Category: Vaihtokertomuksia Euroopasta

Posted on

Vaihtokertomus, University of Iceland, Islanti, kevät 2020

Kasvatustieteellinen tiedekunta

Ennen lähtöä

Vaihtoon hakeminen Islantiin on kaksiosainen, kuten moneen muuhunkin kohteeseen. Helsingin yliopiston hyväksynnän jälkeen täytyy vielä hakea kohdeyliopistoon. Vaadittavat asiat kerrottiin kuitenkin selkeästi ja hyvissä ajoin. Minun tarvitsi esimerkiksi käydä passikuvassa ja hakea yliopistolta leima opintosuoritusotteeseeni. Mielestäni vaihtoon lähteminen Islantiin oli melko helppoa. Sain tietää pääsystäni vaihtoon loppusyksystä 2019 ja aloin heti etsiä asuntoa. Lisäksi alustavat kurssivalinnat täytyi tehdä etukäteen. Suosittelen myös vahvasti hoitamaan etukäteen matkavakuutuksen kuntoon. Olin iloinen, että minulla oli matkavakuutus, sillä sain sitä kautta rahat takaisin ylimääräisestä lennosta. Eurooppalainen sairaanhoitokortti on myös erittäin suositeltava hankkia, jos sitä ei entuudestaan ole.  Lisäksi vaihtoon lähtevän kannattaa tehdä ulkoministeriöön matkustusilmoitus. Muutamia kertoja vaihtoni aikana sainkin sieltä viestejä liittyen myrskyyn ja koronavirukseen. Muista myös tehdä muuttoilmoitus.  Ennen lähtöä suosittelen myös liittymään Islannin yliopiston vaihto-opiskelijoiden Facebook-ryhmään ja tietysti hieman miettimään millaisia asioita aikoo vaihdossa tehdä!

Alku vaihtokohteessa

Alkubyrokratia eurooppalaiselle vaihtarille oli erittäin helppo. Yliopistolta pystyy hankkimaan itselleen paikallisen opiskelijakortin. Samalla pystyi ostamaan myös kuntosalikortin viereiselle kuntosalille hyvin edulliseen hintaan. Keväällä orientaatio kesti käytännössä vain yhden päivän, jonka aikana kiersimme yliopiston rakennuksia ja tapasimme toisia vaihto-oppilaita. Varsinaiset opinnot alkoivat jo hyvin pian vuoden vaihteen jälkeen. Suomalaisen ei tarvitse hankkia islantilaista henkilötunnusta Kennitalaa, kun on kohteessa vain yhden lukukauden. Sitä kuitenkin kyseltiin välillä, jolloin totesin vain olevani vaihto-opiskelija.

Tammikuinen pimeys yllätti suomalaisenkin, sillä päivä valkeni vasta puolen päivän aikaan. Myös myrskyjä oli talven mittaan. Talvea rakastavalle Islannin luminen talvi oli kuitenkin unelmien täyttymys. Tunsin myös yhden islantilaisen ennestään, mikä helpotti entisestään alkuvaihetta.

Asuminen

Asuminen Islannissa on kallista eikä yliopisto tarjoa asuntoja vaihto-opiskelijoille. Itse löysin pienen, mutta erittäin kodikkaan huoneen Guesthousesta 101 alueelta. Huoneeni maksoi 550€/kuukaudessa. En myöskään joutunut maksamaan erillisiä takuuvuokria. Suosittelen ehdottomasti muuttamaan 101 alueelle, jos se on mahdollista sillä Reykjavikin julkinen liikenne ei Helsingin julkiseen liikenteeseen tottuneelle ole kovin hyvä. Lisäksi bussilla liikkuminenkin on melko kallista. 101 Alueelta on myös helppo liikkua yliopistolle ja keskustaan. Kasvatustieteellisessä opiskelevan on hyvä huomioida, että kasvatustieteen laitos on eri paikassa kuin päärakennus. Tämä kannattaa huomioida asuntoa etsiessään. Päärakennuksella sijaitsevat kuitenkin esimerkiksi kuntosali, jossa järjestetään myös ryhmäliikuntatunteja.

Suosittelen vahvasti, että vaihto-opiskelija asuisi jaetussa asunnossa muiden vaihto-opiskelijoiden kanssa. Tämä on helppo tapa saada uusia kavereita ja suurin osa tietämistäni vaihto-opiskelijoista viettikin paljon aikaa juuri kämppisten kanssa. Kannattaa heti aluksi sopia kämppisten kanssa yhteisistä pelisäännöistä esimerkiksi siivouksesta, ettei kulttuurierojen vuoksi tule ristiriitoja. Itselläni oli kolme kämppistä ja tulimme todella hyvin toimeen. Teimme yhden kämppikseni kanssa usein ruokaa yhdessä ja matkustelimme.

Reykjavik on ihana ja keskikokoinen kaupunki. Palvelut ovat pienellä alueella, mutta on hyvä huomioida, että esimerkiksi ruokakauppojen aukioloajat ovat suppeammat kuin Suomessa. Ruokakaupoista edullisin on Bonus.

Opiskelu ja opetus

Kasvatustieteellisessä tiedekunnassa ei ollut kovin paljon kandivaiheen kursseja tarjolla vaihto-opiskelijoille. Useat kurssit ovat 10 opintopisteen suuruisia. Päädyin itse suorittamaan vain kaksi 10 op kurssia, sillä minulla oli jo Suomessa vaadittava määrä opintoja takana ja halusin ehtiä nauttimaan vaihto-ajasta. Koen vaihto-ajan olleen erittäin tervetullutta vaihtelua hyvin kiireiseen opiskelu- ja järjestöelämään Suomessa.

Opetus oli aika samanlaista kuin Suomessa ja merkittävää shokkia ei senkään vuoksi syntynyt. Ryhmätöitä tehtiin Islannissakin ja luennot olivat opettajajohtoisia. Suomessa oppikirjoja ei yleensä tarvitse ostaa, mutta Islannissa tätä saatetaan välillä edellyttää. Tosin tutustuttuaan muihin vaihtareihin voi kirjan hankkia vaikkapa yhdessä. Kirjoja ei kuitenkaan kannata ostaa aivan heti, ennen kuin on tehnyt lopulliset kurssivalinnat. Suosittelen ehdottomasti käymään Icelandic Nature and Culture -kurssin. Suurin osa vaihtareista kävi kyseisen kurssin. Kurssin aikana ehdimme vierailla muun muassa kansallismuseossa, Perlanissa ja tutkia hieman islantilaista luontoa.

Parhaita hetkiä opiskelussa olivat Islannin luontoon ja kulttuuriin tutustuminen sekä muiden opiskelijoiden kokemuksista kuuleminen. Toisella kurssillani oli opiskelijoita ympäri maailmaa ja opin paljon uutta koulutuksesta Afrikassa. Arvostelu kursseissani oli hyväksytty-hylätty ja työmäärä vastasi aikalailla Suomen tasoa. Kurssisuoritukset koostuivat esseistä, tenteistä ja ryhmätöistä.

Maaliskuun puoliväli oli epätietoista ja ikävää aikaa. Yliopisto suljettiin parin päivän varoitusajalla ja ulkoministeriö kehotti suomalaisia palaamaan kotiin. Sain kuitenkin suoritettua vaihdon loppuun etänä Suomesta. Tuntui tietysti kurjalta palata kotiin etuajassa ja tehdä yksin opintoja etänä. Myös useampi luokkaretki ja vapaa-ajan reissu jäivät välistä.

Elämä Islannissa

Maana Islanti on erittäin turvallinen enkä kertaakaan pelännyt esimerkiksi pimeällä liikkumista.  Islannissa asuminen on kalliimpaa kuin Suomessa. Auto kannattaa vuokrata esimerkiksi kavereiden kanssa. Autovuokraamoja Islannissa on useita, itse käytin Blue Car Rental -vuokraamoa ja voin suositella sitä. Useimpiin luontokohteisiin pääsee ilmaiseksi. Ehdoton juttu Islannissa ovat kylpylät ja kuumat lähteet. Kävin uimahallissa välillä useita kertoja viikossa! Vesi on lämmintä ja altaat ovat ulkona. On hienoa kylpeä lämpöisessä altaassa ja nauttia samalla raikkaasta ulkoilmasta. Tyypillistä on myös hakea jäätelöä uintireissun jälkeen, myös pakkasella.

Omia suosituksiani Islannista:

-Käy uimassa: vaikket pitäisi uimisesta, islantilaisissa uimahalleissa voi vain olla lämpimässä vedessä. Suosittelen myös kuumaa jokea Reykjadaluria (alle tunnin ajomatka, sen jälkeen vaellusta noin tunti) sekä Secret Lagonia.

-Kultainen kierros: Islannin suosituin turistikierros. On hieno, muttei parasta, mitä Islannilla on tarjota. Kierroksen varrelta löytyy myös Friðheimar: Kultaisen kierroksen varrella oleva tomaattitila. Herkullisia tomaattiruokia. Islannissa kasvihuoneviljely on ekologista talvellakin, kiitos geotermisen energian.

-Etelä-rannikko: Matkalla kohti Vik -nimistä kylää on monta upeaa vesiputousta, sekä mustan hiekan rantoja. Sielläpäin on myös kuuluisa lentokoneen hylsy.

-Pieniä aktiviteetteja: Elliðaárdalur Valley (pieni metsä, kaunis vesiputous). Flying over Iceland (tuntuu kuin lentäisit Islannin yllä).

-Islanninhevosella ratsastaminen: Yksi hienoimmista kokemuksista eikä vaadi aiempaa kokemusta ratsastamisesta. Moni yritys järjestää kuljetuksen keskustasta.

Hyviä muistoja jäi myös keväällä järjestettävästä Pohjoismaisten elokuvien festivaalista Pohjolan talolla. Siellä näytettiin suomalainen elokuva ja yksi näyttelijöistä oli paikalla! Helmikuussa puolestaan vietettiin valofestivaalia ja Bolludaguria eli pullapäivää!

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Islanti on täydellinen vaihtokohde, jos haluaa kokea eksoottista luontoa ja rauhoittua pienemmässä kaupungissa. Reykjavikistä löytyy kaikki tarpeellinen. Sanotaan, että todellinen Islanti alkaa siitä, mihin Reykjavik loppuu. Eli suosittelen matkustelemaan niin paljon kun pystyy!

Islantiin kattaa pakata mukaan vedenkestäviä vaatteita. Islannissa talvi ei ole suomalaisella mittapuulla kovin kylmä, mutta kova tuuli ja lumipyryt ovat arkea. Sääolot ovat välillä ankarat. Etenkin kevättalvella on usein myrskyvaroituksia ja kerran jopa yliopistokin suljettiin sen vuoksi. Tuuli myös rikkoi asuntolamme ikkunan. Myrskyisellä säällä matkasuunnitelmat tulee perua. Aina ennen matkalle lähtöä kannatta seurata Islannin säätä vedur.is sekä matkustustiedotteita safetravel.is.

Ajokortti on hyödyllinen Islantiin lähtiessä, sillä Reykjavikin ulkopuolelle lähtiessä auton vuokraaminen on melko välttämätöntä. Reykjavikissä pärjää hyvin kävellen ja busseilla. Kannattaa ladata bussisovellus Strætó. Nähtävää ja Islannissa on vaikka kuinka paljon! Itse en lyhentyneen vaihdon vuoksi ehtinyt käydä kaikkialla, missä suunnittelin, mutta sovimme jo kiinalaisen ja ranskalaisen vaihtariystäväni kanssa, että palaamme vielä yhdessä Islantiin, kun tilanne on rauhoittunut.

 

 

 

 

Posted on

Vaihtokertomus, University of Glasgow, Iso-Britannia, kevät 2020

Valtiotieteellinen tiedekunta

Ennen vaihtoon lähtöä

Vaihtokohteekseni päädyin valitsemaan juuri Glasgow’n siksi, että siinä yhdistyi niin suuren kaupungin hulinat kuin kaunis luonto. University of Glasgow’n satumaisella Tylypahkamaisuudella saattoi myös olla osuutensa asiaan. Sain hyväksymistiedon Glasgow’n yliopistolta lokakuun alussa, jonka jälkeen pääsinkin aloittamaan käytännön järjestelyt. Tein muun muassa matkustusilmoituksen ja tarkistin, että rokotukseni olivat voimassa ja hoidin itselleni kattavan matkavakuutuksen. Posteja en siirtänyt vaihtokohteeseeni, koska poikaystäväni jäi asumaan yhteiseen asuntoomme vaihtoni ajaksi.

