vaihto-opiskelijasta ja kävimme muutaman kerran yhdessä syömässä. Buddyn kanssa on vähän tuurista kiinni miten aktiivisesti tavataan. Minun buddy oli itse ollut vaihtarina Englannissa ja hän halusi aktiivisesti olla tekemisissä kansainvälisten opiskelijoiden kanssa.

Paluu Suomeen

Palasin haikein fiiliksin Suomeen tammikuun alussa. Olin jo ehtinyt unohtaa, miten pimeää täällä on talvella, ja se olikin sellainen asia mihin alussa oli hankalaa sopeutua. Suomessa minua odotti työt heti seuraavalla viikolla paluusta, joten pääsin takaisin omiin arkirutiineihin aika nopeasti. Koska olin alivuokrannut oman asuntoni vaihdon ajaksi, niin pääsin takaisin tuttuun kotiin ja ympäristöön, mikä helpotti paluuta. Tammikuussa hoidin heti kaikki todistukset kuntoon vaihdosta ja kursseista, ja sain aika nopeasti kurssit hyväksyttyä myös Suomen puolella.

Olin vaihdon aikana ottanut tuhansia kuvia ja videoita, ja olen tosi tyytyväinen, että tein niin. Palaan aina silloin tällöin katsomaan kuvia ja fiilistelemään aikaa Seoulissa. Toivon, että pääsen vierailemaan siellä taas pian!

26.9.2023

Vaihtokertomus, Universität Leipzig, kesä 2023

Lääketieteellinen tiedekunta, psykologia

Ennen vaihtoa

Leipzigin yliopisto valikoitui vaihtokohteekseni siten, että halusin suorittaa vaihtoni saksankielisessä maassa. Olin kuullut siitä etukäteen hyvää entiseltä vaihto-oppilaalta, joten valinta tuntui hyvältä. Itse hakuprosessi oli suhteellisen suoraviivainen, vaikkakin koin stressaavaksi pitkät odotusajat sekä epätietoisuuden. Tilannetta helpotti Leipzigin sekä Helsingin yliopiston vaihtokoordinaattorit, jotka vastasivat nopeasti ja kärsivällisesti kysymyksiin koko vaihtoprosessin ajan. Saksaan lähtiessä piti huomioida terveysvakuutuksen todistaminen, mutta eurooppalaisella sairasvakuutuskortilla asia järjestyi helposti. Kohdeyliopistolla oli kaikkiin hoidettaviin asioihin todella kattava ja selkeä muistilista, jonka avulla vaihtoon lähtöön liittyvät käytännönasiat tuntuivat helpommilta.

Asuminen

Minua jännitti etukäteen asunnon saaminen, koska olin kuullut Keski-Euroopan vaikeasta asuntotilanteesta. Minulle kuitenkin järjestyi nopeasti hakemisen jälkeen huone neljän hengen solusta opiskelija-asuntolasta. Erityisesti Itä-Saksan hintataso on maltillinen Helsinkiin verrattuna ja maksoin noin 270 € kuukaudessa suhteellisen isosta, kalustetusta huoneesta todella hyvällä sijainnilla aivan keskustan vierestä. Suurin osa vaihtareista sai asunnon opiskelija-asuntoloista ja loput löysivät kämppisasuntoja. Iso osa paikallisista opiskelijoista asui myös jaetuissa asunnoissa, joten niitä oli hyvin tarjolla.

Kurssit ja lukukausi

Saksan lukukaudet poikkeavat Suomesta, mikä teki vaihdon aikatauluttamisesta hieman haastavampaa. Saksassa yliopistoilla on huhtikuusta heinäkuuhun kestävä kesälukukausi sekä lokakuusta tammikuuhun kestävä talvilukukausi. Leipzigissa vaihto-opiskelijat saavat periaatteessa lukea mitä tahansa ja myös ”puolikkaita” kursseja ja näin rakentaa todella vapaasti oman näköisensä lukukauden. Itse luin sellaisia psykologian kursseja, joita ei ole ollut tarjolla Helsingin yliopistossa sekä muutaman saksan kielen kurssin, jotka olivat erityisesti kohdennettu kansainvälisille opiskelijoille. Luin kursseja 26 opintopisteen edestä ja pidin määrää todella hyvänä. Kursseja pystyi myös muuttamaan ensimmäisillä viikoilla ja jokaisella opiskelualalla oli oma koordinaattorinsa, joka ohjeisti kurssien valinnassa ja ilmoittautumisessa. Yksittäisiä lomapäiviä oli muutamia lukukauden aikana, mutta pääsiäisloma oli ainoa pidempi loma kesälukukaudella. Leipzigissa ei ollut periodeja, joten kaikki kurssit jatkuvat koko lukukauden ajan ja päättyvät tentteihin heinäkuun lopussa.

Arki kohteessa

Saavuin sateiseen Leipzigiin maaliskuun alussa ja ainakin alkukeväästä sateenvarjo sekä tuulitakki olivat kovassa käytössä. Leipzig on asukasmäärältään samankokoinen kuin Helsinki, ja pidin kaupungin koosta todella paljon. Leipzigissa riitti tekemistä, mutta sen kuitenkin oppii tuntemaan suhteellisen nopeasti ja jo ensimmäisen viikon jälkeen uskalsin pikkuhiljaa luopua google mapsista tutuilla reiteillä. Ensimmäiset päivät tuntuivat aika tyhjiltä, mutta nopeasti alkanut kolmen viikon mittainen kieli- ja orientaatiokurssi helpottivat arjen aloittamista. Kurssi oli intensiivinen ja siinä tutustui hyvin muihin vaihtareihin. Olo helpottui vielä entisestään yliopiston alkaessa kunnolla.

