Month: May 2023

Posted on

Vaihtokertomus, Seoul National University, syksy 2022

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Vaihtoni Soulissa oli ehdottomasti yksi hienoimmista ja opettavaisimmista kokemuksistani. Täysin erilaisessa kulttuurissa eläminen oli haasteellisempaa kuin alkuun osasin aavistaa, mutta loppujen lopuksi todella palkitsevaa. Kielen pääaineopiskelijalle tämä on kokemus, joka ehdottomasti tulee opintojen aikana kokea!

Saapuminen, ensimmäisten viikkojen tunnelmat ja arki Soulissa

Saavuin Korean kuukautta ennen lukukauden alkua, elokuussa 2022. Suosittelenkin kaikille matkustamista vaihtokohteeseen hyvissä ajoin, jotta ehtii rauhassa asettumaan aloilleen ja tutustumaan uuteen ympäristöön. Ensimmäisen kuukauden aikana matkustelin myös kauemmas, ja tähän ei enää lukukauden alettua olisi ollut aikaa. Ensimmäiset viikot Koreassa menivätkin oikeastaan vain lomatunnelmissa, ja tietysti Korean hektiseen kulttuuriin sopeutuessa.

Ennen lukukauden alkua edessä oli kurssi-ilmoittautuminen, joka aiheuttaa harmaita hiuksia itse kullekin. Kurssit valitaan nopein-ensin-periaatteella, jos kurssille on alkukartoituksessa enemmän halukkaita kuin on paikkoja. Itselläni kävi hyvä tuuri kurssien kanssa, ja pääsin kaikille haluamilleni kursseille. Lisäksi minun täytyi tehdä korean kielen tasotesti korean opintoja varten. Tämä koostui kirjallisesta kokeesta ja haastattelusta. Lukukauden alkua värittivät kampuksella eksyminen, tuutoriorganisaatio SNU Buddyn järjestämät tapahtumat ja uusien kaverisuhteiden luominen.

Arki Koreassa koostui luonnollisestikin opinnoista ja kavereiden kanssa ajan viettämisestä. Itse halusin panostaa Korean kulttuuriin ja nähtävyyksiin tutustumiseen, joten opiskelun sijaan vietin paljon aikaa eri kaupunginalueisiin tutustuen. Tavallinen arkipäiväni koostui siis aamuluennosta, lounaasta ja kaupunkiin tutustumisesta. Viikonloppuisin kävin vuorilla vaeltamassa ja kun vapaata oli hieman enemmän, matkustin vähän kauemmas. Kurssini eivät olleet kovin vaativia, joten minulla oli tähän mahdollisuus.

Koreassa julkisilla liikkuminen on todella helppoa ja suhteellisen edullista. Lisäksi vuoria on todella paljon, ja vaeltamaan pääsee ihan keskustassakin. Korealaiset rakastavat kahviloissa käyntiä, ja niitä löytyy jokaiseen makuun. Edullisia nähtävyyksiä ovat palatsit ja niiden laajat ulkoilualueet sekä museot, joista osa on ilmaisia. Tekemistä siis todellakin riittää, ja sitä oli ehkä liikaakin. Minulla oli vaikeuksia vain levätä ja olla tekemättä mitään, kun tuntui, että aika loppuu kesken.

Asuminen

Koreassa voi asua edullisesti yliopistojen asuntolassa ja pienessä goshiwon -huoneistossa, mutta itse päädyin muuttamaan parin koulukaverin kanssa Airbnb-asuntoon. Asunto oli suhteellisen kallis, mutta mielenkiintoisella alueella hyvien kulkuyhteyksien varrella. Se myös sijaitsi toisella puolella kaupunkia, joten matkustaminen yliopistolle kesti ruuhkatunteina 1,5 tuntia! Toisaalta itse viihdyin paremmin alueella, missä asuin kuin yliopiston läheisillä alueilla. Koreassa on siis paljon vaihtoehtoja asumiselle, ja kannattaakin miettiä sijainti ja oma budjetti tarkkaan. Näin jälkikäteen ajattelen, että Airbnb oli turhankin kallis, ja olisin voinut säästää satoja euroja muuttamalla esimerkiksi goshiwoniin. Mutta ehdottomasti pidin siitä, että asuin kauempana yliopistosta, etten viettänyt koko vaihtoa vain yhdellä alueella, vaan pystyin luentojen jälkeen kotiin palatessani seikkailemaan Soulin läpi!

 

Vaihtoyliopiston kurssit, opetuskulttuuri ja kokeet

SNU:ssa on mielestäni todella hyvä ja laaja englanninkielinen kurssivalikoima. Vaikka kilpailu tietyistä kursseista on kova, varmasti löytyy jonkin kurssi, jolle pääsee. Kursseihin kannattaa huolellisesti perehtyä ja listata paljon varavaihtoehtoja. Itse opiskelin lähinnä koreaan liittyviä kursseja, mutta vaihtokavereillani oli kursseja esimerkiksi avaruuteen ja intialaiseen mytologiaan liittyen. Itselleni ei tullut alkuun mieleenkään, että voisin tällaisiakin kursseja ottaa, mutta toisaalta tarkoituksenani olikin hyväksi lukea kaikki kurssit tutkintooni. Mutta jos teet vaihtokursseista valinnaisen opintokokonaisuuden, suosittelen ehdottomasti tutustumaan myös oman alan ulkopuolisiin kursseihin!

Itse opiskelin myös korean kieltä kielikeskuksen kautta. Sielläkin on useita eri ohjelmia eritasoisille opiskelijoille, ja myös näiden aikatauluihin kannattaa tutustua. Kurssit ovat kuitenkin maksullisia opiskelijoille, joiden pääaine on muu kuin korean kieli. Itse kuitenkin koen, että kurssit todella edistivät kielitaitoani, joten suosittelen niitä ehdottomasti! Korean kieltä voi opiskella yliopistolla myös ilmaiseksi, kun valitsee yliopiston omia kursseja.

Koreassa on yleistä, että luennot ovat lähinnä luennoitsijan monologia ja opiskelijat vain kuuntelevat ja tekevät muistiinpanoja. Itselläni sattui hyvä tuuri kurssien kanssa, sillä kaikki olivat todella helppoja, eikä yhtään midterm-koetta ollut. Normaalisti Koreassa on kaksi tenttijaksoa, mutta tämänkin toteutuminen riippuu kurssista.

Loppukokeiden vaativuus on myös todella kurssikohtaista. Itse pääsin jälleen todella helpolla, vain yksi koe ja kaksi esseetä. Vaihtokavereiltani sen sijaan kuulin, että osa ei ollut päässyt edes midterm-kokeista läpi. Kannattaakin huomioida kursseja valitessa, kuinka monta opintopistettä oma yliopisto vaatii, ja kuinka paljon aikaa ja resursseja haluaa opiskeluun vaihdossa käyttää.

Lukukauden kesto ja lomat

Syyslukukausi alkoi syyskuun alussa ja loppui omalla kohdallani joulukuun puolivälissä. Kursseista tosin riippuu, milloin lukukausi käytännössä loppuu, sillä osalla vaihtokavereistani oli tenttejä vielä jouluaattona. Syyslukukaudelle osuu useampi arkipyhä, muun muassa korean elonkorjuujuhla Chuseok, joten alkulukukaudesta sai nauttia lomailusta. Chuseokin aikaan tosin ei kannata suunnitella matkustavansa, sillä korealaiset tapaavat tuolloin matkata perheidensä luo, ja kilpailu juna-, bussi- ja lentolipuista on kova. Myös liikkeet ovat usein suljettu Chuseokin aikaan.

 

Mikä yllätti vaihdon aikana

Korea on tunnettu monipuolisesta ruokakulttuuristaan, mutta näin kasvissyöjänä sopivan ruuan löytäminen on yllättävän haastavaa. Itse syön kylläkin kalaa, mutta silti ruokapaikkoja tuntui olevan todella rajallisesti. Pikaruokapaikoissakaan ei oikeastaan ollut kasvisruokavaihtoehtoja, maksimissaan kalaburgeria. Onneksi asuinalueeltani löytyi pari paikkaa, josta tiesin aina saavani lihatonta ruokaa, ja vaihdon aikana kielitaitoni kehittyi niin, että pystyin kommunikoimaan tarjoilijoiden ja kokkien kanssa. Koreassa siis ei kaikissa ravintoloissa ole englanninkielentaitoista henkilökuntaa tai edes englanninkielisiä menuja.

Toinen minut yllättänyt asia oli ihmisten paljous. Metroihin täytyi ruuhka-aikana ahtautua, ja vuorellekin kiivetessä täytyi huipun kuvauspaikalle jonottaa 40 minuuttia. Ei ollut väliä, minne meni tai paljonko kello oli, niin aina tuli vastaan ihmisiä. Suomessa olen tottunut viettämään aikaa luonnossa niin, ettei ympärillä ole ketään. Koreassa se oli käytännössä mahdotonta.

 

Mitä vaihtoyliopistoosi hakevan opiskelijan kannattaisi mielestäsi huomioida

Vaihtoon haun alkuprosessi on todella stressaava, ja vaatii paljon työtä. Lisäksi ensimmäisiin viikkoihin vaihtokohteessa kuuluu asiakirjojen täyttöä, ja itse ainakin kaduin useampaan otteeseen vaihtoon lähtöä prosessin alkuvaiheissa. On hyvä varautua tähän, mutta muistaa, että kun vain jaksaa suoriutua paperitöistä, on vaihtokokemus todella sen arvoinen.