 

Kun tieto hyväksymisestä oli tullut, pääsin hakemaan yliopiston asuntolapaikkaa ja ostamaan lentoliput kohteeseen. Asunnon hakemisesta meni noin viikko, että sain kuulla saaneeni paikan yliopiston asuntolasta solukämpästä. Alkujärjestelyt sujuivat hyvin, mutta hieman ennen vaihtoon lähtöä sain tiedon, että en päässyt yhdellekään valitsemalleni kurssille. Minulle kuitenkin kerrottiin, että asia hoidettaisiin vasta vaihtokohteessa. Tammikuun alussa lähdinkin laukkuineni kohti Glasgow’ta.

 

Asuminen

Kuten aiemmin mainitsin, asuin siis yliopiston asuntolassa solussa neljän muun kanssa. Kolme heistä oli myös vaihtareita: kaksi Japanista ja yksi Australiasta. Yksi heistä oli liettualainen koko tutkintoa Glasgow’ssa suorittava. Meillä jokaisella oli omat lukolliset makuuhuoneet ja lisäksi meillä oli yhteinen vessa, suihku ja keittiö. Vuokra oli 125 puntaa/viikko per naama eli vajaa 600€/kk, mikä oli aika tyyris hinta soluasunnosta. Yliopiston asuntolan hintaan kuitenkin sisältyi vesi, sähkö, netti ja yliopiston hyvin varustellun kuntosalin ja uimahallin käyttö. Samalla kadulla oli pelkästään opiskelija-asuntoloita, joten myös hyvin moni kavereistani asui samalla kadulla, mikä oli kivaa. Oma asuntolani myös sijaitsi myös lyhyen kävelymatkan päässä yliopistosta.

 

Osa vaihtareista oli myös saanut asunnon yksityisen kautta. Hyviä paikkoja etsiä asuntoja yksityisen kautta ovat muun muassa erilaiset Facebook-ryhmät kuten Student Accommodation in Glasgow, Accommodation in Glasgow ja Finns in Scotland – Skotlannin suomalaiset. Yksityisen kautta kämppää etsiessä tulee kuitenkin olla varovainen ja tarkka välttyäkseen mahdollisilta huijauksilta.

 

Alkubyrokratia Glasgow’ssa

Glasgow’hun saapuessa ei juurikaan ollut suurempia alkubyrokratioita. Lentomatkalla kannattaa varautua useampiin passien tarkastuksiin Brexitistä johtuen, joten passi on koko matkan ajan hyvä pitää helposti saatavilla. Itse Glasgow’hun saapuessa kävin ilmoittautumassa asuntolani vastaanottoon, josta sain asuntoni avaimet ja muuta hyödyllistä tietoa. Tein ensimmäisenä iltana vaihtokohteessa muuttoilmoituksen, koska sain tietää vasta silloin tarkemman osoitteeni. Ensimmäisten päivien aikana kävin ilmoittautumassa yliopistolle, josta sain paikallisen opiskelijakortin. Lisäksi ilmoittauduin yliopiston terveydenhuollon jäseneksi.

 

Opiskelu ja opetus

Kuten aiemmin mainitsin, en päässyt millekään etukäteen valitsemalleni kurssille. Sama tilanne oli hyvin monella muulla vaihtarilla. Jouduinkin jonkin aikaa tuskailemaan asian kanssa, kunnes sovimme oman alani koordinaattorin kanssa tapaamisen ja saimme valittua minulle kurssit. Skotlannissa monet kurssit ovat paikallisella asteikolla 20op, mikä vastaa Suomen 10op. Hyvin tavallista olikin ottaa kolme kurssia, kuten myös itse tein. On hyvä huomioida, että Glasgow’ssa etenkin kevätlukukaudella joissain opintosuunnissa kursseja on vaihto-opiskelijoille saatavilla vain rajallisesti.

 

Skotlannissa opetus oli hyvin keskustelevaa ja opiskelijoita aktivoivaa. Tunneilla tehtiin paljon esimerkiksi ryhmätöitä ja esitelmiä. Professorit vaikuttivat olevan todella motivoituneita työssään ja innostuneita. He olivat myös todella helposti lähestyttäviä ja antoivat paljon tukea meille vaihtareille. Hauskana faktana täytyy mainita, että Suomi mainittiin melkein jokaisella luennolla. Skotlannissa oltiin suuria suomalaisen koulutusjärjestelmän faneja. Luennoilla ja ryhmätunneilla oli pitkälti läsnäolopakko ja opiskelijakortti skannattiin jokaisella luennolla.

 

Itselläni oli todella rentoa, koska minulla oli tunteja vain maanantaisin ja torstaisin. Minulla ei myöskään ollut välitenttejä, vaan kaikki tentit olisivat olleet toukokuun aikana eli vaihdon lopuksi. Koronan ilmestymisen takia lopputentit muuttuivatki minulla esseiksi. Monilla vaihtokavereillani oli kuitenkin paljon tiukempaa ja heillä saattoi olla joka päivä opetusta ja myös välitenttejä. Tämä siis riippui täysin opintosuunnasta ja kursseista.

 

Opiskelijaelämä

Glasgown’n yliopistolla oli hyvin vilkas opiskelijaelämä. Erilaisia kerhoja ja seuroja oli satoja erilaisia. Löytyi kaikenlaista huonojen elokuvien kerhosta laskuvarjohyppäyskerhoon. Oli siis runsaasti varaa valita. Nämä kerhot järjestivät aktiivisesti erilaisia aktiiviteetteja ja tapahtumia. Myös paikallinen Erasmus Student Network Glasgow järjesti paljon tapahtumia vaihtareille. Yliopistolla oli mahdollista liittyä yhden tai useamman ylioppilaskunnan jäseneksi ja nämä järjestivät myös paljon erilaista ohjelmaa. Joka viikonloppu oli tarjolla erilaisia retkiä ja itseltäni ainakin valtaisa suositus sellaiselle retkien järjestäjälle kuin The Celtic Ginger. Todella hauska, asiantunteva ja innostunut opas, joka järjestää retkiä nimenomaan vaihtareille.

 

Hyödyllisiä vinkkejä seuraaville vaihtareille

On ihan fakta, että Glasgow’ssa tuulee ja sataa hyvin usein, joten esimerkiksi hyvä vettä ja tuulta pitävä kuoritakki on aivan voittajavalinta, koska sateenvarjoa ei pysty aina kovan tuulen takia käyttämään. Mukaan on hyvä varata myös hyvät kengät, koska käveltyä tulee todella paljon. Glasgow’ssa nimittäin paikasta toiseen liikkuminen on kaikkein helpointa kävellen, koska esimerkiksi linja-autot ovat siellä aika monimutkaisia käyttää. Mukaan kannattaa muistaa pakata myös adapteri ja useamman adapterin sijaan kannattaa matkaan napata mukaan jatkojohto.

 

Skotlannissa on lailla kiellettyä juoda alkoholia kadulla ja siitä voi saada sakot. En siis suosittele kokeilemaan. Skotlannissa myös lähes kaikki museot ovat ilmaisia ja tätä suosittelenkin hyödyntämään, koska museoita löytyy vaikka mihin lähtöön. Myös liikkuminen Glasgow’n ja lähipaikkojen, kuten Edinburghin välillä on helppoa junalla.

 

Glasgow’ssa on pimeän tullen todella tärkeää muistaa, että yksin ei kannata liikkua vaan aina kannattaa liikkua porukassa tai ottaa esimerkiksi Uber. Itselleni tai vaihtokavereilleni ei onneksi sattunut mitään pelottavia tilanteita, mutta riski joutua niihin on huomattavasti suurempi Glasgow’ssa kuin Helsingissä. Tähän on siis hyvä suhtautua vakavasti.

 

Skotlannissa hintataso on aika samoissa Suomen hintojen kanssa. Maassa pärjää pitkälti kortin kanssa, mutta käteistä on aina hyvä olla matkassa mukana, koska sitä tarvitsee aina välillä. Budjettiin on hyvä laskea myös yllättävät kustannukset kuten se, että esimerkiksi yliopiston asuntoloissa saatat joutua ostamaan paljon tarvikkeita kämppääsi, kuten esimerkiksi keittiövälineitä.

 

Kannattaa muistaa, että jos vaihdon aikana iskee koti-ikävä, se on täysin normaalia varsinkin vaihdon alkuvaiheessa, kun kaikki on uutta. Sopeutumiseen auttaa se, että pyrkii löytämään rutiinit uudesta kotipaikasta. Se voi olla esimerkiksi päivittäinen lenkki tai suosikkisarjan jakson katsominen. Kun paikat, ihmiset, kieli ja rutiinit käyvät tutuksi, alkaa arkikin rullaamaan kivasti. Ikävän tuntemuksista kannattaa puhua vaihtokaverien kanssa, koska he luultavasti käyvät läpi samankaltaisia tuntemuksia ja ovat siksi sinulle paras vertaistuki.

 

Lähde vaihtosi aikana rohkeasti mukaan kaikkeen ja kokeile uusia upeita asioita. Vaihto tulee olemaan elämän parhaita ja ikimuistoisempia kokemuksia, jos vain niin haluat. Ei myöskään kannata vertailla omaa vaihtoa kenenkään toisen vaihtoon, koska jokainen vaihto on uniikki. Nauti joka hetkestä ja kauniista Skotlannista, ikimuistoista vaihtoa!

Posted on

Vaihtokertomus, Paris Descartes, Ranska, kevät 2020

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Tiesin jo opintojeni alussa, että minua kiinnostaisi lähteä vaihtoon ja sopivaksi ajankohdaksi valikoitui kolmannen vuoden kevät. Opiskelen sosiaalitieteitä valtiotieteellisessä tiedekunnassa ja opintosuuntani on sosiaalipsykologia. Vaihtokohteen valinnassa kieli oli minulle ensisijainen kriteeri. Olen opiskellut peruskoulussa pitkän ranskan ja halusin vaihtokohteen, jossa voin opiskella ranskaksi, jotta voisin vahvistaa kielitaitoani. Paikka aukesikin ensimmäisestä hakukohteestani ja unelmieni kaupungista, Pariisista. Pariisissa on yli kymmenen yliopistoa ja ne onkin numeroitu, opiskelin itse Paris Descartesissa, jonka numero oli 5. Vuoden 2020 alussa Paris Descartes fuusioitui yhteen muutaman muun yliopiston kanssa ja niiden uusi yhteinen nimi on Université de Paris.

Kun hakee vaihtoon opiskelemaan jollain muulla kielellä kuin englanniksi on hyvä miettiä ajoissa, mistä saa oikeinlaisen todistuksen kielitaidosta. Minulla oli olemassa jo lukiossa suoritettu B2 tason DELF-kielitaitotodistus, joka oikeuttaa yliopisto-opintoihin Ranskassa. Ennen lähtöäni kävin myös kielikeskuksen ranskan kurssilla, pelailin duolingoa ja katsoin Netflix sarjoja ranskaksi, jotta kielitaitoni ei olisi aivan ruosteessa. Sarjasuosituksena Yle Areenasta löytyy nyt ranskalainen Vakoojaverkosto (Le bureau des legends), joka on kahminut Ranskassa palkintoja ja suosiota vuonna 2020!

Sain vahvistuksen yliopistoltani Pariisista marras-joulukuun vaihteessa ja ostin tällöin menolennon ja matkavakuutuksen. Minulla oli jo olemassa matkavakuutus, mutta se kattoi vain enintään 3 kuukautta kestävät matkat, joten päädyin ostamaan siihen ”lisäaikaa”, jotta sain vakuutuksen riittämään 6 kuukauden vaihdon ajaksi.

 

Asuminen

Ranskalainen byrokratia on tunnettu hitaudestaan ja jäykkyydestään. Stereotypia osoittautui todeksi, kun etsin Pariisista asuntoa. CROUS:in (Pariisin ”HOAS”) haku ei tärpännyt, joten etsin asuntoa yksityiseltä. Päädyin käyttämään yliopistoni suosittelemaa ParisAttitude-sivustoa, jolta löytyy kalustettuja asuntoja. Asunnon saamiseksi vuokralaisen on Ranskassa koottava yleensä ”portfolio”, jossa on esimerkiksi takaajan tietoja ja mahdollinen työsopimus tai todistus opiskelupaikasta. Koska minulla oli takaaja, vuokra oli hieman pienempi, ilman takaajaa asuntoa voi olla vaikeaa löytää tai siitä voi joutua maksamaan enemmän. Takaajan tuli myös tienata vähintään 3 kertaa kuukauden vuokran verran ja tämä piti todistaa takaajan palkkakuiteilla. Pariisin vuokrat ovat korkeita, joten asumisesta kannattaa valmistautua maksamaan! Asuin itse 3. arrondissementissa 15 neliön yksiössä ja vuokraa maksoin noin 1000 euroa kuussa.

