Suoritin vaihtohakuprosessin keskellä kandikiireitä ja hyvin stressaantuneena. Mielestäni MobilityOnline oli hyvin sekava, mutta tämä saattoi johtua alentuneesta suorituskyvystäni. Suosittelen kuitenkin kysymään apua aiemmin vaihdossa olleilta ja liikkuvuuspalveluilta.
Kroatian päässä oli vaikeuksia jo alusta alkaen, ja viimevuotisia sähköposteja selatessani palautuu mieleen kaikki sähläämiset. Yhteyshenkilö väitti esimerkiksi, ettei nimeni ollut hakijoiden joukossa, vaikka olin edellisenä päivänä saanut viestin yliopistolta. Lisäksi hyväksymiseni vahvistettiin ilmoitettua myöhemmin, mikä tuntui hyvin rasittavalta.
Yliopisto hankkii kroatialaisen sosiaaliturvatunnuksen (OIB) opiskelijan puolesta, mutta sitä varten on täytettävä valtakirja. Näitä asioita ei kuitenkaan kannata stressata. Asiat kyllä hoituvat, vaikka se ei olisikaan aina kivaa.
Asuminen
Asunnon sain kaupungissa asuneen kaverin kautta, ja vuokran suuruus – 216 euroa – oli mielestäni oikein reilu. Asuin alivuokralaisena keskustassa, ja vuokra sisälsi sähkön, veden
ja lämmityksen. Moni tapaamani vaihto-opiskelija kertoi asuvansa aika epämukavasti, ja maksoi vieläpä samansuuruista vuokraa. Aluksi minua harmitti, etten kiireisen kevään vuoksi
tajunnut hakea majoitusta yliopistolta, mutta ajatus huoneen jakamisesta jonkun tuntemattoman kanssa ei minua syksyllä enää kiinnostanut. Kuulin paikan päällä kuitenkin, että opiskelijamajoitus maksoi vajaa 60 euroa kuussa.
Facebookissa on erilaisia ryhmiä, joista moni on löytänyt asunnon. Lisäksi voi käyttää Njuškalo -sivustoa, jonka kanssa kuitenkin kannattaa olla nopea. Itseltäni menivät kaikki sopivat asunnot ohi, kun en heti ottanut yhteyttä. Kokemuksia on varmasti hyvin paljon erilaisia, mutta oma käsitykseni on, että vuokranantajat Zagrebissa tuntuvat olevan hyvin mukavia, ja saattavat ostaa asuntoon vaikka mikroaaltouunin, jos sellaista kysyy. Toinen mahdollisuus on tietenkin se, että vessassa on
hometta, ja vuokranantaja katkaisee netin riitatilanteessa.
Alkubyrokratia vaihtokohteessa
Lukuvuosi-ilmoittautuminen tehdään vielä paikanpäällä yliopiston toimistossa, ja syyslukukauden ensimmäisistä päivistä muistan yliopistorakennuksen aulan mutkittelevan
jonon. Wifi ja käyttäjätunnukset yliopiston koneille oli helpompi saada. Siihen meni noin viisi minuuttia.
Ilmoittautumisen yhteydessä otettiin kuva iksicaa eli opiskelijakorttia varten. Se tulee olla mukana opiskelijaravintolassa, koska sillä saa subvention aterialleen. Kortilla on joka toinen viikko noin 400 kunaa (53 euroa), ja se alentaa ruokakustannuksia mukavasti. Opiskelijaravintolassa on tarjolla lounas ja illallinen, joten päivän jälkeen voi kotimatkalla
vielä käydä syömässä.
Kroatia on EU-maa, mutta yli kolmen kuukauden maassaoloon vaaditaan oleskelulupa. Sitä varten yliopisto antaa todistuksen opiskelusta. Tulojen todistamiseen riittää kuvakaappaus
verkkopankista. Oleskeluluvasta puhuttaessa voi sanoa, että Kroatia ei nyt varsinaisesti ole mikään maahanmuuttomaa. Ruuhkaa poliisiasemalla kuitenkin aiheuttavat joko ihmiset, joilla on Saksan tai Itävallan kansalaisuus tai sitten Bosniasta tai Serbiasta muuttaneet ihmiset. Lisähaasteita oleskelulupa-asioissa toi myös varsin suppea aukioloaika, joka on yhdeksästä
yhteen. Yhdentoista jälkeen ei ollut enää mitään mahdollisuutta päästä tiskille. Kuukautta myöhemmin, kun menin hoitamaan oleskelulupa-asiani loppuun, sain tietää, että poliisit
olivat hukanneet dokumenttini, jotka löytyivät kuitenkin seuraavana päivänä.
Opiskelu ja opetus
Zagrebissa oli kyllä käytössä sähköinen kurssi ilmoittautuminen, mutta vaihto-opiskelijat joutuvat vielä käyttämään indeksejä . Indeks on kirjanen, johon kirjataan suoritetut kurssit. Kurssin päättyessä opettaja allekirjoittaa kurssin suoritetuksi.
Vaihdossa opiskelin kroatian kieltä, jonka lisäksi kävin englanninkieliset kurssit Kroatian historiasta ja kroatialaisesta yhteiskunta. Kieliopintoja suoritin toiseksi korkeimmassa
tasoryhmässä, ja se oli itselleni sopiva monessa mielessä. Ryhmä oli hyvin heterogeeninen, ja kaikki puhuivat kroatiaa jo sujuvasti. Tämä mahdollisti keskustelut hyvinkin
monimutkaisista aiheista. Kokeilin myös suorittaa sivuaineopintoja, mutta kielitaitoni ja jaksamiseni eivät riittäneet tähän. Sitä voi kuitenkin pitää hyvänä kokemuksena.
Suomalaiseen täsmällisyyteen tottuneena jäi mieleen se, että opettajat saattoivat tulla jopa vartin myöhässä, ja se oli aivan normaali asia. Myös opiskelijat tulivat myöhässä, koska
Zagrebissa ei ollut meille tuttuja akateemista varttia tai välituntia. Luento saatettiin lopettaa viisi minuuttia etuajassa, jotta opiskelijat ehtisivät seuraavalle luennolla.
Tulostettaessa tai kurssimateriaaleja hakiessa täytyi mennä yliopistorakennuksen kellariin, jossa sijaitsi Fotokopirnica ´tulostamo´. Tämä tuntui hieman hankalalta. Mielenkiintoista oli
kuitenkin muutaman tuntemani jatko-opiskelijan tapa jättää tulostamon työntekijöille kokonainen kirja kopioitavaksi, minkä he sitten seuraavana päivänä hakivat tulostettuna. Muistaakseni kirjan kopiointi maksoi noin 6 euroa. Kansilla se oli 8 euroa. Lukukausi alkaa vasta lokakuun ensimmäisellä viikolla ja päättyy tammikuun lopussa, joten suomalaisen vaihto-opiskelijan näkökulmasta se saattaa olla mukavaa, kun syyskuussa on vielä väljää, ja helmikuussa ehtii oleskella vaihtomaassa vielä kuukauden ennen kuin palaa
kotiin nelosperiodia varten. Huonona puolena voi halutessaan pitää sitä, että syyslukukaudella on kahden viikon joululoma, jonka vuoksi paluu kotiin voi tuntua tarpeelliselta. Moni toiselta mantereelta tullut vaihto-opiskelija tosin vietti joululoman joko
rannikolla tai Keski-Euroopassa kierrellen.
Vapaa-aika ja opiskelijaelämä
Zagreb muistuttaa kulttuurielämänsä puolesta Helsinkiä. Kaupungissa on useita elokuvateattereita, museoita ja kirjakauppoja. Elokuvaharrastajana hankin yhden
elokuvateatterin kanta-asiakaskortin, jolla pääsin halvemmalla elokuviin. Marraskuussa järjestetään myös Interliber-nimiset kirjamessut, ja joulukuussa on joulumarkkinat. Aluksi rupesin miettimään, että jäinköhän jostain paitsi, kun en mennyt vaihto-opiskelijoille suunnattuihin rientoihin, mutta eipä tuo haitannut.
En hirveästi viihtynyt muiden vaihtoopiskelijoiden
kanssa. Osittain sen takia, että monet opiskelijat olivat minua neljä–viisi vuotta nuorempia. Aika monen vanhemmat tai isovanhemmat olivat Saksaan lähteneitä vierastyöläisiä, enkä oikein saanut yhteyttä näihin juuriaan etsiviin nuoriin. Saksalaisten, puolalaisten ja espanjankielisten kanssa seurustelua vaikeuttaa myös se, että heillä on tapana muodostaa omia ryhmiään, joihin ei kielitaidottomana pääse oikein mukaan.
Hyvä tietää
Kannattaa varautua siihen, että asiat eivät tule sujumaan yhtä jouhevasti kuin Suomessa. Ei kannata myöskään ihmetellä, jos sinulle sosiaaliturvatunnusta hoitava henkilö lähettää
sähköpostia kello yksi yöllä henkilökohtaisesta sähköpostistaan, ja kaksi päivää myöhemmin ilmoittaa, että tarvittavat dokumentit pitääkin lähettää word-tiedostona pdf:n sijasta.
Ruoka Kroatiassa on lähes yhtä kallista kuin Suomessa. Pientä kevennystä kuluihin toi opiskelijaravintola, jossa sai lounaan halvimmillaan 80 sentillä. Lämmin ruoka on kuitenkin aika ravintoköyhää, ja keittäjät annostelevat ne valmiiksi. Kasvissyöjät ja vegaanit ovat aika huonossa tilanteessa. Yksi suuri virheeni oli budjetin tekemättä jättäminen. Stipendi ja opintotuki riittivät hyvin vaihdossa, ja minulla oli myös paljon töistä kertyneitä säästöjä. Säästötili alkoi kuitenkin
tyhjentyä matkaillessani varsin huolettomasti Venetsian kaltaisiin kohteisiin. Zagrebin maantieteellinen sijainti on hyvä, ja bussi näppärä kulkuneuvo. Monet kaupungit, kuten Wien, Budapest, Trieste ovat viiden tunnin ajomatkan päässä. Kroatialaisista kohteista voin suositella rannikolla sijaitsevaa Rijekaa, jota voisi luennehtia keskieurooppalaiseksi
kaupungiksi Välimerellä. Toinen mielenkiintoinen kohde on Split, jossa sijaitsee Rooman keisari Diocletianuksen palatsi. Talvella kannattaa käyttää tilaisuus hyödyksi, ja käydä Dubrovnikissa, joka on matkailusesongin ulkopuolella lähes tyhjä. Helmikuussa rannikolla järjestetään karnevaaleja. Junat ovat hitaita, ja niillä kannattaa matkustaa vain lyhyitä matkoja, jolloin voi nauttia maisemista.
Maassa maksetaan vielä aika paljon käteisellä, ja korttimaksaminen ei onnistu joka paikassa. Esimerkiksi opiskelijaravintolassa ateria maksetaan vasta poistuessa käteisellä. Ei myöskään kannata odottaa liikoja. Tärkein oppimani asia oli ehkä kärsivällisyys.
Sain vaihtoyliopistoni virallisen vahvistuksen vaihtoon pääsystä vasta muutamia kuukausia ennen lähtöäni. Tätä ennen kaikki oli tuntunut vielä epävarmalta, ja lähtö aiheutti stressiä, sillä kaikkien käytännön asioiden järjestäminen jäi viime tippaan. Aika ennen vaihdon alkua menikin jonkinlaisessa sumussa. Olin kuitenkin todella innoissani yhden suuren unelmani toteutumisesta ja aloin tutustua Firenzeen jo etukäteen. Uuteen kaupunkiin oli huomattavasti kivempi saapua, kuin tiesi suurin piirtein, mitä missäkin on.
Asuminen
Suurinta huolta ennen lähtöäni tuottivat asumisjärjestelyt: piti löytää vuokralainen Helsingin asuntoon sekä etsiä vaihtoasunto Firenzestä. Kumpikin projekti oli lyhyen vuokra-ajan takia hieman haasteellinen, mutta varsinkin sopivan asunnon löytäminen Firenzestä osoittautui yllättävänkin vaikeaksi. Italiassa on vilkkaat vuokramarkkinat ja lähes kaikki vuokranantajat edellyttivät takuuvuokran maksamista etukäteen Suomesta käsin. Huijareitakin valitettavasti tuli vastaan. Osa vaihto-opiskelijoista etsi asunnon vasta Firenzeen saavuttuaan, mutta itse halusin, että minua odottaisi Firenzessä jokin osoite, johon voisin heti asettua, sillä vaihdon alku tuntui joka tapauksessa kaoottiselta.
Päätin kysyä asuntoasiaa eräästä Italiassa asuvien suomalaisten Facebook-ryhmästä, ja sainkin nopeasti paljon vastauksia. Oli ilahduttavaa, kuinka moni halusi auttaa. Törmäsin sattumalta kiinnostavaan asuntoon, ja oli suuri helpotus, kun eräs Facebook-ryhmäläinen tarjoutui tarkastamaan sen puolestani. Soitimme videopuhelun, jonka kautta sain nähdä sekä vuokralla olevan huoneen että mahdollisen vuokranantajani. Kaikki näytti olevan kunnossa ja uskalsin solmia vuokrasopimuksen sitovasti viiden kuukauden ajalle. Tämä vaati tietysti myös rohkeutta ja itselläni kävi tuuri, sillä sekä asunto että sen sijainti olivat kaikin puolin täydellisiä. Bonuksena sain mahtavat kämppikset, joiden kanssa pidämme edelleen yhteyttä.
Vuokrat ovat Firenzessä suhteellisen korkeita, etenkin, jos haluaa majoittua kaupungin keskustassa. Keskusta-asumisessa on kuitenkin sellaiset puolensa, että hieman korkeampi hinta kannattaa ehkä maksaa: Firenzen keskustassa etäisyydet ovat lyhyitä ja kävellen pääsee helposti joka paikkaan. Kympillä kuussa saa käyttöönsä myös kaupunkipyörät, jotka toimivat Firenzessä todella hyvin kännykkäsovelluksella.
Vasta vaihtoon lähtiessäni huomasin, kuinka paljon suunnittelua vaatii, kun puoli vuotta on saatava mahtumaan yhteen matkalaukkuun. Onnistuin pakkaamisessa ihan hyvin, mutta yhtä asiaa en tullut ajatelleeksi: myös Italiassa voi olla keväällä todella kylmä. Olin mielessäni varautunut lämpöön, mutta kevät olikin varsin viileä. Erasmus-porukan kanssa Venetsian karnevaaleilla oli kylmempi, kuin helmikuussa Suomesta lähtiessäni; edes kolme päällekkäistä villapaitaa ei pelastanut tilannetta.
Kannattaa siis ehdottomasti pakata mukaan myös lämpimiä vaatteita, ettei kivojen asioiden kokeminen jää ainakaan tarkenemisesta kiinni! Lisäksi kannattaa huomioida se, ettei Italiassa yleensä lämmitetä asuntoja yhtä lämpimiksi, kuin Suomessa. Selvitäkseni Italian öistä tarvitsin untuvapeiton, lämpökerraston, villasukat ja peiton alle laitettavan kuumavesipullon pitkälle kevääseen saakka. En enää muista, mistä sain idean pakata tuon kuumavesipullon matkalaukkuuni, mutta se osoittautui parhaaksi asiaksi, joka kotimaasta tuli otettua mukaan. Näin siis talviaikaan. Kesällä ongelmat olivat päinvastaiset. Touko–kesäkuun vaihteessa lämpötila nousi nopeasti lähelle 40 astetta, pysytellen samoissa lukemissa koko loppuvaihtoni ajan. Edullisemmissa vuokra-asunnoissa ei yleensä ole ilmastointilaitteita, ja jos sellainen onkin, täytyy siitä lähes poikkeuksetta maksaa tuntuvaa lisähintaa. Omassa asunnossani ilmastointia ei ollut saatavilla edes lisämaksusta. Öistä selviämiseksi olivatkin käytössä kaikki keinot: kylmät suihkut, kostutetut lakanat ja jäädytetyt pullot tuulettimen edessä. Mikään näistä vaihtoehdoista ei tosin auttanut paria tuntia pidempään, joten yöunet olivat kesäaikaan melko katkonaisia.
