Olemme vuoden 2022 alusta siirtymässä tiedekunnassa uuteen hallintokauteen. Onnittelen uutta dekanaattia ja toivon heille hyvää ja rauhaisaa kautta.
Olen toiminut tutkimusdekaanina lääketieteellisessä tiedekunnassa neljän vuoden ajan, alkaen 1.1.2018. Kulunut kausi on ollut uuden tutkimuslainsäädännön käyttöönoton kausi. Uusi lainsäädäntö koskee rekisteritutkimusta, lääketieteellistä tutkimusta, biopankki- ja genomitutkimusta ja edellyttää meiltä tutkijoilta tutkimustapojen täydellistä muutosta. Ne perusteet, joilla aikaisemmin tehtiin tutkimusta ”minun potilaani, minun aineistoni” -tyylillä, muuttuvat periaatteeksi ”meidän datamme, meidän tieteemme”. Mitä nopeammin me tutkijat hahmotamme tämän asian, sitä menestyksekkäämpää oma tutkimuksemme muodostuu. Toisiolaki ja Findata ovat keränneet paljon kritiikkiä, ja toisiolain tiukka tulkinta hidastaa kliinistä tutkimusta ja kansainvälistä yhteistyötä, vaikka alun perin ajatuksena oli nopeuttaa ja helpottaa tutkimusta. Odotankin, että tulkintaa ja soveltamista helpotetaan viipymättä. Erityisen hankaa on, että hidas lupaprosessi estää tutkijan uran etenemistä opinnäytetöiden tai esimerkiksi akatemiatutkijajakson suunnitelmien toteuttamisen.
Tutkimuksen arviointi 2018
Heti kauden alussa tietoon tuli, että yliopiston tutkimuksen arviointi tehdään vuoden 2018 aikana. Päätimme tiedekunnan johdossa tehdä arvioinnin yhdellä kertaa koko tiedekunnasta. Osin siitä syystä, että emme halunneet altistaa tutkijoitamme epäreilulle arvostelulle, resurssit tutkimuksen tekemiseen ovat kovin erilaiset tiedekunnan eri yksiköissä. Jälkikäteen ajateltuna olisi voinut olla hyvä tehdä arviointi pienemmissä yksiköissä ja ehkä osa tutkijoista, etenkin ne, jotka eivät pitkään aikaan ole altistuneet tutkimuksen arvioinnille, olisivat voineet hyötyä arvioinnista. Tämä on hyvä huomioida jatkossa. Lääketieteellinen tiedekunta sai arvioinnista kuitenkin näinkin paljon hyödyllistä palautetta. Eritoten meille kaikille itsestään selvä HUS-yhteistyön näkymättömyys tiedekunnassa nostettiin esille. Tämän eteen on tehty ja tehdään jatkossa työtä. Näkyvin uudistus on vastikään julkistettu HY:n ja HUSin uusi yhteinen graafinen ilme, joka on saanut positiivisen vastaanoton. Kehityskohteina nousivat myös life science -tutkimuksen pirstoutuminen ja tutkijanuran virtaviivaistaminen, erityisesti arvioitsijat kiinnittivät huomiota haastatteluissa esille tulleeseen ilmiöön, jossa tutkija jämähtää vuosiksi post doc -vaiheeseen.
Early career grant ja tutkijalinjan laajennus
Yksi mukavimpia tehtäviä kuluneena kautena on ollut tiedekunnan ylijäämän suuntaaminen nuorten tutkijoiden auttamiseen. Henna Tyynismaan ideasta loimme tukimallin, joka auttaa tiedekuntia identifioimaan ERC starting grant -hakukelpoisia tutkijoita. Jaoimme kymmenelle parhaaksi arvioidulle tutkijalle 150 000 euron rahoituksen, jonka tutkija sai vapaasti käyttää haluamallaan tavalla edistämään oman ryhmänsä rahoitusta. Tulokset olivat mykistäviä; 1,5 miljoonan investoinnilla tämä tutkijaporukka oli jäänyt perustamaan omaa ryhmää tiedekuntaamme ja kerännyt yli 7,5 miljoonan potin kilpailutettua rahoitusta. Ongelmana jatkossa tulee olemaan rahoituspohjan puuttuminen tällaiselle instrumentille. Saattaisi olla selvittämisen väärti katsoa, voitaisiinko tällainen rahoitusmuoto toteuttaa yhteistyössä säätiöiden kanssa. Aivan kauden loppumetreillä valmistelimme myös työryhmän kanssa LTDK-tutkijalinjan. LTT (entinen tutkijalääkärilinja TLO) laajennettiin kaikille tiedekunnan perusopiskelijoille. Tulevaisuus näyttää, kuinka malli on laajennettavissa myös maisteriopintoihin.
