Logopedian koulutusta ja tutkimusta Meilahdessa

Minna Laakso, professori, logopedian koulutusohjelman johtaja, Helsingin yliopisto

Ei olisi äiti arvannut, että päätyisin kuitenkin lopulta lääketieteelliseen tiedekuntaan, johon hän halusi minun hakevan. Pyörryin nähdessäni verta, joten lääketiede ei tuntunut luontevalta valinnalta. Meninkin opiskelemaan filosofisen tiedekunnan matemaattis-luonnontieteelliseen osastoon. Ensikosketukseni logopedian tieteenalaan oli Porthanian ruokapöydässä kuultu logopedian opiskelijoiden keskustelu lapsen kielenkehityksen teorioista. Samalta istumalta päätin ottaa selvää siitä, mitä logopedia oikein on. Tämä johti siihen, että siirryin historiallis-kielitieteellisen osaston puolelle, jossa oli uusi ja kiinnostava logopedian koulutusohjelma.

Helsingin yliopistossa logopedia oli tuolloin ihmisen puhetta tutkivan tieteenalan, fonetiikan sisällä oleva pieni koulutusohjelma, jossa oli lehtoreita ja apulaisprofessori. Uusi koulutusohjelma oli jatkoa jo vuonna 1948 perustetulle fonetiikan puhe- ja ääniterapeuttiselle linjalle. Helsingin lisäksi logopedian koulutus oli vain Oulun yliopistossa, sielläkin humanistisessa tiedekunnassa. Vuosittainen sisäänotto näihin koulutuksiin oli 1980-luvulla yhteensä noin 40 opiskelijaa. Nyt, neljäkymmentä vuotta myöhemmin, logopediaa voi opiskella jo kuudessa suomalaisessa yliopistossa, joista pelkästään Helsingin yliopistoon otettiin 40 uutta opiskelijaa vuonna 2020.

Viisi vuotta sitten Helsingin yliopiston logopedian koulutus siirtyi yhdessä psykologian kanssa lääketieteelliseen tiedekuntaan. Jo nyt voi sanoa, että siirto on ollut onnistunut. On tärkeää olla tiedekunnassa, josta valmistuu terveydenhuollon ammattilaisia. Logopedian koulutuksessa kliiniset harjoittelujaksot sosiaali- ja terveydenhuollon kentällä ovat olleet alusta asti tärkeä osa tutkintoa. Uusi konteksti Meilahdessa on vahvistanut yhteistyötä yliopistosairaalaan ja kunnallisten terveyskeskusten kanssa, niin että kliinisiä harjoitteluja voidaan toteuttaa systemaattisesti yhteistyösopimusten turvin. Sopimusten aikaansaamisessa sekä dekaani Risto Renkosen että HUSin tutkimusjohtaja Anne Pitkärannan tuki on ollut merkittävä. Uusinta uutta on myös tiedekunnan yliopistosairaalan ohjaaville puheterapeuteille tarjoama koulutus.

Vuosikymmenten saatossa logopedian opintokokonaisuuksien sisällöt ovat laajentuneet. Puheen, kielen ja äänen perustoimintojen lisäksi logopedian opiskelija perehtyy laajasti ihmisten välisen kommunikoinnin häiriöihin, joihin sisältyvät myös erilaiset nielemisen ja syömisen häiriöt. Häiriöiden arviointiin, kuntoutukseen ja puhetta tukemaan ja korvaamaan on kehitetty monia teknologisia sovelluksia. Logopedisen kuntoutuksen vaikuttavuutta arvioidaan tutkimusperustaisesti, ja myös arkielämän puhetilanteisiin osallistumisen näkökulmasta esimerkiksi videointia hyödyntämällä. Laajaa kenttää ja monipuolisia osaamistavoitteita on välillä vaikea mahduttaa opetussuunnitelmien opintopisteisiin. Juuri julkaistut kansalliset Valmistuvan puheterapeutin osaamistavoitteet antavat kuitenkin selvät päämäärät, kun logopedian kandi- ja maisteriohjelmien opetussuunnitelmia parhaillaan uudistetaan. Lisäksi sukupolvenvaihdoksessa olevan opettajakuntamme hankkii aktiivisesti uusia taitoja yliopistopedagogiikan kursseilta. Innolla odotamme myös oman taitopajan avaamista.

Uudessa tiedekunnassa myös tutkimusta on tuettu aiempaa enemmän. Professoreitakin on jo kaksi. Aktiivisia tutkimusryhmiä on afasian, autismin, kuulovikojen, muistisairauksien, vaihtoehtoisen viestinnän, varhaisen kielenkehityksen sekä vuorovaikutuksen ja logopedisten interventioiden alueilla. Tutkimusyksikössämme tutkitaan lisäksi esimerkiksi huulilta lukien tapahtuvaa puheen havaitsemista, laulamista sisäkorvaistutteen saaneiden lasten puheen kehityksen tukena sekä epäsanojen käyttöä afaattisten henkilöiden uusien sanojen oppimiskyvyn mittarina. Uutena avauksena olemme aloittaneet tutkimustuloksia esittelevän logopedian avoimen luentosarjan.

Olen vieläkin sitä mieltä, että ihmisen puhekyky, sen kehitys ja häiriöt ovat ihmeellisen kiinnostava tutkimusalue. Puhumisen ja ihmisten välisen kommunikaation merkitys korostuu kriisiaikoina. Toivotaan meille kaikille taitoa hoitaa asioita puhumalla, eikä anneta sen sijaan nyrkkien puhua.

Minna Laakso
logopedian professori, logopedian koulutusohjelman johtaja, Helsingin yliopisto