Lisäksi kannattaa tosiaan miettiä oma budjetti asumisen suhteen, ja se aika, jonka kohdemaassa haluaa viettää, mikäli haluaa matkustella. Myös kurssien määrä ja vaativuus kannattaa suunnitella sen mukaan, miten haluaa aikansa kohdemaassa käyttää.

Paluu Suomeen

Palasin Suomeen tammikuun puolessa välissä, kuukausi lukukauden päättymisen jälkeen. Olen todella tyytyväinen siitä, että varasin lennot vasta tammikuun puolelle, sillä Koreassa on niin paljon nähtävää ja koettavaa, että ne vajaat kuusi kuukautta, jotka siellä vietin, eivät todellakaan riittäneet. Lisäksi ehdin vielä tehdä matkan Japaniin ennen Suomeen paluuta.

Paluu Suomeen onnistui mutkattomasti, eikä kummempaa paperiruljanssia ollut. Suomessa palasin arkeen lähes välittömästi, ja vaihto tuntuikin enemmän unelta, kuin todelliselta kokemukselta. Vieläkin tuntuu, kuin vaihdosta olisi kauankin aikaa, vaikka olen ollut Suomessa vasta kolme kuukautta!

Kuten jo alussa sanoin, vaihtokokemukseni on ollut yksi elämäni hienoimpia, ja suosittelen sitä ehdottomasti kaikille. Ennen vaihtoa hakemusten, viisumien ja muiden papereiden täyttö tuntui todella stressaavalta ja raskaalta, mutta kun siitä oli selvitty, pystyi keskittymään täysin itse vaihtokokemuksiin. Vaihtooni kuului paljon vastoinkäymisiä ja suruakin, mutta päällimmäisenä mieleen ovat jääneet ne hyvät hetket ja ajattelenkin oppineeni vaihdon aikana todella paljon myös itsestäni. Opiskelijavaihdoltani sain siis paljon enemmän, kun osasin odottaa!

Posted on

Utbytesberättelse, Universitat Ramon Llull, hösten 2022

Studerande vid rättsvetenskapliga fakulteten

Jag åkte i väg till Barcelona i Spanien hösten 2022 för att utföra mitt utbyte vid Universitat Ramon Llull, Esade Law School. Om du drömmer om att åka på utbyte till en stor stad med varmt klimat, vita stränder och palmträd och du vill bekanta dig med den spanska och katalanska kulturen, är Barcelona det perfekta valet som utbytesdestination. Som juridikstuderande är Esade Law School även perfekt för dig som är intresserad av affärsjuridik. Eftersom magisterstuderande vid fakulteten kan specialisera sig inom enbart affärsjuridik finns det ett brett utbud av dessa kurser att gå även som utbytesstuderande. Majoriteten av kurserna går dessutom på engelska, speciellt på höstterminen.

Före utbytet

Så fort jag fick mitt nomineringsbrev och fått bekräftelse om antagning från Esade började jag leta efter en bostad i Barcelona. Det finns tyvärr ingen möjlighet för utbytesstuderanden att bo på Esades campus så jag letade boende på hemsidor såsom Spotahome, Housinganywhere och Livefurther. Det finns även möjlighet att hitta boende via facebook-grupper och andra hemsidor om man själv vill se lägenheten innan man flyttar in. Själv valde jag att boka ett rum via Spotahome. Jag var dock tvungen att betala en avgift för Spotahome som mellanhand samt en månadshyra i förväg när jag bokade rummet. Men eftersom man skriver under kontraktet först när man flyttar in och i princip har sett lägenheten, kan man vid det här skedet avsäga sig bostaden och få tillbaka den första månadshyran om boendet inte ser ut/fyller den funktion som bilderna och beskrivningen på hemsidan avsett, vilket ger en slags trygghet för att inte bli ”scammad”. I fråga om boendets läge skulle jag rekommendera att inte bo allt för långt borta från campus, om man inte vill sitta i lokaltrafiken länge varje dag. Själv bodde jag i Sants, ett väldigt lugnt och tryggt distrikt bara en 15 minuters bussresa från campus. Vill man bo närmare centrum är till exempel Eixample också ett bra alternativ.

Eftersom Spanien är ett EU-land är det inte så mycket pappersarbete att sköta före utbytet. Efter att jag hittat boende köpte jag i princip bara flygbiljetten och var redo att åka i väg. En reseförsäkring och hälsoförsäkring som omfattar hela utbytet krävs dock, som vilken annan resa som helst. Jag rekommenderar att beställa EU:s sjukförsäkringskort från Fpa i god tid och ha med på utbytet, eftersom det är det här kortet som visas upp inom den offentliga hälsovården för att få vård som EU medborgare. Efter att ha blivit antagen till Esade, sände de en ansökningsblankett där jag behövde bifoga en kopia av pass, bevis för hälsoförsäkring, ett passliknande foto av mig själv som hamnar på studiekortet, CV eller resumé, officiellt studieutdrag samt språkintyg i engelska (minst C1 nivå). Efter godkänd ansökan sänder Esade även all information som behövs innan utbytet påbörjar såsom kursutbud, instruktioner om kursanmälning, var man kan leta boende osv. Man anmäler sig till kurserna via en s.k. ”course bidding” ansökan på Esades hemsida för studerande cirka två månader före studierna kör i gång.

Efter ankomsten till Barcelona

Jag anlände till Barcelona cirka två veckor före utbytet började, eftersom jag ville utforska staden och flytta in i mitt boende i lugn och ro. Som utbytesstuderande vid Esade har man också möjlighet att gå en några dagars språkkurs i spanska cirka en vecka innan de allmänna studierna börjar.

Det är väldigt lätt och praktiskt att ta sig runt Barcelona med hjälp av lokaltrafiken. Från flygplatsen kan man t.ex. ta metro eller buss in till staden. Taximöjligheter finns också. Jag rekommenderar att köpa lokaltrafikens T-Jove kort för 40€ som ger dig möjlighet att under tre månader åt gången åka fritt med buss, metro och tåg runt om i hela Barcelona. Kortet kan köpas vid t.ex. alla metrostationer från en automat och omfattar även metro till och från flygplatsen.

 

Esade erbjuder tyvärr ingen skolhälsovård för utbytesstuderanden, utan hälsovård kan fås främst via stadens offentliga hälsovårdssystem CatSalut. Om du har en privat hälsoförsäkring lönar det sig att ta reda på vilka privata kliniker din försäkring omfattar. Varje distrikt i Barcelona har sina egna offentliga hälsovårdsstationer så det lönar sig att i förväg ta reda på vilken som är närmast ditt boende. För att få hälsovård på ifrågavarande station behöver man visa upp EU:s sjukförsäkringskort samt pass.

Boende

Att hyra en studio eller egen lägenhet i Barcelona ligger runt prisklassen 800–1000€/mån. Själv valde jag att hyra ett rum i en delad lägenhet eftersom det var billigare och ett bra sätt att lära känna andra utbytesstuderande. Hyran för ett rum i delad lägenhet ligger kring 400–600€/mån. Mitt boende i Sants var, som jag nämnde ovan, endast en 15 minuters bussresa från Esade och i ett lugnt och tryggt område. Metron in till centrum av Barcelona tog cirka 10–15 minuter. Området har gott om shoppingmöjligheter, caféer, restauranger och vackra parker.

Studierna

Under höstterminen läste jag 29 studiepoäng fördelat på 8 kurser. Höstterminen sträcker sig från början av september till januari. Som Erasmusstuderande kräver Esade att man läser minst 27 studiepoäng. Studierna körde i gång med en välkomstdag för alla utbytesstuderande i början av september och det fanns även möjlighet att anmäla sig till en bussrundtur av Barcelona. Själv gick jag endast kurser på engelska men har man goda spanska språkkunskaper kan man även gå kurser på spanska. Till skillnad från juridikstudierna vid Helsingfors universitet överlappar kurserna med varandra vid Esade och all tentamina genomförs i slutet av höstterminen. Kvaliteten på undervisningen är något av det bästa jag sett och jag är mer än nöjd med själva undervisningen vid Esade.

Kursvitsorden är ofta baserade på en viss procent aktivt deltagande under föreläsningarna, en viss procent grupparbete eller individuella uppgifter och en viss procent av tenterna. Tentamina är baserade på vad som tagits upp till diskussion under föreläsningarna och litteratur till stöd för undervisningen är inte många hundra sidor att läsa. Kurslitteraturen laddas upp i Moodle eller är länkad dit så det finns oftast inget behov att låna böcker från universitetets bibliotek. Närvaron är dock ganska strikt, ofta 80% för att få kurserna godkända. Det finns två möjliga tentaminatillfällen, blir man inte godkänd i första tenten på hösten eller vill höja vitsordet kan man skriva tenten på nytt under vårterminen på distans eller på plats. Omtentamina är dock oftast i muntlig form och enligt egen erfarenhet svårare med tanke på mera begränsad tid att svara på tentfrågorna. De flesta av mina tenter bestod av en essäfråga och ett rättsfall.

Själv valde jag kurserna på så sätt att jag endast hade föreläsningar måndag-onsdag. Föreläsningarna för de flesta kurser är 90 minuter långa. Något som är bra att veta är att kurserna är utformade på så sätt att det krävs av studeranden att man verkligen förbereder sig innan på ämnet som behandlas under föreläsningen. Spanien firar många olika helgdagar under hösten, vilket oftast betyder ingen undervisning under dessa dagar.