Opetuskulttuuri

Pidin Leipzigin tavasta järjestää kurssit. Yleensä viiden opintopisteen kurssiin kuului viikoittainen 1,5 h luento sekä 1,5 h seminaari, jossa tavattiin pienemmällä ryhmällä keskustelemaan luennon aiheesta ja syventämään tietoa käytännön harjoituksilla. Ainakin minulle sopi todella hyvin tällainen kaksiportainen järjestelmä. Opiskelin kaikki kurssini saksaksi, mikä itsessään jännitti etukäteen. Olin koulussa lukenut pitkän saksan ja lähdin Saksaan tasolla B2. Ensihämmennyksen jälkeen koin, että pärjäsin kursseilla hyvin. Ymmärsin suurimman osan luennoista ja professorien diat olivat todella hyviä sekä informatiivisia. Usein seminaareissa vielä tarkentui osa asioista, joita en välttämättä ollut vielä ihan sisäistänyt luentojen aikana. Luentojen jälkeen kävin vielä diat läpi kääntäjän kanssa ja varmistin, että olin ymmärtänyt kaiken. Olen todella tyytyväinen, että uskalsin suorittaa kurssit saksaksi ja haluankin kannustaa muita suorittamaan jollain vieraalla kielellä opintoja!

Yleistä Saksassa on lukukauden lopussa suoritettavat raportit, mutta minulla oli ainoastaan tenttejä. Kolme niistä oli kirjallisia (käsin kirjoitettavia) ja yksi tenteistä oli suullinen. Hieman vastoin odotuksia suullinen tentti oli kaikista miellyttävin ja helpoin. Professorit olivat todella ymmärtäväisiä ja pystyin hyvin myös käyttämään englantia, jos saksankielinen sana unohtui. Kaikki kirjallisista tenteistä oli ns. ”pikatenttejä” eli aikaa oli 60 min ja usein kysymyksiä 15-20 kappaletta. Kysyin professoreilta jo lukukauden aikana helpotusta, koska minua jännitti, etten pystyisi ilmaisemaan osaamistani niin nopeassa ajassa saksaksi. Professorista riippuen sain erilaista helpotusta tentteihin. Kaikissa sain luvan käyttää sanakirjaa, yhden kirjoitin englanniksi ja kahdessa sain 30 min lisäaikaa. Vaikeimmassa tentissä sain ainoastaan sanakirjan käyttöön, mutta riittävällä opiskelulla sekin oli ihan mahdollinen. Tenttien vaikeustaso oli vastaava Helsingin kanssa.

Vapaa-aika

Yliopistolla oli todella kattava urheilutarjonta edullisesti ja itse päädyin kokeilemaan ihan uusina lajeina judoa sekä dancehallia. Urheiluryhmät olivat myös loistava tapa päästä tutustumana paikallisiin opiskelijoihin ja yliopiston tapahtumiin. Vaihtareille suunnatut järjestöt olivat myös aktiivisia, ja järjestettyjä retkiä lähialueen kaupunkeihin sekä luontokohteisiin sekä muuta toimintaa oli viikoittain. Erityisen suosittua vapaa-ajalla oli pyöräillä Leipzigin läheisille järville viettämään lämpimiä päiviä, ja ne olivatkin kaupungin parasta antia.

Mikä yllätti

Vastoinkäyminen tai asia, johon kannattaa varautua on saksalainen byrokratia. Tiesin siitä etukäteen, mutta silti se yllätti jäykkyydellään sekä monimutkaisuudellaan. Monet asiat hoidettiin vielä paperin ja postin välityksellä ja harva asia meni ensiyrittämällä ilman ylimääräisten sähköpostien lähettämistä. Varsinkin alussa oli vaikeaa, kun tuntui, etteivät asiat edenneet tai kaikesta oli tehty tahallaan hankalampaa kuin tarvitsisi. Tässä auttoi muiden vaihto-oppilaiden vertaistuki. Muille jaettiin vinkkejä erinäisistä muistettavista papereista ja kiemuroista, ja myös yhdessä byrokratiasokkelolle oli helpompi itkeä ja nauraa. Vaihdon lopussa asioiden hoitaminen tuntui jo todella paljon helpommalta, ja siihen liittyi paljon vähemmän vastoinkäymisiä. Vinkkinä Leipzigiin lähtijälle, että kannattaa rohkeasti ottaa heti yhteyttä puhelimitse tai sähköpostitse (jos mahdollisuus, niin parasta aina mennä paikan päälle) ja usein asiat kuitenkin hoituivat, kun vain jaksoi selvittää ja selittää. Usein virkailijat olivat todella ystävällisiä ja auttamishaluisia.

Sächsische Schweizin vaellusmaastot löytyivät Leipzigin läheltä.

Toinen asia, mihin kannattaa varautua on sää. Maaliskuussa lämpötilat pyörivät vielä alle kymmenessä ja itse olisin tarvinnut ehkä vielä talvitakkia. Kuitenkin kesäkuusta eteenpäin lämpötila pysyi taas pitkiäkin aikoja hellelukemissa, eikä monissa paikoissa ollut ilmastointia. Vaatevarastoa kannattaakin miettiä aika laajalla skaalalla.

Asia, joka ei yllättänyt, oli kulttuuri. Itse en kokenut kulttuurishokkia Saksaan saapuessa. Olen aikaisemminkin oleillut eri mittaisia aikoja Saksassa, mikä varmasti vaikutti asiaan, mutta ihmisten tapa olla on hyvin samanlainen kuin Suomessa. Siinä mielessä koin sopeutumisen sekä paikallisiin tutustumisen helpoksi.

