Category: Vaihtokertomukset

Posted on

Vaihtokertomus, University of Waikato, kevät 2019

Humanistisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Tiesin, että haluan lähteä vaihtoon jo opintojeni alkuvaiheessa, mutta kohdemaan ja -yliopiston valintaan meni minulta aikaa. Olin käynyt Uudessa-Seelannissa aikaisemmin kuukauden mittaisella reppureissulla, joten tiesin maasta jo jonkin verran. Erityisesti minua kiehtoi maan monimuotoinen luonto ja upeat matkailumahdollisuudet sekä rikas alkuperäisväestön eli maorien kulttuuri. Siksi päätinkin lähteä opiskelemaan juuri Uuden-Seelannin Pohjoissaarelle Waikatoon.

Hakuprosessi oli pitkä ja hermoja raastava, sillä Suomessa vaihtohaku tehtiin jo edeltävän vuoden keväällä, mutta vaihtoyliopiston hakemus täytettiin vasta syksyllä. Odotin viimeistä hyväksyntää Waikatosta viikkotolkulla, ja lopulta se pamahti sähköpostiin marraskuun alussa. Koska halusin lähteä reissuun jo heti vuodenvaihteessa, vaikka opinnot alkoivatkin vasta helmikuun lopulla, tuntui alle kahden kuukauden valmistautumisaika hieman lyhyeltä. Olin kuitenkin melko luottavainen siihen, että saisin hyväksynnän myös vaihtokohteesta, joten otin innokkaasti selvää asioista jo alkusyksystä.

Kun Offer of Place kilahti sähköpostiini, aloin saman tien tekemään valmisteluja lähtöä varten: ostin lentoliput, selvitin opiskelija-asuntoni jälleenvuokrausta ja täytin Exchange Student -viisumihakemuksen Immigration New Zealandin nettisivuilla. Viisumipäätös tulikin nopeasti, ja vaikka hakuprosessi voi olla mutkikas, ei siitä kannata ottaa suurta stressiä.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Saavuin Hamiltoniin hyvissä ajoin ennen pakollisen orientaatioviikon alkua ja tarkoituksenani oli hoitaa yliopistolle kirjautuminen ennen orientaatioviikon ruuhkia. Tämä prosessi osoittautui kuitenkin hieman monimutkaisemmaksi kuin luulin, koska orientaatioviikkoa edeltävällä viikolla yliopistolla ei juuri oltu varauduttu innokkaisiin vaihto-opiskelijoihin. Lopulta päädyin jonottamaan kirjatumistani muutamaan otteeseen jopa tuntien ajan. Prosessiin kuului siis yliopistolle kirjautuminen, kurssien valinta ja hyväksyminen sekä pakollisen opiskelijavakuutuksen maksaminen.

Orientaatioviikolla pääsin osallistumaan muun muassa uusien opiskelijoiden tervetuliasseremoniaan eli powhiriin yliopiston maraella, amazing raceen sekä tiedekuntien infotilaisuuksiin. Lisäksi vaihto-opiskelijoille ja muille kansainvälisille opiskelijoille järjestettiin infotilaisuuksia, joiden yhteydessä pääsi myös tutustumaan muihin vaihtareihin.

Kurssivalintojen tekeminen alustavasti jo hakuvaiheessa auttoi opintosuunnitelman tekemistä, mutta lopulliset kurssivalinnat tein vasta paikan päällä vaihtokohteessa, kun kurssien aikataulut ja sisällöt olivat paremmin selvillä. Stressasin valinnoista ensimmäisen viikon aikana melkoisesti, sillä en ollut vielä täysin varma, millaisia ennakkovalitsemani kurssit olisivat sisällöltään. Kursseja olisi pystynyt vaihtamaan vielä noin viikon ajan niiden alettua, eli jos joku niistä ei tuntuisikaan omalta, saa asiaan vielä vaikutettua helposti paikan päällä.

 

Waikato river jakaa Hamiltonin itä- ja länsipuoliin

Asuminen

Asumisjärjestelyni Hamiltonissa olivat moniin muihin vaihtareihin verrattuna hieman erilaiset. University of Waikato tarjoaa vaihto-oppilaille pääasiassa huonetta yliopiston kampusasuntoloista, mutta koska avopuolisoni lähti kanssani reissuun working holiday -viisumilla, en saanut majoittua kampuksella. Suurin osa vaihtareista ja muistakin opiskelijoista kuitenkin asuu juuri kampuksen asuntoloissa, joten jos olet lähdössä vaihtoon itseksesi, suosittelen tätä vaihtoehtoa! Välillä tuntui, että iso osa aktiviteeteista ym. oli suunniteltu juuri asuntoloissa asuville opiskelijoille ja esimerkiksi asuntoloiden välisiä urheilutapahtumia järjestettiin paljon. Sen verran osaan kampusasuntoloista kertoa, että useimmissa asuu noin 4-6 opiskelijaa per asunto ja niissä on jaettu keittiö ja kylpyhuone. Vaihtoehtoina on joko paketti, joka sisältää myös ruokailut tai self-catered asuntola, jossa kokkaus hoidetaan itse.

Jouduimme siis etsimään asuntoa omatoimisesti kampuksen ulkopuolelta, ja tästä syystä saavuimmekin Hamiltoniin noin kymmenen päivää ennen orientaatioviikon alkua. Nettipalstojen lisäksi kysyin apua etsintään yliopiston Accommodation Officesta, josta sain nipullisen papereita, joissa kerrottiin yleisesti vuokraamisesta Uudessa-Seelannissa. Sopivan asunnon löytymiseen meni muistaakseni viisi päivää ja hieman yllättävästi se löytyi yliopiston läheisiä alueita kävellen tutkimalla ja ottamalla yhteyttä lähes jokaiseen ikkunoissa näkyvään ”for rent” -ilmoitukseen. Saimme huoneen viiden huoneen soluasunnosta aivan yliopiston vierestä, joten koulumatka ei ollut ainakaan pitkä. Asunto oli kalustettu ja huoneessamme oli muun muassa oma wc sekä jääkaappi, mikro, vedenkeitin ja leivänpaahdin. Yliopiston ympäristössä onkin paljon opiskelijoiden jakamia asuntoja ja kämppisasumista kutsutaan yleisesti termillä ”flatting”. Vuokra maksetaan Uudessa-Seelannissa yleensä viikoittain ja hintataso on suunnilleen samaa luokkaa kuin Suomessa.

Opiskelu ja opetus

Lukukauden aikana opiskelin 4 kurssia (papers), jotka olivat jokainen laajuudeltaan 15 paikallista opintopistettä. Päätin suorittaa lähinnä vapaavalintaisia opintoja, joten valitsin pääasiassa 100-levelin eli ensimmäisen vuoden opiskelijoille suunnattuja kursseja. Kaikki kurssit kestivät koko lukukauden ajan, ja välissä oli kahden viikon mittainen mid semester break.

Kurssisisuoritukseen kuuluu yleensä noin kaksi tuntia luentoja sekä yksi tutoriaali viikossa. Lukujärjestyksen suunnittelun kannalta on haastavaa, että tutoriaalien aikataulut eivät näy kurssiaikatauluissa, vaikka ne ovat pakollisia. Yleensä tutoriaaleja järjestetään kuitenkin useita viikoittain eli sen saa hyvin sovitettua omaan lukujärjestykseen. Minulla kävi niin, että kurssiaikatauluihin jäi yhden tunnin päällekkäisyys, mutta lähetin asiasta sähköpostia kurssien opettajille ennen opetuksen alkua ja he sanoivat, että päällekkäisyydestä ei ole haittaa. Pystyinkin hyvin suorittamaan molemmat kurssit käymällä kummankin luennolla vuoroviikoin, sillä toisella kurssilla luennot myös videoitiin.

Opetuksen taso oli mielestäni hyvä ja opettajat ja kurssituutorit olivat innostavia. Osa kursseista painottui luentoihin ja loppukokeeseen, mutta tutoriaalien myötä opiskelu oli osallistavampaa ja interaktiivisempaa kuin suomalaisen yliopiston massaluentokursseilla. Kaikilla kursseilla oli myös lukukauden aikana palautettavia tehtäviä tai esseitä, jotka muodostivat melko suuren osan loppuarvioinnista. Opiskelussa saa siis olla aktiivinen koko lukukauden ajan, eikä pelkkä kokeeseen pänttääminen riitä. Työmäärä ei kuitenkaan mielestäni poikennut paljoa Suomessa käymistäni yilopistokursseista.

Lukukausi kesti orientaatioviikko mukaan lukien 18.2.-21.6. Opetus loppui jo toukokuun lopussa, mutta tämän jälkeen oli ”study week” ja kaksi loppukokeille varattua viikkoa. Omilla kursseillani suurin osa kokeista järjestettiin jo viimeisellä luentoviikolla, mutta yhden kurssin tentti osui tenttiviikolle. Tenttiviikon aikataulu saatiin tietää vasta mid semester breakin jälkeen, mikä vaikeutti paluulentojen suunnittelua. Itselläni viimeinen koe sattui kuitenkin jo ensimmäisen tenttiviikon alkuun, joten pääsin lomailemaan jo hyvissä ajoin ennen kesäkuun loppua.

 

University of Waikaton kampusta

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Elämä Uudessa-Seelannissa on länsimaiseen kulttuurin tottuneelle helppoa. Ihmiset ovat ystävällisiä ja kiwi-slangiinkin pääsee sisään pienen totuttelun jälkeen. Hintataso on samaa luokkaa kuin Suomessa, mutta pieniä poikkeuksia löytyy. Esimerkiksi tietyt ruokatuotteet kuten maitotuotteet ja ei-sesongissa olevat kasvikset ovat kaupoissa kalliimpia, mutta ulkona syöminen vastaavasti hieman halvempaa. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että monet putiikit, pankit, kahvilat ym. sulkevat ovensa jo neljän ja viiden välillä iltapäivällä. Iltaisin ei kaupungissa siis ole hirveästi elämää ravintoloita lukuun ottamatta.

Myöskään julkinen liikenne ei ole ihan samaa tasoa kuin Helsingissä. Bussikortilla pystyy ostamaan yksittäisiä lippuja alennettuun hintaan opiskelijakorttia näyttämällä, mutta minkäänlaista kausikorttisysteemiä ei ole. Bussit myös lopettavat liikkumisen kello yhdeksän aikaan illalla. Koska yliopistolta on noin neljän kilometrin matka keskustaan, ei ainakaan itselläni tullut vietettyä keskustassa ihan niin paljoa aikaa kuin etukäteen ajattelin.

Pääasiallinen liikkumiskeino Uudessa-Seelannissa on auto ja sen hankkiminen vaihdon ajaksi ei ole ennenkuulumatonta. Auto auttaa myös viikonloppureissujen tekemisessä, sillä vaikka julkista bussiliikennettä kaupunkien välillä löytyy, busseja saattaa kulkea vain yksi koko päivänä. Lisäksi autokyydillä pääsee tutustumaan vapaammin Uuden-Seelannin henkeäsalpaaviin luontokohteisiin, jotka usein sijaitsevat bussireittien ulottumattomissa. Itse mietin auton ostoa maahan saapuessani, mutta en lopulta ollut valmis ottamaan vastuuta ja stressiä sen ylläpidosta ja eteenpäin myymisestä. Sen sijaan käytin viikonloppureissuihin joko vuokra-autoa tai halpaa Skip -bussiyhtiötä. Jos arvelet ajavasi autoa Uudessa-Seelannissa, suosittelen kansainvälisen ajokortin hankkimista jo Suomesta. Itse en näin fiksu ollut, vaan jouduin hankkimaan virallisen käännöksen ajokortistani, joka maksoi noin 30 euroa. Uudessa-Seelannissa ajokortti ei myöskään riitä henkilöllisyyden todistamiseen esimerkiksi baarissa, joten passia täytyy kantaa mukana.

Uuden-Seelannin ilmasto on hyvin vaihteleva ja erilaisiin säätilojen vaihteluihin on hyvä varautua jopa yhden päivän aikana. Saapuessani helmikuussa kesä oli kuumimmillaan, ja lämpötilat liikkuivat 20-30 asteen välillä. Tänä vuonna kesä oli erityisen pitkä ja lähes hellelukemista sai nauttia pitkälle huhtikuuhun saakka. Toukokuun loppu oli huomattavasti kylmempi ja sateinen, joten lämmintäkin vaatetta on hyvä varata mukaan. Hamiltonissa sää ei usein laskenut alle kymmenen asteen, mutta etenkin Etelä-Saarella lämpötilat tuntuivat todella kylmiltä, vaikka mittari olikin plussan puolella. Kannattaa myös huomioida, että taloissa ei ole samanlaista eristystä kuin Suomessa, joten myös sisätiloissa saattaa tulla kylmä.

Suosittua ajanvietettä Uudessa-Seelannissa on ”tramping” eli erilaiset kävelyt tai vaellukset. Kannattaa siis varata mukaan myös ulkoiluvaatteita ja vaelluskengät, jos sellaiset kaapista löytyy. Maisemat vaihtelevat vehreistä sademetsistä ja rannoista geotermaalisiin ihmeisiin ja etelän lumihuippuisiin vuoriin. Itse rakastuin etenkin kasvien monimuotoisuuteen ja luonnon kuumissa lähteissä kylpemiseen. Yliopisto järjestää vaihto-oppilaille muutaman päiväretken lukukauden aikana esimerkiksi Hobbittoniin, Waitomon kiiltomatoluoliin ja Raglaniin surffaamaan, mutta suosittelen olemaan myös itse aktiivinen, jos maata haluaa nähdä laajemmin. Lisäksi suosittelen tutustumaan Uuden-Seelannin maorien uniikkiin kieleen ja kulttuuriperintöön.

 

Noho Marae oli yksi yliopiston järjestämistä retkistä, jolla pääsimme tutustumaan maori-kulttuuriin ja yöpymään maraessa.

 

Blue Springs on yksi Uuden-Seelannin kauniista luontokohteista

Posted on

Vaihtokertomus, Indiana University of Pennsylvania, syksy 2018

Lääketieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Opiskelin syyslukukauden 2018 kriminologiaa Yhdysvaltain itärannikolla Indiana University of Pennsylvaniassa. Olin jo pitkään halunnut vaihtoon Yhdysvaltoihin, ja valitsin kyseisen yliopiston hakukohteekseni mielenkiintoisen ja monipuolisen kurssitarjonnan takia ja osittain myös sillä perusteella, että se oli suhteellisen lähellä kaupunkeja, joihin halusin matkustaa. Hakuprosessiin liittyi hyvin paljon paperisotaa ja käytännön järjestelyjä, mm. kielitodistuksen ja rokotustodistuksen hankkiminen sekä viisumin hakeminen, mutta kun näihin jaksoi keskittyä ja täytti tarvittavat hakemukset, asiat järjestyivät mutkitta. Näistä asioista ei tarvitse stressata ja kunhan tekee kaiken mitä pyydetään, ei pitäisi tulla ongelmia.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Otin varmuuden vuoksi kaikki IUP:sta postissa saamani paperit sekä kaikki viisumiin ja muihin asiakirjoihin liittyvät paperit ja kuitit mukaani, kun lähdin matkaan. Lopulta suurinta osaa näistä papereista ei koko vaihdon aikana tarvittu (esim. rokotustodistus, joka IUP:ssa vaadittiin), mutta on ne hyvä olla matkassa mukana.