Esade campus i Pedralbes

Att leva i Barcelona som utbytesstuderande

Barcelona är en internationell stad där man kan träffa folk från hela världen. Som en stad i Spanien och i Katalonien är ett utbyte i Barcelona en perfekt möjlighet att bekanta sig med de spanska och katalanska kulturerna. Som Erasmusstuderande finns det möjlighet att skaffa ett ESN-studiekort och delta i Erasmusorganisationens egna studieevenemang och studieresor. Information om detta finns t.ex. i facebook-grupper och på Erasmus egen hemsida. Det finns också andra organisationer som ordnar resor och evenemang för internationella studeranden. Esade ordnar även studieevenemang för sina egna studeranden som man som utbytesstuderande är välkommen på. Mina favoritresor som jag gjorde under utbytet var en solsemesterhelg på Mallorca och en partyweekend på Ibiza.

I Barcelona finns det gott om sevärdheter. Ett måste är definitivt att se Sagrada Familia och Catedral de Barcelona, ta en promenad längs La Ramlas, hiking upp till slottet av Tibidabo och Bunkers, se en FC Barcelona fotbollsmatch i Spotify Camp Nou, se Casa Batlló och besöka Moco museet och Park Güell. Till mina personliga favoriter hör även att utforska de fina stränderna, se fontänshowen vid Sants-Montjuïc, mata papegojorna i Parc de la Ciutatdella och shopping längs gatorna i Gòtic kvarteret. När det kommer till nattlivet är Barcelona en av de bästa städerna att festa i. Här finns ett enormt utbud av nattklubbar (båda lokala och internationella), festivaler varje månad, lokala barer ordnar Beer Pong turneringar varje vecka för internationella studeranden och under de varmare månaderna ordnas även beach och pool parties. Den spanska matkulturen är en av de bästa upplevelserna i Barcelona. Jag rekommenderar verkligen att testa tapas och den traditionella paellan.

Papegojorna i Parc de la Ciutatdella
Slottet i Tibidabo

Bra att veta

Trots att man ofta klarar sig med det engelska språket i Barcelona, lönas det ändå att lära sig lite spanska eller katalanska. Speciellt om man åker lite utanför centrum finns det få som förstår/pratar engelska. Barcelona är tyvärr även känd för sina ”pickpockets” så det lönar sig att hålla hårt i handväskan och mobiltelefonen för att undvika att få någonting stulet.

Ett tips som jag själv haft stor nytta av är att många museer såsom Picasso museet och Museu Nacional d’Art de Catalunya erbjuder gratis inträde den första söndagen varje månad. Om du får hemlängtan efter svenska och finska matvaror kan du alltid besöka Supermercat El Sueco. Här säljs bland annat rågbröd, köttbullar, lingonsylt och fazer choklad. Är du sugen på gelato är Lucciano´s en av de bästa gelatostationerna i Barcelona. Själv trivdes jag så bra på utbyte i Barcelona att jag stannade kvar ett par månader efter att utbytesstudierna avslutades. Det spanska folket är väldigt hjälpsamma och trevliga. Priserna på mat och andra förnödenheter är även billigare i Spanien jämfört med Finland.

Utsikten från Park Güell
Posted on

Vaihtokertomus, Universitetet i Oslo, syksy 2022

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Opiskelin Oslon yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa syyslukukauden 2022. Olin suunnitellut hakevani vaihtoon jo opintojeni alussa, mutta Oslo ja Norja täsmentyivät kohteeksi vasta hieman ennen kyseisen vuoden vaihtohaun alkamista. Valitsin Oslon kohteekseni muun muassa siksi, että halusin laadukkaan pohjoismaisen opetuksen lisäksi päästä kokemaan Norjan kauniin luonnon. Lisäksi maan pääkaupunkina Oslo vaikutti monipuolisimmalta kaupunkivaihtoehdolta.

Saapuminen ja vaihdon alku

Lähdin vaihtokohteeseeni noin puolitoista viikkoa ennen syyslukukauden alkamista. Matkustaminen sinne oli lyhyehköllä lennolla helppoa ja vaivatonta. Hyvät julkiset kulkuvälineet tekivät saapumispäivästä mukavan, ja pääsinkin opiskelijakylääni helposti lähijunalla ja metrolla.

Ensimmäiset viikot olivat täynnä uusia kohtaamisia ja vaikutelmia. Muutin opiskelija-asuntoon, johon lisäkseni muutti syyslukukauden ajaksi kuusi muutakin vaihtaria. Kaupunkiin oli mukavaa asettua, kun ympärilläni oli heti muitakin uutena kaupunkiin tulleita opiskelijoita. Aloimmekin kämppisteni kanssa saman tien tutustua sekä toisiimme että Osloon. Tunnelmat vaihdossa olivat alusta pitäen erittäin hyvät, sillä kämppikseni osoittautuivat todella mukaviksi ja Oslo äärimmäisen kauniiksi ja viihtyisäksi kaupungiksi.

Lukukauden alettua yliopiston puolesta järjestettiin runsaasti tutustumistapahtumia ja kaupunkikierroksia uusille opiskelijoille. Yliopistoni järjesti kattavan orientaatioviikon, ns. Buddy weekin, minkä ohessa myös opiskelijakylässämme järjestettiin vapaa-ajalla vaihtarien kesken kokoontumisia. Syyskuun alussa Oslossa järjestettiin myös uusien opiskelijoiden viikot, joiden aikana moniin kulttuuri- ja vapaa-ajan tapahtumiin oli vapaa pääsy. Kävin sen aikana muun muassa melomassa Oslon vuonossa ja saunomassa isossa Salt-rantasaunassa. Tekemistä ja uusia tuttavuuksia siis riitti, ja tutustuinkin jo ensimmäisinä viikkoina lukuisiin mukaviin vaihtareihin.

Kuvia Oslon ydinkeskustasta. Kuvissa näkyvän oopperatalon luo oli mukavaa mennä ihastelemaan kauniita auringonlaskuja.

Arki kohteessa

Arki Oslossa oli mukavaa ja sopivan rentoa. Kävin luennoilla muutaman kerran viikossa ja saatoin usein jäädä lukemaan luentojen päätteeksi tiedekuntamme vastikään valmistuneeseen kirjastoon. Liikkuminen yliopistolle ja sieltä kotiin oli helppoa, sillä opiskelijakyläni sijaitsi lyhyen metromatkan päässä keskustakampuksesta. Hankin myös mm. jäsenyyden lähellä sijainneelle opiskelijakuntosalille.

Saamani ystävät asuivat pääosin samassa opiskelijakylässä kanssani, joten näimme toisiamme lähes päivittäin. Lähiluonnon määrä Oslossa on uskomaton, ja aloimmekin ystävieni ja muidenkin innokkaiden vaihtarien kesken vaeltamaan Oslon ympäristössä viikoittain. Syksyn edetessä aloimme myös yhdessä reissata Norjan sisällä. Vaihtareiden keskuudessa liikuttiin ja matkusteltiinkin maan sisällä paljon. Matkat ulkomaille sen sijaan olivat Oslon vaihtariyhteisössä harvinaisempia, sillä lähes kaikki, kuten minäkin, vaikuttivat olevan äärimmäisen kiinnostuneita näkemään juuri Norjan eri alueita.

Kävin vaihtoni aikana useammalla reissulla Norjassa. Ensimmäisen reissun järjesti paikallinen ESN-yhdistys Bergeniin ja sen lähivuonoihin. Reissu oli upea ja tarjosi mielestäni ehdottomasti Norjan parhaita paloja. Toisen reissun teimme yhden ystäväni kanssa Lofoottien saarille, kolmannen Keski-Norjan Trondheimiin ja neljännen hieman ennen lukukauden päättymistä Pohjois-Norjan Tromssaan. Matkoilla tutustuimme kaupunkeihin ja kävimme niiden lähiympäristöissä vaeltamassa. Jokaiselta reissulta käteen jäi unohtumattomia muistoja.

Yleisesti voin todeta, että arki Oslossa oli hyvin hauskaa ja vaihtelurikasta. Vaihto Pohjoismaassa antoi myös ainutlaatuisen tilaisuuden olla osa kansainvälistä vaihtariyhteisöä, sillä suomalaisia vaihtareita Oslossa ei juuri ollut. Kaikki saamani kaverit tulivatkin muista maista. Mielestäni tämä teki vaihdostani entistä ainutlaatuisemman kokemuksen.

Heti vaihtoni alettua minut yllätti se, miten paljon nähtävää Oslossa ja muuallakin Norjassa riitti. Oslo oli täynnä kulttuuria ja kauniita paikkoja. Lisäksi meillä oli suorastaan vaikeuksia päättää, minne lähtisimme syksyn aikana reissailemaan, kun kauniita paikkoja ja kaupunkeja näytti riittävän pilvin pimein. Myös norjalaisten avoimuus ja kiltteys yllätti. Tapaamani ihmiset olivat todella mukavia ja mielestäni kaupungissa oli yleisestikin mukava ja iloinen tunnelma. Vaikka Pohjoismaissa ajatellaan yleensä olevan hyvin samanlaista, opin ja näin valtavan määrän uusia asioita.