Paluu Suomeen

Viimeisen tentin jälkeen vietin vielä muutaman päivän hyvästellen kaikki ystävät ja hoitaessani huoneen luovuttamisen ja muut pakolliset paperityöt, ennen kuin suuntasin Suomeen. Matkustin maata pitkin muutamilla lyhyillä pysähdyksillä ja koin sen hyvänä tapana myös itse totutella vaihdon loppumiseen. Hitaasti matkustaessa myös mieli pysyi paremmin mukana muutoksessa ja lähetessä Suomea koin olon jo aika tottuneeksi ajatukseen paluusta.

26.9.2023

Vaihtokertomus, Universitá degli Studi di Milano, kevät 2023

Farmasian tiedekunta

Olin kevään 2023 vaihdossa Milanossa, Italiassa. Alun perin toiveena oli espanjankielinen kohde, sillä halusin kehittää kielitaitoani, mutta lopulta päädyin hakemaan Milanoon, koska espanjan kielen taitoni ei ollut sillä tasolla, että olisin voinut opiskella kursseja espanjaksi. Milanossa oli laaja valikoima englanninkielisiä kursseja ja olin lopulta todella tyytyväinen valintaani lähetä Milanoon tekemään vaihto-opintoja.

Milanon tärkein nähtävyys Duomo di Milano.

Ennen lähtöä

Hakuprosessi oli mielestäni hyvin yksinkertainen ja selkeä. Kohdeyliopiston puolesta kursseja sai valita vapaasti ja yliopiston vaihtokoordinaattorilta sai apua itseään askarruttaviin asioihin. Lisäksi yliopisto tarjosi mahdollisuuden asua opiskelija-asuntolassa, joten tätä kautta asunnon saaminen oli helppoa. Hakuprosessin aikana sähköpostia kannattaa seurata ahkerasti, sillä esimerkiksi viesti asunnon saamisesta tuli niin, että aikaa vahvistaa asunnon vastaanottaminen oli alle vuorokausi.

Muita asioita, jotka kannattaa huomioida ennen vaihtoon lähtöä, on tehdä ilmoitukset Kelaan ja digi- ja väestötietovirastoon opiskelusta ulkomailla sekä hankkia ulkomailla voimassa oleva tapaturmavakuutus. Lisäksi Italiassa on käytössä henkilökohtainen veronumero ”codice fiscale”, jota tarvitsee mm. julkisen liikenteen korttia varten sekä yliopistolla kirjastovarausten tekemiseen. Tätä veronumeroa voi hakea jo Suomesta Italian suurlähetystöltä, jolloin se on valmiina vaihtoa varten.

Ensimmäiset viikot kohteessa

Saavuin Milanoon muutamia päiviä ennen kurssien alkua. Luentoni alkoivat 27.2. ja viimeinen kokeeni oli 27.6. Lukukauden aikana ei ollut mitään pidempiä lomia, mutta yksittäisiä juhlapyhiä oli jonkin verran. Erasmus-yhteisön tervetulotapahtumat olivat alkaneet jo pari viikkoa ennen luentojen alkua, mikä kannattaa huomioida, jos näihin haluaa osallistua. Itseltäni nämä jäivät välistä, mutta myöhemminkin pääsi hyvin porukkaan mukaan, joten siitä ei kannata huolehtia. Itse yliopiston puolesta ei ollut orientaatiota, joten alkuun piti selvittää itse aika paljon asioita, esimerkiksi miten kursseille ilmoittaudutaan.

Olin kuullut, että Italiassa englannin kielen taito vaihtelee paljon, ja huomasinkin tämän heti asuntolalle saapuessani. Lisäksi asuntolalla oli jokin sekaannus huoneestani, joten ensimmäisen viikonlopun aikana jouduin majoittumaan ”hätähuoneessa”, jonka jälkeen seuraavalla viikolla sain oikean huoneeni.

Ensimmäisten viikkojen aikana Milano kaupunkina tuntui hyvin isolta. Matka kaupungin puolelta toiselle saattaa kestää julkisilla jopa yli tunnin, mikä vaati aluksi totuttelua. Ensimmäisen kuukauden jälkeen kaupunki alkoi kuitenkin jo tuntumaan paljon selkeämmältä.

Opiskelu vaihdossa

Eläinlääketieteen kampus, jossa omat luentoni olivat.

Vaihtoyliopistossani oli kaksi kokonaan englanninkielistä farmasian maisteriohjelmaa. Päädyin valitsemaan kurssini ohjelmasta, joka keskittyy toksikologiaan ja lääkevalmisteiden turvallisuuteen. Suoritin vaihdon aikana 22 opintopistettä. Kurssit olivat luentokursseja, joista yhteen kuului myös tutoriaaleja. Opiskelu vastasi mielestäni aika lailla Suomessa opiskelua. Osa luennoista kesti kuitenkin jopa neljä tuntia, mikä tuntui itselleni hyvin pitkältä. Lisäksi luennot saattoivat alkaa jopa puoli tuntia myöhässä riippuen siitä, mihin aikaan opettaja saapui paikalle. Kaikilla kampuksilla (muun muassa omallani) ei ollut ruokalaa, mikä kannattaa ottaa huomioon. Lähettyviltä löytyi kuitenkin kahviloita, joissa yliopiston opiskelijat saavat alennusta sekä vähän matkan päässä myös ruokala, jossa oli tarjolla mm. pizzaa ja pastaa n. 5 euron hintaan.

Kokeet Italiassa ovat pääosin suullisia. Omilla kursseillani minulla oli kaksi suullista koetta, sekä kaksi esitelmää, jotka korvasivat näiden kurssien loppukokeet. Suulliset kokeet jännittivät etukäteen aika paljon, sillä en ollut koskaan aikaisemmin osallistunut suulliseen kokeeseen enkä tiennyt mitä odottaa. Koetilanne oli lopulta paljon rennompi mitä olin etukäteen ajatellut, joten jännitys oli ollut aivan turhaa.