Matka sujui ilman mitään ongelmia, rajalla katsoivat viisumin ja passin ja piti täyttää jokin lomake, mutta maahanpääsy on ilmeisesti hyvin läpihuutojuttu vaihto-opiskelijalla. Olin varannut etukäteen yliopiston tarjoaman lentokenttäkuljetuksen, joten pääsin helposti kentältä yliopistolle (suosittelen hyödyntämään tätä, kentältä voi muuten olla vaikeaa tai kallista päästä yliopistolle). Perillä kohteessa meille jaettiin huoneet ja pääsimme asettautumaan kodiksi. Yliopistoon kirjautumiseen kuului yllättävän vähän paperisotaa, kaikki oli hyvin nopeasti hoidettu. Käytännössä piti vain käydä ottamassa kuva iCardia eli yliopiston avainkorttia varten, palauttaa joitakin lomakkeita henkilökunnalle ja allekirjoittaa joitakin papereita. Itse avasin lisäksi pankkitilin paikallisessa pankissa, mutta tämä ei ole välttämätöntä. Kaikki oli hyvin organisoitu, ei mitään ongelmia missään.

Vaihtarit tulivat kampukselle muutamaa päivää aiemmin kuin paikalliset opiskelijat, ja meillä oli ohjattu muutaman päivän mittainen orientaatio heti alkuun. Viimeistään siinä kaikki asiat selvisivät ja pääsi myös hyvin tutustumaan muihin vaihtareihin. Orientaatio oli suomalaiseen yliopistokulttuuriin verrattuna hyvin väljä, ja siihen sisältyi paljon vapaa-aikaa. Orientaatiopäivien aikana tehtiin myös kurssivalinnat yhdessä opintoneuvojan kanssa. Sain kaikki kurssit, joita olin toivonutkin, mutta jotkut vaihtarit joutuivat muuttamaan kurssivalintojaan – kaikille löytyi kuitenkin lopulta hyvät kurssit. Muutaman päivän orientaation aikana myös aikaeroväsymys ehti helpottaa, joten pääsin aloittamaan itse opinnot hyvin asettuneena.

Asuminen

IUP velvoittaa kaikki vaihtarit asumaan kampuksen asuntoloissa. Huone asuntolasta oli aika kallis, mutta siihen sisältyi sitten myös ruuat ja asuminen oli hyvin helppoa, kun kaikki oli parin minuutin kävelymatkan päässä. Asuin itse Wallwork Hall -nimisessä asuntolassa, jonka teemana oli kansainvälisyys ja johon suurin osa vaihtareista majoittui, voin suositella tätä muillekin, koska asuntolassa pääsi helposti tutustumaan opiskelijoihin ympäri maailmaa. Asuntoloissa on erityyppisiä huoneita, itse asuin halvimmassa vaihtoehdossa eli kahden hengen jaetussa huoneessa. Kaikissa vaihtoehdoissa on oma kylpyhuone ja pikkukeittiö, mikä on kuulemani mukaan luksusta muihin jenkkien yliopistoasuntoloihin verrattuna. Asuntoloista löytyy yleisiä oleskelutiloja, tv-huoneita, biljardipöytiä jne., jota kaikki voivat käyttää. Lisäksi niistä voi lainata esim. lautapelejä tai ulkopelejä ilmaiseksi.

Kuten sanottu, jokaisessa huoneessa on pikkukeittiö, jossa voi tehdä välipalaa ja aamu-/iltapalaa, mutta pääasiassa ruokailu tapahtuu kampusravintoloissa. Kampuksella on useita ravintoloita, joissa saa etukäteen ladattavalla meal plan -kortilla buffet-tyyliin syödä mitä haluaa ja miten paljon haluaa. Eri vaihtoehtoja oli runsaasti, mutta suurin osa niistä oli hyvin tyypillistä amerikkalaista ruokaa: erilaisia hampurilaisia, hot dogeja, pitsaa ja juustomakaronia. Terveellisiä vaihtoehtoja ja kasvisruokaa oli selvästi vähemmän, mutta kyllä niitäkin löytyi. Kampusravintoloiden lisäksi kampukselta löytyi mm. mäkkäri, Taco Bell, Starbucks ja KFC, eli pikaruokaa löytyy.

Minulle tuli positiivisena yllätyksenä se, miten hyvät liikuntamahdollisuudet IUP:ssa oli. Kampuksella pääsi ilmaiseksi kuntosalille, uimaan, pelailemaan pallopelejä ja tietysti lenkkeilemään kivoille lenkkipoluille ja treenailemaan juoksuradalla. Kaikki urheilutilat olivat todella hyvässä kunnossa ja siistejä ja välineet olivat hyvin päivitettyjä. Lisäksi sai halutessaan ostaa halvalla ryhmäliikuntakortin, jolla sai käydä ryhmäliikuntatunneilla niin paljon kuin halusi. Käytin itse paljon aikaani näiden urheilumahdollisuuksien parissa. Mainittakoon vielä se, että paikalliset opiskelijat eivät olleet kovin aktiivisia liikkujia, joten tiloissa ei yleensä ollut ruuhkaa.

Opiskelu ja opetus

Opiskelu IUP:ssa oli hyvin samankaltaista kuin opiskelu suomalaisessa lukiossa. Kursseilla oli ehdoton läsnäolopakko, ja vain muutamalta luennolta sai olla poissa lukukauden aikana, mikäli mieli läpäistä kurssit. Kursseilla tuli olla aktiivinen, ja arvosanat määräytyivät erilaisten luennoilla tehtävien harjoitusten ja keskustelujen sekä monien kirjoitelmien ja kokeiden perusteella. Lisäksi halutessaan sai tehdä ekstratehtäviä arvosanojen kohottamiseksi. Tehtävää ja lukiotyyppisiä läksyjä oli aika paljon, mutta kun jaksoi joka päivä tehdä vähän jotain, sai kursseista erinomaiset arvosanat – eli ei liian vaikeaa. Minulla oli neljä kurssia, joista yksi oli fuksivuoden kurssi ja siten hyvin helppo (joskin aika tylsä, koska niin perusasiaa), ja loput kolme olivat neljännen eli viimeisen vuoden kursseja, jotka olivat huomattavasti työläämpiä, mutta myös erittäin mielenkiintoisia. Kurssikäytännöt vaihtelivat vähän opettajan mukaan, mutta monilla kursseilla ei saanut käyttää kännykkää tai edes tietokonetta, koska sen katsottiin häiritsevän keskittymistä. Paljon käsin kirjoitettuja muistiinpanoja siis. Lisäksi jokaisella kurssillani oli käytössä vähintään yksi kirja, ja kirjat piti itse ostaa. Niitä sai ostettua (ja vuokrattua) yliopiston omasta myymälästä, mutta neuvon vertaamaan hintoja, sain netistä kaikki kirjani paljon halvemmalla kuin yliopiston myymälästä olisin saanut. Lukukauden jälkeen kirjat voi sitten myydä yliopiston myymälään ja saada siten osan rahoistaan takaisin. Huomasin lopulta, ettei kirjoja välttämättä olisi edes tarvinnut ostaa, koska pärjäsin kursseilla hyvin vaikka en alun jälkeen edes lukenut kirjojani. Kaikki opettajani olivat hyvin päteviä ja mukavia, ja heitä tuntui oikeasti kiinnostavan opiskelijoiden viihtyvyys. Ryhmäkoot olivat pieniä, joten kaikki opettajat muistivat opiskelijoiden nimet ja saattoivat esim. käytävällä törmätessä jäädä juttelemaan ja kysyä kuulumisia. Minulla oli aina sellainen olo, että minusta välitettiin ja minua autettiin, mikäli minulla oli mitään mielen päällä kursseihin tai mihin tahansa muuhun liittyen.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

  • Indiana on pieni paikka, ja suosittelen osallistumaan yliopiston järjestämiin aktiviteetteihin ja kerhoihin aktiivisesti sekä tutustumaan paikallisiin opiskelijoihin – juuri muuta tekemistä Indianassa ei ole. Joitakin ravintoloita ja elokuvateatteri sekä keilahalli sieltä löytyy.
  • Pittsburgh on noin tunnin ajomatkan päässä Indianasta, ja sinne pitää käytännössä mennä autolla, koska bussit kulkevat vain pari kertaa päivässä ja huonoihin aikoihin päiväretkien kannalta. Mikäli mielii vuokrata auton (onnistuu), pitää olla luottokortti mukana. Muussa tapauksessa kannattaa tutustua autollisiin paikallisiin, jotka voivat kuskata tarvittaessa.
  • Kampus on alkoholiton, ja tästä ollaan IUP:ssa hyvin tiukkoja. Kampuspoliisit kiertelevät asuntoloissa ja piha-alueella vartioimassa sääntöjen rikkomista ja kaikkien turvallisuutta. Opiskelijabileitä ja baareja löytyy ihan kampuksen vierestä, joten juhliminen kannattaa jättää sinne. Muista 21v ikäraja!
  • Yliopisto järjestää retkiä lähikaupunkeihin, suosittelen osallistumaan näihin! Retket olivat mielenkiintoisia ja edullisia, ja niissä kaikki käytännön järjestelyt oli hoidettu opiskelijoiden puolesta etukäteen.
  • Pittsburghista saa halpoja lentoja ympäri Yhdysvaltoja, suosittelen matkustamaan aina, kun vaan pystyy! Itse kävin kiitospäivän lomalla kavereideni kanssa Meksikossa, saimme sinne todella edulliset lennot. Lisäksi kävin pari kertaa New Yorkissa ja Washington DC:ssä.
  • Ennen kaikkea ole avoimin mielin ja nauti!! Älä murehdi liikoja, kaikki selviää kun pääsee paikan päälle ja viimeistään kysymällä. Vaihto-opiskelu on monelle ainutlaatuinen kokemus, ja siitä kannattaa ottaa kaikki ilo irti. Itse nautin ajastani IUP:ssa valtavasti, koska lähdin rohkeasti mukaan kaikkiin tapahtumiin, kerhotoimintaan ym. ja sain kursseiltani ja vapaa-ajan toiminnoista paljon sekä kansainvälisiä, että amerikkalaisia kavereita, joiden kanssa olen yhteyksissä edelleen.
Posted on

Vaihtokertomus, ETH Zürich, syksy 2018

Bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä ja kohteeseen saapuminen

Ennen lähtöä täytyy huolehtia seuraavista asioista: Learning agreementin tekeminen, asunnon haku. Kannattaa kuitenkin tutustua etukäteen jo hiukan muihinkin asioihin, esimerkiksi siihen, millainen oma vaihtokaupunki on ja miten siellä liikutaan paikasta toiseen. Tämän lisäksi lentoliput kannattaa tietysti ostaa hyvissä ajoin ja suunnitella, mitä tekee ensimmäiset päivät. Itselläni esimerkiksi vuokrasopimus alkoi lauantaina kello 12 joten lensin maahan jo muutamaa päivää aikaisemmin tutustuakseni paikkoihin ja olin sitten hyvissä ajoin lauantaina paikan päällä odottamassa avaimia, sillä en halunnut olla myöhässä. Sitä katsotaan erityisesti Sveitsissä kieroon, joten kannattaa varautua ja olla aina mieluummin liian ajoissa kuin myöhässä.

Etukäteen kannattaa selvittää myös matkapuhelinliittymä-asiat. Sveitsi ei ole EU-maa, joten useimpien maiden liittymien Roaming-sopimukset eivät kata sitä. Tämän takia suurin osa hankkii paikallisen matkapuhelinliittymän. Hyviä operaattoreita ovat esim. Salt ja Sunrise, joilta on mahdollista saada prepaid-tyyppisiä liittymiä sekä pitkäaikaisempia liittymiä, joissa maksetaan kertamaksu, jonka jälkeen voi käyttää rajattomasti nettiä ja soittaa maassa puheluita.

Sveitsissä käytetään myös yllättävän paljon käteistä, joten kannattaa varautua vaihtamalla valuuttaa jonkin verran jo etukäteen.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Sveitsiin saapuessa on syytä varautua pieneen paperityöhön. Kaikki kannattaa aloittaa käynnistä yliopiston Exchange officessa, josta ainakin Zurichissä sai opiskelijakortin lisäksi mukaansa kattavan tietopaketin liittyen kaikenlaiseen opiskelijan mieltä askarruttavaan. Itse sain tähän hyvät ohjeet vaihtoyliopistoltani. Tärkeintä on se, että ilmoitat viranomaisille maahan tulostasi viimeistään 14 päivää vuokrasopimuksesi alkamisesta eteenpäin. Tämän voi käydä tekemässä Kreisbürossa eli paikallisvirastossa ilman etukäteistä ajanvarausta. Kreisbürosta saat itsellesi Sveitsin oleskeluluvan, jonka hankkimiseen tarvitset käteistä mukaan. Tämän lisäksi viranomaisille on täytettävä muutamia lomakkeita esimerkiksi omiin tuloihin sekä sairasvakuutukseen liittyen. Näiden lomakkeen täytön lisäksi näiden yhteydessä täytyy olla valmis todistamaan, että omaa sairasvakuutuksen vakuutusyhtiössä. Eurooppalaisille opiskelijoille kuitenkin riittää pelkkä skannaus Eurooppalaisesta sairaanhoitokortista, jonka hankkiminen on siksi suotavaa.

Alkuviikolla kannattaa myös käydä yliopistolta noutamassa apuraha. Sveitsissä valtio maksaa vaihto-apurahan ja tämän saa yliopiston rahanhakupisteeltä kertamaksuna käteisellä. Saat sähköpostitse ilmoituksen, kun apurahasi on noudettavissa. Mikäli sitä ei jostain syystä ala kuulua alkuun, kannattaa rohkeasti käydä ilmoittamassa Exchange officeen niin he hoitavat asian.

Muuta paperityötä tuottaa jonkin verran erilaisten sopimusten teko. Vuokrasopimuksen allekirjoitus tai puhelinliittymän tai matkakortin hankkiminen kannattaa hoitaa heti aluksi pois alta, niin välttyy myöhemmältä lisätyöltä.

Mikäli tiedät joutuvasi käyttämään julkista liikennettä kannattaa käydä hankkimassa SBB-kortti rautatieasemalta. SBB-korttiin sisältyy tunnukset, joiden avulla voit kirjautua sovellukseen nimeltään SBB app, josta voi ostaa suoraan kertajuna- ja bussilippuja todella kätevästi. Suomen tapaan on myös mahdollista ostaa erilaisia kausikortteja. Mikäli reissaa enemmän on järkevä satsata joko Gleis 7 tai Half Fare-niminen kortti. Kummastakin joutuu maksamaan yli satasen, mutta kortit maksavat itsensä nopeasti takaisin jos matkustelee enempää. Gleis 7-kortin avulla saa kaikki 19-07 väliset junamatkat ilmaiseksi, ja Half Faren avulla saa kaikki matkat puoleen hintaan.