Olin kuitenkin itse oikein tyytyväinen asumisjärjestelyyni! Asuntoni oli siisti, kompakti ja toimiva ja ennen kaikkea sen sijainti oli täydellinen. Minusta oli ihanaa asua Marais’issa, joka on pullollaan kivijalkaliikkeitä, tunnelmallisia ravintoloita ja taidegallerioita. Kotoani oli myös hyvät yhteydet yliopistolle. Ainoa miinus oli pyykkikoneen puute. Vanhoissa pariisilaistaloissa ei ole pyykkitupia, joten jouduin pesemään pyykkini pesulassa, mihin kului jonkin verran rahaa ja aikaa.

 

Opiskelu ja opetus

Kursseille ilmoittautuminen suoritettiin vasta Pariisissa täyttämällä erilaisia papereita. Kurssi-ilmoittautumisen hoitaminen oli melko hankalaa, sillä orientoiva ranskan kurssini oli samaan aikaan kuin vaihtokoordinaattorin toimiston aukioloajat. Lisäksi suunnitellessani opintojani minulla ei vielä ollut tietoa kurssien aikatauluista, joten suunnitelmia piti vähän muuttaa, jottei minulla olisi päällekkäisiä luentoja. Päädyin tekemään ranskan kielen kurssin, joka oli suunnattu vaihtareille sekä 4 oman alani kurssia.

Opetus oli melko erilaista kuin Suomessa. Opettajat lähinnä luennoivat, muutama saattoi käyttää dioja, mutta suurin osa ei käyttänyt. Luentomuistiinpanot olivat ensisijainen opiskeltava materiaali, mutta sen lisäksi joillain kursseilla jaettiin artikkeleja luettavaksi ja usein myös kirjalista, jonka kirjoihin sai tutustua, jos halusi syventyä kurssin aiheisiin. Luentojen seuraaminen ranskaksi oli aluksi haastavaa ja väsyttävää, mutta paikallisten opiskelijoiden muistiinpanoista oli paljon hyötyä! Lisäksi opettajat olivat todella mukavia, jos heiltä pyysi neuvoa kurssin suhteen ja kertoi olevansa vaihto-opiskelija. Mielestäni kannattaa uskaltaa pyytää apua niin opettajilta kuin muilta opiskelijoiltakin, kun opiskelee vieraalla kielellä!

Koska koronakevät mullisti vaihtoni suoritin kurssini loppuun etänä. Etäopetukseen siirtyminen oli suhteellisen kaoottinen, sillä opettajilla ei ollut hääppöisiä digivalmiuksia. Muutaman viikon hiljaiselon jälkeen kaikki kurssit jatkuivat muodossa tai toisessa: Yksi opettaja videoi kotonaan luentoja, muutama lähetti omat luentomuistiinpanonsa, joista olisi luennoinut luokassa ja eräs lähetti artikkeleita luettavaksi. Myös tentit suoritettiin etänä, osa moodlessa ja osa sähköpostitse. Koska tentit olivat etänä, minua etukäteen jännittäneet suulliset tentit jäivät kokematta, niitä kuitenkin käytetään usein ranskalaisissa yliopistoissa!

Ylipäätään koin opintojeni olevan sisällöltään vähemmän vaativia kuin Helsingissä, vaikka opiskelin samoja kursseja kuin paikallisen Sciences sociales -ohjelman kolmannen vuoden opiskelijat. Arviointiasteikko on Ranskassa 0-20 ja arvosanat 10-20 tarkoittavat läpäistyä kurssia. Arvosanoja 18-20 ei käytännössä jaella, vaan ne edustavat tavoittamattomissa olevaan täydellisyyttä ainakin perinteisesti. Koin että vaihtarina minua arvioitiin suhteellisen rennosti ja minua ohjattiin kirjoittamaan aina kaikkiin palautuksiin, että olen Erasmus-opiskelija, jotta se huomioidaan arvostelussa. En siis erityisemmin stressannut arvosanoista tai kurssien läpäisemisestä!

Kampukseni sijaitsi 6. arrondissementissa ja koostui kahdesta rakennuksesta ja kirjastosta. Kampukselle päästäkseen tuli aina esittää opiskelijakortti, joten kaksi ensimmäistä viikkoani, kun opiskelijakorttini ei ollut vielä saapunut, jouduin aina selittämään järjestyksenvalvojille tilannettani. Onneksi Ranskassa puhumalla pääsee yllättävänkin pitkälle, kunhan uskaltaa vaatia. Kampukselta löytyi myös CROUS:in ruokala (josta sai lounaan noin 3 eurolla) ja jonkinlainen terveydenhoitajan vastaanotto, jossa en tosin käynyt kertaakaan. Pariisista löytyy yliopistojen omien kirjastojen lisäksi muita kirjastoja, joissa voi opiskella, co-working tiloja ja kahviloita. Itse hankin kortin Bibliothèque Sainte-Barbeen, joka oli mielestäni hyvä opiskelukirjasto.

Hyödyllistä tietoa seuraavilla vaihtoon lähteville

Olin ainoa vaihtari omassa ohjelmassani ja koko yliopistossanikin vaihtareita taisi olla vain muutama, tai ainakin ranskan kielen kurssillamme taisi olla 5 opiskelijaa aluksi ja lopuksi 3. Siksi minulle ESN (Erasmus Student Network) oli tärkeä väylä tavata muita vaihtareita ja tutustua. Pariisin ESN järjestää paljon tapahtumia viikoittaisista hengailuista viikonlopun mittaisiin retkiin. Ehdin käydä viikonloppuretkellä Loiren laakson linnoissa ja se oli yksi vaihdon kohokohdista.

Pariisi on tunnettu kauneudestaan, mutta sinne mahtuu muutakin. Taskuvarkaat, rotat ja metrossa lääppivät miehet ovat myös osa arkea Pariisissa. Omista tavaroista kannattaa olla tarkkana aina kun liikkuu julkisilla paikoilla ja ranskaa kannattaa osata ainakin sen verran, että voi pyytää tuntematonta jättämään sinut rauhaan. Lisäksi Pariisin eri alueet ovat hyvin erilaisia turvallisuuden suhteen, esimerkiksi Pariisin pohjoisia arrondissementteja 18-20 pidetään suhteellisen rauhattomina. Kaiken kaikkiaan Pariisissa on mielestäni kuitenkin turvallista ja kaupunki on häkellyttävän kaunis paikka asua!

Koronavirus lisäsi omaan vaihtooni kierroksia, sillä Pariisissa koronatilanne oli jo maaliskuussa hyvin kriittinen. Kaduilla asiaa ei juuri huomannut, mutta mediasta sain tietää, että sairaalat olivat täynnä ja tauti levisi hallitsemattomasti. Kun Pariisiin julistettiin ulkonaliikkumiskielto, aloin pohtia lähtöä Suomeen. Minulla oli onneksi Pariisissa yksi suomalainen vaihtariystävä, jonka kanssa päätimme yhdessä lähteä Suomeen, sillä olisimme molemmat jäänyt muutoin yksin jumiin pikkuisiin yksiöihimme. Toisista vaihtareista sai onneksi stressaavassa tilanteessa paljon vertaistukea ja tietyllä tapaa poikkeukselliset olot hitsasivat yhteen vaihtokavereiden kanssa poikkeuksellisen nopeasti.

Lopuksi vielä muutama käytännön vinkki:

  • Mukaan Ranskaan kannattaa ehdottomasti ottaa passikuvia, sillä niitä tarvitaan kaikkialla: opiskelijakorttiin, bussikorttiin, kirjastokorttiin, kurssi-ilmoittautumislomakkeeseen.
  • Jos asut Pariisissa lataa CityMapper, se on paras sovellus Pariisin julkisen liikenteen käyttöön! CityMapper on parhaiten perillä ruuhkista ja lakoista, joita Rankassa riittää ja se kertoo myös mihin kohtaan metroa kannattaa nousta, jotta välttää pitkät kävelyt asemilla.
  • Opettele ainakin ranskan kielen perusteet! On totta, että ranskalaiset eivät halua puhua englantia. Monessa paikassa palvelua saa paremmin Ranskaksi ja asiansa saa helpommin läpi.
Posted on

Vaihtokertomus, University of Exeter, Iso-Britannia, lukuvuosi 2019-2020

Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Sain tietää keväällä 2019 pääseväni vaihtoon Exeterin yliopistoon, Lounais-Englantiin. Olin innoissani, koska haaveilin Englantiin pääsystä ja opiskelusta ja arjesta siellä. Exeter tuntui myös sijainniltaan sopivalta – se on suunnilleen Jyväskylän kokoinen kaupunki lähellä Englannin rivieraa ja lähellä on myös pari kansallispuistoa. Lontooseen matkaa on junalla parisen tuntia.
Lähtö Englantiin tapahtui nopeasti – olin koko kesän töissä ja työt loppuivat vain pari päivää ennen lähtöä. Vuokrasin asuntoni uudelle opiskelijalle vaihtovuoteni ajaksi. Ennen lähtöäni olin saanut yliopistolta hyväksymiskirjeen, sähköpostin käyttööni, uutiskirjeitä ja muuta tietoa opintojen aloittamisesta.

Reed Hall on kampusalueen vanhin rakennus. Siellä on kahvila, ravintola, kokous- ja juhlatiloja.
Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Exeterissä en kokenut kovin paljoa byrokratiaa, EU-kansalaisena kaikki hoitui näppärästi. Poliisille tai mihinkään muuallekaan ei täytynyt käydä rekisteröitymässä. Opiskelijakortti piti hakea yliopiston neuvonnasta, kuten myös opiskelutodistus paikallista pankkikorttia varten. Omia yhteystietoja piti myös päivitellä yliopiston ja opiskelija-asuntolani järjestelmiin. Lisäksi takuuvuokraa varten täytyi rekisteröityä erääseen palveluun, mutta sekin sujui aika helposti.

Paikalliseen opiskelijaterveydenhuoltoon täytyi myös rekisteröityä. Lääkäriä pääsi tapaamaan melko helposti ja terveyspalvelut olivat melko hyviä, mutta todettakoon silti että Suomessa tämä on oman kokemukseni mukaan vielä paremmin. Suosittelen ottamaan kattavan matkavakuutuksen, etenkin nyt kun Yhdistynyt kuningaskunta on eronnut EU:sta.

Jos aikoo työskennellä opintojen ohella, pitää hakea NINo-tunnus eli eräänlainen veronumero. Haku tehdään puhelimitse, jolloin varataan aika lyhyeen haastatteluun verotoimistossa. Haastattelussa selvitetään NINo-numeron tarve. Verotoimisto saattaa olla toisessa kaupungissa, esimerkiksi itse jouduin käymään Tauntonissa, jonne oli puolen tunnin junamatka.
Yleisesti ottaen kaikki viralliset asiat hoidettiin puhelimitse. Suomessa olen tottunut tekemään lähes kaiken sähköisesti, mutta Englannissa asiat hoituvat perinteisempään malliin.

Asuminen

Asumisen sai järjestää itse, mutta yliopisto tarjosi koko vuoden Exeterissä oleville myös yliopiston asuntolapaikkoja. Päätin hakea yliopiston majoitusta, koska se tuntui varmemmalta ja turvallisemmalta vaihtoehdolta. Minun piti täyttää hakemuslomake, johon sai valita muutaman mieleisensä vaihtoehdon. Tarjolla oli yksiöitä ja huoneita omalla kylpyhuoneella tai ilman. Valittavana oli joko ’catered’ tai ’self catered’ -huoneita. ’Catered’-huoneisiin kuului aamiainen ja päivällinen. Se olisi ollut helppo ja kohtuuhintainen vaihtoehto, mutta ruokavaliorajoitteideni vuoksi päätin valita ’self-catered’-huoneen.

Yksi edullinen vaihtoehto olisi myös ollut jakaa huone jonkun kanssa, mutta tällainen vaihtoehto taisi löytyä vain yhdestä yliopiston asuntolasta. Päätin kuitenkin, että maksan omasta rauhasta ja yksityisyydestä.

Duryard Valley Park yliopiston kupeessa on upea näköalapaikka.

Olisin mieluiten halunnut yksiöön, koska pidän yksin asumisesta. Tarjolla olevat yksiöt olivat kuitenkin melkoisen hintavia, n. 900 eurosta kuukaudessa ylöspäin. Päädyin valitsemaan huoneen jaetussa asunnossa upouudesta opiskelija-asuntolasta. Hinta oli kuitenkin aika suolainen, reilut 800 euroa kuukaudessa.

Näin jälkikäteen ajateltuna parempi vaihtoehto olisi saattanut olla yksityiseltä vuokraaminen, koska se olisi ollut halvempaa. Toisaalta opiskelija-asuntolat ovat Britanniassa hyvätasoisia ja niihin kuuluu vastaanottopalvelut, kuntosali ynnä muut.