Asuminen

Asuin vaihdon ajan yliopiston asuntolassa, jossa jaettu huone maksoi 300 €/kk. Asuntolasta löytyi myös yhden hengen huoneita, jotka ovat hieman kalliimpia, mutta käsittääkseni vaihto-opiskelijat eivät näitä yleensä saa. Huoneessa oli oma WC ja jääkaappi, mutta asuntolalla oli vain yksi isompi keittiö, joka oli usein melko täynnä ja sotkuinen. Asuntola sijaitsi hieman kauempana Milanon keskustasta, mutta julkisilla kulkeminen oli kuitenkin kätevää. Kaiken kaikkiaan suosittelen asuntolassa asumista, mikäli huoneen jakaminen ei haittaa, sillä hintataso Milanossa on muuten melko korkea. Asuntolassa asuu myös paljon vaihto-opiskelijoita, joten sitä kautta on helppoa tutustua uusiin ihmisiin. Jos asuntoa hakee yksityiseltä vuokranantajalta, kannattaa olla varuillaan, sillä paljon huijareita on liikkeellä. Asuntoa ei missään nimessä kannatta ottaa vastaan ennen kuin sen on nähnyt paikan päällä.

Käytännön asioita Milanosta ja Italiasta

Milano on melko iso kaupunki, minkä myötä kannattaa huomioida esimerkiksi taskuvarkaiden ja muiden huijausten määrä. Taskuvarkaita kannattaa varoa etenkin mm. täydessä metrossa tai muilla paikoilla, joissa on paljon ihmisiä. Julkinen liikenne toimii suurimmaksi osaksi hyvin lukuun ottamatta lähes viikoittaisia lakkoja. Julkisen liikenteen nuorisolipun hinta (22€) on myös melko edullinen verrattuna esimerkiksi Helsingin hintoihin. Muuten hintataso Milanossa on melko samaa luokkaa kuin Suomessa. Milanosta on helppo matkustaa junalla useisiin paikkoihin Pohjois-Italiassa ja alle parissa tunnissa pääseekin upeiden maisemien äärelle. Lisäksi Milanosta löytyy paljon tekemistä: museot, ravintolat ja tapahtumat tarjoavat paljon uutta koettavaa.

Kuten aiemmin mainitsin, Italiassa kaikki eivät osaa englantia, joten ennen vaihtoon lähtöä kannattaa yrittää opiskella joitain yleisiä fraaseja, jotka voivat auttaa näissä tilanteissa. Ruokaan liittyviä kulttuurieroja on Italiassa jonkin verran. Aamupalaksi Italiassa syödään lähestulkoon aina jotain makeaa, mikä tuntuu itselle erikoiselta edelleen. Lisäksi suuri osa ravintoloista sulkee ovensa klo 15-19 välillä, ja tavallinen aika illalliselle onkin yleensä n. klo 20 jälkeen. Italialaiset ovat myös hyvin ylpeitä omasta maastaan ja kulttuuristaan.

Paluu Suomeen

Vaikka vaihtoni on jo ohi, meinaan vielä lomailla Italiassa heinäkuun, joten Suomeen paluu ei ole vielä niin ajankohtaista. Olo on kuitenkin haikea, kun mietin paluuta. Vaihto on ollut upea kokemus; olen tavannut ihania ihmisiä, nähnyt upeita paikkoja ja oppinut pärjäämään uusissa tilanteissa. Osaan jo nyt kuvitella, että arkeen paluu Suomessa tulee tuntumaan haastavalta. Olen Italiassa nauttinut erityisesti siitä, että elämästä osataan nauttia, vaikka elämässä olisi vaikeita hetkiä. Tulen myös ikävöimään tietenkin ruokaa ja upeita maisemia.

15.11.20188.1.2021

Vaihtokertomus, University of Bath, syksy 2017

Farmasian tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Helsingin yliopiston vaihtopalveluiden puolelta kaikki meni sujuvasti ja apua sai tarvittaessa hyvin. Bathin yliopiston puolelta oli sitten ongelmia senkin edestä. Ihan alkajaisiksi hakuvaiheessa vastaus hyväksymisestä tai hylkäämisestä piti tulla noin kolmessa viikossa. Kolmen viikon kuluttua, kun en edelleenkään ollut kuullut Bathista mitään laitoin sähköpostia heidän vaihtopalveluille. Kuuden viikon odottelun jälkeen selvisi, että minun piti todistaa kielitaitoni olevan B2. Ylioppilastodistuksen pitkän englannin piti riittää kielitaidon todistamiseen heidän nettisivujensa mukaan ja todistuksen olinkin heille jo lähettänyt jo haku vaiheessa. Vaihtoehdoiksi kerrottiin viralliset Cambridge- ja TOEFL-kielitestit. Siinä sitten kiireesti lähdin selvittämään, että seuraavat yli sata euroa maksavat testit järjestettäisiin Suomessa vasta muutamaa kuukautta myöhemmin. Silloin otin yhteyttä Helsingin yliopiston vaihtopalveluihin. Heille kerrottiin Bathin yliopistosta, että myös Helsingin yliopiston tarjoama virallinen kielitodistus riittää. Sellaisen sain aikaisemman englanninkurssini opettajalta saman viikon aika helposti sopimalla tapaamisen ja tuomalla sinne kirjottamani parisivuisen tekstin ja lukemani tieteellisen artikkelin. Kielitodistuksen toimittamisen jälkeen meni vielä parisen viikkoa hyväksymisilmoituksen saamiseen. Jostain syystä sähköpostiosoitteeni oli vaihtunut tämän selvityksen seurauksen Helsingin yliopiston vaihtopalveluiden sähköpostiksi ja kaikki viestintä kulki nyt Helsingin vaihtopalveluiden kautta, vaikka he muutamaankin kertaan yrittivät sitä lopettaa ja itse yritin myös monessa viestissä sitä saada korjatuksi.