Asuminen

Sveitsissä halvinta on asua yliopiston asuntolassa. Yliopiston asuntoja tarjoaa Zurichissä WOKO, josta kannattaa hakea asuntoa heti saatuaan vaihtoyliopiston hyväksynnän. Tähän tulee ohje sähköpostitse. Itse sain tätä kautta todella halvan asunnon aivan yliopiston vierestä siististä ja uudesta asuntolasta, jossa asui lisäkseni pelkkiä vaihto-oppilaita. Wokoja on kuitenkin erikokoisia ja eri sijainneilla: osa on valtavia, 200 hengen asuntoloita, joissa on jaetut kylpyhuoneet ja keittiöt, osa pienempiä, muutaman hengen asuntoja omalla keittiöllä ja kylpyhuoneilla kuten oma asuntoni. Sijainnit vaihtelevat myös melko paljon, mutta suurin osa WOKO-asunnoista on enintään tunnin juna / bussimatkan päässä yliopistolta.

Mikäli asuntoa ei WOKOlta jostain syystä irtoa, kannattaa turvautua internetiin. Kämppiksiä etsivä sivusto WGZimmer.ch ulottuu koko Sveitsin alueelle, ja sieltä voi löytää itselleen melko edullisenkin asunnon. Tämän lisäksi kannattaa kokeilla onneaan erilaisissa Facebook-ryhmissä, kuten Sveitsinsuomalaiset-ryhmässä, oman kaupungin vaihtariryhmässä tai Living in… tyyppisissä ryhmissä. Lisäksi Sveitsissä on paljon erilaisia opiskelijoiden omistamia yhteisiä asukastaloja, joista kannattaa yrittää hakea asuntoa. Näistä on yleensä tietoa vaihtoyliopiston sivuilla.

Mikäli tämäkään ei tuota tuloksia, asuntoa voi etsiä myös maahan tultuaan, sillä jotkut vuokranantajat eivät suostu vuokraamaan asuntoaan ennen kuin ovat tavanneet vuokralaisensa etukäteen. Näin toimi osa kavereistani, eli he asuivat hostellissa sen aikaa, että löysivät asunnon.

Kun asunto viimein on purkissa, täytyy käydä ilmoittautumassa Kreisbüroon. Siitä eteenpäin asuminen on melko mutkatonta. Vuokran maksu onnistuu yleensä helposti suoraan tililtä tai käteisellä postin kautta. Suurin osa yliopiston asunnoista vuokrataan kalustettuna, joten sitä ei tarvitse huolehtia, mutta jos saa toista kautta kalustamattoman asunnon, kalusteet on yleensä helppo hankkia käytettynä.

Opiskelu ja opetus

Sveitsissä opetus on jaettu kahteen ”lukukauteen” eli syys- ja kevätlukukauteen, eli Suomen kaltaista periodijärjestelmää ei samalla tavalla ole. Kurssit siis kestävät tyypillisesti koko lukukauden. Poikkeuksena toimivat erilaiset intensiivikurssit, joita esimerkiksi yliopiston kielikeskus järjestää.

Arvostelujärjestelmä on myös erilainen kuin Suomessa, eli 1-5 arvostelun sijasta käytössä on 0-6 arvostelu. Tässä arvosteluasteikossa 4 on alin arvosana, jolla voi läpäistä kurssin. On siis mahdollista saada alle 4 arvosanoja, mutta niitä ei lasketa hyväksytyksi. Tämä tarkoittaa sitä, että kurssit ovat keskimäärin hieman vaikeammin läpipäästäviä kuin Suomessa. Samaten kurssien työmäärä voi ajoittain olla melko suuri. Esimerkiksi 3 ECTS-laajuiselle kurssille saattaa sisältyä sekä ryhmätyö, kotitehtäviä, esitelmä että tentti.

Tentit ovat Suomesta poiketen monesti suullisia. Suullinen tentti muistuttaa formaatiltaan eniten työhaastattelua. Suullinen tentti kestää tyypillisesti 20-30 minuuttia, ja tuon aikana opettaja kysyy kysymyksiä kurssiaineistoon liittyen, johon vastataan suullisesti. Kirjallisesta tentistä tämä poikkeaa ehdottomasti siten että ääneen puhuessa tulee paljon helpompi ilmi, mikäli ei ole hyvin valmistautunut tenttiin. Suullisiin tentteihin on yleensä vaihto-opiskelijoille valmistavia tilaisuuksia ja niitä kannattaa hyödyntää. Tämän lisäksi kannattaa harjoitella tenttiin kirjallisen pänttäyksen lisäksi ääneen. Erityisesti jos kärsii esiintymisjännityksestä, on tärkeä petrata tätä etukäteen. Suullisessa tentissä on yleensä läsnä 1-2 opettajaa sekä mahdollisesti vanhempi opiskelija / nuorempi tutkija seuraamassa haastattelua, eli kovin isolle tilaisuudelle tenttiä ei tarvitse esittää. Suullisten tenttien hyvä puoli on se, että arvosanan saa tyypillisesti suoraan tentin jälkeen, eli sitä ei tarvitse jännittää kauaa.

Esiintymistä ja esillä oloa kuitenkin keskimäärin painotetaan enemmän kuin Suomessa ja esimerkiksi ryhmätyöt ovat hyvin yleisiä – itselläni oli yhteensä kuudella kurssilla ryhmätyö. Paljon tehtiin myös suullisia esityksiä. Joskus ryhmätyöt olivat muodoltaan hyvin erikoisia. Esimerkiksi yhdellä kurssilla ryhmätyönä oli väittely, toisella kurssilla yhdessä laadittu peli.

Arvosanat kirjataan paikalliseen Weboodiin eli MyStudiesiin ja sitä kautta hoidetaan myös kurssi-ilmoittautumiset.

Tärkeää tenttejä ajatellessa on se että tenttiperiodeita on kaksi kappaletta. Näistä käytetään nimitystä ”end of semester exams” ja ”session exams”. End of semester exams järjestetään usein lähes välittömästi kurssin päättymisen jälkeen ja niihin ei välttämättä tarvitse erikseen ilmoittautua. Session exam-jakso puolestaan alkaa tyypillisesti kaksi viikkoa kurssien päättymisen jälkeen. Erityisesti syyslukukauden päätteeksi kannattaa ottaa huomioon että session exam-periodi ulottuu tammikuun kahdelta viimeiseltä viikolta helmikuun kahdelle ensimmäiselle viikolle eli 14.2 asti. Koska Suomessa 3. periodi saattaa alkaa jo tammikuun alussa tämä voi vaikuttaa siihen, mitä kursseja voi Suomesta keväälle ottaa. Tenttejä on kuitenkin yleensä mahdollista aikaistaa tentaattorin luvalla, ja tenttien aikaistamisesta ilmoitetaan sähköpostitse.

Tenttejä ei vaihto-opiskelijoiden ole yleisesti mahdollista uusia, joten kannattaa panostaa tentteihin lukemiseen erityisen paljon. Joistain opinto-ohjelmista riippuen opetus ja tentit voivat olla hyvinkin vaativia, joten tätä ei voi korostaa liikaa.

Kurssisisällöt ovat yleisesti ottaen Sveitsissä korkeatasoisia ja kursseilla käsitellään ajankohtaisia aiheita. Maisterivaiheen opetus järjestetään lähes kiistatta englanniksi ja kandivaiheessa Suomeksi. Opettajat tyypillisesti puhuvat hyvää englantia, mutta joillain kursseilla tuli yllätyksenä se, että vaikka kurssi oli ilmoitettu englanninkieliseksi, osa kurssimateriaalista oli saksankielistä.

Yliopisto tarjoaa myös kielikursseja niistä kiinnostuneille ja näitä kannattaa hyödyntää. Saksalla pärjää Sveitsissä kohtalaisen hyvin, sillä kaikki sveitsiläiset ymmärtävät yläsaksaa, vaikka puhuvatkin sveitsinsaksaa, koska se on heidän kirjakielensä. Tätä varten kannattaa harkita esimerkiksi saksan kielen intensiivikurssia. Kielitaidon ylläpitämiseksi järjestetään myös koko lukukauden kestäviä kielikursseja. Tavallisten saksan kielen kurssien lisäksi tarjolla on myös sveitsinsaksan opetusta, mutta tämä vaatii yleensä pohjalle saksan alkeet.

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähtijöille

Opiskelijaelämän makuun Sveitsissä pääsee helpoiten osallistumalla paikallisen Erasmuksen järjestämiin tapahtumiin, jotka järjestävät monenlaisia orientaatioita, retkiä ja bileitä, joissa on mahdollista tutustua eri maalaisiin vaihto-opiskelijoihin ja saada helposti uusia kavereita. Erityisesti Zurichin ESN on todella aktiivinen ja järjesti omana vaihtoaikanani mm. matkan Italiaan, lasketteluviikonlopun, lukukaudenaloitus- ja päättäjäisbileet sekä monikansallisen, nyyttärityyppisen illallisen jonne kaikilla oli mahdollisuus kokata ruokaa omasta kotimaasta ja päästä kokeilemaan muiden maiden ruokia. ESN:n tapahtumissa käy kuitenkin enimmäkseen vaihtareita, joten jos kiinnostaa tutustua muihinkin kuin vaihto-opiskelijoihin, kannattaa rohkeasti perehtyä oman oppiainejärjestön toimintaan. Oppiainejärjestöstä riippuen he saattavat laittaa vaihtareille uutiskirjeen sähköpostiin tai järjestää orientaatiokierroksen kampuksella ensimmäisten viikkojen aikana. Mikäli näin ei ole, kannattaa olla rohkeasti heihin yhteydessä omasta takaa. Oma oppiainejärjestöni järjesti esimerkiksi mökkiviikonlopun vuorilla sekä pikkujoulut, ja joka torstaisin oli heidän ylläpitämänsä baari yliopiston tiloissa. Tämän lisäksi tutustuin paikallisiin opiskelijoihin ryhmätöiden kautta ja sitä kautta myös sveitsiläinen kulttuuri tuli minulle tutuksi. Vaikka vaihtareiden kanssa on mukavaa, paikallisiin tutustuminen on todella antoisa kokemus, jota suosittelen ehdottomasti kaikille. Tällä takaa myös sen, että maahan on aina helppo tulla takaisin esimerkiksi yöpymällä paikallisen luona.

Sveitsiin on suomalaisen melko helppo sopeutua, koska kulttuureissa on paljon samankaltaisuuksia. Sekä suomalaiset että sveitsiläiset voivat aluksi vaikuttaa melko varautuneita ja hiljaisuutta arvostetaan paljon. Esimerkiksi liikennevälineissä harvoin pulistaan liikoja. Tämän lisäksi erityisesti suurkaupungeissa kaikki toimii tehokkaasti ja elämä on kohtuullisen ennalta-arvattavaa. Suomalaisten tavoin sveitsiläiset arvostavat omaa tilaa ja esimerkiksi kutsua sveitsiläisen kotiin voi pitää tämän ansiosta isona kohteliaisuutena. Itselleni ei tästä syystä juuri kulttuurisokkia tullut.

Jotkin asiat vaativat hieman totuttelua. Yksi on esimerkiksi se, että ovet avautuvat avaimesta kääntämällä päinvastaiseen suuntaan kuin Suomessa. Toinen on se, että mikään paikka ei ole auki sunnuntaisin lukuun ottamatta esim. rautatieasemilla olevia ruokakauppoja. Kolmas on hintataso, vaikka siitä varoitetaankin etukäteen. Monet tuotteet, jotka ovat Suomessa halpoja ovat Sveitsissä todella kalliita, erityisesti liha. Jotkin tuotteet päinvastoin ovat paljon halvempia, kuten kasvikset. Ulkona syöminen (ja juominen) tulee nopeasti todella kalliiksi, joten sillä säästää paljon, että syö kotona, ja koulupäivinä pakkaa kotoa eväät mukaan yliopistolle. Monilla yliopistoilla on mikrotuspaikkoja ruoalle, sillä tämä on melko tavallinen käytäntö. Yliopistoruokalat eli Mensat ovat samantyyppisiä kuin Suomen Unicafet, mutta tarjontaa on enemmän ja hintataso on korkeampi, yleensä 4,60-15 frangin väliltä. Baari-illassa säästää myös paljon nauttimalla kotona hyvät pohjat, sillä kaupoissa olut ja viini ovat todella edullisia Suomeen verrattuna, mutta baarissa hinnat ovat samaa luokkaa kuin kotimaassamme. Tämän lisäksi alkoholia saa ostaa mistä tahansa kaupasta (lukuun ottamatta Migrosia). Ruokaa lukuun ottamatta monet hyödykkeet ovat Sveitsissä saman hintaisia kuin Suomessa. Elektroniikka on myös paikoitellen halvempaa.

Ongelmatilanteita tulee varmasti itse kullekin, ja niissä lohduttaa se, että Sveitsi on todella tehokas ja toimiva maa, jossa poliisi ja sairaanhoitajat ovat osaavia ja puhuvat hyvää Englantia. Itse jouduin varkauden kohteeksi ja rikosilmoitus hoitui todella helposti kävelemällä paikan päälle poliisilaitokselle. Kaikki tuntemani ihmiset jotka käyttivät terveydenhoitopalveluita olivat myös niihin tyytyväisiä. Huomattavaa on se, että Sveitsissä yleensä mennään ennen lääkärissä käyntiä apteekkiin, josta saa hoitoa pieniin vaivoihin sekä useimpia lääkkeitä ilman reseptiä. Kaiken kaikkiaan Sveitsi on turvallinen ja helppo maa asua, kunhan osaa suunnitella budjettinsa hyvin.

Posted on

Vaihtokertomus, Aarhusin yliopisto, Tanska, syyslukukausi 2018

Oikeustieteen opiskelija

Ennen vaihtoon lähtöä

Aarhusin yliopistoon vaihtoon hakeminen oli erittäin helppoa. Helsingin yliopistolta saadun hyväksynnän jälkeen tuli täyttää sähköinen hakemus Aarhusin yliopiston nettisivujen kautta. Tarvittavia dokumentteja ei ollut juurikaan, eikä esimerkiksi minkäänlaista todistusta kielitaidosta tarvittu. Helppoa hakemisesta teki myös se, että samalla hakemuksella sai tehtyä myös asuntohakemuksen. Tässä on kuitenkin hyvä muistaa, että nopeus on valttia, sillä kaikille ei voida taata asuntoa yliopiston puolesta. Hakemus kannattaa siis tehdä mahdollisimman pian, jotta asunnon saaminen on varmempaa. Hyväksymiskirje tuli sähköisesti kohtuullisen nopeassa ajassa. Itse olin tehnyt hakemuksen jo hyvissä ajoin ennen määräaikaa ja sainkin hyväksymiskirjeen jo ennen hakuajan päättymistä. Asuntotarjous tulee erillisellä sähköpostilla, ja sen tuleminen saattaa kestää. Ei siis tarvitse olla huolissaan, jos asuntotarjousta ei heti kuulu.

Kurssivalinnat tehdään ennen vaihtoon lähtöä, eikä niitä ole mahdollista muuttaa enää paikan päällä. Jouduin tekemään valintoja uudestaan useita kertoja, sillä melkein mitään alkuperäisistä valinnoistani ei järjestettykään. Samoin lopullisiin kursseihin en loppujen lopuksi pystynyt täysin vaikuttamaan, sillä minun piti valita minulle lähetetystä noin kymmenen kurssin listasta viisi minulle mieluisinta, joista vaihtokoordinaattori ilmoitti minut sitten kolmelle.

