Kaksi- ja monikielisyys on Suomessa ajankohtainen aihe. Aihe liittyy kiinteästi ulkomaalaistaustaiseen maahanmuuttajuuteen, aiheeseen, joka nousee esiin julkisessa keskustelussa toistuvasti. Keskeinen kysymys on, miten maahamme tulevat ihmiset voisivat sopeutua yhteiskuntaamme parhaiten.
Hyvään sopeutumiseen tarvitaan kotimaisen kielen taitoa, joka yleensä on suomi. Maahamme tulijoiden kielitaito ja suomen kielen oppiminen liittyvät monen ammattilaisen arkeen: esimerkiksi opettajat pohtivat, miten he pystyvät opettamaan luokassaan olevia äidinkieleltään hyvin monia eri kieliryhmiä edustavia lapsia, tai puheterapeutit miettivät, miten he pystyvät arvioimaan lapsen kielitaitoa kattavasti lapsen äidinkielen arviointiin suunnattujen menetelmien puuttuessa.
Monet suomalaiset ovat kaksi- tai monikielisiä
Kaksi- ja monikielisyyttä koskevassa tutkimuskirjallisuudessa nähdään tärkeäksi määritellä erilaisia kaksi- ja monikielisyyden tyyppejä. Määritelmät auttavat ymmärtämään tätä monisyistä ilmiötä. Puhutaan esimerkiksi rinnakkaisesta ja perättäisestä kaksikielisyydestä. Rinnakkaisella kaksikielisyydellä viitataan siihen, että henkilö omaksuu kaksi kieltä rinnakkain lapsesta asti. Meillä on Suomessa loistava esimerkki hyvin toteutuneesta rinnakkaisesta kaksikielisyydestä. Koska Suomessa on kaksi virallista kieltä, suomi ja ruotsi, on äidinkieleltään ruotsinkielisille tarjolla palveluja omalla äidinkielellä aivan pienestä lapsesta asti korkeakoulutukseen saakka. Tämän seurauksena yhteiskuntamme saa nauttia siitä, että meillä on henkilöitä, joilla on nk. korkeatasoinen kaksikielisyys, ts. ihmisiä, jotka osaavat erittäin hyvin sekä äidinkieltään, ruotsia, että ympäristön enemmistökieltä, suomea. Rinnakkaiseen kaksikielisyyteen liittyvät usein myös positiiviset asenteet kielten omaksumista kohtaan sekä perheiden hyvä koulutustaso, jotka molemmat nivoutuvat lapsen kielen omaksumiseen positiivisella tavalla.
Useinkaan ei tulla ajatelleeksi, että monet suomalaiset voitaisiin luokitella perättäisesti kaksi- ja monikielisten ryhmään, sillä monet käyttävät englantia työkielenään tai toimivat sillä arjessa. He ovat siis ensin oppineet äidinkielenään suomen, ja jälkikäteen, koulutuksen ja kokemuksen myötä, englannin. Vahva äidinkielen hallinta luo hyvän pohjan uuden kielen oppimiselle. Perättäinen kaksikielisyys -termi liitetään kuitenkin usein erityisesti ulkomaalaistaustaisiin maahanmuuttajiin, jolloin tulija kohtaa täysin uuden kielen ja kulttuurin uudessa maassaan. Maahantuloon saattaa liittyä haasteellisia tilanteita lähtömaassa, eikä tulijaperheiden koulutustaso ole välttämättä hyvä. Myös asenteet uuden kielen oppimista kohtaan voivat vaihdella paljon. Suomella ei ole mahdollista tarjota maahanmuuttajille äidinkielistä opetusta eri asteilla ainakaan kovin runsaasti, ja suomea opetellaan mahdollisesti heterogeenisissä ryhmissä. Tällaisen perättäisesti kaksikielisen ryhmän tilanne on kielen oppimisen näkökulmasta hyvin erilainen, haasteellisempi, kuin edellä kuvatussa, rinnakkaista kaksikielisyyttä edustavassa tilanteessa. Tilanne voi olla haasteellinen erityisesti silloin, kun on kyse lapsesta, jonka oma äidinkieli on vasta kehittymässä.
Tutkimuskirjallisuus: Tavoitteena mahdollisimman korkeatasoinen kaksikielisyys
Kaksi- ja monikielisyyteen liittyvä tutkimuskirjallisuus on nostanut esille sen, että tavoitteena tulisi olla mahdollisimman korkeatasoinen kaksikielisyys. Tällä tarkoitetaan hyvätasoista oman äidinkielen ja ympäristön enemmistökielen hallintaa. Korkeatasoiseen kaksi- ja monikielisyyteen on liitetty positiivisia ilmiöitä, kuten esimerkiksi hyvä päättelytaito tai kyky tarkastella asioita eri näkökulmista. Toisaalta, mikäli henkilön sekä äidinkielen että ympäristön enemmistökielen taito jäävät molemmat heikoksi, voi tämä luoda haasteellisen pohjan uusien asioiden oppimiselle ja kouluttautumiselle.
Kielitaito nivoutuu läheisesti kulttuuriin. Kun henkilö hallitsee ja arvostaa omaa äidinkieltään tai oppimaansa uutta kieltä, hän usein myös tuntee ja hallitsee siihen liittyvän kulttuurin. Oman, ja toisaalta ympäristön kulttuurin, hyvä tuntemus vahvistaa yksilön identiteettiä ja antaa pohjan oman elämän rakentamiselle – tällä on varmasti myös yhteiskunnallista merkitystä. Onkin tärkeää, että maahamme tulijoiden kielitaitoa pystyttäisiin tukemaan eri tavoin, jotta mahdollisimman hyvätasoisen kaksikielisyyden saavuttaminen olisi mahdollista. Erityisen tärkeää tämä on lasten kohdalla, jotka ovat vasta oppimassa äidinkieltään ja tämän rinnalla ympäristön enemmistökieltä, suomea.
Suvi Stolt
logopedian apulaisprofessori (Associate Professor, Tenure), logopedian ja lapsen kielen kehityksen dosentti, Helsingin yliopisto