Kuva Bergenin vuonoista vaeltaessamme vuorenrinteellä

Asuminen

Asuin vaihtoni aikana opiskelija-asunnossa SiO:lla Sogn-opiskelijakylässä. Sogn sijaitsi hieman Oslon keskustan ulkopuolella, hyvien kulkuyhteyksien varrella. Sognissa asui suuri määrä vaihtareita ja myös jonkin verran norjalaisia opiskelijoita. Kanssani samassa asunnossa asui tosiaan kuusi muuta vaihtaria. Teoriassa olisi ollut mahdollista tulla sijoitetuksi myös paikallisten kanssa samoihin asuntoihin, mutta käytännössä kaikki vaihtarit asuivat keskenään.

Hankin opiskelija-asuntoni SiO:lta, joka vastasi meille tuttua HOASia. SiOlla on Oslossa useita eri kaupunginosiin siroteltuja kohteita. Suurin osa vaihtareista asui kuitenkin joko Sognissa tai lähellä sijaitsevassa Kringsjån opiskelijakylässä. SiOlta oli mahdollista hakea asuntoa jo ennen lopullista hyväksyntää Oslon yliopistolta, siis käytännössä heti, kun tuli valituksi HY:ltä. Taisin itse hakea asuntoa kuitenkin vasta paikkani varmistuttua Oslon puoleltakin. Sain silti asuntotarjouksen hyvissä ajoin ennen vaihdon alkamista. Suurin osa SiOlta asuntoa hakeneista vaihtareista sai asunnon vaihtoa edeltävien kuukausien aikana. Asuntotilanne vaikutti siis olevan ainakin riittävän aikaisin asuntoa hakeneille varsin hyvä.

Asuntoni vuokra oli mielestäni Norjan yleiseen hintatasoon nähden, mutta myös eurooppalaisessa vertailussa kohtuullisen hintainen. Maksoin vuokraa euroissa n. 520 euroa. Asunnossa minulla oli siisti ja tilava oma huone, ja jaoin kämppisteni kanssa keittiön ja pesuhuoneen. Muiden vaihtareiden kanssa asuminen vaihdon aikana oli erinomainen kokemus ja ainutlaatuinen tilaisuus tutustua ihmisiin heti saapumisestani alkaen. Kuuden muun vaihtarin kanssa asuessa koskaan ei aika käynyt pitkäksi, ja siksi suosittelenkin lämpimästi soluasuntoon hakeutumista vaihdon ajaksi.

Opinnot

Syyslukukausi alkoi elokuun puolessavälissä ja loppui joulukuun puolessavälissä. Kuten meilläkin Suomessa, pieniä eroja kuitenkin oli kursseittain ja aloittain. Lukuvuosirytmi on Norjassa Suomea vastaava, mikä teki puolivuotisen vaihdon yhteensovittamisesta koko lukuvuoteen helppoa.

Lukukauden aikana meillä oli viikon syysloma, jolloin opetusta ei ollut. Tuona aikana oli hyvä mahdollisuus lähteä hieman pidemmällekin reissulle, ja monet vaihtarit lähtivätkin juuri silloin ensimmäiselle Norjan-reissulleen, esimerkiksi Lofooteille.

Olin todella tyytyväinen Oslon yliopiston kursseihin ja opetustyyliin. Otin kolme oman alani valinnaista kurssia, ja kukin niistä osoittautui hyvin mielenkiintoiseksi. Kurssit olivat Oslossa täällä tottumaani pidempiä ja laajempia ja kestivät kukin noin kolme kuukautta. Opetus oli laadukasta ja jokseenkin interaktiivista. Ketään ei luennoilla pakotettu ääneen, mutta professorit kuitenkin kannustivat osallistumaan yhteiseen pohdintaan. Luennot eivät olleet läsnäolopakollisia ja ne tallennettiin jälkikäteen katsottaviksi. Koin luennot kuitenkin todella hyviksi ja laadukkaiksi, ja suurin osa vaihtareista kävikin jatkuvasti paikan päällä luennoilla.

Mielestäni kurssien aikana opiskelijoita ohjattiin ja tuettiin hyvin. Ensinnäkin meille tarjottiin ennen kurssien alkamista mahdollisuutta osallistua kertauksen vuoksi juridisen ajattelun ja kirjoittamisen seminaareihin, joissa tutorit ohjeistivat ja antoivat vinkkejä tenttikysymyksiin vastaamiseen. Lisäksi kurssien aikana järjestettiin erilaisia vapaaehtoisia harjoitteita, kuten harjoituskokeita, joiden tarkoituksena oli valmentaa meitä tenttiä varten. Myös professorit olivat kurssien alettua kiinnostuneita siitä, millä tavalla kursseja voitaisiin järjestää meidän oppimisemme kannalta parhaalla tavalla.

Syyslukukauden tultua päätökseen minulla oli tentit kustakin kurssista. Tentit järjestettiin etätentteinä ja ne olivat samankaltaisia kuin Suomessa, meidän alallemme tyypillisesti joko oikeustapaus- tai esseekysymyksiä. Tenteissä ei ollut aikapainetta, vaan aikaa vastata oli valitsemillani kursseilla 24 tuntia, joillakin kavereillani jopa useampi päivä, jos kyse oli esseetentistä. Mielestäni tentit olivat asianmukaisia ja vastasivat hyvin kurssilla käytyjä asioita.

Paluu Suomeen

Palasin takaisin Suomeen lukukauden päätyttyä, vähän ennen joulua. Ennen paluutani minun oli käytävä yliopistolla hakemassa allekirjoitukset vaihtodokumentteihini, mutta se kävi vaivattomasti, sillä tiedekunnallamme oli info-piste, jossa oli jatkuvasti henkilökuntaa paikalla. Ennen lähtöäni minun oli myös tehtävä loppusiivous asuntooni ja palautettava opiskelija-asuntoni avaimeni läheiseen palautuspisteeseen.

Vaihdon lopun häämöttäessä koin jokseenkin ristiriitaisia tunteita Suomeen paluusta, sillä vaikka odotinkin jo kovasti läheisteni jälleennäkemistä, tuntui ajatus rakkaiden ystävien ja tutun vaihtariyhteisön jättämisestä ikävältä. Sovimme kuitenkin ystävieni kanssa vielä ennen vaihdon päättymistä tulevista tapaamisistamme, ja lähdinkin loppujen lopuksi kohti kotia hyvissä tunnelmissa. Asettuminen takaisin Suomeen on ollut omalla kohdallani varsin helppoa. Tässä varmasti etua on ollut siitä, ettei Norjalla ja Suomella kuitenkaan ole merkittäviä kulttuurieroja.

Muuta Oslon yliopistoon hakevalle huomioitavaa

Yleisesti on varmasti hyvä tiedostaa, että Norja ei maana ole Euroopan halvimmasta päästä. Mielestäni Oslo oli hinnoiltaan aika lailla Helsingin tasoinen, toisinaan vähän kalliimpi. Esimerkiksi osa ruoasta oli siellä vähän meillä totuttua kalliimpaa. Matkustelu maan sisällä oli mielestäni kohtuuhintaista, ja Oslosta oli toisinaan tarjolla varsin edullisia suoria lentoja muihin kaupunkeihin. Kaikkiaan hintataso ei kuitenkaan mielestäni poikennut merkittävästi Suomesta.

Toinen hyvä juttu tiedostaa on kenties myös se, että Norja ei tosiaan ole EU-maa eikä siellä käytetä euroja. Sen sijaan heillä käytetään norjan kruunuja, jotka ovat kuitenkin helpolla kaavalla muunnettavissa euroiksi. Eri valuutasta ei ollut vaihtoni aikana kuitenkaan lainkaan ongelmaksi,  sillä Norjassa digitalisaatio on vielä Suomeakin pidemmällä, minkä ansiosta korttimaksaminen on mahdollista käytännössä kaikkialla. En itse joutunut yhtäkään kertaa nostamaan Norjan kruunuja automaatilta.

Lähtövalmisteluiden kannalta käytännöllistä oli lisäksi se, ettei Norjaan lähtiessä ollut tarpeen hankkia norjalaista pankkitiliä eikä norjalaista puhelinliittymää. Mukavaa oli maahan saavuttua myös, että muista vaihtareista poiketen minun ei toisesta Pohjoismaasta tulleena tarvinnut varata aikaa poliisille rekisteröityäkseni Norjassa oleskelevaksi.

Kuva Lofooteilta tunnetulta Reinebringen-vaellukselta

Lopuksi

Vaihtoon lähtiessäni minulla oli positiiviset odotukset, mutta voin silti sanoa, että tuo lähes puolivuotinen aika Oslossa onnistui silti ylittämään ne kaikki. Vaihto Oslossa oli täynnä uusia ihmisiä ja unohtumattomia hetkiä. Suosittelen vaihtoon lähtemistä sydämellisesti kaikille niille, jotka ovat kiinnostuneita oppimaan uutta sekä maailmasta että itsestään. Vaihtariarki on huikeaa aikaa, minkä lisäksi vaihdossa saadut ystävyydet ja uudet näkökulmat ja rikastuttavat elämää myös pysyvästi. Vaikka uuden kodin ja ystäväpiirin löytämisessä ulkomailta on ikävät puolensakin, on se tuonut elämääni kuitenkin pelkkää hyvää.

