Millaista oli olla lääkiksen dekaanina 12 vuotta?

Risto Renkonen, dekaani, professori, Helsingin yliopisto

Melkoisen matkan olen saanut kulkea kanssanne. Enpä olisi arvannut joulukuussa 2009, kun rehtori Wilhelmsson nimitti minut lääkiksen dekaaniksi, että tästä tulisi näin pitkä ja monipolvinen polku.

Mitä sitten oikein on tapahtunut näinä vuosina?

Alku – tyhjä kassa ja muuttuneet pelisäännöt

Vaikka olin toiminut tutkimuksen varadekaanina 2009, muuttuivat pelisäännöt melkoisesti, kun uusi yliopistolaki astui voimaan samalla, kun aloitin dekaanina 1.1.2010. Rehellisyyden nimissä on todettava, että ensimmäiset vuodet menivät pelikentän rajoihin ja sääntöihin tutustuessa. Laajaan yliopistokokonaisuuteen ei ollut aluksi kosketuspintaa, sillä olin toiminut vain Meilahdessa lääkiksen ja HUSin piirissä.

Meillä oli muun muassa tyhjä tiedekunnan kassa ja Helsingin yliopiston hankkimat vaikeat taloushallinnon ohjelmistot, joita kukaan meistä ei osannut aluksi käyttää. Näistä pienistä ja vähän suuremmista harmeista selvittiin päässälaskulla ja Excelillä, josta tulikin jatkossa erinomainen työkalu hallita lääkiksen rahoja ja 1 000 hengen henkilöstöä.

Budjettitalous oli koko edellisen vuosikymmenen kasvanut vuodesta toiseen, mutta maailmanlaajuinen lama iski kovaan myös Suomeen ja niinpä julkinen talous sukelsi ja yliopistojen kasvava rahoitus oli vain kuvitelmaa. Tämä leimasi sitten koko 12 vuoden kautta, tiukkaa oli ja aina vaan tiukemmaksi kävi.

Päästään vauhtiin – digiloikka, lean-projekteja ja koronakevään valintakokeet

Vähitellen arjen pyörityksestä ja haasteista oli saatu ote ja alkoi syntyä käsityksiä muutostarpeita ja kehityskohteista. Tulevaisuutta on vaikea ennustaa, mutta se on vähän helpompaa, jos itse osallistuu aktiivisesti tulevaisuuden rakentamiseen.

Ensimmäisiä isoja, tiedekuntaan vahvasti vaikuttavia juttuja oli iPad-projekti. Sain idean, ja lopulta monien neuvottelujen jälkeen Jane ja Aatos Erkon säätiön rahoituksen turvin aloitimme iPadien jakamisen kaikille uusille opiskelijoille ja heidän opettajilleen syksyllä 2013. Tämä muutti nopeasti valtavasti opiskelijoiden arkea, kaikki oli nyt diginä; muun muassa lukujärjestykset, luentomuistiinpanot, opettajien tekemät opetusmateriaalit, ryhmien kommunikaatio, kuvat ja videot. Tämän digiloikan jatkumo oli koko tiedekunnan siirtyminen digitentteihin ensimmäisenä tiedekuntana jo aikana ennen koronaa.

Hyvin iso teema on ollut se, miten vähemmällä rahalla saataisiin enemmän aikaan ilman, että kenenkään tarvitsee juosta kovempaa. Tätä leanaamista on harjoiteltu, ja siinä parhaita ratkaisuja ovat olleet tilojen tiivistäminen ja siirtyminen omista labroista kohti yhteiskäyttöisiä tiloja. Prosessit voivat olla pahimmillaan pitkiä, kuten Ruskeasuon tapauksessa. Löysin omista muistiinpanoistani ensimmäiset ajatukset hammas- ja oikeuslääketieteen sekä kansanterveystieteen siirrosta Ruskeasuolta Meilahteen vuodelta 2012. Lopulta hampaan tiloja suunniteltiin ainakin kolmeen eri paikkaan; Haartman-instituuttiin, Lastenlinnaan ja vanhaan sairaanhoito-oppilaitokseen ennen kuin oikea paikka vanhasta Työterveyslaitoksen talosta löytyi. Erittäin laajan remontin jälkeen hammaslääketieteen opetus siirrettiin kesällä 2021 Meilahteen.

Tilakuluista karsimisen lisäksi myös organisaatiota leanattiin. Kesälomalla 2013 Saimaan rannalla syntyi ajatus laitoksettomasta tiedekunnasta. Silloin vallitseva käsitys Helsingin yliopiston keskusjohdossa oli, että laitoksettomia voisivat olla vai pienet tiedekunnat kuten teologinen tai oikeustieteellinen, jotka ovat noin viidesosa lääkiksestä. Koska olin ensimmäisinä vuosina törmännyt toistuviin ongelmiin tiedekunnan viiden laitoksen ja tutkimusohjelmayksikön taloushallinnon kanssa, ajatus raivata yksi taloushallintokerros pois oli perusteltu.

Asiaa käsiteltiin koko syyslukukauden ajan hyvin laajasti tiedekunnan eri tilaisuuksia. Pidimme useita Biomedicumin ison salin tilaisuuksia, joissa sali oli aina lähes viimeistä paikkaa myöten täynnä, kun perustelin muutosta ja kuvasin, miltä tiedekunnan tulevaisuus voisi näyttää. Asiasta käytiin kiivastakin keskustelu. Lopulta tiedekuntaneuvosto hyväksyi ehdotuksen, joka sitten lopulta päätettiin yliopiston hallituksessa kiitoksin. Niinpä vuoden 2015 alusta alkaen olemme toimineet yhtenä talousvastuuyksikkönä erittäin menestyksellisesti. Muutamia vuosia tämän jälkeen ja varmaan meidän hyvien kokemusten perusteella kaikkien tiedekuntien laitokset lakkautettiin.