Aarhusin yliopisto järjestää kaikille myös oman paikallisen tuutorin, jonka tulisi olla yhteydessä jo ennen lähtöä. Koin muutenkin, että yliopistolta sai erittäin hyvät ohjeet siitä, mitä pitää ottaa huomioon ja hoitaa ennen lähtöä. Tanskaan on muutenkin helppo lähteä, sillä viisumeita tai vastaavia ei tarvita, riittää, että muistaa ostaa lentoliput, hoitaa matkavakuutuksen ja osoitteenmuutokset kuntoon, ja ottaa mukaan eurooppalainen sairaanhoitokortti sekä passi. Lähdön suunnittelussa on kuitenkin hyvä ottaa huomioon, että hyväksymiskirjeessä oleva alkupäivämäärä kertoo varsinaisten opintojen alkupäivän mutta paikalla tulee olla jo noin viikkoa ennen alkavassa orientaatiossa.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Ensimmäinen asia, jonka tein saavuttuani Aarhusiin oli yliopistolle ilmoittautuminen sekä asunnon avaimen hakeminen. Nämä molemmat hoituivat kätevästi samassa paikassa International Centerissä. Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että IC:n aukioloajat ovat aika rajalliset, joten jos on saanut asunnon yliopiston kautta ja haluaa päästä heti asuntoon, tulee paikalla olla ajoissa tai esimerkiksi tanskalaista tuutoria voi pyytää hakemaan avaimen.

Yliopistolle ilmoittautumisen yhteydessä saa opiskelijakortin, jota tarvitaan muun muassa kokeissa henkilöllisyyden todistamiseen, joten se on hyvä muistaa tilata etukäteen! Lisäksi saa lyhyen orientaation sekä tervetuliaispussin, josta löytyy muun muassa tärkeitä ohjeita ja papereita sekä hyödyllistä informaatiota. Yliopistolle ei ole pakollista ilmoittautua heti saavuttuaan mutta se täytyy kuitenkin tehdä ennen opintojen alkua.
Asukkaaksi ei tarvitse mennä erikseen ilmoittautumaan, sillä yliopisto järjesti kaikki tarvittavat kaupungin viranomaiset tulemaan yhtenä päivänä yliopistolle, jolloin saa helposti hoidettua kaikki tarvittavat asiat kuntoon yhdellä kertaa. Itse täytyy vain huolehtia, että tulee paikalle ja, että on kaikki tarvittavat dokumentit mukana, joita toisen pohjoismaan kansalaisena ei tarvita montaa ja yliopisto antaa tähänkin hyvät ohjeet. Byrokratiaa helpottaa myös, että paikallisen hetun eli CPR numberin hakeminen ei ole suomalaiselle pakollista, silloin kun oleskelu kestää alle 6 kk. Vaikka CPR numberin kanssa esimerkiksi kirjastosta kirjojen lainaaminen ja lääkäriin meneminen on helpompaa, kannattaa pohtia haluaako numeroa siltikään hakea, sillä tanskalaiset viranomaiset ilmoittivat Suomeen minun muuttaneen Tanskaan vakituisesti, mikä tuli minulle täysin yllätyksenä palattuani takaisin. Sama kävi myös islantilaiselle vaihtarikaverilleni.

Asuminen

Itse sain asunnon yliopiston kautta, ja myös suurin osa muista tapaamistani vaihtareista asui yliopiston opiskelija-asunnoissa. Asuntoja on yksiöistä erilaisiin soluihin ja kimppaomakotitaloihin.  Asuntojen hintataso on yleisesti hieman Helsingin vastaavia korkeampi, mutta asunnot ovat pääosin ihan kohtuuhintaisia. Yliopisto tarjoaa kuitenkin enintään vain yhtä asuntoa ja jos tarjottua asuntoa ei ota vastaan, on asunto etsittävä muuta kautta. Hakemuksessa saa esittää toiveensa asumismuodosta mutta takeita toiveiden täyttymisestä ei ole. Asuntojen kunto vaihtelee myös suuresti, samoin niiden sijainti. Kaukaisempaakaan asuntoa ei kannata heti hylätä, sillä pyörällä ja/tai bussilla pääsee helposti kulkemaan ympäri kaupunkia. Minun asuntoni oli uudehko yksiö noin 2 km yliopistolta ja 4 km:n päässä keskustasta. Asunto oli kalustettu ja sieltä löytyi kaikki tarpeelliset astiat. Huomioon kannattaa myös ottaa, että vuokra pitää maksaa luottokortilla.

Suurimmalla osalla jos ei kaikilla asuntoloilla on myös omat Facebook-ryhmänsä, joihin kannattaa liittyä. Niissä ilmoitetaan yhteisistä tapahtumista ja muusta tärkeästä informaatiosta koskien ko. asuntolaa.

Opiskelu ja opetus

Oikeustieteellisen opetus pidetään yliopiston pääkampuksella ja opetus käymilläni kursseilla oli englanniksi. Suurin osa kursseista on 10 opintopisteen kursseja, mikä tarkoittaa sitä, että yhden lukukauden aikana kursseja suoritetaan kolme. Kaikki kurssit kestävät aina koko lukukauden ajan ja kunkin kurssin luentoja on kerran viikossa kolme tuntia, lukuun ottamatta lopussa olevaa lyhyttä ’lukulomaa’ ennen tenttejä sekä yhtä viikon lomaa lukukauden puolivälissä.  Opetusta on viikossa yhteensä siis yhdeksän tuntia. Luennoilla on opiskelijoita 30-40 ja ne pidetään luokkahuonemaisissa huoneissa. Opetukseen osallistuminen ei ole pakollista, mutta suosittelen osallistumaan ainakin suurimmalle osalle kerroista, etenkin silloin kuin kurssin koe järjestetään suullisena, sillä opettajat antavat kursseilla erittäin hyviä vinkkejä ja ohjeita siitä, kuinka kokeessa tulee vastata ja minkälaisia kysymyksiä siinä tullaan kysymään. Useilla kursseilla tehtiin myös paljon ryhmätöitä ja erilaisia harjoituksia.

Kampuksella

Kokeet ovat aina lukukauden päätteeksi, jolloin ne suoritetaan parin viikon – kuukauden aikana riippuen valituista koepäivistä. Pääsääntöisesti koepäivän saa itse valita noin kahdesta tai kolmesta eri vaihtoehdosta, jotka usein esimerkiksi syyslukukautena jakautuvat sekä joulukuulle että tammikuulle. Suullisia kokeita ei kannata pelästyä, sillä kokeen reputtaminen on aika vaikeaa, varsinkin jos on käynyt luennoilla. Yleensä opettaja antaa etukäteen tehtävän, joka pitää valmistella kokeeseen ja, josta kokeessa sitten keskustellaan tai esimerkiksi listan kysymyksistä, joista jotkin tullaan kokeessa kysymään. Lisäksi meillä sai olla kokeessa joitain materiaaleja mukana, joita sai käyttää apuna mutta koeaika meni niin nopeasti, etten edes ehtinyt miettimään kirjan selaamista. Kaikki kokeet eivät kuitenkaan ole suullisia, ja minun yksi kokeistani oli kirjallinen ’take home exam’.

Kirjat kursseille pitää ostaa itse. Kirjastossa on ainoastaan yksi kirja kutakin kurssikirjaa, eikä sitä saa viedä sieltä pois. Kampukselta löytyy oma kirjakauppa, josta (pitäisi) löytyä kuinkin kurssin kirjat. Kirjoja voi löytyä netistä halvemmalla mutta kannattaa ottaa huomioon, että Tanskassakaan posti ei toimi aina moitteettomasti (nimim. odotin yhtä kirjaani kaksi kuukautta). Lisäksi on olemassa Facebook-ryhmä, jossa myydään käytettyjä oppikirjoja, mutta yhdenkään minun kurssini kirjoja sieltä ei tuona syksynä löytynyt, koska kirjat olivat aivan uusia. Ryhmästä kuitenkin kannattaa kysellä paikalliselta tuutorilta.

Muuta hyödyllistä tietoa

Tanskan hintataso on Suomen hintatasoa korkeampi, mutta pienellä etsimisellä Aarhusistakin löytyy kohtuuhintaisia ravintoloita, kahviloita ja aktiviteetteja. Ruokakaupoista edullisimpia ovat Fakta ja Netto mutta niiden valikoimat ovat yleensä aika suppeat. Kampukselta löytyy useita kanttiineja, joista saa ostettua lounasta, evästä ja kahvia. Ruoka ei niissäkään kuitenkaan ole erityisen edullista. Kullakin tiedekunnalla on omat nimikkokanttiininsa mutta niihin saa mennä syömään kuka tahansa omasta alasta riippumatta. Tarjonta myös vaihtelee paikasta riippuen, joten jokainen voi etsiä oman suosikki kanttiininsa.

Kaupunkina Aarhus on aika kompaktin kokoinen ja se tulee tutuksi aika nopeasti, eikä varsinaisia nähtävyyksiä ole kovin montaa. Tekemistä kaupungista kuitenkin löytyy. Eniten opiskelijoille suunnattua ohjelmaa järjestää Studenterhus Aarhus, joka järjestää muun muassa retkiä, bileitä, keikkoja, lautapeli-iltoja ja paljon muuta. Parhaiten tapahtumista saa tietoa Facebookista. Halutessaan on mahdollista myös liittyä yliopiston ulkopuolisiin kerhoihin ja toimintaan, jota Aarhusista löytyy hyvin. Lisäksi kaupungissa järjestetään aika ajoin yleisötapahtumia, kuten elokuussa järjestettävä Aahus Festuge, sekä tivolin teemajuhlat. Eikä kannata unohtaa tiedekuntien järjestämiä perjantaibaareja!

Näkymä taidemuseon katolta

Aarhus on kaupunkina hyvin turvallinen ja rauhallinen, eikä minua pelottanut kulkea yksin yöllä mutta kuten kaikkialla, kannattaa käyttää omaa harkintaa millä alueilla ja mihin aikaan kannattaa liikkua ja noudattaa normaalia varovaisuutta. Tanskaan sopeutuminen ei ollut vaikeaa eikä suuria kulttuurisokkejakaan päässyt syntymään. Ainoana haasteena koin sen, että aina välillä saattoi tulla hieman ulkopuolinen olo, kun en itse osaa puhua tanskaa, saati ymmärrä minulle puhuttaessa kuin joitakin sanoja sieltä täältä enkä siis aina ymmärtänyt mitä ihmiset ympärilläni puhuvat. Minua myös luultiin paikalliseksi lähestulkoon aina ennen kuin avasin suuni, ja jouduin joskus toteamaan parikin kertaa, että en osaa tanskaa, ennen kuin kieli tajuttiin vaihtaa englanniksi. Paikalliset kuitenkin osaavat todella hyvin englantia ja sillä pärjää kaikkialla asioidessa erinomaisesti.

Kaiken kaikkiaan Tanskaan ja Aarhusiin on hyvin helppo mennä ja sopeutua. Mutta vaikka kyseessä on toinen Pohjoismaa eikä sillä tavalla kovin eksoottinen kohde, oli se riittävän erilainen enkä jäänyt kaipaamaan sen enempää eksotiikkaa. Oman mausteensa vaihtoon kuitenkin tuovat muut vaihtarit, joita Aarhusissa oli joka puolelta maailmaa. Sieltä pääsee myös helposti käymään muissa Euroopan maissa!

Posted on

Vaihtokertomus, Universidad de los Andes, kevät 2019

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Olin ollut jo kerran opiskelijavaihdossa Espanjassa, mikä madalsi kynnystä hakea Latinalaiseen Amerikkaan vaihtoon. Oikeustieteen opiskelu espanjaksi toki vähän hirvitti edelleen, mutta tekemällä oppii! Tieto hyväksynnästä Universidad de los Andesiin tuli vasta todella myöhään, marraskuussa. Eipä se sinänsä haitannut, sillä itse päätin vasta joulukuussa lähteväni. Läheisen vakava sairaus ja ihan puhdas jänistäminen meinasivat saada minut jäämään Suomeen, mutta onneksi päätin kuitenkin lähteä. Kolumbiaan lähteminen pelotti, eivätkä ihmisten reaktiot varsinaisesti auttaneet, kun kerroin minne olen lähdössä. Toistuvat teemat olivat huumekauppa (ja Pablo Escobar), aseellinen konflikti, sieppaukset… Todellisuus on ollut jotain ihan toista!

Vaihtoyliopistosta tuli melko kattavat ohjeet lähtöä varten, eikä viisumia tarvinnut yhden lukukauden vaihtoa varten hakea. Alustavat kurssivalinnat tehtiin jo Suomesta käsin, ja koko prosessi oli kieltämättä hieman hankala. Onneksi tutorit olivat ottaneet meihin jo yhteyttä facebookissa ja heiltä saikin sitä kautta reaaliaikaista tukea prosessiin. Ensimmäisen vaihtoni aikana opin kantapään kautta, miten tärkeää on lähettää jokainen Kelan ym. vaatima ilmoitus ja lomake. Tällä kertaa päätinkin välttää tukien palauttamisen ja hoitaa asiat tarkasti. Lähtövalmisteluihin sisältyi myös käynti YTHS:llä selvittelemässä rokotusasioita: Kolumbiaan kannattaa tavallisimpien hepatiittien ja muiden ohella ottaa keltakuumerokote ja itse otin myös lavantautirokotteen. Tosin yliopistolla selvisi, että Bogotán lentokentällä on mahdollista saada ainakin keltakuumerokote ilmaiseksi ja ilmeisesti muitakin rokotteita. Niinpä saattaa olla budjettiystävällisempää hankkia rokotteet vasta paikan päällä. Lisäksi Bogotá sijaitsee niin korkealla vuoristossa, ettei malariaa tai keltakuumetta esiinny, vaan niistä tulee huolehtia vain muualla Kolumbiassa matkustaessa.

 

 Alkuhöykytys vaihtokohteessa

Bogotá sijaitsee vuoristossa ja onkin tavallista, että korkeus aiheuttaa lievää huonovointisuutta ensimmäisinä päivinä. Tämä yhdistettynä aikaeroon kaatoi minut ensimmäisinä päivinä sänkyyn jo alkuillasta. Se oli kuitenkin vasta kevyttä alkusoittoa. Toisella viikolla Bogotássa pankkikorttini lakkasi toimimasta, sain ilmoituksen paikallisilta viranomaisilta, että he blokkaavat puhelimeni parin viikon kuluessa ja minulle iski suolistotulehdus. Kaikki tämä tapahtui samaan aikaan ja sai miettimään, oliko nyt kuitenkin tullut tehtyä virhe. Pankkikorttini oli suljettu, sillä käyttämäni lentoyhtiö oli joutunut tietomurron kohteeksi ja korttitietoni oli varastettu. Uuden kortin toimittamisessa meni kolme viikkoa, mutta onneksi sain lainattua rahaa kavereilta. Puhelimeni sulku-uhkaus johtui Kolumbian puhelinvarkauksien estoon tähtäävästä politiikasta, jonka mukaan kaikki puhelimet tulee rekisteröidä sulkemisen uhalla. Valitettavasti puhelimeni mallia ei myyty Kolumbiassa, joten sen rekisteröinti oli käytännössä mahdotonta. Onneksi eräs tuutori lainasi minulle vanhan puhelimensa osallistuttuaan ensin tuloksettomaan rekisteröintiyritykseen. Suolistotulehdus taas levisi vaihtareiden keskuudessa kuin mehevä juoru; lääkärikeskuksen odotushuoneessa tapasin kolme kohtalotoveria.