Lopullisen hyväksynnän jälkeen minulla oli ruhtinaalliset neljä päivää aikaa hakea Bathin yliopiston kautta asuntoa ja siinäkin jouduin ottamaan yliopistoon yhteyttä, kun tunnukseni eivät toimineet. Lopulta pääsin tekemään hakemuksen hakuajan viimeisenä päivänä. Sain siitä huolimatta huoneen yliopiston asuntolasta, jossa minulla oli oma huone ja vessan jaoin neljän ihmisen ja keittiön 12 ihmisen kanssa.

Syystä tai toisesta minua ei oltu liitetty yleiselle Bathin yliopiston vaihtopalveluiden sähköpostilistalle ja siksi en saanut esimerkiksi ensimmäisen viikon aikataulua tai mitään muuta tärkeää informaatiota opintojen aloittamisesta. Sain kuitenkin viestejä accommodation teamilta, joten aikataulun puuttumista ja muutenkin informaation olemattomuutta aloin ihmetellä vasta reilua viikkoa ennen lähtö. Eikä kukaan tietenkään sähköposteihin vastannut lähtöviikon aikana. Onnekseni asuntolassa oli muitakin vaihto-oppilaita, joilta sain ensimmäisen viikon aikataulun.

Perillä

Ensimmäisen viikon aikana Bathissa oli freshman week, jolloin yliopistolla oli vain fukseja ja vaihtareita. Sen aikana sain selvitettyä kaikki sähköpostilistat, aikataulut ja kurssit (vaikka vaihdoinkin kaikki kurssit toisiin kuin mitä aluksi olin suunnitellut). Kaikkien allekirjoitusten hankkiminen vaihtotodistuksiinkin onnistui ensimmäisen viikon aikana sujuvasti. Farmasian tiedekunnassa oli vain yksi toinen vaihto-opiskeija minun lisäkseni. Vaihtareille järjestetyissä freshman week -tapahtumissa luotiin epävirallinen Whats app -ryhmä vaihtareille, jonka kautta löysimme toisemme tämän toisen farmasian vaihtarin kanssa. Hänen kanssaan menimme yhdessä ensimmäisiin tapaamisiin farmasian tiedekunnan vaihtarikoordinaattorien kanssa ja lopulta meillä oli kaksi yhteistä kurssiakin, joten opiskelu Bathissa alkoi oikein hyvin.

Halusin vaihtaa kaikki alun perin valitsemani kurssit toisiin kursseihin ja koska lähdin vaihtoon suorittamaan valinnaisia kursseja (farmaseutin tutkinnossa on hankala saada pakollisia kursseja suoritettua ulkomailla) ei niiden vaihtaminen ollut ongelma kummassakaan päässä. Minun ja toisen farmasian tiedekunnan vaihtarin lopulliset kurssivalinnat ja kursseille ilmoittautuminen tehtiin yhdessä tiedekunnan kv-koordinaattorin kanssa. Heihin oli helppo pitää yhteyttä koko vaihdon ajan opiskeluihin liittyvissä asioissa ja he olivat saapumisen jälkeen oikeastaan vastuussa meistä vaihtopalvelujen sijaan. Muutenkin yliopistolla luennoitsijat aina kannustivat ottamaan yhteyttä, jos oli mitään kysyttävää esimerkiksi kurssin aiheeseen liittyviä lisäkysymyksiä. Se oli yksi suurimmista eroista Suomen ja Brittien välillä, koska opiskelijat oikeasti kysyivät luennoitsijoilta sähköpostilla lisäkysymyksiä esimerkiksi metaboliasta.

Koska olin EU:n kansalainen niin minun ei tarvinnut edes ilmoittautua poliisille. Yliopiston terveysasemalla piti käydä rekisteröitymässä eli täyttämässä paperi omista terveystiedoista ja sen prosessoinnissa meni noin pari viikkoa. Rekisteröityminen kannatti tehdä heti, sillä ennen hoitoon pääsyä se oli kuitenkin tehtävä. Sairastuessa olisi siis pitänyt odottaa pari viikkoa ennen hoitoon pääsyä tai mennä hoitoon jonnekin muualle. Sairastuinkin heti ensimmäisillä viikoilla, mutta koska rekisteröityminen oli hoidettu, pääsin nopeasti ja ongelmitta hoitoon. Hoito oli myös ilmaista, mutta lääkkeet jouduin itse maksamaan.

Asuminen ja eläminen

Asuntola oli kv-opiskelijoille, joista valtaosa oli kiinalaisia, niin myös puolet keittiökavereistani. Kulttuurieroja oli esimerkiksi siisteyden suhteen. Siivooja kävi vain kerran viikossa, joten rasvaisiin ja likaisiin liesiin oli vain totuttava. Muuten yhteiselo sujui oikein mukavasti. Sain myös parhaimmat vaihtarikaverit keittiökunnastamme. Asuminen oli kallista, itse maksoin huoneestani noin 600€ kuukaudessa ja koko lukukauden vuokra piti maksaa kerralla ennen saapumista. Hintatasoltaan Britit ovat aika lähellä Suomea ja esimerkiksi ruoka on hyvin saman hintaista.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Iso-Britanniassa yliopistoilla on todella paljon erilaista järjestötoimintaa (societies) aina viininmaistelusta vaellukseen. Niistä kannattaakin ottaa heti selvää, koska ne ovat helppo tapa päästä kokeilemaan jotain aivan uutta ja jos esimerkiksi vaeltaminen kiinnostaa niin siinä pääsee samalla matkustelemaan ympäri Britanniaa halvalla ja hyvässä seurassa. Itse kävin jousiammunnan peruskurssin.