Alun byrokratia
Tiesin etukäteen, että Italia on hyvin byrokraattinen maa. Tästä huolimatta oli erikoista huomata, miten monien mutkien kautta asiat tosiaan hoituivat. Alussa kannattaa varautua jonottamaan toimistoissa ja toimittamaan fyysisesti papereita sinne sun tänne. Kannattaa myös huomioida, että toimistojen aukioloajat saattavat olla hyvin rajalliset ja kaikkia opiskelijoita ei välttämättä ehditä palvella saman päivän aikana. On siis hyvä olla ajoissa liikkeellä, sillä ei ollut ollenkaan tavatonta, että jono aukioloajan loppupuolella laitettiin poikki ja monta tuntia jonottaneita pyydettiin tulemaan seuraavana päivänä uudelleen.
Opintoja varten oli hankittava niin kutsuttu libretto universitario, eli opintosuoritusote, johon professori kirjasi suoritusmerkinnän tentin päätteeksi. Vaihtokevään päätyttyä opintosuoritusote piti toimittaa takaisin opintotoimistoon, jonka perusteella virkailija kirjasi kurssit suoritetuiksi rekisteriin. Korttia ei kannata hukata, sillä se on ainoa todistus suoritetuista opinnoista!
Italiassa on hankittava muun muassa vuokrasopimuksen solmimista varten niin kutsuttu codice fiscale, eli veronumero. Numero haetaan lähimmästä Agenzia delle Entrate -toimistosta, jossa täytetään tarvittavat paperit jonotuksen aikana. Aikaa ei voi varata etukäteen, joten taas kerran kannattaa varautua jonottamaan. Täytetyt paperit esitetään palvelutiskillä, jonka jälkeen varsinaisen numeron saaminen hoituu nopeasti.
Itse keräsin ennen vaihtoon lähtöä kaikki tarvittavat paperit yhteen kansioon. Kannattaa siis selvittää etukäteen, mitä kaikkia papereita vaihdossa tarvitsee, ja tulostaa ne jo Suomessa. Italiassa tulostaminen voi olla huomattavasti monimutkaisempaa, joten ennakointi on järkevää. Kannattaa huomioida, että esimerkiksi kuntosalia varten tarvitsee lähes poikkeuksetta lääkärintodistuksen ja mahdollisesti jopa sydänfilmin (kyllä!). Lääkärintodistuksesta saattaa Italiassa joutua maksamaan paljonkin, ja ilman sitä kuntosalille tuskin pääsee. Mikäli siis haluaa kuntosalille vaihdon aikana, on hyvä hoitaa asia jo Suomessa!
Kuuluisa Ponte Vecchio on Firenzen ainoa silta, joka selvisi toisen maailmansodan räjäytyksistä.
Opiskelu ja opetus
Omat kurssini Italiassa järjestettiin suurina massaluentoina. Niiden aikana riitti, kun oli paikalla ja kuunteli. Omasta opiskelurytmistä oli tärkeää pitää kiinni, sillä kukaan ei missään vaiheessa kysellyt perään. Itse suoritin opintoni pääasiassa italiaksi, mikä toi tietenkin lisähaastetta opiskeluun. Professorit kuitenkin suhtautuivat meihin vaihtareihin positiivisesti ja kannustavasti.
Italiassa tentit ovat enimmäkseen suullisia. Itse jännitin tenttitilanteita vähän liikaakin, mutta jälkikäteen on kuitenkin todettava, että suulliset tentit olivat ohi jopa helpommin ja nopeammin, kuin perinteiset paperitentit. Myös kuulustelijat tiesivät, että suullinen tentti jännittää tottumatonta. Tentin jälkeen olikin voittajafiilis!
Opiskelussa kannattaa tehdä yhteistyötä muiden kanssa. Oman kokemukseni mukaan kaikki haluavat auttaa toisiaan. Onkin järkevää jakaa muistiinpanoja ja ajatuksia, se helpottaa monista tilanteista selviämistä.
Niin ja mikäli vaan mahdollista, kannattaa ottaa vaihdossa myös kielikursseja! Vähäinenkin italian kielen taito on iso etu monessa tilanteessa ja auttaa saamaan vaihdosta enemmän irti.
Vapaa-aika Firenzessä vaihtareille järjestettiin monenlaista toimintaa opiskelijajärjestöjen puolesta. Tämä oli hyvä tilaisuus päästä tutustumaan toisiin vaihtareihin ja solmimaan kaverisuhteita. Etenkin alussa kannattaa mennä moneen rientoon rohkeasti mukaan, sillä verkostoituminen tekee vaihtokokemuksesta huomattavasti kivemman. Vapaa-ajalla kannattaa lisäksi tutustua rauhassa uuteen kotikaupunkiin, sillä on mahtavaa, kun oppii tuntemaan paikat jo alussa. Tällöin liikkumisesta tulee sujuvaa.
Vaihdossa on hyvä muistaa, ettei koko aikaa tarvitse olla menossa jossakin. Uusia asioita tulee pienessä ajassa niin paljon, että niitä on hyvä ehtiä myös sulatella. Opiskelijajärjestöt tekevät Italian sisällä monenlaisia reissuja, niille kannattaa osallistua! Reissut tarjoavat edullisen ja huolettoman tavan nähdä Italiaa monipuolisemmin ja tutustua samalla toisiin vaihtareihin. Pienenä vinkkinä vielä opiskelijaystävällisiin illallisiin: kannattaa tutustua Italian aperitivo-kulttuuriin. Monista paikoista saa ihan mahtavan buffet-illallisen pelkästään yhden, vapaavalintaisen juoman hinnalla.
Firenze on täynnä vehreitä puistoja, joissa ihmiset viettävät aikaa.
Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville
Etenkin kesäkuukausina Italiassa on yleensä todella kuuma. Firenzestä on merenrannalle jonkin verran matkaa, mutta kaupungissa on useita maauimaloita, jotka virkistävät ihanasti kuuman kauden aikana. Myös niiden pääsymaksut ovat kohtuullisia. Opiskelija-alennuksia ei Italiassa ole yhtä paljon, kuin Suomessa, mutta niitä kannattaa kuitenkin aina kysyä! Kannattaa myös tutustua Firenzen taidemuseoihin, niistä nuoret saavat tuntuvan alennuksen.
Italiassa on hyvä huomioida, että pankkikortti käy maksuvälineenä yleensä vain ketjuliikkeissä tai suurempien ostosten yhteydessä. Niinpä kannattaa kantaa käteistä mukana jatkuvasti. Jäi kyllä mieleen tilanne, jossa yritin ostaa kupillista kahvia melko monesta paikasta Firenzen keskustassa, mutta se ei onnistunut, sillä kolikot olivat päässeet loppumaan. Mikäli vain mahdollista, käteistä kannattaa nostaa mukaan jonkin verran jo Suomessa, sillä Italiassa automaatit yleensä veloittavat siitä lisämaksun.
Italiassa pärjää parhaiten, kun muistaa rennon asenteen! Kannattaa varautua siihen, että monien asioiden hoitaminen vie enemmän aikaa kuin Suomessa. Etenkin monet byrokraattiset toimet tuntuvat erikoisilta, mutta niistäkin selviää, kuin muistaa, että vaihtokokemus on ainutlaatuinen tilaisuus katsella asioita uudesta näkökulmasta. Kun ei lataa mihinkään mitään odotuksia, vaan asennoituu niin, että kaikki käy, säilyttää parhaiten mielenrauhansa Italian vaihdon aikana. Todennäköisesti vaihto on joka tapauksessa sellainen asia, jota tulevina vuosina muistelee kaivaten. Ei siis kannata antaa pienten vastoinkäymisten lannistaa, vaan nauttia ajasta mahdollisimman paljon!
Finland or The Netherlands? When investigating potential masters programs in Europe, I had narrowed it down to a choice between the two countries. In the end the interdisciplinary nature and course content of the Urban Studies and Planning programme at the University of Helsinki swayed me and I chose to study in Finland. To compromise, I planned an exchange semester in The Netherlands to have the opportunity to experience student life in both countries. I also wish to stay in Europe after I graduate, so my exchange was kind of a ‘trial’ to see what living in The Netherlands was like and explore options for a future there. When selecting an exchange university, I was limited to the Erasmus agreements between universities and particularly faculties at the University of Helsinki (UH). A new agreement between the University of Groningen (RUG) Faculty of Spatial Science and UH Faculty of Science started in 2019 and with many urban planning subjects, going to Groningen was the most appropriate choice for me.
The application for exchange started very early, I needed to apply in January for the autumn semester in September. Do not underestimate the time it takes to submit the application as a motivation letter and a study plan are required for each university you apply for. Think about why you have chosen the university and the country: cheap alcohol, partying and sunshine cannot be the only reasons and probably won’t go down well on your motivation letter! Read through the university website and think about what attracts you to that specific university or how you hope the exchange will enrich your UH degree. There might be certain topics related to your field that are of interest or a language you are hoping to improve. These are great things to write about in your motivation letter.
The study plan takes quite a bit of time to prepare as you need to explore specific courses. Usually Erasmus agreements are faculty specific, so exchange students will be limited to courses from the faculty of their Erasmus only. Also, course selection is not so straight forward, many courses at RUG did not accept exchange students or required prerequisites. So, after considering these points the course options available in the Faculty of Spatial Sciences was limited. Most likely study plans can be changed after you have been accepted, so you are not locked in completely to initial choices. Another thing to consider is how exchange can fit into your program at UH. Being a non-EU student, I need to take 30ECTS a semester to graduate within two years. However, at RUG, exchange students are only allowed to take 25ECT a semester due to the high intensity of study. This meant I had to take a summer course prior to my exchange to complete the extra 5ECTS. So, it is important to look into this if you have a strict graduation timeline and start planning your exchange early.
At the end of the Spring semester I attended the tutor session ran by UH exchange services. I spoke with UH students who had just returned from The Netherlands and they provided many tips about bikes, study etc. I would recommend attending these sessions prior to your exchange. I would also recommend printing copies of important documents such as: the Erasmus agreement, visa details, health insurances, accommodation address and details. Overall, communication with the UH exchange services and the RUG exchange coordinator was very easy and efficient, and I felt I had ample information before I left. RUG sent out a booklet detailing a step by step guide to follow when moving to The Netherlands. It even contained a check list of what to pack, what to expect on arrival, setting up bank accounts and information about the city. While organising my exchange I received warnings from RUG of the housing situation and advice on how to book accommodation early. I also signed up for ESN Introduction Week and got weekly emails on tips and advice. ESN sent information about the Dutch travel OV-Chipkaart (like the HSL Card) and I ordered an international student version with ISIC before I left. The card gave 15% off all off-peak public transport journeys which saved me money on buses in the first week while I was organising a bike. I also bought a discounted train ticket from Schiphol to Groningen in advance, which saved me around 20euro.
RUG offered an online beginners course in Dutch created by the university language centre. This went for 3 weeks in August and I learnt very basic Dutch, greetings, and introductions. The online course is worth doing prior to your exchange as you probably will not learn any Dutch while in The Netherlands. Unfortunately, Dutch courses are not offered to exchange students at Groningen University. There is an option to pay for Dutch classes but at around 400euro, this kind of money is out of reach for most exchange students.
As a summary, before the exchange I had organised and completed the following things-
Housing *MOST IMPORTANT!*
Health Insurance
Subject Plan and Erasmus certificate
Online Dutch course
Exchange grant
Temporary housing for arrival
Train ticket from Schiphol airport to Groningen
Signed up for Erasmus Student Network and ISIC travel card
The beginning of the exchange and bureaucracy /practicalities
Groningen is the economic and cultural capital of in the northern Netherlands, it has around 200,000 citizens, of which approximately 50,000 are students. I had never lived in a student city before and on my arrival, it was alive and buzzing with students excited to embark on a new university year. Although I had visited The Netherlands previously as a tourist, I was still overwhelmed by the bikes and all the really tall and attractive people! The first weekend I relaxed in the sun in Noorderplantsoen (park) with what felt like most of Groningen. People were mingling in groups, playing music, laughing, and just enjoying the weather. Groningen is a beautiful city and during the first few days I walked around in awe of the architecture, canals, cosy cafes, small alleys, boats, sunsets, fields, cats, and ducks!
Glorious Groningen. Picture Katie Butcher
The Welcome Ceremony kicked off the day I arrived in Groningen, it was full of useful information about what the city and university have to offer (sports, cultural facilities, student associations, etc.). The ESN Introduction Week began the day after and the first night started with a pub-crawl. I attended but left early as it was mainly 19-year olds venturing out for their very first party and nightlife experience. There were many drunk and messy students and I soon realised I did not want to be a ‘babysitter’ and needed to find an older crowd. I did not attend any other ESN parties, luckily ESN also organised other activities including a cultural day, sports day, band night and comedy show. ESN also provided information on practical issues such as getting a bicycle and a Dutch sim card.
Get a bike!
One of the first things to do when moving to The Netherlands is buy a bike! Having a bicycle is the quickest and cheapest way to get anywhere within the city in 20 minutes. No one has a nice or new bike as it would get stolen, a cheap old bike is perfect to ride around town. There are many options for purchasing a second-hand bike: Facebook groups, from a previous student or bike shops. Be careful to buy from a reputable source and not support the stolen bike trade! Companies like Swapfiets are also worth considering. Basically, you pay a monthly fee to rent a bike and the fee also covers the cost of any maintenance and roadside assistance. A warning: have bicycle lights with you as police regularly check and there is a fine of €90 for not having working lights. Also, make sure you always lock your bicycle with two locks, the wheel lock and a chain lock. The weather in The Netherlands is not very extreme and it is possible to ride a bike all year round, so I saved a lot on transport costs. However, the wind can get very strong and, on a few occasions, I was even blown off my bike!
Visa issues and registration
Every person moving to Groningen from outside the region must register at the municipality to live legally in Groningen. To do this you need to make an appointment with the municipality and take in evidence of a permanent address in Groningen and valid ID.
I am not an EU citizen and had to do a lot of investigation into visa matters for my Erasmus. I found the Intra-EU mobility program and through this agreement my student permit in Finland could cover my stay in another EU country for study purposes for less than a year. This meant I did not have to apply for another student visa in The Netherlands, but instead register as an Intra-EU mobility student with Dutch immigration. This process usually runs smoothly, however I got caught up in the backlog issues that Migri had during summer 2019 and had to leave for my exchange before my Finnish student permit extension had been processed. Rather than the usual 6 weeks, it took Migri nearly 5 months to process my permit extension. This caused a lot of stress and many emails between immigration departments and both universities. At one point I thought I would be deported back to Finland! Also, without my visa extension I could not open a bank account or register with the municipality. Although Migri issues are (hopefully) unlikely to happen again, it’s just a reminder that things do not always go to plan when on exchange.
Money Matters
The biggest annoyance with money is that Visa and Mastercard are not widely accepted in The Netherlands. Most stores only take Maestro cards and some stores only accept Dutch cards. This causes a headache for foreigners. Be prepared and see if your existing bank can offer a Maestro card for you to take. Otherwise, always carry cash on you to avoid the awkward situation of getting to the cash register, not being able to pay on your card and having to run to the ATM! However, some stores do not even take cash, so in these cases it is not possible to actually purchase anything!