Kuva Tromssasta, lähdimme auringonlaskun aikaan läheiselle vuorelle katsomaan revontulia. Pohjoisessa pimeys tuli äkkiä auringon laskettua.
Posted on

Vaihtokertomus, Ritsumeikan University, syksy 2022

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Vaihtoni Kiotossa, Japanissa toteutui kaikkia odotuksiani vastaan, sillä hakiessani vaihtoon Japani oli edelleen koronan jäljiltä suljettuna jopa opiskelijoille. Kevään mittaan maa kuitenkin aukesi ja uskomatonta kyllä, vajaata kahta viikkoa ennen lähtöä tepastelin ulos Japanin suurlähetystöstä kädessäni viisumilla varustettu passi.

Saapuminen Japaniin sujui mukavasti. Sain huoneen yliopiston kansainvälisestä asuntolasta, jonne saavuin yhden ystävän luona vietetyn yön jälkeen. Ensimmäiset viikot kuluivat asuntolaelämään totutellessa. Tutustuin heti ensimmäisinä päivinä asuntolassa muutamaan ihanaan ihmiseen, jotka pysyivät mukanani koko vaihdon ajan. Koulun alkuun oli saapumispäivästäni vielä kaksi viikkoa, jotka käytimme uusien ystävieni kanssa Kiotossa turistia leikkimiseen. Osittain alku sujui hyvin varmasti myös kielitaitoni ansiosta: puhuin japania jo valmiiksi, eli kielimuuri ei menoa hidastanut. Byrokratiaa Japaniin muuttaessa on paljon, mutta siihen sai onneksi apua asuntolan henkilökunnalta.

Arki Japanissa sujui mukavasti. Asuntola sijaitsi yliopiston läheisyydessä, mutta ei kuitenkaan ihan kampuksella. Kävellen pääsi perille oikein mukavasti, ja kävinkin vaihdon ajan kampuksella lähes joka päivä. Japanissa opetuksessa tulee aina olla läsnä, joten kampusarki kuului elämääni vahvasti. Ritsumeikanin Kinugasa-kampus oli oikein viihtyisä, ja siellä olikin mukava viettää aikaa. Opintojen lisäksi aikaa kului yliopistoni street-tanssiklubin treeneissä ja Kiotoa sekä sen lähimaastoja tutkiskellessa. Kansai on alueena täynnä erilaisia mielenkiintoisia kohteita, joihin pääsee helposti ja suhteellisen halvalla paikallisia lähijunia käyttäen.

Kursseja minulla oli vaihtoni aikana 9, jotka jatkuivat koko lukukauden ajan. Määrä saattaa kuulostaa paljolta, mutta työmäärä oli yllättävän kevyt. Tähän vaikutti kuitenkin varmasti kurssivalintani: kävin esimerkiksi kolme Japanin kulttuuriin keskittyvää vaihtareille suunnattua kurssia, joilla ei ollut palautuksia tai loppukokeita oikeastaan ollenkaan. Lisäksi kielikurssieni taso oli juuri minulle sopiva etukäteen tehdyn tasokokeen ansiosta. Ne tarjosivat sopivasti haastetta olematta kuitenkaan liian kuormittavia. Kursseilla oli lähtökohtaisesti kokeita sekä lukukauden puolessa välissä että lopussa. Pitkin kursseja oli myös viikottaisia palautuksia ja ihan perinteisiä läksyjä. Ritsumeikanissa opetuksessa on läsnäolopakko ja muutenkin opetuskulttuuri muistutti minua enemmän lukion kuin Helsingin yliopiston opetuskulttuuria. Samankaltaista ”akateemista vapautta” ei oikein ole. Se kuitenkin sopi itselleni oikein hyvin, sillä sain siitä mukavaa rakennetta elämääni ja viikkoihini.

Asuin koko vaihtoni ajan yliopiston asuntolassa, jossa asui vain kansainvälisiä opiskelijoita. Heistä tulikin itselleni vaihdon ajaksi tuki ja turva silloin, kun paikallinen kulttuuri riipi välillä hieman hermoja ja kaipasin länsimaalaisia tapoja toimia. Asuntolassa pärjäsi hyvin myös pelkällä englannilla, mutta itse hoidin asiani pääosin japaniksi. Asuntola oli uusi ja oman pienen huoneen lisäksi käytössä oli yhteiset suihkutilat, keittiö ja olohuone. Aluksi tämä hieman jännitti yksin asumiseen tottuneena, mutta lopulta arki sujui todella hyvin. Suihkuja oli aina vapaana tarvittaessa ja keittiössä sai kokattua jouluna porkkanalaatikkoa.

Lukukausi kesti syyskuun loppupuolelta tammikuun lopulle. Uudenvuoden aikaan lukukauden päätteeksi lomaa oli noin kaksi viikkoa, minkä jälkeen tammikuussa jäljelle jäi lähinnä loppuesitelmien ja kokeiden täyttämää aikaa. Japanissa on myös yksittäisiä vapaapäiviä erilaisten kalenterijuhlien takia, mutta itse en näistä päässyt hyötymään: Ritsumeikan järjestää yksityisenä yliopistona opetusta myös noina päivinä. Poikkeuksena tästä oli Seijin no Hi, jolloin kaikki 20 vuotta täyttävät juhlivat täysi-ikäistymistä. Opetusta olisi periaatteessa voinut olla myös lauantaisin, mutta itse en valinnut kursseja, joiden opetus olisi lauantaille osunut. Myös korvaavaa opetusta saatettiin järjestää lauantaisin.

Vaihdon aikana minut yllätti vaihtarikulttuuri. Olin aiemmin lukiovaihdossa Tokiossa, jossa vietin aikaa lähinnä paikallisten kanssa. Tällä kertaa tilanne oli kuitenkin päinvastainen, ja aikaa kului enemmän vaihtariyhteisössä. Se yllätti minut positiivisesti, sillä olin hieman skeptinen siitä, tuntuisiko Japanissa ajan viettäminen pääasiassa ulkomaalaisten kanssa oudolta. Luulo oli kuitenkin väärä, sillä muiden vaihtareiden kanssa pääsi purkamaan ajatuksia ja hyviä sekä huonoja hetkiä tavalla, jota paikalliset tutut eivät olisi voineetkaan ymmärtää.

Jos haluat hakea Ritsumeikaniin, kannattaa huomioida juuri opetuskulttuurin erot Suomeen. Opiskelu on paljon enemmän koulunkäyntimäistä, mikä voi tulla vapauteen tottuneelle suomalaisopiskelijalle yllätyksenä ja ärsyttää. Kannattaa siis suhtautua opintoihin Japanissa jo alusta asti sillä asenteella, että kyseessä on siirtymä hieman erilaiseen opiskelukulttuuriin.

Paluu Suomeen sujui itselläni todella kivuttomasti. Opintojen päätyttyä piti hoitaa taas jonkin verran paperihommia (jotka Japanissa tosiaan ovat edelleen fyysisiä paperihommia!), ja viimeiset viikot vietin lähinnä kavereiden kanssa hengaillen ja nähtävyyksiä tarkastellen. Suomessa odotti uuden harjoittelujakson alku sekä kiireinen kalenteroitu elämä, joten aikaa haikailla takaisin Japaniin ei ole pahemmin ollut. Vaihto oli myös juuri sopivan mittainen – 5 kuukautta sujui hujauksessa, ja kotiin paluu tuntui juuri oikealta helmikuun alussa.

Posted on

Vaihtokertomus, Tbilisi State University, Georgia, syksy 2022

Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelija

Alku

Juuri mikään vaihtoni alkamisessa ei mennyt niin kuin suunnittelin. Georgia valikoitui vaihtokohteekseni siksi, että se oli mahdollisimman kaukana, mutta kuitenkin niin lähellä, että olisin voinut matkustaa sinne maita pitkin. Lentämisen välttämisen lisäksi toinen merkittävä valintakriteeri oli Georgian matala hintataso, koska vaihtokohdetta valitessani en vielä tiennyt saavani Erasmus-rahaa (700 €/kk), enkä ollut enää oikeutettu opintotukiinkaan.

Venäjän keväällä 2022 aloittanut hyökkäyssota tuhosi ensimmäisen matkasuunnitelmani, joka oli junalla Georgiaan matkustaminen. Itäisen Euroopan kautta kulkevan bussimatkan esti taas sairastumiseni koronaan vain muutama päivä ennen laivan lähtöä Helsingistä. En ehtinyt syyskuun alussa alkaville maisterikursseille, joten päätin suosiolla sisällyttää vaihtooni vain syyskuun lopussa alkavia kandikursseja. Tämä oli taas yksi muutos suunnitelmiini, vaikka myöhemmin selvisi, ettei myöhässä aloittaminen olisi ollut ongelma, vaikka sähköposteissa nimenomaan painotettiin, että Georgiassa tulisi olla kurssien alkaessa. Viimeinen naula alkuperäisten ajatusteni arkkuun oli mobilisaatio, jonka Putin määräsi ensimmäisenä päivänäni Georgiassa. Päädyin siis lopulta lentäen maahan, jossa jo sodan jälkeen noussut hintataso räjähti käsiin heti maahan saavuttuani.

Lisäksi epävarmuutta oli myös itse vaihtopaikan olemassaolosta. En saanut sähköpostilla varmistusta dokumenttieni hyväksymisestä edes sitä erikseen kysyessäni ja tunsin vaihtopaikkani varmistuneen vasta, kun näin oman nimeni orientaatiotilaisuudessa kiertäneessä listassa.

