Myötätunto kuuluu lääketieteen maailmaan

Myötätunnon merkitys terveydenhuollossa valkeni minulle ensimmäistä kertaa henkilökohtaisesti joitakin vuosia sitten joutuessani potilaan rooliin odottaessani kaksosvauvoja.

Luovuin loppuraskaudessa vastentahtoisesti seurantakäynneistä omalla neuvolatädilläni, koska kaksosraskaus lasketaan riskiraskaudeksi ja seuranta haluttiin keskittää sairaalaan. Viikoittain raahauduin vatsani kanssa tehdasmaisen poliklinikan vastaanotolle, jossa odottelin aina siellä ja täällä, tapasin vaihtuvia kätilöitä ja lääkäreitä. Vaikka virtsani tutkittiin, painoani mitattiin ja sikiöitä kuunneltiin kaikkien sääntöjen mukaan, tunsin jääväni niillä käynneillä yksin. Viereltäni puuttui se tuttu neuvolatäti, joka katsoi silmiin, kysyi kuulumisiani, lohdutti ja kulki rinnallani. Jäin kaipaamaan myötätuntoista kohtaamista.

Oma tuntemukseni sai asiayhteyden, kun tutustuin ystäväni vihjeestä myötätunnon merkitystä lääketieteessä käsittelevään tutkimukseen. UK:ssa ja USA:ssa puhutaan terveydenhuollon myötätuntovajeesta, ja vain reilu puolet potilaista koki, että saivat UK:ssa hyvää ja myötätuntoista hoitoa. Tähän vaikuttaa yhteiskunnissa vallalla olevat asenteet ja terveydenhuollon kaupallistaminen – myötätunto on vaikeasti liiketoiminnallisesti mitattavissa oleva asia.

Meilläkin terveydenhuollon haasteet ovat loputtomat – terveyskeskusaikoja ei riitä, potilaat ovat tyytymättömiä hoitoon, potilasvalitukset lisääntyvät ja henkilökunta väsyy. Työuupumus lisääntyy, hoitajat vaihtavat alaa ja työntekijät siirtyvät julkiselta yksityiselle työnantajalle. Sairaaloiden johtoon ollaan tyytymättömiä. Koulutusmäärät lisääntyvät, koulutuksen taso laskee. Tutkimusresursseja vähennetään, ja tutkimuksen taso laskee. Lista on pitkä ja harva se päivä uutisotsikoissa.

Vaikka on selvää, että riittävät resurssit ovat ensisijainen lähtökohta toimivalle terveydenhuollolle, myötätunnon lisäämistä on ehdotettu yhdeksi ratkaisuksi terveydenhuollon kriisiin. Suoraan johdettuna myötätunto tai ”compassion” tarkoittaa ”yhdessä kärsimistä”. Tutkimuksessa sen määritelmään kuuluu olennaisesti myös myötätuntoinen toiminta toisen hyväksi. Terveydenhuollossa myötätunto on välttämätöntä korkealaatuiselle hoidolle. Useissa tutkimuksissa on osoitettu, että lääkärin myötätunto assosioituu parempaan hoitotulokseen. Myötätuntoinen hoito voi myös vähentää sen antajan työuupumusta ja lisätä hänen hyvinvointiaan.

Hiljattain julkaistun systemaattisen katsauksen perusteella harjoittelulla voi parantaa terveydenhuollon ammattilaisen myötätuntotaitoja. Tehokkaimpia myötätunnon opiskelutapoja olivat useammin kuin kerran tapahtuva keskustelu oikean potilaan kanssa tai videoidut haastattelut. Parhaiksi keinoiksi myötätunnon osoittamiselle osoittautuivat:

1. Istuminen (vs. seisominen) potilashaastattelun aikana
2. Potilaan ilmeiden ja muiden kehollisten viestien tulkinta
3. Myötätuntoa vaativien tilanteiden tunnistaminen ja niihin reagoiminen
4. Kehollinen välittämisen osoittaminen (esim. silmiin katsominen, äänensävy, käsien käyttö)
5. Sanallinen huomioiminen (esim. ”olen tukenasi etkä ole yksin, tehdään tämä yhdessä”), tunnustaminen (”tämä on sinulle vaikeaa”), tunteen nimeäminen (”vaikutat surulliselta”) ja arvostaminen (”suurin osa ihmisistä kokisi tämän juuri kuten sinä”)

Yhteenvetona kaikkein tärkeintä myötätuntoiselle hoidolle vaikutti olevan ammattilaisen läsnäolo ja keskittyminen tilanteeseen sekä potilaan vakuuttaminen siitä, että hän ei jää sairautensa kanssa yksin, vaan ammattilainen pysyy hänen vierellään tukena.

Tehohoitolääkäri ja kliininen tutkija Stephen Trzeciak on keskittynyt viimeaikaisessa tutkimustyössään tutkimaan myötätunnon merkitystä terveydenhuollossa näyttöön perustuvan tieteen avulla hypoteesinään ”myötätuntoinen terveydenhuolto on tehokkaampaa kuin terveydenhuolto ilman myötätuntoa”. Hänen sekä muiden tekemien tutkimusten perusteella myötätunnon lisäämisen kautta voitaisiin parantaa hoitotuloksia, potilaiden kokemuksia, henkilökunnan hyvinvointia ja sitoutumista sekä vähentää kustannuksia. Trzeciak toteaakin, että tätä tietoa tulisi hyödyntää terveydenhuollossa – löydöksillä pitäisi olla välittömiä vaikutuksia terveydenhuollon arvoihin ja järjestelyihin sekä henkilökunnan valintaan ja koulutukseen.

Terveydenhuollon yksiköissä myötätuntoa arvostava työkulttuuri rakentuu parhaiten hyvän johtajuuden kautta. On myös lanseerattu käsite ”myötätuntoinen johtajuus terveydenhuollossa”. Johtajuus määrittelee terveydenhuollon organisaation kulttuuria, joka ideaalisesti tarjoaa korkealaatuista, turvallista ja myötätuntoista terveydenhuoltoa. Myötätuntoisen johtajuuden tavoitteena on korkealaatuinen myötätuntoisen toiminnan kulttuuri, jonka elementtejä ovat 1) inspiroivat visiot, 2) yksilöille, tiimeille ja osastoille asetetut tavoitteet, 3) henkilökunnan mukaan ottaminen, 4) tukeva ja mahdollistava ihmisten johtaminen, 5) jokaisen toimintaan sisältyvä oppiminen, innovaatio ja laadun parantaminen ja 6) tehokas tiimityö.

Myötätuntoinen johtaja on sopeutuva, avoin, muutoskykyinen ja jakaa vastuuta. Hän kehittää omaa henkistä resilienssiään ja itsemyötätuntoaan, jotta kykenee ilmentämään myötätuntoista lähestymistapaa ja käyttäytymistä. Hän ajattelee, että organisaation tavoitteet saavutetaan parhaiten luottamalla työntekijöihin ja edistämällä heidän kasvuaan, kehitystään ja hyvinvointiaan.

Johtaja voi tukea myötätuntoista ajattelutapaa osallistamalla työntekijöitä ja tunnustamalla heidän ansionsa. Tämä saa työntekijän kokemaan itsensä arvostetuksi ja sitä kautta ottamaan paremmin huomioon muiden näkökulmia. Johtaja voi myös korostaa koulutuksessa ja työn arvioinnissa myötätunnon merkitystä. Myötätuntoinen johtajuus vaatii rohkeutta kuunnella työntekijöiden vaikeitakin viestejä ja osata tarvittaessa luopua omista näkökulmista ja selvittää, mistä ongelmissa on perimmiltään kyse.