The best thing is to set up a bank account in The Netherlands. This is very easy as long as you have registered with the municipality and have an address in The Netherlands. Information in English is available for each bank and foreigners have full access to all the online features, a luxury that is not available in Finland! Note- at the end of August and beginning of September appointments to set up bank accounts were booked out for up to 2 months.
Health Insurance
Valid health insurance is obligatory when living in The Netherlands. There is a fine for not having health insurance if you are staying in the country for longer than 3 months. All non-EU students in Finland must purchase private health insurance to apply for a Finland student visa anyway and this covered me in The Netherlands. But I was sure to check this with my insurance provider and obtain confirmation in writing before I left. Health care is very expensive in The Netherlands, a basic 10min appointment with the GP costs over 50 euro! The downside with my insurance is that I must pay medical bills upfront then claim for a reimbursement which can take up to a month. I was sick during my exchange and had to see a specialist, the appointment was 200 euro upfront. This put stress on my finances until I got the money reimbursed by my insurance company. Make sure you have some savings for emergencies that could arise during your exchange. Some exchange students purchased Dutch health insurance to make sure they were adequately covered and not out-of-pocket. RUG sent details about different insurance policies and GP services they recommended. Be sure to register with a local GP clinic when you arrive as it can take some time to get an appointment if you are not registered.
Each student at RUG gets a student card to certify student status. It is also used for several things including identification during exams, gaining access to the University Library, using printers, and buying coffee from campus coffee machines! I was sent an email in August with instructions on how to upload a photo for the student card and given my RUG email address. Once you have uploaded your photo and are completely enrolled in your study programme, your student card will automatically be created. It takes approximately two weeks to print student cards and there is a massive backlog in August, I recommend uploading a photo before you leave so your card will be ready as soon as you arrive.
RUG Main Building & Student’s bikes. Picture Katie Butcher
Overall, the bureaucracy processes at RUG were easy, and all services and information were offered in English. There are many international students in The Netherlands and as such processes have been streamlined to make it easier for everyone. I did not experience any of the same challenges that I had when I first arrived in Finland! A semester of exchange goes extremely quickly, and I had to deal with the unfortunate visa situation with Migri and a lot of bureaucracy being a non-Eu student. This took up a lot of time in the first two months and I got very behind in my studies and had little opportunity to explore the town during this time. If you have the funds and opportunity, then I would highly recommend going to The Netherlands a week or two earlier to explore the city and become orientated with the university campus. Also, to set up a bank account, register with the municipality and get a bike early to beat the influx of students who arrive in late August. That way you can be ready to fully dive into orientation events and start studies as soon as the semester begins.
Housing
Over the last few years, the housing crisis in Dutch university cities has been well publicised and I was well aware of this prior to my exchange. In Groningen in 2018, the crisis was at its worst and international students were sleeping in cars, tents, and large sporting halls for months before they either found a room or left the city. To ease the housing shortage, temporary accommodation of questionable standard has sprung up around Groningen. Most student rooms and houses are pretty small, and not up to the quality we are used to in Finland. It is also popular for students to live in converted shipping containers for around 550 euro a month. If you want to go to Groningen or The Netherlands in general, student housing is difficult to find and rather expensive compared to HOAS in Helsinki. It is important to factor this in when organising your exchange and make sure you arrange your accommodation VERY early.
There are two main housing options available for exchange students: renting through the private market or applying for a room through SSH a private student housing organisation (similar to HOAS). Finding a room in the private market is difficult and if you go down this route, I suggest you arrive in Groningen in June or July. It is important physically to be there, as when applying for a room in a share-house the other tenants usually hold interviews to see if you will be a good fit. By August most of the rooms are already full and around 40 students compete at ‘group interviews’ for a single, small, overpriced room. I know many students who arrived without arranging housing prior, they struggled to find accommodation and had to sleep on friends floors all semester.
Shared spaces in my SSH building. Picture Katie Butcher
Applying for a room with SSH is the second option and the option I took. The application process for SSH housing was in April. I had to be on the website at exactly the time the application period opened to secure a room. So, research which building you want to stay in and have your banking details ready prior to the online application opening, as within 24hours all the SSH rooms were taken! There are numerous SSH buildings around Groningen, ranging from small houses of 30 students to eight storey buildings accommodating up to 200 students. There are shared and individual rooms available with shared kitchen and bathroom facilities. Prices range from 400-600 euros, including bills and some pretty terrible internet! RUG is also spread out across the city of Groningen with four main campus hubs. I recommend looking where most of your classes will be held and then see if there is SSH housing close by. Although Groningen is a small city, if you get housing south of the train station it can be a 30min journey by bike to class. The town centre is where the library and main building, cafes and pubs are located, but it can be very noisy at night. None of the SSH buildings are particularly nice or comfortable. Therefore, I chose my room based on location, proximity to the university and the type of student house. Being a second-year master’s student, I knew that I would have a heavy study load and did not want to be stuck in a party dorm with 18-year-old Bachelor students. I chose a building that catered for PhD and master’s students and I was very glad I did! I heard stories from other exchange students in different buildings, of people partying in the corridors outside bedrooms until 4-5am and others having to get up for 8am exams.
It is important to note- SSH housing contracts are per semester and start on the 1st of September for the Autumn semester. However, the orientation started on the 28th of August, so I had to book accommodation for three nights before I could move into my SSH room. Remember to book any extra accommodation extremely early! I booked an Airbnb in June for the extra nights and already there was barely any accommodation left in the city.
The SSH rooms available to exchange students are very basic and of poor quality compared to HOAS accommodation in Finland. However, I was very happy to have a roof over my head and a bed as so many other students did not. I had read a lot about the housing situation and been warned by other students, so I was prepared for the worst. My student house had three floors and around 25 people on each floor, sharing one kitchen and three showers. SSH were supposed to organise weekly cleaning of the common spaces, but this rarely happened so we organised our own kitchen cleaning roster. The showers were very disgusting, purchasing footwear for the shower is highly recommended!
My room was furnished with a bed, wardrobe, desk, and chair. The furniture was basic, and it looked rather like a prison cell when I arrived. I needed to bring my own bedding and towels. To save having to buy new things, I squished a pillow, sheets and covers in my suitcase from Finland, also beneficial as I had something to sleep on straight away. Although kitchens are shared, cooking utensils are not and each student needs to have their own plates, bowls, and cooking items. You can purchase these items at Ikea or Hema. Better still, there are many second-hand stores and Facebook groups that sell items for half as much or look on ‘Marktplaats’ (like tori.fi). Also, at the end of my exchange I made up a kitchen package of my things and sold it on Facebook to an incoming exchange student.
Some other highlights of my ‘lovely’ SSH accommodation included: mould in the showers, rats in the kitchen, asbestos removal in my room, constant renovations starting at 7am, an African church group singing at 7am each Sunday morning and living on the floor above a mental health facility. But this all makes for an interesting and colourful experience and provided ample material for funny stories! One thing I got very familiar with on my exchange is taking the good with the bad! I loved being so close to the university, which is a luxury I do not have in Helsinki. My house was a 7min ride from Zernike campus which meant I could roll out of bed at 8:30am and make it on time for a 9am lecture! I was a 5min ride from the gym and sports centre, so found it easy to exercise and there was also a shopping centre a 5min walk away. I had everything I needed within easy distance and this was extremely convenient.
I made good friends with so many interesting PhD students from all over the world and some masters students from Italy and Russia. I really enjoyed the communal atmosphere and having people around each evening to enjoy dinner with. Sharing a kitchen was also nice, as you could chat while cooking and get new international recipe ideas. Each Sunday we had international dinners, where someone would cook a dish from their country. Living with such a diverse group of students, I enjoyed beautiful homecooked Italian pastas, Spanish omelettes, Costa Rican soups, Chinese dumplings, and Russian salads. However, this type of food sharing always poses a problem when you come from an immigration nation like Australia, as there is no such thing as a traditional ‘Australian dish!’’ Luckily, my housemate in Helsinki taught me to cook salmon soup and another friend had given me some rye bread as a going away present, so I knocked together something Finnish instead!
Studying and Teaching
The teaching timetable at RUG consists of two semesters a year and each is divided into two periods, like the University of Helsinki. However, the semesters do not line up between the two universities. For example, the semester 1b period did not finish until the end of January, so if you’re on exchange in the autumn (semester 1) you will miss at least 3 weeks of classes at the start of the UH Spring semester. This is important to consider, I planned and asked for online material catch up work and homework from my UH classes which started in Spring. But this did make the final 3 weeks in Groningen chaotic as I had final RUG exams and study for classes beginning at UH! In the Faculty of Spatial Sciences, all incoming exchange students are required to take the course Spatial Problems and Spatial Policies (10ECTs). For my other classes I took tourism, participatory planning, and environmental psychology. The tourism class was held in the neighbouring city of Leeuwarden about a 50min train ride away. I liked going there each Thursday and it gave me the chance to explore another city and the campus was a lot quieter for studying.
The education environment at RUG is extremely strict and rather traditional, this was a massive shock after studying in Helsinki. I would have to say I found the stringent rules of the university rather frustrating, I felt like I had no freedom or flexibility in my learning. The door of the lecture/ tutorial room would be shut precisely at the time the lesson started and if a student was even a minute late to class, they could not enter the lecture/class until the first break up to an hour later. In every course I took attendance was 80% to pass and a doctor’s certificate was required if you were absent. I felt more of a number than part of a student group. Teachers were not interested in giving individual help or feedback. Even as master’s students we were treated like high school students and this was very frustrating for me.
I found some lecturers rather condescending to students. Class discussions or debates did not exist, just teaching and listening. I really missed the intellectual conversations and the breadth of knowledge offered by students from different backgrounds and life experience in my master’s program at UH. The content in Spatial Problems and Spatial Policies was extremely basic, however there were many contact hours. While it was nice getting a rounded education on topics relating to Dutch planning, it could have been condensed into half the time. This class also included field trips in which we were shown interesting examples of planning techniques in practice. However, the field trips took up three full Saturdays! Listening to the professor talk constantly for 8 hours on a Saturday, after having 10 contact hours for that class during the week, got very monotonous and I was glad to have my weekends back!
When exam weeks came around, a wave of stress washed over Groningen! Students rushing here and there. The libraries became completely full and to get a seat to study required joining the line outside prior to opening time at 7am. Exams were conducted on computers in a big hall seating around 200 students. Exams were 2 or 3 hours long and started as early as 7:30am and ran late into the night. I had one exam that finished at 11pm!
The marking system in The Netherlands is out of 10. There is a saying that 10/10 is for god and 9/10 is for a professor. So, the top mark a student can achieve is an 8 and a 5.5 is required to pass. Dutch students are very good at following exact criteria to the point, obviously their whole schooling prepares them. They are not fussed on receiving top grades and lead active social lives and engage in many sporting pursuits. Most students receive grades of 6-7/10, but a lot of study is required to achieve this in most classes. Assignments were submitted via an online portal and if it was one minute over the deadline, a whole grade out of 10 was lost. In my exchange class we all failed our first assignment and many students were in tears as they had never failed an assignment before. It was very disheartening and counterproductive as it created an environment of stress and anxiety amongst the exchange students. One Erasmus student was asked to leave early as their academic level was not up to Dutch standards!
Marking of assessments seemed arbitrary and highly subjective based on the preference of each individual teacher. I felt that teachers did not even read the actual content of the essay and instead focused on formatting and referencing. Creativity or different approaches to a task or learning were not encouraged and the traditional academic essay or exam was favoured. There were so many essays! In the 4.5 months I wrote 7 essays. It was extremely boring to write so many individual essays of the same format and I became really tired of writing. It would have been nice to have some group work to get to know other students, but this did not happen. Also, any feedback was often perceived as criticism, so I quickly learnt the best way to get through RUG studies was to just keep my head down, do the work and focus on the more pleasant things outside of the teaching environment.
Overall, the learning experience at RUG was a little disappointing for me and not the type of learning environment that I think is beneficial at a master’s level. However, I had to try and let go of this and focus on the positives of Groningen: the beautiful city, my new friends, food, bikes, and travel. It made me appreciate the learning environment at Helsinki and how we are treated as adults, have flexibility in our learning and encouraged to think outside the box. I think the style of teaching at UH is much more suited to teaching the skills and knowledge required for a master’s degree. However, my experience with studies at RUG was useful to help me reflect and gain a better understanding of what works for me. It ultimately made me thankful I had chosen UH to complete my master’s program.
Useful tips/information for future exchange students
Although the learning experience at the university was not really what I expected, I still enjoyed many other elements of my exchange. I really loved living in The Netherlands and particularly in the student city of Groningen. I found The Netherlands culture and way of life similar to Australia, so I did not really experience the same kind of culture shock as I did when I first arrived in Helsinki! It was easy to fit into the ebbs and flows of city life in Groningen. The city itself is stunning, very safe, easy to ride around and full of activities. I would live there again and if you are going on exchange to a different city in The Netherlands then I would highly recommend a weekend trip to Groningen.
I enjoyed being in the epicentre of Europe, so close to many countries and during my exchange I travelled to neighbouring Belgium and Germany. I also went to Austria for a friend’s wedding and spent a week in the UK with family friends over the Christmas break. It was very easy to travel cheaply throughout The Netherlands. Flixbus offers cheap bus services and student discounts, making it easy to travel into Germany and Belgium. The NS (Dutch Rail) has various promotions and discounts, including a 10euro train trip from one end of the country to the other or 19 euro passes for unlimited travel in a single day.
Exploring other Dutch cities: Leiden. Picture Katie Butcher
The Netherlands is a beautiful country with many unique towns to explore. I rode around the country towns, there is absolutely nothing in them except houses and a very small store (take food with you!). But they are fringed by beautiful windmills, small farms, waterways, and boats. A highlight for me was when my Dutch friend came to visit and said she was impressed by my bike riding skills! With all the travelling and seeing friends, plus the Christmas break and three Saturday field trips, I found I rarely had a weekend free.
Foodwise, the first thing I missed was Unicafe! Dutch students take a loaf of bread and a slice of cheese and meat to make sandwiches at the university. There are cafeterias to purchase food, but with a small bowl of soup costing the same price as Unicafe, it was not worth eating at them! Living so close to campus, I often rode home for lunch. While the food on campus was average, the food around the city definitely was not! Groningen is an absolute foodie paradise hosting small cute cafes and restaurant with food from all over the world. Food to satisfy every taste is available and restaurants are not expensive which meant students can dine out. I had weekly dinners with friends, trying out all the restaurants in town. I loved being back in a dining out and café culture, something I dearly miss when living in Helsinki.
My favourite thing to do on Saturdays was visit the Vismarkt when the square is filled with vegetable, fruit, cheese, and fish market stands. The best time to go is around 30min before closing time when you can snap up lots of cheap deals! A bag of avocados for 2euro?! Yes Please! In December, squares transform into Christmas markets with traditional Christmas food.
I would have to say the best thing about my life in Groningen was being able to cycle everywhere. I have never experienced such freedom before. Being able to just jump on a bike and not be restricted by limited public transport or stuck in traffic jams. It was amazing and each time I was on my bike I felt an air of happiness. In summary, there are always positive and negative parts of any experience and we must endure the hard times to appreciate the good times. Overall, I loved the living environment of The Netherlands and I am currently exploring work and PhD options there after I graduate. While there were some elements of the university I did not enjoy, these challenges make us grow and I believe it is always good to push our own boundaries and explore being outside our comfort zone. Variety is the spice of life and experiencing different cultures, countries and environments also enables us to reflect and gain a better understanding of ourselves.
Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelija
Ennen lähtöä
Alkuvalmistelut kannattaa aloittaa jo viimeistään noin 4 kk ennen vaihtoon lähtöä. Hyvä tapa aloittaa valmistelut on tsekata, että passi on riittävän pitkään voimassa ja passin rinnalle voi hankkia myös henkilökortin. Itselläni oli molemmat mukana siltä varalta, jos toinen katoaisi. Ei onneksi kadonnut 🙂 Myös kattava matkavakuutus ja eurooppalainen sairasvakuutuskortti voivat nousta arvoon arvaamattomaan, joten muista myös ne. Joihinkin Leuvenin rekisteröitymisprosesseihin voi tarvita erillisiä passikuvia, joten passikuvauksessa käyminen on suositeltavaa. Tilasin itselleni International Student Identity card (ISIC) -opiskelijakortin vaihtoa varten, mutta paikan päällä se osoittautui tarpeettomaksi. Leuvenin yliopistolla, kuten tietääkseni myös muilla Belgian yliopistoilla on käytössä oma opiskelijakortti, jonka saat orientaatioviikolla/aloittaessasi opiskelut. KU Leuvenin yliopistossa suosittiin paljon printattuja papereita, joten kannattaa olla kaikki todistukset ja paperit mukana printattuina ja mahdollisesti jopa tuplakappaleina.
Asunnon etsimiseen kannattaa ryhtyä hyvissä ajoin ennen vaihtoa. Googlaamalla ”KU Leuven housing” löytää yliopiston Kotwijs -järjestelmän, josta löytää asuntoja sekä yksityisiltä vuokranantajilta että opiskelija-asuntoloista. KU Leuven yliopistolla ja Leuvenin kaupungilla on yhteinen ”Kotlabel” -merkkijärjestelmä ja tällä merkillä varustetut asunnot on hyväksytty turvallisina ja opiskelijaystävällisinä asuntoina. Leuvenin katukuvassa Kotlabel-merkityt asunnot tunnistaa sinisen tai vihreän värisistä K-kirjain laatoista talojen ulkoseinissä. Vuokrasopimuksen minimikesto on yleensä 6kk ja sopimuksia on todella vaikeaa purkaa kesken sopimuskauden. Jos haluaa poistaa turhaa jännitystä asunnon sopivuudesta, kannattaa valita Kotlabel-merkitty asunto 🙂
Olin vaihdossa yhdessä puolisoni kanssa, joka opiskeli eri tiedekunnassa. Saimme ensimmäiset viestit yliopistolta jo melko pian sen jälkeen, kun meidät oli Helsingin yliopiston puolelta nominoitu. Varsinaiset orientaatioviikkoa ja alkubyrokratiaa koskevat sähköpostit tulivat meille pari kuukautta ennen lukukauden alkua. Sähköposteissa oli selkeästi ohjeistettu, mitä dokumentteja pitää olla mukana, millainen on orientaatioviikon aikataulu ja miten ilmoittautua. Huomasimme, että tiedekuntien välillä on hieman eroja siinä, miten aktiivisesti tiedekunnan vaihtokoordinaattorit pitävät yhteyttä opiskelijoihin ja kuinka tarkkoja he esimerkiksi ovat kurssisuunnitelmista. Itse opiskelin biotieteiden tiedekunnassa (Faculty of Bioscience Engineering) elintarviketieteitä ja mieheni opiskeli teologisessa tiedekunnassa. Oma vaihtokoordinaattorini tarkasti etukäteen hyvin huolellisesti tekemäni kurssisuunnitelmani (Learning Agreement) sopivuuden aikaisempaan osaamiseeni (Helsingin yliopiston opintosuoritusote). Jouduin muuttamaan kurssisuunnitelmaani pariinkin kertaan, sillä en vaihtokoordinaattorin mielestä täyttänyt kaikkien kurssien esitietovaatimuksia ja osalle englanninkielisistä kursseista ei otettu Erasmus-opiskelijoita ollenkaan. Mieheni kurssisuunnitelma hyväksyttiin muutoksitta. Ennen vaihtoon lähtöä tällainen säätäminen vähän turhautti, mutta paikan päälle päästyä ja opintojen alettua harmitus unohtui. Muutenkin vaihdon alkuun liittyvät paperibyrokratia voi tuntua uuvuttavalta, mutta loppujen lopuksi kaikki on kyllä sen arvoista!
Matkamaskotti Yoda Leuvenin upean vanhan kaupungintalon edessä.
Alkubyrokratia vaihtokohteessa
Saavuimme Leuveniin pari päivää ennen orientaatioviikon virallista aloitusta. Niinpä ehdimme asettua asuntoomme ja hieman tutustua ympäristöömme ennen aloitusta. Suosittelen tällaista järjestelyä, mikäli se on mahdollista! Orientaatioviikko oli hyvin järjestetty ja sen aikana sai hoidettua suurimman osan alkubyrokratiasta. Lisäksi piti varata aika kaupungintalolle rekisteröitymään kaupungin asukkaaksi ja vastaavasti ennen Suomeen palaamista tehdä ilmoitus poismuutosta. KU Leuven on hyvin kansainvälinen yliopisto, joten englanninkielisiä infomateriaaleja oli saatavilla runsaasti ja niistä löysi kaiken tarpeellisen tiedon. Osa orientaatioviikon ohjelmasta oli pakollista, osa vapaaehtoista. Jos missaat orientaatioviikon tärkeitä osioita, ota yhteyttä tiedekuntasi vaihtokoordinaattoriin/ opintoneuvojaan. He ovat hyvin avuliaita! Orientaatioviikon aikana suosittelen osallistumaan erityisesti opastetulle kaupunkikierrokselle, jossa kuulet hyviä vinkkejä opiskelijaystävällisistä ravintoloista ja menomestoista. Samoin suosittelen vierailua Stella Artoisin tehtaassa ja yliopiston kirjaston tornissa, jossa voit päästä kuulemaan massiivisen kellopelin kumeaa soitantaa.
Stella Artoisin tehdasvierailu on ”must” erityisesti oluen ystäville tai oluen valmistuksesta kiinnostuneelle.
Asuminen
Leuven oli kaunis ja miellyttävä kaupunki asua. Kaupungissa oli turvallista liikkua melkeinpä mihin tahansa aikaan vuorokaudesta. Kaikki oli lähellä ja polkupyörällä pääsi paikasta toiseen tosi näppärästi. Polkupyörän vuokrausta suosittelen hyvin lämpimästi, vaikka myös bussikortin sai tilata edullisesti orientaatioviikolla. Kaupungin tieverkosto oli rakennettu pitkälti pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden ehdoilla, joten autojen ja bussien kulku erityisesti pienillä teillä oli paljon rajatumpaa.
Pyöräily oli kätevin tapa liikkua paikasta toiseen.
Opiskelija-asuntojen vuokrat olivat arvioni mukaan noin 450-900 euroa kuukaudessa. Meillä oli vuokrattuna studio, jossa oli oma pieni keittiö, joten vuokra oli hintahaitarin yläpäästä. Yksittäisen huoneen yhteiskeittiöllä saa varmasti edullisemmin. Asumismukavuus oli mielestäni kohtuullinen. Studiomme keittiöstä löytyi tosin pelkkä liesi, joten muistan kaivanneeni uunia useammin kuin kerran 😀 Onneksi ruokaa sai myös Alma -opiskelijaravintoloista kohtuullisella hinnalla.
Tyypillinen opiskelijalounas Alma -opiskelijaravintolassa: ”koninginnehapje/vol-au-vent met frieten” = lehtitaikinakiekon päällä kanakastiketta ja lisukkeena ranskalaisia ja salaattia.
Opiskelu ja opetus
KU Leuven on kovatasoinen yliopisto ja opiskeluun kannattaa suhtautua terveellä vakavuudella. Opetus on korkeatasoista ja vastavuoroisesti opiskelijoilta vaaditaan paljon. KU Leuvenissa tentit ovat lukukauden lopussa ja ne ovat miltei poikkeuksetta suullisia tenttejä. Itse jännitin tätä etukäteen tosi paljon, mutta yllätyin positiivisesti. Tentissä saa yleensä aikaa valmistella rauhassa kirjallisesti vastauksensa ennen tentaattorin luokse menoa. Parhaimmillaan tentaattori voi keskustelemalla ”kaivaa” esiin osaamisesi laajemmin, kuin mitä olit aluksi paperille kirjoittanut. Vastaavasti täytyy myöntää, että myös se paljastuu, mikäli olet vain mekaanisesti opetellut oikean vastauksen, mutta et ole oikeasti ymmärtänyt asiaa.
Itse koin opiskeluilmapiirin kilpailuhenkisemmäksi ja vertailevammaksi kuin Suomessa, mikä tuntui välillä ahdistavalta. Arvosanat annettiin Gaussin käyrän mukaisesti, joten oma arvosana tuntui määräytyvän enemmän suhteessa muiden osaamiseen kuin selkeisiin oppimistavoitteisiin. Tämä tarkoitti myös sitä, että kaikkein korkeimpien arvosanojen saaminen oli hyvin haastavaa. KU Leuvenissa voi siis tuulettaa jokaisesta läpimenneestä kurssista arvosanasta riippumatta! 🙂 Arvosteluasteikko oli myös hieman erikoinen. Kurssi arvioitiin pistein 0-20 ja vasta 10/20 pistemäärällä pääsi kurssista läpi. Opiskelussa kannattaa hyödyntää opiskelukavereiden kanssa yhdessä opiskelua ja tenttejä edeltä valmistautumiskuukausi kannattaa käyttää ahkerasti opiskeluun. Me jäimme Belgiaan vielä pariksi viikoksi lopputenttien jälkeen, jolloin ehti stressittömästi matkustella ja tavata ystäviä ennen paluuta Suomeen.
Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville
Belgian talvi on tunnetusti melko sateinen ja kolea, mutta ei mielestäni läheskään yhtä paha kuin Suomen marraskuinen loska 😀 Lunta ei tainnut tulla oman vaihtomme aikana kertaakaan. Niinpä tuulen- ja sateenpitävät vaatteet ovat yleensä riittävä talvivaatevarustus. Jo maaliskuussa alkaa olla hyvin keväiset ilmat ja toukokuusta lähtien voi olla jo suorastaan kuuma.
Kannattaa hyödyntää edullinen junamatkustaminen viikonloppuisin. Viikonloppulipulla saa paluumatkan puoleen hintaan mihin tahansa kaupunkiin Belgian sisällä. Erityisesti Brysselissä kannattaa käydä useammin kuin kerran (15-20 min junamatka). Pelkästään Euroopan parlamentin koluamiseen saa kulutettua päivän jos toisenkin!
Matkustamiseen Belgian ulkopuolella kannattaa käyttää Flixbussia, joka on todella edullinen tapa matkustella Keski-Euroopassa. Me teimme pääsiäislomalla Flixbussilla rengasmatkan Bryssel – Pariisi – Lontoo – Bryssel. Koko matka yhteensä kahdelle noin 80 euroa.
Pyöräilyn liikennesäännöt kannattaa opetella ja niitä kannattaa noudattaa. Tietyillä kaduilla ei saa pyöräillä ollenkaan, toisilla vain tiettyyn kellonaikaan ja pyörässä pitää olla toimivat valot edessä ja takana. Kädet pitää olla koko ajan ohjaustankolla, ja tavaroiden kuljettamisesta käsissä voi saada sakot. Meille meinasi tulla 100 euron sakot kahden pizzalaatikon kuljettamisesta käsissä 😀 Kun säännöt on sisäistänyt, pyöräily on turvallista ja mukavaa.
Sain melko myöhään ohjeet yliopistoon hakemiseen. Nettisivuilla oli kuitenkin alustava lista papereista, joita tarvitaan ja siten voi jo etukäteen valmistautua. Suosittelen lämpimästi liittymään Facebookissa Erasmus Lisbon-ryhmiin, sillä niissä jaetaan tärkeää tietoa hyvistä paikoista etsiä asuntoa. Kannattaa opetella perussanastoa, esimerkiksi sanomaan kiitos ja tervehtimään sekä eri kahvien ja leivosten nimet, sillä niillä ei ole englanninkielisiä nimiä ja siten kahvilassa ja ravintolassa tilaaminen helpottuu.
Asuminen
Lissabonissa on tällä hetkellä hankala asuntotilanne. Asuminen keskustassa ja sen läheisyydessä on todella kallista lisääntyneen turismin takia. Lisäksi liikkeellä on paljon huijauksia.
Asuin itse kolmessa eri asunnossa, joista ensimmäisen hankin jo Suomesta käsin Uniplaces-sivustolta, jota mainostettiin luotettavana ja jonka kautta monet yritykset vuokraavat asuntoja ja huoneita. Uniplaces on tarkoitettu ulkomaisille opiskelijoille ja se toimii muissakin Euroopan suurkaupungeissa. Parhaat asunnot menevät sieltä kuitenkin nopeasti ja monesti suurin osa on todella kalliita. Tilanne onkin hankala, sillä syyskuun alussa on vaikea löytää hinta-laatu suhteelta hyvää asuntoa paikanpäältä, mutta Suomestakaan käsin ei ole hyvä idea maksaa mitään näkemättä asuntoa. Suosittelisin, että joko maksaa enemmän ja vuokraa Uniplacesilta tai sitten ottaa ensimmäiseksi kuukaudeksi jonkin väliaikaismajoituksen ja Lissabonista käsin etsii lopullisen asunnon, kun tilanne rauhoittuu ja tuntee paikat.
Kaksi seuraavaa asuntoani löysin kavereiden kautta. Jos olet koko lukuvuoden vaihdossa, tämä on erinomainen tapa löytää kevääksi täydellinen asunto, koska silloin tietää varmasti mitä saa ja että vuokranantaja on luotettava.
Firmojen kautta vuokrattavissa huoneissa on yleensä todella tarkat säännöt ja sääntöjen rikkomisesta tulee sakkoa. Lue siis vuokrasopimus huolella ja jos et osaa portugalia, vaadi se englanniksi. Ja ylipäätään vaadi vuokrasopimus, sillä kaikki yksityiset vuokraajat eivät edes tarjoa sitä. Kun saavut huoneeseen, ota huoneesta valokuvia ja tarkista, ettei mikään ole rikki.
Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että kaikissa asunnoissa on jotain ’’vikaa’’ suomalaisien standardien mukaan. Monessa paikassa on ongelmia kuuman veden kanssa, joskus ei ole uunia, mikroa tai pesukonetta, sähköt saattavat katkeilla jatkuvasti, ei ole lämmitystä, kadulta tulee jatkuvasti meteliä, vuokranantajat eivät jousta tai ovat todella tiukkoja.
Opiskelu ja opetus
Opiskelin Universidade de Lisboan humanistisessa tiedekunnassa. Koska opiskelen portugalin kieltä, kaikki opintoni olivat portugaliksi ja tästä syystä minulla oli runsaasti kurssivaihtoehtoja, sillä suurin osa tiedekunnan opetuksesta on portugaliksi. Ennen lukuvuoden alkua meille kuitenkin lähetettiin lista kursseista, joiden opetus on englanniksi. Myös yliopiston nettisivuilla on kaikkien kurssien tiedot ja opetusajankohdat todella selkeästi.