Asuminen

Olin etäisesti ajatellut, etten haluaisi asua halvassa, mutta hyvin kaukana keskustassa sijaitsevassa yliopiston asuntolassa, mutta lopulta vain unohdin asuntolailmoittautumisen deadlinen. Asunnon löytyminen oli yksi suurimmista huolenaiheistani Suomessa, mutta päätin jättää majoituksen etsimisen vasta Georgiaan, jossa voisin tehdä sitä mahdollisesti opiskelutovereideni kanssa. Varasin hostellin ensimmäisiksi viikoiksi ja varauduin henkisesti asumaan siellä pysyvästi. Airbnb-majoitus vaikutti helpoimmalta ja turvallisimmalta vuokrakohteelta yksin kielitaidottomana asuntoa etsivälle, mutta niiden hinnat olivat turkulaisten yksiöiden luokkaa. Lopulta yritin hieman etsiä asuntoa muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa, mutta vuokramarkkinat olivat äärimmäisen kuumentuneet venäläisvirran vuoksi ja liikkeellä oli myös huijauksia. Kysyin mahdollisesti vapautuvia paikkoja yliopiston asuntolasta, mutta tämä oli ainoa asia, jota Georgiassa ei voinut tehdä myöhässä.

Hyvällä sijainnilla olleeseen halpaan hostelliini jääminen alkoi tuntua nopeasti parhaimmalta ratkaisulta. Ensimmäisten viikkojen vaihtuvuuden jälkeen ennen turisteja palvellut hostelli muuttui minun ja joidenkin enimmäkseen venäjältä lähteneiden ihmisten väliaikaiseksi kodiksi. Viihdyin lopulta hostellissa ja siellä asuneiden ihmisten kanssa niin hyvin, etten heidän lisäkseen tutustunut opiskelukavereihini tai muihin vaihto-opiskelijoihin ollenkaan.

Opiskelu

Opiskelin TSU:lla (Tbilisi State University), mutta kaikki kurssini olivat sen kansainväliseltä taloustieteen laitokselta (ISET), jolla oli oma muusta yliopistosta erillinen sijaintinsa ja järjestelmänsä. ISET oli moderni täysin englanninkielinen laitos, jossa opetus tuntui laadukkaalta, viestintä oli selkeää ja kurssien hallinnoimisessa käytettiin Moodlea. TSU:n muilta laitoksilta kuulin tarinoita vanhoista rakennuksista, sähköpostiin ja henkilökohtaisesti kaiken kysymiseen perustuvasta viestinnästä ja heikkolaatuisemmasta opetuksesta. ISET:illä kaikki kuitenkin toimi enkä tuntenut yliopistolla juuri eroa suomessa opiskeluuni. Opettajien ja opiskelijoiden väliset suhteetkin olivat rennot ja mutkattomat.

Selkein ero suomalaiseen järjestelmään oli se, että luentoja oli myös iltaisin ja lauantaisin. Näin on erityisesti maisterikursseilla, sillä paikalliset opiskelijat tekevät kursseja töiden ohessa. Lisäksi arkipyhien luennot siirtyivät sunnuntaille, jolloin oli myös tenttejä.

Välikokeiden aikaan erot suomalaiseen yliopistoon paljastuivat todella. Ensinnäkin kokeet pidettiin keskitetysti yhdessä TSU:n rakennuksessa ISET:in ulkopuolella ja rakennus itsessään oli kaikessa neuvostomaisuudessaan nähtävyys. Toisekseen välikokeet olivat opetuksen tasoon nähden todella helppoja ja saattoivat vastata suoraan etukäteen annettuja esimerkkitehtäviä. En ollut saanut vaihtoni alussa juurikaan opiskeltua, mutta pääsin tenteistä hyvin läpi. Taloustieteen kursseilla töitä joutuu kuitenkin tekemään jonkun verran ja kuulopuheiden mukaan määrä on enemmän kuin muilla TSU:n laitoksilla. Erilaista tenteissä oli myös se, että edes ne eivät alkaneet ajallaan, vaikka opiskelijoita oli kehotettu olemaan paikalla etukäteen.

Kurssit kestävät siis kokonaisen lukukauden ja niissä on sekä väli- että loppukokeet. Kullakin kurssilla on noin kaksi luentoa (1+1 h) viikoittain eikä pakollisia kotitehtäviä juuri annettu. Syyslukukauden virallinen opetus päättyi jouluaattolauantaina ja seuraavalla viikolla olisi ollut vielä esimerkiksi kertaustunteja. Uudenvuoden jälkeen oli hieman lomaa, sillä silloin vietetään paikallista joulua, ja loppukokeet olivat tammikuun puolivälissä. Viimeisiä luentoja väliin jättämällä olisi ollut mahdollista matkustaa Suomeen jouluksi ja pitää lomaa loppukokeisiin saakka.

Hieman yllättävää oli se, että ISET:illä olin ainut ulkomaalainen opiskelija suurimmalla osalla kursseista (3/5), vaikka laitos on täysin englanninkielinen.

Arkielämä

Vaikka hinnat Georgiassa nousivat jatkuvasti ja asuin sekä hostellissa että sittemmin päivävuokralla, 700 € kuukausibudjetti riitti elämiseen helposti. Rahaa jäi jopa säästöön sen verran, että pystyin jäämään Georgiaan kahdeksi ylimääräiseksi kuukaudeksi. En laittanut ruokaa ollenkaan, vaan ostin usein lounaaksi jotain paikallisesta leipomosta (juusto-, papu-, tai pinaattipiirakan) ja iltaruoaksi marketin tai leipomon kylmätiskiltä jotakin valmista ruokaa. Kävin satunnaisesti myös kahviloissa ja ravintoloissa, ostin joitakin tarvitsemiani asioita ja kerran matkustin vuoristoon. Normaalilla suomalaisella opiskelijabudjetilla Georgiassa olisi voinut matkustaa ja nauttia huolettomasti, sillä nousseetkin hinnat olivat keskimäärin Suomea halvempia.

Kasvikset olivat erityisen halpoja ja hyviä, kasvimaidot ja jotkut muut erikoistuotteet taas Suomeakin kalliimpia. Ilman lihaa oli helppo pärjätä, mutta vegaanisuuteen pyrkimisestä luovuin jo ensimmäisten viikkojen aikana. Papuja käytettiin paljon ja falafelia sai halvalla, mutta muita vegaanista proteiininlähteitä ei ollut kaikkialla helposti tarjolla. Kalliit kasvijuomat olivat ainoita tarjolla olleita vegaanisia maidonkorvikkeita ennen kuin satuin löytämään Europroductista edullisemmin suomalaista kauramaitoa ja kaurakermoja.

Käteistä kannatti pitää mukana koko ajan, sillä katukaupassa se oli ehdoton, eikä kaikissa kivijalkaliikkeissäkään ollut korttikonetta. Yksi matka julkisessa liikenteessä maksoi yhden larin (0,36 €) lukuun ottamatta kalliimpia köysiratoja, ja matkat pystyi maksamaan kätevästi pankkikortilla. Tbilisi on kuitenkin niin pieni, että kävellenkin pääsi lähes kaikkialle. Liikenne ja varsinkin isojen teiden ylittäminen olivat Georgiassa kaikkein pelottavimpia asioita, mutta muutamissa päivissä autojen eteen ja väliin menemiseenkin tottui. Marshrutkat olivat erittäin halpoja ja mielenkiintoisia vaihtoehtoja paikkakuntien välillä matkustamiseen ja junaliputkin olivat edullisia.

Pärjäsin englannillani hyvin, mutta en saanut kaikissa tilanteissa asiaani hoidettua, sillä varsinkaan vanhemmat ihmiset eivät juuri kieltä osaa. Lisäksi myös englannin kieltä osanneet puhuivat minulle systemaattisesti venäjää ja jatkoivat sitä, vaikka itse käytin englantia. En osannut venäjää, mutta toisinaan sanoin venäjäksi, etten ihan oikeasti osaa venäjää. Usein en kuitenkaan jaksanut. Elämä venäläisoletettuna venäläisten kanssa venäläisten miehittämässä maassa oli kaiken kaikkiaan avartava kokemus. Georgiaksi opettelin pienimmät numerot ja normaaleja kohteliaisuusfraaseja. Sillä ja elekielellä pärjäsi esimerkiksi yksinkertaisimmissa kaupankäyntitilanteissa.

Huomioitavaa

Jos mitenkään on mahdollista, suosittelen valitsemaan Georgian vaihtokohteeksi mieluummin keväällä kuin syksyllä. Syksyn vaihdosta pääosa on lumetonta ja harmaata talvikautta, mutta keväällä Georgia on vehreydessään ja vihreydessään paljon kauniimpi ja miellyttävämpi matkustaa.

Toinen varauduttava asia on hinnoista neuvotteleminen ja niiden epäsäännöllisyys sekä mahdollinen nopea nousu. Viimeisinä kuukausina hinnat olivat usein kassalla erisuuruiset kuin hyllyn reunassa, ja myyjät eivät suostuneet keskustelemaan asiasta. Monissa perinteisissä katukaupoissa hintoja ei ole edes nähtävillä. Lisäksi venäläisiltä, venäläisoletetetuilta ja turisteilta yritetään joka paikassa ottaa aina vähän extraa.