Pankkikortti kuitenkin saapui, varapuhelin ajoi asiansa ja tulehdus meni nopeasti ohi. Ehkä oli hyväkin ottaa aluksi luulot pois, niin myöhemmin pienet vastoinkäymiset eivät enää niin hetkauttaneet. Lisäksi byrokraattinen puoli Kolumbiassa oli helppo: oleskeluluvan (PIP) sai kolmeksi kuukaudeksi näyttämällä lentokentän passintarkastuksessa yliopiston hyväksymiskirjettä ja tästä oleskelulupaleimasta tuli lähettää yliopistolle kuva. Juuri muuta ”byrokratiaa” ei muistaakseni vaihdon alussa vaadittukaan.

 

Asuminen

Otin ensimmäiseksi kuukaudeksi vaihtopalveluiden esitteessä mainitun majoituksen yliopiston asuntolassa. Asuntola on uusi ja sijaitsee aivan yliopiston vieressä, mutten oikeastaan voi suositella sitä. Suurin syy tähän on hinta: pienestä huoneesta asuntolassa joutuu maksamaan jopa tuplahintaa verrattuna muihin tarjolla oleviin vaihtoehtoihin. Lisäksi asuntolassa on useita sääntöjä, jotka alkoivat minun iässäni tuntua turhan rajoittavilta. Kämppiksekseni sattui todella sympaattinen kolumbialainen tyttö, mutta valitettavasti kylkiäisenä tuli myös tytön äiti, joka hääri pikkuruisessa asunnossa kaksi viikkoa aamusta iltaan. Ihastuttava nainen, muttei varsinaisesti ideaali osa opiskelijaelämää.

Olin siis maksanut ensimmäisen kuukauden vuokran, mutta aloin paikan päällä etsiä uutta asuntoa. Löysinkin argentiinalaisen vaihtarikaverini kanssa erään kerrostalon ilmoitustaululta lapun, jossa ilmoitettiin kalustetusta vuokra-asunnosta. Siellä asuimmekin lopun vaihtoajan, kymmenen minuutin kävelymatkan päässä yliopistolta. Monet vaihtarit vuokrasivat yhdessä useamman makuuhuoneen asuntoja tai etsivät itselleen huoneen yliopiston asumista koskevilta facebook-sivuilta. Suurin osa vaihtareista päätyi asumaan lähelle yliopistoa, vaikka valtaosa Uniandesin paikallisista opiskelijoista asuukin Bogotán pohjoisosassa. Liikenne Bogotássa on usein järkyttävää ja autot tukkivat puutteellisen tieverkoston. Niinpä matka Bogotán pohjoisosista yliopistolle voi hyvinkin kestää puolitoista tuntia. Syy siihen, miksi paikalliset opiskelijat silti asuvat pohjoisessa on yksinkertainen: Bogotán pohjoisosat ovat rikasta aluetta ja Uniandes on järkyttävän kallis yliopisto. Niinpä perheidensä kanssa asuvat opiskelijat tulevat usein sieltä suunnalta. Itse arvostin kuitenkin aikaani enemmän kuin ympäristön viihtyisyyttä ja tyydyin keskusta-alueeseen.

 

Opiskelu ja opetus

Kurssit tuli valita jo Suomessa, mutta niitä onneksi pystyi vielä muuttamaan kansainvälisten asioiden toimistossa (ja teoriassa myös netissä), mikäli kiinnostavalla kurssilla vielä oli tilaa. Mikäli kielet kiinnostavat, on tarjolla useita kielikursseja, mutta niitä varten tulee olla etukäteen tehtynä tasokoe. Erilaisia urheilukursseja on myös tarjolla, sekä ilmeisesti teatteria ja kuoroa, vaikken oikein ikinä ymmärtänytkään niiden toimintatapaa. Kaikki oikeustieteellisen kurssit mitä löysin olivat espanjaksi, mutta muilla aloilla oli kursseja tarjolla myös englanniksi.

Ainakin oikeustieteen kurssit ovat Uniandesissa melko vaativia. Olin odottanut samanlaista puolilomailevaa meininkiä kuin Espanjan vaihdon aikana, mutta vaativuustaso olikin aivan toinen. Koin varsinkin aluksi työmäärän liian suurena, ja päädyinkin jättämään yhden suunnittelemani kurssin pois. Työmäärä yhdistettynä espanjaksi opiskeluun oli yksinkertaisesti liian suuri. Ainakin oikeustieteen kursseilla järjestettiin paljon pistareita (osa professoreista ilman ennakkovaroitusta ja osa sen kera), ryhmätöitä ja muita kirjallisia töitä. Luettavien materiaalien määrä riippui vahvasti professorista ja läsnäolopakko (80 %) oli voimassa lähes kaikilla kursseilla. Toisaalta tämä jatkuva arviointi otti paljon painoa pois loppukokeelta, joka olikin Suomeen verrattuna kevyempi kuin mikään perustentti. Lisäksi professoreista huomaa, että kyseessä on huippuyliopisto. He selvästi osaavat asiansa ja osaavat myös opettaa, ja koenkin oppineeni Uniandesin tyylillä enemmän kuin mitä yleensä Suomessa pänttäämällä kirjatenttiin. Koen, että vaihtarit myös ehkä saivat hieman enemmän anteeksi johtuen kielestä.

 

Yliopiston palveluista

Universidad de los Andesin kampus on upea! Useita rakennuksia, viheralueita, ravintoloita, urheilukeskus, jossa on salin lisäksi uima-allas, rantalentopallokenttä, videopelihuone ja biljardisali… Tämän kaiken taustalla on luonnollisesti melkein viiden tuhannen euron lukukausimaksut, johon vain murto-osalla Kolumbian väestöstä on varaa.  Urheilukeskuksessa järjestetään useita kursseja, joille ehdottomasti kannattaa osallistua. Osalle kursseista tulee ilmoittautua samalla muiden kurssi-ilmoittautumisten kanssa ja osa kursseista on avoimia kaikille opiskelijoille. Itse suoritin rantalentopallokurssin ja kävin viikoittain avoimilla salsa-tunneilla, mutta tarjolla olisi myös ollut mm. shakkia, seinäkiipeilyä ja jalkapalloa.

Yliopistolla on kampuksella lääkärikeskus, jossa tulikin käytyä muutaman kerran ja lisäksi vakuutus, joka kattaa myös vaihto-opiskelijat. Vakuutuksen avulla opiskelijat voivat käydä yliopiston kanssa yhteistyössä olevissa sairaaloissa, mikäli kohdalle sattuu jotakin, mitä ei lääkärikeskuksessa voida ratkaista. Yliopiston kansainvälisten palveluiden henkilökunta lähti myös välillä vaihtareiden tueksi sairaalaan, jos tarvetta oli. Kansainvälisten palveluiden toimisto auttoi myös kurssivalintoihin liittyvissä kysymyksissä ja tarjosi muuta neuvontaa.

Vaihtoaikana suurin tuki ja turva oli Hermanos sin Fronteras -järjestö. Kyseessä on paikallisista Uniandesin opiskelijoista koostuva porukka, joka toimii yliopiston kansainvälisten palveluiden alaisuudessa. Nämä ”veljet” ja ”sisaret” järjestivät meille vaihtareille monenlaista aktiviteettia kahvinmaistelusta patikointiin ja heiltä saattoi matalalla kynnyksellä kysyä mitä tahansa. Eräs heistä myös lainasi minulle puhelimen, kun en saanut omaa puhelintani rekisteröityä.

 

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Ensimmäinen asia, mitä sanoisin nuorelle itselleni (eli itselleni ennen vaihtoon lähtöä, minulla on sittemmin ollut syntymäpäivä) olisi, että älä pelkää. Ennen vaihtoon lähtöä näin jo mielessäni miten joudun huumesodan pyörteissä kidnapatuksi ja Suomen valtio kieltäytyy neuvottelemasta terroristien kanssa ja siinä sitä ollaan kitkemässä rikkaruohoja kokaviljelmiltä, kunnes saan maksettua itseni vapaaksi. Noh, totuushan on se, että kolumbialaiset ovat lähtökohtaisesti aivan ihanaa kansaa. Olen kohdannut todella ystävällisiä ihmisiä, jotka auttavat mielellään ja pahin rikollisuuteen liittyvä kokemukseni on ollut taskuvarkauden yritys.

Turvallisuus on kuitenkin sellainen juttu, joka Kolumbiassa kannattaa pitää mielessä. Ryöstöjä ja varkauksia tapahtuu jatkuvasti, ja eräältä vaihtarikaverilta varastettiin vuoden aikana neljä puhelinta. ”No dar papaya” oli ensimmäinen sanonta, jonka täällä oppi. Tämä kielto antaa papaijaa tarkoittaa sitä, että Kolumbiassa ei kannata tehdä itseään helpoksi kohteeksi esimerkiksi kävelemällä kadulla puhelin kädessä. Kaiken kaikkiaan meno täällä ei mielestäni kuitenkaan juuri poikkea muista suurkaupungeista. Joten huoli pois ja kohti Kolumbiaa!

Lopuksi voisin vielä listata hyödyllistä triviatietoa. Hanavesi Bogotássa on juotavaa, mutta maaseudulla ja pienemmissä kaupungeissa ei. Lentokentältä maahan saapuessa saatavan 3kk oleskeluluvan (PIP) voi uusia netissä maahanmuuttoviraston sivuilla toiseksi kolmeksi kuukaudeksi. Lentokentältä yliopistolle oleva taksimatka ei tulisi maksaa yli 30 000 pesoa, jos niin käy niin sinua on vedätetty. Suurin osa Bogotán museoista on sunnuntaisin ilmaisia ja niissä kannattaakin ehdottomasti käydä. Normaali vuokra huoneesta on sijainnista ja kunnosta riippuen n. 500 000-900 000 pesoa. Lounaan saa useassa paikassa 10k pesolla, eli noin kolmella eurolla. Ongelmatilanteissa Hermanos sin Fronteras ja kansainvälisten palveluiden toimisto auttavat varmasti. Ota sateenvarjo mukaan! Bogotássa on sadekausi kaksi kertaa vuodessa ja nyt keväällä satoikin pääsiäisen jälkeen lähes joka päivä. Välillä saattaa myös peräkkäisinä päivinä olla sekä T-paitakeli että tarvetta kevyttoppatakille. Bogotasta on lisäksi hyvät lentoyhteydet eri puolille Kolumbiaa, ja tätä tekstiä kirjoittaessani minulla onkin seuraavana päivänä lento Amazonin sademetsään, minkä koluttuani matka jatkuu Karibian rannikolle.

Atrévete y aprovecha Colombia!

Posted on

Vaihtokertomus, Calgaryn yliopisto, kevät 2019

Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen vaihtoa

Olin päättänyt lähteä vaihtoon jo heti aloitettuani opintoni yliopistossa. Pohjois-Amerikka tuntui houkuttelevalta vaihtoehdolta ja lopulta perehdyttyäni yliopistojen opintotarjontoihin ja vapaa-ajanviettomahdollisuuksiin ykkösvaihtokohteekseni valikoitui Calgary. Suurimpana syynä Calgaryn valintaan vaikuttivat Kalliovuoret ja niiden kiehtovat laskettelu- ja seikkailumahdollisuudet.

Hakuprosessini alkoi jo vuotta aiemmin syksyllä 2017, sillä aluksi tarkoituksenani oli lähteä vaihtoon kolmannen opintovuoden syksyllä 2018. Opintoni eivät kuitenkaan mahdollistaneet silloin vaihtoon lähtöä ja sainkin siirrettyä vaihdon kevääksi 2019. Helsingin yliopiston puolesta vaihtoprosessi sujui erittäin hyvin, mutta kursseille ilmoittautuminen Calgaryyn vei aikaa. Opintosuunnitelman ja varavaihtoehtojen miettimiseen kannattaakin varata aikaa ja aloittaa ilmoittautuminen ajoissa. Ainakin omalta osaltani kursseille ilmoittautuminen oli kohtalaisen työlästä, sillä jo hakuvaiheen alussa lähettämäni opintosuoritusote ei riittänyt kursseille pääsemiseen vaan se vaati sähköpostittelua ja perustelua tiedekuntien vastaavien kanssa. Lopulta kuitenkin sain oikeuden ilmoittautua vaaditulle määrälle kursseja, eikä minun täytynyt vaihtaa kuin yksi kurssi alkuperäisestä suunnitelmasta, jonka kiintiö oli tullut jo täyteen tämän prosessin aikana.

 

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Saavuttuani Calgaryyn aluksi piti hoitaa muutamia perusjuttuja kuten asunnon avainten ja vakuutuksen, opiskelijakortin ja mm. UPassin hakeminen. Kaikki sujui kuitenkin muitta mutkitta ja en kokenut ainakaan näin jälkikäteen ajateltuna suurta alkubyrokratiaa. Kaikkeen on hyvä silti varautua ja asiat, jotka mahdollista hoitaa etukäteen, kannattaakin tehdä jo niin pitkälle kuin suinkin pystyy jo ennen Calgaryyn saapumista. Vaihtarit otetaan lämpimästi vastaan ja heille selitetään asiat juurta jaksaen. Apua saa aina, kunhan vain uskaltaa kysyä!

 

Asuminen

Asuin yliopiston kampuksella Aurora Hallissa kahden hengen soluasunnossa. Huoneistosta löytyi kaikki oleellinen ja asunto oli erittäin siisti. Asuntoni sijaitsi aivan yliopiston vieressä ja kaikki tarvittava löytyi läheltä. Yliopistolta löytyi mm. erittäin hyvät puitteet kaikenlaiselle urheilulle, joista iso plussa Calgaryn yliopistolle. Urheilumahdollisuuksista itselle mielekkäimmät olivat squashkentät, boulderointiseinä, pikaluistelurata, uimahalli, kuntosali ja juoksurata. Jokaiselle löytyy siis varmasti jotakin!

Kampuksella asuminen oli kaiken kaikkiaan helppoa ja mukavaa. Pääosin valmistin ruokani itse ja olinkin valinnut asunnon, josta löytyi keittiö ja ruuanlaittomahdollisuudet. Yliopistolta löytyi myös useita erilaisia ruokapaikkoja niille hetkille, kun aika ei riittänyt kokkaamiseen.

Julkinen liikenne ei ole erityisen hyvä Calgaryssa ja esimerkiksi bussit kulkevat ilman sen suurempia aikatauluja. Vaikka asuinkin yliopistolla ja päivittäin ei ollutkaan tarvetta käyttää julkista liikennettä, suosittelen UPassin ottamista, joka toimii bussi/junalippuna Calgaryssa. Calgaryn keskustaan yliopistolta pääsee erittäin helposti junalla.

Suurin osa myös muista vaihtareista asui yliopistolla, joten suosittelen yliopistoasumista erittäin lämpimästi!