Opiskelu ja opetus

Exeterin yliopistossa opiskelu ei poikennut kovin paljoa Helsingin yliopistosta. Luentoja oli suurin piirtein saman verran kuin minulla oli Helsingissä. Itsenäistä työtä – lukemista ja esseiden kirjoittamista – oli myös suunnilleen saman verran opintopistemäärään suhtautettuna. Kurssit Exeterissä olivat 15 paikallista opintopistettä, joka vastaa 7,5 opintopistettä ECTS-järjestelmän mukaan.

Tyypillinen kurssi sisälsi melko kattavan lukulistan, 2 000 sanan esseen ja tentin. Tentit järjestettiin toukokuussa. Vaihto-opiskelijoille yliopisto tarjosi myös mahdollisuutta tehdä tentin sijaan toinen essee.

Yliopiston päärakennuksen Forumin keskusaukiolla on ilta-aikaankin opiskelijoita.

Yliopiston opettajat olivat mukavia ja pitivät mielenkiintoisia luentoja. Heillä oli myös yleensä kerran viikossa ’office hour’, jolloin sai tulla kysymään lisätietoja tehtävistä tai muusta kurssiin liittyvästä. Sähköpostitse asioita ei opettajien kanssa mielellään hoidettu. Yleisiä kysymyksiä pystyi myös jättämään kurssien ELE- eli Moodle-alustoille. ELEä käytettiin ahkerasti, sinne tuli tehtävänannot ja luentodiat sekä muu tärkeä tieto.

Pidin siitä, että tehtävät arvioitiin anonyymiysperiaatteella. Arvioija ei tiennyt, kuka tehtävän on tehnyt. Lisäksi toinen ulkopuolinen arvioija arvioi tehtävät vielä kertaalleen.

Luentojen lisäksi joillain kursseilla oli työpajoja ja kenttäretkiä. Kävin eräällä maantieteen kurssilla tekemässä kenttätyötä läheisessä kansallispuistossa, jossa tutkimme jokia.

Suosittelen aloittamaan opiskelun kunnolla heti alussa ja tekemään suunnitelman, missä aikataulussa kirjoitat esseitä ja luet kurssikirjallisuutta. Tehtävien eräpäivistä ollaan tosi tiukkoja – jos palauttaa tunninkin myöhässä, arvosana laskee roimasti. Yli kahden viikon myöhästymistä saa arvosanan 0 (asteikko on 0–100). Lisäaikaa tehtäviin voi saada esimerkiksi terveydellisistä perusteista, mutta sitä täytyy erikseen hakea.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoonlähtijöille

Jos haluat matkustaa Englannissa, suosittelen ostamaan junakortin (Railcard) ja bussikortin (Coach card), joilla saa kolmasosan hinnasta pois. Varsinaisia opiskelija-alennuksia ei junissa eikä kaukoliikenteen linja-autoissa ollut. Junakortti maksaa n. 30 euroa ja bussikortti reilun kympin, mutta ne maksavat itsensä nopeasti takaisin, jos tekee parikin matkaa. Julkinen liikenne Englannissa on melko kallista, ja esimerkiksi junaliput kannattaa yleensä ostaa heti, kun tietää matkan ajankohdan. Jos lipun ostaa samana päivänä kuin matkustaa, hinta saattaa olla tosi korkea.

Kannattaa myös ostaa noin kymmenen euroa maksava TOTUM-kortti, joka on eräänlainen opiskelijakortti. Sillä saa mm. 10 % alennusta Co-op-ruokakaupoista, joita on paljon eri puolilla Exeteriä ja muuta Englantia. Lisäksi TOTUM-kortin toiselle puolelle saa PASS-kortin, jolla voi todistaa olevansa täysi-ikäinen.

Suosittelen myös miettimään asumiskuvioita kohteessa. Yksin asuminen on kallista ja saattaa vaikeuttaa kavereiden löytämistä, mutta toisaalta huonot kämppäkaverit voivat aiheuttaa harmaita hiuksia. On arpapeliä, saatko sotkuisat ja meluisat kämppikset vai mukavat uudet kaverit. Yksityisellä asuminen on Englannissa halvempaa, mutta yliopiston asuntolat tai yksityiset opiskelija-asuntolat, kuten Unite tai The Student Housing Company voivat olla turvallisempi valinta, jos mietityttää, löytääkö asuntoa helposti.

Suosittelen lähtemään matkaan avoimin mielin ja pitämään odotukset realistisina. Vaihdossa ei ole aina kivaa, mutta oma vuoteni oli ehdottomasti kokemisen arvoinen.

Posted on

Vaihtokertomus, Nova SBE, Portugali, kevät 2019

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Sain hyväksymiskirjeen Nova Sbe:ltä, jonka mukana tuli kattavat ohjeet sekä tietopaketti, kuinka toimia ennen kouluun saapumista. He linkkasivat minut myös Facebook-ryhmiin, jossa jaettiin informaatiota koulusta, asumisesta sekä yleisesti Lissabonista, Carcavelosista (paikka jossa kampus sijaitsee) sekä Portugalista. Lisäksi minulle nimettiin niin kutsuttu Nova SBE kaveri, eli opiskelija, joka otti minuun yhteyttä Facebookin välityksellä ja kertoi auttavansa minua asiassa kuin asiassa ja näin hän tekikin. Hoidin itselleni myös kattavan matkavakuutuksen, tapaturmavakuutuksen sekä eurooppalaisen sairaanhoitokortin kelalta. Lisäksi otin mukaan varmuuden vuoksi kopion passistani, toki myös itse passin.

Ensimmäisiä asioita mitä koulussa piti tehdä oli hakea opiskelijakortti. Tämä tehtiin meille todella helpoksi. Nova SBE:n kampuksella oli Welcoming Day, jossa meitä ohjeistettiin hyvin tarkasti, kuinka hankkia opiskelijakortti, matkustuskortti (eli julkisen liikenteen matkakortti junaan ja busseihin) sekä kuinka käyttää kirjastoa ja muita palveluita kuten terveydenhuoltoa, jota koulu myös tarjosi. Tämän päivän aikana meidät myös jaettiin ryhmiin ja kampus esiteltiin meille perusteellisesti pienryhmissä, jossa myös alkoi uusiin ihmisiin tutustuminen.

Asuminen

Lissabonissa ei pitänyt ilmoittautua kaupungin asukkaaksi. Kotona tein tietenkin muuttoilmoituksen ja vaihdoin osoitteeni Carcavelosin osoitteeseeni. Suurin ja vaikein päätös mielestäni oli, että päätänkö muuttaa Lissabonin keskustaan vaiko Carcavelosiin, joka sijaitsee 25 minuutin junamatkan päässä Lissabonin keskustasta. Kampus sijaitsee Carcavelosin kaunista hiekkarantaa vastapäätä. Itse päätin kuitenkin säästää matkustelussa aikaa, joten muutin Carcavelosiin. Löysin asuntoni Facebook ryhmästä. Tämä oli todella yksinkertaista, helppoa ja turvallista. Asuin asunnossa, jonka jaon kolmen muun opiskelijan kanssa. Heistä kaikista tulivat todella hyviä ystäviä ja kimppa-asuminen oli täydellinen ratkaisu, sillä en omannut ystäviä Portugalissa ennestään. Myöskin vuokrakustannuksen ovat halvempia jos asuu kimppakämpässä. Vuokrani oli 450e/kk sisältäen laskut. Liikkuminen Lissaboniin on helppoa Carcavelosista, se on junalinja joka kulkee Lissabon-Carcavelos Ja Carcavelos-Lissabon väliä noin 3-6 kertaa tunnissa melkein vuorokauden ympäri. Jos halusin palata kotiin yö aikaan niin jaon taksin ja uberin ystävien kanssa.

Hintataso Portugalissa on huomattavasti edullisempi, kuin Suomessa etenkin ravintolassa syöminen tai baarissa oluen juominen. Ruokakaupat ovat hieman edullisempia ja tuotteetkin ovat melko saman tyyppisiä mitä täällä meillä päin saa. Toki lakritsia ja ruisleipää kannattaa varata mukaan, näitä asioita et tule sieltä löytämään. Opiskelijoille museot ymmä muut kulttuuri kohteet ovat todella edullisia. Nova SBE järjesti myös todella paljon yhteistoimintaa, jossa he esittelivät Lissabonin kaupunkia ja ympäristöä, mutta myöskin pidempiä reissua Lissabonin ulkopuolelle. Nämä reissut ja tapahtumat olivat oiva tapa tutustua Portugaliin sen kulttuuriin sekä tavata uusia ihmisiä ja luoda uusia ystävyyssuhteita.

Opiskelu ja opetus

Itse opiskelen Kehitysmaatutkimusta Valtiotieteellisessä tiedekunnassa ja menin Novaan opiskelemaan taloustieteen sivuaineeksi. Otin neljä taloustieteen kurssia, sillä Novassa yksi kurssi on 7.5 opintopistettä. Minulle tuli yllätyksenä opintojen vaikeustaso, mutta tämä saattoi johtua siitä, että minulla ei ollut matemaattista taustaa opinnoissani ja taloustiedossa on kuitenkin paljon matemaattista laskentaa ja kaavoja teorian lisäksi. Mainitsin kuitenkin tilanteeni professoreille, jotka minua opettivat ja he olivat tämän asian suhteen erittäin avuliaita. He järjestivät minulle yksityiskohtaista tukiopetusta ja auttoivat minua ymmärtämään asioita, jotka koin vaikeaksi sekä panostivat niihin osa-alueisiin, jossa olin heikoille. Eli vaikka kokisi asiat vaikeiksi niin opin sen, että rohkeasti pyytämällä apua selviää pitkälle. Pääsin kaikki kurssini läpi ja opin erittäin paljon. Opetustyyli on saman tyyppistä mitä meillä on Helsingin Yliopistolla. Opetus perustuu luentoihin sekä laskareihin. Opetuskieli on tietenkin englanti. Erona oli se, että kun istuin luentosalissa Carcavelosissa ikkunasta näkyi Carcavelosin upea monta kilometriä pitkä valkoinen hiekkaranta ja Atlantin meri.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Portugalin ja Lissabonin koin erittäin turvalliseksi. Käytin maalaisjärkeäni, kuten tekisin missä vain reissussa, mutta myös kotona. Ihmiset olivat lämpimiä, vastaanottavaisia sekä erittäin avuliaita ja mukavia. Joten kadulla jos eksyy niin rohkeasti vaan kysymään neuvoa. Suosittelen lämpimästi tutustumaan portugalin alkeisiin. Monet osaavat englannin kielen moitteettomasti, mutta vanhempi sukupolvi ei välttämättä. Tämä jäi harmittamaan itseäni, sillä ihmiset olivat niin lempeitä ja olisin halunnut kommunikoida enemmän, mutta kielimuuri esti sen. Kaiken kaikkiaan kokemus oli mahtava. Suosittelen lämpimästi tutustmaan myös muihin paikkoihin Portugalissa. Itse vuokrasin auton ystäväni, joka on melko edullista, ja matkustimme Portugalin ympäri. Navigointi on yksinkertaista ja majoittuminen guest housseissa on opiskelijabudjetille sopivaa. Suosikki asioita oli ruoka ja musiikki. Portugali on kuuluista viineistään, kalaruuistaan sekä perinteisestä Fado musiikista, jota pääsee kuuntelemaan useissa Fado ravintoloissa, joita on Lissabon pullollaan. Portugali on yksi Euroopan aurinkoisimpia maita. Siellä paistaa aurinko lähes ympäri vuoden!

Posted on

Vaihtokertomus, Stockholms universitet, Ruotsi, syksy 2019

Lääketieteellisen tiedekunnan opiskelija

Menin Tukholman yliopistoon vaihtoon syyslukukaudeksi 2019. Tukholmaan houkuttelivat paitsi haave ruotsin kielen treenaamisesti että rakkaus kaupunkia itseään kohtaan – ja olihan sinne myös helppo houkutella tuttuja käymään! Voin suositella Tukholmaa lämpimästi vaihtokaupunkina.