Paluu Suomeen

Jäin vaihdon päättymisen jälkeen vielä kahdeksi kuukaudeksi Georgiaan ja muutin Tbilisistä Batumiin. Puolen vuoden poissaolon jälkeen paluu Suomeen tuntui jo hyvältä, vaikka ystävien jättäminen oli haikeaa. Parin viikon Suomessa olon jälkeen aloin kuitenkin jo ikävöidä takaisin Georgiaan, jossa kevät on jo paljon Suomea pidemmällä. Nyt tuntuu, että haluaisin nähdä vielä Georgiaa – ja etenkin sen maaseutua – myös kasvukaudella.

Posted on

Vaihtokertomus, Wageningenin yliopisto, syksy 2022

Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelija

Saavuin Alankomaihin muutamaa päivää ennen vaihtoyliopistoni Wageningen University & Research (WUR) järjestämää viikon mittaista orientaatioviikkoa. Matkustin Alankomaihin Ruotsista asti junalla, jota suosittelen lämpimästi! Matkustaminen kohteeseen oli helppoa, sillä junailu on tehty helpoksi ja suhteellisen edulliseksi Alankomaissa. Oli siis helppoa päästä Wageningeniinkin, joka on pienempi kaupunki.

Suosittelen lämpimästi osallistumaan kyseiselle orientaatioviikolle, jos vain mahdollista, sillä tämä viikko oli vauhdikas ja todella hauska tapa tutustua paikalliseen opiskelijakulttuuriin, kampukseen, Wageningeniin ja tietysti niin hollantilaisiin kuin kansainvälisiin opiskelijoihin. Orientaatioviikolla tuutoriryhmiin oli laitettu sekaisin sekä vaihtareita ja hollantilaisia. Oli toisaalta mukava tutustua ns. paikallisiin ja heidän englantinsa olikin erinomaista, joten tutustuminen oli helppoa. Toisaalta kuitenkin välillä tuli ulkopuolinen olo muiden puhuessa hollantia. Orientaatioviikon hulinassa en ehtinyt edes miettiä kulttuurishokkiakaan, jonka ei toki muutenkaan pitäisi vaivata Alankomaiden kulttuurin ollessa niin samankaltainen Suomen kulttuuriin verrattuna. Toki koti-ikävä pääsi silti yllättämään aina välillä.

Ensimmäiset viikot orientaatioviikon jälkeen olivat aikamoinen yllätysshokki opiskelujen alkaessa, sillä työmäärä ja vaativuustaso pääsivät todellakin yllättämään, vaikka olin etukäteen kuullut, että Alankomaissa on korkea opiskelutaso. Esimerkiksi yhden kurssin ensimmäisellä luennolla luennoitsija kertoi, että jos luennoille osallistuu aktiivisesti ja lukee kaikki artikkelit (joita oli paljon), on noin 60 % mahdollisuus pelkästään päästä läpi kurssista. Lisäksi sain kuulla, että arviointiasteikon parasta arvosanaa 10 ei lähtökohtaisesti anneta lähes koskaan ja yllättävän monilla kursseilla puolet osallistujista ei päässyt läpi tenteistä. Tällaiset puheet onnistuivat stressaamaan itseäni turhankin paljon syksyn aikana, mutta loppujen lopuksi suoriuduin todella hyvin arvosanoin, joten olisin pärjännyt paljon vähemmälläkin stressaamisella. Kannattaa siis varautua tällaisiin pelottelupuheisiin, mutta muistaa, ettei anna niille liikaa painoa. 😊

Kurssit olivat erittäin mielenkiintoisia ja laadukkaiden kurssien perusteella valitsinkin vaihtokohteen. Opiskelutavat olivat aika samanlaisia kuin Helsingissä, eli kandikurssien selkärankana olivat luennot, joiden lisäksi piti lukea artikkeleita ja tehdä ryhmätyötä ja/tai kirjoittaa luentopäiväkirjaa. Tehtävää siis riitti kursseilla. Tentit olivat vaikeudeltaan samaa luokkaa kuin HY:llä, mutta ne olivat toki lähitenttejä, eikä kurssimateriaaleja saanut olla mukana, joka toki vaikeutti tenttejä. Opetuskulttuuri oli siis kokonaisuudessaan vaativaa, muttei silti liian totista. Lukukausi oli myös samankaltainen kuin HY:llä: syksyllä oli kaksi 8-viikkoista periodia, joista ensimmäinen alkoi syyskuun alussa. Periodin lopussa oli aina ensin yksi lukuviikko ilman luentoja ja tämän jälkeen tenttiviikko. Joulun alla syyslukukausi kesti viikon pidempään kuin HY:llä. Itse olin vain syyslukukauden WUR:issa, mutta keväällä siellä olisi ollut ensin lyhyempi 3.-periodi ja taas kaksi normaalia periodia.

Arkipäivät olivat siis pitkälti opiskeluntäyteisiä ja luentoja oli lähes joka päivä. WUR:issa opiskellaan lähtökohtaisesti samanaikaisesti vain kahta kurssia, joka mielestäni helpotti opiskelun rytmittämistä. Kampus ja sen monipuoliset ja viihtyisät opiskelutilat kannustivat myös opiskeluun. Hollantilaisten opiskelijoiden arkea oli hurjaa seurata, sillä he opiskelivat vain arkipäivinä noin klo. 17 asti, jonka jälkeen alkoivat harrastukset ja/tai opiskelijatapahtumat ja myöhemmin illalla bileet, joita riittikin joka illalle. Paikalliset eivät myöskään opiskelleet juurikaan viikonloppuisin, mitä jaksoimme ihmetellä vaihtareiden kesken.

WUR:in Forum-rakennus ja sen viihtyisät tilat.

Arjen isona osana asuminen Alankomaissa voi tuottaa harmaita hiuksia, sillä asuntokriisi on koko maassa surullisen tunnettu. Itse etsin asuntoa heti touko-kesäkuussa tulevalle syksylle ja hieman kauempaakin kampuksesta, ja olin valmis maksamaan vuokraa jo heinäkuulta, vaikka muutin vasta elokuun lopulla. Nämä seikat auttoivat varmasti asunnon saamisessa, ja sain vuokrattua huoneen yksityisen vuokraajan kodista Edestä, joka oli reilun 5 kilometrin päässä WUR:ista. Vuokrataso oli yllättävänkin korkea, sillä huone isossa solussa kampuksella voi hyvinkin maksaa 500 euroa/kk. Oma huoneeni maksoi 350€/kk. Asunnonhaussa kannattaa hyödyntää erityisesti Facebook-ryhmiä ja Kamernet.nl -sivustoa.

Alankomaat on tunnettu pyöräilykulttuuristaan ja sanoisinkin, että pyörä on ehdoton kulkupeli arjessa. Minun tulikin pyöräiltyä ostamallani yksivaihteisella mummokonkelilla lähes joka päivä edestakaisin kampukselle ja välillä lisäksi illalla kampuksen lähellä asuvien ystävien luo, joten kilometrejä kertyi paljon syksylle. Pyöräily oli kuitenkin yllättävänkin mukavaa, koska Wageningenissa ei satanut läheskään niin paljoa kuin paikalliset pelottelivat ja koska maanpinta on niin tasaista, että tuntuu kuin pyöräilisi sähköpyörällä. Kannattaa varautua siihen, että käytetytkin pyörän maksavat huomattavasti enemmän kuin Suomessa, sillä minunkin konkelini maksoi 120€.

Arkisessa elämässä tuli ikävä Suomen halpaa ja hyvää opiskelijalounasta, sillä WUR:issa lounas maksoi helposti 5-7€, joten kokkailut piti itse hoitaa, että rahaa jäi muuhunkin. Varsinkin me suomalaiset yllätyimme siitä, että paikalliset syövät lounaaksi yleensä vain leipää, jolla ei itse ajattelisi pärjäävän päivälliseen asti.

Tärkeä osa omaa arkea oli paikallinen ESN-järjestö (Erasmus Student Network), joka järjesti aktiivisesti useita tapahtumia joka viikko, muun muassa päiväreissuja hollantilaisiin kaupunkeihin, bileitä ja rennompia hengailuiltoja. Lisäksi he järjestivät myös useamman päivän pituisia matkoja joko Alankomaissa tai esimerkiksi Prahaan. Itsekin osallistuin tälle Prahan reissulla ja sen perusteella voin lämpimästi suositella tällaisia ESN-järjestöjen järjestämiä matkoja!

Vaikka opiskelut tuntuivat välillä puuduttavilta, sain nopeasti ympärilleni ihanan kaveriporukan, jonka kanssa sitten reissasimme lähes joka viikonloppu. Alkusyksystä tutkimme hollantilaisia kaupunkeja (omia suosikkejani olivat Den Haag ja Groningen) ja loppusyksystä lähdimme Pariisiin ja Luxemburgiinkin! Suosittelen siis lämpimästi erityisesti junamatkailua Alankomaissa opiskellessa.

Paluu Suomeen sujui yhtä hyvin kuin kaikki muukin. Lensin suoraa Amsterdamista Helsinkiin, että ehdin jouluksi kotiin. Sain WUR:ilta hyvät ohjeet vaihdon päättyessä, joten tarvittavat dokumentit oli helppo saada tammikuussa, kun viimeisetkin tenttitulokset julkaistiin.

