Varo saalistajalehtiä!

Avoimen tieteellisen julkaisemisen (Open Access, OA) kentällä mannerlaatat ovat liikkeessä. Monen OA-lehden liiketoimintamalli on periä yksittäisestä artikkelista huomattavan korkeita kirjoittajamaksuja, tyypillisesti yli 3000 euroa. Tämä on tuonut tieteellisen julkaisemisen pariin ikävän ja vahingollisen ilmiön, saalistajalehdet (engl. predatory journals). Saalistajalehdet pyrkivät maksimoimaan julkaisuvolyyminsa, eivätkä huolehdi tieteellisen vertaisarviointikäytännön asianmukaisesta toteutumisesta.

Itselleni, kuten varmaan monelle muullekin syöpätutkijalle, ensimmäinen kosketus saalistajalehtiin oli Oncotarget, jota ennen vuotta 2018 pidettiin aivan kelvollisena julkaisusarjana. Alkuvuodesta 2018 Clarivate Analytics poisti sen Web of Science-tietokantaan indeksoitujen julkaisusarjojen listalta. Samalla lehdeltä poistui myös impact factor. Ennen kuin Oncotarget pudotettiin saalistajalehdeksi, sen julkaisumäärät olivat kasvaneet valtaviksi. Esimerkiksi tammikuussa 2017 lehti ilmestyi viikoittain, kussakin numerossa oli yli 100 artikkelia ja yli 1500 sivua.

Kaikki julkaisusarjat, joiden kokonaisjulkaisumäärät ovat suuria, eivät suinkaan ole saalistajia (ks.  “The rapid growth of mega-journals”). Suomessa taho, joka systemaattisesti seuraa tilannetta ja päivittää julkaisusarjojen luokituksia, on Julkaisufoorumi (JUFO). Julkaisufoorumin luokituspäätöksiä tehdään eri tieteenalojen paneeleissa, jotka koostuvat Suomen yliopistojen tiedekuntien nimittämistä, vähintään dosenttitasoisista edustajista. Tasoluokat JUFO 1-3 indikoivat, että julkaisusarja noudattaa hyvää tieteellistä toimintatapaa. Saalistajalehtien kuuluisi olla nollaluokassa. Yllä mainittu Oncotarget pudotettiin tasoluokasta 1 nollaluokkaan vuoden 2019 alusta. (Mainittakoon, ettei JUFOn nollaluokitus kuitenkaan sinällään tarkoita saalistajajulkaisua, vaan se pitää sisällään myös uusia, vielä vakiintumattomia julkaisusarjoja.)

Julkaisusarja on tyypillisesti toimintatavoiltaan kyseenalainen jo ennen virallista saalistajalehdeksi luokittelua. Tätä kirjoittaessa erityisesti MDPI- ja Frontiers-kustantajien lehtiä on luupin alla. Sekä MDPI:n että Frontiersin julkaisusarjoja leimaa erikoisnumeroiden (Special Issues) huikea ja räjähdysmäisesti kasvanut määrä. Kun esimerkiksi vuonna 2013 MDPI:n sarjoissa erikoisnumeroita oli alle 400, vuonna 2021 niitä oli lähes 40000. MDPI:n lehti Sustainability pudotettiinkin vuoden 2023 alusta JUFO-nollaluokkaan. Tämän vuoden helmikuussa Clarivaten indeksoitujen julkaisusarjojen listalta poistettiin MDPI:n International Journal of Environmental Research and Public Health (viimeisin impact factor 4.6; jatkossa lehdellä ei enää ole impact factoria). JUFO-pudotus nollaluokkaan tulee käytännössä aina viiveellä suhteessa kansainvälisiin saalistajaluokituksiin.

Tähän mennessä tunnistetut saalistajalehdet lienevät vasta jäävuoren huippu. Kun tutkijana miettii, minne seuraavaa käsikirjoitustaan tarjoaisi, kannattaa JUFO-nollaluokan seuraamisen ohella tarkistaa vähintäänkin se, onko lehti edelleen Clarivaten indeksoitujen julkaisusarjojen listalla. Helsingin yliopiston kirjasto kuratoi tarkistuslistoja saalistajajulkaisujen tunnistamiseksi.

Kannustan kaikkia tutkijoita aktiivisesti raportoimaan Julkaisufoorumille omakohtaisista kokemuksistaan julkaisusarjojen mahdollisesti epäilyttävistä toimintatavoista. Tämä on JUFO-panelisteille arvokasta tietoa, ja auttaa pitämään laatua yllä. Kaikki suomalaisen tiedeyhteisön jäsenet voivat ehdottaa muutoksia julkaisukanavien tasoluokkaan JUFO-portaalin kautta, saalistajalehtien kohdalla siis JUFO-tasoluokituksen laskemisesta 1:stä 0:aan. Kyseenalaisiin toimintatapoihin kuuluvat esimerkiksi liian nopeat artikkelien käsittelyajat, aggressiiviset houkuttelusähköpostit erityisesti erikoisnumeroihin liittyen ja puutteelliseksi havaittu vertaisarviointiprosessi.

LTDK:n tohtoritoimikunta ja tiedekuntaneuvosto ovat molemmat vastikään linjanneet, että väitöskirjan ohjaajien ammattitaitoon kuuluu saalistajalehtien tunnistaminen. Myös väitöskirjatutkijoiden tulisi alusta pitäen osata varoa saalistajalehtiä ­– pahimmassa tapauksessa väittelyluvan myöntäminen voi viivästyä, jos jokin osatyö on julkaistu saalistajalehdessä. Viestiä saalistajalehdistä olisikin tärkeää levittää mahdollisimman laajalti Meilahden tutkijoille. Tohtoriohjelmien kautta tavoitamme toivottavasti useimmat väitöskirjatutkijat, ohjaajat ja seurantaryhmien jäsenet. Saalistajalehtien tunnistaminen kuuluukin paitsi ohjaajien ammattitaitoon, myös ihan jokaiselle, joka julkaisee tieteellistä tutkimusta.

Kirjoittaja on 2. kauden apulaisprofessori, JUFO-paneelin jäsen ja Biolääketieteen tohtoriohjelman (Doctoral Programme in Biomedicine, DPBM) johtaja.