Ennen lähtöä

Pääosin kaikki sujui todella nopeasti ja kätevästi ennen lähtöä. Sain jo parin viikon kuluttua mobility online -hausta hyväksymissähköpostiviestin Tukholman yliopistolta – yllätyin ihan, luulin että pitäisi odottaa kuukausia! Tämän jälkeen minun piti vain täyttää melko lyhyt sähköinen lomake, johon en pohjoismaista tulevana tarvinnut edes kielitodistusta. Ainoa kompastuskivi olivat kurssivalinnat. Tutkin ohjeistuksen mukaisesti kursseja yliopiston nettisivuilta, mutta jouduin useamman kerran lähettämään sähköpostia yliopiston vaihtokoordinoijalle, sillä osa kursseista oli jo täynnä (vaikka sitä ei mistään nähnyt). Paikalliset opiskelijat tekevät ilmeisesti kurssivalinnat todella varhaisessa vaiheessa, verrattuna käytäntöihin Suomessa; tein valintoja alkukesästä syksyä varten, vaikka kotona Helsingin yliopistolla en välttämättä edes tietäisi, mitä kursseja on saatavilla tuolloin!

Kurssivalintoja hiukan hämmensi myös Tukholman yliopiston erilainen periodijärjestelmä. Käytännössä kursseja ei voinut olla samaan aikaan kuin yksi tai kaksi, joten kurssit olivat melkeinpä intensiivikursseja. Syyslukukausi jaettiin kahteen periodiin, jotka puolestaan jaettiin kahteen pienempään osaan (A ja B). Kurssit olivat (kielikursseja lukuun ottamatta) 7.5 noppaa tai 15 noppaa; eli jo lähtökohtaisesti suurempia. 15 nopan kurssi kestäisi yhden kokonaisen periodin, jonka aikana ei ole lainkaan muita kursseja; 7.5 voi joko kestää koko periodin (jolloin kaksi yhtä aikaa) tai periodin puolikkaan, jolloin ei ole muita kursseja samaan aikaan. Itse pidän kyllä parempana Helsingin yliopiston järjestelmää, mutta onhan intensiivisyydessä oma etunsa. Erikoista on myös se, että syyslukukausi jatkuu joulun yli ja loppuu noin tammikuun puolessa välissä. Jouluna on lomaa ja suurin osa vaihto-oppilaista meni silloin käymään kotonaan, minä mukaan lukien.

Tukholma sellaisena kuin sen muistan
Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Alkubyrokratian sijaan tekisi mieli puhua alkuinnostuksesta! Tutustumisviikolla sattui ja tapahtui kaikenlaista ohjelmaa, yleensä vaihto-oppilaiden kesken. Tämä olikin pääsääntöisesti se vaihe, jossa tutustuin niihin ihmisiin, joiden kanssa viettäisin loppuvaihtoajan. Kannattaa siis ehdottomasti osallistua tapahtumiin! Niihin oli myös selvästi panostettu ja Tukholman yliopisto arvoa korostettiin myös juhlallisemmassa tilaisuudessa Aula Magnassa. Mieleeni tuli, oliko tarkoituksena houkutella opiskelijoita tulemaan myöhemmin opiskelijoiksi tai töihin Tukholman yliopistolle – ainakin yksi kurssiopettajani oli tullut Tukholmaan alun perin juurikin vaihtoon, ja jäänyt sille tielleen.

Mutta, kyllä sitä byrokratiaakin löytyi. Erityisesti hämmennystä aiheutti opiskelijakortin hankkiminen. Kortteja on on itseasiassa kaksi: yliopistokortti (universitetskortet, fyysinen kortti) ja kampuskortti (campuskortet, pääasiassa sovelluksena). Yliopistokorttia käytetään lähinnä kirjastonkirjojen lainaamiseen, ja minä en koskaan saanut sitä, vaikka tilasin pariin otteeseen; toisaalta, pärjäsin hyvin ilman, sillä kursseillani ei pääosin käytetty kirjoja vaan artikkeleita. Monilla muillakin oli vaikeuksia yliopistokortin saamisessa, mutta kyllä suurin osa sitä hakeneista sen ymmärtääkseni sai. Yliopistokortin tilaamiseen tarvitsee yliopiston tunnukset, jotka sai vasta paikan päällä, sekä paikallisen osoitteen, johon se lähetetään.

Kampuskortti sen sijaan on melkein välttämätön, sillä sen avulla saa julkisessa liikenteessä opiskelija-alennuksen. Kortin saadakseen pitää liittyä Tukholman yliopiston ylioppilaskuntaan (Stockholms universitets studentkår) ja tätä varten pitää maksaa jäsenmaksu, joka on noin 12 euroa. Kortti on saatavilla sähköisesti sovelluksena, ja sen saa melko nopeasti (noin viikko). Kortti ei voi hankkia ennen lukuvuoden alkamista.

Kampuskortin hankkimisen yhteydessä voi ilmaiseksi liittyä yhteen tiedekuntajärjestöön, mikä kannattaa tehdä, sillä tiedekunnat järjestävät myös paljon erilaista ohjelmaa. Tiedekuntajärjestöt vastaavat jossakin määrin Helsingin yliopiston osakuntia ja tiedekunnilla on omia huviloita pääkampusalueella (Frescati). Huviloihin voi tulla iltaisin viettämään aikaan ja niillä on kohtuulliseen hintaan tarjolla juomaa (myös alkoholia) ja pientä naposteltavaa.

Asuminen

Suurin hankaluus Tukholman yliopistossa opiskelemisessa on selvästi asunnon hankkiminen. Yliopistolla on kyllä tarjolla asuntolahuoneita vaihto-oppilaille, ja suurin osa vaihto-oppilaista asuukin Frescati-kampuksen lähellä olevassa asuinalueella nimeltä Lappis eli Lappkärsberget. Itselleni ilmoitettiin jo hyvissä ajoin, että koska olen Nordplus-vaihto-oppilas, ei minun ole mahdollista saada yliopistolta asuntoa. Näin ollen en tiedä yliopiston hakuprosessista, paitsi että ainakin yksi espanjalainen psykologian vaihto-oppilas jäi myös vaille asuntoa yliopistolta – mutta muut psykologian vaihto-oppilaat (noin 8) taas saivat yliopistolta asunnon. Asuntola-asunnoissa oli yhdellä käytävällä noin 8-10 huonetta ja yhteinen keittiö.

Itselleni kävi asunnonhaussa hyvä tuuri. Äitini ystävä sattuu asumaan Tukholmassa, ja hänellä oli tilaa ja kiinnostusta ottaa minut asumaan luokseen – maksoin kyllä vuokraa, mutta huomattavasti kohtuullisemmin kuin vapailla markkinoilla. Eräs toinen suomalainen opiskelija oli löytänyt asunnon facebook-ryhmän kautta. Ymmärsin, että yliopiston asuntohaussa kauemmasta maasta tulevia vaihto-oppilaita suositaan, eli suomalaisena kannattaa varautua siihen, että yliopistolta ei välttämättä saa asuntoa, ja tutustua hyvissä ajoin tarjolla oleviin asuntoihin.

Opiskelu ja opetus

Kurssien suurempaa laajuutta (15 tai 7.5 op.) ja intensiivisyyttä (1-2 kurssia samaan aikaan) lukuun ottamatta kurssit vastasivat metodeiltaan hyvin paljon Helsingin yliopistoa. Itse suoritin psykologian maisteriopintoja. Oikeastaan kaikki kurssit muodostuivat luennoista (ei läsnäolopakkoa) ja pakollisista seminaareista, joita varten piti tutustua 3-5 artikkeliin. Tämän lisäksi kurssiin sisältyi yleensä joko kirjallinen työ tai esitelmä. Intensiivisyydestä johtuen luentoja tai muita tapaamisia oli yleensä melko usein, joten useamman kuin ohjeistetun määrän kursseja tekeminen yhtä aikaa on vaikeaa. Valitettavasti olin mokannut kurssivalinnoissani siten, että yhdessä periodin puolikkaassa minulla oli kaksi kurssia päällekkäin. En suosittele!

Opetus oli pääosin hyvälaatuista ja Helsingin yliopiston tapaan kurssien luonnoitsijat toimivat myös tutkijoina. Suurimmalla osalla kursseista oli vaihtuvia luennoitijoita siten, että luennoitsijat puhuivat juuri omasta erikoistumisalastaan. Ilmeisesti huomattava osa maisteriohjelmista on Tukholman yliopistolla kokonaan englanniksi. Yksittäisellä kurssilla vaihto-oppilaita saattoi olla jopa puolet osallistujista. Opetusryhmät olivatkin yleisesti pieniä, noin kymmenen henkeä, mikä helpotti keskustelua seminaareissa.

Psykologian opiskeleminen Ruotsissa jaetaan kahteen linjaan: kliiniseen ja tutkimuspainotteiseen. Suomessa tällaista jakoa ei ole, vaan valmistuttuaan voi työskennellä niin kliinisen työn kuin tutkimuksen parissa. Kliinisen linjan opinnot ovat ainakin Tukholman yliopistolla ei-kurssimuotoiset: opiskelijat saavat valmiit lukujärjestykset, eikä valinnaisuutta juuri ole. Tälle linjalle vaihto-oppilaita ei juuri päästetä ja sen opetus on ruotsiksi. Itse kävin tutkimuslinjan opintoja, jotka vastaavat melko hyvin teoreettisia ja syventäviä kursseja Helsingin yliopistossa. Tutkimuslinja on kokonaan englanniksi.

Tukholma psykologian kampusalue oli oikein vehreä ja kaunis
Vapaa-aika ja elämä kampuksella

Suurin minuspuoli Tukholman yliopiston kampuksella oli ehdottomasti ruoka. Kun on tottunut unicafen halpaan ja hyvään ruokaan, oli vaikea sulattaa kampuksen hintoja. Ateriat olivat kyllä kampusalueella olivissa ruokaloissa halvempia kuin ravintoloissa, mutta silti noin kahdeksan euron luokkaa per ateria. Suurin osa opiskelijoista tuo kampukselle mukanaan rasiassa itsetekemäänsä ruokaa, kampuksilta on löydettävissä mikroja. Itsekin totuin tähän käytäntöön.

Mainitsin jo aiemmin tiedekuntajärjestöt, jotka siis vastaavat melko lailla Helsingin yliopiston osakuntia. Tiedekuntien huviloissa voi sekä vain viettää aikaa että osallistua varsinaisiin tapahtumiin. Periaatteessa tiedekuntien tapahtumissa ja huviloissa saa olla vain, jos kuuluu kyseiseen tiedekuntajärjestöön; se, kiinnostaako väkeä varsinaisesti vahtia tätä, vaihtelee. Kampuskortin hankkimisen yhteydessä yhteen näistä voi liittyä ilmaiseksi. Ei ole pakko liittyä siihen tiedekuntajärjestöön, jonka tiedekuntaan kuuluu, vaikka tämä onkin yleisintä.

Yliopistolla on myös muita järjestöjä, tosin huomattavasti vähemmän kuin Helsingin yliopistolla. Itse olin vähän pettynyt huomatessani tämän, sillä olen Helsingissä nauttinut ajan vietosta järjestöjen parissa. Osallistuin kuitenkin SNNC:hen eli Student’s noble nightcuppiin, joka järjestää Nobelin juhlien viralliset jatkot (joissa tosin pääasiassa väkeä, joka ei ole osallistunut varsinaiseen juhlaan). Tämä veikin huomattavan osan vapaa-ajasta syksyllä. Näin jälkikäteen ajatellen, ehkä sen ajan olisi voinut käyttää ennemmin vaihtokavereiden keskuudessa.

Yliopistojen ulkopuolisia harrastuksia ym. varten suosittelen käyttämään meet-up – sivustua. Sivustolla on paljon erilaisia harrastusmahdollisuuksia: kieliklubeja, lautapelejä, neulomista, patikointia ja vaikka mitä. Palvelu itsessään ei maksa mitään, tapahtumasta riippuen niissä voi olla jonkinlainen pieni osallistumismaksu. Itse kävin erityisesti lautapelaamassa monta kertaa. Monet tapahtumat ovat englanniksi, joten myös ilman ruotsin kielen taitoa pärjää.

Suomalaisena Ruotsissa

Olin kuullut vähän ristiriitaisia kommentteja etukäteen siitä, miten Ruotsissa suhtaudutaan suomalaisuuteen ja esimerkiksi suomenruotsiin. Yksi etukäteisiä surkuhupaisia kokemuksia oli, kun äitini kanssa kaupoissa käydessämme monet vaihtoivat kielen englantiin, vaikka puhuimme varmasti molemmat ymmärrettävää ruotsia: yhdessä kaupassa keskustelimme niin, että me puhuimme aina ruotsia myyjälle, joka taas jatkoi meille englanniksi. Tämä tapahtui ennen varsinaisen vaihdon alkamista ja olin vähän onneton, kun ajatuksena oli, että pääsisin käyttämään ruotsin kieltä vaihdon aikana.

