Tanskalainen Knud Vilstrup päätti parantaa elintapojaan ja halusi tehdä sen tavalla, joka tuntuisi mukavalta. Knud päätti polkaista Tanskan Ringestä Pariisiin katsomaan Tour de Francen maaliintuloa. Pikkujoulujuhlissa 2001 hän kertoi ajatuksestaan Rynkeby Foodsin tekniselle johtajalle Torben Moller-Larsenille, joka innostui ajatuksesta. Hän lupasi sponsoroida matkaa 50000 Tanskan kruunulla, jos mukaan lähtee ja perille polkee vähintään 10 pyöräilijää. Mukaan tuli 11 henkeä ja hassu idea toteutui.
Hyväntekeväisyyspyöräilystä ei ollut alun perin kyse. Sponssirahaa vain sattui jäämään 38000 Tanskan kruunua, ja kaverit päättivät lahjoittaa ne Odensen sairaalan lasten syöpäosastolle. Kukaan ei osannut ennustaa, että tästä lähtisi leviämään hyväntekeväisyyspyöräily vailla vertaa. Tänä vuonna Team Rynkeby-tapahtumassa oli mukana 2100 pyöräilijää ja 500 avustajaa seitsemästä maasta. Niiden 54 joukkuetta olivat Tanskasta, Ruotsista, Suomesta, Norjasta, Färsaarilta, Islannista ja ensimmäistä kertaa Saksasta. Kun ensimmäisenä vuonna rahaa syöpälapsille kertyi 5100 €, viime vuonna kokonaispotti syöpälapsille oli 9,44 miljoonaa €. Kaikkien näiden vuosien aikana Rynkeby-joukkueet ovat keränneet syöpälapsille yhteensä 46 miljoonaa euroa!
Vuonna 2012 olin menossa Pirkan pyöräilyyn. Join aamukahvia tamperelaishotellin ravintolassa, kun kuulin kahden tytön keskustelevan keltapaitaisista pyöräilijöistä, jotka polkevat Pariisiin. Kysyin, mitä sakkia ne olivat ja miten porukkaan voisi päästä? Siitä se sitten alkoi. Ensimmäistä Suomen joukkuetta oltiin juuri kokoamassa ja ilmoittauduin mukaan.
Minut valittiin joukkueen lääkäriksi (sic! lastenpatologi, joka oli viimeksi tavannut elävän potilaan neljännesvuosisata sitten). Minä kelpasin kun muita ei ollut tarjolla.
Harjoittelu alkoi Kettusen Juhan vetämänä. Kerran viikossa oli animal spinning-rääkki. Joka toinen viikonloppu kolmen tunnin kestorasitus (hiihtoa, kävelyä yms). Keväällä alkoivat joukkueen iltalenkit 50-70 km. Lisäksi omatoimiset lenkit, Giro de Espoo, Pirkan pyöräily ja lopulta pitkä viikonloppu: lauantaina poljettiin 200 km ja sunnuntaina 200 km. Kaksi viikkoa lepoa ja lihotusta. Sitten heinäkuun alussa laivalla Travemundeen. Sieltä poljettiin 1250 km Pariisiin seitsemässä päivässä.
Kaikki Rynkeby-joukkueet lähtevät eri paikoista, mutta saapuvat samaan aikaan Pariisiin. Täytimme Champs Elyseen monen kilometrin mittaisena keltaisena letkana, ajoimme Riemukaaren ympäri ja päätimme matkan Eiffel-tornin juurelle. Urakka oli ohi. Seitsemän päivää aurinkoa ja myötätuulta. Päivämatkat olivat +/- 200 km. Suomen ensimmäinen joukkue vuonna 2013 keräsi rahaa Sylva ry:lle
63 350€. Vuonna 2018 Suomesta oli mukana seitsemän joukkuetta ja rahaa kertyi piirun alle 900 000€.