Calgaryn keskusta

Opiskelu ja opetus

Opintosuunnitelma ja kursseille ilmoittautuminen tulee siis tehdä jo paljon ennen vaihdon alkua. Lukujärjestys on tiedossa heti kursseille ilmoittautumisen jälkeen. Calgaryssa ensimmäisten kahden viikon aikana on mahdollisuus kokeilla kursseja ja mahdollisesti myös vaihtaa niitä, jos valinnat eivät ole osuneet kohdalleen. Itse en joutunut enää tässä vaiheessa vaihtamaan kurssejani, mutta monet vaihtavat ja tämä onnistuu helposti. Ei siis huolta, jos kurssi osoittautuukin täysin toisenlaiseksi kuin mitä kuvitteli. Omilla kursseillani ei ollut läsnäolopakkoa, mutta suosittelen luennoille ja harjoituksiin menemistä, sillä luentomateriaalit ja muistiinpanot olivat erittäin tärkeässä roolissa väli- ja kurssikokeissa.

Työmäärä kaikilla kursseillani oli valtava. En voi kieltää joutuneeni tekemään töitä ja useita tehtäviä sekä ryhmätöitä kurssien eteen. Kurssin aikana suoritetut tehtävät ja välikokeet vastaavat kurssiarvosanasta yhdessä lähes jopa 60-70%, joten niihin kannattaa panostaa. Kun kurssit suorittaa hyvin alusta loppuun asti, ei tarvitse ottaa suurempaa stressiä loppukokeista! Opiskelijoiden taso on kova ja suurin osa heistä tekee koulun eteen hurjasti töitä.

Jääkiekko on erittäin suosittua ja paikalliset ovat todellisia Flames-faneja. Yliopistolta löytyy myös oma joukkue Calgary Dinos!

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähtijöille

Itse vietin lähes kaiken vapaa-ajan eli viikonloput lasketellessa Kalliovuorilla. Kalliovuoret sijaitsevat noin tunnin ajomatkan päässä Calgarysta. Suosituimmat läheltä löytyvät laskettelukeskukset ovat Sunshine Village ja Lake Louise. Itse löysin jo ensimmäisenä orientaatiopäivänä joukon innokkaita vaihtarikavereita, joiden kanssa lähdimme seuraavana viikonloppuna laskettelemaan. Omia laskettelukamoja en ottanut mukaani Suomesta ja tätä olen kyllä miettinyt, että miksi en. Suksien/laudan hankinta oli kuitenkin erittäin helppoa ja tarjonta käytetyille ja siten myös edullisille, mutta laadukkaille välineille on valtava!

Helpoin ja kivuttomin vaihtoehto laskettelukeskuksiin pääsemiseen on vuokrata auto, mutta Calgaryn keskustasta pääsee myös näppärästi laskemaan hyppäämällä skibussiin. Skibus ajaa molempien laskettelukeskuksien kautta. Lähtö on aikaisin aamulla ja paluubussi lähtee takaisin iltapäivällä. Jos haluaa viettää useamman päivän laskemassa, vuoristokylä Banff tarjoaa huikeat puitteet iltojen viettoon ja yöpymiseen.

Lake Louise

 

 

 

 

 

Posted on

Vaihtokertomus, Queen’s University at Kingston, syksy 2018

Valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelija

 

Ennen lähtöä

Helsingin yliopistosta sain tiedon, että minua tullaan esittämään vaihtoon joulun paikkeilla 2017. Sain riittävät ohjeet siitä mitä kaikkia dokumentteja minun pitää valmistella ja toimittaa vaihtoyliopistoon. Koska kyseessä oli kahdenvälinen vaihto, meni dokumentit Kanadan päähän meidän liikkuvuuspalveluiden kautta. Sain tiedon hyväksymisestäni Queen’sistä kesäkuun alussa.

Queen’sistä infomeilejä tuli usein ja ne sisälsivät mielestäni vastaukset kaikkiin kysymyksiini. Lisäksi yliopiston nettisivu oli hyvä tiedonlähde. En tainnut olla yliopistoon yhteydessä etukäteen kertaakaan – tosin monet vaihtokaverini olivat keskustelleet sähköpostitse paljonkin ennen vaihtoon lähtöä.

Päänvaivaa aiheutti hieman monimutkaiset maksujärjestelmät, Kanadaan kun ei ole niin näppärä maksaa tilisiirtona rahaa kuin Euroopassa. Kannattaa hoitaa raha-asiat ajoissa.

Summaten ohjeistukseksi voin sanoa, että kannattaa tulostaa mukaan/tallentaa koneelle jokainen ohje mitä tulee. Queen’siltä saatu tulevan vaihto-opiskelijan infopaketti oli todella hyödyllinen.

Vaihtoni kesti yhden lukukauden, minkä ansiosta en joutunut asioimaan Kanadan viranomaisten kanssa enkä tarvinnut viisumia. Riitti että tein sähköisen maahantuloilmoituksen (maksoi muistaakseni 7 CAD) ja täytin huolellisesti maahantulokaavakkeen. Lensin Torontoon Pearsonin kentälle, missä oli kätevät maahantulo-selvitysautomaatit. Latasin etukäteen appin, mihin täytin tietoni ja kentällä näytin appista QR-koodin automaattiin ja se tulosti paperin minkä näytin maahantulo-virkailijalle. Olin tätä varten tulostanut ja ottanut mukaani kaiken mahdollisen; hakenut pankista pankkitilini tiliotteen, hyväksymiskirjeen Queen’sistä, vaihtotodistuksen Helsingin yliopistosta, puoltokirjeen proffalta, rokotustodistuksen, you name it. Minulta virkailija ei kuitenkaan kysynyt muuta kuin että kauan aion viipyä, missä asun ja toivotti hauskaa reissua. Kannattaa silti varautua hyvällä dokumentaatiolla, erityisesti jos ei ole paluulippua Suomeen.

 

Vaihtokohteeseen saapuminen

Hain ja sain asuntolapaikan Queen’sin vaihto-opiskelijoille tarjoamasta asuntolasta. Asuntolaan muuttavia ohjeistettiin, että muuttopäivä on 1.9. eikä päivääkään aikaisemmin. Siispä lensin Kanadaan 31.8. ja nukuin yhden yön airbnb:ssä (mitä muuten on tarjolla muttei liikaa, kannattaa olla ajoissa liikkeellä). Orientaatioprosessi pyörähti heti käyntiin jo siksikin koska asuin asuntolassa; me asuntolassa asuneet vaihtarit osallistuimme soveltuvin osin vaihto-orientaation lisäksi yliopiston yleiseen orientaatioon.

Torontosta on hyvät ja nopeat junayhteydet Kingstoniin. Junaliput kannattaa ostaa ajoissa sillä hinnat nousevat mitä lähempänä yliopiston lukukauden aloitus on.

Yliopiston henkilökunta ja kv-toimiston porukka on super mukavaa ja ystävällistä. Ei kannata jännittää yhtään vaan mennä rohkeasti kysymään, jos mikään mietityttää. Siellä on monta muutakin samassa tilanteessa olevaa.

 

Asuminen ja eläminen

En itse avannut kanadalaista pankkitiliä, mutta tiedän monen tehneen niin. Oma debit/credit korttini toimi siellä moitteettomasti. Queen’sillä on sopimus CIBC-nimisen pankin kanssa, automaatteja löytyy pitkin kampusta ja asuntoloita. Tilin avaus on kuulemma helppoa ja nopeaa.

Suomesta tulevan vaihto-opiskelijan piti maksaa UHIP-vakuutus (muistaakseni 208 CAD). Tämä perusvakuutus ei sisällä hammashoitoa, siitä on omakohtaista kokemusta. Onneksi viisurini tulehdus helpotti lääkkeillä, ei olisi ollut kiva joutua pulittamaan hampaanpoistosta korkeaa hintaa. Muutoin minulla ei ole kokemusta paikallisesta terveyshoidosta, mutta vaihtokavereilta kuulin, että hoitoon pääsy on hätätilanteissa sujuvaa, mutta kiireettömissä tilanteissa hidasta. Hoitoa joka tapauksessa saa. Kannattaa printata todistus UHIP:sta mukaan, sitä tarvitaan terveydenhoitoon hakeutuessa.

Jos ei halua kalliiseen asuntolaan, yliopiston infopaketissa vinkataan monia yrityksiä, jotka tarjoavat majoitusta. Myös Queen’sin opiskelijoiden ylläpitämissä fb-ryhmissä haetaan vuokralaisia ja ilmoitetaan vapautuvista asunnoista. Muutama vaihtarikaverini löysi asunnon vasta Kingstoniin saavuttuaan, osa jopa sai asuntolapaikan vasta päivää ennen muuttopäivää. Itse halusin hoitaa asian kuntoon jo hyvissä ajoin ennen lähtöä. Vahvistus asuntolapaikan saamisesta meni kuitenkin heinäkuulle, mikä stressasi hieman mutta loppu hyvin kaikki hyvin! Ylipäänsä opiskelija-asuminen on Kanadassa kalliimpaa kuin Suomessa.

Eläminen University Districtillä, eli yliopiston lähistöllä olevalla opiskelijoiden kansoittamalla kommuunialueella, on meluisaa ja riehakasta. Kannattaa vähän tsekata kenen kanssa asuntoa vuokraa ja muutenkin noudattaa varovaisuutta ja tervettä maalaisjärkeä. Valitettavasti Kingstonissakin asuntobisneksessä on huijareita, jotka vievät rahat niin kanadalaisilta kuin vaihtareiltakin.

 

Opiskelu

Yliopisto-opiskelu on hieman lukiomaisempaa, ainakin taloustieteen kurssit olivat huomattavasti vähemmän akateemisia kuin Suomessa. Samaan tapaan kuin Suomessa meillä oli palautettavia laskuharjoituksia. Queen’sissä kirjoitetaan paljon esseitä ja annetaan lukuläksyjä. Lukuläksyjen suorittamista testataan välillä pistareilla käsittääkseni kaikissa oppiaineissa. Materiaalien luku jo hyvissä ajoin ennen tenttiä oli toki hyvä tapa kerrata opittuja asioita.

Omilla kursseillani ei ollut juurikaan pakollisia kirjoja, mutta ymmärsin että toisissa oppiaineissa niitä oli paljonkin. Kirjat maksavat todella paljon, kannattaa katsoa saisiko käytettynä tilata Amazonista tai ostettua fb-ryhmistä. Kirjastot olivat hyviä opiskelupaikkoja, mutta tenttien aikaan tosi täynnä yötä myöten. Kurssikirjoja kirjastoissa oli vähän.

Helsingin yliopisto suosittaa ottamaan 5 kurssia, mutta itse suoritin neljä. Niistäkin jo tuli tarpeeksi töitä ja neljä tenttiä ja välitenttiä (=midterm) oli ihan riittävästi. Kannattaa harkita työllistääkö itseään vaihdossa liikaa, siellä ollessaan kun on kiva tehdä muutakin.

Queen’sissä on paljon opiskelijoiden hyvinvointia ja oppimista tukevia palveluita. Näistä kerrotaan kattavasti orientaatiossa. Lisäksi on paljon vapaa-ajan kerhoja, kuten kielikerhoja, puhe- ja esiintymiskursseja ja study groupeja. Yliopistoalue on suomalaisittain iso ja laaja ja sinne olisi varmasti helppo eristäytyä. Kannattaa kuitenkin mennä avoimin mielin ja kokeilla uusia asioita, esimerkiksi itse osallistuin viikoittaisille salsa-tunneille vaikken todellakaan ole tanssija. Siellä tapasi hyvin paikallisia opiskelijoita.

 

Elämiskustannuksista ja muusta

Puhelinoperaattorit on kalliita Suomen hintatasoon verrattuna. Otin itse liittymän Freedom-nimisestä firmasta: liittymän avaus ja maksuasiat oli helppo hoitaa. Hintakin oli edullisimmasta päästä, mutta silti noin 40 CAD/kk.

Kingstonissa on oikeastaan kaksi ruokakauppaketjua, hieman kalliimpi ja parempilaatuinen Metro ja edullisempi Food Basics. Food Basicsista saa tiistaisin opiskelija-alea 10% ja Metrosta torstaisin myös 10%, mutta Metron lähtöhinnat ovat korkeammat. Itse tein aina tiistaisin ostosretken Food Basicsiin.

Ruokakaupoissa ei tarvitse tipata, mutta ravintoloissa ja kahviloissa (pl. Tim Hortons ja Starbucks sekä kampuksen omat kahviot) odotetaan tippausta. Itse yleensä tippasin 10%, 20% jos palvelu ja ruoka oli hyvää.

Kingstonissa julkinen liikenne on ilmaista opiskelijakortilla. Se on TOSI hyvä juttu. Bussien aikatauluja kannattaa seurata Google Mapsista, se on luotettavin tapa. Viralliset aikataulut bussipysäkeillä ovat hyvin mystiset. Bussiliikenne toimii hyvin, tosin bussit ovat usein aamulla ennen luentoja ja iltapäivällä luentojen jälkeen todella täysiä.

Kingstonissa Uber on kalliimpi kuin tavalliset taxit. Taxilla ajaminen on edullisempaa kuin Suomessa. Muualla, esim. Montrealissa ja Torontossa käytin Uberia. Auton vuokrauksen ikäraja on virallisesti 21 vuotta, mutta käytännössä ulkomaalaiset saavat vuokra-auton vain jos ovat yli 25-vuotiaita. Autovuokraamot vaativat luottokortin. Autovuokrat ovat todella edullisia verrattuna Suomeen ja usein edullisempia kuin juna- tai bussiliput, erityisesti jos saa auton täyteen porukkaa.

Kanadan, ja erityisesti Ontarion alueen, alkoholilainsäädäntö on hyvin tiukkaa jopa Suomen mittapuulla. Avoimeen oluttölkkiin suhtaudutaan ankarasti ja yliopistolla on tiukat säännöt, minkä mukaan niiden tiloissa (ml. asuntolat) ei saisi juoda alkoholia ollenkaan. Mikäli joutuu poliisin kanssa kahnauksiin, joutuu siitä myös ongelmiin yliopiston kanssa.

Kingston on ihana idyllinen kaupunki, missä koin oman oloni turvalliseksi joka paikassa. Terveellä järjellä pärjää. Ja tosiaan, se stereotypia ystävällisistä ja kohteliaista kanadalaisista pitää paikkansa! Sopeutuminen meni itselläni helposti ja huomasin paljon yhtäläisyyksiä Suomen ja Kanadan välillä. Kanada on upea maa mitä kannattaa hieman kierrellä sinne kerran matkustettuaan.

Posted on

Vaihtokertomus, Wageningen University and Research Center, kevät 2019

Maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan opiskelija

 

Valitsin vaihtokohteeni yliopiston perusteella. Olisin oikeastaan halunnut matkustaa maahan, joka on kuulu upeasta luonnosta tai rikkaasta kulttuurista, mutta olin myöhään liikkeellä eikä valmiiden vaihto-ohjelmien kohteissa ollut juuri mitään mielenkiintoisia kursseja, ainakaan englanniksi. Niinpä päätin hakea Wageningenin yliopistoon, sillä kurssivalikoima oli valtava.

Vaikka olin alussa hieman skeptinen Hollannista maana, huomasin viihtyväni suorastaan erinomaisesti. Sieltä pääsee myös kätevästi ja jopa edullisesti naapurimaihin, ja matkustaminen on huomattavasti kätevämpää kuin Suomesta.