Tiukimpia paikkoja dekaanina olivat koronakevään valintakokeet. Kiirastorstaina 9.4.2020 meille kerrottiin, ettei valintakokeita voida pitää normaalilla tavalla luentosaleissa. Meillä oli tasan kaksi viikkoa aikaa löytää ratkaisut, miten lähes 10 000 lääkikseen hakevaa valittaisiin. Asian monimutkaisuutta kuvastaa se, että teemme valintayhteistyötä useiden eri yliopistoryhmien kanssa tulevien lääkärien, hammaslääkärien, psykologien ja logopedien valinnassa. Lopulta ratkaisumme kestivät hallinto-oikeudessa, jonne hakijoilta tuli erilaisia valituksia syksyllä 2020.

Kulukuri salli panostuksen tutkimukseen

Tarkan kulukurin ja samalla täydentävän rahan tulojen kasvun ansiosta (kiitos tutkijoiden erittäin aktiivisen ja menestyksellisen täydentävän rahan hankinnan) meillä on kuitenkin ollut mahdollisuuksia myös panostaa uusiin avauksiin. Tiedekunnan perusrahasta on jaettu muun muassa kolme miljoonaa euroa laiterahoja, 375-vuotisjuhlan kunniaksi 3,75 miljoonaa euroa tutkimusapurahoja lähes 100 tutkijaryhmälle ja vähän ennen koronaa jaoimme early career -apurahoja, jolloin kymmenen nuorta post docia sai kukin 150 000 euron rahoituksen. Tiedekunnan panostus on kantanut hedelmää: tämä kymmenikkö on kolmessa vuodessa pystynyt keräämään yhteensä 7,5 miljoonaa euroa apurahoituksen, ja he ovat päässeet hyvään vauhtiin.

Varainkeruu on myös tullut jäädäkseen. Lääkis on tässäkin ollut yliopistollamme edelläkävijä, sillä olemme panostaneet vahvasti tähän jo 2010-luvun alusta asti. Sen ansioista meillä on merkittävästi lahjoitusvaroin perustettuja professuureja, joita edelleen ainakin osin rahoitetaan näillä varoilla.

Mutta onko meistä mitään hyötyä kenellekään? Lähes viisi vuotta siten pohdin tätä teemaa ensimmäisessä Viikon jutussani. Meiltä voi oikeutetusti kysyä, miten pääsääntöisesti julkisesti rahoitetusta tutkimuksestamme saataisiin parempi kaupallinen ROI, return of investment, eli miten voisimme luoda nykyistä vahvemmin uutta yritystoimintaa ja miten toimisimme vielä paremmin yhdessä yritysmaailman kanssa?

Kiitosten aika!

Olen saanut myös työskennellä neljän eri rehtorin kanssa, laajan keskus- tai toimialajohdon ja yliopiston eri tiedekuntia johtaneiden dekaanien joukon kanssa. Näissä dekaanien yhteisistä kokouksista on jäänyt todella paljon hyviä muistoja, kun yhteisin voimin on ratkottu vaikeitakin isoja asioita.

Tässä vaiheessa on aika kiittää lähimpiä työtovereitani lääkiksen johtoryhmässä. Viimeisen 12 vuoden aikana meillä on ollut kolme tutkimusvaradekaania vuorollaan; Pertti Panula, Hannu Sariola ja Marjukka Myllärniemi, opetusvaradekaanina ovat toimineen Anne Pitkäranta, Jussi Merenmies ja Tiina Paunio sekä YVV-varadekaania Eija Kalso, Caj Haglund ja Kari Reijula. Laitosjohtajia on ollut paljon silloin, kun meillä vielä oli laitokset, viimeisinä vuosina kolmikko Klaus Olkkola, Eero Mervaala ja Henna Tyynismaa ovat kantaneet yksikköjohtamisen vastuut. Tiedekunnan oma hallintohenkilöstö siirtyi Yliopistopalveluihin (YPA) 2016, mutta nykyisin YPA:n lähipalvelun kanssa olemme oppineet toimimaan yhdessä pääsääntöisesti erinomaisesti.

Aivan erikseen nostan vielä Kirsi Rauhalan poikkeuksellisen panoksen. Hän on kulkenut työparina läpi kaikki nämä vuodet ja pitänyt lääkiksen erinomaisesti näpeissään. Aina, kun on tarvittu hallinnon apua, mielipidettä tai sparrausta, häneltä on sitä löytynyt. Onneksi Kirsi vielä jatkaa arvokasta työtään lääkiksen hyväksi yhdessä uuden dekaani Anne Remeksen ja hänen joukkojensa kanssa.

Kiitos ja kumarrus!

Risto Renkonen
dekaani, professori, Helsingin yliopisto
ylilääkäri, HUS Diagnostiikkakeskus

4 vastausta artikkeliin “Millaista oli olla lääkiksen dekaanina 12 vuotta?”

  1. Mielenkiintoinen kirjoitus! Kiitos tosi paljon, Risto, upeasta panoksestasi tiedekunnalle niin dekaanina kuin muutenkin. Oikein hyvää dekaani-kauden jälkeistä aikaa! 🙂

  2. Joo, on ollut aikamoinen vauhti päällä! Muut tiedekunnat ovat tulleet perässä ja mm. laitoksettomuus on mennyt läpi yliopiston. Työteliäitä ”eläkepäiviä”.

  3. Kiitos Risto komeasta panoksestasi yliopiston ja tiedekuntasi hyväksi!

  4. Hieno artikkeli. Kiitos Risto huikeasta panoksestasi dekaanina ja onnea uusiin seikkailuihin.

Kommentit on suljettu.