Kirjastokortin hankkiminen vaati hieman monimutkaisempaa prosessia, ja itse en lopulta sitä päätynyt hankkimaan, vaan ostin itselleni kirjallisuuskurssien kirjat. Kirjastoon päästäkseen tarvitsee kuitenkin myös sirullisen kortin, joka rekisteröidään kirjaston aulassa. Sirullisia kortteja jaetaan lukuvuoden alussa tiedekunnan päärakennuksen aulassa. Eli se kortti, jolla kirjastoon mennään sisään ei oikeuta lainaamiseen, vaan nämä ovat kaksi erillistä toimintoa. Lainaamiseen oikeuttavan kortin hankkimiseen sai kuitenkin ohjeet kirjastosta. Noin keskivaiheilla lukuvuotta saimme sähköpostin, jossa ilmoitettiin, että meidän pitää maksaa 20 euron vero yliopistolle. Tästä ei ollut ilmoitettu missään vaiheessa, joten kannattaa seurata yliopiston sähköpostia. Jos tätä maksua ei käy suorittamassa, ei opintosuorituksia rekisteröidä.
Kurssille ilmoittautuminen toimi siten, että paperiselle lomakkeelle haettiin jokaisen opettajan allekirjoitus kurssin alussa. Jos olet koko lukuvuoden, myös kevään kursseille on haettava hyväksyntä opettajalta jo syksyllä. Tätä varten tarkistin opinto-oppaasta kevään kurssien opettajien nimet, kurssit mitä he opettavat syksyllä ja menin käymään heidän luonaan luentojen päätyttyä hakemassa allekirjoitukset. On hyvä huomioida, että koska Erasmus-opiskelijat ilmoittautuvat kursseille vasta kun ne alkavat, ne saattavat jo olla täynnä ja suunnitelmia pitää muuttaa vielä ihan viime tipassa. Kursseilla saa myös käydä ns. kokeilemassa ja ilmoittautumisia saa vaihtaa vielä kokeilun jälkeen. Itselläni Learning Agreement ei lopulta kovin paljoa muuttunut, kymmenestä valitsemastani kurssista yhdeksän järjestettiin, joista yhdelle en mahtunut. Löysin kuitenkin hyvät korvaavat kurssit näille, joten ongelmaa ei ollut.
Arvostelu tapahtuu asteikolla 0-20, jossa arvosanalla 10 pääsee läpi. Opiskelutahti vastasi melko tarkasti oman aineeni opiskelutahtia Suomessa. Opetus oli kuitenkin erilaista siinä, että ryhmätöitä ja keskustelua ei ollut juurikaan, vaan opetus perustui opettajan kuuntelemiseen ja muistiinpanojen tekemiseen. Oppilaan myös oletetaan tekevän muistiinpanoja, sillä suurin osa opettajista ei käytä minkäänlaisia oheismateriaaleja, vaan ainoastaan puhuvat ja kirjoittavat avainsanoja taululle.
Kokeet tehdään yliopiston omille papereille, jotka opiskelijan pitää itse ostaa kampukselta. Kampuksella on myös kopiointi- ja tulostuspalveluita (repografía), joihin opettajat jättävät materiaalit kurssin nimellä ja joista opiskelijan täytyy itse käydä ostamassa kopiot.
Kampuksen yhteisestä kanttiinista on saatavilla lounasta 2,5 euron hintaan ja lisäksi pelkästään oman tiedekunnan rakennuksessa oli 3 kahvilaa, joista sai lounasta (5-6 eurolla), patonkeja, limua ja kahvia, sekä pieni kauppa, josta sai lehtiä, karkkia ja koepapereita. Itse toin aina omat eväät, sillä kampuksella oli mikrot käytettävissä, joten en osaa sanoa millaista ruokaa kanttiinista ja kahviloista saa. Kampuksella myytiin myös uusia ja vanhoja kirjoja. Humanistisen tiedekunnan rakennus oli todella vanha, joten siellä oli talvisin todella kylmä ja kesäisin kuuma ja suurin osa vessoista ei toiminut ja paperia ja saippuaa ei aina ollut.
Yliopisto järjestää eritasoisia portugalin kursseja, jotka maksavat 75 euroa. Kurssista saa 6 opintopistettä ja virallisen kielitaitotodistuksen. Kurssi vaatiikin läsnäoloa ja itsenäistä työtä, mutta on tehokas.
Hyödyllistä tietoa vaihtoon lähteville
Tutki asuntomarkkinoita etukäteen, mutta älä maksa mitään ennen kuin olet paikan päällä
Lue vuokrasopimus huolellisesti! Tätä ei voi tarpeeksi korostaa
Jotta saa opiskelija-alennuksen matkakorttiin, tarvitaan yliopistolta leimattu todistus. Tämän lisäksi korttia varten tarvitaan passikuva sekä metroasemilta saatava lomake täytettynä. Kortteja tehdään vain muutamalla metroasemalla ja syyskuussa jono on noin 3-4 tuntia, kannattaa siis mennä joko heti kun pisteet aukeavat tai varata reilusti aikaa
Lissabon on yleisesti ottaen todella turvallinen kaupunki, mutta runsaan turismin takia siellä on paljon taskuvarkaita, joten metrossa ja iltaisin baareissa kannattaa olla todella varovainen tavaroidensa kanssa
Asunnoissa ei ole lämmitystä, joten kannattaa ostaa loppusyksyä/talvea varten pieni lämmitin, ne maksavat noin 12-20 euroa ja kannattaa myös pakata lämpimiä yöpukuja
Metro toimii todella hyvin ja on kätevä, sen takia on hyvä vaihtoehto etsiä asuntoa myös vähän kauempaa keskustasta, kunhan se on metron varrella
Liikenne on ajoittain äärimmäisen ruuhkautunut, joten bussit ovat harvoin ajoissa ja lyhytkin matka bussilla saattaa kestää tunnin. Myös esim. Uber ja Bolt ovat todella halpoja, ja niitä kannattaa käyttää öisin
Portugalilaiset puhuvat todella hyvää englantia, joten sillä pärjää hyvin
Ulkona syöminen ja juominen on todella edullista, ruokakaupatkin ovat vähän edullisempia kuin Suomessa
Kasvis- ja vegaaniruokaa on välillä todella vaikea saada, joten tämä kannattaa ottaa huomioon, jos on menossa ulos syömään
Lissabonin ESN on todella aktiivinen ja heidän järjestämillään retkillä pääsee edullisesti näkemään Portugalia ja tutustumaan muihin vaihtareihin
Itselläni oli hyvä matkavakuutus, joten käytin vain yksityisiä lääkäriasemia ja sairaaloita. Yleisesti ottaen Portugalissa on kuitenkin hyvin toimiva julkinen terveydenhuolto, enkä koskaan kuullut siitä mitään huonoa
Lissabonissa on loputtomasti nähtävää ja tehtävää ja Portugalin sisällä välimatkat ovat suhteellisen lyhyitä. Kannattaa siis nauttia tilaisuudesta ja matkustaa esimerkiksi Madeiralle, Azoreille, Portoon tai vaikka Espanjan puolelle Sevillaan tai käydä Lissabonin ulkopuolella (noin 30 minuutin junamatkan päässä) rannalla surfaamassa
Portugalissa on systeemi, jonka mukaan veroja maksetaan vähemmän, mikäli kulutat enemmän rahaa maan sisällä. Tämän takia jokaisessa kaupassa, ravintolassa ja muussa palvelussa myyjät kysyvät haluatko veronumeroa (número de contribuinte) laskulle/kuitille. Tästä ei kannata kuitenkaan hämmentyä, vaan voi ainoastaan vastata, että tämä ei ole tarpeen
Kannattaa aina pitää mukana käteistä, sillä kaikkialla ei voi maksaa kortilla ja useissa paikoissa on viiden euron minimi kortilla maksamiseen
Opiskelijavaihtohaun ensisijaisena vaihtokohteena hain Zürichin yliopistoon pitkälti fiilispohjalla: Sveitsin kaunis luonto ulkoilumahdollisuuksineen, laadukas opetus ja käytännön asioiden sujuvuus vetivät puoleensa. Lisäksi olin opiskellut jonkin verran saksaa entuudestaan, joten koin saksankielisessä ympäristössä elämisen mielekkääksi. Helsingin yliopiston hyväksynnän jälkeen kohdeyliopistoon tuli vielä hakea erikseen, mutta tähän hakuvaiheeseen sisältyi ainoastaan muutamien dokumenttien (opintosuoritusote, passikopio, kuva opiskelijakorttia varten) lähettäminen sähköisesti.
Yliopisto lähetti vaihtoa edeltävinä kuukausina tiiviisti ohjeistuksia, joita seuraamalla lähtövalmistelut sujuivat melko jouhevasti. Ennen lähtöä hoidettaviin asioihin lukeutui muun muassa kohdeyliopistoon opiskelijaksi ilmoittautuminen, liikkuvuusapurahan ehtojen hyväksyminen, ensimmäisen vuokran ja vuokravakuuden maksu sekä yliopiston infotilaisuuksiin ilmoittautuminen. On hyvä myös tarkistaa, että omistaa voimassa olevan eurooppalaisen sairaanhoitokortin, sillä sen perusteella saa Sveitsissä vapautuksen muutoin pakollisesta sairausvakuutuksesta. Yliopistolta saadut info- ja muut dokumentit on hyvä kopioida ja tulostaa valmiiksi. Lisäksi Sveitsissä tarvitsee passikuvia yllättävän moneen paikkaan, joten ne on hyvä hankkia jo Suomessa ollessa.
Kuva: Minna Wirtamo
Alkubyrokratia vaihtokohteessa
Sveitsiin saapuessa on paljon hallinnollisia asioita hoidettavana, joista kerrotaan kattavasti yliopiston lähettämissä materiaaleissa sekä vaihtolukukauden avaavassa infotilaisuudessa. Tästä huolimatta infotulva saattaa hämmentää, joten hoidettaviin asioihin kannattaa perehtyä etukäteen, jos mahdollista.
Ensimmäisten päivien aikana asialistallani oli vuokrasopimuksen allekirjoittaminen, puhelinliittymän avaaminen ja julkisen liikenteen kuukausikortin hankkiminen. Zürichiin muuttavan tulee ensimmäisten neljäntoista vuorokauden aikana ilmoittautua oman asuinalueen Kreisbüroon ja hakea oleskelulupaa. Sveitsin valtion myöntämä liikkuvuusapuraha tuli noutaa yliopiston käteistiskiltä. Lisäksi saa varautua ilmoittamaan verotus- ja sairausvakuutustietojaan. Sairausvakuutus on Sveitsissä lähtökohtaisesti pakollinen, mutta siihen on mahdollista hakea poikkeusta eurooppalaisen sairaanhoitokortin perusteella. Tähänkin saa yliopistolta tarkemmat ohjeet. Muutamat vaihtokaverit avasivat myös paikallisen pankkitilin, mutta itse en kokenut tälle tarvetta. Vuokranmaksun hoidin kuukausittain käteisellä postin toimipisteessä.
Asuminen
Hyvän ja hintatasoltaan opiskelijaystävällisen asumispaikan löytäminen omin päin Zürichistä voi olla hankalaa. Siksi suositeltavaa on hakea asuntoa paikallisen opiskelija-asuntoyhdistyksen (WOKO) kautta. Hakuohjeet sekä tietoa muista asunnonhankintakanavista saa yliopistolta sähköpostitse. Sain itse tarjouksen asuntolahuoneesta muutamaa kuukautta ennen vaihtoni alkua. Kyseessä oli yksi WOKO:n isoimmista asuntoloista ja olin alkuun epäileväinen, kuinka yhteiselo 160 muun opiskelijan kanssa onnistuisi. Hyväksyin kuitenkin tarjouksen ja onneksi näin tein – viihdyin asuntolassa heti ensimmäisestä päivästä lähtien äärettömän hyvin.
Asuin Altstettenin kaupunginosassa, noin 4 kilometrin päässä keskustasta. Asuntola-asuminen oli hyvin yhteisöllistä ja teimmekin asuntolakavereiden kanssa asioita yhdessä jatkuvasti. Vaikka toisinaan tietyt yhteiselämiseen liittyvät asiat tuskastuttivat, kuitenkin tauotta uusiin ihmisiin tutustuminen oli korvaamattoman arvokasta. Lisäksi vuokra oli yleiseen hintatasoon nähden varsin edullinen, noin 500 euroa kuussa. Kulkuyhteydet olivat myös erinomaiset: ratikka kulki ulko-oven edestä keskustaan 15 minuutissa.
Opiskelu ja opetus
Opiskelujen osalta oma vaihtokevääni käynnistyi tiedekunnan järjestämällä brunssitapahtumalla, jonka yhteydessä pääsimme tutustumaan myös paikallisiin tutoreihimme. Pian tämän jälkeen oli vuorossa yliopiston järjestämä infotilaisuus, jossa käytiin läpi etenkin käytännön asioihin liittyviä seikkoja. Sveitsissä lukuvuosi on jaettu syys- ja kevätlukukauteen, ja opetus kevätlukukaudella alkaa helmikuun puolessa välissä. Kurssit valittiin sitovasti vasta maaliskuun alkuun mennessä, joten ensimmäisten viikkojen aikana oli mahdollista seurata useampien eri kurssien luentoja ja pohtia vielä lopullisia kurssivalintoja.
Oikeustieteen opiskelu Zürichin yliopistossa – tuttavallisemmin UZH:ssa – oli melko itsenäistä, kuten Helsingissäkin. Tyypillisesti jokaisella kurssilla luentoa oli kerran viikossa ja luennoille tuli valmistautua ennakkomateriaaleihin perehtymällä. Luennoilla ei ollut läsnäolopakkoa, mutta nähdäkseni tenteistä läpi päästäkseen luennoille osallistuminen on kutakuinkin välttämätöntä. Pääsääntöisesti osaaminen mitattiin lukukauden päätteeksi tentillä. Kurssivalikoimasta löytyi lisäksi muutama sellainen kurssi, jotka oli mahdollista suorittaa kirjallisin töin. Suurin osa kurssimateriaaleista oli saatavilla sähköisesti. Muutamaa kirjaa tarvitsin kevään aikana ja niitä oli mahdollista lukea paikan päällä oikeustieteellisen tiedekunnan kirjastossa (Rechtswissenschaftliche Bibliothek). Samaisessa kirjastossa vietin myös monia lukupäiviä, joskin etenkin tenttiperiodin lähestyessä kirjasto oli hyvin ruuhkainen.
Tenttien ajoittuminen UZH:ssa riippui opiskelualasta. Oman vaihtokevääni aikana oikeustieteellisen tiedekunnan säännönmukainen tenttiperiodi sijoittui heinäkuun alkuun. Vaikka luennot loppuivat toukokuun lopussa, oli lukuloma käytettävä kohtalaisen tehokkaasti tentteihin valmistautuen. Tentit olivat joko kirjallisia tai suullisia. Kirjallinen tentti oli luonteeltaan samankaltainen kuin joihin olen Helsingissäkin tottunut. Sanakirjan lisäksi tentissä ei saanut olla mukana mitään materiaaleja, joskin sanakirja oli sallittu. Suullinen tentti puolestaan oli itselle uusi kokemus. Tenttitilaisuus kesti 15-20 minuuttia, jonka aikana opettaja kysyi kurssiaiheisiin liittyviä kysymyksiä, joihin tuli vastata suullisesti. Siten tenttitilanteessa asioita ei ehtinyt kummemmin muistella ja miettiä ennen kuin piti jo reagoida. Tämän koin hieman haasteelliseksi ja vieraaksi konseptiksi. Hyvän valmistautuminen merkitys korostui, jonka lisäksi oli hyödyllistä harjoitella kaverin kanssa kysymyksiä. Tentit arvioidaan Sveitsissä asteikolla 0-6 ja alin arvosana, jolla voi läpäistä kurssin on 4.