 

Ennen lähtöä

Tieto vaihtoon pääsemisestä tuli varsin myöhään, ja kun siinä vaiheessa aloin etsiä asuntoja, huomasin, että jonot olivat pitkiä ja asunnon löytäminen hankalaa. Suosittelenkin kirjautumaan opiskelija-asuntojen hakusivuille sekä liittymään facebook-ryhmiin jo ennen kohdeyliopiston vahvistusviestiä, sillä jonossa eteneminen tai ryhmiin pääseminen voi olla hidasta. Lisäksi kannattaa varmistaa, että asunnosta saa virallisen vuokrasopimuksen, sillä ilman sitä ei voi kirjautua kaupungin asukkaaksi.

Pakatessa kannattaa huomioida, että Hollannissa on usein märkää ja tuulista, joten lämmintä on hyvä olla mukana. Välikausina päivät ovat lämpimiä, mutta yöt viileitä, joten kerrospukeutuminen ja sadetakki ovat todella käteviä. Jos aikoo mennä rämpimään luontoon enemmältikin, kumisaappaat tai muut vettä pitävät kengät ovat kätevät, mutta itse en niitä lopulta tarvinnut. En tarvinnut myöskään mitään hienoja juhlavaatteita.

 

Saapuessa

Yliopistolta tulee hankkia opiskelijakortti ja läsnäolotodistus. Läsnäolotodistuksen saa vaihtokoordinaattorilta, jolle kannattaa varata aika etukäteen. Kun kortti on valmis, sen saa yliopistolta läsnäolotodistusta näyttämällä.

Lisäksi tulee kirjautua kaupungin asukkaaksi. Wageningenissa siihen riittää henkilöllisyystodistus sekä vuokrasopimus, mutta esimerkiksi Edessä vaaditaan syntymätodistus. Kannattaa myös hankkia paikallinen pankkitili, sillä Suomen tavallisimmat pankkikortit eivät käy joka paikassa, ja paikallisen tilin avulla voi myös saada monia etuja.

Lisäksi kannattaa heti alussa hankkia pyörä. Hollannissa pyörä on uskomattoman kätevä, sillä lähes kaikkialle kuljetaan pyörällä. Vaihteita ei välttämättä tarvitse, sillä mäkiä ei juuri ole eivätkä ne ole kovin jyrkkiä. Pyöriä löytyy facebookista kirpputoreilta, mutta sieltä ostaessa kannattaa varmistaa, että pyörä on ehjä. Pyöriä voi myös vuokrata, jos on paikallinen pankkitili. Tällöin pyörä tuodaan ovelle ja hintaan kuuluu myös korjauspalvelu tarvittaessa.

 

Sopeutuminen

Oma lähtöshokkini tuli hyvin nopeasti, sillä saavuin vaihtokohteeseen ajoissa enkä tavannut ensimmäisen reilun puolen viikon aikana ketään. Lisäksi sade oli jatkuvaa, ja kosteuden takia sää tuntui erityisen kylmältä.  Kaikki ajanvaraukseni menivät pieleen, mutta kun vain meni ihmettelemään ja pyytämään apua, ihmiset olivat ymmärtäväisiä ja sain asiani aina hoidettua ripeästi ongelmista huolimatta.

Omassa yliopistossani toimi Buddy Family -ohjelma, johon liityin jo ennen lähtöäni. Liittyneet opiskelijat jaetaan ryhmiin ja ryhmille on erilaisia tapahtumia, joissa pääsee hyvin tutustumaan. Kun tapasin ensimmäisen kerran oman Buddy Familyni, sopeutumiseni alkoi vauhdilla. Ryhmästä löytyi seuraa lähes joka aktiviteettiin, ja pian tutustui myös muiden ryhmien jäseniin: parissa viikossa olin kuin kala vedessä.

 

Asuminen ja eläminen

Valtaosa opiskelijoista asuu soluissa. Soluasumisen hyviä puolia ovat edullisuus sekä mahdollisuus tutustua kämppiksiin. Itse asuin kolmen hengen solussa alivuokralaisena kalustetussa asunnossa eikä minun tarvinnut lopulta hankkia mitään asumista varten itse.

Aikaa vietetään paljon opiskelija-asunnoissa, yliopiston tiloissa ja keskustassa, eikä ollut suurta väliä, missä päin kaupunkia asui, sillä kaikki oli joka tapauksessa suhteellisen lähellä.

Wageningenissa on kahdesti viikossa markkinat, joilta saa ruokaa hyvinkin edullisesti. Itse ostin markkinoilta valtaosan syömistäni tuoretuotteista ja suunnittelin ateriani markkinoiden tarjonnan mukaan. Kevään aikana söin runsaasti esimerkiksi mangoja ja avokadoja, sillä niitä sai todella edullisesti verrattuna Suomen hintatasoon. Yleensä ottaen hintataso on varsin vaihteleva, mutta eläminen voi olla hyvin edullista, jos tietää, mistä tarvitsemiaan asioita hakee.

Opiskelijoilla on todella paljon erilaisia järjestöjä, kerhoja ja kursseja, joille voi osallistua. Sunnuntaisin kaupunki hiljenee ja aukioloaikoja kannattaa tarkistaa isojen kaupunkien ulkopuolella. Omat sunnuntaini olivat siivous- ja kokkauspäiviä ja kavereiden kanssa hengattiin joko ulkona tai jonkun kotona. Baareja on runsaasti ja bileitä on useita viikottain. Kaupunki on pieni, mutta hyvin eloisa, joten hakekaa seuraa ja kokeilkaa jotain harrastustoimintaa. Oman vaihtoni suola tuli ehdottomasti tapaamistani ihmisistä!

 

Terveys ja turvallisuus

Hollannin terveydenhuolto on laadukasta, mutta kaikki eivät puhu kovin hyvää englantia. Lääkäriin mennessä täytyy ensin rekisteröityä ja valita kaupungista oma lääkäri, jonka kanssa lähtökohtaisesti kaikki hoidetaan. Vastaanoton ollessa kiinni täytyy mennä sairaalaan kuten Suomessakin. Lääkärisysteemiin kannattaa vähintäänkin perehtyä etukäteen, sillä todella huonovointisena lääkäriin ei ole ihan helppo päästä, jos omaa lääkäriä ei vielä ole.

Maana Hollanti on varsin turvallinen, Wageningen pienenä kaupunkina vielä rauhallisempi. Lompakostaan kannattaa kuitenkin pitää huolta etenkin ruuhkaisina aikoina, sillä tilaisuus voi tehdä varkaan.

 

Opinnot

Opinnot tulee suunnitella ajoissa, sillä kursseille täytyy ilmoittautua aikaisin. Kurssit vaativat yleisesti ottaen paljon vaivaa, ja tenttejä varten täytyy oikeasti opiskella, jos kurssista haluaa läpi. Päivät voivat olla hyvinkin pitkiä ja töitä voi tuntua olevan loputtomasti. Tenttiä edeltävällä viikolla opiskelijat valtaavat kirjaston ja yliopiston muut pöydät reippaasti ennen kymmentä, ja opiskelu jatkuu välillä jopa puoleen yöhön.

Työtä joutuu siis tekemään, ja monessa muussa kohteessa kursseista varmasti selviää helpommalla ja aikaa matkustelulle jää enemmän. Ei kurssien läpi pääseminen kuitenkaan mikään mahdottomuus ole! Hyvää numeroa on hyvin vaikea saada, mutta läpi pääsee kyllä, kunhan muistaa tehdä töitä kurssin ajan. Viikonloppuisin ja jopa arki-iltaisin ehtii hyvin nähdä kavereita ja harrastaa jotain, vaikka opiskelu paljon vaatiikin.

Itse oikeastaan pidin opiskelun tiiviydestä. Kaikki opiskelevat arkipäivisin, joten muuta aktiviteettia on oikeastaan aika vähän. Opiskelulle jäi oikeastaan luonnostaan riittävästi aikaa. Kavereiden kanssa käytiin lounaalla ja kahvitauoilla, eli ei tuo nyt niin yksinäistäkään ollut. Opettajat olivat mukavia ja auttavaisia, ja heille kannattaa puhua alusta asti avoimesti, jos kurssin kanssa on minkäänlaisia ongelmia.

Opiskeluun kuuluu kurssista riippuen paljon itseopiskelua ja ryhmätöitä. Suuremmat luennot kuvataan ja ne löytyvät netistä myöhempää katselua varten. Toisin kuin Suomessa, kurssit alkavat täydellä vauhdilla jo heti ensimmäisellä luennolla, joskus jopa ennen luentoa. Luentoja varten tulisi yleensä lukea jotain materiaaleja, jotka todella kannattaa lukea ajoissa opiskelun helpottamiseksi.

Useita kursseja varten kehotetaan hankkimaan kirja, mutta usein kannattaa odottaa hetki ennen kirjan hankkimista, sillä kirjaa ei välttämättä oikeasti tarvita, sillä luettava materiaali jaetaan kurssialustalla. Itse ostin vain yhden kirjan, ja silloinkin opettaja lähetti etukäteen tiedon sekä muistutuksia siitä, että kurssikirjaa tarvitaan kurssilla jatkuvasti, joten se kannattaa hankkia jo etukäteen.

Tentit ovat usein monivalintatenttejä eikä materiaaleja tavallisesti saa ottaa mukaan. Kysymykset voivat olla hyvin yksityiskohtaisia ja nippelitietoa vaativia, mikä voi olla haastavaa laajoihin, pohtiviin esseekysymyksiin tottuneelle. Lähtökohtana on, että tenttiin tulee kaikki, mitä kurssilla on käyty sisältäen alaviitteet, kuvatekstit ja luennolla mainitut pienet yksityiskohdat.

Asiat ymmärtämällä ja keskeisimpien esimerkkien muistamisella kursseista pääsee kuitenkin ihan hyvin läpi. Arvosanoista ei kannata turhaan stressata, sillä aivan huippuarvosanoihin pääsee kursseilla vain harva, usein ei kukaan. Vakavasti täytyy siis opinnot ottaa, muttei liian vakavasti kuitenkaan: vaihtoon kuitenkin lähdetään keräämään myös muita kokemuksia!

Posted on

Vaihtokertomus, King’s College, kevät 2018

Teologisen tiedekunnan opiskelija

Olin vaihdossa King’s College:lla Lontoossa kevätlukukaudella 2018, ja se oli ehdottomasti yksi elämäni hienoimmista kokemuksista!

Ennen lähtöä

Kun vaihtopaikka oman yliopiston puolelta varmistui, täytyi minun vielä erikseen hakea King’s Collegelle heidän omassa haussaan. Mietin, oliko kyseessä Erasmus-vaihdon kohdalla lähinnä muodollisuus, vai karsivatko he tosissaan myös Erasmus-vaihtoon valittuja näiden hakemusten pohjalta. Joka tapauksessa hakemuksen teko oli melko pitkällinen prosessi, sillä siihen vaadittiin kaikki englanninkielisestä yo-todistuksesta motivaatio- ja suosituskirjeisiin.

Kun vaihtopaikka sitten myös kohdeyliopiston osalta varmistui, tuli sieltä myös useita info-kirjeitä ja muutenkin ohjeistettiin kaikki vaihdon alkuun liittyen hyvin selkeästi, joten varsinainen lähtö oli lopulta suhteellisen helppoa.

Asuminen

Heti opiskelupaikan varmistumisen jälkeen sain yliopistolta myös ohjeet heidän omien asuntoloidensa asunnonhakuun. Koska Lontoo on Lontoo ja asunnot ovat siellä jo valmiiksi kiven alla, koin varmimmaksi hakea asuntoa juuri yliopiston omista asuntoloista, joissa oli jo valmiiksi osa asunnoista nimenomaan vaihtareiden käytössä. King’sillä on Lontoossa lukuisia asuntoloita ja itse sain paikan Stamford Streetin asuntolasta Waterloossa, joka oli sijainniltaan aivan unelma, sillä kampus, jolla opiskelin, oli kirjaimellisesti Thamesin vastarannalla. Sijainti muutenkin oli todella keskeinen ja moneen paikkaan pääsikin kävellen. Tämä oli kustannussyistä myös erittäin hyvä, sillä se tarkoitti, ettei minun tarvinnut ostaa Oyster-cardin kuukausilippua (joka on yli 90£!) vaan maksoin tarvittavat matkat arvolla (tähän minulla kului n. 30£ kuussa). Toki Lontoon loistava julkinen liikenne tarkoittaa, että kauemmiltakin asuntoloilta kulkeminen on erittäin helppoa, joskin tosiaan hieman kallista. Myös asuminen Lontoossa on todella kallista (omani ei toki ollut ihan se halvin vaihtoehto) ja maksoin asunnostani lähes 1200£ kuussa. Osa vaihtarikavereistani oli löytänyt todella edullisia kotimajoituksia, joten tällainenkin vaihtoehto kannatta pitää mielessä, vaikka se vaatiikin melko paljon vaivaa jo hyvissä ajoin ennen vaihdon alkua.

Koulumatkalta
Yliopisto piilossa rakennustelineiden keskellä

Minulla oli asuntolassa noin 15 neliön huone omalla kylpyhuoneella, keittiön jaoin käytävämme 8 muun asukkaan kanssa. Huoneesta löytyi yhden hengen sänky, kirjoituspöytä ja tuoli, sekä vaatekaappi. Itse hankin vielä ilmapatjan kevään aikana käyviä vieraita varten, koska hotellimajoitus on Lontoossa myös kallista. Vieraiden suhteen (osittain varmaan tästä syystä) asuntolalla oli sääntö, että vyövieraita sai olla yksi kerrallaan ja he saivat viipyä maksimissaan 3 yötä putkeen. Tämän lisäksi osassa asuntoloissa oli vielä huoneita, joita oli mahdollista vuokrata vieraita varten.

asuntolahuone
asuntolahuone

Kaiken kaikkiaan asuntola oli mukava, joskin ehkä pikku hiljaa remontin tarpeessa. Asuntolalta löytyi myös pesula ja kuntosali, jotka olivat maksusta asukkaiden käytössä. Kuitenkin parasta asuntola-asumisessa olivat ihmiset! Asuntolalla järjestettiin ns. asuntolatuutoreiden toimesta lähes viikoittaista ohjelmaa, kuten peli-, maalaus- ja leffailtoja, koeviikolla mindfulness ja rentoutumistyöpajoja, kokkauskursseja ja sekä retkiä eri kohteisiin. Tämän lisäksi asuntolan respassa oli 24h henkilökuntaa, jotka olivat aina avuliaita ja mukavia.

Opiskelu ja opetus

Varsinainen opiskelujen aloitus yliopistolla oli varsin ongelmatonta. Olimme jo etukäteen toimittaneet yliopistolle passikuvat henkilökorttiamme varten, jotka sitten haimme ensimmäisenä päivänä. Nämä kortit leimattiin sisäänpääsyksi aina yliopiston rakennuksille saavuttaessa. Koska olin vaihdossa vain yhden lukukauden ei minun myöskään tarvinnut erikseen rekisteröityä poliisille yms. Muuten ensimmäinen viikko yliopistolla oli ns. orientoiva viikko kuten suomessakin, jolloin tutustuimme tuutorien johdolla yliopistoon ja kaupunkiin.