Pakastinten ja datan siivousta sekä tietosuojaa
Osana uutta kestävän kehityksen strategista kärkeä toteutimme tiedekunnassa pakastinten siivouksen yhteistyössä HUSin tutkimusjohdon kanssa. Tulevaisuudessa tavoitteena tulee olla, että kliinisiä näytteitä ei enää säilytetä pakastimissa, vaan tämä työ tehdään yhteistyössä biopankkien kanssa. Erityisesti Helsingin biopankki on tehnyt tässä huomattavan suurta kehitystyötä. Oman tutkimusryhmämme pakastimet on tyhjennetty ja lopetamme kokonaan näytteiden varastoinnin vuoden 2022 alusta.
Tutkijoiden auttamiseksi tietosuojalain tulkinnassa valmistelimme lääketieteellisen tiedekunnan tietosuojaohjeen yhdessä HY:n tietosuojavastaavan kanssa. Lisäksi tiedekunta (yhdessä perustetun IT for Life Science -työryhmän kanssa) tuki turvallisen säilytysympäristön hankintaa. Sensitiivisen datan säilyttämisen ja analyysiympäristön ratkaisut ovat työn alla HY-tasoisesti, ja niistä kuulemme vuoden 2022 aikana. Teimme Alise Hyrskyluodon ja Aura Kivilaakson kanssa käydyn keskustelun yhteydessä syntyneestä ideasta HY:n tieteellisessä neuvostossa aloitteen tutkimusrekisterin perustamisesta. Tutkimusrekisteri on tarpeellinen ajatellen tietosuojalain organisaatiolle tuomia velvoitteita, mutta toimii myös erinomaisena työkaluna tiedekuntien johdolle ja on osa modernin organisaation riskienhallintaa. Yliopiston tutkijoiden lupa tehdä tutkimusta on kirjattu yliopistolakiin, mutta on hyvä olla organisaatiotasoista tietoa siitä, mitä tietoja tutkijoiden keräämiin rekistereihin kertyy.
Que será, será!
Kulunut nelivuotiskausi on ollut keuhkoprofessorille hyvin poikkeuksellinen. Helmikuussa 2020 tajuntaani hiipi ajatus, vaikuttavatko maailmalta kantautuvat uutiset keuhkosairauksiin jotenkin. Hyvin pian asian laita valkeni, ja nyt meidän erikoisalalla on kokonaan uusi potilasryhmä – vaikeat, huonosti happeutuvat keuhkokuumepotilaat. Kevään 2020 aikana meille tuli sydän- ja keuhkokeskukseen kymmeniä potilaita päivässä, ja keuhko-osastoja laajennettiin kolmiosairaalassa useampiin kerroksiin. Ylilääkärimme Pirkko Brander oli luvannut vetää klinikkaamme Apotin käyttöönoton yli, mutta joutuikin hoitamaan kolmen pandemia-aallon potilaskohortointia useammalla sairaalakampuksella. Erikoistuva lääkärioppilaani Juuso Paajanen valmistui erikoislääkäriksi, viimeisteli väitöskirjansa ja siirtyi vastavalmistuneena erikoislääkärinä johtamaan kirurgiseen sairaalaan avattua koronakohorttia. Tiedekunnan johdossa tilanteet ovat välillä muistuttaneet Alfred Hitchcockin elokuvaa, välillä kafkamaista näytelmää (sanonta eräältä tiedekunnan pitkäaikaiselta dekaanilta). On tuntunut myös hyvin vaikealta istua kollegiumin kokouksissa, jossa väitellään juridiikan pykälistä ja työjärjestyksestä kolme tuntia, kun toisaalla sairaalan puolen alaiset kuormittuvat potilaista, väitöskirjatyöt jäävät usean vuoden tauolle ja oman alan erikoistuvien koulutuspolut menevät kuukausi toisensa jälkeen uusiksi.
Päätän tämän kauden lauleskelemalla nuotin vierestä que será, será! Jos kukaan ei kuule, voi laulaa vähän kovempaa. Joku ehkä kuulee, jos oikein kovaa kailottaa, ehkä joku ymmärtää. Kauden päätteeksi laulamisen lisäksi haluan kiittää kaikkia kollegoitani, tiedekunnan tutkijoita, tutkimusneuvoston jäseniä, hallintohenkilökuntaa (erikseen Riikka Palonkorpea ja hänen seuraajaansa Alise Hyrskyluotoa, joka hyppäsi kesken lockdownin johdon asiantuntijaksi, koko tutkimuspalveluiden tiimiä sekä omia rakkaita varadekaanikollegoita Karia, Ristoa ja Tiinaa), opiskelijoita, potilaita, tutkimuspotilaita ja sydän- ja keuhkokeskusta erinomaisesta yhteistyöstä. Parasta on ollut saada oppia, että kaikesta ei tarvitse olla yhtä mieltä voidakseen tehdä päätöksiä ja edistää asioita.
Marjukka Myllärniemi
professori (virkavapaalla 12/2021)