Koin opiskelun UZH:ssa erittäin mielekkääksi. Opetus oli laadukasta ja kursseilla käsiteltiin oikeudellisia kysymyksiä hyvin käytännönläheisesti ja ajankohtaisiin teemoihin keskittyen. Vaikka vaatimustaso oli korkeahko ja etenkin suulliset tentit haastavia, oppimisen kannalta tämä oli antoisaa. Lisäksi pidin todella paljon siitä, että yliopiston rakennukset yhdessä viereisen yliopiston ETH:n kanssa muodostivat viihtyisän kampusalueen, josta löytyi lukuisia mukavia opiskelu- ja kahvipaikkoja kauniiden kaupunkinäkymien kera.
Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville
European Student Network (ESN) Zürich. ESN:n tapahtumiin osallistuminen oli loistava väylä tutustua muihin vaihto-opiskelijoihin. ESN järjesti kevään mittaan muun muassa laskettelureissuja, kaupunkivisiittejä sekä monia muita tapahtumia kohtuulliseen hintaan. ESN:n kautta on mahdollista saada myös paikallinen tutor, joka auttaa käytännön asioissa ja muissa mahdollisissa kysymyksissä.
Yleinen hintataso. Sveitsillä on kalliin maan maine. En kuitenkaan kokenut hintatasoa kovinkaan paljoa Suomea kalliimmaksi. Tietyt asiat kuten lihatuotteet, julkinen liikenne ja ulkona syöminen ovat toki hintavampia. Toisaalta kävin itse melko paljon ravintoloissa ja suositusten perusteella löytyi yleensä loistavia paikkoja, joissa hinnatkaan ei paljoa Suomen tasosta poikenneet.
Reissaaminen. Sveitsi on melko pieni maa ja toimivan junaverkoston ansiosta välimatkat taittuvat nopeasti ja vaivattomasti. Teinkin paljon päiväreissuja muihin Sveitsin kaupunkeihin. Matkustelin jonkin verran myös ranskan- ja italiankielisillä alueilla, ja oli mielenkiintoista huomata, kuinka kulttuurisesti monipuolinen maa Sveitsi oikein onkaan. Lisäksi Sveitsin sijainti keskellä Eurooppaa mahdollisti matkat naapurimaihin helposti. Matkustimme paljon Flixbussilla, esimerkiksi Venetsiaan, Milanoon ja Müncheniin. Lisäksi teimme laskettelureissun Itävallan puolelle.
Yliopistoliikunta. Zürichin yliopistojen yhteydessä toimii urheiluyhdistys ASVZ, joka tarjoaa ilmaiseksi laajan valikoiman erilaisia ryhmäliikuntatunteja ja muita liikuntapalveluja. Itse kävin esimerkiksi paljon joogatunneilla sekä seinäkiipeilemässä.
Muu vapaa-ajan viete. Vietin itse paljon viikonloppuja laskettelun ja vuoristoreippailujen muodossa, mutta Sveitsi ja Zürich tarjoaa lukuisia muitakin vapaa-ajan aktiviteetteja. Kävin esimerkiksi sirkuksessa sekä oopperatalolla balettiesityksessä ja konsertissa, jotka olivat opiskelija-alennuksien kanssa varsin kohtuullisen hintaisia, enimmillään noin 30 euroa/tapahtuma. Lisäksi Zürichissä tuntui olevan jatkuvasti erilaisia kaupunkitapahtumia, omalle vaihtokeväälle osui esimerkiksi Sechseläuten, Street Food Festival ja Züri Fäscht.Kaiken kaikkiaan kevätlukukausi Zürichissä oli mieleenpainuva ja ainutlaatuinen. Sain uusia läheisiä ystäviä ja ennen kaikkea unohtumattomia muistoja. Lämpimästi suosittelen Zürichiä ja ylipäätänsä vaihtoon lähtemistä jokaiselle sitä harkitsevalle.
Olen 26-vuotias yksinhuoltaja äiti ja lähdin vuoden mittaiseen yliopistovaihtoon Berliinin Humboldt yliopistoon jännittynein mielin ja suurin odotuksin. Kyseessä oli ensimmäinen Erasmus vaihtoni enkä oikein tiennyt mitä odottaa. Tiesin kuitenkin, että tästä tulisi viisivuotiaan poikani ja minun suuri seikkailu, josta saisimme uusia yhteisiä kokemuksia ja kumpainenkin vahvemman kielitaidon.
Erasmus vaihtoni oli Afrikan tutkimuksen kanssa, mutta valitsin sivuaineeksi myös teologian. Tämä oli rikastuttavaa ja kerkesin vuoden aikana tutustua moniin opiskelijoihin sekä kahteen eri tiedekuntaan.
Ennen lähtöä
Alkujärjestelyt olivat jännittävät ja mielestäni ehdottomasti vaihdon raskain osuus. Asunnon hankkiminen, päiväkotipaikan saaminen ja yleensäkin vaihtopaikan saaminen! Näissä oli paradoksisuutta, sillä päiväkotipaikka Berliinissä on kiven alla ja haku piti aloittaa jo alkukeväällä ja hakiessa päiväkodit usein kysyivät, löytyykö meiltä jo Kitaschein (kaupungin myöntämä lupa päivähoitoon ja rinnastettavissa Kelan hoitorahaan). Kitaschein myönnetään kuitenkin vasta kun on Bürgeramt:ssa rekisteröity osoite, jota minulla ei tietenkään näin varhaisessa vaiheessa ollut. Lisäksi kohdeyliopisto vahvisti vaihtopaikan vasta kesäkuussa, mikä osaltaan aiheutti lievää epävarmuutta tilanteessa. Helsingin yliopistosta minut oli vahvistettu vaihtoon hakijaksi jo helmikuussa ja kerrottu, että on erittäin harvinaista, ettei kohdeyliopisto hyväksyisi kotiyliopistolta valittua hakijaa. Tämä rauhoitti tietenkin minua ja lähdin siitä oletuksesta, että vaihto toteutuu. Minulla kävi myös tuuri sillä isälläni oli tuttu, joka suostui ottamaan minut kirjoille asuntoonsa ja huhtikuussa sain jo päiväkotipaikan pojalleni tulevalle syksylle. Nyt minulla oli päiväkotipaikka ja vaihtopaikka. Kesällä keskityin asunnon etsimiseen ja löysinkin temporary living sisustetun kaksion kohtuullisen läheltä päiväkotipaikkaamme. Asunto oli ihana, rauhallisella alueella ja sieltä pääsi yhdellä linjalla keskusta kampukselle. Toki matkoihin kului aikaa, sillä päiväkotiin piti ensin matkustaa eri suuntaan, mutta tässä oli suurkaupungin tuntua ja koulujuttuja sai hyvin kerrattua juna matkalla.
Asuminen
Itse hankin väliaikaista asumista varten valmiiksi sisustetun vuokra kaksion Berliinin laitamilta. Tätä vaihtoehtoa tarjoavia firmoja on paljon ja ne vaativat yleensä Airbnb:stä poiketen pidempiaikaista asumista, yleensä sopimus tulee solmia vähintään 3-6 kuukaudeksi. Kyseiset asunnot ovat myös tavanomaista vuokratasoa huomattavasti korkeampia. Vaihtoon hakiessa majoitusta voi hakea vaikka yliopiston asuntolalta tai tutkia vaihtoyliopiston Facebook ryhmistä. Kuulemani mukaan myös https://www.wg-gesucht.de/ on hyvä paikka etsiä huonetta solusta (WG eli Wohngemeinschaft). Nämä vaihtoehdot kuitenkin itse jätin käyttämättä, sillä lapsen kanssa halusin enemmän tilaa.
Opiskelu ja opetus
Valmentava intensiivikurssi
Vaikka Saksassa lukuvuosi on jaettu talvi- ja kesälukukausiin ja yliopistollani opinnot olisivat alkaneet vasta lokakuussa, saavuimme poikani kanssa Berliiniin jo elokuun alussa. Päiväkodilta oli ilmoitettu, että on tärkeää aloittaa päiväkodissa silloin kun päiväkoti aukeaa, että lapsi sopeutuu ja pääsee mukaan rytmiin. Minulla oli siis koko elokuu aikaa tutustua ympäristöön ja nauttia kesästä. Syyskuulle olin ilmoittautunut yliopiston (vapaaehtoiseen) kielikeskuksen vaihto-oppilaille tarkoitetulle kuukauden kestävälle saksan intensiivikurssille. Hinnaksi tälle tuli 400 euroa ja se kesti kuukauden ajan, joka arkipäivä yhdeksästä kahteen. Suosittelen tällaista intensiivikurssia kaikille niille, joilla on mahdollisuus sellaiselle osallistua. Aluksi suoritettiin kielitasokoe ja sen perusteella vaihtarit jaettiin Ryhmiin. Tämä ryhmä oli koko tämän kuukauden sama ja siinä oli kaikista muista maista tulevia vaihto-oppilaita. Tämä toimi varaslähtönä vaihtovuoteen eikä intensiivikurssin jälkeen opintojen alku enää jännittänyt niin hirmuisesti.
Ensimmäiset viikot vaihtoyliopistossa
Talvilukukausi alkoi 01.10. Edeltävällä viikolla oli yliopisto järjestänyt kampukselle viranomaistapaamisajat vaihto-opiskelijoille kaupungin asukkaaksi ilmoittautumista varten. Minun ei tarvinnut enää osallistua, sillä olin jo käynyt Bürgeramt:ssa rekisteröitymässä keväällä. Tälle viranomaiselle tuli esittää henkilöllisyystodistus sekä asumistodistus, ja hän sitten antaa rekisteröitymistodistuksen (Anmeldebescheinigung). Tämä rekisteröitymistodistus sitten kannattaa säilyttää hyvin. Kouluun rekisteröitymisen yhteydessä (Immatrikulation) ensimmäisellä viikolla koulu halusi nähdä kyseisen dokumentin. (Anmeldebescheinigung:ia voi tarvita muissakin virallisissa asioissa, mikäli vaikka haluaa ostaa puhelin liittymän tai avata pankkitilin Saksassa.) Kaikki kuitenkin mitä koululle rekisteröitymisessä täytyy olla mukana, oli hyvin selvitetty info sähköpostissa, jonka yliopisto lähetti ennen vaihdon alkua. Kouluun rekisteröitymisen yhteydessä, vaadittiin myös todistusta paikalliselta sairasvakuutukselta, Krankenkasse:lta. Tämä oli helppo saada. Koululta tulleessa infosähköpostissa oli eri Krankenkasse firmojen yhteystietoja ja näistä piti valita yksi mihin ottaa yhteyttä. Sinne sitten lähetettiin henkilötiedot ja vastineeksi sai todistuksen, ettei ole tarvetta hankkia paikallista sairasvakuutusta. Itselläni oli Eurooppalainen sairaanhoitokortti (EHIC), jonka kanssa kerran kävinkin lääkärissä hyvin vaivattomasti.
Jo aikaisemmin mainittu immatrikulation oli lokakuun ensimmäisellä viikolla päärakennuksella. Sinne tuli toimittaa Anmeldebescheinigung lisäksi kopio henkilökortista sekä todistus maksetusta lukukausimaksusta (esim. screenshot verkkopankin maksusuorituksesta, joka oli puolelta vuodelta 285e). Lopuksi sai opiskelijakortin, mikä muuten olikin vaihtoyliopistossani super kätevä. Tämä lukukausi maksu kattaa julkisen liikenteen ABC-alueella, eli Berliini+lähiseutu, koko lukukauden ajan (01.10.2019-31.3.2020) ja opiskelijakortti toimiikin siis matkakorttina. Lisäksi opiskelijakortille ladataan arvoa koneilla, joita löytyy ympäriinsä yliopistojen tiloja (ainakin kirjastoilla, sekä ruokaloissa). Tätä arvoa käytetään koulun ruokalassa syödessä tai kirjastojen kopiokoneilla. Yliopiston mensa, ei ole yhtä kova juttu kuin Helsingin yliopiston UniCafe. Siinä missä meillä on Helsingissä lukuisia yliopistoruokaloita, on Humboldtilla ainoastaan muutama ja niiden hintataso oli korkeampi. Ruoka vaihtoehtoja on kuitenkin lukuisia ja salaattipöytä tosi runsas.
Kirjastoja on lukuisia, jokaisella tiedekunnalla omansa sekä suuri keskuskampuksen Jacob-und-Wilhelm-Grimm-Zentrum (jonka jossain kätkössä kuulemma säilytetään alkuperäistä Grimmin veljesten teosta). Kävin itse muutamassakin kirjastossa ihan tutkimusmielessä ja monet ovat hyvinkin hienoja ja tunnelmallisia. Miten ne eroavat Helsingin yliopiston kirjastoista on, että mitään tarpeettomia tavaroita ei saa ottaa sisään mukaan, vaan kaikki jätetään lukollisiin kaappeihin kirjaston ulkopuolelle. Tässä ollaan todella tarkkoja ja sisäänkäynnillä on valvoja, joka valvoo, ettei ruokaa, takkeja tai laukkuja oteta mukaan. Aina yliopistolla liikuttaessa onkin hyvä olla oma lukko mukana, jos haluaa piipahtaa kirjastolla, vaikka printtaamassa papereita (joita tuleekin lähes joka kurssille printattua hyvin paljon).
Kursseille ilmoittautumisesta
Minut yllätti täysin, miten paljon opintosuunnitelmani muuttui. Learning Agreement, jonka olin tehnyt alkukeväällä kesälukukauden kurssien perusteella oli täysin vanhentunut ja paikkansa pitämätön. Lähes mitään kursseista, joita oli silloin ollut tarjoilla ei ollut enää valikoimassa. Toisaalta tämä oli hienoa, sillä orientaatio viikon perehdytyksessä olin oppinut kurssien sisällöstä ja kokonaisuuksista niin paljon, että nyt niiden valitseminen oli huomattavasti helpompaa. Kurssi tarjonta sekä niille ilmoittautuminen tapahtui yliopiston AGNES järjestelmässä. Kuitenkin sekä Afrikan tutkimuksen että teologisen vaihtokoordinaattorit sanoivat, että vaihto-oppilaana minun ei ole välttämätöntä ilmoittautua kursseille AGNESin kautta. Toisin sanoen katsoin vain kurssitarjonnan ja ensimmäisellä tapaamiskerralla kävin esittäytymässä professorille ja kerroin olevani vaihto-oppilas. Kielikeskuksen (Sprachenzentrum) kursseille piti ilmoittautua heidän omilla nettisivuillaan viikkoa muun opetuksen alkamisen jälkeen. Tässä ajoituksen piti olla kohdallaan, sillä kielikurssit ovat hyvin suosittuja ja paikkoja rajoitetusti. Hintaa kielikeskuksen kursseilla oli Suomesta poiketen muutama kymmen euro.
Opetuksesta
Lukuvuosi Saksassa ei ole jakautunut neljään jaksoon kuten Suomessa vaan kahteen opetusperiodiin (talvi ja kesä). Kurssit toteutettiin joko seminaareina, joissa opiskelijalta vaaditaan yleensä aktiivista osallistumista tai luentokurssina, jossa opiskelijat vain kuuntelevat. Loppukoe suoritetaan vaihtelevasti joko kokeena, esitelmänä, suurempana kotityönä tai muutamana pienempänä esseenä. Humboldt yliopistolla opintosuoritus kirjataan paperiselle lapulle ja nämä laput tulee säilyttää hyvin. Vaihtarit vievät vaihdon loputtua nämä lappuset vaihtoyliopiston vaihtokoordinaattorille, joka sitten kirjaa nämä yhteen.