Vuosi 2014 oli kaikkien aikojen sateisin kesä Ranskassa. Poljimme seitsemän päivää kaatosateessa ja vastatuulessa. Ironista oli, että aurinko rupesi paistamaan samalla hetkellä, kun nousimme pyörän päältä Les Invalides -puistossa. Pahin oli yli 200 km etappi Belgiassa, jossa lämpötila laski kahdeksaan asteeseen. Jokainen yritti keksiä keinoja lämpimän pitämiseksi. Laitoin käsiin kaksi kerrosta kertakäyttöhanskoja ja jalkoihin tinapaperia. Huoltotiimi löysi onneksi keskeltä maaseutua autokorjaamon, jonka lämpimään halliin pääsimme lounaalle ja lämmittelemään.
Kansallinen itsetunto nousi tappiin, kun Pariisissa kuulimme tanskalaisten ja ruotsalaisten matkustaneen Pariisiin vuokrabusseilla! Suomalaiset olivat sinä vuonna ainoita, jotka polkivat koko matkan kaksipyöräisillä. Se on suomalaista sisua.
Sen verran rankka kokemus oli, etten noussut pyörän päälle kolmeen kuukauteen.
Liikkeellä on yli 2 000 pyöräilijää. Kun kaikki ajavat noin 1200 km, ei onnettomuuksilta voi välttyä. Viime vuoden aikana rynkebyläiset polkivat viikossa 2,6 miljoonaa kilometriä, mikä on 66 kertaa maapallon ympäri. Omassa joukkueessa pahin kämmi kävi Ajannon Pekalle, jonka kohtaloksi koitui toisen ajopäivän viimeinen kuoppa, kun edessä siinsi jo upouusi asfaltti. Se oli se tyypillinen sheriffin viimeinen työpäivä. Etupyörä putosi kuoppaan. Pekka teki täysvoltin ilmassa ja putosi kyljelleen asfalttiin. Lantion eturamus murtui ja ympäri kroppaa oli nirhamaa.
Pekka joutuikin raatobussiin loppumatkaksi. Paitsi että ei jäänyt. Hän ei suostunut jäämään pyörän päältä pois viimeisenä päivänä, kun poljimme viimeiset seremoniaaliset 80 kilometriä Pariisiin. Pekka polki nuo kilometrit lantio murtuneena. En usko, että löytyy toista yhtä sitkeää sissiä. Tempulle tuli kyllä kipeä hintalappu. Hän makasi kaksi päivää hotellihuoneessa kivun lamaamana ennen kuin pystyi lentämään takaisin Suomeen.
Tiedossani olevista onnettomuuksista pahin tapahtui 2014 Malmön joukkueelle kovassa ukkosmyrskyssä. Ilmeisesti he eivät myrskystä huolimatta hidastaneet vauhtia. Seurauksena oli iso kasa, jossa murtui kahdeksan pyöräilijän luita. Joukkueesta jäi tynkä jäljelle.
Moni asia on muuttunut vuosien mittaan. Mehufirma Rynkeby God Morgon on myyty jo kaksi kertaa ja on tällä hetkellä saksalaisomistuksessa. 
Hyväntekeväisyyspyöräily on irrotettu Team Rynkeby-God Morgon -säätiöksi ja tapahtuma on paljon ammattimaisemmin hoidettu kuin alkuvuosina. Kuitenkin uskon, että edelleen pätee se, mitä Knud Vilstrup aikoinaan pohdiskeli. Hän halusi nostaa kuntoa tavalla, joka tuntuu hyvältä. Oman hyvän lisäksi Team Rynkeby tuottaa hyvää syöpälapsille.
PS. Terveiset Mallorcalta. Olen täällä paraikaa polkemassa Rynkeby-veteraanien kanssa. Mahtava fiilis.
Hannu Sariola
Professori, Helsingin yliopisto
Ylilääkäri, HUSLAB patologia