Olinkin siis positiivisesti yllättynyt, kun ruotsalaiset opiskelutoverit jaksoivat hyvin kuunnella kun haen ruotsin sanoja ja kehuivat kielitaitoa. Toisaalta vietin suurimman osan ajastani muiden vaihto-oppilaiden kanssa, sillä olimme tutustuneet aluksi, joten ruotsin puhuminen jäi vähemmälle kuin haaveilin. Toisaalta puhuin ruotsia aina kun keskustelutoveri sitä ymmärsi, enkä kohdannut kertaakaan englantiin vaihtamista tai vastaavaa. Kannustan puhumaan ruotsia, vaikka olisikin haasteita! Joidenkin murteiden ymmärtäminen oli hankalaa, mutta pääosin selvivin hyvin ja opin paljon.

Toinen kieli, mitä pääsin käyttämään yllättävän paljon, oli suomi. Ruotsissa on huomattava suomalaistaustainen vähemmistö, sanoisin mututuntumalla että ehkä suurempi kuin suomenruotsalaiset Suomessa (tai ehkä tämä vain korostuu Tukholmassa). Hyvinkin satunnaisissa tilanteissa kohtasin muita suomalaisia tai suomalaistaustaisia ja pääsin puhumaan suomea; vielä enemmän tuntui olevan niitä, joille ei ole suomea opetettu, mutta joiden esimerkiksi toinen vanhempi on suomalainen. Kun koti-ikävä korostui vaihdon loppupuolella, kuulin metrossa jonkun huutavan kovaäänisesti ”Perkele” ja ilahduin – hetki oli jotenkin koominen.

Hyödyllistä tietoa vaihtoon lähteville

(tässä jossakin määrin kertausta aiemmin mainituista)

Ruotsalaiset käyttävät henkilötunnusta ihan kaikkialla! Sitä kysyttiin esimerkiksi, kun ilmoittauduin flamencotunneille. Yliopistolta saa eräänlaisen keksityn henkilötunnuksen, mutta sitä ei voi käyttää muualla kuin yliopiston sivuilla. Ruotsalainen henkilötunnus on aika samanlainen kuin suomalainen (xxxxxx-xxxx), paitsi että syntymäaika ilmoitetaan vuosi-kuukausi-päivä.

Ruotsalaiset käyttävät paljon omaa Mobilepayn kaltaista sovellusta nimeltä Swish – sillä voi maksaa monissa kahviloissa, kaupoissa ym., ja tuntuu, että sitä käytetään paljon enemmän kuin Mobilepayta Suomessa. Sovellusta ei valitettavasti voi saada ilman ruotsalaista henkilötunnusta.

Sen sijaan käteistä ei oteta vastaan monissa kahviloissa ja kaupoissa! (kun joskus nostin kruunuja, ne jäivät vain oleilemaan lompakon pohjalle – siellä on niitä edelleen)

Jos asut jonkun luona kylässä, on kaikkiin osoitteisiin kirjoitettava c/o ja siellä virallisesti asuvan nimi, muuten kirjettä tai pakettia ei edes toimiteta perille.

Tukholman metro on tuskastuttava. Liekö mistä johtuu, mutta usein metroja jää välistä ja on erilaisia vikoja – myöhästyin tästä syystä jopa lennolta. Jos kuljet metrolla johonkin tärkeään tapaamiseen tms., kannattaa varautua.

Tukholman yliopistolla opiskelijakortteja on kaksi. Campuskortet on olennainen, sillä se mahdollistaa halvemman joukkoliikenteen – se kannattaa hankkia heti kun lukukausi alkaa. Universitetskortet mahdollistaa lähinnä kirjojen lainaamisen, eikä ole välttämätön jos et tarvitse kirjoja.

Tiedekuntajärjestöt vastaavat paljolti Helsingin yliopiston osakuntia ja järjestävät tapahtumia ja hengailua. Tiedekuntajärjestöillä on omat huvilansa, joissa voi hyvin tutustua ihmisiin ja viettää iltaa.

Kannattaa tutustua Meet-up sivun tarjontaa, siellä on paljon hauskaa tekemistä kaupungissa joko ilmaiseksi tai halvalla. Huomattava osa myös englanniksi.

Ruotsissa on muitakin kaupunkeja kuin Tukholma! Itse en ollut ennen missään muualla käynyt – nyt vietin pari yötä Göteborgissa ja tein päiväreissun Upsalaan. Suosittelen matkaamaan itseäni enemmän, sillä Ruotsissa kyllä piisaa muutakin nähtävää.

Tukholmassa on paljon museoita, ja huomattava osa nistä on ilmaisia.

Jostakin syystä oma nettini toimi hyvin huonosti erityisesti psykologian kampusalueella – yliopistolla on kyllä myös oma wifi joka taas toimii.

Posted on

Vaihtokertomus, UiT Norges arktiske universitet, Norja, syksy 2019

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

UiT Norges arktiske universitet on maailman pohjoisin yliopisto. Sillä on kymmenen kampusta, joista eteläisin on Mo i Ranassa ja pohjoisin Huippuvuorilla. Minä olin Nordplus-vaihdossa Tromssassa, jossa opiskelin pohjoismaisia kieliä ja kirjallisuutta, eli käytännössä norjan kieltä ja kirjallisuutta.

Ennen lähtöä

Vaihtohaun ensimmäinen vaihe oli mutkaton, ja hakemuksen tekeminen Mobility Online -portaalissa helppoa. Sain helmikuun lopussa tietää, että minut oli valittu, ja alkoi seuraava vaihe. Maaliskuun loppupuolella sain käyttäjätunnuksen SøknadsWeb-hakuportaaliin, jossa täytin hakemuksen vaihtoyliopistoon. Tämäkin vaihe sujui hyvin, ja vaihtoyliopistosta saadut ohjeet olivat selkeät. Muistutuksia dead linesta ja muuta tietoa hakuprosessin etenemisestä tuli pitkin huhti- ja toukokuuta. Toukokuun lopussa tuli myös tietoa ja ohjeita Nordplus-apurahaan liittyen. Kesäkuun alussa tuli vihdoin kauan odotettu tieto vaihtoyliopistoon hyväksymisestä. Paikka piti vielä hyväksyä SøknadsWeb-portaalissa. Heinäkuun loppuun mennessä piti ilmoittaa saapumisajankohtansa ja ilmoittautua orientaatioviikolle. Saavuin Tromssaan 12. elokuuta, ja orientaatioviikko alkoi seuraavana päivänä.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Pohjoismaan kansalaisena minulla ei oikeastaan ollut mitään alkubyrokratiaa hoidettavana. Minulla oli mukanani kaksi Letter of confirmation -dokumenttia (yksi Helsingin yliopistolle ja toinen Nordplusille), joihin piti saada allekirjoitus vasta vaihdon lopussa. Vaihdon alussa en tarvinnut mitään allekirjoitusta mistään, eikä minun tarvinnut täyttää mitään papereita vaihtoyliopistolla. Kaikki tarvittava oli jo hoidettu hakuprosessin aikana SøknadsWeb-portaalissa. Pohjoismaan kansalaisena minun ei myöskään tarvinnut ilmoittautua kaupungin asukkaaksi tai poliisille, sillä vaihtoni oli alle kuuden kuukauden pituinen. Verovirastolla täytyi käydä vain, jos olisi työsuhteessa. Ainoa asia, jota alkubyrokratiaksi voisi kutsua, oli UiT:n opiskelijakortin saaminen. Sen sai yliopistolla näyttämällä passia ja vaihtoyliopistolta saatua Letter of admission -dokumenttia. Sitten otettiin valokuva, joka tuli opiskelijakorttiin, minkä jälkeen kortti tulostettiin saman tien.

Asuminen

Asuntohakemus kannattaa tehdä niin pian kuin mahdollista. Täytin asuntohakemuksen opiskelija-asuntolaan maaliskuun lopussa heti sen jälkeen, kun olin täyttänyt hakemukseni vaihtoyliopistoon. Asuntohakemus tehdään Norges arktiske studentsamskipnadenin sivuilla. Hakemukseen pystyi laittamaan kymmenen eri asuntovaihtoehtoa. Hakemus piti ohjeiden mukaan uusia joka toinen kuukausi, ellei ollut saanut siihen vastausta. Uusin hakemukseni toukokuun lopussa. Tämän jälkeen minun piti uusia se toisen kerran jo kuukauden kuluttua eli kesäkuun lopussa. Kannattaa siis tarkkailla hakemusta omalla tilillään Samskipnadenin sivuilla, ettei uusimispäivämäärä mene ohitse huomaamatta.
Kun vaihdon alkamiseen oli enää kolme viikkoa, sain tiedon asunnosta. Otin minulle tarjotun asunnon vastaan ja allekirjoitin vuokrasopimuksen saman tien. Sain huoneen Mortensnesistä noin kahden kilometrin päästä yliopistolta, mikä oli yhdeksäs vaihtoehtoni hakemuksessa. Samalla käytävällä oli kahdeksan 12 neliön huonetta, yksi yhteinen keittiö ja neljä kylpyhuonetta. Vuokra oli noin 400 euroa kuukaudessa.

Käytävälläni asui niin norjalaisia kuin muita vaihto-opiskelijoita. Viihdyin todella hyvin, ja minusta ja viereisessä huoneessa asuvasta vaihto-opiskelijasta tuli todella hyviä ystäviä. Minulla kävi todella onni asumisen suhteen, sillä kaikki paitsi yksi siivosivat omat jälkensä ja pitivät hyväkuntoista ja hyvin varustettua keittiötä siistinä. Näin ei ollut jokaisessa keittiössä Mortensnesissä. Kaikki keittiöt eivät myöskään olleet yhtä hyvin varustettuja. Meiltä löytyi jopa kaikki tarvikkeet, joita leipomiseen saattaa tarvita, ja leivoin ystävieni kanssa melko usein. Talo, jossa asuin, oli myös hyvin hiljainen. Toisella suomalaisella vaihto-opiskelijalla, joka asui Breivikassa yliopiston välittömässä läheisyydessä, tilanne oli aivan toinen. Siellä oli meteliä joka ilta, eikä kukaan piitannut keittiön siisteydestä.

Mortensnesin opiskelija-asuntola
Opiskelu ja opetus

Opiskelin pohjoismaisia kieliä ja kirjallisuutta. Kurssit olivat siis norjan kielellä, ja ne käsittelivät norjan kieltä ja norjalaista kirjallisuutta. UiT:ssa opintoihin ei Helsingin yliopiston tapaan sisälly kursseja muilla pohjoismaisilla kielillä. Tämä on mielestäni hyvin valitettavaa paikallisten opiskelijoiden puolesta, mutta ei haitannut minua, sillä olin lähtenyt Tromssaan opiskelemaan nimenomaan norjan kieltä. Yhdellä kurssilla oli toinenkin vaihto-opiskelija, mutta muuten kaikki olivat norjalaisia.

Kampusaluetta

Olin oppinut ymmärtämään sekä puhuttua että kirjoitettua norjan kieltä jo lapsena, ja olin harjoitellut puhumista Helsingin Pohjoismaisen kulttuuripisteen järjestämässä pohjoismaisessa kielikahvilassa ennen vaihtoa. Kieli ei siis aiheuttanut minkäänlaisia ongelmia. Suoritin kaksi 10 opintopisteen kurssia, ja työmäärä opintopistettä kohden oli huomattavasti vähäisempi kuin HY:ssä. Toisella kursseista lopputentin ja muut tehtävät sai vaihto-opiskelijana suorittaa myös ruotsin tai tanskan kielellä. Pelkällä ruotsin kielen taidolla siis pärjää hyvin, ainakin jos suorittaa sellaisia kursseja, joilla tentin saa suorittaa myös ruotsiksi ja jos pystyy ymmärtämään norjaa. (Jos opiskeltava aine ei ole kieliaine, pärjää hyvin pelkällä englannilla.) Toinen kursseistani ei suoranaisesti ollut tarkoitettu vaihto-opiskelijoille, ja suorituskielenä oli vain norja. Siinä ei ollut kirjallista lopputenttiä, vaan kurssin lopussa pidettiin 20 minuutin esitelmä kurssilla käsitellystä aiheesta. Arvosteluasteikko oli kyseisellä kurssilla hyväksytty-hylätty, joten esitelmän suhteen ei tarvinnut stressata. Valitsin esitelmäni aiheeksi pohjoismaisen kielipolitiikan, ja vertailin kaikkien pohjoismaiden kielipolitiikkaa, vaikka kurssilla pääpaino oli ollut Norjan kielipolitiikassa. Lisäksi kurssin aikana piti kirjoittaa tiivistelmä yhdestä luentokerrasta.