Pienemmät tiedekunnat eivät järjestä suurinta osaa opetuksesta omalla tiedekunnalla vaan yleensä keskusta kampuksella. Esimerkiksi itse kävin Afrikan tutkimuksen tiedekunnalla ainoastaan orientaatioviikolla sekä käydessäni heidän kirjastollaan. Kaikki heidän opetuksensa, johon osallistuin, oli järjestetty keskustakampuksella. Teologisen tiedekunnan opetus tapahtui kuitenkin heidän omissa tiloissaan. Teologisesta tiedekunnasta tuli myös lemppari tiedekuntani. Heillä oli viidennessä kerroksessa opiskelijoiden pyörittämä Burg Cafe, jossa järjestettiin myös säännöllisin väliajoin peli-iltoja.
Koronan vaikutus opintoihini
Vaihtoni kesälukukausi ajoittui koronakevääseen ja lukukausi alkoi reilusti myöhässä, tätä kirjoittaessani olemme vasta toisella kuukaudella opetusta. Monet luennot toteutetaan Zoomissa, mutta osa on ollut pelkästään Moodlessa ja toteutetaan ainoastaan pienempinä viikoittaisina kirjoitustöinä. Loppukokeiden toteutuksesta ei ole tätä vaihtokertomusta kirjoittaessa vielä varmuutta.
Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville
Alkubyrokratia ja säätö sekä vieras kieli saattaa aluksi tuntua hyvin raskaalta. Kuitenkin kun on asettunut aloilleen ja alkuhärdelli helpottaa, helpottuu myös arki. Vieraalla kielellä puhumiseen tottuu, eikä se enää pian tunnu ollenkaan raskaalta.
Humboldt yliopiston päärakennuksella on oma kansainvälisten oppilaiden ”kerhotila”. Internationaler Club Orbis-Humboltianus järjestää ahkerasti tapahtumia ja kursseja (joilta joistain voi saada jopa opintopisteitä!). Heidän sähköpostilistalleen kannattaa ilmoittautua, siihen on mahdollisuus joko paikan päällä tai jo vaihtoon hakiessa netissä. Internationaler Club tarjoaa mahdollisuuden tutustua muihin kansainvälisiin oppilaisiin, sekä vaihtareihin että koko tutkinnon suorittaviin. Paikanpäälle voi myös mennä tai heille voi laittaa sähköpostia jos jokin asia askarruttaa tai tarvitsee apua jossakin. Sieltä osataan tarvittaessa neuvoa eteenpäin.
Orientaatioviikolla suosittelen osallistumaan kaikkeen mihin vaan ehtii. Itse kävin sekä vaihtarien tapahtumissa, että molempien vaihtoni tiedekuntien orientaatioviikon tapahtumissa ristiin. Kannattaa myös tutustua vaihtoyliopiston urheilutarjontaan. Humboldt yliopiston kuntosalissa ei ole kehumista, mutta he tarjoavat todella edullisesti lukukauden mittaisia kursseja hyvin laajalla skaalalla, ratsastuksesta kiipeilyyn tai vaikka parkouriin.
Lapsen kanssa vaihtoon lähtevää suosittelen hankkimaan päiväkodin lisäksi vakituisen lapsenvahdin. Itse palkkasin nuoren opiskelijatytön, joka hoiti poikaani vuoden ajan 1-2 kertaa viikossa 4-5 tuntia kerralla. Saksassa palkkataso on matalampi ja lapsen vahti erittäin hyvä sijoitus niin itsekin pääsee vähän tekemään muita juttuja. Lisäksi poikani rakastui lapsenvahtiinsa täysin ja odotti aina hyvin innokkaasti heidän yhteistä aikaansa. Lapsenvahti sai myös hieman oikaistua uutta kieltä, jota poika oli oppinut päiväkodista. Huvittavinta mielestäni on, että minä olen opiskellut saksan kieltä jo lähemmäs kymmenen vuotta ja poikani vasta alle vuoden. Hän kuitenkin nykyään korjailee ääntämystäni ja kyselee minulta sanoja, joita arvelee, etten tiedä.
Päärakennuksen portaikon jokaisessa askelmassa laatta, jossa lukee “varo porrasta”.
Opintoihini kuului pakollisena osana kieliharjoittelu espanjankielisessä maassa. Valitsin Cádizin ensisijaiseksi vaihtokohteekseni siitä syystä, että kyseisen yliopiston kurssivalikoima vastasi parhaiten minulle pakollisia kursseja Suomessa, mutta päätökseen vaikutti tietenkin myös muilta opiskelijoilta saamani palaute.
Ennen lähtöä
Ennen vaihtoon lähtöä prosessi koostui kolmesta vaiheesta kohdeyliopiston kanssa. Saatuani hyväksynnän Helsingistä, piti minun täyttää perustietolomake. Toisessa vaiheessa lähetin kurssisuunnitelmani Cádizin vastaavalle ja kolmannessa vaiheessa, noin 2 kk ennen lähtöä sain lopullisen hyväksymistiedon ja saapumisohjeet sekä käytännön vinkkejä Cádizista.
Alkubyrokratia vaihtokohteessa
Alkubyrokratia oli Espanjan päässä ajoittain haastavaa siitä syystä, ettei ohjeita sovellettu kaikille opiskelijoille samoin. Osa vaihto-opiskelijoista sai esimerkiksi ohjeen, ettei tietylle kurssille voi osallistua, mikäli ei ole natiivipuhuja espanjassa, mutta toiset pääsivät samoista lähtökohdista osallistumaan kurssille ilman ongelmia. Onneksi minulle kaikki epäselvät yksityiskohdat selvisivät aina kysymällä omalta ns. opettajatuutorilta, joka auttoi mielellään. Cádizissa meiltä ei vaadittu ilmoittautumista kaupungin kirjoille tai esimerkiksi poliisille. Lääkärikäynnillä eurooppalainen sairaanhoitokortti riitti oikein hyvin julkisella puolella, yksityisellä en käynyt.
Henkilöllisyystodistusten sekä eurooppalaisen sairaanhoitokortin lisäksi mukaan tarvitsi tulostettuja passikopioita ja Learning Agreementin paperiversiossa leimoja varten. ESN-korttia varten tarvitsi myös passikuvan kokoisen värikuvan, joka olisi ollut helpompaa hankkia jo Suomessa. Tarvitsin passikopion tulostettuna esimerkiksi vuokranantajalleni. Asuin noin 5 km päässä yliopistolta ja matkaan meni bussilla noin 25 minuuttia per suunta kävelyt mukaan laskettuina molemmissa päissä. Bussilipun hinta oli 1,10e/matka ja fyysisiä bussikortteja sai hankittua ja ladattua useista kioskeista ympäri kaupunkia. Valitsin asuntoni kauempaa keskustasta tilan, pitkän rantabulevardin sekä rauhallisuuden perusteella. Vanhassa kaupungissa olisi tietenkin ollut enemmän ääntä, menoa ja meininkiä, mutta olen päätökseeni tyytyväinen, sillä asuin espanjalaisten kanssa ja pääsin seuraamaan paikallista arkea ja oppimaan esimerkiksi yhteiskunnallisista asioista ja paikallisesta puhetavasta paremmin kuin vaihto-oppilassolussa olisin voinut. Huoneiden keskihinta oli havaintoni mukaan 250-300e/kk.
Opiskelu ja opetus
Opintoni alkoivat orientaatiotapaamisella, jossa yliopiston edustajat sekä ESN esittäytyivät. Saimme kansion, joka sisälsi opiskelijanumeromme sekä tunnukset Cádizin vastineelle Moodlelle, eli Campus Virtualiin.
Opintojen suunnittelu oli onneksi hyvin yksinkertaista. Kursseista oli perusteelliset kuvaukset internetissä ja aikataulut eivät menneet päällekkäin. Otin kursseja eri vuosikurssien valikoimista, eli teoriassa kurssien aikataulut olisivat voineet aiheuttaa enemmän sumplimista. Valitsin kursseja, joita kuvattiin vaihto-opiskelijoille haastaviksi, sillä tiesin, että saisin ne suoraan hyväksyttyä Suomessa vastaavien sisältöjen takia. Jouduin tekemään reilusti töitä menestyksen eteen, mutta sain myös erinomaiset arvosanat.
Luennot kestivät tutun 90 minuuttia. Suurin poikkeus oli, että iltapalkkeja 17-19 sekä jopa 19-21 käytettiin opetuksessa. Itselläni ei ollut näitä aikoja lukujärjestyksessäni, myöhäisin luentoni alkoi 15 ja päättyi 17. Opetuksen taso oli mielestäni melko vaihtelevaa ja saman opintopistemäärän eteen tuli kurssista riippuen tehdä suuresti vaihteleva määrä töitä. Koen kuitenkin, että arviointi oli reilu ja perustui oikeudenmukaisesti määriteltyihin kriteereihin. Arvosanat annettiin asteikolla 0-10. Espanjassa, ainakin Cádizissa, arvosana voitiin siis merkitä esimerkiksi 8,7 lopulliseen niin kutsuttuun tuloskorttiin. Suomessa nämä opinnot merkittiin arvioinnilla ”hyväksytty”.
Erikoista Cádizissa opiskelussa oli se, että jokaisen kurssin alussa täytettiin pahvilappu omilla tiedoilla ja omalla passikuvan kokoisella valokuvalla. Opettaja käytti tätä lappua väliarviointien kirjaamiseen. Tätäkin varten kannattaa siis kantaa mukana muutamaa tulostettua passikuvaa. Kursseilla oli opiskelijoita sadan ja kourallisen väliltä ja opettajat ottivat selkeästi huomioon sen, että kurssilaisista jopa yli puolet olivat vaihto-opiskelijoita kyselemällä, että pysyiväthän kaikki vielä perässä. Kursseja sai kokeilla ensimmäisten viikkojen ajan, minkä jälkeen ne piti käydä vahvistamassa opintoneuvonnassa. Osalla kursseista ensimmäiset tehtävät tuli kuitenkin jo palauttaa tämän kolmen viikon aikana, mikä kannattaa huomioida suunnitellessa mahdollisen kokeiluajan käyttöä. Kirjastokortti oli helppo hankkia ensimmäisen lainan yhteydessä ja kurssikirjoja riitti hyvin. Kirjasto oli auki tenttiviikoilla lähes kellon ympäri. Joillakin kursseilla tenttikirjallisuus oli kopioitavissa yliopiston omassa ”copisteríassa” sivukohtaista maksua vastaan samassa rakennuksessa kuin luennot ja kirjasto.
Suosittelen lämpimästi Centro Superior de Lenguas Modernas -kielikoulun kursseja. Osallistuin kurssille kavereideni kanssa ja intensiivinen kurssi auttoi sekä vahvistamaan kielitaitoa että tutustumaan paremmin muihin vaihto-opiskelijoita.
Opiskelijaelämä ja vapaa-aika
Cádizissa toimii kaksi kilpailevaa vaihto-oppilaille toimintaa järjestävää tahoa. ESN on yliopiston virallinen järjestö ja sen lisäksi retkiä ja muita tapahtumia järjestää Erasmus Family – niminen yhteisö. Tapahtumia oli paljon varsinkin opintojen alussa erilaisien kierroksien ja ravintolailtojen muodossa. Näissä tutustui hyvin muihin vaihto-opiskelijoihin. Vapaa-ajalla sekä ESN, Erasmus Family että tiedekunta järjestivät ohjelmaa, kuten flamenco-esityksiä, retkiä Gibraltarille, Marokkoon, Tarifaan ja esimerkiksi Sevillaan. Toimintaa oli mielestäni valtavasti ja kalenterinsa pystyi hyvin täyttämään tarjotulla ohjelmalla tai vaihtoehtoisesti osallistumaan harvemmin. Suosittelen osallistumaan erityisesti retkille!
Hyödyllistä tietoa vaihtoon lähteville
Käytännön vinkkejä, joita suosittelen, on esimerkiksi se, ettei suurin osa vuokranantajista kuulemani mukaan halua tehdä vuokrasopimusta. Muistakaa, että teillä on kuitenkin oikeus vaatia sopimus ja siten turvaa omalle asumiselle. Mukaan kannattaa ottaa oma USB-tikku, sillä kurssitöitä palautetaan paljon tulostettuina ja yliopiston tulostimet vaativat lähes aina USB:in käyttöä verkosta tulostamisen sijaan. Asuntoja varten löytyy esimerkiksi Facebookista lukuisia ryhmiä, joista valtaosa ystävistänikin löysi asuntonsa tai huoneensa.
Cádiz on mielestäni turvallinen kaupunki enkä pelännyt liikkuessani myöhään illallakaan. Meitä kuitenkin varoitettiin ulkomailta juhla-aikoihin saapuvista rikollisista, jotka esimerkiksi karnevaaliaikaan saapuvat taskuvarkaisiin vieden kaiken mahdollisen väkijoukoissa. Lähipiirissäni ei kuitenkaan onneksi tapahtunut yhtäkään varkautta.
Yleinen hintataso oli opiskelijalle mieluinen. Ruoka oli halvempaa kuin Suomessa niin kauppojen valikoimassa kuin ulkona syödessäkin. Cádizista löytyy niin kutsutulta uudelta puolelta espanjalaisten päivittäistavarakauppojen lisäksi myös Lidl sekä Aldi.
Vaihtoon hakeminen tuntui loputtoman pitkältä prosessilta, mutta oikeasti se meni hyvin sujuvasti vaihe kerrallaan ja selkeiden ohjeiden mukaan. Edinburghin yliopistossa vaihto-oppilaiden palvelut olivat koko ajan saman toimiston vastuulla ja henkilökunta oli ystävällistä. Ennen lähtöä piti muun muassa lähettää kuva opiskelijakorttia varten, mutta kaikista saapumista edeltävistä toimista sai helposti tiedon yliopiston nettisivuilta. Kurssivalinnat tehtiin etukäteen, mutta ensimmäisten viikkojen aikana niitä sai muuttaa, mistä olikin hyötyä, sillä kurssien aikataulutus ja muu soveltuvuus ei aina käynyt ihan selville ennen lukuvuoden alkua. Koska olin koko vuoden, sain tammikuussa vaihtaa vielä keväälle valitsemani kurssit. Saavuin Edinburghiin etukäteen suositeltuna ajankohtana, eli paikallista fuksiviikkoa edeltävänä viikonloppuna. Britteihin ei tarvinnut vuonna 2018 tehdä EU:n takia mitään maahantulon mahdollistavia byrokraattisia manööverejä, mutta tilanne voi olla jatkossa erilainen.
Ensimmäisinä viikkoina täytyi hoitaa joitakin byrokraattisia asioita kuten ilmoittautua terveydenhuollon piiriin, mutta yliopisto antoi hyvän to do -listan, jota noudattamalla selvisi pitkälle. Opiskelijat pääsivät julkisen terveydenhuollon piiriin, mutta en itse tarvinnut lääkäriä, niin en tiedä miten se olisi tarkemmin toiminut.
Jokaiselle opiskelijalle vaihtarit mukaan lukien oli myös osoitettu vastuuopettaja, jonka kanssa tavattiin vähintään kerran lukukaudessa. Häneen olisi voinut olla yhteydessä tarvittaessa enemmänkin.
Asuminen
Euroopasta tulleille vaihto-opiskelijoille oli taattu majoitus yliopiston asuntolassa, jos niin halusi. Saapuessani asuntolaan, siellä oli kaikki valmiina. Sain saman tien esimerkiksi opiskelijakorttini, joka toimi sekä kirjastokorttina että avaimena yliopiston rakennuksiin. Asuntola oli uusi ja siisti (vaikkakaan ei kovin kauaa, sillä kämppäkaverini olivat hyvin sottaista väkeä), mutta varmasti kalliimpi kuin jotkut muut vaihtoehdot. Jaoin soluasunnon 9 muun ihmisen kanssa, mutta meillä kaikilla oli omat huoneet kylpyhuoneineen. Yhteinen keittiö toimi sosiaalisena kohtauspaikkana, mutta sen pitäminen siistinä oli mahdotonta. Yliopiston asuntoloihin majoittuvia ehkä kiinnostaa, että niissä majoittuvat siis lähinnä uudet opiskelijat, jotka ovat noin 18-vuotiaita sekä vaihto-oppilaat. Suomalaiset vaihtarit ovat helposti vanhemmasta päästä myös vaihto-oppilaissa. Onneksi yliopistossa kaikki ovat tavallaan samalla viivalla iästä huolimatta, mutta joitain kanssa-asujien nuoruus voi häiritä.