Myös organisaation kulttuuri muokkaa johtajuutta. Myötätuntoinen johtaja ei pärjää organisaatioissa, joilla ei ole vastaanottavuutta tai jotka keskittyvät tekniseen osaamiseen ja byrokratiaan.

Myötätunto on toivottavasti ottamassa ansaitsemaansa tunnustetumpaa jalansijaa terveydenhuollossa. Intuitioni ja omien epätieteellisten kokemusteni (n=1) perusteella myötätunto kuuluu kiinteänä osana lääketieteen maailmaan. Kliinikkotutkijana olen erityisen ilahtunut, että viriävä keskustelu pyrkii olemaan tutkimukseen perustuvaa.

Maria Hurskainen
kliininen tutkija, lastenlääkäri
Helsingin yliopisto ja HUS

 

Lähteet:

Lown, Beth A., Julie Rosen, and John Marttila. 2011. “An Agenda For Improving Compassionate Care: A Survey Shows About Half Of Patients Say Such Care Is Missing.” Health Affairs 30 (9): 1772–78. https://doi.org/10.1377/hlthaff.2011.0539.

Patel, Hamish, Bogdan Chiva Giurca, Navin Mukundu Nagesh, Isabella Hibell, Miriam Beattie, Matthew Saint, and Gareth Lau. 2019. “Difficult Conversations in Cancer Care: Lessons from a Student-Led Initiative.” Journal of Cancer Education 34 (6): 1242–46. https://doi.org/10.1007/s13187-019-01498-2.

Patel, Sundip, Alexis Pelletier-Bui, Stephanie Smith, Michael B. Roberts, Hope Kilgannon, Stephen Trzeciak, and Brian W. Roberts. 2019. “Curricula for Empathy and Compassion Training in Medical Education: A Systematic Review.” Edited by Claus Lamm. PLOS ONE 14 (8): e0221412. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0221412.

Roberts, Brian W., Nitin K. Puri, Christian J. Trzeciak, Anthony J. Mazzarelli, and Stephen Trzeciak. 2021. “Socioeconomic, Racial and Ethnic Differences in Patient Experience of Clinician Empathy: Results of a Systematic Review and Meta-Analysis.” Edited by Lisa Susan Wieland. PLOS ONE 16 (3): e0247259. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0247259.

Thomas, Matthew R., Liselotte N. Dyrbye, Jefrey L. Huntington, Karen L. Lawson, Paul J. Novotny, Jeff A. Sloan, and Tait D. Shanafelt. 2007. “How Do Distress and Well-Being Relate to Medical Student Empathy? A Multicenter Study.” Journal of General Internal Medicine 22 (2): 177–83. https://doi.org/10.1007/s11606-006-0039-6.

Trzeciak, Stephen, John P Gaughan, Joshua Bosire, and Anthony J Mazzarelli. 2016. “Association Between Medicare Summary Star Ratings for Patient Experience and Clinical Outcomes in US Hospitals.” Journal of Patient Experience 3 (1): 6–9. https://doi.org/10.1177/2374373516636681.

Trzeciak, Stephen, and Anthony J. Mazzarelli. 2016. “Patient Experience and Health Care Quality.” JAMA Internal Medicine 176 (10): 1575. https://doi.org/10.1001/jamainternmed.2016.5435.

Trzeciak, Stephen, Brian W. Roberts, and Anthony J. Mazzarelli. 2017. “Compassionomics: Hypothesis and Experimental Approach.” Medical Hypotheses 107 (September): 92–97. https://doi.org/10.1016/j.mehy.2017.08.015.

Vogus, Timothy J, and Laura E McClelland. 2020. “Actions, Style and Practices: How Leaders Ensure Compassionate Care Delivery.” BMJ Leader 4 (2): 48–52. https://doi.org/10.1136/leader-2020-000235.

Zulueta, Paquita de. 2015. “Developing Compassionate Leadership in Health Care: An Integrative Review.” Journal of Healthcare Leadership, December, 1. https://doi.org/10.2147/JHL.S93724.