Oman kokemukseni mukaan suurin osa vaihtareista saa kavereita lähinnä toisista vaihtareista, sillä luentokursseilla on hankalaa tutustua paikallisiin opiskelijoihin ja vapaa-ajalla vaihtareille järjestetään keskenään omaa toimintaa. Kaikki on tietenkin kiinni omasta aktiivisuudesta ja juuri järjestötoiminnan kautta paikallisiin varmasti tutustuu hyvin.

Kannattaa myös matkustella maan sisällä niin paljon kuin vain on mahdollista. Matkustelu oli helppoa busseilla ja junilla sekä yksityisten yritysten järjestämillä päivämatkoilla. Niidenkin hintataso oli sama kuin Suomessa tai jopa edullisempia. Itse kävin melkein joka viikonloppu uudessa kaupungissa tai kylässä.

Mitä papereita ja todistuksia kannatti tai piti ottaa mukaan

Bathissa minun ei tarvinnut todistaa enää kielitaitoani enkä tarvinnut muitakaan papereita. Olin Suomessa tulostanut vaihtosopimuksen ja Learning agreenmentin. Suomessa mukaan tulostin myös hyväksymiskirjeen Bathin yliopistosta, mutta sitäkään en tarvinnut missään vaiheessa.

Opinnot, opintojen suunnittelu, opintosuunnitelma, opiskelutyyli ja arvostelu

Vaihdossa suoritin vain valinnaisia opintoja ja kurssit valitsin oman mielenkiintoni mukaan. Kaksi kursseista (12 op. kumpikin) oli toisen vuoden farmasian opiskelijoille ja niiden sisällöstä osa oli sellaista, mitä olin Suomessa jo aikaisemmin opiskellut. Mutta paljon oli myös uutta. Nuo kaksi kurssia sisälsivät luentoja, laboratorioharjoituksia, laskuharjoituksia ja ryhmätöitä. Niihin kursseihin kuului myös kaksi sairaalavierailua ja potilashaastattelua. Muilla kursseilla olisi päässyt tutustumaan esimerkiksi steriileihin tiloihin lääketehtaassa. Kolmas kurssi oli farmakologian osastolta (siellä farmakologi ja farmasisti olivat omina tutkintoina) neurofarmakologian kurssi (6 op.) ja se olikin haastavampi kuin mitä olin ajatellut. Kurssi oli luentokurssi ja luennoitsija oli aivan mahtava. Lisäksi otin kolmen opintopisteen Cambridge-englannin kielen kurssin, joka valmisteli virallisen kokeen tekemiselle. Virallinen koe oli kuitenkin maksullinen niin en sitä tehnyt eikä sen tekeminen ollut edellytys kurssille, vaan kurssilla oli myös omat kokeet (kuuntelu-, kirjoitus- ja puheosuus).

Luentoja oli vaihtelevasti, joinain päivinä 8-14 ja joinain vain yksi. Luennot kestivät 45 minuuttia ja usein niiden välissä jouduimme vaihtamaan luentosalia. Luennoilla ei ollut läsnäolopakkoa, mutta silti koko vuosikurssi kävi tunnollisesti jokaisella luennolla.

Suurin ero opinnoissa on se, että tentit järjestetään vain kahdesti vuodessa ja yhden tentin aihealue on todella laaja. Yhteen kurssiin oli sisällytetty mikrobiologiaa, erilaisia lääkevalmistemuotoja, farmakologiaa, farmakokinetiikkaa ja formulointia. Niitä kaikkia piti opiskella tenttiä varten, vaikka rajallisen ajan takia läheskään kaikista aiheista ei kysytty. Tentin kesto oli kaksi tuntia ja siihen tosiaan meni se tasan kaksi tuntia ja tentin tarkistamiseen ei omalla kohdalla jäänyt ollenkaan aikaa. Suurin osa tenteistä oli monivalintatehtäviä, mutta kahdessa farmasian tentissä oli mukana myös muutama essee ja laskutehtävä. Tenteissä käytettiin nimen sijaan kokelasnumeroa, joka piti kirjata papereihin.

Opiskelin samalla tavalla ja saman verran kuin Suomessakin ja sillä pääsin tentit kyllä läpi, mutta arvosanassa ei ole kehumista. Osana vaikuttamassa oli tietenkin myös kielitaito ja kiire tentin tekemisessä. Työmäärältään kurssit olivat hyvin samanlaisia kuin Suomessa, mutta toisaalta kursseilla oli myös pakko hallita kaikki hyvin ja muistaa opitut asiat myös lukukauden alusta, sillä tentissä kysymyksiä oli laajasti kaikkiin opetettuihin aiheisiin liittyen.