Vaikka ei saisikaan yliopiston majoitusta, ei kannata huolestua turhaan. Moni kavereistani oli löytänyt kohtuuhintaista asumista yksityisiltä markkinoilta, kämppäkavereiden kanssa tai ilman. Edinburgh on kohtuullisen tiivis kaupunki, joten tuskin kovin kauas yliopistolta joutuu asumaan. Ja vaikka joutuisi, niin bussit toimivat. Useimmat kuitenkin selviävät kävelemällä. Yliopiston keskustakampus on hajautunut kaupungin keskustaan samalla tavalla kuin Helsingin yliopisto.
Opiskelu ja opetus
Kurssit Edinburghin yliopistossa kestivät ainakin minulla aina joko yhden lukukauden tai koko vuoden. Helsingin oikismeininkiin (eli yksi kurssi kerrallaan ja tentti noin 1,5 kuukauden välein) tottuneelle rytmi oli oudon rento. Kursseja oli aina muutama kerrallaan ja ne edellyttivät lähes aina valmistautumista. 1.-2. vuoden kurssit olivat massakursseja, joihin sisältyi aina säännöllisesti kokoontuva ryhmäosuus ja 3.-4. vuoden Honours-kurssit taas noin 20 hengen kursseja, joissa luennoilla osallistuminen vaikutti usein arvosteluun. Arvosteluperusteet avattiin aina selkeästi. Tutkinto-opiskelijat tuntuivat näkevän opintojen eteen aivan valtavasti vaivaa ja kirjastot olivat koeviikoilla auki kellon ympäri. (Kerran eräs kämppäkavereistani tuli kirjastosta kotiin aamuneljältä, kun minä ja eräs toinen kämppikseni söimme baari-illan jälkeistä roskaruokaa yhteisessä keittiössämme.) Silti mielestäni edes Honours-kurssit eivät olleet sen vaikeampia kuin Suomessakaan. Hyvien arvosanojen saaminen toki vaati vaivannäköä, mutta jos haluaa vain päästä läpi, ei se ollut mitenkään mahdotonta pienemmälläkin panostuksella. Brittien arvosteluasteikko ei vastaa suomalaista, joten hyväksilukuvaiheessa kotimaisessa todistuksessa lukee vain hyväksytty tai hylätty. Kokeet pidettiin lukukauden lopussa ja niissä oli ihan ylioppilaskokeiden kaltaista stressinkatkuista massatunnelmaa.
Opetus loppuu hyvissä ajoin ennen kokeita, joten kertaamiselle (tai alusta asti opiskelemiselle, jos lukukauden aikana on ollut muuta kiirettä) jää reilusti aikaa. Koepäivät muuten julkaistaan aina vasta lukukauden loppupuolella, mikä saattaa ärsyttää niitä, jotka haluaisivat ostaa lentolippunsa kotiin ajoissa.
Opetus oli mielestäni korkeatasoista, vahvasti pienempiin ryhmiin tukeutuvaa, kuten edellä mainittiin. Edinburghin yliopisto on yksi maailman top 20 -yliopistoja, joten siltä saakin odottaa jonkin verran. Opiskelijat ovat kunnianhimoisia ja ahkeria, joten jos ei halua näyttää aivan saamattomalta heidän rinnallaan, kannattaa tunneille tulla oikeasti valmistautuneena. Jos opiskelee ennen luentoja pyydetyt sivut ja tekee mahdolliset tehtävät, on kokeeseenkin valmistautuminen helppoa. Myös hallinnon puolella halutaan pitää opiskelijasta huolta, esimerkkinä alussa mainitsemani henkilökohtainen vastuuopettaja.
Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville
Opiskelin Edinburgh Law Schoolissa ja ainakaan siellä ei ollut juuri mitään ryhmäytymisohjelmaa tai tuutorointia, jonka kautta olisi tavannut ihmisiä. Sosiaalinen elämä saattoi muodostua asuntolan kautta, jossa järjestettiin lähes päivittäin jotain ohjelmaa tai sitten omatoimisesti kavereita etsimällä. Facebookkiin oli perustettu ryhmä sinä lukuvuonna saapuneille vaihtareille ja kansainvälisille opiskelijoille, josta ihmiset pääasiassa tuntuivat löytävän toisiaan. Omatkin vaihtarikaveriporukkani lähtivät siitä, että ihmiset sopivat tapaamisesta kyseisessä ryhmässä.
Omatoimisen ryhmäytymisen jälkeen opiskelijaelämästä pystyi nauttimaan monenlaisissa merkeissä. Yliopiston opiskelijakunnalla oli valtava määrä erilaisia kerhoja omistettuna kaikille mahdollisille harrastuksille Harry Potterista viskinmaisteluun ja tankotanssista teatteriin. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan kaikkea!
Suurin suositukseni koskee kuitenkin vaihto-opiskelijoiden kerhon järjestämiä matkoja ympäri Skotlantia. Ne ovat kohtuuhintaisia ja erittäin kätevä tapa nähdä Skotlannin hienoimpia maisemia ja kuuluisimpia nähtävyyksiä.
Vapaa-ajalla kannattaa tutustua myös itse Edinburghiin, joka on todella kaunis kaupunki. Se on suunnilleen Helsingin kokoinen ja hyvin turvallinen. Edinburghissa on ihan vilkas yöelämä ja paljon vilskettä, mutta jos kaipaa vielä lisää vipinää, kannattaa käydä noin tunnin junamatkan päässä Glasgow’ssa, jossa on vähän enemmän suuren kaupungin tuntua.
Yliopistolla ei ole suomalaistyyppistä opiskeluruokailua. Kirjastojen kahviloista saa kuitenkin kohtuuhintaisia lounasannoksia ja leipiä.
Hakuprosessi Vrije Universiteit Amsterdamiin oli helppo. Yliopisto oli vaihto-oppilaisiin tiiviisti yhteydessä sähköpostitse, ja lähettivät aina tarkat ohjeet, kuinka menetellä missäkin vaiheessa esimerkiksi asunnon hakemisen ja kurssivalintojen suhteen. Sähköpostia seuraamalla ja yliopiston tarjoamia vinkkejä noudattamalla sain siis hoidettua kaiken pyörän ja asunnon hankkimisesta aina kurssivalintoihin ja orientaatioviikon ohjelmaan ilmoittautumiseen. Erasmus-ohjelmaa varten tein kielitestin, jonka tarkoituksena on mitata kielitaidon kehittymistä vaihdon aikana. Lisäksi tein Kelaan ilmoituksen väliaikaisesta ulkomaille muutosta sekä pidensin matkavakuutukseni kattamaan koko vaihdossa oloni ajan.
Kun nousin Amsterdamiin vievään lentokoneeseen elokuun puolessavälissä, olin jo hoitanut kaikki tarvittavat järjestelyt. Ensimmäisten viikkojen aikana pystyin siis keskittymään täysin uuteen kaupunkiin, yliopistoon sekä kavereihin tutustumiseen!
Alkubyrokratia vaihtokohteessa
Vrije Universiteit Amsterdam järjesti kaksi rekisteröitymispäivää, joista jompanakumpana tuli mennä paikalle. Mukana tarvitsi olla passi, mutta muita todistuksia en itse tarvinnut. Rekisteröitymisen yhteydessä vaihto-oppilaat saivat mm. opiskelijakorttinsa sekä tietopaketin. Lisäksi yliopistolla oli myös Amstelveenin kunnan piste, jossa pystyi rekisteröitymään Amstelveenin asukkaaksi. Rekisteröitymispäivän aikana pystyi siis hoitamaan kerralla kaiken yliopistoon rekisteröitymiseen ja asumiseen liittyvän, ja kaikki sujui todella selkeästi ja vaivattomasti.
Asuminen
Kuten mainitsin, asuin itse Amstelveenissa, joka on kaupunki Amsterdamin eteläpuolella. Sain Vrije Universiteit Amsterdamin sähköpostitse lähettämien ohjeiden kautta myös neuvoja siitä, mitä kautta voin hakea asuntoa. Yliopiston kautta oli mahdollista hakea asuntoa kolmelta eri vuokranantajataholta. Itse toivoin ensisijaisesti saavani asunnon DUWO:n kautta, joka on samankaltainen kuin Suomessa toimiva HOAS. Asunnonhaun ensimmäisen kierroksen jälkeen sain tiedon siitä, että voin hakea asuntoa DUWO:n kautta. Tämän jälkeen DUWO lähetti sähköpostitse tiedon, kun minun oli mahdollista varata asunto heidän kauttaan. Sain asunnon Uilenstedestä, joka on Pohjois-Euroopan suurin opiskelija-asuntolakampus. Asuin samassa kerroksessa kolmentoista vaihto-oppilaan kanssa, ja jokaisella meistä oli oma huone, johon kuului parveke sekä kylpyhuone. Kerroksessa oli yhteinen keittiö, joka tarjosi hyvän mahdollisuuden tutustua muihin. Huone oli valmiiksi kalustettu, ja myös keittiöstä löytyivät valmiiksi niin kalusteet kuin astiatkin. Sijainniltaan Uilenstede on todella hyvä: pyörämatka yliopistolle kesti alle kymmenen minuuttia, yliopiston pääliikuntakeskus sijaitsi muutaman minuutin kävelymatkan päästä kotioveltani ja Amsterdamin keskustaan pyöräili alle puolessa tunnissa.
Kotini UilenstedessaNäkymä huoneeni parvekkeelta
Opiskelu ja opetus
Vaihto-oppilaiden on mahdollista ottaa joko valmiiksi räätälöity 30 opintopisteen kokoinen opintopaketti tai vaihtoehtoisesti kurssivalinnat voi tehdä myös vapaasti itse. Tein omat kurssivalintani jälkimmäisen vaihtoehdon mukaan, sillä halusin tehdä opintoja kahdesta valmiista kokonaisuudesta. Opiskelin siis sekä Peace and Conflict Studies että Development and Global Challenges -kokonaisuuksien kursseja. Kurssien valitseminen itse sujui melko vaivattomasti. Jouduin kuitenkin muuttamaan kurssisuunnitelmaani jonkin verran, sillä osa kursseista, jotka olisin halunnut suorittaa, menivät päällekkäin keskenään. Valmiiksi räätälöidyissä kurssikokonaisuuksissa päällekkäisyyksiä ei tule, ja luennot jakautuivat viikoittaisessa lukujärjestyksessä tasaisemmin. Pärjäsin hyvin itsenäisesti tekemieni kurssivalintojen kanssa, mutta valmis kokonaisuus olisi varmasti helpottanut luentojen ja työmäärän jakautumista tasaisemmin pitkin viikkoa.
Opinnot itsessään etenivät tiiviiseen tahtiin, ja jokaista luentoa varten oli tehtävä ennakkotehtäviä – yleensä luettava esimerkiksi kaksi tai kolme artikkelia. Luennot olivat myös interaktiivisempia kuin kotiyliopistolla Helsingissä, ja opettajat pitivät keskustelua yllä opiskelijoiden kanssa suurillakin luennoilla. Ennakkotehtävät oli hyvä tehdä tästäkin syystä, sillä monella kurssilla oletuksena oli se, että kaikki osallistuvat keskusteluun jollain tavalla. Opetus oli tasoltaan todella hyvää, ja kursseilla kävi useita vierailevia luennoitsijoita. Oli mielenkiintoista kuulla ja nähdä myös muidenkin kuin kurssin vetäjän näkökulmia kurssilla käsiteltyihin aiheisiin.
Helsingin yliopiston kursseilla olen tottunut siihen, että suoritustapa on useimmiten essee ja kurssiarvosana koostuu usein monesta osasta, kuten esitelmistä, esseistä, luentopäiväkirjoista ja tentistä. Suurimmalla osalla Vrije Universiteitissa suorittamistani kursseista arvosana koostui kokonaan yhdestä tai kahdesta tentistä. Kursseilla oli siis joko midterm exam ja final exam tai ainoastaan final exam. Exam weekiä varten oli panostettava koko periodin ajan, sillä hallittavat asiakokonaisuudet olivat suuria. Suurten kokonaisuuksien lisäksi tenteissä kartoitettiin usein myös yksityiskohtaisempaa osaamista, ja esimerkiksi erilaisia teorioita ja määritelmiä tuli osata avata sekä yhdistellä.
Arvostelu hollantilaisissa yliopistoissa on melko tiukka ja jo läpipääsyyn tarvitaan 55% kokonaisarvosanasta. Hyvällä valmistautumisella ja kurssitekstien lukemisella pärjäsi kuitenkin jo pitkälle, ja tentin lähestyessä kurssimateriaalien ja opitun kertaaminen auttoi paljon. Opettajat ovat myös todella avuliaita ja tarjosivat apua jo kurssin aikana, mikäli jokin kurssilla tuntui haastavalta.
Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville
Amsterdam on hyvin turvallinen kohde, jonne oli helppo sopeutua. Yhteiskunnan systeemit toimivat sekä Suomessa että Hollannissa melko samalla tavalla, joten kaikki meni sujuvasti ja ilman suurempia yllätyksiä.
Euroopan ulkopuolelta tulleet vaihto-oppilaat avasivat hollantilaiset pankkitilit, mutta itse en kokenut tarvetta tälle, vaan pärjäsin hyvin oman pankkikorttini kanssa. Käteistä kannattaa kuitenkin aina pitää mukana, sillä osa pienemmistä ruokakaupoista ja ravintoloista ei hyväksy esimerkiksi Visaa tai Mastercardia.
Elämiskustannukset olivat melko saman tasoiset kuin Helsingissä. Julkinen liikenne on kalliimpaa, joten itse suosin pyöräilyä.
Pyörä on paras ja halvin kulkuväline – itse ostin oman pyöräni yliopiston suositteleman The Bikeboys:in kautta. Maksoin pyörästä 100€, ja vaihdon lopussa myin sen takaisin The Bikeboysille 50€:lla. Monet vuokrasivat pyöränsä myös SwapFiets:in ja Cheapassbikes:in kautta.
Vaihdossa ollessaan kannattaa ehdottomasti hyödyntää Amsterdamin keskeinen sijainti. Esimerkiksi bussilla pääsee todella halvalla käymään niin muissa hollannin kuin naapurimaidenkin kaupungeissa. Itse tein viikonloppureissuja Hollannissa muun muassa Den Haagiin, Rotterdamiin, Leideniin ja naapurimaissa Pariisiin, Berliiniin sekä Brysseliin.
Amsterdamissa kaikki puhuvat englantia hyvin ja pystyin hoitamaan kaikki asiani englanniksi. Yliopisto ei tarjoa hollannin kielen opetusta, mutta osa vaihto-oppilaskavereistani osallistui noin 100€ maksaneelle hollannin kielen alkeiskurssille.
Kokonaisuudessaan kommunikointi ja koko vaihtoprosessi sujui mutkattomasti sekä Helsingin yliopiston että Vrije Universiteit Amsterdamin osalta. En kohdannut oikeastaan minkäänlaisia suurempia ongelmia, ja pienimpiinkin kysymyksiini sain nopeasti vastauksen.