Opetuksen laatu oli mielestäni HY:tä huonompi. Luennoilla opettaja tavallisesti luennoi, ja opiskelijan ainoa tehtävä oli tiedon vastaanottaminen. Kaipasin keskusteluja ja paritehtäviä, mutta niitä oli hyvin vähän. Kirjallinen lopputentti oli kuuden tunnin pituinen ja se kirjoitettiin samankaltaisin järjestelyin, joihin Suomessa on totuttu ylioppilaskirjoituksissa. Esitelmän pitäminen toisen kurssin suoritustapana oli miellyttävää vastapainona kirjalliseen tenttiin.

Kirjat ovat Norjassa kalliita, ja onnekseni minun ei tarvinnut ostaa niitä enempää kuin yksi. Kurssilla, jolla oli kirjallinen tentti, oli kaksi kurssikirjaa. Toisen niistä sain lainattua yliopiston kirjastosta ja toisen minun piti ostaa noin 60 eurolla. Toisella kurssilla kaiken tarvitsemansa materiaalin sai opettajalta.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Norja on tiettävästi kallis maa, mutta siitä huolimatta Nordplus-apuraha sekä opintotuki riittivät kattamaan kaikki kuluni. Yliopiston ruokalassa söin vain kerran, kun en ehtinyt laittaa ruokaa. Opiskelijalounas maksoi 6–8 euroa, joten tuli halvemmaksi kokata itse.
Tromssa ja sen ympäristö on hyvin kaunis, ja kannattaa käydä vaeltamassa vuorilla. Vaeltamaan voi mennä yksin, kaverin kanssa tai opiskelijoiden urheilujärjestö TSI:n kanssa. Lähdin heti ensimmäisellä viikolla TSI:n kanssa vaeltamaan Tromsdalstindenin huipulle (1238 mpy.). Myöhemmin sain kuulla sen olevan yksi seudun haastavimmista vaellusreiteistä, ja olinkin aika lailla poikki. Sen jälkeen muiden huippujen saavuttaminen olikin helppo homma.

Yliopisto, keskusta ja miltei kaikki opiskelija-asuntolat sijaitsevat Tromsøyan saarella. Jos haluaa nähdä muuta, saarelta kulkee busseja sekä viereiselle Kvaløyalle että mannermaalle. Julkinen liikenne on Suomeen verrattuna kallista, eivätkä saaren ulkopuolelle menevät bussit kulje kovinkaan usein. Kannattaakin vuokrata auto porukassa ja lähteä pidemmälle retkelle esimerkiksi Senjan kansallispuistoon. Hienoja vaelluskohteita on kuitenkin myös saaren lähistöllä, kuten Tromsdalstinden.
Tromssassa ei ole mahdollisuutta valuutanvaihtoon, joten kannattaa vaihtaa rahaa Suomessa ennen lähtöä. Toisaalta ilman käteistäkin pärjää, sillä kaikissa paikoissa pystyy maksamaan kortilla.

Tulet varmasti näkemään revontulia!

Näkymä Tromsdalstindeniltä
Posted on

Vaihtokertomus, Universität Bayreuth, Saksa, syyslukukausi 2019-2020

Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Tiesin, että haluaisin lähteä Saksaan vaihtoon mutta opiskella englanniksi, koska oma saksankielentaitoni pohjautui muutamaan lukiossa käytyyn saksankurssiin. Halusin kuitenkin aloittaa uudelleen saksan kielen opiskelun ja näin vaihdon hyvänä mahdollisuutena myös tähän tarkoitukseen. Omalla kohdallani vaihtokohteen valintaan vaikutti myös vahvasti se, että pystyttäisiinkö vaihtokohteessa järjestämään samanlaisia erikoisjärjestelyjä, joita olen Helsingissä tarvinnut ja saanut. Valittuani muutaman vaihtokohteen, olimme yhteydessä liikkuvuuspalveluiden kanssa vaihtokohteisiin ja selvitimme mahdollisuuksia. Lopulta päädyin hakemaan Bayreuthiin ja sain vaihtopaikan. Sen jälkeen alkoi valmistautuminen Saksaan lähtöön.

Asuminen ja alkubyrokratia

Aloitin asunnon etsimisen heti saatuani vaihtokohteesta hyväksynnän. Päädyin hakemaan opiskelija-asuntoa Studentenwerk:ltä. Hakemus oli helppo täyttää ja kaikki hoitui netissä. Hakemus kannattaa lähettää heti, kun mahdollista sillä vaikka Bayreuth on pienempi kaupunki, myös siellä on asuntopula. Studentenwerkin sivuilla mainittiin, että vapautuvat asunnot jaetaan hakujärjestyksessä. Itse sain tiedon vasta muutama viikko ennen vaihtoon lähtöä, että sain asunnon.

Sain huoneen kymmenen hengen soluasunnosta aivan keskustasta. Huone oli valmiiksi kalustettu ja vuokra noin 200e/kk. Täydellinen siis yhdeksi lukukaudeksi. Vuokranmaksua varten oli pakko avata saksalainen pankkitili. Sain avattua ilmaiseksi opiskelijoille tarkoitetun online-tilin. Onnistuin saamaan pankissa ajan englantia puhuvalle virkailijalle, mutta itse pankkitili oli täysin saksaksi, samoin kuin kaikki paperit, jotka allekirjoitin mukavan virkailijan yrittäessä kääntää niitä minulle.

Yliopistolle pääsi bussilla vartissa, ja mikä parasta: opiskelijakortilla kaupunginsisäinen julkinen liikenne oli ilmasta. Opiskelijakortin saamiseksi tuli toimittaa yliopistolle pinkka papereita ja todistuksia. Opiskelijakortti kannatti hakea mahdollisimman pian, sillä käteisen sijaan yliopistolla maksettiin kaikki (ruoka, tulostus, kahvit, sakot kirjastolle jne.) opiskelijakortilla. Sen lisäksi kortti toimi kirjastokorttina ja matkalippuna bussissa.

Itse en suosituksista huolimatta avannut saksalaista puhelinliittymää, vaan pidin suomalaisen liittymäni. Mielestäni tämä oli paras vaihtoehto näin lyhyelle ajalle. Näin säästin myös omaa aikaani, sillä jonottamista ja papereiden täyttämistä riitti muutenkin. Ja samanlainen rumba olisi edessä vaihdon lopussa, kun kaikki pitää perua ja irtisanoa.

Ensimmäisellä viikolla jonotin rekisteröimään itseni kaupungintalolla kaupunginasukkaaksi. Kannattaa mennä aikaisin aamusta, koska lukuvuoden alussa kaikki uudet asukkaat joutuvat tekemään saman. Jonottaminen tulee tutuksi. Itse jonotin lähes kaksi tuntia, että sain tämän hoidettua.

Yliopiston hyväksymiskirjeen jälkeen tuli ohje maksaa lukukausimaksu, joka omassa tapauksessani oli noin 150e. Maksusta kannattaa ottaa paperinen kuitti mukaan. Yliopistoon ilmoittautumista varten täytyi kuitenkin käydä ensin paikallisessa vakuutusyhtiössä hakemassa todistus sairasvakuutuksesta. Eurooppalaisena riittää, että käy näyttämässä eurooppalaista sairasvakuutuskorttia ja saa siten tarvittavan todistuksen allekirjoituksineen. Tämän jälkeen pystyi ilmoittautumaan yliopistolle, jonka jälkeen pystyi tekemään hakemuksen opiskelijakortista. Kun noin 3-4 päivän päästä sai opiskelijakortin, pystyi ilmoittautumaan viimein kursseille.
Kannattaa siis selvittää ajoissa mitä papereita ja todistuksia tarvitsee mitäkin varten, jotta asiat saa mahdollisimman nopeasti hoidettua ja selviää pienemmällä stressillä. Itse olin suunnitellut ja kirjannut tarkat ohjeet itselleni mitä pitää tehdä ja missä järjestyksessä. Tämä helpottaa kyllä paljon!

Opiskelu ja opetus

Syyslukukausi alkoi Bayreuthissa vasta lokakuussa ja opetusperiodi kesti helmikuun puoleen väliin asti. Opiskelin englanniksi opetettuja kursseja sekä sain valittua yhden saksakielenkurssin. Koska valitsemani kurssit kuuluivat kansainväliseen maisteriohjelmaan, oli yli puolet kurssikavereistani ulkomailta Saksaan muuttaneita. Tutkinto-opiskelijat olivat tavanneet jo viikon aiemmin, mutta minut otettiin hyvin mukaan ryhmään. Meillä oli WhatsApp-ryhmä, jossa sai kysyä niin saksassa asumiseen kuin opiskeluun liittyvistä asioista, ja jossa jaettiin tietoa kursseista ja tehtävistä. Samat kurssit kestivät koko lukukauden ja lukukauden lopuksi oli tentit. Usein kurssit oli jaettu kahteen osaan: luentoihin ja käytännöntöihin/laskareihin.

Ensimmäisellä viikolla oli uusille kansainvälisille opiskelijoille pakollinen orientaatioviikko, jonka aikana meille annettiin neuvoja ja ohjeita, kuinka saksalaisessa yliopistossa opiskellaan ja mitä meiltä odotetaan. Tutustuimme pienryhmissä muihin kansainvälisiin opiskelijoihin ja paikallisen ESN:n toimintaan. Valitettavasti itselläni kävi huono tuuri, ja tämä orientaatio meni päällekkäin valitsemani maisteriohjelman orientaation kanssa.

Valitsemassani maisteriohjelmassa opiskeli vain parikymmentä ihmistä. Olimme pieni ryhmä ja luennoitsijat tunsivat meidät kaikki nimeltä, myös minut, vaihto-opiskelijan. Opetus oli enemmänkin vuorovaikutusta luennoitsijan ja opiskelijoiden välillä, kuin perinteistä massaluento-opetusta. Opetustahti on hitaampaa kuin Suomessa, koska viikossa oli vain kaksi viikkotuntia (90 min) opetusta per kurssi. Opintopisteet kurssia kohti vastaavat Suomen tasoa. Osasta kursseista pisteet saa helpommalla kuin toisista. Kannattaa siis tarkastaa, kuinka paljon työtä kurssit vaativat luentojen lisäksi. Omalla kohdallani pakollisista ryhmätöistä ja laskuharjoituksista huolimatta arvosana perustui vain lopputenttiin. Arvosteluasteikko on 1-5, jossa 1 on paras ja 5 on hylätty.

Saksan kielen opiskelusta hieman: jos halusi lukea yliopistolla vierasta kieltä, piti ensimmäisellä viikolla ilmoittautua ja suorittaa tasokoe. Kokeen jälkeen sai tulokset ja ohjeet mille kurssille tulee ilmoittautua seuraavalla viikolla. Ilmoittautuminen oli erittäin jännittävää, koska paikkoja ei ole tarpeeksi kaikille ja vain nopeimmat saivat paikan. Olin yksi näistä onnekkaista. Tämän lisäksi yliopistolla Tandem-partneri -toimita oli suosittua. Löysin saksalaisen tytön jättämän ilmoituksen, jossa hän etsi tandemparia suomen kielen opiskeluun. Saksankurssin lisäksi pääsin kerran viikossa opiskelemaan saksaa syntyperäisen saksalaisen kanssa.

Vapaa-aika

Koska sain edullisen huoneen ja ilmaisen julkisenliikenteen, pystyin säästämään rahaa vapaa-aikaa varten. Tämän lisäksi saksan edullinen hintataso ja kesätöistä kerätyt rahat mahdollistivat matkailun. Tein useita viikonloppumatkoja ympäri Eurooppaa. Tämä oli mahdollista myös siksi, että luentoja oli vain maanataista torstaihin.

Osallistuin myös ESN:n järjestämille päiväretkille ja tutustumistapahtumiin. Kävimme esimerkiksi tutustumassa keskiaikaiseen pikkukaupunkiin opastetulla kierroksella ja illalla matka jatkui viinitilalle. ESN järjesti myös kaupunkiin tutustumista, speed frending -tapahtumia, joulumarkkinoille yhdessä menoa ja luistelua. Kannattaa siis etsiä ja liittyä erilaisiin Facebook-ryhmiin, joissa tapahtumista ilmoitetaan.

Yliopisto tarjosi myös mahdollisuuden osallistua yliopistoliikuntaan maksalla 20e lukukausimaksun koululiikuntaa varten. Tähän kuului kaikki ryhmäliikuntatunnit. Bayreuthissa valitettavasti yhtäkään liikuntatuntia ei järjestetty englanniksi, mutta onneksi usein selviää katsomalla ympärilleen mitä pitää tehdä. Itse kävin kokeilemassa joogaa ja aerial silks -tuntia.