29.5.201825.9.2023

Vaihtokertomus, University of Veterinary and Pharmaceutical Sciences Brno, kevät 2018

Farmasian opiskelija

Ennen lähtöä

Helsingin yliopiston hyväksynnän jälkeen olin heti sähköpostilla yhteydessä vaihtoyliopistoon, josta vastattiin nopeasti. Minun ei lopulta tarvinnut edes lähettää vaihtoyliopistoon erillistä hakemusta tai muita dokumentteja, vaan sain vastauksen hyväksymisestä saman tien. Paperityöt ja byrokratia vaihtoyliopistoon kävivät myös yllättävän helposti. Kielitodistusta ei tarvinnut, vaan ainoa vaadittu dokumentti oli Helsingin yliopistossa hyväksytetty opintosuunnitelma. Jopa paikka yliopiston asuntolasta varattiin puolestani. Siispä ehdin hyvissä ajoin hoitaa muut lähtöön liittyvät asiat, kuten passin uusimisen, matkavakuutuksen, muuttoilmoituksen ja oman opiskelija-asuntoni alivuokraamisen vaihdon ajaksi.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Saavuin Brnohon joitakin päiviä ennen lukukauden alkua hoitaakseni paperiasiat ennen lukukauden alkua. Yliopiston vaihtokoordinaattori ei kuitenkaan ollut paikalla, joten asioiden hoitaminen jäi myöhemmäksi. Vaihtoyliopistolla oli vaihto-opiskelijoille erinomainen tuutorointiohjelma, eli jokainen sai halutessaan tuutoriksi tšekkiläisen opiskelijan, joka auttoi alussa kaikissa käytännön asioissa. Tämä oli valtava apu, sillä esimerkiksi useimmat asuntolan työntekijät eivät puhuneet sanaakaan englantia, ja avainten saaminen, sopimusten kirjoittaminen ym. olisi yksin ollut hankalaa. Itse olin ollut yhteydessä tuutoriini jo Suomesta käsin ja saanut vastauksia moniin kysymyksiin. Lukukauden ensimmäisenä päivänä tuutori tuli kanssani yliopistolle tapaamaan vaihtokoordinaattoria ja auttoi kurssivalintojen tekemisessä. Lisäksi kävimme hankkimassa matkakortin julkiseen liikenteeseen sekä toisen, suuremman yliopiston opiskelijaruokaloiden käyttöön oikeuttavan kortin. Alkubyrokratia hoitui siis helposti ilman suurempia ongelmia. Kaupungin asukkaaksi tai poliisille ei tarvinnut vaihto-opiskelijana ilmoittautua.

Asuminen

Asuin yliopiston asuntolassa, jonne kaikki vaihto-opiskelijat saivat automaattisesti paikan. Asuntola sijaitsi noin 2 kilometrin kävelymatkan päässä yliopistolta ja noin 3 kilometrin päässä keskustasta. Huoneistoissa oli kaksi kahden hengen huonetta yhteisellä keittiöllä, kylpyhuoneella ja vessalla. Jaoin siis huoneen toisen vaihto-opiskelijan kanssa. Huoneet olivat valmiiksi kalustettuja, hyvin siistejä ja avaria. Sähkön, veden ja netin lisäksi vuokraan kuului jopa yhteisten tilojen siivous joka arkipäivä sekä liinavaatteet ja niiden vaihto kolmen viikon välein. Imurin ja pyykinpesukoneen sai käyttöönsä pientä maksua vastaan. Pohjakerroksessa oli lisäksi erillinen hiljainen tila opiskelua varten.

Opiskelu ja opetus

Yliopistossa oli tšekinkielisen ohjelman lisäksi mahdollisuus suorittaa koko tutkinto englanniksi, joten valinnanvaraa kursseista oli paljon. Lisäksi olisi ollut mahdollista valita kursseja minkä tahansa vuosikurssin opinnoista. Jouduin tekemään muutamia muutoksia opintosuunnitelmaani vielä vaihtokohteessa päällekkäisyyksien tai kurssien peruuntumisen takia. Vaihtokoordinaattori oli halukas auttamaan vaihto-opiskelijoita kaikissa opintoihin liittyvissä asioissa parhaansa mukaan. Monet kursseista olivat opintopistemäärältään melko suppeita, joten niitä täytyi ottaa useita saadakseen koko lukukauden opintopisteet kasaan.

Valitsemani kurssit olivat pääosin luentokursseja. Osa sisälsi myös seminaareja, harjoitustöitä tai ekskursioita, joissa oli pakollinen läsnäolo. Ensimmäisten kahden viikon aikana kurssivalintoihin oli mahdollista tehdä muutoksia. Erilaista Suomeen verrattuna oli se, että usealla etenkin valinnaiseksi luokitellulla kurssilla oli niin vähän opiskelijoita. Koska luennot eivät olleet pakollisia, toisinaan oli normaalia, että olin luennolla vain yhden tai kahden muun opiskelijan kanssa. Toisaalta tämä oli mukavaa, sillä jotkin luennoitsijat esittivät enemmän kysymyksiä ja luennot olivat siten interaktiivisempia. Luennoitsijoiden englannin kielen taito oli pääosin hyvä.

Moodlea ei käytetty millään omista kursseistani, vaikka se periaatteessa yliopistossa olikin käytössä. Jotkin luennoitsijat olivat printanneet materiaalit etukäteen ja jakoivat ne ennen luentoa, osa taas ei halunnut jakaa niitä ollenkaan missään muodossa, jolloin muistiinpanoja sai tehdä luennon aikana ahkerasti. Ryhmätöitä ei ollut ollenkaan, ja muutamalla kurssilla piti pitää yksin lyhyt suullinen esitelmä. Varsinaisia kotitehtäviä ei ollut, vaan oppiminen oli pitkälti kiinni omasta aktiivisuudesta opiskella luennolla käytyjä asioita.