Yliopiston kirjasto
Opiskelija valmiina

Kursseille oli ilmoittauduttu jo syksyllä etukäteen, toki siihen oli vielä mahdollista lukukauden alussa tehdä muutoksia. Varsinainen opiskelu yliopistolla oli periaatteessa varsin samanlaista kuin Suomessakin. Suurimpana erona oli ehkä pienemmät ryhmäkoot, jolloin luennot olivat luonteeltaan myös keskustelevampia. Kaikki professorit olivat aivan loistavia, joten oli harmi, että juuri tuolle keväälle sattui poikkeuksellinen yliopistojen työntekijöiden lakko, joka söi puolet luennoistamme. Kuitenkin tämäkin huomioitiin opetuksessamme ja arvosteluissa eikä siten aiheuttanut meille tarpeetonta haittaa.

Samat kurssit kestivät koko lukukauden ja niiden arviointi perustui yleensä esseeseen ja lopputenttiin tai kahteen esseeseen. Kirjoitustapa oli varsin samanlainen kuin mihin olin tottunut, tosin viitteiden merkintätapa piti taas opetella erikseen. Tentit puolestaan olivat toukokuulla ns. massatentteinä messukeskuksella, jolloin samassa salissa oli yhtä aikaa satoja eri tentintekijöitä ja meininki vastasi aikalailla yo-kirjoituksia. Kaikille opiskelijoille oli myös jaettu ns. opettajatuutori, johon voi tarvittaessa olla yhteydessä nimenomaan opiskeluihin liittyvissä huolissa. Lopulta kurssit olivat todella mielenkiintoisia ja hyödyllisiä ja olin opintoihini enemmän kuin tyytyväinen!

Terveydenhuolto

Koska itse kärsin kroonisesta perussairaudesta, oli minulle myös tärkeää, kuinka se huomioitiin yliopiston puolelta. Ilmoitin sairaudestani jo rekistöröitymisvaiheessa, ja jo silloin pyytämättä kirjasto tarjosi minulle pidennettyjä laina-aikoja ja säilytyslokeron käyttömahdollisuutta. Tämän lisäksi olisin voinut halutessani sopia erillisen tapaamisen opintoneuvojan kanssa ja tehdä yhdessä yksilöllisen opintosuunnitelman. Eli kaikkinensa sairauteni huomioitiin jo valmiiksi yliopiston puolelta todella hyvin.

Varsinaista terveydenhuoltoa varten rekisteröidyin asiakkaaksi yliopiston yhteydessä toimivaan NHS:n toimipisteeseen. Onnekseni minun ei tarvinnut kevään aikana asioida siellä kuin kerran, jolloin kaikki myös sujui todella jouhevasti. Sain ajan seuraavalle viikolle (asia ei ollut kiireellinen) ja vastaanotolle oli helppo saapua ja lääkäri oli oikein mukava ja osaava, koska hallitsi myös oman harvinaisen sairauteni hoidon, mikä on jo itsessään varsin harvinaista Suomessa. Kaiken kaikkiaan en tästä kaikesta maksanut muuta kuin reseptimaksun (8£) määrättyä lääkettä hakiessa. Siis asia, jota kaikkein eniten stressasin vaihtoon lähdössä, eli sairauteni, ei lopulta tuottanut juurikaan ongelmia ja nekin hoituivat todella helposti!

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Yliopistolla ei ollut samaan tapaan ns. ainejärjestöjä kuin suomessa, vaan järjestöt olivat enimmäkseen kiinnostuksen kohteen tai esimerkiksi kotimaan mukaan järjestäytyneitä. Näin kaikille myös varmasti löytyi mielekästä tekemistä. Monet opiskelijajärjestöt myös järjestivät edullisia matkoja eri puolille Englantia, millä kävin paljon. Ylipäätäänkin kannattaa käyttää mahdollisuus hyödyksi ja matkustella myös kohdemaassa. Omia suosikkejani olivat esimerkiksi Canterbury, Brighton ja Edinburgh. Tätä ajatellen kannattaa ehdottomasti harkita Railcardin hommaamista, 30£ kortilla saa 30% alennusta kaikista junamatkoista (myös Lontoon metrossa!), joten se maksoi itsensä takaisin jo Edinburghissa käydessä ja toi arjen liikkumiseen huomattavan säästön.

Kaiken kaikkiaan nautin Lontoossa olostani suuresti, enkä kokenut oloani sen turvattomammaksi kuin Helsingissäkään. Kaupunkiin oli myös helppo sopeutua, koska sen asukaskunta on jo valmiiksi varsin kansainvälistä ja ihmiset avuliaita. Lisäksi kaupungin kulttuuri tarjonta on aivan omaa luokkaansa: suurin osa museoista on ilmaisia ja teatteri ja musikaalitkin varsin edullisia. Lisäksi joka viikko eripuolilla kaupunkia on käynnissä erilaisia tapahtumia, ja näiden löytämiseksi kannatti seurata esim. Londonist ja Time Out julkaisujen facebook sivuja. Löysin itseni esimerkiksi katsomasta yöllä Star Wars -elokuvia luonnonhistoriallisessa museossa. Lontoo ja Iso-Britannia ovat mahtavia paikkoja asua ja niiden tarjontaa kannattaa ehdottomasti hyödyntää parhaansa mukaan!

Movie night luonnonhistoriallisessa museossa
Posted on

Vaihtokertomus Università degli studi di Milano (La statale), kevät 2019

Oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelija

Ennen lähtöä

Hakuprosessi sujui ongelmitta. Sen jälkeen, kun olin saanut yliopistolta päätöksen nominoinnista ja ottanut paikan vastaan, yliopisto lähetti tietoni Milanoon. Ei mennyt kauaa, kun sain sieltä vastauksen ja ohjeet paikallisen haun tekemiseksi. Käytännössä tämä tarkoitti yhden lomakkeen täyttämistä. Lomakkeella ilmoitettiin saapumis- ja lähtöpäivät ja valittiin samalla haluaako yliopiston asunnon vai ei ja haluaako osallistua italiankielen kursseille ja jos niin, mille tasolle. Tästä olisiko ollut kuukauden päästä tuli vahvistus vaihdosta, yliopiston käyttäjätunnukset, todistus opiskelijastatuksesta ja Erasmus-vaihdosta ja tarkemmat ohjeet asunnon hankkimiselle.

Asunnon hankkiminen käytännössä tarkoitti sähköpostin lähettämistä asuntoyksikköön, josta tuli tarkemmat ohjeet ja linkki asunnonvalintasivulle. Tänne sivulle kirjauduttiin yliopistolta saamilla tunnuksilla, valittiin asuntola ja hyväksymisen jälkeen asunnon numero tuli välittömästi järjestelmästä. Päivämäärät siirtyvät hakemuslomakkeelta. Tästä tuli vahvistus sähköpostiin ja ohjeet ensimmäisen kahden kuukauden vuokran maksamiselle. Samalla sain sähköpostiini asuntolan sisäänottokirjeen (Lettera d’ammissione), jolla sain avaimet asuntolaan.

Tämän jälkeen tehtäväksi jäi enää ostaa menolento, tehdä osoitteenmuutokset ja -siirrot, tehdä tarvittavat ilmoitukset Kelalle, järjestää oman asunnon kohtalo vaihdon ajaksi ja järjestellä matkavakuutus. Yliopisto edellyttää vakuutuksen olemassaoloa. En osaa sanoa tarkoittaako tämä sitä, että riittäisi, että ilmoittaa kuuluvansa Suomen sosiaaliturvaan vai tarkoittaako tämä erillistä matkavakuutusta. Minulla joka tapauksessa oli erillinen matkavakuutus, samoilla ehdoilla kuin mille tahansa muullekin matkalle.

Pakkaamisen aloitin edeltävänä viikonloppuna. Pakkasin ensin olennaisimmat, jonka jälkeen punnitsin laukun ja totesin, että sinne mahtuu vielä vaikka mitä ja otin sitten muutamia kirjoja ja muita ei niin oleellisia asioita. Monta asiaa jätin myös sen varaan, että ostan paikanpäältä. Näitä oli mm. keittiötarvikkeet.

Mukaan tulee ottaa useita passikuvia paperisessa muodossa! Itsellä oli sellainen perus 6 kpl paketti ja se riitti hyvin.

Alkubyrokratia vaihtokohteessa

Milanoon saavuttuani suuntasin ensin kentältä keskustaan. Saavuin junalla päärautatieasemalle ja suuntasin heti ensimmäiseksi ATM Pointille eli paikallisen HSL:n palvelupisteelle hankkiakseni matkakortin. Näytin saamaani todistusta, jolla sain opiskelijastatuksen itselleni. Lomakkeiden täyttämisen jälkeen sain kortin heti mukaani, jolla oli opiskelijan kuukausilippu. Lippu maksaa 22€ kuukaudessa ja kelpaa koko Milanon urbaanin alueen (erittäin laaja keskusta) matkoihin.

Tästä jatkoin julkisilla kulkuvälineillä ja uudella hienolla kuvallisella matkakortillani kohti asuntolaa. Tänne päästyäni annoin heille lettera d’ammissionen ja lisäksi näytin henkilötodistuksen ja annoin yhden passikuvan liitettäväksi heidän arkistoonsa.

Minulle oli seuraavalle päivälle varattu tapaaminen yliopiston Erasmus-koordinaattorin kanssa. Tämä oli ilmeisesti vain muodollisuus sillä tapaaminen kesti n. 5 minuuttia ja sain opiskelijakorttini mukaan, jota tarvitaan erittäin harvoin.

Byrokratia oli toisin sanoen todella yksinkertaista. Joissakin paikoissa kysytään codice fiscalesta. Tämä veronumero on paikallinen henkilötunnus. Itse pärjäsin jättämällä kaikki kohdat tyhjiksi, joissa tätä kysyttiin (esim. matkakorttihakemus). Tämän saa hankittua etukäteen joko Italian suurlähetystön kautta tai sitten ilmeisesti paikallisista väestökirjanpitotoimistoista (Anagrafe).

Asuminen

Asuin yliopiston asuntolassa soluasunnossa. Minulla oli oma huone ja kaksi kämppistä. Jaoimme keittiön ja kylpyhuoneen. Asuntolassa oli lisäksi pyykkitupa, jossa on pesukoneita ja kuivausrumpuja, joiden käyttö maksaa 1€/kone/kerta. Lisäksi asuntolassa on tv-huone, opiskeluhuone/”kirjasto” ja kahvi- ja välipala-automaatti.

Asuntolassa on 24h vastaanottovirkailija, jolle mm. jätetään avaimet lähtiessä ulos ja tämä vastaanottaa myös tulevan postin. Vastaanotossa on lisäksi mahdollisuus tulostaa ja kopioida.

Asuntolaan saa tuoda vieraita korkeintaan kaksi kerrallaan. Nämä tulee kirjata vastaanotossa olevaan rekisteriin ja heidän tulee jättää jotain pantiksi, jotta he lähtevät pois vierailuaikojen puitteissa. Vieraita sai olla kello 9 ja puolenyön välillä. Yöksi ei siis esimerkiksi saa jäädä.

Vuokra maksetaan kortilla ja linkki tätä varten tulee kuukausittain yliopiston sähköpostiin. Mikäli valitsee toisen vaihtoehdon, joka on tarjolla (tilillepanolomake), vuokra pitää käydä maksamassa käteisellä pankin konttoriin. Mukaan pitää ottaa tulostettu lappu.

Kuva huoneesta

Opiskelu ja opetus

Opiskelu on melko paljon rennompaa kuin Suomessa. Milanossa ei ole jaksoja vaan samoja kursseja opiskellaan koko kevät. Opetus tapahtuu ympäri Milanoa. Oikeustieteellisen opinnot tapahtuivat pääasiassa yliopiston päärakennuksella Via Festa del Perdonolla. Tämä kannattaa ottaa huomioon, kun varaa asuntolaa.

Luennot olivat n. 1,5 tunnin mittaisia pääosin. Aika on ilmoitettu kahtena tuntina (esim. 12.30-14.30), mutta käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että luento päättyy klo 14 ja alkaa kun opettaja tulee. Italiassa on erittäin yleistä, että opettaja tulee myöhässä (parhaimmillaan 35 min). Jotkut opettajat pitävät luentonsa kuitenkin tappiin eli ilmoitettuun loppumisaikaan saakka.

Materiaalit tulivat saataville Ariel-alustalle. Alussa englannin aksenttiin tottuminen vei hetken, mutta sen jälkeen luentojen seuraaminen oli helppoa. Toki uutta termistöä tuli valtavasti. Opetusmenetelmät vaihtelevat hirveästi opettajasta riippuen. Oli enemmän ja vähemmän osallistavaa. Lisäksi vierailevia professoreja oli runsaasti. Luennoilla on lisäksi läsnäolopakko 60-80%:iin saakka.

Yhden kurssin loppukoe oli 10-20-sivuinen essee, jota voi kirjoittaa koko kurssin ajan, yhdellä kirjallinen koe, kahdella suullinen koe. Suulliset kokeet ovat pääsääntö Italiassa.

Italian kielen opetus tapahtui iltaisin kahtena päivänä viikossa. Ennen opetuksen alkamista opiskelijoille teetettiin tasokoe, jonka perusteella opiskelijat jaettiin ryhmiin. Opetus meillä perustui todella vahvasti siihen millä tasolla opiskelijat olivat ja mitä kukin osasi tai ei osannut. Lopussa on tasokoe, jolla katsotaan, onko opiskelija oletetun mukaisesti siirtynyt seuraavalle kielen osaamisen tasolle. Itse olin tasolla A2 ja opetus tapahtui italiaksi.

Kuva yliopistolta

Hyödyllistä tietoa seuraaville vaihtoon lähteville

Italiassa englannin kielen osaaminen on melko kiven alla. Milanossa kuulemma puhutaan parasta englantia. Italian kielen osaaminen ei ole muodollinen edellytys, mutta suuri suositus. Asuntolassa henkilökunta ei puhu englantia lähes ollenkaan ja suurin osa ilmoituksista seinillä on italiaksi. Moni käytti Google Translateria tarvittaessa kommunikoinnissa henkilökunnan kanssa.

Ennen lähtöä saat lisäksi viestiä ESN:ltä (Erasmus Student Networkilta). Tähän kannattaa liittyä, sillä jäsenkortilla saa paljon alennuksia ja muita etuja. ESN:n toimintaan kannattaa muutenkin osallistua aktiivisesti. He tarjoavat kaikkea biletyksestä aina kaupunkikierroksiin ja muihin akateemisempiin tapahtumiin. Lisäksi heidän kauttaan voi hankkia itselleen ESN Buddyn. Tämä on eräänlainen henkilökohtainen tutori, jonka kanssa voi harjoitella italian kieltä, kysyä neuvoa missä vaan paikallisessa ongelmassa. Itse harjoittelin Buddyni kanssa italiaa ja lisäksi kysyin neuvoja mm. luokkahuoneiden löytämisessä ja Italian yleisten julkisen liikenteen lakkojen merkityksestä.

Tarkista puhelinliittymäsi ja nettisi toimivuus Italiassa. Itselle riittii hyvin Suomen liittymä enkä tarvinnut paikallista liittymää. Sama asia oli pankin suhteen. Kansainväliset pankkikortit (Visa, Mastercard ym.) hyväksytään monessa paikassa, mutta silti käteistä olisi hyvä olla aina mukana.

Italia varmasti on mielenkiintoinen kohde lähteä vaihtoon! Italiasta lähtee kokemusta rikkaampana ja näkee maailmaa ja etenkin Suomen erilaisessa valossa!

Kuva Milanon Duomon katolta