Bayreuth on kuuluisa oopperakaupunki varsinkin syksyllä järjestettävien oopperajuhlien takia, joten kulttuuria riittää. Kaupunki antoi myös kaikille uusille opiskelijoille “yellow book”-vihkosen, joka sisälsi valtavasti ilmaislippuja ja alennuskuponkeja kaupungin tapahtumiin, museoihin, liikuntapaikkoihin jne. Kannattaa siis selvittää ja kysellä mitä kaikkea opiskelijoille tai uusille asukkaille on tarjolla. Meille kerrottiin tästä orientaatiossa, eikä esimerkiksi tätä saanut, jos ei ollut tajunnut itse käydä kysymässä kaupungintalolta.

Hyödyllistä tietoa vaihtoon lähtevälle

Itselle Saksassa asuminen oli kuin aikahyppy menneisyyteen joissain aioissa. Saksassa käteinen on yhä iso juttu. Bayreuthin kokoisessa kaupungissa (74 600 as.) löytyy paljon liikkeitä ja ravintoloita, joissa ei ole edes mahdollisuutta maksaa pankkikortilla. Myös kaikki alkubyrokratiaan liittyvät asiat hoidetaan perinteisesti jonottamalla virastoissa ja tulostamalla kaikki asiakirjat ja liitteet. Perinteisiä kirjeitä tuli myös läheteltyä. Koin myös, että saksan kielen alkeista oli minulle hyötyä arkiasioita hoitaessa, vaikka muuten pärjäsin englannilla.

Posted on

Vaihtokertomus, Institut d’études politiques de Paris (Sciences Po), Ranska, kevät 2019

Svenska social- och kommunalhögskolanin opiskelija

Ennen lähtöä

Sain vaihtoyliopistoltani hyväksymistiedon loppukeväästä, minkä jälkeen vaihtoyliopisto piti minut hyvin ajan tasalla. Opintojen suunnittelu kannattaa aloittaa ajoissa ja valmistautua huolellisesti kursseille rekisteröitymiseen, mikä tapahtuu jo kesällä. Suuri osa kurssipaikoista täyttyy alle vartissa rekisteröitymisen alettua, joten varasuunnitelman teko ei ole haitaksi.
Ennen lähtöäni tein matkustusilmoitukseni ja muutin postiosoitteeni vanhemmilleni. Minulla oli lähtiessäni mukana kopio passista, tutkintotodistukseni ja tositteet vaihto-opinnoista. Passikuvia saa toki paikan päältä, mutta niitä voi olla hyvä ottaa mukaan, sillä niitä tarvitaan muun muassa opiskelija-, bussi, ja kuntosalikortteihin.

En itse avannut ranskalaista pankkitiliä tai puhelinliittymää, vaan varmistin Suomessa käyttämieni sopimusten ehdot läpi ennen vaihtoon lähtemistä. Tällä voi halutessaan vähentää ylimääräistä byrokratiaa. En joutunut turvautumaan paikalliseen terveydenhuoltoon vaihtolukukauteni aikana, mutta yliopistolla on selkeät ohjeet siitä, miten sairaustapauksissa kannattaa toimia. Alkubyrokratia yliopistolla oli vähäistä. Oikeastaan ainoa yliopistoon liittyvä velvoite oli opiskelijakortin noutaminen, sillä suurin osa dokumentaatiosta tapahtuu jo vaihtoyliopistoon haettaessa.

Sciences Po:ssa on mahdollista osallistua maksulliselle perehdytysviikolle. Perehdytys koostuu luennoista, joissa käydään koulun opiskelukäytäntöjä läpi ja vapaa-ajan ohjelmasta sekä tapahtumista. Metodologiset asiat yleensä käydään myös itse kursseilla läpi, mutta mielestäni perehdytysviikko oli hintansa väärti jo opiskelijoihin tutustumisen ja verkostoitumisen myötä. Vietin myöhemmin suurimman osan ajasta juuri perehdytysviikon aikana tapaamieni opiskelijoiden kanssa.

Asuminen

Asunnon etsiminen kannattaa aloittaa ajoissa ja hyödyntää muun muassa muita suomalaisia Pariisissa, Facebook-ryhmiä tai aiempia vaihto-opiskelijoita. Asunnon etsinnässä kannattaa olla tarkkaavainen, sillä huijauksia tapahtuu säännöllisesti. Sciences Po:lla on myös yhteistyösivustoja asunnon etsimiseen, mitä kautta itse päädyin ulkomaalaiset opiskelijoiden kampukselle. Asumiskustannukset Pariisissa ovat korkeita, vaikka asunnot ovat pääsääntöisesti pieniä.

Asuin Cité internationale universitaire de Paris:n kampuksella kanssani samaa yliopistoa käyvän ranskalaisopiskelijan kanssa. Pariisin metropolialueen laidalla sijaitsevalla kampuksella on asuinrakennuksia kansallisuuksien mukaan, hyvät kulkuyhteydet, opiskelijaravintoja sekä laajat urheilumahdollisuudet.

Opiskelu ja opetus

Perehdytysviikon lisäksi valitsin kurssini niin, että minulla oli kuusi kurssia, mutta luentoja vain maanantaista keskiviikkoon. Sciences Po:ssa on pääsääntöisesti valittavissa seminaarikursseja, luentokursseja sekä kielikursseja. Seminaarikursseilla (10 ECTS) on yksi massaluento sekä yksi pienempi luento, luentokursseilla (5 ECTS) yksi ja kielikursseilla (5 ECTS) kaksi luentoa viikossa. Itse opiskelin vain luentokursseja ja yhden kielikurssin. Kursseista on hyvä tietää, että Sciences Po:ssa on tiukka läsnäolovelvoite ja koko lukukauden kestävältä kurssilta kolmannesta poissaolosta tippuu kurssilta eikä tähän tehdä poikkeuksia. Lisäksi yliopistolla on laaja tarjonta eri vapaa-ajan urheilukursseja, joihin rekisteröidytään erikseen lukukauden alettua.

Sciences Po:n kurssit arvioidaan skaalalla 0–20 ja yli puolet pisteistä vaaditaan hyväksyttyyn suoritukseen. Kurssien arvostelun tiukkuus saattaa vaihdella kursseittain ja on yleistä, että täysiä pisteitä on hyvin vaikea saada. Kurssit sisältävät usein erilaisia suorituksia ja etenkin esitelmät ovat tavallisia. Professorit ovat alansa huippuja ja usein kannustavat opiskelijoita keskusteluun ja itsenäiseen ajatteluun.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähtijöille

Pariisissa taskuvarkaudet ovat valitettavasti arkipäivää, etenkin turistialueilla. Usealta ystävistäni varastettiin laukku, lompakko tai puhelin, jos ne jättivät hetkeksikin vahtimatta. Reppujen ja laukkujen kanssa täytyy muutenkin olla hyvin tarkkana. Kampuksella laukkua ei saa jättää hetkeksikään, sillä muuten koko rakennus saatetaan joutua tyhjentämään. Sciences Po:n rakennuksissa on jatkuvasti turvallisuushenkilökuntaa eikä sisälle pääse kukaan ilman omaa opiskelijakorttiaan. Ajoittain myös laukut tarkistetaan turvallisuuden vuoksi. Pariisissa on myös lähes säännöllisesti mielenosoituksia, jotka saatavat äityä aggressiivisiksi. Kulkueiden reitit ilmoitetaan usein etukäteen ja näitä alueita kannattaa välttää.

Hintataso Pariisissa on kuten olettaa saattaa korkea. Asumiskustannuksissa voi säästää asumalla kauempana keskustasta hyvien kulkuyhteyksien päässä ja Pariisin metroverkosto on laaja. Suosituimmat julkisen liikenteen kuukausiliput ovat Navigo tai Imagine R, mutta ne eivät kuitenkaan ole yhtä edullisia kuin opiskelijaliput Suomessa. Sciences Po sijaitsee kuudennessa arrondissementissa, jossa hintataso on kaupunginosan hyvän sijainnin mukaiset. Yliopiston lähellä, sekä myös muualla Pariisissa löytyy UniCafen tapaisia Crous -opiskelijaravintoloita, joista lounasta saa päälle kolmen euron. Matkustamiseen Pariisin lähialueille ja myös Ranskan ulkopuolelle löytyy paljon eri vaihtoehtoja edullisin hinnoin ja lisäksi eurooppalaiset alle 27-vuotiaat opiskelijat pääsevät Pariisin museoihin ilman pääsymaksua.

Ranskaan ja Pariisiin sopeutuminen voi viedä aikaa. Aikataulut venyvät ja sosiaalinen normisto on monimutkainen. Toisaalta kaikki vaihto-opiskelijat ovat samassa asemassa, ja vaihto-opiskeluun kuuluu uuteen kulttuuriin tottuminen. Alun epävarmuus ja uusi ympäristö unohtuu nopeasti, kun tutustuu uusiin paikkoihin ja ihmisiin. Vaihto-opintojen jälkeen kaikista arkisimpiakin tapahtumia nimittäin ikävoi.

Posted on

Vaihtokertomus, Sveriges Lantbruksuniversitet, Ruotsi, syksy 2019

Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelija

Kuva: Julia Virtanen
Ennen lähtöä

Hakuprosessin päätyttyä ja SLU:sta vahvistuksen saatuani oli aika hoitaa monia vaihtoon liittyviä asioita. Asunnon sain yliopiston kautta, joten siitä ei tarvinnut huolehtia. Muista tarkistaa matkavakuutuksen ja kotivakuutuksen voimassaolot, tutkia orientoivien päivien aikataulut ja hankkia lentoliput ajoissa, tehdä Kelaan tarvittavat hakemukset ja sekä ilmoittaa virastoihin väliaikaisesta muutostasi ulkomaille. Myös vaadittava OLS-kielitesti kannattaa tehdä ajan kanssa. Tarvittavat lomakkeet ja todistukset kannattaa tulostaa paperiversioiksi mukaan.

Asuminen
Kuva: Julia Virtanen

Vaihtohakua tehdessäni ilmoittauduin asunnonhakijaksi, jolloin sain asuntotarjouksen yliopiston kautta. Olin onnekas ja sain tilavan yksiön läheltä Ultunan kampusta, opiskelijoiden asuinalueelta Lilla Sunnerstasta. Lilla Sunnersta koostui yksiöistä ja perheasunnoista, ja lemmikkejä asukkailla oli ihanan paljon. Asunto oli valmiiksi kalustettu ja perussiisti, HOAS:in kaltainen opiskelija-asunto. Vuokra oli halpa ja maksettiin kuukausittain tilille, joko verkkopankin kautta ulkomaan tilisiirtona tai fyysisesti pankissa asioiden. Oma yksiö ja sen tuoma rauha olivat itselleni todella tärkeitä, mutta yhteisöllisyyttä ja soluelämää kaipaavalle tämä ei ehkä olisi ihanteellisin vaihtoehto.

Byrokratia vaihtokohteessa

Asioiden hoitaminen Uppsalassa sujui pääsääntöisesti oikein hyvin, toiminta oli paljolti Suomen kaltaista. Yliopistolla sai hoidettua vaadittavat todistukset sekä alussa että lopussa mallikkaasti. Pidempään vaihdossa olevien kannattaa hakea Ruotsin sosiaaliturvatunnusta, jolloin esimerkiksi mahdolliset terveyskeskuskäynnit hoituvat helpommin.

Opiskelu ja opetus
Kuva: Julia Virtanen

Opinnot ja opetuksen taso SLU:ssa yllätti todella positiivisesti ja koen saaneeni erittäin hyvää opetusta Ultunassa. Työmäärä oli suhteessa Viikin kursseilla totuttuun paljon suurempi ja opinnot olivat paikoitellen todella aikaavieviä. Onneksi kurssien sisältö oli inspiroivaa ja monipuolista! Yksi kurssi oli 15 opintopistettä ja syksyn aikana suoritin siis 30 noppaa. Opetus oli interaktiivisempaa kuin monet Viikin luentokurssit ja sisälsivät luentokeskustelujen lisäksi myös paljon ryhmätöitä.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville
  • SLU:ssa joka rakennuksessa on jääkaapit ja mikrot, joissa säilytetään ja lämmitetään oma lounas koulupäivän aikana. Valmistaudu siis tekemään omat ruokasi mukaan!
  • Uppsalassa on paljon opiskelijaelämää. Voit valita itsellesi sopivimman “nation:in”, riippuen omista intresseistäsi. Jotkut järjestivät paljon bileitä, toiset taas sunnuntaibrunsseja ja joogaa.
  • Hanki pyörä heti ensimmäisinä päivinä. Uppsalassa KAIKKI polkevat pyörillä, sekä kouluun että keskustaan.
  • Opiskelija-alennusta saat vain kuukausilipusta. Hiukan halvemmalla saat joukkoliikenteen kertaliput lataamalla UL-sovelluksen, jonne voit ladata arvoa maksukortiltasi.