Kaikki tentit olivat lukukauden lopussa. Muutamalla kurssilla oli lukukauden viimeisellä viikolla ensin suppeampi testi, jonka läpäisy oikeutti vasta pääsyyn varsinaiseen tenttiin. Tenttien ajankohdista kuunneltiin hyvin opiskelijoiden toiveita. Tentin suorittamiseen oli aina useampia vaihtoehtoisia päiviä, mikä helpotti luku-urakan jaksottamista. Useimmat tentit olivat kirjallisia, ja muutamalla kurssilla oli suullinen koe. Kirjalliset tentin olivat useimmiten monivalintatehtäviä ja/tai lyhyitä avoimia kysymyksiä. Tenttimateriaalia oli useimmilla kursseilla melko runsaasti, mutta pitkin lukuvuotta asioita hieman opiskelleena tenttien läpäisy oli kohtuullisen helppoa. Kokeen sai uusia tarvittaessa kaksi kertaa. Edellisten vuosien tenttikysymyksiä sai usein nähtäväksi ennakkoon toisilta opiskelijoilta, mikä helpotti tentteihin valmistautumista.

Opiskelijaelämä ja vapaa-aika

Koin, että vajaa 400 000 asukkaan Brno oli juuri täydellisen kokoinen vaihtokaupungiksi. Kaupungissa oli helppo liikkua ja välimatkat paikasta toiseen olivat niin lyhyitä, että kävellenkin pääsi hyvin kulkemaan moneen paikkaan. Tekemistä kuitenkin riitti, sillä opiskelijoita kaupungissa oli suhteessa paljon (yli 80 000), joten erilaisia opiskelijatapahtumia riitti bileistä patikointiretkiin. Julkinen liikenne toimi todella hyvin ja esimerkiksi busseja kulki aina ympäri vuorokauden keskustasta jokaiseen kaupunginosaan. Kaupunki tuntui hyvin turvalliselta myös yöllä liikkuessa.

Suomalaiselle Tšekin hintataso on mukavan alhainen. Asuntolan vuokra oli noin 130 euroa kuukaudessa, opiskelijaruoka maksoi 1,5–3 euroa ja ravintolassakin sai kunnon illallisen jo 6–8 euron hintaan. Kolmen kuukauden opiskelijalippu julkiseen liikenteeseen maksoi alle 30 euroa. Rahaa jäi siis elämisen lisäksi onneksi myös matkusteluun, sillä Brnon sijainti aivan Keski-Euroopassa tarjosi loistavat mahdollisuudet viikonloppureissuihin. Tšekissä kannattaa myös nauttia edullisista kulttuuritapahtumista, sillä esimerkiksi tasokkaaseen balettiin oli mahdollista saada opiskelijalippu jopa vain muutamalla eurolla.

Sopeutuminen ja käytännön vinkit arjen tueksi

Sopeuduin uuteen kaupunkiin ja uudenlaiseen arkeen nopeasti varsinkin, kun mitään ongelmia paperiasioiden hoitamisessa tai asunnon kanssa ei ollut. Varsinaista koti-ikävää ei oikeastaan edes tullut missään vaiheessa. Asiaan vaikutti varmasti se, että tšekkiläinen kulttuuri ei lopulta eroa kovin suuresti suomalaisesta kulttuurista. Toisista vaihto-opiskelijoista sai myös nopeasti ystäviä. Tšekkiläinen ruoka oli parempaa kuin olin etukäteen kuvitellut, ja lihapainotteisesta ruokakulttuurista huolimatta opiskelijaruokaloissakin oli tarjolla kasvis- ja jopa vegaanivaihtoehtoja.

Toisinaan hankaluuksia esimerkiksi kaupassa asioidessa tuotti se, että tšekkiläiset nuoria lukuun ottamatta eivät puhuneet oikeastaan yhtään englantia. Kannattaa siis opetella edes muutama sana tai yksinkertainen fraasi tšekin kielellä, jolloin saatat saada myös hieman ystävällisempää asiakaspalvelua. Itse en hankkinut paikallista puhelinliittymää, enkä myöskään tarvinnut paikallista pankkitiliä, sillä asuntolan vuokra maksettiin käteisellä. Useissa paikoissa, myös ravintoloissa, oli mahdollista maksaa kortilla.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Kannattaa harkita kansainvälisen ISIC-opiskelijakortin hankkimista ennen vaihtoon lähtöä. Toisin kuin luulin, en saanut vaihtoyliopistosta mitään muuta opiskelijakorttia, joten minun piti hankkia ISIC-kortti opiskelijakortiksi heti vaihdon alussa, mutta siitä oli hyötyä myös reissujen aikana muissa Euroopan maissa. Kannattaa myös varata mukaan paljon pieniä passikuvan kokoisia kuvia, sillä niitä tarvittiin useaan paikkaan. Skannasin varmuuden vuoksi sähköpostiin joitakin todistuksia ja dokumentteja, kuten kopion passista, mutta mitään niistä en missään vaiheessa kuitenkaan tarvinnut. Koska matkalaukussani oli tilaa, otin valmiiksi mukaan mm. muutamia kevyitä astioita ja keittiövälineitä, joita tiesin kuitenkin heti tarvitsevani, ja jotta ihan kaikkea ei tarvinnut ostaa paikan päältä.

Oma vaihtoaikani

Kaiken kaikkiaan vaihtoaika vastasi odotuksiani ja oli monessa mielessä opettavainen kokemus. Suullinen kielitaitoni parani, ja vaihdon aikana tutustuin moniin ihmisiin, joista osaan tulee varmasti pidettyä yhteyttä vielä vaihdon jälkeenkin. Oma kaveripiirini koostui lähinnä muista Erasmus-opiskelijoista, ja huonekaveristani tuli yksi parhaista vaihdon aikaisista kavereista. Vaikka hintataso onkin paljon Suomea alhaisempi, rahaa kului tavallista enemmän reissuihin ja illanviettoihin, mutta ehdottomasti kannattaa osallistua niistä madollisimman moneen. Oman kokemukseni perusteella voin hyvin suositella Tšekkiä vaihtokohteeksi.