Posted on

Vaihtokertomus, George Mason University, syksy 2022

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Saapuminen ja ensimmäiset viikot

Ennen Yhdysvaltoihin lähtöä minun täytyi tehdä melko paljon muuttoon liittyviä paperitöitä. Kaikkein keskeisimpänä oli tietysti viisumin hankkiminen, joka kaikesta stressaavuudesta ja byrokratiastaan huolimatta sujui melko mutkattomasti. Vaihtoyliopistolle tuli tämän lisäksi hankkia erinäisiä todistuksia esimerkiksi varallisuudesta ja kielitaidosta, sekä joitakin uusia rokotuksia tuli ottaa. Kaiken kaikkiaan matkaa edeltävät viikot olivat stressaavia hankitavien dokumenttien paljouden ja aikataulun kireyden vuoksi, mutta sain kuin sainkin viisumiasiani kuntoon kokonaiset kaksi viikkoa ennen lähtöä, joka ei tosiaankaan ollut varmaa Yhdysvaltojen konsulaatin huiman viisumijonon vuoksi.

Lähtöä edeltäneestä kiireestä huolimatta itse saapuminen kohteeseen sujui mukavasti. Ensimmäisenä kohtana listallani minulla oli paikallisen puhelinliittymän hankkiminen, mutta kävi ilmi, että tarvitsin liittymän lisäksi myös uuden puhelimen, sillä oma puhelimeni oli Eurooppalainen malli, eikä siten yhteensopiva Yhdysvaltojen liittymän kanssa. Jouduin ostamaan myös adaptereita sähkölaitteideni johdoille, sillä niissä oli tietysti kaikissa suomalaisiin pistorasioihin tarkoitetut päät. Suosittelenkin siis Yhdysvaltoihin lähtiessä tarkistamaan etukäteen oman puhelimen sopivuuden netistä, ja kyselemään josko tutuilta löytyisi adaptereita, joita voisi ottaa lainaan, sillä siinä säästää melko suuren kuluerän heti vaihtomaahan saapuessa.

Olin lähtenyt matkaan hyvin kevyin varustein, niin että mukanani oli vain yksi matkalaukku ja reppu. Vaihtoyliopistolle päästyäni minua odotti siis ensimmäisenä tarpeellisuuksien kuten pyyhkeiden, tyynyjen ja lakanoiden hankinta. Onnekseni yliopistolta oli hyvät bussiyhteydet lähimpään Walmart-supermarkettiin, josta löytyi kaikki tarpeellinen ensihätään. Sainkin siis keskittyä uuden asunnon sisustamisen sijasta ensimmäiset viikkoni kampuksella ja kaupungilla kiertelyyn, sekä kansainvälisten opiskelijoiden orientaatioviikon tapahtumiin.

Asuminen

Olin saanut huoneen yliopistoni asuntolasta, joka osoittautui parhaaksi majoittautumisvaihtoehdoksi sekä sijaintinsa että hintatasonsa puolesta. Kaupunki, jossa yliopistoni sijaitsi, oli pienehkö, miltei opiskelijakaupunki, mutta se sijaitsi aivan Washington DC:n laitamilla, joka tarkoitti, että asuntojen vuokrat alueella olisivat olleet melko hintavia yksin. Oman asuntolahuoneeni hintaa ajoi alas myös se, että jaoin huoneen kahden muun paikallisen opiskelijan kanssa. Tämä oli suuri totuttelu alkuun, mutta loppujen lopuksi yhteiselo kämppisten kanssa sujui mukavasti, ja meistä tuli läheisiä ystäviä.

Arki kohteessa

Yhdysvalloissa yliopistokulttuuriin kuuluu keskeisenä osana kerho- ja harrastustoiminta. Kampuksella toimikin hyvin monia erilaisia kerhoja ja urheilujoukkueita, eli kaikkiin makuihin löytyi toimintaa koulupäivien ulkopuolelle. Itse liityin yliopiston miekkailuseuraan sekä soutujoukkueeseen, sekä kävin pelaamassa lautapelejä lautapelikerhossa. Tähän sai hyvin kulumaan niin arki-illat kuin viikonloputkin, sillä treenien lisäksi joukkueen kanssa oli mahdollisuus lähteä kisamatkoille lähialueelle. Kävin itse osallistumassa yhteen miekkailuturnaukseen Marylandin yliopistolla, muutaman tunnin ajomatkan päässä vaihtoyliopistostani.

Vain vaihto-opiskelijoille suunnattua toimintaa ei yliopistolla järjestetty laisinkaan, mutta kansainvälisille opiskelijoille yleisemmin tapahtumia onneksi löytyi, vaikkakin Yhdysvalloissa paikallisiinkin tutustuminenkin oli helppoa, eikä siten pelkkiä vaihtariporukoita oikein päässyt syntymään.

Opetus ja kokeet

Itse opiskelussa oli keskiössä vielä Suomea enemmän esseiden kirjoittaminen. Kaikilla kursseillani kirjoitettiin useampia esseitä, yhdellä jopa muutaman viikon välein, mutta opetus ei muuten ollut vaikeustasoltaan suomesta eroavaa. Eräänä erikoisuutena, johon itse olen Helsingin yliopistossa opiskellessani törmännyt harvemmilla kursseilla, oli monivalintakokeiden yleisyys. Tämä aiheutti minussa esseevastauksiin tottuneena hämmennystä, mutta ei suurempia ongelmia

Luentoja oli tyypillisesti kaksi viikossa, ja niiden pituudet vaihtelivat puolestatoista tunnista kolmeen ja puoleen tuntiin. Yhdellä kursseistani, jolla opimme teatteriproduktioiden tuottamisesta, meillä oli myös käytännönläheisempää opetusta luokkahuonetyöskentelyn lisäksi, eli teimme kaikki viikossa yhden muutaman tunnin työvuoron koulun puvustamossa tai lavastamossa.

Lukukausi ja lomat

Lukukausi alkoi elokuun lopulla ja jatkui joulukuun alkupuolelle asti. Kursseissa pidettiin lukukauden puolessa välissä midterm-kokeet, jotka olivat puolet kurssin loppuarvosanasta, ja toisen puolen määrittivät loppukokeet lukukauden lopussa. Midtermit eivät kaikilla kursseilla olleet koeviikkomaisesti samaan aikaan, vaan niitä oli muutaman viikon aikavälillä sen mukaan, miten kurssien opettajat olivat niitä päättäneet pitää. Samaten loppukokeet levittäytyivät lukukauden kahden viimeisen viikon ajalle, riippuen kurssin omasta aikataulusta.

Syksylle ei osunut kiitospäivän lisäksi pidempiä lomia, joita kevätlukukaudella taasen olisi ollut. Kiitospäivän aikaan ehti kuitenkin hyvin matkustella, ja monet vaihto-opiskelija ystäväni lähtivätkin silloin reissuun. Itse suuntasin New Yorkiin, sillä olin halunnut nähdä sen kuuluisan kiitospäivän paraatin.

Yllätyksiä ja huomioita

Yhdysvallat oli vaihtokohteena hyvin mielenkiintoinen paikka, erityisesti sen koon ja vaihtelevaisuuden takia, mutta makumatkaksi reissua on vaikea sanoa. Yhdysvalloissa suurin osa ruoasta on hyvin prosessoitua ja lisättyä sokeria löytyy jopa ruuista, joista sitä ei odottaisi löytyvän. Onkin siis hyvä varautua siihen, että jos tahtoo syödä terveellisempää ruokaa, on se huomattavasti hintavampaa kuin enemmän prosessoitu ruoka. Myös yliopiston ruokaloissa pitsa ja hampurilaiset olivat jokapäiväinen näky, eli leffoissa nähtävät ruokailutottumukset olivat paikallisille todellakin arkipäivää.

Tämä oli tietysti minulle yllättävää, muttei lainkaan suurin kulttuurishokki. Suurinta totuttelua nimittäin minulle vaati Yhdysvaltojen smalltalk-kulttuuri, jossa standardina on kysellä kuulumisia jokaiselta asiakaspalvelijalta, jonka kanssa asioit, oli sitten kyseessä kahvila tai ruokakauppa. Onneksi tälle small talkille oli tietty käsikirjoitus, jota siinä piti toistuvasti noudattaa, eli muutaman viikon kohdemaassa asuttuani sain siitä jo hyvin kiinni.

Paluu suomeen

Vaikka vaihtoyliopiston kanssa oli ollut joitakin ongelmia ennen lähtöä, oli kotiinpaluu yliopiston kannalta sujuvaa. Yliopistoni lähetti automaattisesti opintotodistukseni suoraan Helsingin yliopistolle, eli minun ei tarvinnut itse huolehtia todistusten pyytämisestä tai toimittamisesta.  Sain siis keskittyä itse toipumaan kulttuurishokista, joka taas suomeen palattuani iski minuun. Paikalliset tavat ja smalltalk-kulttuuri olivat jääneet päälle, ja meni muutamia viikkoja tottua taas oman lähikaupan tuotevalikoimaan ja Helsingin joukkoliikenteeseen. Suurimpana yllätyksenä iski se, että olin muutamassa kuukaudessa tottunut dollareihin niin paljon, että ensimmäisinä viikkoina suomessa eurot hämmensivät minua.

Vaihto oli kuitenkin ehdottomasti yksi elämäni parhaimpia kokemuksia, ja suosittelenkin lämpimästi kaikkia Yhdysvaltoihin vaihtoon lähtemisestä kiinnostuneita hakemaan sinne. Kaikessa koossaan se on vaihtokohteena erittäin monipuolinen, ja tarjoa paljon sekä kaupunkimatkailusta kiinnostuneille kuin luontoa rakastavillekin.